Eero Akaan-Penttilä /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt käsittelyssä oleva sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomuksesta viime vuodelta, siis vuodelta 2002, voisi olla oikeastaan kunnon juhlakirja sen takia, että Kansaneläkelaitos täytti viime vuonna 65 vuotta. Valiokunta käsitellessään tätä toimintakertomusta valtuutettujen osalta ei kuitenkaan tietenkään lähtenyt tähän juhlimiseen pääsääntöisesti mukaan, vaan keskittyi toimintaan ja sen havainnointiin, ja muutamia asioita haluan nyt vielä julkisesti tuoda tästä esille.

Ennen näihin asioihin menoa haluaisin kuitenkin sanoa sen, että valiokunnan kannanotto kokonaisuudessaan on aika lyhyt, myöskin valtuutettujen kertomus on aika lyhyt, mutta ne molemmat ovat hyvin tiiviitä paketteja ja siinä mielessä erittäin suositeltavia luettavaksi, varsinkin kun ajatellaan, miten suuresta volyymista Kansaneläkelaitoksen toiminnassa on kysymys.

Ensinnäkin valiokunta käsittelee hallinnon uudistamista ja mielihyvällä pistää merkille sen, että se hallinnon uudistus, joka toteutettiin viime vuonna eli edellisellä eduskuntakaudella, jolloin saatiin aikaan ulkopuolisista henkilöistä koostuva hallitus aikaisemmin olleen lisätyn hallituksen sijasta, on ollut suosiollinen ja on oikealla tavalla tervehdyttänyt ylintä hallintokäytäntöä Kansaneläkelaitoksessa. Niinhän kävi, että tilalle tuli johtoryhmä hallituksen avuksi ja kaikkinainen toimintoihin kohdistuva päätöksenteko meni alas toimialavastuiden osalta. Kaikki on sujunut sillä lailla hyvin, että paitsi että valtuutetut ovat tätä mieltä myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunta tuli vakuuttuneeksi tästä osuudesta.

Toiminnan kannalta tietysti on tärkeätä, että hallinnon modernisoinnin ohella palveluverkko on se, jota erityisesti pyritään tässä turvaamaan, ja kaikki tiedot näyttävät siltä, että palveluverkko on nykyisellään toimivampi kuin aikaisemmin, (Hälinää — Puhemies koputtaa) vaikka onkin todettavissa niin, että eräänlaista ylikuormittuneisuutta ainakin toisissa toimintayksiköissä on.

Tärkeämpi asia itse asiassa toiminnan kannalta on sitten koko se ongelmatiikka, mikä kohdistuu rahoitukseen. Eduskunta varmasti kokonaisuudessaan tietää ja toivottavasti tämän valiokunnan mietinnön jälkeen jokainen teistä kuulijoista tietää, jokainen eduskunnan jäsen, että takuusuorituksien määrä on aivan liian suuri valtion taholta Kansaneläkelaitoksen toiminnan tukemiseksi. Se on 640 miljoonaa euroa tällä hetkellä, ja kun vielä alvin tuottoja joudutaan erikseen ohjaamaan Kansaneläkelaitoksen sairausvakuutusrahaston toimintaan, niin vaje on lähes miljardi euroa, 940 miljoonaa euroa tällä hetkellä. Tämä on toistuen ollut esillä aikaisemmissa valiokunnan lausunnoissa. Se on seikka, joka paitsi valtuutettujen myös valiokunnan mielestä on saatava vakaaksi. Tässä tarvitaan varmasti eduskunnan tukea myöskin hallituksen ja valtioneuvoston ohella. Tästä on nyt eteenpäin tarkoitus mennä niin, että kolmikantavalmistelun kautta tullaan esityksellä vastaan, jossa vakaampi rahoituspohja Kansaneläkelaitoksen toiminnalle voitaisiin turvata. Tämä on niin sanottu grande issue, iso asia, jota ei voi näillä väliaikaisilla takuusuorituksilla vuodesta toiseen pyörittää.

Lisäksi mietinnössä kiinnitetään huomiota työkyvyttömyyseläkkeisiin, niiden ratkaisukäytäntöön, ja muutaman asian mielelläni sanoisin tästäkin seikasta.

Pohjalla tietysti täytyy muistaa se toteamus, että noin 80 prosenttia kaikista anotuista työkyvyttömyyseläkkeistä myönnetään ja noin 20 prosenttia anotuista eläkkeistä menee hylkyyn. Nyt se ongelmatiikka, mihin valiokunnan kannanotoissakin pureudutaan, koskee tätä 20 prosenttia eli niitä ihmisiä, jotka syystä tai toisesta ovat saaneet kielteisen päätöksen ja joiden työkyvyttömyyseläke näin ollen on hylätty.

Tähän liittyen Kansaneläkelaitos teki oman johtajaylilääkärinsä kanssa ison selvityksen, joka on Kelan sosiaali- ja terveysturvan selosteissa n:o 21 vuodelta 2002, jos joku teistä haluaa sen kirjallisesti itselleen. Se on monisivuinen paperi, jossa näitä hakemusten hylkäämiseen liittyviä ongelmia ja niiden ehkäisyä käsitellään aika laajasti. Suosittelen sitä luettavaksi ainakin teille, jotka harrastatte näitä asioita ja olette toistuvasti huolissanne näistä hylkyyn menneistä asioista.

Tässä nousee kaksi seikkaa esille. Toinen on se, että halutaan yhtenäisempää käytäntöä Kansaneläkelaitoksen ja muiden työeläkelaitosten ratkaisuissa. Tätähän on harrastettu menneinä vuosina. Tämä ei ole sinänsä täysin uusi asia, mutta on ihan selvä, että yhteisessä käytännössä on parantamisen varaa. Yksi seikka, mikä tähän liittyy aivan erityisesti, on se, että selkeitä perusteluita varsinkin hylkytapauksissa ei vieläkään ilmeisesti kattavasti Suomessa saada. Osa yksityisen puolen työeläkelaitoksista on tätä harrastanut monta vuotta, mutta se ei ole vielä semmoisella up to date -tasolla, jossa kielteisen päätöksen saanut ihminen omalla äidinkielellään ymmärtäisi, minkä takia hänen anomuksensa ei mennyt läpi, vaikka asiantuntijalääkäri hänen omalla paikkakunnallaan kenties oli ollutkin sitä mieltä.

Tänään kuulin muuten, arvoisa puhemies, radiouutisista, että vakuutusoikeuden päätöksissä on samanlainen ongelma. Se on sillä lailla tietenkin mielenkiintoista, että kun läpinäkyvyyttä yhteiskunnassamme harrastetaan, niin totta kai perustelujen pitää olla paremmin näkyvissä. Tämähän ei sinänsä tarkoita sitä, että päätökset muuttuvat, kun perustelut tulevat paremmin esille, jos lähdetään siitä, että asiantuntijat ovat näitä päätöksiä olleet tekemässä, niin kuin minun nähdäkseni ovat olleet.

Samaten valiokunta kiinnittää huomiota siihen, että yleinen sosiaalilainsäädäntö tarvitsisi selkeyttämistä. Itse asiassa muistellaan edellisen vuoden kertomusta. Eräänlaisena pakettina haluaisin vaan tässä yhteydessä sanoa teille, että sosiaaliturvalainsäädäntöä kaikkinensa Suomessa määrittelee noin 100 lakia, asetusta, valtioneuvoston päätöstä ja muuta vastaavaa ministeriön ohjekirjettä. Näissä on yhteensä noin 1 500 pykälää. Useat johtavat virkamiehet ovat sekä Kelassa että muualla ilmoittaneet, että tätä kokonaisuutta on asiantuntijoidenkin jo vaikea hallita, jolloin tietysti yleinen selkeyttäminen taatusti on tärkeää tällä alalla.

Vielä lopuksi haluaisin sanoa tulevaisuuteen liittyvistä asioista erään seikan, joka ei kuulu tähän valiokunnan mietintöön. Me emme siitä sinänsä puhuneetkaan. Mutta tietysti Kansaneläkelaitoksen pääjohtaja Jorma Huuhtanen tuli hyvin mielenkiintoisella avauksella esille alkusyksystä vai oliko se loppukeväästä, kun hän ehdotti Kelan yhteyteen perustettavaa vakuutusrahastoa, joka ainakin siinä mielessä on ymmärrettävä avaus, että tämänhetkinen Kelan rahoitushan on hyvin monikanavainen. Hän haluaa tämän asian yksinkertaistamista niin, että niin monelta eri reitiltä ei rahaa tarvitsisi kerätä. Nykyiselläänhän rahoitukseen sosiaaliturvan osalta osallistuvat kunnat ja valtio, kansalaiset ja Kela, eri yksityiset vakuutusyhtiöt. Siinä varmasti olisi paljon parantamisen varaa, mutta tässä yhteydessä täytyy tietysti luonnollisesti muistaa, että vakuutettujen valinnanvapauskin olisi syytä turvata.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunnan mietintö on yksimielinen. Se käsiteltiin asiallisesti valiokunnassa ja saatiin täysin riittävät selvitykset.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän käsittelyn yhteydessä haluan nostaa esille Kansaneläkelaitoksen rahoituksen ja muistuttaa vähän käytännön asioista työkyvyttömyyseläkkeeseen liittyen.

Kansaneläkelaitoksen tärkeä tehtävä on kansalaisten sosiaalietuuksien koordinointi ja sosiaaliturvan toteuttaminen. Tätä tehtävää Kela on yrittänyt hoitaa ja hoitanut parhaansa mukaan siitä huolimatta, että monelta taholta on esitetty vaatimuksia sosiaaliturvan ja terveyspalvelujen heikennysten puolesta.

Kansaneläkelaitoksen hoitaman sosiaaliturvan rahoitus on ollut pitkään epätasapainossa, ja huono tilanne on nyt entisestään pahentunut. Suomessa on poliittisin päätöksin haluttu säilyttää tietty perusturvan taso ja hyvinvointivaltiolle tyypilliset elementit. Tämä edellyttää, että jatkossakin pidetään huolta Kelan kautta maksettavien palveluitten rahoituksesta. Kyseessä olevana vuonna sairausvakuutuksen rahoituksen alijäämä on jälleen kasvanut. Mainitsemani epätasapaino on saatava kuriin ja kansaneläkkeitten ja sairausvakuutuksen rahoitusperusteet on saatava kestävälle pohjalle.

Toinen vähintään yhtä tärkeä asia on työkyvyttömyyseläkkeet. Järjestelmän toimimattomuudesta tulee jatkuvasti palautetta. Työkyvyttömyyseläkkeitten hylkäämiseen liittyvät ongelmat ovat kasaantuneet. Niitä on kuulemma Kelan valtuutettujen toimesta yritetty selvittää. Pelkkä selvitys tai kannanotto ei enää riitä, vaan keskeiset ongelmat on ratkaistava. Suurin ongelma tuntuu liittyvän työkyvyttömyyden arviointiin ja eläkehakemusten käsittelyaikaan. Suomessa on paha ristiriita potilasta tutkivan lääkärin ja vakuutusyhtiöitten niin sanottujen asiantuntijalääkäreitten lausuntojen välillä. Ei voi olla niin, että potilaan ehkä vuosikymmeniä tunteneen ja pitkään tutkineen lääkärin lausunto ohitetaan ja potilasta näkemättä arvioineen lääkärin lausunnon perusteella tehdään ratkaiseva päätös. Tämä on huutava epäkohta, ja siihen on tultava muutos.

Eläkehakemuksen käsittelyaika pitää saada inhimillisemmäksi. Tavoitteena pitää olla parin viikon tai kuukauden käsittelyaika eikä monien vuosien odotus valitusprosesseineen. Vanhat ihmiset väsyvät, ja suuri osa ei edes osaa teknisesti hoitaa valitusprosessia. Tiedän sen, koska olen monia keskisuomalaisiakin auttanut näissä valitusasioissa. Eläkeratkaisu pitää perustella selkeästi ja ymmärrettävästi eikä paeta latinankielisten termien ja lakipykälien taakse. Sosiaaliturvalainsäädäntö kokonaisuutena kaipaa vahvaa selkeyttämistä. Käsittääkseni tämä työ on valiokunnassa aloitettu, mutta siitä odotetaan konkreettisia päätöksiä. Sitä odottavat myös kansalaiset.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kelan toiminnan tavoitteena pitää tietenkin olla se, että oikeat etuudet maksetaan kohtuuajassa oikean suuruisina ja että meillä on kattava palveluverkko tekemään tätä tehtävää. Siinä sähköinen asiakirjahallinta on olennainen osa, joka parantaa mahdollisuutta myös siihen, että myös pienillä paikkakunnilla pystyvät säilymään Kelan toimistot. Se osittain aiheuttaa sen, että joissakin paikoissa, silloin kun siirrytään tähän sähköiseen asiakirjahallintaan, siinä siirtymävaiheessa tulee jonotusta ja käsittelyajat pitenevät.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta on puuttunut kolmeen asiaan: hallinnon uudistukseen, Kelan rahoitukseen ja näiden työkyvyttömyyseläkkeiden hylkyihin.

Ensinnäkin tästä hallinnon uudistuksesta: Kun katson sitä Kelan valtuutettuna, niin ehkä ulkoinen hallitus on tuonut jotakin uutta sinne, mutta aika näyttää, mitä se todella on. Valtuutetut ovat yksimielisesti päättäneet, että uudistusta jatketaan, mutta valtakunnan hallituksella ei nyt ainakaan tässä vaiheessa näytä olevan halua tämän uudistuksen jatkamiseen siten, että nimenomaan johtotasolla tehtäisiin uusia ratkaisuja ja että sinne käytännön työhön riittäisi riittävästi voimavaroja.

Kelan rahoitus on erittäin tärkeä asia, ja ed. Zyskowiczin kanssa tästä olemme varmaan samaa mieltä. Kelan valtuutettujen kertomuksen aikanahan olemme käyneet montakin kertaa muun muassa takaisinperinnöistä ison keskustelun, ja se on ihan hyvä asia, että näitä asioita käydään läpi. Mutta mielestäni Kelan rahoituksen kohdalla nimenomaan nyt olisi paikka keskustella eduskunnassa siitä, miten tämä rahoitusvaje korjataan vai hyväksytäänkö se, että pitemmällä tähtäimellä koko ajan siirrytään verovaroin rahoitettuun Kansaneläkelaitokseen, sillä täällä tänäkin syksynä on käyty keskustelua siitä. Jotkut varsinkin tuolla oikealla reunalla ovat esittäneet, että työnantajan palkan sivukuluja pitäisi alentaa. Se vaikuttaa suoraan Kelan rahoitukseen ja vaikeuttaa sitä. Nyt pitäisi kansanedustajien päättää se, mitä tälle asialle tehdään, ummistetaanko silmät ja vaaditaan lisää sivukulujen alentamisia ja vaikeutetaan Kelan rahoitusta vai päätetäänkö samalla, että okei, siirrytään veropainotteiseen ja vähennetään työnantajien vastuuta tästä rahoituksesta vai valitaanko se kolmas vaihtoehto, joka minusta on huonoin vaihtoehto, että ruvetaan leikkaamaan Kelan etuuksia, että pystytään tämä rahoitus ja etuusjärjestelmä pitämään tasapainossa. Tässähän ne vaihtoehdot suurin piirtein ovat.

Kolmas asia, johon valiokunta on ottanut kantaa, on tämä työkyvyttömyyseläkkeiden hylkypäätökset, ja kuten ed. Akaan-Penttilä täällä jo sanoikin, noin 20 prosenttia tulee hylkyyn. Kelallahan ei ole tässä enää niin suurta roolia kuin aikaisemmin oli, nimenomaan tämän pohjaosan leikkauksen jälkeen, eli eläkelaitokset itse tekevät päätökset siitä, maksetaanko työkyvyttömyyseläkettä vai ei. Minusta ne ovat asianosaisia asiassa. Siinä mielessä pitäisi siirtyä järjestelmään, joka tuli esille Kelan asiantuntijaselvityksessä ja joka eräissä maissa on käytännössä, eli siihen, että on puolueeton päätöselin, joka tekee ratkaisut. Silloin olisi koko ajan hanskassa se, millä perusteilla eläkkeitä myönnetään. Nythän esimerkiksi minun kokemukseni perusteella, kun aika paljon näitten asioitten kanssa olen tekemisissä, nimenomaan Kuntien eläkevakuutus on erittäin tiukkalinjainen eläkepäätöksissä, jopa niin, että jos henkilöllä on vakituinen työsuhde ollut kuntaan ja hän sairauden vuoksi ei voi sitä tehdä, hänet laitetaan sairauslomalle ja sen jälkeen, kun sairauspäivärahat päättyvät, henkilö ei saa eläkettä, mutta myöskään kunta ei ota enää tätä henkilöä takaisin töihin. Eli hän joutuu jäämään roikkumaan työttömyyskortistoon. Hänen paikkansa ei ole siellä.

Nyt pitäisi pistää viisaat päät yhteen, millä tavalla tämä ongelma ratkaistaan. Kun Kelan valtuutetut vierailivat Kelan kuntoutuskeskuksessa Turussa elokuussa, niin siellä todettiin, että jopa Kelan kuntoutuskeskuksen työkyvyttömiksi toteamista henkilöistä noin 5 prosenttia saa kielteisen päätöksen. Siinä minusta ei ole mitään järkeä, koska pidän Kelan kuntoutuskeskuksen asiantuntijalääkäreitä todellakin asiantuntijoina näissä asioissa. Samoin voi tietenkin kysyä, miten ylipäätään erikoislääkärit hyväksyvät sen, että sitten paperilääkäri ei heidän asiakirjojaan, joissa he ovat B-todistukset kirjoittaneet, hyväksy.

Ihan lopuksi totean, että ed. Halme — hän ei nyt näytä olevan paikalla — viime keväänä kertoi, että Kela maksaisi pakolaisille 45 000 markkaa käteen rahaa, jotta voivat ostaa autoja ja muita. Kun totesin, että Kela ei tällaisia rahoja varmasti maksa, sitten ed. Halme ei muistanut enää, mistähän luukulta nämä rahat oikein tulivat. Mutta hän kyllä lupasi toimittaa minulle selvityksen. Mielelläni tätä selvitystä odottelen, sitten kun hänellä on voimia se tehdä, mistähän mahtavat tällaiset rahat tulla, ettei tulisi ihmisille väärää käsitystä, kun kansanedustaja jotakin tällaista mainitsee.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Huotari ansiokkaassa puheenvuorossaan peräänkuulutti Kansaneläkelaitoksen rakenneuudistusta. Niinpä minäkin esittäisin, että kuntien sosiaalitoimi yhdistettäisiin Kansaneläkelaitoksen organisaatioon ja sillä tavalla saataisiin valtavat säästöt, että kaksi päällekkäistä organisaatiota ei toimisi enää jatkossa. Uskon, että rahoitusaukko, mikä on, miljardi euroako se on tällä hetkellä, Kelan rakenteessa, varmasti korjaantuisi. Toinen vaihtoehto olisi, että kunta ostaisi sosiaalipalvelut Kansaneläkelaitokselta.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen esitti kuntien sosiaalitoimen yhdistämistä Kelan kanssa. Vähän tähän suuntaava esitys ja kokeiluhan oli 30 paikkakunnalla, jossa oli myös 30 vertailupaikkakuntaa, nimenomaan toimeentulotuen osalta. Siitähän on muutama vuosi jo aikaa. Tulokset olivat hieman ristiriitaisia. Ei voitu osoittaa, että menot olisivat kasvaneet, koska toisilla paikkakunnilla ne kasvoivat ja toisilla vähenivät vertailupaikkakuntiin nähden. En tiedä, tarkoittiko ed. Kuosmanen tätä. Toivottavasti tarkoitti, nimittäin nimenomaan kokoomus vastusti, että tämä ratkaisu olisi tehty eli toimeentulotuen perusosa olisi siirretty Kelan maksettavaksi, mikä minusta olisi ollut ihan hyvä ratkaisu niin, että se olisi sillä tavoin järkevästi tehty.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Huotari sanoi, että nimenomaan täältä porvarilliselta puolelta on vaadittu työnantajien sivukulujen alentamista työllisyyden edistämiseksi ja tällä on sitten suora vaikutus Kelan rahoitukseen, siis suora negatiivinen vaikutus. Voin kertoa, että kokoomuksen eduskuntaryhmä on eilen päättänyt tehdä lakialoitteen yrittäjien työvoimakustannusten alentamiseksi, työllisyyden edistämiseksi. Päätöksemme pitää sisällään sellaisen mallin, joka merkitsee sitä, että vaikka yrittäjän työvoimakustannukset alenevat ja vaikka työntekijöiden palkkoihin ei luonnollisestikaan puututa, Kelalta tämä malli ei kuitenkaan mitään vie eli se jää valtion varaston tappioksi.

Tulen varmasti esittelemään tätä mallia enemmän sitten, kun tämä mainitsemani lakialoite on lähetekeskustelussa. Siinä on pohjimmiltaan kyse niin sanotusta Holm—Vihriälä-mallista, jota varsinkin keskusta (Puhemies: Minuutti!) erittäin voimakkaasti vaalien alla ilmoitti lääkkeeksi työttömyyden torjuntaan, mutta jossa hallitus on nyt vain, niin kuin eilen kyselytunnilla kävi ilmi, lykännyt tämän asian eteenpäinviemistä, ja sen takia kokoomus on eilen päättänyt tämän lakialoitteen tehdä.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowicz pistää minun mielestäni pään pensaaseen tässä asiassa. Teidän pitää sanoa sitten reilusti, että siirretään Kelan rahoituksen painopistettä verorahoitukseen; sitähän se käytännössä tarkoittaa. Teidän olisi siistiä sanoa se täällä myöskin, että kaikki kansanedustajat sen tietäisivät. Ei ole olemassa sellaista mallia, että Kelan rahoitus pienenee työnantajamaksujen osalta ja kukaan ei sitä korvaa. Jos ketään korvaajaa ei löydy, niin silloinhan se on valtion verorahoitus, joka sen korvaa. Olisi reilua myöntää se täällä myöskin ja käsitellä asioita kokonaisuutena — sitähän juuri peräsin omassa puheenvuorossani — eikä esittää tällaisia yksittäisiä heittoja, että alennetaan työnantajan sivukuluja eikä sitä korvata sitten millään tavalla.

Pekka Kuosmanen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Totean ed. Huotarille, että työllisyyden parantamiseksi meidän on ehdottomasti työnantajan maksaman palkan sivukuluja alennettava. Sitä kautta me saamme tuottavuutta lisää ja ihmisille työpaikkoja ja lisää verotuloja. Vaikka Kelan rahoitusaukkoa korjaisimme sitten budjettivaroin, niin se on parempi kuin se, että ihmiset ovat työttömänä ja tuotantopanos yhteiskunnalle jää saamatta.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Maassamme on erittäin vaikea työttömyystilanne, ja kun kuuntelemme päivittäin uutisia, näemme, että tilanne muodostuu yhä haastavammaksi. Sen vuoksi vanhat keinot — työn verotuksen keventäminen, aktiivitoimien määrän lisääminen — eivät riitä työttömyyden nujertamiseen ja ennen kaikkea työllisyyden edistämiseen. Tarvitaan uusia keinoja.

Yksi paljon vaalien alla, ainakin täällä porvarillisella puolella, keskusteltu keino on juuri yrittäjien työvoimakustannusten alentaminen työllisyyden edistämiseksi. Kokoomuksen eduskuntaryhmä, kuten sanoin ja toistan nyt, on eilen päättänyt mallista tämän hankkeen toteuttamiseksi, joka ei merkitse Kelan saaman rahoitusosuuden pienentymistä sivukuluissa. Kuten ed. Huotari oikein totesi, sehän merkitsee sitä, että tämä malli rahoitetaan, jos näin halutaan sanoa, silloin yleisistä verorahoista. Toisaalta uskomme, että näin voidaan edistää työllisyyttä ja pitkän päälle saadaan tästä myös silloin työttömyysmenojen vähentymistä ja verotulojen kasvua. Mutta (Puhemies koputtaa) tulen esittelemään tarkemmin tämän mallin.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomuksen malli tarkoittaa sitä, että siinä siirretään rasitusta palkansaajapuolelle, koska veroista kuitenkin suurimman osan maksavat palkansaajat, jolloin tämä on kova silmänkääntötemppu kyllä kokoomukselta. Te puhutte verojen alentamisen puolesta, että pitää ansiotuloverotusta alentaa, ja tässä tapauksessa se tarkoittaa sitä, jotta pitäisi korottaa niitä veroja, jos aiotaan samat etuudet pitää yhä edelleen voimassa. Huono logiikka toimii tällä hetkellä näköjään kokoomuksen ajattelussa.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkoksi sille, mitä ed. Lahtela sanoi tästä innostuksesta nyt laskea sekä sosiaaliturvamaksuja ja muita sivukuluja että laskea verotusta yhtä aikaa, on kai todettava, että ihan kaikkia veroja ei voi panna kuitenkaan valtion maksettavaksi.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me muistamme hyvin ja eläkeläiset muistavat vieläkin, että vuonna 96 säästökeinona Kelan rahoituksen tasoittamiseksi poistettiin kansaneläkkeen pohjaosa. Nyt on vähän vaikea sitten kyllä perustella tätä teidän esitystänne sillä, että rahoitusta siirrettäisiin palkansaajien maksettavaksi ja kansalaisten maksettavaksi, kun työnantajat eivät ottaisi enää sitä vastuuta, mikä aikaisemmin on ollut. Sen takia minä ihmettelen sitä, miksi te ette tule meidän kanssamme yhdessä rakentamaan sellaisia malleja, joissa sivukulut oikeasti pienenisivät eli esimerkiksi sairauspäivärahat pienenisivät sitä kautta, että työelämän sisältöjä muutetaan niin, että ihmiset voisivat paremmin työelämässä. Sillä pystyttäisiin saamaan paljon pienemmiksi nämä kustannukset kuin näillä työnantajamaksujen alentamisilla, jotka joku joutuu kuitenkin maksamaan.

Jaakko Laakso /vas:

Herra puhemies! Kysymys työkyvyttömyyseläkkeiden hylkäyksistä on muodostumassa kansalliseksi häpeätahraksi. Tilannehan on se, että asiantuntijalääkäreiden lausunnoista huolimatta noin 20 prosenttia työkyvyttömyyseläkettä hakevista ei kuitenkaan saa työkyvyttömyyseläkettä. Näin tapahtuu vuosittain. Ongelmalliseksi tämän tilanteen muodostaa se, että useilla työkyvyttömyyseläkettä hakevilla on varsin monen asiantuntijalääkärin valaehtoinen lausunto siitä, että hakija on työkyvytön. Tiedän tapauksia, joissa on kahdentoistakin asiantuntijalääkärin lausunto siitä, että työkyvyttömyyseläkettä hakeva on todella työkyvytön, kykenemätön tekemään työtä. Tästä huolimatta työeläkelaitoksen kannanotto työkyvyttömyyseläkehakemukseen 20 prosentissa tapauksista vuodessa on kielteinen. Tämä päätös tehdään näkemättä potilasta, kuulematta potilasta. Meillä on todisteita esimerkiksi siitä, että usein työeläkelaitoksen lääkärinlausunnon, jossa työkyvyttömyyseläkettä hakeva todetaan työkykyiseksi, on kirjoittanutkin ei suinkaan lääkäri vaan asianomaisen työeläkelaitoksen juristi. Kuinka tällaisen menon sallitaan jatkua vuodesta toiseen?

Olen ollut tässä talossa niin, että nyt 27. vuosi on kulumassa — ensiksi 15 vuotta toimittajana, nyt on 13. vuosi kansanedustajana — ja koko tämän 27 vuoden ajan tästä samasta asiasta on puhuttu. Miksei tähän asiaan kyetä tekemään korjausta? Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen raportissa todetaan aivan oikein ja yksimielisesti, että hakijoilla pitäisi olla esimerkiksi oikeus saada perustelut sille, miksi heidän työkyvyttömyyseläkehakemuksensa on hylätty. Nyt perustelut ovat usein yhden virkkeen mittaisia. Ne eivät sisällä esimerkiksi lääketieteellisiä perusteluita. Ne sisältävät joitakin sellaisia sanamuotoja, joita mekään, jotka olemme näitä tapauksia sentään hoitaneet kymmenittäin, emme ymmärrä. Kerron yhdestä mielenkiintoisesta tapauksesta.

Kahdentoista asiantuntijalääkärin lausunto työkyvyttömyydestä oli siis perustana sille, että potilas haki työkyvyttömyyseläkettä. Työeläkelaitos totesi hakijan työkykyiseksi. Tämän jälkeen tämä potilas hakeutui yhden sellaisen lääkärin vastaanotolle, joka oli ollut tekemässä tätä kielteistä eläkepäätöstä. Tämän lääkärin yksityisvastaanotolla lääkäri totesi tämän potilaan täysin työkyvyttömäksi. Muutama viikko aikaisemmin hän oli todennut tämän saman potilaan täysin työkykyiseksi. Tämä osoittaa, että asiassa on mätää. Oma mielenkiintonsa on tietenkin sillä, että kun sitten asianomaiseen lääkäriin otettiin yhteyttä ja kerrottiin, että nyt näyttää siltä, että tämä tapaus tulee saamaan julkisuutta, ei mennyt pitkää aikaa, kunnes työeläkelaitos käsitteli tapauksen uudelleen ja totesi potilaan täysin työkyvyttömäksi.

Näyttää siltä, että tässä suhteessa on siirryttävä radikaalimpiin keinoihin. Ei voi olla niin, että jokaisella ainakin vasemmalla olevalla kansanedustajalla on kymmeniä tapauksia, joissa on hylätty asiantuntijalääkäreiden lausunnoista huolimatta ja todettu potilas työkykyiseksi. Ymmärrän täysin sen, että esimerkiksi tällä hetkellä eläkeläisjärjestöt ja potilasjärjestöt pohtivat mahdollisuutta valittaa tämän kaltaisista tapauksista Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Vaikuttaa siltä, että emme enää voi välttää sitä, että Euroopan ihmisoikeustuomioistuin tulevaisuudessa käsittelee tältä osin tätä kansalliseksi häpeätahraksi muodostunutta tilannetta.

Mutta täytyy myös sanoa, että on siirryttävä myös radikaalimpiin toimenpiteisiin niiden vakuutusyhtiöissä toimivien lääkäreiden osalta, jotka siitä huolimatta, että laki antaisi mahdollisuuden henkilökohtaisesti tavata potilaan, keskustella hänen kanssaan, tutustua häneen paitsi papereiden välityksellä myös katsoa, onko hän todella työkykyinen, ovatko asiantuntijalääkäreiden kannanotot oikeita vai eivät, eivät käytä tätä mahdollisuutta. Mutta kyllä meidän on asetettava kyseenalaiseksi myöskin tällaisten lääkäreiden ammatillinen etiikka, jotka potilasta näkemättä toteavat hänet vastoin muiden lääkäreiden valaehtoista todistusta työkykyiseksi.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen varannut myöhemmin puheenvuoron, jossa käsittelen tarkemmin tätä asiaa, mutta haluaisin ed. Laaksolle vain sanoa lyhyesti, että aika voimakkaan ja poleemisen puheenvuoron kyllä käytitte, koska näitte koko tämän asian pelkästään häpeätahrana ja suurena ongelmana ja käytitte esimerkkeinä yksityistapauksia, jotka varmasti ovat oikeita — näitä tulee aina olemaan. Mutta haluaisin tässä vain sanoa, että kyllä nykyinen tapa, jolla meidän työeläkejärjestelmämme toimii, kestää kansainvälisen arvion ja on korkeatasoista, vaikka siellä on yksittäistapauksissa edelleen virheitä. Tämä korjausmenettely, joka menee vakuutusoikeuksien ja vakuutuslautakuntien kautta, turvaa hyvin pitkälle näitä asioita. Te arvostelijat ette näihin ole vedonneet, ja pyydän, että lukisitte myöskin tämän Kansaneläkelaitoksen selvityksen tästä asiasta.

Markku Rossi  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Laakso kiinnitti varmasti sellaiseen aiheeseen huomiota, jossa on todellisia ongelmia. On tietysti täysin sietämätöntä yksilön kannalta hänen työkyvyttömyyseläkehakemuksensa yhteydessä, että kuvatulla tavalla tulee vastauksia ja yksilöä pompotellaan. Se on hyvin lähellä yksilön perusoikeuskysymyksiä oleva asia. Tähän asiaan on kyllä saatava korjaus, se on näin.

Puhemies! Oman puheenvuoroni pyysin alun perin itse asiassa antaakseni tunnustusta Kelalle ja sanon sen tässä liki yhdessä lauseessa nyt, kun aika loppuu: Kansaneläkelaitokselle todellakin on annettava paljon arvostusta ja tunnustusta siitä, että se on kyennyt siirtämään työtehtäviään koko verkkonsa myötä ympäri maata. Siinä on koko valtionhallinnolle muissakin kohdissa paljon esimerkiksi otettavaa.

Tuula Väätäinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laakso otti mielestäni tärkeän asian esille. Vaikka on kyse vain 20 prosentista, näitten ihmisten kohdalla on kyse kuitenkin elintärkeästä asiasta, ja siinä mielessä asiaan täytyy saada korjausta. Haluan vain sanoa, että sosiaali- ja terveysvaliokunta tätä asiaa käsitellessään päätyi omassa vastineessaan ottamaan esille nimenomaan eläkepäätösten perusteiden selkiyttämisen tarpeellisuuden ja myös sen, että Kelan ja työeläkevakuutuslaitosten yhtenäisen käytännön löytämiseksi ja päätösten teon nopeuttamiseksi täytyy etsiä uusia välineitä.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Laakso otti esille juuri tämän tärkeän ongelman, joka on. Siihen liittyy vielä se, että näillä ihmisillä ei yleensä ole mitään asiamiestä, joka heidän asiaansa hoitaisi. He yrittävät itse tehdä valituksia ja sitten, kun ne eivät mene läpi, ottavat yhteyttä kansanedustajaan, koska potilasasiamies tai sosiaaliasiamies ei näitä hoida. Ed. Taipale on joissakin kunnissa käynyt hoitamassa, mutta hänkään ei joka paikkaan ehdi. Se on ongelma.

Mutta ihmettelen kyllä suuresti ed. Akaan-Penttilän lausuntoa, että nykyjärjestelmä olisi kunnossa, kun nimenomaan viime kaudella Kelan valtuutettujen vaatimassa ja teettämässä selvityksessä tuli esille, että muualla on olemassa myös parempia järjestelmiä, joissa puolueeton päätöksentekijä tekee ratkaisun eikä niin kuin nyt tällä hetkellä eläkelaitos omassa asiassaan.

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olen samaa mieltä ed. Huotarin kanssa siitä, että pitäisi löytää sellainen puolueeton elin, joka olisi irti työeläkelaitosten eduista. Nythän tilanne on se, että on työeläkelaitosten taloudellisten etujen mukaista, että aina aluksi työkyvyttömyyseläkehakemus hylätään tai ainakin se 20 prosenttia. Se on aina edullista työeläkelaitokselle.

Mielestäni viime vuosien aikana on tietenkin, kuten ed. Akaan-Penttilä totesi, tapahtunut tiettyä parannustakin. Yksi parannus on esimerkiksi se, että me saamme tällä hetkellä tietoomme ne nimet, jotka ovat tekemässä työeläkelaitoksissa päätöksiä, mutta tämäkin oli pitkällinen prosessi. Aikaisemmin nämä nimet olivat salassa. Ei kerrottu, ketkä juristit, ketkä lääkärit ovat tekemässä päätöksiä. Nyt meillä on mahdollisuus tätäkin kautta painostaa ja päästä parempiin ratkaisuihin.

Myönteistä on myös se, että vakuutusoikeuden toimintaan on kiinnitetty huomiota. Siltä osin täytyy sanoa, että samat ongelmat, jotka koskevat työeläkelaitoksia, koskevat myös vakuutusoikeuden tekemiä päätöksiä työkyvyttömyyseläkehylkäystapauksissa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kahteen asiaan tässä mietinnössä, ensinnäkin rahoituskysymykseen, josta jo aikaisemmin on puhuttu. Nyt minä alan ymmärtää kokoomuksen kantaa, mihin tämä tähtää kaiken kaikkiaan, jos noin tehtäisiin niin kuin kokoomus tulee esittämään täällä: työn sivukuluja alennetaan ja siirretään ne veronmaksajien kustannettavaksi. Niin kuin aikaisemmin vastauspuheenvuorossa totesin, se tarkoittaisi sitä, että silloin meidän on nostettava verotusta. Mutta taustalla lienee se ajatus, jotta kun verotusta ei pysty nostamaan, siinä tapauksessa siirrytään yhä amerikkalaisempaan malliin, jossa ihmiset joutuisivat ottamaan itse vakuutuksen joiltakin yksittäisiltä vakuutusyhtiöiltä. Tämä on vain tämmöinen ajatus, joka syntyi. En tiedä, miten paljon olen väärässä, mutta kokoomuslaiset voivat selittää sen paremmin sitten aikanaan, millä tavalla tämä rahoitus hoidetaan.

Kuitenkin tässä on kyse isosta ongelmasta. Niiden aikaisempien tilastojen ja näköalojen mukaan, mitä meille on esitetty, tämä pottihan tulee kasvamaan joka vuosi isommaksi, joka on vajetta. Sen takia tämä pitäisi saada nyt jotenkin hoidettua. Meidän pitäisi oikeasti nyt saada aikaan semmoinen ohjelma, niin kuin on todettukin nyt mietinnössä, että kolmikantaisesti pitää etsiä tähän ratkaisu, koska tämä on sillä tavalla — niin kuin joku täällä sanoi — pään pensaaseen laittamista, kun tätä pallotellaan jatkuvasti ja todellisuudessa ei puututa tähän ongelmaan. Nyt minusta hallitusohjelmassa tähän olisi pitänyt jo tehdä se linjaus, jotta osin pyrittäisiin suoraan rahoittamaan siten, jotta olisi uskallettu sanoa, kuka maksaa tämän sairausvakuutusmaksun vajauksen.

Yksi mahdollinen tässä voisi olla se, jotta odotettaisiin, että tässä löytyisi se malli, millä tavalla pitkälle automatisoituneet firmat, joissa tehdään tuotantoa vähillä käsillä, voitaisiin saada enemmän maksamaan meidän sosiaaliturvaamme yleensä, koska pitkässä pelissä katsottuna joka tapauksessa automaatio tulee kehittymään yhä edelleen ja yhä vähemmän siellä tulee olemaan ihmisiä. Jos noin puhtaasti, niin kuin tällä hetkellä, on palkkoihin sidottu nämä sotumaksut, siinä tulee käymään sillä tavalla, että jossakin vaiheessa viiva menee sillä tavalla, jotta eivät enää rahat riitäkään, tulee semmoinen leikkauspiste. Sen takia minusta meidän pitäisi uskaltaa puhua siitä, millä tavalla näitä pitkälle automatisoituja tuotantoyrityksiä voidaan enemmän verottaa sotumaksuilla.

Sitten työkyvyttömyyseläkkeistä, joista on puhuttu. Tämä oikeastaan kuvaa jo hyvin ihmisten asennoitumista tähän kysymykseen. Oli joku selvitysjuttu, ja yksi kaveri, kun etsi uusia näköaloja ja uusia ammatteja, kun oli työkykyä mennyt, sanoi, että hän haluaa ehdottomasti asiantuntijalääkäriksi, lähteä käymään koulua vakuutusyhtiön asiantuntijalääkäriksi. Siellä olivat sitten kysyneet, miksi sinä semmoiseksi haluat, ja hän sanoi, että hänkin pystyy ilmeisesti sen oppimaan, koska siinä ei tarvitse kuin kirjoittaa vaan, että tämä hakija on terve, että sen hän osaa kirjoittaa, kun sentään kansakoulussa oppi kirjoitustaitoa, että hän tämmöiseen lähtee. Tämä kuvastaa karkeudessaan, miten ihmiset ajattelevat tästä kysymyksestä.

Tässä on sanottu, että 20 prosenttia hylätään. Minä en tiedä prosenteista mitään tässä hommassa, mutta sen tiedän, jotta suurin porukka, mikä yksittäisistä asiakysymyksistä soittaa meikäläiselle ja tulee kirjeitä, on juuri tämmöiset ihmiset, jotka ovat useita vuosia hakeneet eläkettä, jopa toistakymmentä vuotta hakeneet, ja niistä lukuisista lausunnoista huolimatta — kuten ed. Laaksokin totesi, erikoislääkäreitä siellä on ja on käyty joka vuosi hakemassa lisää todistuksia — eläkettä ei myönnetä. Joku viisas minulle sanoikin vakuutusyhtiössä, kun olen aina soittanut, että eihän kyse ole siitä, onko ihminen työkyvytön, vaan hehän arvioivat, miten paljon on työkykyä jäljellä. Kun ajattelu muuttuu niinpäin, niin se on vähän vaikeampi juttu, nimittäin silloinhan, jos edes toinen silmä näkee tai sormi heiluu, niin voi kuvitella, että työkykyä on jäljellä, jotta voidaan jotain tehdä vielä. Mutta siihen nähden, mikä alun perin työkyvyttömyysajattelu tässä oli ja mitkä eläkkeen myöntämisperusteet olivat, kykeneekö siihen ammattiin, siihen nähden on hyvin kaukana se ajatus, että käydään mittaamaan hyvin tarkkaan, onko tästä ihmisestä vielä johonkin. Tietysti jalo ajatus, mutta kun tiedetään kuitenkin niiden ihmisten mahdollisuus, jos äsken kuvaamani henkilö koulutetaan johonkin napinpainohommaan, kun silmä toimii ja sormikin on kunnossa, (Ed. Laakso: Kansanedustajaksi!) löytyykö semmoista — muuta kuin kansanedustajan homma ja tänne kun ei sovi kuin 200 — se onkin jo isomman työn tulos.

Tähän liittyy minusta se ajatus, mitä ed. Huotari muun muassa totesi siitä, jotta pitäisi saada puolueeton elin. Tässä mitä pikimmin pitäisi saada käsittelyjärjestelmä kuitenkin sen tyyppiseksi, että ei olisi sidossuhdetta siihen, jotta se, joka on maksaja, myös päättää sen, koska tässä pitäisi ehdottomasti olla sillä tavalla, jotta on puolueeton elin, joka ei ole sidoksissa maksajaporukkaan ollenkaan.

Yksi asia, mikä tähän vielä liittyy, on ristikkäiseläkkeet. Meillähän joka tapauksessa nyt siitä on vähän parempaan suuntaan päästy, jotta ristikkäiseläkepäätöksiä ei tehdä. Tämähän tarkoittaa sitä, jotta mahdollisesti Kela myöntää eläkkeen ja joku eläkevakuutusyhtiöistä ei myönnä sitä taikka päinvastoin. Tästähän nämä laitokset ovat aika pitkälle yhteyksissä toisiinsa, ja se on vain siinä ikävä puoli, jotta sitten ne molemmat tyssäävät, kun jompikumpi on tyssännyt. Tosin nyt viime aikoina on muutama tämmöinen tapaus tullut pöydälle, jotta Kela on saattanut myöntää eläkkeen mutta muun muassa Maatalousyrittäjien eläkelaitos ei ole myöntänyt. Itse olen selvittämässä sitä, miten voi olla mahdollista, jotta Kelan mielestä tämä ihminen on työkyvytön, niin kuin näiden lääkäreidenkin mielestä, mutta Maatalousyrittäjien eläkelaitos on katsonut, että ei hän olekaan työkyvytön. Siinä mielessä tämä on semmoista tekniikkaa, joka pitäisi saada sillä tavalla, jotta olisi puolueeton elin, joka myöntää eläkkeen. Se tulee sitten kertaheitolla niistä laitoksista, mistä on oikeus eläkkeeseen. Ei voi olla semmoista, jotta jossakin on toisenlainen viisaus kuin toisessa paikassa.

Ehdottomasti kannatan semmoista ajattelua, että vakuutusyhtiön lääkäri — hän on fyysinen henkilö olemassa ja nimikin pitää nyt sanoa — ottaisi sitten vastaanotolle ja toteaisi, mikä tämän ihmisen kunto on, ja tekisi siitä lääkärintodistuksen, jolloin sitä voitaisiin arvioida myös sitä taustaa vasten, kumpi näistä lääkäreistä on pantava viralta, nimittäin siinä tapauksessa jommallakummalla ei ole silloin pätevyyttä arvioida tilannetta, jos tulee erinäköiset lausunnot, koska ainahan tulee se mieleen, onko meillä niin pätemättömiä lääkäreitä erikoislääkäreinäkin, kun kirjoittavat lausuntoja ihan noin vaan todeten ihmisen ihan työkyvyttömäksi ja yllättäen joku viisaampi toteaakin, että ei tämä pidä paikkaansa.

Pekka  Kuosmanen  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun ed. Esa Lahtela arvosteli kokoomusta siitä, että kokoomus haluaa työnantajan palkan kokonaissivukuluja alentaa, niin vuonna 1970 palkan sivukulut olivat 17 prosenttia ja tällä hetkellä ne ovat 85 prosenttia. Sosiaali- ja terveysministeri Pekka Kuusi ennusti 1970, että hyvinvointivaltion kokonaismenot voivat maksimissaan olla 30 prosenttia. Tällä hetkellä ne ovat lähes 50 prosenttia ja siitä huolimatta me emme pysty eläkeläisille maksamaan kansaneläkkeen perusosaa. Kysyn vain ed. Lahtelalta, mihin ne rahat ovat hävinneet.

Esa Lahtela  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kuosmanen tietää kai valtiontalouden tilanteen, paljonko menee korkoihin vuosittain varoja. Sitten on 90-luvun laman seuraukset, mitä tapahtui silloin, ne lukemattomat konkurssit ja se työttömyys, joka yhä meillä näkyy pitkäaikaistyöttömyytenä. Sinne on hukkunut hirveän paljon varoja, ja sen takia odottaisi kokoomukseltakin semmoista kokonaisvastuullista näkemystä noin suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen, ei sillä tavalla, että sitä käydään repimään ja tekemään hyvin eriarvoista yhteiskuntaa, niin kuin tällä hetkellä ainakin kokoomuksen joidenkin edustajien puheissa on ollut.

Pentti Tiusanen /vas:

Puhemies! Kyllä minä väitän, että vaikka me kaikki 200 kansanedustajaa olisimme lääkäreitä täällä ja kovasti viisaita, niin kuin meidän joukostamme melkein kaikki ovat, tietäisimme, kuka on työkyvytön ja kuka ei, niin ei tämä ongelma sillä ratkea. Ongelma on olemassa, mutta tietysti pitäisi aika hyvin tietää, mikä ongelma on. Siis ammatillinen työkyvyttömyys ei ole ainoastaan lääketieteellinen diagnoosi tai lääketieteellinen päätös — se, että sen tekee useimmiten juristi, johtuu juuri tästä — vaan siinä on mukana muunlaiset näkökulmat. Monet lääkärit, siis eivät ainoastaan ne, jotka täällä on erityisinä mainittu, tekevät päivittäin työtä sen puolesta, että ihminen pääsisi oikeudenmukaisesti ja myöskin asiallisesti terveyden näkökohdat huomioiden työkyvyttömyyseläkkeelle, jos työkykyä ei enää ole. Mutta kun me olemme itse muuttaneet lainsäädäntöä siten, että pitää määritellä jäljellä oleva työkyky, se vaatisi myös siihen tietynlaiset menetelmät.

Sairaanhoitopiireissä on nimenomaan kuntoutusyksikkö, jonka pitäisi tämä tehdä. Siis tutkimus ja selvitys, se kuuluu asiaan ja sen tekeminen. Kuitenkin se jää usein tekemättä. Miksi se jää tekemättä? Sen takia, koska jonot ovat pitkiä, on sinne vaikea päästä. On sairaanhoitopiirejä, joissa myöskin ne virat ovat täyttämättä, joissa olevien näitä asioita pitäisi selvittää. Tämä on yksi puoli asiaa.

Toinen puoli asiaa on se, että varsin monet erikoislääkäreidenkin B-lausunnot, mihin täällä on viitattu, niin kutsutut B2-lausunnot, joiden pitäisi olla käytössä, eivät ole asianmukaisesti täytettyjä. Lausunnossa ei käydä läpi sitä nimenomaista suhdetta, mikä pitäisi katsoa, mikä on terveydentilan suhde potilaan ammattiin. Käytetään B1-lomaketta ja kirjoitetaan ehkä, että potilas on mielestäni kyvytön tekemään työtään, tai jotakin aika suhteellista ja lievää. Näin ollen sielläkin on paljon parantamisen varaa. Perustelut puuttuvat.

Myös ne perustelut, mitkä ovat hylkypäätöksissä, ovat toki puutteellisia. Ne eivät ole kyllin läpinäkyviä. Tämän päivän uutisoinnissa ja täällä keskustelussa, kuten ed. Laakson puheenvuorossa, nämä asiat ovat tulleet vahvasti esille. Jäljellä oleva työkyky: sanotaan, että sen alenema on kolme viidesosaa tai enemmän eikä sitä siis ole enempää kuin kaksi viidesosaa jäljellä. Tässä on tällainen raja, joka on merkittävä, ja nimenomaan sen rajan selvittäminen vaatisi perusteluja, mutta niitä perusteluja ei todellakaan nimenomaan vakuutusyhtiön puolelta tule.

Onko asia sitten sillä hyvä, niin kuin täällä tuli esille, että meillä on valitusmahdollisuus? Toki se on hyvä asia, vakuutusoikeus viimeisenä valitusinstanssina, viranomaisena tai toimijana. Mutta vaikka me olemme suullisen käsittelyn hyväksyneet, niin sitä kuitenkaan ei sitten saa, vaan tällaiseen suulliseen käsittelyyn on vaikea päästä. Hyvin harvoin päätökset muuttuvat vakuutusoikeudessa, ja ongelmatilanne on syntynyt, että kun potilas tai asiakas on kertaalleen joutunut hylätylle kaistalle, hänelle näytetään punaista jatkuvasti, lautakunnassa, hänelle näytetään sitä vakuutusoikeudessa, ikään kuin lähtökohta on ollut väärä. Mikä on ollut se väärä lähtökohta? Sanon tämän kirurgina, joka tekee jatkuvasti eläkelausuntoja. Lähtökohdan vääryys on se, että jos ei alun pitäen tehdä kyllin monipuolista, kyllin kattavaa selvitystä, jossa on myös selvitys jäljellä olevasta työkyvystä, silloin kun se lähtee menemään väärään suuntaan, siellä se myös pysyy.

Lopuksi, puhemies: usein potilaat lopuksi sitten, jos pääsevät, pääsevät työkyvyttömyyseläkkeelle, kun tulee diagnoosiksi depressio, ja se masennus syntyy tämän eläkeprosessin mukana. Todella kova hinta on ihmisellä tässä maksettavana.

Sitten ongelma, viime asiana, on, että lainsäädäntömme on sillä tavalla huonosti, että työnantaja, joka on viimeinen palkanmaksaja ennen eläköitymistä, kantaa taloudellisesti suurimman vastuun ja hänen vakuutusyhtiönsä.