Leena Harkimo /kok(esittelypuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lakialoitteeni 48/2008 työttömyysturvalain
ja yrittäjien eläkelain muuttamisesta koskee jo
aiemmin keskustelussa ollutta yrittäjän sosiaaliturvaa
niin ikään.
Hallitusohjelma on nimetty vastuulliseksi, välittäväksi
ja kannustavaksi Suomeksi. Hallitusohjelman avaussanoissa mainitaan,
että kansalaisten perusturvaa on vahvistettava ja että työnteon,
yrittämisen ja toimeliaisuuden on aina oltava taloudellisesti
kannattavaa. Tasa-arvon toteutuminen yleensä sekä erityisesti
työmarkkinoilla vaatii päättäväisiä toimia.
Työttömyyseläke on ollut Suomen työeläkejärjestelmässä vuodesta
1971, ja sen tavoitteena on ollut täydentää työttömyysturvajärjestelmää turvaamalla
ikääntyneelle pitkäaikaistyöttömälle
toimeentulo. Työttömyysturvaeläkkeestä säädetään
muun muassa työntekijän eläkelain voimaanpanoa
ja yrittäjän eläkelain voimaanpanoa koskevissa
laeissa. Elatusmuotona se siis koskee sekä palkansaajaa
että yrittäjää.
Työttömyysturvaeläkkeeseen on oikeus
ennen vuotta 1950 syntyneellä 60 vuotta täyttäneellä työnhakijalla,
joka on saanut työttömyyspäivärahaa
enimmäisajan ja joka on ollut työeläkelakien
alaisessa työssä 5 vuotta viimeisten 15 vuoden
aikana. Syntymäaikarajoituksesta johtuen vuoden 2009 jälkeen
60 vuotta täyttävillä pitkäaikaistyöttömillä ei
enää ole mahdollisuutta työttömyyseläkkeeseen.
Palkansaajien osalta työttömyyseläkkeen
lakkaaminen huomioitiin jo 2000-luvun alun suuressa työttömyysturvauudistuksessa
lisäämällä uuteen työttömyysturvalakiin
työttömyyseläkkeen korvaava lisäpäiväoikeus
vuonna 1950 tai sen jälkeen syntyneille. Lisäpäiviin
oikeutetun henkilön eläkeikää koskevan
työeläkelain 12 § 3 momentin
mukaan lisäpäiviin oikeutetulla pitkäaikaistyöttömällä on
oikeus päästä täydelle vanhuuseläkkeelle
jo 62-vuotiaana, kun tavallisesti vähentämättömän
vanhuuseläkeiän alaraja on 63 vuotta. Tämä siis
palkansaajien osalta.
Yrittäjien osalta tätä työttömyyseläkkeen
korvaavaa järjestelmää ei kuitenkaan
luotu työttömyysturvauudistuksessa, vaan järjestelmä jäi
auki. Vuoden 1949 jälkeen syntyneet pitkäaikaistyöttömät
60 vuotta täyttäneet yrittäjät
putoavat pelkän työmarkkinatuen varaan 500 päivän enimmäisajan
päättymisen jälkeen. He pääsevät täydelle
vanhuuseläkkeelle aikaisintaan 63-vuotiaina, siis toisin
kuin palkansaaja-asemassa olleet henkilöt. Tämä on
mielestäni selvä epäkohta, joka tulee
korjata, sillä tasa-arvon tulisi koskea myös yrittäjiä.
Kysymys on samanarvoisen kohtelun periaatteesta.
Arvoisa puhemies! Epäkohta korjaantuu lainmuutoksella.
Yrittäjien sosiaaliturvan heikentymisen estämiseksi
työttömyysturvalakiin tulee lisätä nykyistä työttömyyseläkettä vastaava
säännös vuonna 1950 tai sen jälkeen
syntyneiden pitkäaikaistyöttömien yrittäjien
oikeudesta lisäpäiviin.
Vuonna 2002 sosiaali- ja terveysvaliokunta painotti mietinnössään
koskien hallituksen esitystä 115/2002 työttömyysturvalaista,
että yrittäjien oikeus lisäpäiviin
tulee pikaisesti selvittää. Nyt, kuusi vuotta
myöhemmin, asia on edelleen auki.
Hallitusohjelmassa sitoudutaan kehittämään yrittäjän
sosiaaliturvaa, ja siihen tähtää myös tämä lakialoite.
Palkansaajien ja yrittäjien sosiaaliturvassa ei tulisi
olla eroavaisuuksia, elleivät ne selity yritystoiminnan
erityispiirteillä.
Yrittämisen olosuhteita tulee parantaa, jotta yrittäjyys
olisi varteenotettava vaihtoehto myös tulevaisuudessa.
Suomessa on noin 250 000 yritystä. Maamme koko
yrityskannasta 99,8 prosenttia on pieniä ja keskikokoisia
yrityksiä, jotka työllistävät
alle 250 henkilöä. Pk-yritysten merkitys kansantaloudellemme
on erittäin tärkeä. Runsaat 30 prosenttia
kaikista yrittäjistä on naisia. Naisyrittäjistä yli
60 prosenttia toimii palvelualoilla ja niin ikään
noin 60 prosenttia yksinyrittäjinä. Vuoden 2006
verotuksen mukaan vajaalla kolmanneksella yrittäjistä tulot
jäivät pienemmiksi kuin esimerkiksi metalliteollisuuden
minimipalkka. Kyse ei siis ole suuryritysten toimitusjohtajista
vaan tavallisista ihmisistä, jotka tekevät keskimäärin
20 prosenttia pitempää työpäivää kuin
palkansaajat.
Arvoisa puhemies! Jo hallitusohjelman kirjaus tasa-arvon toteutumisesta
yleensä sekä erityisesti työelämässä vaatii,
että pitkäaikaistyöttömiä 60
vuotta täyttäneitä henkilöitä kohdeltaisiin
samalla tavalla riippumatta siitä, ovatko he olleet työelämässä palkansaaja-asemassa
vai yrittäjäasemassa. Ei voi olla tasa-arvoa,
että ikääntyneet työttömät
yrittäjät pudotetaan yhtäkkiä perusturvan
varaan ja että vanhuuseläkkeelle pääsemisen
ikäraja olisi palkansaaja-asemassa ollutta työtöntä korkeampi.
Sellainen ei ole mielestäni vastuullinen, välittävä ja
kannustava Suomi.
Minä toivon osaltani myönteistä suhtautumista
tälle yrittäjän sosiaaliturvaa parantavalle
aloitteelleni valiokuntakäsittelyssä.
Keskustelu päättyi.