Täysistunnon pöytäkirja 67/2007 vp

PTK 67/2007 vp

67. TORSTAINA 18. LOKAKUUTA 2007 kello 16

Tarkistettu versio 2.0

9) Laki työttömyysturvalain muuttamisesta

 

Erkki Virtanen /vas(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitän mahdollisuudesta puhua näistä kolmesta aloitteesta yhtä aikaa. Se on sikälikin perusteltua, että tämä ensimmäinen aloite on ed. Kyllösen, joka valitettavasti sairastui, ja esittelen sen ikään kuin hänen puolestaan. Nämä kaksi seuraavaa aloitetta, jotka ovat omiani, liittyvät yhteen. Ne muodostavat ikään kuin kiinteän kokonaisuuden.

Ed. Kyllösen aloitteessa ehdotetaan työmarkkinatuen tarveharkinnan poistamista työttömyysturvaan kuulumattomana rajoituksena, jolla on niin ikään työn vastaanottamista rajoittava vaikutus.

Aloitteessa 97 ehdotetaan asumistukilakiin muutosta, joka mahdollistaisi kaikkien työttömien työnhakijoiden ottaa vastaan alle 6 kuukauden mittaisia työsuhteita ilman, että ansiotulot leikkaisivat asumistukea. Samoin siinä ehdotetaan, että toimeentulotuen saaja voisi ansaita 30 prosenttia ansiotulosta ja enintään 300 euroa kuukaudessa ilman, että vähäiset ansiotulot leikkaisivat toimeentulotukea. Tällä ehdotuksella pyritään poistamaan niin sanottu byrokratialoukku.

Sitten minun toisella aloitteellani eli aloitteella 98/2007 ehdotetaan perusturvaetuuksien korottamista täyden kansaneläkkeen tasolle, jotta toimeentulotukiriippuvuus perusturvasta voitaisiin purkaa.

Arvoisa puhemies! Voisin perustella näitä aloitteita palaamalla historiaan ja muistella, miten 90-luvun lama, kuten täällä jo tänään muun muassa ed. Vuolanne kertoi, ajoi sadattuhannet suomalaiset työttömyyteen ja köyhyyteen, josta isoa osaa heistä eivät edes myöhemmät korkeasuhdanteet ylös nostaneet. Tai voisin tietysti puhua myöskin kasvavasta köyhyydestä, riittämättömästä perusturvan tasosta, joka pakottaa ihmiset viimesijaisen etuuden eli toimeentulotuen käyttäjiksi, joka sekin on riittämättömällä tasolla, tai turhanpäiväisestä tarveharkinnasta, joka muun ohella saa puheet sukupuolten välisen tasa-arvon Suomesta kuulostamaan lähinnä irvokkailta.

Arvoisa puhemies! En kuitenkaan käytä näitä perusteluja. Sen sijaan luen, lainaan meille kaikille kansanedustajille tässä hiljakkoin jaettua kirjaa "Kokemuksia arkipäivän köyhyydestä", joka siis pitää sisällään eräänlaisen kirjoituskilpailun tuloksia, köyhien ihmisten kertomuksia arkipäivän elämästään. Tämä lainaus on Terhi K:n, 31-vuotiaan yksinhuoltajan kertomus yksinhuoltajan arjesta, ja näin se menee:

"Keitän aamulla kahvit, maitoa löytyy vielä tilkkanen kaapista. Katson tyhjiä ruokakaappeja. Jääkaapissa valo pääsee leviämään tyhjään tilaan, kohdaten vain puoliksi käytetyn margariinin ja avatun tonnikalapurkin. Katson kalenteriin, rahapäivään on vielä viikkoja, tilillä on 26 euroa 30 senttiä. Sillä on pärjättävä, elätettävä kolme lasta."

"Itku kuristaa kurkkua, kun tarjoan kahdelle koululaiselle aamupalaksi näkkileipää ja vettä kuin jossain ankeassa vankilassa ennen vanhaan. Selitän, että nyt meillä on rahat lopussa, äiti ostaa kyllä sitten kunnon ruokaa, kun saan rahaa."

"Yritän myydä vaatteitamme ja tavaroitamme halvalla. Pesen, silitän, hinnoitan mahdollisimman alas, jotta menisi kaupaksi. Laskuja tippuu postista, tiedän jo avaamattakin, mitä on tulossa. Laitan postit laatikkoon, en halua avata niitä. "Jos ette maksa eräpäivään mennessä, asia siirtyy ulosottoon." "

"Me emme kuulu toimeentulotuen piiriin, olemme sinne liian "hyvätuloisia", joskus lasken, miten se on mahdollista. Minun on vaikea ymmärtää, miten normit on laskettu, miten siihen pieneen rahaan on sisällytetty kaikki perheen menot. Vaikka ostan ruuat alennuksista, vaatteet poistokoreista tai käytettyinä, meillä ei harrasteta mitään, ei mennä ikinä mihinkään, asumme pienessä vuokra-asunnossa ahtaasti, silti emme kuulu toimeentulotuen piiriin."

"Toivoisin, että kuuluisimme, sieltä ainakin voisi pyytää apua, mutta kukaan ei nykymaailmassa välitä toisistaan, sen olen usein kokenut. Lapselta astmalääke lopussa, katselen punaisena hohtavaa lukua, enää kolme annostusta lääkettä. - - nyt pitää vain toivoa, ettei lapsi saa kohtausta, - -."

"Rahapäivänä Kela maksaa tililleni 409 euroa lapsen kotihoidon tukea. Maksan siitä vuokran 155 euroa ja sähkön 35 euroa, vielä pitäisi maksaa tv-lupa 52 euroa, puhelin 30 euroa, vakuutus 60 euroa sekä kahdelle lapselle astmalääkkeet 30 euroa. Jäljelle jää 47 euroa, ja tilipäivään on taas yli viikko."

"Töihin on turha edes yrittää mennä, menettäisin asumistuen ja tulisi hoitomaksut päälle, ei tilanne yhtään helpottaisi. Päätän maksaa vain vuokran, lapset ovat jo päiviä syöneet kaurapuuroa, sokeria ja vettä. Lasten mielestä se on hyvää, mutta minä itken sisäisesti joka kerta, kun joudun sitä heille tarjoamaan. Itse olen ollut nälkäpaastossa jo päiviä."

Arvoisa puhemies! Zygmunt Bauman ihmetteli jo kymmenen vuotta sitten, että jos vapaus on voittanut, niin miksi me tunnemme itsemme yhä voimattomammiksi. Tämä tuli helposti mieleen tätä kertomusta kuunnellessa.

Arvoisa puhemies! Tämä ed. Merja Kyllösen aloite ja kaksi seuraavaa omaa aloitettani ovat pieni ja vähäinen vastaus tämän ongelman poistamiseksi. Ne muodostavat osan vasemmistoliiton omaa perusturva- ja perustulopakettia, ja pyrimme niillä siihen, että yksinhuoltajatkaan tässä maassa eivät jäisi yksin, että jokaisella suomalaisella olisi oikeus arvokkaaseen elämään.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Erkki Virtanen toi tärkeän asian esille: sen, että jokaisella suomalaisella olisi oikeus arvokkaaseen elämään. Tämän kaltaiset asiat, joita ed. Erkki Virtanen kirjasta siteerasi, ovat niitä asioita, joista kansalaiset ottavat erittäin paljon allekirjoittaneeseen yhteyttä. Juuri on kysymys tästä byrokratialoukusta, kannattaako mennä työhön, toimeentulotuen saamattomuudesta, ei voida myöntää toimeentulotukea, vaikka tulot ovat pienet, ja yksinhuoltajien arjen ja elämän kysymyksistä. Nämä ovat niitä, joista päivittäin tulee useita puheluita, kansalaisten elämän arjesta. Toivon, että näihin kysymyksiin voidaan kiinnittää asianomaisissa yhteyksissä riittävää huomiota.

Keskustelu päättyi.