Täysistunnon pöytäkirja 69/2010 vp

PTK 69/2010 vp

69. MAANANTAINA 21. KESÄKUUTA 2010 kello 12.04

Tarkistettu versio 2.0

8) Hallituksen esitys laeiksi järjestyslain 22 §:n, järjestyksenvalvojista annetun lain ja yksityisistä turvallisuuspalveluista annetun lain muuttamisesta

  jatkui

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Esitys on osa yksityisen turvallisuusalan lainsäädännön kokonaisuudistusta. Tämä uudistus toteutetaan kahdessa osassa.

Tässä ensimmäisessä osassa merkittävin muutos tulee järjestyslain 22 §:ään, ja se koskee järjestyksenvalvojan asettamista merkityksellisemmältä osalta. Tämä hallituksen esitys on oikein hyvä, ja itse asiassa se vahvistaa vain nykytilaa ja sitä tilaa, että ne toiminnot, joita tänä päivänä vartijat tekevät esimerkiksi terveys- ja sosiaalihuoltoalan toimipisteissä, sairaaloissa, terveyskeskuksissa ja muualla, voidaan nyt sitten siirtää järjestyksenvalvojien tehtäväksi sillä tavoin, että nuo vartijat, jotka aiemmin ovat olleet tekemisissä vain ja ainoastaan omaisuuden suojaamisen kanssa ja henkilösuojaamisen kanssa, saavat hieman lisää oikeuksia ja pystyvät muun muassa sitten suojaamaan tarkemmin, tai pitämään järjestystä sananmukaisesti yllä.

Ensimmäisessä käsittelyssä täällä — itselläni ei ollut mahdollisuutta käyttää puheenvuoroa silloin — oli esitetty joitain arvioita siitä, että tähän kätkeytyisi jotain mystiikkaa. Kuten tuossa totesin, se ei ole sen kummallisempaa kuin että nyt nuo vartijat, jotka todellakin tehtävänsä ja lainsäädännön mukaan voivat vastata vain ja ainoastaan tuosta omaisuuden suojasta ja erityisten henkilöiden suojasta, voivat sitten tämän lain hyväksytyksi tultua vastata myöskin yleisestä järjestyksenpidosta noissa kyseisissä paikoissa.

Pidän erittäin tärkeänä ja hyvänä sitä huomiota, jonka perustuslakivaliokunta on tehnyt siitä, millä tavoin erityisesti pitää rajata ulos esimerkiksi koulukodit ja muut vastaavat, koska nekin ovat sosiaalihuollon alaisia paikkoja. Miksi tähän on tultu? Se on valitettava kehitys siitä, mitä meidän yhteiskunnassa terveydenhuoltoviranomaisetkin joutuvat kokemaan. Väkivallalla uhkaaminen ja erilaiset väkivaltatilanteet ovat arkipäivää, ja on aivan selvää, että vartijat tänäkin päivänä voivat puuttua jokamiehenoikeuksilla näihin, mutta nyt tämä muutos tekee sen lain mukaan myöskin mahdolliseksi.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! Niin kuin ed. Hakola tuossa puheenvuorossaan totesi, niin edellisen kerran, kun tästä uudistuksesta salissa keskusteltiin, aika vahvasti tähän heiteltiin erilaisia epäilyjä siitä, miten tämä tulee mullistamaan suomalaista yhteiskuntaa ja sitä totuttua perusperiaatetta, että turvallisuuden ylläpito perustuslain mukaan kuuluu viranomaisille, ja tästä lähestymiskulmasta tässä salissa keskusteltaessa lähestyttiin. Mielestäni tämä on ihan hyvä esitys, niin kuin ed. Hakola toi esille, että järjestyksenvalvojien toimintaa tuodaan nyt joukkoliikenteen kulkuneuvojen ja liikenneasemien sekä kauppakeskusten lisäksi myös terveyden- ja sosiaalihuollon toimipisteisiin, lentopaikkoihin ja satamiin, näin siis poliisin avuksi vastaamaan järjestyksestä ja turvallisuudesta. Esitys on osa tuota kokonaisuudistusta, jonka toinen osa on tarkoitus tuoda meidän käsiteltäväksemme vielä tulevana syksynä tämän vuoden aikana, ja näin saadaan tuo asia myös kokonaisuutena eteenpäin.

Ehkä merkillepantavaa, mitä itse jäin miettimään, on se, että jotain suomalaisessa yhteiskunnassa on silloin vialla, kun tarvitaan tämän tyyppistä suojausta. Niin kuin tässä valiokuntakäsittelyssä laajasti on esille noussut, terveyden- ja sosiaalihuollon toimipisteiden sisällyttäminen tämän lain soveltamisalaan merkitsee olennaisempaa soveltamisalan muutosta. Valiokunta totesi, että "valitettava kehitys yhteiskunnassamme on johtanut siihen, että väkivallalla uhkaaminen ja myös väkivaltatilanteet ovat lisääntyneet esimerkiksi terveyskeskuksissa, sairaaloissa sekä Kansaneläkelaitoksen asiakaspalvelutiloissa". Tietysti se on aika iso muutos suomalaisessa yhteiskunnassa, että sellaisissa paikoissa, jotka perinteisesti on tunnustettu ja tunnettu turvallisiksi, tänä päivänä joudutaan pelkäämään, ollaan sitten asiakkaina tai työntekijöinä siellä. Siinä mielessä tämä uudistus on myös ihan tarpeeseen tuleva mutta toisaalta myös valitettava.

Niin kuin ed. Hakola puhui tuossa vartijoiden toiminnasta ja sen laajentamisesta nyt sitten järjestyksenvalvojien kautta myös tähän turvallisuuspuoleen, on varsin perusteltua, että nyt kuitenkin tämän uudistuksen voimaantulon jälkeen seurataan järjestyshäiriöiden kehitystä näissä paikoissa, joihin voidaan asettaa järjestyksenvalvojia, ja laajemminkin yhteiskunnassa, ja sen jälkeen voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, niin kuin perustuslakivaliokuntakin tätä asiaa käsitellessään totesi.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Kun tätä järjestyslakia ja siihen liittyviä lakeja käsiteltiin valtiopäivillä, muistaakseni 2002, koska ne ovat 2003 tulleet voimaan, niin muistan, kun valiokunnassa silloisen ed. Aittoniemen kanssa tätä pohdimme ja totesimme, että tämä on kyseenalaista kehitystä, että virkavallan käyttö siirtyy valtion tehtäväkentän ulkopuolelle yksityiselle taholle. Silloin rajattiin aika tarkkaan se, että sitä ei päästetty menemään liian pitkälle, ja näin valiokunnatkin silloin asiassa päätyivät siihen. Silloin kyllä jo arvelimme, että kun sille tielle lähdetään, niin näin siinä käy kuin nyt on sitten käymässä, eli yksityiset yritykset alkavat käyttää virkavallalle, joka kuuluu periaatteessa valtiolle, kuuluvia valtuuksia. No, tällä tiellä ollaan, ja yksi syy on se, että meillä ei ole valtio huolehtinut näistä turvallisuustehtävistä niin kuin valtion kuuluisi. Niistä on tingitty jatkuvasti, ja tällä tiellä ollaan.

Toinen kysymys tässä yhteydessä tosiaan herää, mikä edelläkin todettiin, eli miksi meillä turvattomuus on niin paljon kasvanut sosiaalitoimistoissa ja monessa muussa paikassa? Se kertoo siitä, että ihmisten arvot ovat muuttuneet, yhteiskunnan arvot ovat muuttuneet, lähimmäisen kunnioitus on heikentynyt, ja sitten ihmisillä on tavattoman paljon taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä ongelmia. Ja ne ongelmat sitten kärjistyvät niin, että ilmenee tällaista käyttäytymistä, johon pitää tällä tavalla puuttua varsin laajalla arsenaalilla. Se on valitettavaa, (Puhemies: 2 minuuttia!) ja näihin syihin pitäisi kyllä voimallisemmin puuttua.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täytyy nyt ensinnäkin todeta heti ed. Kankaanniemelle, että ei tässä ole mikään uusi aika alkamassa. Minä tulin poliisiksi vuonna 1988 tänne Helsinkiin, ja säännönmukaisesti kymmeniä kertoja illassa kävivät poliisipartiot Helsingin eri terveysasemilla hakemassa päihtyneitä pois erilaisista syistä. Yleensä siihen liittyi jonkin näköistä aggressiivisuutta. Eli se ajanlasku, minkä minä tunnen ainakin siltä ajalta: ei tässä nyt hirveästä muutoksesta ole kysymys.

Todella tärkeää on myös huomata se, niin kuin totesin omassa puheenvuorossani, että vartijat ovat siellä olemassa nyt jo ja sitten he saavat vähän lisää oikeuksia, ja tämä nyt käsittelyssä oleva muutos liittyy siihen. Ymmärrän kyllä sen, ja poliisimiehenä olisin mielelläni minäkin näkemässä, että kaikilla olisi töitä, että jokaisessa sairaalassa voisi olla säännönmukaisesti poliisi paikalla, mutta se nyt ei kyllä varmastikaan ole millään tavoin mahdollista.

Kuten totesin, tänä päivänä ehkä se kokonaisuus, mikä tässä on, liittyy hyvin voimakkaasti alkoholikäyttäytymiseen, päihteiden mukaantuloon, elikkä puhutaan siitä, että muun muassa amfetamiinin käyttäjiä, jotka ovat tunnetusti hyvin aggressiivisia, hakeutuu enemmän ja enemmän päivystyspoliklinikoille. Täytyy myöskin muistaa niiden vartijoiden osalta, jotka siellä työskentelevät tälläkin hetkellä, että on aivan selvää, että jos siellä jotain sellaista tapahtuu, mikä vaatii väliintuloa, niin kyllähän he jokamiehenoikeuksin toki näihin voivat puuttua, koska hengen ja terveyden suojaaminen on kuitenkin se ensisijainen suojeluhyve, mitä tällä hetkellä voi ihan jokainen kansalainen tehdä.

Timo Heinonen /kok:

Arvoisa puhemies! En aivan ed. Kankaanniemen puheenvuorosta nyt ymmärtänyt, arvosteliko hän sitä, että poliisiresursseja on Suomessa liian vähän, vai sitä, että yhteiskunta on päästetty sellaiseen tilanteeseen, että tällaisia väkivallan uhkia ja tilanteita syntyy niissäkin paikoissa, jotka ennen on koettu turvallisiksi. Tämä on varmasti sellainen asia, jota pitää vakavasti pohtia. Niin kuin tiedämme, nuo koulusurmatapaukset (Ed. Rönni: Te olette laskeneet kaikki rosvot vapaaksi!) ovat oma osoituksensa siitä, että varmasti tällaiseen pahoinvointiin, mitä yhteiskunnassa on, pitää aivan eri lailla puuttua. — En ymmärtänyt oikein, miten ed. Rönnin välihuuto nyt on tähän asiaan liityksissä, kun tämän tyyppisissä paikoissa tehdään yllättäen, ollaan sitten huumeiden vaikutuksen alaisena taikka muuten sairaita ihmisiä, niin ei siinä ole yhteyttä siihen, että he olisivat vankilaan kuuluvia. Valitettavasti sen jälkeen, kun tällaista pahoinvointia tapahtuu ja rikkeitä tapahtuu, niin he ovat sitten sitä ainesta.

Ed. Kankaanniemi vähän kyseli tässä poliisin perään, mutta kyllä voisi mielestäni sitäkin miettiä, onko se tarkoituksenmukaista, että Suomessa mentäisiin sen tyyppiseen järjestelmään, että jokaisessa koulussa olisi poliisi paikalla ja jokaisessa terveyskeskuksessa olisi poliisi paikalla. Minä itse uskon siihen, niin kuin valiokuntakin on todennut, että näiden järjestyksenvalvojien läsnäolo on omiaan ennalta estämään häiriötilanteita. He voivat tarvittaessa välittömästi ryhtyä toimenpiteisiin järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi sekä rikosten estämiseksi, ja odottavat sitten sitä, että virkavalta saapuu paikalle. En jaksa uskoa, että sellaista järjestelmää Suomessa saataisiin aikaiseksi, että meillä olisi jokaisessa koulussa ja jokaisessa terveyskeskuksessa oma poliisi. Minun mielestäni se ei edes olisi järkevää.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ei voi olla järkevä tavoite, että meillä olisi jokaisessa sairaalassa, jokaisessa terveyskeskuksessa ja jokaisessa koulussa vartija. Tämä vartijoiden yleistyminen ei ole hyvä asia huolimatta siitä, että me olemme jo voineet kauan seurata Yhdysvalloissa näin olevan, että siellä ovat nämä vartijat osa poliklinikan väkeä. Kuitenkin sairaalaympäristö on sen tyyppinen, että siellä vartijan liikkuminen ja oleminen ikään kuin osana henkilökuntaa ei ole toivottavaa.

Siitä huolimatta, että — täällä aivan oikein todettiin — päihtyneiden potilaiden osuus päivystyspoliklinikalla saattaa olla viikonloppuisin 80 prosenttia kaikista potilaista, se tuo toki ongelman. Mutta tilanteen ratkaiseminen sillä, että siellä on vartijamerkein ja muutenkin vartijan voimavaroin, kaasuasein ja muuten liikkuva vartija, tuo vähän epähoidollisen vaikutelman siihen ympäristöön, ja se ei välttämättä ole hyvä. Aikaisemmin tietysti kutsuttiin poliiseja paikalle, mutta pääosan vastuusta hoitivat yleensä miespuoliset lääkintävahtimestarit, ja sitten poliisi kutsuttiin yleensä hakemaan asiakas säilöön. Tämän tyyppinen tilanne on tietysti parempi kuin se, että siellä on sitten sellainen leveäharteinen mies, jonka selässä lukee isoin kirjaimin "vartija" ja joka tuijottelee siellä nurkassa. Näin se tällä hetkellä monessa paikassa jo on.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Heinoselle pieni tarkennus siitä välihuudosta: Tarkoitin sillä sitä, että teidän, tämän hallituksen, toimesta on poistettu sakon muuntorangaistus. Se on poistettu nimenomaan niitten kohdalta, jotka tätä häiriköintiä ovat tehneet. Tämä porukka tietää tasan tarkkaan, että poliisin kirjoittamilla lapuilla ei ole mitään merkitystä, niistä ei tarvitse välittää. Niistä ei joudu minkäänlaiseen vastuuseen, kun on riittävän kauan häiriköinyt eikä mitään ulosmitattavaa ole eikä muuta, niin se on mennyttä ja ollutta, ja se on nimenomaan tämän vihreän oikeusministerin ja teidän kokoomuksen yhteisen diilin kanssa tehty hyvä päätös, jossa tämä koko kuvio on tehty. Tätä tarkoitin tällä kommentillani.

Juha Hakola /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt on kyllä aivan pakko todeta ed. Tiusaselle, kun te perustelitte, että sairaalan maailmaan ei tänä päivänä kuulu vartija ja aiemmin siellä toimivat nämä lääkintävahtimestarit. Haluan vain tietää teiltä kyllä- tai ei-vastaukset. Oletteko sitä mieltä, että tästä eteenpäin paras turva on lääkintävahtimestari? Onko lääkintävahtimestarin koulutus se, joka nämä kaikki mahdolliset häiriötekijät, huumepsykoosissa tai alkoholipsykoosissa olevat henkilöt, rauhoittaa, ja lääkintävahtimestariko on se, joka teidän mielestänne terveydenhuoltoalan ammattilaisena on se, joka pitää tästä eteenpäin turvallisuutta yllä näissä terveydenhuollon pisteissä? Tähän vastaus "kyllä" tai "ei", ja voitteko perustella sen jälkeen.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Hiukan tätä asiaa pitää avata. Jos ajatellaan esimerkiksi vankilamielisairaalaa, niin siellä hoidosta vastaavat useimmiten nimenomaan lääkintävahtimestarit, (Ed. Hakola: Käykö vankilamielisairaalassa potilaita päivystyksessä?) joidenka koulutuksessa on nimenomaan se, mitenkä suhtaudutaan väkivaltaisiin potilaisiin tai asiakkaisiin. Sama koskee yleensä mielisairaaloita. Ei niissä vartijat hoida niitä potilaita, vaan heidät hoitaa lääkintävahtimestarit taikka mielisairaanhoitajat.

Sanoin niin, että sairaalaympäristössä olisi lääketieteellisesti ja hoidollisesti — käytin sanaa "hoidollisesti" — parempi ratkaisu, että turvallisuudesta voisivat vastata miespuoliset lääkintävahtimestarit. Heillä on myös lääketieteellistä koulutusta, hoidollista koulutusta, terapiakoulutusta, eikä niin, että pamppu on se ainut ase tai sitten, jos on silmäsairaudesta kysymys, annetaan kaasua silmiin.

Raimo Piirainen /sd:

Herra puhemies! Ihan näin käytännön tasolla oikeastaan hyvä esimerkki tästä, mitenkä vartijoista koulutetuille järjestyksenvalvojille voidaan antaa lisää valtuuksia, löytyy tuosta Helsingin rautatieasemalta. Kun siellä on vartijahenkilöitä, niin heillä ei ole oikeutta poistaa esimerkiksi sieltä aseman sisältä ylimääräisiä henkilöitä, ja varsinkin jos nämä aiheuttavat häiriötä mutta eivät käy kenenkään käsiksi, niin vartijoita he eivät tottele, he tietävät sen, että vartijoilla ei riitä oikeudet. Kun he ovat saaneet tämän järjestysmieskoulutuksen, niin sen jälkeen heillä on oikeus myös viedä. Tässä on monta kertaa nähnyt sen esimerkin, että vartijoita ei uskota, mutta kun poliisit tulevat paikalle, niin silloin he lähtevät karkuun, he tietävät, että poliisilla on erilaiset oikeudet. Nyt vahvistetaan tässä nimenomaisessa laissa nimenomaan näitten vartijoitten oikeutta toimia.

Keskustelu päättyi.

​​​​