Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän kansanedustajatyön monipuolisuudesta kertoo jotain se, että samaan aikaan tässä juuri keskusteluun osallistuneen ed. Anneli Kiljusen kanssa käsittelimme sivistysvaliokunnassa tätä nyt käsittelyssä olevaa nuorisolain muutosta ja samaan aikaan ed. Tiusasen kanssa tätä kyseistä kalastuslain uudistusta ympäristövaliokunnassa. Kummassakin on kyse siitä, että emme haluaisi päästää yhtään yksilöä hukkumaan, on sitten kyse norpista tuolla kalastuslain puolella taikka nyt nuorisolaissa sitten meidän nuoristamme, joiden löytämiseksi ja tukemiseksi tämä lainsäädäntö on nyt tehty. Ei varmastikaan ole sattumaa, että meidän nykyinen hallituksemme halusi numeroida tämän lain vuoden 2010 ensimmäiseksi hallituksen esitykseksi. Tämä on HE n:o 1. Tämä kertoo siitä, että tämä laki koetaan erittäin tärkeäksi ja sellaiseksi, johon on nyt syytä puuttua.

Syrjäytymisenestotalkoihin täytyy saada kaikkien viranomaisten resurssit nyt koottua yhteen, sillä meidän yhteiskunnallamme ei ole varaa enää kasvattaa syrjäytyneiden nuorten joukkoa. Etsivä nuorisotyö ja muut syrjäytyneille ja syrjäytymisvaarassa oleville nuorille suunnatut palvelut ja toimenpiteet ovat tärkeitä, mutta kuntien ja yhteiskunnan tulisi kiinnittää kuitenkin entistä enemmän syrjäytymistä ennalta ehkäisevään toimintaan huomiota. Kun nuori on keskeyttänyt opintonsa, kun nuori on asunnoton tai muuten, kun nuori on vaikeuksissa, ollaan jo usein myöhässä. Nuorisotoiminnassa tulisikin entistä enemmän kiinnittää huomiota siihen, miten nuoret eivät joutuisi syrjäytymisvaarassa olevien joukkoon. Mutta niitäkin nuoria on, jotka joutuvat, ja sen takia tämä lainsäädäntöuudistus on nyt meillä käsittelyssä, ja saamme tämän lain hyvin nopeasti myös nyt voimaan.

Tässä esityksessä ehdotetaan muutettavaksi nuorisolakia sekä opiskelijarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä annettua lakia, ja tavoitteenamme on parantaa nuorten mahdollisuuksia saada tarvitsemansa julkiset palvelut. Samalla haluamme tehostaa nuorten sosiaalista vahvistamista parantamalla nuorille tarjottavaa varhaista tukea heidän elämänkulkunsa ja koulutuksensa ja työelämään pääsynsä edistämiseksi. Tässä hallituksen esityksessä n:o 1 tälle vuodelle säädetään myös menettelystä paikallisten viranomaisten monialaisen yhteistyön kehittämiseksi. Tämän jälkeen jokaisessa Suomen kunnassa tulee olla nuorten ohjaus- ja palveluverkosto, johon kuuluvat nuorten kannalta keskeisimmät toimialat. Mukana olisivat siis opetus-, sosiaali-, terveys-, nuorisotoimi sekä työ- ja poliisihallinnon edustajat. Myös muut viranomaiset, kuten esimerkiksi puolustushallinto, voisivat tarvittaessa kuulua tähän verkostoon. Verkosto toimisi siis vuorovaikutuksessa nuorten palveluja tuottavien yhteisöjen kanssa, eli mitään uutta ei olla luomassa vaan ainoastaan kokoamassa näitä toimijoita yhteen, niin että ne tavoittaisivat nuoret ja toisaalta että nuoret löytäisivät sitä apua.

Tässä laissa säädetään myös erityisesti etsivästä nuorisotyöstä, jonka tarkoituksena on nimenomaan tavoittaa tuen tarpeessa olevat nuoret ja auttaa näitä nuoria sellaisten palvelujen ja tuen piiriin, joilla edistetään heidän kasvuaan ja itsenäistymistään sekä pääsyään koulutukseen ja työmarkkinoille. Kunta voisi tarvittaessa järjestää siis tämän lain jälkeen etsivää nuorisotyötä. Tällöin kunnan tulisi nimetä etsivän nuorisotyön toimeenpanosta vastaava kunnan viranhaltija tai työsopimussuhteinen henkilö, ja näin tuo hyviä tuloksia tuottanut toimintatapa saataisiin laajasti Suomessa käyttöön.

Opiskelijarekisteristä ja ylioppilastutkintorekisteristä annettuun lakiin lisätään ainoastaan tuo säännös oikeudesta luovuttaa tietoja etsivää nuorisotyötä varten, eli tässä jatkamme tuota samaa työtä, että nuo tiedot olisivat silloin käytettävissä, kun niitä tarvitaan.

Etsivän nuorisotyön osalta on käytössä jonkun verran jo tietoa siitä, miten olemme onnistuneet siinä. Se on ollut koekäytössä tietyissä paikoissa, ja erittäin mielenkiintoista sivistysvaliokunnan kuulemisessa oli se, että esimerkiksi Helsingin kaupunki on todennut, että sillä on tarve aivan erilaiselle nuorisotyölle ja etsivälle nuorisotyölle kuin taas jossain toisessa kaupungissa. Sen takia tämän lain valmisteluvaiheessa jo haluttiin antaa kuitenkin ja säilyttää kunnilla se joustonvara, että jokainen kunta voi itse etsiä ne toimintamallit, joita katsovat tarpeelliseksi. Tuohon kokeiluun osallistuneiden kuntien osalta on koottu tietoa vuoden 2009 etsivän nuorisotyön toiminnasta. Se tavoitti viime vuonna 8 000 nuorta, joista noin 3 300 päätyi asiakkuuteen. Heistä noin 70 sijoittui tukipalveluihin. Kun vuonna 2008 toiminnan käynnistämisvuonna tavoitettiin vajaat 2 000 nuorta, tulee kokonaismääräksi noin 10 000 syrjäytymisuhan alla elänyttä nuorta. Tämä etsivä nuorisotyö on monin paikoin ollut siis sektorirajoja rikkovaa ja erittäin monipuolista toimintaa, jota on aina tehty sen mukaan, mikä kunnissa on ollut tarve.

Nuorisotyön järjestämistapa vaihtelee siis eri puolilla Suomea. Eri kunnissa toimivat jossain määrin erilaiset toimintatavat, ja näin saavat jatkossakin toimia, mutta me haluamme, että jokaisessa kunnassa nyt näihin asioihin kiinnitetään aivan erityistä huolta niin, että yksikään nuori ei enää pääse hukkumaan.