Arto  Satonen  /kok(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomalainen koulutusjärjestelmä on viime vuosina pärjännyt varsin hyvin. Muun muassa kansainvälinen Pisa-tutkimus on osoittanut, että suomalaiset koululaiset pärjäävät erinomaisesti suhteessa muihin eurooppalaisiin ja ympäri maailmaa saman ikäisiin nuoriin. Vaarana on kuitenkin se, että jatkossa, koska kunnat hyvin paljon erilaistuvat ja elämme nopean muuttoliikkeen aikaa, tapahtuu niin, että lähellekään kaikissa kunnissa ei pystytä tarjoamaan riittäviä edellytyksiä perusopetukselle, ja viittaan tässä nyt erityisesti luokkakokoon. Sen takia näenkin, että tässä asiassa olisi viisaampaa antaa periksi kunnallisen itsehallinnon arvostamisesta, koska minun mielestäni paljon tärkeämpi arvo on se, että voidaan taata lapsille laadukas peruskoulutus koko maassa.

Olen tehnyt tämän esityksen siitä näkökulmasta, että olen seurannut kehitystä muutamissa erilaisissa kunnissa. Niissä kunnissa, joissa väestö kasvaa nopeasti ja nimenomaan lapsiperheitä muuttaa paikkakunnalle, tilanne on se, että on suuria vaikeuksia uusia yhteiskunnallisia palveluita tuottaa samassa tahdissa kuin väkeä muuttaa. Taas toisaalta niillä paikkakunnilla, joilla väki vähenee, on tilanne se, että kaikin keinoin yritetään pitää yllä kaikkia olemassa olevia kouluja, muun muassa pieniä kyläkouluja. Koska käytettävissä on kuitenkin vain rajallinen määrä rahaa, seurauksena on se, että kuntakeskusten alueella saattaa olla uhkana tilanne, jossa oppilasmäärät nousevat yli suotavan määrän.

Tämä esitykseni poikkeaa merkittävästi siitä, mitä edellisen eduskunnan aikana on käsitelty. Tiedän, että täällä ed. Lapintie esitti, että maksimikoko saisi olla vain 20 oppilasta. Olen toki sitä mieltä, että se olisi aivan hyvä asia, mutta olen sen verran realisti, että tiedän, että siihen ei ole tässä yhteiskunnassa taloudellisia mahdollisuuksia. Sen sijaan tämä esitykseni, jossa siis ensimmäisellä ja toisella luokalla maksimi luokkakoko olisi 25 ja sen jälkeen kolmannella—yhdeksännellä luokalla 30, on varsin realistinen, koska Suomessa on vain joitakin kuntia, joissa tämä säännönmukaisesti ylitetään.

Yritin saada erilaista tilastoa tämän asian tueksi, mutta täytyy myöntää, ettei sen enempää valtion taholta ministeriöstä kuin esimerkiksi OAJ:nkään taholta pystytty ihan tarkkoja tilastoja antamaan, mutta sieltä sun täältä kuuluu aina tietoja, että oppilasmäärä paikka paikoin on lähelle 40:täkin oppilasta, jolloin tiedämme hyvin, että silloin opettajalla ei riitä riittävästi aikaa yhdelle oppilaalle ja tuloksena on se, että vaarantuu perusopetuksen saatavuus. Jos me emme pysty tarjoamaan kaikille lapsille hyvälaatuista perusopetusta, sillä on pitkät seuraamukset sekä näille lapsille itselleen että myöskin koko yhteiskunnalle, koska Suomihan ei voi menestyä globalisaatiossa kuin vain ja ainoastaan korkean osaamisen kautta.

Tämän asian tekee entistä ajankohtaisemmaksi se, että ensi vuonna käynnistetään valtion tukemana ensi- ja toisluokkalaisten iltapäivätoiminta. Se on hyvä asia. Siihen on kuitenkin myönnetty vain 20 miljoonaa euroa rahaa, vaikka tiedetään, että se kunnallisesti hoidettuna vaatisi vuositasolla yli kymmenkertaisen määrän. Siihen ei tarvita niin paljon rahaa, kun mukana ovat seurakunnat ja vapaaehtoisjärjestöt ja kunnat, mutta joka tapauksessa nyt on vaarana se, että monissa kunnissa tähän rahaa siirretään perinteiseltä perusopetukselta, jotta pystytään tämä iltapäivätoiminta edes kohtuullisella tavalla hoitamaan. Siitä seuraa edelleen paineita siihen suuntaan, että luokkakoko saattaa kasvaa. Sen takia pidän tätä asiaa erittäin tärkeänä. Voin sanoa, että olen keskustellut asiasta hyvin monien niitten ihmisten kanssa, jotka päivittäin tätä työtä tekevät ja myöskin näkevät sen tärkeänä, että tähän puoleen panostetaan.

Olen tehnyt samasta asiasta myös saman suuntaisen talousarvioaloitteen, jossa esitin 28 miljoonan euron lisäpanostusta perusopetukseen. Koska koen niin, että jokaisen vastuullisen päättäjän on myös kerrottava, mistä tuon rahan ottaa, olen esittänyt, että se raha otetaan pois aktiivisesta työvoimapolitiikasta, koska nimenomaan juuri tällä samalla summalla on hallitus ensi vuonna päättänyt omassa esityksessään lisätä aktiivisessa työvoimapoliittisessa koulutuksessa olevien henkilöiden määrää.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluankin todeta, että uskon, että tämän rahan käyttäminen lasten hyväksi on paljon järkevämpää. Sen takia koen, että tämän asian tulisi mennä eteenpäin jo tämän budjetin yhteydessä.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Satosen lakialoite on erittäin kannatettava. 90-luvun opettajankoulutuksessa kerrottiin, että tästä eteenpäin luokkakoot tulevat pienenemään, ja teroitettiin myös opettajakokelaille sitä, että hyvä opettaja on sellainen, joka tekee luokassa jokaiselle oppilaalle oman opetussuunnitelman ja periaatteessa vaikka omat oppikirjat joka tunnille. Se ei ole mahdollista näissä ylisuurissa luokissa, joissa häiriökäyttäytyminen vielä lisääntyy. Nykyään on ollut tapana integroida erityisoppilaita normaaliluokkiin, mikä on sinänsä hyvä asia, mutta jos sitä käytetään säästön takia, silloin pidän tätä integrointia erittäin haitallisena.

Jaan ed. Satosen huolen siinä, että nyt tuleva pienten koululaisten iltapäivähoito ei saa syödä varsinaisia perusopetuksen määrärahoja.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Satonen on sinänsä tehnyt mallikkaan aloitteen, mutta pitäisi kyllä järki säilyttää päässä näissäkin asioissa siinä mielessä, että ed. Satonen, joka on itse kunnallinen päättäjä, valtuuston puheenjohtaja muistaakseni, ymmärtää hyvin sen, että jokaisessa kunnassa on erilainen mentaliteetti ja jokaiseen kuntaan eivät sovi kaikki lait ja eväät. Eli kyllä minun mielestäni, jos me olemme kunnallisia päättäjiä, me tiedämme sen kunnan olosuhteet ja tilanteet huomattavasti paremmin, sen sijaan että asiat määrätään täältä salista lailla ja katsotaan, että koko maassa mennään yhtä putkea ja jokainen ryhmä on saman suuruinen. Jos rahaa olisi, millä mällätä vaikka kuinka paljon, niin kai se näin voitaisiin tehdä, mutta kyllä minun mielestäni järki täytyy pitää päässä ja asiat täytyy hoitaa paikallisesti ja painostuksen täytyy olla sitten siellä paikallista painostusta ja asian pitäisi olla ohjeellinen.

Minä kyllä opettajien huolen ymmärrän. He opettaisivat mieluummin varmaan yhtä oppilasta joka ainoa. Kyllähän se lisää tuo työpaikkoja ja helpompi on tehdä töitä, jos ei ole kuin yksi oppilas. Mutta jos muistelee, mitä on ollut aikaisemmin, niin on tässä maassa opiskeltu isommissa ryhmissä aikaisemminkin. Varmaan 40 oppilaan ryhmässä itsekin on tullut useamminkin oltua, ja en minä nyt niin kauhean pahana ja erikoisena sitä pitänyt.

Koko tämä nykyajan nuoriso on mennyt ihan olemattomiin: He tarvitsevat kaiken näköistä hoitoa ja hoivaa vielä koulussa ollessaan ne iltapäivät. Ennen muinoin tultiin kotiin ja oltiin ihan kaikessa rauhassa eikä ollut mitään hätää. Meidänkin lapset ovat tulleet eivätkä ole suostuneet mihinkään iltapäivähoitoon menemään, mutta taitaa olla tämmöistä pullamössöporukkaa kaikki nykyään.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Oli ihan mielenkiintoista, että ed. Rönni kommentoi tätä. Kuten hän sanoi, olen kyllä kunnallinen päättäjä, siitä tämä asia mieleeni tulikin. Valitettavasti minulla ei ole ihan yhtä positiivista käsitystä kunnallisen itsemääräämisoikeuden toimivuudesta kuin ed. Rönnillä. Omiin kokemuksiini viitaten voin sanoa meidän omasta kunnastamme, että siellä ainakin monilla, varsinkin keskustalaisilla ja myöskin muilla haja-asutusalueilta valituilla edustajilla, on sellainen näkemys, että aluepolitiikka on koulutuspolitiikkaa tärkeämpää. Silloin helposti tullaan semmoiseen lopputulemaan, että hinnalla millä hyvänsä pidetään yllä niitä pieniä kouluja, joissa on sitten todella pieniä opetusryhmiä. Sitten vastaavasti isommissa yksiköissä joudutaan menemään entistä isompiin.

Olen nimenomaan huolissani tästä kehityksestä toisaalta ja toisaalta myöskin siitä, kuten varsinaisessa puheenvuorossani sanoin, että kun nyt nopeasti joihinkin osiin maata muuttaa paljon lapsiperheitä, siellä ei palvelurakenne ehkä kykene täyttämään näitä velvoitteita, jos ei sitä lailla ohjata. Sinänsä kyllä koen niin, että kunnallinen itsemääräämisoikeus on sen verran tärkeä asia, että vain joissakin asioissa tulee sitä lailla täältä käsin ohjata. Mutta minun mielestäni tämä on yksi sellainen asia.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin kyllä muistuttaa ed. Rönniä siitä, että koulun vaatimukset ovat varmasti sieltä 50-luvulta kovasti kasvaneet. Siellä on menossa monen näköistä projektia. Opettajat toivovat sinänsä jo ihan koulurauhaa, että saisi keskittyä siihen perusopettamiseen. Tavallisella 30 oppilaan luokalla voi olla 9—10 eri kansallisuutta, häiriökäyttäytymistä. Opettajilta vaaditaan tietotekniikan ja monien muiden eri taitojen osaamista.

Haluaisin, että menette, ed. Rönni, tutustumaan ensimmäiseen luokkaan, missä toiset oppilaat jo lukevat, toiset vasta opettelevat kirjaimia ja osa puuhailee jotain ihan muuta. Tekisi oikein hyvää käydä katsomassa, mitä se todellisuus siellä koulussa on.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Karttuselle täytyy sanoa ensinnäkin, että en ole ihan niin vanha mies kuin ed. Karttunen luulee. Tässä on käyty koulua vasta 60-luvulla; vaikka on kuuden vanhana menty kouluun, niin silti on käyty vasta 60-luvulla.

Olen toki käynyt tutustumassa koulunkäyntiin ihan pienten lasten osaltakin lähestulkoon muutaman vuoden välein, että tiedän kyllä nämä ongelmat. Ei se yksioikoinen tämä asia ole toki, ja se kaupunkipaikoissa on aivan eri asia kuin tuolla maaseudulla. Siitä täytyy olla vakuuttunut, että kaupunkipaikoissa näitä häiriöitä on, missä useammat kulttuurit kohtaavat.

Myöskin ed. Satoselle voisi sanoa sen, että kyllä olen siinä teidän kanssanne samaa mieltä, että nämä kyläkoulujen puolustushommat ovat semmoisia maanaikuisia asioita, joissa herätetään tunteita eri kylissä aivan totaalisesti ja järki siellä unohtuu tykkänään. Minun mielestäni yhtä huonoa on se, että samassa luokassa on neljän viiden luokka-asteen oppilaita, yksi opettaja opettaa ja 1—2 on kullakin luokalla. Siinä on minun mielestäni vielä isompi ongelma kuin se, että on vähän iso ryhmä, kun kaikki ovat eri ikäluokkaa ja jokaista käy opettaja silloin tällöin tökkäämässä. Kellään ei ole kaveria eikä luokkatoveria samalla luokalla olemassa, ja siihen pitäisi puuttua. Mutta tuntuu olevan kyllä niin, kuten sanoitte, että poliittinen rohkeus monessa kunnassa puuttuu siihen, että voitaisi pistää kyläkouluja kiinni, vaikka niitä oppilaita lähestulkoon kaikkia ajetaan sinne kouluun, mutta se halutaan vain säilyttää väkisin.

Marjukka Karttunen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Pidän kyllä erittäin kannatettavana ed. Satosen aloitetta maksimiluokkakokojen säätämisestä. Mielestäni koulutuksellista tasa-arvoa on se, että jokaiselle kykyjensä mukaan. Me olemme pieni kansakunta, ja meidän kansainvälisessä kilpailussa pärjäämisemme avainasia on koulutus. Sen tähden mielestäni meillä ei ole varaa hukata yhtäkään yksilöä. Heikomman yksilön pitää saada paras mahdollinen opetus kykyjensä mukaan yhtä lailla kuin lahjakkaamman yksilön. Meillä ei ole varaa hukata heitäkään.