Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies, värderade talman! Voi todeta, että meillä on historiallinen hetki tässä käsillä, koska käsittelemme riippumattoman ihmiskaupparaportoijan ensimmäistä raporttia. Itse vähemmistövaltuutettu, joka on vastannut tästä, ei pääse tätä esittelemään, mutta olemme kiitollisia siitä, että hän istuu kuuntelemassa keskustelua.

Todellakin voimme olla ylpeitä siitä, että meillä on tällainen raportoija, koska sellaista suositellaan useissa kansainvälisissä sopimuksissa, kuten Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaisessa yleissopimuksessa vuodelta 2005, ja myöskin Etyj ja EU suosittavat tällaisen riippumattoman henkilön nimeämistä. Monessa maassa tähän ei ole pystytty, mutta kun valtioneuvosto vuonna 2008 hyväksyi niin sanotun tarkennetun ihmiskaupan vastaisen toimintasuunnitelman, niin siihen kuului henkilön ja ihmiskaupparaportoijan nimeäminen. Samana vuonna saatiin myöskin aikaan laki, jossa tämä tehtävä annettiin vähemmistövaltuutetulle. Monessa suhteessa myöskin tämä, että meillä on riippumaton henkilö ja hänellä on toimivaltuuksia, jotka ovat poikkeuksellisia Suomessa, on erittäin tärkeää. Mielestäni — jos näin paljon voi sanoa tästä riippumattomasta raportista — se, että näin hyvä asiakirja on saatu aikaan, osoittaa, että lähdimme oikealle tielle.

Usein ihmiskaupan vastaisessa toiminnassa painotetaan ihmisoikeus- ja uhrilähtöistä lähestymistapaa. Tämä periaate on oikealla tavalla myöskin ohjannut raportoijan toimintaa ja tätä tekstiä, mikä meillä on nyt edessämme. Raportoija tarkastelee ihmiskaupan vastaista toimintaa siitä näkökulmasta, kuinka ihmiskaupan uhrien oikeudet toteutuvat ja millaisia esteitä uhrien oikeuksien toteutumiselle mahdollisesti on suomalaisessa järjestelmässä. Uhrien aseman parantaminen on sellainen toimi, joka edistää myöskin rikostorjuntaa ja ihmiskaupan ennaltaehkäisemistä.

Kun me katsomme suosituksia, joita me olemme saaneet tässä raportissa, niin 13 suositusta liittyy hyvin paljon auttamisjärjestelmän toimivuuteen, ja sitten on 14 muuta suositusta. Ehkä kokonaisuudessaan, kun me tarkastelemme raporttia, nimenomaan auttamisjärjestelmän toimivuus, käännyttämismenetelmät ja rikosprosessit ovat ne keskeiset tekijät ja kokonaisuudet, joita tulee tarkastella. Vastaavasti tämä kuvastaa, että rikoslaki, ulkomaalaislaki ja kotouttamislaki ovat ne keskeiset instrumentit, joilla me voimme tähän puuttua.

Useinhan me ihmettelemme, että vaikka meillä on ollut nyt jo muutamien vuosien ajan lainsäädäntö kunnossa, niin miksi ei sitten ole ilmennyt enemmän tapauksia, koska kuitenkin moni tuntee, että ilmiö valitettavasti on laajempi kuin on tullut ilmi. Siinä mielessä tämä raportti on keskeinen, että sitä kautta saamme käytännön vinkkejä, miten parantaa toimintaa. Kiinnitän myöskin huomiota siihen, että raportoija esittää, että esimerkiksi työsuojeluvalvonnan ja poliisin valmiutta tulisi tarkastella, jotta toimet saisivat riittävästi vaikuttavuutta ja että enemmän todella voisimme olla vakuuttuneita siitä, että ilmiö ja uhreja paljastuu.

Kahdentyyppistä ihmiskauppaa ehkä tässä voi nostaa erityisesti esiin, toisaalta työsuhteisiin liittyvää hyväksikäyttöä ja toisaalta seksikauppaan liittyvää. Hyvin perustellusta syystä raportissa nostetaan esiin riskiryhmänä henkilöt, jotka käännytetään maasta sen perusteella, että heitä epäillään seksipalvelujen myynnistä. Näissä tapauksissa on tiedostettava ihmiskauppa nykyistä paremmin. Raportissa esitetään myöskin, että koulutusta lisätään valmiuksien lisäämisen lisäksi, ja tämä on tärkeää.

Tästä eteenpäin ihmiskaupan vastaisen ohjausryhmän tehtävälistalla on käsitellä suosituksia, ja ohjausryhmä syksyn mittaan käsittelee suosituksia ja saa raporttinsa valmiiksi, jotta me voisimme sitten päättää, mitkä ovat ne varsinaiset lainsäädäntömuutokset, joihin on ryhdyttävä. Valitettavasti tämä ilmeisesti jää seuraavalle eduskuntakaudelle, mutta olemme saaneet perusteellista esivalmistelua ja voimme käydä laajaa keskustelua tästä asiasta. Toivon todellakin, että käsittely valiokunnissa on perusteellista.

Det är alltså ett historiskt ögonblick som vi har här framför oss, när vi har den första rapporten av den nationella rapportören om människohandeln, och vi har glädjen att ha minoritetsombudsmannen som lyssnär här på oss. Det är ju en lite ovanlig situation att en rapport framförs och själva författaren och den ansvariga personen inte kan yttra sig i den här frågan. Men det är en utmärkt rapport och bland annat styrgruppen mot människorhandel kommer snabbt att ta till behandling de rekommendationer som finns här. Vi ser att det finns många praktiska exempel men också kritisk granskning av lagstiftningen, sådana punkter som kanske gör att offer inte får den hjälp de behöver, att den så att säga betänketid som finns kanske i verkligheten inte fungerar.

Jag fäster mig också vid att rapportören här har konstaterat att arbetarskyddsmyndigheterna och poliserna kanske inte har den beredskap som behövs för att kunna avslöja denna vedervärdiga form av brottslighet som sannolikt är ännu mera omfattande än de fall som hittills har kommit i dagen.

Jag hoppas att riksdagen och utskotten kan behandla det här grundligt och att vi får de tips som behövs för att lagstiftningen ska kunna justeras. Det blir tyvärr till nästa riksdagsperiod, men den här historiska rapporten är ett viktigt inlägg i debatten.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Som minister Thors redan sade är den nationella rapporten om människohandel vi nu har till behandling den första i sitt slag, och det är därför med särskilt intresse man tar del av den.

Efter tiden med slavhandeln med den svarta befolkningen i Afrika började man på 1900-talet uppmärksamma problemen med så kallad vit slavhandel. Det handlade huvudsakligen om europeiska kvinnor och flickor som rekryterades och transporterades till kolonierna för prostitution.

Nationernas förbund antog 1926 den första internationella konventionen angående slaveri och på 1950-talet utvidgades den att även inbegripa skuldslaveri och behandlingen av kvinnor och barn som egendomsobjekt. Genom en FN konvention 1949 ålades länderna att straffa den som ordnar koppleri och bordellverksamhet. Tyvärr har människohandeln fått nya former och ökat i rask takt efter de forna sovjetstaternas självständighet samt krigen på Balkan.

År 2000 antog FN konventionen mot gränsöverskridande organiserad brottslighet och ett tillläggsprotokoll om förebyggande, bekämpande och bestraffande av handel med människor, särskilt kvinnor och barn. Parterna förpliktigas att stifta lagar mot människohandel, att se till att offren skyddas.

Ytterligare en central konvention är Europarådets konvention om åtgärder mot människohandel som Finland inte ratificerat. Utrikesministeriet tillsatte i februari 2008 en arbetsgrupp med uppdrag att utreda vad som krävs för en ratificering, men ännu har konventionen inte ratificerats, och det ser rapportören som bekymmersamt och jag vill uppmana utskottet att studera den frågan noggrant.

Herr talman! Alla utredningar tyder på att det i Finland förekommer relativt få fall av människohandel om man gör en global jämförelse, men det borde i ett välordnat samhälle som Finland överhuvudtaget inte förekomma. De låga siffrorna beror troligen på att det handlar om en företeelse som inte många ännu lärt sig uppmärksamma, med andra ord det finns ett mörkertal, men troligen spelar Finland däremot på grund av sitt geografiska läge rollen av transitland.

Finska myndigheter har uppmärksammat problemet och satt in resurser på området, men det krävs större medvetenhet och utbildning av till exempel polis, arbetarskyddsmyndigheter och gränsbevakning. Det är frestande att använda billig arbetskraft, särskilt i kärvare ekonomiska tider, som behandlas så att det faller under definitionen människohandel. Som exempel kan nämnas stora grupper av bärplockare som forslas hit. Vi måste bli mer observanta och inte acceptera missförhållanden.

Den nuvarande minoritetsombudsmannen Eva Biaudet har inom ramen för Osce gjort en ovärderlig insats på det här området. Finland har därför kommit i sökarljuset, och det är nu min förhoppning att de närmare 30 konkreta förslag till förändringar som görs i rapporten åtgärdas. Jag tänker då främst på behovet av bättre skydd för människohandelsoffer.

Herr talman! Som minister Thors redan påpekade får vi här i plenum ingen presentation av den här rapporten av den som sammanställt rapporten på samma sätt som när det gäller justitieombudsmannens eller justitiekanslerns redogörelser. En rapport ges vartannat år till regeringen och vart fjärde år ges den på riksdagens begäran direkt till riksdagen. Med tanke på att det här handlar om gränsöverskridande ärenden som kräver åtgärder långt utöver EU:s gränser anser jag att ärendet bör behandlas i utrikesutskottet. Jag utgår därför ifrån att arbetslivs- och jämställdhetsutskottet kommer att begära ett utlåtande av åtminstone utrikesutskottet.

Jag vet att det här i plenum kommer att läggas förslag om mer omfattande utskottsbehandling och jag kan redan nu säga att jag kommer att stödja ett sådant förslag.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Nauclérin puheenvuorossa käsiteltiin marjanpoimijoitten tilannetta. On aivan tosi, että heidän asemastaan on keskusteltu paljon, mutta kyse on myöskin äärimmäisen tärkeästä toiminnasta sen kannalta, että jos halutaan, että Suomessa on ylipäätään tuon tyyppistä marjanjalostusta, niin kuin tällä hetkellä on, niin pelkästään kotimaisin poimijavoimin ne marjat eivät lähde liikkeelle.

Oikea tapa tähän puuttua on minusta tiukat viisumiehdot, niin että viisumin myöntämisen ehtona olisi se, että edellisenä vuonna, edellisenä satokautena, on toimittu niin kuin on sovittu ja että kaikki sellaiset ikävät puolet, mitä tässä marjanpoimijoitten tuonnissa Suomeenkin on, on saatu karsittua. Viimeinen vaihtoehto, jos puhutaan luonnonmarjojen poiminnasta, on, että lähdetään rajamaan jokamiehenoikeuksia, koska se voi käydä hyvin nopeasti sitten paikallisen väestön oikeuksien puolelle. Mutta viisumikäytäntö, sen tiukentaminen ja valvominen, voi olla kaikista tehokkain lääke.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! On helppo yhtyä arvon ministerin kehuihin tätä asiakirjaa kohtaan. Se on laaja, mittava ja erittäin perusteltuja esityksiä ehdottava asiakirja. Mielestäni hyvää tässä asiakirjassa on se, mikä aina välillä tuppaa tässä talossa unohtumaan, että tämä asiakirja lähtee siitä, että riistettyä ei syyllistetä, vaan riistäjää.

Tämä pätee varmasti myös näihin marjanpoimijoihin, että tarkoituksena ei varmaankaan ed. Nauclérilla ollut syyllistää marjanpoimijoita, vaan niitä, jotka epäeettisillä ja epämoraalisilla ja usein myös lainvastaisilla keinoilla käyttävät työvoimaa Suomessa. Tämä ei koske varmaankaan rehellistä marjanpoimijayrittäjää eikä rehellistä rakentajaa eikä rehellistä teollisuusfirmaa, mutta itsekin tiedän, että olen syönyt veriappelsiineja, jotka on tuotettu ihmiskaupan uhrien työpanoksilla, olen käyttänyt kahvilapalveluita, joista osa on tuotettu ihmiskaupan uhrien palveluilla, ja olen nähnyt myös kokonaisia teollisuuslaitoksia eteläisessä Euroopassa, joita pyöritetään ihmiskaupan uhrien voimin.

Kuten ed. Nauclér täällä jo totesi, ihmiskauppa on globaali ongelma, joka on osa kansainvälistä rikollisongelmaa. Olen huolestunut siitä, että puhemiesneuvosto on lähtenyt kohtuullisen kapea-alaisesta näkökulmasta valiokuntia valitessaan. Koska jo tässä raportissakin todetaan, että Suomi on lähinnä kohdemaa tai kauttakulkumaa, osaan näistä ongelmista ei pystytä vastaamaan suomalaisen hallintovaliokunnan tai suomalaisen lainsäädännön kautta. Toki toivon, että näillä kahdella valiokunnalla on merkittävä panos siinä, minkälaisia signaaleja lähetämme myös lähtömaassa toimiville ihmiskauppiaille. Itse kuitenkin näen, että tämä ongelma on niin laaja ja niin suuri, että siihen pitäisi myös muutaman muun valiokunnan pystyä sanasensa sanomaan.

Mielestäni, kuten tässä raportissakin todetaan, uhreilla pitäisi olla oikeus muun muassa sosiaali- ja terveyspalveluihin, jotka tukevat heidän selviytymistään tästä tilanteesta ja selviytymistä arjesta sen jälkeen. Väittäisin, että sosiaali- ja terveydenalan ammattilaisilla on vähintäänkin yhtä suuri mahdollisuus kohdata ihmiskaupan uhreja kuin on muilla viranomaisilla. Väitänkin, että sosiaali- ja terveyspuolella olisi suurta hyötyä, jos entistä enemmän panostettaisiin myös siellä ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen.

Kyse on myös siitä, miten me täällä kotimaassamme noudatamme kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia tai kotoista perustuslakiamme käsitellessämme ihmiskauppaa ja ihmiskaupan uhreja ja niitä toimenpiteitä, joita kohdennetaan ihmiskaupan uhreille. Tästä syystä, arvoisa puhemies, ehdotan, että sen lisäksi, että työ- ja tasa-arvovaliokunta saa lausunnot laki- ja hallintovaliokunnalta, lausuntoa pyydettäisiin myös perustuslakivaliokunnalta, sosiaali- ja terveysvaliokunnalta ja ulkoasiainvaliokunnalta.

Lopuksi. Olen erittäin tyytyväinen näihin 27 ehdotukseen, jotka tässä raportissa on lausuttu. Ainut asia, johon olisin toivonut raportoijalta rohkeutta, koska hän vielä silloin istui täällä eduskunnassa ja edusti hallituspuoluetta viime kaudella, asia, josta olen nostanut pitkään Vanhasen ykköselle hattua, oli se, että sillä oli rohkeutta tuoda seksinoston kriminalisointi lakiesityksenä tänne eduskuntaan. Valitettavasti eduskunnan enemmistö laimensi tämän esityksen niin, että kyseisestä laista ei ole edes sitä hyötyä, mitä siitä pitäisi olla ihmiskaupan uhreille. Olen hämmentynyt, että hallituksemme ei ole asiassa toiminut aktiivisemmin, kun muut Pohjoismaat ovat jo selkeästi tällä tiellä. Ruotsissa on jo pitkään ollut lainsäädäntö tältä osin, ja Norja ja Islanti ovat jo seuranneet perässä, ja tietääkseni Tanska on tekemässä tätä lainsäädäntöä.

Olisin tietysti toivonut, että myös tässä raportissa olisi vahvasti signaloitu tämän lainsäädännön tärkeydestä. Kyse ei ole niinkään siitä, mitä täällä tapahtuu, vaan siitä, minkälaisen signaalin me lähetämme niihin lähettäjämaihin niille ihmiskauppiaille. Itse vierailin joitakin aikoja sitten Laosissa, Kambodzhassa ja Thaimaassa niillä alueilla, joista näitä naisia ja tyttöjä lähetetään tänne maihin. Ja kun he saavat käännytyspäätöksen joissain tapauksissa eurooppalaisista maista ja heidän palautettaan omiin kotimaihinsa, niin heillä ei ole minkäänlaista tulevaisuutta omissa kotikylissään. Sen verran rankan stigman tämä ihmiskaupan uhrina oleminen on heihin loppuelämäkseen asettanut.

Merja Kyllönen /vas:

Arvoisa puhemies! Ensi hätään haluan kannattaa edustajakollega Sirnön tekemiä esityksiä näistä lausuntovaliokunnista ja sen jälkeen kiinnittää huomiota muutamiin tärkeisiin asioihin.

Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän kehittäminen nousi tärkeänä asiana esille. Se tosiasia, että jos puhutaan, että Suomessa uhreja on vähän tai niitä ei juurikaan ole, voi myös tarkoittaa sitä, että uhreja ei ole, koska heitä ei kyetä riittävän hyvin tunnistamaan. Myös asia, josta on monta kertaa keskusteltu tässä salissa, Dublin-tapaukset ja lasten etu, ja nyt käy ilmi tästä raportista, että on erittäin huolestuttavia tilanteita alaikäisten turvapaikanhakijoiden oikeuksien toteutumisen osalta ja ennen kaikkea ihmiskaupan uhreina olevien lasten osalta tilanne on vielä vaikeampi. Eli meillä ei suinkaan ole niin yksioikoinen tilanne näitten asioitten suhteen kuin monta kertaa tässä salissa on puheenvuoroja käytetty ja keskusteltu.

Sen lisäksi kiinnitin huomiota viimeisillä sivuilla raportissa olevaan merkittävään asiaan, eli kansallinen ihmiskaupparaportoija toivoo määrärahansa korottamista sekä mahdollisuutta palkata vuosittain ainakin muutamaksi kuukaudeksi yhden henkilön avustamaan vuosiraportin laatimisessa. Tämä on kyllä merkittävä toive nähden sen, että ihmiskaupparaportoija pystyy hoitamaan tehtävänsä riittävillä voimavaroilla.

Raimo Piirainen /sd:

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että tämmöinen kertomus on saatu aikaiseksi ja ennen kaikkea on vielä henkilö, vähemmistövaltuutettu, joka seuraa tätä tilannetta.

Ennen kaikkea kiinnitän huomioni luonnonmarjanpoimijoiden tilanteeseen, joka on ihmiskauppaan verrattavassa tilanteessa, ja myös vähemmistövaltuutettu on ottanut tämän tässä kertomuksessa hyvin esille. Vähemmistövaltuutettu toteaa, että on kiinnittänyt huomiota myös luonnonmarjojen poimijoiden tilanteeseen, ja ennen kaikkea hän on antanut suosituksia huomioida poimijoiden velkaantuminen. Poimijat voivat altistua ihmiskaupalle. Ja tästähän meillä on muutamana syksynä hyviä huonoja esimerkkejä Pohjois-Suomesta ja myös meiltä Kainuusta. Kirjoitin tässä viikko pari takaperin kolumnin ja viittasin tähän marjanpoimijoitten tilanteeseen, niin minuun otti sitten eräs yrittäjä yhteyttä ja halusi keskustella asiasta, ja tässä kesän aikana käydään keskustelu siitä, miten heitä on kohdeltu. Tosin on myönnettävä, että on ihan asiallisiakin yrittäjiä, jotka ovat huomioineet tämän poimijoiden tilanteen.

Täällä kertomuksessa vähemmistövaltuutettu ottaa kantaa kutsujan vastuisiin, että sen on kyettävä kattamaan poimijan matkat ja majoitukset, työvälineet jnp. Mutta kerrotaanko tästä siinä vaiheessa tälle työntekijälle, kun hän on viisumia hakemassa, että hänellä on tietyt kustannukset niistä olemassa? Ja miten sitten, onko huomioitu näitten mahdollisten välittäjäyrityksien jälkikäteen riistäminen? Elikkä tässä on hyvin moniportainen tämä välitysjärjestelmä, tai saattaa olla, ja siitä johtuen ei aina tiedetä, mikä on tämän henkilön todellinen tilanne sitten, kun hän on syksyn ollut poimimassa. Muistelen, että terveydenhoitolainsäädäntö ei koske tällaista lyhytaikaista ja nimenomaan luonnonmarjojenpoimijaa, mutta toivon, että ministeri vastaa myös tähän kysymykseen. Muistaakseni ed. Kyllönen otti myös tämän asian esille. Toivoisin ministeriltä vastausta tähän, voidaanko heitä valistaa, nimenomaan näitä poimijoita, ennen kuin he tulevat Suomeen.

Jouko Laxell /kok:

Arvoisa puhemies! Ihmiskauppa on räikeimpiä ihmisoikeuksien loukkauksia. Ihmiskaupan uhreiksi joutuneilla ihmisillä on suuri riski joutua väkivallan, seksuaalisen ja taloudellisen hyväksikäytön sekä laittomien työsuhteiden kohteiksi. Suomeen suuntautuvan ja Suomen kautta kulkevaan laittomaan maahantuloon liittyvät ongelmat ovat viime vuosina määrällisesti lisääntyneet ja saavat vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden piirteitä.

Europol on arvioinut, että EU:n alueelle saapuvista noin puolesta miljoonasta laittomasta maahantulijasta noin 50 prosenttia salakuljetetaan alueelle järjestäytyneiden rikollisverkostojen toimesta. Myös Suomeen tulevista laittomista maahantulijoista puolet on kuljetettu alueelle organisoidusti. Arvioin mukaan kaikista ihmiskaupan uhreista noin 70 prosenttia on naisia sekä huolestuttava määrä alaikäisiä lapsia.

Rajanveto ihmiskaupan, ihmissalakuljetuksen, parituksen tai prostituution välille on vaikeaa, mutta ei ylivoimaista. Suomessa prostituutioon liittyy viitteitä parituksesta, jossa on usein piirteitä ihmiskaupasta. Ihmissalakuljetus liittyy monissa tapauksissa kaikkiin edellä mainittuihin asioihin.

Arvoisa puhemies! Vuositasolla arvioidaan noin 10 000 naisen myyvän seksipalveluita Suomessa. Lapsi- ja teiniprostituutio ei ole Suomessa laajaa, mutta sen mahdollisuutta ei voi sulkea pois. Lähialueilla eli Venäjällä ja Baltian maissa on lapsiprostituutiota, jolla on tiettävästi myös suomalaista asiakaskuntaa.

Suomessa lasten tai aikuisten elinkauppa ei ole kovinkaan todennäköistä. Sekin mahdollisuus on tietysti olemassa.

Ihmiskaupparaportoija on kiitettävästi arvioinut kolmea keskeistä ihmiskaupan vastaisen toiminnan osa-aluetta: ensiksi ihmiskaupan uhrien auttamista, toiseksi ihmiskaupan uhrien maassa oleskelua, kolmanneksi ihmiskauppaa koskevaa rikosprosessia sekä asiaa koskevien rangaistussäännösten soveltamista. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmää koskevat raportoijan suositukset ovat hyvin perusteltuja, ja pidän niitä toteuttamiskelpoisina.

Sen sijaan en ymmärrä raportoijan suositusta siitä, että ihmiskaupan uhrin yhteistyövaatimus tutkintaviranomaisten kanssa sekä vaatimus siteiden katkaisemisesta yhteiskaupparikoksesta epäiltyyn poistettaisiin lainsäädännöstä. Tämän suosituksen toteuttaminen rajoittaisi merkittävästi ihmiskauppaa koskevien rikosten selvittämistä. Siksi en pidä suositusta hyväksyttävänä enkä toivottavana.

Arvoisa puhemies! Ihmiskaupan rikosprosessin ja rangaistuksiin liittyviä suosituksia pidän hyvinä. Tällaisia ovat koulutetun ja erikoistuneen yksikön perustaminen ihmiskaupparikoksia koskevaa esitutkintaa varten. Yhtä tärkeänä pidän sitä, että esitutkintaviranomaisia, syyttäjiä ja työsuojelutarkastajia koulutetaan ihmiskaupan uhrien tunnistamiseen sekä ihmiskauppaa koskevan rikostutkinnan tehostamiseen. Erityisen tärkeää ihmiskaupan torjumiseksi on ennakko- ja jälkivalvonnan tehostaminen.

Haluan kiittää ihmiskaupparaportoijaa hienosta raportista. Toivon, että raportoijan suositukset otetaan huomioon ihmiskauppaa koskevaa lainsäädäntöä kehitettäessä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hyvät kansanedustajat! Täällä raportin sivulla 7 puhutaan Suomessa esiintyvästä ihmiskaupasta ja mainitaan: "Myös kerjäläisyyden parissa voi esiintyä ihmiskauppaa ja pakkokerjäämistä - -." En tiedä, esiintyykö Suomessa ilmenevän kerjäämisen, joka on lähtöisin lähinnä Bulgariasta ja ehkä ennen kaikkea Romaniasta, piirissä ihmiskauppaa. Mutta kuvittelisin, että se saattaa olla hyvin lähellä silloin, kun on tapahtunut siten, kuin nämä haastatellut Romanian kerjäläiset kertovat, eli että heille on luvattu, että mikäli maksavat kuljetuksesta ja pääsevät Suomeen, niin heillä on Suomessa hyvät mahdollisuudet työllistyä, saada työtä ja sitä kautta ansiota.

Luulisin, että tällaisessa tilanteessa, jossa tietoisesti valheellisilla lupauksilla rahastetaan näiltä ihmisiltä korvauksia kuljetuksista ja saatetaan heidät Suomeen olosuhteisiin, jotka eivät lainkaan vastaa sitä, mitä on luvattu, niin saatetaan olla lähellä näitä ihmiskauppatilanteita.

Oli nyt sitten Suomessa esiintyvässä kerjäläisyydessä, jossa on lähinnä kyse Romanian romaneista, osin Bulgarian romaneista, osin slovakialaisista kerjäläisistä, oli siinä kyse sitten ihmiskaupasta tai ei, niin joka tapauksessa minun mielestäni kerjääminen yleisellä paikalla Suomessa tulisi lailla kieltää.

Miksi? No ensinnäkin siksi, että Suomessa ei kenenkään tarvitse kerjätä henkensä pitimiksi. Meitä edeltäneet sukupolvet ovat tehneet Suomessa ja suomalaisessa päätöksentekoprosessissa, suomalaisissa päätöksentekoelimissä sekä valtiollisella että kunnallisella tasolla, paljon työtä sen eteen, että Suomessa ei olisi senkaltaista lohdutonta köyhyyttä, jonka vuoksi ihmisten pitäisi kerjätä henkensä pitimiksi. (Ed. Söderman: Entäs ruokajonot Helsingissä?)

Kun tähän on päästy, siis on päästy siihen, että Suomessa kenenkään ei tarvitse kerjätä pysyäkseen hengissä, niin tuntuu mielestäni aika järjettömältä, että sitten Suomeen tullaan muista maista, muiden maiden lohduttomista olosuhteista kerjäämään. Minun mielestäni tällaista toimintaa Suomessa ei tarvitse sallia.

Toinen syy, miksi minun mielestäni kerjääminen yleisillä paikoilla tulisi kieltää, on se, että kerjääminen ei ole ihmisarvoinen tapa hankkia elantonsa. Kerjääminen on ihmisarvoa alentava tapa hankkia elantonsa. Ja oleellinen syy kerjäämisen kieltämiseksi on tietysti se, että tämä kerjääminen Suomessa ei ratkaise näiden ihmisten todellisia toimeentulo-ongelmia, jotka ennen kaikkea perustuvat heidän omien kotimaidensa lohduttomaan tilanteeseen heidän osaltaan. Siis kerjäämisen salliminen ei ratkaise näiden ihmisten ongelmia, enkä kuvittele, että kerjäämisen kieltäminenkään ratkaisee näiden ihmisten ongelmia. Siis sitä ei ratkaise kieltäminen, mutta toisin kuin joskus keskustelusta voisi päätellä, sitä ei ratkaise myöskään kerjäämisen salliminen Suomessa. Ratkaisu näiden ihmisten todellisiin ongelmiin voi tulla vain heidän lähtömaissaan, oli tuo lähtömaa sitten Romania, Bulgaria, Slovakia tai jokin muu.

Kun näissä kerjäävissä ihmisissä on pääosin tai lähestulkoon tyystin kyse näiden maiden romanivähemmistöön kuuluvista ihmisistä, on meidän, siis Suomen ja muiden unionin maiden, Euroopan unionin tasolla painostettava näitä lähtömaita, Bulgariaa, Romaniaa, Slovakiaa pitämään parempaa huolta omista kansalaisistaan ja ennen kaikkea kunnioittamaan oman romanivähemmistönsä ihmisoikeuksia ja oikeutta ihmisarvoiseen elämään. Me kaikki olemme voineet nähdä Suomenkin televisiossa dokumentteja, joista näkee, miten lohduttomissa olosuhteissa esimerkiksi Romaniassa ja Bulgariassa romanit joutuvat elämään.

Euroopan unioni on talousyhteisö. Me tänäänkin olemme puhuneet paljon siitä, miten jäsenmaat pyrkivät yhtäältä painostamaan toisia jäsenmaita noudattamaan EU:n yhteisen valuutan edellyttämiä sääntöjä tai miten me olemme valmiit tukemaan muita jäsenmaita niiden taloudellisissa vaikeuksissa.

Euroopan unioni on myös arvoyhteisö. Sen arvoihin kuuluvat ihmisoikeudet. Sen arvoihin kuuluu vähemmistöjen oikeuksien tunnustaminen. Meidän pitää olla valmiita edellyttämään kaikilta unionin jäsenmailta sitä, että nämä kunnioittavat omien vähemmistöjensä oikeuksia ja toimivat näiden vähemmistöjen aseman parantamiseksi.

Suomen romanivähemmistöön kuuluva ja romaniasioissa toimiva Miranda Vuolasranta esitti jossain julkisuudessa, että vanhat EU-jäsenmaat voisivat perustaa rahaston, jolla näiden uusien jäsenmaiden, kuten Bulgarian ja Romanian, romaneja voitaisiin taloudellisesti tukea. Euroopan unionin piirissä on monenlaisia rahastoja, monenlaisiin hyviin tarkoituksiin, mutta en tiedä, että siellä olisi erikseen rahastoa, jolla pyrittäisiin romanivähemmistön asemaa parantamaan eri jäsenmaissa. Minun mielestäni tuollaisen rahaston tarve on ilmeinen. Näiden maiden, Romanian, Bulgarian, oma tahto ja myös ilmeisesti taloudellinen kyky riittävästi parantaa oman romanivähemmistönsä asemaa ei ole riittävä. Ei ole olemassa riittävää tahtoa, mutta ilmeisesti ei myöskään riittävää taloudellista mahdollisuutta oikein kunnolla parantaa näiden ihmisten asemaa, heidän asumisolosuhteitaan, heidän lastensa pääsemistä kouluihin, heidän työllistymistään jne.

Herra puhemies! Lopuksi haluan todeta, että suomalaisessa keskustelussa on aika omituisilla perusteilla mielestäni vastustettu tätä kerjäämisen kieltämistä lainsäädännössä. On esimerkiksi sanottu, että kyseessä on köyhyyden kriminalisointi. En voi tätä perustetta lainkaan hyväksyä. Meillä todistetaan täällä eduskunnassakin harva se päivä ja harva se puheenvuoro, kuinka monta kymmentä tuhatta tai sataa tuhatta köyhää Suomessa taas uusien EU-kriteerien mukaan on. Miten me, jos kiellämme kerjäämisen, miten me muka kriminalisoimme köyhyyden?

Toisaalta on sanottu, että tämä kriminalisointi, siis kerjäämisen kieltäminen yleisillä paikoilla lain nojalla, olisi vastoin perustuslakia, koska se koskee lähinnä tai pääosin vain romaniheimoon kuuluvia ihmisiä, jotka ovat siis tulleet Romaniasta ja eräistä muista maista Suomeen kerjäämään. Tämä tulkinta perustuslaista on minusta lievästi sanottuna omituinen, vaikka sitä ovat Timo Harakan lisäksi esittäneet jotkut perustuslakia harrastaneetkin henkilöt.

Ensinnäkään kieltohan ei koske tietysti pelkästään romaneja. Mutta, jos sanotaan, että se kuitenkin käytännössä koskee pääosin heitä, niin se on vähän samaa kuin meillä sanottaisiin, että on perustuslain syrjintäpykälien vastaista kieltää tyttöjen ympärileikkaus. Sehän koskee myös vain niitä kulttuureja, joissa tyttöjen ympärileikkaus kuuluu kulttuuriperinteeseen tai jossa sitä perustellaan uskonnolla. Voitaisiin sanoa, että se on näistä Afrikan maista, lähinnä kai Afrikan maista, tulevien maahanmuuttajien syrjimistä, jos kielletään tyttöjen ympärileikkaus, ja että tämmöinen kielto kohdistuu syrjivällä tavalla vain heihin.

Edelleen samalla argumentilla voitaisiin sanoa, että jos kielletään moniavioisuus Suomessa, kuten on kielletty, niin sekin on syrjivää lainsäädäntöä, perustuslainvastaista syrjivää lainsäädäntöä, koska se kohdistuu vain niitten kulttuurien edustajiin, joiden kulttuurissa ja uskonnossa moniavioisuus on sallittua. Lähinnä puhutaan ilmeisesti islamilaisista maista tulevista maahanmuuttajista ja heidän kulttuuristaan. (Ed. Mustajärvi: Mites poikien ympärileikkaukset?)

Eli tällä samalla ajattelulla voitaisiin sanoa, että Suomessa on jo nyt hirveän paljon sitten tämmöisiä perustuslain vastaisia ja syrjiviä lainsäädäntöjä, jotka kohdistuvat vain tiettyihin ihmisryhmiin.

Herra puhemies! Kaiken kaikkiaan mielestäni on erittäin hyvä, että sisäasiainministeri Holmlund on asettanut työryhmän pohtimaan tätä julkisen kerjäämisen kieltämistä, ja todellakin odotan, että työryhmä tällä viikolla esittämässään välimietinnössä esittäisi tätä kieltoa. En todellakaan henkilökohtaisesti tiedä, mitä työryhmä on esittämässä.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Se, mitä ed. Zyskowicz edellä sanoi usean lähtömaan ihmisoikeustilanteesta, kun on vaikkapa ihmiskaupasta kyse, pitää paikkansa. Mutta toki varmasti jotakin kertoo myös meidän ihmisoikeustilanteestamme, että Suomi on kohdemaa ja Suomi on kauttakulkumaa. En ole aivan varma näistä ed. Zyskowiczin loppupäätelmistä, sillä en ole ihan vakuuttunut siitä, että suomalainen kerjäämisen kriminalisointi itse asiassa auttaisi romanien tilannetta Romaniassa. (Ed. Zyskowicz: Auttaako salliminen?) Tällä hetkellä olen kuitenkin antanut itseni ymmärtää, että osa siitä rahasta päätyy toki varsinkin kansainvälisen rikollisuuteen, mutta osa saattaa päätyä jopa Romanian romaneille heidän elintasoansa parantamaan Romaniassa. (Ed. Zyskowicz: Eli kerjääminen auttaa heidän tilannettaan Romaniassa?) — Aivan.

Eli tämä tilanne on kahtiajakoinen, enkä ole niin varma, että kriminalisointi todellakaan on tässä se vastaus. Mutta itse asiassa ed. Zyskowiczin puheenvuoro innoitti minut huomioimaan sen, että itse asiassa juuri tämän keissin, tämän kerjäämisen kriminalisoinnin, kohdalla on nyt jo tullut esiin, että romanijärjestöt eli alan parhaat asiantuntijat, jos kyse on romanikerjäläisten oikeuksista tai Romanian romanien oikeuksista, ovat viestittäneet, että he ovat jääneet vallan kuulematta tämän prosessin aikana. Toivon, että tämä työryhmä, jonka ministeri on asettanut, nyt kuitenkin tavalla tai toisella huolehtii siitä, jos ei jäseniksi asti ole romanijärjestöjen edustajia otettu, että ainakin jatkossa heitä hyvin kuullaan. Sillä jos tämä on keissi, jolla ihmiskauppaa Suomessa hoidetaan, olen hyvin huolissani siitä, että nämä itse uhrien edustajat eivät pääsisi osallistumaan tähän keskusteluun.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan kiittää ed. Laxellia hyvästä puheenvuorosta. Toivon, että hänen kaltaisiaan miehiä, jotka uskaltavat puhua maailman naisten ja tyttöjen ihmisoikeuksista noin vahvalla ja vakuuttavalla äänellä, olisi useampia tässä eduskunnassa.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies! Muutamat edustajat kysyivät taas marjanpoiminnan tilanteesta, ja todettakoon siis, että tietysti se, että työskentely tapahtuu viisumeilla, rajoittaa jonkin verran valvontaa ja valvontamahdollisuuksia. Mutta niin kuin todetaan, UM on ohjeistanut siihen suuntaan, että tavallaan tarkastettaisiin, ettei synny sitä velkatilannetta. Mutta jonkin verran siis se, että nämä viisumit rekisteröidään ja niitä seurataan toisella tavalla kuin varsinaisia työlupia, heikentää kyllä näitä jälkivalvontatilanteita.

Monessa yhteydessä on todettu, että tulevaisuudessa on hyvin tärkeää, että silloin, kun työntekijä tulee maahan, hänellä on oikeat tiedot Suomessa työskentelyn ehdoista. Tätä aiotaan vahvistaa nyt lausunnolla olevalla kotouttamislailla. Eri tilanteissa on vahvistettava, että henkilöt tietävät oikeutensa ja myöskin velvollisuutensa työmarkkinoilla. Se voi ehkäistä työhön liittyvää ihmiskauppaa.

Mitä tulee kerjäämiseen, niin ehkä olisi tavallaan rehellistä todeta, että välttämättä kieltäminen ei ratkaise, mutta meidän ei pidä ummistaa silmiämme esimerkiksi siltä vaaralta, että lapset ovat tässä yhteydessä niitä, jotka suorittavat kerjäämisen. Ed. Zyskowicz ja minä olemme moneen kertaan keskustelleet siitä, mitä EU:n tasolla pitäisi tehdä, ja aivan äskettäin tuli yksi artikla 7 — oliko se sitten Euroopan sosiaalirahaston vai rakennerahaston säännöissä — joka mahdollistaa nyt sellaisen EU-rahoituksen, joka auttaa asumisolojen kehittämisessä. Tämä on äskettäin astunut voimaan siinä yhteydessä, kun Romanian asioista keskusteltiin ja oli korkean tason kokous Espanjan Córdobassa muistaakseni.

Mutta tässä on käytettävä sekä porkkanaa että keppiä, kun on aivan selvää, että syrjintää esiintyy myöskin joissakin maissa, ja on luotu sellaisia sääntöjä, että jo olemassa oleviin EU-rahastoihin romanijärjestöillä on ollut vaikeuksia päästä. Siihen ainakin voidaan kiinnittää huomiota ja luoda tulevalla rahoituskaudella sellaisia mahdollisuuksia, että he pääsevät siihen mukaan.

Liittyykö ihmiskauppaa, myöskin Suomessa esiintyvää, kerjäläisyyteen; todella meillä on mahdollisuudet yhteistyöhön, ja toivoisin, että poliisi käyttäisi hyväkseen kaikki eurooppalaiset yhteistyömahdollisuudet, joita heillä on. Käsittääkseni ministeri Holmlundin asettama työryhmä on aika suppea virkamiestyöryhmä, joka tällä viikolla antanee välimietintönsä, jonka pohjalta sitten on mahdollisuus käydä laajempaa keskustelua.

Jacob  Söderman /sd:

Arvoisa puhemies! Silloin kun kommunismi romahti ja yhtäkkiä Eurooppa löysi itsensä yhtenäisenä ja kaikki uskoimme, että nyt siirrymme parempiin ja hyviin oloihin — ja varmaan yleisesti ottaen nyt näin on käynyt — niin silloin syntyi samalla yksi ongelma, joka ehkä on todella hankala ja paha, ja se on tämä ihmiskauppa.

Ihmiskauppaahan tässä teoksessa on kuvattu lähinnä silloin, kun on kysymys tästä naisten hyväksikäytöstä eri tavoilla. Se on Euroopassa erittäin suuri ongelma, ja on oikeastaan hyvin vaikea ymmärtää, että siihen ei pysty paremmin puuttumaan. Ilmeisesti syynä on se, että nämä rikollisjoukkueet, jotka sitä harrastavat, ovat hyvin julmia ja hyvin taitavia, ja näin tässä käy.

Oikeastaan minä pyysin puheenvuoron sen vuoksi, että ed. Ben Zyskowicz nosti kysymyksen tästä kerjäämisestä. Hänen puoluetoverinsa ed. Hakolahan aikaisemmin selitti, että hän teki tällaisen aloitteen nimenomaan tämän keskustelun aikaansaamiseksi, ja minusta tämä keskustelu on hyvin olennainen.

Kun ed. Ben Zyskowicz puhui tästä Euroopan unionista, niin on muistettava, että silloin kun nämä uudet jäsenmaat pääsivät mukaan Euroopan unioniin, niin tutkittiin, että ne täyttävät niin sanotut Kööpenhaminan kriteerit, joissa oli kysymys siitä, että markkinatalous toimii ja on laillinen yhteiskunta mutta myös että noudatetaan ihmisoikeuksia. Silloin oli uhkauksena jopa, että jos ne eivät niitä noudata, niin ne voisi sitten erottaa. Tämä Perusoikeusvirastohan Wieniin oikeastaan perustettiin sen vuoksi, että se voisi valvoa, miten nämä kaikki uudet jäsenmaat noudattavat ihmisoikeuksia ja pitäisikö sitten komission siihen puuttua.

Perusoikeusvirasto on tehnyt tästä romaniväestön kohtelusta näissä muutamissa jäsenmaissa aika paljastavia raportteja, niin että tämä tieto on komission puitteissa. Suuressa valiokunnassa minä olen yrittänyt herättää sen kysymyksen, että Suomen pitäisi nyt vaikuttaa siihen, että komissio ottaisi tämän tilanteen vakavasti ja puuttuisi asiaan, ja suuri valiokunta on pyytänyt valtioneuvostolta selvitystä.

Meillähän on kaksi suurta vähemmistöä, joita on kohdeltu Euroopassa erittäin huonosti. Toinen on juutalaisväestö, jonka kohtelun me tiedämme. Se tällä hetkellä muutamissa jäsenmaissa on tietysti provokaatioiden kohteena, mutta kuitenkin koska juutalaisten tapa elää ja menestyä on vähän toinen, he eivät ole joutunut sellaiseen asemaan kuin mustalaisväestö, joka myös 1930-luvulla joutui kärsimään huomattavasti. Näissä jäsenmaissahan, Romaniassa ja Bulgariassa, joissa näitä on todella paljon, kohtelu on ihan todella heikkoa.

Toivoisin kyllä sitäkin, kun ed. Zyskowiczin puoluetoveri Alexander Stubb on poikkeuksellisen lahjakas ja arvostettu ulkoministeri, että hän voisi myös ajaa tätä asiaa unionissa. Minä näen tässä samanlaisuuden siihen, että unioni ei puuttunut aikoinaan näihin talouskysymyksiin, vaikka oli kaikkien nähtävissä, mikä on tulossa. Tässä nyt on suuri ihmisoikeusongelma, jonka Euroopan neuvosto on kyllä tutkinut, mutta unioni, jolla on mahdollisuuksia puuttua ja valtaa puuttua, ei sitä tee. Minä en tiedä, tarvitaanko siinä rahastoa vai sitä, että nämä jäsenmaat pitäisi nyt kerta kaikkiaan saada ymmärtämään, että tämä on vakava asia.

Sitten tämä kerjääminen on minusta hiukan hankalampi ongelma: pitäisikö se kieltää Suomessa. Kerjääminenhän Euroopassa on yleisesti hyväksyttyä. Kun ed. Ben Zyskowicz sanoi, että se on alentavaa, niin hän ei ole varmaan käynyt koskaan Barcelonassa, jossa kerjääminen on saanut todella korkealaatuisia muotoja. Kerran minä tapasin kerjääjän, joka istui elokuvateatterin edessä aamusella, ja hänellä oli iso kyltti, että hän ei kerjää itselleen vaan koiralleen. Hänen vieressään istui lihava ja kiltin näköinen koira, ja ihmiset antoivat hyvin paljon rahaa. Koko Ramblas Barcelonassahan on täynnä erilaisia kerjääjiä, jotka eri tavoilla kerjäävät. Minusta se, että kerjääminen kiellettäisiin yhdessä unionin jäsenmaassa, olisi kyllä aika outo viesti.

Kerjääminenhän oli kielletty Suomessa irtolaislaissa. Bruno A. Salmiala, IKL:n puheenjohtaja, matkusti Berliiniin aikoinaan tutkiakseen, mitä hyvää kansallissosialismista voisi oppia, ja hän kirjoitti sitten itse kolme lakiehdotusta, joista kaksi olivat irtolaislaki ja alkoholistilaki, joka noudatti silloisia esimerkkejä. Tämä laki, jossa kerjääminen oli kielletty, kumottiin vasta 1970-luvulla. Siihenhän liittyi muitakin, sehän kohdistui myös nimenomaan niin sanottuihin irtolaisnaisiin kaikella julmuudella. Tällä kerjäämisen kiellolla Suomessa on hyvin synkkä menneisyys. Sehän oli järjestyssäännöissä kielletty nimenomaan, jos se on häiritsevää, ja jotain sen tyyppistä ehkä voisi löytää.

Mutta siinä on toinenkin ongelma, ja se on se, että kristinuskohan, meidän protestanttinen kirkko, suhtautuu myönteisesti kerjäämiseen, jopa lähtee siitä, että kerjäävälle ihmiselle pitäisi antaa rahaa, mikä perustuu siis ilmeisesti kirkon käsitykseen, kristinuskoon. Se on aika suuri moraalinen ongelma niille, jotka todella uskovat Kristukseen, että kerjääminen kiellettäisiin.

Kun ed. Zyskowicz sitten puhui tästä, että köyhyyttä ei voi kieltää, niin hän varmaan muistaa Anatole Francen lausuman, että kun nukkuminen Pariisin siltojen alla on kielletty, niin se on täysin tasa-arvoista, koska se on kielletty sekä köyhiltä että rikkailta. Tässähän on vähän sama: suurin osa näistä onnettomista ihmisistä, jotka tänne ovat ajautuneet, ovat ajautuneet siinä uskossa, että he jollain tavalla voisivat turvata elantonsa, ja jos me vastaamme sitten siihen poliisilla ja kielloilla, niin se ei ole kovin humaani tapa. Minusta olisi todella paljon parempi se menettely, että Euroopan unioni, joka muutenkin on moraalisessa alennustilassa tällä hetkellä tämän rahatilanteen vuoksi, että ne todella puuttuisivat niihin asioihin, joihin pitää puuttua.

Tämä ruumiinosien silpomiskeskustelu: ed. Zyskowicz, minä toivon, ettei sitä jatketa tämän asian yhteydessä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Sirnölle vastaan, että en usko, että kerjäämisen kieltäminen auttaa näiden ihmisten todellisissa ongelmissa, mutta en usko myöskään, että kerjäämisen salliminen auttaa heidän todellisissa ongelmissaan, jotka ovat siellä lähtömaassa. Eikä asia ole niin kuin ed. Söderman puheenvuoronsa lopussa vähän antoi ymmärtää, että parempi ratkaisu kuin kieltää kerjääminen on vaikuttaa lähtömaihin, vaan asia on niin, että minun mielestäni kerjääminen pitää kieltää Suomessa ja siitä riippumatta vaikuttaa näiden ihmisten olosuhteisiin siellä lähtömaissa. Voi olla, ed. Söderman, että jossakin on kerjäämisestä tehty taidetta Euroopassa, en tiedä, mutta kyllä minä sanon, että kun Suomessa nämä ihmiset istuvat kylmässä maassa, puolittain makaavat maassa, pyytävät ohikulkevilta ihmisiltä almua, niin ei se mielestäni ole ihmisarvoinen tapa hankkia elantoaan.

Mitä sitten tulee Bulgariaan ja Romaniaan, niin uskon, että Suomi on pyrkinyt vaikuttamaan sekä Euroopan neuvostossa että Euroopan unionissa, jotta ne kohtelisivat omia vähemmistöjään paremmin. Itse olen sitä mieltä ja ed. Söderman varmasti on samaa mieltä, että meillä oli eräänlainen momentum vääntää tästä asiasta siinä vaiheessa, kun nämä maat pyrkivät ja pääsivät eurovapaan unionin jäseniksi. Siinä vaiheessa olisi pitänyt tiukemmin puuttua näiden maiden erinäisiin asioihin, muun muassa vähemmistöjen kohteluun.

Olen huolissani siitä, että esimerkiksi Unkarissa viime vaaleissa menestyi aika hyvin puolue, joka on avoimen rasistinen, avoimesti oman maansa romaneja ja juutalaisia vastaan. Kyllä mielestäni Euroopan unionille arvoyhteisönä sopii erinomaisen hyvin se, että se pyrkii vaikuttamaan jäsenmaihin, kuten ed. Södermankin täällä totesi, ihmisoikeuksien turvaamiseksi myös näiden maiden vähemmistöille.

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos ensin otetaan tämä kysymys muista jäsenmaista, niin minä luulen, että on huomattavasti viisaampaa lähettää ankarassakin muodossa unionille viesti, että me vaadimme, että nämä jäsenmaat, jotka rikkovat ihmisoikeuksia, kohtelevat vähemmistöjään kunnolla ja puuttuvat asioihin määrätietoisesti ja että unioni seuraa sitä ja jopa uhkaa erottamisella kuin se, että me yhtenä ainoana jäsenmaana kieltäisimme kerjääminen muutamien romanien vuoksi. (Ed. Zyskowicz: Eivät nämä ole vaihtoehtoja!) — No, ne on kyllä ihan selvästi vaihtoehtoja. (Ed. Zyskowicz: Eivät todellakaan!) — Euroopassa on viisaita ihmisiä, jotka seuraavat jäsenmaita, ja minä en haluisi isänmaastani antaa semmoista totalitääristä kuvaa kuin ed. Zyskowicz lähes kaikissa asioissa yrittää antaa.

Toinen on sitten tämä tulkintakysymys: leipäjonot, leipäjonot Helsingin alueella. Ne ovat kerjäämistä. (Eduskunnasta: Eivät he kerjää bussipysäkillä!)

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Zyskowiczin kanssa olen siinä samaa mieltä, että Suomellakin ja myöskin muilla EU-mailla olisi ollut vaikuttamisen paikka silloin, kun Bulgarian ja Romanian jäsenhakemuksia arvioitiin. Silloin jo olivat nähtävissä nämä ongelmat.

Työelämä- ja tasa-arvovaliokunta vieraili noihin aikoihin juuri paikan päällä kummassakin maassa, ja kyllä siellä saattoi havaita sen, että poliittinen eliitti siellä juhli tulevaa jäsenyyttä, mutta tavallinen kansa ei ollut niinkään varma, niin että kyllähän tässä on semmoinen analogisuus tämän Välimeren maiden valtiontalouden tilanteen kanssa, ennen kaikkea Kreikassa. Kaikki näkivät ongelmat, mutta ei ollut tahtoa, ei halua puuttua siihen ongelmaan, ja nyt sitten korjataan niin taloudessa kuin tässä romaniongelmassakin sitä satoa, mikä on osin meidän itsemmekin aiheuttama.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Vähemmistövaltuutettu lähtee siitä, että ihmiskaupan uhreja ei saisi käännyttää takaisin Suomesta, ja en ole aivan vakuuttunut siitä, onko tämä kanta perusteltu ja oikea. Jos ajatellaan ihmiskauppaa, se syntyy sillä tavalla, että annetaan väärä kuva uhrille siitä, että eldorado on Suomessa tai siellä on hyvinvointia. Sitten kun ihminen lähtee liikkeelle, hän maksaa, hän joutuu riippuvaiseksi ihmiskaupan järjestäjästä. Loppujen lopuksihan on kysymys siitä, että henkilö joutuu arvioimaan, tuleeko hänestä uhri, kannattaako lähteä vai eikö kannata. Jos tiedetään, että loppujen lopuksi kuitenkin saa jäädä sinne tavoitemaahan, niin se merkitsee jo hyvin usein sitä, että arvioidaan, että ehkä sittenkin kannattaa lähteä ja maksaa.

Jos sen sijaan tiedetään, että palautetaan välittömästi, niin se hyvin helposti merkitsee sitä, että arvioidaan, että kun kuitenkin joka tapauksessa tulee takaisin, rahansa menettää, siitä ei ole mitään hyötyä, se johtaa siihen, että arvio on se, että missään tapauksessa ei kannata ajautua ihmiskaupan uhriksi. Luulen, että tässä suhteessa pitäisi miettiä kyllä vakavasti sitä, että nopeasti palautetaan ja kaikki tietävät sen ja sillä tavalla päädytään tilanteeseen, että ihmiskaupan välittäjien on vaikeampi löytää kaiken kaikkiaan uhria.

Mitä tulee tähän kerjäämiseen, niin täytyy sanoa, että tältä osin tilanne on se, että se alkaa olla häiritsevää ja se alkaa olla aika aggressiivista suurissa kaupungeissa Suomessa. Tietysti siinä tilanteessa jollakin tavalla pitää pyrkiä puuttumaan tähän ongelmaan. Olen samaa mieltä kuin ed. Söderman sanoi, että tietysti EU:n pitää pyrkiä vaikuttamaan erityisesti Bulgariaan ja Romaniaan tässä suhteessa. Joka tapauksessa se on ensisijainen keino, mutta se ei missään tapauksessa saa sulkea pois sitä, etteikö muitakin keinoja tässä suhteessa voitaisi käyttää.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Tähän kysymykseen köyhyyden kieltämisestä. Täällä on todettu, että sitä on mahdoton kieltää, ja se on selvä. Nyt halutaan kieltää sitten kerjääminen. Jos olisi kielletty 1800-luvun puolenvälin Suomessa, niin varmasti se olisi johtanut vielä paljon suurempaan kuolemiseen, (Ed. Zyskowicz: Tässähän se juju juurin onkin!) kuin tapahtui. Myöskin 1930-luvulla pitkin Suomen teitä kulkivat ihmiset kerjäten leipäänsä syvän laman aikana. Se kuului myös muiden kuin romaniväestön tapaan pysyä hengissä, ed. Zyskowicz, pysyä hengissä. (Ed. Zyskowicz: Niin nykyään ei tarvitse!)

Kun täällä häiritsevät joitakin meitä ne hahmot polvillaan tai pitkällään tuolla Rautatieaseman kulmalla, Stockmannin kulmalla, niin kyllä he häiritsevät etenkin sitä huonoa omaatuntoa, sitä että tämä maailma on niin epätasa-arvoinen, että on niitä köyhiä, joiden on kerjättävä, ja niitä, jotka kärsivät ylellisyyden tuomista ongelmista, elintasosairauksista, tai jotka eivät viihdy edes kuluttamalla päivittäin liikaa. Se, että todellisuus tulee meidän luoksemme Helsinkiin, se on häiritsevää, ed. Zyskowicz ja ed. Sasi. Se on kuitenkin tämän EU-alueenkin todellisuutta. Jos me kiellämme sen, niin me emme kuitenkaan pysty muuta kuin poistamaan sen silmistämme. Itse se ongelma ei häviä. Sen takia vaikutus ja yhteydenotto EU:n suuntaan on tärkeätä.

Yleensä ihmiskauppaan vielä, puhemies, niin kaikki sen muodot Suomesta pitää poistaa, meidän omalla toiminta-alueellamme, missä voimme vaikuttaa. Se on äärimmäisen halventava asia, ja niin kun ed. Nauclér sanoi, sen juuret ovat orjuudessa, orjakaupassa.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Tiusasen puheenvuoron alkuosa juuri vahvisti sen, mitä sanoin. Suomesta on kehitetty meitä edeltäneiden sukupolvien työllä hyvinvointiyhteiskunta, jossa kenenkään ei tarvitse kerjätä pysyäkseen hengissä. Tämä on totuus. Ja on mielestäni jotenkin älytöntä, että tällaisessa tilanteessa me sitten sallisimme, että muualta, meitä köyhemmistä maista, tullaan Suomeen nimenomaan ja varta vasten kerjäämään ja kerjäämisellä toimeen tulemaan.

Kun sanoitte, että jos kerjuu kielletään, niin se vaan siirretään pois silmistä. On kai maailma täynnä köyhiä ja hädänalaisia ihmisiä. Emme me myöskään Pietarin katulapsia halua tänne kerjäämään, emme Bangladeshin lapsityöläisiä tai muita. Me pyrimme auttamaan heitä niissä maissa niillä keinoin, mitä meillä on, kehitysyhteistyö ja muunlainen suora apu esimerkiksi lähialueyhteistyössä. Se on ratkaisu näiden maiden köyhyyteen, ei suinkaan se, että ne ihmiset sieltä tulevat Suomeen kerjäämään.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Zyskowicz, nythän ei haluta kai kieltää kerjäämistä vain Romaniasta, Bulgariasta, Slovakiasta tulevilta romaneilta, vaan yleensäkin kieltää kerjääminen. Ja Suomessa kuitenkin tapahtuu käytännössä saman tyyppistä, niin kuin täällä mainitut leipäjonot. Ihmiset asettuvat jonoon ja odottavat hyvinkin huonoissa olosuhteissa. Sataa räntää, on kylmä, ja siellä seistään usein hyvinkin pitkään, jotta saadaan sitten tällainen apu, jota voi verrata siihen apuun, kun muutama euro kolahtaa päivässä johonkin astiaan, joka on tämän kerjääjän edessä. Mielestäni tämä kieltoasia ei ole järkevä. Järkevää on todella painottaa ja painostaa niitä maita kuten Romaniaa ja Bulgariaa. Ja kuka mahtoi olla komissaarina, ed. Zyskowicz, silloin, kun tämä päätös tehtiin, että ne tulivat mukaan unioniin, nämä maat? (Ed. Zyskowicz: Ovatko kieltäminen ja näiden maiden painostaminen vaihtoehtoja?)

Jacob Söderman /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kerjääminen yleensä ei ole kiellettyä Euroopassa, niin että Suomi ei vedä puoleensa ketään sen vuoksi, että täällä kerjäämistä ei ole kriminalisoitu. Mutta jos me nyt rupeaisimme tekemään sitä pykälää, niin kyllä minä ihmettelen kovasti, miten se voitaisiin tehdä niin, että nämä leipäjonot sitten erotetaan siitä. Pitäisikö sitten sanoa, että tämä on semmoinen kerjäämispykälä, jota ei sovelleta suomalaisiin? Ne leipäjonot nyt valitettavasti ovat todiste siitä, että tässäkään yhteiskunnassa ei kaikilla mene hyvin.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri Astrid Thors

Arvoisa puhemies, värderade talman! Meillä on Euroopassa muutamia maita, joissa kerjääminen on kielletty, muun muassa Isossa-Britanniassa 1800-luvulta. Tarkoitus oli silloin estää Napoleonin sotien veteraaneja kerjäämästä, koska siitä muodostui suuri ongelma. Käytännössä todetaan kuitenkin, että tällä hetkellä sitä säännöstä käytetään lähinnä ulkomaalaisia vastaan, mutta ei narkomaaneja vastaan. Monessa maassa kerjääminen liittyy hyvin vakavasti huumeiden väärinkäyttöön, ja ihmiset ovat sillä tavalla uhriutuneet, että heistä on tullut orjia.

Toisaalta sitten on maita, joissa seurataan esimerkiksi EU:n vapaata liikkuvuutta tarkemmin sillä tavalla, että jos on oleskellut enemmän kuin kolme kuukautta maassa ja saa elantonsa lähinnä kerjäämällä, niin se on myöskin käännyttämisperuste — muutama esimerkki, mikä tilanne on. Muissa Pohjoismaissa ei kerjääminen ole kyllä kiellettyä.

Mutta sitten ed. Sasille tästä, että seksiuhreja käännytetään rajalta välittömästi tällä hetkellä. Valitettavasti myöskin viranomaisten, muiden kuin ihmiskaupparaportoijan, tietoon on saatettu, että nyt kun esimerkiksi seksin ostoa kieltävä lainsäädäntö on saatettu voimaan useimmissa maissa, on meidän rajalle tullut ihmisiä, jotka ovat olleet jo orjia, mutta heidän uhriutumistaan ei ole havaittu, kun heidät on käännytetty pikaisesti rajalla. Ihmetelkäämme, mikä on se tilanne sitten, kun he palaavat kotimaahansa, esimerkiksi Nigeriaan.

Tärkeämpää on tehdä hyvää yhteistyötä näitten lähtömaitten kanssa. Suomi on muun muassa tukenut Nigerian ihmiskaupanvastaista toimistoa, ja todella hyvää työtä on saatu aikaa sitä kautta.

Sitten tietenkin on näin, että häiritsevä ja agg-ressiivinen kerjääminen on sellaista, mihin jo tällä hetkellä voi puuttua.

Lopuksi, Romanian ja Bulgarian tilanteesta. Myönnettäköön se, että esimerkiksi mielessäni kävi, olisiko pitänyt äänestää heidän jäsenyyttään vastaan silloin aikoinaan nimenomaan tästä syystä. Mutta käytyämme pitkiä keskusteluja niitten maitten edustajien kanssa todettiin kuitenkin, että jos tämä olisi ollut se syy, jonka takia Bulgaria ja Romania eivät olisi päässeet EU:n jäseniksi, niin kyllä syrjintä olisi mahdollisesti ollut niissä maissa entistä suurempaa.

Eduskunnan ja meppien aktiivisuuden kautta saimme kuitenkin joitakin valvontamenettelyjä käyttöön ja myöskin niitä välineitä, mihin ed. Söderman viittasi. Myönnettäköön näin julkisesti, että jokainen meistä kävi sellaista pohdintaa, mutta yksi syy, miksi ihmisoikeusjärjestöt myöskin vetosivat sen puolesta, että emme sanoisi "ei" tälle jäsenyydelle, oli nimenomaan tämä, että ehkä det bästa skulle ha blivit det godas fiende.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ministerin puheenvuoroon haluaisin vain kommentoida sen, että kun tein järjestyslakialoitteen kerjäämisen kieltämisestä, niin silloin selvittelin maita, missä kerjääminen on kielletty, ja Tanska on kyllä sellainen Pohjoismaa, jossa kerjääminen on käsitykseni mukaan kielletty, ellei kielto ole ihan muutama kuukausi sitten sieltä poistunut.

Toinen merkittävä seikka, joka on hyvä tiedostaa, on se, että hyvin monessa EU-maassa järjestyssäännön perusteella — siellä on olemassa siis järjestyssäännöt, jotka meilläkin aikanaan oli — monessa kaupungissa on ollut mahdollista kieltää kerjääminen. (Ed. Rajamäki: Näin olisi tullut olla meilläkin!) Se olisi kenties ollut se, mikä olisi meilläkin ollut se oikeampi tapa tehdä aikanaan 2003, kun järjestyslakia muutettiin. (Ed. Rajamäki: Juuri näin!)

Mutta kuten totesin, tulin vasta nyt saliin, en ollut tässä muussa debatissa. Mutta kun tein taustatyötä tämän lakialoitteeni eteen, niin silloin Tanska nousi esille. Samoin Norjassa käydään tällä hetkellä kovaa keskustelua siitä, tulisiko mennä tällaiseen järjestyssääntömalliseen toimintaan.