Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Kansaneläkelaitoksen valtuutettujen toimintakertomus vuodelta 2002 pitää sisällään monia mielenkiintoisia kohtia. Toimintakertomuksessa ilmenevistä, kertomusvuonna annetuista kannanotoista haluaisin kommentoida muutamia kohtia.

Erittäin tärkeä on muun muassa kannanotto päätösten perusteluiden ja asiakaskirjeiden selkeyden kehittämisestä. Päätökset ja asiakaskirjeet ovat usein hyvin vaikeaselkoisia, ja monet asiakkaat tarvitsevat apua niiden ymmärtämisessä. Päätösten tulisi kuitenkin olla kaikkien ymmärrettävissä.

Kelan palveluverkon kehittämistyöryhmän ehdotukset ovat tähdänneet palveluverkon säilyttämiseen mahdollisimman kattavana, jotta muun muassa asiointietäisyydet pysyisivät kohtuullisina. Viime aikoina on kuitenkin jouduttu lakkauttamaan sivutoimipisteitä pienissä kunnissa. Yhteispalvelupisteitä on kyllä perustettu ja perusteilla, ja ne osittain korvaavat myös näitä lakkautettuja sivutoimipisteitä. Nämä yhteispalvelupisteet sijaitsevat kuitenkin suuremmissa kuntakeskuksissa, joten pienissä kunnissa asuvien asiointimatkat pidentyvät usein huomattavasti. Etäisyyden kasvaessa kirjallinen asiointi varmasti lisääntyy. Monille asiakkaille on kuitenkin hyvin tärkeää, että he saavat sivutoimipisteessä henkilökohtaisesti tietoa Kelan palveluista ja apua muun muassa hakemusten täytössä. Sivupalvelupisteet ovat usein myös kunnallisten palveluiden yhteydessä, jolloin molemmat tukevat merkittävästi toisiaan. Tulee myös huomioida, että monien erityisryhmien, kuten ikäihmisten ja vammaisten, on hankala kulkea kauemmaksi toimipisteeseen. Asioimismatkojen pidentyminen on pienituloisille myös kustannuskysymys.

Arvoisa puhemies! Valtuutettujen toimintakertomuksessa on erittäin hyvä kannanotto yleisen asumistuen keskiarvotulon selkeyttämisestä. Etenkin pätkätöitä tekeville nykyinen käytäntö on hankala ja johtaa usein oikaisuihin, kun tulot poikkeavatkin arvioidusta. Näin oikaisun johdosta asiakkaan tulotaso saattaa heiketä merkittävästi koko vuoden mittaisen tarkastelujakson ajalta. Tämä ei kannusta tilapäisten töiden vastaanottoon.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kansaneläkelaitos on todella tärkeä laitos tässä yhteiskunnassa. Sen kautta kulkee mittavat varat, jotka kerätään palkkaperusteisesti työnantajilta, työntekijöiltä ja sitten jaetaan ehkä kaikkein suurimmassa tarpeessa oleville kansalaisille siinä tilanteessa, kun heillä on erityinen tarve. Kansaneläkelaitoksen rahoitus on ollut pitkään — muistelen, että koko sen ajan, kun itse olen täällä ollut, pian 17 vuotta, ja varmaan sitä ennenkin — vaikeuksissa, ja sitä on jouduttu rahoittamaan verovaroin valtion budjetista niin sanotulla takuusummalla vuosittain. Tämä menettely yhä jatkuu. Tämä kertoo siitä, että se ajatus, joka Kansaneläkelaitoksella alun perin on ilmeisesti ollut, että se maksuilla rahoittaa menonsa, ei toteudu, ei ole toteutunut aiemmin eikä toteudu tänäkään päivänä. Tästä voidaan vetää se johtopäätös, että maksut ovat liian alhaiset tai velvoitteet, jotka Kansaneläkelaitokselle on säädetty, ovat liian suuret. Tulot ja menot eivät kohtaa toisiaan.

Kuitenkin sanoisin, että meidän pitää muistaa se rehellisesti, että tässä salissa, niin kuin kansan keskuudessakin, jatkuvasti vaaditaan Kansaneläkelaitoksen etuuksien korottamista ja samanaikaisesti vaaditaan muun muassa yritysten sosiaaliturva- eli niin sanottujen työnantajamaksujen alentamista. Jos näin tehtäisiin kuin yleinen mielipide vaatii ja usein tässäkin salissa arvoisat edustajat, muutkin kuin allekirjoittanut, näin vaativat, samalla on kyllä pysähdyttävä ajattelemaan, mitä tulee vaadituksi.

Meidän järjestelmämme sinänsä on hyvä. Kannatan tätä universaalia mallia, Kansaneläkelaitoksen kautta hoidettua perusturvajärjestelmää. Nythän sitä ollaan romuttamassa. Edellisen hallituksen aikana pohjaosan poistaminen merkitsi sitä, että kaikki suomalaiset eivät ole enää kansaneläkejärjestelmän piirissä eläkepolitiikan osalta, ja se oli tietysti varoittava asia siinä suhteessa, että tämä järjestelmä saattaa lähteä tällä tavalla purkautumaan. Mielestäni se on vahinko.

Mutta monet etuudet, ei vähiten kaikkein alhaisimmat kansaneläke-etuudet, ovat sillä tasolla, että niiden korottaminen on tarpeen. Onkin ikävää, että nykyinen hallitus lykkäsi tämän kaikkein tärkeimmän uudistuksen kauas tulevaisuuteen seuraavien vaalien alla toteutettavaksi ja silloinkin vain hyvin pienenä etuuskorotuksena, kun samanaikaisesti kuitenkin esimerkiksi kaikkein hyvätuloisimpien verotusta ollaan voimakkaasti keventämässä.

Kansaneläkelaitoksen rahoitus pitää turvata sillä tavalla, että pystymme säätämään eläkeläisille, sairaille, lapsiperheille, työttömille, kuntoutuksen piirissä oleville ja muille tarpeessa oleville kohtuulliset toimeentulon edellytykset, niin kuin tasavallassa niiden pitäisi olla. Tällä hetkellä näin ei ole. Kun etuuksia on syytä parantaa, niin samanaikaisesti tietysti tulee, niin kuin alussa mainitsin, eteen se, miten tämä järjestelmä rahoitetaan. Meillä on tehty kymmeniä selvityksiä tästä asiasta. Kaikki olemme suurin piirtein yksimielisiä siitä, että työvoimavaltaisten pienten ja keskisuurten yritysten työvoiman rasitusta pitäisi alentaa, mutta se merkitsee samalla useimmiten, jos työeläkejärjestelmää ei oteta huomioon, juuri tämän Kansaneläkelaitoksen järjestelmän piiriin kuuluvien etuuksien rahoituspohjan edelleen heikkenemistä.

Miten sitten pitäisi tässä vakavassa asiassa menetellä? Lopultakin olisi mielestäni syytä muuttaa Kansaneläkelaitokselle perittävien maksujen maksuperusteet määräytymään yritysten pääomarakenteen ja tuoton pohjalle nykyistä selkeämmin ja enemmän, niin että ne yritykset, jotka tuottavat ja joilla on maksukykyä, joutuisivat maksamaan enemmän ja ne yritykset, jotka työllistävät mutta eivät tuota merkittävästi, maksaisivat vähemmän. Tämä palvelisi työllisyyttä, ja tämä turvaisi Kansaneläkelaitoksen rahoituksen, ja voisimme parantaa niitä etuuksia, jotka sitä kautta kaikkein heikoimmassa asemassa oleville lähimmäisillemme järjestetään. Tätä uudistusta odottaisin nykyiseltä hallitukselta, jossa keskusta ja sosialidemokraatit ovat mukana, kun arvelen, että heidän politiikkaansa tällaisen mallin pitäisi erityisesti sopia. Vetoan, että tässä asiassa nyt lähdetään liikkeelle molemmin osin.

Herra puhemies! Lääkekorvausjärjestelmää ollaan uudistamassa. Valmistelu on käynnissä, ja sieltä kuuluu huolestuttavia tietoja siitä, että eräiltä osin esimerkiksi täyden korvauksen periaatteesta ollaan luopumassa, ja näin saattaa käydä, että hyvinkin vaikeassa asemassa olevat pitkäaikaissairaat joutuvat suuriin taloudellisiin ongelmiin ja joutuvat kuntien sosiaaliturvan, toimeentulotuen, piiriin. Näin ei saa käydä. Valmistelussa on otettava huomioon nämä eri tekijät hyvin huolellisesti. Asia varmaan tulee lähiaikoina eduskuntaan. Voi olla, että menee vielä aikaa kuitenkin jonkin verran.

Vielä mainitsen siitä, mistä täällä käytiin perjantaina keskustelua, eli eläkepäätösten perusteluista. Vieläkään perustelut eivät ole näissä yksittäisissä tapauksissa asianmukaisia ja kunnossa. Järjestimme edellisillä kausilla ed. Stenius-Kaukosen kanssa seminaareja, joissa tätä asiaa voimakkaasti nostettiin esille. Parannusta tapahtuikin osittain, mutta vieläkään tilanne ei ole tyydyttävällä tasolla. Tähän on syytä sekä hallituksen että Kansaneläkelaitoksen piirissä ja koko eläkejärjestelmän osalta paneutua jatkossa entistäkin tarkemmin.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaanniemi totesi puheenvuorossaan, että ne pyrkimykset, joita on olemassa työnantajamaksujen alentamiseksi työllisyyden edistämisen tarkoituksessa, merkitsevät käytännössä Kelan rahoituksen vaikeutumista entisestään.

Haluan, herra puhemies, tässäkin yhteydessä toistaa sen, minkä viime viikolla totesin, eli että kokoomuksen eduskuntaryhmä päätti torstaina tehdä ja todennäköisesti ensi perjantaina tekee ja jättää lakialoitteen, joka merkitsee sitä, että yrittäjien työvoimakustannuksia ennen kaikkea matalapalkka-aloilla voidaan alentaa ja työllisyyttä näin tukea ilman, että se merkitsee minkäänlaista vähennystä Kelan saamassa rahoituksessa. Palaan yksityiskohtaisemmin tähän asiaan viimeistään silloin, kun aloitteemme on lähetekeskustelussa.

Maija Perho /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä salissa vuodesta toiseen aivan aiheellisesti kiinnitetään huomiota tämän budjetin kautta Kelalle annettavan takuusuorituksen kasvuun. Haluaisin kuitenkin muistuttaa siitä, että me olemme itse olleet osasyyllisiä siihen, että tämä takuusuoritus on kasvanut, koska me olemme halunneet muun muassa eläkkeensaajien asemaa parantaa sitä kautta, että me olemme poistaneet, aivan oikein, sen eriarvoisuuden, joka on ollut eläkkeensaajien ja palkansaajien sairausvakuutusmaksun välillä. Kun tämä maksu alennettiin, se tietysti merkitsi aukkoa Sairausvakuutusrahastossa. Eli meidän täytyy samalla, kun me tämän asian nostamme esille, olla hyvin tietoisia siitä, mitä vaihtoehtoja on olemassa, ja katsoa, onko parempia vaihtoehtoja kuin tämä yhteisvastuullisuus budjetin kautta.

Ilkka Taipale /sd:

Arvoisa puhemies! Kiinnitän muutamaan seikkaan huomiota, joista viime viikolla keskustelun katketessa oli puhetta, ja muutamaan uuteen asiaan.

Ensinnäkin lääkärinlausuntojen hylkäämisestä: Meillä tietysti täytyy olla sellainen järjestelmä, että ulkopuoliset voivat päättää myös hylkäämisestä. Suuri osa lääkärintodistuksista on myös heikkoja, mutta olennainen heikko piirre on, jota eivät yleensä kansanedustajat eivätkä lääkärit tajua: työnjohtaja, työtoveri ja myöskin usein johto tietää, pärjääkö asianomainen töissä. Jos jonkun työssä olevan, sanokaamme meikäläisenkin, työkyky alenee, saamme lausunnon työterveyslääkäriltä, työterveyshoitajalta, työtovereilta tai työnjohtajilta, että kaveri on aiemmin ollut mahdollisesti kovan luokan työmies ja nyt on työkyky pudonnut. Lääkäri ei tiedä työkyvystä mitään. Lääkäri tietää taudeista.

Nyt niillä henkilöillä, jotka ovat olleet pitkään työstä pois, 1991—93 suuren laman aikana joutuneet työttömiksi tai jopa sitä ennen, ei ole minkään laatuista lausuntoa lääkärin papereissa, miten he ovat sitä ennen kyenneet tekemään työtä. Olen kehottanut lääkäreitä soittamaan viimeiselle työnjohtajalle potilaan luvalla, ja sieltä tulee uskomatonta tietoa. Olen niitä paljon julkaissut, mutta karkeimmat tiedot olivat miehestä, joka pidettiin työttömyystöissä puoli vuotta. Kysyin, pärjäsikö hän. Työnjohtaja sanoi, että ei pärjännyt, mutta pidin hänet töissä, kun parempi se oli kuin kotona lojuminen. Hän tamppasi puoli vuotta kaikkea sitä, mitä toiset istuttivat, puoli vuotta. Monesti kuulee, että viisi miestä täytyy olla, että tulee yksi työmies selvin päin. Kysyn aina, miten mies on selvin päin teknisesti työnsä tehnyt.

Näin ollen monessa hylätyssä eläketapauksessa saadaan tarkempi dokumentaatio aiemmalta työnjohtajalta tai työpaikalta. Ne eivät aina ole luotettavia sen vuoksi, että työnjohtajat saattavat olla kavereita tai heillä voi olla intressi saada ihminen eläkkeelle tai jelpata. Mutta sieltä tulee myös sellaista tietoa, että no, pidin sitä kaveria kymmenen kuukautta töissä, kun se ennestään on ollut hyvä mies. Se pääsi ansiosidonnaiselle, mutta ei se työssä pärjännyt. Hyvin paljon on tämäntapaista yksityiskohtaa. Tätä lääkärit eivät tiedä. Jos lääkärintodistukset tältä osin paranevat, hylkäysprosentit olennaisesti vähenevät.

Toinen seikka, lääkärit eivät osaa käyttää työkokeilua. Jos ei tiedetä, miten ihminen pärjää, hänet pannaan työkokeiluun, etenkin kun hylkäys on yleisimmin mainittu seuraavalla tavalla: "Teidän katsotaan pärjäävän teille sopivassa työssä." Tai: "Teidän katsotaan pärjäävän aiemmassa tai siihen verrattavassa työssä." Minä laitan kaverin sellaiseen työhön. Jos on juoppo, tulppa suuhun tai antabusta tai suljettuihin olosuhteisiin. Sitten katsotaan, pärjääkö hän selvin päin siinä työssä. Mutta ottaako Kela ketään työkokeiluun? Ei ota. Ottaako yksikään työvoimatoimisto siivoojaksi ketään? Ei ota. He sanovat suoraan: "Kuka sitten siivoaisi?" Ottavatko sairaalat työkokeiluun? Eivät ota. Kaikki vammaiset ja vähätyökykyiset on poistettu ulkoistamisen merkeissä.

Olen itse ottanut seitsemän kaveria aiemmassa sairaalassani töihin: neljä rakennusmiestä, yhden kellosepän, yhden lukkosepän ja yhden siivoojan. Jokainen sai eläkkeen, hylättyjä eläketapauksia. Kelloseppä ei löytänyt lukon osia; varastomies ei löytänyt varastosta tavaroita; betonisäkki ei noussut rakennusmieheltä, yläpaneelia, kattopaneelia, ei voinut naulata. Meidän omat työmiehemme vierestä katsoivat, miten mies pärjää, ja jos kaveri ei pysynyt selvin päin, pantiin osastolle kuivumaan ja katsottiin, miten työ on. Työkyky mitataan työllä, ja sen vuoksi pitää näitä työkokeilupaikkoja olla.

Nyt tulen sitten kahteen olennaiseen seikkaan. En puhu Taipaleen mallista kovin paljon enempää. Siellä on kaksi kriittistä pistettä:

Lääkäreitä puuttuu, jotka kirjoittavat eläkelausuntoja. On kolme kiertävää lääkäriä tällä hetkellä koko maassa, on muutamia lääkäreitä, jotka kirjoittavat hiukan tukkutyönä, mutta pitäisi kouluttaa viitisenkymmentä ihmistä, jotka irrotetaan muusta tuotannosta. Tämä on täysin kriittinen kohta.

Toinen kriittinen kohta on, että työvoimatoimistoihin pitää erittäin nopeasti palkata terveydenhoitajia ehkä viitisenkymmentä. Niitä tulee toki työvoiman kehittämiskeskuksiin, joka on kyllä pseudonyymi. Ne ovat kyllä A-klinikan, jonkin sairausvastaanoton ja vammaisyksikön välimuotoja välillä, kun menee katsomaan sinne. Meillä on totaalisesti virheellinen kuva siitä, että me kykenemme pitkäaikaistyöttömyyden kovimman ytimen ratkaisemaan tarjoamalla työtä. Jos työtä on tarjolla, niin varmasti moni pärjää. Hattulan kokoisessa kunnassa 90-luvun alussa velvoitetyön voimassa ollessa oli noin 100 ihmistä työssä vuosittain. Puolivuotisjaksoissa oli 30, joiltakuilta se keskeytyi, jolloin 30 lisää pääsi siinä välissä. Tällä hetkellä töissä on noin 10 ja jokainen on niin sanotusti paremmasta päästä, 90 on joko kuolleita tai kaljakapakoissa tai kotona. Eli pelkästään työvoiman tarjonnalla voidaan jonkin verran ratkaista, mutta raihnaisuutta on mielettömästi.

En ole julkisesti kovin paljon kehunut sillä, mutta jos minut tapaa vastaanotolla, kuolleisuusmahdollisuus vuoden säteellä on 5—10 prosenttia kaikissa kunnissa, ja on kuntia, joissa neljäsosa on kuollut vuoden säteellä — erittäin vaarallista tulla keskustelemaan minun kanssani. Mutta nämä kaikki kuuluvat Suomen työvoimaan. Mäntyharjulla oli terveydenhoitaja kaksi vuotta työvoimatoimistossa. Yli puolet pitkäaikaistyöttömistä sai B-todistuksen, tosin somaattisista syistä, ei neurologisista eikä psykiatrisista. Se on Suomen paras yksikkö.

Toinen seikka on itse tämä pääratkaisu: 55-vuotiaat 10 vuotta työttöminä olleet pitää saada eläkkeelle. Asia on tällä hetkellä epävirallisessa työryhmässä sosiaali- ja terveysministeriössä. Työryhmä on istunut varsin kauan, eikä ratkaisua vielä ole tullut, mutta ikävä kyllä eri puolilta, jopa Kelasta, kuulen vastustavia puheenvuoroja. Tämä ei ole enää virkamiesten päätettävissä oleva asia. Tämä on poliittinen kysymys, joka pitää ratkaista, ja se on oikeudenmukainen ratkaisu. Siinä toki kärsivät ne, jotka ovat olleet vain 8 tai 9 vuotta työttömiä, ja kärsivät aivan niin kuin kaikissa muissa ratkaisuissa kärsivät.

Mennään vielä lopuksi siihen kysymykseen, miksi tämä pitää ratkaista. Tämä kuuluu Kelalle. Kela vastustaa tätä ratkaisua. Tämä pitkäaikaistyöttömien ytimen purku edellyttää 30 000 ihmistä pois kortistosta. Nyt tällä hetkellä ei yksikään eduskuntaryhmä, ei puolue, ei ainakaan omani, ei naisjärjestö, nuorisojärjestö, piirijärjestö ole palkannut yhtään pitkäaikaistyötöntä. Jopa sairaalat siis välttävät vammaisten ja pitkäaikaistyöttömien palkkaamista. Miten me oletamme silloin, että joku muu palkkaa? Luulen, että eduskuntakaan ei ole palkannut ketään. On turha toivo, että yksityisyrittäjät palkkaavat, ellemme me itse palkkaa. Me emme luota siihen työvoimaan kerta kaikkiaan. Pitäisi olla tässä asiassa rehellinen.

Toinen seikka, jos porukka pannaan töihin, niin siellä on kriittisin kohta työnjohtajat. Vanhat kunnon työnjohtajat ovat menneet eläkkeelle. Tarvitaan noin yksi työnjohtaja kymmentä työtöntä kohti vetämään, ja siihen pitäisi saada Kelasta ja kaikkialta vammais- ja kuntoutusrahoista palkkaa enemmän.

Tätä juttua kyllä riittää, mutta olennaisin ratkaisu, että porukka pääsee eläkkeelle, on tehtävä vuoden säteellä. Minä toivon, että se tapahtuu parlamentaarista tietä, että ei tarvita katuteatteria eikä suoraa toimintaa. Mutta viimeinen konstihan on se, että tehdään lakiesitys siitä, että kaikki ne, jotka ovat olleet työttöminä 10 vuotta eli sen ajan, kun sosialidemokraateilla on ollut työministeri, ehdotetaan eläkkeelle. Sellaisen lain tulen esittämään, ellen pääse europarlamenttiin, jolloin pääsette minusta eroon.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Tietysti ed. Taipaleen puheenvuoron jälkeen on hyvin vaikeaa, kun itse ei ole EU-ehdokkaana eikä tunne lääketieteellistä terminologiaa.

Mutta, herra puhemies, itse olen ymmärtänyt, että Kansaneläkelaitoksen valtuutettuina olevat kansanedustajat edustavat siellä laitoksessa kokouksissa ikään kuin kansan syviä rivejä. En tiedä, olenko oikeassa, mutta olen vain miettinyt joskus, että ne päätökset ja muut vastaavat, mitä asianomaisesta laitoksesta tulee, eivät ole kyllä aina ihan tästä maailmasta. Otan pari esimerkkiä.

Yksi, joka on minua viime aikoina vaivannut hyvin paljon, on takaisinperintä. On esimerkiksi joku vanhus, joka on välillä sairaalassa ja välillä kotona, ja sitten maksetaan jotakin asumistukea tai jotakin muuta ja olosuhteet koko ajan muuttuvat riippuen siitä, missä kyseinen henkilö on. Sitten niitä ruvetaan perimään takaisin. On maksettu aiheettomasti joku pieni summa. No, omaiset ovat joskus kääntyneet kansanedustajien puoleen, ja sen jälkeen alkaa valituskierre ja mennään vaikka korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka, ainakin yritetään.

Minusta on todella käsittämätöntä, että pienistä summista lähdetään tällaiseen ruljanssiin, kun tiedetään varmasti, että se tulee maksamaan yhteiskunnalle paljon ja myöskin Kansaneläkelaitokselle. Vai onko tilanne niin sitten, että asianomaisessa laitoksessa joillakuilla juristeilla, jotka näitä vastineita kirjoittelevat ja perusteluja päätöksiin yrittävät keksiä, ei ole mitään muuta järkevämpää ja tuottavampaa työtä kuin muutaman kymmenen euron takaisinperintä? Minä en voi ymmärtää sitä, että Kansaneläkelaitoksen valtuutetut eivät ole puuttuneet nimenomaan siihen, että voi olla sellaiset olosuhteet, että henkilö itse ei varsinaisesti pysty edes asiaan vaikuttamaan. On tällä hetkellä juuri käsittelyssä eräs sellainen tapaus Keski-Pohjanmaalta, jossa on juuri tämän kaltainen tilanne. Tuntuu joskus siltä, että pitäisi miettiä se, mikä on järkevää, eli hieman ohjeistaa ainakin niitä henkilöitä, jotka näitä päätöksiä tekevät.

Herra puhemies! Toinen asia, joka minua on mietityttänyt: En tiedä, millä tavoin tämä päätöksenteko tehdään. Varmasti salissa on Kansaneläkelaitoksen valtuutettuja. Monta kertaa on otettu yhteyttä, kun joku omainen taikka henkilö itse haluaisi mahdollisesti mennä ja pääsisi omalla autolla taikka omainen haluaisi lähteä saattamaan, mutta korvaus on mitättömän pieni; sanotaanko näin, että kun vajaan 100 kilometrin päästä lähtee taksilla, omavastuuosuus ylittää sen korvauksen, mitä omalla autolla saisi. Monta kertaa tällainen henkilö, joka joutuu odottamaan sairaalassa aika pitkään ennen kuin pääsee hoitoon taikka muuhun operaatioon taikka vastaanotolle, haluaisi, että tukena olisi joku henkilö. Tässä se tulisi automaattisesti, mutta tämä jäykkä järjestelmä ei sitä mahdollista, jos ei sitten lähde nimenomaan sillä tavoin, että ei veloita mitään.

Onneksi Etelä-Pohjanmaalla on jonkin verran päästy eteenpäin näissä asioissa, nimenomaan kulujen säästämisessä, eli on yhteiskuljetuksia takseilla. Joka paikassa se ei kunnolla pelaa. Mutta eniten minua on hämmästyttänyt se, kun puhutaan siitä, että rahaa ei tahdo olla riittävästi, että mieluummin maksetaan sitten taksille kuin edes sen verran siitä oman auton käytöstä kuin todelliset kulut ovat. En tarkoita, että siitä pitää mitään ylimääräisiä maksaa, mutta edes bensakulut, niin sekin jo riittäisi.

Herra puhemies! Mitä tulee ed. Taipaleen puheenvuoroon, ei voi kuin yhtyä niihin perusteluihin, mitä hän totesi nimenomaan työkyvyttömyyseläkehakemuksista ja niistä tilanteista, missä moni hakija on. Mielenkiintoisia näkemyksiä hän toi siitä, miksi nämä viranomaistahot eivät palkkaa edes työkokeiluihin, että nähtäisiin, pystyykö henkilö työskentelemään. Monta kertaa itse olen tuntenut henkilökohtaisesti asianomaisen henkilön, joka on pyrkinyt hakemaan työkyvyttömyyseläkettä Kelaltakin. Hoitavan lääkärin lausunto on mielestäni vastannut todellista tilannetta, että henkilö ei pysty tekemään sitä työtä ja että työkyky on vähentynyt ainakin vähintään sen kolme viidennestä, vaikka siellä yleensä sanotaan kauniisti, että ei ole vähentynyt kahta viidennestä.

Mutta kun tietää tilanteen, joskus jää miettimään, mikä on todellinen tarkoitusperä. Tätä voi tietysti laajentaa myös vakuutusyhtiöitten osalta. Joskus on tullut vain mieleen se, että ikään kuin kokeillaan, kuinka kauan asianomainen henkilö jaksaa, montako kierrosta jaksaa hakea aina uudelleen, kun tulee hylkääviä päätöksiä ja muutaman valituksen on tehnyt. Yleinen havainto on ollut se, että kolmannella kerralla keskimäärin yleensä se eläke sitten tulee, jos niin kauan jaksaa yrittää.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on kiinnitetty huomiota kansaneläkejärjestelmän rahoitukseen. Tämä on varmasti hyvin vakava kysymys, koska nykyinen suunta näyttää hyvin huolestuttavalta. Menot tulevat kasvamaan, ja mistä löytyy rahoitus — tämän kysymyksen äärellä niin hallitus, asianomaiset ministerit kuin kansanedustajatkin tulevat vielä olemaan paljon tekemisissä.

Mutta puuttuisin täällä olleisiin kysymyksiin sivupalvelupisteistä. Mielestäni on hyvin tärkeää säilyttää tiheä palveluverkosto, jotta nimenomaan asiakkaat voisivat saada läheltä Kansaneläkelaitoksen palveluita. Uskon, että käyttäjissä on erittäin paljon sellaisia, jotka eivät koskaan tule Internetiä käyttämään eivätkä nykyajan sähköisiä välineitä. Tällöin henkilökohtainen kontakti on paras vuorovaikutus, jolloin voidaan asioida. Samoin toivon, että ratkaisut olisivat mahdollisimman selkeitä. Tämä on hyvä tavoite, johon kannattaa pyrkiä, ja se on varmasti tehtävissä ilman, että asiapohja ratkaisuista minnekään katoaa.

Ed. Taipale toi täällä hyvin mielenkiintoisia ajatuksia vankan kokemuksen pohjalta esille. Toivon, että niitäkin voitaisiin jossakin vaiheessa selvittää. Uskon, että niistä löytyisi paljon käytännön tilanteita helpottavia ratkaisuja.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Monessa puheenvuorossa on todellakin nostettu esille Sairausvakuutusrahaston vaje ja sen kääntöpuolena budjetin kautta rahoitettavan takuusuorituksen vuosittainen kasvu. Mielestäni on syytä hieman selventää, mitä eri vaihtoehtoja on sitten ratkaista tätä pulmaa.

Kelan velvollisuus on luonnollisesti maksaa ne etuudet, joista tässä salissa on säädetty, sen suuruisina kuin lait ja asetukset edellyttävät. Kysymys on tietysti sitten se, että me tiedämme, että monet etuudet ovat jääneet jälkeen: sairausvakuutuskorvausten perusteena olevat taksat ovat jääneet jälkeen, täällä on toivottu perusturvan nostamista, ja me tiedämme, että väestön ikääntyminen tuo tullessaan esimerkiksi jatkuvan lääkemenojen kasvun, jota toki erinäisin toimenpitein on pyritty hillitsemään, mutta kasvu on joka tapauksessa tosiasia niin Suomessa, Euroopassa kuin maailmanlaajuisestikin.

Eli emme varmaan löydä tähän vajeeseen ratkaisua etuuksia heikentämällä, kun ottaa huomioon minkälaisia parannuspaineita on koko ajan olemassa. Silloin pitääkin mielestäni katse kiinnittää siihen, millä tavalla me puutumme niihin syihin, joiden takia sairauspäivärahat koko ajan kasvavat ja sairauslomien pituus kasvaa, ja miten me voimme vaikuttaa liian varhaiseen eläköitymiseen.

Silloin tietysti tämä keinovalikoima kiertyy hyvin pitkälle meidän terveydenhuoltojärjestelmämme ja kuntoutusjärjestelmämme toimivuuteen, joilta osin nyt ollaan tekemässä paljonkin toimenpiteitä, mutta niissä tarvitaan todella erityistä aktiivisuutta sen suhteen, että tehdään oikeita asioita oikeaan aikaan oikeassa paikassa, toisin sanoen että hoitoketjut toimivat, hoidon porrastus on oikea ja ei tapahdu turhia viiveitä, jotka sitten tuottavat esimerkiksi kasvavia sairauspäivärahamenoja. Ennen kaikkea tämä rahoitusvaje kiertyy myös työllisyyteen ja työllisyysasteeseen: mitä parempi työllisyys, sitä suurempi palkkasumma; mitä suurempi palkkasumma, sitä enemmän kertyy sosiaaliturvamaksuja.

Parasta aikaa selvitellään sitä, millä tavalla sairausvakuutusmaksujärjestelmää tulisi uudistaa. Työn alla on ehdotus siitä, että tämä maksu jaettaisiin kahtia. Työnantajat ja palkansaajat keskenään sovittavalla tavalla ja keskenään sovittavassa suhteessa maksavat ansiosidonnaisen sairausvakuutusturvan menot, ja sitten itse sairaanhoitopalveluista maksettava maksu nousisi ja se kompensoitaisiin palkansaajalle alentamalla ansiotuloverotusta. Tämä valmistelu on kesken, enkä käy ennustelemaan lopputulosta, koska en siihen kykene, mutta tämä on yksi mahdollisuus miettiä tämä rahoituspohja uudelleen.

Mutta se ei poista perusongelmaa. Vaikka rahoitus tulisi osittain esimerkiksi arvonlisäverotuoton kautta, jota on lisätty Kelan ja Sairausvakuutusrahaston rahoituksessa, tietysti valtion tulot pienenevät, elikkä se on budjetin näkökulmasta plus miinus nolla. Eli minun ensisijainen johtopäätökseni on se, että on tehtävä siinä määrin kuin mahdollista näitä toiminnallisia muutoksia sillä tavoin, että ei synny niin sanotusti turhia terveydenhuollon kustannuksia sen takia, että järjestelmä ei toimi, esimerkiksi varhaiskuntoutukseen ei pääse riittävän ajoissa tai vaikkapa, kuten täällä ed. Taipale totesi, ei pääse työkokeiluun silloin, kun se olisi perusteltua.

Täällä on nostettu esille myös asioita, jotka Kela-valtuutetuissa varmasti antavat aihetta pohtia, mitä asioita ja miten voidaan parantaa. Esimerkiksi sivuvastaanoton vaihtoehto on nykyaikainen tietotekniikka. Kela-valtuutettujen tarkastusmatkalla elokuussa olimme Turunmaan saaristossa, jossa on sähköinen palvelupiste, jossa voi vuorovaikutteisesti asioida niin, että ruudussa näkyy Kelan virkailijan ystävälliset kasvot; voi hoitaa asioita sitä kautta. Tällainen etäpääte voisi sijaita kunnan sosiaalitoimistossa. Eli tätä kautta on varmasti mahdollisuuksia palvelujen parantamiseen ja asiakkaan näkökulmasta turhien matkakustannusten vähentämiseen tai eliminoimiseen.

Tärkeä asia, joka liittyy myös ed. Taipaleen esille ottaman ihmisryhmän eli pitkäaikaistyöttömien ongelmiin, on se, että Kela osallistuu yhteispalvelupisteiden ja suunnitteilla olevien uusien palvelukeskusten toimintaan sillä tavoin, että asiakasta ei tarvitse erikseen juoksuttaa Kelan toimistossa silloin, kun palvelu voidaan antaa siinä samassa pisteessä, jossa on työvoimahallinnon, sosiaalitoimen ja terveydenhuollon asiantuntijat ja ammattihenkilöt yhdessä miettimässä ja räätälöimässä tämän henkilön elämäntilannetta ja hakemassa siihen parempia ratkaisuja.

Eli tästä keskustelusta varmasti jäi paljonkin asioita, joihin Kela-valtuutetut osaltaan ja Kelan johto ja virkamieskoneisto voivat puuttua ja kehittää omaa palveluaan sillä tavalla, että sitäkin kautta toiminta muuttuu toisaalta asiakasystävällisemmäksi ja toisaalta tehokkaammaksi.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä rahoitusvaje, mikä Kelalla on, on pakko kuitenkin jollakin tavalla oikaista. Tiedän, että tästä asiasta on neuvottelut käynnissä ja etsitään ratkaisuja. Toivon mukaan kolmikantapöydässä ne löydetään.

Mutta kaiken kaikkiaan isompana kysymyksenä minä näen tässä rahoituspuolella sen, mikä ei ole pelkästään Suomen ongelma vaan se on Euroopan ja koko maailman ongelma: Miten saada pitkälle automatisoitunut teollisuus maksamaan osa sosiaaliturvasta? Kun katsotaan laajasti ottaen, mitä maailmassa tulee tapahtumaan, niin todennäköisesti halutaan jonkin tyyppisiä sosiaaliturvaetuuksia ja -turvaa kehittää, ja tällä menolla tässähän tulee käymään sillä tavalla, että kun vähemmän kehittyneisiin maihin viedään sitten nykyteknologiaa, niin siellä ei monta ihmistä tule olemaan töissä. Jos sosiaaliturvaa pidetään yllä sotumaksujen kautta, jotka tulevat palkan sivukuluina, niin se järjestelmä ei vaan tule toimimaan.

Sen takia tähän pitäisi löytää noin isommalti katsoen, maailmanlaajuisesti, ja ensinnäkin tietysti Euroopan puitteissa ratkaisuja, joissa pyrittäisiin saamaan semmoinen aikaan, että nämä pitkälle automatisoidut yritykset pannaan vastuuseen sillä ajatuksella, että sieltä ne työpaikatkin ovat aikanaan menneet, eli ne lähtekööt kantamaan tästä hyvinvoinnista vähän enemmän vastuuta osaltaan.