Täysistunnon pöytäkirja 66/2001 vp

PTK 66/2001 vp

66. TIISTAINA 29. TOUKOKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

12) Hallituksen esitys vuokra-asuntolainojen ja asumisoikeustalolainojen korkotukea koskevaksi lainsäädännöksi

 

Tarja Kautto /sd:

Arvoisa puhemies! Käsittelyssä olevan lain valmistelu valiokunnassa on jälleen kerran ollut mutkikasta. Se ei suinkaan ole johtunut valiokunnasta vaan valtiovarainministeriön ja ympäristöministeriön kitkaisesta yhteistyöstä. En voi kuin jälleen kerran todeta sen, että mielestäni ministeriöt elävät eri todellisuudessa kuin lakeja ja säädöksiä toteuttavat toimijat. Karrikoiden voisi todeta, että ministeriöissä suunnitellaan hienoilta kuulostavia visioita, joilla ei välttämättä ole yhtymäkohtia elettävään todellisuuteen.

Uuden lain asuntopoliittinen tehokkuus on hyvä, koska se sallii aravarajojen ylittämisen. Aravan kohderyhmähän on erityisesti kysyntäpaikkakunnilla heikoimmassa asemassa olevat asunnontarvitsijat. Jo niin sanottu keskipalkkainen hakija karsiutuu, koska vähäinen asuntojen vaihtuvuus ja tuotanto kohdentavat asunnot oikeutetusti kaikkein pienituloisimmalle ryhmälle. Usein nuorilla perheillä on asuntovaikeuksia sinänsä hyviltä vaikuttavista tuloistaan huolimatta muun muassa opintovelkojen ja kodinperustamismenojen vuoksi.

Lain valtiontaloudellinen tehokkuus on myös voimassa olevaa lakia parempi. Se estää myös sen, etteivät jatkossa niin sanotusti ei-vakiintuneet tuottajat voi saada suorastaan ilmaista hyötyä vuokrarosvouksella tai valitsemalla asukkaitaan itsevaltaisesti.

Arvoisa puhemies! Kritiikkini kohdistuu nimenomaan siihen, että ministeriöiden alun perin suunnittelema, lain toimivuuteen kiinteästi liittyvä asetus oli puhtaasti teoreettinen. Sen mukaan 18 vuoden jälkeen lainasta olisi ollut jäljellä melkein 90 prosenttia, kun samanaikaisesti taloissa on jo normaalisti kohennus- ja peruskorjaustarvetta. Samoin siitä aiheutuva riski asukkaille olisi ollut kohtuuton, koska samanaikaisesti olisi alkanut kova lyhennysohjelma ja muu lisärahoitustarve.

Järkevän talonpidon lähtökohtana on nyrkkisääntö, jonka mukaan noin kolmanneksen lainoista pitäisi olla lyhennettynä ensimmäisten 20 vuoden aikana. Myös pääoman kulumisen täytyy näkyä yritysten tilinpäätöksissä, jotta niiden todellista taloudellista tilannetta pystytään arvioimaan. Jos poistoja ei tehdä, yrityksen varallisuudesta ja uuden kirjanpitolain vaatimasta vuotuisesta tilanteesta voi syntyä liian hyvä kuva.

Mielestäni on tärkeää, että myös valtion taholla yhtiöitä pystytään arvioimaan mahdollisimman oikein, koska niin sanotut yleishyödylliset tuottajat ovat tavallaan valtion yhteistyökumppaneita korkotukituotannon ja lisäksi aravatuotannon osalta. Haluan tällä korostaa sitä, että aivan oikean suuntainen tavoite eli lähtövuokrien alentaminen ei voi tapahtua vain kiinteistötalouden kustannuksella, koska tuottajat ja sijoittajat arvioivat itse sen, ottavatko he kyseisen riskin. Jos he eivät sitä ota, ei silloin tuotantokaan toteudu, vaikka me sitä kuinka toivoisimme.

Arvoisa puhemies! Ymmärrän, että vaikka käytinkin yhteistyökumppanuus-sanaa yleishyödyllisten kohdalla, on valtion ja tuottajien välillä myös kova kisa siitä, kuinka paljon kumppanuudesta ollaan valmiita maksamaan. Tähän kumppanuuteen kuuluu kuitenkin tiiviisti myös niin sanottu kolmas osapuoli eli rahoittajat, minkä tosiasian uskon olevan hyvin myös molempien ministeriöiden tiedossa. Siksi minun onkin ollut vaikea ymmärtää, miksi sitten lailla yritetään esittää vuosittaiseen tarkistettavuuteen perustuvaa vaihtoehtoista rahoitusmallia, jonka käyttökelpoisuudesta kukaan ei halua ottaa vastuuta.

Menettelyssä ei tiedettäisi ennakkoon lyhennyksiä, laina-aikaa eikä maksuerien vuosittaisia tarkistusmääriä. Se olisi asukkaidenkin kannalta täyttä lottoilua vuodesta toiseen, eikä se sopisi myöskään sijoittajille. Pankkien selvä sanoma onkin ollut, ettei ole järkevää luoda uutta, muista lyhennystavoista ja euroalueella käytössä olevista järjestelmistä poikkeavaa menettelyä, etenkin kun jatkossa lainoja myönnettäisiin mahdollisesti myös kiinnitysluottopankeista. Vai onko ajatuksena ollut, että tällä tavalla ei valtiolle tulisi vastuitakaan, kun ei kukaan edes aloittaisi tuotantoa? Lisäksi esitettyä lyhennysmallia on pidetty jäykkänä, sillä lyhennysohjelman joustomahdollisuus olisi riippuvainen viranomaisen hyväksynnästä.

Valiokunta onkin kiinnittänyt huomiota myös siihen, että on sinänsä hyvä, että asuntolainaa koskeva sopimus on kilpailutettu. Valiokunta katsoo kuitenkin, että jokaisen lainan erikseen kilpailuttaminen ei ole järkevää. Mielestämme lakia olisikin tulkittava siten, että sekä yleishyödyllisten yhteisöjen että yritysten käyttämää mallia kokonaisrahoituksen kilpailuttamisesta esimerkiksi kerran vuodessa voitaisiin soveltaa. Selkeintä olisi, jos siitä annetaan ohjeet asetuksella.

Arvoisa puhemies! En halua osoittaa sormella ketään yksittäistä toimijaa, mutta kaiken kaikkiaan, kun olen joutunut seuraamaan asuntosektoria myös Valtion asuntorahaston ja asuntoneuvoston jäsenen ominaisuudessa, voin todeta, että jokin asia mättää. Onko se sitten valtiovarainministeriön ja ympäristöministeriön yhteistyö vaiko näiden ministeriöiden itseriittoisuus suhteessa ulkopuolisiin toimijoihin, vai onko syytä siellä ja täällä? Joka tapauksessa olen joutunut tuntemaan jonkinlaista avuttomuutta päättäjänä koko asuntosektorin kysymyksissä. Joudumme käymään jatkuvaa köysikisaa uustuotannon rahoituksesta, määristä ja sijoittamisesta. En tiedä, kenelle vastuu nykyisen tilanteen korjaamisesta oikein kuuluu. Kukaan ei ole ainakaan vielä ilmoittautunut.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Käytin tästä asiasta ensimmäisen käsittelyn yhteydessä ikään kuin valiokunnan puolesta informatiivisen puheenvuoron, jossa kävin nämä ongelmat läpi, mitkä nyt ed. Kauttokin toi puheenvuorossaan esille.

Haluaisin todeta, että lopulta kuitenkin oli valiokunnalla sellainen asetusluonnos käytettävissään, jonka avulla saatettiin viedä asia kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla eteenpäin, mikä käy ilmi myös valiokunnan kannanotosta. Mutta aivan niin kuin ed. Kautto sanoi, kyllä siinä ikään kuin kolmiodraama on meidän käsittelyssämme ollut mukana. Itse toteaisin, että siinä on valtiovarainministeriö yhtenä, sitten ympäristöministeriö ja kolmantena rakennuttajat ja sillä puolella myös rahoittajat.

Lopulta saimme asian kuitenkin tyydyttävällä ja ehkä silläkin tavalla läpi, mitä eduskunta oli alun pitäen edellyttänyt, kun se asian laittoi ikään kuin vireille, eli päästiin juuri siihen päämäärään, mikä ed. Kautonkin puheenvuorossa tuli esille, että saataisiin laajempia ryhmiä kansalaisista mukaan yleishyödyllisen rakentamisen tuotteiden piiriin.

Keskustelu päättyy.