Täysistunnon pöytäkirja 67/2013 vp

PTK 67/2013 vp

67. TIISTAINA 11. KESÄKUUTA 2013 kello 14.04

Tarkistettu versio 2.0

2) Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle aluehallintouudistuksen toimeenpanosta ja toteutumisesta

 

Pirkko Mattila /ps(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuoden 2010 alusta voimaan tullut aluehallinnon kokonaisuudistus on ollut poikkeuksellisen mittava, merkittävä ja haasteellinen hanke. Aikaisempi valtion aluehallinto koottiin eräitä poikkeuksia lukuun ottamatta kahteen kokonaan uuteen monialaiseen viranomaiseen, aluehallintovirastoon ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukseen, joista jälkimmäiselle virastolle jaettiin alueelliset toimeenpano- ja kehittämistehtävät ja ensin mainitulle lupa-, valvonta- ja oikeusturvatehtävät.

Hyväksyessään edellä mainitut uudistamista koskevat lait eduskunta edellytti annettavan seikkaperäinen selonteko eduskunnalle vuoden 2012 loppuun mennessä tämän uudistuksen toimeenpanosta ja toteutumisesta kymmenen eri alaotsikon kautta, ja niitä hallintovaliokunta on pohtinut yksimielisessä mietinnössään.

Valtioneuvoston selonteko sisältää aluehallintouudistuksen toimeenpanon ja toteutuksen kuvauksen ja arvioinnin sekä eräitä kehittämisen jatkolinjauksia. Uudistuksen yleistavoitteena oli selonteon mukaan kansalais- ja asiakaslähtöisesti, tehokkaasti ja tuloksellisesti toimiva aluehallinto. Tavoitteena oli myös vahvistaa ja lisätä maakunnan liittojen roolia ja asemaa aluekehitystyössä sekä edistää valtion aluehallinnon ja maakunnan liittojen yhteistyötä. Hankkeelle asetettiin myös viranomaisten tehtäviin ja työnjakoon, aluejakojen kehittämiseen ja viranomaisten määrään liittyviä tavoitteita sekä tuottavuus- ja tuloksellisuustavoitteita. Uudistus tuli voimaan 1.1.2010, ja tämä suuri muutos toteutettiin suhteellisen nopealla aikataululla. Näin ollen kaikkia uudistuksen tuloksia on vaikea täysimääräisesti arvioida verrattaen lyhyen voimassaoloajan jälkeen. Joidenkin uudistuksessa käynnistettyjen asioiden toimeenpano on vielä kesken, joidenkin toiminta on vakiintumassa.

Saadun selvityksen perusteella uudistus on hallintovaliokunnan näkemyksen mukaan yleisesti ottaen toteutunut suhteellisen hyvin. Organisaatiorakenteiden on nähty keventyneen, ja päällekkäisyyksiä on voitu purkaa. Samalla on saatu uudenlaista yhteistyötä aikaan ja keskustelua ministeriöiden välillä.

Tehtävien jakautuminen aluehallintovirastojen ja ely-keskusten kesken noudattaa pääosin aluehallintouudistuksen tavoitetta. Työnjako on pääosin ollut toimiva ja selkiinnyttänyt aluehallinnon viranomaisten roolia. Kehittämistarpeita nousi asiantuntijakuulemisissa ja eri valiokuntien lausunnoissa liittyen muun muassa aluehallinnon resursointiin, toimintaprosessien kehittämiseen, henkilöstövaikutuksiin, aluehallinnon ohjaukseen, johtamiseen, aluejakoihin, viranomaisten väliseen työnjakoon sekä valvontatoimivallan käyttöön. Samalla on huomattava, että haasteita on aiheuttanut samanaikainen henkilöstö- ja toimintaresurssien vähentäminen. Tämä on hidastanut pitkäjänteistä kehittämistä osaltaan. Valiokunta kiinnittää lisäksi huomiota siihen, ettei selontekoon sisälly lainkaan maakuntien liittojen vaikuttavuutta koskevia johtopäätöksiä, vaikka aseman lisääminen ja vahvistaminen oli yksi uudistuksen keskeinen tavoite.

Aluehallintoviranomaisten työnjaosta, tehtävistä ja osa-alueista käyn läpi pääotsikot.

Uudistuksessa sivistystoimen tehtävät jaettiin, jolloin kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen tehtävät sijoitettiin ely-keskuksiin. Selonteon mukaan tehtävien jako kahden eri viranomaisen kesken ei ole ollut onnistunut. Sivistysvaliokunta on lausunnossaan käsitellyt mainittujen tehtäväalueiden hoitamisen edellytyksiä ja puoltanut tehtävien siirtämistä aluehallintovirastolle ja kiirehtii tätä kannanotossaan. Hallintovaliokunta pitää tätä tarkoituksenmukaisena.

Ympäristötoimessa uudistuksessa päädyttiin ratkaisuun sijoittaa ympäristöluvat aluehallintovirastoihin ja lupiin liittyvä ympäristövalvonta ely-keskuksiin. Selonteon valmisteluun liittyvässä kyselyssä tähän on suhtauduttu varsin kriittisesti. Alueellisen ympäristöhallinnon tehtävissä merkittävä osa asioista on lakiin perustuvia lupa-asioita sekä toisaalta valvonta- ja hallintopakkoasioita. Päätöksenteon oikeudenmukaisuuteen ja riippumattomuuteen kohdistuu näin normaalia enemmän odotuksia ja paineita.

Ympäristövaliokunta katsoo, että olennaisin ongelma ympäristöasioiden laadukkaan hoitamisen kannalta on resurssien pysyvä pieneneminen, josta on seurannut muun muassa valvontakäyntien vähenemistä samalla, kun valvonnan tavoitteita on jouduttu alentamaan. Tuottavuusohjelman toteuttamisen lisäksi resursointiin vaikuttavat osaltaan myös asiantuntevan henkilöstön eläköityminen ja uuden henkilöstön rekrytointikielto. Hallintovaliokunta painottaa edelleenkin riittävien resurssien ja asiantuntemuksen varmistamista ympäristöhallinnon tehtävissä.

Lupahakemusten käsittelyaikojen pituus ei ole yksinomaan resurssikysymys, vaan siihen vaikuttaa myös hakemusten taso ja monet muut seikat. Ympäristölupahakemuksia voidaan joutua niissä olevien puutteellisuuksien vuoksi toistuvastikin täydentämään, mihin kuluu aikaa. Ympäristövaliokunnan mielestä lainsäädäntöä ja käytäntöjä tulee kehittää kiireellisesti niin, että lupahakemusten taso saadaan nousemaan ja niiden täydentäminen helpottuu ja nopeutuu ja että ehkäpä täysin puutteelliset hakemukset voidaan jättää ottamatta käsiteltäviksi.

Selvityksen perusteella hallintovaliokunta pitää tarpeellisena, että jatkossa selvitetään, miten lainsäädäntöä, ohjeistusta, käytäntöä ja yleistä tietoisuutta voidaan hakemuksen parantamisen osalta kehittää ja lupahakemuksen tasoa nostaa, ja sen perusteella ryhdytään tarvittaviin lainsäädäntö- tai muihin toimenpiteisiin. Työnjaon osalta ympäristövaliokunta tukee edelleen aluehallintouudistuksen lähtökohtaa, jossa aluehallintovirastolle kuuluu ympäristölupien myöntäminen ja ely-keskukselle ympäristölupien valvonta.

Parhaillaan valmistellaan ympäristöhallinnon erityisasiantuntemusta vaativien tehtävien mahdollista siirtämistä valtakunnallisiksi ja valtakunnallisesti merkittävien tehtävien kokoamista yhteen yksikköön, mitä ympäristövaliokunta pitää hyvänä, ja hallintovaliokunta korostaa, että asia tulee selvittää yhteistyössä eri ministeriöiden kesken, koska tulosohjauksen on pysyttävä selkeänä.

Sosiaali- ja terveystoimessa aluehallintovirastojen tehtävänä on valvoa, että sosiaali- ja terveyspalvelut ovat lain edellyttämällä tasolla, ja myöntää luvat alueellisille yksityisille sote-palveluiden tuottajille. Lisäksi virastot toimivat alkoholijuomien anniskelu- ja vähittäismyynnin lupa- ja valvontaviranomaisina. Uudistuksessa sosiaali- ja terveydenhuollon ohjausta, valvontaa ja lupahallintoa pyrittiin selkiyttämään ja vahvistamaan laajentamalla sote-alan lupa- ja valvontaviraston Valviran toimialaa. Sosiaali- ja terveydenhuollon kantelut, ohjauksen ja valvonnan tarve sekä lupahallinnon tehtävät ovat lisääntyneet, minkä vuoksi on välttämätöntä, että virastojen toimintaa ja työnjakoa edelleen kehitetään ja turvataan niihin voimavarat siten, että Valvira pystyy hoitamaan sille annetut uudet tehtävät eikä ole epäselvyyttä asiaa hoitavasta viranomaisesta.

Uudistuksessa alueelliset työsuojelupiirit lakkautettiin ja yhdistettiin osaksi aluehallintovirastoja. Työsuojelun vastuualojen ohjauksesta vastaa sosiaali- ja terveysministeriö, kuten ennen uudistustakin. Selonteon mukaan uudistuksen vaikutuksiin on työsuojelun vastuualueille tehdyn kyselyn perusteella suhtauduttu varsin kriittisesti. Perusteluina mainittiin muun muassa byrokratian lisääntyminen ja tietotekniset ohjelmat. Hallintovaliokunta kiinnittää työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tavoin huomiota siihen, että asiassa saaduissa selvityksissä aluetason ja ministeritason arviot uudistuksen vaikutuksesta ja työsuojelun vastuualueen toimintaedellytyksistä poikkeavat huomattavasti toisistaan.

Työmarkkinakeskusjärjestöt ovat esittäneet sosiaali- ja terveysministeriölle toimenpiteitä työsuojeluvalvonnan kehittämiseksi, muun muassa sosiaali- ja terveysministeriölle kuuluvan työsuojeluvalvonnan ja valtiovarainministeriölle kuuluvan yleisen tulosohjauksen keskinäisen suhteen selkiyttämistä. Hallintovaliokunta edellyttää, että sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee ja toimeenpanee ehdotukset mahdollisimman nopeasti. Samalla edellytetään, että selvitetään työsuojelun vastuualueilla tehtävien organisoinnista tai muista käytänteistä johtuvat ongelmat, joita kyselyissä on tullut ilmi.

Poliisin osalta valiokunta viittaa mietintöönsä hallituksen esityksestä laiksi poliisin hallinnosta annetun lain muuttamisesta. Uudistuksen ulkopuolelle jääneistä tehtävistä on valiokunnan mielestä syytä selvittää mahdollisuuksien mukaan, voidaanko näitä toimintoja koota yhteen. Ulkopuolelle jääneiden organisaation toimintojen kokoamisesta kuitenkin valiokunta toteaa, että tämä selvitystyö on kesken ja selvitystyö on kahdensuuntainen.

Uudistuksen yhtenä keskinäisenä tavoitteena oli vahvistaa ja lisätä maakunnan liittojen roolia ja asemaa aluekehitystyössä sekä edistää valtion aluehallinnon ja maakunnan liittojen yhteistyötä. Maakuntien vaikutusvaltaa haluttiin lisätä muun muassa vahvistamalla maakuntaohjelman ja sen toteuttamissuunnitelman vaikuttavuutta suhteessa viranomaisiin. Selonteon mukaan vaikuttavuuden lisääntymistä ei ole kuitenkaan selvitetty tai tutkittu erikseen eikä johtopäätöksiä siltä osin ole voitu tehdä, ja tätä hallintovaliokunta pitää puutteena.

Uudistuksesta antamassaan mietinnössä hallintovaliokunta piti erityisen merkityksellisenä maakunnan liittojen aseman vahvistamista nimenomaan alueellisessa kehittämisessä, johon velvoittaa myös alueiden kehittämislaki. Selonteon mukaan maakunnan liittojen ja ely-keskusten välinen yhteistyö on tiivistynyt ja strategia-asiakirjojen laadintaprosessit ovat jossain määrin lähentyneet toisiaan. Valiokunta lisäksi tähdentää, että maakunnan toteuttamissuunnitelmalla on tärkeä merkitys myös EU:n rakennerahasto-ohjelmien kansallisen toimeenpanon kannalta. Saadun selvityksen mukaan maakunnan liittojen asemaa tullaan käsittelemään Tampereen yliopistossa valmisteilla olevassa arviointitutki-muksessa, jonka on määrä valmistua kesäkuun loppuun mennessä 2013.

Selonteon mukaan aluehallintoviranomaisen aluejakojen yhtenäistäminen on toteutunut asetetun tavoitteen mukaisesti ja aluejaot vastaavat melko hyvin talous- ja työssäkäyntialueiden rajoja. Poikkeamia syntyy lähinnä tilanteissa, joissa maakuntaraja halkaisee alueen. Aluejakojen toiminnallinen tarkoituksenmukaisuus on pyritty toteuttamaan niin, että eri virastojen sisällä eri vastuualueilla on erilaisia toimialueita.

Kansalaisten, yritysten ja yhteisöjen kannalta hallinnolliset rajat ovat paikoin kuitenkin monimutkaisia. Maakuntien ja kuntien näkökulmasta eri asioita käsiteltäessä osapuolina voi olla eri ely-keskuksia, mikä lisää keskinäisen koordinaation tarvetta. Kuitenkin yrityksen ja kansalaisten näkökulmasta monimutkaisuus näkyy esimerkiksi siinä, että samaa maantieteellistä toimialuetta koskevassa mutta eri substanssiasiaan liittyvässä asiassa yrityksen tai kansalaisen tulee kääntyä eri viraston puoleen. Erilainen organisaatio- ja tehtävärakenne voi vaikeuttaa näin ollen oikean viranomaisen ja siellä vielä oikean henkilön löytämistä. Hallintovaliokunta kiinnittääkin huomiota siihen, etteivät maantieteelliset toiminta-alueet voi muodostua kohtuuttoman suuriksi aluehallintoviranomaisten lukumäärää tarkasteltaessa.

Aluehallintovirastojen ja ely-keskusten strateginen suunnittelu ja ohjaus tapahtuvat ohjaavien ministereiden ja keskushallinnon virastojen yhteistyönä, elikkä avien ohjausta koordinoi valtiovarainministeriö ja ely-keskusten ohjausta työ- ja elinkeinoministeriö. Aluehallintouudistuksessa otettiin tähän ohjaukseen käyttöön uusina suunnitteluvälineinä hallituskaudeksi laadittavat strategia-asiakirjat ja strategiset tulostavoitteet. Uudistuksen tavoitteena oli, että eri aluehallinnon viranomaisia pyritään ohjaamaan ministeriöiden yhteistyönä yhtenäisin menettelytavoin ja samalla hallinnonaloittain joustavasti. Tavoitteena oli myös vahvistaa ministeriöiden verkostomaista strategista ohjausta, jolla määritellään pitkän ja lyhyen aikavälin toimintalinjat.

Ohjausjärjestelmää on pääosin pidetty toimivana, ja perusperiaatteet ovat toimineet mallina koko valtionhallinnon tulosohjaukselle, mutta valiokunta toteaa kuitenkin, että malli ei ole kaikilta osin toiminut asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Erityisesti asianomaiset ministeriöt ja ely-keskukset ovat suhtautuneet kriittisesti, ja järjestelmää on pidetty vaikeasti hallittavana ja raskaana, erityisesti resurssiohjauksen ja substanssitavoitteiden suhdetta. Saadun selvityksen perusteella oli ilmeistä, että ohjausta tulee selkiyttää ja yksinkertaistaa ja vähentää hallinnollista taakkaa, ja hallintovaliokunta pitää perusteltuna kaksiportaiseen ohjausmalliin siirtymistä, jolloin ohjausasiakirjoja ovat hallituskaudeksi laadittava strategia-asiakirja ja tulossopimus. Selonteossa ehdotetaan lisäksi, että selvitetään tarve päätoimisiin ylijohtajiin ely-keskuksissa, koska nykyisin ely-keskuksen ylijohtajana toimii yhden vastuualueen johtaja oman toimensa ohella.

Aluehallintouudistukselle asetettujen tuottavuustavoitteiden mukaan on kohdennettu vähennysvelvoitetta vuosille 2010—2015 yhteensä 1 136 henkilötyövuotta, mikä on liki 20 prosentin vähennys, mutta aluehallintovirastot ja ely-keskukset ovat toteuttaneet kaikki niille asetetut henkilöstönvähentämisvelvoitteet. Valiokunta pitää tärkeänä kuitenkin sitä, että toimintamenomäärärahat mitoitetaan niin, että toiminta ja henkilöstö ja annetut tehtävät sitten vastaavat toisiaan, ja samalla on toteutettu henkilöstön palvelussuhteen ehtojen uudistaminen. Valiokunta pitää välttämättömänä, että hallitus omalta osaltaan henkilöstöjärjestöjen kanssa käytävillä neuvotteluilla huolehtii kuitenkin niin, että uudistetussa valtionhallinnossa on käytettävissä asianmukaiset henkilöstönpalkkausjärjestelmät mah-dollisimman pian.

Määräaikaisten työsuhteiden osalta hallintovaliokunta kiirehtii toimenpiteitä, kun määräaikaisuudelle ei löydy oikeudellisia perusteita. Eläköitymisen lisääntyessä yhä nopeammin on huoli myös asiantuntemuksen ja osaamisen säilymisestä ja toisaalta pidettävä huolta, että tehtäviin on jatkossakin hakeutumassa osaavaa väkeä.

Usean valiokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota hallinnon lupaprosessien kehittämistarpeisiin, kuten myös ympäristövaliokunnnan kohdalla olen jo aiemmin kiinnittänyt huomiota. Maa- ja metsätalousvaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota ympäristöasioitten lupakäsittelyn hitauteen ja korkeisiin hintoihin, ja maa- ja metsätalousvaliokunta onkin kiirehtinyt aluehallintovirastojen ympäristölupakäsittelyn resurssien turvaamista ja lupaprosessien keventämistäkin. Samaan asiaan on kiinnittänyt huomiota myös talousvaliokunta, ja se painottaa lupaprosessien perusteellista läpikäymistä ja lupaprosessien virtaviivaistamista.

Sosiaali- ja terveysvaliokunta painottaa lausunnossaan, että voimavarojen vähentäminen on aiheuttanut ongelmia heillä ohjauksessa ja valvonnassa, jolloin kanteluiden käsittelyajat ja toimintayksiköiden tarkastusten määrät ovat jääneet tulossopimuksesta asetetuista tavoitteista, ja lastensuojeluun liittyvät kantelut ja valvonta-asiat ovat lisääntyneet, jolloin valiokunnan näkemyksen mukaan ennalta ehkäisevään valvontaan ei ole jäänyt riittävästi huomiota.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan hallinnonalalla EU-rahoitteiset ohjelmat ovat keskeinen työväline, ja maa- ja metsätalousvaliokunta pitää tärkeänä, että ely-keskusten valvontaresurssien riittävyydestä huolehditaan, koska tukimaksatusten mahdollinen siirtyminen valvontojen pitkittymisen takia aiheuttaa kohtuuttomia ongelmia maatalousyrittäjille, samoin eläinten hyvinvointivalvontoihin liittyvät tarkastukset.

Eduskunnalle on annettu hallituksen esitys laiksi hallintolain muuttamisesta, jonka tavoitteena on selkeyttää ja täsmentää hallintokantelumenettelyä ja edistää käsittelyiden joutuisuutta.

Uudistuksessa toteutetut aluejaoitukset eivät ole muuttaneet kieliolosuhteita, ja kaksikielisillä ely-keskuksilla on käytössä yhteistyömalli, ruotsin kielen työryhmä, joka edistää mahdollisuuksia järjestää yhdenvertaiset palvelut suomeksi ja ruotsiksi, ja asiantuntijakuulemisessa on tuotu esiin ajatus siitä, että vastaava elin voisi koordinoida ruotsinkielistä toimintaa myös kaksikielisissä aluehallintoviranomaisissa ja virastoissa.

Lopuksi oikeudellisista rooleista, joista hallintovaliokunta totesi aiemmin, että uudistuksessa näyttää syntyvän ely-keskusten sisälle jännitteisiä oikeudellisia rooleja, mutta kuitenkaan viranomaisilta saatujen tietojen perusteella pääsääntöisesti ongelmia ei ole ollut. Toimivaltakysymyksiä kuitenkin on ratkottu ainakin luonnonsuojelun poikkeamispäätöksissä.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Ministeri Virkkunen, ja sen jälkeen käydään kolme puhujalistan mukaista puheenvuoroa ja sitten mahdollinen debatti.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kiitos hallintovaliokunnan puheenjohtajalle mietinnön esittelystä ja mietinnön laatineelle hallintovaliokunnalle ja kaikille lausunnon antaneille valiokunnille tästä laajasta kuulemistyöstä, mikä on kevään mittaan tehty tähän aluehallinnon uudistukseen liittyvän selonteon valmistelun eduskuntakäsittelyssä. Todellakin tähän saakka aluehallintouudistus on ehtinyt vasta olla varsin vähän aikaa voimassa. Sehän tuli voimaan vuoden 2010 alussa, kun nuo entiset kuusi viranomaista yhdistettiin kahdeksi uudeksi viranomaiseksi. Tältä osin luonnollisesti on aika lyhyt aikajänne vielä käydä kattavaa arviointia siitä, kuinka laajasti on onnistuttu, mutta hallitus omassa selonteossaan arvioi kaiken kaikkiaan, että pääosin tähän mennessä ollaan saavutettu jo hyvin niitä tavoitteita, joita uudistukselle asetettiin, ja myös hallintovaliokunta on omassa mietinnössään yhtynyt tähän arvioon.

Hallintovaliokunta on myös tunnistanut monia näitä aivan samoja kehittämiskohteita, jotka nousivat myös hallituksen selonteossa esiin. Lähtökohtana on ollut se, että tällä hallituskaudella ei tehtäisi nyt suuria muutoksia aluehallintoon, joka on vastikään käynyt varsin laajan myllerryksen läpi, mutta varmasti on odotettavissa, että seuraavalla hallituskaudella on tarpeita tehdä myös uudistuksia aluehallintopuoleen. Siihen vaikuttavat muun muassa tuo paikallishallinnon uudistus ja siinä saavutettavat tulokset. Tuohon työhön valiokunnan mietintö antaa erittäin hyvät eväät.

Nostan esiin muutamia kehittämiskohteita, jotka nousivat esiin myös hallintovaliokunnan mietinnössä. Yksi niistä on tuo uudistuksessa omaksuttu ohjausjärjestelmä, joka on osoittautunut pääosin toimivaksi, kuten puheenjohtajakin täällä totesi, mutta toisaalta on todettu, että kyllä tuo aluehallintoviranomaisten ohjausmallin keventäminen ja yksinkertaistaminen on kuitenkin jossain määrin tarpeellista. Hallintovaliokunta on kiinnittänyt huomiota erityisesti siihen, että ely-keskusten suunnittelu- ja ohjausjärjestelmää on kritisoitu. Tuossa uudistetussa ohjausmallissa ohjausasiakirjoja tulisivat olemaan nyt jatkossa aluehallintovirastoille ja ely-keskuksille yhteiset, hallituskaudeksi laadittavat strategia-asiakirjat ja niihin pohjautuvat virastokohtaiset tulossopimukset. Hallintovaliokunta on pitänyt omassa mietinnössään tätä uudistusta perusteltuna. Tavoitteena on hallituksella se, että vuosille 2015 ja 2020 valmisteltavat ohjausasiakirjat olisivat nyt tuon uudistetun ohjausmallin mukaiset.

Koska monialaisten aluehallintoviranomaisten vahvuus on yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisääntyminen hallinnonalojen rajat ylittävän yhteistyön ja yhteisten tavoitteiden kautta, hallituksen tavoitteena on toimintojen kokoamisen jatkaminen edelleen näihin viranomaisiin. Tähän liittyy nyt myös sen selvittäminen, tulisiko maistraatitkin liittää osaksi aluehallintovirastoja ja te-toimistot puolestaan osaksi ely-keskuksia. Myös hallintovaliokunta omassa mietinnössään katsoi, että mahdollisuuksia toimintojen kokoamiseksi tulee edelleen selvittää.

Jo aluehallintoa muodostettaessa käytiin keskustelua siitä, mikä olisi oikea paikka sivistystoimen tehtäville. Näiden ensimmäisten vuosien kokemusten pohjalta hallitus tuossa omassa selonteossaan katsoi, että olisi paikallaan siirtää sivistystoimen ely-keskuksissa nyt hoidetut tehtävät aluehallintovirastoille. Myös hallintovaliokunta katsoi omassa mietinnössään, että tuo siirto olisi tarkoituksenmukainen, ja huomautti siitä, että tehtävien resursointiin tulee kiinnittää tässä huomiota. Hallituksen tavoitteena on antaa siirron toteuttamisen edellyttämä hallituksen esitys eduskunnalle tämän vuoden syksyllä niin, että tuo siirto voisi tulla voimaan ensi vuoden alusta lukien. Useat valiokunnat, mukaan lukien hallintovaliokunta, esittivät omassa mietinnössään ja lausunnoissaan huolensa aluehallintoviranomaisten resurssien riittävyydestä. Tähän oli myös hallitus kiinnittänyt huomiota omassa selonteossaan. Tilanteeseen on saatu parannusta hallituksen keväällä tekemässä kehyspäätöksessä, mutta asiaa on tarpeen jatkossa edelleen tarkasti pitää silmällä ja kiinnittää siihen huomiota. Yhtenä määrärahatilanteeseen vaikuttavana tekijänä aluehallintovirastojen ja ely-keskusten maksupolitiikkaa tullaan yhtenäistämään ja suoritteiden kustannusvastaavuutta on tarkoitus nostaa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että hallituksen selonteossaan esittämät aluehallinnon kehittämislinjaukset ovat saaneet valiokuntakäsittelystä tukea ja tämän perusteella linjausten jatkovalmistelua on hyvä viedä eteenpäin ja siten, että tässä mietinnössä esiin nostetut painopisteet ja kehittämisen kohteet otetaan mahdollisimman hyvin jatkovalmistelussa huomioon.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2010 alusta alueelliset työsuojelupiirit lakkautettiin ja siirrettiin osaksi aluehallintovirastoja. Nämä työsuojeluvastuualueethan ovat viidessä virastossa, ja Pohjois-Suomen aluehallintovirasto hoitaa työsuojelun tehtäviä myös Lapin alueella, ja työsuojelun vastuualueesta, ohjauksesta nimenomaan, vastaa sosiaali- ja terveysministeriö, kuten ennen uudistustakin.

Mutta tämän selonteon mukaan uudistuksen vaikutuksista työsuojelun vastuualueeseen tämän tehdyn kyselyn perusteella valtaosa — siis yli puolet esimiehistä ja noin kolmannes muusta henkilöstöstä — katsoo tämän uudistuksen vaikuttaneen nimenomaan kielteisesti mahdollisuuteen tehdä omaa työtä, ja sellainen peli nyt ei ole kyllä mistään kotoisin. Sitä vastoin selonteossa katsotaan kyllä, että työsuojelun valvonnalta edellytettävä riippumattomuus on kyetty aluehallintomallissa toteuttamaan.

Hallintovaliokunta mielestäni kiinnittää ihan oikein työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan tavoin erityistä huomiota siihen, että ministeriötason arviot uudistuksen vaikutuksista ja työsuojelun vastuualueen toimintaedellytyksistä poikkeavat huomattavasti toisistaan. Työmarkkinajärjestöthän ovat yhteisessä esityksessään lokakuussa 2012 esittäneet toimenpiteitä valvonnan resurssien riittävyyden ja tarkoituksenmukaisen kohdentamisen ja toimivaltuuksien ja hallinnon kehittämiseksi. Tällä esityksellä tavoitellaan myös muun muassa sosiaali- ja terveysministeriölle kuuluvan työsuojelun valvonnan ja valtiovarainministeriölle kuuluvan yleisen tulosohjauksen keskinäisen suhteen selkeyttämistä. Hallintovaliokunta tässäkin kohtaa edellyttää, että sosiaali- ja terveysministeriö valmistelee ja toimeenpanee ehdotukset mahdollisimman nopsaan.

Myöskin VM on asettanut työryhmän, jonka tehtävänä on hallinto- ja tietohallintopalveluiden kehittäminen. Tämän työryhmän tarkoituksena on selvittää hallintopalveluihin kohdistuvan tyytymättömyyden taustalla olevat tekijät ja etsiä niihin myöskin sitten ratkaisut, koska eihän se paljon hyödytä, jos syy tiedetään mutta sitä ei sen kummasemmin ratkaista.

Hallintovaliokunta mielestäni ihan oikein edellyttää, että työsuojelun vastuualueella tehtävien organisoinnista ja muista käytänteistä johtuvat ongelmat selvitetään. Siellä on pitkin matkaa viestiä nimenomaan tekijäpuolelta tullut jatkuvasti siitä, että organisaatio ei toimi, ihmisiä ei saa esimerkiksi puhelimella kiinni, ja ne ongelmat taitavat vieläkin olla siellä jonkun verran päällä. Mielestäni hallintovaliokunta on erityisesti tässä työsuojelun kohdassa kuin myöskin monessa muussa kohti tehnyt erinomaista työtä. He nimittäin edellyttävät, että näitten valvontaresurssien käyttöä kaiken kaikkiaan tehostetaan sekä valvonnan tasalaatuisuutta ja työsuojeluviranomaisten tavoitettavuutta parannetaan huomattavasti.

Erittäin tärkeätähän täällä on tietenkin työsuojelun valvonnan riippumattomuuden ja puolueettomuuden säilyminen sekä asianomaisten valvontaresurssien turvaaminen. Turvaamisen näkökulmasta tämän hallituksen on valiokunnan mukaan arvioitava, toteutuuko työsuojeluvalvonta parhaillaan aluehallintovirastojen osana. Tästä asiastahan on käyty aika kovaakin keskustelua, ja hyvä on, että se asia selvitetään, kuuluuko tosiaan työsuojeluvalvonta aluehallintovirastoon vai ei.

Toivon, että tämä työ saadaan mahdollisimman nopeasti valmiiksi, koska nyt on näin, että työsuojelun resurssien tarve tämän maailman monimutkaistuessa koko ajan kasvaa. Näiden vähien resurssien, joita nyt on sitten tuottavuuden ja tuloksellisuuden kautta myöskin niistetty aika paljon, pitää kyllä sitten toimia mahdollisimman hyvin ja oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan, jotta se työturvallisuus ja työsuojeluun liittyvät monet muut kohdat tulevat Suomenmaassa parhaalla mahdollisella tavalla hoidettua.

Kauko Tuupainen  /ps:

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteossa eduskunnalle aluehallintouudistuksen toimeenpanosta ja toteutuksesta otetaan kantaa myös maakunnan liittoja koskevien tavoitteiden toteuttamiseen. Tästä muutama sana.

On paikallaan, että maakunnan liittojen roolia ja asemaa aluekehitystyössä vahvistetaan. Toivottavaa on myös, että valtion aluehallinnon ja maakunnan liittojen yhteistyö paranee entisestään. Sen sijaan on jäänyt selvittämättä maakunnan liittojen toivomuksen mukaisesti maakuntaohjelman ja sen toteuttamissuunnitelman vaikutus paikallisiin viranomaisiin. Tätä myös hallintovaliokunta pitää merkittävänä puutteena. Onkin syytä korostaa, että ohjelmien ja toteuttamissuunnitelmien vaikuttavuutta on syytä tehostaa ja maakunnan liittojen tulee edelleen olla mukana ely-keskusten ja keskushallinnon tulossopimusmenettelyssä. Ei pidä myöskään unohtaa sitä, että toteuttamissuunnitelmilla on tärkeä merkitys myös EU:n rakennerahasto-ohjelmien kansallisen toimeenpanon kannalta.

Arvoisa puhemies! Keski-Suomen liitto toteaa valtiovarainministeriölle antamassaan lausunnossa, että liiton ja paikallisen ely-keskuksen välinen yhteistyö on kehittynyt merkittävästi. Ely-keskuksesta on muodostunut liitolle erinomainen yhteistyökumppani. Sen sijaan avi-keskus on jäänyt hieman etäisemmäksi. Oppilaitosrakentaminen, kirjastoasiat ja liikuntapaikkojen rakentaminen ovat paikallista toimintaa, ja näistä päättäminen tulee säilyttää maakunnan liitolla eikä siirtää missään tapauksessa avi-keskukselle.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että maakunnan liittojen aseman vahvistaminen alueellisessa kehittämisessä on hallintovaliokunnan mielestä erittäin merkityksellistä. Olen tästäkin asiasta samaa mieltä.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Olin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa antamassa lausuntoa tästä aluehallintoselonteosta hallintovaliokunnalle, ja keskityimme asiantuntijakuulemisissa yhteen asiaan, eli lastensuojeluun, ja siksi nimenomaan siitä nyt tässä tällä kertaa puhun. Huomautan ja tuon mieleenne sen, että itse asiassa tänään tämä oikeusministeriön asettama viranomaistyöryhmä on tuonut julkisuuteen, mitkä syyt johtivat tämän 8-vuotiaan tytön eli tämän nuoren Eerikan kuolemaan, ja on ottanut siihen myös tietynlaisia kannanottoja, jotka ovat kyllä äärimmäisen murheellisia ja meitä pysäyttäviä. Siellä sanotaan muun muassa, että perheväkivallan seurauksena kuolee vuosittain kymmenen lasta. Edelleen selvitys kertoo, että noin 300 lasta vammautuu vakavasti.

Nyt kysynkin sitten, miten tämä liittyy tähän aluehallintotoimintaan, aluehallintoselontekoon. Se liittyy sitä kautta, että tämän tämänpäiväisen viranomaistyöryhmän ehkä keskeisin viesti oli se, että eri viranomaisilla on epäselvyyksiä omista rooleistaan lastensuojelussa. Tämä asia on noussut esille myös tuolla valiokuntakuulemisessa, ja tähän myös hallintovaliokunnan puheenjohtaja, edustaja Mattila omassa puheenvuorossaan viittasi lastensuojelun resurssien osalta.

Eli näiden kuuden avin tehtävähän on valvoa todellakin sitä, että sosiaali- ja terveyspalvelut mukaan lukien lastensuojelu tehdään asianmukaisesti ja lakia noudattaen, muun muassa sitä, riittävätkö nämä kuntien lastensuojeluun laitetut resurssit kaiken kaikkiaan, miten lastensuojeluilmoituksia käsitellään ja kuinka nopeasti. Sen lisäksi avit tekevät muun muassa valvontaa, ottavat vastaan kanteluita ja ilmoituksia. Niiden pitäisi antaa myös etukäteisohjausta ja ennalta ehkäisevää ohjausta myös yksityisille, esimerkiksi yksityisille lastensuojelulaitoksille ja vaikka perhekodeille.

Me todellakin kuulimme laajasti tästä asiasta asiantuntijoita, ja siellä nousi esille, että kaikissa meidän aveissa on aivan täysin riittämättömät resurssit lastensuojelutyöhön. Tuon mietinnön mukaan kaiken kaikkiaan aveissa työskentelee noin 5 500 henkilöä kaikissa aluehallintoviranomaistehtävissä, sen sijaan kuudessa avissa lastensuojelussa on yhteensä 5—6 htv:tä eli ei yhtäkään henkilöä per avi lastensuojelussa, ja se on kyllä järkyttävä tieto.

No, mitä se tarkoittaa käytännössä? Se tarkoittaa käytännössä muun muassa sitä, että kun kysyin valiokunnassa, mikä on teidän avinne alueella lastensuojelun tilanne, niin minulle vastattiin, että ei tiedetä, mikä on lastensuojelun tilanne, koska meillä ei ole henkilöstöresursseja selvittää, mikä on meidän avimme alueella lastensuojelun tilanne. Eli lastensuojelun tilanne tulee aveihin satunnaisten ilmoitusten ja kanteluitten kautta tiedoksi. Niin ikään kanteluiden käsittelyajat ovat erittäin pitkät. Ne pitäisi olla käsitelty viimeistään kahdeksan kuukauden kuluttua, mikä on tavoite, mutta meille kertoi oikeusasiamiehen toimiston asiantuntija, että on ollut jopa niin, että yksi kantelu on kestänyt 3 vuotta 8 kuukautta, ja se ei voi olla missään tapauksessa perusteltavissa, että näin pitkään kantelua käsitellään.

Niin ikään toimintayksiköiden, erityisesti näitten yksityisten perhekotien ja laitosten, tarkastukset jäävät täysin olemattomiin. On arvioitu, että useammassakin avissa on niin, että kerran kymmenessä vuodessa käydään tarkastuskierroksella. Jos kymmenessä vuodessa kerran käydään, niin silloin sitä ennakko-ohjausta ei kyllä varmastikaan ehditä antamaan. Eli siihen ei jää aikaa. Eli meillä on sama ongelma, puhuttiinpa lastensuojelun substanssiasiasta tai siitä, että kun ennalta ehkäisevään työhön ei laiteta resursseja, niin sitten raskaaseen työhön tapahtuu paljon enemmän. Tämä on sama kautta linjan.

Selvä asia on, että jos kunnan lastensuojelussa on ongelmia, niin se heijastuu siihen, että sinne ei saada sitten myöskään henkilöstöä riittävästi, ja kierre sitä kautta pahenee. Meillä oli esillä muun muassa kaupunki, jossa on yli sata perhettä lastensuojelun asiakkaana yhdellä henkilöllä, ja se on aivan liian paljon.

Lopuksi totean sen, että kaikista ongelmallisinta tämän valvonnan kannalta on se, että valvonta-asioiden työnjaossa koko ketjussa — akselilla oikeuskansleri, oikeusasiamies, Valvira ja avit ja kuntien oma valvonta — on suuria epäselvyyksiä. Minä ajattelen kyllä niin, että tämän pitäisi olla tästä (Puhemies koputtaa) selonteon palautekeskustelusta yksi tärkeä viesti, että me laitamme tämän lastensuojeluasian todella oikeasti kuntoon.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Nyt sitten on mahdollisen debatin vuoro.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Juuri niin, kuten ministeri totesikin, on ehkä hyvä, että tämä selonteko tuli ja eduskunta sitä on varsin laajasti käsitellyt, hallintovaliokunta muun muassa mietinnön kirjoittanut ja muut valiokunnat lausunnon antaneet, koska on selvästikin tarvetta aluehallintoa kehittää.

Selonteko kuin myös eduskunnan kanta ovat sensisältöisiä, että valtion aluehallinnossa on kehitettävä erilaisia näkökulmia. Edustaja Vehviläisen näkökulma on yksi, ja monta muuta, mitkä tulevat mietinnössäkin esille, ovat toisenlaisia.

Mutta nyt pitäisin erinomaisen tärkeänä sitä, että ministerin johdolla valmistauduttaisiin siihen, että tulevissa, kahden vuoden päästä väistämättä koittavissa hallitusneuvotteluissa olisi riittävää tietoa, jotta päästäisiin aidosti tämän aluehallinnon kehittämisessä eteenpäin eduskunnan viitoittamalla tiellä.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä oli hyvä uudistus, kuudesta viranomaisesta tosiaan kaksi viranomaista muodostettiin, ja Lapissa viranomaiset tunsivat toisensa jo entuudestaan hyvin, joten yhteistyömuodot löytyivät näissä uusissa kuoseissa hyvin myös organisaatiossa.

Tavoitteena oli myös asiakaslähtöisyys, ja tältä osin kyllä on sanottava, että se ei ole vielä kirkastunut kuntalaisten mielissä, mihin missäkin asiassa otetaan yhteyttä. Eli voi sanoa, että nämä avit ja elyt menevät kyllä somasti sekaisin keskenään ihmisten mielissä, ja tähän kyllä toivoisin panostusta jatkossa, että tätä tiedottamista ja selkeyttämistä tulisi. Nämä sivistysasiat ovat yksi sellainen asia, että kun ne saataisiin koottua nippuun, niin se olisi hyvä asia.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä nykytilannetta seuraa, niin huomaa kyllä selvästi, kuinka hallitus jatkaa edellisen hallituksen tuottavuusohjelmaa. Resursseja on huomattavasti vähennetty hallinnosta, ja täällä puhutaankin, kuinka resurssit ovat vaikeuttaneet lakisääteisten tehtävien hoitamista. Useissa kohdissa toistetaan tätä.

Yksi esimerkki, jonka ottaisin ylitse muiden, on aihe, joka liittyy lastensuojeluun ja siihen, että viranomaiset eivät kykene valvomaan juuri lainkaan yksityisiä lastensuojelun palvelun tuottajia. On järkyttävää, jos sellaisissa laitoksissa voidaan käydä vain yhden kerran kymmenessä vuodessa. Näin ei saisi olla. Täältä löytyy paljon kipukohtia, joihin hallituksen pitäisi välittömästi puuttua antamalla lisäresursseja.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jatkossa tätä suomalaista aluehallintoa on syytä kansanvaltaistaa ja selkeyttää. Samalla kuntien ja valtion välissä olevaa hallintoa on kehitettävä yhtenä kokonaisuutena tarkastellen sekä valtion että paikallis- ja aluehallinnon rooleja.

Valitettavastihan suunta on tällä hetkellä toinen, eli nythän on leikattu aika rajusti maakuntien kehittämisrahaa, tulevan rakennerahastokauden rahastovaroja on pyritty siirtämään aika voimakkaasti ministeriöitten omaan käyttöön ja myös tuota ministeriöitten ohjausvaltaa pyritään lisäämään muun muassa kumppanuussopimuksen myötä. Käytännössä näyttää siltä, että ministeriöt pyrkivät ottamaan valtaa pois näiltä alueilta. Tämä suuntahan on jo eurooppalaisittain ja pohjoismaisittain katsottuna aivan vääränlainen. On pakko kysyä, mikä tästä laajasta Suomesta oikein tekee sellaisen, että keskushallinnolla (Puhemies koputtaa) on joku suurempi viisaus näitten alueitten kehittämiseen kuin alueilla itsellään.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Det konstaterades här när man gjorde en sådan här undersökning, Språkbarometern 2012, att det är svårt att får betjäning på det svenska språket vid de här NTM-centralerna.

Elikkä kun tehtiin tällainen tutkimus Kielibarometrin kautta, niin todettiin, että on todella vaikeata saada palveluita omalla äidinkielellään näissä ely-keskuksissa. Toivottavasti tämä on sellainen asia, mihin puututaan sitten, kun hallituksessa pohditaan näitä asioita.

Toinen asia, mitä tulisi pohtia, on juuri tämä lastensuojelu. Minun mielestäni tämän Eerika-tapauksen jälkeen, kun tehtiin näitä selvityksiä, mikään taho, mikään viranomainen ei voi sulkea silmiään siltä, että meillä on erilaisia puutteita ja ongelmia lastensuojelussa. Minä toivon todellakin, niin kuin edustaja Vehviläinen täällä, että tämä on yksi niistä painopistealueista nyt, kun hallitus lähtee eteenpäin tässäkin asiassa.

Markku Mäntymaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aluehallinnon uudistamisen myötä turhia päällekkäisyyksiä on pyritty poistamaan ja hallintoa on pyritty järkeistämään. Panin kuitenkin merkille, että esimerkiksi ely-keskusten sähköisessä asioimisessa on vielä runsaasti kehitettävää. Tällä hetkellä ely-keskusten sivuilla on mahdollisuus päästä tekemään yritystukihakemuksia suoraan internetiin, mikä on hyvä asia.

Sen sijaan muu sähköinen asiointi laahaa vielä perässä. Monet lupahakemukset olisi mahdollista tehdä suoraan verkossa ilman, että tarvitsee esimerkiksi soittaa asiaa käsittelevälle viranomaiselle tai käydä paikan päällä asioimassa. On selvää, että maamme sähköisen asioinnin kehittämisessä on vielä hyvin paljon tekemistä. Kaikkein optimaalisin tilanne olisi se, että julkiset sähköiset palvelut perustuisivat samalle perusjärjestelmälle, jonka kautta voitaisiin käyttäjäystävällisesti ja joustavasti yhden luukun periaatteella palvella kaikkia kansalaisia. Tämä toisi mittavat kustannussäästöt, tehokkaammat ja käyttäjäystävällisemmät palvelut. Arvoisa ministeri, eikö tämä olisi (Puhemies koputtaa) hyvä ja looginen tavoite, sillä onhan Suomi it-osaamisen luvattu maa?

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vehviläinen käytti hiljentävän, hyvän puheenvuoron lastensuojelusta, ja kyllä täytyy sanoa, että avit varmaan pystyvät valvomaan mutta ongelmahan on siinä, että se hiljainen kärsimys sieltä perheistä ja lapsilta ei kuulu, koska kunnilla ei ole riittävästi lastensuojelun ammattitaitoista resurssia. Siitä syystä aluehallintouudistusta pitää jatkaa tällä kuntarakenneuudistuksella ja sote-uudistuksella, jotka nyt meillä ovat käsittelyssä.

Ministeriltä vielä kysyn yhtä yksityiskohtaa: onko ministeri kiinnittänyt huomiota, että valiokunta ehdotti tätä ely-keskusten oto-johtamisen selvittämistä, että siitä päästäisiin oikeaan johtamiseen?

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Useat lausuntovaliokunnat ovat kiinnittäneet huomiota lupamenettelyjen hitauteen ja prosessien hitauteen ja sitten myöskin kalliisiin hintoihin, jotka voivat olla todella kohtuuttomia muun muassa maanviljelijöille, toki muillekin elinkeinonharjoittajille. Eli näettekö näissä lupamenettelyissä virtaviivaistamisen tai jouduttamisen tarvetta niin, että sieltä voitaisiin jopa purkaa joitakin hakemuksia vaikkapa joiksikin rekisteröintityyppisiksi menettelyiksi, vai millä tavalla tämä kehitystyö, josta myöskin tässä mainitsitte, on lähtemässä käyntiin?

Elsi Katainen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun keskustellaan aluehallinnon kehittämisestä, tulee se fokus myös osoittaa siihen alueelle, elikkä alueilta ei pidä päätösvaltaa viedä ministeriöihin päin. Tämän Alku-hankkeen on jo todettu pääosin olleen aika onnistunut. Kuitenkin sen yhtenä päätavoitteena oli nostaa maakuntien rooli vahvempaan asemaan. Tässä meidän hallintovaliokunnan mietinnössäkin todetaan, että maakuntaliittojen vaikuttavuutta oli määrä lisätä, samoin kuin valtion aluehallinnon ja maakuntaliittojen yhteistyötä. Tämä oli selonteossa kuitenkin jätetty arvioimatta, sivuutettu lähes kokonaan, ja myös seuranta ja valvonta olivat jääneet puolitiehen. Arvoisa ministeri, kuinka kommentoitte tätä?

Esko Kurvinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aluehallintouudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena oli viedä päätöksentekoa mahdollisimman lähelle niitä, joihin se kohdistuu. Toinen tavoite oli vahvistaa ja lisätä maakunnan roolia ja asemaa aluekehitystyössä ja edistää valtion aluehallinnon ja maakuntien yhteistyötä ja vaikutusvaltaa alueen kehittämiseen. Viimeksi mainitusta saatiin loistava näyttö pari viikkoa sitten, kun kaikkien maakuntaliittojen ja ely-keskusten neuvottelema yhteinen näkemys tulevan rakennerahastokauden EU:n rakennerahojen jaosta eteni valtioneuvoston päätökseksi sellaisenaan. Hallitus siis kunnioitti maakuntien yksimielistä esitystä myös suhteessa ministeriöihin päin ministeriöitten kovista muutosesityksistä huolimatta. Tältä osin ja ainakin tässä tapauksessa valtaa näyttää siirtyneen maakuntiin eduskunnan tahdon mukaisesti.

Antti Lindtman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun viime kaudella porvarihallitus runttasi kasaan tätä aluehallintouudistusta, niin sosialidemokraatit esittivät huolensa monesta kohdasta. Esitimme huolen siitä, että kirjasto-, liikunta- ja nuorisoasiat revitään ulos niiden luontaisesta yhteydestä. Esitimme huolen siitä, että kun työsuojelusta vastaavat työsuojelupiirit lakkautettiin ja laitettiin osaksi aluehallintovirastoja, niin niitten riippumattomuus ja resurssien käyttö saattavat vaarantua. Esitimme myös huolen ely-keskusten oto-johtamisesta eli siitä, voiko niitä johtaa otona. Nyt nämä kaikki huolet ovat tulleet esiin tässä hallintovaliokunnan lausunnossa, ja nämä kaikki huolet, jotka sosialidemokraatit niin täällä eduskunnassa kuin tuolla kentällä esittivät, näkyvät tässä. Tämä on syytä todeta.

Mutta, arvoisa puhemies, ministeri ei maininnut mitään työsuojelun asemasta. Tämä on keskeisin kysymys. Asiakasyhteydenotot ovat vähentyneet, sidosryhmät ovat tyytymättömiä. Tälle on tehtävä jotain. Hallintovaliokunta edellyttää, että työsuojelun asema aluehallintovirastojen yhteydessä selvitetään. Mitä aiotte tehdä jo tällä hallituskaudella?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin hallintovaliokunnan puheenjohtaja Mattila tuossa totesi, maakuntaliittojen toiminnan kehittäminen ja vahvistaminen ei kuulunut tähän aluehallintouudistukseen.

Minä olisin kysynyt ministeri Virkkuselta, onko mahdollisesti tulossa kuntarakenneuudistuksen jälkeen maakuntarakenneuudistus. Lähinnä olen huolissani myös Etelä-Savon maakunnan tulevaisuudesta. Meillä Etelä-Savossa tämä viranomaisten yhteistyö esimerkiksi ely-keskusten kanssa menee Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan kanssa niin, että nämä kolme maakuntaa muodostavat tämän täyden palvelun ely-keskuksen, mutta kuitenkin vaalipiiriuudistuksen kautta Etelä-Savo on taas liitetty Kymiin, ja edunvalvonnan kannalta tämä on hiukan problemaattinen tilanne.

Kysynkin sitä, kun nyt on ollut huhuja tästä, että kuntarakenneuudistuksen jälkeen tulee maakuntarakenneuudistus, mitä se tarkoittaa esimerkiksi maakuntien lukumäärässä, jos tällainen on tulossa, (Puhemies koputtaa) ja myös sitten sitä, mitä se tarkoittaa Etelä-Savon maakunnan kohdalla.

Lasse Hautala /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tämä aluehallintouudistus on osoitus siitä, että suomalainen hallinto taipuu kyllä varsin hyvin niin aveiksi kuin elyiksikin, mutta käytäntö on osoittanut sen, että kansalaisilta menee oma aikansa ennen kuin he mieltävät sen, mitä näiden kunkin tehtäväkenttään liittyy.

Uudistuksen yksi päämäärä oli vahvistaa maakuntaliittojen asemaa aluekehittäjinä. Maakuntaohjelmien osaltahan todetaan, että ne tulee saada tiiviimmin keskushallinnon ja aluehallinnon tulosohjauksen piiriin. Mutta kuitenkin nyt on niin, että maakuntaliittojen asemaa ei tässä selonteossa ole käsitelty, ja mielestäni tässä on ilmenevä ristiriita. Olisikin mieluisaa kuulla ministerin kommentti tähän, kun maakuntaliittoja ei tässä yhteydessä ole arvioitu.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiinnittäisin huomiota pariin asiaan, mitä myöskin talousvaliokunnan puolella oli esillä. Ensimmäinen oli juuri tämä ohjausjärjestelmän kehittäminen ja ennen kaikkea avin puolen pitkät käsittelyajat, jotka haittaavat aika paljon sitten esimerkiksi yrittäjien toimintaa, jolloin pitäisi löytää tietynlaista nopeutta. Se synnyttää myöskin kysymyksen, kuinka raskaita nykyään nämä lupaprosessit ovat, kun ne kestävät niin pitkän aikaa.

Toinen kysymys liittyy juuri tähän johtamiseen ja elyjen johtamiskysymyksiin. Näytti selvästi ministerillä olevan voimakasta tarvetta määritellä jopa henkilötyövuodet jokaisessa elyssä erikseen, että heille tulisi hyvin tarkkaa ohjausta, olisi läpi koko kentän. Aika usein minäkin olen sitä mieltä, että pitäisi vallan ja vastuun olla samassa paikassa, jolloin pitäisi olla päätoiminen johtaja, joka myöskin vastaisi sen toiminnan tuloksellisuudesta.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Toivottavasti edustaja Mäkinen ei tarkoittanut sitä, että on hyvä, että aluehallinto on jatkuvassa uudistuksessa, että kahden vuoden välein käydään läpi tämä sama prosessi, sillä sosialidemokraatit edellisellä kaudella olivat sitä mieltä, että pienellä lisämaltilla ja harkinnalla oltaisiin voitu välttää nämä karikot, joissa nyt ollaan, ja tehdä ne muutokset jo silloin, joihin nyt on jouduttu sitten palaamaan, kun esimerkiksi tässä kohtaa on kirjoitettu, että hallinto on pirstaloitunut, ohjaus on hajaantunut vaikkapa liikunnan, nuorison ja kulttuurin osalta. Silloin jo oli tämä nähtävissä. Ja vielä yksi linkki siihen: Maakuntaliittojen kautta niitten lausuntojen antajina oli kaikilla toimijoilla jo vahva näky siitä, että tämä ei ole hyvä uudistus, ja silti se haluttiin viedä läpi. Nyt sitten palataan onneksi — kiitos ministerin — takaisinpäin ja peruutetaan ja siirretään yhteen hallintoon, jotta päästäisiin edes jonkunlaiseen tolkulliseen ohjaukseen näiden toimialojen osalta.

Osmo Kokko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yleisesti ottaen uudistus on suhtkoht mukavasti lähtenyt käyntiin, mutta tietysti siellä on ongelmia. Aluehallintouudistuksessa omaksuttuun ratkaisuun sijoittaa ympäristöluvat aluehallintovirastoihin ja lupiin liittyvä ympäristövalvonta ely-keskuksiin on selonteon valmisteluun liittyvässä kyselyssä suhtauduttu varsin kriittisesti. Usean valiokunnan lausunnossa on kiinnitetty huomiota hallinnon lupaprosessien kehittämistarpeisiin. Yksinkertaistenkin lupien saamisessa kestää liian kauan. Syinä tähän ovat henkilöstö- ja määrärahaleikkaukset. Organisointien tapaan kantaa ottaneista vastaajista enemmistö katsoo, että nämä lupatehtävät tulisi koota samaan organisaatioon.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vieläkään en ole sitä mieltä, että kirjasto, liikunta ja vastaavat asiat pitäisi siirtää pois maakunnista, jotka ovat siellä lähellä ihmisiä, viiteen aluehallintovirastoon. Edelleen olen sillä vanhalla kannalla, mikä oli tämä alkuperäinen esitys.

Varsinainen sanomani liittyy kuitenkin siihen, miten alun perin tämä uudistus oli rakennettu. Ajatushan oli, että maakuntien puhevaltaa suhteessa oman asiansa, maakunnan asian, hoitoon vahvistetaan yhteistyössä ely-keskusten kanssa. Nyt kuitenkin on käynyt niin, että tämä hallitus on muuttanut menettelyä. Esimerkiksi näillä totsuilla — maakuntien liittojen niillä asiakirjoilla, millä ne vuosittain käyvät hallituksen kanssa neuvotteluja — ja ely-keskusten vastaavilla asiakirjoilla eli strategisilla tulossopimuksilla aiemmin maakunnista maakuntien väki tuli ja neuvotteli hallitusherrojen kanssa. Nyt tämä hallitus on pannut tämän poikki ja hallitus käy keskustelun maakuntakeskuksen kanssa näistä kasvusopimuksista ja maakuntien liittojen tahtotilan muodostaminen on pantu poikki.

Arvoisa ministeri, tämä ei kyllä vastaa alkuunkaan sitä, mitä tällä uudistuksella lähdettiin hakemaan. Kaiken lisäksi maakunnan kehittämisraha on kutakuinkin lopetettu, sen vapaa osa kutakuinkin lopetettu, (Puhemies koputtaa) ja kun lisäksi tämän aluepolitiikkauudistuksen seurauksena rahat vähenevät tuolla, niin tosiasiassa tämän hallituksen toimin maakuntien puhevalta on jo vähentynyt (Puhemies koputtaa) ja vähenee kaiken aikaa. Mitä hallitus aikoo tehdä tuon alkuperäisen idean ja lain sanoman toteuttamiseksi?

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Riitta Myller /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen tyytyväinen siitä, että ympäristöhallinnon ongelmat ovat näkyvästi esillä tässä hallintovaliokunnan mietinnössä, ympäristöluvat, ja erityisesti nämä ongelmathan tulivat Talvivaaran seurauksena esille, ja hyvä näin, että niitä nyt tarkastellaan.

Erityinen huoleni nyt liittyy siihen, kun vuoden 2015 eduskuntavaalit käydään Itä-Suomen osalta uusissa vaalipiireissä, miten tämä aluehallinto esimerkiksi avien osalta sitten yhdenmukaistetaan näiden vaalipiirien kanssa sillä tavalla, että edunvalvonta on mahdollisimman tehokasta myös tässä aluehallinnon piirissä. Tämä on jäänyt huomioimatta tuossa mietinnössä.

Sitten myöskin elyjen merkitys on siinä, että siellä valmistellaan aluekehityksen kannalta tärkeätä rahoitusta yritystoiminnalle. (Puhemies koputtaa) Tämä täytyy pitää siellä alueella myöskin vastaisuudessa.

Jukka Kopra /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa mainitaan tällainen suunnitelma, jonka mukaan on tarkoitus keskittää ympäristöhallinnon erityisasiantuntemusta vaativia tehtäviä yhteen paikkaan valtakunnallisiksi ja ne siirrettäisiin valtakunnalliseen yksikköön. Tämä on minun mielestäni vähän kaksipiippuinen juttu. Hyvää tässä tietysti on se, että tämänkaltaisella osastolla varmaankin oltaisiin voitu estää Talvivaaran kaltaisia katastrofeja, kun osataan paneutua asioihin paremmin, mutta niin kuin monessa puheenvuorossa on nyt tullut ilmi, niin jälleen kerran otetaan iso askel pois sieltä kansan parista. Nyt tälläkin hetkellä ely-keskusten toiminta on varsin etäällä sieltä kentältä ja on viitteitä ainakin tuolla Kaakkois-Suomessa, että ely-keskuksen e-osasto ei tiedä, mitä y-osasto tekee, vaan tehdään päinvastaisia asioita, eli e-osasto rahoittaa yritystä ja y-osasto sitten kampittaa sitä samaa yritystä. Tällä tavoin pitäisi olla nyt tosi tarkkana, jos tällaista keskittämistä tehdään, että se sitten osuu oikeaan paikkaan. Samalla sitten pitää kyllä täsmentää ja parantaa tätä ely-keskusten toimintaa maakunnissa erityisesti (Puhemies koputtaa) y-osastojen osalta.

Ari Jalonen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä suuruuden ihannointi on taas kerran esillä, ja tosiaan haluaisin edustaja Turusen lailla kuulla sen, ovatko kuntauudistuksen jäljiltä nousemassa sitten myös maakuntauudistukset.

Samaan syssyyn vedän myös tämän vaalipiiriuudistuksen, mikä on useissa keskusteluissa aina noussut esille. Näin Satakunnan kansanedustajana olen hieman huolissani tästä kehityksen suunnasta. Eli Satakunnan puolesta kysyn: Mitä sinne on jäämässä näiden kaikkien uudistusten jälkeen, vai jääkö koko Satakuntaa? Oletteko te tuhoamassa sitä?

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

No niin, arvoisat edustajat, nyt tuo vastauspuheenvuorokanava on suljettu. Meillä on tässä ihan varmasti riittävästi valmiiksi pyydettyjä kysymyksiä tämän debatin loppuajaksi. Ajattelisin noin, että reilu puoli tuntia; pyritään, että ne edustajat, jotka eivät vielä puheenvuoroa saaneet, saavat ne. Mutta tähän väliin ministerille paikaltaan ehkä 3 minuuttia, jos se tässä vaiheessa riittäisi. — Olkaa hyvä!

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kiitos näistä monista kommenteista ja näkökulmista, jotka tässä debatissa tulivat esiin.

Edustaja Ojala-Niemelä aloitti asiakaslähtöisyyden tarpeesta. Täytyy todeta, että kyllä se on valtionhallinnolle todella suuri tehtävä, että pystyisimme entistä vahvemmin näkemään asiakkaan yhtenä asiakkaana eikä niin, että jokainen hallinnonala katsoo omasta näkökulmastaan. Ja kyllä itse katson, että tämä aluehallintouudistus on alueilla edistänyt tätä kokonaisvaltaisempaa otetta. Se, että meillä viranomaiset työskentelevät nykyistä paremmin yhteen ja viranomaiset on koottu yhteen, on edesauttanut sitä, että asiakas ja hänen tarpeensa paremmin tunnistetaan kokonaisuutena, mutta etenkin keskushallintotasolla ja ministeriötasolla meillä on edelleen paljon kyllä tässä tehtävää, ja se on noussut esiin muun muassa tässä työssä, mitä on tehty nyt valtionhallinnon asiakasstrategian edistämiseksi.

Juuri siinä on nyt erityiseksi painopisteeksi nostettu nämä sähköisen asioinnin tarpeet, jotka edustaja Mäntymaa nosti täällä esiin. Tuossa tuoreessa Euroopan komission maavertailussahan Suomi oli nelossijalla, kun vertailtiin, kuinka julkinen hallinto toimii sähköisen asioinnin näkökulmasta, mutta Suomea erityisesti patistettiin siinä, minkä itsekin tiedostamme probleemiksi, eli meillä pitäisi automatisoida huomattavasti enemmän sähköisiä palveluja. Eli meillä liian usein on sähköistetty ainoastaan tietty osa prosessia, ja se usein edellyttää erilaista lomakkeiden täyttämistä ja virastossa asiointia, ja sen johdosta asiakkaat kokevat, että se ei ole käyttäjäystävällistä, ja menetämme näin sitä tehokkuushyötyä, joka olisi saatavissa. Sen johdosta on tuossa valtionhallinnon tuoreessa asiakkuusstrategiassa otettu lähtökohdaksi se, että viranomaisten pitää huolehtia siitä, että sähköinen asiointitapa olisi aina se houkuttelevin vaihtoehto. Tällä pyritään ei siihen, että käyntiasiointi lakkaisi, vaan siihen, että näistä palveluista tehtäisiin käyttäjäystävällisiä ja saisimme näin nimenomaan vapautettua resursseja tähän inhimilliseen tekemiseen ja palvelemiseen.

Täällä edustaja Ruohonen-Lerner otti esiin tämän resurssipuutteen, mikä on monen valiokunnan lausunnossa nostettu esiin. Se on tosiasia, että kyllä meillä äärimmäisen niukoilla resursseilla joutuu myös aluehallinto toimimaan, ja senkin johdosta on tarpeen se, että kaikki päällekkäisyydet pyritään poistamaan. Nyt parhaillaan tehdään arviointia muun muassa kuntien tehtävistä, ja tuossa työssähän on huomattu, että meillä on kyllä valtion aluehallinnolla ja kunnilla jonkin verran myös päällekkäisiä tehtäviä. Eli nyt on tarpeen poistaa kaikki nuo päällekkäisyydet ja pyrkiä nimenomaan erilaisissa valvonta-, lupa- ynnä muissa tehtävissä siihen, että prosessit sujuisivat mahdollisimman hyvin. Ja jos on mahdollista ikään kuin toiminnasta riippuen mennä enemmän omavalvontaan tai tehdä joitain lupakysymyksiä rekisteröintimenetelmällä, niin ilman muuta kannattaa näin mennä, että saisimme sujuvat, hyvät mutta luotettavat prosessit rakennettua ja näin vapautettua sitten resursseja sinne, missä tarvitaan sitä inhimillistä tekemistä.

Se, että maakuntaliittojen osio on käsitelty ehkä hiukan kapeasti selonteossa — sen kyllä sanon näin rehdisti — varmasti johtuu siitä, että tässä ennen kaikkea huomio on kiinnittynyt juuri siihen valtionhallinnon osuuteen ja siihen, että meillä kuusi viranomaista yhdistettiin kahdeksi viranomaiseksi, ja on arvioitu juuri valtion viranomaisten näkökulmasta toiminnan onnistumista. Mutta ehkä maakuntaliitot ovat jääneet todellakin liian kevyelle käsittelylle selonteossa johtuen siitä, että ne ovat kuntien muodostamia organisaatioita. (Puhemies koputtaa) Toki niiden rooli on ollut yksi tärkeä tavoite myös tässä aluehallinnon uudistuksessa, ja sitäkin on pyritty selonteossa käsittelemään, (Puhemies koputtaa) mutta kuten olemme todenneet, niin siitä on tutkimustietoa, arviointitietoa myös tulossa nyt jatkossa enemmän

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

No niin, sitten jatketaan ja pyritään niihin minuutin mittaisiin puheenvuoroihin.

Tapani Mäkinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä puheenvuoroissa edustajat Paatero ja Lindtman nostivat esille muun muassa hallintovaliokunnan mietinnössä esille nostetut kehittämisalueet. Toki ne olivat keskustelussa myöskin viime kaudella, kun tätä aluehallintouudistusta tehtiin. Mutta te unohditte mainita sen, miten paljon ja vaikuttavaa on tässä aluehallintouudistuksessa tehty. Se lista on huomattavan pitkä jo lähtien byrokratian purkamisesta. Erittäin tarkoituksenmukainen, erittäin järkevä valtion aluehallintouudistus on tehty, ja se on nytten kehittämiskohteena nimenomaan eduskunnan pyytämän selonteon pohjalta, mitä osa-alueita tulee jatkossa kehittää, ja sen takia keskustelemme.

Elikkä lähtökohta minun mielestäni on erinomaisen hyvä, ja halusin painottaa nimenomaan sitä, että elämä jatkuu tämänkin jälkeen ja ministeri tässä vaiheessa pitäisi huolta, että sitä kehitystä tapahtuu, eikä vain sitten joskus Säätytalolla jonain kauniina päivänä, jolloin kukaan ei tiedä oikeastaan mistään mitään, että mitä olisi pitänytkään tehdä.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin haluan tukea tätä edellistä puheenvuoroa. Täytyy nähdä tietysti, että tämä on nyt ensimmäinen askel oikeaan suuntaan ja että olemme onnistuneet myös tässä, ja kokonaisuutenahan myös hallintovaliokunta on todennut, että tämä on hyvä uudistus ja olemme onnistuneet aika monessa asiassa.

Iloitsen myös siitä, että hallintovaliokunta omassa mietinnössään katsoo, että kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen tehtävät tulee siirtää ely-keskuksista aluehallintovirastoihin. Sivistysvaliokunnassa totesimme, kun asiaa käsiteltiin siellä, että lasten ja nuorten kannalta on todellakin tärkeätä, että sivistystoimen tehtävät järjestetään toimivina kokonaisuuksina. Olemme voineet todeta, että esimerkiksi liikunnan osalta asiantuntijuus on katoamassa aluehallintotasolta, joten toivon todellakin, että hallitus kiirehtii tämän siirron toimeenpanoa.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä edustajat Turunen ja Myller ja ministeri Virkkunen koskettelivat maakuntahallinnon kehittämistä. Maakuntahallitusten puheenjohtajien neuvottelukunta teki yhdessä Kuntaliiton kanssa viime vuonna ehdotuksen siitä, että jo tällä kaudella valmisteltaisiin maakuntauudistusta, joka seuraisi tätä kuntarakenneuudistusta.

Tärkeätä olisi, että tätä ehkä hiukan nykyistä isompaa maakuntakokoa valmistellaan yhdessä siten, että kunnat pääsevät siihen vaikuttamaan ja että tämä kulkisi näiden valtionhallinnon aluejakomuutosten edellä. Nyt tämä vaalipiirimuutos on huono esimerkki siitä, että kun mennään ikään kuin pakkoraossa sitten tekemään tämmöisiä väkinäisiä yhdistämisiä, niin tulos ei ole onnellinen näitten perinteisten yhteistoimintarakenteiden kannalta.

Nyt tämä maakuntauudistus pitäisi olennaisesti huolellisemmin ja paremmalla ajalla valmistella kuitenkin siten, että tuota kuntauudistuskierrettä seuraisi ripeästi maakuntien kokoaminen voimakkaammiksi ja vahvemmiksi kuntalaisten itsehallinnon välineiksi.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Rouva ministeri totesikin omassa puheenvuorossaan, että maakuntaliittojen asemaa tässä selonteossa on käsitelty liian vähän, niin tulkitsen. Mietintöhän kiinnittää tähän huomiota, antaa pienehkön moitteenkin siitä, että tätä vaikuttavuutta olisi syytä ollut paremmin analysoida.

Täällä on erittäin monessa puheenvuorossa oltu huolissaan maakuntien, maakuntaliittojen asemasta. Eri puoluekannatkin huomioon ottaen on oltu samasta asiasta huolissaan ajatellen nimenomaan, mitä tapahtuu sitten jatkossa. Jos hiukan mutkia oikoo, niin voi sanoa, että sellainen trendi on meneillään tällä hetkellä, ainakin jossakin mitassa, että maakuntien ja maakuntaliittojen asemaa heikennetään ja sitten samalla siinä rinnalla pyritään koko ajan vahvistamaan keskuskaupunkien asemaa laajan alueen ohjaamisessa ja päätöksenteossa. Siis tällaisia trendejä voi havaita.

Kysymys kuuluu, rouva ministeri — kun viittasitte, että ehkä joskus seuraavalla vaalikaudella palataan tähän maakuntien asemaan, aluehallintoon — ovatko nämä ne suuntaviivat, joita tämä nykyinen hallitus (Puhemies koputtaa) katsoo uudistuksen pohjaksi.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Mittavan hankkeen startti on ollut pääasiallisesti plusmerkkinen. Toki monia päällekkäisyyksiä edelleen on, ja henkilöstö on paikoin epätietoinen tehtävistään, toimenkuvistaan liittyen myös siihen, että resursseja vähennetään ja johtaminen ei ole parasta mahdollista.

Mutta tällä uudistuksella on myös valtakunnan rajat ylittävä ulottuvuutensa. Erityisesti lähialueyhteistyö Venäjän kanssa on osittain ollut ongelmallista sen vuoksi, että on ollut epätietoista, kuka ja mikä taho on se suomalainen kumppani: onko se ely, onko se avi, onko se maakuntaliitto? Tähän pitäisi saada selvyyttä, mikä kinkeripiiri oikeasti on se suomalainen kumppani.

Pauliina Viitamies /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan myös osaltani yhtyä niihin kiitoksiin, joita on annettu siitä, että sivistysvaliokunnan lausunto tästä asiasta on otettu huomioon hallintovaliokunnan yksimielisessä mietinnössä, enkä tietenkään malta olla sanomatta, että niinhän me sanoimme tietenkin jo viime kaudella, kun tätä asiaa valmisteltiin, että olisi ehkä kerralla kannattanut uskoa, mitä sivistysvaliokunta lausuu, mutta parempi, että edes nyt.

Toinen huomio, mistä haluan muistuttaa, liittyy näihin ely-keskuksiin. Tuon edelleenkin niitä terveisiä, että meillä ely-keskukset toimivat hyvin eri tavoin eri puolilla maata, ja siinä mielessä olisi hyvä jollakin konstilla saada heidän lupakäytäntöihinsä ja kriteereihinsä hiukan yhtenäisempiä linjauksia.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ensinnäkin totean kyllä edustaja Myllerin ja myös edustaja Koskisen puheenvuoron osalta, että turha on jälkikäteen ihmetellä, mitenkä nämä rajat siellä Itä-Suomessa menevät, kun te riemumielin ensin tämän vaalipiiriuudistuksen täällä muutama kuukausi sitten hyväksyitte.

Minun puheenvuoroni liittyy tähän maakunnallisuuteen, maakuntaliittojen asemaan ja ylipäänsä aluekehitykseen: millaisena hallitus sen kaiken kaikkiaan näkee? Nyt tämän kahden vuoden osalta meillä on monia esimerkkejä, jotka osoittavat, että tämän hallituksen punainen lanka — tai minkä värinen lanka tahansa — on se, että keskitetään ja tehdään suuralueita. On tehty suurkuntia, halutaan tehdä sote-vastuukuntia ja suurvaalipiirejä, ja Itä- ja Pohjois-Suomesta kohta viedään vankilatkin pois. Kysyisin ministeri Virkkuselta sitä, kun keskuskaupunkeja kehitätte ja haluatte kehittää ja maakuntia laitetaan alas, mikä on teidän henkilökohtainen kantanne maakunnallisuudelle, maakuntien roolille jatkossa (Puhemies koputtaa) ja miten aiotte vahvistaa maakuntien päätöksentekoa.

Harri Jaskari /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todellakin, paljon on puhuttu nyt maakuntien roolista tässä jatkossa, ja ihan hienoa, että ministeri korosti juuri sitä, että nyt on keskitytty valtion aluehallinnon yhdistämiseen. Nyt katsottaisiin sitten jatkoa, miten tämä maakuntien rooli vahvistuisi ja kenties tulisi vielä lähemmäksi sitten tätä valtion aluehallintoa ja valtionhallintoa.

Samanlaista olen kuullut kuin edustaja Kääriäinen, että ennen kaikkea ministeriöt ovat keskustelleet aika paljon keskuskuntien kanssa verrattuna siihen, että siinä olisi ollut mukana myöskin aina maakunnan liitto eli koko maakunta. Tätä tietysti olisi hyvä myöskin täältä eduskunnan puolelta korostaa, että olisi tärkeää, että koko maakunta on mukana kaikissa näissä keskusteluissa, ei ainakaan tehdä päätöksiä ennen kuin saadaan myöskin koko maakunnan mielipide.

Sitten vielä edustaja Korhoselle, kun puhuttiin näistä rakennerahastoista: Nythän se olikin historiallinen tilaisuus, kun ministeri Vapaavuori antoi maakuntien liitoille vapaammat kädet katsoa ja sopia ne rahat ja siihen ei liittynytkään niin voimakkaasti keskushallinto. Tämä ei ole ollenkaan huono suunta. Ehkä tässä nyt ollaan menossa hyvään suuntaan.

Raimo Piirainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ensiksi todettava kyllä, että viime kaudella, kun tätä aluehallintouudistusta käytiin, kyllähän silloinen porvarihallitus vei eikä silloin kuulunut ollenkaan opposition ääni. Nyt voimme todeta, että ne uudistukset, mitä tällä hetkellä ollaan tekemässä, on aivan suoraan kirjoitettu sosialidemokraattien vastalauseesta, minkä hallintovaliokunnassa silloin jätimme.

Mutta ennen kaikkea kysymys ministerille, kun yhdistettiin tämä ympäristökeskus ja elinkeinokeskus ja silloin jo mietittiin sitä, kumpi kärki edellä mennään. Täällä on jo viitattu Talvivaaraan, ja minäkin otan sen yhdeksi esimerkiksi tässä tilanteessa: kumpi on vahvempi, elinkeino vai sitten ympäristövalvonta? Mitä nyt tälle on siis todella tehtävissä, tai mitä ministeri aikoo tehdä, että tämä riippuvuus tässä tietyllä tavalla saataisiin katkaistua?

Sitten tämä oto-johtajuus. Tästä myös Hiltunen kysyi ja kysyn minäkin, mitenkä se etenee.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tärkeätä, että tämä prosessi lähtee rivakasti liikkeelle, sillä kaikkein kauheinta on tällä hetkellä se, todellakin, että me kaipaamme näihin lupaprosesseihin joitakin uudistuksia. Tämä on hirvittävä tilanne, että meillä elinkeinoelämä, esimerkiksi maatalouselinkeinon harjoittajat, joutuu näihin pitkällisiin lupaprosesseihin. Tämä on oikeastaan ristiriidassa jopa maakuntaohjelmien ja -strategioiden kanssa. Lupaprosessit kestävät niin kauan, että meillä oikeastaan sitoutuu rahaa, mitä suunnitellaan, sitä ei keritä mahdollisesti käyttämään, ja kaikki vain kyvyttömän lupaprosessin syytä. Eli sen kärjen pitää olla edellä, kun tätä uudistusta tehdään, elinkeinoelämän tarpeet, mikä takaa sen, että työllisyys ja maakunnat pystyvät tekemään strategisia uusia ohjelmia niin, että niitä voidaan ajan hengessä toteuttaa.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt kun tätä aluehallintouudistusta on kehuttu ja pidetty hyvänä, niin minun mielestäni olisi kohtuullista edellyttää, että uusia aluehallintouudistuksia ei aloiteta, sillä nämä aluehallintouudistukset eivät ole ihan pikkuasioita. Vie vuosia ennen kuin organisaatio toimii ja asiat alkavat sujua.

Näihin pitkiin lupaprosesseihin aioin itsekin kiinnittää huomiota, ja minusta pitäisi harkita näille lupa-asioille käsittelytakuuta vähän samalla tavalla kuin ihmisten terveydenhuollossa on tämä hoitotakuu.

Mutta varsinainen kysymys ministerille: Esimerkiksi ely-keskuksen johtaminenhan nyt tällä hetkellä on kolmipäistä johtamista, kun kullakin vastuualueella on oma johtajansa ja tällä oman toimen ohella toimivalla ylijohtajalla ei ole tietenkään otto-oikeutta, eikä sitä voikaan lainsäädännön näkökulmasta olla. Mitä tälle johtajuusongelmalle voitaisiin tehdä, jotta tämä ylijohtajan johtajuusasema jollakin tavalla kuitenkin paranisi ja tämä koordinaatio ja asioitten aikataulut ja muut saataisiin toimimaan niin kuin normaaliorganisaatiossa?

Antti Rantakangas /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Jaskari kysyi tässä aiemmin, miten maakuntien asemaa saadaan vahvistettua. Minulla on ystävyydellä teille vastaus: sillä, että keskusta palaa seuraavaan hallitukseen.

On ollut ilo havaita täällä monissa puheenvuoroissa myönteistä palautetta keskustan johdolla toteutetulle aluehallintouudistukselle, jossa oli kaksi päätavoitetta: hallinnon tehostaminen ja maakuntien puhevallan vahvistaminen. Nyt tämän hallituksen osalta on valitettavasti käynyt kahdella rintamalla huonosti. Maakunnat, maakuntien liitot suhteessa keskuskaupunkeihin — siinä selkeästi valtaa on siirretty maakuntien liitoilta keskuskaupunkeihin, kuten esimerkiksi edustaja Kääriäinen totesi. Ja toinen, missä on käynyt huonosti, on maakuntien ja keskushallinnon rooli. Nyt on oikeasti käynyt niin, että ministeriöitten asema on vahvistunut ja maakuntien asema heikentynyt tässä kamppailussa resurssijaon osalta ja myöskin päätösvallan osalta.

Tässä rakennerahastovarojen jaossahan olivat maakunnat ota tai jätä -tilanteessa Itä- ja Pohjois-Suomessa. Olisi syntynyt vielä huonompi ratkaisu, jos elinkeinoministeri olisi tämän ratkaisun yksin tehnyt, ja sen takia neuvotteluasetelma ei ollut oikein reilu, mutta ratkaisu mikä ratkaisu. Sen kanssa joudutaan nyt elämään.

Tuula Peltonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täytyy myös todeta, että oli ilo kuulla tästä sivistyksen toimialan mahdollisesta keskittämisestä aviin sitten vuoden 14 alusta. Se on todellakin sivistysvaliokunnalla ollut yksi huolenaihe silloin jo käsittelyssä. Mutta olisin halunnut kysyä ministeriltä, sisältyykö tähän myös pohdinta siitä, kun meillä on opettajien, rehtoreiden ja muun opetushenkilöstön täydennyskoulutus vuodesta 2010 ollut eri virastoissa, eli ammatillinen aikuiskoulutus elyssä ja yleissivistävä tuolla avissa, onko tähän tulossa muutoksia opettajankoulutuksen osalta?

Kaj Turunen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Otan tämän asian nyt esille toisen kerran sen takia, koska ministeri jätti ensimmäiseen kysymykseen vastaamatta, ja myös Jalonen kysyi tätä samaa asiaa: Onko kuntarakenneuudistuksen jälkeen tulossa maakuntarakenneuudistus? Valmistellaanko sitä jo tässä hallituksessa? Kaikki merkit viittaavat siihen. Etelä-Savo on hyvä esimerkki siitä, että viranomaisyhteistyö on siirretty pohjoiseen, vaalipiiri etelään. Meillä on maakuntajohtaja lähtemässä pois Etelä-Savosta, siirtymässä Etelä-Karjalaan, ja julkisuudessa antaa lausuntoja, että osa Etelä-Savosta pitäisi liittää Etelä-Karjalaan, osa sinne ja tuo osa tuonne. Kaikki nämä merkit ja viitteet ovat siihen, että jonkinnäköistä tämmöistä maakuntia koskevaa rakenneuudistusta ollaan tekemässä. Sen vuoksi, ministeri Virkkunen, kysynkin, valmistellaanko sitä tällä hetkellä ministeriössä. (Seppo Kääriäinen: Hyvä kysymys!)

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vähän lupaprosesseilla jatketaan, koska sekä ympäristövaliokunta että myöskin talousvaliokunta on voimakkaalla tavalla kiinnittänyt omissa lausunnoissaan niihin huomiota ja ympäristölupien hoitamisen kannalta resurssien pysyvä pieneneminen on todella huolestuttava juttu. Edustaja Myllykoski puhui lämpimästi elinkeinoelämän tarpeista. Se on näin. Siellähän vaikuttaa resurssitarve tai resurssien vaje ja sitten myöskin se, että osittain nämä ympäristölupahakemukset on luvattoman huonosti täytetty ja tehty. Niitä pyydetään jopa kymmenen kertaa täydentämään. Tässä asiassa pitää ihan oikeasti terästäytyä, tällaiset täysin puutteelliset hakemukset pitää voida jättää tulevaisuudessa myöskin käsittelemättä.

Sitten ihan muutama sana. Kunnianarvoisa edustaja Kopra nosti esille tämän, onko keskittäminen nyt kaikein viisainta asiaa. Hän on maakuntaliiton ykköspuheenjohtaja, minä olen varapuheenjohtaja. Olen Kopran kanssa täsmälleen samaa mieltä, että kannattaa harkita erinomaisen tarkkaan tämä asia.

Sinuhe Wallinheimo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luvitus- ja valitusprosessien kesto on edelleen suomalaisen aluehallinnon isoimpia epäkohtia, niin kuin edustajat Eestilä ja Myllykoski ottivat esille. Edellisten hallituksien aikana parannusta tilanteeseen haettiin erityisesti rakenteita uudistamalla, samoin kuin keskustavetoisella hallituksella jäi sähköisen asioinnin kehittäminen valitettavasti kokonaan sivuraiteille. On kuitenkin selvää, että jos meillä oikeasti haluttaisiin saattaa kaikki aluehallinnon palvelut sen yhden luukun taakse, on ainoa tie sähköisten palvelujen lisääminen. Kysyisinkin ministeri Virkkuselta sitä, miten näitä aluehallinnon sähköisiä palveluita tullaan vielä tämän hallituksen aikana kehittämään ja olisiko ministerin mielestä paikallaan kirjata jo seuraavan hallituksen ohjelmaan tavoitteeksi kattavan sähköisen aluehallintopalvelun luominen kaikille suomalaisille.

Tytti Tuppurainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pohjoispohjalaisena kiinnitän huomiota maakuntahallintoon minäkin. Vaikka pääsääntöisesti aluehallintouudistusta voi kiitellä onnistuneeksi, niin kyllä täytyy tunnustaa, ettei sen tavoite maakunnan liittojen roolin vahvistamisesta ole toteutunut toivotulla tavalla. Valtion aluehallintoviranomaisten ja maakuntaliittojen välinen yhteistyö ei ole kehittynyt sillä tavalla kuin me aluehallintouudistusta toteuttaessamme asetimme tavoitteeksi. Jatkossa maakunnan liittojen aluekehitystyötä koordinoivaan rooliin tulee panostaa enemmän ja ely-keskusten ja maakunnan liittojen yhteistyötä tulee terästää. On sinänsä valitettavaa, kuten ministerikin tunnusti, ettei selonteossa maakuntaliittojen asemaa ole juurikaan käsitelty. Tähän täytyy jatkossa paneutua paremmin.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Jaskari tuossa äskeisessä puheenvuorossaan totesi, että ministeri Vapaavuori kuunteli maakuntien ja ely-keskusten ääntä. Näin hän teki, ja kyllä minä voin hänelle siitä kiitosta antaa, että hän todella hyväksyi sen yhteisen ratkaisun, minkä ely-keskukset ja maakuntien liitot yhteisesti hyväksyivät rakennerahastovarojen jaoksi. Tietysti pitää nyt muistaa se, että rakennerahastovarat kaiken kaikkiaan leikkaantuivat lähes neljänneksen, ja tästä potista ministeriöt pyrkivät saamaan vielä tämmöisiin valtakunnallisiin teemoihin jopa 15—25 prosenttia. Onneksi neuvotteluissa vähän päästiin tällaiseen parempaan ratkaisuun. Näitten pyrkimysten lisäksi ministeriöt pyrkivät edelleen näillä kumppanuussopimuksilla ottamaan päätösvaltaa maakuntien rahoituksesta itselleen. Eli kyllä tässä koko ajan on semmoinen tietynlainen vyörytys siihen, että keskushallinto ottaa alueilta valtaa itselleen. Se on väärä suunta.

Merja Mäkisalo-Ropponen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä uudistuksessa alueelliset työsuojelupiirit lakkautettiin ja yhdistettiin osaksi uusina virastoina perustettuja aluehallintovirastoja.

Kokemukset tästä muutoksesta ovat hyvin erilaisia eri puolilla Suomea. Myös ministeriötason ja joillakin alueilla aluetason arviot uudistuksen vaikutuksista ja työsuojelun vastuualueen toimintaedellytyksistä poikkeavat huomattavasti toisistaan. Osittain nämä käsityserot johtuvat ilmeisesti siitä, että alueet ovat hyvin erilaisia valvottavien määrän ja maantieteellisen alueen laajuuden osalta ja tämä on aiheuttanut käytännön ongelmia. Kysynkin ministeriltä osittain edustaja Myllerin tavoin: onko aluehallintovirastojen määrää ja erityisesti sitä aluejakoa tarkoitus arvioida jossain vaiheessa uudelleen esimerkiksi, kuten edustaja Myller kysyi, Itä-Suomessa huomioiden nämä uudet vaalipiirijaot, ja jos, niin millä aikataululla?

Kalle Jokinen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Opposition taholta kannettiin huolta siitä, että aluehallintoviranomaisilla on liian vähän resursseja valvoa muun muassa lastensuojelun aluetta. Ehkä siellä näin onkin, ja samoin lupien käsittelyajat ovat liian pitkiä.

Toisaalta, kun olen seurannut eri elinkeinoelämän hankkeita esimerkiksi Hämeen ja Kaakkois-Suomen ely-alueilla, tuntuu, että on vähän liikaakin aikaa, koska tuntuu, että on isoja hankkeita mutta ne eivät etene, ne jumittuvat muiden kannatuksesta ja puollosta huolimatta ely-keskusten rattaisiin. Tässä taloudellisessa tilanteessa ely-keskusten roolin pitäisi olla varsinaisesti kasvua ja työllisyyttä tukeva eikä jarrumiehen rooli. Eli onko nyt kysymys siitä, että ei ole oikein ymmärretty sitä, kenenkä palveluksessa siellä ollaan? Kysynkin ministeriltä: millä tasolla on tällä hetkellä yritys- ja työllisyysvaikutusten arvioin-ti aluehallintoviranomaisten lupaharkintaprosesseissa?

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Tämän debattiosuuden päätteeksi ministerille yhteenvetopuheenvuoro. Lähdetään 5 minuutista, mutta ei nyt ammuta, jos se menee minuutin pitkäksi.

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Kiitos näistä puheenvuoroista.

Täällä aika vahvasti nousi nyt esiin se, että maakuntaliittojen asemaa olisi jollakin viisiin heikennetty tällä hallituskaudella. Itse en kyllä tunnista yhtäkään sellaista lainsäädäntöä tai asetusta, jossa olisi jollakin tavalla muutettu maakuntaliittojen asemaa suhteessa muun muassa keskuskaupunkeihin, mikä väite täällä nousi aika vahvasti esiin, että jollakin tavalla tässä olisi ollut joitain muutoksia tältä osin. Varmasti on niin, että kaikki ne tavoitteet, joita aluehallinnon uudistuksessa asetettiin maakuntaliittojen asemalle ja roolille aluekehitystyössä, eivät ole täysimääräisesti välttämättä kaikilla alueilla toteutuneet, mutta tästä on tarpeen tehdä jatkossa myös arviointia ja tältä pohjalta tarvittavia johtopäätöksiä, kuten hallintovaliokunta on omassa mietinnössään nostanut esiin.

Itse asiassa tässä juuri muutama viikko sitten todellakin hallitus linjasi näitten uusien rakennerahastovarojen käyttöä, ja aivan kuten täällä todettiin, siinä ely-keskukset ja maakuntien liitot tekivät todella merkittävän yhteisen työn, rakensivat yhteisen esityksen, ja hallitus kunnioitti tuota työtä omassa ehdotuksessaan jatkolinjauksiksi. Sehän käytännössä tarkoitti sitä, että ministeriöiden tavoitteet eivät sellaisenaan toteutuneet eivätkä monet niistä keskushallinnon tavoitteista, joita siellä ehkä oli asetettu, vaan katsottiin, että tämä maakuntaliittojen ja ely-keskusten ehdotus oli sellainen, joka haluttiin nimenomaan toteuttaa, ja tältäkään osin ei voi millään tavalla sanoa, että maakuntaliittojen asemaa olisi heikennetty. Erityisen arvostettavaa tämä oli tässä tilanteessa, jossa tiedämme, että resurssit tulevat olemaan tulevalla rakennerahastokaudella huomattavasti niukemmat kuin ne ovat tähän saakka olleet.

Täällä kysyttiin maakuntarakenneuudistuksesta. Tässä nykyisen Kataisen hallituksen ohjelmassa painopistealueeksi on nimenomaan otettu paikallishallinnon uudistaminen ja toisaalta lähdetty siitä, että myös keskushallinnon uudistustarpeet on selvitettävä. Sitä työtä on tehty kuluneen vuoden aikana, ja on todettu, että myös keskushallinnossa on merkittäviä uudistamisen tarpeita. Meillä on eri vuosikymmenten aikana aluehallintoon kohdistunut monia uudistuksia, mutta valtion on syytä katsoa myös omia ministeriöitään ja niiden toimintatapoja ja kiinnittää huomiota siihen, miten siellä voitaisiin uudistaa toimintaa niin, että toimittaisiin yhtenäisempänä valtiona asukkaiden, kansalaisten ja yritysten suuntaan. Tältä osin, kun nyt on meneillään paikallishallinnon uudistus, kuntauudistus, on luontevaa, että kun sen tulokset ovat paremmin nähtävissä seuraavien vuosien aikana, se tulee varmasti vaikuttamaan jatkossa niin sanottuun väliportaan hallintoon eli avien, elyjen, maakuntaliittojen rooliin ja mahdollisesti myös aluejakoihin. Pidän sitä aika luontevana, mutta tällä hetkellä on perusteltua nimenomaan keskittyä tähän paikallistason uudistukseen ja sen jälkeen sitten katsoa, mitä uudistustarpeita se asettaa väliportaalle.

Täällä kysyttiin myös henkilökohtaista näkemystäni aluehallinnon roolista kaiken kaikkiaan. Itse katson, että Suomessa, kun on verraten vähän kansalaisia, vain viisi miljoonaa ihmistä, meillä ei tarvita kovinkaan monia hallinnon tasoja. Itse pitäisin parhaana sellaista hallintoa, että meillä olisi mahdollisimman vahvat kunnat ja sen lisäksi valtionhallinnon taso, mutta ei kovinkaan merkittävästi siinä välissä tarvittaisi väliportaan hallintoa. Tästähän meillä poliittisilla puolueilla on sitten erilaisia näkemyksiä, mutta hallituksen ohjelmassa painopisteeksi on otettu nyt nimenomaan tuon paikallistason vahvistaminen.

Täällä nousi esiin myös ely-johtajien asema kaiken kaikkiaan. Siitä myös hallitus oli omassa selonteossaan katsonut, että on syytä selvittää tarve päätoimisiin ylijohtajiin ely-keskuksissa. Tältä osinhan hallintovaliokunta omassa mietinnössään yhtyi tuohon näkemykseen, että tuo selvitys on syytä tehdä ja arvioida sen pohjalta, olisiko toimintamallia tältä osin muutettava.

Täällä nousi esiin useammassa puheenvuorossa lupamenettelyiden hitaus kaiken kaikkiaan. Tältä osin kaikkien on syytä käydä läpi omat prosessinsa, mutta muun muassa työ- ja elinkeinoministeriö on pyytänyt suoraan myös alueilta ehdotuksia siitä, miten pitäisi toimintatapoja uudistaa, että saataisiin muun muassa turvelupien osalta prosessit toimimaan nykyistä nopeammin. Eli kyllä se on todettu, että monien hankkeiden osalta se, että lupaprosessit pitkittyvät ja niissä saattaa olla vuosienkin viive, estää sitä, että voitaisiin toimia muun muassa energiapolitiikan ja elinkeinopolitiikan kannalta tehokkaalla tavalla. Tuota työtä pyritään myös tekemään yhteistyössä alueiden kanssa eli ottamaan sieltä aloitteita vastaan siitä, miten siellä asiantuntijat ja toimijat näkevät, missä ovat ne pullonkaulat, mihin voisimme vaikuttaa.

Täällä edelleen nousi keskustelussa esiin tuo sähköisten palveluiden ja asioinnin tarve, johon jo aiemmassa puheenvuorossani viittasin. Kyllä tavoitteena on mahdollisimman paljon myös automatisoida nyt niitä prosesseja, mitkä on mahdollista automatisoida, jotta voisimme sitten suunnata sen inhimillisen tekemisen sinne, missä tarvitaan edelleenkin ihmisten osallistumista ja tekemistä.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

No niin, sitten lähdemme puhujalistaan.

Mikaela  Nylander /r:

Värderade talman! Den regionförvaltningsreform som nu utvärderas verkställdes med en snabb tidtabell och trädde i kraft 1 januari 2010. Reformen har således varit i kraft endast en kort tid och i det här skedet är det inte möjligt att fullständigt utvärdera dess effekter. Med anledning av de olika utskottens utlåtanden kan vi ändå konstatera att reformen som helhet hittills förverkligats ganska bra. Det finns ändå mycket att förbättra på många håll inom regionförvaltningen.

Ympäristöhallinnon osalta on syytä kiinnittää huomiota erityisesti lupahakemusten käsittelyaikoihin. Kansalaisten oikeusturvan kannalta on keskeistä, että lupahakemukset pystytään käsittelemään ilman aiheetonta viivästystä. Ympäristöhallinnon pienenneet resurssit vaikeuttavat tämän vaatimuksen toteutumista. Pienemmät resurssit ovat myös vähentäneet valvontakäyntien määrää samalla, kun esimerkiksi kaivosteollisuuden kasvu Suomessa on lisännyt valvonnan tarvetta moninkertaisesti. Tämän yhtälön ratkaisemisen kannalta on välttämätöntä, että nykyiset pienemmät resurssit voidaan hyödyntää tehokkaasti. Kannatan siksi ympäristövaliokunnan ehdotusta siitä, että selvitetään mahdollisuuksia lupamenettelyiden keventämiseksi tai muuttamiseksi normipohjaiseksi pienimuotoisen toiminnan osalta.

Arvoisa puhemies! Sivistystoimen kannalta on huomionarvoista, että hallintovaliokunta omassa mietinnössään katsoo, että kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen tehtävät tulee siirtää ely-keskuksista aluehallintovirastoihin. Sivistysvaliokunta totesi jo vuonna 2009, että lasten ja nuorten kannalta on tärkeätä, että sivistystoimen tehtävät tulisi järjestää toimivana kokonaisuutena niin, että tehtäviä ei sijoiteta eri viranomaisten hoidettavaksi. Esimerkiksi liikunnan osalta asiantuntijuus on katoamassa aluehallintotasolta. Tämä kehitys on huolestuttavaa, kun samalla esimerkiksi nuorten miesten riittämätön liikunta on kasvamassa suureksi ongelmaksi niin hyvinvoinnin kuin kansantalouden kannalta. Kannatan siksi lämpimästi, että kirjasto-, liikunta ja nuorisotoimen tehtävät siirretään aluehallintovirastoihin. Toivon myös, että hallitus kiirehtii tämän siirron toimeenpanoa.

Med tanke på det faktiska förverkligandet av medborgarnas språkliga rättigheter innehåller statsrådets redogörelse oroväckande information. Enkäten Kielibarometri - Språkbarometern 2012 visar att de vitsord som de svenskspråkiga gav till NTM-centralerna var det lägsta vitsordet som någon av de granskade statliga myndigheterna fick.

Grundlagsutskottet har i sitt eget utlåtande ansett att det är viktigt att den svenskspråkiga servicen, såväl vid NTM-centalerna som vid övriga regionförvaltningsmyndigheter utvecklas. Det är lätt att omfatta denna ståndpunkt. De språkliga rättigheterna bör förverkligas i praktiken så att var och en på sitt eget modersmål, svenska eller finska, kan sköta sina ärenden vid NTM-centralerna.

On myös perusteltua kiinnittää huomiota maakuntaliittojen asemaan suhteessa aluehallintoviranomaisiin. Aluehallintouudistuksen tärkeimpiä tavoitteita oli vahvistaa maakunnan liittojen roolia alueiden kehitystyössä ja lisätä valtion aluehallinnon ja maakunnan liittojen yhteistyötä. Nyt näyttää kuitenkin siltä, että maakunnan liittojen aseman vahvistaminen ei ole toteutunut siinä laajuudessa kuin olisi pitänyt. Parannettavaa siis riittää. Yhdyn hallintovaliokunnan näkemykseen siitä, että maakuntaohjelmien ja niiden toteuttamissuunnitelmien vaikuttavuutta on tehostettava. Lisäksi maakunnan liittojen tulee olla mukana ely-keskusten ja keskushallinnon tulossopimusmenettelyssä.

Ärade talman! Den genomgripande målsättningen för regionförvaltningsreformen var att åstadkomma en medborgarvänlig och kundorienterad förvaltning. Även om vi nu är inne på rätt väg finns det mycket att förbättra, vilket påvisas bland annat av den bristande servicen på svenska vid NTM-centralerna och förlängda behandlingstider inom miljösektorn.

Merja  Mäkisalo-Ropponen  /sd:

Arvoisa puhemies! Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisten perusteella on ilmeistä, että joillakin alueilla työsuojelun organisoinnissa on toiminnallisia ongelmia ja kehittämiskohteita. Koska muutoksesta on kulunut vasta lyhyt aika, on vaikea arvioida, johtuvatko nämä ongelmat uudistuksesta sinällään, toimintakulttuurien yhteentörmäyksestä ja siitä johtuvasta epätietoisuudesta, vai ovatko kyseessä esimerkiksi johtamisen ongelmat.

Esiin tulleisiin ongelmiin on kuitenkin määrätietoisesti puututtava, sillä ne tuntuvat työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan asiantuntijakuulemisten perusteella vaikeuttavan tällä hetkellä perustehtävän toteuttamista ja työntekijöiden hyvinvointia. Lisäksi haasteita on esiintynyt siinä, että työsuojelun vastuualueet poikkeavat aluehallintoviraston muista vastuualueista toiminnan kohteen ja työn luonteen vuoksi eikä työsuojelun vastuualueilla työskenteleviin voi esimerkiksi soveltaa samanlaisia työmatkojen ja työajan seurannan käytäntöjä. Joissakin asiantuntijalausunnoissa tuli esille huoli työsuojelun resurssien riittävyydestä jatkossa. Tämä huoli on otettava vakavasti. Lisäksi työsuojelun vastuualueen ohjausta ja johtamista on selkeytettävä.

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonta on uudistuksessa kehittynyt aikaisempaa systemaattisemmaksi ja yhtenäisemmäksi. Ongelmana ovat kuitenkin resurssien puutteet. Kantelut ja epäkohtailmoitukset ovat lisääntyneet, ja aluevalvontaviranomaisille on tullut runsaasti uusia tehtäviä. Kansalaisten oikeuksien ja yhdenvertaisten, laadukkaiden palvelujen saaminen edellyttää nykyistä parempia valvontaresursseja. Puutteelliset valvontaresurssit vaikeuttavat lakisääteisten tehtävien toteuttamista. Tilanne on joiltain osin jopa kestämätön.

Kanteluiden keskimääräinen käsittelyaikatavoite on noin kahdeksan kuukautta, mutta viime vuonna kanteluiden käsittelyajat olivat reilusta kahdeksasta kuukaudesta jopa kolmeentoista kuukauteen. Enimmillään käsittely kesti peräti kolme vuotta ja kahdeksan kuukautta. Resurssien puute vaikeuttaa myös lisääntyneiden lastensuojeluun liittyvien kanteluiden ja muiden valvonta-asioiden ripeää käsittelyä.

Valvontatoiminnan painopisteen tulisi olla ennalta ehkäisevässä toiminnassa, mutta sosiaali- ja terveysvaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan ennalta ehkäisevään valvontaan ei riitä resursseja. Resurssien varmistamisen lisäksi aluehallintoviranomaisten ja Valviran välistä työnjakoa on kehitettävä nopealla aikataululla, sillä näiden kahden toimijan välisessä työnjaossa on edelleen paljon epäselvyyksiä. Myös tietojärjestelmien puutteet ja häiriöt ovat vieneet resursseja perustehtävästä ja aiheuttaneet paljon sotkuja ja epäselvyyksiä. Onkin käsittämätöntä, miten vaikeaa tässä uudistuksessa on ollut tietojärjestelmän ja puhelinpalvelujen kuntoon laittaminen.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kokonaisarvioinnin tekeminen on osittain vaikeaa, koska muutoksesta on kulunut vielä sangen vähän aikaa. Paljon myönteistä on kyllä tapahtunut, mutta myös paljon erilaisia ongelmia ja kehittämishaasteita on noussut esille. Toivon näihin epäkohtiin tartuttavan ripeästi kaikilla hallinnon tasoilla, sillä osa näistä epäkohdista vaikeuttaa kansalaisten tasavertaisten ja oikeudenmukaisten palvelujen saantia.

Tytti Tuppurainen /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvä hallinto on parhaimmillaan merkittävä kilpailuetu. Edellisellä vaalikaudella toteutettu aluehallintouudistus on ollut merkittävä hallinnon uudelleenorganisointi. Sen tavoitteet olivat hyvät. Aluehallinto tuli saada tehokkaaksi, tulokselliseksi ja ennen kaikkea kansalais- ja asiakaslähtöiseksi. Tavoite oli myös selkeyttää eri toimijoiden työnjakoa sekä karsia viranomaisten määrää.

Aluehallintouudistus vietiin läpi kiireisellä aikataululla, ja on paikallaan tunnustaa, että osa etukäteen ennakoiduista ongelmista on toteutunut. Tämä näkyy esimerkiksi lupahakemusten käsittelyajoissa, mihin maa- ja metsätalousvaliokunta kiinnitti omassa lausunnossaan huomiota. Valiokunnasta vaadimme, että erityisesti aluehallintovirastojen ympäristölupakäsittelyn resurssit on turvattava ja raskaita lupaprosesseja kehitettävä.

Sosialidemokraatit kiinnittivät aluehallintouudistusta suunniteltaessa huomiota ympäristöhallinnon rooliin. Me kannoimme huolta siitä, että ympäristöasiat jäisivät elinkeinojen kehittämisen jalkoihin. Selonteon ja valiokunnassa kuultujen asiantuntijakuulemisten valossa aiheeseen on ollut syytä kiinnittää huomiota, mutta toisaalta varsinaisia ylitsekäymättömiä ongelmia ei ole ilmennyt. On kuitenkin jatkossakin huolehdittava siitä, että yleistä etua ja sen valvontaa koskeva päätöksenteko erityisesti ympäristöhallinnon osalta on riippumatonta. Maa- ja metsätalousvaliokunnassa kiinnitimme huomiota esimerkiksi kalatalouden yleisen edun valvonnan turvaamiseen ely-keskuksissa.

Arvoisa puhemies! Tässä jo aiemmin kiinnitin huomiota maakuntaliittojen rooliin. Tavoitteet aluehallintouudistuksen osalta maakunnan liittojen roolin ja aseman korostamisesta eivät ole toteutuneet toivotulla tavalla. Jatkossa on kiinnitettävä enemmän huomiota maakunnan liittojen koordinoivaan rooliin aluetasolla, ja yhteistyötä ely-keskusten ja maakuntaliittojen kesken on tiivistettävä. Näin me kytkemme aluehallinnon demokraattisesti tuotettuun, maakunnan liiton kautta kanavoituvaan alueen tahtoon.

Lea Mäkipää /ps:

Arvoisa puhemies! Aluehallintouudistuksen yksi tärkeä tavoite oli viranomaisten määrän karsiminen ja sitä kautta myöskin byrokratian vähentäminen ja säästöjen saaminen. Onko tässä onnistuttu, ja jos on, niin missä se näkyy?

Aluehallinnon organisaatiorakenne on keventynyt, ja päällekkäisyyksiä on poistunut. Strateginen suunnittelu on saanut aikaan uudenlaista yhteistyötä ja keskustelua ministeriöiden välillä, ja myös aluetasolla yhteistyö on tiivistynyt. Tehtävien jakautuminen aluehallintovirastojen ja ely-keskusten kesken noudattaa pääosin aluehallintouudistuksen tavoitetta.

Aluehallinnon resurssivajetta on jouduttu eräiltä osin toistuvastikin paikkaamaan lisätalousarvioilla, mikä ei tue organisaation pitkäjänteistä suunnittelua ja kehittämistä. Tätä työntekijöihin kohdistuvaa, tuottavuusohjelman nimissä tehtyä vähennystä ja sen seurauksia olemme puolueena jo viime vaalikaudella kritisoineet. Kun joillakin osa-alueilla reilusti yli puolet esimiehistä ilmoittaa, että tulostavoitteet ovat toteutuneet huonommin kuin ennen uudistusta, ei voi sanoa, että muutos olisi kaikilta osin onnistunut. Se johtunee ainakin osittain edellä mainitusta resurssipulasta.

Ongelmia todetaan myös sivistystoimen hallinnonalan sijoittamisissa, joissa eri toimintoja on sijoitettu valiokunnan esityksen vastaisesti. Nyt nähdäänkin tarpeellisena kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen uudelleen sijoittaminen aluehallintovirastoihin sivistysvaliokunnan aikaisemman esityksen mukaisesti.

Sosiaali- ja terveyspuolen valvonnassa todetaan suuria puutteita. Kun kanteluiden käsittelyajat ovat keskimäärinkin yli 8 kuukautta ja pisimmät jopa vuosia, ollaan hyvin kaukana hyvästä hallintotavasta. Erityistä huolta tulee kantaa lastensuojeluun liittyvän valvonnan puutteesta, kuten täällä jo mainittiinkin. Sosiaali- ja terveysvaliokunta lausunnossaan esittää lastensuojelun laatusuositusten valmistelua ja valtakunnallisen lastensuojelun valvontaohjelman käynnistämistä pikaisesti. Tuohon esitykseen on helppo yhtyä.

Työ- ja tasa-arvovaliokunnan saaman selvityksen mukaan työsuojelun siirto aluehallintovirastoon ei ole sujunut ongelmitta. Työsuojeluvalvonnan tunnettavuus ja tavoitettavuus ovat olennaisesti heikentyneet. Esimerkiksi Ammattiliitto Pron luottamushenkilöiden tekemiä valvontapyyntöjä ei ole työnsuojelun vastuualueella kyetty tekemään tai pyyntöön ei ole vastattu kohtuullisessa ajassa. Koska suomalaisessa yhteiskunnassa ollaan panostamassa merkittävästi työurien pituuden lisäämiseen, tulee työsuojeluvalvonnan merkitys entisestään kasvamaan ja tähän olisi tarvittavat voimavarat löydettävä.

Työmarkkinajärjestöt ovat viime lokakuussa esittäneet toimenpiteitä työsuojeluvalvonnan resurssien riittävyyden ja tarkoituksenmukaisen kohdentamisen, toimivaltuuksien ja hallinnon kehittämiseksi. Järjestöjen näkemys on se, että työsuojelutarkastajilla tulisi olla valtakunnallinen toimivalta siten, että sen käyttö oman alueen ulkopuolella edellyttää asianomaisen aluejohtajan valtuutusta.

Aluehallinnon uudistamisessa tarkoituksena on tuottavuuden parantaminen, ja se yksinkertaisesti tarkoittaa henkilöstömäärän vähentämistä, on puhuttu 20 prosentista. Tämä johtaa siihen, että asioita ei voida käsitellä, mitenkä pitäisi, ja asiakastyytyväisyys on sen mukaista.

Erityisesti ympäristöhallinnon kohdalla ratkaisuun sijoittaa ympäristöluvat aluehallintovirastoihin on suhtauduttu hyvin kriittisesti. Tämä toimimattomuus todettiin jo muun muassa Talvivaaran asioiden hoidossa syksyn aikana. Varsinkin ympäristöasioissa päätösten saamisen hitaus on ollut ongelmallista. Aikanaan 2009 silloinen ministeri Kiviniemi ilmoitti, että uudistus parantaa erityisesti maaseutuelinkeinojen palvelu- ja toimintaedellytyksiä. Nyt on todettu, että erityisesti elinkeinoelämän ja maatalousyrittäjien kannalta ongelmana on lupamenettelyjen hitaus varsin pienissäkin hankkeissa. Prosessit aluehallinnossa ovat muuttuneet asiakkaan kannalta niin monimutkaisiksi, että hän tarvitsee erillistä asiantuntija-apua asioidessaan aluehallintovirastossa.

Arvoisa puhemies! Vaikka aluehallintouudistuksella on hyviä puolia, näyttäisi siltä, että se on osittain tehty samaan tapaan kuin nyt aiotut kunta- ja sote-uudistus: tehdään monilta osin pikaisia suunnitelmia, laitetaan ne käytäntöön ja vasta sen jälkeen katsotaan, miten mahtaa toimia.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Aluehallintouudistuksen on jo todettu olleen pääosin tai ainakin joiltakin osin onnistunut ja kannattava. Työnjako elyjen, avien ja maakuntaliittojen välillä on osin toiminut. Yhtenä sen päätavoitteista kuitenkin oli nostaa maakuntien rooli vahvempaan asemaan. Hallintovaliokunnan mietinnössä toteamme, että maakuntaliittojen vaikuttavuutta oli määrä lisätä samoin kuin valtion, aluehallinnon ja maakuntaliittojen yhteistyötä. Tätä ei kuitenkaan käsitelty selonteossa vaan sivuutettiin melkein kokonaan. Myös seuranta ja valvonta ovat jääneet puolitiehen. Minusta oli myönteistä ja hyvä, että ministerikin tämän seikan myönsi.

Sitä vastoin ministeri todisteli, että maakuntien suhdetta keskuskaupunkeihin ei tämä hallitus olisi heikentämässä. Tästä olen jyrkästi eri mieltä. Hallitus on nimittäin monin eri keinoin heikentämässä maakuntia ja vahvistamassa keskuskaupunkeja. Tästä esimerkkinä muun muassa valtiojohtoiset MAL-sopimukset, kasvusopimukset sekä sote-uudistuksen vastuukuntamalli.

On selvää, että maakuntia tarvitaan vahvaksi kansanvaltaiseksi ja demokraattiseksi aluehallinnoksi kuntien ja valtion väliin. Maakunnille kuuluu luontevasti alueiden kehittäminen ja elinvoimaisuuden ylläpitäminen, aluesuunnittelu ja edunvalvonta. Yhtenä esimerkkinä mainittakoon EU:n aluekehitysrahat, joita Suomi saa nimenomaan, suurimmalta osin, Itä- ja Pohjois-Suomen erityisolosuhteiden vuoksi ja takia. Näiden tehtävien kannalta on selvä tarve kolmijakoiselle — valtio, maakunnat, kunnat — tehtävien jaolle. Esimerkiksi Kuntaliiton lausunnon mukaan vahvat peruskunnatkaan eivät poista tarvetta sellaiselta taholta, joka hoitaa alueen tehtäviä kuntarajojen yli.

Arvoisa puhemies! Nykyisen hallituksen ohjelma ei kuitenkaan oikein tunnusta maakuntia saati sitten tue aluekehitystä. Päinvastoin maakuntaliittojen roolia pienennetään jatkuvasti ja toivotaan keinotekoisten suurkuntien hoitavan niiltä jäävän aukon. Maakuntien kehittämisrahan leikkaus kertoo sen, että tälle hallitukselle alueiden kehittäminen ja niiden elinvoimaisuuden ylläpitäminen ei ole kovinkaan tärkeää. Vastausta siihen, miten hallitus aikoo järjestää vaikkapa maakuntien edunvalvonta- ja aluekehitystehtävät, ei ole saatu. Jos itse maakuntien rooli painetaan alas, onko ajatus se, että valtionhallinnon tasolla osataan päättää kaikkien alueidemme parhaasta edusta?

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokuntaan saapuneitten asiantuntijalausuntojenkin mukaan aluehallinnossa tulee huomioida aluerajojen mahdollisimman looginen noudattaminen. Kuntauudistuksen jättikunnat, vaalipiiriuudistus, sote-uudistus ovat kaikki muodostamassa uusia, erilaisia rajoja. Maakuntien rajat ristiin rastiin halkovilla ja ylittävillä uudistuksilla luodaan pelkkää hämmennystä ja epäjohdonmukaisuutta. Aluehallintoa pohdittaessa asiakasnäkökulma on myös vähintäänkin yhtä tärkeä seikka kuin hallinnolliset asiat. Säästöt eivät saa aiheuttaa kohtuuttomiksi venyviä lupa-aikoja ja hankaluuksia asiakkaalle. Tämä on noussut tänäänkin esiin nimenomaan ympäristöluvituksessa.

Sitten on vielä tämä demokratianäkökulma, josta olen aivan erityisen huolissani. Paikallis- ja lähivaikuttaminen käy jopa sietämättömän hankalaksi jo kuntauudistuksen mahdollisesti synnyttämien jättikuntien myötä. Liittyvissä pienemmissä kunnissa äänestysinto laskee, kun keskuskuntien ehdokkaat jo lähtökohtaisesti ovat tunnettuina vahvoilla. Demokratia ja perustuslakiin kirjattu paikallinen itsehallinto rapistuvat. Sama ilmiö toteutuu maakuntien kohdalla, jos niiden roolia ja toimielimiä vähätellään.

Arvoisa puhemies! Minusta näyttää siltä, että selonteko on kirjoitettu nimenomaan valtiovarainministeriön toimesta ja asioita on kuvattu ensisijaisesti avien näkökulmasta. Tavallisen kansalaisen, yrittäjien, maatalouselinkeinon ja maakuntien kehittämisen näkökulmasta ely-keskusten rooli on kuitenkin ratkaisevampaa. Ely-keskusten kautta maakuntiin kanavoituu todella merkittävä määrä kehittämisrahoitusta ja tulotukea eri elinkeinoille. Ei siis ole yhdentekevää, miten tällainen isot rahasummat välittävä hallinto on organisoitu. (Seppo Kääriäinen: Se oli täyttä asiaa! — Pentti Kettunen: No, oli kerrankin!)

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ilman vainoharhaisuutta on havaittavissa, että valtasuhteita pyritään jakamaan uudelleen. Maakuntaliittojen asema tuntuu päinvastaisista pyrkimyksistä huolimatta ohentuvan. Pyritäänkö avien ja elyjen tehtäviä siirtämään suurkunnille? Nämä ovat perusteltuja kysymyksiä. Tuntuukin, että tulevaisuudessa maassamme on vallalla epäpyhä kolminaisuus Bryssel—Helsinki—suurkunta. Muuta Suomea ei sitten tunnu olevan olemassakaan.

Yksi tämän aluehallintouudistuksen keskeisiä hyviä pyrkimyksiä, tavoitteita, oli palveluperiaate ja asiakaslähtöisyys. Siinä onkin pitkälti onnistuttu. Sähköisessä asioinnissa Suomi on edelläkävijämaa, pitkällä, mutta asialla on myös kääntöpuolensa. Ne ihmiset, jotka eivät jostakin syystä kykene sähköiseen asiointiin — vanhukset, erityisryhmät, esimerkiksi vammaiset ja niin edelleen — ovat sitten jääneetkin todella mopen osalle. Kenties on jotakin puhelinpäivystystä ja -palvelua. Sitä voi olla kaksi tuntia viikossa, ja linjat ovat tukossa, ja se on jossakin aivan eri puolella maata kuin asiakas, ja usein puhelimen toisesta päästä tarjotaan eioota tai kehotetaan taas ottamaan yhteyttä jonnekin muuanne.

Viime vuosina maassamme on julkishallinnossa, erityisesti valtionhallinnossa, toteutettu mittavia uudistuksia. Niiden vaikuttavuutta ei ole rehellisesti ja avoimesti täysin arvioitu. On tuotu esiin vain plusmerkkisiä asioita, mutta aina todellisuus ei ole niin auvoinen. Jokin aika sitten viime talvena ilmestyi hyvä puheenvuorokirja "Konsulttidemokratia", joka juuri kertoi tästä, kuinka meidän hallinnossamme on tullut läpinäkyvyyden sijaan salailukulttuuria ja kuinka konsultit ovat saaneet valtaa ja ovat tulleet kalliiksi ja on kätkeydytty liikesalaisuuksien taakse. Tämä kirja päättyy hienosti. En malta olla siitä lukematta.

"Demokratian hintana on vanhan sanonnan mukaan ikuinen tarkkaavaisuus: jokaisen sukupolven täytyy vannoa uudelleen vala demokratialle, päättää, että sen puolustaminen on hintansa väärtti. Tämän päivän Suomessa demokratia ja edustuksellisuus nähdään yhä useammin päätöksenteon hidasteina, tehottomuuden lähteinä ja turhien kuluerien synnyttäjinä: ketteryyden vihollisina. Strategisella ajattelulla on tarkoitus virtaviivaistaa toimintaa ja vähentää sitä kitkaa, jota todellisessa demokraattisessa keskustelussa aina syntyy. Samalla on luotu järjestelmiä, jotka tulevat kalliiksi, vaikka niiden luullaan tuovan säästöjä.

Samankaltaisia uudistuksia ja oppeja on nähty kaikissa Euroopan maissa. Suomi ei siis ole sivussa yleiseurooppalaisista ja kansainvälisistä trendeistä, mutta Suomi voisi olla suunnannäyttäjänä tulevaisuuden rohkealle valtiolle. Tarvitaan lisää hallinnon avoimuutta, läpinäkyvyyttä, vastuullisuutta, edustuksellisuutta ja lähidemokratiaa, ei epädemokraattisesti muodostettuja viisasten kerhoja, maksettuja mielipiteitä ja epäselviä vastuusuhteita. Näin voimme vielä pelastaa demokratian."

Arvoisa herra puhemies! Aluehallintouudistuksessa on myös nähtävissä näitä kielteisiä piirteitä, mutta me emme tarvitse jatkuvia uudistuksia uudistusten vuoksi. Uudistusten tulee palvella demokratiaa, kansalaisyhteiskuntaa ja ennen kaikkea tavallisia kansalaisia, pientä ihmistä.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Viime vaalikauden ja nykyisenkin hallintovaliokunnan jäsenenä on ollut aika huojentavaa todeta, että niin selonteossa kuin myös selonteon käsittelyssä on tullut laajasti ilmi, että aluehallintouudistuksen toteutusta voidaan pitää valtion aluehallinnon näkökulmasta pääosin onnistuneena.

Tosin on syytä kiinnittää vakavaa huomiota siihen, ovatko nämä valtion aluehallinnon uudistukset jo nyt johtaneet liikaa keskittämislinjaan, jossa valtion aluehallinto ymmärretään vain keskushallinnon jatkeeksi eikä sille enää suoda mitään alueellisen identiteetin varaan rakentuvaa tehtävää. Ennen uusia uudistuksia onkin syytä arvioida tätä suurta hallinnon muutoskuvaa alueitten näkökulmasta. Aluehallinnon osien uudistaminen ilman isoa kokonaiskuvaa ei ole järkevää.

Läänien lakkautuksen — jota muuten en ole pitänyt kovinkaan järkevänä — myötä vastuu alueiden identiteetistä on maakuntien liittojen harteilla, liittojen, joiden roolia selonteossa ei valitettavasti juurikaan ole arvioitu, vaikka juuri niiden vaikutusvaltaa uudistuksessa pyrittiin lisäämään. Hallintovaliokunta korosti tätä myös mietinnössään 13/2009, jossa valiokunta piti erityisen merkityksellisenä maakunnan liittojen aseman vahvistamista alueellisessa kehittämisessä.

Maakuntien liittojen asemaa onkin syytä jatkossa kehittää vahvasti. Ilman selonteon analyysiakin voi todeta, että alueellisen kansanvallan lisäämisen osalta tässä uudistuksessa ei juurikaan päästy eteenpäin, vaikka uudistuksen pohjana olevassa hallitusohjelmassa siihen pyrittiin. Nythän käytännössä kävi niin, että perinteisten kuntayhtymä—maakunta-liittojen toimivaltaa vahvistettiin lähinnä vain strategisten kehittämisohjelmien laadinnassa ja muutamissa nimitysasioissa. Määrärahojen jaossa päätösvaltaa ei valitettavasti siirretty alueille Kainuun maakuntakokeilualuetta lukuun ottamatta. Nyt ollaan sitten menossa aivan toiseen suuntaan. Maakuntien kehittämisrahaa on leikattu rajusti ja leikataan näköjään edelleen. Ministeriöt ovat myös pyrkineet ottamaan entistä enemmän tulevan rakennerahastokauden aluekehittämiseen kuuluvia varoja omaan päätösvaltaansa, ja samalla ne lisäävät vielä omaa ohjausvaltaansa aluekehittämiseen liittyen kumppanuussopimuksen sisältöjen myötä. On siis kaiken kaikkiaan selvää, että hallitus ja ministeriöt pyrkivät monin tavoin estämään alueitten päätösvallan lisäämisen eli siis alueitten itsensä kehittämisen.

Jatkossa onkin välttämätöntä, että kehitetään alueellisen hallinnon kansanvaltaisuutta, vahvistetaan maakuntaliittoja ja niitten asemaa. Aluekehityksen ja kansanvallan edistämisen kannalta paras vaihtoehto olisi, että kuntien ja valtion välissä olevaa ja välttämättä tarvittavaa hallintoa kehitettäisiin yhtenä kokonaisuutena tarkastellen sekä valtion että paikallis- ja aluehallinnon tehtäviä ja niiden keskinäistä työn- ja resurssienjakoa. Muissa Pohjoismaissa ja pääosin kaikissa EU-jäsenmaissa on kansanvaltainen aluehallinto vastaamassa yksittäistä kuntaa ja suurempaa väestöpohjaa edellyttävistä tehtävistä. Ruotsissa muun muassa terveydenhuollon, joukkoliikenteen ja aluekehitystehtävien vastuu on vaaleilla valituilla ja verotusoikeuden omaavilla maakäräjillä. Suomessa perustuslain mahdollistama aluehallinnon vahva kehittäminen on laiminlyöty Ahvenanmaata lukuun ottamatta.

On myös selvää, että alueitten kehittämisen kannalta aluejaotukset vaativat yhdenmukaistamista ja sitä, etteivät hallintoalueet tule maantieteellisesti liian suuriksi. On syytä huomata, että muun muassa ely-keskusten rooli pitkien etäisyyksien ja harvojen toimijoitten maakunnissa korostuu aivan eri tavalla kuin monilla suurilla eteläsuomalaisilla alueilla. Liian suuret hallintoalueet muun muassa ely-keskusten osalta väistämättä vaarantavat alueitten tasapuolisen kehittämisen toiminnan keskittyessä yhä selvemmin vahvoihin kasvukeskuksiin. Siksi pidänkin nykyistä ely-keskusverkostoa hyvänä.

Näenkin siis välttämättömänä, että suomalaista aluehallintoa on syytä kansanvaltaistaa ja selkeyttää. Päätösvallan keskittymisen vastapainoksi Suomessa valtaa ja vastuuta on siirrettävä entistä enemmän keskushallinnosta paikallis- ja aluetasolle, jotta kansalaisten vaikutusmahdollisuudet ja EU:nkin korostama läheisyysperiaate voisivat aidosti toteutua. Eli lähden siitä, että kyllä julkisen vallankäytön ja sen legitimiteetin on rakennuttava alhaalta ylöspäin, ei päinvastoin. Olen siis ministeri Virkkusen kanssa vahvasti eri mieltä. Hän äskeisten puheenvuorojensa myötä halusi kehittää paikallishallintoa ja valtion keskushallintoa. Minä haluan kehittää myös siihen väliin aluehallintoa.

Osmo Kokko /ps:

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan kuuden viranomaisen puristaminen kahdeksi uudeksi toimijaksi on ollut työläs kokonaisuus, mutta aluehallintovirastoilta saadun palautteen perusteella tehtävästä on suoriuduttu. Vaikka henkilölliset, taloudelliset ja ajalliset resurssit paukkuvatkin pahasti, asiakkailta saadun palautteen perusteella uudistukseen ei olla täysin tyytyväisiä raskaan ja hitaan lupamenettelyn osalta. Viranomaisten pitkistä käsittelyajoista on ollut haittaa elinkeinonharjoittajille, mikä tuskin oli uudistuksen tarkoitus. Tässä kohtaa voitaneen todeta, että viranomaisten määrääkään ei voida loputtomiin vähentää vaan jonkun täytyy olla päätöksiäkin tekemässä. Hallituksen tulisikin nyt herätä sen lisäksi, että henkilöstöä on vähennetty ja aluehallintouudistus on lisännyt merkittävästi määräaikaisen henkilöstön käyttöä virastoissa. Tämä on nostanut epävarmuutta ja huolta oman työn tulevaisuudesta, työntekijöiden keskuudessa jaksamisesta ja työhyvinvoinnista puhumattakaan.

Arvoisa puhemies! Aluehallinnon henkilöstöpolitiikkaan tarvitaan pitkäjänteistä otetta ja realismia, jotta asioiden käsittelyssä säilyisi edes jonkinlainen jouhevuus sekä avissa että elyssä ja jotta viranomaiset pystyvät jatkossakin tuloksellisesti ennalta ehkäisemään epäkohtia. Viranomaisten henkilöstön yksi suurimmista ongelmista on ehkä myös se, että merkittävä määrä osaajia on jäämässä eläkkeelle samalla, kun erityisesti kaivosteollisuuden toimijoiden määrä on kasvussa.

Arvoisa puhemies! Ympäristöhallinnon tehtävänjako ei ole missään nimessä onnistunut. Kahden organisaation malli, jossa avi myöntää ympäristöluvat mutta ely valvoo, ei ole osoittautunut toimivaksi malliksi, niin kuin Talvivaaran ympäristökatastrofi meille kertoo. Ympäristöministeriön tekemissä Talvivaaran kaivoksen ympäristöongelmia ja viranomaisten toimintaa koskevissa selvityksissä on tullut esille aluehallinnon viranomaisten sisäisiä oikeudellisia jännitteitä, mitä päätösvallan ja muun puhevallan käytössä on ollut. Tämä tulisikin selvittää loppuun asti, mistä on kiikastanut, ja arvioida, mitä ongelmalle tehdään, ettei vastaavanlaisia ympäristökatastrofeja pääse jatkossa enää tapahtumaan viranomaisten toimintakyvyttömyydenkin vuoksi.

Sinuhe Wallinheimo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Heti alkuun sitaatti: "Tulevaisuudessa Suomi on poikkeuksellisen hyvä mahdollistaja ja digitaalisen hallinnon edelläkävijä. Hallinto ja kansalaisyhteiskunta on kytketty sulavasti yhteen, ja myös kansalaiset ja yritykset osallistuvat palvelujen tuotantoon. Hallinto tukee ja auttaa kansalaisia ja yrittäjiä. Julkiset palvelut ovat helposti saatavilla, ja kaikki tieto on sähköistetty ja kansalaisten käytettävissä." Näin lukee tulevaisuus.2030.fi-sivulla kohdassa "Hallinto mahdollistajana". Tältä pohjalta valtioneuvosto valmistelee syksyllä julkaistavaa tulevaisuusselontekoa.

Sitaatti tuli mieleen, kun luin hallintovaliokunnan muistiota aluehallintouudistusta käsittelevästä valtioneuvoston selonteosta. Sen perusteella matka siihen, että aluehallinto on oikeasti mahdollistaja ja aluehallintoviranomainen kaavailtu positiivisen kehityksen vauhdittaja, on pitkä. Siksi korjaustoimiin suurimpien epäkohtien osalta olisi nyt ryhdyttävä viipymättä.

Arvoisa puhemies! Erityisen nopeasti helpotusta tarvittaisiin aluehallinnon lupajärjestelmien sujuvoittamiseen. Tilanteessa, jossa muutoinkin Suomen taloutta haastetaan monelta suunnalta, kaikkein vähiten kaivataan aluehallintoa, joka omalla toimimattomuudellaan haittaa elinkeinoelämän ja maatalousyrittämisen edellytyksiä. Tökkivä luvitus tulee myös valtiolle itselleen kalliiksi.

Vaikka kansalaisten oikeusturvasta tuleekin pitää kaikissa olosuhteissa tarkasti huolta, tulee meillä myös olla rohkeutta karsia pois turha byrokratia. Sama koskee niin sanottuja turhia valituksia. Siksi lupa- ja valitusprosessien yksinkertaistaminen olisi myös elyissä ja aveissa työskentelevien etu. Muutamilla sektoreilla, kuten ympäristölupien tapauksissa, asia on ratkaistavissa lisäresursseilla ja olemassa olevien resurssien paremmalla kohdentamisella. Kaikkialla, kuten maatalouteen liittyvissä lupaprosesseissa, ei kuitenkaan näin ole, sillä myös hakemustaso vaikuttaa käsittelyaikoihin. Erityisesti, jos alkuperäistä hakemusta joudutaan täydentämään useamman kerran, käsittelyajat venyvät. Siksi myös hakemusten laatuun ja niiden rakenteeseen tulee kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, jos tavoitteena on nykyistä sujuvampi ja kansalaisia palvelevampi hallinto.

Myös tieto- ja viestintäteknologian tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämisessä aluehallinnossa olisi löydettävissä lääkkeitä hallintopalveluiden sujuvoittamiseen. Aluehallinnon tavoitteeksi voisikin asettaa kaikkien lupapalveluiden saamisen jatkossa yhdestä nettipohjaisesta palvelusta viimeistään ensi hallituskaudella. Se lisäisi kansalaisten tasa-arvoisuutta näiden palveluiden saatavuuden osalta. Yksi nyt toteutetun aluehallintouudistuksen yleisin kritiikki on nimittäin kohdistunut siihen, ettei tavallinen kansalainen nykyään tiedä, mikä virasto tai taho on oikea osoite millekin asialle. Samalla se siirtäisi Suomea jälleen askeleen verran todelliseksi avoimeksi tietoyhteiskunnaksi.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunnan muistion parasta antia on ehdotus siirtää sivistystoimen eli kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimen tehtävät pelkästään aluehallintovirastojen alaisuuteen. Valiokunta on ilmeisesti kuullut tarkalla korvalla muun muassa eduskunnan oikeusasiamiestä, joka jo vuoden 2011 katsauksessaan toi ilmi erityisesti opetus- ja sivistystoimen tarkastustoimintaan liittyvät toimivaltaepäselvyydet avien ja elyjen välillä.

Liikuntaihmisenä ehdotettuun siirtoon liittyy sekä hyviä että tarkempaa seurantaa vaativia näkökulmia. Hyvää liikunnan siirtämisessä isommille hartioille on ehdottomasti se, että se parantaa mahdollisuuksia eheyttää sirpaloitunutta suomalaisen urheilun ja liikunnan kenttää. Reilun viiden miljoonan kansalle voimavarat tulee liikunnassakin saada toimimaan turhien rakenteiden ylläpitämisen sijaan. Seurattavaa muutoksessa on kuitenkin sen vaikutukset eri alueiden mahdollisuuksiin pärjätä liikuntakentässä. Siirto ei saa johtaa pidemmällä tähtäimellä siihen, että esimerkiksi valtion liikuntapaikkojen rakentamisavustuksissa alueet lähempänä aluehallintokeskusta olisivat muita alueita ja maakuntia paremmassa asemassa.

Arvoisa puhemies! Suomalainen aluehallintokenttä on viimeisten vuosien aikana läpikäynyt perusteellisen remontin, jonka ensimmäiset tulokset ovat nyt tiedossa. Jatkuvassa muutoksessa erityisesti henkilöstön jaksaminen on ollut koetuksella. Kohtuullista olisikin nyt antaa virkakunnalle edes hetkellinen työrauha. Sen ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa sitä, että tulevaisuuden visiosta mahdollistavasta hallinnosta pitäisi antaa periksi. Rakenteiden sijasta meidän maamme tulee jatkossa keskittyä enemmän hallinnon sisällön päivittämiseen 2030-luvun tarpeisiin.

Näillä mietteillä annan tukeni hallintovaliokunnan muistiolle.

Kristiina  Salonen  /sd:

Arvoisa puhemies! Aluehallintouudistuksesta on valtioneuvoston selonteon myötä keskusteltu valiokunnissa ahkerasti kevään mittaan. Selonteosta käykin ilmi, että uudistus on otettu henkilöstön ja asiakkaiden keskuudessa vastaan keskimäärin melko hyvin.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan jäsenenä nostan valiokuntaa eniten puhututtaneen asian esille, nimittäin työsuojelun. Työsuojelun asemasta kokonaisuudessaan on yhä jatkossakin syytä keskustella, sillä työsuojeluorganisaatiossa suhtauduttiin varsin kriittisesti uudistukseen. Työsuojelun vastuualueiden henkilöstölle osoitetun kyselyn mukaan jopa 70 prosenttia esimiehistä, 36 prosenttia asiantuntijoista ja 39 prosenttia tukihenkilöstöstä katsoi, että uudistus on vaikuttanut kielteisesti tai erittäin kielteisesti heidän henkilökohtaisiin edellytyksiinsä tehdä omaa työtä. Perusteluna esitettiin useimmiten byrokratian lisääntyminen, vaikka koko uudistuksen tavoitteena oli juuri byrokratian karsiminen.

Kuten myös työelämä- ja tasa-arvovaliokunta lausunnossaan huomauttaa, työsuojelun vastuualueiden sijoittuminen aluehallintovirastoon ei ole sujunut ongelmitta eivätkä aluehallintoviranomaiselle tyypilliset ratkaisut kaikilta osin toimi työsuojelun vastuualueella, joka on luonteeltaan kuitenkin valtion paikallishallintoa. Työsuojelun vastuualueet poikkeavat huomattavasti toisistaan: joillakin on valvottavana esimerkiksi maantieteellisesti laaja alue tai valvottavien määrä on suuri. Myös hallintovaliokunta kiinnittää omassa mietinnössään huomiota siihen, että maantieteelliset alueet eivät voi muodostua kohtuuttoman suuriksi.

Kaiken kaikkiaan jatkossa on nykyistä paremmin huolehdittava työsuojelun riittävistä resursseista kautta linjan. Työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan saamien lausuntojen mukaan esimerkiksi suurten ja kansainvälisten rakennusprojektien, kuten vaikkapa Olkiluodon ydinvoimalatyömaan, yhteydessä työsuojelun resurssit ovat monesti riittämättömät. Tähän ongelmaan on suhtauduttava vakavasti, sillä juuri pitkien alihankintaketjujen projekteissa työ vaatii tavallistakin enemmän resursseja. Jos työsuojeluviranomaiset eivät voi tehdä työtään kunnolla eivätkä ehdi puuttua epäkohtiin, rikkomuksista ei seuraa myöskään sanktioita. Se heikentää kansalaisten uskoa ja luottamusta työsuojeluun ja vähentää järjestelmän auktoriteettia suhteessa lainrikkojiin.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Selonteossa aluehallintouudistuksen toimeenpanosta ja toteutumisesta käsitellään myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten eli ely-keskusten toimintaa. (Mauri Pekkarinen: Se on pääasia!) — Kyllä, kyllä. — Pääsääntöisesti ely-keskukset toimivat hyvin, varsinkin elinkeino- ja liikennetoimityön osalta.

Ympäristöosaston toiminnassa on runsaasti parantamisen varaa. Ratkaisujen teon tulisi olla konsultoivaa ja yhteistyöhakuista nykyisen komentelun sijaan. Kokonaisuutena arvioiden on ilmeistä, että myöskin ely-keskusten sisäistä tiedonkulkua voisi osastojen välillä parantaa.

Valmisteltavana on suunnitelma, jossa ympäristöhallinnon erityisasiantuntemusta vaativia tehtäviä mahdollisesti siirretään valtakunnallisiksi ja valtakunnallisesti merkittäviä tehtäviä koottaisiin yhteen yksikköön. Tämä on kaksipiippuinen juttu. Voidaksemme estää esimerkiksi Talvivaaran kaivoksen kaltaiset katastrofit on varmasti hyvä, että erityisasiantuntijuus ja päätöksenteko on keskitetty valtakunnalliseen voimakkaaseen yksikköön. Tämän ratkaisun haittapuoli on kuitenkin se, että paikallinen asiantuntemus ja paikallisten erityisolosuhteiden tuntemus väistämättä katoavat.

Tämä on jo nyt havaittavissa ely-keskusten ympäristöosastojen toiminnassa. Asioita tarkastellaan Helsingin ja hallinnon näkökulmasta ja monia paikallisia elinkeinomahdollisuuksia menetetään koko ajan jäykän säädöstulkinnan takia. Tällaisesta löytyy runsaasti esimerkkejä erityisesti Kaakkois-Suomesta, jossa ympäristöhallinnon ratkaisuja on monesti mahdoton terveellä yrittäjäjärjellä käsittää. Toki luonnosta on pidettävä huoli, ja toki on toimittava kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti, mutta monesti ympäristöhallinto ei ole valmis etsimään ratkaisua näiden ja elinkeinotoiminnan kehittämisen yhdistämiseksi. On esimerkiksi hankkeita, joissa ely-keskuksen elinkeino-osasto rahoittaa toimintaa ja samanaikaisesti saman ely-keskuksen ympäristöosasto pyrkii sen estämään.

Arvoisa puhemies! Naurattaisi, jos ei itkettäisi. Mielestäni tähän on syytä kiinnittää huomiota ja kehittää toimintaa siten, että elinkeinoelämän kilpailukyky säilyy ja paranee ympäristöarvot samaan aikaan huomioiden. Hyvä ratkaisu voisi olla se, että ely-keskusten ympäristöosastot otetaan tiukemmin työ- ja elinkeinoministeriön johtoon ja ohjeistetaan elinkeinonäkökulman huomioiminen paremmin päätöksenteossa. Niin ikään maakuntaliittojen vaikutusvaltaa näihin asioihin on lisättävä.

Arvoisa puhemies! Me tarvitsemme yrityksiä, me tarvitsemme kasvavia yrityksiä, me tarvitsemme lisää työpaikkoja. Yksikään viranomaispäätös ei saa olla tämän tiellä. Ympäristöllisesti kestävät ratkaisut ovat löydettävissä tervettä järkeä käyttämällä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti alkajaiseksi täällä käytyyn keskusteluun.

Aloitan tästä kysymyksestä: Kirjasto-, nuoriso- ja liikuntatoimi, pitäisikö ne todellakin siirtää aveihin? Minä en voi mitään sille, että olen erittäin vahvasti sitä mieltä, että näiden tehtävien paikka on ely-keskuksissa. Miksi näin? Kaksi syytä ylitse muiden. Ensinnäkin, mikä on se filosofia, millä tehtävät avien ja elyjen kesken ylipäänsä on jaettu? Ajatushan on ollut se, että elyt ovat oman alueensa elinkeinojen kehittäjiä ja resursoijia — kehittäjiä ja resursoijia. Näiden kautta kanavoituvat ne rahat, joilla maakunnissa tehdään erilaisia kehittämishankkeita ympäristötöistä liikenneratkaisuihin, elinkeinojen kehittämisiin, elinkeinojen tukiratkaisuihin ja erilaisiin kehittämisratkaisuihin. Tämä on elyjen rooli. Sitten vastaavasti avit, aluehallintovirastot, nehän ovat lupaviranomaisia ja kontrolliviranomaisia, ja juuri tämän lupa- ja kontrolliroolin takia on nähty tarpeelliseksi eriyttää nämä kaksi virastotyyppiä toisistaan ja vielä niin, että ei niiden lupa- ja kontrolliviranomaisten tarvitse välttämättä olla jokaisen maakunnan alueella. Siitä syystä päädyttiin siihen, että riittää, kun meillä on viisi avia.

Mitä ovat luonteeltaan sivistystoimen sanotut tehtävät, liikuntatoimen tehtävät, nuorisotoimen tehtävät ja sitten nämä kirjastotoimen tehtävät? Ainakaan liikunta- ja myöskään nuorisotoimen tehtävät eivät ole mitään lupaviranomaistehtäviä. Eivät ne ole mitään kontrollitehtäviä, vaan niillä on oman maakuntansa, alueensa kaikkinaista kehittämistä tukeva rooli ja vaikutus. Siitä syystä tällaisten tehtävien pitää olla siellä, missä yleensä vaikutetaan alueellisesti alueitten kehittämiseen, alueitten resursointiin. Elyissä kun käsitellään esimerkiksi liikuntapaikkahankkeita, nehän ovat liikuntapaikkarakentamiseen liittyviä hankkeita eivätkä mitään lupapäätöksiä siitä, saako liikkua vai ei, tai muita vastaavia lupapäätöksiä. Eivät ne niitä ole, vaan ne ovat eri seutu- ja paikkakuntien alueellista kehittämistä palvelevia ratkaisuja, mitä siellä tehdään. Tästä syystä olen edelleenkin sitä mieltä, että todellakin näitten tehtävien pitäisi olla siellä elyissä. Ja toinen juttu: jos nämä nyt sitten siirtyvät viiteen aviin, niin siinä käy niin, että meille Suomessa jää sitten 13—14 maakuntaa, jotka hakevat jostakin kaukaa nämä lupapalvelutehtävät, mitä tarvitsevat — me keskisuomalaiset Vaasasta ja monet muut maakunnat hakevat kaukaa. Minä toivon vielä, että nykyhallitus harkitsee tätä siirtoa. Minusta ne ovat ihan oikeassa paikassa siellä, missä ne tällä hetkellä ovat.

Hivenen samalla tavalla ajattelen kyllä täällä keskustelussa kovasti esille noussutta kysymystä ympäristöluvista. Tällä hetkellä järjestelmä on se, että avi myöntää luvat ja ely valvoo. Myöskin tähän on esitetty muutosta. Kyseenalaistan myöskin tämän muutoksen viipymättä siinä tässä yhteydessä sen enempää.

No, jonkun verran täällä käytiin keskustelua myös siitä, minkälainen elyjen johtamisjärjestelmän pitäisi olla. Nyt tällä hetkellä, niin kuin tiedetään, ely-keskusten johtaja on oto-johtaja. Ei ole päätoimista, omasta substanssistaan täysin irrotettua johtajaa, vaan se on oto-johtaja, joka johtaa kutakin ely-keskusta. Minä todellakin toivon, että tässä löydettäisiin ratkaisu, jolla jokaiseen elyyn tulisi päätoiminen johtaja. Monella tavalla näiden virastojen toiminnan kannalta se olisi hyvä ratkaisu. Olen iloinen, että täällä kokoomuslainen ministeri nyt käytti puheenvuoron, jossa hänkin ymmärsi tätä. Se oli juuri kokoomus, joka viime hallituskaudella esti tämän ratkaisun, ei hyväksynyt sitä, että ely-keskuksiin tulisi päätoiminen johtaja.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta hallintovaliokunnalle antamassaan lausunnossa kiinnitti sekin huomiota tähän byrokratiaan, mikä liittyy sekä avien että elyjen hallintoon, siihen, sanoisiko, asiakkaan kohteluun tai käsittelyyn, millä tavalla hänen asiaansa näissä virastoissa hoidetaan. On erittäin tärkeää, että samalla hakemuksella asiakas, jolla on asiaa esimerkiksi ely-keskuksessa useammalle vastuualueelle, voisi tuolla samalla hakemuksella hakea luvat tai hakea resurssiratkaisut kaikkiin asioihin, joita hän hankkeessaan tarvitsee. Monta kertaahan on todellakin niin, että siinä tarvitaan esimerkiksi elyjen monen eri vastuualueen päätös. Nyt me lausunnossamme sanomme sen, että pitäisi olla valtion viranomaisen, ely-keskuksen tehtävä, (Puhemies koputtaa) huolehtia siitä, että jos on useammalle vastuualueelle tuossa hakemuksessa asiaa, niin virasto itse hoitaa tämän asian aina seuraavalle vastuualueelle.

Ihan viimeinen kommenttini liittyy, arvoisa puhemies, vielä toistamiseen jo täällä kertaalleen esille ottamaani kysymykseen maakuntien liittojen asemasta. Tämä hallitus on heikentänyt monin tavoin maakuntien liittojen asemaa. Erityisen näyttävää ja minusta aivan todellakin käsittämätöntä on se, että kun aiempi menettely oli se, että nämä totsut ja strategiset tulossopimukset — siis totsut ovat maakuntien liittojen tahtotila siitä, mitä seuraavana ja sitä seuraavina vuosina maakunnan alueella pitäisi tehdä, strategiset toimeenpanosuunnitelmat ovat ne asiakirjat, mitkä ely-keskukset tekevät jonkin maakunnan alueella — nämä asiakirjat, maakuntien liitot ja ely-keskukset sovittivat yhteen ja menivät yhteisellä, yhteen sovitetulla asiakirjalla ja neuvottelivat keskushallinnon kanssa, mitä tällä alueella tarvitaan, nyt tämä hallitus lopetti tämän menettelyn eikä käynyt ainakaan edellisellä kierroksella lainkaan neuvotteluja, joissa maakuntien liiton maakuntien tahdonmuodostajat olivat mukana, mutta korvasivat tämän sillä, että keskushallinto kävi esimerkiksi Keski-Suomessa minun kotikaupunkini Jyväskylän kanssa kasvusopimusneuvottelut ja unohti koko maakunnan — ja unohti koko maakunnan.

Arvoisa puhemies! (Puhemies koputtaa) Tämä ei ole tuon lain — ei sen kirjaimen eikä sen hengen — mukainen menettely, ja pidän todella tärkeänä, niin kuin havaitsin muuten ainakin minun valiokunnassani käydyssä keskustelussa (Puhemies koputtaa) laajalti edustajien olleen samaa mieltä, että tämä pitää palauttaa niihin kutimiin, mitä tällä aikaisemminkin oli.

Arvoisa puhemies! Näillä eväillä.

Eero Suutari /kok:

Arvoisa herra puhemies! Aluehallintouudistus, joka käynnistyi 2010, on selkeyttänyt aluehallintoa. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksien monialainen virastomalli ja poikkihallinnollinen työtapa soveltuvat hyvin valtion aluehallintoon, joten uudistuksen käynnistyminen on tältä osin onnistunut. Yhteistyö maakuntaliittojen ja ely-keskusten välillä on vahvistunut ja tiivistynyt. Tälle yhteistyölle oleellinen lähtökohta on yhtenäiset alueet ja monialaisuus. Hallinnon järkeistäminen ja lupaprosessien sujuvuus ovat hankkeen tärkeimmät tavoitteet niin elinkeinonharjoittajien kuin kansalaisten kannalta. Uudistuksella tuli myös entistä paremmin ottaa huomioon ympäristö ja valtiontalous.

Alueen yritysten ja maatalousyritysten investointien luvituksen sujuvuus on suoraan verrannollinen elinkeinoelämän kehittymiseen alueella. Paikallisten olosuhteiden tunteminen nopeuttaa osaltaan tätä prosessia. Lupaprosessien hitaus esimerkiksi maatalouden investoinneissa on yksi kehittämiskohteista, joten lupa-asioitten siirtäminen esimerkiksi maatalousasioissa kunnille on perusteltua. Tämän ratkaisun myötä ely-keskukset voisivat erikoistua alueen isoihin ja yhteiskunnallisesti merkittäviin hankkeisiin, jolloin investointihankkeet eivät makaisi lupaprosesseissa. Lupaviranomaiset perehtyisivät näin paremmin esimerkiksi merkittäviin ympäristönsuojelullisiin kysymyksiin.

On myös esitetty uudistuksen ulkopuolelle jääneiden aluehallinnon organisaatioiden tai näille kuuluvien tehtävien kytkemistä osaksi aluehallintovirastoja ja ely-keskuksia, muun muassa metsäkeskuksien viranomaistehtävien. Mielestäni tämä olisi looginen jatko jo toteutetuille uudistuksille. Pelkästään tietohallinnon kannalta tämä on tärkeää.

Arvoisa puhemies! Kainuussa Talvivaaran kaivos osoittaa, että suuriin hankkeisiin on varattava riittävät resurssit lähellä kohdetta, tässä tapauksessa Kainuun elyyn. On huomattava, ettei henkilöstön keskittämisellä välttämättä saavuteta säästöjä vaan kustannukset saattavat jopa lisääntyä muun muassa matka- ja majoituskustannusten kautta. Sen sijaan ei ole perusteltua erottaa esimerkiksi Ympäristökeskusta tästä kokonaisuudesta, sillä kaikki eri vastuualueet ovat jo nykyisellään itsenäisiä. Itsenäisyyden takaamiseksi ei siis tarvita erillisiä itsenäisiä virastoja.

Arvoisa puhemies! Aluehallintovirastojen ja ely-keskusten aluejaot poikkeavat toisistaan. Tästä seuraa strategia-asiakirjojen ja tulossopimusten yhteensovittamishaaste. Tämän korjaamiseksi ely-keskusten strategia-asiakirjat ja tulossopimukset tulisi laatia ensisijaisesti maakuntien lähtökohdista. Sivistystoimien jakaminen avien ja elyjen kesken ei ole osoittautunut onnistuneeksi. Mielestäni kirjasto-, liikunta- ja nuorisotoimien tehtävät kuuluisivat muun sivistystoimen yhteyteen.

Pirkko Mattila /ps:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä kerran minäkin kiinnittää huomiota siihen, mihin useat lausuntovaliokunnat ovat kiinnittäneet huomiota ja mihin myöskin täällä salikeskustelussa on kiinnitetty huomiota, elikkä lupaprosessien kestoon ja korkeaksi nousseeseen hintaan, jonka otti esille myös maa- ja metsätalousvaliokunta lausunnossaan. Tämä on elinkeinon harjoittamisen kannalta selkeä haitta eikä tietenkään pelkästään koske maatalouden harjoittajia vaan montaa muutakin.

Maa- ja metsätalousyrittäjien kannalta viranomaistoiminnassa sangen mutkaiseksi ovat osoittautuneet lupamenettelyn hitaus ja lisäksi maataloustukivalvontojen resurssit. Esimerkiksi maatalouden kotieläinrakennusten ympäristölupamenettely pienessäkin laajennuksessa on osoittautunut liian hitaaksi elinkeinon kehittämisen kannalta. Pitkät käsittelyajat voivat johtaa suoraan tukimenetyksiin ja näin suorastaan estävät investoinnin toteuttamista ja vaikeuttavat muunkin rahoituksen saamista. Samalla ne vaikuttavat alueellisesti alihankintaketjuun ja myöskin jalostukseen, esimerkiksi meijereiden toimintaan, näin esimerkin ottaakseni.

Kysynkin siinä mielessä vastuullisen valtionhallinnon perään, sillä esimerkiksi investointitukipäätös edellyttää ympäristöluvan lainvoimaisuutta, jolloin lupaprosessin hitaus vaikuttaa suoraan investoinnin ajoitukseen ja, taas esimerkin kautta, voi johtaa vaikkapa nuoren viljelijän tuen menettämiseen, kun tämä prosessi kestää.

Täällä on todettu, kuten myös valiokuntakin on todennut, että käsittelyaikojen pitkittyminen johtuu osin riittämättömistä resursseista. Tämä on tullut myös asiantuntijakuulemisissa esille. Lisäksi täytyy muistaa, että sekä maatalouden ympäristölupien että muidenkin ympäristölupien asioita käsittelevillä viranomaisilla tulisi olla vahva paikallisasiantuntemus.

Lupamenettelyä on mielestäni kevennettävä, ja tähän keinoja on esittänyt muun muassa MTK. Maataloustuotannon ympäristöluvanvaraisuuden rajoja voitaisiin heidän mukaansa korottaa. Ympäristölupamenettely pienillä ja keskisuurilla maatiloilla lisää tarpeetonta byrokratiaa niin elinkeinonharjoittajalle kuin myös viranomaisillekin ja samalla lisää hallinnollista taakkaa. Näin hallinnosta on muodostunut suorastaan kilpailuhaitta paikallis- ja kansantaloudelle.

Mielestäni hallinnon tehtävä on myös tukea paikallis- ja kansantaloutta emmekä saa aiheuttaa kotikutoisia esteitä. Prosessien joutuisuutta on parannettava, ja nyt on vain suoraan tunnustettava, etteivät ne ole kaikin puolin kunnossa, ja tähän myös talousvaliokunta otti kantaa. Esitänkin, että lupaprosesseja voitaisiin purkaa siellä, missä esimerkiksi omavalvontaa voidaan lisätä, tai lupamenettely jopa muuttaa kevyemmäksi rekisteröintimenettelyksi. Myöskin metsätalouden kannalta on tärkeää, etteivät hankerahoituksen käytännöt, esimerkiksi hankkeiden maksatusajat, eri ely-keskusten välillä vaihtele. Maksatukset tulee hyväksyä samalla tavalla kautta maan.

Hallintovaliokunnassa lisäksi kuulimme, ettei aluehallinnolla ole nyt kasvoja, kuten maaherran aikaan oli. Oikean henkilön, oikean prosessin löytäminen virastoista on osoittautunut hankalaksi yksityisille kansalaisille. Lupa- ja valvontatehtävien sijoittuminen eri virastoihin on siis jossain määrin sekavaa. Sekavuutta lisäävät myöskin erilaiset hallinnolliset rajat. Aluehallintovirasto myöntää ympäristöluvan, mutta ely-keskus vastaa valvonnasta, määrittelee lupatarpeen ja lupaehtojen tulkinnan, ja toisaalta nämä prosessit — tietyssä mielessä ymmärrän senkin — on hyvä pitää erillään.

Maakuntaliittoja ei sovi unohtaa, ja siitä kiitos ministerille, että hän myös huomioi tämän. Maakuntahallinto on osa tärkeää kuntaperusteista aluehallintoa, ja sitä kautta kansanvaltaistamista voitaisiin aluehallinnossa vahvistaa, kuten aluehallinnon uudistuksessa on tavoiteltu ja selontekoonkin kirjattu. Lisäksi maakunnilla on tärkeä aluekehitystehtävä EU-rakennerahastojen kautta. Samoin täytyy vielä nostaa esiin EU-rahoitteiset ohjelmat, joihin liittyy maksatuksia — nämä vasta valvontatarkastusten jälkeen. Nämä eivät saa vaikeutua aluehallinnon kankeuden vuoksi.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Valtioneuvoston selonteko aluehallintouudistuksesta sisältää kaiken kaikkiaan yksitoista kehittämisehdotusta. Viimeinen näistä, jonka olisi voinut mielestäni jättää kokonaan poiskin, on esitys, että aluehallintovirastojen määrää ja aluejakoa arvioidaan. Hallintovaliokunta kiinnittääkin mietinnössään erityistä huomiota siihen, etteivät aluehallintoviranomaisten maantieteelliset toiminta-alueet voi muodostua kohtuuttoman suuriksi aluehallintoviranomaisten lukumäärää tarkasteltaessa. Aluehallintovirastojen eli avien määrä on tällä hetkellä kuusi, ja Suomi on maantieteellisesti erittäin suuri maa, vaikka väestö meillä onkin kohtuullisen pieni noin kansainvälisesti vertailtuna. Jotta turvaisimme valtion aluehallinnon läsnäolon kohtuudella kaikkialla Suomessa, ei aluehallintoviranomaisten lukumäärää voida enää nykyisestään vähentää.

Arvoisa puhemies! Eduskuntavaalien jälkeen tapahtui suunnanmuutos. Tämän seurauksena ollaan menossa kohti keskusjohtoisuutta ja keskittämistä. Esimerkiksi vaalipiirijako, suurkuntauudistus sekä hallituksen pyrkimys vahvistaa keskuskaupunkien asemaa alueellisessa päätöksenteossa vaikuttavat aluehallintomme tulevaisuuteen. Myös maakunnan kehittämisrahaa on leikattu rajusti, mikä on käytännössä pysäyttänyt maakuntalähtöisen kehittämistyön. Olemmekin tietyssä mielessä nyt vedenjakajalla, jatkammeko hallinnon uudistamista yleiseurooppalaiseen tapaan vahvistamalla paikallista ja alueellista päätöksentekoa vai toimimmeko itäeurooppalaiseen tapaan lujittamalla keskusvallan otetta ja antamalla keskusvallan ohessa valtaa vain harvoille, tässä tapauksessa keskuskaupungeille.

Keskustan linja on selkeä. Me haluamme vahvistaa paikallista ja alueellista päätöksentekoa ja korostamme maakuntaliittojen entistä keskeisempää roolia tulevaisuudessa.

Hallintovaliokunta on kiinnittänyt erityistä huomiota myös lupamenettelyyn ja lupamaksuihin, joista täällä edellä myös valiokunnan puheenjohtaja mainitsi. Jos itse lupamenettely on venynyt yli kahden vuoden ja tämän jälkeen joudutaan vielä valitusprosesseihin, jokainen ymmärtää, että lupamenettelystä on tullut osittain jo alueellisen kehityksen ja elinkeinoelämämme investointien jarru.

Lupamaksujen osalta voin todeta, että jossain määrin maksujen osalta voidaan siirtyä nykyistä enemmän kustannusvastaavuuteen. Tällöin erityistä huomiota tulee kuitenkin kiinnittää siihen, etteivät lupamaksut niin sanotuille tavallisille pienyrittäjille, vaikkapa maatalousyrittäjille, investoidessa nouse kohtuuttoman korkeiksi.

Arvoisa puhemies! Kuten selonteossa ja hallintovaliokunnan mietinnössäkin todetaan, toteutettu aluehallintouudistus on pääosin onnistunut hyvin. Joitakin kehittämistarpeita kuitenkin on, ja niihin on suhtauduttava lähtökohtaisesti ennakkoluulottomasti. Valtion aluehallinnon kehittämisen ja rakenteellisen uudistamisen tulee pohjautua kuitenkin selkeään tavoitteeseen tasapainoisesti hallinnoidusta Suomesta.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Ely-keskukset ja aluehallintovirastot ovat alkaneet aika hyvin toimia tämän hallinnonuudistuksen jälkeen, ja ne ovat tulleet myös ihmisille tutuiksi. Sen takia on aika vaarallista, jos heti tämän jälkeen ministeriöissä aletaan pohtimaan uusia hallinnonuudistuksia, sillä kyllähän nämä organisaatiouudistukset vaativat useita vuosia ennen kuin ne alkavat kunnolla toimia ja ihmisten työtehtävät vakiintua. Mikäli keskushallinto, ministeriöt, alkavat jatkuvasti pyörittämään hallinnonuudistuksen jälkeen uutta hallinnonuudistusta, niin ehkä se enemmänkin kertoo siitä, missä niitä resursseja todellisuudessa on aivan riittävästi.

Näiden ely-keskusten johtamiseen liittyy tänä päivänä kuitenkin ongelmia. Yleinen hallinnollinen totuushan on, että kaksipäinen johtajuus ei yleensä toimi, ja ely-keskuksissahan on tällä hetkellä olemassa kolmepäinen johtajuus, kullakin vastuualueella on omat johtajansa. Ely-keskuksen ylijohtajalla, joka toimii otona eli oman toimensa ohella ylijohtajana, on suuria vaikeuksia todellisuudessa johtaa virastoa, koordinoida toimintoja ja myös noudattaa niitä aikatauluja, joita elinkeinoelämä tänä päivänä tarvitsee. Sen takia jollakin tavalla pitäisi kuitenkin pyrkiä näiden ely-keskuksien ylijohtajien todellista johtajan roolia korostamaan, ja sehän ei voi tarkoittaa sitä, että he menisivät näiden vastuualuejohtajien yli siitä näkökulmasta, mitä lainsäädäntö heille oikeuksia suo. Mutta kuitenkin tämä kolmepäinen johtajuus tuo sen asian väistämättä eteen, että nämä ely-keskukset, ja osittain myös avit, vaikka siellä on kokopäivätoiminen ylijohtaja, ovat valtionhallinnon ehkä vaikeimmin johdettuja yksikköjä. Tämä on jo niin monelta taholta tässäkin salissa tuotu esille, että toivoisi, että jatkossa tähän saataisiin sitten jonkunmoinen parannus.

Yksi selvä epäkohta, joka on tullut esille, on nämä lupien pitkät käsittelyajat. On aika vaikea kuntalaisen oivaltaa, mistä on kysymys, jos hänen rakennusalansa pieni siirto vaatii vuoden käsittelyn, ja kun se vuoden kuluttua tulee hänelle takaisin käsiteltynä, niin se maksaa 500 euroa. Voimme vain itse kukin kuvitella: jos rakennusinto on kova ja pitäisi päästä rakentamaan ja siihen tulee vuoden tauko. Sen takia itse olen sitä pyrkinyt tuomaan esille, että näissäkin asioissa, hallintoasioilla ja lupa-asioilla, pitäisi olla jonkunmoinen käsittelytakuu, ikään kuin hoitotakuu tuolla ihmisten terveydenhuollon puolella.

Moni kansanedustaja on täällä aivan oikein puuttunut maakuntaliittojen asemaan ja maakuntien omaan itsemääräämisoikeuteen, koska hehän parhaiten tietävät oman maakuntansa asiat ja sen, miten kehittämispanoksia tulisi mihinkin kohteeseen kohdentaa. Sitäkin on vaikea ymmärtää, mitenkä asiat ja kehittäminen Suomessa paranevat, jos me tämän vallan ja tavallaan oikeuden määritellä ja priorisoida nämä hankkeet siirrämme ministeriöön. Sen takia on aivan oikein, että maakuntaliittojen ja elyjen yhteistyötä korostetaan. Jos me nyt harkitusti lähdemme jonkunnäköiseen hallinnonuudistukseen koskien elyjä ja aveja, niin ainakin oma käsitykseni on se, että kyllähän niiden rajojen pitäisi olla yhtenäiset ja ely-keskuksia ja aluehallintovirastoja pitäisi olla yhtä monta Suomessa. Silloin ne jollakin tavalla pystyisivät hahmottamaan sen oman alueensa, ja mitä suurempiin yksiköihin mennään ja mitä kauempana ylijohtaja on alueesta, niin sitä heikompi on hänen todellinen tietämyksensä siitä, mitä siellä alueella tapahtuu ja mihinkä niitä kehityspanoksia todellisuudessa pitäisi kohdentaa.

Yksi asia, joka ei sinänsä ole millään tavalla moitittava, tai siinä ei ole mitään huolestuttavaa edellyttäen, että kaikki menee niin kuin pitääkin, on se, että nyt meillä tässä maassa oli tämä niin sanottu sixpack eli kuusi kaupunkia, jotka neuvottelivat keskenään. Se on hyvä, että yhteyttä pidetään ja he ikään kuin vaihtavat mielipiteitä ja myös tällä tavalla kehitystä ja kehityshankkeita voidaan koordinoida. Nyt tässä tapahtui vain niin, että siinä taisi pari pienintä tipahtaa pois kyydistä — eli Kuopio ja Jyväskylä — ja Turku, Tampere ja Oulu alkoivat neuvotella suoraan valtion kanssa, niin kuin tähän asti on metropolialue tehnyt. Minusta tässä ei ole sinänsä mitään moitittavaa eikä pelättävää, kunhan muistetaan se, että nämä neuvottelut eivät ala liian paljon ohjaamaan valtionhallinnon rahavirtoja vaan se todellinen rahavirtojen määrittely- ja kehittämistyö on tasapainossa kaikkien maakuntien kanssa. Tämä on tärkeä asia huomata. Eli tämäkin liittyy tähän maakuntaliittojen ja ely-keskuksien yhteistyöhön ja tähän maakuntien oman tahdon muodostukseen.

Eli näillä sanoin itse näkisin, että kuitenkin tämä aluehallintouudistus on ollut hyvä, ja mikä tärkeintä, sille pitäisi nyt antaa työrauha ja myös resursoida riittävästi, jotta nämä ely-keskukset voivat todellisuudessa toimia.

Markku Rossi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Mukava oli kuunnella tuossa edustaja Eestilän puheenvuoroa. Hän tällä kertaa puhui ihan järkeviä. (Markku Eestilä: Kiitoksia! — Jukka Gustafsson: Niin kuin yleensäkin!)

Herra puhemies! Tässä hallintovaliokunnan mietinnössä ja eduskunnan kannanotossa itse asiassa on hallitukseen nähden ihan selkeä ero. Myös ehkä hallituksen taustapuolueiden, varsinkin kokoomuksen, piiristä hyvin usein kuuluu hyvin kriittisiä kannanottoja maakuntaliittojen asemaan nähden, ja ne heijastuvat myös hallituksen työskentelyyn. Eli hallituksen linja suhteessa eduskunnan linjaan näyttää jollakin lailla poikkeavan. En tiedä, nauttiiko tässä tapauksessa nyt sitten eduskunta hallituksen luottamusta vai kuinka päin sen asian itse asiassa pitäisi ollakaan.

Joka tapauksessa maakuntaliittojen asema on todella mielenkiintoisessa vaiheessa ottaen huomioon sekä kuntarakenneuudistuksen että siihen kytketyn sosiaali- ja terveysuudistuksen. Sitä, mikä tämä lopputulema on, harva loppujen lopuksi taitaa tietää. On selvää, että jos maakuntaliitoille jää se asema, että maakunnassa on suurin piirtein joko yksi tai kolme kuntaa riippuen vähän maakunnasta, niin totta kai niiden asema muodostuu erilaiseksi, ja silloin ollaan helposti sanomassa, että täytyykin muodostaa sitten vielä laajempia kokonaisuuksia, mikä sekin tietysti on mahdollista. Mutta kysymys onkin siitä, mihinkä mittaan saakka Suomessa kuntarakennetta säilytetään, ja ennen kaikkea siitä, onko niillä maakunnilla joku asema suhteessa keskushallintoon.

Keskushallinnolla näyttää olevan jatkuvasti se ote. Ainakin sarjakuvista me tunnemme Tasmanian tuholaisen, ja kun tämä Tasmanian tuholainen puree, vaikka sen muuten käy kehnosti, sen puruote vain tiukkenee. Keskushallinnolla näyttää olevan samanlainen rooli. Se näkyy selkeästi keskushallinnon vahvistumisessa, työpaikkojen sinne siirtymisessä, resurssien käytössä ja alueellisten päätösten ja päätöksenteon siirtämisessä sitten keskushallinnon pariin. Mielestäni se ei ole oikea kehityssuunta eikä se vahvista myöskään yleiseurooppalaista käsitystä alueellista hallinnosta ja siellä tapahtuvasta päätöksenteosta.

Mielestäni tämä kokonaisuus tulisi viedä jossakin vaiheessa seuraavan suuren askeleen kautta niin, että maakuntien liitot johtaisivat myös valtionhallintoa omissa maakunnissaan niin, että elyt, avit, ovat ne sitten millä nimikkeillä tahansa, olisivat ikään kuin kansanomaisessa, siis kansanvaltaisessa, ohjauksessa. Nythän se tilanne on niin, että se on virkahallinto, joka ottaa huomioon sitten, minkä verran haluaa ottaa maakuntaliittojen lausuntoja maakuntasuunnitelmista, toteuttamissuunnitelmista ja näin edelleen. Eli kysymys on tavallaan jopa hyväntahtoisuudesta, ei siitä, tuleeko näin toimia vai ei.

Myrin ote, siis maakuntien yhteistyöryhmän asema, on hieman vahvistumassa ja vahvistunut, mutta siltikin se toimii käytännössä melkein tällaisena neuvoa antavana ja ohjaavana, omalla laillaan pystyy tosin vaikuttamaan, mutta ei mielestäni riittävästi, koska se ei silloin välttämättä pysty määrittelemään, mikä on maakunnan todellinen tahtotila. Jotta se olisi viime asteella viety ihan loppuun asti, niin se tietysti edellyttäisi samalla myös niin, että maakuntaliittojen valinta tapahtuisi yleisillä vaaleilla, jolloinka siirryttäisiin eurooppalaiseen malliin. Se, että joku sanoo, että nyt luodaan uutta hallintoa tai luotaisiin uutta hallintoa — ei. Samalla siihen pystyttäisiin kytkemään ihan samalla lailla kuntayhtymät, jotka toimivat nyt terveydenhuollon piirissä, opetuksen parissa, valtionhallinto ja näin edelleen. Silloin olisi samassa rootelissa koko maakunta, ja varmasti myös maakunnan tahtotila tätä kautta tulisi esille kaikkein parhaiten ja edustaisi samalla myös kansalaisten mielipidettä. Tämä olisi demokraattinen vaihtoehto, ja mielestäni sitä pitäisi viedä eteenpäin eikä niin, että keskushallintosanelut tässä Suomessa vain kaiken aikaa lisääntyvät.

Herra puhemies! Tähän hallintovaliokunnan mietintöön voi muutoin yhtyä suurimmalta osin, mutta olen samaa mieltä kuin edustaja Pekkarinen tuossa aiemmin, että en oikein ole pysynyt kärryillä siitä, miksi on paine, että kirjasto-, nuoriso- ja liikuntatoimeen ja oppilaitosrakentamiseen liittyvät tehtävät pitäisi siirtää ely-keskuksista aveihin eli aluehallintovirastoille. Minäkin näen sen asian juuri näin, niin kuin edustaja Pekkarinen tuossa aiemmin, että tehtävät eivät ole sen oloisia, jotka liittyvät tällä hetkellä avin tehtäviin. Ainakin minun mielestäni, jos olisin nyt sitten — aiempaan nuorityöhön ja -toimintaankin, omaankin sellaiseen, viitaten — siinä roolissa, että miettisin, kumpiko paikka on ihan oikeasti tämäntyyppisille toiminnoille, kun puhutaan vaikkapa nuoriso- ja liikuntatoimesta, oikeampi paikka — ely, jossa ollaan kehittämässä asioita, viemässä niitä eteenpäin, vai avi, jossa ollaan enemmältikin kontrolloimassa, tarkastamassa ja hoitamassa sitten lupapuolta — vastaus on harvinaisen selvä: kyllä se sillä puolella on, missä sitä kehitystyötä viedään eteenpäin. Näin ollen katson, että tältä osin tämä hallintovaliokunnan linjaus ei ainakaan minun henkilökohtaista kantaani edusta.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Vuoden 2010 alussa voimaan tullut aluehallintouudistus tähtää kansalais- ja asiakaslähtöiseen, toimivaan, tehokkaaseen ja tulokselliseen aluehallinnon kokonaisuuden kehittämiseen. Maakuntien liittojen roolin ja aseman vahvistaminen sekä valtion aluehallinnon ja maakuntien viranomaisten yhteistyön edistäminen ovat sinänsä positiivisia asioita. Itse koen ehdottoman tärkeäksi paikallisten tahojen osallistumismahdollisuuksien lisäämisen osana valtakunnallisia päätöksentekoprosesseja, jotka kuitenkin viime kädessä koskettavat aina maakuntien asukkaita. Myös kansalaiset paremmin huomioiva asiakaslähtöinen ajattelutapa on tervetullut mukaan päätöksentekoon kaikilla tasoilla.

Aluehallinnon sekä keskushallinnon kannalta mittava muutos on toteutettu nopealla aikataululla. Tässä vaiheessa kokonaisvaltainen uudistusten arviointi on haasteellista, koska uudistus on vielä sen verran tuore ja joidenkin uudistuksessa käynnistettyjen asioiden käytännön toteutus on vielä kesken. Aluehallinnon organisaatiorakenteen keveneminen uudistuksen myötä on toteutunut ainakin jossain määrin, ja yhteistyö ministeriöiden välillä sekä aluetasolla on tiivistynyt. Selkeämpi työnjako on puolestaan auttanut aluehallinnon viranomaisia hahmottamaan oman roolinsa osana kokonaisuutta entistä selvemmin.

Toki parantamisen varaa löytyy esimerkiksi aluehallinnon resursoinnissa, henkilöstövaikutuksissa, aluejaoissa, aluehallinnon johtamisessa ja ohjauksessa sekä viranomaisten välisessä työnjaossa. Sivistysvaliokunnan jäsenenä pidän tärkeänä suomalaisen koulutuksen ja sivistyksen pitkäjänteistä kehittämistä koulutuksellinen tasa-arvo huomioon ottaen. Myös nuorten syrjäytymisen torjuminen asettaa haasteensa aluehallinnon uudistamisen kohdalla, koska aluehallintovirastoissa tulee olla tietoinen ja osata tehdä järkeviä päätöksiä nuorten asioista.

Kirjastotoimen, liikuntatoimen ja nuorisotoimen tehtävät kuuluvat sivistysvaliokunnan mielestä, ja itse kuulun siihen, aluehallintovirastoihin ely-keskusten sijaan. Edellä mainitut tehtävät tulisi siirtää aluehallintovirastoille mahdollisimman nopealla aikataululla, koska muutostilanteessa vähäisillä resursseilla pyörivät yhteiskunnalle tärkeät toiminnot vaarantuvat. Käy-tännön kokemukset ovat osoittaneet, etteivät ely-keskukset ole kyenneet tarjoamaan riittävää ohjausta kirjastotoimen tueksi. Liikunnan kohdalla riskinä on asiantuntijuuden katoaminen aluehallintotasolta, mikä ei ainakaan auta liikkumattomuuden vastaisessa taistelussa. Asiantuntijuutta ja avustavaa henkilökuntaa edellyttävä sivistystoimen asioiden hoitaminen on liiaksi hajautunut aluehallinnossa. Lisäksi ely-keskusten ohjausrakenne ei ole toimiva kirjasto-, liikunta- ja nuorisopalvelujen järjestämisen näkökulmasta.

Arvoisa puhemies! Uudistuksen myötä alueilla ei ole enää selkeää valtionhallinnon edustajaa. Tämän puutteen seurauksena alueiden sisäinen, keskinäinen ja kansainvälinen yhteistyö kärsii. Taidehallinnon osalta alueellisten taidetoimikuntien ja niiden toimipisteiden määrän säilyttäminen ennallaan on ensiarvoisen tärkeää taiteen kannalta, ja taiteen kehittämisessä tasapuolisesti koko maassa se on se, mihin pyritään.

Keskustelu päättyi.

​​​​