Täysistunnon pöytäkirja 68/2009 vp

PTK 68/2009 vp

68. MAANANTAINA 15. KESÄKUUTA 2009 kello 12.01

Tarkistettu veriso 2.0

13) Hallituksen esitys yliopistolaiksi ja siihen liittyviksi laeiksi

 

Paavo Arhinmäki /vas:

Arvoisa puhemies! Yliopistolain käsittelyn aikana yliopistoyhteisöltä on tullut laajasti kritiikkiä siitä, että yliopistoyhteisöä on ehkä kuultu mutta ei kuunneltu tämän lain valmistelussa. Myös perustellusti on esitetty, että lain valmistelussa pitäisi ottaa aikalisä, jona aikana voitaisiin keskeiset tähän liittyvät ongelmat korjata.

Valitettavasti tähän lakiin sisältyy niin perustavan laatuisia ongelmia, että tältä pohjalta vasemmistoliitto ei voi lakia hyväksyä. Yliopistolaki antaa hyvän pohjan jatkovalmistelulle, sille että laki korjataan sellaiseen muotoon, jossa niin laaja yliopistoyhteisö kuin vasemmistoliittokin sen voivat hyväksyä.

Esitän lain hylkäämistä ja lyhyesti perustelen ne kolme keskeisintä syytä.

Ensinnäkin tässä laissa avataan ensimmäistä kertaa maksuttomuusperiaatetta suomalaisessa koulutuspolitiikassa. Nyt avataan ensimmäinen ovi sille, että maksullisuus tuodaan suomalaiseen koulutukseen ja koulumaailmaan. Tähän asti meidän koulutuspolitiikkamme kulmakivi on ollut se, että esiopetuksesta ylimpään korkeakoulu- ja yliopisto-opetukseen asti opetus on maksutonta. Me emme voi tästä periaatteesta taipua missään tapauksessa ja sen vuoksi esitämme lain hylkäämistä.

Toinen kysymys on se, että, vaikka tässä laissa yliopistolle tuodaan ulkopuolista autonomiaa lisää, samaan aikaan yliopistojen sisäinen autonomia ja demokratia kapenee. Sen vuoksi me olemme sitä mieltä, että tätä lakia ei voi hyväksyä, koska tämä mahdollistaa ulkopuolisten enemmistön yliopistojen hallituksissa.

Kolmanneksi esitämme asian hylkäämistä sen vuoksi, että tässä laissa ei ole huomioitu perustuslakivaliokunnan painavaa näkemystä siitä, että työtehtävät ovat laadultaan sellaisia, että niihin kuuluvat päätösvalta ja vastuu pikemminkin perustelevat virkasuhteen säilyttämistä palvelussuhteen muotona ainakin yliopiston johtavan hallinto-, opetus- ja tutkimushenkilöstön osalta, mutta tässä lakiesityksessä luovutaan viroista siitä huolimatta, että painavasti perustuslakivaliokuntakin on ollut sitä mieltä, että virat olisivat työsuhteita perustellumpi palvelussuhdemuoto.

Näillä kolmella perusteella — maksuttomuudesta luopumisen vuoksi, ulkopuolisen enemmistön vuoksi ja virkasuhteista luopumisen vuoksi — vasemmistoliitto ja minä esitän, että tämä yliopistolaki hylätään.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Tästä yliopistolaistahan on paljon puhuttu, ja nyt sen sisältö on lyöty kiinni. Minä toteaisin kui- tenkin pienellä pettymyksellä sen, että 15 ja 24 §:ssä, kun on kysymys siitä, ketkä valitaan yliopiston hallitukseen ja myös Aalto-yliopis- ton hallitukseen, minusta nämä valintaperusteet ja -edellytykset ovat turhan tiukkoja. Mielestäni olisi ollut parempi niin, että olisi jätetty enemmän yliopistojen omaan ratkaisuun se, kuinka monta ulkopuolista valitaan ja kuinka monta ei. Minä olen ihan varma siitä, että esimerkiksi Lapin yliopistossa olisi voitu valita huomattavasti enemmän ulkopuolisia, kun taas Helsingillä on paljon sitä asiantuntemusta, jota tässä haetaan, jo omassa organisaatiossaan. Mutta näin nyt on tapahtunut.

Mutta nimenomaan Aalto-yliopistossa voi käydä niin, että opiskelijat jäävät hallituksen ulkopuolelle. (Ed. Vahasalo: He halusivat jäädä!) Minä pidän kyllä hyvin suurena erehdyksenä sitä, jos opiskelijoita ei oteta mukaan yliopistojen hallitukseen tai jollain tavalla liitetä hallituksen päätöksentekoon. Minun kokemukseni ainakin meidän yliopistojemme nykyopiskelijoista on se, että he ovat väkeä, joka suhtautuu myönteisesti sekä yliopistoon että opiskeluun. Oikeastaan tilanne on se koko Euroopassa, ja pidän hyvin tärkeänä, että he ovat mukana tässä päätöksenteossa. Minun kokemukseni mukaan nämä opiskelijapoliitikot ovat yleensä ne, jotka sitten vuosikymmenen kuluessa ottavat isänmaan johtoonsa, niin että en ymmärrä, miksei heille osoiteta vastuuta. Tämähän on vielä korjattavissa.

Mutta sitten tämä pahin ongelma eli siirtyminen yhdellä rysäyksellä työsopimussuhteeseen on tämän uudistuksen suurin riskitekijä. Oikeustieteellisten tiedekuntien dekaanit ovat kannanotossaan 27.5. taas kerran kiinnittäneet siihen huomiota ja perusteluissa viitanneet tähän perustuslakivaliokunnan yksimieliseen suositukseen, että vielä olisi harkittu sitä, että ainakin osittain olisi pysytty virkasuhteissa. Sitten he kiinnittävät vielä huomiota niihin asioihin, jotka pitäisi selvittää. Kriteerit, joilla virkasuhdetta edelleen voidaan täyttää, ilmeisesti on nyt sitten ohitettu. Sitten he puhuvat näistä määräaikaisista työntekijöistä, jotka ovat yliopistoissa suuri ongelma, ja sitten nimenomaan vapaudesta siirtyä tilapäisesti muihin hommiin. Lopuksi on kysymys tutkimisen ja tieteen harjoittamisen vapaudesta, joka ainakin muodollisesti työsopimussuhteessa nykymääräysten mukaan on päällikön direktio-oikeuden alaista, jossa pitäisi tietysti turvata vapaus. Se on yritetty niin tehdä, ja toivottavasti se onnistuu.

Mutta nyt toteuttamisvaiheessa minun mielestäni ministeriöllä olisi vielä mahdollisuuksia yrittää lieventää palvelussuhteeseen siirtymistä näin yhdellä rysäyksellä niin, että se onnistuisi mahdollisimman sujuvasti yliopistoissa ja tällä tavalla turvaisi, että siitä ei tule ongelmia. Ongelmia siitä tulee, mutta ainakin niitä kannattaisi systemaattisesti yrittää vähentää. Yksi mahdollisuushan on se, että kun yliopistot siirtyvät työnantajiksi, perustavat työnantajaliiton, niin ehkä tällaisessa alan työehtosopimuksessakin voisi jollain tavalla yrittää vähentää sitä pelkoa ja niitä ongelmia, jotka tässä syntyvät.

Sitten minä sanoisin tästä esityksestä Suomen Akatemiasta; sehän onneksi meni syksyyn. Mutta minä luulen, että olisi viisainta nyt pitää se vähän pidempään lepäämässä niin, että tämä yliopistojen muu palvelussuhteisiin siirtyminen saadaan pois alta, ennen kuin Suomen Akatemian lainsäädäntö ylipäänsä mennään säätämään. Se ei oikeastaan ole edes tarpeellinen uudistus.

Täällä muutamat edustajat puhuivat siitä, kuinka Aalto-yliopistoa pidetään hyvin hienona asiana. Se voi sellaiseksi muuttua, mutta minä sanoisin niin, että nyt pitäisi, kun lakia ollaan säätämässä, miettiä sen toteuttamista. Sillä, että tämä laki säädetään koskien sekä normaaliyliopistoja että Aalto-yliopistoa, antaa vain mahdollisuuden siirtyä johonkin uuteen. Jos otetaan Aalto-yliopisto ja mietitään, että kolmen eri korkeakoulun kulttuuria pitää saada yhteen samaan taloon, niin se ei ole mikään helppo juttu. Se vaatii kyllä hirveän paljon taitoa tältä uudelta rehtorilta, sitten kun hänet laillisesti tehtävään valitaan, ja koko johdolta, jotta se todella onnistuu. Siinä ei kyllä komentelemalla päästä eteenpäin. Siinä kannattaisi kyllä kuunnella yliopistoväkeä todella tarkkaan ja määrätietoisesti siihen pyrkiä.

Se koskee myös tätä muuta esitystä. Olin toivonut, että kokoomuksen ryhmän puheenjohtaja Ravi olisi paikalla, koska on muistettava se, että toteuttamisvaiheessa sekä Aalto-yliopistossa että näissä normaaliyliopistoissa tarvitaan rahaa, ja vaikka on lama, minä pidän järkevänä, että tämmöisiin kauaskantoisiin sijoituksiin, sivistykseen, käytetään rahaa. Minä toivon, että ministerin elämää helpotettaisiin sillä, että valtiovarainministeri ja muut antaisivat hänelle rahaa, koska ihan niin vain tämä ei toimi. Menestystä vain toteuttamisessa, mutta oikeastaan on raskain työ edessä. Se ei ole ollenkaan tällä selvä, että tämä laki tulee säädettyä.

Täällä sitten ed. Arhinmäki, joka poistui jalkapalloa katsomaan, ehti ennen sitä esittää tämän lain hylättäväksi kolmella perusteella, ensin nämä maksut. Nämä EU- ja Eta-alueen opiskelijoiden maksut ovat turha säännös, ja periaatteena sen kokevat nimenomaan opiskelijat huonoksi, mutta semmoinen nyt ilmeisesti tulee säädettyä. Tässä ulkopuolisten valinnassa on kuitenkin muistettava, että se on kollegion käsissä, se on yliopistoväen käsissä, eikä minusta näitä ulkopuolisia tarvitse sinänsä pelätä, mutta ei heistä kauhean paljon hyötyäkään kannata odottaa. Mutta palvelussuhteiden kohdalla hän on tietysti oikeassa, se on tämän kipein paikka.

Minä uskoisin, että minä tulkitsen sosialidemokraatteja oikein, että me nyt olemme sen verran demokraattisia, että vaikka me hävisimme muutaman pykälän, emme lähde mukaan hylkäämään itse esitystä.

Ensimmäinen varapuhemies:

Mennään puhujalistan mukaan tätä asiaa eteenpäin: ed. Ukkola.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä yliopistouudistus on erinomainen, ja tätä Suomi ja Suomen yliopistot ovat tarvinneet. Ne ovat jähmettyneet 1970-luvulle eivätkä ole pystyneet olemaan kilpailukykyisiä, tuottamaan innovatiivisia professoreita, tuottamaan innovatiivisia tutkimuksia Suomen menestymisen turvaamiseksi. Muutamista kansainvälisistä arvioinneista tiedetään, että suomalainen koulujärjestelmä ei ole pärjännyt hyvin näissä vertailuissa. Tämä on tosiasia. Suomalaisissa yliopistoissa ei ole riittävästi kansainvälisiä tutkijoita eikä professoreita. Ilman uudenlaista panostusta yliopiston opetukseen ja yliopiston toimintamenetelmiin Suomi jämähtäisi paikalleen. Me tarvitsemme, jotta me pääsemme kansainväliselle tasolle, todella rajun uudistuksen.

Tämä on todellakin raju uudistus sen takia, että yliopistot saavat itsenäisyyden. Ne irrottautuvat valtion orjuudesta, valtion tiliviraston asemasta. Niiden ei enää tarvitse olla siitä riippuvaisia. Valtio antaa niille lahjoituksena ja lahjana 2 miljardin taloudellisen omaisuuden, jota ne joutuvat hoitamaan. Tämä on sellainen asia, jota minä olisin toivonut oppositiokin hieman enemmän arvostaneen puheissaan. Kävin torstain puheita hieman läpi, ja eipä siellä juuri tästä asiasta erityisempää arvostusta niissä puheissa näkynyt.

Elikkä nyt yliopistoilla on mahdollisuus päästä eroon 1970-luvun rakenteista ja toivottavasti lopultakin myös asenteista, ja tämä on erittäin hyödyllinen asia. Minä huomautan, että meillä Suomessa ei ole yhtä ainutta tiedenobelia, joka olisi tullut yliopistojen joukosta. Totta kai meillä on Artturi Iivari Virtanen ja meillä on AIV:stä tiedenobel, mutta sitä ei ole tehty yliopistossa, vaan yksityisessä yrityksessä. Näin se vaan on. Se ei ole yliopiston tuote, vaan sen on yksityisen yrityksen tuote.

Tämä tarkoittaa sitä, että ei ole mitään pahaa tuoda tiedemaailmaan yksityistä pääomaa, yksityistä yritteliäisyyttä ja vapauttaa tätä kautta professorit siihen työhön, johon heidät on tarkoitettu: tekemään tiedettä ja tekemään tutkimusta ja antamaan opetusta innokkaille ylioppilaille. Tä-mä on heidän päätarkoituksena, ei se, mistä Oulun yliopistossakin professorit minulle kertoivat, että he juoksevat rahan perässä: että antakaa rahaa, että me voimme tehdä sen ja sen tutkimuksen. Eihän tämä ole professoreitten tehtävä, ei varmasti. Tämä on uuden uljaan hallituksen tehtävä ja rehtorin tehtävä. Näiden tehtävänä on taata yliopistolle se lisärahoitus, minkä tämä uusi laki tulevaisuudessa yliopistoille varmistaa, ja vapauttaa professorit, opettajat siihen työhön, mihin heidät on tarkoitettu. Heitä ei ole tarkoitettu rahan kerjäämiseen, vaan heidät on tarkoitettu opiskelijoitten opettamiseen ja tieteen tekemiseen. Minä olisin toivonut, että myös oppositio tätä uutta vapautta, uutta autonomiaa yliopistoissa kannattaisi.

Elikkä tämä ed. Arhinmäen väite, että sisäinen autonomia kapenee, tämä hänen puheensa kakkoskohta, ei pidä paikkaansa. Päinvastoin, sisäinen autonomia levenee, kasvaa. Sitten kun EU:n ja Etan ulkopuolisilta opiskelijoilta otetaan lukukausimaksut, niin tällä muka avattaisiin suomalaisillekin opiskelijoille lukukausimaksut ja tämä olisi aivan järkyttävä asia. No, meillä on kyllä ollut näissä suomalaisissakin yliopistoissa lukukausimaksut. Minä opiskelin yhteiskunnallisessa korkeakoulussa, joka aikanaan muuttui yliopistoksi, ja siellä oli lukukausimaksut 1960-luvulla, että ei se nyt niin tuntematon asia Suomelle ole. Tähän kolmanteen asiaan, onko virkasuhde tai työsuhde, en puutu sen enempää, kuin huomautan vaan, että jos yliopisto on työnantaja, niin kyllä siellä voi olla silloin myös työsuhde toiminnassa eikä välttämättä tarvitse olla virkasuhdetta. Mutta minun mielestäni tämä ei ole yliopistolain tärkein ja oleellisin asia. Oleellisin asia on se, että yliopistot pääsevät lopultakin irti valtion orjuudesta.

Tämän lain käsittely oli etenkin perustuslakivaliokunnassa hyvin kitkaista, ja en puutu tähän sen enempää, koska seuraavana puhuu perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja. Mutta sanon yhden asian: Vanhan perustuslain aikana tällaista kiistaa ei olisi syntynyt. Hallituksen alkuperäinenkin esitys olisi ollut ihan selkeästi säädettävissä tavallisena lakina, ja siihen ei olisi tarvittu perustuslain tulkintoja ja muutoksia ja uudistuksia ja kikkailua. Siinä entisessä, ennen vuotta 2000 olleessa perustuslaissa puhuttiin yliopiston autonomiasta, itsehallinnosta, vain Helsingin yliopiston yhteydessä, ei muiden. Totta kai se tarkoitti muitakin yliopistoja.

Mutta nämä Helsingin yliopiston hienot valtiosääntöprofessorit olivat hyvin tiukkoja kaikissa asioissa. Toinen asia on, voisi sanoa niin, että ilman uutta perustuslakia heidän sanansa olisi voitu jättää silleen ja tämä olisi tullut sellaisena voimaan kuin hallitus alun perin tarkoitti. Kaikesta huolimatta, vaikka tämä perustuslakivaliokunnan lausunto oli vaivalloinen ja hankala, siellä kuitenkin saatiin sellaiset joustot ja sellainen mahdollisuus, että jos yliopisto haluaa, niin sillä on hallitus, jossa kaikki ovat ulkopuolisia ja joka voi täysipainoisesti tehdä sen työn, joka tähän asti on kuulunut professoreille, elikkä varainhankinnan. Tämä ei tarkoita sitä, että yliopiston perusrahoitus joutuisi tämän varainhankinnan kohteeksi, senhän valtio ja hallitus on luvannut taata vastedeskin. Kysymys on ylimääräisen rahan hankkimisesta, jolla tehdään sitä todella huipputason tiedettä. Siihen professoreiden ei enää tarvitse välttämättä vaivautua. Sen tekevät hallituksen ulkopuoliset jäsenet.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Meillä on varmasti Suomessa selkeä tarve uudistaa yliopistolaitosta. Meillä on Pisa-tutkimusten mukaan erittäin hyvä peruskoulu, erittäin laadukas peruskoulu, joka antaa hyvät edellytykset myöskin jatko-opinnoille. Mutta mitä tulee suomalaiseen yliopistoon, voidaan sanoa, että se antaa suhteellisen pienellä rahalla hyvän ammatillisen valmiuden, mutta yhtään huippuyliopistoa meillä ei ole, ei yhtään yliopistoa, joka olisi edes lähellä huippuyliopistoa, ja Helsingin yliopisto on kaikkein paras Suomen yliopistoista.

Täytyy todeta, että kuten täällä ed. Ukkola totesi, jo edellisen perustuslain aikana ennen vuotta 2000 Helsingin yliopistolla oli autonomia, ja tietysti sekin on varmasti vaikuttanut siihen, että tutkimus Helsingin yliopiston piirissä on ollut varsin laadukasta.

Haluan jossain määrin käydä lävitse perustuslakivaliokunnan lausuntoa, koska sillä on merkitystä tämän lainsäädännön käsittelyyn, ja täytyy todeta, että lähtökohtana on tietysti yliopistojen autonomia, joka nykyisin perustuslaissa turvataan. Lähtökohtana on se, että kun yliopistolla on itsehallinto, niin siinä on kaksi olennaista osaa. Toinen on tutkimusta ja opetusta koskeva autonomia eli saadaan itse päättää opetuksesta ja tutkimuksesta, niiden aiheista, ja toinen on taloudellinen ja hallinnollinen autonomia, jossa pyritään siihen, että itse tehdään yliopistoyhteisöä koskevat päätökset. Nyt täytyy sanoa, että hallituksen esitys ja säädettävä laki on olennainen parannus tähän taloudellis-hallinnolliseen autonomiaan. Tähän asti opetusministeriön ohjaus on ollut erittäin tiivistä, erittäin tiukkaa, ja nyt yliopistojen asema tässä suhteessa olennaisesti paranee, joten tältä osin otetaan, kun niistä tulee itsenäisiä laitoksia eivätkä ne ole valtion tilivirastoja, merkittävä loikka tuon itsehallinnon suuntaan. Kuitenkin, jos arvioidaan sitten, mitä se itsehallinto tosiasiassa merkitsee, niin taloudellis-hallinnollinen autonomia tarkoittaa sitä, että yliopiston pitää voida itse valita hallintoelimensä ja sillä pitää olla myöskin oikeus omaan sisäiseen norminantoon.

Kun perustuslakivaliokunta sitten arvioi hallituksen esitystä, niin voitiin todeta, että yleisesti ottaen tavoitteena oli tuon perustuslain 123 §:n 1 momentin toteuttaminen eli itsehallinnon toteuttaminen. Kuitenkin hallituksen esityksessä hallituksen koostumuksesta esitettiin, että yliopiston hallituksessa vähintään puolet tulee valita muista kuin yliopiston omista ryhmistä eli opiskelijoista, professoreista ja opettajista ja muusta henkilöstöstä. Kun sitten vielä hallituksen esityksessä todettiin, että puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja ovat ulkopuolisista ryhmistä, tämä käytännössä johti siihen, että yliopistoyhteisö oli velvollinen valitsemaan ulkopuolisista tahoista enemmistön yliopiston hallitukseen. Tältä osin perustuslakivaliokunta katsoi, että tämä ei ollut mahdollista niin, että itsehallinto olisi voitu turvata.

Jos ottaa jonkinlaisen esimerkin, niin voidaan todeta, että jos meillä on kunnanhallitus ja siltä osin säädettäisiin, että yli puolen kunnanhallituksen jäsenistä täytyy olla kunnan ulkopuolisia henkilöitä, niin se kyllä olennaisesti rajaisi sitä kunnallista itsehallintoa, ja tässä suhteessa aina voidaan antaa täysi vapaus valita, keitä halutaan, mutta se, että velvoitetaan tiettyjä tahoja valitsemaan ja suljetaan omia tahoja pois, on kiistämättä ongelma. Mitään ongelmaa perustuslakivaliokunta ei nähnyt esimerkiksi siinä suhteessa, että kuten hallituksen esityksessä esitetään, yliopiston rehtorin välittömät alaiset eivät voisi olla hallituksessa, ja sinänsä onkin järkevää, että voidaan hyväksyä selkeitä hallinnollisia periaatteita siten mielestäni, että esimerkiksi rehtorin esimiehenä tai hallituksen puheenjohtajana ei pitäisi olla hänen alaisensa, koska sellainen järjestelmä kovin hyvin ei toimi.

Tämä perustuslakivaliokunnan kanta sinänsä ei ollut uusi. Jo vuonna 2004 lausunnossaan, silloin kun laajennettiin ulkopuolisten osallistumista yliopiston hallituksen toimintaan, perustuslakivaliokunta katsoi, että olennaista on se, että ulkopuolisten jäsenten valitseminen on yliopiston omien toimielinten asia ja siinä täytyy olla tietty vapaus yliopiston yhteisöllä.

Mutta haluan korostaa tässä yhteydessä, että olennaista on se, että jos yliopistoyhteisö, yliopistokollegio, haluaa, niin se voi valita vaikka kaikki jäsenet ulkopuolisista henkilöistä. Ja täytyy sanoa, että sinänsä on tärkeätä, että yliopistoissa tarkkaan mietittäisiin, että valittaisiin ulkopuolisia asiantuntijoita. Täytyy sanoa, että se, että yliopiston hallituksessa on joku merkittävä professori tai rehtori ulkomaisesta yliopistosta, varmasti olennaisesti parantaa sitä hallituksen työskentelyä ja antaa myöskin ryhtiä ja luovuutta yliopiston toimintaan. Toisaalta sanottuani tämän täytyy todeta, että sinänsä on myöskin perusteltua se, että yliopiston hallituksessa olisivat aina yliopiston omat sisäiset ryhmät edustettuina eli vähintään ainakin yksi henkilö professoreista, yksi opettajista ja muusta henkilöstöstä ja yksi opiskelijoista, koska se merkitsee hallituksen osalta selkeää kiinnittymistä tuohon yliopistoyhteisöön ja sitä, että yliopistoyhteisön näkemykset tulevat huomioon otetuiksi. Tosin täytyy sanoa, että olennaista on se, että pitäisi ymmärtää se, että kun istutaan yliopiston hallituksessa, ainoa tehtävä on edistää yliopiston etua, ja yliopiston hallitus ei ole paikka, jossa yliopiston eri intressiryhmät neuvottelevat ja riitelevät keskenään, koska sellainen yliopisto käytännössä ei toimi koskaan hyvin.

Arvoisa puhemies! Perustuslakivaliokunta joutui nyt ottamaan kantaa myöskin säätiöyliopistoja koskevaan lainsäädäntöön, ja täytyy sanoa, että hallituksen esityksessä oli kyllä varsin puutteellisesti valmisteltu säätiöyliopistoja koskevat säännökset, koska voi sanoa, että tietyt perusasiat täytyy kuitenkin aina lakitasolla, silloin kun itsehallinnosta on kysymys, säätää. Ja olennaista on se, että pitää ainakin säätää yliopiston tehtävistä, hallintoelimistä ja niiden kokoonpanosta, keskinäisistä suhteista, muutoksenhausta eri hallintoelinten päätöksiin ja myöskin kielisuhteista. Eli ne eivät voi olla pelkästään säätiön säännöissä, vaan niitten pitää aina olla ilmaistuina lakitasolla. Ja tältä osin nyt lainsäädäntöä on korjattu niin, että nämä vaatimukset tulevat täyttymään.

Mitä sitten tulee säätiöyliopistoon, olennaista on se, että olisi tietysti voitu järjestää säätiöyliopisto siten, että olisi ollut ylläpitäjäsäätiö ja erikseen yliopistoyhteisö, ja hallituksen esityksessä yritettiin ottaa vähän semmoista askelta, että yliopistoyhteisö olisi tietyllä tavalla pyrkinyt säätämään ja järjestämään omia asioitaan ja säätiö olisi ollut jossain määrin ylläpitäjäyhteisö, mutta loppujen lopuksi, kun asioita katsottiin, niin täysin selväksi tuli se, että säätiö oli kuitenkin osa tuota yliopistoyhteisöä, olennainen osa yliopistoyhteisöä, ja se merkitsi sitä, että myöskin näitä yliopistojen autonomiaa koskevia säännöksiä tuli tuohon säätiön valintaan ja kokoonpanoon soveltaa.

Perustuslakivaliokunta katsoo, että silloin kun on kyseessä säätiöyliopisto, voidaan ottaa tiettyjä erityisiä seikkoja huomioon, ja tästä syystä päädyttiin siihen, että on mahdollista se, että ulkopuoliset tasot voivat ehdottaa kahta, tai mihin nyt hallituksen esityksessä päädyttiin, kolmeakin hallituksen jäsentä kuitenkin siten, että hallituksen jäsenet viime kädessä valitsee yliopistoyhteisö itse. Tältä osin perustuslakivaliokunta tarjosi toisessa lausunnossaan kahta mallia, joista ensimmäinen oli se, että asetetaan kahdenkertainen määrä näitä ehdokkaita, ja toinen oli se, että annetaan lausunto mahdollisista ehdokkaista ja näitten lausuntojen ja konsultaatioiden jälkeen sitten yliopistoyhteisö tekee päätöksen, keitä valitaan. Sivistysvaliokunta päätyi siihen, että kaksinkertainen määrä ehdokkaita esitetään ja näistä sitten on valittava. Olennaista on tietysti se, että kun näitä henkilöitä ehdotetaan, niin heidän tietysti pitää olla päteviä, kompetenttejä asetettuihin tehtäviin.

Sinänsä oli mahdollista, että tarvittaessa Aalto-yliopistossakin ja Tampereen teknillisen korkeakoulun säätiön yliopistossa voivat kaikki olla ulkopuolisia, jos yliopistoyhteisö näin tahtoo. Ja nythän on tehty jo tällainen ratkaisu, jonka kaikki yliopistotahot ovat hyväksyneet, ja sinänsä ei ole mitään estettä sille, etteikö nykyinen hallitus voisi jatkaa tehtävässään, se täytyy uudelleen valita, mutta voidaan valita täsmälleen samat henkilöt, jotka siellä ovat jo aikaisemmin istuneet. Tältä osin täytyy kuitenkin sanoa, kuten sanoin, että jotta asiat saadaan perustuslailliselle ja lailliselle kannalle, niin yliopistoyhteisön täytyy tehdä uudet ratkaisut, joilla hyväksytään jo aikaisemmin tehdyt päätökset.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä sitten lyhyesti todeta sen, että ylioppilaskunnan jäsenyyteen on jouduttu ottamaan kantaa, ja tältä osin perustuslakivaliokunta on todennut, että niin sanottu automaatiojäsenyys on vakiintuneissa yliopistoissa edelleen mahdollinen, koska se on vanhastaan olennainen osa yliopistoyhteisöä. Ylioppilaskunnilla on merkittävä rooli yliopistojen itsehallinnossa ja niillä on myöskin tärkeitä yliopiston hallintoon, opintososiaalisiin etuuksiin ja perusterveydenhuoltoon liittyviä tehtäviä.

Sitten pitkään on keskusteltu yliopiston henkilöstön palvelussuhteen muodosta, ja tietysti yliopistossa eräät henkilöt joutuvat tekemään ratkaisuja, jotka koskevat opiskelijavalintaa, opintosuorituksen arvostelua, tutkintotodistuksen antamista ja kurinpitoa, ja näillä on tiettyä julkisoikeudellista luonnetta. Kuitenkin voidaan sanoa, että monessa laitoksessa monessa yhteydessä tämän tyyppisiä päätöksiä tehdään myöskin yksityisessä työsuhteessa. Ja sinänsä ei ole mitään estettä sille, että voitaisiin toimia siten, että nämä henkilöt ovat työsuhteessa, mihinkä ratkaisuun sivistysvaliokunta on nyt päätynyt. Kuitenkin perustuslakivaliokunta toteaa, että sinänsä ottaen huomioon yliopiston johdon tehtävät olisi ehkä ollut luonnollisempaa, että he ovat virkasuhteessa, mutta tältä osin perustuslaki ei aseta mitään ehdotonta velvoitetta ja tämä on kuitenkin sitten ollut sivistysvaliokunnan harkittavissa.

Mikä on olennaista, on kuitenkin, että silloin kun puhutaan työsuhteista, niitten luonne poikkeaa virkasuhteesta. Kun virkasuhde puretaan, siitä voi valittaa, ja jos valitus hyväksytään, virkasuhde jatkuu. Jos työsuhde irtisanotaan tai puretaan, niin se päättyy joka tapauksessa ja kysymys on vain sitten siitä maksettavista korvauksista. Ja nyt perustuslakivaliokunnan toivomuksen mukaisesti sivistysvaliokunta on aivan oikein tehnyt muutoksia, ja kuten hallituksen esityksessä jo oli, lähtökohtana oli se, että silloin kun työsopimus irtisanotaan, se ei saa loukata tieteen vapautta eikä myöskään opetuksen vapautta. Ja toinen muutos, mihinkä perustuslakivaliokunta kiinnitti huomiota, oli se, että työnantajan direktiovalta, joka on tietysti työsuhteessa varsin vahva, eli työnantaja voi määrätä, mitä työntekijät tekevät, ei missään olosuhteissa saa loukata tuota tieteen ja tutkimuksen ja opetuksen vapautta, vaan voidaan antaa tiettyjä toiminnallisia ohjeita, mutta ei saa mennä sellaiselle alueelle, jolla sanotaan, että ehdottomasti tiettyä tutkimusta on noudatettava, jos johto tällä tavalla päättäisi.

Täytyy sanoa, että on varmasti syytä, että ministeriössä vielä tarkasti mietitään, kun nyt siirrytään työsuhteisiin, minkälaisia muutoksia se aiheuttaa yliopistoyhteisössä, ja täytyy todeta, että yliopistoissa on tällä hetkellä suuri osa tehtävistä määräaikaisia ja on useita henkilöitä, joilla on virkavapautta, ja tältä osin työsuhteet ovat huomattavasti rajoitetumpia. Vastaavalla tavalla työsuhteissa ei voida käyttää virkavapauksia eikä myöskään määräaikaisuuksia, ja varmasti tässä suhteessa vielä on syytä yliopistoissa miettiä yhdessä opetusministeriön kanssa, miten mahdollisesti ongelmat tältä osin joudutaan ratkaisemaan.

Puhemies! Aivan lopuksi haluan todeta, että korkeakoulututkintoon johtavaan koulutusohjelmaan hyväksytyltä voidaan nyt esityksen mukaan periä maksu tästä koulutuksesta. Sille on kuitenkin asetettu tiukat ehdot. Toinen on se, että pitää olla apurahajärjestelmä, ja toinen on se, että kyseessä ei saa olla Eta-alueen kansalainen. Sinänsä ei ole mitään estettä sille, että voidaan periä maksuja korkeakouluopetuksesta, mutta meillä on perinteisesti lähtökohta se, että korkeakouluopetus on sinänsä maksuvapaata. Kuitenkin perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että jos meillä on ulkomaan kansalainen, joka pysyvästi asuu Suomessa, hänet on pyrittävä rinnastamaan Suomen kansalaiseen, ja tältä osin katsottiin, että yhdenvertaisuus puoltaa sitä, että tällainen henkilö ei joudu maksamaan lukukausimaksua. Mutta yhdenvertaisuus ei missään olosuhteissa edellytä sitä, että Suomen kansalainen asetetaan samaan asemaan kenenkä tahansa muun maan kansalaisen kanssa. Tässä suhteessa Suomen kansalaista voidaan suosia.

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunta on tehnyt ne muutokset, joita perustuslakivaliokunta on edellyttänyt kahdessa lausunnossaan, ja mielestäni tähän lakiin on saatu selkeitä parannuksia ja kuitenkin olennaiset elementit, joilla asiaa pyritään viemään eteenpäin, kyetään säilyttämään.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Yliopistouudistus on tärkeä, sanotaan, että erittäin tärkeä ja tarpeellinen. Sen tavoitteet ovat täysin kannatettavat. Siksi on todettava, että hallitus on tehnyt hyvin, edellinen hallitus ja nykyinen, kun on tämän laatinut, ja nyt tämä on tässä loppuvaiheessa. Nämä tavoitteet ovat todellakin ihan kannatettavia. Tämä uudistus on kyllä ansainnut hyvin huolellisen käsittelyn, koska epäonnistumiseen ei tältä osin ole oikeastaan missään mielessä varaa. Jos tapahtuu epäonnistumisia, niin niillä on pitkät ja vaikeat seuraukset. No, ei tässä nyt erityistä sellaista kohtaa ole, josta voisi sanoa, että epäonnistumisen vaara olisi erityisen suuri, mutta tarkkaa, huolellista seurantaa tämä edellyttää kaikilla tasoilla.

Yliopistojen autonomian lisääminen on sekin paikallaan, sekä sisäisesti että ulkoisesti. Se kyllä merkitsee arvioni mukaan aikamoista vallan keskittämistä yliopiston hallitukselle niin ulkoisen valvonnan vähentymisen kautta kuin myös sikäli, että yliopiston sisällä siirretään tehtävät ja vastuut ja valta aika vahvasti hallitukselle, mutta toivottavasti hallituksiin löytyy joka puolella sellainen henkilöstö ja päätöksentekijät, jotka ehtivät osallistua, osaavat ja ymmärtävät sen tehtävänsä ja näin kehittävät yliopistoa niin kuin on ajateltu. Tässä suhteessa on ehkä hieman varottava sitä, että eräissä vähän verrattavissa yhteisöissä on otettu ulkopuolisia jäseniä hallitukseen ja he eivät ole ehtineet hoitaa ja paneutua tehtäviinsä riittävästi, kun on usein niin, että näihin valitaan sellaisia henkilöitä, joilla on jo tavattoman paljon kaikenlaisia vastuita ja asemaa, ja silloin heidän kapasiteettinsa joutuu jakautumaan hyvin moneen paikkaan ja esimerkiksi yliopisto, jonka hallituksessa he ovat, saattaa siitä kärsiä. Toisaalta samat ihmiset tuovat sitten myös sitä kokemusta ja näkemystä, mitä tarvitaan.

Henkilöstön asemasta on paljon puhuttu, ja sitä on syytä myös tarkkaan seurata tämän uudistuksen alkumetreistä lähtien. Ehkä yksi kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä on tämä rahoitus. Yliopistojen perusrahoitus on turvattava. Voitaisiin ajatella, että yliopistojen rahoitus hoidettaisiin edelleenkin verovarojen kautta valtion toimesta ja näin turvattaisiin kaikkien yliopistojen toiminta vakaana, pitkäjänteisenä, mutta nyt tässä ajassa on hallitus valinnut tämän markkinavetoisuuden aika vahvasti mukaan ja yksityisen rahan hankinnan ja sen saamiseksi sitten tämän varallisuuden pääomittamisen yliopistoille. Toivottavaa on, että tässä suhteessa ei tule epäonnistumisia eli kaikki eri tieteenalat ja eri yliopistot todella saavat sen rahoituksen, jonka niiden toiminta vaatii.

Mielenkiintoista on, että tähän lakipakettiin sisältyy myös viimeisenä konkurssilain muutos, jolla näiden yliopistojen konkurssi tehdään mahdolliseksi. Voi kysyä, löytyykö sellaista kristallipalloa, josta näkyisi, että vuonna 2020 Suomessa on ensimmäinen yliopisto mennyt konkurssiin. Sekin siis mahdollistuu tämän lainsäädännön myötä. Toivottavasti näin ei kuitenkaan käy.

Tämän ulkopuolisen rahoituksen hankkimisessa todellakin nyt yliopistot joutuvat painiskelemaan melkein yhtä lailla kuin näitten EU-hankkeitten hallinnoinnissa ovat eri oppilaitokset joutuneet tekemään kohtuuttomasti paperityötä ja näkemään vaivaa. Tämä on asia, johon kannattaa vakavasti kiinnittää huomiota. Esimerkiksi Jyväskylän yliopisto on, lieneekö palkannut tai ainakin saanut asiaa hoitamaan elinkeinoyhtiön edellisen eläkkeelle jääneen toimitusjohtajan, joka kerää yrityksiltä rahoitusta Jyväskylän yliopistolle. Toivon hänelle menestystä siinä vaativassa tehtävässä tässä laman kourissa. Todellakin ministeriön ja hallituksen on syytä seurata tätä rahoituspuolta. Se on avain koko toimintaan.

Herra puhemies! Lyhyesti vielä totean näistä EU- ja Eta-alueen ulkopuolisten opiskelijoiden maksuista. Sehän on kokeilu 5 vuoden ajalle, toki varmaan tulee pysyväksi tältä osin. En kannata sitä, että kotimaiset yliopistot suomalaisille ja nyt sitten EU- ja Eta-alueen opiskelijoille tulisivat maksullisiksi, mutta en näe kyllä mitään suurta pelkoa tässä, että näin menetellään niin kuin nyt tässä ollaan etenemässä. Vasemmistoliiton puolelta tuli näitä hylkäysperusteita, maksut, autonomia, eli nuo hallituksen ulkopuoliset jäsenet ja virkasuhteiden muuttaminen työsuhteisiksi olivat perusteluina hylkäämiselle. En näe näitä sellaisiksi tekijöiksi, joitten perusteella pitäisi esitys hylätä, mutta kaikki ovat kyllä niitä kysymyksiä, joita on syytä tarkkaan seurata.

Herra puhemies! Yliopistojen tärkein tehtävä on antaa korkeatasoista, kilpailukykyistä opetusta opiskelijoille. Rahoituksen osalta tämä on turvattava jatkossakin, mutta moni muukin asia vaikuttaa siihen, että opetuksen taso ja oppimistulokset voidaan varmistaa vastaamaan kansainvälistä tasoa, missä ympäristössä nykyisin kilpailemme.

Kun tämä on niin tavattoman tärkeä eikä siihen valiokuntakaan ole ottanut selkeästi kantaa, niin, herra puhemies, ehdotan, että eduskunta hyväksyisi seuraavan perustelulausuman: "Eduskunta edellyttää, että koska Suomen yliopistoissa opiskelijamäärä opettajaa kohden on keskimäärin varsin suuri, hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin opiskelija—opettaja-suhteen parantamiseksi niin, että oppimistulokset varmistetaan vastaamaan kansainvälistä tasoa."

Herra puhemies! Tällä haluan voimakkaasti nostaa esiin tämän opiskelija—opettaja-suhteen heikkouden, joka meidän yliopistoissamme on, ja siitä mahdollisesti johtuvien oppimistulosten vaarantumisen, ja siksi katson, että tällaista esitystä tuskin kukaan voi vastustaa.

Sari Palm /kd:

Arvoisa puhemies! Keskityn puheenvuorossani yhteen näkökulmaan. Sivistysvaliokunnan mietinnössä ansiokkaasti korostetaan yliopiston tehtävää edistää tutkimusta ja sivistystä ja yliopiston tehtävää antaa tutkimukseen perustuvaa ylintä opetusta. Opiskelija—opettaja-suhteessa suomalaisessa yliopistomaailmassa on vielä haasteita, paljon tehtävää. Tämän takia, arvoisa puhemies, kannatan ed. Kankaanniemen tekemää äskeistä erinomaista lausumaesitystä.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Sauli Niinistö.

Jukka Mäkelä /kok:

Arvoisa puhemies! Ensimmäiseksi lyhyesti kommentoin ed. Kankaanniemen lausumaehdotusta. Tämä asiahan on ollut paljon esillä sivistysvaliokunnassa, ja lähes saman sisältöisenä lausumana se on valiokunnan esityksessä, joten pidin sitä riittävänä.

Mutta ehkä sen verran tähän voisi todeta, että ed. Kankaanniemi puhuu aivan oikeata asiaa. Erityisesti nyt säätiöyliopistoiksi muuttuvissa Teknillisessä korkeakoulussa ja Tampereen teknillisessä yliopistossa opettaja—opiskelija-suhde on muuttunut dramaattisesti heikompaan suuntaan. Voitaisiin sanoa, että nimenomaan Teknillisessä korkeakoulussa ja Tampereen teknillisessä yliopistossa tämä suhde on Suomen yliopistoista heikoin. 1970-luvulla ja vielä 1980-luvun alussa opettaja—oppilas-suhde oli noin yhden suhde kymmeneen, kun se tällä hetkellä on yhden suhde reilusti yli kolmeenkymmeneen. Erityisesti juuri näillä teknillisillä aloilla tätä asiaa on korjattava, niin kuin ed. Kankaanniemi totesi.

Tässä on nostettu esille näiden säätiöyliopistojen osalta sitä, kuten ed. Söderman totesi, että opiskelijoiden mukana pitäminen hallinnossa olisi erityisen tärkeätä. Sen keskustelun perusteella ja sen tiedon perusteella, mikä itselläni on, opiskelijat ovat erittäin sitoutuneita tähän ja ovat erittäin tyytyväisiä siihen kommunikaatioon, mitä he ovat näiden yliopistojen hallituksen nimeämisen yhteydessä käyneet. Esimerkiksi Aalto-yliopiston hallituksessa opiskelijoita tavallaan edustaa tekniikan tohtori Saku Mantere, joka kymmenisen vuotta sitten oli oppilaskunnan puheenjohtaja ja edustettuna yliopiston hallituksessa. Minä uskon, että opiskelijat siellä ovat varsin tyytyväisiä tähän toimintatapaan, mitä tässä nyt esitetään.

Tuula Peltonen /sd:

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit esittivät jo omassa rinnakkaislakialoitteessaan ja viime viikolla myös vastalauseessaan useita muutoksia koskien yliopistolain uudistusta. Näimme jo kauan sitten ne puutteelliset ja korjausta vaativat kohdat siellä koskien nimenomaan yliopistojen autonomiaa ja säätiöyliopistojen tehtäviä ja tarkempaa säädäntöä tässä laissa. Mielestämme sinne jäi edelleen korjattavia asioita, mutta emme kuitenkaan ole esittämässä koko lain hylkäämistä, vaan lausumia tässä sen sijaan esittelen.

Yhtenä merkittävimpänä ja tarpeellisimpana muutosesityksenä olemme pitäneet henkilöstön aseman parempaa turvaa. Hallituksen esityksessä virkasuhteiden muuttamista työsuhteiksi perustellaan sillä, että päästäisiin noudattamaan parempaa henkilöstöpolitiikkaa ja tuottavuusohjelmaa. Tässä tietenkin hämmästyttää suuresti, miksi edelleen puhutaan tuottavuusohjelmasta, vaikka siitä on ministeriön mukaan jo luvattu luopua yliopistojen osalta.

Valiokunnan mietintöön jäi kirjauksena, että työehtosopimuksella voidaan sopia samoista asioista kuin virkaehtosopimuksella. Kuitenkin virkaehtosopimuksessa on selkeitä eroja tähän liittyen. Virkasuhteeseen liittyy laillisuusperiaate: virassa on toimittava oikeudenmukaisesti, tasapuolisesti ja julkisin perustein. Työsopimussuhde on yksityisoikeudellinen suhde, jossa työntekijä velvoitetaan toteuttamaan työnantajan tahtoa. Vakiintuneesti on katsottu, että jo pelkkä mahdollisuus julkisen vallan käyttöön riittää perusteeksi virkasuhteelle. Yliopistojen aseman muutos ei siis estä sitä, että yliopistoissa olisi edelleenkin virkasuhteita. Mielestämme virkasuhde tulisi säilyttää edelleen niissä tehtävissä, joihin kuuluu merkittävänä osana julkisen vallan käyttöä ja virkavastuuta. Tehtävien hierarkiassa tulisi selvästi käydä ilmi, että vastaavilla julkista valtaa käyttävillä henkilöillä palvelussuhde on virkasuhde. Asiasta olisi ollut mielestämme edelleen säädettävä erillinen laki yliopistojen virkamiehistä, jossa virkasuhteiden ehtoista säädetään.

Arvoisa puhemies! Myös perustuslakivaliokunnan näkemyksen mukaan yliopistoilla on olemassa tehtäviä, jotka ovat laadultaan sellaisia, että niihin kuuluva päätösvalta ja -vastuu perustelevat palvelussuhteen säilyttämistä virkasuhteena ainakin yliopiston johtavan hallinto-, opetus- ja tutkimushenkilökunnan osalta. Valiokunnan mukaan yliopistojen erityistehtävään tieteen ja taiteen harjoittamisen sekä niihin perustuvan ylimmän opetuksen antajina liittyy useita yksilön oikeusturvan kannalta merkityksellisiä ratkaisuja, kuten esimerkiksi opiskelijavalinnasta päättäminen, opintosuoritusten arvostelu, tutkintotodistusten antaminen ja kurinpito. Perustuslakivaliokunnan mielestä pääosin tällaisia tehtäviä sisältävien palvelussuhteiden olisi syytä jatkossakin säilyä virkasuhteena.

Arvoisa puhemies! Olemme sitä mieltä, että esityksessä henkilöstön asemaa on käsitelty varsin puutteellisesti. Irtisanomistilanteen käsittely olisi pitänyt tuoda paremmin esille. Nythän työsuhteessa oikeusturva on täysin erilainen kuin virkasuhteessa. Tämä asettaa kysymyksiä muun muassa vierailevan tutkijan tai akatemiatutkijan palvelussuhteen jatkumisesta. Hyvä oli, että sivistysvaliokunnassa saimme korjauksen työnantajan direktiovaltaa rajoittaen. Mitä se sitten tuo käytännössä avuksi, siitä ei ole vielä varmuutta.

Käytännössähän nyt hallituksen esityksen mukaan yliopiston henkilöstöllä ei ole virkasuhdetta eikä virkaa, mutta on kyllä virkaoikeudellinen ja rikosoikeudellinen vastuu niissä tilanteissa, joissa käytetään julkista valtaa. Esityksen mukaan yliopistolain voimaanpanosta annettavaan lakiin otettavin siirtymäsäännöksin ja työnantajan sekä henkilöstöjärjestöjen välisellä sopimuksella määritetään tarkemmin henkilöstön siirtyminen ja palvelussuhteiden ehdot nykyisten virkojen lakatessa.

Olemme sisällön käsittelyssä esittäneet, että voimaanpanopykälä 10 muutetaan vastalauseemme mukaiseksi, millä olisi turvattu nykyiset ehdot ja etuudet niin pitkälle, että uusista on sovittu. Esitämme nyt vielä vastalauseemme mukaiset lausumaehdotukset, jotka kuuluvat seuraavasti:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus tuo eduskunnalle esityksen laiksi yliopistojen virkamiehistä, jotta yliopistojen palvelussuhteiden ehdoista siltä osin, kun palvelussuhteissa on kyse merkittävästä julkisen vallan käytöstä, säädetään virkasuhteina erillisellä lailla."

"Eduskunta edellyttää, että ylimenokauden eli vuoden 2010 aikana kaikkien palvelussuhteiden osalta noudatetaan edelleen nykyistä palvelussuhdelainsäädäntöä ja voimassa olevia virka- ja työehtosopimuksia. Ylimenokauden aikana on myös ratkaistava 31.1.2010 päättyvän sopimuskauden jälkeen sovellettavien palkkaehtojen määräämistapa."

Oiva Kaltiokumpu /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä yliopistojen uudistaminen on varmasti paikallaan juuri siitäkin näkökulmasta, että osaamisen keskeinen asia on nimittäin suomalaisen osaamisen turvaaminen ja sillä tavalla menestyminen kansainvälisessä kilpailussa, vaikka joskus tuntuu siltä, että kilpailu-sanaakaan ei saisi käyttää. Tosiasiassa suomalaiset kilpailevat osaamisella ja menestyksemme riippuu siitä, miten hyvin suomalaiset on koulutettu ja miten hyviä innovaatioita ja mitä kehitystä täällä tapahtuu. Korkean tason osaamisenkin täytyy perustua korkeatasoiseen opetukseen ja kilpailukykyiseen osaamiseen myös ylipistotason koulutuksen saaneiden osalta.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys on tietysti historiallinen ja koulutuksen kannalta merkityksellinen ja laajasti valmisteltu ja julkisuudessakin perusteellisesti ollut, ja se on myöskin perusteellisen käsittelyn täällä eduskunnassa saanut. Voimme siis lähtökohtaisesti todeta, että tämä uudistus on tervetullut. Ne arviot, tämmöiset epäilevät arviot, joita on esitetty, ovat ihan myöskin paikallaan sen vuoksi, että meidän täytyy varmistua siitä, että yliopistoilla on mahdollisuus korkeatasoiseen opettamiseen ja siellä on oikealla tavalla rahoitusta. Nyt kansainvälisen kriisin osalta se on tietysti aina, joka päivä, ansaittava, eikä se ole myöskään helppo tehtävä. Tämän vuoksi on tärkeää, että valtio pysyy merkittävänä rahoittajana ja että myöskin tämä valtion rahoituksen osuus korottuu indeksien mukaisesti, jotta kaikki kustannukset voidaan turvata.

Kiinnitän tässä huomioni Suomessa sellaisten maakuntien osaan, joissa ei ole omaa yliopistoa. Meille yliopistokeskuksista tuleville kansanedustajille on ollut vuosien työ jo omalla paikallamme puolustaa ja ajaa yliopistokeskusten turvaamisen asiaa. Alun perinhän näytti siltä, että koko yliopistokeskuksia ei haluttu mainita laissa, saatikka sitten määritellä, millä tavalla yliopistokeskusten toiminta turvataan. Kun yliopistojen autonomia nyt sitten toteutuu, niin tietysti on ollut pelkona, että sitten kun yliopistot joutuvat resursseja mitoittamaan, ne alkavat lopettamaan yliopistokeskuksia.

Meitä on ollut yli puoluerajojen suuri joukko, jotka olemme tehneet työtä sen eteen, että yliopistokeskus tuli tänne lakiin. Erityisesti keskustalle nämä olivat kynnyskysymyksiä. Tästä laista ei olisi tullut tällaista, jos tätä ei olisi tänne saatu. Siitä on meillä puoluetason päätökset ja myöskin eduskuntaryhmän päätökset, miten me katsomme, että tämä yliopistolaki tältä osin toteutuu. Tietysti yliopistokeskusten osuus on pieni tässä, mutta jos ajatellaan alueellista osaamista, niin kyllä yliopistolla ja korkea-asteen koulutuksella on kaikissa maakunnissa aivan yhtä tärkeä merkitys kuin on näissä yliopistokaupungeissakin. Tunnustamme tässä sen, että yliopistotasoinen koulutus on tärkeää ja meidän on turvattava näiden yliopistojen toiminta.

Samalla tavalla yliopistotasoinen opetus näissä maakunnissa, joissa yliopistoa ei ole, on yhtä lailla jopa kohtalonkysymys. Alueelliset innovaatiot ja rahoitus lähtevät nimenomaan siitä, että koetaan tämän yliopistokeskuksen toimivan sen oman maakunnan ja alueen nuorison ja ihmisten ja yrityselämän ja yhteiskunnan hyväksi. Itse olen korkeakoulusäätiön hallituksessa ollut vajaat kymmenen vuotta, ja olemme keränneet kolmen professuurin rahoituksen. Keräys jatkuu koko ajan, muun muassa yrittäjyysprofessuuri ja monia muita.

Meillä on käsittelyssä lakiesitys, joka sisältää nyt yliopistoille yliopistokeskusten kehittämisrahan, joka menee yliopistojen toimintaan osoitettuihin määrärahoihin, jotka ovat indeksikorotuksen piirissä. Tätä pidimme tärkeänä, kun tätä ajoimme, ja pidämme sitä tärkeänä edelleen. Se on hyvä asia, että se saatiin. Toisaalta yliopistokeskusten toimintaa koordinoivalle yliopistolle vuodesta 2010 lähtien osoitetaan 500 000 euroa eli puoli miljoonaa euroa, mikä on äärettömän tärkeä asia. Se vakinaistuu nyt, ja tämän lisäksi myönnetään koordinaatiomäärärahaa 170 000 euroa jokaiselle yliopistokeskukselle.

Me katsomme, että tältä osin tulevaisuudessa yliopistokeskuksia voidaan kehittää. Nämä emoyliopistot eivät joudu ainakaan rahoituksen vuoksi sellaisen ongelman eteen, että rahat eivät riitä yliopistokeskusten ylläpitämiseen ja että ne jouduttaisiin jollakin tavalla ajamaan alas. Tietysti yliopistokeskusten menestyminen on kiinni siitä, millä tavalla ja kuinka laadukasta opetusta ne antavat, ja niiden pitää pystyä osoittamaan tarpeellisuutensa. Näin on myöskin ollut. Meillähän on esimerkiksi Satakunnassa Porin yliopistokeskus, joka on verkostoyliopisto, jonka tulokset ovat mitattavissa millä hyvänsä mittarilla, ja ne ovat erinomaiset. Toisaalta nämä verkostoitumisen hyödyt voivat koitua nimenomaan opiskelijoiden hyödyksi, koska meillä on viisi eri yliopistoa, joilla on siellä oma laitoksensa ja yksikkönsä. Sitten siellä on oma yhteinen yliopistokeskusorganisaatio, jossa opiskelu yli näiden yliopistorajojen on mahdollista. Oletan, että tulevaisuuden yliopistot siirtyvät tähän suuntaan, verkos-toitumiseen enemmän ja sen etujen hyödyntämiseen.

Arvoisa puhemies! Tämä indeksikorotusten mukainen rahoitus yliopistoista yliopistokeskuksille oli keskustan keskeisimpiä asioita, jotka liittyvät yliopistokeskuksiin. En halua korostaa sitä, että nämä yliopistokeskukset olisivat ainoita, vaan tämä koko yliopistouudistushan on tärkein ja näiden emoyliopistojen mahdollisuus kilpailla kansainvälisillä tieteen ja osaamisen markkinoilla. Mutta tämä oli tärkeää, koska tähän liittyi juuri pelkoja siitä, että emoyliopistot joutuvat taloudellisesti semmoiseen asemaan, että voivat joutua näitä ajamaan alas.

Esimerkiksi Satakunnassa yliopistokeskuksen merkitys on ollut aivan merkittävä korkeamman koulutuksen saaneiden osuuden kasvussa. Eli kun maassa keskimäärin osuus lienee joku 66 prosenttia, niin Satakunnassa se on vieläkin 33 prosenttia, mutta se on merkittävästi noussut ja se on koko ajan nousemassa. Nyt otan lukuja päästä, niin että en nyt ihan tähän pysty sitä varmistamaan. Mutta näin muistaisin, että tällä yliopisto-opetuksella on selkeä, suora yhteys siihen, minkälainen koulutustaso noilla alueilla on.

Arvoisa puhemies! Olen erityisen tyytyväinen tähän lausumaehdotukseen, jonka valiokunta eduskunnalle esittää hyväksyttäväksi ja joka kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää hallituksen huolehtivan siitä, että yliopistokeskuksille suunnataan vuosittain vähintään nykyisen tasoiset määrärahat."

Lopuksi totean, että tämä kehittämismääräraha on ollut vuosittain aina erityisen eduskunnan päätöksen, määrärahapäätöksen, takana; milloin tätä on haluttu vähentää ja milloin sitä ei ole haluttu ollenkaan ylläpitää tai sitä on haluttu lei- kata.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Olemme tämän yliopistolain toisessa käsittelyssä ja olemme päättämässä lain hyväksymisestä tai hylkäämisestä ja näistä lausumaehdotuksista.

Ensimmäisenä haluan sanoa sen, että täällä on esityksenä ollut lain hylkääminen. En yhdy siihen, koska näen, että tämän lain sisällä on paljon hyvää, ja haluan myös uskoa, että se tuo kehitystä niihin tavoitteisiin, mitä sillä lailla tavoitellaan.

Yksityiskohtaisessa käsittelyssä kristillisdemokraattisen ryhmän myötä esitin jo näihin pykäliin muutoksia niihin määrättyihin kohtiin, joita pidimme tärkeinä ja joita olivat muun muassa henkilöstön asema ja henkilöstön palvelussuhde ja myös yliopiston hallituksen ja yliopiston kollegion muodostuminen ja hallituksen ja kollegion välinen suhde.

Näen erittäin tärkeänä sen, että yliopistojen tehtävät eivät tule muuttumaan ja yliopistot säilyvät autonomisina edelleenkin. Sillä, minkälainen hallituskokoonpano on, miten se muodostetaan, on olennainen osa yliopiston autonomian toteutumisessa.

Perustuslakivaliokunta teki erittäin hyvää työtä, pohjatyötä, sivistysvaliokunnalle tämän hallituksen jäsenmäärän ja sen suhteen, että tämä autonomia toteutuisi, ja on erittäin hyvä, että sivistysvaliokunta otti nämä asiat huomioon.

Mutta sitten, kun on näistä lausumista kysymys: Ensin kannatan lämpimästi ed. Kankaanniemen tekemää lausumaesitystä, joka koskee opiskelijoita: "Eduskunta edellyttää, että koska Suomen yliopistoissa opiskelijamäärä opettajaa kohden on keskimäärin varsin suuri, hallitus ryhtyy tarvittaviin toimiin opiskelija—opettaja-suhteen parantamiseksi niin, että oppimistulokset varmistetaan vastaamaan kansainvälistä tasoa."

Täällä ed. Mäkelä jo toi esiin puheenvuorossaan, että sivistysvaliokunta on ottanut kantaa tähän opiskelija—opettaja-suhteeseen, ja niin on ottanut jo aikaisempien, muiden hallituksen lakiesitysten yhteydessä omissa mietinnöissään. Tätä on nostettu esille, ja niin se on myös tässä yliopistolain mietinnössäkin tähän niin sanottuun leipätekstiin, tänne sisälle, kirjattu tämä opiskelija—opettaja-suhde, että se on meillä Suomessa erittäin huono ja siihen tulisi kiinnittää huomiota.

Täällähän todetaan seuraavaa: "Suomen yliopistoissa opiskelijamäärän suhde opettajamäärään on pitkään ollut huono, ja sitä tulee selkeästi pyrkiä parantamaan. Tutkintotavoitteiden ja -toteutumisen ohella opiskelija—opettaja-suhteen tulee olla yksi keskeinen koulutuksen laadun indikaattoreista samoin kuin muun muassa opetushenkilökunnan pedagoginen pätevyys ja henkilöstön osaamisen kehittäminen." Tämä olisi voinut olla ihan yhtenä lausumana, jo sivistysvaliokunnan yhteisenä tahtona yksimielisestikin. Toivon, että nyt tulevassa äänestyksessä siihen saadaan kannatusta, koska tämä on tärkeä asia.

Sivistysvaliokunta mietinnössään kappaleen kohdalla, minkä otsake on "Opiskelijat", toteaa seuraavaa: "Opiskelijoiden kannalta tärkein uudistuksen tavoite on luonnollisesti koulutuksen laadun parantaminen ja se, että opiskelu on mahdollista mahdollisimman joustavasti ja eteneminen opinnoissa tavoiteajassa. Valiokunnan mielestä suomalaisen koulutuspolitiikan perusta on myös koulutuksen maksuttomuus - -." Nämä kaksi asiaa valiokunta nosti, jos ajatellaan opiskelijoita, hyvin tärkeäksi asiaksi.

Tietenkin siinä, että opinnot etenevät tavoiteajoissa, on suuri merkitys sillä, miten paljon opettajat, professorit, ohjaajat antavat aikaa ja ohjaavat opiskelijoita. Eli sillä on todella tärkeä merkitys, että opiskelija saa mahdollisimman paljon aikaa opettajalta ja vielä mahdollisimman paljon aikaa professoreilta siihen vuoropuheluun tieteen oppimisessa ja sisäistämisessä, että se ei ole vain kirjoista lukemista, vaan se on nimenomaan sitä henkilökohtaista ohjausta ja vuoropuhelua opettajan ja professoreitten kanssa. Sen vuoksi pidän tätä erittäin tärkeänä.

Sitten vielä tässä sivistysvaliokunnan mietinnössä nämä lausumaehdotukset — niitähän on täällä viisi kappaletta, joista nyt sitten äänestämme ja päätämme — nämä kaikki ovat erittäin tärkeitä, ja tietysti tähän opettajienkin riittävään määrään liittyy se, että on myös riittävä rahoitus. Täällä on neljäntenä lausumaehdotuksena, että "Eduskunta edellyttää, että koulutuksen ja tutkimuksen kehittämiseksi ja laadun turvaamiseksi yliopistoille turvataan riittävä perusrahoitus. Rahoitusta tulee kanavoida tasapuolisesti kaikille tieteenaloille". Eli kaikki tieteenalat tulisivat saamaan sen rahoituksen. Voi olla, siis se pelkohan on ollut, että joillakin tieteenaloilla, ehkä humanistisilla, tässä rahan keräämisessä, mitä ulkopuolista rahoitusta tulee saada, ei ehkä löydy niin paljon tukijoita kuin ehkä teknologisilla, teknisimmillä aloilla, mutta toivotaan, että sekään pelko ehkä sitten ei toteutuisi, vaan kaikki alat saisivat myös sitä ulkopuolista rahoitusta. Mutta jos ei niin toteudu, niin toivotaan sitten, että perusrahoitus joka tapauksessa valtion kannalta tulee.

Pidän erittäin hyvänä ajatellen tätä opettaja—opiskelija-suhdetta ja kaiken kaikkiaan opetuksen laatua myös valiokunnan kannanottoa tuottavuusohjelmaan. Tänne mietintöön on kirjattu se, että yliopistojen kohdalla tuottavuusohjelmaa ei toteuteta, ja näin se tarkoittaa sitä, että ei ainakaan opetushenkilökuntaa vähennetä, vaan päinvastoin katsotaan, että se on toisinpäin, että sitä tulee saada sinne lisää.

Kaiken kaikkiaan näen sen prosessin, millä tavalla sivistysvaliokunnan myötä tätä hallituksen esitystä on muutettu, erittäin hyvään suuntaan menevänä. Toivon, että tulevaisuudessa voidaan vielä puuttua niihin ongelmakohtiin, mitä sieltä jäi auki, mikä liittyy tähän henkilöstön asemaan, palvelussuhteeseen ja ehkä myös siihen, mitä nyt on jälkeenpäin, kun tässä on kuunnellut ihmisten viestejä, että kyllä tässä olisi voinut selkiyttää ehkä yliopiston kollegion asemaa vieläkin vahvemmin.

Yhtenä asiana, minkä tässä ed. Kankaanniemikin totesi, oli tämä konkurssilainsäädäntöön liittyvä seikka. Kyllä siitä kysymyksestä, joka ei ole aikaisemmin ainakaan tullut, voisiko yliopisto mennä konkurssiin, olisi hyvä takeet saada, mitä se todellakin käytännössä tarkoittaa, kun sitä lakia toteutetaan, että sekin laki on tässä muutettu, että näin voi tapahtua.

Mutta kaiken kaikkiaan kannatan siis ed. Kankaaniemen tekemää lausumaehdotusta ja näitä lausumaehdotuksia, mitä sivistysvaliokunta on tehnyt.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! Ensin haluaisin kiinnittää puhemiehen huomiota siihen, että olen miettinyt sitä, ovatko demareiden tekemät lausumaehdotukset oikean muotoisia. Kun niitä lukee, niin nousee kysymys, ovatko ne tämän lakiesityksen vastaisia vai eivät, mutta sitä voi varmaan sitten pohdiskella, koska niissä edellytetään, että tuodaan eduskunnalle esitys siitä, että virkasuhteet olisivat erillisellä lailla ja että ensi vuoden aikana noudatettaisiin edelleen nykyistä palvelussuhdelainsäädäntöä ja voimassa olevia virka- ja työehtosopimuksia. Nyt on ajatus kuitenkin se, että mahdollisimman nopealla tahdilla henkilöstö neuvottelee uudet työsopimukset itselleen.

Täällä muista lausumista ed. Kankaanniemi esitti opiskelija—opettaja-suhteen parantamiseksi lausumaa. Se on ihan hyvä ajatus, ja siitä valiokuntamme paljon keskusteli ja mietintöön vakaasti kirjoitti. Se on opiskelijoiden ja opetuksen kannalta yksi keskeisimpiä asioita. Mutta kun valiokunta teki tämän ensimmäisen lausumaehdotuksensa, ajatus oli, että se sisältää myöskin tämän ajatuksen opiskelija—opettaja-lukumääräsuhteen seuraamisesta. Me esitimme, että hallitus seuraa yliopistouudistuksen toteutumista sekä vaikutuksia ja antaa asiasta selvityksen sivistysvaliokunnalle vuoden 2012 kevätistuntokaudella. Eli tähän myöskin sisältyy tämä ed. Kankaanniemen ajatus.

Sitten kolmanneksi täytyy todeta, että tämä lakiesitys on kokonaisuus, jossa kaikki yksityiskohdat ovat tarkkaan harkittuja ja mietittyjä. Sen vuoksi ihmettelin vähän ed. Arhinmäen tekemää hylkäysehdotusta, jossa perusteina oli lukukausimaksukokeilun olemassaolo. Täytyy todeta, että tähän opetuksen maksuttomuuteen ei puututa. Opetus on edelleenkin suomalaisille ja EU/Eta-maiden kansalaisille plus niille ulkopuolisille, jotka asuvat pysyvästi Suomessa, maksutonta, ja se on kiveen hakattu periaate, siihen ei puututa. Toiseksi hän esitti perusteluksi sen, että saattaa tulla ulkopuolinen enemmistö. Joka ikinen valiokunnan asiantuntija totesi, että ulkopuolisten oleminen siellä hallituksessa on ollut pelkkää positiivista asiaa, koska he ovat tuoneet sellaista osaamista ja sellaisia linjauksia ja ajatuksia, mitkä ovat tavallaan uudistaneet näitä ajatteluja. Kolmas asia on nämä virkasuhteet, työsopimussuhteet tai työsuhteet. Mitä enemmän tätä asiaa tutki ja mietti, niin sitä vakuuttuneemmaksi tuli, kun näitä punnitsi, että kyllä se niin on, että työsuhde on sittenkin tässä tilanteessa parempi, koska tällä hetkellä kun työntekijät toimivat valtion virkamiehinä, niin valtio on silloin työnantaja, ja jos tämä jatkuu tämä tilanne, se tarkoittaa sitä, että muuten yliopisto tavallaan irrotettaisiin itsenäiseksi, mutta sitten työntekijät jäisivät valtion palkkalistoille. Se olisi vallan kummallinen asetelma, ja tosiasia on, että autonomiaa ei itse asiassa ole ilman omaa henkilöstöpolitiikkaa.

Kaiken kaikkiaan pallo on nyt heitetty yliopistoille. Yliopiston rehtori, hallitus, kollegio ovat paljon vartijoina. Kollegion tärkeä tehtävä ja vastuu on nyt siinä, minkälaisen hallituksen se valitsee. Yliopiston itsensä täytyy nyt luoda omat strategiansa hoitaa itse taloutensa, toimia itse työnantajana. Valiokunta korosti mietinnössään sitä, että tämä yliopistolain uudistus onnistuu käytännössä vain, kun yliopistot hyödyntävät ripeästi lain tarjoamat uudet mahdollisuudet ja myös käytännössä uudistavat toimintaansa ja rakenteitaan hyötykäyttämällä analyysit, uudistustoimet ja instrumentit ja profiloitumalla vahvuuksiensa mukaisesti.

On oikeastaan hienoa saattaa yliopistot lentämään itsenäisinä maailmalle ja tekemään sitä perustehtäväänsä, mikä niille on annettu. Toivotaan yliopistolle paljon onnea tässä tehtävässä, ja haluan kiittää lämpimästi myös sivistysvaliokunnan jäseniä ja opetusministeriötä ja opetusministeriä hyvästä yhteistyöstä.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja kiinnitti huomiota tähän yhteen demariponteen, joka koski erillislakia, ja pohti myös sitä, voiko yliopistossa olla virkamiehiä, jotka eivät ole sen omia työntekijöitä. Nyt on niin, että jos siirtyy siis toiseen palvelussuhteeseen, kuten tässä on kysymys, niin silloin se vaatii erillislakia. Tätä on käytetty sekä Kansaneläkelaitoksessa että Suomen Pankissa. Eli tämän esityksen pohjalta, jos haluaa korostaa sitä, että olisi parempi, että olisi virkasuhteisia, niin silloin se vaatii sen erillislain, jolloin se on asia, joka voidaan ratkaista tässä ponnessa, ja silloin nämä virkamiehet kyllä olisivat sen saman työnantajan palveluksessa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tämän asian käsittelyn yhteydessä tässä salissa on käytetty niin viisaita ja niin pitkiä puheenvuoroja, että aion selvitä lyhyemmällä.

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys oli tähän taloon tullessaan huono. Se on huono valiokuntakäsittelyn jälkeenkin, vaikka kiitos perustuslakivaliokunnan, se on täällä merkittävästi parantunut. Se on huono suomalaisen sivistysyliopiston, suomalaisen sivistyksen ja Suomen kannalta katsoen. Se on huono, koska se nakertaa yliopiston autonomiaa hallituksen kokoonpanoa määritellessään siten, että yliopisto ei voi täysimääräisesti käyttää omaa harkintavaltaansa, vaikka mitään järjellistä estettä siihen ei ole. Se on huono, koska se avaa tien lukukausimaksujen tulemiselle, yliopistojen maksulliselle opetukselle ja sitä kautta sivistyksellisen epätasa-arvon lisääntymiselle. Se on huono, koska se heikentää henkilöstön asemaa.

Arvoisa puhemies! Koska lakiesitys siinä muodossaan, jonka se on sivistysvaliokunnassa saanut, on huono, se on hylättävä.

Arvoisa puhemies! Kannatan ed. Arhinmäen hylkäysesitystä.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Peltonen kävi läpi näkemyksemme monista asioista, muun muassa henkilöstön asemaan liittyen ja niihin epäkohtiin, joiden puolesta sitten teimme vastalauseen, jonka takia en puutu niihin kysymyksiin. Kannan huolta vain muutamasta asiasta, jotka haluan nyt tässä toisessa käsittelyssä ottaa esille.

Arvoisa herra puhemies! Yliopistouudistus on välttämätön, kuten täällä on todettu yhteisesti useaan kertaan. Tämän lain tavoitteena on yliopistojen itsehallinnon vahvistaminen ja taloudellisen toimivallan lisääminen. Todellisen autonomian lisääminen edellyttää hyvän ja toimivan lainsäädännön lisäksi sitä, että yliopistolla on vakaa taloudellinen asema. Eli että yliopistoilla on riittävä perusrahoitus sekä kokonaisrahoitus, että ne selviytyisivät kaikista velvoitteistaan eri suhdannetilanteiden aikoinakin. Me tiedämme, että uusi yliopistolaki tuo yliopistot myös uudenlaiseen tilanteeseen rahoituksen suhteen. Ne joutuvat entistä enemmän myös itse hankkimaan omaa rahoitustaan ja pääomatoimintaansa. Tämä ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että eri koulutusalat ja yliopistot joutuisivat eriarvoiseen asemaan keskenään.

Maamme ehdoton osaamisen, tutkimuksen ja kehittämisen valtti on ollut, että meillä on laadukas ja monipuolinen yliopistoverkosto, joka toimii laadukkaasti kaikkialla Suomessa. Opiskelijoiden pitää saada luottaa siihen, että he saavat jokainen opiskelijana laadullisesti yhtä pätevää ja laadukasta opetusta ja koulutusta riippumatta siitä, missä yliopistossa he opiskelevat. Tästä syystä niin teknisten, ekonomisten kuin myös humanististen yliopistojen riittävä ja pitkäjänteinen rahoitus on turvattava kaikille tieteen aloille tasapuolisesti.

Ymmärrän Aalto-yliopiston roolin ja merkityksen. Mielestäni on kuitenkin väärin, että sitä kohdellaan monessa mielessä paremmin kuin muita yliopistoja. Tätä perustellaan huippuyliopistona ja tähän tavoitteeseen liittyen se tarvitsee myös erilaista kohtelua. Tämä perustelu on mielestäni kuitenkin kyseenalainen. Kyse on hallinnollisesta uudistuksesta. Vastaavan kohtelun ja etuoikeuden olisivat ansainneet myös muut yliopistot. Eivätkö Suomen kaikki yliopistot ole omalla alueellaan ja omalla tavallaan huippuyliopistoja? Tai jos ne eivät sitä ole, tarvitsisivat ne enemmän tukea ja resursseja saavuttaakseen sen.

Tämän lisäksi minulle jäi epävarmaksi se, mitä yliopistoille siirretyt kiinteistöyhtiöt vaikuttavat käytännössä ja todellisuudessa yliopistojen tilanteeseen niin taloudellisesti kuin myös opetuksen, tutkimuksen ja kehittämistyön kannalta. Yliopistoille ja niiden kiinteistöosakeyhtiöille siirtyy noin 2 miljardin euron suuruinen varallisuus, josta noin 1 miljardi on velkarahaa. Tämä on aivan uusi tehtävä, jolla on myös vaikutus yliopistojen toimintoihin ja rahoitukseen. Tällä on haluttu lisätä yliopistojen taloudellista autonomiaa. Kun tähän vielä lisätään, etteivät yliopistot voi kuulua niin sanottuun nollariskiluokkaan, joka käytännössä tarkoittaa yliopistojen osalta lisääntyviä kuluja. Mitä tämä kokonaisuus tulee tulevaisuudessa tarkoittamaan, jäi ainakin minulle osittain yliopistolainsäädäntöuudistuksessa epäselväksi. Tästä syystä on erittäin tärkeää, että yliopistojen rahoitukseen liittyviä kysymyksiä seurataan ja niihin puututaan välittömästi, jos ongelmia syntyy.

Arvoisa puhemies! Kannatan myös ed. Peltosen tekemiä vastalause 1:ssä olevia lausumaehdotuksia.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa puhemies! Professoriliitto ja tieteentekijäliitto ovat erittäin kiitollisia perustuslakivaliokunnalle sekä sivistysvaliokunnalle, että saatiin ne muutokset, joita perustuslakivaliokunta ehdotti yliopistojen hallituksiin. Nyt te olette aikamoisia sankareita meidän professoreiden keskuudessa. Tämä yliopistolain uudistus on erittäin tervetullut ja taloudelliset panostuksetkin ovat merkittävät. Esimerkiksi Aalto-yliopisto saa 500 miljoonaa valtion rahaa ja 200 miljoonaa ulkopuolista rahaa. Eiköhän sillä rahalla nyt synny tarpeeksi diplomi-insinöörejä ja arkkitehteja ilman mitään lausumaakin. Yliopistokeskukset ovat erittäin tärkeitä. Ne tulee säilyttää. Niillä on suuri aluepoliittinen merkitys. Mutta eräille ylioppilaille ja maistereille sanoisin, että älkääpäs mollatko suomalaisia yliopistoja, sillä ei meidän elintasomme olisi näin korkea eikä bkt:mme näin suuri ilman suomalaisten yliopistojen osaamista.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Ilta on myöhäinen, mutta minä en voi vastustaa kiusausta vielä käyttää puheenvuoron, kun ministeri on paikalla. Se oikeastaan projisoitui siitä, kun ed. Ukkola suorasukaiseen ja innostavaan tapaansa sanoi, että yliopistot ovat jähmettyneet. Nythän oikeastaan kun tehtiin sitä Aalto-yliopiston taustatyötä, lähinnä talouselämän lehdissä oli paljon juttua siitä, kuinka Suomen yliopistot ovat jääneet jälkeen ja kuinka huippuyliopistot marssivat edelle jnp. Tilannehan ei ollenkaan ollut niin, vaan muutamat suomalaiset yliopistot — Helsingin yliopisto, Åbo Akademi — ovat sijoittuneet erittäin hyvin kaikissa näissä kilpailuissa, jotka kyllä suosivat voimakkaasti englanninkielisiä yliopistoja. Sitten olen aina ihmetellyt sitä, että pitääkö meidän uskoa Shanghain yliopiston listoihin, ja onko niin, että suuren kommunistimaan yliopiston listat ovat semmoisia, joista meidän pitää pelästyä.

Ensin on sanottava, että Yhdysvaltojen parhaimpia yliopistoja ovat osavaltioiden julkiset yliopistot. Eivät ne kaikki ole yksityisiä, jotka siellä on hyviä. Sitten USA:n suhteen on kaksi asiaa, jotka antoivat niille valtavan etulyönnin: yksi oli Adolf Hitler, joka kiusasi, ahdisti Euroopasta meidän kaikkein lahjakkaimpia tiedemiehiämme pakenemaan Yhdysvaltoihin, missä he rauhan aikana saivat siis rauhassa — sotaahan ei ollut Yhdysvalloissa — kehittää tietojaan ja tutkimustaan. Toinen on raha. Näissä yliopistoissa on valtavia budjetteja. Harwardin yliopistossa on suurempi budjetti kuin yhteensä kaikissa suomalaisissa yliopistoissa. Mutta meidän ei pitäisi mitenkään hävetä meidän yliopistoja.

Toinen on tämä ajatus, että Suomen yliopistot ovat liian pieniä. Siinä edellisessä hommassa, joka minulla oli, minulla oli tilaisuus luennoida kaikissa EU:n jäsenmaissa ja hyvin monessa yliopistossa. Eurooppa on täynnä pieniä yliopistoja. Saksassa ja Italiassa on pieniä yliopistoja. Se ei ole huono asia. Olen myös luennoinut Lapin yliopistossa, joka on erittäin onnistunut ja hyvin hoidettu yliopisto. Minun mielestäni koko ei ole sellainen asia, jota pitäisi miettiä. On tietysti hyvä, että Itä-Suomessa yliopistot etsivät yhteistyötä ja ehkä samoja muotoja. Ei siinä ole mitään vastustettavaa, mutta sinänsä pienuus ja suuruus ei ratkaise mitään.

Arvoisa ministeri, ainoa yliopisto, joka on hataralla pohjalla, on Vaasan yliopisto. Vaasan kannalta on jollain tavalla hirveän onnetonta se, että Vaasan alueella toimii muistaakseni neljä, ehkä viisi yliopistoa. Siinä pitäisi joku ratkaisu saada, joka voimistaisi siellä toimivien yksikköjen saumatonta yhteistyötä på finska och på svenska, ja sitten ne voisivat olla yhteistyössä lahden yli ruotsalaisiin yliopistoihin. Mutta se on ainoa semmoinen asia, jossa ministerillä on kovasti tekemistä edessään.

Kaksi yliopistoahan ovat hyötyneet, kun puhutaan rahasta, eli Helsinki ja Åbo Akademi, joilla on ollut mahdollisuus olla vieressään rahasto, johon on tullut huomattaviakin lahjoituksia, joista yliopisto on päättänyt, mihin ne käytetään. Tämä uudistus mahdollistaa, että kaikki voivat ottaa vastaan sitä rahaa, ja luultavasti se on piristävää. Mutta olisi tärkeätä ministerin taas pitää huolta siitä, että siellä, minne rahaa ei saada, maakuntayliopistoissa pysyy kohtuullinen taso ja niissä tiedekunnissa. Minä en oikein tiedä, miksi bisnesmies on valmis teologiselle tiedekunnalle antamaan rahaa, tai humanististen tieteidenhän on vaikea saada rahaa. Minusta tämä on nyt semmoinen asia, josta ministeriön tehtävänä on pitää huolta.

Lopuksi sanoisin, että tämä kiinteistöasia on tärkeä, koska näiden yliopistojen taloudellisen pohjan kannalta on tärkeää, että kiinteistöt kuuluvat niille. Nehän ovat niiden. Esimerkiksi turkulaisethan keräsivät rahat omaan yliopistoonsa, jonka he lähtivät omalta pohjaltaan luomaan, ja ostivat kiinteistön. Kun siitä tuli valtion yliopisto, valtio sai ne kiinteistöt. Oikeastaan ne ovat yliopiston kiinteistöjä. Helsingin yliopiston kiinteistöjen suhteen on vähän epäselvää, oliko niin, että tsaari antoi ne Helsingin yliopistolle ja valtio on kaapannut ne, vai ei. Mutta joka tapauksessa tämä rahastojuttu on tärkeä asia, jos ne pyrkivät hyvään taloudelliseen tulokseen. Tämä ed. Kankaanniemen lausuma on minusta hyvin paikallaan ja hyvin tärkeä.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnassa käsittelimme tätä lakiuudistusta hyvin perusteellisesti ja monipuolisesti. Valiokunnan esittämät lausumaehdotukset ovat monella tavoin hyvin eritasoisia mutta myöskin merkityksellisiä kaikki.

Yksi asia, mikä tänään keskustelussa ei ole tullut juurikaan esille, on hallituksen seurantavelvoite koskien yliopistojen liikuntapalvelujen tarjontaa. Se viestii kyllä minun mielestäni ko-konaisvaltaisesta otteesta hyvinvointi-teemaan, joka leikkaa läpi tämän oikeastaan varsin hallinnollisen lakiesityksen. Tämä suuntahan on juuri oikeanlainen, ja sitä tulisi täällä vahvistaa muissakin lainsäädäntöhankkeissa.

Sivistysvaliokunnassa korostimme myös sitä, että uudistus onnistuu vain, jos ja kun yliopistot hyödyntävät kaikki nämä lain tarjoamat uudet mahdollisuudet, myöskin aivan käytännössä rakenteita muuttaen, ja aivan aidosti näin tapahtuisi. Jotta tämä on myös käytännössä mahdollista, rahoitusjärjestelmien tietysti tulee olla joustavia ja sillä tavalla kaiken turvaavia ja myöskin tasapuolisesti kaikille tieteenaloille. Tämä on tietysti se, mikä on eniten täällä huolestuttanut, mutta tämä asia on hoidettu varmasti sillä tavalla, että nämä uudet rahoituksen mallit eivät tule olemaan ongelmana.

Valiokunnassa edellytimme myös, että lain toteutumista ja sen vaikutuksia seurataan hyvin kokonaisvaltaisesti. Siihen ei mitään erityisiä rajoitteita tehty, siitä tullaan antamaan sitten selonteko. Seurattavia asioita olisivat tietysti keskeisesti rahoitusmuutosten vaikutukset ja uudenlaisen hallituksen kokoonpano ja siitä olevat kokemukset. Myöskin se, että virkasuhteet muuttuvat työsuhteiksi, on herättänyt paljon huolta. Sen takia myös sitä asiaa on syytä seurata ja raportoida.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän lain käsittelyn yhteydessä käsittely on ollut voimakkaasti hallinnollista ja taloudellista. Varmaankin hyvä niin, koska sillä lailla saadaan aikaan sitä muutosta, jonka eräässä mielessä pitäisi olla koko ajan jatkuvaa. Mutta minä kyllä en mahda mitään sille tunteelle, että kun olen seurannut sivusta tätä keskustelua, niin hämmästyttävän vähän on kiinnitetty huomiota siihen, turvaavatko tämä hallinnollinen uudistus ja uudet säätiövaihtoehdot ja tämä huomattava uusi rahallinen investointi sitä, että meidän opetuksemme ja tutkimuksemme taso korkeakoulumaailmassa säilyy sillä tasolla, millä se on nyt, ja mieluummin kehittyy selkeästi eteenpäin.

Sen takia haluan lukea teille suoraa lainausta pienestä vihkosesta, jonka nimi on "Muutoksen Suomi — Ihmiset muutoksentekijöinä, instituutiot ihmisten tukijoina". Tämä on Sitran julkaisu, se on julkaistu marraskuussa viime vuonna. Sen on toimittanut Antti Hautamäki, tutkimusprofessori, ja tämän työryhmän, joka on tehnyt tämän pohjatyön, puheenjohtajana on ollut kansleri Ilkka Niiniluoto Helsingistä. Minä luulen, että tämä on ollut monipuolisesti kyllä valmistelussa käytössä, ainakin toivon niin, mutta kun katsoin valiokunnan kuuntelemia asiantuntijoita, en havainnut kyllä ihan suoraa viittausta tähän. Toivottavasti tämä tieto kuitenkin on tullut aika hyvin perille. Mutta minusta täällä on semmoista asiaa, jonka haluan ainakin eduskunnan pöytäkirjoihin lukea, jos ei nyt sitten mitään muuta.

Minun oma taustanihan on voimakkaasti korkeakoulumaailmasta tuleva, ja yritän sen takia olla positiivinen tässä asiassa, mutta kannan kyllä tiettyä huolta ajatellen sitä, onko meillä pienessä maassa ne rahat, mitä me saamme kokoon, kohdennettu oikein, onko kuitenkin jotain, mihin pitäisi keskittää ehkä vähän enemmän, ja miten on kansainvälisen yhteistyön kanssa ja sen lopullisen tietotaidon tason kanssa?

Suora lainaus tästä mainitsemastani teoksesta alkaa näin: "Valtioneuvoston innovaatiopoliittisessa selonteossa eduskunnalle todetaan: Parhaillaan on käynnissä erittäin merkittäviä tutkimus-, innovaatio- ja korkeakoulupolitiikan uudistuksia. Meneillään oleva julkisen tutkimusjärjestelmän rakenteellinen kehittäminen tähtää siihen, että Suomessa olisi nykyistä vahvempi ja laadukkaampi korkeakoululaitos, maailmanluokan tutkimusinfrastruktuureja ja tutkimusympäristöjä sekä korkeatasoinen tutkijakoulutus ja tutkijakunta. Taloudellista ja hallinnollista autonomiaa laajennetaan. Yliopistolain uudistus antaa yliopistoille aiempaa paremmat mahdollisuudet harjoittaa nykyaikaista henkilöstöpolitiikkaa, parantaa opetus- ja tutkimustoiminnan laatua ja vaikuttavuutta sekä vahvistaa luovia ja innovatiivisia tutkimus- ja oppimisympäristöjä. Sektoritutkimuslaitoksia kehitetään entistä monitieteisemmiksi, korkeatasoista ja yhteiskunnan kannalta relevanttia tutkimustietoa tuottaviksi kansainvälisiksi tutkimusorganisaatioiksi."

Arvoisa puhemies! Välihuomautuksena sanon tähän: Kaiken tämän soisin toimivan entistä paremmin jatkossa. Toivottavasti tämä on nyt näissä pelkissä hallinnollisissa kiistoissa ja keskusteluissa myöskin otettu huomioon, ja jos nämä tulevat hallitukset, on ne miten tahansa nimetty, nämä lauseet unohtavat, niin ei meillä mikään taso tässä maassa nouse. Se ei paljon tilannetta paranna, että oven yläpuolelle kirjoitetaan vaan "Innovaatioyliopisto", jos ei siellä sisällä moni asia muutu siinä samassa suhteessa.

Sitten jatkan lainausta, jossa myöskin tulee tavallaan vastaus ed. Södermanin vähän aikaa sitten esittämiin kantoihin:

"Suhteessa maan pienuuteen pärjäämme hyvin tutkimustoiminnassa. Väestö on promille maailman väestöstä, mutta tieteellisten julkaisujen viittausten määrässä pääsemme prosentin luokkaan. SHANGHAI JIAO TONG -yliopiston kuuluisassa yliopistojen vertailussa suomalaiset tutkimusyliopistot sijoittuvat suhteellisen hyvin: Helsinki sijalla 68, Oulu ja Turku välillä 303—401 sekä TKK, Jyväskylä ja Kuopio välillä 402—503. Vaikka näitä vertailuja on arvosteltu, niin on syytä muistaa, että niiden kriteerit ovat monipuoliset (Nobelin palkinnot/Fieldsin mitalit, runsaasti siteeratut tutkijat, artikkelit Science- ja Nature-lehdissä, artikkelit yhteensä ja kokotekijät). Shanghain yliopiston listaa seurataan kaikkialla, ja siinä hyvin sijoittuminen on tärkeää yliopiston arvovallalle ja maineelle.

Kilpailu koulutusmarkkinoilla kovenee jatkuvasti. Kaikki yliopistot haluavat houkutella parhaita opiskelijoita ja tutkijoita. Tässä kilpailussa Yhdysvallat on yhä omaa luokkaansa. Maailman kymmenen parhaimman yliopiston joukossa on vain kaksi Yhdysvaltojen ulkopuolella: Cambridge ja Oxford - - . Tutkijat muuttavat edelleen Yhdysvaltoihin. Eurooppa tosin tuottaa enemmän tieteellisiä artikkeleita kuin Yhdysvallat, mutta Yhdysvallat johtaa viittaustilastoissa. Eniten siteerattujen artikkeleiden kolmen kärki on USA 62,8 %, Iso-Britannia 12,8 % ja Saksa 10,4 %. Yhdysvalloissa on Eurooppaan verrattuna enemmän jatko-opiskelijoita suhteessa perusopiskelijoihin, enemmän opettajia suhteessa opiskelijoihin ja enemmän tukihenkilökuntaa suhteessa tutkijoihin. Opettajilla on näin ollen paljon paremmat edellytykset panostaa tutkimustyöhön ja opiskelijoiden ohjaukseen.

Silmiinpistävintä on rahoitusaseman erilaisuus. Yhdysvalloissa on nelinkertaiset tulot ja menot opiskelijaa kohti Eurooppaan verrattuna. Lisäksi on muistettava monien Yhdysvaltojen huippuyliopistojen suuri peruspääoma (parhaimmillaan kymmeniä miljardeja dollareita, kuten Harvardilla ja Stanfordilla). Ulkomaalaisia opiskelijoita on näissä huippuyliopistoissa 18 %. Euroopan parhaissa yliopistoissa on hieman vähemmän eli noin 8,5 % ulkomaalaisia, mutta Suomen korkeakouluopiskelijoista vain kolmisen prosenttia on ulkomaalaisia."

Arvoisa puhemies! Ihan loppuun sanoisin, että kaiken tämän lisäksi pitäisi vielä muistaa, että yliopistohan on oikeastaan sitä varten ja koko koululaitos, mikä latinaksi kuuluu "Non scholae, sed vitae discimus", eli näissä meidän erittäin korkeatasoissa yliopistoissa pitäisi oppia myöskin elämää eikä ainoastaan vaan teknistä, kovaa tietotaitoa ja siihen liittyviä asioita.

Tämä on erittäin hyvä hakuteos kaikille yliopistoille. Tämä on myöskin velvoittava. Se on aika kova juttu, jos meillä olisi edes yhdessä yliopistossa yksikin työryhmä, jota vetäisi suomalainen professori ja jonne haluttaisiin tulla kaikista maailman muista vastaavista tutkimuslaitoksista kuukauden tai kahden kuukauden kurssille, ja tulija vielä haluaisi itse maksaa kaikki kulunsa, sekä matkakulunsa että täälläolonsa. Näin tehdään muissa maissa. Suomessa en tiedä missään olevan tämmöistä paikkaa, joka olisi niin korkeatasoinen, TKK:n kylmälaboratoriota lukuun ottamatta. Ja jos on, niin hyvä on, mutta niitä varmasti olisi hyvä olla silloin vielä vähän enemmän.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Sivistysvaliokunnan asiantuntijakuulemisessa kuulimme asiantuntijan sanovan, että on virheellistä tarkastella yliopistoja pelkästään kansallisen innovaatiojärjestelmän, elitistisen huippututkimuksen tai huippukoulutuksen näkökulmasta. Kun yliopistot ovat sekä toimintansa että pääomiensa osalta veronmaksajien panostuksen varassa, yliopistojen omistajuus ei myöskään rajoitu kulloiseenkin yliopistoyhteisöön, vaan kuuluu koko yhteiskunnalle. Näin, tämä on suora lainaus. Tässä on minusta tämäkin, että me luomme yliopistoa, joka on nyt todella, sanotaan, uudenlainen tilivirasto yliopistona olemiseen verrattuna. Se käytännössä tarkoittaa nyt sitä, että rahaa tulee eri tahoilta saada, ja olemme siinä mielessä varmasti uuden edessä.

Kun täällä ed. Asko-Seljavaara totesi tässä, että nyt on rahaa pantu niin paljon, niin se on totta. Mutta vielä yksi kysymys on varmasti se, mitkä ovat ne suhdanteet ja miten tässä eteenpäin. Erilaiset tilanteet, taloustilanteet, muuttuvat ja kehittyvät. Sen vuoksi meidän tulee luoda tämän lain yhteydessä rakenne, että suhdanteista riippumatta näillä kaikilla aloilla ja eri alueilla on korkeaa koulutusta, huippututkimusta ja huippuopetusta.

Vielä haluan sanoa, että mielestäni — ed. Ukkola toi esille, että meillä ei ole yhtään huippuyliopistoa — meillä on ollut hyvin hyviä yliopistoja. Minä todella toivoisin, että kun esillä nyt on ollut ikään kuin kielteistä, niin me emme menettäisi niitä hyviä asioita ja tutkijoita, mitä meillä kyllä tänäkin päivänä jo yliopistoissa on. Kiitos sivistysvaliokunnan puheenjohtajalle, kun mainitsitte, että tähän ensimmäiseen lausumaan sisällytetään tämä, että seurataan tätä opettaja—opiskelija-suhdetta, mutta siitä huolimatta näen, että sen on hyvä olla tässä vielä erikseenkin.

Ihan lopuksi sanon, että vielä haluan kannattaa näitä vastalauseessa 1 olevia lausumaehdotuksia. (Puhemies: No niin!) Ne ovat hyviä.

Raija Vahasalo /kok:

Arvoisa puhemies! On totta, että Harvard, MIT, Georgetown ja Oxford ovat aika pieniä yliopistoja, huippuyliopistoja, ja valiokunta kävi niissä tutustumassa. Ja onhan se niinkin, että kun laitetaan kaikki Suomen yliopistojen määrärahat yhteen, niin saadaan sitten yhtä paljon määrärahaa kuin on yhdellä yksittäisellä huippuyliopistolla maailmalla. Eli raha ei meillä ole ratkaissut meidän hyvää tutkimustasoamme, mikä nyt on. Ajatella, kuinka hämmästyttävän hyvää tutkimustyötä me olemme täällä tehneet niukoilla varoilla.

Eli kaikki ei ole kiinni pelkästään rahasta, vaan siitä toimintakulttuurista ja periaatteista, mitä huippuyliopistossa on, ja me haluamme nyt tällä uudella yliopistolailla luoda sellaiset puitteet, joissa sitä uutta toimintaperiaatetta voidaan luoda. Kaikkea ei voida suinkaan kirjata lakiin. Esimerkiksi tämä opiskelija—opettaja-suhde ei voi olla laissa eikä myöskään sellaisia periaatteita kuin miten opetusta arvostetaan, miten professoreita siellä huippuyliopistoissa arvioidaan, miten tutkimusta tuetaan. Kaikki liittyvät siihen kulttuuriin, jota haluamme nyt luoda.

Sen takia myöskin halusimme lisätä sen lausuman, että me sitä kokonaisuutta seuraamme. Nämä toimintaperiaatteet tavallaan tulevat esiin siinä rahoitusmallissa, jota nyt sitten ryhdytään noudattamaan. Ministeriöllä on myöskin tiukasti hanskassa nämä asiat, koska loppujen lopuksi pitää olla taho, jolla on koko Suomen koulutusjärjestelmästä ja yliopistolaitoksesta kokonaisvastuu. Se on opetusministeriöllä. On selvä asia, että kaikista tieteen aloista täytyy pitää huolta ja kaikkiin pitää saada rahoitusta. Siinä on myöskin yliopistojen omilla hallituksilla suuri vastuu.

Jacob Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Tähän ed. Akaan-Penttilän puheenvuoroon pääosin yhdyn. Minusta on vaan tärkeätä nyt jollain tavalla todeta se, että tämän meidän kansamme kannalta on hyvin tärkeätä, että sivistystaso on korkea. Siihen tähtäsi peruskoulu-uudistus ja siihen tähtäsi se, että yliopistoja perustettiin muualle kuin Helsinkiin, mistä käytiin valtava taistelu. Näillä yliopistoilla on hyvin erilaiset tehtävät. Jotkut siis pyrkivät kansainväliseksi huippuyliopistoksi, jotkut ovat sitten enemmän maakuntayliopistoja. Meidän pitää se hyväksyä. Kuitenkin ydin on siinä kyllä, että tämä uudistus onnistuu vain, jos siihen annetaan riittävät resurssit. Sen vuoksi minä toivon, että te kokoomuslaiset, joilla on valtiovarainministeri käytössä, huolehditte siitä, että ministeri Virkkunen saa sen tuen, koska ne yliopistot, mitkä minä tunnen, käyttävät ne rahat viisaasti.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti vaan, ed. Söderman, minä olen aivan samaa mieltä. Ainoa huoleni oikeastaan on siinä, että nämä muualle perustetut, vielä suhteellisen nuoret yliopistot jämähtävät paikoilleen ja jäävät liian yksin. Tässä on nyt oivallinen tilaisuus niillä tulla myös uusin rinnoin tavallaan mukaan ja näyttää omat kyntensä.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Tästä nyt on tietysti jauhettu, mutta kun satuin kuuntelemaan tuossa ed. Akaan-Penttilän ansiokasta puheenvuoroa, niin halusin vielä kanssa korostaa sitä, että tämä tutkimuksen uudistus ja luovuus ja innovatiivisuus, joita koko ajan korostetaan, edellyttävät tosiaan, että satsattaisiin sitten kanssa siihen, millä varmistetaan, että se saadaan toimimaan. Kun Akatemiaa kuuntelee, niin Akatemia on itse satsaamassa poikkitieteellisyyteen ja monialaiseen tutkimukseen ja luovuuteen ja innovatiivisuuteen. Se idea on siinä, että hekin tiedostavat sen, ettei suomalaisessa yliopistolaitoksessa ole proffia eikä opettajia, jotka pystyisivät siihen, että pystyisivät ottamaan vastaan poikkitieteellisiä tutkimuksia tai asenteellisesti tai muuten suhtautumaan mitenkään luoviin tutkimuksiin. Sattumalta itsellänikin on henkilökohtaisesti kokemusta siitä ja olen kuunnellut viime aikoina proffia ja kanslereita.

Eli vaikkakin tämä lähti siitä, että tällä koko uudistuksella näytti olevan kiire ja perustuslakia rikottiin ja oli pinnallinen loistava sananhelinä, voisi sanoa, hyvin syvällisen kaltainen muu vastaava siitä Suomen ideasta, miten saataisiin tuonne maailmalle sitten meidän sivistyneitä kaupattua, niin loppujen lopuksi kysehän on aina ollut Suomen kohdalla siitä, mikä näissä tutkimuksissa tuli aikoinaan jo esiin, että suomalaiset eivät osaa markkinoida. On sitten luovuudesta tai mistä tahansa kyse, niin ei osata myydä sitä lopputulosta. Meillä on hyvä surullinen esimerkki tässä maassa, kuinka jotkut konsulttifirmat markkinointisysteemillä pystyvät tavallaan vesittämään koko ajatuksen. Miksemme me Suomessa satsaa siihen rahaa, että tosiaan kun on loistavaa tutkimusta, niin ennen kaikkea sijoitettaisiin siihen, että meidän brändimme ja meidän tieteen tasomme saataisiin myytyä sillä vaikka vähän ylimieliselläkin tavalla maailmalle? Meillä on ollut hyvää opetusta. On ihan turhaa vähätellä sitä, mitä tähän mennessä on tehty.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Nämä uudistuksen tavoitteet ja keinot ovat sinänsä hyviä. Johto, sitä tehostetaan. Pyritään ottamaan yritysmaailman oppeja käyttöön, hyviä taloudellis-hallinnollisia periaatteita, vastuuta lisätään, tiedetään tarkemmin, mitä tehdään, ja itsenäisyyttä lisätään. Mutta täytyy sanoa, että olennaista on myöskin se, että opettajat ja opiskelijat ovat innostuneita. Tärkeätä on se, että se hyvä johto innostaa koko yhteisön tekemään aktiivisesti töitä. Meillä opiskelijat pääsevät tänä päivänä aivan liian helpolla korkeakouluissa. Siellä pitäisi olla enemmän taisteluhenkeä, enemmän tavoitteellisuutta ja pyrkimystä parempiin arvosanoihin. Opettajienkin osalta täytyy sanoa, että ei se kyllä oikein riitä, että tehdään silloin tällöin vähän tutkimusta, vaan pitäisi olla kovempia tavoitteita, haasteellisempia tavoitteita. Meidän pitäisi saada tänne ulkomaisia opettajia. Huippuyliopistoissa, jotka saavat yhden Nobelin joka vuosi tai joka toinen vuosi, hississä vähän väliä tapaa Nobelin palkinnon saajia. Pitää saada huippuopettajia, jotka ovat siinä ympäristössä mukana kannustamassa ihmisiä. Silloin vasta saadaan huippuopetusta Suomeen.

Pertti Virtanen /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Sasi ei lue ilmeisesti Aamulehteä eikä kuuntele oman puolueensa edustajia. Ed. Akaan-Penttilä mainitsi, että USA:ssa on neljä kertaa enemmän opettajia suhteessa opiskelijoihin, kun verrataan esimerkiksi Suomeen. Suomen yliopistojen suurin ongelma siinä innostavuudessa ja muussa, mitä proffilta ja opettajilta vaaditaan, on ollut se, että opiskelijamäärät ovat lisääntyneet ihan älyttömästi. Olen joutunut itsekin jopa luovassa ympäristössä toteamaan sen, että kukaan opettaja ei jaksa eikä pysty olemaan innostunut, kun on hyvä, että saavat jotenkin vedettyä ne vaatimukset ja väitöskirjansa ja muut loppuun. Eli tuo oli kyllä juuri sitä kaunista ja syvällistä sanahelinää, mitä äsken kuultiin, eikä vastaa todellisuutta. Näillä resursseilla ei innosteta ketään opettajaa eikä professoria.

Opetusministeri Henna Virkkunen

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun aikana on käsitelty hyvin paljon samoja kysymyksiä kuin viime viikon ensimmäisessä keskustelussa. Näyttää kyllä siltä, että varsin laajasti tiedostetaan se, että suomalaisilla yliopistoilla on tarve uudistua. Mutta kyse ei ole siitä, että suomalaiset yliopistot olisivat huonoja tai jähmeitä, kuten ed. Söderman täällä toikin esiin, vaan kyllä kyse on siitä, että yliopistoista itsestään on nähty myös se tarve, että tulevaisuutta varten on tarpeen uudistua.

On totta, että suomalaiset yliopistot ovat resursseihinsa nähden ja tähän kansakunnan kokoon nähden tehneet kyllä erittäin hyvää työtä. Siitä voimme kaikki olla varmasti samaa mieltä. Olemme yltäneet hyville sijoille myös Shanghain listalla ja Times Higher Educationin listoilla, mutta tietysti näissä kansainvälisissä rankingeissa on aina se ongelma, että ne mittaavat aina tiettyjä tieteenaloja ja painottavat eri tavoilla asioita, ja monesti yliopistot kritisoivat juuri näitä rankingeja siitä, että jos ne osallistuvat kisaan, niin ne haluaisivat itse edes valita sen lajin, johon osallistuvat, eli aivan sokeasti ei näitten ranking-listojen perässä kannata mennä.

Suomihan on yksi maista, joka on Oecd:n mukana kehittämässä hanketta, jossa tavoitteena on mitata jatkossa korkeakouluopiskelijoiden osaamista. Eli sen sijasta, että yliopistoja laitetaan listalle, pyrittäisiin mittaamaan opiskelijoiden osaamista vähän samaan tapaan kuin Pisassa. Se on erittäin haastava hanke, mutta Suomi on yksi maista, jotka Oecd:n piirissä kehittävät tällaista lähestymistapaa.

Mutta sinänsä se tarve, mikä yliopistoista on tullut, että ne haluavat uudistaa toimintaansa, lähti jo useita vuosia sitten rehtorien neuvoston manifestista, jossa vaadittiin nimenomaan lisää vapautta tähän omaan hallintoon ja monipuolisempia rahoituslähteitä.

Ne keskustelupuheenvuorot, mitä täällä on käytetty, ovat hyvin paljon liittyneet juuri hallintoon ja talouteen, ja ne ovat nimenomaan tämän lain ne ydinkohdat, koska tässähän ei yliopistojen tehtäviä olla uudistamassa, vaan nimenomaan lisäämässä taloudellista ja hallinnollista autonomiaa.

Täällä kuitenkin on lähestytty taloutta siitä näkökohdasta, että tässä nyt yliopistot tämän lain myötä joutuisivat hankkimaan itselleen ulkopuolista rahaa, mutta se ei suinkaan ole tämän lain lähtökohta, vaan tässähän nimenomaan on varmistettu se, että jatkossakin, ed. Kankaanniemi, valtio tukee yliopistoja samalla tavalla kuin tänäkin päivänä, eli pääosin julkisilla varoilla tulevat yliopistot jatkossakin toimimaan. Tänä päivänähän yliopistojen budjetista vain noin 5 prosenttia on kerätty yrityksiltä ja 95 prosenttia tulee valtion budjetista tai Akatemian, Tekesin tai EU:n rahoituksesta tai muusta julkisesta rahoituksesta.

Mutta se vaihtoehto, mikä tässä on avattu, on se, että yliopistot voivat käyttää monipuolisempia rahoituslähteitä. Olisi ollut hyvin erikoista, jos tässä olisi nyt määritelty, että yliopistot eivät saa hankkia muualta rahaa vaan ottaa ainoastaan julkista rahaa. Tässä on nyt se vaihtoehto avattu eli omaan pääomaansa voivat kerätä ulkopuolista rahoitusta. Täällä edelleen on esiintynyt se virhekäsitys, että nyt jotkut tieteenalat eivät tässä onnistuisi, mutta tätä rahoitustahan ei hankita tieteenaloittain, vaan nimenomaan siihen yliopiston koko pääomaan. Eli tieteenalat eivät erikseen voi tätä rahastoa hallinnoida, vaan se tulee koko yliopiston pääomaan ja sitten yliopiston hallitus päättää, miten sitä hyödynnetään tutkimuksen ja opetuksen hyväksi.

Täällä nostettiin esiin myös tämä konkurssikysymys. On iso muutos nyt yliopistoille, että ne eivät todellakaan ensi vuoden alusta enää käytä Valtiokonttorin momenttia, niin kuin tähän asti.

Siellähän on aina löytynyt riittävästi rahaa, ja nyt valtio ei jatkossa enää ole yliopistojen vakavaraisuuden takaaja sen vuoksi, että yliopistot irrotetaan valtion tilivirastoasemasta ja ne saavat näin taloudellisen autonomian. Mutta on selvää, että koska valtio jatkossakin rahoittaa tätä julkista tehtävää ja toisaalta yliopistoja pääomitetaan nyt muun muassa näiden kiinteistöyhtiöiden muodossa, niin yliopistojen taloudellinen asema kyllä pyritään muodostamaan mahdollisimman vahvaksi.

Anteeksi, puhemies, oliko vain 2 minuutin puheenvuoro?

Puhemies:

Nyt on 4 minuuttia mennyt!

Puhuja:

Niin, aivan, mutta kun tämä välkkyy punaisella ja puhemies rykii, niin olenko ylittänyt aikani?

Puhemies:

Yleensä, jos se on punaisella, niin silloin on aika ylittynyt.

Puhuja:

Mistä on kysymys? Onko aikaa vielä vai ei?

Puhemies:

No, jatkakaa nyt.

Puhuja:

Kiitos! — Eli talouspuoli kyllä tässä on nyt pyritty mahdollisimman hyvin varmistamaan, ja hallinto, mistä täällä on hyvin paljon keskusteltu, liittyy tähän olennaisesti, koska aivan kuten ed. Rauhala toi esiin, niin yliopistot rahoitetaan veronmaksajien rahoilla jatkossakin ja on aivan oikein, että yliopistot myös hallinnon puolesta aukenevat enemmän yhteiskunnan suuntaan. Tässä sivistysvaliokunnan ja perustuslakivaliokunnan käsittelyn jälkeen on löydetty varmasti erinomainen malli tähän, miten yliopistojen hallinto järjestetään.

Opiskelijoiden rooli ilman muuta tulevaisuudessakin on keskeinen. Itse en ole huolissani siitä, että opiskelijat eivät tulisi riittävästi edustetuiksi. He tulevat lain mukaan julkisoikeudellisen yliopiston hallintoon joka tapauksessa hallitukseen mukaan ja myös säätiöissä tähänkin asti, kun valtioneuvosto on nimityksiä tehnyt säätiöiden hallituksiin. Tosin säätiöillä ei ole ollut yliopiston tehtäviä vielä hoidettavanaan, mutta niissäkin on nimenomaan ylioppilaskunnilta pyydetty ehdotuksia ja näiden pohjalta nimetty jäseniä.

Täällä nostettiin esiin opettaja—opiskelija-suhde ja sen parantaminen. Se tulee olemaan yksi keskeinen tulosneuvottelun indikaattori jatkossa. Koko yliopistojen rahoitusmalliahan ollaan ensi vuoden alusta uudistamassa, ja siinä nimenomaan opetuksen ja tutkimuksen laatua ja vaikuttavuutta tullaan määrällisten tavoitteiden ohella entistä voimakkaammin nostamaan esiin.

Yliopistolaki on siis ainoastaan yksi osa-alue, millä tavoin suomalaista yliopistoa ollaan uudistamassa ja tiedettä ja korkeinta opetusta. Yliopistolaki on siinä yksi keskeinen elementti. Lisäksi rahoitusmalli uudistuu. Viemme voimakkaasti kansainvälistymisstrategiaa eteenpäin, ja toisaalta kaikki korkeakoulut tekevät juuri omaa rakenteellisen kehittämisen suunnitelmaansa, missä ne tulevat painottamaan omissa strategioissaan entistä enemmän ...

Puhemies:

Nyt ollaan jo 6:kin minuutissa!

Puhuja:

... omia tutkimuksen ja koulutuksen painopistealueita.

Tuulikki Ukkola /kok:

Arvoisa puhemies! Tunsin piston sydämessäni ministerin puheen alkuosassa, jossa hän yritti taikka halusi korjata niitä minun käsityksiäni siitä, ovatko suomalaiset yliopistot kansainvälisessä kilpailussa, kansainvälisessä vertailussa, milläkin sijalla. Ne ovat sijalla 400—500 Shanghain listalla. Mutta meillä ei ole riittävästi esimerkiksi ulkomaisia tutkijoita ja ulkomaisia professoreita. Ne meidän hyvät kasvattimme, jotka tulevat esimerkiksi Oulun yliopistosta, ovat lähteneet pois sen takia, että meillä ei ole ollut kunnollisia mahdollisuuksia jatkaa sitä tutkimustyötä, niin kuin Leena Palotie, joka nyt tällä hetkellä on tullut Suomeen. Tämän tyyppiset tutkijat meiltä häipyvät. On tietenkin niin, että Suomi on pieni maa eikä meillä ole sillä tavalla rahaa, mutta ei se aina ole rahasta kiinni, vaan varmasti myös tahdosta ja niistä tutkimusmahdollisuuksista.

Minä vetoan kuitenkin niihin nobeleihin, joihin olen yrittänyt vedota monta kertaa tässä keskustelussa ja ylipäätänsä eduskuntakeskustelussa. Kun meillä ei ole sen AIV:n jälkeen yhtään ainutta tiedenobelia, niin aika surkea on tilanne. Ruotsissa on, Norjassa on, Tanskassa on, Puolassa on, mutta ei Suomessa. Kyllä sitten minä nostan hattua Suomen tieteelle, kun me tällaisen saamme.

Keskustelu päättyi.