Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tähän lakiesitykseen liittyy muutamien kansanedustajien tekemä vastalause, joka perustuu lähinnä siihen, että voitaisiin yksinkertaistaa oikeudenkäyntiä ja erikoisesti vähentää syyttäjien tehtäviä.

Tämä niin sanottu muuntorangaistus on tehty niin monimutkaiseksi ja niin kalliiksi verrattuna aikaisempaan hyvään käytäntöön, että periaatteessa sakkoja ei kannattaisi antaa lainkaan. Joka ei sakkoa maksanut, ulosottomies häneltä kysyi, onko rahaa, ja jos ei ollut rahaa, silloin otettiin mies, useimmiten mies, ja se oli linnaan lähtö saman tien, ja se oli hyvin yksinkertaista ja jollakin tapaa innosti sakkoja vähän nopeammassa tahdissa maksamaankin.

Tässä on niin kuin kymmenkertainen anteeksiantosysteemi, lähinnä tuollaista niin sanottua laatikkoperiaatetta on käytetty, sanotaan nyt hyvin yksinkertaisesti, että me kaikki ymmärrämme:

Jos postilaatikko rikotaan, laatikon omistaja katsoo, että asia on niin vähäinen, ettenpä taida tehdä siitä rikosilmoitusta, eikä teekään. Tekijä pääsee täysin rangaistuksetta.

Seuraavalla kertaa rikotaan kaksi postilaatikkoa. Silloin asianomistaja katsoo, että eiköhän tämä mene liian pitkälle, ja tekee ilmoituksen poliisille. Poliisi sanoo, että eiköhän tämä ole niin vähäinen asia, ettei kannata ruveta tutkimaan.

Kolmas vaihe on, että tämä sama tekijä hiippailee edelleen samoilla kulmilla ja rikkoo kolme postilaatikkoa. Siitä tehdään ilmoitus poliisille, poliisi pyrkii tutkimaan, muttei saa selville asiaa. Edelleenkin tämä vähäinen tapaus on selvittämättä.

Neljä postilaatikkoa: sama systeemi. Tällä kertaa poliisi saa asian selvitettyä, mutta toteaa siinä vaiheessa, että tämäkin on kuitenkin niin vähäinen juttu, ettei kannattaa toimittaa syyttäjälle, ja edelleenkin tämä henkilö saa olla vapaalla ilman mitään rangaistusta.

Viides postilaatikko: Siinä vaiheessa poliisi jo kyllästyy asiaan, on saanyt asian selvitettyä, toimittaa syyttäjälle, ja syyttäjä toteaa siinä vaiheessa, että tämä on vähäinen asia, ei syytettä, ja edelleenkin tämä sama postilaatikon rikkoja on vapaalla. Siinä on jo mennyt toistakymmentä laatikkoa.

Kuudennessa tapauksessa, kun kuusi postilaatikkoa on rikottu, syyttäjä päättää jo syyttää, mutta tuomioistuin toteaakin, että no, tämä on niin vähäinen asia, ettei kannata rangaista, ja aina vaan tämä kierre jatkuu.

Loppujen lopuksi käy sillä tavalla, että kun tämä henkilö tekee tarpeeksi pahuutta, niin tuomioistuin toteaa, että nyt ei ole enää kysymys vähäisestä teosta, vaan annettakoon hänelle muutama kymmenen päiväsakkoa, 300—400 markkaa vanhaan aikaan.

No, mitä sitten tapahtuu, kun henkilö on saanut 300—400 markkaa sakkoa? Maksaako tämä kansalainen sen? No, ei tietenkään. Menee vuosi aikaa, eikä hän maksa sitä.

Sen jälkeen ulosottomies lähtee liikkeelle. Hän kysyy kansalaiselta, onko rahaa maksaa. Kansalainen sanoo, että ei ole, mutta anna minulle maksuaikaa. Annetaan maksuaikaa puoli vuotta, ei tapahdu mitään.

Ulosottomies kutsuu jälleen tämän samaisen vähäisen rikkeen tehneen henkilön paikan päälle, antaa tälle niin sanotun maksusopimuksen, että maksa nyt kuitenkin osittain tätä. Menee puoli vuotta. Ensimmäinen erä maksetaan, mutta ei enempää.

Sen jälkeen ulosottomies toteaa, että henkilö on varaton, ei hänellä oikeastaan mitään maksettavaa olekaan, ja toimittaa asian eri viranomaiselle, joka sitten jättää asian syyttäjälle.

Asia tulee syyttäjälle. Kaiken tämän jälkeen, kun on moneen kertaan jo todettu — poliisi on todennut, että asia ei olekaan vähäinen, syyttäjä on todennut, että ei ole vähäinen, ja tuomioistuin on todennut, että ei ole vähäinen — tämän kaiken jälkeen syyttäjä yhtäkkiä toteaakin, että tämä asia on niin vähäinen, ettei ryhdykään muuntorangaistusmenettelyyn, eli kumoaa koko tämän menettelyn. Tässä on mennyt monta vuotta ja postilaatikkoja kymmenittäin, ja samainen henkilö on monta muutakin postilaatikkoa sen jälkeen rikkonut.

Vastalause on tehty, jotta kun asia tulee muuntorangaistusvaiheessa syyttäjälle, niin syyttäjällä ei enää olisi valtaa päättää, että asia on vähäinen, vaan syyttäjän olisi pakko toimittaa asiakirjat tuomioistuimelle, joka ryhtyisi samalla menettelyllä hiljalleen päätöstä tekemään: Annetaan muuntorangaistus ja taas annetaan maksuaikaa jne. jne. Tuomioistuimella on kuitenkin juuri ne samat oikeudet ja velvollisuudet kuin syyttäjälläkin; voi jättää vähäisenä muuntamatta. Minkä vuoksi syyttäjäportaalle jätetään asia alkuvaiheessa?

Tämän vuoksi tullaan tämän lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä 1. lain 28 §:ään tekemään vastalauseen mukainen ehdotus.

Erkki Kanerva /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän valiokunnan mietinnön kritiikin johdosta on ehkä syytä muutamin sanoin puolustaa hallituksen esitystä ja tätä valiokunnan mietintöäkin.

Sakkohan on lähtökohtaisesti varallisuusrangaistus, ja sen muuntamisen vankeudeksi pitäisi olla äärimmäisen harvinainen poikkeus. Kun otetaan huomioon aivan viimeaikaisetkin tiedot siitä, että kerran vankilaan joutuneiden takaisinpalaamisosuus on noin 70 prosenttia, sakon muuntamista vankeudeksi pitää yrittää välttää. Erityisesti nuorten kohdalla sakkojen muuntaminen vankeudeksi voi olla joskus todella kohtalokasta. Vankilan sosiaalinen arvomaailma tempaisee heikkotahtoisen ihmisen mukaansa paljon nopeammin ja helpommin kuin moni tässä salissa tietää tai osaa edes kuvitella. Tämän yhteiskunnallisen tarkoituksenmukaisuuden näkökulman pitäisi mennä selkeästi sen edelle, että tehdyn vähäisen rikoksen rankaiseminen, kostaminen, toteutuu kaikissa mahdollisissa tapauksissa.

Käsillä olevan esityksen tavoitteet ovat hyvät, ja lakiesitys on hyvin valmisteltu. En muista asiantuntijakuulemisesta muuta, kuin että viime aikoina muussa yhteydessä esillä ollut Pankkiyhdistys vastusti tätä esitystä. Muistaakseni mikään muu asiantuntijataho ei tätä vastustanut.

Etuoikeuden muuttaminen on sosiaalisesti hyvin perusteltua. Nyt vallitsevasta sakkojen etuoikeusasemasta johtuu, että sakkoja maksetaan päivittäisen toimeentulon kustannuksella ja sen päivittäisen toimeentulon hankkimiseksi saatetaan kenties joutua tekemään uusia rikoksia. Joissakin tapauksissa kokonaistilanteen arvioinut sosiaaliviranomainen on maksanut näitä sakkoja toimeentulotukenakin voidakseen esimerkiksi välttää sen, mitä perheellisen henkilön muuntorangaistuksen täytäntöönpanosta kaiken kaikkiaan saattaa seurata koko perheelle.

Sakkorekisterin tietojensaantioikeus jäi valiokuntatyössä jossakin määrin tapaoikeuden varaan, mutta tulimme aika vakuuttuneiksi, että siihenkään ei sisälly mitään ongelmia tai riskejä.

Mietintöön sisältyvä, ed. Myllyniemen tässä esittelemä vastalause osoittaa, että meillä kaikilla ei ole edellytyksiä ymmärtää vähävaraisen perheellisen sakotetun asemaa ja siitä johtuvaa yhteiskunnan kokonaisetua. Kun vastalauseessa esitetään, että yhden virkamiehen sijaan tämän ratkaisun tekisi tuomioistuin raskaassa prosessissa, se osoittaa myös sen, että ei ymmärretä edes näitä prosessikuluja, joita siitä aiheutuisi. Mietintö on ehdottomasti puolustettava.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Erkki Kanerva totesi puheenvuorossaan, että sakko on varallisuusrangaistus. Kuitenkin nyt käsittelyssä oleva asia koskee sakkoon tuomitsemista rikoksesta, rikkomuksesta, ja nyt on kysymys rangaistuksen suorittamisesta, siitä maksetaanko sakko vai ei.

Ed. Myllyniemi asianmukaisesti perusteli vastalauseen, ja on helppo yhtyä ed. Myllyniemen näkemykseen tässä asiassa.

Kari Myllyniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. E. Kanerva katsoo asiaa omalta kannaltaan, omilta näkemyksiltään. En tietenkään voi väittää, että nekään vääriä olisivat. Mutta se, että jätettäisiin syyttäjäporras tästä välistä pois, voisi edesauttaa sitä, että se sakko tulisi maksettua aikaisemmin. Kun sakkovelvollinen tietää, että tästä yksi venkoilupaikka on poissa, niin hän ehkä maksaisi ennen kuin asia menisi ollenkaan syyttäjälle tai tuomioistuimeen saakka. Kun hänellä on kuitenkin lähestulkoon kaksi vuotta aikaa tämä sakko maksaa, niin miksi tehdään niin monimutkaiseksi tämä asia?

Todellakin pitäisi palata siihen hyvään entiseen aikaan, että jos ei ole varaa maksaa sakkoja, ei olisi syytä tehdä myöskään rikoksia.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Kannattaisin paluuta vielä vanhempaan aikaan, jolloin myöskään näillä varakkailla ei ole ollut syytä eikä mahdollisuutta tehdä rikoksia.

Tässä esityksessä on tehty se, mitä voidaan, näitten kalliiden ja turhien sakonmuuntorangaistusten välttämiseksi. Siinä mielessä tuo vastalause vaikuttaa aika heikosti perustellulta, koska esityksen mukaan voitaisiin juuri syyttäjävaiheessa myös tämän lain vaikuttavuutta tarkkaan pohtien tehdä ratkaisu jatkotoimista luopumisesta.

Ongelmanhan meillä vankiloissa muodostavat tällaiset sakonmuuntotapaukset, joissa on kysymys eräänlaisista ressukoista elikkä vakavasti päihdeongelmien vaivaamista henkilöistä, oli sitten kysymys alkoholista tai muista päihteistä. — Näitä muita päihteitähän näkyy maan valtalehtikin ryhtyneen markkinoimaan kaikelle kansalle. Siihen huumepolitiikkaan en nyt halua sen pidemmälle puuttua. Ihmettelen vain tätä sävyä, joka oli valittu sunnuntain lehden ykkösasiaksi.

Tosiaan näiden henkilöiden rankaiseminen sakoilla on tietysti usein rikoksen vakavuus huomioon ottaen oikea toimenpide, mutta kun havaitaan, että heillä ei minkäänlaista maksukykyä ole, joudutaan tuomitsemaan viime kädessä sakonmuuntorangaistus. Vaikka tätä koetetaan näillä keinoilla välttää, joita tässäkin esityksessä on esillä, kuitenkin yhteiskunnalla täytyy olla tällainen peräseinä, että jos kaikkia vastuita välttelee, pitää viime kädessä vapautta rajoittamalla tällainen sanktio toteuttaa.

Vankeinhoidossa mietitään nyt niitä keinoja, joilla vankeuden sisältö saataisiin mielekkäämmäksi. Useinhan on kysymys vain muutamien päivien tai viikkojen rangaistuksesta. Se on aika hankala toteuttaa. Usein sen hyödyllinen puoli on, että se on samalla kuntoutus- ja kuivatuskuuri. Henkilö saadaan paljon paremmassa kunnossa vankilasta ulos kuin hän oli sinne sakonmuuntorangaistusta sisälle suorittamaan tullessaan.

Hoidon ja kuntoutuksen luonnetta voitaisiin vielä paremmin kehittäää, kunhan resursseja siihen saadaan. Tällaisia tapauksia varten voisi vankiloissa olla kevyemmin organisoituja osastoja, joilla juuri kuntoutus muodostaisi pääosan. Ei vaadita kovaa vartiointia tai valvontaa. Olennaista on saada henkilöiden elämäntavat normalisoitua: säännölliset heräämisajat ja irtautuminen päihteistä edes muutamaksi viikoksi. Siitä on jo apua jatkoelämän kannalta.

Tällaisia selvityksiä paraikaa tehdään, voitaisiinko uusia kevyehköjä laitoksia varsinkin eteläiseen Suomeen käynnistää, jotka voisivat nykyvankiloita paremmin hoitaa sakonmuuntorangaistuksen täytäntöönpanoa silloin, kun sakonmuuntoon on välttämättä jouduttu. Mutta kaikkinensa tämä huolellisesti valmisteltu uudistus on toteutumassa ja lakivaliokunnan tekniset korjaukset ovat paikallaan. Toivottavasti eduskunta voi laajasti tämän hyväksyä ja saadaan se sitten hallintoon täytäntöön pantavaksi.

Kari Myllyniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen yleensä ollut oikeusministeri Koskisen kanssa samaa mieltä, erinomaisen hyviä esityksiä, mutta tässä tapauksessa on pieni poikkeus. Kannattaisi huomata se, että emmehän edusta sitä, että pitäisi koko 28 § kumota, vaan 1 momentin 1 ja 2 kohta. Sinne jäisi vielä 3 kohta, joka kuuluu: "Virallinen syyttäjä saa jättää vaatimatta muuntorangaistuksen määräämistä maksamattoman sakon sijaan, jos muuntorangaistusta on pidettävä kohtuuttomana tai tarkoituksettomana ottaen huomioon maksuvelvollisen henkilökohtaiset olot, rikoksesta hänelle aiheutuneet muut seuraukset, sosiaali- ja terveydenhuollon toimet tai muut seikat, eikä tärkeä yleinen etu muuta vaadi." Eikö tämä ole syyttäjälle aivan riittävästi? Hän pystyisi toimimaan aivan samalla tavalla kuin aikaisemminkin, mutta 1 ja 2 kohta tästä momentista jäisivät sivuun.

Henrik Lax /r:

Rouva puhemies! Ehkä selvyyden vuoksi olisi hyvä todeta, että se kohta, johon ed. Myllyniemi ehdottaa muutosta, on hallituksen esityksessä täsmälleen samanlainen kuin voimassa oleva oikeus.