Täysistunnon pöytäkirja 69/2010 vp

PTK 69/2010 vp

69. MAANANTAINA 21. KESÄKUUTA 2010 kello 12.04

Tarkistettu versio 2.0

16) Hallituksen esitys laeiksi toimenpiteistä tupakoinnin vähentämiseksi annetun lain ja lääkelain 54 a ja 54 e §:n muuttamisesta

 

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Jo tämän niin sanotun tupakkalain ensimmäisessä käsittelyssä kerroin hyvin suorasanaisesti, mitä mieltä olen siitä perustuslakivaliokunnan tästä lakiesityksestä antamasta lausunnosta, jonka mukaan olisi perustuslain takaaman henkilökohtaisen vapauden ja yksityiselämän suojan vastaista se, että kiellettäisiin yksityisautossa tupakointi sellaisessa tilanteessa, jossa autossa on kyydissä vauvoja tai muuten alaikäisiä lapsia ja nuoria.

Sanoin ensimmäisessä käsittelyssä, että en voi mitenkään, en siis mitenkään, ymmärtää sitä, että Suomen perustuslaki muka antaa suojan ja turvan sille, että jokaisen pitää voida autossa ilman kieltämistä myrkyttää ja sairastuttaa omaa vauvaansa polttamalla tupakkaa päin tämän vauvan naamaa puhaltamalla savut vauvan pieniin keuhkoihin esimerkiksi joka päivä aamulla päiväkotiin viedessään ja iltapäivällä päiväkodista hakiessaan, niin että tämä savuttaminen, myrkyttäminen ja sairastuttaminen jatkuvat itse asiassa päivästä toiseen, viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen, jopa vuodesta toiseen.

Ymmärrän hyvin sen, että moni eduskunnan jäsen voi olla sitä mieltä, että on liiallista holhoa-mista, että kielletään tupakointi autossa, jos siellä on lapsia. Ymmärrän sen. Moni eduskunnan jäsen oli sitä mieltä, että oli liiallista holhoamista kieltää tupakanpoltto työpaikalla. Moni oli sitä mieltä, että oli liiallista holhoamista kieltää tupakanpoltto ravintoloissa. Moni oli sitä mieltä, että on liiallista holhoamista kieltää tupakanpoltto vaikkapa julkisissa, yleisissä tiloissa, vaikkapa elokuvateattereissa.

Mutta sitä en voi mitenkään ymmärtää, että tästä asiasta tehdään perustuslakikysymys. Oltaisiin sitten reilusti äänestetty asiasta ja katsottu, onko eduskunnan enemmistö sitä mieltä, että tupakointi autossa voidaan kieltää, jos sillä vauvoja sairastutetaan ja myrkytetään, vai eikö ole. Nyt tästä asiasta ei päästä äänestämään. Tätä asiaa ei päästä ratkaisemaan ja käsittelemään, koska eduskunnan perustuslakivaliokunta todellakin antoi perustuslain suojan sille, että pitää voida autossa omaa lastaan, omaa vauvaansa, tai vaikka naapurin vauvaa, joka on kyydissä, rauhassa tupakansavulla myrkyttää ja sairastuttaa. Siitä kai ei enää tarvitse vuonna 2010 kiistellä, että passiivinen tupakointi lapsen kohdalla, tai aikuisen kohdalla, jos sikseen tulee, on terveydellisesti hyvin haitallista.

Minun mielestäni tämä perustuslakivaliokunnan yksimielinen lausunto, jolle perustuslakivaliokunnan asiantuntijat ovat varmasti antaneet yksituumaisen tukensa, tai heidän lausuntoihinsahan tämä lausunto perustuu, on surullinen luku Suomen eduskunnan perustuslakivaliokunnan historiassa.

Ensimmäisessä käsittelyssä ed. Sasi, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja, puolusti valiokunnan kannalta sinänsä hyvin sen lausuntoa. Hän puolusti niin hyvin, että jouduin silloin to-teamaan, että jos joudun johonkin oikein mahdottomaan oikeudenkäyntiin, niin harkitsen vakavasti, että palkkaisin ed. Sasin asianajajakseni, sillä niin hyvin hän puolusti tätä täysin mahdotonta, eduskunnan perustuslakivaliokunnan yksimielistä lausuntoa. Kuitenkin haluan tässä toisessa käsittelyssä muutamalla näkökohdalla opponoida niitä perusteluja kohtaan, joita ed. Sasi esitti.

Ensinnäkin hänen ajatuksensa lähti siitä, että perustuslakivaliokunnan oli välttämätöntä ja tarpeellista määritellä tässä vaiheessa se yksityinen elämänpiiri, mihin lainsäätäjä ei voi puuttua eikä saa puuttua. Hänen ajatuksensa perustuslakivaliokunnan lausunnon tueksi meni suunnilleen niin, että jos nyt kielletään tupakanpoltto autossa, niin mitä seuraavaksi: kielletäänkö tupakanpoltto kotona? No, mitä seuraavaksi: kielletäänkö alkoholin nauttiminen kotona? No, mitä seuraavaksi: kielletäänkö kirosanojen lausuminen kotona lasten läsnä ollessa jne. jne.? Suunnilleen näin hän puolsi perustuslakivaliokunnan lausuntoa.

Itse olen tästä argumentista sitä mieltä, että kiellettäköön sitten aikanaan vaikkapa tämä mahdollisesti jonkun tulevan hallituksen esittämä seuraava tai sitä seuraava tai sitä seuraava vapauden ja yksityisen elämän, yksityiselämän suojan, sanoisiko, rikkominen tai siihen puuttuminen, kun sen aika on, jos sellainen tilanne tulee. Mutta semmoista argumentointia en voi mitenkään ymmärtää, että perustuslakivaliokunta katsoo aiheelliseksi jo tässä vaiheessa, kun mielestäni esitetään sellaista järkevää ja tarkoituksenmukaista rajoitusta, jota hyvin voidaan perustella terveyden suojalla, jota halutaan näille autossa oleville vauvoille ja muille lapsille antaa, että tähän pitää nyt panna se rajapuomi, koska seuraavaksi, seuraavaksi ja seuraavaksi saattaisi tulla sitten jotain, joka todella puuttuisi yksityiselämän suojaan tai puuttuisi kotirauhan suojaan. Eli tällaista, sanoisiko, vaaran torjumista etukäteen en hyväksy.

Toinen perustelu, minkä valiokunnan puheenjohtaja Sasi siinä keskustelussa toi esiin, oli se, että tupakointi autossa ei ole kriminalisoitu. Eli kun minä argumentoin niin, että miten voidaan sitten kieltää aikuista esimerkiksi tukistamasta lasta tai antamasta lapselle luunapin, jotka ovat siis tänään kiellettyjä, jos ei voida kieltää sitä, että lasta myrkytetään ja sairastutetaan tupakoimalla päin lapsen naamaa, niin siihen ed. Sasin argumentti oli se, että on tietysti eri asia, jos on kriminalisoitu joku asia, että jos joku asia, vaikkapa tukistaminen, on säädetty rikokseksi, niin totta kai se sitten on rikos, tapahtui se autossa, kotona tai missä tahansa.

No, jos tälle tielle lähdetään, en sano, että tälle tielle pitäisi lähteä, mutta jos tälle tielle lähdetään, niin minun mielestäni törmätään tai tullaan aika omituisiin älyllisiin kuperkeikkoihin. Nimittäin, jos tälle tielle lähdetään, silloinhan voitaisiin sanoa, että selvä on: Säädetään myös autossa tupakointi lasten ja vauvojen läsnä ollessa rangaistavaksi teoksi, ja tätä kautta ilmeisesti sitten päästään siihen, että tämä kieltäminen on mahdollista. Eikä tämä rangaistavaksi teoksi säätäminen kovin kaukana ole.

Tässä nyt käsiteltävänä olevassa tupakkalaissa on nimittäin säädetty rangaistavaksi tupakkalain suojaamistoimenpiteiden rikkominen, ja siitä on sitten säädetty sakkoja. Ja tätä tupakkalain suojaamistoimenpiteiden rikkomista on esimerkiksi se, jos bussinkuljettaja tahallaan sallii bussissaan tupakoitavan tai jonkun tilaisuuden järjestäjä tahallaan sallii tupakoitavan sellaisessa tilassa tai jopa ulkona sellaisessa tilanteessa, joka lain mukaan on kiellettyä. Näitä voidaan siis rangaista tämän toimenpiteen johdosta tupakkalain suojaamistoimenpiteiden rikkomisesta. No, miksi ei sitten voida säätää rangaistus siitä, että joku henkilö tupakoi autossa, missä on vauvoja, vaikkapa ikkunat kiinni ja tällä tavoin myrkyttää tätä auton alaikäistä matkustajaa?

Minä en nyt suosittele tätä kriminalisointia, mutta halusin vain tuoda tämän esiin sen vuoksi, että nähdään, minkälaisiin älyllisiin kuperkeikkoihin minun mielestäni perustuslakivaliokunnan lausunto tässä asiassa johtaa. Ilmeisesti on niin, että jos halutaan estää tämä vauvojen saastuttaminen tupakansavulla suljetussa yksityisautossa, tilassa, vaikka yksi vauva kyydissä ja kolme aikuista vetää tupakkaa minkä kerkeää, niin ilmeisesti ainoa ratkaisu tämän perustuslakivaliokunnan lausunnon valossa on sitten se, että tupakointi säädetään tupakkalain suojaamistoimenpiteiden rikkomiseksi.

Niin kuin sanottu, en tätä suosittele, mutta ehkä sitä joudutaan nyt ministeriössä harkitsemaan.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! En olisi kiinnittänyt niinkään huomiota tähän esitykseen, kun olen tottunut tähän pikkusieluiseen kuvioon, jota tämän asian puitteissa on vuosikymmenten varrella viety eteenpäin, ja siihen, miten kohdellaan meitä tupakoitsijoita, jotka sinänsä olemme laillisia edelleen, vaikkakin tuntuu siltä, että lainsuojattomia suurimmalta osaltaan, sellaiseksi tämä kohtelu on mennyt, mutta se täytyy sanoa, ed. Zyskowicz, että onneksi perustuslaki suojelee meitä myöskin teidänlaisiltanne tyranneilta, jotka joka asiassa ovat kieltämässä kaiken koko maassa. Onneksi perustuslaki myöskin pitää jonkinlaista rajaa, mitä kaikkea voidaan ihmisiltä kieltää.

Puhemies! 40 vuotta olen polttanut ja muistan ne alkuajat sieltä 1960-luvun lopulta, 1970-luvulta, 1980-luvulta, jolloin omatkin lapset olivat pieniä ja autossa mukana. Silloin kyllä poltettiin autossa, poltettiin kotona, poltettiin joka paikassa. Tänä päivänä ei tulisi pieneen mieleenkään polttaa autossa. Tilanne on muuttunut totaalisesti. Minusta tuntuu, ed. Zyskowicz, että te pidätte meitä kaikkia ihan moukkina, että me vedämme kaiken aikaa ylenpalttisesti, jatkuvasti ja saastutamme toisia.

Kyllä minä sanon, että tämä valistus- ja kieltomentaliteetti on tehnyt tehtävänsä, enkä ole kyllä juurikaan nähnyt näitä rikkomuksia, en juuri missään, enkä muista nähneeni enää autoilijoita, jotka polttaisivat niin, että olisi mukana lapsia. Minä en ole kyllä semmoista tilannetta viime vuosina nähnyt ollenkaan. Uskon, että ihminen, joka välittää omista lapsistaan ja muista, ei kyllä sytytä autossa tupakkia. Mutta ymmärrän sen kyllä, että jos tätä lähdetään kieltämään, niin kyllä tässä ongelmia tulee. Silloin pitää ruveta kieltämään kesämökeiltä ja joka paikasta: jos vaan menee vähänkin sisätiloihin tai mihinkä vaan, niin silloin pitää kieltää kaikki.

Se on taas sitten ihan eri juttu, kuinka pitkiä rajoja ruvetaan vetämään. Minusta tässä koulujenkin kohtalossa, että lähemmäksi kuin 15 metriä vai 5 metriä sitä ovea ei saa mennä polttamaan, kyllä siinäkin on näitä mittarajoituksia ja niitten kanssa on vähän niin ja näin. Mutta kyllä niitten kanssa ihmiset ovat oppineet elämään, enkä ollenkaan epäile, etteikö tämänkin lain kanssa opita elämään. Ei tässä kuitenkaan niin järisyttäviä toimenpiteitä esitetä, etteikö näitten kanssa vielä pärjätä. Ja minusta ihan hyvä, että joissain katsomoissa, missä on paljon ihmisiä, jotka kärsivät tupakan savusta, niin ok, ollaan polttamatta, eikä se ole minun mielestäni minkäänlainen ongelma meikäläiselle.

Mutta myöskin perustuslakivaliokunta katsoi tämän tuotesijoittelun ja käytti omaa järkeänsä myöskin tupakkakaupan tuotteitten jakamisessa ja muussa, ja se täytyy sanoa, että ei näillä mainoksilla kuulkaa ketään tupakointiin opeteta. Kyllä se opitaan ihan jostain muusta. Ja se, että tuotteet eivät ole näkyvillä, on kyllä hölynpölyä.

Mutta siitä haluaisin sanoa, että valiokunta on kyllä täysin hakoteillä, kun valiokunnan perusteluissa lukee, että valiokunnan saaman selvityksen mukaan tutkimuksissa on saatu vahvoja viitteitä siitä, että tupakointi autossa ajon aikana on esimerkiksi matkapuhelimeen puhumista suurempi liikenneturvallisuusriski. Tämä on täyttä puppua, siinä ei ole totuuden hiventäkään.

Olen itse ajanut varmaan 3 miljoonaa kilometriä niin, että olen tupakoinut. Olen myöskin vuosikymmenet ajanut niin, että minulla on ollut kännykkä, ja kyllä minä sanon, että ihan toisesta asiasta puhutaan. On sentään punaisen nortin voimalla monta yötä sinnitelty hengissä tuolla maantiellä, kun on koetettu pysyä hereillä, eikä siitä ole mitään ongelmaa. Mutta toista on kyllä se kännykkään puhuminen. Silloin joudut irrottamaan käden, ei sitä pistetä suuhun. Harva pitää suussaan kännykkää ja pystyy siihen puhumaan sillä tavalla ja kuuntelee samaan aikaan.

Mutta tupakin voi laittaa kyllä suuhun, jos tuntuu siltä, että tarvitaan molempia käsiä väkisinkin. Taikka sitä pystyy pitämään vaihdekepin yhteydessä taikka ratin yhteydessä sormien välissä. Ei siitä ole mitään ongelmaa. (Ed. Zyskowicz: Mites se tupakan sytyttäminen onnistuu, kun on molemmat kädet ratissa?) — Sytyttäminen onnistuu ihan helposti, autoissa on aika usein sytyttimet, taikka sitten kaasusytkärillä, ei se ole mikään ongelma, kun toista kättä voi käyttää. (Ed. Karhuvaaran välihuuto) Jopa tämmöinen yksikätinenkin pystyy sen tekemään, ei siinä mitään ongelmaa ole. Anteeksi vaan, ed. Karhuvaara, mitä sanoitte? — Että pystyy syömään ajon aikana? Kyllä, ja osa lukee muun muassa Ilta-Sanomatkin. Kun he lähtevät tästä moottoritietä ajamaan Tamperetta päin, niin näkee, että monet lukevat lehdenkin siinä matkan varrella. Elikkä kyllä siinä monenlaista tekee, mutta kun on tämä väite, että tupakointi olisi muka kännykkään puhumisen kanssa saman arvoinen riski, niin siinä kyllä ihmettelen, että kuka on mahtanut moisen tutkimuksen tehdä. Uskallan väittää kyllä aika pitkällä kokemuksella, että ei ole kyllä totuuden hiventäkään tässä väitteessä.

Puhemies! Tässä näin poikkeavan ihmisen vuodatus tähän illan päätteeksi.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Rönni totesi, että lapsistaan välittävät eivät toimi näin. Eivät varmasti toimikaan, mutta lakia tarvitaan tietysti silloin ja niitä varten, jotka eivät ajattele itse eivätkä välitä lapsistaan. Silloin tietysti lainsäädäntöä tarvitaan. Mielenkiintoinen keskustelu on tänään salissa kuultu. Onko ed. Zyskowiczin ja ed. Sasin rakkaudessa ryppyjä? Siinä määrin eri linjoilla miehet tällä kertaa ovat.

Mutta itse näin tässä lakiehdotuksessa paljon hyvää, ja minun mielestäni tämä on mennyt niistä lähtökohdista hyvään ja oikeaan suuntaan, niin kuin ed. Rönni toi esille, että muun muassa nämä katsomot ovat sellaisia paikkoja, jotka aivan luonnollisesti ovat sellaisia, joihin ei tupakointi kuulu. Mutta sen sijaan konsertit ja tämän tyyppiset ulkoilmatapahtumat ovat usein aika vaikeasti valvottavia, ja on mielenkiintoista nähdä, miten tässä tullaan etenemään kohti sitä tupakoimatonta Suomea, jonka ainakin osa on asettanut tavoitteekseen.

Mutta itse olen kyllä samaa mieltä ed. Zyskowiczin kanssa siitä, että lastensuojelu on sellainen asia, jonka pitää kaikessa toiminnassamme olla ohjenuorana, ja siinä mielessä tietysti näitäkin säädöksiä on pohdittu. Varmasti uudistuksia tupakkalainsäädäntöön tulee tämänkin jälkeen. Onko sitten seuraava askel tuo nyt ed. Sasin kampittama autotupakoinnin kieltäminen, sen aika näyttää. Mutta paljon hyvää tässä tehdään, ja uskon, että tämän kanssa voimme ihan hyvin elää, niin kun ed. Rönni totesi.

Arja Karhuvaara /kok:

Arvoisa puhemies! Ihan ensimmäiseksi ed. Rönnille sanoisin, että itse koko lapsuuselämäni tupakoivaa isää sietäneenä minulla ei kyllä ole minkäänlaisia sympatioita tupakanpolttoa kohtaan. Siksi sanoinkin, että savukkeiden syöminen olisi huomattavasti ympäristöystävällisempää ja johtaisi lopulta aivan samaan tulokseen, paitsi että keuhkot pysyisi terveempänä.

Tämä lakimuutos kuitenkin on osa tätä suomalaista lainsäädäntöä, jossa on selkeä tavoite kuvata lain tehtävää jopa pykälän muodossa. Tämä tavoite on tupakkatuotteiden käytön loppuminen kansalaisilta ja tuloksena savuton Suomi. Tähän on tarkoitus päästä neljän peruspilarin avulla. Nämä ovat lainsäädäntö, hintapolitiikka, tutkimus ja terveyden edistäminen. Tupakoinnin tarkastelu ei pohjaudu ainoastaan lääketieteeseen. Se on myös osa käyttäytymistiedettä, ja tupakka tuotteena on rohto, ei elintarvike tai nautintoaine.

Tupakointi on mielikuvamainonnan avulla brändiksi rakennettu, gloorialla kuorrutettu, sosiaalista hyväksytyksi tulemista korostava, ja tupakointi on myös terveyden eriarvoistamisen väline ja terveysviestinnän suuri haaste, viestinnän, jonka tavoitteena tulee olla, että yleinen asenne muuttuu niin, etteivät ihmiset enää halua tupakkatuotteita, ja että tupakkakokeilut sekä aloittaminen siirtyvät mahdollisimman myöhäiseksi.

Malliesimerkki tupakointiin tulee aikuisilta, riippuvuus nikotiiniin jopa syntymässä. Tähän liittyy myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa paljon keskustelua aiheuttanut perustuslakivaliokunnan kanta, josta ed. Zyskowicz juuri ansiokkaan puheen piti koskien autossa tupakointia. Perustuslakivaliokunnan sallivaa kantaa on hirveän vaikea ymmärtää, koska mielestäni lapsen ter-veyden suojelun tulee olla kaiken lainsäädännön johtoajatus, varsinkin kun myös lääketieteellisin perustein muun muassa tupakoinnin todetut sivuvirrat ja sen myrkyt ovat erittäin selkeästi karsinogeenisia. Myöskään liikenneturvallisuudella ei tupakointia voi puolustella, koska jo nyt kielletyt kännykkäpuhelut ovat perustuslakivaliokunnan mukaan ilmeisesti tupakointia vaarallisempia liikenteessä.

Lapsiin ja nuoriin liittyy myös keskustelu muun muassa hallussapidon rangaistavuudesta ja tupakkakieltojen valvonnasta. Mielestäni kuitenkin kiellot jopa ilman sanktioita ohjaavat asenteita sekä toimivat nuorten toimintaympäristössä halutun tupakoimattoman tahtotilan vahvistajana. Ja kaikkien tutkimusten mukaan nuoret ja lapset haluavat selkeitä rajoja ja toimenpiteitä myöskin päästäkseen eroon savukkeista.

Arvoisa puhemies! Tupakointi on vahvasti terveyden eriarvoistaja. Tästä kertoo muun muassa se, että ammatillisissa oppilaitoksissa tupakoi 40 prosenttia, lukioissa 13. Lisäksi alemmissa tuloluokissa, joissa jo nyt terveystilanne on huonoin, myöskin tupakointi on yleisempää. Kansantaloudellisesti hinta on kova ja yksilön kannalta surullista. Tulevaisuudessa 20—30 prosenttia terveyskuluista tulee johtumaan tupakoinnista.

Ihan lopuksi: Laissa määritelty tupakaton alue yleisötilaisuuksissa on hyvä, ja alueajatus on pakko tuotteistaa lainsäädännöllä, jotta eri tavoin asiaan suhtautuvat terveystarkastajat eivät voi kohdella eri tilaisuuksien järjestäjiä eri lailla, vaan heitäkin helpottaa se, että nämä savuttomat alueet on selkeästi rajattu ja määritelty.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Uskon, että edustajat ovat hyviä auton käsittelijöitä, ja jopa tiedän, että ed. Rönni on varmaan hyvä auton käsittelijä, käsittelee tupakkaakin siinä samassa varmasti hyvinkin helposti ja huolettomasti. Mutta myös täytyy muistaa, että läheskään kaikki eivät ole samanvertaisia kavereita. Se on minusta kuitenkin huomioitava seikka.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rönnillä oli mielestäni hyvä puheenvuoro, kun hän toi esiin, että tässä lainsäädännössä on paljon perusteltuja parannuksia tupakkalakiin ja että tämän lainsäädännön kanssa on helppo ja hyvä elää. Siitä olen tietysti hänen kanssaan eri mieltä, kun hän kutsui minua ja kaltaisiani tyranneiksi, kun me haluamme edelleen tupakoinnin rajoittamista esimerkiksi juuri yksityisautoissa, joissa on vauvoja tai muita lapsia kyydissä.

Haluan vaan sanoa, että samanlaista nimittelyä ja holhoojiksi nimittelyä on aina esiintynyt silloin, kun on tupakointia oltu rajoittamassa. Oli sitten kyse aikanaan julkisissa tiloissa kieltämisestä, työpaikoilla kieltämisestä, ravintoloissa kieltämisestä, aina on sanottu, että tämä nyt on tällaista turhaa tupakoitsijoiden sortamista ja tästä ei ole mitään apua. Voi olla, että siitä ei ole tupakoitsijoille ole ollut juurikaan apua, mutta on siitä vaan meille tupakoimattomille valtava apu.

Minäkin muistan, että kun tulin nuorena kansanedustajana tänne, niin eduskunnan pääaulassa sai tupakoida. Kun itse sairastan astmaa ja joskus kävelin pakkasessa tuolta Rautatieasemalta junalta eduskuntaan ja tulin eduskunnan pääaulaan ja muutenkin henki pihisi sen astman ansiosta, niin mitä vielä, siellä vaan tupakoitiin pääaulassa, ja se oli ihan sallittua. Siellä oli ihan tuommoiset tuhkakupitkin pääaulassa sitä varten, että kaikki ymmärtäisivät, että siellä tupakointi on sallittua ja jopa suotavaa.

Niin kuin sanottu, meille tupakoimattomille tai tupakoinnista kärsiville ainakin on ollut huomattava apu siitä, että tupakointia on rajoitettu työpaikoilla ja monissa muissa paikoissa, ja uskon kyllä, että tässä tupakoinnin rajoittamisessa yksityisautoissakin, kun siellä on vauvoja tai lapsia kyydissä, päästään vielä aikanaan eteenpäin.

Tietysti voidaan sanoa niin kuin ed. Rönni sanoi, että eihän kukaan järkevä ihminen tupakoi, jos siellä autossa on vauvoja kyydissä, ja jokainen osaa ottaa sen lapsen terveyden tarpeet huomioon. No, jos näin olisi, niin emme tarvitsisi tätä lainsäädäntöä, ja aika paljon muustakin lainsäädännöstä voitaisiin hyvin kumota, jos lähdettäisiin siitä, että kaikki ihmiset käyttäytyvät järkevästi eivätkä lainsäädännön määräyksiä ja käskyjä tai kieltoja siihen tarvitse.

Herra puhemies! Tästä kännykkään puhumisesta ajon aikana ja sen vertaamisesta tupakointiin en osaa sanoa mitään. Sosiaali- ja terveysvaliokunta oli tällaisen kannanoton tehnyt. Mutta sen sijaan voin ottaa toisen rinnastuksen: Minä ensimmäisessä käsittelyssä ihmettelin, miten se voi olla henkilökohtaisen vapauden loukkaamista ja yksityiselämän suojan loukkaamista, jos kielletään tupakointi autossa, kun on voitu kieltää autossa ilman turvavyötä ajaminenkin. Ihmettelin, miten se ei loukkaa sen Marlboro-miehen henkilökohtaista vapautta, että laissa säädetään, että hänen pitää semmoisella remmillä sitoa itsensä istuimeen, jos hän on kuljettajana. Tai jos Marlboro-mies on matkustajana autossa siellä takapenkillä ja hän haluaisi olla mahdollisimman vapaasti siellä, vähän ehkä pitkittäinkin, niin ei onnistu, kun lailla on voitu säätää, että remmillä pitää sitoa itsensä penkkiin kiinni. Mitenkäs tämä ei loukkaa sen Marlboro-miehen henkilökohtaista vapautta, jos sitä loukkaa sitten se, että hän ei saa tupakoida päin vauvan naamaa siellä autossa?

No, perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Sasi, joka on kyvykäs ja taitava juristi ja viisas ja älykäs mies kaikin puolin, osasi perustella sen sillä, että totta kai se kuuluu asian luonteeseen, että voidaan antaa tällaisia liikenneturvallisuutta edistäviä määräyksiä, eikä siinä voi olla mitään perustuslain vastaista. Mutta annas olla, kun kielletään tupakointi päin vauvan naamaa, niin se on sitten perustuslain vastaista, jos se mentäisiin kieltämään.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa puhemies! Ovat mielenkiintoisia nämä esimerkit tästä vauvan naamaan tupakoimisesta. Käsitykseni mukaan kyllä siinä tapauksessa tulevat kyseeseen jo muutkin rikosnimikkeet. Lähtisin itse ihan pahoinpitelystä. Jos nyt tahallisesti puhalletaan vauvan naamaan tupakansavua, niin kyllä silloin ollaan jo tekemisissä ... (Ed. Zyskowicz: Voiko tulkita laajentavasti?) — Voidaan tulkita tässä tapauksessa, ed. Zyskowicz, voidaan käydä tästä neuvottelua, mutta se ei ollut asiani, miksi otin tämän puheenvuoron.

Lähtökohta on se, että on mielenkiintoista kuulla tätä debatointia tästä, missä autossa saa polttaa ja minkälaisin välinein. Joka tapauksessa positiivinen puoli on se, että esimerkiksi taksit katsotaan tänä päivänä julkisiksi paikoiksi. Itselleni kävi muutama viikko sitten sellainen esimerkki, että otin lentokentältä taksin ja taksitarkastaja pysäytti taksin sen ajettua muutaman metrin eteenpäin ja haistoi autoa ja sanoi, että kun näin, että kävit tupakalla tuolla, niin tarkastin, ettet ole polttanut täällä autossa. Se oli minun mielestäni ihan asiaankuuluvaa. Ja kun kuljettajan kanssa tästä asiasta keskustelin, niin hän sanoi, että jotkut yhtiöt jopa ovat kuljettajan kanssa tehneet sopimuksen, että jos auto haisee tupakalle, niin hän joutuu maksamaan siitä jonkun tietyn siivouskustannuksen tai jonkun muun vastaavan.

En minä tiedä pitääkö se paikkaansa, mutta niin tai näin, joka tapauksessa taksit suhtautuvat varsin vastuullisesti tähän kokonaisuuteen.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Vielä illan lopuksi: Varmaan, kun lapsia on autossa, kukaan ei polta. En usko, että semmoisia terroristeja Suomessa enää on autoilijoitten joukossa, mutta sen sijaan kyllä, kun tuossa autoakin vaihdoin joku aika sitten, niin autonmyyjä kysyi, että oletko polttanut autossa, että jos et ole, niin minä maksan tuhannen markkaa enemmän sinulle tuosta autosta. Tämmöisiä porkkanoita siinä vielä on tässä matkassa.

Keskustelu päättyi.

​​​​