Lauri Oinonen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän lakialoitteen 51/2008 vp tarkoituksena on kiinnittää huomiota siihen, että kun Suomessa tehdään hyvin paljon kuntaliitoksia lähitulevaisuudessa, ainakin näin on ilmeistä, näissä tilanteissa tarjottaisiin hyvin voimakkaasti mahdollisuutta evankelisluterilaisille seurakunnille jatkaa halutessaan mahdollisimman itsenäistä toimintaa ja elämää.

Historiallisestihan täytyy muistaa se, että seurakunnat ovat Suomessa monia satoja vuosia vanhempi instituutio kuin kunnat nykymuodoissaan, mutta veroteknillisistä syistä johtuen kirkkolaissa on pykälä, joka määrää, että jos saman kunnan alueella on useampia evankelisluterilaisen kirkon seurakuntia, näitten on muodostettava yhteistalous tai osittainen yhteistalous tai sitten näitten on sulauduttava yhdeksi seurakunnaksi. Tässä nämä vaihtoehdot ovat.

Kuntaliitosten myötä meillä on Suomessa vaarana se, että meillä katoaa monia perinteisiä, historiallisesti tunnettuja paikallisseurakuntia. Erityisesti näitä on lounaisrannikolla Varsinais-Suomessa, mutta niitä on myöskin kaikkialla muualla niin Kanta-Hämeessä kuin kautta koko maan. Moni perinteinen seurakunnan ja pitäjän nimi on vaarassa kadota, ja tätä pidän jo sinänsä tiettynä menetyksenä. Ainakin silloin mielestäni tilanne on ongelmallinen, jos tähän joudutaan vastoin paikallisten seurakuntalaisten tahtotilaa.

Pitäisin tietyllä tapaa toivottavana, että kun kuntaliitoksia tapahtuu, niin tietoisesti pyrittäisiin siihen, että seurakunnat voisivat vaalia sitä paikallista identiteettiä, paikallista elämää, joka on syntynyt historiallisen kehityksen, usein hyvinkin pitkän vaiheen, jälkeen, ja näin ollen se lähiyhteisö, minkä seurakunta on muodostanut, voisi jatkua edelleenkin. Pelkään hyvin paljon sitä, että kuntaliitosten myötä, kun seurakunnat menettävät itsenäisyyttä, tapahtuu se, että tulee paljon hallinnollista byrokratiaa. Ne ihmiset, jotka ovat kokeneet oman paikallisseurakunnan omaksi lähi-identiteetikseen, voivat vieraantua. He eivät välttämättä sitä uutta seurakuntaa koe omakseen, eivät sen työntekijöitä eivätkä sen luottamushenkilöitä.

Arvoisa puhemies! Koska tämän lakialoitteen olennainen sisältö kätkeytyy kuitenkin kirkkolain puolelle, siihen ei eduskunta voi aloiteoikeudella vaikuttaa. Toivon kuitenkin tämän aloitteen olevan signaali siitä, että ainakin siellä, missä halutaan vaalia paikallista identiteettiä oman seurakunnan kautta, tätä kirkko haluaisi niissä ratkaisuissa, joita se on pakotettu toimittamaan kuntaliitosten myötä, haluaisi edelleen turvata oman itsenäisen kirkkoherrakunnan säilymisen siellä, missä siihen on tahtotila. Kappeliseurakuntahan on yksi vaihtoehto, jota kirkon taholta on tuotu esille, mutta se on monissa tapauksissa tulkittu taaksepäinmenoksi käytännössä, ja toivoisin siksi, että voisi olla oma seurakunta aina silloin, kun seurakuntalaiset itse näin kokevat valmiutta ja tahtotila on ilmiselvä.