Pertti Hemmilä /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Lakialoitteeni tarkoituksena on matkakuluvähennyksen oikeudenmukaistaminen. Hallitusohjelmassa on kirjattu tavoitteeksi selvittää mahdollisuudet työmatkakulujen verovähennysjärjestelmän yksinkertaistamiseksi. Elinkeinoelämän tulevaisuuden haaste tulee olemaan erityisesti ammattitaitoisen työvoiman saatavuus suurten ikäluokkien poistuessa vähitellen työmarkkinoiltamme. Haasteita työvoiman saatavuuteen parhaillaan aiheuttaa myös se, etteivät elinkeinoelämän ja yhteiskunnan työvoimatarpeet ja toisaalta koulutusmäärät kohtaa toisiaan.

Opetusministeriön johdolla on menossa useita toimenpiteitä koulutuksen ja yritysten sekä yhteiskunnan työvoimatarpeiden kohtaannon parantamiseksi. Näiden toimenpiteiden lisäksi, jotta työvoiman saatavuutta voitaisiin parantaa ja työvoiman joustavaa liikkumista edistää, työmatkakulujen vähennysjärjestelmää on yksinkertaistettava hallitusohjelman mukaisesti sekä myös oman auton käytön mahdollisuutta helpotettava. Työssäkäyntialueet ovat yhä laajempia, ja useat ammatit asettavat suuria haasteita ajankäytölle. Suurten ikäluokkien ikääntyessä ja työvoimapulan kasvaessa työssäkäyntialueet laajenevat entisestään. Matkakuluvähennysten tulee vastata todellisia välttämättömiä matkakuluja. Lain tulisi mahdollistaa oman auton käyttö kodin ja työpaikan välisessä työmatkaliikenteessä silloin, kun omaa autoa tarvitaan myös työpisteestä toiseen siirryttäessä ja kun oman auton käyttö selkeästi kohtuullistaa työmatkaan käytettyä aikaa.

Nykyinen työmatkakulujen vähennysjärjestelmä on epätäsmällinen. Se aiheuttaa tarpeetonta byrokratiaa eikä missään nimessä kohtele kansalaisia tasapuolisesti. Työmatkalaiset joutuvat käyttämään paljonkin aikaa työmatkakulujen vähennysasioiden selvittämiseen veroilmoituksessaan. Kansalaisten tasavertainen kohtelu ei ole edes mahdollista tällä hetkellä. Tämä johtuu verovirastojen paljonkin toisistaan poikkeavista työmatkavähennyksiin liittyvistä lain tulkinnoista.

Herra puhemies! Verovelvollisten epäoikeudenmukainen kohtelu johtuu osittain erilaisista verotuskäytännöistä eri puolilla Suomea. Joissakin kunnissa halutaan pitää huolta hyvin koulutettujen ja hyvin palkattujen ihmisten säilymisestä kunnan asukkaina. Heille saatetaan hyväksyä oman auton käyttö löyhemmin perustein kuin joillekin toisille jollakin toisella paikkakunnalla. Lisäksi eräät työnantajat suovat työntekijöille mahdollisuuden pitää näennäistä työpaikkaa kotikunnassaan tai lähellä sitä. Todellinen työpiste on kuitenkin etäämpänä toisella paikkakunnalla. Näiden usein toistuvien työmatkojen kulut voidaan sitten veloittaa työnantajalta kilometrikorvauksina. Monet verovelvolliset kuitenkin saavat vähentää työmatkansa vain seutulipun tai muun vastaavan kuukausilipun hinnan mukaan. Monelle heistä kuitenkin oma auto on eräs tärkeimpiä työvälineitä tai työpaikalle kuljettaessa on ainoa kohtuullinen vaihtoehto.

Jotta työmatkakulujen vähentämisoikeus kohtelisi kansalaisia tasapuolisesti ja oikeudenmukaisesti kaikkialla Suomessa, matkakuluvähennysten tulisi vastata todellisia matkakuluja tarkoituksenmukaisimman ja joustavimman kulkutavan mukaisesti. Kovenevan työtahdin ja työelämän kasvavien haasteiden vuoksi työmatkojen joustavuutta ei voi vähätellä. Työmatkoihin ei saa kulua aikaa kohtuuttomasti. Työntekijöillä tulee olla mahdollisuus viettää aikaa myös perheensä ja läheistensä kanssa.

Herra puhemies! Polttonesteiden hinta on kallistunut dramaattisesti viimeisten kuukausien aikana. Hinnannousun takana on osittain raakaöljyn hinnan kipuaminen uusiin ennätyslukemiin. Vuosien 2011 ja 2012 toimitusten hinnat ovat myös nousseet vahvasti, eli sijoittajatkaan eivät usko hintojen laskevan merkittävästi tulevaisuudessa.

Haja-asutusalueiden linja-autovuoroja on jouduttu viime vuosina lakkauttamaan linjojen kannattamattomuuden vuoksi. Näin ollen maaseudulla asuvien mahdollisuudet käyttää joukkoliikennettä ovat eri puolilla Suomea heikentyneet merkittävästi. Näin ollen haja-asutusalueiden asukkaat ovat nykyisin aiempaakin riippuvaisempia oman auton käytöstä. Niin sanottujen kimppakyytien käyttämistä tulisi verotus- ja muunlaisin tukitoimenpitein lisätä. Nykyisellään suurin osa haja-asutusalueilta kaupunki- ja muihin keskuksiin työhön kulkevista ajaa yksin tai korkeintaan autossa on kaksi henkilöä matkassa.

Energiankulutuksen vähentämiseksi, ruuhkien välttämiseksi ja ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi olisi tarkoituksenmukaista kannustaa kimppakyytien käyttämiseen. Sekä polttonesteiden hinnannousu että haja-asutusalueiden joukkoliikenneyhteyksien heikentyminen edellyttävät sallivampaa linjaa oman auton käytön työmatkakuluvähennyksessä.

Jotkut ovat jopa joutuneet luopumaan työpaikastaan, koska työssäkäynnin kustannukset ovat nousseet liian korkeiksi suhteessa saatuun palkkaan. Monen kohdalla tilanne on ollut sellainen, että asuinpaikan läheltä ei löydy koulutusta vastaavaa työtä ja sen vuoksi työmatka on pitkä. He ovat asuneet huonojen liikenneyhteyksien takana mutta eivät kuitenkaan ole saaneet vähentää oman auton käyttöä verotuksessa. Moni heistä on valittanut eri oikeusasteisiin saadakseen korjausta tilanteeseensa. Useissa tapauksissa päätös on ollut kielteinen. Päätöksissä on asianmukaisista perusteluista huolimatta kyseenalaistettu työn luonne ja joustavuuden tarve työtehtävien hoitamisessa. Joissain oikeuden päätöksissä on evätty oman auton käyttö vedoten siihen, ettei avioparilla ole yhteisiä lapsia ja näin ollen heillä ei olisi perusteluja oman auton käytölle. Kaikki nämä tapaukset kertovat suuresta tulkinnanvaraisuudesta sekä kansalaisten epäoikeudenmukaisesta ja ainakin epäjohdonmukaisesta kohtelusta.

Herra puhemies! Tuloverolain 93 § määrittelee vähennyskelpoisiksi ansiotulon hankkimisesta johtuneiksi menoiksi matkakustannukset asunnon ja työpaikan välillä. Kyseisellä lainkohdalla on ainoastaan yksi vakiintunut tulkintatapa, jota tukee muun muassa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu vuodelta 1979. Lainkohdan tulkinnan mukaan matkakustannukset voidaan vähentää ainoastaan julkisten kulkuneuvojen maksujen suuruisina. Ainoastaan siinä tapauksessa, että Verohallituksen erikseen antamissa ohjeissa mainitut julkisten kulkuneuvojen odotusajat ylittyvät, oman auton käytön voi verotuksessa vähentää. Näin siis vuodelta 1979 peräisin olevan korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun tulkinnan mukaan. Yli 20 vuotta vanhan, KHO:ssa äänestyksen jälkeen syntyneen ratkaisun käyttäminen ennakkotapauksena on vähintäänkin kyseenalaista oikeudenkäyttöä. Nyky-yhteiskunnassa työssäkäynti on hyvin erilaista kuin tuohon aikaan. Elinkeinoelämän ja yhteiskunnan toiminta edellyttävät laajempia työssäkäyntialueita ja työvoiman parempaa liikkuvuutta.

Herra puhemies! Lopuksi vielä: Tuloverolain 93 §:ää tulee muuttaa siten, että se mahdollistaisi laajemmalti matkakuluvähennyksen oman auton käytöstä. Matkakuluvähennyksen mahdollisuus pitäisi suoda myös kaikille niille verovelvollisille, jotka voivat osoittaa tarvitsevansa omaa autoa työtehtäviensä asianmukaiseen suorittamiseen, tai niille, joille oman auton käyttö selvästi kohtuullistaa työmatkoihin käytettävää aikaa. Tuloverolain tulisi myös ehdottomasti varmistaa kansalaisten oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu riippumatta siitä, minkä veropiirin alueella kukin asuu.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilän aloite on varsin ajankohtainen. Viime viikonvaihteessa tapasin kaksikin henkilöä, jotka tulivat kertomaan tästä ongelmasta. Työmatkat muodostavat sellaisen kustannuserän, että kun se vähennetään verotuksen jälkeen jäävästä palkasta, niin kumpikin heistä sanoi, että he saisivat saman työttömyyskorvauksena, mitä heille tulee työn jälkeen sitten nettotuloa työstä, mutta kumpikin heistä sanoi, että he haluavat tehdä työtä, käyttää myös ajan työmatkaan, mutta pitivät kohtuullisena sitä, että työmatkasta tulevat kustannukset voitaisiin vähentää täysimääräisinä.

Tämä ed. Hemmilän lakialoite on mielestäni varsin perusteltu. Toki kannatan yleistä liikennettä aina siellä, missä sitä on, mutta valitettavasti olemme joutuneet toteamaan, että yleinen liikenne ei voi palvella kaikkia työmatkalaisia, ei varsinkaan maaseudulla, ja sen vuoksi ainut järkevä tapa on päästä siihen käytäntöön, että työmatkakulut saadaan vähentää todellisten, tapahtuneitten kulujen mukaisesti.

Petri Pihlajaniemi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilän aloite on varsin hyvä. Varsinkin haja-asutusalueella, missä ei ole joukkoliikennettä, on erittäin tärkeää, että koko Suomi pidetään asuttuna, ja varsinkin haja-asutusalueella usein elämisen laatu on ehkä parempi kuin täällä kasvukeskuksissa ja asunnot ovat edullisempia.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Jäi heti siinä alkupuolelta pyörimään korvien väliin yksinkertaistaminen-sana. Nimittäin tulevaisuusvaliokunnassa tänään oli viimeisessä kokouksessamme puhe siitä, että kaikessa on pyrittävä yksinkertaistamiseen tulevaisuudessa. Eli siinäkin mielessä tämä on taas hyvin holistisesti ja kokonaisvaltaisesti oikean suuntainen juttu. Kaikki muukin, mitä tässä sisällössä oli, on hyvin kannatettavaa.