Täysistunnon pöytäkirja 66/2001 vp

PTK 66/2001 vp

66. TIISTAINA 29. TOUKOKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

5) Hallituksen esitys laiksi ampuma-aselain muuttamisesta

 

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä on ampuma-aselainsäädännön kokonaisuudistuksen toinen vaihe. Tässä esityksessä on kansallisiin tarpeisiin liittyviä muutoksia ja lisäyksiä. Lisääntyneen ampuma-aseista johtuvan ja siihen liittyvän väkivallan sekä muiden väärinkäytösten johdosta lakiuudistusta on pidettävä tarpeellisena. Lisäksi valiokunnan saaman selvityksen mukaan aseasioiden hallintoa tulee uudistaa. Nykyisellään sitä pidetään jossain määrin virkavaltaisena.

Tämän uudistuksen, joka nyt on ensimmäisessä käsittelyssä, keskeisiä muutoksia ovat ensinnäkin yhteisöjen ja säätiöiden mahdollisuus luvan saamiseen. Toisena tähän liittyy kaasusumuttimien kevennetty ja nykyistä tarkoituksenmukaisempi lupamenettely. Edelleen kaupallisen asealan elinkeinonharjoittamisen ja koulutuksen luvanvaraistaminen on hallituksen esityksessä mukana.

Tärkeänä kohtana uudistuksessa on ampuma-aseasioita kokonaisuudessaan käsittelevän asehallintoyksikön perustaminen, samoin ampuma-aselautakunnan perustaminen sisäasiainministeriön yhteyteen. Asekeräilijöiden oikeus erityisen tiedoston pitämiseen omasta kokoelmastaan erillisten lupien hankkimisen sijaan sisältyy myös tähän sekä ulkomailta tuotavien aseiden ja niiden osien valvonnan tehostaminen väärinkäytösten vähentämiseksi.

Arvoisa puhemies! Yhteisöluvan luomisella helpotettaisiin nykyistä hieman ongelmalliseksi muodostunutta lupamenettelyä. Tästä menettelystähän on aiheutunut käytännössä runsaasti ongelmia ja ylimääräistä työtä silloin, kun luvan haltijana toiminut henkilö on lopettanut toimintansa yhteisössä tai säätiössä ja luvan haltijaa on jouduttu vaihtamaan. Esityksen mukaan yhteisön tai säätiön olisi toimielimessään käsiteltävä ampuma-aselupien hankintaa koskevat kysymykset. Valiokunnan mielestä tämä ei hankaloita lupamenettelyä ja riittäväksi asian käsittelyn laajuudeksi katsotaan päätöksenteko hankittavista aseista, niiden laadusta ja luokasta, enimmäismäärästä, tyypistä ja päätöksen voimassaoloajasta.

Kaasusumuttimien osalta lakiuudistuksella on nykytilannetta kohentava vaikutus. Nykyisellään kaasusumutinta ei vaarallisuudeltaan voida rinnastaa ampuma-aseeseen lainkaan. Lisäksi sumuttimia ei voida luokitella tyypiltään, toimintatavaltaan ja kaliiberiltaan eikä yksilöidä tunnistetiedoiltaan siten kuin ampuma-aseita. Uusi lupamenettely tekee kyseisten välineiden välttämättömän hankinnan ja tarkoituksenmukaisen käytön nykyistä helpommaksi; nykyinen menettely on siis koettu varsin jäykäksi.

Valiokunta kuitenkin huomauttaa, että on olemassa myös monia muita turvallisuutta vaarantavia välineitä, joita ei ole laissa selkeästi määritelty. Nämä terä- ym. aseet, jalkajousi mukaan luettuna, tulisikin selkeästi määritellä uutta lainsäädäntöä tehtäessä. Mitä ilmeisimmin näiden paikka tulee jatkossa olemaan teräaselaissa.

Elinkeinoalan laajennus on nähty tarpeellisena uudessa laissa. Kaupallisiin tarkoituksiin käytettävillä ampumaradoilla on sattunut ikäviä väärinkäytöksiä. Elinkeinonharjoittajan vastuu tällä sektorilla on suuri, eikä laissa ole nykyisellään minkäänlaisia pätevyysvaatimuksia. Tämän lisäksi koulutuksen laadun taso on varsin vaihteleva eikä koulutusta tällä hetkellä valvota, vaan sitä voi antaa kuka tahansa. Ampuma-aseiden käyttöön kouluttaminen edellyttää toiminnan luonne huomioon ottaen sekä kouluttajiin että koulutettaviin kohdistuvaa viranomaisvalvontaa. Tämän lisäksi luvan antamisen edellytyksenä olisi erityisen ammattitaitokokeen läpäisy.

Nämä uudistukset, arvoisa puhemies, lisäisivät hallintovaliokunnan mielestä yleistä turvallisuutta ja tehostaisivat osaltaan valvonnan mahdollisuutta. Myös velvollisuus ilmoittaa elinkeinonharjoittajien välisistä luovutuksista katsotaan tarpeelliseksi lähinnä aseen elinkaaren tarkemman seuraamisen johdosta. On kuitenkin huomattava toimintaa kehitettäessä, että järjestelmän tulee olla selkeä ja johdonmukainen.

Tärkeänä uudistuksena on tässä lakiehdotuksessa myös erityisen asehallintoyksikön ja ampuma-aselautakunnan perustaminen. Yksikkö toimisi poliisiosaston itsenäisenä yksikkönä sisäasiainministeriössä. Sille siirrettäisiin lääninhallituksille kuuluneet ampuma-aseisiin liittyvät lupatehtävät. Yksikkö antaisi ampuma-aseiden kaupallista tuontia, vientiä ja kuljetusta sekä siirtoa Suomesta ja Suomeen koskevat luvat. Lisäksi sinne siirrettäisiin asealan elinkeinolupien myöntäminen. Hallintovaliokunta pitää yksikön perustamista tärkeänä, sillä lopputuloksena olisivat muun muassa lupakäytäntöjen yhtenäistyminen, valvonnallisten etujen saavuttaminen, lupa-asioiden nopeampi käsittely ja asealan asiantuntemuksen lisääntyminen. Lautakunnan perustamista puoltaa se, että asealalla on jo pitkään ollut pulaa asiantuntijatahosta, jolta pystyisi pyytämään lausuntoja alaa koskevista asioista. Lautakunta koostuisi sekä hallinnon henkilöistä että toimijoista ja muista asiantuntijoista.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta kiinnittää huomiota myös siihen, että Suomessa on edelleen eri tavalla säilytettävänä runsaasti aseita, joihin ei ole hallussapitolupaa. Tästä syystä valiokunta korostaa samaan tapaan kuin vuoden 1997 valtiopäivillä lausunnossaan, että aselain kokonaisuudistuksen kolmannessa vaiheessa tulee aseiden luovutus järjestää asianmukaisesti. Tällöin on selvitettävä, miten lunastamisen rahoittaminen voidaan oikeudenmukaisesti järjestää.

Kiinnitämme huomiota valiokunnan mietinnössä myös ampuma-aseiden turvallisuuden osalta sellaisiin muihin aseisiin, joita teräaselain mukaan on pidettävä vaarallisina teräaseina, kuten tikari, stiletti ja pistin, jotka mainitaan laissa, samoin kuin jousi, patukka ja nyrkkirauta sekä aseasetuksella säädetyt muut vaaralliset teräaseet. Valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota siihen, että nämä ja muut aseet tulee selkeästi määritellä järjestyslain säätämisen yhteydessä järjestyslaissa ja toisaalta teräaselaissa.

Edelleen valiokunta kiinnittää huomiota valtakunnallisen atk-pohjaisen aserekisterin luomiseen. Tällaista rekisteriä ei valiokunnan saaman selvityksen mukaan tässä ehdoteta luotavaksi lähinnä sen kalleuden vuoksi. Valiokunta kuitenkin korostaa sitä, että lainsäädännön kolmannessa vaiheessa tulee luoda kattava valtakunnallinen atk-pohjainen rekisteri.

Valiokunta pitää hallituksen esitystä perusteltuna, tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena ja puoltaa yksimielisesti sen hyväksymistä eräin lisäyksin ja muutoksin.

Pekka Ravi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja Väistö esitteli varsin perusteellisesti mietinnön, ja niinpä tyydyn ottamaan esille vain yhden yksityiskohdan, ja se liittyy 117 §:ään. Siinä valiokunta saamansa selvityksen perusteella päätyi lisäykseen, joka mahdollistaa Metsähallituksen tietyille erävalvontatehtäviä suorittaville virkamiehille samat oikeudet kuin aiemmin pykälässä oli esitetty poliisille, rajavartija- ja tulliviranomaisille. Kun tätä taloa monesti syytetään siitä, että lainsäädäntö on irti elävästä elämästä eikä ole reagointiherkkyyttä, minusta tämä sinänsä pieneltä ja vähäpätöiseltä tuntuva lisäys kertoo juuri toista. Esimerkiksi juuri Metsähallituksen laajoilla mailla tämä on siellä erästelevien ja retkeilevien kansalaisten kannalta paitsi tarkoituksenmukaisuuskysymys myös turvallisuuskysymys ja mielestäni erittäin hyvä lisäys.

Erkki  Kanerva  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan puheenjohtajan perusteellisen esittelyn jälkeen tähän ei monta kommentin aihetta jää. Jatkaisin oikeastaan siitä, mihin ed. Ravi lopetti.

Metsähallituksen erävalvojilla on ollut rajoitetut poliisivaltuudet, jotka tarkistettiin viimeksi vuonna 94, kun poliisilaki muuttui. Siinä yhteydessä huomattiin, että erävalvojalle aikanaan suotu oikeus antaa tiedoksi rangaistusvaatimuksia oli vailla säädöspohjaa. Uusissa valtuuksissa ei tätä rangaistusvaatimuksen tiedoksianto-oikeutta nyt ole. Tästä seuraa sellainen asetelma, että jos erävalvoja toteaa rikkeen, joka on sakolla hoidettavissa, hän voi rajoitetuilla poliisivaltuuksillaan suorittaa suppean esitutkinnan, periaatteessa täyttää rangaistusvaatimusilmoituksenkin, mikä sinänsä on suppeaa esitutkintaa. Mutta sitten hänen täytyy lähettää se tiedoksiantomerkintää varten paikalliselle poliisille. Tästä seuraa, että asiakas, se erästelijä, joutuu matkustamaan kymmeniä, kenties satakin kilometriä yhden nimikirjoituksen ja yhden päiväyksen takia. Ymmärrän, että rangaistusmääräyslain avaaminen tässä yhteydessä ei ollut mahdollista, mutta tämä on epäkohta, joka pitää korjata.

Toinen havainto: Kun täällä puhutaan armovuoden jälkeen tapahtuvan lunastuksen rahoittamisesta, se ei voi olla iso ongelma, koska kun aseen hallussapitolupa peruutetaan, niin aseet kyetään realisoimaan oikeudenmukaiseen hintaan aseen entisen haltijan hyväksi.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Kuten useissa puheenvuoroissa aikaisemmin on jo todettu, valiokunnan puheenjohtaja esitteli ja perusteli mietinnön ja ensimmäisen käsittelyn vaiheen erinomaisen hyvin. Yhteen asiaan kuitenkin kiinnittäisin erityistä huomiota tässä asiassa.

Kun todetaan sisäasiainministeriöön perustettava erityinen asehallintoyksikkö, joka toimii samalla poliisiosaston itsenäisenä yksikkönä, tältä osin on esitetty kentällä epäilyjä, onko täällä aina järki ja harkinta riittävästi matkassa. Mutta uskon, että valiokunta on tämän asian perusteellisesti miettinyt, ja sitten kun asiasta löydetään myös mietinnön osalta se lausuma, että yksikön yhteyteen on ehdotettu perustettavaksi lausunnonantajaksi suunniteltu ampuma-aselautakunta, katson, että tähän lautakuntaan varmasti tulee sellainen kentän edustus, myös eri harrastajaryhmien edustus, että ei liene mitään syytä pelätä näitä epäilyjä, että tästä tulisi virkavaltainen ja byrokraattinen, vaan kokonaisuutena katsoisin, että kun tätä asiaa katsotaan metsästäjien, reserviläisten ja aseharrastajien silmäkulmalta, tämä vienee asiaa eteenpäin ja edistää myös valtakunnan turvallisuutta sekä joustavoittaa aselupakäytäntöä.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Kaikkinensa on syytä yhtyä siihen, mitä ed. Seppo Lahtela totesi, että ylipäätänsä näissä toiminnoissa olisivat sekä asehallintoyksikön että muutoinkin ampuma-aselainsäädännön kehittämisen toiminnoissa mukana mahdollisimman laajasti kaikki eri intressitahot. Mehän silloin ensimmäistä vaihetta uudistettaessa jouduimme tilanteeseen, että hallituksen ensimmäinen esitys koki asiantuntijakuulemisessa niin paljon ristiriitaisia näkemyksiä, että jouduimme ensimmäisen hallituksen esityksen silloin aikoinaan hallintovaliokunnassa toteamaan uudistuksen tarpeessa olevaksi jo välittömästi. Sitten myöhemmin hallitus antoi uuden esityksen. Siltä pohjalta säädettiin aselain ensimmäinen vaihe, joka tähänastisen kokemuksen mukaan on osoittautunut kohtuullisen onnistuneeksi.

Nyt kuitenkin EU:n piirissä on myös asedirektiivin uudistaminen käynnissä. Senkin osalta, ainakin muutaman vuoden sisällä, voi tulla lisää muutostarpeita. Ne on syytä ottaa seuraavassa uudistusvaiheessa huomioon. Toivon mukaan jatkossa mahdollisimman laajalla joukolla aselain uudistamista tehdään niin, että eri tahot saavat olla mukana valmisteluvaiheessa ja antaa jo silloin lausuntonsa, niin sillä tavoin asia etenee myös eduskuntakäsittelyssä paremmin. Mielestäni tähän lainsäädäntöön ei kuulu eikä oikein voikaan kuulua mitään erityisiä poliittisia näkemyseroja vaan asia tulee hoitaa yksituumaisesti.

Yleiskeskustelu päättyy.