Hannakaisa Heikkinen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Tässä lakialoitteessani ehdotetaan, että yhteisö saisi vähentää verotuksessaan vähintään 850 euron ja enintään 250 000 euron suuruisen rahalahjoituksen, jonka se on tehnyt sosiaali- ja terveyspalveluja edistävään tarkoitukseen Verohallituksen hyväksymälle järjestölle. Tällä hetkellähän yhteisö saa vähentää tulostaan rahalahjoitukset, jotka se on tehnyt tukemaan tiedettä, taidetta ja suomalaista kulttuuriperimää.

Sosiaali- ja terveysalan järjestöt tekevät valtavan tärkeää kansalaisjärjestötyötä ja mahdollistavat näin sosiaalisen pääoman ja osallisuuden monille henkilöille, joilla on esimerkiksi joku vamma tai pitkäaikaissairaus tai jotka ovat muuten syrjäytymässä yhteiskunnan valtavirroista. Väestörakenteen muutos tulee väestön ikääntyessä edellyttämään palveluiden turvaamista monipuolisesti niin julkisen vallan, kuntien, järjestöjen kuin yritystenkin kautta. Yksi tapa laajentaa palvelujen rahoittamisen keinovalikoimaa olisi verovähennysoikeuden myöntäminen yrityksille silloin, kun ne antavat lahjoituksia sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toimintaan. Yritykset voisivat näin nykyistä tehokkaammin kantaa yhteiskuntavastuutaan.

Ihmisten hyvinvointi rakentuu monien eri tekijöitten yhteisvaikutuksesta. Keskeisiä ovat ihmisten omat voimavarat, sosiaalisten verkostojen ja yhteisöjen toimivuus sekä se, miten elinympäristöt tukevat arjen sujuvuutta ja selviytymistä. Perhe, suku, muut läheiset ihmiset ja yleensä ihmisten keskinäinen tuki ovat edelleen hyvinvoinnin kulmakiviä ja tärkeitä tuen lähteitä. Järjestöbarometrien mukaan ihmiset kokevat suurimmiksi hyvinvointiongelmikseen muun muassa yksinäisyyden ja sosiaalisten kontaktien vähäisyyden.

Julkisella palvelujärjestelmällä on ja tuleekin olla tärkeä merkitys. Elämässä suuret ja merkittävät käänteet kuitenkin tapahtuvat usein palvelujärjestelmän ulkopuolella. Sosiaali- ja terveysalan järjestöt ja niiden paikallistoiminta tekevät tärkeää syrjäytymistä ehkäisevää työtä, sillä ne tavoittavat erityisesti niitä ihmisiä, jotka ovat muuten vaikeasti tavoitettavissa, kuten mielenterveys- ja päihdeongelmista kärsivät. Järjestöt tekevät tätä ehkäisevää työtä paitsi tarjoamalla monipuolisia toimintamahdollisuuksia ja vertaistukea myös jakamalla tietoa, neuvomalla ja ohjaamalla.

Järjestöihin kertyy tietoa ihmisten tarpeista ja tilanteista sekä palvelu- ja tukijärjestelmien puutteista. Viime vuosina on käynnistynyt etenkin monia vertaistoiminnan kehittämishankkeita. Vertaistuen ja ihmisten keskinäisen tuen merkityksen kasvulle on monia eri syitä. Ihmiset joutuvat aiempaa useammin tekemään vaikeiden elämäntilanteiden kuten sairastumisen yhteydessä itsenäisiä valintoja ja päätöksiä ilman perinteisten lähiyhteisöjen tukea. Järjestöt ovat lisäksi merkittäviä palvelujen tuottajia joillakin erityisaloilla, kuten ensikoti-, päihde- ja joissakin kuntoutuspalveluissa.

Järjestöt tuottavat kuntoutuspalveluita myös yli 65-vuotiaille, mutta järjestöjen kuntoutumispalvelut voivat parhaimmillaankin palvella vain pientä osaa tämän ikäisistä ihmisistä. Yksi suuri huolen aihe on esimerkiksi ikäihmisten mahdollisuudet saada kuntoutusta myös tulevaisuudessa. Ikäihmiset ovat merkittävä ryhmä, sillä siihen kuuluu kasvava joukko vaikeavammaisia, muistipotilaita sekä aistivammaisia ihmisiä. Heidän parissaan on kuntoutustarvetta, mutta toisaalta samanaikaisesti he jäävät lakisääteisen kuntoutuksen ulkopuolelle. Edellä mainittu väestöryhmä on nyt jo laaja ja tulee edelleen tulevaisuudessa kasvamaan. Väestön ikääntyessä yhä suurempi osa ihmisistä on työelämän ulkopuolella ja työssä oleva työvoimakin on nykyistä ikääntyneempää. Tulevaisuuden kysymys onkin, miten jatkossa aiotaan pitää työelämän ulkopuolella olevien ihmisten toimintakyvystä huolta ja kuka siitä huolehtii.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysalan järjestöjen toiminnassa on mukana noin 250 000 suomalaista. Näiden järjestöjen keskeisimmät rahoituslähteet ovat oman toiminnan tuotot ja jäsenmaksut, vaikka järjestötoiminnan rahoitusta ei voi myöskään rakentaa täysin palvelu- ja käyttäjämaksujen varaan. Vuonna 2006 noin puolet yhdistyksistä sai kunnan toiminta-avustusta ja vain noin joka kymmenes Raha-automaattiyhdistyksen avustusta. Vaikka Raha-automaattiyhdistyksen avustukset muodostavat prosentuaalisesti pienen osan suurten järjestöjen kuluista, niillä rahoitetaan sellaisia kansalaisjärjestöjen ydintoimintoja, joihin ei muuta rahoitusta ole saatavissa. Raha-automaattiyhdistyksen tuoton kasvu pysähtyi viime vuonna. Järjestöjen on löydettävä uusia rahoituskanavia, joista yksi on yhteistyö yritysten kanssa.

Lakialoitteessani siis ehdotan, että tuloverolain 57 §:ää muutettaisiin siten, että siihen tehtäisiin lisäys, että yrityksen tai yhteisön myös sosiaali- ja terveyspalveluja edistävään tarkoitukseen tekemä rahalahjoitus olisi mahdollista vähentää verotuksessa.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Heikkinen on puuttunut asiaan, joka on entistä tärkeämpi järjestöjen, yhdistysten, kolmannen sektorin, panoksen lisääntyessä, ja toivon tälle aloitteelle myönteistä jatkokäsittelyä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Kun näköjään kaikkien muitten vierustoverien nimet ovat alla, niin kanssa tuen tätä. Tässähän oikeastaan, kun Amerikka pyrkii ottamaan meistä monessa asiassa mallia, nyt on kerrankin viisaasti otettu mallia USA:n lainsäädännöstä suhteessa hyväntekeväisyyteen. Siinä mielessä tämä yhteistyö yritysten kanssa on kiitettävä päänavaus.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tietysti on aika surkea tulevaisuus tälle maalle se, jos se lahjoitusten avulla ylläpitää terveydenhoitoa ja kulttuuritoimintaa. Yritysten yhteiskuntavastuuta sinänsähän aina silloin tällöin koetellaan Suomessakin, ja yksi tapaushan oli tämä Stora Enso Oyj, joka vastikään oli esillä. Siinä hyvin hatarasti sitä yhteiskuntavastuuta näkyi, kun Kemijärveä ja Summaa lopetettiin. On monta muuta vastaavaa tilannetta.

Tietysti tällainen lahjoituksen antaminen sinänsä, jos se tehdään verovähenteiseksi, on sellainen asia, joka saattaa houkutella sitten tilanteeseen, jossa kolmannen sektorin toiminta terveydenhoidon alueella esimerkiksi vahvistuu, mutta kyllä tähän liittyy tällaisia ongelmanäkökulmiakin. Toivon, että näistä asioista pystytään huolehtimaan ilman tätä hyväntekeväisyysnäkökulmaakin. Se olisi mielestäni tärkeätä. Lahjoituksia voi tietysti antaa myös ilman verovähennysoikeutta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Lyhyesti: Yhdysvalloissa 61 prosenttia yrityksistä ei maksa liittovaltiolle minkäänlaisia veroja, ja keskeinen syy on juuri se, mikä tähän lakialoitteeseen on sisällytetty, elikkä toisin sanoen tulosta voidaan tehdä vaikka kuinka paljon vähennystä niin, että ne tulot sillä tavalla siirtyvät sitten kolmannelle sektorille tai mihinkä tahansa.

Mutta erikoisesti, arvoisa puhemies, kiinnitän huomiota, että ed. Lauri Oinonen ryhtyy tukemaan tätä aloitetta, henkilö, joka on lakialoitteissaan lakkauttanut koko verolainsäädännön pian. Eihän siellä yhteiskunnalla ole mitään elämisen mahdollisuuksia.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Varmaan tulevaisuudessa tarvitaan kaikkia sektoreita hoitamaan sosiaali- ja terveyspuolen asioita, ja varmasti tämä ed. Heikkisen lakialoite tuloverolain muuttamisesta on hyväntahtoinen ja parasta haluava. Tietenkin voisi todeta myös, niin kuin ed. Tiusanen, että kovin pitkälle ei voi kolmannen sektorin varaan laskea sitä, että ihmiset saavat tasapuolisen hoidon. Nyt on jo hoidon saatavuus eri puolilla Suomea erilaisilla tuloryhmillä olevilla ihmisillä epätasaista. Mutta varmaan nämä kaikki täydentävät sitä. Minä uskon, että ed. Heikkinen on tällaista ajanut takaakin. Toivon menestystä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tarkoitin itsekin sitä, että tämä on oikean suuntainen. En missään nimessä lähtisi koko Amerikan meininkiä matkimaan tai kopioimaan tässä, vaan onhan tässä näitä rajoja, summallisia rajoja, olemassa. Kolmannen sektorin kanssa on löydettävä jonkunlainen synteesi tai kompromissi, kuinka sitä voitaisiin rahoittaa. Tämä on siinä mielessä oikean suuntainen, ja tosiaan yritysten saaminen mukaan tähän vaatii ilman muuta jotain hyvitystä yrityksille tai ainakin täkyä tässä alkuvaiheessa, ja siinä mielessä kannatan kuiteskin edelleen tätä.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Kiitoksia, kollegat, tästä monipolvisesta palautteesta, mitä sain tälle lakialoitteelleni! Tämä tosiaan pohjautuu ihan suoraan niistä tarpeista, mitä sosiaali- ja terveysalan järjestöt ovat esittäneet. Nyt varsinkin, kun Raha-automaattiyhdistyksen tuloksen kasvu on pysähtynyt, jopa taittunut, tarvitaan uusia keinoja löytää rahoitusta.

On selvää, että tämä meidän tosi monipuolinen sosiaali- ja terveysjärjestöjen kenttä tekee valtavan hyvää työtä. Minä en ainakaan itse millään toimilla haluaisi vaarantaa niiden tekemää työtä, ja on selvää, että niiden rooli tulevaisuudessa vain kasvaa, ja hyvä näin, koska se on sellaista nykypäivän yhteisöllisyyttä. Tämä olisi kuitenkin teknisesti hyvin pieni muutos, koska millä tavoin voidaan arvottaa tämä huonommaksi tukikohteeksi kuin ne, mitkä ovat tällä hetkellä? Tosiaan tuo tuloverolain 57 § sallii yritysten antaman tuen tieteelle, taiteelle ja suomalaiselle kulttuuriperimälle. Ei tämä varmasti jää niitten varjoon.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Sinänsä on hyvä, että tällaista mietitään kolmannen sektorin tai yleensäkin tämän vapaaehtoistyön tueksi, ja Ray:n ongelmat tiedetään. Mutta samalla viittaisin siihen, että yritykset voisivat nyt jo lahjoittaa niin paljon kuin sielu sietää. Nythän niiden lahjoituksiin liittyy verovähenteisyys. Suuryrityksille tuskin 250 000 euroa on kuolemaksi, vaikka, sanotaan, joka viides vuosi lahjoitettaisiin eikä sitä voisi vähentää verotuksessa.

Mutta sitten toinen asia, mikä jäi korvaan kiinni, oli tuo "nykyaikainen": kolmas sektori on nykyaikaa. Hyvät ystävät, arvoisat kansanedustajat, tästä ei ole pitkä matka Diakonissalaitokselle, ja tiedämme, että se oli aikoinaan kolmatta sektoria. Meillä historiassa eli 1800-luvun lopulla, 1900-luvun alussa, 1700-luvulla, niin mitäpä muuta oli kuin kirkon antama apu, terveydenhoito. Se oli kolmatta sektoria, ei se ollut valtiovallan, se oli kirkon antamaa, ja vastaavaa hyväntekeväisyyttä, sitähän on ollut valtavan paljon — Diakonissalaitos hyvä esimerkki — kunnes sitten meille tuli yhteiskunnan verovaroin yhdessä kustantama terveydenhoito, koulutus jne.

Me olemme oikeasti menossa historiassa taka-askelia, taaksepäin sellaiseen aikaan, jossa ei yhteisvastuullisesti enää huolehditakaan asioista. Tämä on tämä minun huoleni. Ei se ole sen huolen kohde, että nyt annetaan rahaa, vaan että mennään ikään kuin koko juttu siirtämään, mutta sitähän ei nyt ed. Heikkinen kyllä tarkoita.

Hannakaisa Heikkinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Juuri näin, oli ihan hyvä tuo lisäselvitys, mitä ed. Tiusanen antoi yhteisöllisyydestä ja meidän yhdistysten kehityksestä. Suomi on Yhdysvaltojen jälkeen maailman kärkimaita yhdistystoiminnassa, hyvä niin, ja koko ajan yhdistysten aktiivisuus ja uusien yhdistysten pulpahtaminen, syntyminen, on kiihtynyt. Minä näen sen pelkästään positiivisena asiana. Monet näistä yhdistyksistä ovat esimerkiksi johonkin sairauteen liittyviä vertaistukiryhmiä. Sitten on eläkeläisjärjestöjä, eri sairauksien ja vammojen omaisryhmiä ja vaikka mitä. Tämä on sitä, mitä tarkoitin tällä nykyaikaisuudella: se on ehkä yhdenlainen nykyaikainen yhteisvastuun muoto. Yhdistyksiä toki on aina ollut, ja niitten toiminta muuttaa muotoaan, ja jos tällä tavalla tässä kovassa yhteiskunnassa saadaan näkymään yhteisvastuuta yritysten osalta ja toisaalta tuetaan järjestöjen tekemää yhteisvastuutyötä, niin olen hyvilläni.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Sen verran ed. Tiusasen esimerkkiin, että kyllä sitä kirkkoa aika paljon verotuksellisesti on hyvitetty. Taisi kirkko saada itsekin vielä jopa verotusoikeudenkin. Siis jos ajatellaan noin firma-ajattelun kannalta ja muuta vastaavaa ja sitten kun tämä diakoniatyö muuttaa muotoaan, niin oikeastaan sehän tukee vaan tätä esimerkkiä. Toki en tarkoita, että isommat firmat saisivat ruveta verottamaan sitten yhteiskunnan ohella. Mutta siis tavallaan vielä jatkaen tuota, että kun tulevaisuusvaliokunnassa on näitä asioita käsitelty ja käytiin siellä Diakonissalaitoksellakin poikkeamassa, niin silloin oli puhetta siitä, että käytetäänkö sitten termiä neljäs vai viides sektori kohta jo, kun mennään nettiin ja nämä hyväntekeväisyyden ja uuden yhteisöllisyyden muodot tässä hahmottuvat, ja tämä on ihan sillä linjalla, niin että tässä on tulevaisuus tämmöisellä hommalla ehkä eikä niin, että tämä on jäämässä jo menneisyyteen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Itse tervehdin myöskin ihan positiivisesti erilaisia vertaisryhmiä, jotka yhdistyvät rekisteröidyiksi yhdistyksiksi, esimerkiksi syöpäpotilaat. Hehän tietysti tekevät aika tavalla sellaista työtä, joka oikeastaan kuuluisi sairaalajärjestelmälle, mutta siellä ei ole niitä tekijöitä, etenkään aikaisemmin ei ollut. Nyt on pikkuhiljaa tullut sitten myöskin opastusta ja muuta valmennusta operaatioon ja diagnoosin vastaanottamiseen. Siis tässä mielessä näillä järjestöillä on todella keskeinen ja tärkeä osuus.

Mutta sitten jos yhteiskunta siirtää näille omaa vastuutaan, niin kuin ikään kuin tapahtui invalidijärjestöille jne., koska nyt joka paikassa niin kutsutusti säästetään eli vähennetään resursseja kuntatasolla ja valtio vähentää sitä ottamalla omaa vastuutaan pois tästä yhteisöllisyydestä, niin silloin kolmannelle sektorille tulee ikään kuin tehtäviä, jotka kuuluisivat koko yhteiskunnalle ja ovat aikaisemmin kuuluneet. Tässä mielessä viittasin tähän Karamzinin aikaiseen Diakonissalaitokseen, joka oli tavallaan yksityisen rahoituksen, kuolleiden aviomiesten perintöjen, avulla perustettu hoitoyksikkö, laitos, joka ei ollut siis yhteiskunnan, esimerkiksi Helsingin kaupungin tai silloisen suurruhtinaskunnan, omistuksessa, vaan tällainen yksityinen. Se oli sitä sen aikaista kolmatta sektoria, poikkeaa kyllä nykyajan Diakonissalaitoksesta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Heikkiselle ystävällisesti, että parasta yhteiskuntavastuun kantoa on se, että maksaa valtiolle veronsa.