Annika Lapintie /vas(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Tämä lakialoite on mielestäni hyvin ajankohtainen ja tärkeä ja liittyy ensi viikolla eduskunnassa käsiteltävään ydinvoiman lisärakentamiseen. Sääli, että myöhäisen ajankohdan vuoksi ei tässä salissa kovin montaa henkilöä tästä ole keskustelemassa. Mutta siitä huolimatta haluan esitellä tämän lakialoitteen, joka koskee ydinsuojarahastoa ja ydinvastuulain muuttamista.

Tällä hetkellä ydinvoimayhtiöt eivät ole vastuussa oman toimintansa riskeistä. Eduskunta on vuonna 2005 yksimielisesti säätänyt ydinvastuulain, mutta se ei ole vielä voimassa. Vuodelta 1972 oleva nykyinen säännös tekee sen, että vastuun yläraja on ainoastaan 196 miljoonaa euroa vahingon sattuessa. Ilokseni huomasin uutisista, että tänään ministeri Pekkarinen on sanonut haluavansa saattaa tämän uuden lain voimaan ja ha-luavansa myös sellaiset säännökset, että ydinvoimayhtiöt ovat vastuussa oman toimintansa riskeistä. Saa nyt sitten nähdä, kun viisi vuotta sitten säädettyä lakia ei ole vieläkään saatu asetuksella voimaan, ovatko nämä puheet katteettomia vai onko katetta vai johtuuko puhe siitä, että ydinvoiman riskit ovat aiheuttaneet niin paljon keskustelua, koska nyt ollaan lisäämässä edelleen ydinvoimaa.

Vuonna 2005 säädetyn lain korvausvastuu on 700 miljoonaa euroa. Sekään ei millään riitä kattamaan ydinonnettomuudesta aiheutuvia kustannuksia, jotka voivat olla mittaamattoman suuria niin Suomessa kuin naapurimaissammekin. Ydinvoimasta koituu huomattavia riskejä ja ympäristöhaittoja sähkön tuotannon lisäksi koko tuotantoketjulle aina uraanin louhinnasta alkaen. En katso, että ydinjätteen sijoitusta olisi lopullisesti ratkaistu turvallisesti, eikä ydinvoimaloiden tulevasta purkamisesta aiheutuviin kustannuksiin ja ympäristöongelmiin ole riittävästi varauduttu.

Ydinvastuulain korvausvastuu ei alkuunkaan riitä kaikkien näiden ongelmien ratkaisemiseksi. Ydinvoima voi aiheuttaa korvausvaatimuksia vielä kymmenien vuosien kuluttua mahdollisesta onnettomuudesta. Kaikkia näitä kustannuksia ei mikään vakuutus voi kattaa. Arvelenkin, että yksi syy siihen, että vuonna 2005 säädettyä ydinvastuulakia ei ole saatettu voimaan, ei niinkään olisi se, että kukaan tai mikään vakuutusyhtiö ei tällaista korvausta halua ottaa kontolleen eikä myöntää vakuutusta, vaan varmasti kysymys on nimenomaan siitä, että vakuutuksen hinta olisi niin korkea, että ydinvoimayhtiötkään eivät ole kovin innokkaita niitä ottamaan.

Vuoden 2005 laissa lähdetään siitä, että yhtiön korvausvastuu ydinvahingon sattuessa on periaatteessa rajoittamaton Suomessa syntyneistä ydinvahingoista, mutta Suomessa sijaitsevan ydinlaitoksen vakuuttamisvelvollisuus on rajattu siihen 700 miljoonaan euroon. Tuon summan ylittävästä osuudesta 1 500 miljoonaan euroon saakka vastaavat yhtiö ja valtio yhdessä. Tällä hetkellä täyden vastuun puuttuminen merkitsee huomattavaa piilotukea valtiolta energiayhtiöille, minkä vuoksi ydinsähkön hinta on keinotekoisesti alhainen. TVO:n mukaan ydinsähkön hinta on 2 senttiä per kilowattitunti, kun pohjoismaisessa Nord Pool -sähköpörssissä yleinen sähkön hinta on noin 5 senttiä kilowattitunnilta. Kansainvälisissä arvioissa ydinvoiman todellinen hinta olisi nelin—viisinkertainen, jos tuotannon riskit huomioitaisiin. Ydinvoiman riskien hinnan maksavat Suomen kansalaiset ja Suomen ympäristö, eivät energiayhtiöt. Tämä on lyhyesti se syy, miksi katson, että on syytä säätää uusi laki ydinsuojarahastosta ja myös muuttaa ydinvastuulakia.

Otetaan esimerkki Euroopasta. Saksassa ydinvoimalat ovat yhteisvastuussa 2,5 miljardiin euroon saakka. Suomen ydinvoimalat olisi mielestäni saatettava saman suuruisen vastuun alaisiksi kuin Saksassa. On tärkeää, että riskien kustannuksista niin suuri osa kuin mahdollista saadaan katettua riskin aiheuttajilta itseltään ja myös samalla niiltä, jotka voitotkin näistä saavat, ja mahdollisimman pieni osa jäisi yhteiskunnan kannettavaksi. En voi olla lisäämättä sitä, että nähdäkseni ydinonnettomuuden yhteydessä mitkään rahalliset korvaukset eivät ole riittäviä, mutta siitä huolimatta on tärkeää, että myös tämä puoli ydinvoiman riskeistä on kunnossa erityisesti nyt, kun ensi viikolla eduskunnassa käsitellään ydinvoiman lisärakentamista.

Tämän lakialoitteen mukaan energiayhtiöiden yhteisen korvausvastuun voisi hoitaa Öljysuojarahaston mallin mukaisesti. Öljysuojarahastoonhan toimijat maksavat öljyvahinkojen varalle öljynsuojamaksua 1,5 euroa kuljetetulta öljytonnilta. Mikäli tämän mallin mukaan suhtauduttaisiin myös ydinvoimaan, niin Suomeen pitäisi perustaa ydinsuojarahasto, johon kaikki ydinenergiayhtiöt maksavat ydinsuojamaksua tuotettujen kilowattituntien mukaan. Maksua perittäisiin myös ydinsähkön tuojilta. Rahastosta voidaan kattaa ydinvoiman aiheuttamia ympäristö- ja terveysvahinkoja sekä varautua ydinvoimaonnettomuuden kustannuksiin paljon nykyistä lainsäädäntöä paremmin. Maksu olisi säädettävä kilowattituntia kohti sen suuruiseksi, että rahasto karttuu riittävän nopeasti. Sopiva maksun suuruus voisi olla luokkaa 2 senttiä per kilowattitunti.

Nykyisiltä neljältä Loviisan ja Olkiluodon ydinvoimalalta, eli yhteensä 22 terawattituntia, 2 sentin maksu per kilowattitunti merkitsisi 440:tä miljoonaa euroa vuodessa tähän ydinsuojarahastoon. Kun mukaan lasketaan rakenteilla oleva viides ydinvoimala, voisi ydinvoimayhtiöiltä kerätä ydinsuojarahastoon noin 720 miljoonaa euroa vuodessa. Tarvittava raha, jotta Suomen korvausvastuu nostettaisiin Saksan tasolle 1,8 miljoonaan euroon, voitaisiin siis tällä tavalla kerätä kolmesta viiteen vuodessa.

Tämä asia on hyvin tärkeä ja olennainen ja erityisesti sen vuoksi, että täällä eduskunnassa meille kansanedustajille on esitetty ydinvoiman lisärakentamisen yhdeksi perusteluksi sitä, että ydinsähkö on edullista ja sen vuoksi sitä tarvitaan Suomessa. Mikäli tämä riski otetaan myös huomioon ydinvoiman hinnassa, päästään paljon reilummalta pohjalta vertaamaan ydinsähköä tuulivoimaan ja muuhun uusiutuvaan energiaan. Toivon, että valiokunta käsittelisi vakavissaan tätä asiaa ja paneutuisi siihen ja antaisi ministeriöille evästystä sitten, että tämä asia on saatettava kuntoon.

Markku  Uusipaavalniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä asia todellakin on tärkeä, ja olen 2,5 vuotta sitten jo ministerille laittanut kirjallisen kysymyksen tästä, kun huomasin, että vuonna 2005 tehtyä lakia ei ole ratifioitu. Ministeri Pekkarinen vastasi aika ympäripyöreitä, ja asia on jäänyt siitäkin asti hautumaan.

Lähes poikkeuksetta kaikki professorit, jotka olivat nyt talousvaliokunnassa asian käsittelyssä, voimakkaasti kritisoivat tätä, että ydinvastuulakia ei ole laitettu voimaan ja yhtiöt eivät ole käytännössä vastuussa mistään, jos huonosti käy, jos onnettomuus tulee. Nehän vastaavat vaan ainoastaan tosiaankin sillä omalla rakennuksellaan, joka todennäköisesti menettää arvonsa siinä vaiheessa, jos siellä jotakin tapahtuu. Mutta siinä mielessä tämä lakialoite on todellakin kannatettava. En ehkä itse olisi juuri tämänsuuntaisena sitä tehnyt, mutta tämä olisi varmasti parempi kuin ei mitään. Kyllä yhtiöiden yhteisvastuut ja myöskin muut vastuut pitäisi saada ajan tasalle.

Annika Lapintie /vas:

Arvoisa puhemies! No, on ihan mukava kuulla, että talousvaliokunnassakin asiaan on suhtauduttu vakavasti. On erittäin huolestuttavaa tällaisessa tilanteessa, kun päätetään ydinvoiman lisärakentamisesta ja nykyisetkään vastuut eivät ole kunnossa. Toivon, että ed. Uusipaavalniemi ottaa valiokunnassa tämän esille ja ainakin lakialoitteen pohjalta käytäisiin keskustelua, että ministeriä voitaisiin vähän kiirehtiä tämän asian kuntoon saattamiseksi.