Täysistunnon pöytäkirja 69/2010 vp

PTK 69/2010 vp

69. MAANANTAINA 21. KESÄKUUTA 2010 kello 12.04

Tarkistettu versio 2.0

3) Eduskunnan pankkivaltuuston kertomus 2009

 

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Tarkoitukseni on keskittyä pankkivaltuuston kertomuksessa ainoastaan finanssivalvontaan. EU:n puitteissa sovittiin viime vuonna merkittävistä rahoitusmarkkinoiden valvontatoimenpiteistä. Euroopan järjestelmä, riskikomitea, perustettiin vastaamaan makrotason vakauden valvonnasta sekä järjestelmäriskien estämisestä rahoitusjärjestelmässä. Perustettiin niin ikään Euroopan finanssivalvontajärjestelmä, joka koostuu kansallisista finanssialan valvontaviranomaisista, Euroopan pankkiviranomaisista, arvopaperimarkkinaviranomaisista sekä vakuutus- ja työeläkeviranomaisista. Virheenä tässä on valvontaelinten hajauttaminen, vaikka rahoitusmarkkinat eivät toimi näin hajautetusti. Lisäksi valvontaelimet perustetaan eri kaupunkeihin, mikä sekin on jatkuvan kommunikoinnin este.

Alun perin tarkoituksena oli, että finanssivalvontajärjestelmä kootaan kasaan vuonna 2011. Ecofin on kuitenkin korostanut sen perustamista jo tänä vuonna: nopealla rahoitusmarkkinoiden valvontajärjestelmän käynnistyksellä vältyttäisiin turhilta spekuloinneilta. Mikä on tilanne valvontajärjestelmän rakentamisen suhteen?

Arvoisa rouva puhemies! Myös G20-maat sopivat, että markkinoiden läpinäkyvyyden ja vastuullisuuden parantamiseksi luodaan yksi yhteinen ja toimiva globaali tilinpäätösstandardi. Myös arvopaperien arvostuskäytäntöjä tarkistetaan. Finanssimarkkinoiden toimijoiden ongelmien havaitsemista parannetaan lisäämällä raportointivelvollisuuksia ja avoimuutta. Sääntelyä kehitetään laajentamalla sääntelyn soveltamisaluetta kaikkiin järjestelmän kannalta merkittäviin toimijoihin. Luotto- ja johdannaismarkkinoille kaavaillaan muun muassa standardoituja menettelytapoja, itsenäisiä selvitysosapuolia, avoimuutta, systeemivaikutusten arviointia sekä tarkempaa innovaatioiden ja tuotekehittelyn seurantaa.

G20-maat korostavat kansainvälisen ja alueellisen sääntely-yhteistyön merkitystä, informaatiovaihdon edistämistä viranomaisten kesken sekä tarvetta menettelytapasäännösten kehittämiseen. Kaikille suurille kansainvälisille toimijoille olisi rakennettava kansallisten valvojien yhteistyöfoorumit. Myös kansainvälistä kriisiyhteistyötä kriisiharjoituksineen on edistettävä. Kansainvälisten organisaatioiden asemaa rahoitusjärjestelmän vakauden edistäjinä vahvistetaan ja omaisuusvarojen systeemistä seurantaa kehitetään sekä kansainvälisellä että kansallisella tasolla.

Tästä kaikesta olisi ollut hyvä saada tietoa myös eduskunnalle. Olisin pitänyt hyvänä, että kertomuksen finanssivalvontaa koskevassa osiossa olisi tarkemmin eritelty yksityiskohtaisesti niitä säätely- ja valvontamenetelmiä, joita on tarkoitus käyttää. Näin eduskunta olisi saanut ajankohtaiskuvan siitä, mitä todella on tapahtumassa.

Arvoisa rouva puhemies! Onko todellakin niin, että vakavaraisuusvaatimusten merkittävä kiristäminen, oman pääoman puskureiden muodostaminen, likviditeettitason korottaminen ja rahoitusrakenteen muutokset toteutuvat vasta vuoden 2012 lopussa? Odotin näiltä osin ripeämpää toimintaa. Suomelle tärkeitä asioita ovat juuri rahoituslaitosten omiin varoihin liittyvät kysymykset, vähimmäisomavaraisuusaste, likviditeetti, varojen määritelmä sekä rahoitusrakenteen muutos. Mielestäni olisi kohtuullista, että Finanssivalvonta ja valtionvarainministeriö raportoisivat jatkuvasti eduskuntaa rahoitusmarkkinoiden sääntelyn ja valvonnan edistymisestä sekä niihin liittyvistä toimenpiteistä. Pidän tärkeänä hallituksen korkeaa profiilia Euroopan unionin suuntaan rahoitusalan sääntely- ja valvontatoimenpiteiden kehittämiseksi.

Euroopan rahoitusmarkkinoiden tilanteeseen vaikuttaa Euroopan unionin jäsenmaiden velkavetoinen talous, josta pitää irtautua. Tämä vaatii pitkäjänteistä, tiukkaa talouspolitiikkaa kaikissa jäsenmaissa. EU:lle on annettava riittävästi ohjausvaltaa, että kaikki jäsenmaat noudattavat menokuria. Näin vähennetään myös rahoitusmarkkinoiden riskiä.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Vuonna 2008 syksyllä alkanut luottolama sai nopeasti aikaan reaalitalouden kriisin, jonka seurauksena oli lähes koko vuoden 2009 kestänyt maailmantalouden syvä taantuma. Rahoitusmarkkinakriisi johti hyvin nopeasti investointien supistumiseen, kysynnän laskuun ja yritysten kannattavuuden heikkenemiseen lähes kaikkialla. Tämä näkyi läntisissä teollisuusmaissa asuntokaupan pysähtymisenä, rakennustoiminnan ja autokaupan supistumisena sekä ulkomaankaupan poikkeuksellisen nopeana ja jyrkkänä laskuna. Viennin jyrkkä pudotus aiheutti kriisin leviämisen myös niihin maihin, joiden finanssisektori ei ollut joutunut ongelmiin. Teollisuusmaissa kokonaistuotanto supistui vuoden 2009 aikana keskimäärin runsaat 3 prosenttia. Useissa maissa vienti supistui vuoden 2009 alkupuolella jopa kymmeniä prosentteja. Kuten tunnettua, Suomen talous joutui kärsimään muita länsimaita syvemmän viennin ja kokonaistuotannon menetyksen.

Vuoden 2008 lopulla puhjenneen talouskriisin taustalla oli useita vuosia monissa maissa jatkunut kotitalouksien ja yritysten velkaantuminen ja varallisuushintojen nousu. Kotitalouksien voimakas velkaantuminen ja siihen liittynyt usko asuntojen hintojen jatkuvaan nousuun niin Yhdysvalloissa kuin Euroopassakin olivat keskeinen osa tätä ilmiötä. Velkaantumisen teki mahdolliseksi 2000-luvun alkuvuosien matala korkotaso. Monissa maissa velkaantuminen tarjosi kotitalouksille mahdollisuuden nopeaan elintason nousuun, vaikka reaalitulojen kasvu olisi ollut vaatimatonta. Näin kävi Yhdysvaltojen lisäksi myös monissa eurooppalaisissa maissa, kuten Espanjassa, Islannissa, Irlannissa ja Baltian maissa.

Vuoden 2009 suuren taantuman taustatekijöitä voidaan etsiä rahoitusmarkkinoiden ylilyönneistä, väärinkäytöksistä ja riskien arvioinnin epäonnistumisesta. Rahoitusmarkkinoiden ja pankkien valvonnan puutteiden, vääristyneiden kannustinjärjestelmien ja pitkälle viedyn velkavivun käytön lisäksi kriisin taustalta voidaan nostaa esiin myös makrotaloudellisia syitä. Näistä keskeisimpiä olivat toisaalta maailmankaupan suuret ja pitkäaikaiset epätasapainot, kuten Kiinan pitkään jatkunut kauppataseen ylijäämä ja Yhdysvaltain alijäämä, ja toisaalta maailmantalouden voimakkaan kasvun aikaansaamat inflaatiopaineet. Talouksien epätasapainot olivat ennen vuoden 2009 taantuman käynnistymistä kasvaneet jo kestämättömän suuriksi. Epätasapainoja oli myös euroalueen sisällä, mistä Kreikan ja Espanjan nykyiset ongelmat ovat osoituksena.

Euroopan keskuspankki aloitti yhdessä EU-maiden kanssa päättäväiset toimet talouden elvyttämiseksi ja rahoitusjärjestelmän vakauden turvaamiseksi. Ekp aloitti ohjauskorkojen alentamisen syksyllä 2008. Ohjauskorkoa alennettiin nopeaan tahtiin yli 3 prosenttiyksikköä. Ekp:n neuvosto laski korkoja vuoden 2009 alkupuolella neljä kertaa, yhteensä 1,5 prosenttiin. Viimeisen kerran korkoa laskettiin toukokuussa, jonka jälkeen perusrahoitusoperaatioiden korko jäi loppuvuodeksi 1 prosenttiin. Korkojen laskun lisäksi eurojärjestelmä paransi rahoituksen saatavuutta monin poikkeuksellisin toimenpitein, joita jatkettiin ja osin laajennettiin alkuvuonna 2009. Erityistoimilla pyrittiin takaamaan pankkien likviditeetin saatavuus ja rahamarkkinoiden toiminta. Kriisin vaikein vaihe ohitettiin jo vuoden 2009 keväällä, mutta erityistoimia jatkettiin koko vuoden ajan.

Näillä poikkeuksellisilla rahoitustoimenpiteillä, samoin kuin erittäin matalalla ohjauskorolla, Ekp tuki euroalueen pankkisektorin likviditeetin saatavuutta ja luotonantoa sekä talouden elpymistä. Toteutetut toimet tukivat sekä kotitalouksia että yrityksiä. Pitkäaikaisempien rahoitusoperaatioiden merkitys näkyi erityisesti markkinakorkojen laskuna. Vaikka perusrahoituksen operatiivisten toimien jälkeen korko pysyi 1 prosentissa, lyhyet euribor-korot laskivat huomattavasti alle 1 prosentin.

EU-komissio antoi syksyllä 2008 jäsenmailleen oman suosituksensa laajoista elvytystoimista. Komission tavoitteena olivat toimet, joiden suuruusluokka oli 1,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Kaavailtu suuruusluokka oli selvästi pienempi kuin USA:ssa, Kiinassa ja Japanissa, mutta kuitenkin merkittävä. EU:n jäsenmaat noudattivat tätä suositusta vaihtelevasti. Keskimäärin EU-maitten päättämät toimet vuodelle 2009 olivat noin puolet komission suosittamasta tasosta. Useiden maiden kohdalla elvytystoimet olivat pieniä tai olemattomia. Osin tähän oli syynä kyseisten maiden heikko taloudellinen tilanne, joka ei sallinut lisää velkaantumista. Merkittäviä elvytyspanoksia, suuruudeltaan vähintään prosentti bkt:stä, toteuttivat ainakin Saksa, Espanja, Itävalta, Britannia ja Suomi.

Talouden syvä taantuma yhdessä finanssipoliittisten elvytystoimien kanssa heikensi nopeasti julkisen talouden tilaa kaikissa teollisuusmaissa. Julkisen talouden alijäämät kasvoivatkin vuoden 2009 aikana erittäin suuriksi. Kansainvälisen finanssikriisin keskeiset osat eli asuntomarkkinoiden romahdus ja pankkien vaikeudet eivät levinneet onneksi Suomeen. Siitä huolimatta Suomen talous joutui kärsimään kriisin seurauksista. Taantuma vaikutti nopeasti ja voimakkaasti Suomen vientiin. Viennin supistuminen alkoi jo vuoden 2008 viimeisellä ja vuoden 2009 ensimmäisellä neljänneksellä. Tavaravienti supistui vuoden 2009 aikana lähes 30 prosenttia edellisvuoteen verrattuna. Pudotus oli suurempi kuin koskaan rauhanaikaisen historian aikana, ja se oli myös suurempi kuin useimmissa muissa maissa vuonna 2009.

Viennin supistumisen seurauksena myös teollisuustuotanto ja kokonaistuotanto alenivat vuonna 2009 poikkeuksellisen paljon. Teollisuustuotanto supistui 20 prosenttia ja bkt lähes 8 prosenttiyksikköä. Tuotannon supistuminen alkoi jo vuoden 2008 aikana, ja se pysähtyi kansantalouden tilinpidon tietojen mukaan vuoden 2009 toisella neljänneksellä. Talouden pudotus oli nopea ja syvä. Tämän seurauksena oli myös työttömyyden kasvu, joka jäi kuitenkin pelättyä pienemmäksi osin sen vuoksi, että yritykset pyrkivät välttämään irtisanomisia ja pitämään kiinni työvoimastaan.

Valtiovalta pyrki Suomessa lieventämään kriisin seurauksia omilla toimillaan. Osin myös tämän vuoksi Suomen julkisen talouden tasapaino heikentyi voimakkaasti vuoden 2009 aikana. Julkinen talous siirtyi tuntuvasta ylijäämästä vuonna 2008 selvästi alijäämäiseksi. Alijäämä keskittyi valtiontalouteen, jota heikensivät verotulojen nopea lasku ja menojen kasvu. Verotulot supistuivat ensisijaisesti talouden syvän taantuman vuoksi, mutta osittain myös siksi, että veroperusteita kevennettiin kertomusvuoden aikana talouden elvyttämiseksi. Suomen finanssipoliittinen elvytys olikin eurooppalaisittain verrattain tuntuva. Finanssipoliittinen elvytys tukeutui toisaalta takauksiin ja korkotukiin ja toisaalta veronkevennyksiin. Merkittäviä toimia olivat ansiotuloverotuksen keventäminen, työnantajien kelamaksujen poisto ja elintarvikkeiden arvonlisäverokannan alentaminen. Verohallinnon rahoitusasema kääntyi vuoden 2009 aikana jyrkästi alijäämäiseksi. Alijäämä oli 8,6 miljardia euroa, mikä on suurin luku vuoden 1995 jälkeen.

Euroopan keskuspankin rahapolitiikka merkitsi nopeaa korkotason laskua vuoden 2009 alkupuolella. Tämä muutos näyttää sopineen hyvin myös Suomen taloudelle, vaikka Suomessa pankit eivät joutuneet vaikeuksiin. Vientikysynnän jyrkän supistumisen vuoksi inflaatiopaineet vähenivät nopeasti ja korkotason lasku tuki sopivalla tavalla kotimaista kysyntää ja työllisyyttä tilanteessa, jossa vienti aleni romahdusmaisesti.

Kansainvälinen finanssikriisi lisäsi voimakkaasti viranomaisyhteistyön määrää kertomusvuoden aikana. Suomen pankin yhteistyö muiden viranomaisten kanssa painottui kertomusvuonna globaalin finanssikriisin seurausten lieventämiseen ja vastaavanlaisten kriisien ehkäisyyn. Suomen Pankin osallistuminen kotimaiseen ja kansainväliseen viranomaisyhteistyöhön keskittyikin kertomusvuonna yhä enemmän sääntelyn ja valvonnan kehittämiseen sen jälkeen, kun eurooppalaisen rahoitusjärjestelmän välittömistä vakauttamistoimenpiteistä oli alkuvuoden aikana sovittu. Myös Finanssivalvonta osallistui laajasti eurooppalaiseen valvontajärjestöyhteistyöhön ja sen kehittämiseen.

Arvoisa puhemies! Finanssivalvonnan toiminnan tavoitteena on finanssivalvonnan vakauden edellyttämä luotto-, vakuutus- ja eläkelaitosten ja muiden valvottaviksi säädettyjen vakaa toiminta. Tavoitteena on myös vakuutettujen etujen turvaaminen ja yleinen luottamus finanssimarkkinoiden toimintaan.

Arvoisa puhemies! Näillä saatesanoilla toivon Suomen Pankin kertomuksen asiallista käsittelyä ja toivon, että sitä kautta eduskunta saa riittävästi informaatiota.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan puhemies Sauli Niinistö.

Markku  Uusipaavalniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutamaan kohtaan pankkivaltuuston kertomukseen viittaavasta puheesta. Ed. Kalli täällä sanoi vihdoinkin, että velkaantuminen oli osasyynä rahoitusmarkkinakriisiin. Todellakin euroalueen rahoituskriisihän laukesi lokakuussa 2008. Silloin oli velkaa euroalueella 18 500 miljardia ja 2 000 miljardia oli lisätahti. Sehän on kestämätön tahti, ja sitä oli jatkunut pari vuotta jo etukäteen, jolloinka olisi pitänyt kaikkien tietää, mitä on tulossa ja myöskin tulee. Kiinan kauppataseen ylijäämää ei kannata yliarvostaa. Ne luvut ovat pieniä verrattuna esimerkiksi tähän 2 000 miljardiin, mikä vuositasolla euroalueella tehtiin.

Se, että kriisin vaikein vaihe ohitettiin jo keväällä 2009, ei pidä paikkaansa alkuunkaan. Korko laskettiin liki nollaan prosenttiin, ja silti luottokanta ei nouse euroalueella, valtiolla tosin kylläkin 1 000 miljardia vuodessa.

Sitten puheessa viitattiin vielä siihen, että ei tämä Suomeen oikein iskenyt. Ei iskenytkään, koska Suomen oma velkakupla on vasta puhkeamassa. Suomessa yksityistaloudet ovat edelleen lähes ainoana Euroopassa velkaantuneet vielä tämän viimeisen vuoden aikana. Ensimmäisenä puhkesi USA:n kupla, sitten euro ja sitten Suomi. Tulossa on.

Keskustelu päättyi.

​​​​