Täysistunnon pöytäkirja 69/2009 vp

PTK 69/2009 vp

69. TIISTAINA 16. KESÄKUUTA 2009 kello 10.02

Tarkistettu versio 2.0

8) Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka 2009

 

Pertti Salolainen /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta ja sille lausunnon antaneet valtiovarain-, hallinto- ja puolustusvaliokunta ovat kuluneen kevätistuntokauden aikana perehtyneet Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan juuriaan myöten valtioneuvoston turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon käsittelyn yhteydessä. Poliittisten päättäjien perehdyttäminen ja sitouttaminen Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan on ollut selontekomenettelyn keskeisiä päämääriä. Suomen puolustuksen ylläpitäminen edellyttää pitkäjänteistä suunnittelua ja puolustushaarojen kehittämisen jaksottamista, jotta kansainvälisesti vertailtuna suhteellisen vähäisillä puolustusmäärärahoilla kyettäisiin tuottamaan sotilaallisen maanpuolustuksen muiden viranomaisten tukemiseen ja sotilaallisen kriisinhallinnan tarpeisiin riittävä sotilaallinen suorituskyky.

Ulkoasiainvaliokunta on yksimielisesti todennut, että turvallisuus- ja puolustuspoliittista selontekomenettelyä on perusteltua jatkaa, mutta valtioneuvoston on tarpeen ryhtyä välittömiin toimenpiteisiin menettelyn kehittämiseksi. Valiokunnan mietinnön keskeinen viesti voidaan tältä osin kiteyttää seuraavasti.

Selonteon tehtävänä on syventää ja konkretisoida hallitusohjelman turvallisuus- ja puolustuspoliittista linjausta, ja sen tulisi sisältää Suomen toimintalinjan kannalta tarpeellinen poliittinen ohjaus.

Toiseksi, ohjausvaikutuksen toteuttaminen edellyttäisi selonteon valmistelu- ja käsittelyaikataulun tiivistämistä. Ulkoasiainvaliokunnan mielestä selonteon eduskuntakäsittely tulisi saattaa päätökseen hallituskauden alussa viimeistään vaalikauden toisilla valtiopäivillä.

Kolmanneksi, parlamentaarinen valmistelu on tärkeä osa selontekomenettelyä. Ulkoasiainvaliokunta pitää tärkeänä pyrkimystä laajaan yhteisymmärrykseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan suurista linjoista ja katsoo, että parlamentaarisen valmistelun tulisi käynnistyä selonteon laatimista edeltävän vaalikauden lopulla, jotta sen tulokset olisivat selonteon laatijoiden käytettävissä.

Ulkoasiainvaliokunta totesi yksimielisesti, että selonteosta tulee kehittää kokonaisvaltainen turvallisuusstrategia, joka ohjaa tasapainoisesti kaikkien turvallisuuden alalla toimivien hallinnonalojen kehittämistä. Valiokunta edellyttää myös, että selonteon perustana oleva laaja turvallisuuskäsitys tulee seuraavassa selonteossa määritellä tarkemmin. Valiokunta ehdottaa päätösehdotuksessaan, että valtioneuvoston tulee ryhtyä välittömiin toimiin menettelyn kehittämiseksi ottaen huomioon mietinnössä kehitetyt ja esitetyt näkemykset.

Herra puhemies! Kysymys turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän raportin ja valtioneuvoston selonteon välisestä suhteesta osoittautui valiokuntakäsittelyn yhteydessä ongelmalliseksi. Valiokuntakäsittelyssä esitettiin erilaisia näkemyksiä siitä, oliko käsittelyn pohjana valtioneuvoston selonteko vai selonteko ja seurantaryhmän raportti. Tähän kysymykseen törmättiin ulkoasiainvaliokunnassa puolustuksen määrärahoja ja Suomen Nato-suhdetta käsiteltäessä.

Puolustuksen rahoituksen osalta ulkoasiainvaliokunnan enemmistö yhtyi selonteon linjaukseen, jonka mukaan puolustusmäärärahojen 2 prosentin lisäkorotusta voidaan pitää Puolustusvoimien tasapainoisen kehittämisen kannalta perusteltuna. Ulkoasiainvaliokunnassa käytiin varsin kriittinen keskustelu sen suhteen, miten selkeästi tämä korotustarve oli selonteossa perusteltu. Varsinaista prosenttilinjausta koskeneesta erimielisyydestä huolimatta valiokunta oli yksimielisesti sitä mieltä, että rahoituksellisista, materiaalin ikääntymiseen ja ikäluokkien pienenemiseen liittyvistä syistä johtuen seuraavaan selontekoon tulee sisällyttää seikkaperäinen arvio Puolustusvoimien rakenteiden kehittämisvaihtoehdoista tulevilla selontekokausilla. Näin tulee tehdä varsinkin, jos rahoituksen taso jää alle esitetyn esimerkiksi talouskriisin johdosta.

Herra puhemies! Suomen Nato-suhteen osalta ulkoasiainvaliokunnan enemmistö hyväksyi muotoilun, joka noteeraa seurantaryhmän raportissa ja valtioneuvoston selonteossa todetun linjauksen. Sen mukaan Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset ovat kestäviä eivätkä edellytä olennaisia muutoksia. Valiokunnan enemmistö yhtyy selonteon arvioon, jonka mukaan Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Valiokunnan enemmistö yhtyi myös selonteon linjaukseen, että on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä. Valiokunnan enemmistö yhtyi myös, ja tämä on olennaisen tärkeää, selonteon kantaan, jonka mukaan laaja poliittinen yhteisymmärrys on välttämätön ja kansalaismielipiteen huomioiminen tärkeää mahdollisesta Nato-jäsenyydestä päätettäessä.

On valitettavaa, ettei Nato-muotoilusta voitu päästä valiokunnassa yksimielisyyteen, sillä mielestäni on täysin selvää, ettei tasavallan presidentin ja valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittisen ministerivaliokunnan yhdessä hyväksymä linjaus tarkoita muutosta Suomen Nato-suhteeseen.

Herra puhemies! Pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustuspoliittisen yhteistyön tiivistyminen on uusi piirre, jota selonteossa käsiteltiin varsin tavanomaisin sanakääntein. Valiokuntakäsittelyssä asiaan kiinnitettiin enemmän huomiota muun muassa niin sanottuun Stoltenbergin raporttiin sisältyvien esitysten johdosta. Kiinnitin viikonlopun aikana huomiota tiedotusvälineissä olleeseen Ruotsin puolustusministerin lausuntoon, jonka mukaan Ruotsi ei jäisi toimettomana seuraamaan, jos joku sen pohjoisista naapurimaista tai EU-maista joutuisi hyökkäyksen kohteeksi. Tämä ei toki ollut ensimmäinen kerta, kun Ruotsissa näin todettiin. (Ed. Skinnari: Historiahan sen osoittaa!)

Mielestäni ministeri Tolgfors tulee kutsua ulkoasiainvaliokuntaan kuultavaksi kertomaan, mitä Ruotsin hallitus tarkkaan ottaen tällaisella lausunnolla tarkoittaa. Se on olennaisen tärkeätä myöskin Suomen kannalta. On myös huomattava, että pääministeri Vanhanen on Suomen osalta todennut, että Suomi on valmis antamaan ja vastaanottamaan apua. Molemmat lausumat kaipaavat mielestäni tarkempaa selvitystä jatkossa.

Ulkoasiainvaliokunta totesi yksimielisesti tukevansa käytännönläheisen pohjoismaisen yhteistyön kehittämistä ja syventämistä myös puolustuksen alalla ja edellyttää, että eduskunta pidetään ajan tasalla tätä koskevien uusien päätösten valmistelussa.

Herra puhemies! Lopuksi on syytä kiinnittää huomiota kriisinhallintaan liittyviin selonteon linjauksiin. Ulkoasiainvaliokunta on johdonmukaisesti korostanut kriisinhallinnan kokonaisvaltaisuuden kehittämistarvetta. Selonteko ottaa askelia oikeaan suuntaan, mutta valiokunta kiinnitti mietinnössään huomiota kriisinhallinnan resurssilinjausten epäselvyyteen. Haluan tässä nostaa myös esiin valiokunnan kannan, jonka mukaan valtioneuvoston tulisi ryhtyä toimiin siviilikriisinhallinnan kotimaan valmiuksien kehittämiseksi sellaiselle tasolle, joka mahdollistaa Suomen siviilikriisinhallintaosallistumisen kestävän kohottamisen vähintään siviilikriisinhallinnan kansallisen strategian määrittämälle vähimmäistasolle.

Vielä kiinnitän huomiota siihen, että laajan turvallisuuskäsityksen mukaisesti ulkoasiainvaliokunta haluaa pitää kiinni kehitysyhteistyösitoumuksistamme.

Tähän mietintöön on jätetty kaksi vastalausetta.

Tanja Karpela /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko on käynyt läpi varsin perusteellisen eduskuntakäsittelyn. Selonteon laaja parlamentaarinen tarkastelu tuo turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaamme johdonmukaisuutta ja tukee puolustuksemme pitkäjänteistä suunnittelua. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa linjataan jatkossakin eduskunnalle annettavilla selonteoilla.

Selonteko tulisi antaa eduskunnalle mahdollisimman pian hallituskauden alussa poliittisen ohjausvaikutuksen vahvistamiseksi. Selontekoprosessin tukemiseksi tulee edelleenkin asettaa parlamentaarinen seurantaryhmä. On kuitenkin tärkeää, että varsinaiset ulko- ja turvallisuuspoliittiset linjavalinnat tapahtuvat normaalissa parlamentaarisessa järjestyksessä eli valtioneuvoston selonteossa ja sitä seuraavassa eduskuntakäsittelyssä. Parlamentaarisen seurantaryhmän tehtävänantoon tulisikin kiinnittää huomiota sekaannusten välttämiseksi.

Keskustan eduskuntaryhmän mielestä Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan tulee nojautua ennen kaikkea monenkeskisen yhteistyön vahvistamiseen. Pienen valtion etu on kansainvälinen järjestelmä, joka perustuu kansainvälisen oikeuden, ihmisoikeuksien, demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen kaikkialla maailmassa. Globaalien uhkien maailmassa turvallisuus ja hyvinvointi riippuvat yhä enemmän tehokkaan monenvälisen järjestelmän toimivuudesta. Hyvin toimivien kansainvälisten instituutioiden ja sääntöihin perustuvan kansainvälisen järjestelmän kehittäminen on Suomen tavoite, maailman yhteinen haaste. Suomen on oltava aktiivinen jäsen kansainvälisessä yhteistyössä paitsi vaikuttaakseen globaaliin kehitykseen myös pitääkseen huolta omista kansallisista eduistaan.

Kehityspolitiikka on tärkeä osa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan kokonaisuutta. Suomi harjoittaa johdonmukaista kehityspolitiikkaa, joka perustuu YK:n vuosituhattavoitteiden edistämiseen. Kehitysyhteistyömme nojautuu yhteiskunnallisesti, taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävän kehityksen periaatteille. Suomen tulee kehityspolitiikassaan painottaa omista vahvuuksistamme lähtevää kehitysyhteistyötä, jonka keskiössä ovat demokratia- ja oikeusvaltiokehitys, koulutuskysymykset sekä energia- ja ympäristösektorit. Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Suomi saavuttaa kehitysyhteistyömenojen 0,51 prosentin bruttokansantulotavoitteen vuonna 2010 ja 0,7 prosentin tavoitteen vuonna 2015.

Arvoisa puhemies! Suomelle tärkeimmän ulkopoliittisen vaikutuskanavan muodostaa Euroopan unioni. Unionin jäsenyys on ollut meille perustavanlaatuinen turvallisuuspoliittinen valinta. Unionin ulko- ja turvallisuuspolitiikan syventyessä unioni pystyy yhä paremmin osoittamaan vahvaa johtajuutta kehitys-, ilmasto- ja turvallisuuspolitiikassa. Unionilla on tärkeä rooli monenkeskisyyteen nojaavan turvallisuus- ja oikeusjärjestyksen ja etenkin YK:n roolin vahvistamisessa. Ulkopoliittisesti aktiivinen, toimintakykyinen ja yhtenäinen Euroopan unioni on Suomen edun mukainen.

Unionin ulkosuhteissa on panostettava erityisesti EU:n ja Venäjän välisen yhteistyösuhteen rakentamiseen sekä transatlanttisten suhteiden kehittämiseen. Venäjä on kytkettävä tiivisti kansainväliseen yhteistyöhön ja kansainvälisen normijärjestelmän kehittämiseen. Transatlanttisten suhteiden asialistalle kuuluvat ennen muuta kestävän kehityksen edistäminen ja köyhyyden ja ilmastonmuutoksen torjunta. Transatlanttinen kestävän kehityksen kumppanuus on hyvä alku entistä syvemmälle EU:n ja Yhdysvaltain yhteistyölle globaalien ongelmien käsittelyssä.

Unionin turvallisuuspolitiikkaa syventää Lissabonin sopimukseen sisältyvä avunantovelvoite, joka lujittaa jäsenvaltioiden keskinäistä solidaarisuutta ja velvoittaa kaikkia maita yhtäläisesti. Suomi on sitoutunut antamaan muille jäsenvaltioille apua avunantovelvoitteen mukaisesti ja odottaa muiden jäsenvaltioiden toimivan samoin. Keskustan eduskuntaryhmä kuitenkin huomauttaa, ettei unionilla ole kollektiivisen puolustuksen järjestelmää. Kollektiivisen puolustuksen osalta unionin jäsenmaiden enemmistön perusratkaisuna säilyy Nato. Ranskan paluu Naton sotilaalliseen komentorakenteeseen merkitsee EU:n ja Naton yhteistyön tiivistymistä. Euroopan turvallisuus taataankin tehokkaimmin unionin ja Naton välisen tiiviin yhteistyön kautta.

Selonteossa käsitellään laajasti Naton kehitystä ja Suomen Nato-suhdetta. Tämä kertoo keskusteluilmapiirin avautumisesta ulkopolitiikassa, ei niinkään linjamuutoksesta, kuten oppositio väittää. Selonteossa todetaan, että Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Selonteon linjaus, jonka mukaan on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä, on johdonmukainen, vaikka Nato-jäsenyys ei olekaan juuri nyt ajankohtainen. Mahdollinen Nato-jäsenyys on käytännön kysymys, ei ideologinen valinta. Keskustan eduskuntaryhmä painottaa, että laaja poliittinen yhteisymmärrys ja kansalaismielipiteen huomioiminen on tärkeää mahdollisesta jäsenyydestä päätettäessä, aivan kuten selonteossakin todetaan. (Ed. Tuomioja: Ei siis välttämätöntä, niin kuin mietinnössä!)

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Suomen puolustus perustuu alueellisen puolustuksen periaatteeseen, yleiseen asevelvollisuuteen, laajaan reserviin sekä vahvaan maanpuolustustahtoon ja kansainväliseen sotilaalliseen yhteistyöhön. Puolustushallinto tarvitsee riittävät resurssit uskottavan kansallisen puolustuksen ylläpitämiseen. Keskustan eduskuntaryhmä pitää selonteon linjausta puolustusbudjettiin tehtävästä 2 prosentin tasokorotuksesta perusteltuna. Ryhmä kuitenkin korostaa, että puolustusjärjestelmän ylläpitämiseen kohdistuu merkittäviä rahoituksellisia ja toiminnallisia haasteita. Tämän vuoksi ulkoasiainvaliokunnan mietintöön sisällytettiin ponsi, joka edellyttää, että valtioneuvosto sisällyttää seuraavaan selontekoon seikkaperäisen arvion, miten Puolustusvoimien rakenteita on suunniteltu muutettavaksi tulevilla selontekokausilla. Näin tulee tehdä varsinkin, jos rahoituksen taso jää alle esitetyn esimerkiksi talous- ja finanssikriisin johdosta.

Suomi vaikuttaa maailmalla kriisien ja konfliktien ennalta ehkäisyyn etenkin kehitys-, ihmisoikeus- ja asevalvontapolitiikan keinoin sekä osallistumalla kansainväliseen kriisinhallintaan. Osallistumalla kansainväliseen kriisinhallintaan tuetaan Suomen puolustuskyvyn kehittymistä ja kannetaan omalta osalta vastuuta kriisien hallinnasta. Keskustan eduskuntaryhmä kiinnittää erityistä huomiota siviilikriisinhallinnan resurssien parantamiseen. Tavoite siviilikriisinhallinnan asiantuntijatehtäviin lähetettävien suomalaisten määrän nostamisesta edellyttää kotimaan valmiuksien kehittämistä. Suomen on panostettava kehitys-, ihmisoikeus- ja oikeusvaltioasiantuntemuksen kehittämiseen selkeällä kansallisella ohjelmalla.

Arvoisa puhemies! Lopuksi, Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan pitkä linja on vahvistaa kansainvälistä asemaamme ja maamme turvallisuutta. Valtioneuvoston selonteko ja eduskuntakäsittely jatkavat tällä johdonmukaisella linjalla. (Ed. Laukkanen: Linja pitää!)

Olli Nepponen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä selonteko on välitilinpäätös, selvitys siitä, miten suomalaisen turvallisuuden ja puolustuksen peruspilarit säilyvät jatkossa. Turvallisuutta ei voida määritellä vain sotilaallisin käsittein. Turvallisuus riippuu yhä enemmän kunkin yhteiskunnan yleisestä vakaudesta — poliittisesta, taloudellisesta ja sosiaalisesta hyvinvoinnista. Globaalissa maailmassa ja avoimessa taloudessa uusiin turvallisuusuhkiin on myös mahdotonta vastata vain kansallisilla toimilla.

Selonteossa kuvataan turvallisuusympäristömme nykytilaa ja lähihistoriaa laajasti. Laajan turvallisuuden käsite tarjoaa turvallisuusympäristön tarkastelulle hyvän viitekehyksen, mutta vaatii jatkossa selkeämmän rajauksen. Puolustuksen kehittämisen on perustuttava tulevan arviointiin, ei menneen kertaamiseen.

Arvoisa puhemies! Euroopan unioni on Suomelle tärkein kansainvälinen viitekehys ja samalla perustavan laatuinen turvallisuuspoliittinen valinta. Euroopan unionin avunantolauseke on Suomelle poliittisesti tärkeä, mutta kriisin hetkellä se ei automaattisesti takaa sotilaallista apua. Euroopan unioni ei yksin ratkaise Suomen mahdollista turvallisuusongelmaa. Siksi Suomen puolustuksen selkänojana on oltava vahva kansallinen puolustus, jota tukee kansainvälinen yhteistyö.

Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen sekä Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa. Valtaosa unionin jäsenmaista on järjestänyt puolustuksensa Naton kautta. On siis selvää, että ilman aktiivista Nato-politiikkaa Suomikaan ei voi menestyksekkäästi osallistua Euroopan unionin yhteiseen turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan.

Kuten selonteossa ja mietinnössä todetaan, on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä. Suomen Nato-jäsenyyden ensisijaisena etuna olisi tasavertainen mahdollisuus osallistua liittokunnan päätöksentekoon. Nyt Suomi on mukana Nato-yhteistyössä lähes kaikilla sen tasoilla vaillinaisin vaikutusmahdollisuuksin. On syytä muistaa, että Nato on lähivuosina muuttunut yleismaailmalliseksi järjestöksi, jonka toiminta ei enää rajoitu pelkästään sotilaallisiin operaatioihin.

Turvallisuuttamme voidaan lisätä myös toimimalla aktiivisesti omien rajojemme ulkopuolella. Kehitysyhteistyöllä, aseidenriisunnalla, ihmisoikeuksien edistämisellä ja kriisinhallinnalla ylläpidetään kansainvälistä rauhaa ja turvallisuutta. On myös tärkeää, että Suomi pysyy kehitysavusta annetuissa lupauksissa taloustaantumasta huolimatta.

Kriisinhallinnassa tarvitsemme kokonaisvaltaista, saumatonta lähestymistapaa, jossa sotilas- ja siviilielementit toimivat jouhevasti yhdessä. Sotilaallinen kriisinhallinta tukee puolustuksemme toimintakykyä ja lisää yhteistoimintakykyämme kansainvälisesti.

Arvoisa puhemies! Suomen puolustamista ei pidä alistaa suhdanteille. Ensi vuosikymmenen puolivälissä tapahtuvasta ikäluokkien pienenemisestä ja puolustusmateriaalin vanhenemisesta aiheutuva suorituskykyvaje sekä puolustusmateriaalin hinnannousu asettavat paineita Puolustusvoimien pitkäjänteiselle kehittämiselle. Sotilasliittoon kuulumattomana maana Suomi ei voi käyttää sotilaallisen suunnittelunsa perusteena ulkopuolelta saatavaa tukea, ja varautuminen mahdollisiin kriiseihin vaatii vakaata rahoituspohjaa. Nykyisen tasoinen puolustus edellyttää selonteossa määriteltyä rahoitustasoa, indeksikorotusten lisäksi 2 prosentin tasokorotusta vuodesta 2011.

300 miljoonan euron lisärahoituksella vuosina 2011—2016 turvataan tärkeimpien alueellisten joukkojen varustaminen. Puolustusvoimilla on mahdollisuus vain yhden ison suorituskykyalueen kehittämiseen kerrallaan. Yhden kehityshankkeen peruminen tai lykkääminen ei ole mahdollista ilman puolustuskykyymme kohdistuvia vakavia seurauksia.

Rahoitussuunnitelman kaatumisesta seuraavat uhkakuvat ovat ilmeiset. Jo seitsemän vuoden kuluttua olisimme tilanteessa, jossa kaksi varuskuntaa henkilöstöineen olisi lakkautettu. Kaikkia asekelpoisia ei voitaisi kouluttaa, reservi olisi supistunut hälyttävän pieneksi ja alueellisten joukkojen varustus ei vastaisi sodan ajan tehtäviä. Sotilaallinen liittoutumattomuus ja puolustuskykymme romuttaminen ovat ristiriidassa keskenään. Vain selonteon rahoituslinjauksella voidaan turvata uskottava kansallinen puolustus. (Ed. Laukkanen: Näin on!)

Arvoisa puhemies! Ulkoasianvaliokunnan mietintö tukee hallituksen ja tasavallan presidentin yhdessä valmistelemaa selontekoa. On hyvä, että eduskunta näkee turvallisuuspolitiikan kokonaiskuvan samoin kuin hallitus ja katsoo turvallisuuden haasteita laajasti ja proaktiivisesti. Yhteistä linjaa haettiin ulkoasiainvaliokunnassa pitkään, ja mietintö syntyi rakentavassa ja hyvässä yksimielisyyden hengessä. (Ed. Skinnari: Se on hyvä!) Toiveemme olisi ollut, että myös vasemmisto olisi voinut yhtyä hallituksen ja tasavallan presidentin yhdessä muotoilemiin kantoihin.

Kokoomuksen eduskuntaryhmän mielestä turvallisuus- ja puolustuspoliittisten kysymysten käsittelyä, kuten ajankohtaiskeskusteluita ja ministerien ilmoituksia, tulisi olla eduskunnassa paljon nykyistä enemmän. Vähimmäisvaatimuksenamme on kerran vuodessa käsiteltävä ulko- ja turvallisuuspoliittinen arvio. Selkeään toimeksiantoon perustuva parlamentaarinen seurantaryhmä tulee jatkossakin asettaa tukemaan selonteon valmistelua. Lisäksi laaja turvallisuuskäsitys on jatkossa määriteltävä selkeämmin.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä haluaa kiittää selonteon käsittelyyn osallistuneita valiokuntia perusteellisesta työstä selonteon eduskuntakäsittelyn aikana. Mietintö lausuntoineen antaa hyvän lähtökohdan hallituksen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittämiselle. Vaikka eräistä yksityiskohdista ollaan eri mieltä, peruslinjoista vallitsee kuitenkin laaja kansallinen yksimielisyys. (Ed. Kanerva: Se oli selvää tekstiä!)

Eero Heinäluoma /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pienelle maalle on arvokasta, jos ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeisissä asioissa tähdätään mahdollisimman laajaan poliittiseen yhteisymmärrykseen. Tämä on ollut myös vahva perinne turvallisuus- ja puolustuspoliittisten selontekojen laadinnassa. Siksi valitammekin sitä, että hallitus on selonteon valmistelussa eräin osin irrottautunut selontekoa valmistelleen parlamentaarisen seurantaryhmän yksimielisistä kannanotoista.

Selontekoa pohjustanut ed. Juha Korkeaojan johtama kaikkien puolueiden edustajista koottu työryhmä saavutti yhteisymmärryksen turvallisuusympäristön analyysistä, Suomen turvallisuuslinjan määrittelystä ja myös Puolustusvoimain kehittämisen päälinjoista ja resursseista. Syistä, jotka eivät tähän päivään mennessä ole selvinneet, hallitus ei nojautunut tähän yksimielisyyteen vaan hylkäsi eräiltä keskeisiltä osin Korkeaojan työryhmän yksimieliset ehdotukset. (Ed. Laukkanen: Ei poikennut millään tavalla!

Hallitus ei tästä linjanmuutoksesta informoinut etukäteen oppositiota tai seurantaryhmän työssä mukana olleita. Selonteon valiokuntakäsittelyssä kannanmuutoksen syyt eivät ole tulleet valaistuksi. Jäljelle jäävät siis vain yleiset, ilmeisestikin hallituspuolueiden sisäiseen elämään liittyvät tarpeet, siis: kokoomuksen tarve ajaa omaa Nato-politiikkaansa ja omaa määrärahalinjaansa. (Ed. Laukkanen: Demareiden tarve jättää vastalause!)

Kysymys ei nyt ole vain siitä, mitä selontekoon on Suomen Nato-suhteesta kirjoitettu, vaan ennen muuta siitä, miten hallituspuolueet näitä kirjauksia tulkitsevat. Kun ministeri Stubb sanoo selonteossa olevan vahvat perusteet harkita Naton jäsenyyttä, sanoo ministeri Cronberg, joka on paitsi hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisen valiokunnan jäsen myös arvostettu turvallisuuspolitiikan tutkija, että selonteossa on vahvat perusteet, miksi jäsenyyttä ei tule harkita. Ei ihme, jos kansalaiset välillä sanovat, etteivät ymmärrä politiikasta kovin paljoa. (Välihuutoja kokoomuksen ryhmästä)

Yhteisymmärryspolitiikan sijaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan on nyt tuotu valitettavaa pikkupolitikointia. Näin ei synny johdonmukaista ja luotettavaa kuvaa Suomen linjasta.

Tasavallan presidentti käytti valtiopäivien avajaisissa painavan ja tarpeellisen puheenvuoron sanomalla selkeästi, että Suomen politiikka ei uusien selonteon sanamuotojen kautta muutu — suhteemme Natoon säilyy ennallaan. (Ed. Korkeaoja: Aivan niin, se on oleellisin!) Olen iloinen siitä, että myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja otti omaan esittelypuheenvuoroonsa tämän saman kannanoton.

Sosialidemokraatit pitävät tärkeänä, että eduskunta tässä tilanteessa lausuu selkeästi oman kantansa täydentämään selonteossa esitettyä arviota. Siksi esitämmekin, että eduskunta toteaisi Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjausten olevan kestäviä eikä niihin tarvita olennaisia tarkistuksia. (Ed. Laukkanen: Niinhän selontekokin sanoo!) Tämähän oli parlamentaarisen seurantaryhmän yksimielinen kannanotto vuosi sitten.

Hallitus irrottautui parlamentaarisessa työssä syntyneestä yksimielisyydestä myös puolustusmäärärahojen tason osalta. Seurantaryhmähän esitti yksimielisesti pyrkimystä säilyttää puolustusmenot nykytasollaan.

Valiokuntakuulemisissa on osoittautunut, että selonteossa 2 prosentin vuotuiseksi tasokorotukseksi esitetty määrärahojen lisäys merkitsee itse asiassa varustelumäärärahojen yli 20 prosentin reaalista nousua ensi vaalikauden loppuun mennessä. Puheet 2 prosentin määrärahojen nostamisesta ovatkin harhaanjohtavia, koska vuotuinen 50 miljoonan euron lisäys on tarkoitettu kohdennettavaksi juuri asehankintoihin — yhteen kolmasosaan puolustusbudjetista. Näin vuotuiseksi korotukseksi tulee 2:n sijasta 6 prosenttia asehankintaohjelmissa. Kun tätä esitetään jatkettavaksi viiden vuoden ajan, syntyy yli 20 prosentin suuruinen varustelumenojen lisäys. Tämän linjauksen hallituksessa ovat hyväksyneet myös vihreät. (Välihuutoja sosialidemokraattien ryhmästä!)

Tällaisten uusien varusteluohjelmien käynnistäminen on vastuutonta tilanteessa, jossa hallituksen johtavat ministerit puhuvat yhä useammin jo siitä, että ensi eduskuntavaaleissa keskustellaan leikkauslistoista. Nyt jo kunnissa on käynnistetty eräin osin peruspalvelujen kurjistaminen: terveydenhoidosta ja vanhustenhoidosta tingitään, opetusryhmien kokoja suurennetaan.

Valiokunnan enemmistökin on joutunut tunnustamaan, että hallituksen selonteon määrärahaesitykset liikkuvat hetteisellä suolla. Toteaahan valiokunnan enemmistö, että jos rahoituksen taso talous- ja finanssikriisin vaikutusten johdosta jää alle esitetyn, tulee puolustushallinnon selvittää tasapainoisen kokonaisuuden varmistamiseksi eri kustannusten alentamisvaihtoehtoja. (Ed. Korkeaoja: Tärkeä asia!)

Lopputuloksena on, että Puolustusvoimat saa tällä selonteolla tukun kattamattomia löysiä lupauksia mutta ei minkäänlaista selkänojaa ja varmuutta näiden lupausten rahoittamisesta. Lopputulos suurista lupauksista on puolustushallinnolle heikoin mahdollinen: täydellinen epävarmuus tulevasta. Onkin toivottavaa, että näiden löysien puheiden varaan ei käynnistetä uusia, pitkäaikaisia hankintaohjelmia, joista irrottautuminen olisi myöhemmin vaikeata.

Arvoisa puhemies! Yhdymme ulkoasianvaliokunnan mietinnön perusteltuun kritiikkiin selonteon eräistä puutteista.

Valiokunta joutuu huomauttamaan hallitusta siitä, että se on laiminlyönyt edellisen eduskunnan yksimielisen kannanoton, jossa edellytettiin puolustusteollisuuden toimintaedellytysten turvaamisen ottamista mukaan selonteon tarkasteluun.

Samoin päätös osallistua EU:n sisällä kehittyvään puolustuksen rakenneyhteistyöhön on jätetty täysin avaamatta. Näin kansalaisille ei kerrota, mitä tämä yhteistyö käytännössä tarkoittaa. EU:n sisällä kehittyvä puolustus- ja turvallisuusyhteistyö on kuitenkin Suomen etujen mukaista, ja meillä ei ole mitään syytä väheksyä sitä miltään osin.

Selontekojen tulevaisuudesta on käyty vilkasta keskustelua. Ulkoasiainvaliokunta kannattaa yksimielisesti selontekomenettelyn jatkamista. Olemme tyytyväisiä siihen, että SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen ehdotus kehittää selontekoa laaja-alaisena turvallisuusstrategian välineenä etenee ja tarpeesta kehittää selontekomenettelyä vallitsee eduskunnassa yksimielisyys. (Ed. Nepponen: Mistä se sinne tuli?)

Eduskuntaryhmämme korostaa, että Suomen turvallisuudesta huolehtiminen on paljon muutakin kuin perinteistä sotilaallista turvallisuutta. Suomen turvallisuus edellyttää päättäväistä toimintaa yhtä hyvin ilmastonmuutokseen vastaamiseksi kuin aktiivista kehitysyhteistyötä maailmanlaajuisten ongelmien vähentämiseksi. Tavoite 0,7 prosentin kehitysyhteistyöavusta on otettava tosissaan.

Pidämme tärkeänä, että jatkossakin selontekoa valmistellaan parlamentaarisesti, ja esitämme, että tämä työ aloitetaan jo ensi vuoden lopulla niin, että selonteko voisi valmistua aikaisemmin kuin nyt on tapahtunut. Toivomme, että tälle parlamentaariselle työlle ja siellä saavutettavalle yksimielisyydelle annetaan kulloisessakin hallituksessa täysi arvostus.

Puhemies:

Ed. Heinäluoma, siis tarkoititte tehdä ehdotuksen vai?

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Kyllä, esitän, että vastalauseeseen sisältyvät kaksi kannanottoa tulisivat eduskunnan hyväksymiksi.

Puhemies:

Selvä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Suomi on hiljaisilla sopimuksilla kulkemassa lähemmäksi Natoa, totesi äskettäin puhemies Niinistö huolestuneen tuntuisena. Natoa kohti ei kuitenkaan kuljeta pelkän hiljaisuuden vallitessa. Päinvastoin Nato-rumpua lyödään nyt varsin estottomasti jopa hallituksen selonteossakin. Siinä todetaan yksiniittisesti, että Nato on turvallisuutta ja vakautta ylläpitävä ja edistävä sotilasliitto ja että "Naton tavoitteet kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden edistämiseksi ovat yhteensopivat Suomen ja Euroopan unionin ulko- ja turvallisuuspoliittisten tavoitteiden kanssa". (Ed. Zyskowicz: Nykyään saa sanoa totuuden!) Naton laajentuminenkaan ei kuulemma tuota minkään näköisiä ongelmia, ja niinpä johtopäätökseksi tuleekin, että "on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä".

Onko olemassa vahvoja vaiko vähemmän vahvoja perusteita suuntautua Natoon, siitä hallituspuolueet ja sosialidemokraatit kävivät ulkoasiainvaliokunnassa tuntikausien väännön. Muotoilu jäi lopulta sellaisenaan mietintöön. Selväksi onkin käynyt, että Nato-marssin tahdin määrää nyt kokoomus keskustan kulkeutuessa sen perässä. Demaritkin perääntyvät samaan suuntaan kohti Natoa, mutta selkä edellä selittäen, että heidän Nato-optionsa on hieman erilainen kuin porvareilla. Suopea se asenne Nato-oven auki pitämisessä heilläkin on.

Toivoisin, että vasemmalla löydettäisiin yhteinen kanta ja ryhdyttäisiin yksiselitteisesti vastustamaan Nato-jäsenyyttä, ennen kuin on liian myöhäistä. Nyt olemme tilanteessa, jossa vasemmistoliitto tässä eduskunnassa ainoana ryhmänä, ainoana puolueena torjuu selkeästi Nato-jäsenyyden. Kaikilla muilla on erilaisia varauksia vähintään, ja iso osa on avoimesti Nato-jäsenyyden kannalta etenkin siinä tilanteessa, jossa kansan mielipidettä saataisiin siihen suuntaan muuttumaan.

Miksi me sanomme "ei" Natolle? Siksi, ettei turvallisuutta voida saavuttaa satsaamalla sotavoimiin. Maailmassa käytetään sotilasmenoihin tutkimuslaitos Siprin mukaan jo yli 1 000 miljardia dollaria vuodessa. Siitä USA:n osuus on puolet ja EU-maidenkin yhteensä useita satoja miljardeja vuodessa. Turvallisuustilanne kuitenkin huononee edelleen huolimatta valtavista satsauksista aseisiin. (Ed. Zyskowicz: Eihän tuossa vastauksessa ole mitään logiikkaa!)

Tähän turvallisuustilanteen heikkenemiseen on syynä laajamittainen köyhyys. Maailman lähes 7 miljardista ihmisistä yli 5 miljardia elää kehitysmaissa suuren osan kitkuttaessa vailla minkäänlaisia kunnollisen elämän edellytyksiä. Kurjuus tunnetusti tuottaa lisää kurjuutta ja kaikenlaista surkeutta epätoivon tekoja myöten. Tämän kurjuuskierteen katkaisemiseen ei kuitenkaan riitä halua.

Esimerkiksi USA satsaa armeijaansa 4 prosenttia bruttokansatuotteestaan mutta kehitysapuun siltä riittää vain 0,16 prosenttia maan bkt:sta. Paljon parempi ei ole tilanne EU-maidenkaan osalta pohjoismaisia naapureitamme lukuun ottamatta. Ikävä kyllä Suomi ei ole toteuttanut sekään YK:lle antamaansa lupausta 0,7 prosentin bkt-tasosta kehitysavun osalta. Valitettavan vähäistä on viime vuosina ollut myös rauhanturvaaja-suurmaa Suomen mukanaolo myös YK-johtoisissa rauhanturva- ja kriisinhallintaoperaatioissa.

Pyssyusko ei pelasta. Tämä näkyy Afganistanissa, jossa USA käyttää valtavia summia sotilaalliseen toimintaan. USA Todayn arvion mukaan amerikkalaisten sotilaskulut Afganistanissa tulevat vuoteen 2017 mennessä nousemaan 500 miljardiin dollariin. Afgaanikansojen elämän parantamiseen sen sijaan riittää vain murusia. Länsimaiden avustakin peräti 40 prosenttia palautuu takaisin avunantajamaiden yrityksille ja konsulteille. Niinpä sekasorto Afganistanissa jatkuu ja pahenee, ja se on levinnyt jo naapurimaihinkin. Ei tällä pyssyuskotiellä mitään ratkaisuja todellisuudessa saada.

Arvoisa puhemies! Nato-jäsenyyteen liittyy Suomen kannalta suuren luokan ongelmia. Ensinnäkin se, että sotilasliitto Naton päätökset ovat tiukan paikan tullen yhtä kuin USA:n tahto. Tästä seuraa, että Naton jäsenenä USA:lta turvaa hakiessamme joutuisimme vääjäämättä mukaan myös sellaisiin selkkauksiin ja sotiin, joihin meillä ei ole mitään syytä sekaantua. On selvää, että Naton jäsenenä olisimme nyt mukana Irakin sodassa.

Suomen Nato-jäsenyyteen liittyvänä toisena isona ongelmana ovat Suomen ja Venäjän suhteet. Naton laajentumisen tavoitteena on ollut ympäröidä Venäjä sotilasliitolla. Suomen liittyminen Natoon tiivistäisi tätä rengasta. Nato-jäsenyys tuottaisikin väistämättä seuraamuksia itäisen naapurimme kanssa harjoitettaviin suhteisiin. Kukapa meistä haluaisi, että lähinaapurimme pystyttäisi rajalle muurin ilmoittaen syyksi sen, että pelkää tätä naapuria?

Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen perustuva ja kaikkiin maihin hyviä suhteita vaaliva linja on antanut meille hyvän turvallisuuden. Sitä ei pidä riskeerata Natoon hakeutumisella. Pesäänsä rakentelevaa karhua ei pidä ärsyttää, eikä siilin ole viisasta tiikerin metsästysseurueeseen liittyä. Omat piikit pitää kuitenkin pitää terävinä.

Arvoisa puhemies! Suomen osalta uskottava koko maan puolustamisen malli voi perustua vain yleiseen asevelvollisuuteen ja sille rakentuvaan aluepuolustukseen. Tuemme tämän mallin säilyttämistä. Ne, jotka esittävät yleisen asevelvollisuuden poistamista, kuten vihreät tekevät, tähtäävät mutkan kautta Natoon, joka tulisi hoitamaan Suomen puolustamista. Palkkasotilasmallihan ei tässä maassa ole realistinen — niin laaja maa ja vähän väkeä, että se olisi meille aivan liian kallis.

Arvoisa puhemies! Suomen puolustusvoimille tulee turvata riittävät resurssit. Me katsomme, että parlamentaarisen työryhmän yksimielinen esitys indeksikorotuksesta on riittävä, emmekä tasokorotusta kannata. Se ei ole myöskään realistinen, koska kaikki tietävät, että edessä ovat budjetin leikkaukset.

Vasemmistoliitto ei hyväksy siviileille suuren uhan aiheuttavia rypäleaseita, ja esitämmekin, että Suomi liittyy ne kieltävään Oslon sopimukseen.

Aivan lopuksi, arvoisa puhemies, Suomen puolustamisen perusedellytyksiin kuuluu kansallisen eheyden varjeleminen. Sen perustaa jyrsii pahasti tuloerojen ja eriarvoisuuden kasvu myös tässä maassa. Nyt kun talous on kriisissä, on huolehdittava pienituloisten selviytymisestä ja erityisesti on kannettava huolta talouskriisin välittömien uhrien, työttömien, toimeentulon turvaamisesta.

Arvoisa puhemies! Esitän, että eduskunta hyväksyy ulkoasiainvaliokunnan mietintöön jättämämme vasemmistoliiton vastalauseen mukaiset ehdotukset.

Pekka Haavisto /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valtioneuvoston selonteko perustuu laajan turvallisuuden käsitteeseen, joka on myös vihreiden tapa hahmottaa turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa. Laajaan turvallisuuteen kuuluvat ympäristöriskit, esimerkiksi ilmastonmuutos, Itämeren uhat, ydinturvallisuus tai kemialliset onnettomuudet. Siihen kuuluvat myös luonnonkatastrofit, nälänhädät, pandemiat, hallitsemattomat pakolaisvirrat, terrorismi taikka yhteiskunnan elintärkeiden toimintojen, kuten tietoverkkojen, lamauttaminen. Kaikista tällaisista turvallisuusuhista on viime vuosina nähty esimerkkejä.

Varustaudummeko oikeisiin uhkiin? Vaikka selonteko lähtee laajasta turvallisuuskäsityksestä, suuri osa sen johtopäätöksistä käsittelee vain puolustushallinnon toimenpiteitä. Johtopäätökset ovat vihreän eduskuntaryhmän mielestä liian kapeita. Olisikin tärkeää, että tulevaisuudessa hallinnon kaikki sektorit olisivat turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa keskustelussa paremmin mukana.

On tärkeää keskustella uusista uhkakuvista, arvioida niiden todennäköisyyksiä ja tarvittaessa valmistautua uudenlaisiin kriiseihin. Tätä valmistautumista ei voi eikä kannata tehdä yksin. EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan kehittyminen tarjoaa Suomelle luontevan mahdollisuuden valmistautua näihin kriiseihin. Vihreä eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että Lissabonin sopimuksen voimaan tullessa EU:n yhteistyö myös tällä saralla kehittyy ja Suomi on siinä täysipainoisesti mukana. Irlannin tai Itävallan tie, jossa jätetään varaumia Lissabonin sopimukseen, ei ole meidän tiemme.

Suurin osa EU-maista on järjestänyt puolustuksensa sotilasliitto Naton kautta, ja tämän vuoksi ei EU:n ja Naton välillä ole eikä voi olla perustavanlaatuista ristiriitaa. Parlamentaarinen seurantaryhmä totesi yksimielisesti, että "Suomen turvallisuuspolitiikan peruslinjaukset ovat kestäviä, eivätkä edellytä olennaisia muutoksia", ja vihreä eduskuntaryhmä yhtyy tähän seurantaryhmän kantaan. Mikäli muutoksia tehdään, niiden takana on oltava laaja kansallinen yhteisymmärrys.

Arvoisa puhemies! Yksi selontekomenettelyn päämääristä on ollut sitouttaa poliittiset päätöksentekijät yli eduskuntakauden meneviin ratkaisuihin puolustushankinnoissa. Tällä kertaa valtioneuvoston selonteko poikkeaa muun muassa määrärahalinjauksiltaan parlamentaarisen seurantaryhmän raportista. Vihreät pitävät valitettavana, että yhteisymmärrystä puolustushallinnon voimavaroista ei ole tämän selonteon käsittelyn yhteydessä syntynyt hallituksen ja opposition välille.

Epävarmuutta luo paitsi poliittisten koalitioiden mahdollinen vaihtuminen, myös tämän hetken taloustilanne. Sen vuoksi on tärkeää huomata ulkoasiainvaliokunnan mietintönsä ponnessa esittämä kanta, että "jos rahoituksen taso jää alle esitetyn esimerkiksi globaalin talous- ja finanssikriisin vaikutusten johdosta, puolustushallinnon tulee selvittää tasapainoisen kokonaisuuden varmistamiseksi erilaiset kustannusten alentamisvaihtoehdot".

Säästömahdollisuuksia myös puolustushallinnon osalta pitää voida käsitellä asiallisesti ilman, että kuullaan erilaisia uhkauksia siitä, että luovuttaisiin koko maan puolustamisesta, taikka, että uskottava puolustuskyky olisi mennyttä, taikka, että luovuttaisiin kansainvälisistä kriisinhallintaoperaatioista. Tällaiset uhkaukset eivät kuulu hyvään puolustuskeskusteluun.

Arvoisa puhemies! Vihreät ovat erittäin tyytyväisiä siitä, että siviilikriisinhallinta ja sen resurssit saavat selonteossa ja myös ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä paljon huomiota. Pitkän tähtäimen tavoitteena tulisikin olla, että Suomella on maailmalla yhtä paljon siviilikriisinhallintaan osallistuvia kuin rauhanturvaajia. Nämä toiminnot tukevat voimakkaasti toisiaan maailman kriisialueilla.

Vihreät ovat myös tyytyväisiä siitä, että Suomi on nyt Tšadin Minurcat-operaation kautta lisännyt aktiivisuuttaan YK-johtoisissa rauhanturvaoperaatioissa. Ulkoasiainvaliokunta on mietinnössään korostanut myös kehitysyhteistyön merkitystä globaalin turvallisuuden luojana. Siksi Suomen on saavutettava 0,51 ja 0,7:n bruttokansantuoteosuudet suunnitelmien mukaan vuosina 2010 ja 2015.

Vihreiden pettymykseksi Suomella on edelleen varovainen kanta rypäleaseet kieltävään niin sanottuun Oslon sopimukseen. Viime vuosien suuret aseistariisuntasopimukset, kuten Ottawan miinakieltosopimus ja Oslon rypäleasesopimus, ovat käynnistyneet ennen kaikkea humanitaarisista tarpeista, ja sen vuoksi myös Suomen tulisi osaltaan vauhdittaa rypäleasesopimukseen liittymistä.

Arvoisa puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva selonteko jättää joitakin suuria kysymyksiä tulevaisuudessa ratkaistaviksi. Euroopassa kolmella maalla, Suomella, Kreikalla ja Kyproksella, on käytössään suureen reservin kokoon perustuva asevelvollisuusarmeija. Suuri reservi, jota ei kyetä aseistamaan, ja suuri keskeyttäneiden määrä varusmiespalveluksessa ovat jo muodostuneet Suomen järjestelmässä ongelmiksi. Voidaan myös perustellusti kysyä, onko Suomen nykyinen järjestelmä kustannustehokas.

Osavastauksena näihin ongelmiin voidaan laskea reservin ikärajaa ja kehittää karsintoja kutsunnoissa, mutta suuret ratkaisut ovat edessäpäin. Vihreät ovat ehdottaneet tulevaisuuden malliksi pienempää joukkoa aseelliseen koulutukseen. Tämän voisi toteuttaa siirtymällä valikoivaan asepalvelukseen, josta on maailmalla olemassa erilaisia malleja.

On tärkeää, että tulevaisuuden uhkakuvia ja kriisejä mietitään avoimesti, eikä sidota suomalaista maanpuolustustahtoa vain nykyiseen asevelvollisuusjärjestelmään. Maanpuolustustahdon pitäisi olla valmiutta vastata erilaisiin kriiseihin laajan turvallisuuskäsitteen hengessä. Tulevaisuuden vaihtoehtoihin voisi kuulua myös kaikkia kansalaisia koskeva kansalaispalvelu, jossa opittaisiin kriisitilanteiden kannalta välttämättömiä kansalaistaitoja. Tähän uuteen maanpuolustukseen voitaisiin saada mukaan paljon nykyistä suurempi joukko suomalaisia.

Elisabeth Nauclér /r(ryhmäpuheenvuoro):

Ärade herr talman! Svenska riksdagsgruppen har många gånger framhållit att EU är den samarbetsram inom vilken Finland ska stärka säkerheten såväl i Europa som ur ett globalt perspektiv. Säkerheten och stabiliteten i EU och det övriga Europa stärks genom den mångomtalade solidaritetsklausulen. Den så kallade Stoltenbergrapporten från i vintras har också lett till en diskussion om en ökad solidaritet mellan de nordiska länderna. I början av juni konstaterade utrikesministrarna att det är naturligt för de nordiska länderna att samarbeta för att möta kommande utmaningar i en solidarisk anda.

Suomi kantaa kansainvälistä vastuutaan osallistuessaan erilaiseen kriisinhallinta- ja rauhanturvaamistoimintaan. Suomen kehitysyhteistyömäärärahojen nostaminen luvattuun 0,51 prosenttiin ensi vuonna ja 0,7 prosenttiin vuonna 2015 on edellytyksenä Suomen toiminnalle kriisien ennaltaehkäisyssä. Samalla meidän tulee kiinnittää huomiota tasoon eikä niinkään prosenttilukuihin. Meidän velvollisuutenamme on varmistua siitä, että määräraha nousee tälle tasolle. Samalla tämä on edellytyksenä uskottavuudellemme YK:n turvallisuusneuvoston jäsenyyttä hakevana maana.

Kriser stävjas bäst genom preventivt arbete samtidigt som det ändå måste finnas resurser för återuppbyggnadsarbetet. Kvinnornas roll i stabilitetsbyggandet i oroshärdar, enligt FN:s resolution 1325, måste genomföras. Vi måste få med mer kvinnor i fredsmäklingen och krishanteringen. Svenska riksdagsgruppen stöder även utrikesutskottets text om ytterligare satsningar, också ekonomiska, på den civila krishanteringen. Statsrådet skrev inget om dessa resurser i redogörelsen, varför svenska riksdagsgruppen hoppas att statsrådet nu noterar utrikesutskottets skrivning. Den nuvarande anslagsnivån för den civila krishanteringen tillåter inte Finland att öka antalet personer i den civila krishanteringen till över 150 per år. I den nationella strategin för civil krishantering har anslagsökningen för att upprätthålla en inhemsk beredskap och utveckla verksamheten uppskattats till cirka 1 miljon.

On tärkeää, että siviilikriisinhallintaa, jossa Suomi on mukana, ohjaavat Suomen ulkopolitiikan keskeiset piirteet, vaikka kriisinhallinnan ohjaus ei olekaan ulkoministeriössä. Tarkoituksena on konfliktien ratkaiseminen oman politiikkamme avulla eikä niin, että kriisit ohjaavat politiikkaamme. Lähtökohtana tulee joka tapauksessa olla, että sotilaallista kriisinhallintaa ja siviilikriisinhallintaa ei pidä sekoittaa keskenään. Aina kuitenkin ensisijaisesti siviilit vastaavat jälleenrakentamisesta ja siviiliyhteiskunnan tuesta, kun taas sotilaat huolehtivat turvallisuustilanteesta.

Herr talman! Nato har utan vidare varit det tema som väckt mest diskussion i samband med denna redogörelse. Svenska riksdagsgruppen ser inte någon orsak till att efter utskottsbehandlingen ändra sin tidigare inställning om relationen till Nato. Satsen om att det finns goda grunder att överväga en framtida finländsk ansökan är varken ett steg framåt eller bakåt. Också vår statsledning har efter redogörelsen ansett att ingen förändring skett. I ljuset av detta kan också jag godkänna skrivningen. Oavsett vilken väg man väljer i framtiden krävs ett omfattande politiskt samförstånd.

Svenska riksdagsgruppen anser att Finlands system med ett territoriellt försvar baserat på allmän värnplikt är rätt modell för Finland också i framtiden. För att upprätthålla ett trovärdigt försvar måste försvarsmaktens materiel vara modernt och funktionsdugligt. I samband med detta har man även frågat sig huruvida det är rätt att knyta en indexjustering till försvarsanslagen. Det är klart att det i dagens ekonomiska läge är svårt att knyta automatiska anslagsökningar till vissa sektorer. Vi vet alla vilka utmaningar vi står inför i budgetbehandlingen i höst. Därför anser jag det vara omöjligt och orealistiskt att nu ta ställning till en ökning på 2 procent av anslagen.

I betänkandet konstaterar utrikesutskottet också att Osloavtalet, som förbjuder klustervapen, är viktigt ur en humanitär synvinkel. Utrikesutskottet stöder en linje enligt vilken man kan granska Finlands linje i förhållande till Osloavtalet igen när undersökningarna om försvarsmaktens prestationsförmåga samt om utvecklandet av klustervapen, anskaffningen av desamma och olika kostnadsalternativ utretts. Svenska riksdagsgruppen har en delad åsikt när det gäller Finlands användande av klustervapen. Själv anser jag att klustervapen är ett anfallsvapen, inte ett försvarsvapen, och att Finland snarast borde ansluta sig till Osloavtalet.

Ålands särställning berörs i utrikesutskottets betänkande.

Maailmassa on hyvin harvoja demilitarisoituja ja neutralisoituja alueita. Ahvenanmaan sopimus ei sido vain sopimuksen tehneitä maita, vaan tapaoikeuden kautta sillä on sitova vaikutus myös valtioihin, jotka eivät ole allekirjoittaneet sopimusta. Suomen ei tule puolustaa Ahvenanmaan aluetta vaan Ahvenanmaan neutralisoitua asemaa. Tämä on Suomen puolustuksen vahvuus, jota kaikki eivät aina ymmärrä. Demilitarisointi ja neutralisointi ovat voimassa riippumatta siitä, minkä tyyppiseen puolustusyhteistyöhön Suomi liittyy.

Trots att regimen består är det viktigt att Finland hela tiden ser till att det finns klara planer för vad som händer om exempelvis gränsbevakningen, som i normala fall är en civil organisation i Finland, kommer under militärt kommando och inte längre kan operera på Åland.

Sari Palm /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Turvallisuus ei ole ostettavissa. Luottamus hyvin hoidettuun turvallisuus- ja puolustustyöhön ei synny revitellen. On harmillista, miten kaikista eduskuntaryhmistä koostuvan parlamentaarisen seurantaryhmän yksimielisen työn jälkeen olemme ajautuneet eriävien mielipiteiden tielle. Juuri turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tulisi olla mitä merkittävimmässä määrin yhdensuuntaista politiikkaa.

Turvallisuus- ja puolustuspoliittinen selonteko jäi viime syksynä selkeästi kunnallisvaalien jalkoihin. Selonteon julkaisun aikoihin vuoden alussa kriittisyys selonteon tarpeellisuudesta ja tekoprosessista hallitsi keskustelua.

Kuten lähetekeskustelussa, kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää erityisen tärkeänä turvallisuus- ja puolustuspoliittisen laajaan turvallisuusnäkemykseen perustuvan keskustelun kuulumista jatkossakin kansalliseen turvallisuussuunnitteluun ja -arviointiin. Tällä hetkellä toimiva työskentelymuoto on selonteko. Koko eduskunnan asema eli kansan ääni ei saa vaarantua eikä vähetä.

Ulkoasianvaliokunnan mietinnössä esille tuotu kehityslinja turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon jalostamiseksi on hyvä. Turvallisuuden ylläpitäminen ja puolustuspolitiikan pitkäjänteisyys tarvitsee johdonmukaista ja suunnitelmallista poliittista yhteistyötä. Ulkoasiainvaliokunnan näkemys parlamentaarisen seurantaryhmän jatkosta selontekoprosessissa on erityi-sen kannatettava.

Samalla kun selonteko odotti julkituloaan, otti se myös aikaansa toisessa mielessä. Viime vuoden jälkipuoliskolla alkanut talouden taantuma on vaikuttanut myös turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon käsittelyprosessiin. Koko maan puolustuksen tulee olla jatkossakin ensisijainen lähtökohta Suomen turvallisuus- ja puolustuspolitiikalle. Yleiseen asevelvollisuuteen perustuvat, nykyisellä varuskuntarakenteella toimivat Puolustusvoimat tulee ylläpitää ja varustaa mahdollisimman hyvin turvallisuudesta ja toimivuudesta tinkimättä.

Talouden taantuma on asettanut meidät uuteen tilanteeseen. Puolustustarviketeollisuuden hintakehitystä on seurattava nyt erityisen tarkasti. Puolustusvoimien pitkäjänteisestä kehityksestä tulee huolehtia ja sitoa Puolustusvoimien budjettikehitys koko yhteiskunnan taloudelliseen kehitykseen tasapainoisesti kaikkien yhteiskunnan toimintojen kanssa. Globaali taloustilanne ja kriisinhallinnan uusimmat käänteet tulee ottaa huomioon pohdittaessa Puolustusvoimien rahoittamista ja voimavarojen jakamista kolmen päätehtävän osalle. On kiinnitettävä jatkossa erityisesti huomiota siihen, miten taloudelliset resurssit jakautuvat yksi kolmasosa -periaatteen mukaisesti henkilöstön, toiminnan ja materiaalin osalle.

Resurssien osalta parlamentaarisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan seurantaryhmän näkemys on edelleen ajankohtainen, siinä sitoudutaan puolustuskyvyn ylläpitoon ja kehittämiseen.

Nyt huomio kiinnittyy myös siihen, miten selontekoprosessin aikataulun venyminen pitkälle kevääseen on ajanut meidät tilanteeseen, jossa sekä selonteko että kehykset ovat samaan aikaan avoimina täällä eduskunnassa. Turvallisuuden takaamista ei tule sitoa suhdanteisiin, maanpuolustuksesta on huolehdittava taloudellisesti vaikeinakin aikoina. Epävakauden aikana aito viesti resursseista turvallisuuden tekijöille on kehyssidonnaisuus.

Puolustusvaliokunta lausunnossaan toteaa, että "keskeisessä roolissa nuorten miesten henkisen ja fyysisen kunnon ylläpitämisessä ovat ensisijaisesti kodit". Yleinen asevelvollisuus on pienen kansakunnan mahdollisuus huolehtia puolustuskykyisestä ja erityisosaavasta reservistä. Maanpuolustushengen ylläpito on yhteisvastuullinen tehtävä. Se on paljon muutakin kuin asevelvollisuuden hoitaminen. Kansakuntamme tarvitsee kaikkien kansanosien, ikäryhmien ja sukupuolten rakentavaa ja aktiivista asennetta. Olen aiemmin itse todennut, että me äidit olemme tosi vaativassa tehtävässä, kun arkielämässämme annamme sanoin, mutta myös sanattomasti, mallia, arvoja ja asenteita tuleville polville. Maanpuolustushenki on perintökalleus.

Puolustusvaliokunta on lausunnossaan erityisesti kiinnittänyt huomiota vapaaehtoisen maanpuolustuksen merkitykseen.

Mennäkö Natoon vai eikö mennä? Siinä vasta kysymys. Tässä turvallisuus- ja puolustuspoliittisessa selonteossa Nato-tulevaisuudesta kirjataan, että "on olemassa jatkossakin vahvoja perusteita harkita Suomen Nato-jäsenyyttä". Yhtä lailla olisi voitu jatkaa siihen, että on vahvoja perusteita jatkaa tunnollisena ja ahkerana kumppanimaana. Se sopii Suomelle, se tuo meille paljon hyötyä, eikä tarvitse olla huonolla omallatunnolla. Suomalaiset ovat Natossa monessa paikassa asiantuntijoita, ja se antaa takaisin.

Suomi tarvitsee yhteistyötä. Sotilaallisen ja siviilikriisinhallinnan ja kehitysyhteistyön, samoin Pohjoismaisen kuin Itämeren ympäristön yhteistyön syventäminen, tehostaminen ja monipuolistaminen terästävät omaa turvallisuusperustaamme ja rakentavat turvallisuusympäristöämme.

Arvoisa puhemies! Eduskunta on vasta käsitellyt EU-selontekoa. Sen yhteydessä korostettiin alleviivaten sitä, miten EU-jäsenyytemme eräs peruste oli turvallisuusnäkökulma. Suomen tulee jatkossa osallistua monimuotoisesti niin EU:n sisällä kuin EU:n rajojen ulkopuolella ja ponnistella turvallisuuden eteen.

Lopuksi, arvoisa puhemies, esitän lausumaa: "Eduskunta edellyttää, että uskottavan puolustuskyvyn ylläpidon, kehittämisen ja käytön tavoitteiden saavuttamiseksi ilman merkittäviä organisaatiomuutoksia puolustuksen kokonaisrahoituksen taso turvataan, mikä edellyttää vuotuisen hinta- ja kustannustason nousun kattamista sekä vuosittain eduskunnan valtiontalouden menokehyspäätöksen yhteydessä seuraaviksi neljäksi vuodeksi päättämän suuruisen korotuksen."

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! (Ed. Pulliainen: Väärä parlamentti!) — Mutta oikea mies. — Suomen puolustaminen on suomalaisten tehtävä. Ulko- ja turvallisuuspolitiikassa on pystyttävä mahdollisimman suureen kansalliseen yksimielisyyteen. Isänmaa on meille yhteinen. Perussuomalaiset haluavat olla rakentavasti vaikuttamassa Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikassa. Suhtauduimme vakavasti parlamentaarisen seurantaryhmän toimintaan, haimme yhteistä poliittista näkemystä. Se syntyikin. Sen jälkeen on hallituksen taholta esiintynyt pyrkimystä nostaa puolustusmenoja.

Perussuomalaiset katsovat todellisen demokratian olevan mahdollista parhaiten kansallisvaltiossa. Kansallinen suvereniteetti on itsenäisyyden perusta. Se ei rajoita yhteistyömahdollisuuksia vaan takaa viimeisen sanan säilymisen Suomen asioista suomalaisilla. Puolueettomuus ja liittoutumattomuus ovat palvelleet isänmaatamme hyvin. Euroopan unionin jäsenenä Suomi ei enää ikävä kyllä ole puolueeton maa. Emme kuulu sotilasliittoon. Kuinka lähellä Natoa Suomi voi olla olematta sen jäsen? Sanataide on aina kuulunut ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan. Nyt vallitsevassa retoriikassa sotilasliitosta käytetään pehmeämpää liittokunta-nimitystä.

Arvoisa puhemies! Sotilaallinen maanpuolustuksemme on suurien haasteiden edessä. Puolustusmateriaalin ja asejärjestelmien hinnat nousevat. Sotilasliittoon kuulumaton maa maksaa useimmista ampumatarvikkeista ja kalustosta korkeampaa hintaa kuin sotilasliittoon kuuluva maa. Huonosti harkittu luopuminen maamiinoista lisäsi kustannuksia. Nyt olemme taloudellisten tosiasioiden edessä.

Perussuomalaiset ovat perinteisesti suhtautuneet myönteisesti maanpuolustuksen määrärahoihin. Tämä perusnäkemyksemme pätee edelleen. Taloudellisen laman kouristaessa koko yhteiskuntaa on myös maanpuolustuksen määrärahoja tutkittava kriittisesti. (Ed. Mustajärvi: Nato-kanta jäi vielä auki!) Seurantaryhmässä saimme yhdessä sovittua puolustusmenoihin kohtuullisen tason. Nyt hallitus on lähtenyt kasvattamaan näitä menoja. Perustelut eivät ole sataprosenttisen vakuuttavia, vaikka perusteluja kyllä on.

Perussuomalaiset haluavat, että ensin satsataan oman maan puolustamiseen, rajavalvontaan, kalustoon kotimaassa, kertausharjoituksiin, kantahenkilökunnan ja varusmiesten hyvinvointiin. Ymmärrämme kansainvälisen yhteistyön, se ei saa kuitenkaan vaarantaa maanpuolustuksemme tasoa Suomessa. Kotimaisesta puolustusteollisuudesta on pidettävä huolta ja taattava sen jatkuvuus.

Perussuomalaiset ovat huolissaan varusmiesten rapakunnosta ja keskeyttämisprosenteista. Normaali varusmiespalvelus ei voi olla kenellekään kohtuuton rasite, ei ole ollut tähänkään asti eikä pidä olla tulevaisuudessakaan. Oikeuksien rinnalla on myös velvollisuuksia, ja niin pitää ollakin. Kannatamme koulutuksen järkiperäistämistä ja kehittämistä. Suomen puolustamisen tulee jatkossakin perustua yleiseen asevelvollisuuteen. Sen romuttaminen johtaa väistämättä sotilasliiton jäsenyyteen. Tätä perussuomalaiset eivät halua, ed. Mustajärvi.

Arvoisa puhemies! Kansainväliset konfliktit, hajoavat valtiot, terrorismi ja ympäristöhaasteet on otettava vakavasti. Tarvitsemme kansainvälistä yhteistyötä. (Ed. Mustajärven välihuutoja) Perussuomalaiset uskovat, että Suomella on merkittävä mahdollisuus nimenomaan sotilasliittoon kuulumattomana maana kantaa oma vastuunsa kansainvälisillä kentillä. Paras ja luontevin tapa on perinteinen YK-mandaatilla toteutettava rauhanturvatoiminta.

On kummallista, että suomipoikia ovat aina suurimmalla innolla kansainvälisille kentille lähettämässä Suomessa ne tahot, jotka eivät juuri kanna huolta Suomen rajojen puolustamisesta. Rauhanturvaajien vakuutusturva pitää saattaa asianmukaiselle tasolle. Tulevaisuudessa on todennäköistä, että loukkaantumisia, jopa kuolonuhreja, tulee entistä enemmän — valitettavaa mutta todennäköistä.

Afganistan on jatkuva haaste. Sinne on moni imperiumi uponnut. Lukutaidon puute, työttömyys ja huumeet muodostavat sellaisen kolmion, jota ei pelkästään aseilla voi murtaa. Tämä konflikti ei ratkea pelkillä aseilla. Afganistanilaiset ovat olleet monen anturan alla, on syytä pyrkiä vuoropuheluun eikä saneluun, mutta pimeälle, epäinhimilliselle sortovallalle, talibanismille, ei saa antaa periksi.

Arvoisa puhemies! Venäjä on Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan keskeinen kysymys. Tällä hetkellä maahamme ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Älykäs ihminen selviää tilanteesta, johon viisas ihminen ei joudu — Venäjä on aina otettava huomioon, ei nöyristellen, mutta tosiasiat ja maantiede tunnustaen. Yhteistä rajaa riittää, niin myös yhteisiä intressejä. Suurvaltaristiriidat eivät kuulu meille. Suomea kunnioitetaan Venäjällä siksi, että meillä on tahtoa puolustaa maatamme ja että se tarpeen tullen on tehty raskain uhrauksin ja asein.

Perussuomalaisten mielestä on tärkeää, että kaikki eduskuntapuolueet jatkossa pidetään mukana yhteisen isänmaamme ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa valmisteltaessa ja toteutettaessa. Osallistumisen muotoja voi aina kehittää. Meidän mielestämme näiden asioiden jatkuva seuraaminen parlamentaarisena työryhmänä on perusteltua myös jatkossa. On hyvä, että eduskuntapuolueilla on pysyvä yhteistyö- ja keskusteluelin tätä tarkoitusta varten.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaiset ovat pääosin tyytyväisiä tähän ulko- ja turvallisuuspoliittiseen selontekoon. Me emme tosin haikaile epädemokraattisen Lissabonin sopimuksen hyväksymistä, päinvastoin. Se kelvoton sopimus ei ansaitse tulla hyväksytyksi.

Turvallisuus alkaa sisäisestä turvallisuudesta aina kodeistamme asti. Yksi tärkeä osa sisäistä turvallisuuttamme on pitää huolta kaikista maamme asukkaista siten, että jokainen voi kokea olevansa tarpeellinen ja arvostettu. Sille pohjalle rakentuu hyvä ja kestävä yhteiskunta. Yhteiskuntaa on rakennettava alhaalta ylöspäin, murtumattomalta kansalliselta perustalta.

Puhemies:

Sitten lausunnon antaneiden valiokuntien puheenjohtajat.

Juha Korkeaoja /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käytän tämän puheenvuoron puolustusvaliokunnan lausunnon selostamiseen.

Puolustusselontekoa koskevista selonteoista mietinnön ovat laatineet vuorotellen puolustusvaliokunta ja ulkoasiainvaliokunta. Tällä kertaa päädyttiin siihen ratkaisuun yksimielisesti, yhteistuumin, että puolustusvaliokunta antaa lausunnon ja ulkoasiainvaliokunta laatii mietinnön. Tässä yhteydessä sovittiin kuitenkin menettelyksi se, että puolustusvaliokunta keskittyy selonteon puolustuspoliittiseen osioon, jonka ulkoasiainvaliokunta sitten ottaa osaksi mietintöä, ja näin myöskin käytännössä tapahtui. Ulkoasiainvaliokunta toteaa mietinnössään: "- - puolustusvaliokunnan lausunnossa - - on käsitelty puolustuksen kehittämistä syvällisesti ja perusteellisesti. Ulkoasiainvaliokunta yhtyy näiltä osin puolustusvaliokunnan linjauksiin." Tällä tavalla nämä muodostavat siis kokonaisuuden, ulkoasiainvaliokunnan mietintö ja puolustusvaliokunnan lausunto, joka nimenomaan keskittyy tähän puolustuspolitiikka-osioon.

Arvoisa puhemies! Muutama kommentti, muutama kohta selonteon lausunnon sisällöstä.

Valiokunta toteaa, että selonteossa käsitellään turvallisuuskysymyksiä laajasti, mutta vain Puolustusvoimille on annettu suorituskykyvaatimuksia. "Erilaisten turvallisuusuhkien realisoitumisen todennäköisyyttä ja näiden uhkien muutosta toisiinsa verrattuna ei selonteossa arvioida. Tämä vaikeuttaa johtopäätösten tekoa koskien resurssien kohdentamista turvallisuuden eri aloille."

Valiokunta toteaa myös: "Puolustuskyvyn ylläpitäminen ja kehittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä. Valiokunta näkee tarpeelliseksi myös jatkossa antaa Puolustusvoimia koskevia pitkän aikavälin kehittämissuunnitelmia selontekojen kautta." Valiokunta toteaa edelleen: "Mittavien materiaalihankkeiden suunnittelu-, hankinta- ja elinkaaripäivitykset vievät useita kymmeniä vuosia, mikä korostaa hallituskausien yli vaadittavaa sitoutumista puolustuskyvyn ylläpitämiseen."

Valiokunta toteaa parlamentaarisen seurantaryhmän roolista seuraavaa: "Valiokunta pitää seurantaryhmän perusajatusta — jossa turvallisuus- ja puolustuspoliittisille linjauksille pyritään hakemaan yli puoluerajat ylittävää yhteistä näkemystä — jatkossakin välttämättömänä edellytyksenä puolustussuunnittelun riittävälle pitkäjänteisyydelle."

Puolustusvaliokunta käsittelee myös yhteistyökysymyksiä, joissa uutena asiana nousee esille pohjoismainen yhteistyö, jolle puolustusvaliokunta antaa vahvan tuen.

Suomen puolustuksesta valiokunta toteaa seuraavaa: "Valiokunnan arvion mukaan Suomen puolustuskykyä voidaan pitää turvallisuusympäristöön nähden oikein mitoitettuna. Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa. Suomi voi valiokunnan arvion mukaan joutua mukaan sotilaalliseen kriisiin vain osana laajempaa alueellista tai yleiseurooppalaista kriisiä."

Valiokunta toteaa kuitenkin edelleen: "Turvallisuusympäristön tietty ennakoimattomuus korostaa tarvetta uskottavan puolustuskyvyn pitkäjänteiseen ylläpitämiseen."

Puolustusratkaisusta valiokunta toteaa: "Suomen sotilaallisen puolustuksen toteutusperiaatteena on alueellinen puolustus. Alueellisen puolustusperiaatteen soveltaminen koko maassa ja koko maan puolustaminen eivät ole mahdollisia ilman yleisen asevelvollisuuden tuottamaa suurta ja osaavaa reserviä."

Valiokunta toteaa: "Ensi vuosikymmenen puolivälin jälkeen Maavoimien joukot ovat rakennemuutoksen edessä sotavarustuksen massavanhenemisen ja ikäluokkien pienentymisen vuoksi. Kaluston elinkaaren päättyminen koskee erityisesti panssarintorjunta-aseistusta, johtamisvälineitä, panssaroituja ajoneuvoja sekä kuljetuskalustoa."

Tärkeä osio, jota täällä on jo lainattu myös ulkoasiainvaliokunnan puolelta, pitää sisällään asian, joka koskee tätä tasokorotusta: "Puolustusvaliokunta pitää kahden prosentin korotusta perusteltuna - - tasapainoisen kehittämisen kannalta." Valiokunta toteaa, että jos rahoituksen taso jää alle esitetyn esimerkiksi talouskriisin johdosta, puolustushallinnon tulee selvittää tasapainoisen kokonaisuuden varmistamiseksi myös muut kuin edellä esitetyt, siis täällä selonteossa esitetyt, kustannusten alentamisvaihtoehdot. "Tämä selvitystyö voidaan tehdä seuraavan selontekoprosessin yhteydessä. Valiokunta pitää välttämättömänä, että tällaisessa selvitystyössä pidetään lähtökohtana koko maan puolustamista, yleistä asevelvollisuutta ja sen edellyttämää varuskuntarakennetta." Tämä on keskeinen osa valiokunnan kantaa tältä osin.

Edelleen valiokunta kiinnittää huomiota asevelvollisuuden kehittämiseen: "Puolustusjärjestelmän toimivuus edellyttää valiokunnan mielestä, että koko asekelpoinen miespuolinen ikäluokka koulutetaan. - - Selonteossa todetaan, että valtioneuvosto tekee selvitykset asevelvollisuuden laajemmista yhteiskunnallisista vaikutuksista asevelvollisuuden toimivuuden turvaamisesta ja siviilipalvelusjärjestelmän kehittämisestä." Puolustusvaliokunta "pitää selonteossa esitettyä asevelvollisuuden kehittämistä koskevaa selvitystä tarpeellisena ja kiireellisenä toimenpiteenä".

Edelleen valiokunnan lausuntoon sisältyy kohtia vapaaehtoisesta maanpuolustuksesta, Puolustusvoimien henkilöstökysymyksistä ja eräistä muista yksityiskohdista, joihin puuttumiseen aika ei tässä yhteydessä riitä, mutta ne tämän perusponnen mukaan, ulkoasiainvaliokunnan kannan mukaan, ovat sitä osiota, johon ulkoasiainvaliokunta on yhtynyt.

Tapani Tölli /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on antanut lausunnon tästä turvallisuus- ja puolustuspoliittisesta selonteosta ja keskittynyt oman vastuualueensa mukaisesti sisäiseen turvallisuuteen. Tässä selonteossa on käsitelty asiaa laajan turvallisuuden käsitteen pohjalta, ja se on myös nostanut esille sitten sisäisen turvallisuuden eri osa-alueet hyvinkin merkittävällä tavalla. Voi todeta, että sisäisen turvallisuuden uhat ovat näköpiirissä olevista uhkista kenties ne, jotka todennäköisimmin toteutuvat. On kuitenkin niin, että kaikkiin turvallisuusuhkiin on varauduttava eivätkä varautumistoiveet saa eri toimialoilla sulkea toisiaan pois.

Hallintovaliokunnan toimialalla keskeisiä asiakokonaisuuksia, joita olemme lausunnossamme käsitelleet, ovat terrorismi — ja siihen liittyy sekä kansalliset toimenpiteet että laaja kansainvälinen yhteistyö, Suomen toimintamalli ja organisaatio on saanut monestikin kansainvälistä tunnustusta — ja sitten kansainvälinen ja kansallinenkin järjestäytynyt rikollisuus ja siihen liittyvät toimet. Näissäkin asioissa Suomi tekee laajaa kansainvälistä yhteistyötä ja nimenomaan EU:n sisällä. Esimerkiksi Prümin sopimus on tässäkin asiassa merkittävä tekijä. (Ed. Rajamäki: Hyvä, että joku sitä muistaa!)

Rajaturvallisuus Suomessa on hyvin kansainvälisesti tunnustetulla tasolla, ja Suomi tekee myös EU:n laajuisesti hyvää yhteistyötä, ja erityisesti tässä yhteydessä on syytä mainita Suomen toiminta Frontexissa.

Hallintovaliokunnan toimialaan ja -vastuualueeseen kuuluu maahanmuutto, ja tässä mielessä väestön liikkuminen on entistä merkittävämpi asia. Siitä valiokunta lausui lausunnossaan yhteenvetona: "- - valiokunta katsoo, että EU:ssa on a) huolehdittava tehokkaasta ulkorajavalvonnasta sekä luotava b) yksi yhteinen, tehokas ja oikeusturvan takaava turvapaikkajärjestelmä ja c) yhteiset kansainvälisen suojelun myöntämisen perusteet sekä d) tehokkaat palautusmenettelyt ja toimiva Dublin-järjestelmä." Näihin asioihin valiokunta on aiemminkin kiinnittänyt vahvasti huomiota.

Sitten valiokunnan vastuualueelle kuuluvat suuronnettomuudet ja luonnonkatastrofit ja sitten siviilikriisinhallinta. Kaikki nämä viittaavat siihen, että emme elä sisäisen turvallisuuden ja turvallisuuden kokonaisuudenkaan osalta Suomessa missään lintukodossa, vaan asioihin on varauduttava.

Arvoisa puhemies! Tässä selonteossa ovat olleet esillä sisäisen turvallisuuden asiat hyvin, mutta varsin hajanaisesti. Vastaisuudessa onkin tärkeää, että sisäinen turvallisuus saa sille kuuluvan painon selonteon sisällä ja muodostaa selkeän kokonaisuuden. Selonteon puutteena voidaan nähdä, että vaikka esitetään monia yksittäisiä sisäisen turvallisuuden toimenpiteitä, ei esitetä toimia henkilöresurssien eikä taloudellisten resurssien osalta. Tähän on esimerkiksi valtiovarainvaliokunta kiinnittänyt vahvasti huomiota.

Arvoisa puhemies! On välttämätöntä, että sisäisen turvallisuuden viranomaisten tehtävät ja resurssit arvioidaan perusteellisesti ja tältä pohjalta tehdään pitkäjänteisesti toiminta- ja resurssisuunnitelmat, joihin myös poliittisesti sitoudutaan. Tältä osin valiokunta lausui omassa lausunnossaan erityisesti vielä Rajavartiolaitoksen osalta.

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta piti lausunnossaan tätä selontekoa hyvänä, ja voi sanoa, että tältä pohjalta on hyvä toimintaa kehittää.

Pääministeri Matti  Vanhanen

Puhemies! Eduskunta ja sen valiokunnat ovat perusteellisesti käyneet lävitse tämän selonteon. Käyn ulkoasiainvaliokunnan kannanottojen kautta läpi tätä vastausta.

Ensinnäkin eduskunta edellyttää, että selontekomenettelyjä jatketaan myös tulevaisuudessa. Tämähän on ollut, voi sanoa, osa tätä viimeisen selonteon keskusteluprosessia, ja minusta johtopäätös tältä osin on eduskunnan osalta selvä: jos eduskunta tahtoo, että selontekoja annetaan jatkossakin, näin tullaan tekemään.

Mutta arvelen, että kannattaa ottaa seuraavan selonteon laatimisessa huomioon se, mistä on paljon puhuttu, että kenties tämmöinen laaja ulkopoliittinen arviointi, ympäristön arviointi, useiden maiden poliittisen tilanteen arviointi ovat semmoisia aineksia, jotka pitäisi pystyä vaalikauden aikana erilaisin ajankohtaiskeskustelutavoin käymään muulloinkin läpi. Saattaa olla, että seuraavassa selonteossa ulkopoliittisen ympäristön arviointiosuus on jonkin verran suppeampi. Se edellyttää, että löydetään hallituksen ja eduskunnan välillä toimintatavat, joissa tämän tyyppistä ulkopoliittista keskustelua käydään useammin ilman, että yritetään neljäksi vuodeksi kerrallaan määritellä, mitä mieltä olemme Venäjästä tai Yhdysvalloista. Pitää olla tässä suhteessa mahdollisuus ehkä nopearytmisempään toimintaan.

Sitten toisekseen, eduskunta edellyttää, että näistä jatkuvista selonteoista kehitetään kokonaisvaltainen turvallisuusstrategia ja sen osana määritellään myös eri sektoreiden voimavarat. Tässä tulee aihe, jota varmastikin seuraava hallitus joutuu kyllä miettimään, voidaanko tämä toteuttaa. Meillä on ollut tiettyjä aika hyviä perusteita siihen, että nimenomaan puolustuksen voimavarojen kehittämisessä on haettu pitkää linjaa, joka ylittää vaalikausien rajan. On tehtävä hyvin pitkäaikaisia sitoumuksia, ja puolustuksen kohdalla näin ollen tämä selonteko on muodostanut aivan poikkeavan menettelyn kaikkiin muihin sektoreihin verrattuna. Jos tämä sitten laajennetaan kattamaan muutkin turvallisuuteen liittyvät sektorit, niin tämä suhde, voi sanoa, yleisiin budjettimenettelyihin ja hallitusohjelmaan, budjettikehyksiin liittyen täytyy arvioida aika tarkkaan sen suhteen, onnistuuko se, että merkittävä osa valtion budjetista yritetään selonteon muodossa sitoa vaalikausien ylitse menevälle ajalle.

Huomaan, että myös tämän selonteon osalta eräs vaikeimmista kysymyksistä, joihin eduskunta joutuu vastaamaan, on liittynyt nimenomaan näihin resursseihin. Hallitus omalta osaltaan voi hyvin allekirjoittaa ja hyväksyä tämän eduskunnan vastauksessa olevan neljännen kohdan, jossa otetaan huomioon se, että tämä talouskriisi kyllä koettelee ja edellytykset selonteossa ilmaistujen määrärahojen toteuttamiseen niiden kohdalla ovat. Eduskunta on esittänyt niihin kysymysmerkin. Minusta siinä on tiettyä realismia. Ja mikäli niitä ei voida toteuttaa: eduskunta toteaa, että näin tulee tehdä, varsinkin jos rahoituksen taso jää alle esitetyn esimerkiksi talous- ja finanssikriisin johdosta, ja siksi pitäisi tehdä suunnitelma siitä, miten Puolustusvoimien rakenteita on suunniteltu muutettavaksi tulevilla selontekokausilla.

Hallitus itsekin selontekoesitystään laatiessaan tiedosti tämän, että mikäli syystä tai toisesta näitä rahoja ei kyetä järjestämään, silloin meillä on edessä rakennemuutoksia, joita tässä selonteossa ei kuitenkaan lähdetty kuvaamaan. Selonteon, voi sanoa, taloudellinen pohja oli laskettu niiden tarpeiden mukaan, joita riittävän puolustuskyvyn järjestäminen vaatii, ja sen pohjalta oli päädytty tähän määrärahaesitykseen. Mutta kuten sanoin, hallitus pystyy toimimaan myös tämän ulkoasiainvaliokunnan neljännen kohdan mukaisella tavalla.

Sitten toinen aihe, jossa näemmä eduskunnan ja hallituksen välillä tai lähinnä vastalauseeseen nähden on eroa, liittyy tietysti tähän mahdolliseen sotilaalliseen liittoutumiseen. Neljä vuotta sitten edellisen selonteon yhteydessäkään eivät hallitus ja presidentti esittäneet täsmälleen sitä sanamuotoa, jota eduskunnan seurantaryhmä oli esittänyt Natoon liittyen. Silloinhan eduskunta kuvasi muistaakseni tätä Nato-jäsenyyttä sanalla "vaihtoehto". Hallitus ja presidentti päätyivät kuitenkin tähän "mahdollisuuteen", joka paremmin kuvasi tätä niin sanottua optiota.

Ylipäätään seurantaryhmän asettamisesta, mikä on ollut hyvä perinne tässä järjestelmässä: Minusta olisi kuitenkin parempi, että tämä seurantaryhmä ulkoasiainvaliokunnan mietinnön mukaisesti asetetaan jatkossakin tukemaan selonteon valmistelua. Nyt hieman on tulossa käytäntö, jossa seurantaryhmä pyrkii ennen selonteon valmistelua itse tuottamaan oman esityksensä, ja sitten sen sanamuotoja verrataan presidentin ja hallituksen esityksiin. Ehkä parempi kuitenkin, että seurantaryhmän luonne olisi enemmän seurata sen valmistelua ja nivoa yhteen eikä niin, että eduskunta kuitenkin ehkä suppeamman valmistelun kautta pyrkii keskeisiin kysymyksiin ensin itse määrittämään kantansa ja vasta sitten hallitus ja presidentti. Kuitenkin ajojärjestys ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan liittyvässä päätöksenteossa on se, että presidentti ja hallitus määrittävät kannan ja eduskunta vastaa siihen.

Me päädyimme nyt tämän Nato-muotoilun osalta siihen — mehän esitimme tässä selonteossa, voisi sanoa, argumentteja puolesta ja vastaan sekä—että-menetelmällä, kirjaamme myös eduskunnan seurantaryhmän kannan ja näiden johtopäätöksenä toteamme — että on jatkossakin vahvoja perusteita harkita Nato-jäsenyyttä. Siinä on olennaisinta se, että ovea pidetään auki. Me emme oma-aloitteisesti sulje ovea, sano, että emme tule hakemaan, vaan pidämme tämän mahdollisuuden avoinna myös tämän selonteon kautta.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Arvoisa puhemies! Keskittyisin omassa puheenvuorossani kahteen kokonaisuuteen: ensin prosessiin ja sen jälkeen substanssiin.

Ensin siis prosessista. Tämä koko selontekovalmistelu kesti noin kaksi vuotta. Minun mielestäni hyvä puoli siinä on se, että silloin käydään erittäin tarkasti läpi koko Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ja puolustuspoliittinen kenttä. Minun mielestäni se työ, jonka eduskunnan seurantaryhmä teki, oli arvokasta myös meidän oman valmistelumme suhteen, ja tietysti se työ, jonka olemme nähneet valiokunnissa, on syventänyt edelleen ymmärrystä ja antanut paremman kokonaiskuvan Suomen ulko- ja turvallisuuspoliittisesta tilanteesta. Eli minun mielestäni dialogi hallituksen ja eduskunnan välillä näissä valmisteluissa on ollut erinomainen, ja kiittäisin siitä.

Tämän prosessin aikana on kuitenkin käynyt ilmi, että voisimme mielestäni, kuten pääministeri myös totesi, käydä useammin keskustelua ulkopoliittisista aiheista eduskunnassa muun muassa täysistuntosalissa. Näinhän tehdään vuosittain esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Eli meillä olisi tällaiset säännölliset ajankohtaiset keskustelut. Toki tarvitaan näitä peruslinjauksia pidemmällä perspektiivillä varsinkin puolustuksen puolella, mutta se, että käytäisiin tässä salissa enemmän ulko- ja turvallisuuspoliittista keskustelua, olisi hyvä asia. (Ed. Laakso: Näin oli aikaisemmin!) Eli selonteoista pidetään ilman muuta kiinni, katsotaan, miten ne saadaan joustavammiksi, ja katsotaan, miten saadaan enemmän keskustelua saliin.

Substanssipuolelta nostaisin esille kolme keskeistä kokonaisuutta, jotka ovat olleet tämän päivän salikeskustelussa ja myös julkisessa keskustelussa ja tavalla tai toisella myös muodostavat meidän laajan turvallisuuskäsitteemme ikään kuin kolme pilaria.

Ensimmäisenä Nato: Tässä on aika paljon huomiota kiinnittynyt julkisessa keskustelussa ja myös selonteossa niihin muotoiluihin, mitä me Nato-optiosta käytämme. Nato-optiohan tuli ensimmäistä kertaa meidän selontekoihimme vuonna 1997, ja minun mielestäni on tärkeää, että me tarkastelemme sitä, vaikka jäsenyys sinänsä ei ole ajankohtainen. Ja ehkä pienenä huomiona: myös seurantaryhmä muutti ikään kuin sanamuotoa hiukkasen aktiivisemmaksi. Aikaisemmin puhuttiin siitä, että "säilytetään", nyt puhutaan siitä, että "ylläpidetään". Eli tällaista pientä viilausta mielestäni on tarpeellista tehdä, koska jos me emme sitä tekisi, niin silloin me vain ikään kuin slogaaninomaisesti toistaisimme sitä, mitä oli neljä vuotta sitten. Nato ja maailma ovat sinä aikana minun mielestäni aika paljon muuttuneet.

Yksi ongelma, mikä meillä Nato-keskustelussa myös ehkä on ollut, on se, että me katsomme vain sitä jäsenyysosiota, haetaanko vai ei, millä tavalla pidetään optiota auki. Sehän ei ole meidän ikään kuin päivän toiminnassamme se keskeisin kysymys, vaan oikeastaan se keskeisin kysymys on, mikä on Naton panos Euroopan turvallisuudessa ja kriisinhallinnassa. Hirveän usein nähdään EU ja Nato ikään kuin vastakkain, ja minun mielestäni se on ehkä vähän vanhanaikaista ajattelua: ikään kuin Nato-kannattajat näkevät EU:n turvallisuuden tukemisen jollain tavalla pois Natolta ja päinvastoin. Eli minun mielestäni tässä on hirveän tärkeätä, että me katsomme asiaa konkreettisesti, koska kuitenkin 80 prosenttia tänä päivänä meidän kriisinhallintaoperaatioistamme menee Naton kautta. Meidän täytyy esimerkiksi seurata, mitä Ranskan paluu Naton komentorakenteisiin merkitsee, ja mehän voimme vaikuttaa Natossa joko suoraan Suomena tai sitten EU:n kautta.

Toinen substanssikokonaisuus on EU, ja tässä täytyy sanoa, että minä pidän tätä ulkoasiainvaliokunnan myönteistä, rakentavaa ja erittäin vahvaa korostusta EU-puolella erinomaisena. Siinä on kiteytetty hyvin, mistä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ja myös turvatakeissa on kyse. Eli me lujitamme meidän omaa turvallisuuttamme ja saamme turvallisuuslisää. Tässä minä haluaisin ajankohtaiskeskusteluun myös todeta, että nythän me käymme Eurooppa-neuvostossa muun muassa keskustelua, millä tavalla Irlanti saa omat ikään kuin poikkeumat ulko- ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikasta, ja haluan korostaa, että Suomi sitoutuu sataprosenttisesti Euroopan unionin ulko- ja turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaan ilman minkään näköisiä poikkeumia. Me olemme mukana tässä veneessä sataprosenttisesti, aivan niin kuin ulkoasiainvaliokunta on todennut. EU—Nato-akseli — ei pidä vähätellä kumpaakaan.

Viimeisenä huomiona, herra puhemies, pohjoismainen yhteistyö, josta on paljon keskusteltu ja josta pyydetään lisäselvitystä. Hyvä näin, jatkamme sitä. Minun mielestäni on erittäin tärkeätä, että me teemme Pohjoismaiden kanssa konkreettista puolustusyhteistyötä, niin kuin olemme viimeisten parin kolmen vuoden aikana tehneet. Meille se on luonteva ryhmä. Me suuntaudumme kansainvälisesti ulospäin ja otamme kansainvälisen vastuun. Minun mielestäni on tärkeätä, että Suomi on eturintamassa selvittämässä myös pohjoismaista yhteisvastuuta.

Eli näiden kolmen kokonaisuuden kanssa, Naton, EU:n ja Pohjoismaisen yhteistyön, peräänkuuluttaisin enemmän ratkaisua sekä—että kuin joko—tai.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Viisi huomiota käydystä keskustelusta ja käytetyistä puheenvuoroista. (Välihuuto) — No, ei varmaan se määrä vaan myöskin laatu. (Eduskunnasta: Venäjä, Venäjä, Venäjä!) — No, sovitaan vaikka siitä.

Mutta ensinnäkin selontekojen tulevaisuudesta. Minusta tuntuu, että täällä on aika tavalla yksituumaista näkökulmaa, että yhtäältä tarvitaan väline, joka takaa vaikkapa puolustuksen ja erityisesti puolustuksen kehittämiselle pitkäjänteisyyttä, ja toisaalta kaivataan ehkä ripeämpää toimintaympäristön analyysia jollakin muodolla, johon eduskunta tiiviisti sidotaan. Minä luulen, että näistä asioista varmaan viimeistään seuraavissa hallitusneuvotteluissa löytyy sopu ja näiden kahden asian yhdistäminen.

Mitä tulee sitten seurantaryhmän ja selonteon yhteyteen ja rooliin, niin siinä kävi eräällä tavalla niin, että valtiosääntöoikeudellisesti seurantaryhmä minun mielestäni meni liian pitkälle, ikään kuin kirjoitti liian ahtaan välyksen hallitukselle, kun sen tehtävä oli kuvata tarpeita ja niitä kehittämislinjauksia, minkä jälkeen sitten valtioneuvosto tekee oman ratkaisuehdotuksensa. Uskon, että valtiosäännön näkökulmasta marssijärjestys on tämä, ja tässä kävi vähän niin, että vankkurit lähtivät vetämään hevosta. (Ed. Tuomioja: Tämä ei ole valtiosääntökysymys vaan poliittinen kysymys!)

Mutta yhtä kaikki, selonteon laaja turvallisuuden käsite, jota ed. Haavisto hyvin ansiokkaasti tuossa kuvasi, on tietysti perustana, ja niihin uhkiin ja niihin haasteisiin vastaaminen edellyttää voimakasta kansainvälistä yhteistyötä. Lyhyesti totean vain, että EU:n osalta me kaikki allekirjoitamme varmaan sen, että EU on Suomelle meidän tärkein turvallisuuspoliittinen viitekehyksemme, ja toisin kuin olin kuulevinani SDP:n ryhmäpuheenvuorossa, selonteossa sivulla 111 määritellään Suomen linjaukset puolustuksen rakenneyhteistyön kehittämiseksi, jonka voimakas kannattaja Suomi siis on ollut ja tulee olemaan. Näemme, että siinä on saavutettavissa hyötyjä.

Nato-kysymys on puolustushallinnolle huomattavan paljon käytännöllisempi kysymys kuin kenties tämmöinen voimakas ideologinen tai poliittinen kysymys. Puolustushallinnolle Nato on ennen kaikkea yhteistyötä kriisinhallinnan alalla — niin kuin tunnettua on, suurin osa kriisinhallinnasta tapahtuu Nato-lipun alla — ja Nato on puolustushallinnon kehittämiselle eräänlainen laatujärjestelmä tai koodi sen yhteensopivuuden varmistamiseksi, mitä väistämättä rajojen ulkopuolella sekä varautumisessa että toiminnassa tarvitaan.

Pohjoismaiselle yhteistyölle on voimakas tilaus ja tuki ymmärtääkseni niin eduskunnan kuin kansalaisten piirissä, ja se etenee hyvin. Tälle vuodelle on identifioitu, määritelty, 40 yhteistyökohdetta, joista 20 on jo toistaiseksi todettu lupaaviksi. Loppuja tarkastellaan. Noin 40 kohdetta on Utvassa, ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa, päätetty ja tältä pohjalta edetään. Ne ovat hyvin käytännönläheisiä, operatiivisia, ja niiden tavoitteena on, silloin kun intressit yhtyvät, myöskin säästää kustannuksissa. Tulevaisuuden kysymys on, kuinka syvälle tässä mennään. Eli siihen tarvitaan sitten jo poliittisia päätöksiä, jos ikään kuin yksi maa ottaa vastatakseen kaikkien Pohjoismaiden osalta jonkun tehtävän. Se on jo sitten syvempää puolustusyhteistyötä ja vaatii poliittisia päätöksiä. Ja toki aina on muistettava bilateraalinen yhteistyö, josta meillä on monen tyyppisiä esimerkkejä.

Kun tämän kaiken jälkeen tunnustaen, että kansainvälinen yhteistyö on äärimmäisen tärkeää, tämä selonteko lähtee siitä, että Suomi rakentaa oman uskottavan puolustuskykynsä itsenäisesti, niin siihen liittyy tämä resurssilinjaus eli se, että meillä on koko maan kattava puolustus, alueellinen puolustusjärjestelmä, laaja reservi, yleinen asevelvollisuus ja kolmannes toimintamenoista pystytään kohdistamaan uusiin puolustusmateriaalihankintoihin. Tämä edellyttää siis tuota vuoden 2011 jälkeen olevaa linjausta, että saadaan nykytaso plus inflaatio plus tuo 2 prosenttia vuodessa neljän vuoden aikana, yhteensä noin 200 miljoonaa.

Kysymys ei ole mistään tähtien sodan kaltaisesta varusteluohjelmasta, niin kuin joistakin puheenvuoroista voidaan käsittää. Kysymys on siitä, että tuolla rahamäärällä, tuolla ekstralla, meidän alueelliset joukkomme varustetaan niin liikkumiskyvyltään, joka on siis kuorma-autoja, liikkumisvälineitä, kuin myös johtamisjärjestelmillä. Eli kysymys on siitä, että tuo pienenevä reservi on laadullisesti varustettu niin, että se vastaa puolustuskyvyltään tätä nykyistä, laajempaa reserviä.

Sen vastakohtana toki on se, että jos olisi lähdetty siitä, että saadaan nykytaso plus inflaatio, niin se ei takaa tätä ratkaisumallia, vaan johtaisi väistämättä alasvetoon, ja me puolustuksessa pidämme sitä vääränä johtopäätöksenä tässä tilanteessa. Rakennamme siltaa tulevaisuuteen niin, että tänä aikana, ennen kuin nämä rakenteelliset muutokset koskettavat meitä, ikäluokkien pienentymiset jne., rakennamme tuon reservin, joka pienenee määrällisesti ja laadullisesti paremmin.

Mitä se olisi tarkoittanut, tuo seurantaryhmän linjaus? Se olisi tarkoittanut minun mielestäni ja puolustushallinnon näkökulmasta, että meidän tulisi pienentää reservi hyvin nopeutetulla aikataululla 220 000 reserviläiseen, koska ei ole mitään mieltä ylläpitää reserviä, joka ei ole uskottava, jota ei ole varustettu, jota ei pystytä johtamaan, jota ei pystytä liikuttamaan. Näin ollen tuo reservin pienennys olisi sitten johtanut myöskin varuskuntien nopeutettuun lakkauttamistahtiin ja sitä kautta myöskin valikoivaan asevelvollisuuteen. Eli siinä mielessä tämä linjaus on hallittu rakennemuutos, koska tämä ei edellytä henkilöstömäärän radikaalia tiputtamista tai muita rakenteellisia muutoksia, jotka ovat siis tulevaisuudessa edessä, ja jos se on esimerkiksi seuraava selonteko, joka on tuo muoto, niin siinä sitten nuo hahmotetaan.

Arvoisa puhemies! Ihan lopuksi: Selonteossa on monia toimeksiantoja, ja otan esille kaksi. Ensimmäinen liittyy asevelvollisuusjärjestelmän tulevaisuuteen. Tavoite on, että hyvin nopeasti pystyisimme nimeämään työryhmän, joka arvioi, minkälainen on suomalainen asevelvollisuusjärjestelmä näiden haasteiden edessä, joiden eteen vaikkapa varusmiesten keskeyttämiset ym. tuon järjestelmän laittavat, ja myöskin, minkälainen siviilipalvelusjärjestelmä meillä on tulevaisuudessa, eli tämän tyyppinen työryhmä.

Edelleen on esillä toinen asia, jota kutsutaan kokonaismaanpuolustuksen nimellä, eli siis yhteiskunnan varautumisjärjestelmä. Tarkoitus on myöskin ajastaa ja selvittää ensinnäkin, onko tuo nimi oikein ja millä tavalla Suomi on valmistautunut, millainen järjestelmä meillä on erilaisia uhkia varten. Tuokin työryhmä on tavoitteena nimetä hyvin pikaisesti niin, että molempien työryhmien työn tulokset ovat käytettävissä viimeistään seuraavissa hallitusneuvotteluissa.

Tanja Karpela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Paljon keskustelua on herättänyt tämän selonteon yhteydessä nimenomaan Nato sekä rahoitus ja kolmantena selonteko ja seurantaryhmän suhde.

Mielestäni Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on aina ollut hyvin johdonmukaisesti länsi-integraatiolinjalla, ja tämä selontekohan jatkaa tätä johdonmukaista linjaa avaten Suomen Nato-suhdetta entistä enemmän. Vaikka tämä Nato-kysymys ei tällä hetkellä ole ajankohtainen, niin tämä linjanveto on ollut hyvin viisas, koska se jättää tarvittavaa liikkumavaraa Suomelle vuonna 2010 edessä oleviin haasteisiin. (Ed. Tuomioja: Edustaja puhuu toisin kuin pääministeri!)

Toisena kysymyksenä on paljon puhututtanut rahoitus, mutta rahoituksen suhteen pitäisi muistaa, että tuo olennainen kysymyshän liittyy nimenomaan rahoituksen ja toiminnan suhteeseen, ja tähän liittyvä ulkoasiainvaliokunnan ponsi 4 on mielestäni varsin osuva.

Pääministeriltä olisin lopuksi kuitenkin kysynyt, kun kolmantena asiana on keskustelussa ollut (Puhemies: Minuutti on mennyt!) esillä tämä selonteko ja seurantaryhmän suhde: miten näette, että seurantaryhmän tehtäväjakoa teidän mielestänne tulisi selkeyttää, kuten valiokunta peräänkuulutti?

Ensimmäinen varapuhemies:

Toivon, että pysytään minuutissa, niin että kaikki saavat sitten myös käyttää puheenvuoron, tai lähes kaikki.

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ihmettelen ed. Heinäluoman tarrautumista kiinni tähän seurantaryhmään. Sen tehtävä oli turvallisuusympäristön tarkastelu. Me menemme paljon ylitse. Muistutin siitä, kun käsittelimme raha-asioita. Tämä ei missään tapauksessa kuulu seurantaryhmälle. (Ed. Tuomioja: Miksi edustaja sitten allekirjoitti seurantaryhmän mietinnön?)

Muistutan, että olen ollut mukana molemmissa seurantaryhmissä. Se edellinen seurantaryhmä määritteli, että Nato on todellinen vaihtoehto, mutta se ei puolestaan käynyt ed. Heinäluomalle puolustusvaliokunnan tehdessä mietintöä, ei sitten millään. Nyt taas kiireesti vedotaan vain seurantaryhmän kannanottoon. (Ed. Kimmo Kiljunen: Se on yksimielinen!) Se on äärimmäisen ihmeellistä. — Sekin oli yksimielinen silloin. — Selonteko on aina pohjana, jota tarkastellaan. (Ed. Tuomioja: Irtaantuuko ed. Nepponen seurantaryhmän mietinnöstä?) Toinen asia on kyllä, että ed. Heinäluoman laskuoppi pettää pahasti, kun puhutaan 20 prosentin korotuksista. Kysymys on, että 2011 tulee 50 miljoonaa ja se on pohjassa jatkuvasti. Siihen ei tule aina 50:tä miljoonaa till, vaan sitä pohjaa korotetaan kahdella prosentilla. (Puhemies: Aika!) Ei mistään päästä 20 prosenttiin.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näköjään tämän selonteon suurin erimielisyysaihe koskee tätä resursointia ja rahoitusta. Nyt olisi varmaan hyvä, että hallituspuolueet kertoisivat, kuinka paljon rahaa te aiotte käyttää ja kuinka paljon te olette lupaamassa ministeri Häkämiehelle lisää, koska näyttää, että täällä on selvästi kaksi eri tulkintaa näistä summista. (Ed. Nepponen: Ei ole!)

Ed. Nepponen sanoi, että 50 miljoonaa laitetaan kerran ja sen jälkeen ei enää tule tätä 50:tä miljoonaa. (Ed. Nepponen: Onhan se siellä joka vuosi!) — Eli siis joka vuosi tulee 50 miljoonaa lisää. — Jos joka vuosi tulee 50 miljoonaa lisää, niin silloin viiden vuoden aikana tulee 250 miljoonaa yhteensä ihan alkeellisella laskuopilla. Kun tämä kohdennetaan varustelumenoihin pääosin, jotka ovat ehdotuksen perusteet, niin meillä on lähiympäristön Itämeren suurin varustelumenojen lisäys, 20 prosenttia reaalisesti. Se on huima summa. Ihmettelen, että vihreät voivat olla tässä mukana.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri, tämä teidän Nato-linjanne on minusta semmoinen ei-kyllä Natolle. Minusta sellainen taas ei ole mikään linja näin isoon asiaan kuin siihen, mille pohjalle rakennetaan Suomen turvallisuuspoliittinen tulevaisuus ja mitä linjaa mennään. Minusta teillä tämä ei-kyllä tarkoittaakin semmoista odotustilaa, jospa kansan mielipide muuttuisi. Toivon, että keskusta ryhdistäytyisi ja lopettaisi kokoomuksen myötäilyn, koska tässä yhtäkkiä päädytään tilanteeseen, jossa ollaankin semmoisessa, mihin ei pitänyt mennä.

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nepponen täällä jo korjasikin näitä ed. Heinäluoman laskelmia, ja minulla on sama käsitys kuin ed. Nepposella siitä, miten tämä budjetissa menee, ja näin on myöskin kehyksessä.

Mutta olisin puuttunut ensin pääministerin ajatuksiin tästä seurantaryhmästä ja sen luonteesta. Olen samaa mieltä, että aikataulullisesti tämän pitäisi mennä paremmin yksiin tämän hallituksen valmistelun kanssa ja tavallaan tarjota suoraa inputia siihen työhön eikä tehdä ehkä niin erillistä työtä kuin tällä kertaa.

Ministeri Stubb puuttui tähän Nato-kysymykseen, ja välillä minua huolestuttaa tämmöinen kremlologinen lähestymiskulma, että viilataan sitä yhtä sanaa, millä Natoa kuvataan tai Suomen suhdetta Natoon kuvataan, eikä niitä käytännön yhteistyömuotoja, joita on kuitenkin aika paljon menossa. Olen siinä ministeri Stubbin kanssa samaa mieltä.

Aivan viimeksi olisin toivonut, että Utvan rakenteita mietittäisiin. On tullut tässä jossakin yhteydessä myöskin esille, miten eri ministeriöt, ei vain puolustusministeriö vaan muut ministeriöt, ovat valmistelussa mukana, kun ajatellaan laajaa turvallisuuskäsitystä.

Elisabeth Nauclér /r(vastauspuheenvuoro):

Ärade talman! Svenska riksdagsgruppen stöder förfarandet med regelbundna säkerhets- och försvarspolitiska redogörelser till riksdagen. Precis som utskottet anser vi att redogörelserna kunde avges snabbare efter ett riksdagsval för att klargöra den nya regeringens syn på försvars- och säkerhetspolitiken.

Vi stödjer även systemet med parlamentariska uppföljningsgrupper gällande försvars- och säkerhetspolitiken. Den borde förstås diskuteras i riksdagen och i andra sammanhang oftare, så som utrikesministern hänvisade till att sker i Sverige och Norge. Jag vill fråga: Är det den utvecklingen vi får se och får vi då också en närmare redogörelse för regeringens handlingsstrategi i dess FN-politik, som är särskilt viktig med tanke på att Finland söker medlemskap i säkerhetsrådet 2013—2014?

Sari Palm /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraatit tukevat kyllä Puolustusvoimien kehittämistä ja tervettä rahoitusta, mutta nyt tämä poliittinen potkupallo tässä rahoituspolitiikassa on vähän hämmentävää. Kun vuoden 2011 budjettiin tehdään 50 miljoonan tasokorotus jatkossa vuosittain, niin kiinteistöjen kunnostus ei valtiovarainvaliokunnan lausunnon mukaan kuulu tähän 2 prosentin korotukseen. Eli tänne jätetään tämmöinen kiinteistörahahana, ja sen takia itse en voi ymmärtää sitä, että meillä osa rahoituksesta määritellään selonteossa ja osa kehyksessä. Kyllä kaikki laaja-alaiseen turvallisuuspolitiikkaan kuuluvat turvallisuustekijät tulisi resursoida samasta hanasta, ja näen itse, että sen tulee olla kehyspolitiikka.

Ilkka Kanerva /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Koko tämän selontekoprosessin olennainen osa johtopäätöksessä on nyt valitettava, ja se on se, että Suomen ulkopolitiikan merkittävää, kunniakasta perinnettä harteillaan kantava SDP irtaantuu ulkopolitiikan konsensuksesta (Vasemmalta: Te irtauduitte!) kahdessa asiassa, määräraha-asiassa ja Nato-kysymyksessä, määräraha-asiassa, kun on kysymys siitä, satsataanko itsenäiseen puolustukseen vai integroituneeseen puolustukseen. Mikäli määrärahoja ei koroteta, se ennen pitkää nurkan takana olevassa tulevaisuudessa tulee merkitsemään vääjäämättömyyttä liittyen Natoon, mikäli määrärahan korotuksia ei tehdä.

Toinen asia on se, että keskustelussa esille tullut syytös kokoomusta koskien on minusta käsittämätön, puoluetta, joka ei aja tässä mitään vaan on aina alleviivannut yhteistyötä ja konsensusta, kansallista yhteisymmärrystä, ja joka haluaa tässä keskustelussa tuoda transparentisti esille sekä asian plussat että miinukset. Ja varsin hyvin ymmärtää tuo puolue, niin kuvittelen, että Nato-päätöstä ei tässä maassa tehdä selontekomenettelyin. (Puhemies: Minuutti!) Jos se jonain päivänä tehdään, se tehdään avoimen valmisteluprosessin myötä, ja siinä tarvitaan kaikkia merkittäviä poliittisia suuntauksia mukana.

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Mikään valtiosääntö ei velvoita ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä pyrkimään laaja-alaiseen yksimielisyyteen mutta ei myöskään estä sitä. Sama koskee myös sitä, millä tavoin tämän seurantaryhmän työ halutaan ottaa huomioon valtioneuvoston selonteossa.

Minusta on hyvin valitettavaa, että ei ole annettu arvoa sille työlle, jota seurantaryhmässä teimme ja joka oli aidosti yhteisymmärrykseen pyrkivää ja kompromissihakuista. Se tarkoittaa esimerkiksi minun osaltani sitä, että tulin hyväksymään siellä sellaisia varustelulausumia tai suhtautumista rypäleaseisiin. Sellaisista voi perustellusti olla toista mieltä, mutta en tule tätä nostamaan nyt, irtaantumaan tästä, toisin kuin seurantaryhmän varapuheenjohtaja Nepponen, joka suorastaan täällä nyt sitten haluaa kokonaisuudessaan saattaa seurantaryhmän työn kyseenalaiseksi.

On aivan selvää, että näistä kysymyksistä voidaan ja saa olla ja pitääkin kenties olla avoimesti eri mieltä silloin, kun on perustavan laatuisista ratkaisuista kyse. Mutta se, mikä on mielestäni maalle vahingoksi — ja haluan sanoa sen kyllä niin, että se koskee monia kokoomuslaisia, ei ehkä ed. Kanervaa (Puhemies: Minuutti!) mutta monia kokoomuslaisia niin hallituksessa kuin hallituksen ulkopuolella — on se, että he ovat tehneet parhaansa sekoittaakseen Suomen ja kokoomuksen näkemykset Nato-kysymyksestä, liittoutumattomuudesta (Puhemies: Minuutti on mennyt!) sekä suhtautumisesta varustelutasoon.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Demarit tekevät nyt kaikkensa sekoittaakseen tämän keskustelun seurantaryhmän ja selonteon välillä. Seurantaryhmähän teki loistavaa työtä, ja selonteossa on selostettu seurantaryhmän työtä, sen johtopäätelmiä, aivan samalla tavalla kuin valiokunnan mietinnössäkin, mutta eihän ulkoasiainvaliokunta ota kantaa nyt seurantatyöryhmän mie-tintöön vaan nimenomaan hallituksen selontekoon, joka sanoo hyvin seikkaperäisesti ja pääministerin ja tasavallan presidentin ilmoituksen mukaan, että linja ei muutu. Ja ulkoasiainvaliokunnan selkeä enemmistö yhtyi siihen, että Nato-kysymyksessä linja ei ole muuttunut. (Ed. Tuomioja: Juurihan ed. Karpela sanoi, että se on muuttunut!) Ne, jotka tulkitsevat, että linja on muuttunut, ovat demarit. (Välihuutoja) Siksi minäkin olen pahoillani siitä, kuten ed. Kanerva, että sosialidemokraatit irtautuivat tästä pitkästä konsensuksesta, tartuitte nyt aivan lillukanvarsiin. Te olisitte vallan hyvin voineet olla tässä pitkän linjan tukemisessa mukana, kuten tasavallan presidentti tässä on.

Mitä tulee, puhemies, lyhyesti, tähän määrärahakysymykseen, niin kysehän on juuri siitä, niin kuin täällä on todettu, että tällä me turvaamme pitkäjänteisesti meidän itsenäisen puolustuksemme rakenteet ja sen kaikki keskeiset elementit alkaen alueellisesta puolustuksesta, korkeatasoisista materiaalihankinnoista, koulutuksesta, (Puhemies: Minuutti on mennyt!) liikkuvuudesta jne. Tässä on erittäin pitkäjänteisestä sitoutumisesta kysymys.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä yhdyn ed. Kanervan näkemykseen siinä, että tämä on historiallinen hetki. Tämä on historiallinen hetki siinä suhteessa, että meidän ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme on pohjautunut laajaan kansalliseen konsensukseen. Tällä kertaa konsensus rikkoutui, ei sinänsä näihin määrärahakysymyksiin, joista on aikaisemminkin riidelty, vaan ehdottomasti se rikkoutui siinä suhteessa, että linjanvedot poikkeavat siitä Suomen ja ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjauksesta.

Nostetaan kissa pöydälle. Nostetaan kissa pöydälle ja katsotaan. Oli hyvin selkeää, että myöskin seurantatyöryhmässä ja selontekovaiheessa tuli esille se, että haluttiin korostaa ja hallituksen puolella haluttiin selkeästi korostaa, erityisesti kokoomuksen puolella, Nato-jäsenyyden hyödyllisiä vaikutuksia. Samanaikaisesti oli kirjattu seurantatyöryhmässä yhdessä ylös se, että Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan peruslinjaus ei muutu, mikä koskee sotilaallista liittoutumattomuutta, mikä koskee uskottavaa puolustusta ja mikä koskee Euroopan unionin puolustusulottuvuuden yhdessä kehittämistä. (Puhemies: Minuutti täyttyy!) Kun tässä suhteessa tätä ei haluttu kokoomuksen puolella eikä myöskään keskustan puolella kirjata selkeästi suhteessa siihen seurantatyöryhmässä haettuun yhteiseen konsensukseen tähän valiokunnan lausuntoon mukaan, on tämä ristiriitatilanne. Me seisomme, sosialidemokraatit, selkeästi (Puhemies: Minuutti on täysi!) Suomen ulko- ja tuvallisuuspolitiikan peruslinjauksen takana.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Täällä puheenvuorossani viittasin Ruotsin puolustusministeri Tolgforsin lausuntoon siitä, että Ruotsi ei olisi toimeton, jos sen lähialueilla tapahtuisi sotilaallinen hyökkäys. Oma pääministerimme on todennut, että Suomi on valmis antamaan apua ja ottamaan vastaan apua. Tässä on semmoinen hieman harmaa vyöhyke nyt sen osalta, mitä nämä molemmat lausunnot tarkoittavat. Olisi hyvä saada niihin hieman lisäselvyyttä. Toivon, että pääministeri voisi jotenkin niitä valaista.

Toisekseen, toinen kysymys pääministerille olisi se, ja miksei ulkoministerillekin, että kun nyt ollaan yksimielisiä siitä, että käydään lisää ajankohtaiskeskusteluja ja siirretään tavallaan painopistettä tänne eduskuntaan sillä tavalla ajankohtaisista ulkopolitiikan kysymyksistä, niin mitä välineitä meillä sitten teidän mielestänne tulee käyttää jatkossa, pääministerin tiedonantoja, eduskunnan ajankohtaiskeskusteluja, ja miten me takaamme, että ne tulevat tänne yleensä kiireiseen eduskunnan agendaan mukaan, jos tällä tavalla aiotaan menetellä.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Resurssikysymys on aiheellisesti pääasiallinen käsittelyn kohde tässä keskustelussa. Se on mielestäni tarpeen siksikin, että olemme tottuneet siihen, että konsensus toimii Puolustusvoimien kehittämisessä.

Mutta, arvoisa puhemies, kansainvälisten konfliktien lisääntyessä on paikallaan keskustella myös siitä, että monilla tahoilla on epäilyksiä, että resursointipainopiste on kääntymässä kansallisesta puolustuksesta toiseen suuntaan. Näkeekö ministeri tällaisia merkkejä? Voidaanko niille epäilyille pistää piste?

Sitten vielä, puhemies, toinen kysymys liittyy verkkoturvallisuuteen, joka on tänä päivänä ajankohtaisempi kysymys kuin koskaan. Näkeekö ministeri, että tähän on resursoitu tarpeeksi, koska merkit maailmalta viittaavat siihen, että kysyntää sille puolelle olisi enemmän kuin tarpeeksi?

Jaakko Laakso /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Erityisesti ulkoministeri Stubb on korostanut avoimen keskustelun välttämättömyyttä Suomen mahdollisesta Nato-jäsenyydestä. Koetetaan nyt sitä avointa Nato-keskustelua, herra ministeri.

Selonteon kirjoittajat kyllä kertovat, että Suomen mahdollisella Nato-jäsenyydellä olisi heijastusvaikutuksia turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen Pohjois-Euroopassa ja lähialueilla, mutta ei kerrota sitä, minkälaisia nämä heijastusvaikutukset olisivat. Selonteko vaikenee myös Suomen mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksista Suomen ja Venäjän suhteisiin. Millään tavalla jäsenyyden vaikutuksia ei arvioida Itämeren alueen ja Pohjois-Euroopan turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen. Kysymykseni on hyvin yksinkertainen: minkälaisia heijastusvaikutuksia Suomen mahdollisella Nato-jäsenyydellä olisi Itämeren, Pohjois-Euroopan ja lähialueen turvallisuuspoliittiseen tilanteeseen ja Suomen ja Venäjän suhteisiin? (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Hyvin yksinkertainen kysymys, johon selonteko ei ole vastannut mitään.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tiiviisti. Ensin selonteon ja seurantaryhmän välinen suhde jatkossa. Minusta on paras, että seuraavan kerran kun selontekoa valmistellaan, seurantaryhmä asetetaan, silloin hallituksen ja eduskuntaryhmien kesken käydään keskustelu siitä, mikä työnjako on, ja varmistetaan se, että valmistelusuhteet pysyvät siinä ajojärjestyksessä, mikä meidän järjestelmään kuuluu. (Ed. Laukkanen: Kyllähän ne nytkin olivat!)

Rahojen osalta hallitus selonteossaan laski eräänlaisen hintalapun sille, mitä puolustusmateriaalin kallistuminen ja puolustuskyvyn ylläpitäminen tulevat maksamaan. Me jokainen tiedämme sen, että näissä taloudellisissa olosuhteissa tämäkin tulee olemaan erittäin haasteellista. Sen tähden korostin ensimmäisessä vastauksessani sitä, että hallitus voi elää eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan neljännen kohdan mukaisella tavalla: mikäli rahan kanssa tulee vaikeuksia, sitten on pakko mennä niihin puolustusministeriön kaavailemiin rakenteellisiin uudistuksiin, joiden ajoitus ei kyllä ikäluokkien kehityksen kannalta juuri nyt olisi järkevää.

Kolmanneksi, Naton osalta me olemme eri sanamuodoilla jo pitkään ylläpitäneet tätä niin sanottua optiota, ja se on myös tämän selonteon sisältö, tasavallan presidentin ja hallituksen esityksen sisältö. Tässä suhteessa minusta se, että tästä asiasta äänestetään eduskunnassa, ei kyllä oikein ulkopuoliselle avaudu. Kummassakin on tämä optio sisällä, ja ehkä tässä kysymyksessä olisi ... (Ed. Tennilä: Ei ole tässä meidän esityksessä!) — Joo, vasemmistoliitolla on selkeästikin ristiriitainen esitys.

Utvan rakenteiden osalta siellä jokainen ministeriö pystyy valmistelemaan Utvan asioita ikään kuin omalta alaltaan, se ei koske vain puolustusministeriötä tai ulkoasiainministeriötä. Laajan turvallisuuskäsitteen tiimoilla, aina silloin kun on sellaisten ministeriöiden asioita esillä, joiden ministerit eivät ole kulloisenkin Utvan vakiokokoonpanossa mukana, asianomainen ministeri kutsutaan myös paikalle.

Lopuksi kysymys siitä, että olemme valmiit antamaan apua ja vastaanottamaan apua. Tämän ilmoitin jo silloin, kun EU:n perussopimuksiin neuvoteltiin ja saatiin solidaarisuuslauseke. Se nyt vaan kertoo sen, että kaveria autetaan. Vaikkei olisi mekanismeja ja pykäliä olemassa, poliittinen solidaarisuus on sitä, että eri tavoin olemme valmiit auttamaan ja odotamme, että muutkin apua antavat meille, varsinkin Pohjoismaiden kesken, ilman että sitä kirjataan edes mihinkään. On vaan tullut vuosikymmenten aikana sellainen yhteisö Pohjoismaista, että uskon, että tämä periaate kyllä toimii meidän osaltamme.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Kolmeen kohtaan kommentti.

Ensinnäkin siihen, kuinka historiallisesta asiasta on kysymys, kun SDP on tehnyt vastalauseen. Itse toivoisin ja näkisin niin, että enemmän on kysymys oppositiopolitiikasta niin resurssien kuin Nato-linjauksen osalta. Muistuttaisin, että viime vaalikaudella, jolloin kokoomus oli oppositiossa, (Ed. Tuomioja: Ei, vaan te teitte oppositiopolitiikkaa!) kokoomus teki vastalauseen silloisen selonteon jalkaväkimiinoista luopumisen aikatauluun ja siihen kohtaan. Nyt on nyt, ja vaikka silloin olimme toista mieltä, olen voimakkaasti sitoutunut siihen päätökseen ja siihen aikatauluun. Eli kyllä näitä vastalauseita on tehty siis aiemminkin.

Ed. Tuomiojalle: Todellakaan ei mikään valtiosääntö määrää, etteikö konsensusta voisi hakea. En minä siihen kohtaan tarttunut, vaan totesin, että minun ymmärtääkseni valtiosääntö lähtee siitä, että valtioneuvosto esittää ja eduskunta päättää. Nyt tuntuu olevan vallalla ajattelua, että eduskunta sekä esittää että päättää, valtioneuvostolla on lähinnä postiljoonin rooli.

Mitä tulee tähän kolmanteen kohtaan, verkkoturvallisuuteen, lyhyesti vain: Se on yhä kasvava haaste, ongelma, Suomen kaltaiselle tietoyhteiskuntamaalle. Tarvitaan kansainvälistä yhteistyötä. Ehkä lohdutuksen sana on siinä, että Suomi on hyvin johtava verkkoturvallisuuden osaamisen alueella. Olemme varmasti osaamisen kärjessä.

Ulkoasiainministeri Alexander Stubb

Herra puhemies! Kolme huomiota.

Den första till riksdagsledamot Nauclér som frågade om den årliga redogörelsen och speciellt om vår kampanj och strategi för FN. Det är ju självklart att det är en fråga som vi behandlar både här i salen och sedan i utrikesutskottet. Vår kampanj för att få ett säte i FN:s säkerhetsråd går väl vidare och jag tycker att det är en fråga som vi borde diskutera.

Toinen huomio liittyy konsensukseen ja keskusteluun. Sanoisin ihan suoraan, että minun mielestäni on oikeastaan hyvä, että on tapahtunut tiettyjä irtiottoja opposition puolella. En näe niissä oikeastaan minkäänasteista ongelmaa. Se on osa demokraattista, parlamentaarista ulkopoliittista keskustelua. Ehkä vähän keventäen voin todeta, että en ole huomannut hirveän usein olevani samoilla linjoilla ulkopoliittisissa kysymyksissä esimerkiksi ed. Tuomiojan kanssa, ja tämä on virkistävää keskustelua.

Minulla ei ole minkään näköistä ongelmaa sen kanssa, että kannatan vahvasti Euroopan unionia tai pidän vahvaa Natoa tai pohjoismaista yhteistyötä tärkeänä. Minun mielestäni tämä on vaan hyvä asia. Jos olemme eri mieltä, niin sitten käymme siitä keskustelua. (Ed. Tuomioja: Voin vahvistaa, ettei se ole minullekaan mikään ongelma!) — Se on hyvä. (Min. Häkämies: Win-win!) Tämä on molemminpuolista iloa.

Kolmas huomio on sitten ed. Laaksolle avoimesta keskustelusta ja Naton heijastusvaikutuksista. Kysyitte erityisesti Venäjästä ja Itämerestä. Olen huomannut, että te seuraatte asioita pitkälti Venäjän kannalta, ja tämäkin on hyvä asia. Olen vahvasti sitä mieltä, että Suomen Nato-jäsenyydellä ei olisi vakavia seurausvaikutuksia suhteessamme Venäjään. Esimerkiksi Georgia ja Ukraina pitää nähdä täysin eri korissa kuin Pohjoismaat. Suomen nähtiin jo poliittisesti liittoutuneen 1.1.1995 EU-jäsenyyden kautta.

Mitä Itämeren vakauteen sitten kokonaisuudessaan tulee, niin pitäähän kuitenkin muistaa, (Puhemies: 2 minuuttia!) että Itämeren ympärillä on Nato-maita, kolme Baltian maata, Puola ja sitten vielä siinä kylkiäisenä Tanska. En ole huomannut, että se olisi vakavasti vaikuttanut Itämeren vakauteen.

Juha Korkeaoja /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien kehittäminen on erittäin pitkäjännitteistä toimintaa. Se ylettyy useiden vaalikausien ajalle. Jotta Puolustusvoimilla olisi vahvat perusteet, kova pohja, tehdä pitkäjännitteisiä suunnitelmia, tähän tarvitaan selontekomenettelyä ja tähän tarvittaisiin laajaa poliittista yksimielisyyttä, ainakin riittävän laajaa, jotta nämä yli hallituskausien menevät suunnitelmat voitaisiin rakentaa kovalle pohjalle.

Tästä johtuen seurantaryhmä lähti ensimmäisenä periaatteena siitä, että pyritään yksimielisyyteen, pyritään mahdollisimman laajaan yksimielisyyteen, jotta voitaisiin antaa Puolustusvoimille tällainen pitkän aikavälin kova pohja, ja tähän yksimielisyyteen myöskin päästiin. (Puhemies: Minuutti on täysi!) Selonteko on yksimielinen, ja se on edelleen tässä olemassa, tämä yksimielisyys ei ole mihinkään kadonnut, se on kirjattu tähän turvallisuuspoliittisen seurantaryhmän raporttiin, joka on tiivis (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) ja yksityiskohtainen ja edelleen olemassa ja kertoo, mistä ollaan yksimielisiä.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aluksi haluan todeta, että pääministerin näkemykset seurantaryhmän roolin selkeyttämisestä ovat minun mielestäni paikallaan.

Toisaalta haluaisin puuttua lyhyesti selonteon rakenteeseen ja sen kehittämiseen. Valiokunnassa käsiteltiin aika paljon ensinnäkin tämän laajan turvallisuuskäsityksen hyviä puolia ja sitten tiettyjä probleemeja, jotka siihen liittyvät. Valiokunnan mietinnössä on otettu kantaa siihen, että tätä laajan turvallisuuden käsitteen määrittelyä pitäisi täsmentää myöskin siinä mielessä, että siitä tulisi parempi työkalu valtioneuvoston eri ohjausvälineille. Samaten siellä todettiin, että kaikkiin turvallisuusuhkiin ei voida — ja taisi sanamuoto olla niin, ettei pidäkään — vastata turvallisuuspoliittisin toimenpitein. Tässäkin on minun mielestäni jatkossa tarkastelun paikka, ja toivon, että jo seuraavan selontekomenettelyn aikana oikeasti tähän problematiikkaan panostetaan.

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on keskusteltu siitä, ovatko sosialidemokraatit siirtyneet vai hallitus. (Ed. Tennilä: Kumpikin on siirtynyt!) Olen Naton parlamenttikokouksen edustajana hyvin tarkkaan syynännyt näitä Natoa koskevia lausumia sekä selonteoissa että näissä mietinnöissä, ja kyllä ihan objektiivisesti voi todeta, että se siirtymä on tapahtunut näissä Nato-kuvauksissa, pohjateksteissä, elikkä hallituksen puolella. Kun ed. Kanerva puhui, että siellä on selostettu Naton plussat ja miinukset, niin kyllä tämä teksti on muotoiltu aika lailla siten, että siinä on Naton plussat ja ynnät. Sen sijaan tasapainoisempi tarkastelu on ollut edellisissä selonteoissa huomattavasti parempi. (Vasemmalta: Vanhanen sanoi sen!) Otetaan esimerkkinä Nrf:ää koskevat kohdat. Sehän voitaisiin todeta, että on jo tällä hetkellä epärealistista puhua Nrf:stä, mutta siitä huolimatta on vielä pehmennetty näitä muotoiluja. Pitää nyt arvioida edelleen, minkälaiseksi se muuttuu, ja sitten katsoa, onko mielekästä säilyttää tämä 2008 tehty Suomen päätös.

Antti  Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Selonteon taustalla on tunnetusti kokoomuksen ja keskustan näkemysero koskien olemassa olevan ulkopolitiikan linjan kestävyyttä. Siksi on päädytty etenemään kaksilla raiteilla: yhtäältä vakuutetaan linjan kestävyyttä ja toisaalta asetetaan se kyseenalaiseksi viittaamalla vahvoihin perusteisiin Nato-jäsenyyden puolesta. Seurauksena on epäselvyys ja Suomen ulkopolitiikan linjan huono ymmärrettävyys ennen kaikkea Suomen rajojen ulkopuolella. Minusta tällaista politiikkaa voi vain luonnehtia kahdella sanalla: "typerää politiikkaa". Onneksi tasavallan presidentti on pyrkinyt voimiensa mukaan vahvistamaan linjan kestävyyttä.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Olennainen ero tässä puolustuspoliittisen seurantaryhmän ja hallituksen esityksen välillä koskee juuri tätä Nato-kysymystä ja sitten puolustusmäärärahoja. Seurantaryhmässä myös kokoomuksen edustajat yksimielisesti hyväksyivät niin Nato-kuvauksen kuin tämän puolustusmäärärahojen tasonkin. Sen sijaan hallitus on se, joka on lähtenyt poikkeamaan (Ed. Zyskowicz: Hallitus ja presidentti yhdessä!) tästä eduskunnan eduskuntaryhmien yksimielisestä pohjatyöstä. Ministeri Häkämiehen luonnehdintaan siitä, että tällaisen parlamentaarisen työryhmän rooli olisi jotenkin hämärä, en kyllä yhdy ollenkaan. Hallitus sen sijaan on määritellyt esimerkiksi Naton aivan toisella tavalla kuin mihin seurantaryhmä päätyi, ja samalla tavalla puolustusmäärärahoista ette ole ottaneet ollenkaan hallituksessa huomioon turvallisuuspoliittista ympäristöä, joka ei puolla määrärahojen lisäämistä eikä myöskään muita yhteiskunnan tarpeita, mitä seurantaryhmä totesi. (Puhemies: Minuutti päättyy!) Taloustilannekin on vielä heikentynyt.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteoista ja niitten perusteella annetuista mietinnöistä jäävät yleensä käyttöomaisuudeksi eduskuntaan määrärahoja koskevat asiat. Tällä kertaa voidaan olla hyvin vakuuttuneita siitä, että olkoon kysymys till 50:stä tai 250 miljoonasta eurosta tarkasteluaikana, niin nämä rahat ovat valtion kannalta velkarahaa, jollei eräs sisäisen turvallisuuden asia ole paremmassa jamassa kuin se nyt on, ja se on talousrikollisuuden, harmaan talouden ja nyt aivan uuden kähmintätalouden kuriin saaminen. Siinä suhteessa nivoutuvat nämä asiat yhteen kokonaisuuteen, ja toivoisin hallitukselta erittäin pikaista nokanvalkaisua tässä.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Selonteossa niin kuin täällä mietinnössäkin tämä sisäinen turvallisuus on ripoteltu tänne sisään, ja se on tässä keskustelussa unohtunut lähes täysin. Siinä mielessä pidän hyvin arvokkaana sitä, mitä hallintovaliokunta on lausuntonsa ponteen kirjoittanut, ja se edellyttää turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon jakamista tulevaisuudessa eri osiin, ja näin sisäinen turvallisuus saisi sille kuuluvan aseman. Täällä on tarkasteltu terrorismia, järjestäytynyttä rikollisuutta, rajaturvallisuutta, väestökysymyksiä, suuronnettomuuksia, verkkoturvaa jne. Nämä ovat todella vakavia asioita, ja olisi tietysti mielenkiintoista kuulla pääministeriltä, voitaisiinko jakaa jopa kokonaan erillisiksi sisäisen turvallisuuden selonteko ja tämä ulkoisen ja sotilaallisen turvallisuuden puoli, jotta nämä sisäisen turvallisuuden kysymykset saisivat niille kuuluvan arvon. Nyt paikalla olevat ministeritkin voivat tätä arvioida.

Hanna-Leena Hemming /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eikö Naton heijastusvaikutuksiin liity myös se, että jos Suomi yhdessä Ruotsin kanssa liittyisi Natoon, niin kun tähän mennessä Natoon on liittynyt Venäjän ulkopuolella ainoastaan vihamielisesti suhtautuvia maita mutta kun Suomi ja Ruotsi myötämielisinä ja Venäjän ystävinä liittyisivät, niin sehän olisi suorastaan liennyttävää Naton ja Venäjän välisille suhteille?

Toinen asia, tämä resurssikysymys. Kun vaaditaan itsenäistä, uskottavaa maanpuolustusta ja määritellään SA-joukkojen koko niin tiukasti kuin seurantaryhmä sen teki, (Ed. Laakso: Tälläkö perusteella kokoomus tekee ulkopolitiikkaa?) mikä tällä budjettiraamilla on täysin mahdoton tehtävä, eikö ole parempi myöntää olevansa väärässä kuin jatkaa jopa ilottelua siitä, että näin me päätimme ja olimme kaikki yhtä ymmärtämättömiä? Yhtä lailla voimme kaataa kylpyammeellisen vettä ämpäriin ja todeta, että väärässä oltiin, ei se ämpäri ole kylpyamme edelleenkään.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puutun tähän selonteon turvallisuuskäsitteen mielestäni tietoiseen kaventamiseen nimenomaan sisäisen turvallisuuden kustannuksella. Tämä näkyy selkeästi paitsi siinä, että voimavaroja ei sisäiseen turvallisuuteen resursoida, myös siinä, että sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden käsittely ulko- ja turvallisuuspoliittisessa ministerivaliokunnassa Utvassa ei enää toteudu niin, että sisäministeri kuuluu automaattisesti pysyvänä jäsenenä siihen.

Myös näiden määrärahojen osalta varoitan kyllä historiasta. Tulkinnat ovat olleet kyllä mielenkiintoisia. Muun muassa sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä joutui 2000-luvun alussa estämään taisteluhelikoptereiden hankinnan, jota perusteltiin selonteon rivien välillä ja joka olisi kyllä romuttanut koko meidän Puolustusvoimien joukko-osasto- ja varikkorakenteen ja aiheuttanut todella mittavaa vaaraa.

Herra puhemies! Kiinnitän myös huomiota siihen, että kriisikestävyys edellyttää nyt kyllä myös varautumista oikeasta päästä eli sosiaalisen turvallisuuden vahvistamisesta. Tämä on jäänyt myös liian vähälle.

Aila Paloniemi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Selonteoilla olisi selvästi vahvempi ohjausvaikutus, jos niiden valmistelua ja käsittelyä oikea-aikaistettaisiin ja selkeytettäisiin, kuten ulkoasiainvaliokunta toteaa.

Laajaan turvallisuuskäsitteeseen liittyvät monet strategiat ja selonteot tehdään mielestäni erityisen irrallaan ja erillisinä, vaikkapa ihmisoikeus-, EU-, YK-, kehityspolitiikkaan liittyvät. Minun mielestäni yhteistyötä ja koordinaatiota pitäisi aivan selkeästi lisätä hallinnonalojen välillä, kun näitä strategioita laaditaan, jotta niistä syntyisi kokonaisuus.

Ville Niinistö /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tähän keskusteluun resursseista on pakko puuttua, koska tässä on tullut lähinnä opposition virheellisen laskuopin johdosta ja retoriikan johdosta väärinkäsitys. Siis se on ihan selkeä asia, että tässä tehdään kerralla vuonna 2011 tasokorotus 50 miljoonaa, 2 prosenttia Puolustusvoimien määrärahoista, ja sen jälkeen sitä inflaatiotarkistetaan ja se jää sinne pohjiin, jolloin se on neljän vuoden aikana 200 miljoonaa.

Mutta kun ed. Heinäluoma sanoi, että prosenttiluvutkin kertautuvat, niin sehän ei pidä paikkansa missään nimessä vaan kyllä Puolustusvoimat yhdessä vuodessa saa 2,4 miljardia, josta 50 miljoonaa on 2 prosenttia, ja neljässä vuodessa 9,6 miljardia, ja siitä 200 miljoonaa on edelleenkin 2 prosenttia. Ei siitä tule yhtään sen enempää. (Ed. Kimmo Kiljunen: Ei tietenkään, se on eksponentiaalinen!) Tässä laskuopissa oli tällainen virheellinen arvio siitä, kuinka paljon määrärahoja nostetaan. Jos sen haluaa arvioida kohdistuvan vaan materiaalihankintoihin, niin silloin se on todellakin 6 prosenttia, mutta sekään ei siitä mihinkään kasva.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aikaisemmin luulin täysin vilpittömästi, että edustajat Tennilä, Laakso ja kumppanit ihailivat ja puolustivat Neuvostoliittoa ideologisista syistä. Toteutuihan siellä se kommunistinen diktatuuri, jota he kannattivat. Nyttemmin Venäjä, vaikka ei ole sosialistinen maa, saa edelleen edustajien Tennilä, Laakso ja kumppanit täyden tuen ja ymmärtämyksen. En tätä ihan täysin ymmärrä, joskin on totta, että se ei ole demokratia eikä vapaa maa eikä oikeusvaltio, niin että siinä mielessä asiat siellä varmasti ovat herrojen mielestä kunnossa.

Ed. Tennilä sanoi, että Nato pyrkii luomaan uhkaavan puristusrenkaan Venäjän ympärille. Herra puhemies! Venäjän johto tietää, että Nato ei ole uhka Venäjälle mutta se on uhka Venäjän uhalle niitä pieniä Venäjän naapureita kohtaan, joiden Venäjä katsoo kuuluvan omaan etupiiriinsä.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczille lyhyesti vain se, että naapuriystävyyttä pitää aina rakentaa, ja suosittelen teillekin omalla perällänne sitä. Ei kannata naapurien kanssa hakeutua varta vasten riitoihin. (Ed. Zyskowicz: Se on aivan eri juttu!)

Mutta tästä optioasiasta, kun optiot ovat erilaisia. Tämmöisenä puolueettomana asiantuntijana voisin sanoa, (Naurua) että on olemassa ero hallituksen ja demarien option välillä. Siinä molemmat osapuolet liikkuvat nyt minun, puolueettoman todistajan, näkökulmastani. (Ed. Laakso: Ja objektiivisen!) Demarit etääntyvät siitä aiemmasta hyvinkin Nato-optiohenkisestä linjastaan, ja keskusta taas astelee kokoomuksen perässä lähemmäksi Natoa.

Minä toivon, että sosialidemokraattien kanssa saadaan yhteinen linja aikaan, aletaan torjua Nato-jäsenyyttä ja rakennetaan muuten sitä kansallista yhteistyötä. Odotan vielä, että jospa keskustassakin joku heräisi. Ed. Laukkanen ei taatusti herää koskaan!

Sirpa  Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraatit eivät siis ole irrottautuneet yhteisesti sovitusta linjasta, jossa sovittiin sekä Nato-linjauksista että nykytason säilyttämisestä materiaalien osalta budjetissa Puolustusvoimille. (Ed. Laukkanen: Me puhumme täällä selonteosta!) Me olemme kuitenkin olleet tässä yhteisessä valmistelussa ja olemme yhä edelleen samaa mieltä.

Lisäyksiin pääministeri vastasi valiokunnassa, että ei ole mitään väliä, vaikka taloustilanne heikkenisi kuinka, että Puolustusvoimien osuus kasvaa muiden hallinnonalojen siivulla. Näin ollen linja on varsin rankka. Jos me joudumme muista leikkaamaan, puolustukselle tehdään automaattiset korotukset.

Tämä on myöskin tullut esille, kun on kieltäydytty lisäämästä vaikkapa toimeentulotukeen indeksikorotuksia, kun niistä tulee liikaa automaattisia korotuksia. (Ed. Zyskowicz: Ne on sidottu indeksiin kansaneläkeindeksin kautta!) Nyt kuitenkin ollaan tekemässä (Puhemies: Minuutti on nyt täysi!) paljon suuremmat lisäykset puolustukselle.

Anni Sinnemäki /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puolustusvoimien realistisen ja pitkäjänteisen suunnittelun vuoksi puolustuksen alalla kannattaa ottaa erittäin vakavasti se valiokunnan kannanotto, jossa kehotetaan pohtimaan niitä vaihtoehtoja, jotka tulevat eteen tilanteessa, jos nämä määrärahaunelmat eivät toteudu. Omasta mielestäni taloudellinen tilanne näyttää siltä, että on hyvin epätodennäköistä, että tässä kuvatuista määrärahalisäyksistä voitaisiin seuraavissa hallitusneuvotteluissa sopia.

Sosialidemokraattien osalta olisi tietenkin hyvä myös kuulla, mitä te itse asiassa itse ajattelette Puolustusvoimien kehittämisestä tähän hallituksen esitykseen verrattuna alemmilla määrärahoilla. Vihreiden kannaltahan asia on aika selkeä. Valikoiva asevelvollisuus ja pienempi reservi onnistuisivat myös pienemmillä määrärahoilla. (Ed. Laakso: Ette te ole esittäneet mitään missään!)

Juha Mieto /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Onneksi on täällä käytävän, voidaan sanoa, ihan keskellä puolustusvaliokunnan jäsen, ja puolustusvaliokunnassa meilloli torella paljon hyviä asiantuntijakuulijoota. Suomi on meirän isänmaa. Meirän pitää pystyä puolustamahan Suomia, se on velvollisuus, toisin sanoen 2 prosentin tasokorotus plus 50 miljoonaa vuoressa, se ei ole paljo isänmaan puolustamiseen. Voin vakuuttaa sekä vasemmalle että oikialle: täsei oo kysymys ny siitä, mennähänkö Natohon vai ei. Jättäkää nämä pekuloonnit pois, vaan puolustetahan omaa maata. Aika näyttää, siirrytähänkö Natohon vai pysytäänkö itsenäisenä Suomen puolustavana valtiona.

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä palaisin tähän Nato-asiaan. Nimittäin ministeri Iloniemi valiokuntakuulemisessa sanoi seuraavaa: "Minun näkökulmastani Nato-optio on pelkkä illuusio. Sitä ei ole enää silloin, kun sitä tarvittaisiin. Jos Natosta etsitään turvaa, liittosuhde on perustettava rauhallisissa oloissa, tilanteessa, jossa siitä aiheutuu vähin mahdollinen haitta, eli tilanteessa, jossa sitä vähiten tarvitaan. Mielestäni on totta, että nyt ei ole sellainen tilanne, missä meitä uhkaisi jokin sellainen vaara, joka perustelisi Nato-liittosuhteen. Mutta olen myös sitä mieltä, että jos sellainen vaara meitä joskus uhkaa, silloin sellaista liittosuhdetta ei enää voida solmia."

Tässä on tämä viisaus sanottu. Toivoisin, että ainakin ulkoministeri kommentoisi tätä vähän. Pelkään, että me emme tärkeitä asioita pysty koskaan ajoissa päättämään tässä eduskuntasalissa.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Selonteossa otetaan jo kokonaan ovi pois Suomen Nato-jäsenyyden esteiltä. Sitä on aikaisemmin pidetty auki ja nyt se pudotetaan kyllä saranoiltaan. Suomi on urheilukansaa ja on lähdössä nyt kyllä mielestäni sellaiseen kilpailuun, mihin ei pitäisi lähteä. Hallitus lähtee varustelukilpailuun mukaan. Tämä selonteko vahvistaa tätä näkemystä. Nato-jäsenyyden puolesta patarumpua lyövä kokoomus näyttä