3) Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomus
vuodelta 2002
Eero Akaan-Penttilä /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva sosiaali-
ja terveysvaliokunnan mietintö Kansaneläkelaitoksen
valtuutettujen toimintakertomuksesta viime vuodelta, siis vuodelta
2002, voisi olla oikeastaan kunnon juhlakirja sen takia, että Kansaneläkelaitos
täytti viime vuonna 65 vuotta. Valiokunta käsitellessään
tätä toimintakertomusta valtuutettujen osalta
ei kuitenkaan tietenkään lähtenyt tähän
juhlimiseen pääsääntöisesti
mukaan, vaan keskittyi toimintaan ja sen havainnointiin, ja muutamia
asioita haluan nyt vielä julkisesti tuoda tästä esille.
Ennen näihin asioihin menoa haluaisin kuitenkin sanoa
sen, että valiokunnan kannanotto kokonaisuudessaan on aika
lyhyt, myöskin valtuutettujen kertomus on aika lyhyt, mutta
ne molemmat ovat hyvin tiiviitä paketteja ja siinä mielessä erittäin
suositeltavia luettavaksi, varsinkin kun ajatellaan, miten suuresta
volyymista Kansaneläkelaitoksen toiminnassa on kysymys.
Ensinnäkin valiokunta käsittelee hallinnon
uudistamista ja mielihyvällä pistää merkille
sen, että se hallinnon uudistus, joka toteutettiin viime vuonna
eli edellisellä eduskuntakaudella, jolloin saatiin aikaan
ulkopuolisista henkilöistä koostuva hallitus aikaisemmin
olleen lisätyn hallituksen sijasta, on ollut suosiollinen
ja on oikealla tavalla tervehdyttänyt ylintä hallintokäytäntöä Kansaneläkelaitoksessa.
Niinhän kävi, että tilalle tuli johtoryhmä hallituksen
avuksi ja kaikkinainen toimintoihin kohdistuva päätöksenteko meni
alas toimialavastuiden osalta. Kaikki on sujunut sillä lailla
hyvin, että paitsi että valtuutetut ovat tätä mieltä myöskin
sosiaali- ja terveysvaliokunta tuli vakuuttuneeksi tästä osuudesta.
Toiminnan kannalta tietysti on tärkeätä,
että hallinnon modernisoinnin ohella palveluverkko on se,
jota erityisesti pyritään tässä turvaamaan, ja
kaikki tiedot näyttävät siltä,
että palveluverkko on nykyisellään toimivampi
kuin aikaisemmin, (Hälinää — Puhemies
koputtaa) vaikka onkin todettavissa niin, että eräänlaista
ylikuormittuneisuutta ainakin toisissa toimintayksiköissä on.
Tärkeämpi asia itse asiassa toiminnan kannalta
on sitten koko se ongelmatiikka, mikä kohdistuu rahoitukseen.
Eduskunta varmasti kokonaisuudessaan tietää ja
toivottavasti tämän valiokunnan mietinnön
jälkeen jokainen teistä kuulijoista tietää,
jokainen eduskunnan jäsen, että takuusuorituksien
määrä on aivan liian suuri valtion taholta
Kansaneläkelaitoksen toiminnan tukemiseksi. Se on 640 miljoonaa
euroa tällä hetkellä, ja kun vielä alvin
tuottoja joudutaan erikseen ohjaamaan Kansaneläkelaitoksen
sairausvakuutusrahaston toimintaan, niin vaje on lähes miljardi
euroa, 940 miljoonaa euroa tällä hetkellä.
Tämä on toistuen ollut esillä aikaisemmissa valiokunnan
lausunnoissa. Se on seikka, joka paitsi valtuutettujen myös
valiokunnan mielestä on saatava vakaaksi. Tässä tarvitaan
varmasti eduskunnan tukea myöskin hallituksen ja valtioneuvoston
ohella. Tästä on nyt eteenpäin tarkoitus
mennä niin, että kolmikantavalmistelun kautta
tullaan esityksellä vastaan, jossa vakaampi rahoituspohja
Kansaneläkelaitoksen toiminnalle voitaisiin turvata. Tämä on
niin sanottu grande issue, iso asia, jota ei voi näillä väliaikaisilla
takuusuorituksilla vuodesta toiseen pyörittää.
Lisäksi mietinnössä kiinnitetään
huomiota työkyvyttömyyseläkkeisiin, niiden
ratkaisukäytäntöön, ja muutaman
asian mielelläni sanoisin tästäkin seikasta.
Pohjalla tietysti täytyy muistaa se toteamus, että noin
80 prosenttia kaikista anotuista työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään
ja noin 20 prosenttia anotuista eläkkeistä menee
hylkyyn. Nyt se ongelmatiikka, mihin valiokunnan kannanotoissakin
pureudutaan, koskee tätä 20 prosenttia eli niitä ihmisiä,
jotka syystä tai toisesta ovat saaneet kielteisen päätöksen
ja joiden työkyvyttömyyseläke näin
ollen on hylätty.
Tähän liittyen Kansaneläkelaitos
teki oman johtajaylilääkärinsä kanssa
ison selvityksen, joka on Kelan sosiaali- ja terveysturvan selosteissa n:o
21 vuodelta 2002, jos joku teistä haluaa sen kirjallisesti
itselleen. Se on monisivuinen paperi, jossa näitä hakemusten
hylkäämiseen liittyviä ongelmia ja niiden
ehkäisyä käsitellään
aika laajasti. Suosittelen sitä luettavaksi ainakin teille, jotka
harrastatte näitä asioita ja olette toistuvasti huolissanne
näistä hylkyyn menneistä asioista.
Tässä nousee kaksi seikkaa esille. Toinen
on se, että halutaan yhtenäisempää käytäntöä Kansaneläkelaitoksen
ja muiden työeläkelaitosten ratkaisuissa. Tätähän
on harrastettu menneinä vuosina. Tämä ei
ole sinänsä täysin uusi asia, mutta on
ihan selvä, että yhteisessä käytännössä on
parantamisen varaa. Yksi seikka, mikä tähän liittyy
aivan erityisesti, on se, että selkeitä perusteluita
varsinkin hylkytapauksissa ei vieläkään
ilmeisesti kattavasti Suomessa saada. Osa yksityisen puolen työeläkelaitoksista
on tätä harrastanut monta vuotta, mutta se ei
ole vielä semmoisella up to date -tasolla, jossa kielteisen
päätöksen saanut ihminen omalla äidinkielellään
ymmärtäisi, minkä takia hänen
anomuksensa ei mennyt läpi, vaikka asiantuntijalääkäri
hänen omalla paikkakunnallaan kenties oli ollutkin sitä mieltä.
Tänään kuulin muuten, arvoisa puhemies,
radiouutisista, että vakuutusoikeuden päätöksissä on
samanlainen ongelma. Se on sillä lailla tietenkin mielenkiintoista,
että kun läpinäkyvyyttä yhteiskunnassamme
harrastetaan, niin totta kai perustelujen pitää olla
paremmin näkyvissä. Tämähän
ei sinänsä tarkoita sitä, että päätökset
muuttuvat, kun perustelut tulevat paremmin esille, jos lähdetään
siitä, että asiantuntijat ovat näitä päätöksiä olleet
tekemässä, niin kuin minun nähdäkseni
ovat olleet.
Samaten valiokunta kiinnittää huomiota siihen,
että yleinen sosiaalilainsäädäntö tarvitsisi selkeyttämistä.
Itse asiassa muistellaan edellisen vuoden kertomusta. Eräänlaisena
pakettina haluaisin vaan tässä yhteydessä sanoa
teille, että sosiaaliturvalainsäädäntöä kaikkinensa
Suomessa määrittelee noin 100 lakia, asetusta,
valtioneuvoston päätöstä ja
muuta vastaavaa ministeriön ohjekirjettä. Näissä on
yhteensä noin 1 500 pykälää.
Useat johtavat virkamiehet ovat sekä Kelassa että muualla
ilmoittaneet, että tätä kokonaisuutta
on asiantuntijoidenkin jo vaikea hallita, jolloin tietysti yleinen
selkeyttäminen taatusti on tärkeää tällä alalla.
Vielä lopuksi haluaisin sanoa tulevaisuuteen liittyvistä asioista
erään seikan, joka ei kuulu tähän
valiokunnan mietintöön. Me emme siitä sinänsä puhuneetkaan.
Mutta tietysti Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja
Jorma Huuhtanen tuli hyvin mielenkiintoisella avauksella esille
alkusyksystä vai oliko se loppukeväästä,
kun hän ehdotti Kelan yhteyteen perustettavaa vakuutusrahastoa, joka
ainakin siinä mielessä on ymmärrettävä avaus,
että tämänhetkinen Kelan rahoitushan
on hyvin monikanavainen. Hän haluaa tämän
asian yksinkertaistamista niin, että niin monelta eri reitiltä ei
rahaa tarvitsisi kerätä. Nykyiselläänhän
rahoitukseen sosiaaliturvan osalta osallistuvat kunnat ja valtio,
kansalaiset ja Kela, eri yksityiset vakuutusyhtiöt. Siinä varmasti
olisi paljon parantamisen varaa, mutta tässä yhteydessä täytyy
tietysti luonnollisesti muistaa, että vakuutettujen valinnanvapauskin
olisi syytä turvata.
Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö on
yksimielinen. Se käsiteltiin asiallisesti valiokunnassa
ja saatiin täysin riittävät selvitykset.
Matti Kangas /vas:
Arvoisa puhemies! Tämän käsittelyn
yhteydessä haluan nostaa esille Kansaneläkelaitoksen
rahoituksen ja muistuttaa vähän käytännön
asioista työkyvyttömyyseläkkeeseen liittyen.
Kansaneläkelaitoksen tärkeä tehtävä on
kansalaisten sosiaalietuuksien koordinointi ja sosiaaliturvan toteuttaminen.
Tätä tehtävää Kela
on yrittänyt hoitaa ja hoitanut parhaansa mukaan siitä huolimatta,
että monelta taholta on esitetty vaatimuksia sosiaaliturvan
ja terveyspalvelujen heikennysten puolesta.
Kansaneläkelaitoksen hoitaman sosiaaliturvan rahoitus
on ollut pitkään epätasapainossa, ja huono
tilanne on nyt entisestään pahentunut. Suomessa
on poliittisin päätöksin haluttu säilyttää tietty
perusturvan taso ja hyvinvointivaltiolle tyypilliset elementit.
Tämä edellyttää, että jatkossakin
pidetään huolta Kelan kautta maksettavien palveluitten
rahoituksesta. Kyseessä olevana vuonna sairausvakuutuksen
rahoituksen alijäämä on jälleen
kasvanut. Mainitsemani epätasapaino on saatava kuriin ja
kansaneläkkeitten ja sairausvakuutuksen rahoitusperusteet
on saatava kestävälle pohjalle.
Toinen vähintään yhtä tärkeä asia
on työkyvyttömyyseläkkeet. Järjestelmän
toimimattomuudesta tulee jatkuvasti palautetta. Työkyvyttömyyseläkkeitten
hylkäämiseen liittyvät ongelmat ovat
kasaantuneet. Niitä on kuulemma Kelan valtuutettujen toimesta
yritetty selvittää. Pelkkä selvitys tai
kannanotto ei enää riitä, vaan keskeiset
ongelmat on ratkaistava. Suurin ongelma tuntuu liittyvän
työkyvyttömyyden arviointiin ja eläkehakemusten
käsittelyaikaan. Suomessa on paha ristiriita potilasta
tutkivan lääkärin ja vakuutusyhtiöitten
niin sanottujen asiantuntijalääkäreitten
lausuntojen välillä. Ei voi olla niin, että potilaan
ehkä vuosikymmeniä tunteneen ja pitkään
tutkineen lääkärin lausunto ohitetaan
ja potilasta näkemättä arvioineen lääkärin lausunnon
perusteella tehdään ratkaiseva päätös. Tämä on
huutava epäkohta, ja siihen on tultava muutos.
Eläkehakemuksen käsittelyaika pitää saada
inhimillisemmäksi. Tavoitteena pitää olla
parin viikon tai kuukauden käsittelyaika eikä monien vuosien
odotus valitusprosesseineen. Vanhat ihmiset väsyvät,
ja suuri osa ei edes osaa teknisesti hoitaa valitusprosessia. Tiedän
sen, koska olen monia keskisuomalaisiakin auttanut näissä valitusasioissa.
Eläkeratkaisu pitää perustella selkeästi
ja ymmärrettävästi eikä paeta
latinankielisten termien ja lakipykälien taakse. Sosiaaliturvalainsäädäntö kokonaisuutena
kaipaa vahvaa selkeyttämistä. Käsittääkseni
tämä työ on valiokunnassa aloitettu,
mutta siitä odotetaan konkreettisia päätöksiä.
Sitä odottavat myös kansalaiset.
Anne Huotari /vas:
Arvoisa puhemies! Kelan toiminnan tavoitteena pitää tietenkin
olla se, että oikeat etuudet maksetaan kohtuuajassa oikean
suuruisina ja että meillä on kattava palveluverkko
tekemään tätä tehtävää.
Siinä sähköinen asiakirjahallinta on
olennainen osa, joka parantaa mahdollisuutta myös siihen,
että myös pienillä paikkakunnilla pystyvät
säilymään Kelan toimistot. Se osittain
aiheuttaa sen, että joissakin paikoissa, silloin kun siirrytään
tähän sähköiseen asiakirjahallintaan,
siinä siirtymävaiheessa tulee jonotusta ja käsittelyajat
pitenevät.
Sosiaali- ja terveysvaliokunta on puuttunut kolmeen asiaan:
hallinnon uudistukseen, Kelan rahoitukseen ja näiden työkyvyttömyyseläkkeiden
hylkyihin.
Ensinnäkin tästä hallinnon uudistuksesta:
Kun katson sitä Kelan valtuutettuna, niin ehkä ulkoinen
hallitus on tuonut jotakin uutta sinne, mutta aika näyttää,
mitä se todella on. Valtuutetut ovat yksimielisesti päättäneet,
että uudistusta jatketaan, mutta valtakunnan hallituksella
ei nyt ainakaan tässä vaiheessa näytä olevan
halua tämän uudistuksen jatkamiseen siten, että nimenomaan johtotasolla
tehtäisiin uusia ratkaisuja ja että sinne käytännön
työhön riittäisi riittävästi
voimavaroja.
Kelan rahoitus on erittäin tärkeä asia,
ja ed. Zyskowiczin kanssa tästä olemme varmaan
samaa mieltä. Kelan valtuutettujen kertomuksen aikanahan
olemme käyneet montakin kertaa muun muassa takaisinperinnöistä ison
keskustelun, ja se on ihan hyvä asia, että näitä asioita
käydään läpi. Mutta mielestäni
Kelan rahoituksen kohdalla nimenomaan nyt olisi paikka keskustella
eduskunnassa siitä, miten tämä rahoitusvaje korjataan
vai hyväksytäänkö se, että pitemmällä tähtäimellä koko
ajan siirrytään verovaroin rahoitettuun Kansaneläkelaitokseen,
sillä täällä tänäkin
syksynä on käyty keskustelua siitä. Jotkut varsinkin
tuolla oikealla reunalla ovat esittäneet, että työnantajan
palkan sivukuluja pitäisi alentaa. Se vaikuttaa suoraan
Kelan rahoitukseen ja vaikeuttaa sitä. Nyt pitäisi
kansanedustajien päättää se,
mitä tälle asialle tehdään,
ummistetaanko silmät ja vaaditaan lisää sivukulujen
alentamisia ja vaikeutetaan Kelan rahoitusta vai päätetäänkö samalla,
että okei, siirrytään veropainotteiseen
ja vähennetään työnantajien
vastuuta tästä rahoituksesta vai valitaanko se
kolmas vaihtoehto, joka minusta on huonoin vaihtoehto, että ruvetaan
leikkaamaan Kelan etuuksia, että pystytään
tämä rahoitus ja etuusjärjestelmä pitämään tasapainossa.
Tässähän ne vaihtoehdot suurin piirtein
ovat.
Kolmas asia, johon valiokunta on ottanut kantaa, on tämä työkyvyttömyyseläkkeiden
hylkypäätökset, ja kuten ed. Akaan-Penttilä täällä jo sanoikin,
noin 20 prosenttia tulee hylkyyn. Kelallahan ei ole tässä enää niin
suurta roolia kuin aikaisemmin oli, nimenomaan tämän
pohjaosan leikkauksen jälkeen, eli eläkelaitokset
itse tekevät päätökset siitä,
maksetaanko työkyvyttömyyseläkettä vai
ei. Minusta ne ovat asianosaisia asiassa. Siinä mielessä pitäisi
siirtyä järjestelmään, joka
tuli esille Kelan asiantuntijaselvityksessä ja joka eräissä maissa
on käytännössä, eli siihen,
että on puolueeton päätöselin,
joka tekee ratkaisut. Silloin olisi koko ajan hanskassa se, millä perusteilla
eläkkeitä myönnetään.
Nythän esimerkiksi minun kokemukseni perusteella, kun aika
paljon näitten asioitten kanssa olen tekemisissä,
nimenomaan Kuntien eläkevakuutus on erittäin tiukkalinjainen
eläkepäätöksissä, jopa niin,
että jos henkilöllä on vakituinen työsuhde ollut
kuntaan ja hän sairauden vuoksi ei voi sitä tehdä,
hänet laitetaan sairauslomalle ja sen jälkeen,
kun sairauspäivärahat päättyvät,
henkilö ei saa eläkettä, mutta myöskään
kunta ei ota enää tätä henkilöä takaisin
töihin. Eli hän joutuu jäämään
roikkumaan työttömyyskortistoon. Hänen paikkansa
ei ole siellä.
Nyt pitäisi pistää viisaat päät
yhteen, millä tavalla tämä ongelma ratkaistaan.
Kun Kelan valtuutetut vierailivat Kelan kuntoutuskeskuksessa Turussa
elokuussa, niin siellä todettiin, että jopa Kelan
kuntoutuskeskuksen työkyvyttömiksi toteamista
henkilöistä noin 5 prosenttia saa kielteisen päätöksen.
Siinä minusta ei ole mitään järkeä,
koska pidän Kelan kuntoutuskeskuksen asiantuntijalääkäreitä todellakin
asiantuntijoina näissä asioissa. Samoin voi tietenkin
kysyä, miten ylipäätään
erikoislääkärit hyväksyvät
sen, että sitten paperilääkäri
ei heidän asiakirjojaan, joissa he ovat B-todistukset kirjoittaneet,
hyväksy.
Ihan lopuksi totean, että ed. Halme — hän
ei nyt näytä olevan paikalla — viime
keväänä kertoi, että Kela maksaisi
pakolaisille 45 000 markkaa käteen rahaa, jotta
voivat ostaa autoja ja muita. Kun totesin, että Kela ei
tällaisia rahoja varmasti maksa, sitten ed. Halme ei muistanut
enää, mistähän luukulta nämä rahat
oikein tulivat. Mutta hän kyllä lupasi toimittaa
minulle selvityksen. Mielelläni tätä selvitystä odottelen,
sitten kun hänellä on voimia se tehdä,
mistähän mahtavat tällaiset rahat tulla,
ettei tulisi ihmisille väärää käsitystä,
kun kansanedustaja jotakin tällaista mainitsee.
Ed. Eero Heinäluoma merkitään
läsnä olevaksi.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Huotari ansiokkaassa puheenvuorossaan
peräänkuulutti Kansaneläkelaitoksen rakenneuudistusta.
Niinpä minäkin esittäisin, että kuntien
sosiaalitoimi yhdistettäisiin Kansaneläkelaitoksen
organisaatioon ja sillä tavalla saataisiin valtavat säästöt,
että kaksi päällekkäistä organisaatiota
ei toimisi enää jatkossa. Uskon, että rahoitusaukko,
mikä on, miljardi euroako se on tällä hetkellä,
Kelan rakenteessa, varmasti korjaantuisi. Toinen vaihtoehto olisi,
että kunta ostaisi sosiaalipalvelut Kansaneläkelaitokselta.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen esitti kuntien sosiaalitoimen
yhdistämistä Kelan kanssa. Vähän
tähän suuntaava esitys ja kokeiluhan oli 30 paikkakunnalla,
jossa oli myös 30 vertailupaikkakuntaa, nimenomaan toimeentulotuen osalta.
Siitähän on muutama vuosi jo aikaa. Tulokset olivat
hieman ristiriitaisia. Ei voitu osoittaa, että menot olisivat
kasvaneet, koska toisilla paikkakunnilla ne kasvoivat ja toisilla
vähenivät vertailupaikkakuntiin nähden.
En tiedä, tarkoittiko ed. Kuosmanen tätä.
Toivottavasti tarkoitti, nimittäin nimenomaan kokoomus
vastusti, että tämä ratkaisu olisi tehty
eli toimeentulotuen perusosa olisi siirretty Kelan maksettavaksi,
mikä minusta olisi ollut ihan hyvä ratkaisu niin,
että se olisi sillä tavoin järkevästi
tehty.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Huotari sanoi, että nimenomaan
täältä porvarilliselta puolelta on vaadittu
työnantajien sivukulujen alentamista työllisyyden
edistämiseksi ja tällä on sitten suora vaikutus
Kelan rahoitukseen, siis suora negatiivinen vaikutus. Voin kertoa,
että kokoomuksen eduskuntaryhmä on eilen päättänyt
tehdä lakialoitteen yrittäjien työvoimakustannusten
alentamiseksi, työllisyyden edistämiseksi. Päätöksemme
pitää sisällään sellaisen
mallin, joka merkitsee sitä, että vaikka yrittäjän
työvoimakustannukset alenevat ja vaikka työntekijöiden
palkkoihin ei luonnollisestikaan puututa, Kelalta tämä malli
ei kuitenkaan mitään vie eli se jää valtion varaston
tappioksi.
Tulen varmasti esittelemään tätä mallia
enemmän sitten, kun tämä mainitsemani
lakialoite on lähetekeskustelussa. Siinä on pohjimmiltaan kyse
niin sanotusta Holm—Vihriälä-mallista, jota
varsinkin keskusta (Puhemies: Minuutti!) erittäin voimakkaasti
vaalien alla ilmoitti lääkkeeksi työttömyyden
torjuntaan, mutta jossa hallitus on nyt vain, niin kuin eilen kyselytunnilla kävi
ilmi, lykännyt tämän asian eteenpäinviemistä,
ja sen takia kokoomus on eilen päättänyt
tämän lakialoitteen tehdä.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz pistää minun mielestäni
pään pensaaseen tässä asiassa.
Teidän pitää sanoa sitten reilusti, että siirretään
Kelan rahoituksen painopistettä verorahoitukseen; sitähän
se käytännössä tarkoittaa. Teidän
olisi siistiä sanoa se täällä myöskin,
että kaikki kansanedustajat sen tietäisivät.
Ei ole olemassa sellaista mallia, että Kelan rahoitus pienenee
työnantajamaksujen osalta ja kukaan ei sitä korvaa.
Jos ketään korvaajaa ei löydy, niin silloinhan
se on valtion verorahoitus, joka sen korvaa. Olisi reilua myöntää se
täällä myöskin ja käsitellä asioita
kokonaisuutena — sitähän juuri peräsin
omassa puheenvuorossani — eikä esittää tällaisia
yksittäisiä heittoja, että alennetaan
työnantajan sivukuluja eikä sitä korvata
sitten millään tavalla.
Puhemies:
Huomautan, että vastauspuheenvuoroon varattu aika on
1 minuutti.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Huotarille, että työllisyyden
parantamiseksi meidän on ehdottomasti työnantajan
maksaman palkan sivukuluja alennettava. Sitä kautta me
saamme tuottavuutta lisää ja ihmisille työpaikkoja
ja lisää verotuloja. Vaikka Kelan rahoitusaukkoa
korjaisimme sitten budjettivaroin, niin se on parempi kuin se, että ihmiset
ovat työttömänä ja tuotantopanos
yhteiskunnalle jää saamatta.
Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Maassamme on erittäin vaikea
työttömyystilanne, ja kun kuuntelemme päivittäin
uutisia, näemme, että tilanne muodostuu yhä haastavammaksi.
Sen vuoksi vanhat keinot — työn verotuksen keventäminen,
aktiivitoimien määrän lisääminen — eivät
riitä työttömyyden nujertamiseen ja ennen
kaikkea työllisyyden edistämiseen. Tarvitaan uusia
keinoja.
Yksi paljon vaalien alla, ainakin täällä porvarillisella
puolella, keskusteltu keino on juuri yrittäjien työvoimakustannusten
alentaminen työllisyyden edistämiseksi. Kokoomuksen
eduskuntaryhmä, kuten sanoin ja toistan nyt, on eilen päättänyt
mallista tämän hankkeen toteuttamiseksi, joka
ei merkitse Kelan saaman rahoitusosuuden pienentymistä sivukuluissa.
Kuten ed. Huotari oikein totesi, sehän merkitsee sitä,
että tämä malli rahoitetaan, jos näin
halutaan sanoa, silloin yleisistä verorahoista. Toisaalta
uskomme, että näin voidaan edistää työllisyyttä ja
pitkän päälle saadaan tästä myös
silloin työttömyysmenojen vähentymistä ja
verotulojen kasvua. Mutta (Puhemies koputtaa) tulen esittelemään
tarkemmin tämän mallin.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen malli tarkoittaa sitä,
että siinä siirretään rasitusta
palkansaajapuolelle, koska veroista kuitenkin suurimman osan maksavat
palkansaajat, jolloin tämä on kova silmänkääntötemppu
kyllä kokoomukselta. Te puhutte verojen alentamisen puolesta,
että pitää ansiotuloverotusta alentaa,
ja tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä,
jotta pitäisi korottaa niitä veroja, jos aiotaan
samat etuudet pitää yhä edelleen voimassa.
Huono logiikka toimii tällä hetkellä näköjään
kokoomuksen ajattelussa.
Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Jatkoksi sille, mitä ed. Lahtela
sanoi tästä innostuksesta nyt laskea sekä sosiaaliturvamaksuja
ja muita sivukuluja että laskea verotusta yhtä aikaa,
on kai todettava, että ihan kaikkia veroja ei voi panna
kuitenkaan valtion maksettavaksi.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Me muistamme hyvin ja eläkeläiset
muistavat vieläkin, että vuonna 96 säästökeinona
Kelan rahoituksen tasoittamiseksi poistettiin kansaneläkkeen
pohjaosa. Nyt on vähän vaikea sitten kyllä perustella
tätä teidän esitystänne sillä,
että rahoitusta siirrettäisiin palkansaajien maksettavaksi
ja kansalaisten maksettavaksi, kun työnantajat eivät
ottaisi enää sitä vastuuta, mikä aikaisemmin
on ollut. Sen takia minä ihmettelen sitä, miksi
te ette tule meidän kanssamme yhdessä rakentamaan
sellaisia malleja, joissa sivukulut oikeasti pienenisivät
eli esimerkiksi sairauspäivärahat pienenisivät
sitä kautta, että työelämän
sisältöjä muutetaan niin, että ihmiset
voisivat paremmin työelämässä.
Sillä pystyttäisiin saamaan paljon pienemmiksi
nämä kustannukset kuin näillä työnantajamaksujen
alentamisilla, jotka joku joutuu kuitenkin maksamaan.
Jaakko Laakso /vas:
Herra puhemies! Kysymys työkyvyttömyyseläkkeiden
hylkäyksistä on muodostumassa kansalliseksi häpeätahraksi.
Tilannehan on se, että asiantuntijalääkäreiden
lausunnoista huolimatta noin 20 prosenttia työkyvyttömyyseläkettä hakevista
ei kuitenkaan saa työkyvyttömyyseläkettä.
Näin tapahtuu vuosittain. Ongelmalliseksi tämän
tilanteen muodostaa se, että useilla työkyvyttömyyseläkettä hakevilla on
varsin monen asiantuntijalääkärin valaehtoinen
lausunto siitä, että hakija on työkyvytön.
Tiedän tapauksia, joissa on kahdentoistakin asiantuntijalääkärin
lausunto siitä, että työkyvyttömyyseläkettä hakeva
on todella työkyvytön, kykenemätön
tekemään työtä. Tästä huolimatta työeläkelaitoksen
kannanotto työkyvyttömyyseläkehakemukseen
20 prosentissa tapauksista vuodessa on kielteinen. Tämä päätös
tehdään näkemättä potilasta,
kuulematta potilasta. Meillä on todisteita esimerkiksi
siitä, että usein työeläkelaitoksen
lääkärinlausunnon, jossa työkyvyttömyyseläkettä hakeva
todetaan työkykyiseksi, on kirjoittanutkin ei suinkaan
lääkäri vaan asianomaisen työeläkelaitoksen
juristi. Kuinka tällaisen menon sallitaan jatkua vuodesta
toiseen?
Olen ollut tässä talossa niin, että nyt
27. vuosi on kulumassa — ensiksi 15 vuotta toimittajana, nyt
on 13. vuosi kansanedustajana — ja koko tämän
27 vuoden ajan tästä samasta asiasta on puhuttu.
Miksei tähän asiaan kyetä tekemään
korjausta? Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen raportissa
todetaan aivan oikein ja yksimielisesti, että hakijoilla
pitäisi olla esimerkiksi oikeus saada perustelut sille,
miksi heidän työkyvyttömyyseläkehakemuksensa
on hylätty. Nyt perustelut ovat usein yhden virkkeen mittaisia.
Ne eivät sisällä esimerkiksi lääketieteellisiä perusteluita. Ne
sisältävät joitakin sellaisia sanamuotoja,
joita mekään, jotka olemme näitä tapauksia
sentään hoitaneet kymmenittäin, emme
ymmärrä. Kerron yhdestä mielenkiintoisesta
tapauksesta.
Kahdentoista asiantuntijalääkärin
lausunto työkyvyttömyydestä oli siis
perustana sille, että potilas haki työkyvyttömyyseläkettä.
Työeläkelaitos totesi hakijan työkykyiseksi.
Tämän jälkeen tämä potilas
hakeutui yhden sellaisen lääkärin vastaanotolle,
joka oli ollut tekemässä tätä kielteistä eläkepäätöstä.
Tämän lääkärin yksityisvastaanotolla
lääkäri totesi tämän
potilaan täysin työkyvyttömäksi.
Muutama viikko aikaisemmin hän oli todennut tämän
saman potilaan täysin työkykyiseksi. Tämä osoittaa,
että asiassa on mätää. Oma mielenkiintonsa
on tietenkin sillä, että kun sitten asianomaiseen
lääkäriin otettiin yhteyttä ja
kerrottiin, että nyt näyttää siltä,
että tämä tapaus tulee saamaan julkisuutta,
ei mennyt pitkää aikaa, kunnes työeläkelaitos
käsitteli tapauksen uudelleen ja totesi potilaan täysin
työkyvyttömäksi.
Näyttää siltä, että tässä suhteessa
on siirryttävä radikaalimpiin keinoihin. Ei voi
olla niin, että jokaisella ainakin vasemmalla olevalla
kansanedustajalla on kymmeniä tapauksia, joissa on hylätty
asiantuntijalääkäreiden lausunnoista
huolimatta ja todettu potilas työkykyiseksi. Ymmärrän
täysin sen, että esimerkiksi tällä hetkellä eläkeläisjärjestöt
ja potilasjärjestöt pohtivat mahdollisuutta valittaa
tämän kaltaisista tapauksista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen.
Vaikuttaa siltä, että emme enää voi
välttää sitä, että Euroopan
ihmisoikeustuomioistuin tulevaisuudessa käsittelee tältä osin
tätä kansalliseksi häpeätahraksi
muodostunutta tilannetta.
Mutta täytyy myös sanoa, että on
siirryttävä myös radikaalimpiin toimenpiteisiin
niiden vakuutusyhtiöissä toimivien lääkäreiden
osalta, jotka siitä huolimatta, että laki antaisi
mahdollisuuden henkilökohtaisesti tavata potilaan, keskustella
hänen kanssaan, tutustua häneen paitsi papereiden
välityksellä myös katsoa, onko hän
todella työkykyinen, ovatko asiantuntijalääkäreiden kannanotot
oikeita vai eivät, eivät käytä tätä mahdollisuutta.
Mutta kyllä meidän on asetettava kyseenalaiseksi
myöskin tällaisten lääkäreiden
ammatillinen etiikka, jotka potilasta näkemättä toteavat
hänet vastoin muiden lääkäreiden valaehtoista
todistusta työkykyiseksi.
Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Olen varannut myöhemmin puheenvuoron,
jossa käsittelen tarkemmin tätä asiaa,
mutta haluaisin ed. Laaksolle vain sanoa lyhyesti, että aika
voimakkaan ja poleemisen puheenvuoron kyllä käytitte,
koska näitte koko tämän asian pelkästään
häpeätahrana ja suurena ongelmana ja käytitte
esimerkkeinä yksityistapauksia, jotka varmasti ovat oikeita — näitä tulee
aina olemaan. Mutta haluaisin tässä vain sanoa,
että kyllä nykyinen tapa, jolla meidän
työeläkejärjestelmämme toimii,
kestää kansainvälisen arvion ja on korkeatasoista,
vaikka siellä on yksittäistapauksissa edelleen
virheitä. Tämä korjausmenettely, joka
menee vakuutusoikeuksien ja vakuutuslautakuntien kautta, turvaa hyvin
pitkälle näitä asioita. Te arvostelijat
ette näihin ole vedonneet, ja pyydän, että lukisitte myöskin
tämän Kansaneläkelaitoksen selvityksen
tästä asiasta.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Laakso kiinnitti varmasti sellaiseen
aiheeseen huomiota, jossa on todellisia ongelmia. On tietysti täysin
sietämätöntä yksilön
kannalta hänen työkyvyttömyyseläkehakemuksensa
yhteydessä, että kuvatulla tavalla tulee vastauksia
ja yksilöä pompotellaan. Se on hyvin lähellä yksilön
perusoikeuskysymyksiä oleva asia. Tähän
asiaan on kyllä saatava korjaus, se on näin.
Puhemies! Oman puheenvuoroni pyysin alun perin itse asiassa
antaakseni tunnustusta Kelalle ja sanon sen tässä liki
yhdessä lauseessa nyt, kun aika loppuu: Kansaneläkelaitokselle
todellakin on annettava paljon arvostusta ja tunnustusta siitä,
että se on kyennyt siirtämään
työtehtäviään koko verkkonsa
myötä ympäri maata. Siinä on koko
valtionhallinnolle muissakin kohdissa paljon esimerkiksi otettavaa.
Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Laakso otti mielestäni tärkeän
asian esille. Vaikka on kyse vain 20 prosentista, näitten
ihmisten kohdalla on kyse kuitenkin elintärkeästä asiasta,
ja siinä mielessä asiaan täytyy saada
korjausta. Haluan vain sanoa, että sosiaali- ja terveysvaliokunta
tätä asiaa käsitellessään
päätyi omassa vastineessaan ottamaan esille nimenomaan
eläkepäätösten perusteiden selkiyttämisen
tarpeellisuuden ja myös sen, että Kelan ja työeläkevakuutuslaitosten
yhtenäisen käytännön löytämiseksi
ja päätösten teon nopeuttamiseksi täytyy
etsiä uusia välineitä.
Anne Huotari /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Laakso otti esille juuri tämän
tärkeän ongelman, joka on. Siihen liittyy vielä se,
että näillä ihmisillä ei yleensä ole
mitään asiamiestä, joka heidän
asiaansa hoitaisi. He yrittävät itse tehdä valituksia
ja sitten, kun ne eivät mene läpi, ottavat yhteyttä kansanedustajaan,
koska potilasasiamies tai sosiaaliasiamies ei näitä hoida.
Ed. Taipale on joissakin kunnissa käynyt hoitamassa, mutta
hänkään ei joka paikkaan ehdi. Se on
ongelma.
Mutta ihmettelen kyllä suuresti ed. Akaan-Penttilän
lausuntoa, että nykyjärjestelmä olisi kunnossa,
kun nimenomaan viime kaudella Kelan valtuutettujen vaatimassa ja
teettämässä selvityksessä tuli
esille, että muualla on olemassa myös parempia
järjestelmiä, joissa puolueeton päätöksentekijä tekee
ratkaisun eikä niin kuin nyt tällä hetkellä eläkelaitos
omassa asiassaan.
Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Olen samaa mieltä ed. Huotarin kanssa
siitä, että pitäisi löytää sellainen
puolueeton elin, joka olisi irti työeläkelaitosten eduista.
Nythän tilanne on se, että on työeläkelaitosten
taloudellisten etujen mukaista, että aina aluksi työkyvyttömyyseläkehakemus
hylätään tai ainakin se 20 prosenttia.
Se on aina edullista työeläkelaitokselle.
Mielestäni viime vuosien aikana on tietenkin, kuten
ed. Akaan-Penttilä totesi, tapahtunut tiettyä parannustakin.
Yksi parannus on esimerkiksi se, että me saamme tällä hetkellä tietoomme
ne nimet, jotka ovat tekemässä työeläkelaitoksissa päätöksiä,
mutta tämäkin oli pitkällinen prosessi.
Aikaisemmin nämä nimet olivat salassa. Ei kerrottu,
ketkä juristit, ketkä lääkärit
ovat tekemässä päätöksiä.
Nyt meillä on mahdollisuus tätäkin kautta
painostaa ja päästä parempiin ratkaisuihin.
Myönteistä on myös se, että vakuutusoikeuden
toimintaan on kiinnitetty huomiota. Siltä osin täytyy
sanoa, että samat ongelmat, jotka koskevat työeläkelaitoksia,
koskevat myös vakuutusoikeuden tekemiä päätöksiä työkyvyttömyyseläkehylkäystapauksissa.
Esa Lahtela /sd:
Arvoisa herra puhemies! Kahteen asiaan tässä mietinnössä,
ensinnäkin rahoituskysymykseen, josta jo aikaisemmin on
puhuttu. Nyt minä alan ymmärtää kokoomuksen kantaa,
mihin tämä tähtää kaiken
kaikkiaan, jos noin tehtäisiin niin kuin kokoomus tulee
esittämään täällä:
työn sivukuluja alennetaan ja siirretään
ne veronmaksajien kustannettavaksi. Niin kuin aikaisemmin vastauspuheenvuorossa
totesin, se tarkoittaisi sitä, että silloin meidän
on nostettava verotusta. Mutta taustalla lienee se ajatus, jotta
kun verotusta ei pysty nostamaan, siinä tapauksessa siirrytään
yhä amerikkalaisempaan malliin, jossa ihmiset joutuisivat
ottamaan itse vakuutuksen joiltakin yksittäisiltä vakuutusyhtiöiltä.
Tämä on vain tämmöinen ajatus,
joka syntyi. En tiedä, miten paljon olen väärässä,
mutta kokoomuslaiset voivat selittää sen paremmin
sitten aikanaan, millä tavalla tämä rahoitus
hoidetaan.
Kuitenkin tässä on kyse isosta ongelmasta. Niiden
aikaisempien tilastojen ja näköalojen mukaan,
mitä meille on esitetty, tämä pottihan
tulee kasvamaan joka vuosi isommaksi, joka on vajetta. Sen takia
tämä pitäisi saada nyt jotenkin hoidettua.
Meidän pitäisi oikeasti nyt saada aikaan semmoinen
ohjelma, niin kuin on todettukin nyt mietinnössä,
että kolmikantaisesti pitää etsiä tähän
ratkaisu, koska tämä on sillä tavalla — niin kuin
joku täällä sanoi — pään
pensaaseen laittamista, kun tätä pallotellaan
jatkuvasti ja todellisuudessa ei puututa tähän
ongelmaan. Nyt minusta hallitusohjelmassa tähän
olisi pitänyt jo tehdä se linjaus, jotta osin
pyrittäisiin suoraan rahoittamaan siten, jotta olisi uskallettu
sanoa, kuka maksaa tämän sairausvakuutusmaksun
vajauksen.
Yksi mahdollinen tässä voisi olla se, jotta
odotettaisiin, että tässä löytyisi
se malli, millä tavalla pitkälle automatisoituneet
firmat, joissa tehdään tuotantoa vähillä käsillä,
voitaisiin saada enemmän maksamaan meidän sosiaaliturvaamme
yleensä, koska pitkässä pelissä katsottuna joka
tapauksessa automaatio tulee kehittymään yhä edelleen
ja yhä vähemmän siellä tulee
olemaan ihmisiä. Jos noin puhtaasti, niin kuin tällä hetkellä,
on palkkoihin sidottu nämä sotumaksut, siinä tulee
käymään sillä tavalla, että jossakin
vaiheessa viiva menee sillä tavalla, jotta eivät
enää rahat riitäkään,
tulee semmoinen leikkauspiste. Sen takia minusta meidän
pitäisi uskaltaa puhua siitä, millä tavalla
näitä pitkälle automatisoituja tuotantoyrityksiä voidaan
enemmän verottaa sotumaksuilla.
Sitten työkyvyttömyyseläkkeistä,
joista on puhuttu. Tämä oikeastaan kuvaa jo hyvin
ihmisten asennoitumista tähän kysymykseen. Oli
joku selvitysjuttu, ja yksi kaveri, kun etsi uusia näköaloja
ja uusia ammatteja, kun oli työkykyä mennyt, sanoi,
että hän haluaa ehdottomasti asiantuntijalääkäriksi,
lähteä käymään koulua
vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäriksi.
Siellä olivat sitten kysyneet, miksi sinä semmoiseksi
haluat, ja hän sanoi, että hänkin pystyy
ilmeisesti sen oppimaan, koska siinä ei tarvitse kuin kirjoittaa
vaan, että tämä hakija on terve, että sen
hän osaa kirjoittaa, kun sentään kansakoulussa
oppi kirjoitustaitoa, että hän tämmöiseen
lähtee. Tämä kuvastaa karkeudessaan,
miten ihmiset ajattelevat tästä kysymyksestä.
Tässä on sanottu, että 20 prosenttia
hylätään. Minä en tiedä prosenteista
mitään tässä hommassa, mutta
sen tiedän, jotta suurin porukka, mikä yksittäisistä asiakysymyksistä soittaa
meikäläiselle ja tulee kirjeitä, on juuri
tämmöiset ihmiset, jotka ovat useita vuosia hakeneet
eläkettä, jopa toistakymmentä vuotta
hakeneet, ja niistä lukuisista lausunnoista huolimatta — kuten
ed. Laaksokin totesi, erikoislääkäreitä siellä on
ja on käyty joka vuosi hakemassa lisää todistuksia — eläkettä ei
myönnetä. Joku viisas minulle sanoikin vakuutusyhtiössä,
kun olen aina soittanut, että eihän kyse ole siitä,
onko ihminen työkyvytön, vaan hehän arvioivat,
miten paljon on työkykyä jäljellä.
Kun ajattelu muuttuu niinpäin, niin se on vähän
vaikeampi juttu, nimittäin silloinhan, jos edes toinen
silmä näkee tai sormi heiluu, niin voi kuvitella,
että työkykyä on jäljellä,
jotta voidaan jotain tehdä vielä. Mutta siihen
nähden, mikä alun perin työkyvyttömyysajattelu
tässä oli ja mitkä eläkkeen
myöntämisperusteet olivat, kykeneekö siihen
ammattiin, siihen nähden on hyvin kaukana se ajatus, että käydään
mittaamaan hyvin tarkkaan, onko tästä ihmisestä vielä johonkin.
Tietysti jalo ajatus, mutta kun tiedetään kuitenkin
niiden ihmisten mahdollisuus, jos äsken kuvaamani henkilö koulutetaan
johonkin napinpainohommaan, kun silmä toimii ja sormikin
on kunnossa, (Ed. Laakso: Kansanedustajaksi!) löytyykö semmoista — muuta
kuin kansanedustajan homma ja tänne kun ei sovi kuin 200 — se onkin
jo isomman työn tulos.
Tähän liittyy minusta se ajatus, mitä ed.
Huotari muun muassa totesi siitä, jotta pitäisi
saada puolueeton elin. Tässä mitä pikimmin
pitäisi saada käsittelyjärjestelmä kuitenkin
sen tyyppiseksi, että ei olisi sidossuhdetta siihen, jotta
se, joka on maksaja, myös päättää sen,
koska tässä pitäisi ehdottomasti olla
sillä tavalla, jotta on puolueeton elin, joka ei ole sidoksissa
maksajaporukkaan ollenkaan.
Yksi asia, mikä tähän vielä liittyy,
on ristikkäiseläkkeet. Meillähän
joka tapauksessa nyt siitä on vähän parempaan
suuntaan päästy, jotta ristikkäiseläkepäätöksiä ei
tehdä. Tämähän tarkoittaa sitä,
jotta mahdollisesti Kela myöntää eläkkeen
ja joku eläkevakuutusyhtiöistä ei myönnä sitä taikka
päinvastoin. Tästähän nämä laitokset ovat
aika pitkälle yhteyksissä toisiinsa, ja se on vain
siinä ikävä puoli, jotta sitten ne molemmat tyssäävät,
kun jompikumpi on tyssännyt. Tosin nyt viime aikoina on
muutama tämmöinen tapaus tullut pöydälle,
jotta Kela on saattanut myöntää eläkkeen
mutta muun muassa Maatalousyrittäjien eläkelaitos
ei ole myöntänyt. Itse olen selvittämässä sitä,
miten voi olla mahdollista, jotta Kelan mielestä tämä ihminen
on työkyvytön, niin kuin näiden lääkäreidenkin
mielestä, mutta Maatalousyrittäjien eläkelaitos
on katsonut, että ei hän olekaan työkyvytön.
Siinä mielessä tämä on semmoista
tekniikkaa, joka pitäisi saada sillä tavalla,
jotta olisi puolueeton elin, joka myöntää eläkkeen.
Se tulee sitten kertaheitolla niistä laitoksista, mistä on
oikeus eläkkeeseen. Ei voi olla semmoista, jotta jossakin
on toisenlainen viisaus kuin toisessa paikassa.
Ehdottomasti kannatan semmoista ajattelua, että vakuutusyhtiön
lääkäri — hän on fyysinen henkilö olemassa
ja nimikin pitää nyt sanoa — ottaisi
sitten vastaanotolle ja toteaisi, mikä tämän
ihmisen kunto on, ja tekisi siitä lääkärintodistuksen,
jolloin sitä voitaisiin arvioida myös sitä taustaa
vasten, kumpi näistä lääkäreistä on pantava
viralta, nimittäin siinä tapauksessa jommallakummalla
ei ole silloin pätevyyttä arvioida tilannetta,
jos tulee erinäköiset lausunnot, koska ainahan
tulee se mieleen, onko meillä niin pätemättömiä lääkäreitä erikoislääkäreinäkin,
kun kirjoittavat lausuntoja ihan noin vaan todeten ihmisen ihan
työkyvyttömäksi ja yllättäen
joku viisaampi toteaakin, että ei tämä pidä paikkaansa.
Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Esa Lahtela arvosteli kokoomusta
siitä, että kokoomus haluaa työnantajan
palkan kokonaissivukuluja alentaa, niin vuonna 1970 palkan sivukulut olivat
17 prosenttia ja tällä hetkellä ne ovat
85 prosenttia. Sosiaali- ja terveysministeri Pekka Kuusi ennusti
1970, että hyvinvointivaltion kokonaismenot voivat maksimissaan
olla 30 prosenttia. Tällä hetkellä ne
ovat lähes 50 prosenttia ja siitä huolimatta me
emme pysty eläkeläisille maksamaan kansaneläkkeen
perusosaa. Kysyn vain ed. Lahtelalta, mihin ne rahat ovat hävinneet.
Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuosmanen tietää kai valtiontalouden
tilanteen, paljonko menee korkoihin vuosittain varoja. Sitten on
90-luvun laman seuraukset, mitä tapahtui silloin, ne lukemattomat
konkurssit ja se työttömyys, joka yhä meillä näkyy
pitkäaikaistyöttömyytenä. Sinne
on hukkunut hirveän paljon varoja, ja sen takia odottaisi
kokoomukseltakin semmoista kokonaisvastuullista näkemystä noin
suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen,
ei sillä tavalla, että sitä käydään
repimään ja tekemään hyvin eriarvoista
yhteiskuntaa, niin kuin tällä hetkellä ainakin
kokoomuksen joidenkin edustajien puheissa on ollut.
Pentti Tiusanen /vas:
Puhemies! Kyllä minä väitän,
että vaikka me kaikki 200 kansanedustajaa olisimme lääkäreitä täällä ja
kovasti viisaita, niin kuin meidän joukostamme melkein
kaikki ovat, tietäisimme, kuka on työkyvytön
ja kuka ei, niin ei tämä ongelma sillä ratkea.
Ongelma on olemassa, mutta tietysti pitäisi aika hyvin
tietää, mikä ongelma on. Siis ammatillinen
työkyvyttömyys ei ole ainoastaan lääketieteellinen
diagnoosi tai lääketieteellinen päätös — se,
että sen tekee useimmiten juristi, johtuu juuri tästä — vaan
siinä on mukana muunlaiset näkökulmat.
Monet lääkärit, siis eivät ainoastaan
ne, jotka täällä on erityisinä mainittu,
tekevät päivittäin työtä sen puolesta,
että ihminen pääsisi oikeudenmukaisesti
ja myöskin asiallisesti terveyden näkökohdat
huomioiden työkyvyttömyyseläkkeelle,
jos työkykyä ei enää ole. Mutta
kun me olemme itse muuttaneet lainsäädäntöä siten,
että pitää määritellä jäljellä oleva
työkyky, se vaatisi myös siihen tietynlaiset menetelmät.
Sairaanhoitopiireissä on nimenomaan kuntoutusyksikkö,
jonka pitäisi tämä tehdä. Siis
tutkimus ja selvitys, se kuuluu asiaan ja sen tekeminen. Kuitenkin
se jää usein tekemättä. Miksi
se jää tekemättä? Sen takia,
koska jonot ovat pitkiä, on sinne vaikea päästä.
On sairaanhoitopiirejä, joissa myöskin ne virat
ovat täyttämättä, joissa olevien
näitä asioita pitäisi selvittää.
Tämä on yksi puoli asiaa.
Toinen puoli asiaa on se, että varsin monet erikoislääkäreidenkin
B-lausunnot, mihin täällä on viitattu,
niin kutsutut B2-lausunnot, joiden pitäisi olla käytössä,
eivät ole asianmukaisesti täytettyjä.
Lausunnossa ei käydä läpi sitä nimenomaista
suhdetta, mikä pitäisi katsoa, mikä on
terveydentilan suhde potilaan ammattiin. Käytetään B1-lomaketta
ja kirjoitetaan ehkä, että potilas on mielestäni
kyvytön tekemään työtään,
tai jotakin aika suhteellista ja lievää. Näin
ollen sielläkin on paljon parantamisen varaa. Perustelut
puuttuvat.
Myös ne perustelut, mitkä ovat hylkypäätöksissä,
ovat toki puutteellisia. Ne eivät ole kyllin läpinäkyviä.
Tämän päivän uutisoinnissa ja
täällä keskustelussa, kuten ed. Laakson
puheenvuorossa, nämä asiat ovat tulleet vahvasti
esille. Jäljellä oleva työkyky: sanotaan,
että sen alenema on kolme viidesosaa tai enemmän
eikä sitä siis ole enempää kuin
kaksi viidesosaa jäljellä. Tässä on
tällainen raja, joka on merkittävä, ja
nimenomaan sen rajan selvittäminen vaatisi perusteluja,
mutta niitä perusteluja ei todellakaan nimenomaan vakuutusyhtiön
puolelta tule.
Onko asia sitten sillä hyvä, niin kuin täällä tuli esille,
että meillä on valitusmahdollisuus? Toki se on
hyvä asia, vakuutusoikeus viimeisenä valitusinstanssina,
viranomaisena tai toimijana. Mutta vaikka me olemme suullisen käsittelyn
hyväksyneet, niin sitä kuitenkaan ei sitten saa,
vaan tällaiseen suulliseen käsittelyyn on vaikea
päästä. Hyvin harvoin päätökset
muuttuvat vakuutusoikeudessa, ja ongelmatilanne on syntynyt, että kun
potilas tai asiakas on kertaalleen joutunut hylätylle kaistalle,
hänelle näytetään punaista jatkuvasti,
lautakunnassa, hänelle näytetään
sitä vakuutusoikeudessa, ikään kuin lähtökohta
on ollut väärä. Mikä on ollut
se väärä lähtökohta?
Sanon tämän kirurgina, joka tekee jatkuvasti eläkelausuntoja.
Lähtökohdan vääryys on se, että jos
ei alun pitäen tehdä kyllin monipuolista, kyllin
kattavaa selvitystä, jossa on myös selvitys jäljellä olevasta
työkyvystä, silloin kun se lähtee menemään
väärään suuntaan, siellä se
myös pysyy.
Lopuksi, puhemies: usein potilaat lopuksi sitten, jos pääsevät,
pääsevät työkyvyttömyyseläkkeelle,
kun tulee diagnoosiksi depressio, ja se masennus syntyy tämän
eläkeprosessin mukana. Todella kova hinta on ihmisellä tässä maksettavana.
Sitten ongelma, viime asiana, on, että lainsäädäntömme
on sillä tavalla huonosti, että työnantaja,
joka on viimeinen palkanmaksaja ennen eläköitymistä,
kantaa taloudellisesti suurimman vastuun ja hänen vakuutusyhtiönsä.
Puhemies:
Asian käsittely keskeytetään.