Täysistunnon pöytäkirja 69/2010 vp

PTK 69/2010 vp

69. MAANANTAINA 21. KESÄKUUTA 2010 kello 12.04

Tarkistettu versio 2.0

14) Hallituksen esitys laiksi kalastuslain muuttamisesta

 

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kävimme jo viime viikolla keskustelua norpan ja kuuttien suojelusta, mutta tähän on vielä hyvä palata, koska se on niin tärkeä asia. Se on tärkeä asia minulle henkilökohtaisesti, mutta se on tärkeä asia myös Suomelle ja kaikille tämän maan tahoille.

Nyt käsittelyssä olevan lain tavoitteena on suojella ja vahvistaa norppakantaa ja turvata erityissuojelu kevään kuuteille. Tämä laki mahdollistaa asetuksen käyttöönoton verkkokalastuskiellon osalta huhtikuun alusta kesäkuun loppuun. Tämä ajanjakso on kriittistä aikaa kuuteille, jolloin ne ovat vielä pieniä ja avuttomia ja jolloin ne liikkuvat jopa 150 neliökilometrin alueella ja 15 kilometriä päivässä. On luonnollista, että kuutit hakeutuvat sinne, missä on kalaa ja ravintoa, minkä takia verkot ovat erittäin vaarallisia kuuteille, koska ne jäävät niihin helposti kiinni ja menehtyvät verkkoihin.

Saimaannorppa on todettu kansainvälisen ja kansallisen luokituksen mukaisesti äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Tämä tarkoittaa, että lajiin kohdistuu äärimmäisen suuri, välitön uhka hävitä kokonaan luonnosta. Saimaannorpalle on tehty myös suojelustrategia vuosille 2009—2011, jonka tavoitteena on kasvattaa norppakantaa vuoteen 2020 mennessä vähintään 400 yksilöön. Tavoite meillä kaikilla on varmasti yhteinen. Nyt on kuitenkin kyse siitä, miten me tähän tavoitteeseen pääsemme. Tässä meillä on erilaisia näkemyksiä.

Lakiesityksessä ja mietinnössä tuetaan nykyistä, vapaaehtoisuuteen perustuvaa sopimusmenettelyä. Tiedän, että Metsähallitus on ProAgrian kanssa tehnyt ansiokasta työtä vapaaehtoisten sopimusten saamiseksi kalastusosakaskuntien kanssa. Ilmapiiri saimaannorpalle on myönteisempi kuin aikaisemmin. Sopimuksien tekemiseen on käytetty runsaasti aikaa, ja ne on tehty usein myös juristien avustuksella.

Nyt tilanne vapaaehtoisuuden osalta on kuitenkin vähän toisenlainen. Hallituksen esityksessä ja mietinnössä todetaan, että kaikki nyt voimassa olevat sopimukset tullaan irtisanomaan ja ne on neuvoteltava uudestaan. Näitä sopimuksia on noin 250. Tämän lisäksi on uusia neuvoteltavia osakaskuntia sekä niitä, joilla ei ole toimivaa hallitusta, jonka kanssa neuvottelisi. Uuden tilanteen takia neuvotteluja ja sopimuksia ei enää tee Metsähallitus vaan Etelä-Savon ely.

Uusien sopimuksien tekemiseen käytettävä aika on maaliskuun loppuun 2011 asti. Aikataulu on asiantuntijoiden mielestä liian tiukka. Tiukan aikataulun lisäksi haasteena neuvotteluille on, että sopimusten sisältö tulee muuttumaan. Tulevaisuudessa sopimukset tehdään viideksi vuodeksi kerrallaan ja niihin on sidottu niin sanottu sanktiopykälä. Mikä on sanktion sisältö ja taso, on ainakin minulle epäselvä. Sopimusneuvottelut eivät ole samansisältöisiä kuin aikaisemmin, minkä takia ne vaativat uuden oman aikansa eivätkä ne ole itsestäänselvyyksiä. Kannatan sanktioita, mutta arvioin, että sanktion tuleminen vapaaehtoisten sopimuksien osaksi ei miellytä kaikkia osakaskuntia, minkä takia ne joko vaativat lisää aikaa tai osakaskunnat saattavat kieltäytyä sopimuksista.

Mielestäni hallituksen esitys perustuu näennäiseen vapaaehtoisuuteen. Aivan kuten mietinnössäkin todetaan epäsuorasti, jos et suostu vapaaehtoisuudella, niin asetuksella sinut pakotetaan. Asian ensimmäisen käsittelyn yhteydessä kysyin, mitä tapahtuu, jos osakaskunta ei suostu vapaaehtoisesti tekemään sopimusta ja jos lain määrittämä aika maaliskuun loppuun ei riitä sopimusten tekemiseen. Maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtaja vastasi, että jos osakaskunnat eivät suostu vapaaehtoiseen sopimiseen, niin verkkokalastuskielto tullaan tekemään asetuksen avulla. Tämän lisäksi ne osakaskunnat, joilla ei ole toimivaa hallitusta, tullaan myös asettamaan verkkokalastuskieltoon asetuksen avulla, ja jos lain määrittämä aika sopimusten tekemiseen ei riitä, niin niille, joiden kanssa ei ole ehditty tekemään sopimusta, verkkokalastuskielto tulee asetuksen määrittämänä. Eli jos et suostu sopimukseen tai osakaskunta ei saa tehtyä sopimusta riittävän ajoissa tai jos osakaskunnalta puuttuu hallitus eli neuvotteluosapuoli, niin verkkokalastuskielto tullaan asettamaan asetuksella.

Arvoisa puhemies! Mielestäni tämä ei ole hyvää hallintoa. Kun lakia valmisteltiin, asiantuntijoita ei kuultu asian yhteydessä. Jos tavoitteena on saada yhtenäinen verkkokalastuskielto norppien ja kuuttien suojelualueelle, miksi asiat tehdään näin vaikeiksi? Nyt Saimaan alueesta tulee sekalainen tilkkutäkki: osa osakaskunnista tekee sopimuksen, osa osakaskunnista tullaan asettamaan verkkokalastuskieltoon asetuksen avulla. Milloin ja miten asetus otetaan käyttöön? Mitkä ovat sanktion tasot? Milloin neuvottelut Savon elyn puolelta käynnistyvät? Siinä kysymyksiä, joihin en ole saanut vielä vastauksia.

Kun Metsähallitus neuvotteli nyt vielä voimassa olevia sopimuksia, vaativat neuvottelut 2,5 henkilön täysipäiväisen henkilöstöresurssin. Silti osa sopimusneuvotteluista on edelleen kesken. On selvää, ettei tätä työtä tehdä muun työn ohella. Saamani tiedon mukaan Savon elyssä olisi osaamista mutta resurssien osalta on ongelmia. Jos kaikki neuvottelut pitää saada tehtyä maaliskuun loppuun mennessä, vaatii tämä lisää panostamista ja resursointia Savon elyyn, joka voi puolestaan ostaa tarvittavaa lisäpalvelua muun muassa ProAgrialta tai Metsähallitukselta, joissa on jo vanhastaan hyvää osaamista ja kokemusta osakaskuntien kanssa käydyistä neuvotteluista.

Tämän lisäksi saamani tiedon mukaan valtiovarainministeri ei ole edelleenkään lupaamassa rahoitusta sopimusten tekemiseen vaan rahoitus tullaan ottamaan maa- ja metsätalousministeriön sisältä luonnonsuojelurahoista. Näin ei saisi tietenkään tehdä. Norpansuojelun osalle tarvitaan oma jatkuva ja riittävän hyvin resursoitu rahoitus. Kyse ei ole vain yhdestä vuodesta, vaan toiminta jatkuu myös tämän vuoden jälkeen.

Arvoisa puhemies! Ympäristövaliokunta on arvioinut saimaannorpan tilannetta hyvin ja monipuolisesti, mikä viime kädessä turvaa paremmin saimaannorpan suojelun. Sosialidemokraattien näkemyksen mukaan saimaannorpan ja kuuttien osalta tulisikin toimia ympäristövaliokunnan esitysten mukaisesti. Tästä syystä esitän eduskunnalle lausumaa: "Eduskunta edellyttää, että valtioneuvosto pikaisesti varmistaa viime kädessä asetuksella saimaannorpan suojelun. Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa eduskunnalle vuoden 2011 loppuun mennessä selvityksen, miten saimaannorpan suojelutavoitteet ovat toteutuneet."

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Uhanalaisen saimaannorpan suojelu on tärkeää myös Itä-Suomen vetovoiman ja aluekehittämisen näkökulmasta. Siksi tämä asia on myöskin herättänyt perusteltua huolta nimenomaan sen takia, että suurin osa osakaskunnista on järjestäytymättä ja suurempi osa kaikista osakaskunnista toimimattomia, kuten Vapaa-ajankalastajien Keskusjärjestökin on lausunnossaan todennut. Tämän vuoksi niin norpan kuin myös vapaa-ajan kalastajien ja Saimaan alueen asukkaiden näkökulmasta yhtenäiset, selkeät, asetuksella luodut rajoitusalueet ovat selkeästi parempi vaihtoehto kuin sopimuksella aikaansaadut rikkonaiset rajoitusalueet.

Tältä osin, kuten ed. Anneli Kiljunen toi esille ja itse myöskin olen maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintöön jättämässäni vastalauseessa todennut, uhanalaisten lajien suojelu vaatii kyllä ehdottomasti kiireellisempää toimintatapaa kuin saimaannorpan osalta on ollut mahdollista ja mitä on sovellettu. Tämä puheenvuoro ei millään tavalla halua vähätellä sitä Etelä-Savossa maakunnan taholla tehtyä vakavaa työtä löytää tässä maanomistustilanteessa ja lainsäädäntötilanteessa tietysti etenemistapoja, mutta kuten sanottu, nyt tarvitaan kyllä selkeitä ratkaisuja. Olen juuri vastalauseessani todennut, että asetuksella luodut, selkeät yhtenäiset rajat olisivat nyt saimaannorpankin suojelun ja Itä-Suomen kannalta paras mahdollinen vaihtoehto.

Herra puhemies! Kannatan ed. Anneli Kiljusen tekemää lausumaesitystä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Minäkin kannatan tuota lausumaehdotusta, vaikka se voisi tosiaan olla selkeämpikin.

Kun me olemme useamman vuoden keskustelleet maa- ja metsätalousministerin kanssa siitä, mikä on todellakin saimaannorpan suojelun tilanne, niin usein tätä keskustelua on valitettavasti ministerin taholta jollakin tavalla, voi sanoa, leimannut välinpitämättömyys. Ei ole haluttu tehdä nopeita päätöksiä.

Vuosi sitten, vuoden 2009 keväällä, oli keskustelu siitä, voidaanko nykyisen kalastuslain pykälien pohjalta, siis ilman tätä muutosta, suorittaa tällainen velvoittava tietyn kalastusvälineen kielto tietyllä alueella. Tästä kerrottiin maa- ja metsätalousministeriön suunnalta, että se ei olisi perustuslain vuoksi mahdollista. Kuitenkin saatiin oikeuskanslerilta käsitys, että se olisi mahdollinen, ja tämän on myöskin ministeri Anttila täällä myöntänyt, että myöhemmin saatiin tämä toinen lausunto.

Tämä suojelun toteuttaminen olisi siis voitu jo nopeamminkin saattaa loppuun nimenomaan verkkokalastuskiellolla huhtikuun puolenvälin ja kesäkuun lopun välisenä aikana. Näin ei kuitenkaan menetelty. Nyt elämme vuoden 2010 keskikesää, ja saimaannorpan pesinnän kannalta suotuisan talven jälkeen tarkoituksena olisi siis ensi syksynä selvittää norppakanta, mikä on sen koko.

Mutta mitä tulee sitten näihin vapaaehtoisiin sopimuksiin ja niiden syntymiseen, niin kuten olemme nyt saattaneet huomata, aika tavalla on aukkoja edelleen tässä sopimuskentässä nimenomaan johtuen siitä, että monet kalastuskunnat eivät käytännössä ole toimintakykyisiä; niillä ei ole valittua hallitusta neuvotteluja varten, ja edelleenkin tietysti johtuen siitä, että meillä on hyvin paljon pieniä kalastuskuntia eli kalastuskuntien koko on ollut yksi ongelma. Kaikkia tärkeitä alueita, missä nimenomaan kuutit liikkuvat, ei ole saatu nyt tämän vapaaehtoisenkaan suojelun neuvottelujen piiriin.

Nyt sitten tilanne on vielä monimutkaistunut sen vuoksi, että hallinnollisesti tilanne tulee uudeksi. Mikä on alueellisen elinkeino-, liikenne-, ympäristökeskuksen mahdollisuus hoitaa tätä asiaa paremmin kuin Metsähallituksen toimesta asiaa on hoidettu, on mielestäni avoinna oleva asia.

Ympäristövaliokunta todellakin, niin kuin ed. Anneli Kiljunen totesi, käsitteli tämän asian myös varsin vakavasti ja tuli selkeään johtopäätökseen, että ainoastaan asetuksen pohjalta annettu kielto, joka käsittäisi nämä 2 100 neliökilometriä kuuttien elinaluetta, olisi vaikutuksiltaan riittävä. Kuitenkin myöskin valiokunta sitten asettaa muuten etusijalle tämän mahdollisuuden, että tehdään näitä vapaaehtoisia sopimuksia. Kuitenkin tämä käsittely, myöskin ympäristövaliokunnan lausunnon teksti, pitää tämän ajatuksen sisällään, että tarvitaan nimenomaan kattava, asetukseen pohjautuva verkkokalastuskielto ja sen lisäksi myöskin valvontaa ja raportointia myöhemmin siitä, miten asian kanssa on edetty ja nimenomaan, mitä tämä kielto tai vapaaehtoiset sopimukset ovat saaneet aikaan.

Nyt tällä hetkellä me voimme suhtautua tämän vuoden poikastuotantoon toiveikkaasti, vaikka vasta syksyllä päästään lopullisiin lukuihin. Samalla me tiedämme, että myöskään katiskakalastus ei välttämättä ole aivan turvallista, jos se toteutetaan asiattomalla tavalla, niin kuin nyt on todettu. Kuutti on kuollut myös katiskaan. Kysymyksessä on sellainen nisäkäs, että jokainen menetetty yksilö on yksi yksilö liikaa, jotenka tässä on todellakin tarpeellista tehostaa suojelutoimia kaikilla tavoin.

Mutta, puhemies, henkilökohtainen käsitykseni on edelleenkin se, että ainoastaan asetuksen antaminen, jolla selkeästi ulotetaan asetuksen vaikutus kuuttien koko pesimäalueelle ja liikkumisalueelle, siis vähintään tuon runsaan 2 000 neliökilometrin alueelle, on riittävä. Ainoastaan se olisi riittävä tapa hoitaa tämä asia. Nyt ed. Anneli Kiljusen jättämä lausuma sisältää viittauksen tähän asiaan. Se ei ole kovinkaan painavasti sanottu, mutta kuitenkin siellä on se tahto esillä.

Katson, että eduskunnan tehtävänä on pitää tätä asiaa jatkuvasti ajankohtaisena, kunnes olemme saaneet aikaan sellaiset suojelutoimenpiteet, jotka takaavat omalta osaltaan saimaannorpan tulevaisuutta. Tämä kalastuksen aiheuttamien hukkumiskuolemien lopettaminen on meidän käsissämme. Ilmastonmuutokselle emme lyhyellä aikavälillä voi mitään. Tämän vuoksi on entistä tärkeämpää nimenomaan estää norppien ja kuuttien hukkuminen ihmisten asettamiin verkkoihin.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Me ihmiset emme ole ainoita Suomessa, joita uhkaa ikärakenteen jyrkkä muuttuminen. Ikäpyramidi on kääntymässä väärin päin norppienkin kohdalla. Tämä kyseinen asia oli meillä ympäristövaliokunnassa käsittelyssä, ja kävimme laajan ja monipuolisen asiantuntijakuulemisen. Niin kuin me kaikki hyvin tiedämme, niin tämä laji on sellainen laji noin maailmanlaajuisesti, että tämän lajin turvaaminen ja tulevaisuus on yksin meidän suomalaisten käsissä, ja sen takia tässä asiassa on tärkeä toimia oikealla tavalla.

Laskennan mukaan vuoden 2009 lopussa talvikanta oli vain 260 yksilöä, eli kyse on erittäin uhanalaisesta lajista. Se on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi lajiksi. Suomi on sitoutunut lukuisissa eri sopimuksissa saimaannorpan suojeluun kansainväliselläkin tasolla, mutta tästä huolimatta kanta ei ole kehittynyt niin kuin toivottavaa olisi. Saimaannorpan suojelustrategia päivitettiin vuosille 2009—2011, ja siinä tehtiin tiettyjä lisätoimenpiteitä saimaannorpan suojelun tehostamiseksi, mutta nämäkään eivät ole tuottaneet sellaisia tuloksia, että voisimme täysin tyytyväisiä olla, jos lainkaan tyytyväisiä.

Minulle jäi itselleni mieleen ympäristövaliokunnan kuulemisessa erittäin vahvasti se, miten tuo kanta on kehittynyt viime vuosina. Saimaannorppakannan kasvu oli 1990-luvun alusta vuoteen 2006 noin 2,6 prosenttia vuodessa, eli hienoista kannan kasvua tapahtui. Silloin näytti siltä, että nyt jotain hyvää oltaisiin saamassa aikaan. Tämän jälkeen kuitenkin norppakannan myönteinen kehitys on viimeisen viiden vuoden aikana pysähtynyt ja syntyvyys on vähentynyt merkittävästi. Kahtena peräkkäisenä lämpimänä talvena 2007—2008 ilmeisesti tutkimustulosten mukaan lumenpuute haittasi norppien lisääntymistä, mutta vielä vuonna 2009 syntyneiden saimaannorppien määrä oli myös poikkeavan alhainen, mutta varsinaista syytä tuon vuoden 2009 pienelle syntyvyydelle ei ole löydetty.

Syntyvyyden alentuminen merkitseekin nyt sitä samaa ongelmaa, joka meitä suomalaisia ihmisiäkin on kohtaamassa: ikärakenne on muuttumassa huolestuttavalla tavalla. Vaikka tuo kanta on pysynyt kohtuullisella tasolla näinäkin vuosina, niin nimenomaan näitä uusia, nuoria saimaannorppia ei ole tullut, ja se on nyt sen kannan suurin uhka, joka uhkaa saimaannorpan tulevaisuutta tästä eteenpäin.

Arvoisa puhemies! Keskeisimmät saimaannorppakantaa uhkaavat tekijät ovat siis ilmaston lämpeneminen, kalanpyydyskuolleisuus, kannan esiintymisalueiden hajanaisuus ja lisääntymisen häiriintyminen. Ja nyt on syytä kyllä miettiä sitä, mihin me voimme näistä nopeimmin vaikuttaa. Me ehkä pystymme ilmastonmuutokseen vastaamaan 50 vuoden aikajänteellä, josta nyt on puhuttu vuodesta 2050, ja on pyritty rajaamaan lämpötilan nousua. Mutta valitettavasti se ei tule pelastamaan saimaannorppaa. Se voi pelastaa meidät ihmiset ja noin yleisesti meidän maapallon, mutta se ei valitettavasti riitä pelastamaan saimaannorppaa. Ilmastonmuutoksiin liittyviin norppakannalle haitallisiin tekijöihin ei voida vaikuttaa lyhyellä aikavälillä.

Saimaannorpan suojelun kannalta kalastusrajoituksina toteutettavat suojelutoimenpiteet nousevat siis leutojen talvien heikentävien pesintäolosuhteiden vuoksi entistä keskeisimmiksi tekijöiksi. Saimaannorpan verkkokalastuksen sivusaalina tapahtuvan kuolevuuden pienentäminen nopeasti onkin välttämätöntä, jotta kanta voidaan säilyttää ja kääntää jälleen viime vuosien jälkeen kasvuun. Saimaannorpan pyydyskuolleisuutta on viime vuosina pyritty vähentämään Metsähallituksen ja osakaskuntien välisillä keväistä verkkokalastusta koskevilla vapaaehtoisilla rajoitussopimuksilla sekä maa- ja metsätalousministeriön asetuksella, jossa on annettu teknisiä määräyksiä pyydysten rakenteesta ja kielletyistä kalastusmenetelmistä. Kevätkalastusta koskevan rajoitusalueen pinta-ala on tällä hetkellä jo yli 1 500 neliökilometriä, mutta ympäristövaliokunnassa asiantuntijakuulemisen jälkeen katsoimme, että sopimusalueen kasvattamisesta huolimatta nykyinen kalastuskieltoalue ei ole riittävän kattava ja yhtenäinen.

Arvoisa puhemies! Valiokunta totesikin tuon pitkän kuulemisen ja keskustelun jälkeen, että tämä lakiehdotus mahdollistaa nyt nopeiden verkkokalastusta koskevien kieltojen antamisen, joten norppakannan muutoksiin on mahdollista reagoida nykyistä tehokkaammin ja nopeammin. Eli tämä laki antaa nyt maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalle hänen halutessaan kyllä keinoja puuttua tähän ongelmaan. Lakiehdotus on siten monilla tavoin hyvin tärkeä saimaannorpan suojelun varmistamiseksi ja lajiin jo aikaisemmin kohdistettujen merkittävien suojelupanosten tulosten turvaamiseksi. Ympäristövaliokunnassa korostimme, että lakiehdotukseen sisältyvää asetuksenantovaltuutta tuleekin maa- ja metsätalousministerin käyttää nopeasti, jos vapaaehtoisten sopimusten kautta suojelu ei muodostu riittäväksi ja jos tämä pienien norppavuo-sien ketju vielä jatkuu.

Arvoisa puhemies! Itse vannon ennen muuta sen nimeen, että hyvällä yhteistyöllä näiden alueen ihmisten ja kalastajien mutta myös vapaa-ajankäyttäjien kanssa päästään parhaaseen tulokseen, mutta valitettavasti se ei näytä aina riittävän, ja silloin maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttilalla on harteillaan sellainen vastuu, jota ei ole kenelläkään muulla maailmassa. Hänellä on mahdollisuus pelastaa tulevaisuudessa myös saimaannorppa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Minun täytyy sanoa, että olen erittäin iloinen ed. Heinosen äsken käyttämästä puheenvuorosta, siitä monipuolisuudesta ja asiantuntijuudesta, jota hän puheenvuorossaan käytti. On aivan totta, että ilmastonmuutokseen me emme pysty vaikuttamaan lähivuosien aikana, mutta me voimme vaikuttaa siihen, että saimaannorpilla ja ennen kaikkea kuuteilla olisi mahdollisimman hyvät ja turvalliset olosuhteet kehittyä Saimaalla ja Saimaan alueella, ja tähän kokonaisuuteen liittyy nimenomaan tämä yhtenäinen verkkokalastuskielto Saimaalla, on se sitten vapaaehtoisesti toteutettuna tai sitten asetuksen kautta. Itse henkilökohtaisesti epäilen tämän vapaaehtoisuuden onnistumista, mutta tietenkin se on se ensimmäinen lähtökohta tälle asialle.

Kun jätimme tämän lausuman tänne, niin haluan tässä yhteydessä todeta, että eduskunta edellyttäisi, että ministeri Anttila ottaisi asetuksen käyttöön välittömästi, jos norpan ja kuuttien suojelua ei pystytä turvaamaan jo heti välittömästi tulevan kesän ja kevään aikana. Ja en missään nimessä halua, että tämä lausuma tarkoittaisi sitä, että tarkoituksena olisi odottaa tulevan syksyn aikana ja tulevan vuoden aikana selvityksiä, minkä jälkeen sitten asetus otetaan käyttöön, vaan toivon ehdottomasti sitä, aivan kuten täällä ovat aikaisemmin sekä edustajat että valiokunnan puheenjohtaja puheenvuoroissaan esittäneet, ja jos olen tulkinnut ministeri Anttilaa oikein, että hän ottaisi asetuksen välittömästi käyttöön, jos näyttää siltä, että tämmöistä yhtenäistä verkkokalastuskieltoa ei Saimaalle pystytä saamaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tuo verkkokalastuskieltoaikahan on 15.4.—30.6., eli silloin sen pitää olla voimassa. Ja nyt vuoden 2011 kevät on ratkaiseva. Oma käsitykseni edelleen on se, että ainoastaan tällaisella asetuksen soveltamisella voidaan saada aikaan vaikuttava tulos. Kysyin asiaa suojelubiologi Tero Sipilältä, joka on Metsähallituksen suojelubiologi ja varmasti se ihminen maailmassa, joka parhaiten tuntee saimaannorpan, ja hän totesi, että hänen mallinsa on se, että asetus pitäisi panna voimaan. Kysyin suoraan sitä, ja hän vastasi siihen henkilökohtaisena mielipiteenään.

Tätä asiaahan on hämmennetty jonkin verran sieltä Etelä-Savon maakuntaliiton suunnasta, tosin itse kuuleminen oli ympäristövaliokunnassa tämän suhteen sitten selkeämpää kuin ne hämmentävät kirjalliset ilmoitukset lähinnä sieltä maakuntajohtajan suunnalta. Mutta haluaisin tässä tilanteessa, kun tämä asia nyt on kakkoskäsittelyssä, todeta myös sen, että vastakkainasettelu alueen asukkaiden kanssa on tietysti turmiollinen asia, ja samalla totean, että ministeri Anttilalle voi antaa nyt tässä tapauksessa, tässä tilanteessa tunnustusta, että nyt meillä kuitenkin lopulta, voi sanoa lopulta, on tämä asetuksen antovaltuus käsissä. Hänen pitää sitten todella taas itse ratkaista sen antaminen ja olla siinä mahdollisimman aktiivinen. Ja niin kuin ed. Heinonen hyvin totesi, hänen käsissään on yhden alalajin tulevaisuus, (Puhemies: 2 minuuttia!) ja se on hyvin tärkeä asia.

Keskustelu päättyi.

​​​​