Täysistunnon pöytäkirja 67/2002 vp

PTK 67/2002 vp

67. TIISTAINA 28. TOUKOKUUTA 2002 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

9) Hallituksen esitys hallintolaiksi ja laiksi hallintolainkäyttölain muuttamisesta

 

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Hallintomenettelylaki aikoinaan 80-luvun alkupuolella voimaan tullessaan aiheutti melkoisen murroksen kunnalliselämässä, hallinnossa laajemminkin. Löydettiin yhteiset menettelytavat, miten voidaan hallinnon oikeellisuutta varmistaa. Nyt uudessa hallintolaissa on vielä pidemmälle menevä tavoite. Siinä on ensinnäkin uusittu itse hallintomenettelyä, mutta haetaan myöskin hyvän hallinnon perusteita, miten ne voidaan myös lainsäätäjän velvoituksin turvata viranomaistoiminnassa. Ehdotetulla hallintolailla pyritään vastaamaan modernin hyvinvointiyhteiskunnan ja kansainvälisen oikeuskehityksen asettamiin uusiin vaatimuksiin. Ehdotuksessa on myös otettu huomioon perustuslain 21 §:n säännös, joka edellyttää hyvän hallinnon takeiden turvaamista lailla.

Hallintolaki sisältäisi nykyistä selkeämmät ja täsmällisemmät säännökset hallinnon asiakkaiden oikeuksista ja viranomaisen velvollisuuksista hallintoasioiden vireillepanossa ja käsittelyssä sekä asiakirjojen tiedoksiannossa.

Lisäksi lakiin otettaisiin viranomaisten toimintaa yleisesti koskevat laadulliset vähimmäisvaatimukset eli juuri nuo hyvän hallinnon perusteet. Laissa annettaisiin konkreettinen sisältö viranomaisten harkintavaltaa ohjaaville yleisille oikeusperiaatteille, joita lähinnä hallinto-oikeudessa on kehitelty: suhteellisuus-, yhdenvertaisuus-, objektiviteetti- ja luottamuksensuojaperiaatteelle sekä tarkoitussidonnaisuuden vaatimukselle.

Lisäksi viranomaisilta edellytettäisiin asianmukaista palvelua ja riittävää neuvontaa asiointiin liittyvissä kysymyksissä. Siitä, mikä nyt on ollut hyvää hallintokäytäntöä, tulee pitkälti velvollisuus.

Viranomaisen olisi tarpeen mukaan myös avustettava toista viranomaista hallintoasian hoitamisessa.

Laki sisältäisi nimenomaisen säännöksen viranomaiselta edellytettävästä hyvästä kielenkäytöstä. Vaatimus asiallisen, selkeän ja ymmärrettävän kielen käyttämisestä koskisi sekä kirjallista että suullista esittämistapaa. Sama vaatimus koskee tietysti myös lakien valmistelua. Siihen täällä eduskunnassa joudutaan usein puuttumaan, niin että siinäkin paljon kehittämisen varaa on.

Asianosais-käsite määritellään ehdotuksessa erikseen, ja asianosaisasemaan perustuvista menettelyllisistä oikeuksista säädettäisiin pykäläkohtaisesti.

Laissa noudatettaisiin asian käsittelyvaiheiden mukaan etenevää rakenteellista systematiikkaa. Tämä tarjoaa sekä hallinnon asiakkaille että lakia soveltaville viranomaisille nykyistä helpommin ymmärrettävän lähtökohdan hallintoasioihin liittyvässä menettelyssä.

Laissa edellytetään hallintoasian käsittelemistä ilman aiheetonta viivytystä. Asianosaiselle olisi myös pyynnöstä annettava arvio päätöksen antamisajankohdasta. Tämä poistaisi sellaiset joillakin hallinnonaloilla edelleen valitettavasti ilmenevät tapaukset, joissa asia roikkuu epämääräisessä tilassa kuukausia ja vuosiakin. Ehdotettu sääntely kuitenkin mahdollistaa riittävän joustavuuden käsittelyaikojen määräytymisessä. Alkuvaiheessa oli esillä konkreettiset viikko- ja kuukausimäärätkin, mutta niitä ei hallinnonalojen erot huomioon ottaen voitu säätää. Mutta varmasti oikeuskäytännön kautta tässä muodostuu myös konkreettisesti määritelty linja siitä, mitä "aiheeton viivytys" kuukausissa tai viikoissa on.

Esteellisyyssäännökset tarkistetaan ehdotuksen mukaan sukulaisuuden osalta vastaamaan vastikään uudistettuja tuomareiden jääviyssäännöksiä. Laissa säädetään myös esteellisyyskysymyksen ratkaisemisesta. Pääsäännön mukaan virkamies päättää esteellisyydestään itse. Monijäseninen toimielin ratkaisisi kuitenkin jäsenen, esittelijän ja muun läsnäoloon oikeutetun esteellisyyskysymyksen.

Asianosaisen kuulemista ja päätöksen perustelemista koskevia poikkeusperusteita supistettaisiin. Asianosaista ei vastaisuudessa voitaisi jättää kuulematta pelkästään asian kiireellisyyden perusteella. Perusteluvelvollisuudesta ei voitaisi poiketa palvelussuhteeseen ottamista koskevissa asioissa lukuun ottamatta tilanteita, joissa päätös koskee kunnallisen toimielimen toimittamaa vaalia. Huomionarvoista on myös, että alaikäisten osalta asianosaisen kuulemisvelvoitetta muutetaan nykyisestä. Esityksen mukaan jo 12-vuotias saisi huoltajan ohella käyttää puhevaltaa henkilöään tai henkilökohtaista etuaan tai oikeuttaan koskevassa asiassa. Nykyisin vastaava puhevalta on vasta 15 vuotta täyttäneellä.

Lakiehdotuksessa säädetään myös katselmuksessa ja tarkastuksessa noudatettavasta menettelystä. Laissa ei annettaisi suoraan toimivaltaa tarkastuksen suorittamiseen, vaan toimivallan tulisi perustua muuhun lainsäädäntöön, mutta samat menettelynormit koskisivat sitten eri sektoreilla annettujen valtuuksien täytäntöönpanoa.

Viranomaisen itseoikeusmahdollisuus laajennettaisiin koskemaan menettelyvirheitä. Viranomainen voisi siten poistaa päätöksensä ja käsitellä asian uudelleen esimerkiksi toimittamalla suorittamatta jääneen asianosaisen kuulemisen ja jälkikäteen oikaisemalla menettelyn korrektiksi.

Tiedoksianto toimitettaisiin pääsäännön mukaan tavallisena kirjeenä. Todisteellista tiedoksiantotapaa olisi kuitenkin käytettävä sellaisten päätösten kohdalla, joiden tiedoksiantamisesta alkaa kulua valitusaika tai muu vastaanottajan oikeuteen vaikuttava määräaika. Muutoin todisteellisten tiedoksiantotapojen käyttäminen olisi viranomaisen harkinnassa, myös haasteen käyttäminen. Hallintolain tiedoksiantosäännöksiä sovellettaisiin ehdotuksen mukaan eräin yleistiedoksiantoa koskevin rajoituksin myös hallintolainkäyttöasioissa. Tätä koskevat säännökset ehdotetaan lisättäväksi hallintolainkäyttölakiin.

Uutta lakia sovellettaisiin valtion viranomaisiin, kunnallisiin viranomaisiin, itsenäisiin julkisoikeudellisiin laitoksiin, kuten Kansaneläkelaitokseen, eduskunnan virastoihin ja Tasavallan presidentin kansliaan. Lakia sovellettaisiin myös valtion liikelaitosten sekä julkisoikeudellisten yhdistysten ja yksityisten toimijoiden hoitamiin julkisiin hallintotehtäviin eli niin sanotun välillisen julkisen hallinnon toimijoihin. Aikaisemmin hallintomenettelylain soveltaminen välillisessä julkisessa hallinnossa on edellyttänyt, että asiasta on säädetty erikseen. Uutta hallintolakia sovellettaisiin myös hallintosopimuksiin. Hallintosopimusta tehtäessä tulee noudattaa hyvän hallinnon perusteita. Lisäksi sopimusten valmistelussa on turvattava niiden henkilöiden oikeudet, joita sovittava asia koskee.

Lain soveltamisalaa selkeytettäisiin myös suhteessa hallintokanteluihin. Lakia ei ehdotuksen mukaan sovelleta oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaan, ellei siitä erikseen toisin säädetä. Muuten viranomaisten käsittelemissä hallintokanteluasioissa olisi sen sijaan otettava huomioon hyvän hallinnon perusteet sekä turvattava niiden henkilöiden oikeudet, joita asia välittömästi koskee.

Kaikkinensa hallintolaki on valmisteltu huolellisesti. Sitä muutettiin hyvin keskeisiltä osin myös lausuntopalautteen pohjalta. Siellä oli ehkä joitakin liian kaavamaisia ratkaisuja ajatellen esimerkiksi massamaisia hallintotoimia, kuten verotuspäätöksiä ja vastaavia. Näiden korjausten jälkeen uskon lain olevan hyvin täytäntöön pantavissa ja ennen kaikkea se toisi asiakkaiden, kansalaisten, näkökulman paljon vahvemmin hallintoon. Heille tulisi laissa oikeuksia odottaa ja vaatia hyvää hallintoa ja tehokasta toimintaa, kun heidän asioitaan hallinnossa käsitellään.

Marjatta  Stenius-Kaukonen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tämä on tärkeä lainsäädäntöhanke. Muutamaan kohtaan haluaisin esittää kommentteja.

Laissa säädettäisiin asioinnin järjestämisen lähtökohdista ja viranomaisilta edellyttävästä hyvästä kielenkäytöstä, niin kuin ministeri Koskinenkin puheessaan mainitsi. Me viimeksi tänään sosiaali- ja terveysvaliokunnassa keskustelimme siitä, että ihmiset eivät ymmärrä niitä oikeuksia, joita heillä on esimerkiksi eläkelainsäädännön perusteella, koska lait on niin monimutkaisesti kirjoitettu, että ei niitä ymmärrä lukemalla. Näin olen ennenkin täältä puhujakorokkeelta sanonut. Näin rohkenen sanoa sen takia, että tiedän, että en itse ymmärrä, mitä ne pykälät tarkoittavat, vaikka olen 25 vuotta ollut niitä säätämässä. Vasta sitten kun kysyy viranomaisilta tulkintaa, mitenkähän tätä tulkitsette, on vähitellen selvinnyt, mitä ne pykälät tarkoittavat. Tällöin ihmisten oikeusturva on todella kyseenalainen. Me jälleen kerran tänään hyväksyttyyn mietintöön kirjasimme, että lakia pitää yksinkertaistaa, niin että hakijat ja ne, joita laki koskee, ymmärtävät, mitä se tarkoittaa.

On erittäin tärkeää myöskin se, että viranomaiset, jotka lakeja tulkitsevat, ymmärtävät, mitä lait tarkoittavat. Tässä on myöskin jatkuvia ongelmia, että viranomainen ei ymmärrä, mitä laki tarkoittaa. Tietysti silloin, kun lakiin sisältyy paljon harkintaa, on ihan selvää, että harkintavallan käyttö on vielä aivan oma lukunsa. Mutta on paljon aivan selkeitä pykäliä, joissa eduskunnalla on selvä tarkoitus, joka selviää hallituksen esityksen perusteluja lukemalla, siis se mitä lainsäätäjä on tarkoittanut. Mutta kun pykälää kunnissa, työvoimatoimistoissa tai Kansaneläkelaitoksessa tulkitaan, tulkinta ei menekään lain tarkoituksen mukaisesti. Toivon, ministeri Koskinen, että voitte osaltanne käynnistää sellaisen lainsäädäntötyön uudistamisen, jossa lait kirjoitetaan kerta kaikkiaan selvällä kielellä, niin että lukijat ne ymmärtävät.

Tässä esityksessä on myöskin annettu viranomaisille nykyistä laajempi velvollisuus antaa asiakkailleen neuvontaa. Oliko se viime viikolla, kun jostain lehdestä luin etusivun uutisen, että työministeriö on palkannut kahdeksan henkilöä, jotka neuvovat työttömiä hakemaan oikeuksiaan. Kyllä itse ajattelin, että hetkinen, mitenkäs tämä juttu nyt oikein menee. Mielestäni työvoimatoimiston virkailijat ovat siellä toimistossa sitä työtä varten: Jos työtön tullessaan asioimaan toimistoon ei ymmärrä eikä tiedä, mitä oikeuksia hänellä on, niin tämä virkailija on koulutettu sitä varten, että hän neuvoo asiakasta, eikä niin, että asiakkaalle palkataan erillinen neuvoja antamaan näitä neuvoja. Jotain on kyllä aika vakavasti mennyt pieleen, jos on niin, että täytyy aina erikseen olla asiamies.

Itse olen toiminut myöskin asiamiehenä tämän neljännesvuosisadan ja olen tehnyt sitä työtä ennen kaikkea sen vuoksi — tietysti neuvoakseni ihmisille, mitä lait tarkoittavat, jotta he saisivat ne oikeudet, mitkä heille kuuluvat — ennen kaikkea sitä varten, että voisin täällä eduskunnassa vaikuttaa niihin lakeihin, mitä me täällä säädämme. Kyllä täytyy sanoa, että kyllä se aika vaikeata on ollut. Täytyy sanoa, että tänäänkin koin takaiskun valiokunnassa. Yhdessä puheenjohtajan kanssa yritimme saada valiokunnan mietintöön sellaista kannanottoa — puheenjohtaja ehdotti, että tehtäisiin ponsi — että tehtäisiin ennakkopäätös, kun työkyvyttömyyseläkehakemuksia käsitellään ja hylkäävä päätös on tulossa.

No, siitä valiokunnan mietinnössä lausutaan pitkällisen keskustelun jälkeen, mutta pontta ei siitä syntynyt, ja se ei edellytä edes lainmuutosta, vaan meillä on asia kaikissa eläkelaeissa jo olemassa, esimerkiksi työeläkelain 10 c § sanoo, että ennen päätöksen tekemistä on kuultava hakijaa, jos sillä on olennaista merkitystä hänen asiassaan. Sitä lakia sovelletaan silloin, kun henkilö on saanut hylkäävän päätöksen ja tekee valituksen. Ennen kuin eläkelaitos lähettää valituksen lautakuntaan käsiteltäväksi, se lähettää henkilölle tiedon: "Olemme antaneet tällaisen lausunnon, koska emme ole voineet suostua teidän vaatimuksiinne, ja teillä on 30 päivää aikaa antaa asiasta oma näkemyksenne."

Olemme puhuneet seminaarissa monta kertaa, että kuuleminen voisi vähentää hylkypäätöksiä, kun hakija tietäisi, että nyt hänen toimittamansa lausunnot eivät riitä eläkkeen myöntämiseen. Hän voisi toimittaa lisäselvityksiä ja myöskin usein, kun lääkärit ihmettelevät, että heidän lausuntojensa perusteella tulee hylkääviä päätöksiä, hakija voisi vielä hankkia lisäselvitystä, jos on ollut niin, että on ollut puutteellinen lausunto. Tämä nopeuttaisi asian kokonaiskäsittelyä, jolloinka ei tarvitsisi lähteä lainkaan valituksen tielle. Oikaisumenettelyjä käytetään aivan liian vähän, vaikka se on mahdollista.

Toivon, ministeri Koskinen, koska muutoksenhakukomitean työtähän ollaan nyt valmistelemassa lainsäädännöksi, että vielä katsottaisiin kuulemispykäliä. Toivon, että pääsemme tässä asiassa eteenpäin. Itsellenikin vasta jokin aika sitten selvisi, että Ruotsissa on tällainen menettely, että hakija saa ensin päätöksen, että aiomme antaa teille tällaisen päätöksen, ja jos hakijalla on tähän jotakin huomauttamista, niin ilmoittakaa se meille, ja jos ei ilmoita mitään, siitä tulee sitten päätös, niin että hakeneen ei välttämättä tarvitse reagoida.

Oikeastaan vielä pikkuisen palaan juuri siihen, että mitä perusoikeusuudistuksella on tavoiteltu. Täällä on varsin hyvin sanottu, että tavoitteena on ollut ja vaatimus on ollut hallinnon asiakkaiden asianmukainen kohtelu ja virkamiehen asiallinen kielenkäyttö ja hallinnon palveluperiaate. "Hyvään hallintoon on katsottu kuuluvan myös se, että yksilölle taataan riittävät mahdollisuudet vaikuttaa itseään koskeviin asioihin." Juuri tästä on kysymys, että yksilöllä pitää olla mahdollisuus vaikuttaa häntä itseään koskevaan asiaan. Mutta usein hänet suljetaan ulkopuolella ja häntä ei oteta neuvotteluihin, joissa hänen asiaansa ratkaistaan, esimerkiksi asiakasyhteistyöryhmiin. Ministeri Perhonkin olisi hyvä kuunnella tätä, koska tämä kuuluu nimenomaan hänen alueelleen. Ministeriö on antamassa uuden esityksen asiakasyhteistyölainsäädännöstä, asiakasyhteistyöryhmien toiminnasta. Täällä nämä otettaisiin huomion. Perusoikeusuudistuksella pyritään edistämään asiakkaan mahdollisuuksia suoriutua itsenäisesti erilaisista asian hoitamiseen liittyvistä toimista.

Nämä ovat erittäin hyviä tavoitteita, mutta nämä vaativat konkreettisia toimia, ja ensimmäinen ehto on tietysti se, että lait on niin kirjoitettu, että ymmärretään, mitä ne tarkoittavat, pöydän molemmin puolin, ja totta kai meillä on paljon ihmisiä, jotka tarvitsevat tukea, apua ja neuvoja. Viranomaiset, jotka työtään tekevät, neuvoisivat ja auttaisivat, ettei tarvitse lähteä erikseen palkkaamaan uutta henkilöstöä tätä varten. Toki monet tarvitsevat tukihenkilöitä jne., mutta mielestäni se on vähän toinen asia. Tätä vyyhteä pitäisi purkaa niin, että niillä virkailijoilla, jotka siellä ovat, todella on palveluhenkisyys.

Viimeisenä asiana haluaisin vielä puhua tästä, kun ministeri totesi, että ilman aiheetonta viivytystä pitäisi saada päätökset. Tällä hetkellä työkyvyttömyyseläkehakemusten käsittely ei täytä mielestäni kansalaisen oikeusturvan vaatimuksia, silloin kun lähdetään vakuutusoikeutta myöten valittamaan. Tällä hetkellä vakuutusoikeuden päätöksenteko kestää usein kaksi vuotta, ja se ei voi mitenkään, kun sitä ennen on ollut varsinainen hakemus ja lautakuntavalitus, turvata perusoikeuksia, kun kaksi vuotta odotetaan. Kaiken huippu on se, että vakuutusoikeudessa, kun siellä on istunto pidetty ja ratkaisut tehty, menee kaksi kolme kuukautta, ennen kuin päätös tulee asiakkaalle. Onneksi muut valitusasteet kykenevät parempaan. Tämä on mielestäni ensimmäinen asia, jonka toivoisin, että ministeri Koskinen panisi järjestykseen.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. Stenius-Kaukosen viimeiseen asiaan. Lopultakin saimme henkilön tekemään kattavan selvityksen hakijoiden oikeusturvaongelmista juuri koskien erityisesti työkyvyttömyyseläke- ja tapaturmavakuutusasioita. Siinä katsotaan koko tämä ketju eläkelaitosten päätöksistä lautakuntaan ja vakuutusoikeuteen ja se, kuinka huonosti tavallaan ne normaalit oikeusturvan takeet ja hyvän oikeudenkäynnin, reilun oikeudenkäynnin, periaatteet tässä ketjussa toteutuvat. Tämän pohjalta sitten tehdään myös toimenpide-ehdotukset lainsäädännön ja käytäntöjen uusimiseksi. Vakuutusoikeuden tulostavoitteisiin myös on jo pitkään sisällytetty sekä perustelujen parantaminen että asianosaisten kuulemisen parantaminen. Siellä toivottavasti myös rytminvaihdos ihan tässä sisäisessä työssä pian tapahtuu.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Tässä on laaja lakipaketti, johon voidaan tarkkaan ottaen tutustua. Tässä kuitenkin on sillä tavalla merkittävästä asiasta kyse, jotta joka päivähän näistä virkamiesten tekemistä päätöksistä tulee kaiken näköisiä kyselyitä ja tulee osoitusta siitä, miten on harkintavaltaa käytetty aika laveasti ja ihmiset kokevat, että ovat joutuneet epäoikeudenmukaisesti kohdelluiksi.

Oikeastaan ed. Stenius-Kaukosen puheenvuoro herätti itsenikin miettimään sitä ajatusta, miksi systeemi toimii näin vaikka työvoimatoimistojen osalta. Eikös luonnostaan pitäisi sillä tavalla olla kuin ilmeisesti tämän lain lähtöajatus, se mikä tässä uudessakin laissa on ja vanhassakin laissa on ollut, jotta pitää lähteä siitä ajattelusta, jotta vaikka ihminen ei osaa kysyä tai älyä kysyä jotain, niin luonnostaan virkamiesten pitäisi opastaa, neuvoa, jotta se asiakkaan etu mahdollisimman hyvin toteutuisi. Mutta valitettavasti se näköjään ei joka sektorilla toimi sillä tavalla.

Kun ihmiset ovat erilaisia, niin en usko, että millään lailla suoraan päästäisiin vaikuttamaan, jotta joka kunnassa tai valtionhallinnossa olisi juuri tasapäisiä ihmisiä, mutta uskon sillä tavalla voitavan vaikuttaa tähänkin kysymykseen, kun nämä soveltuvuustestit tuotaisiin joka paikkaan. Katsottaisiin vähän, minkälaisia virkamiehiä otetaan, jotka ovat päätöksenteossa mukana ja suoraan tekemässä tämmöistä palvelutyötä. Tämä näkyy erityisesti tuolla työvoimatoimistoissa, ja rakennusvalvonta lienee aika selkeä, rakennuslupien myöntäminen, jossa tulee hirveän paljon valituksia siitä, että eri kunnissa kohdellaan eri tavalla.

Sitten yksi kysymys: Tähän liittyy myös jääviyskysymykset. Tässä näköjään muutetaan kaikki nämä asiat lähelle tuomarijääviyskysymystä. Siihen liittyen juuri hiljattain soitti yksi ihminen ja kysyi rakennusluvan oikeutusta. Kun esittelijä sattui olemaan määrätty henkilö ja hänen aviopuolisonsa on lautakunnassa jäsen, niin tämä henkilö kysyi, eikö tässä ole jääviys aika lähellä. Oma aviopuoliso on puolustamassa tavallaan virkamiehen päätösesitystä. Siinä tapauksessa oli kuulemma käynyt sillä tavalla, että se yksi ääni vaikutti juuri siinä.

Mauri Salo /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Hallituksen esitys on perusteltu. Meidän on syytä tietenkin hyvin voimakkaasti tämän lain voimaantulon jälkeen tiedottaa viranomaistahoille, kuinka heidän jatkossa tulee toimia. Tänä päivänä hallintolainkäyttölain mukaan viranomaistoimijoilla on mahdollisuus jo toimia asiakkaankin edun mukaisesti. Mutta viime aikoinakin on törmätty päätöksiin, jotka tehdään tietoisesti niin, että ratkaisu ei tyydytä vastaavaa osapuolta, vaan oikeastaan syntyy puutteellisin tiedoin. Kun tätä asiaa on kysytty päätöksentekijältä, niin päätöksentekijä vain toteaa, että onhan teillä valitusoikeus. Tämä ei ole hyvää hallintoa, että kuitenkin myöhemmin päädytään ratkaisuun, joka on oikeudenmukainen ja tyydyttää kaikkia osapuolia, mutta se joudutaan usein hakemaan valituksen kautta.

Ed. Stenius-Kaukonen puhui työvoimahallinnon aikeista palkata neuvojia kertomaan siitä, mitkä ovat työttömän oikeudet. Kyllä näille neuvojille on syytä kertoa myös, mitkä ovat työttömien velvollisuudet.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Ed. M. Salo kiinnitti aivan oikein huomiota tähän laajaan kouluttamisen tarpeeseen, joka sekä valtion viranomaisten että välillisen valtionhallinnon ja kunnallishallinnon puolella tämän lain uudistuksesta aiheutuu. Juuri edelliskierroksella hallintomenettelylakia säädettäessähän koulutus oli hyvin laaja. Siitä huolimatta kesti vuosia, ennen kuin lain mukaiset menettelyt tosiasiassa omaksuttiin kunnallishallinnossa.

Tässä esityksessä onkin tämä otettu huomioon sikäli, että ehdotetaan lain voimaantuloa vuoden 2004 alusta. Eli kun laki toivottavasti hyvissä ajoin tänä syksynä saadaan eduskunnassa käsitellyksi, jää yli vuosi aikaa juuri tähän kouluttamiseen, tiedottamiseen, täytäntöönpanoon, jotta todella kautta koko hallinnon sen uudistukset ja nämä hyvät periaatteet sitten voisivat myös arkisessa virastoelämässä toteutua.

Keskustelu päättyy.

​​​​