Täysistunnon pöytäkirja 7/2008 vp

PTK 7/2008 vp

7. KESKIVIIKKONA 13. HELMIKUUTA 2008 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

3) Stora Enso Oyj:n tehtaiden lopettaminen ja valtion omistajapolitiikka

 

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Oppositio on tehnyt välikysymyksen valtionyhtiöiden omistajapolitiikasta valtion osakkuusyhtiön Stora Enso Oyj:n tekemien tuotannon supistamispäätösten vuoksi.

Maailmantaloudessa palaset toisensa jälkeen menevät uusiksi. Globalisaatiossa entisiä kehitysmaita muuttuu uusiksi taloudellisiksi ja poliittisiksi mahdeiksi. Moni kehittynyt maa sen sijaan yrittää ymmärtää, miksi perinteikkäät tehtaat häviävät entisen rautaesiripun taakse ja kaukaisemmille markkinoille.

Globalisaatio ei pysähdy Suomen rajalle. Suomessa ei laadita globalisaation pelisääntöjä. Sen sijaan Suomi voi sopeutua. Itse asiassa se on ainoa vaihtoehto. Hallituksen ja eduskunnan velvollisuus on kyetä selvittämään, mitä rakennemuutos tarkoittaa, löytää keinovalikoima sopeutumiseen ja vaikuttaa kansainvälisiin pelisääntöihin. Yksittäisistä takaiskuista huolimatta maahamme on luotu tuhansittain uusia työpaikkoja ja työttömien työnhakijoiden määrä on vähentynyt noin 28 000 hengellä viimeisen vuoden aikana.

Metsäteollisuus Euroopassa on kuitenkin rakennemuutoksessa. Suuret toimijat Pohjoismaissa, kuten Norske Skog, UPM Kymmene, SCA, M-real ja Stora Enso, ovat vuorollaan ilmoittaneet saneerauksista. Nämä toimet ovat supistaneet paperiteollisuuden suoria työpaikkoja noin 8 000:lla parin viime vuoden kuluessa. Syy tähän saneeraustarpeeseen on valitettavan ilmeinen: Suomessakin metsäteollisuuden yhteenlaskettu kannattavuus 2000-luvulla on ollut hyvin vaatimaton, samaan aikaan kun monet muut perinteiset teollisuudenalat ovat nauttineet hyvästä kasvusta. Heikon kannattavuuden ja kiristyneen kilpailun seurauksena erityisesti sellu- ja paperiteollisuus on joutunut parantamaan tuotannon tehokkuutta. Tämä on näkynyt työntekijämäärän vähenemisenä 8 000:lla viimeisen kymmenen vuoden aikana.

Kolme suomalaista metsäyritystä kuuluu maailman kymmenen suurimman joukkoon. Se on hämmästyttävä saavutus pieneltä kansakunnalta. Meidän tulee tehdä parhaamme pitääksemme metsäyritystemme toimintaympäristön jatkossakin iskukykyisenä. Pankkikriisistä muistamme, miten yhden toimialan kriisi johti suomalaisen pankkitoiminnan laajamittaiseen ulosliputukseen. Sama ei saa tapahtua metsäteollisuudelle.

Ihmisten mieliä on hämmennetty tietoisesti osin populistisella ja sekavalla keskustelulla. Siksi on hyvä käydä perusteellisesti, reilusti ja suoraan eduskunnassa läpi niin periaate- kuin käytännönkin tasolla, miten valtion omistajuus toimii ja miksi se on tärkeää koko kansakunnalle. Vastaava keskustelu käytiin perusteellisesti valtionyhtiölain käsittelyn yhteydessä viime syksynä, kahteen kertaan täällä täysistunnossa ja perusteellisen valiokuntakäsittelyn kautta. Väite, ettei asioita ole käsitelty eduskunnassa, on siis vailla pohjaa. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Suomen valtio on ylivoimaisesti suurin Helsingin pörssiin listattujen yhtiöiden omistaja. Tämän salkun yhteenlaskettu arvo on nyt noin 25 miljardia euroa. Koko pörssin yhteenlasketusta arvosta valtion omistusosuus on suunnilleen kymmenyksen luokkaa ja yhtiöiden kotimaisesta omistuksesta arvioiden mukaan suunnilleen viidenneksen luokkaa. Valtio on saanut kasvavassa määrin osinkotuloja yhtiöistään, viime vuonna ennätykselliset 1,6 miljardia euroa.

Valtion osakeomistukset ovat osa kansallisvarallisuuttamme. Omistajapolitiikan huomioarvo on siksi suuri. Se ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että yhtiöiden omistajana valtion tulisi poukkoilla päivänpoliittisten suhdanteiden mukaan. Päinvastoin valtion on omistajana huolehdittava siitä, että omistajien toimenpiteillä luodaan pohja yhtiöiden pitkäjänteiselle kehittämiselle.

Valtiolla on strategisia omistuksia, kuten enemmistöomistukset energiayhtiöissä Fortumissa ja Neste Oilissa, sekä finanssisijoituksia monessa muussa suuryhtiössä, kuten Sammossa, Outokummussa, Rautaruukissa, TeliaSonerassa ja Stora Ensossa. Yhteistä näille kaikille pörssiyhtiöille on se, että yhtiöt toimivat avoimessa kilpailutaloudessa. Niiden omistajakuntaan kuuluu paitsi koti- ja ulkomaisia instituutiosijoittajia myös runsas joukko kotimaisia yksityishenkilöitä osakesäästäjinä. Kaikissa finanssisijoitusyhtiöissä valtio on vähemmistöomistaja.

Yhtiöt on aikoinaan viety pörssiin niiden pääomahuollon turvaamiseksi, mikä on ollut niille elinehto muun muassa pääomien puuttuessa. Listautuneet yritykset ovat järjestään pystyneet kehittymään huolimatta kovasta kansainvälisestä kilpailusta ja ovat kasvun kautta luoneet työtä ja hyvinvointia. Taloudellisesti valtionyhtiöiden pörssiinmeno on koitunut valtion ja veronmaksajien hyväksi. Valtion osinkotulot ovat vuosien saatossa kasvaneet roimasti, 70 miljoonasta eurosta vuonna 1994 nykytasolleen, eli kaksikymmenkertaistuneet, ja osakkeiden myynneistä on kertynyt myyntituloja. Tuloilla on voitu rahoittaa ja pitää yllä kasvava osuus hyvinvointiyhteiskunnastamme tukien siten koulu- ja terveyspalveluita, vanhustenhuoltoa ja muita peruspalveluita.

Yhtiöiden listautuminen on tarkoittanut sitä, että valtio on hyväksynyt oman roolinsa muuttuneen. Yhtiökokouksia ei enää listautumisten jälkeen pidetä vastuuministerin työhuoneessa, vaan valtio on yksi osakkeenomistaja muiden joukossa. Listautumisten ja yritysjärjestelyjen yhteydessä valtio on sitoutunut toimimaan ennustettavalla tavalla muita osakkeenomistajia kohtaan.

Eri hallitukset ovat linjanneet omistajapolitiikkaa neljästi, vuosina 1994, 1999, 2004 ja 2007, saman sisältöisin periaattein. Kaikki merkittävät poliittiset puolueet — myös SDP ja vasemmistoliitto — ovat olleet eri hallituksissa näitä periaatteita laatimassa ja siunaamassa. (Eduskunnasta: Ei pidä paikkaansa! — Hälinää) Tämä pitkäjänteinen lähes viisitoista vuotta kestänyt linja on merkinnyt sitä, että valtion osakkuusyhtiöiden sidosryhmät — niin työntekijät, johto, hallitus, asiakkaat, tavarantoimittajat kuin kotimaiset ja ulkomaiset osakesäästäjät — ovat voineet luottaa Suomen valtioon lakeja ja pelisääntöjä kunnioittavana ja uskottavana omistajana. Yksikin poikkeama aikaisemmasta perimästä romuttaisi siksi viidentoista vuoden johdonmukaisen työn, jolla valtionyhtiöitä on kehitetty.

Stora Enson muodostumisen aikana vuonna 1998 Lipposen ensimmäinen hallitus linjasi silloisen kauppa- ja teollisuusministerin Antti Kalliomäen sanoin: "Valtion osakeomistuksia ja omistajapolitiikkaa arvioidaan entistä korostetummin sijoittajanäkökulmasta. Sijoittajanäkökulmassa keskeinen tavoite on osakesijoituksen hyvä tuotto ja osakeomistuksen arvon nousu. Tähän tavoitteeseen pyritään myös Stora Enson yhdistymisellä." Näin siis vastuuministeri vuonna 1998.

Nykyhallitus on omissa omistajapoliittisissa periaatelinjauksissaan sitoutunut noudattamaan edellisten hallitusten perintöä ja vahvistanut saman sisältöiset omistajalinjaukset kesäkuussa 2007. Kansallisvarallisuuden hoidossa jatkuu siis siten muuttumattomana pitkäjänteinen ja tuloksia tuottava linja. (Ed. Gustafssonin välihuuto)

Arvoisa puhemies! Monen nykyisen valtionyhtiön tausta on elinkeinopoliittinen. Uusia yhtiöitä on vuosikymmeniä sitten perustettu valtion toimesta, kun yksityistä ja ulkomaista pääomaa ei ollut tarjolla toteuttamaan jotain yhteistä hyvää tarkoittavaa päämäärää tai paikkaamaan ilmeistä puutetta tuotantorakenteessamme.

Vuosikymmeniä sitten myös aluepoliittinen tavoite saattoi olla merkittävä osasyy esimerkiksi yksittäisen tehtaan sijoittamiseen valtionyhtiöjoukossa. Stora Enson nyt omistama Kemijärven tehdaskin pohjautui pitkälle tähän näkökulmaan. Tätä taustaa vasten on aivan ymmärrettävää, miten katkerasti Itä-Lapissa nyt koetaan sellutehtaan lakkautus. (Ed. Tennilä: Mikä se teidän kanta oli siihen tehtaan lakkauttamiseen?) Tänä päivänä pörssiin listattu yhtiö toimii avoimessa kilpailutaloudessa. Sille ei voi asettaa ylimääräisiä yhteiskunnallisia velvoitteita, jollei sille makseta siitä eri korvausta. Siksi pörssilistatulla yhtiöllä ei voi olla aluepoliittisia velvoitteita, ei varsinkaan, jos yhtiökokonaisuuden syntymisen aikainen maan hallitus vuonna 1998 ei ole sitä muille kertonut.

Stora Enson aluepoliittinen rooli on ollut eduskunnassa perinpohjaisesti esillä yhtiökokonaisuuden muodostuessa vuonna 1998. Ed. Vähänäkki kantoi huolta siitä, ettei vanhanaikainen kehitysaluepolitiikka saisi vaikuttaa uuteen suuryhtiöön, vaan sen tulisi antaa toimia selkeillä liiketaloudellisilla periaatteilla. Vastauksessaan Lipposen ensimmäinen hallitus vakuutti ministeri Kalliomäen sanoin: "Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että valtionyhtiöiden rooli esimerkiksi aluepolitiikan välineenä on muuttanut muotoaan yhtiöiden muututtua normaalissa kilpailuympäristössä toimiviksi yrityksiksi. Tämä koskee myös Stora Enson yhdistymistä." Nykyhallitus noudattaa tätä samaa linjaa. Mikään muu ei olisi mahdollistakaan, koska Suomen valtion saman sisältöiset omistajaperiaatelinjaukset viimeiseltä viideltätoista vuodelta on eri yhtiöiden listautumisissa ja myyntitilanteissa vahvistettu niin suomalaisille kuin ulkomaalaisille samalla tavalla myös muiden yhtiöiden kohdalla.

Sen sijaan rakennemuutostilanteessa hallitus toimii elinkeino- ja rakennepoliittisin keinoin. Tätä tavoitetta tukee myös työ- ja elinkeinoministeriön perustaminen, joka mahdollistaa palvelujen saamisen yhden luukun alta.

Valitettavasti valtion osakkuusyhtiöt ovat joutuneet vähentämään henkilöstöään aikaisemminkin eikä Stora Enson lokakuinen päätös ole ainutkertainen. Fortum, Metso, Rautaruukki, TeliaSonera, Outokumpu ja Stora Ensokin ovat tällä vuosituhannella järjestelleet toimintojaan henkilöstövaikutuksin, siis vähentäen henkilöstöään, ilman vaatimusta valtion puuttumisesta. Se, mikä tekee tämän kerran erilaiseksi, on opposition pääpuolueiden irtautuminen — ilmeisen poliittisista syistä — yhdessä muodostetusta kansallisesta omistajuuslinjasta. (Välihuutoja)

Sen sijaan yksittäisissä osakejärjestelyissä hallitus aikoo jatkossakin huomioida alue- ja työllisyyspoliittisia vaikutuksia pelkkien taloudellisten asioiden lisäksi, aivan kuten valtionyhtiölain käsittelyn yhteydessä eduskunnassa kuluneena syksynä todettiin. Viime vuonna toteutettu Kemira GrowHow’n myynti perustui osaltaan juuri tähän, koska yhtiön myynnin norjalaiselle Yaralle odotetaan antavan paremman mahdollisuuden jo pitkään vireillä olleen Soklin kaivoksen avautumiseen Itä-Lappiin.

Arvoisa puhemies! Kaikki edelliset hallitukset ovat pörssilistautumisten jälkeen noudattaneet selkeätä pelisääntöä, jonka mukaan pörssilistatun yhtiön hallitus vastaa yhtiön liiketoiminnallisista päätöksistä. Vuonna 2005 silloisen oikeusministeri Johannes Koskisen johdolla valmisteltu ja eduskunnan sittemmin hyväksymä osakeyhtiölaki velvoittaa yksiselitteisesti samaan. Arvopaperimarkkinakäytäntö ei muuta mahdollistaisikaan. Oikeuskansleri on vuonna 2002 niin sanotussa Sonera-jutussa päätynyt johtopäätökseen, jossa valtion puhevaltaa osakkeenomistajana tulee käyttää yhtiökokouksessa. Valtion omistajaohjauksen edustajat eivät siksi ole siunanneet Stora Enson tekemiä päätöksiä tuotannon supistamisesta lokakuussa etu- tai jälkikäteen, koska päätös ei kuulu yksittäisen osakkeenomistajan toimivaltaan. (Ed. Tennilä: Mitä te sanoitte Stora Enson johdolle kesällä?)

Tiettävästi maan edelliset hallitukset eivät myöskään pelisääntöjä kunnioittaen ole yrittäneet puuttua Stora Enson vuosien takaisiin merkittäviin päätöksiin, kuten menoon Pohjois-Amerikan markkinoille vuonna 2000, metsävarantojen siirtämiseen Tornator Oy:lle, jossa yhtiö jatkaa vähemmistöomistajana, tai oman energiatuotantonsa myyntiin.

Suomen valtio on vähemmistöomistaja Stora Ensossa noin 12,3 prosentin omistusosuudella. Yhtiön omistuksesta noin kolme neljäsosaa on ulkomaista, mutta yhtiön pääkonttori on edelleen Suomessa ja se on jatkossakin merkittävä yhtiö Suomelle ja suomalaisille. Siksi sen menestyminen kansainvälisessä kilpailussa on tärkeää paitsi valtiolle myös muille osakkeenomistajille.

Stora Enson lokakuun päätöksen jälkeen hallitus on korostanut eri yhteyksissä jälkitoimien tärkeyttä yhtiölle. Sitoutunut ja aktiivinen osallistuminen jälkitoimiin on irtisanomistilanteissa osoitus yhteiskuntavastuun kantamisesta.

Avointa ja ennakoivaa tiedottamista on ylipäätään syytä korostaa rakennemuutostilanteissa. Pelkkä sijoittajaviestintä ei riitä, vaan yhtiöiden tulisi kyetä oman etunsa nimissä kertomaan avoimesti omalle henkilökunnalleen ja myös muulle yhteiskunnalle syistä, miksi rakennemuutostoimet ovat välttämättömiä, sekä myös osoittamaan suunnitelmat jälkitoimista. Pitkällä juoksulla avoimuus ja ennakoitavuus toimivat kaikkien eduksi, varsinkin kun näköpiirissä on uhka osaavan työvoiman riittävyydestä.

Arvoisa puhemies! Jo hallituskauden alussa hallitus toteutti edellisen hallituksen päättämän uudistuksen, jossa markkinaehtoisten yhtiöiden toimintaympäristön säätely ja omistajaohjaus erotettiin toisistaan ja omistajaohjaus keskitettiin valtioneuvoston kanslian hallintaan. Tällä toimenpiteellä edistettiin hyvää hallintotapaa eriyttämällä omistajuus linjaministeriöiden säätelystä. Viime syksynä hyväksyttiin eduskunnassa laajan keskustelun jälkeen uusi valtionyhtiölaki, joka oli myös hallitusohjelman tavoitteena. Hallitus on valmis kehittämään omistajaohjausta jatkossakin. Toimia, joilla tulevien sukupolvien perintöä voidaan vahvistaa, pitää totta kai harkita avoimesti.

Hallitus jakaa täysin Stora Enson lakkautuspäätöksen kohteeksi joutuneiden huolen tulevaisuudestaan ja on aktiivinen elinkeinopoliittisin toimin. Hallituksen selkeänä tavoitteena on siksi löytää mahdollisimman paljon uutta, korvaavaa työtä Itä-Lapin ja Kymenlaakson alueilla. Jo samana päivänä, kun yhtiö ilmoitti aikeestaan supistaa tuotantoaan, hallitus teki suuruudeltaan 15 miljoonan euron päätöksen rakennemuutosrahan ohjaamisesta näille alueille. Kaikkiaan käytettävissä on yli 50 miljoonaa euroa rakennemuutospaikkakunnille.

Yhteistoimintamenettelyjen päätyttyä ja lopullisten työpaikkojen vähentymismäärien todennuttua on työssä korvaavien työpaikkojen löytämiseksi edistytty ripeästi. Kemijärvellä on solmittu aiesopimus, joka turvaisi huomattavan osan menetetyistä työpaikoista eli noin sata työpaikkaa. Kymenlaaksossa Haminan seudulla on pää saatu auki toisen noin sadan työpaikan turvaamiseksi. Tämä kaikki on saatu aikaan hyvin nopeasti.

Kemijärven tapauksessa valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen tukien myöntämisestä uudelle yritykselle, joka ryhtyy hyödyntämään Stora Ensolta vapautuvia tehdastiloja. Tämä yritys myös jatkaa Itä-Lapin puuvarojen hyödyntämistä. Kymenlaaksossa valtiolla on samanlainen valmius nopeisiin ratkaisuihin elinkeinopoliittisten hankkeiden osalta. Rakennemuutosryhmä seuraa aktiivisesti eri hankkeiden edistymistä niin alueellisten te-keskusten, Stora Enson kuin uusien yrittäjäkandidaattien kanssa.

Voikkaan tapauksen jälkihoito uusine työpaikkoineen antaa aiheen optimismiin. Siitä myös opittiin se, että nopeus valtion toiminnassa on tärkeä onnistumisen edellytys. Kuluneet viikot positiivisine uutisineen ovat jo merkittävästi parantaneet onnistumisen mahdollisuuksia niin Itä-Lapissa kuin Kymenlaaksossakin. Myös Perloksen tapauksessa Joensuun seudulla on onnistuttu luomaan uusia, korvaavia työpaikkoja menetettyjen tilalle. Uusien, korvaavien lisätyöpaikkojen luonti on jatkossakin hallituksen ykköstavoite sekä Itä-Lapissa että Kymenlaaksossa. Alku näyttää jo lupaavalta, mutta työrauhaa ja myönteisyyttä uutta yritystoimintaa kohtaan tarvitaan.

Arvoisa puhemies! Suomi on toistaiseksi ollut globalisaatiossa voittaja. Suomalaiset yritykset ovat laajalla rintamalla kansainvälistyneet ja luoneet siten työtä ja toimeentuloa. Globaalisen rakennemuutoksen kääntöpuolella on tehtaiden sulkemisia ja jopa uhkia kokonaisten toimialojen siirtymisestä maastamme muualle. Suuri osa perinteisestä teollisuudestamme on hyötynyt globalisaatiosta, mutta metsäteollisuudessa uhat ovat merkittäviä. Tätä uhkaa ei mitenkään lievennä kysymys Venäjän puutulleista ja sitä kautta raaka-aineen saatavuus- ja hintataso-ongelma. Rakennejärjestelyjä voi siten olla edessä jatkossakin. Valitettavasti viime päivien uutiset vahvistavat tämän näkemyksen.

Olemme kuitenkin selvinneet vaikeuksista ennenkin. Kaikkien metsäalan toimijoiden edun mukaista on löytää ratkaisuja, joilla metsäteollisuuden toimintaympäristöä parannetaan. Metsäklusterin tavoitteet lisätä innovaatioita teollisuudessa ja nostaa puun jalostusarvoa ovat hyviä ja kannatettavia. Olemme edelleen markkinajohtajia metsäteknologiassa, mikä antaa hyvän pohjan tälle. Hallituksen asettama Ahon laajapohjainen työryhmä pohtii keinoja parantaa metsäteollisuuden toimintaympäristöä. Vain käärimällä hihat yhdessä voimme voittaa uhat.

Omistajana valtio aikoo noudattaa jatkossakin edellisten hallitusten perintöä ja jatkaa pitkäjänteistä omistajapolitiikkaa. Voidaan vain kuvitella, miten haitallinen vaikutus omistajapolitiikan totaalisella linjanmuutoksella olisi valtion omistamille yhtiöille, pidemmän päälle myös niiden työntekijöille, valtiolle itselleen ja tavallisille osakesäästäjille, jos valtion nähtäisiin muuttavan viimeisen viidentoista vuoden aikana hyväksi havaittua toimintatapaa.

Arvoisa puhemies! On siten aivan väärin väittää, että hallitus olisi ollut toimettomana markkinavoimien armoilla. Hallitus tekee sen, mikä hallituksen vastuulle kuuluu, mutta on samalla ymmärtänyt oman toimintansa rajat. Toiminnan pohjana tulee yksittäisen toimialan rakennemuutoksessakin olla tervejärkinen kuva siitä, miten globalisaatio muuttaa maailmaa ja miten yhdessä käännämme uhkat uusiksi työpaikoiksi. Hallitus on valmis kaikkeen rakentavaan yhteistyöhön tämän tavoitteen puolesta.

Puolustusministeri Häkämiehen esittämä valtioneuvoston vastaus on ruotsinkielisenä näin kuuluva:

Oppositionen har framfört en interpellation om ägarpolitiken i fråga om statsbolagen på grund av att statens intressebolag Stora Enso Oyj har beslutat att skära ner sin produktion.

Den ena biten efter den andra måste läggas om i världsekonomin. Inom globaliseringen förvandlas tidigare utvecklingsländer till nya ekonomiska och politiska makter. Många utvecklade länder däremot försöker förstå varför fabriker med långa traditioner försvinner bakom den tidigare järnridån och till marknaderna längst bort.

Globaliseringen stannar inte vid den finska gränsen. Det är inte vi i Finland som gör upp spelreglerna för globaliseringen. Däremot kan vi anpassa oss — i själva verket har vi inget val. Det är regeringens och riksdagens skyldighet att kunna ta reda på vad en omstrukturering innebär, att hitta på lämpliga sätt att anpassa sig och att påverka de internationella spelreglerna. Trots enstaka bakslag har det skapats tusentals nya arbetstillfällen i vårt land, och antalet arbetslösa arbetssökande minskade med ungefär 28 000 i fjol.

Men det pågår en omstrukturering inom den europeiska skogsindustrin. Stora nordiska aktörer såsom Norske Skog, UPM Kymmene, SCA, M-Real och Stora Enso har i tur och ordning meddelat om saneringar. Genom dessa åtgärder har de direkta arbetstillfällena inom pappersindustrin minskat med ungefär 8 000 under de två senaste åren.

Orsaken till saneringsbehovet är beklagligt uppenbar: Även i Finland har skogsindustrins totala lönsamhet varit mycket blygsam under 2000-talet, samtidigt som tillväxten har varit god inom många andra traditionella industrigrenar. Till följd av den dåliga lönsamheten och den hårdare konkurrensen har i synnerhet cellulosa- och pappersindustrin varit tvungen att effektivisera produktionen. Detta har vi kunnat se som en minskning av antalet anställda med åttatusen under de tio senaste åren.

Tre finländska skogsföretag hör till de tio största i världen. Det är en förbluffande prestation av en liten nation. Vi måste göra vårt bästa för att verksamhetsbetingelserna för våra skogsföretag ska vara gynnsamma också i fortsättningen. Vi minns från bankkrisen hur en kris inom en sektor ledde till en omfattande utflaggning av den finländska bankverksamheten. Det får inte gå på samma sätt för skogsindustrin.

Genom en delvis populistisk och rörig debatt har man medvetet skapat förvirring. Därför är det bra att riksdagen grundligt, uppriktigt och rättframt, både på ett principiellt och på ett praktiskt plan, går igenom hur statens ägande fungerar och varför det är så viktigt för hela folket. En liknande ingående debatt fördes i höstas i samband med behandlingen av statsbolagslagen, två gånger i plenum och dessutom i en grundlig utskottsbehandling. Påståendet att frågorna inte har behandlats i riksdagen saknar således grund.

Finska staten är överlägset största ägare i de bolag som är listade på Helsingforsbörsen. Det sammanlagda värdet på denna portfölj är just nu ungefär 25 miljarder euro. Av det sammanlagda värdet på hela börsen har statens ägarandel stått för omkring en tiondel och av det inhemska ägandet i bolagen för uppskattningsvis runt en femtedel. Staten har i allt högre grad fått vinstutdelning från sina bolag, i fjol så mycket som 1,6 miljarder euro.

Statens aktieinnehav är en del av vår nationalförmögenhet, och därför väcker ägarpolitiken stor uppmärksamhet. Det får ändå inte betyda att staten i egenskap av ägare i bolagen ska studsa hit och dit i takt med de dagspolitiska konjunkturerna. Tvärtom, som ägare ska staten se till att med de åtgärder som ägarna vidtar lägga grunden för en långsiktig utveckling av bolagen.

Staten har strategiskt ägande, såsom majoritetsägande i energibolagen Fortum och Neste Oil, och finansiella investeringar i många andra storbolag såsom Sampo, Outokumpu, Rautaruukki, TeliaSonera och Stora Enso. Gemensamt för alla dessa börsbolag är att de verkar i en öppen konkurrensekonomi. Bland ägarna finns inte bara institutionella placerare från Finland och från utlandet, utan också en stor skara finländska privatpersoner som aktiesparar. I alla investeringsbolag är staten minoritetsägare.

Man har en gång i tiden introducerat bolagen på börsen för att trygga deras kapitalförsörjning. Detta har varit ett livsvillkor för dem i brist på annan kapitalisering. De börslistade företagen har genomgående klarat av att utvecklas trots hård internationell konkurrens, och via tillväxt har de skapat arbete och välfärd.

Ur ett ekonomiskt perspektiv har statsbolagens börsintroduktion gagnat staten och skattebetalarna. Vinstutdelningen till staten har ökat rejält med åren, från 70 miljoner euro 1994 till nuvarande nivå. Den har således tjugofaldigats, och försäljningen av aktier har gett inkomster. Med försäljningsinkomsterna har man kunnat finansiera och upprätthålla en allt större del av vårt välfärdssamhälle och på så sätt stödja skol- och hälsovårdstjänster, äldreomsorg och annan basservice.

I och med att företagen har introducerats på börsen har staten accepterat att dess egen roll har förändrats. Efter börsintroduktionen hålls bolagsstämmorna inte längre på den ansvarige ministerns arbetsrum, utan staten är en aktieägare bland andra. I samband med börsintroduktionerna och omstruktureringarna i företagen har staten förbundit sig att agera förutsägbart gentemot de övriga aktieägarna.

Regeringarna har fyra gånger dragit upp riktlinjer för sin ägarpolitik, 1994, 1999, 2004 och 2007. Principerna har i sak varit desamma. Alla betydande politiska partier — också Sdp och Vänsterförbundet — har suttit med i någon av regeringarna och utformat och välsignat dessa principer.

Denna långsiktiga linje, som man har följt i närmare 15 år, har också inneburit att intressegrupper med anknytning till statens intressebolag — anställda, ledning, styrelse, kunder, varuleverantörer och finländska och utländska aktiesparare — har kunnat lita på att finska staten är en trovärdig ägare som respekterar lagar och spelregler. Ett enda avsteg från den tidigare kutymen skulle därför rasera 15 år av konsekvent arbete för att utveckla statsbolagen.

När Stora Enso bildades 1998 drog Lipponens första regering upp följande riktlinjer, med dåvarande handels- och industriministern Antti Kalliomäkis ord: "Placeraraspekten framhävs alltmer när man bedömer statens aktieinnehav och den ägarpolitik staten bedriver. Ett ur placerarsynvinkel viktigt mål är att aktieinnehavet ger bra avkastning och att aktieinnehavets värde stiger. Detta mål eftersträvas även genom sammanslagningen av Stora och Enso." Det här sade ansvarige ministern 1998.

Den sittande regeringen har i sina egna riktlinjer för de ägarpolitiska principerna förbundit sig att fortsätta på den förra regeringens väg, och i juni 2007 slog den fast i sak likadana riktlinjer för ägarpolitiken. Den långsiktiga linjen fortsätter således oförändrad och effektiv när det gäller att ta hand om vår nationalegendom.

Många av de nuvarande statsbolagen har en näringspolitisk bakgrund. För flera årtionden sedan, när inget privat eller utländskt kapital fanns att tillgå, bildade staten nya bolag som skulle arbeta för ett allmännyttigt mål eller fylla en uppenbar lucka i vår produktionsstruktur.

För flera årtionden sedan kunde också ett regionalpolitiskt mål vara en viktig bidragande orsak exempelvis till placeringen av en viss fabrik i gruppen av statsbolag. Den fabrik i Kemijärvi som nu ägs av Stora Enso var i hög grad ett resultat av sådant tänkande. Mot denna bakgrund är det helt förståeligt att man i östra Lappland är bitter över att cellulosafabriken läggs ner.

I dag verkar börsnoterade bolag i en öppen konkurrensekonomi. Det går inte att ställa några samhälleliga tilläggskrav på dem, om de inte får en särskild ersättning för det. Därför kan ett börsnoterat bolag inte ha några regionalpolitiska förpliktelser, i synnerhet inte om den regering som satt vid makten när bolaget bildades genom fusion 1998 inte har underrättat någon annan om dessa förpliktelser.

Stora Ensos regionalpolitiska roll behandlades grundligt i riksdagen när bolaget bildades 1998. Riksdagsledamoten Vähänäkki ville försäkra sig om att den föråldrade utvecklingsområdespolitiken inte skulle få påverka det nya storbolaget, utan att bolaget skulle få verka enligt rent företagsekonomiska principer. I sitt svar på spörsmålet försäkrade Lipponens första regering, med minister Kalliomäkis ord: "Med stöd av vad som anförts ovan kan man konstatera att statsbolagens roll t.ex. som ett regionalpolitiskt instrument har förändrats i och med att bolagen omvandlats till företag som opererar i en normal konkurrenssituation. Detta gäller även sammanslagningen av Stora och Enso."

Den sittande regeringen följer samma linje. Inget annat vore ens möjligt, eftersom finska statens riktlinjer för de ägarpolitiska principerna under de senaste 15 åren vid börsintroduktion och försäljning av olika bolag har bekräftats med detta samma innehåll för såväl finländare som utlänningar på samma sätt också i fråga om andra bolag. Däremot tar regeringen till närings- och strukturpolitiska åtgärder vid omstruktureringar. Detta mål stöds också genom inrättandet av arbets- och näringsministeriet, vilket gör det möjligt att få olika slag av tjänster på ett och samma ställe.

Statens intressebolag har tyvärr varit tvungna att minska sin personal också tidigare och Stora Ensos beslut i oktober var ingen unik företeelse. Fortum, Metso, Rautaruukki, Telia Sonera, Outokumpu och även Stora Enso har under 2000-talet omstrukturerat sin verksamhet med konsekvenser för de anställda utan att någon har krävt att staten ska ingripa. Det som gör situationen annorlunda den här gången är att huvudpartierna i oppositionen — av uppenbart politiska orsaker — tar avstånd från den linje som man gemensamt har gått in för när det gäller det nationella ägandet.

När det gäller enskilda aktiearrangemang har regeringen också i framtiden för avsikt att förutom rent ekonomiska aspekter också beakta de regionala och sysselsättningspolitiska verkningarna. Detta konstaterades ju på hösten i samband med behandlingen av statsbolagslagen. Försäljningen av Kemira GrowHow i fjol baserade sig delvis på just detta, eftersom man förväntar sig att försäljningen av företaget till norska Yara kommer att öka chanserna att realisera ett projekt som redan länge varit under arbete, nämligen att öppna den planerade gruvan i Sokli i östra Lappland.

Alla tidigare regeringar har efter det att ett bolag introducerats på börsen följt klara spelregler som säger att styrelsen för ett börsnoterat bolag ansvarar för bolagets affärsmässiga beslut. Den aktiebolagslag som bereddes 2005 under ledning av dåvarande justitieministern Koskinen och som riksdagen sedermera godkände omfattar samma entydiga förpliktelse. Något annat skulle inte ens vara möjligt enligt praxis på värdepappersmarknaden. Justitiekanslerns slutsats år 2002 i den s.k. Sonera-affären var att statens yttranderätt som delägare ska utnyttjas vid bolagsstämman.

Sålunda har företrädarna för statens ägarstyrning inte vare sig i för- eller efterhand sanktionerat Stora Ensos beslut i oktober om nedskärning av produktionen, eftersom enskilda aktieägare inte har befogenheter att ingripa i ett sådant beslut.

Veterligen har inte heller landets tidigare regeringar, eftersom de respekterat spelreglerna, försökt ingripa i Stora Ensos mer omfattande beslut under tidigare år, exempelvis när bolaget gick in på den nordamerikanska marknaden år 2000, eller när det flyttade över sina skogsreserver på Tornator Oy där bolaget fortsätter att vara minoritetsägare eller vid bolagets försäljning av sin egen energiproduktion.

Finska staten är med ett innehav på cirka 12,3 procent minoritetsägare i Stora Enso. Cirka tre fjärdedelar av bolagets aktier är i utländsk ägo, men bolagets huvudkontor finns fortfarande i Finland och Stora Enso kommer fortsättningsvis att vara ett viktigt bolag för Finland. Att bolaget har framgång i den internationella konkurrensen är därför viktigt för både staten och de övriga aktieägarna, men också ur nationalekonomisk synvinkel.

Efter Stora Ensos beslut i oktober har regeringen i olika sammanhang betonat vikten av att bolaget satsar på eftervård. Ett engagerat och aktivt deltagande i eftervården i en uppsägningssituation visar att man bär sitt samhälleliga ansvar.

Det är överhuvudtaget skäl att betona vikten av öppen och framförhållande information i samband med omstruktureringar. Det räcker inte med att investerarna underrättas. Det är i bolagens eget intresse att öppet informera sin egen personal och också det övriga samhället om orsakerna till att en omstrukturering är nödvändig, och också att visa att det finns planer beträffande eftervården. I det långa loppet gagnar öppenhet och framförhållning alla parter, i synnerhet som vi i framtiden hotas av brist på kompetent arbetskraft.

Redan i början av regeringsperioden genomförde regeringen en reform som den föregående regeringen beslutat om där regleringen av verksamhetsmiljön i fråga om de bolag som bedriver verksamhet på marknadsvillkor avskildes från ägarstyrningen, vars förvaltning koncentrerades till statsrådets kansli. Åtgärden främjade god förvaltningssed genom att ägandet på så sätt avskildes från sektorministeriernas lagstiftningsuppgifter.

Riksdagen godkände förra hösten efter en bred debatt en ny statsbolagslag som också ingick i målen enligt regeringsprogrammet.

Regeringen är beredd att också i fortsättningen utveckla ägarstyrningen. Åtgärder som kan bidra till att stärka kommande generationers arv måste givetvis tas till öppet övervägande.

Regeringen har fullständig förståelse för den oro inför framtiden som de som drabbades av Stora Ensos nedskärningsbeslut känner och kommer att vidta näringspolitiska åtgärder. Regeringen har därför uppställt ett klart mål om att få fram så många nya ersättande arbetstillfällen som möjligt i östra Lappland och områdena runt Kymmenedalen. Redan samma dag som bolaget meddelade att det hade för avsikt att skära ned sin produktion beslutade regeringen att anvisa pengar för omstrukturering till ett belopp av 15 miljoner euro till just dessa områden. Totalt står mer än 50 miljoner euro till förfogande för de orter som drabbas av omstrukturering.

När nu samarbetsförfarandena avslutats och det slutliga antalet förlorade arbetstillfällen står klart framskrider arbetet med att ta fram ersättande arbetstillfällen i rask takt. I Kemijärvi har man undertecknat en avsiktsförklaring genom vilken en stor andel av de förlorade arbetstillfällena, d.v.s. cirka 100 arbetstillfällen, kan ersättas. I Kymmenedalen har man öppnat möjligheter att säkerställa ytterligare cirka 100 arbetstillfällen. Allt detta har man utverkat på mycket kort tid.

När det gäller Kemijärvi har statsrådet fattat ett principbeslut om beviljande av stöd till ett nytt företag som börjar utnyttja de fabriksutrymmen som blir lediga efter Stora Enso. Samma företag fortsätter också att utnyttja östra Lapplands virkesreserver. I Kymmenedalen har staten liknande beredskap att nå snabba lösningar i fråga om livskraftiga projekt. En arbetsgrupp för omstrukturering följer tillsammans med de regionala TE-centralerna, Stora Enso och de nya potentiella företagarna aktivt med hur de olika projekten framskrider.

Eftervården i fallet Voikkaa, som lett till nya arbetstillfällen, ger anledning till optimism. Av Voikkaa lärde vi oss också att snabba åtgärder från statens sida är en viktig förutsättning för ett lyckat resultat. De gångna veckorna har bjudit på många goda nyheter och har redan i betydande grad ökat chanserna för goda resultat både i östra Lappland och i Kymmenedalen.

Också när det gäller Perlos har man i Joensuutrakten lyckats skapa nya arbetstillfällen som ersätter dem som gick förlorade.

Regeringens prioritetsmål i såväl östra Lappland som Kymmenedalen är också framöver att skapa nya, ersättande arbetstillfällen. Början ser redan lovande ut, men det krävs arbetsro och en positiv inställning till ny företagsverksamhet.

Finland har hittills hört till dem som har vunnit på globaliseringen. Finländska företag har internationaliserats på bred front och därmed skapat arbete och utkomst.

Den globala strukturförändringens avigsida är att fabriker läggs ned och att det rentav finns fara för att hela branscher flyttas ut bortom landets gränser.

En stor del av vår traditionella industri har haft nytta av globaliseringen, men skogsindustrin står inför betydande hot. Detta hot mildras knappast av frågan om ryska virkestullar och det därmed sammanhängande problemet med tillgången på råvaror och deras prisnivå. Vi kan alltså förvänta oss strukturarrangemang också i framtiden. Tyvärr stärker de senaste dagarnas nyheter denna uppfattning.

Vi har klarat av svåra tider också tidigare. Alla skogsbranschens aktörer vinner på att vi finner lösningar som bidrar till en bättre verksamhetsmiljö för skogsindustrin. Skogsklustrets mål att öka innovationerna inom industrin och höja virkets förädlingsvärde är bra. Vi är fortfarande marknadsledare inom skogsteknologi, vilket ger en god grund för fortsatt utveckling. Den arbetsgrupp på bred bas under Ahos ledning som regeringen har tillsatt kommer att dryfta metoder för hur skogsindustrins omvärld ska kunna förbättras. Bara genom att gemensamt kavla upp ärmarna kan vi övervinna hoten.

Som ägare kommer staten också framöver att förvalta tidigare regeringars arv och fortsätta sin långsiktiga ägarpolitik. Man kan bara föreställa sig de negativa effekterna av en total helomvändning i fråga om riktlinjerna på de statsägda bolagen, och på sikt också på de anställda, staten själv och på vanliga aktiesparare, om staten skulle gå och ändra på ett förfaringssätt som under de senaste 15 åren visat sig fungera bra.

Därmed är det helt fel att påstå att regeringen skulle ha varit passiv och låtit marknadskrafterna styra. Regeringen gör det som regeringen ansvarar för, men har samtidigt insett var gränserna för dess verksamhet går. Regeringens verksamhet ska, också när en enskild bransch genomgår omstruktureringar, basera sig på en verklighetsförankrad bild av hur globaliseringen förändrar världen och hur vi tillsammans kan omvandla hoten till nya arbetstillfällen. Regeringen är redo för alla slag av konstruktivt samarbete för att nå detta mål.

Keskustelu välikysymyksen johdosta

Martti Korhonen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Stora Enson ilmoitus lähes 1 000 henkilön joukkoirtisanomisista on sen kohteeksi joutuneille ihmisille raju muutos heidän elämäänsä. Työn loppuminen merkitsee monelle rankkaa muutosta: jääminen omalle paikkakunnalle voi alentaa tuloja paljonkin, ja muutto muualle taas ei ole helppoa, sillä se merkitsee ystävien ja elämänpiirin jättämistä.

Suurten teollisuuslaitosten sulkeminen on raskas isku myös ympäröivälle yhteisölle ja koko seutukunnalle. Liikeyritysten asiakkaat vähenevät, kuntien tulopohjat romahtavat, ja kiinteistöjen hinnat alenevat. Muutoksen tekee monin verroin vaikeammaksi se, että Stora Enso aikoo toteuttaa tehtaiden sulkemiset ja joukkoirtisanomiset todella nopealla aikataululla.

Pyynnöistä ja vetoomuksista huolimatta yhtiön päätös on ollut järkkymätön. Esimerkiksi Summan henkilöstö on vedonnut niin yhtiöön kuin valtiovaltaankin päätöksen muuttamiseksi tai edes jatkoajan saamiseksi, mutta turhaan. Summasta merkittäviä verotuloja saanut Haminan kaupunki on nyt todella kovien päätösten edessä: kaupunki tavoittelee 900 henkilön lomautuksin ja lomarahaan kohdistuvin säästöin tänä vuonna noin 1,2 miljoonan euron budjettisäästöjä, ja tämä on aivan suoraa seurausta Stora Enson päätöksestä.

Kemijärvellä irtisanomisuhan alla oleva tehtaan väki, tehtaan toiminnasta riippuvat alihankkijat ja puuntoimittajat ja seudun koko väestö ovat päättäneet taistella tehtaansa puolesta. Kemijärven massaliike on viime aikojen ja viime viikkojen aikana ollut toistuvasti otsikoissa milloin tehtaan valtauksen ja muiden Kemijärvellä pidettyjen tempausten, milloin eduskunnan edessä pidettyjen mielenosoitusten tai karvalakkilähetystöjen vierailujen merkeissä. Ihmiset, kansalaiset, ne suomalaiset, jotka ovat valtionyhtiöiden omistajia, ovat laajamittaisesti tukeneet Kemijärven massaliikettä. Kansalaiset eivät hyväksy Kemijärven ja Summan tehtaiden sulkemista. Erityisen väärältä lopettamispäätös tuntuu siksi, että lopettavat yksiköt eivät toimineet tuottamattomasti. Niihin on investoitu, niiden väki on omalla toiminnallaan parantanut tuottavuutta, ja toiminnan jatkamiselle olisi täydet edellytykset kummallakin paikkakunnalla.

Arvoisa puhemies! Tuottavien yksiköiden lopettaminen ei ole sattumaa, se ei ole huonoa tuuria, eikä kyseessä ole väistämätön markkinavoimien vaatimus, niin kuin annetaan ymmärtää. Kyse on ihmisten tekemistä päätöksistä, Stora Enson toimivan johdon sekä yhtiön hallituksen päätöksistä ja niiden taustalla olevista linjoituksista. Siksi on todella hyvä syy kysyä, millaisiin yritysvastuun linjauksiin Stora Enson toimet ovat perustuneet.

Stora Enson omassa Yritysvastuu 2006 -raportissa todetaan: "Stora Enson tehtaat ovat monilla paikkakunnilla suurin yksittäinen työnantaja, ja useilla yhtiön konsernin yksiköillä on pitkät perinteet läheisestä yhteistyöstä paikallisyhteisöjen kanssa." Samassa yhteydessä yhtiö korostaa vastuutaan toteamalla: "Stora Enson tavoitteena on olla luotettava liikekumppani ja vastuullinen yhteisön jäsen kaikkialla, missä konserni toimii." Kysymys kuuluu: Onko Stora Enso ollut luotettava kumppani tai vastuullinen yhteisön jäsen Kemijärvellä ja Summassa? Ottiko yhtiön hallitus harkitessaan kannattavien tehtaiden lopettamispäätöksiä huomioon yhtiön vastuun ympäröivästä yhteiskunnasta näillä paikkakunnilla, joilla Stora Enso on ollut tärkeä työllistäjä ja merkittävä osa paikallista yhteisöä? Vastaus on mielestäni yksiselitteinen: ei.

Toimivien tuotantolaitosten lahtaukseen päädyttiin, koska Stora Enson toimiva johto ja yhtiön hallitus katsoivat asioita vain kapeasta, todella kapeasta, bisnesnäkökulmasta. Osakkeenomistajien edusta ja samalla johdon omastakin edusta pyritään pitämään huolta, mutta laajemmat yhteiskunta- ja aluetaloudelliset sekä henkilöstön näkökulmat sivuutetaan. Tästä näkökulmasta yhtiön johto ja hallitus päätyivät esittämään alun perin 1 400 henkilön joukkoirtisanomista.

Jälleen on syytä kysyä: onko joukkoirtisanomispäätös ja siihen liittyvä yhtiön toiminta vastannut Stora Enson henkilöstöpoliittisia linjauksia?

Stora Enson Yritysvastuu 2006 -raportti sisältää erityisen luvun, jonka otsikko on "Henkilöstön vähentäminen". Tuon otsikon alla yhtiö toteaa seuraavaa: "Yksi Stora Enson sosiaalisen vastuun periaatteista koskee työvoiman vastuullista vähentämistä. Tämä perustuu yksilön kunnioittamiseen ja henkilöstön tarpeiden huomioimiseen. - - Taustat, syyt ja perustelut työvoiman vähentämiseen on selkeästi viestitettävä kaikille työntekijöille. Työvoiman vähentämiseen liittyvien päätösten on oltava tasapuolisia ja perustuttava avoimesti viestitettyihin kriteereihin."

Onko Stora Enson johto toiminut joukkoirtisanomisten yhteydessä niin kuin yhtiön yritysvastuuraportissa sanotaan? Onko yksilöä, yksittäistä työntekijää, kunnioitettu ja onko henkilöstön tarpeet otettu huomioon irtisanomisten yhteydessä? Onko irtisanomisten syyt ja perustelut viestitetty selkeästi kaikille työntekijöille, ja onko niitä koskevat kriteerit esitetty avoimesti?

Stora Enson irtisanomisia koskeva tiedottaminen ja irtisanomisiin liittyvä toiminta yt-neuvotteluineen on ollut, ikävä kyllä, kaikkea muuta kuin avointa ja reilua. Erilaisia syitä esimerkiksi Kemijärven tehtaiden lopettamiseen on yhtiön taholta toki kyllä kerrottu, syyt vain ovat vaihdelleet sitä mukaa kuin henkilöstö ja Kemijärven Massaliike ovat kyenneet todistamaan perustelut paikkansapitämättömiksi. Vastuullisuus, työntekijän kunnioittaminen, henkilöstön tarpeiden huomioiminen ja irtisanomisia koskevan tiedottamisen avoimuus ovat unohtuneet Stora Ensolta joukkoirtisanomisten yhteydessä. Henkilöstölle irtisanomiset tulivat täytenä yllätyksenä. Irtisanomispäätökset tehtiin ensin ja nopeasti ja perusteluita on sitten kehitelty jälkikäteen tilanteen niin vaatiessa. Joukkoirtisanomisten todellisia syitä yhtiö ei ole halunnut kertoa julkisuuteen. Näin kai se on ymmärrettävä.

Jokaiselle Stora Ensoa seuranneelle on kuitenkin kai päivänselvää, että yhtiö pyrkii joukkoirtisanomisten avulla helpottamaan konsernissa olevia, muun muassa virheellisistä yrityskaupoista aiheutuneita tappioita ja ongelmia. Myöskään puupula ei olisi vaatinut toimivien tehtaiden lakkauttamista. Puumateriaalin kohdalla yhtiön todellinen pyrkimys kai on puusta käytävän kilpailun rajoittaminen ja puukustannusten alentaminen. Tämä kävi hyvin selväksi siinä yhteydessä, kun Stora Enso kieltäytyi myymästä Kemijärven sellutehdasta sellaisille ostajille, jotka olisivat jatkaneet sellunkeittoa jossain muodossa. Sama kuvio on toistunut myös Ruotsissa, jossa Stora Enso ei ole halunnut myydä Norrsundetin tehdasta ruotsalaiselle teollisuusmiehelle ja ranskalaiselle investointiyhtiölle.

Yhtiön johdon henkilöstöstä piittaamaton toiminta, todellisten syiden peittely ja pyrkimys estää tuotannon jatkuminen suljettavilla tehtailla melkeinpä, voisi sanoa, hinnalla millä hyvänsä on vastoin kaikkea sitä, mitä yhtiövastuuraportti julistaa. Tällä tavoin toimiessaan Stora Enson toimiva johto ja hallitus eivät ole lainkaan ottaneet huomioon niitä reaktioita ja vaikutuksia, joita tällainen, voisi jopa sanoa, kaksinaamaisuus synnyttää henkilöstössä ja laajemminkin yhteiskunnassa.

Ehkä Stora Enson johdossa kuviteltiin, että joukkoirtisanomisten aiheuttama pelko saa työpaikkansa säilyttäneet työntekijät työskentelemään entistä tehokkaammin. Voiko suuryhtiön johto olla tietämätön siitä perusasiasta, että tehokas ja tuottava toiminta sekä yhtiön kehittäminen voi tapahtua vain henkilöstön kanssa tehtävällä yhteistyöllä? Ja tämän yhteistyön avainsana on mielestäni luottamus. Runnomalla lokakuussa päätettyjä joukkoirtisanomisia ja tehtaiden sulkemisia läpi seurauksista piittaamatta yhtiön johto on menettänyt henkilöstön ja kansalaisten luottamuksen. Sen takaisin voittaminen ei ole helppoa, sillä luottamusta ei voi ostaa. Se pitää ansaita.

Arvoisa puhemies! Stora Ensossa Suomen valtion omistusosuus on merkittävä. Itse asiassa Suomen valtio on yhtiön suurin yksittäinen osakkeen omistaja ja sillä on yhdessä Kansaneläkelaitoksen kanssa noin kolmanneksen äänivalta yhtiön sisällä.

Valtiolle on tärkeätä, että yhtiöt, joissa se on merkittävä omistaja, menestyvät ja ovat tuottavia sekä maksettujen osinkojen että osakkeiden arvonnousun kautta. Valtion omistusta yhtiöissä tulee kuitenkin tarkastella muustakin kuin valtion kassaan suoraan tulevien tulojen näkökulmasta. Valtionyhtiöt ja valtio-omisteiset pörssiyhtiöt ovat tärkeitä muun muassa työllisyyden ja verotulojen kannalta. Stora Enson nyt lopetettavista tehtaista varsinkin Kemijärven tehtaalla on ollut sen perustamisesta lähtien tärkeä aluepoliittinen merkitys sekä omalle paikkakunnalle että koko Itä-Lapin alueelle.

Stora Enson edeltäjälle Enso Gutzeit Oy:lle valtion työllisyys- ja aluepoliittiset tavoitteet olivat itsestäänselviä. Tieto näiden tavoitteiden merkityksestä Suomen valtiolle ei ole kadonnut mihinkään, silloinkaan, kun suomalainen ja ruotsalainen metsäalan osaaminen ja omistus yhdistyivät Stora Ensoksi. Myös Stora Enson nykyjohto on perillä työllisyys- ja aluepoliittisten kysymysten merkityksestä, siksi painavasti näitä asioita on kirjattu Stora Enson yritysvastuuraporttiin.

Taas kuuluu kysymys: miten sitten on mahdollista, että Stora Enson johto tästä tietoisuudesta ja omista kirjauksistaan huolimatta päätyi joukkoirtisanomisiin ja toimivien tehtaiden lakkauttamiseen? Yksi merkittävä selitys löytyy pääministeri Matti Vanhasen hallituksen periaatepäätöksestä, jossa todetaan: "Markkinaehtoisesti toimivien yhtiöiden omistajaohjauksessa lähtökohtana on omistajien keskinäinen yhdenvertaisuus: valtio ei edellytä eikä ota itselleen erivapauksia eikä puutu yhtiön hallituksen ja toimivan johdon päätöksentekoon."

Porvarihallituksen ohjelman linjanveto poikkeaa pääministeri Vanhasen ykköshallituksen periaatepäätöksen vastaavasta kohdasta, jossa todettiin seuraavasti: "Markkinaehtoisesti toimivien yhtiöiden omistajaohjauksessa lähtökohtana on omistajien yhdenvertaisuus. Omistajaohjaus perustuu omistajastrategiseen seurantaan ja valmisteluun, jonka perusteella valtio ottaa tarvittaessa kantaa yrityksen strategisiin ja taloudellisiin kysymyksiin." Vanhasen porvarihallitus on olennaisella tavalla linjannut uudelleen valtion omistajapolitiikkaa. (Ed. Gustafsson: Heti kun kokoomus tuli hallitukseen!) Hallitus on tietoisesti latistanut valtion omistajapolitiikan passiiviseen sivustaseuraajan rooliin ja antanut yhtiöiden toimivalle johdolle ja hallitukselle vapaat valtuudet joukkoirtisanomisten toteuttamiseen seurauksista piittaamatta.

Itse asiassa hallitus on tehnyt irtisanomiset yrityksille todella helpoiksi, kun se suurten irtisanomisten yhteydessä automaattisesti ottaa kantaakseen pääosan irtisanomisten rahallisista kustannuksista. Yritysten osuus irtisanomisten viulujen maksamisesta rajoittuu pääsääntöisesti vapaaehtoiseen pakkoon tai korkeintaan yrityksen pyrkimykseen parantaa mainettaan joitakin kustannuksia korvaamalla.

Ensimmäisenä valtio-omisteisista pörssiyhtiöistä tilannetta nyt on käyttänyt sitten hyväkseen Stora Enso kertomalla viime lokakuussa irtisanomisista ja tehtaiden lakkauttamisesta. Hallituksen omistajaohjauksesta vastaava ministeri Jyri Häkämies on tämän jälkeen reagoinut irtisanomispäätöksiin toistamalla kaikissa lausunnoissaan hallitusohjelman kirjausta. Samoin on tehnyt pääministeri Matti Vanhanen, joka muun muassa viime vuoden joulukuussa totesi seuraavasti: "Me noudatamme täsmälleen pörssimaailman pelisääntöjä. Omistajia kohdellaan samalla tavalla, ja valtio on yksi omistaja muiden joukossa. Yritämme ylläpitää luottamusta siihen, ettei valtiolla ole omia sääntöjä."

Ministeri Häkämiehen vastauspuheenvuoro välikysymykseen jatkaa edelleen tämän saman linjauksen kertaamista. Ministeri Häkämiehen puheenvuoro vastaa käsittääkseni koko hallituksen kantaa. Siksi on aihetta kysyä, onko pääministeri Vanhasen hallituksella valtuuksia vetäytyä arvopaperipörssin laatimiin pelisääntöihin vedoten valtion omistamia yrityksiä koskevasta yhteiskuntavastuusta. Tähän kysymykseen hallituspuolueiden kansanedustajat ottavat kantaa.

Arvoisa puhemies! Tasavallan presidentti Tarja Halonen nosti esille Stora Enson yhteiskuntavastuun ja eduskunnan roolin vuoden 2008 valtiopäivien avajaispuheessaan. Tässä samassa istuntosalissa presidentti totesi tuolloin seuraavaa: "Luulen, että monella on mielessä kysymys: ’Onko tämä sitä normaalia vastuullista yritystoimintaa?’ - - Helppoja vastauksia ei ole tässä eikä muissa vastaavanlaisissa tilanteissa nyt tai tulevaisuudessa, mutta eduskunnalla" — siis eduskunnalla — "on viime kädessä valta päättää valtion toiminnasta ja myös valtion omistajapolitiikasta."

Tasavallan presidentti sanoi, että eduskunnalla on viime kädessä valta päättää valtion omistajapolitiikasta. Meillä, hyvät edustajatoverit, on nyt se tilaisuus käsissämme, jossa me voimme linjata eduskunnan tahdon tässä asiassa. Samalla me kannamme päätöksestämme vastuun, jota myös presidentti Halonen korosti toteamalla: "Valtaa seuraa vastuu."

Eduskunta linjasi jo kantaansa käsitellessään joulun alla lakia valtion yhtiöomistuksesta. Tuossa yhteydessä eduskunta hyväksyi seuraavan lausuman: "Eduskunta edellyttää, että valtio ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset." Eikö tämä ole kohtuullisen selvästi sanottu? Ja hallitus väittää nyt aivan jotakin muuta.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Meistä jokaisella tulisi nyt olla rohkeutta itsenäisesti arvioida, onko hallitus linjannut oikein, kun se on päättänyt olla käyttämättä omistajapoliittista valtaansa Stora Enson päättäessä Kemijärven ja Summan tehtaiden lopettamisesta, onko hallitus toiminut oikein ja eduskunnan tahdon mukaisesti, kun se Kemijärven ja Summan tehtaiden lakkauttamispäätöksen yhteydessä ei ole nostanut esille päätösten työllisyys- ja aluetaloudellisia vaikutuksia.

Tätä kysymystä voidaan lähestyä myös tietenkin toisesta suunnasta ja kysyä, tuleeko pörssiyhtiön toiminnan ainoana tavoitteena olla taloudellisen tuloksen maksimointi ja yhtiön osakkeen arvon nostaminen. Vastaukseksi ei loppujen lopuksi riitä pelkkä "kyllä" tai "ei". Yhtiön taloudellinen menestys ja sen osakkeiden arvo ei selity yksinomaan sillä, miten kustannustehokkaasti se tuotteitaan tuottaa tai miten nopeasti se pystyy irtisanomaan suuren määrän henkilöstöä kustannussäästöihin pyrkiessään. Tämän päivän pörssiyhtiölle on yhä tärkeämpää myös se, mitä suuri yleisö ja mitä asiakkaat yhtiöstä ajattelevat ja millainen kuva yhtiöstä julkisuuteen välittyy.

Stora Enson yrityskuvalle ja maineelle ei ole ollut eduksi, että yhtiö on viikosta toiseen esiintynyt otsikoissa yhtiönä, joka lopettaa kannattavaa tuotantoaan ja irtisanoo väkeä pienimmillä paikkakunnilla seurauksista välittämättä. Yhtiön mainetta on vaarantanut myös se, että sen perustelut irtisanomisille ovat vaihdelleet ajan kuluessa.

Kansalaiset, niin kuin sanoin, eivät näitä joukkoirtisanomisia hyväksy. Stora Enson toimia lakkauttaa kannattavia yrityksiä ei tee yhtään hyväksyttävämmiksi edes se, että yhtiön tänään julistaman vuoden 2007 osavuosikatsauksen mukaan yhtiön tulos etenkään loppuvuonna ei ollut tyydyttävä. Heikkoon tulokseen on syynsä, mutta sitä rasittavat myös kahden viimeisen neljänneksen kohdalla tietyt kertaluonteiset erät.

Ei ole oikein eikä ole kohtuullista, että heikenneestä tuloksesta vastuuseen pannaan vain yrityksen henkilöstö ja vain tietyillä paikkakunnilla. Erityisen väärin on maksattaa laskuja Summan ja Kemijärven kannattavien tehtaiden henkilöstöllä. Tämän päivän osavuosikatsauksessa yhtiön hallitus kuitenkin esittää, että osakkeenomistajille jaetaan osinkoa edellisvuosien tapaan. Kun yhtiön tilinpäätös 2007 liitetietoineen julkaistaan, saamme siinä vaiheessa tietää, jatkaako hallitus myös yhtiön johdon avokätistä palkitsemista entiseen tapaansa.

Arvoisa puhemies! Puhuessaan valtion omistajapolitiikasta Finlandia-talolla 13. marraskuuta viime vuonna ministeri Häkämies sanoi: "Valtio jatkaa määrätietoista, aktiivista ja pitkäjänteistä omistajapolitiikkaa yhtiöissään." Miten ministeri Häkämies sitten käytännössä on toteuttanut tätä tavoitetta olla määrätietoinen, aktiivinen ja pitkäjänteinen? Oliko ministerin puheessa jälleen kyse pelkästään retoriikasta?

Valtion omistaja-ohjausta on perinteisesti toteutettu niin, että ministeriö on asettanut oman edustajan valtion kokonaan tai osittain omistamien suuryhtiöiden hallituksiin. Valtiota on noin suurin piirtein tähän saakka edustanut korkea virkamies, joka asemansa johdosta on ollut perillä myös yhtiön yhteiskunnallisesta merkityksestä ja yhteiskunnallisista vaikutuksista. Silloin kun yhtiön hallitus on käsitellyt sellaista hanketta, josta on selvästi haittaa talous- tai yhteiskuntakehitykselle, on kyseinen virkamies viestittänyt yhtiön johdolle, että päätöksestä on syytä keskustella myös valtiovallan kanssa. Näin, uskoisin, osin tiedänkin, on moni yhteiskunnan näkökulmasta väärä päätös jäänyt tekemättä ja ne on kyetty korvaamaan toisenlaisilla ratkaisuilla, jotka ovat palvelleet sekä Suomen että pitemmän päälle myös yhtiön etua.

Huolimatta siitä, että Suomen valtio ja toinen eduskunnan vastuulla oleva instituutio, Kansaneläkelaitos, omistavat Stora Ensosta kuudenneksen ja käyttävät yhtiökokouksessa kolmanneksen äänivaltaa, ei yhtiön hallituksessa ole valtiovallan edustajaa. Tämä on merkinnyt sitä, että Stora Enson päätös lakkauttaa Kemijärven ja Summan tehtaat ja ryhtyä muihin irtisanomisiin tuli maan hallitukselle ainakin sen ilmoituksen mukaan täytenä yllätyksenä. (Ed. Tennilä: Kyllä se Häkämies antoi luvan siihen!) Hallituksen kantaa sen mukaan ei siis ole kysytty, eikä omistajaohjausyksiköllä tai omistajaohjauksen asiantuntijaryhmällä ole ollut tilaisuutta esittää näkökantojaan päätöksenteon yhteydessä. (Ed. Gustafsson: Miten se on mahdollista?) — Ministeri Häkämieheltä on syytä kysyä, miten se on mahdollista. Mutta toisaalta ministeri Häkämieheltä on aivan turha kysyä, onko hallitus harjoittanut sitten määrätietoista, aktiivista ja pitkäjänteistä omistajapolitiikkaa Kemijärven ja Summan tehtaiden lakkauttamispäätösten yhteydessä. Vastaus on "ei", mutta eihän sitä ministeri Häkämies tietenkään suostu tunnustamaan. — Muiden valtio-omisteisten yhtiöiden hallituksissa tehtävät henkilövaihdokset eivät pelasta Kemijärven ja Summan työpaikkoja. Aktiivista omistajapolitiikkaa on viime kädessä vain sellainen politiikka, jolla turvataan tuotannon ja työllisyyden jatkuminen lahdattaviksi tuomituilla Kemijärven ja Summan tehtailla.

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Häkämieheltä kysyttiin välikysymyksessä: "- - aikooko hallitus ryhtyä toimiin näiden" — Kemijärven ja Summan — "tehtaiden jatkon turvaamiseksi käyttämällä tarvittaessa äänivaltaansa Stora Enson yhtiökokouksessa - -." Ministeri Häkämies ei ole välikysymykseen antamassaan vastauksessa esittänyt mitään sellaista uutta tai aktiivista toimenpidettä, joka johtaisi tehtaiden jatkon turvaamiseen.

Omistajaohjauksen ohella hallituksen vastuulla on myös edellytysten luominen Stora Enson ja muidenkin metsäteollisuusyhtiöiden toiminnalle Suomessa. Venäjän puutullien kohoaminen on uhka, jonka torjumiseksi hallituksen olisi pitänyt tehdä kaikki voitavansa. On valitettavaa, ettei pääministeri Vanhasen hallitus ole tässäkään kysymyksessä saanut mitään, ainakaan näkyviä, tuloksia aikaiseksi.

Metsäteollisuuden haasteista huolimatta edellytyksiä toiminnan jatkamiselle Kemijärvellä ja Summassa on. Lakkautettavien yritysten henkilöstö on osoittanut, että heiltä löytyy valmiutta kehittää tuotantolaitoksia tuloksellisella ja työpaikat turvaavalla toiminnalla. Uudet toiminnot, kuten Kemijärvellä mahdollisesti alkava konepaja- ja liimapuupalkkituotanto, voivat synnyttää ja toivottavasti synnyttävät uusia työpaikkoja. Voidaan kuitenkin perustellusti epäillä, voiko valtion tai Stora Enson yritystukien avulla syntyä pysyviä työpaikkoja vai menevätkö tuet yritysheinäsirkoille, jotka kohta pian jo hyppäävät seuraavien tukien perään. Ikävä kyllä tämäkin kysymys on syytä herättää keskusteluun.

Nyt tiedossa olevat uudet yrittäjät Kemijärvellä ja Summassa eivät missään tapauksessa ratkaise perusongelmaa, joka syntyy tuottavien tehtaiden lakkauttamisesta ja tehtaiden työntekijöiden joukkoirtisanomisista. Myöskään Itä-Lapin puun teolliselle käytölle ei ole osoitettu kestävää vaihtoehtoa, jos Kemijärven tehtaan toiminta lakkaa.

Hätiköity päätös lopettaa kannattavat tuotantolaitokset ei ole kestävää eikä vastuullista politiikkaa. Yhtiön tulisikin ottaa aikalisä ja pohtia yhdessä henkilöstön kanssa uusia vaihtoehtoja, joilla tuotantoa voitaisiin jatkaa ja kehittää.

Yhtiön suurimman osakkeenomistajan ominaisuudessa hallituksen tulisi antaa tälle toiminnalle kaikki tuki, parantaa metsäteollisuuden toimintaedellytyksiä puun saannin tehostamiseksi ja sen hintakehityksen vakiinnuttamiseksi. Ennen muuta valtion on omistajana osoitettava, että siltä tarvittaessa löytyy särmää vaikuttaa omistamiinsa yhtiöihin silloin, kun muiden aikeet ovat selvästi ristiriidassa kansantalouden, työllisyyden tai aluekehittämisen kanssa. Tästä ei seuraa, kuten pääministeri Vanhanen väittää, yhtiölle liiketaloudellisia ongelmia, vaan päinvastoin oikeat päätökset tukevat yhtiön kehittämistä tavalla, jota markkinatkin arvostavat.

Arvoisa puhemies! Hallituksen vastaus tarkoittaa siunauksen antamista Summan ja Kemijärven tuotantolaitosten sulkemiselle. Ollakseen johdonmukainen tulee eduskunnan vastata tähän samalla tavalla kuin se suhtautui näihin kysymyksiin hyväksyessään lain valtion yhtiöomistuksesta. Tuolloin antamassaan lausumassa eduskunta edellytti, että valtion tulee omistajapolitiikassaan ottaa huomioon suurten yritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset.

Edellä olevan perusteella esitän, että hyväksytään seuraava perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuoto:

"Kuultuaan hallituksen vastauksen eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimiin Kemijärven ja Summan kannattavien tuotantolaitosten jatkon turvaamiseksi sekä vastedes huolehtii yhteiskuntavastuun toteutumisesta valtion omistajapolitiikassa,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Edustajat Ulla Karvo, Sirpa Paatero, Satu Taiveaho, Markku Pakkanen, Mats Nylud, Arto Satonen ja Timo Kaunisto merkittiin läsnä oleviksi.

Timo Kalli /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Odotin välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan, ed. Korhosen, esittävän jotain konkreettista Kemijärven ja Summan työntekijöiden toimeentulon helpottamiseksi sekä uusien työpaikkojen syntymiseksi ja odotin myöskin, että ed. Korhonen olisi konkreettisesti esittänyt edes yhden toimen, jolla metsäteollisuuden tulevaisuuteen olisi voitu vaikuttaa niin, että metsäteollisuus jatkossakin voisi toimia eli niillä ihmisillä, jotka tällä hetkellä työskentelevät, tulevaisuudessa työmahdollisuuksia olisi. Toivottavasti myöhemmin tässä keskustelussa kuullaan näitä ajatuksia.

Arvoisa puhemies! Valtio on ilmoittanut olevansa aktiivinen omistaja erityistehtäviä hoitavissa ja strategisesti tärkeissä yhtiöissä. Tällaisia strategisesti tärkeitä yhtiöitä ovat muun muassa Fortum, Finnair, Vapo, VR ja monet muut. Samoin valtio on ilmoittanut ei-strategisten yhtiöiden osalta omistajaohjauksen perustuvan omistajien keskinäiseen yhdenvertaisuuteen. Näiden yhtiöiden osalta, joita ovat Metso, Outokumpu, Sampo, Stora Enso, TeliaSonera ja monet muut, valtio on johdonmukaisesti ilmoittanut, että se ei omistajana edellytä eikä ota itselleen minkäänlaisia erityisvapauksia.

Omistajaohjaustaan valtio käyttää yhtiökokouksissa osakeyhtiölaissa säädetyllä tavalla. Yhtiökokous valitsee yhtiön hallituksen, joka vastaa yhtiön johtamisesta. Julkisuudessa on vaadittu valtion suoraa puuttumista Stora Enson hallituksen päätökseen lakkauttaa tehtaat Kemijärvellä ja Summassa. Lakkautuspäätös on aiheuttanut hankalan tilanteen Itä-Lapissa ja Kymenlaaksossa. Erityisen vaikea päätös on ollut niille perheille ja ihmisille, jotka ovat menettäneet työpaikkansa. (Ed. Gustafsson: Pelkästään hankalako?)

Arvoisa puhemies! Työpaikkansa menettäneiden on vaikea ymmärtää seurauksia, joihin ennalta sovitusta valtion omistajalinjasta poikkeaminen johtaisi. Sovitusta linjasta poikkeaminen vaikuttaisi ei ainoastaan Stora Enson vaan myös monen muun yhtiön arvoon. Erivapauksien ottaminen vaikuttaisi koko kansallisomaisuutemme arvoon ennalta arvaamattomasti. Pelkästään valtion omistuksen osalta tämä merkitsisi pahimmillaan miljardiluokan arvonlaskua, puhumattakaan siitä, mitä tapahtuisi yksittäisten ihmisten osakesäästöille. Kuka siitä ottaisi vastuun? (Välihuutoja) Hyvä kuulla myöhemmin. Varmaan myöhemmin kuullaan, olisitteko te ottaneet vastuun siitä.

Arvoisa puhemies! Sitaatti valtioneuvoston omistajapolitiikkaa koskevasta periaatepäätöksestä: "Osa yhtiöistä toteuttaa valtionhallinnon tehtäviin kiinteästi liittyviä erityistehtäviä, mutta valtaosa yhtiöistä harjoittaa täysin markkinaehtoista liiketoimintaa." Päiväys 19.2.2004, päätöksentekijöinä tuolloin muun muassa esimerkiksi Erkki Tuomioja, Tarja Filatov.

Jotta epäselvyyksille ei jäisi tilaa, vielä toinen sitaatti, jonka jo kuulimme: "- - valtionyhtiöiden rooli esimerkiksi aluepolitiikan välineenä on muuttanut muotoaan yhtiöiden muututtua normaalissa kilpailuympäristössä toimiviksi yrityksiksi. Tämä koskee myös Stora Enson yhdistymistä." Näin sanoi kauppa- ja teollisuusministeri Antti Kalliomäki 29.6.1998 vastatessaan Storan ja Enson fuusiota koskeneeseen kysymykseen. Siinä hallituksessa myös välikysymyksen ensimmäisen allekirjoittajan puolue oli mukana.

Huomautan vielä, että ennen Lipposen ykköshallituksen ajamaa fuusiota Suomen valtiolla oli muutamaa prosenttia vaille enemmistö Enso Oyj:n yhtiökokouksen äänistä. Silloin Suomen keskusta vastusti fuusiota määrätietoisesti, mutta turhaan: Lipposen hallitus halusi pudottaa valtion omistuksen yhtiössä noin neljännekseen, mitä myös vasemmistoliiton eduskuntaryhmä silloin kannatti.

Edellä mainituista päätöksistä, jotka kuitenkin on tässä yhteydessä hyvä muistaa, on jo aikaa. Kaksi kuukautta sitten eduskunnassa hyväksyttiin laki valtion omistajaohjauksesta. SDP jätti laista tehtyyn mietintöön eriävän mielipiteensä. Siinä SDP linjasi Stora Enson nimenomaisesti markkinaehtoiseksi, ei-strategiseksi omistukseksi.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä pitää SDP:n ja vasemmistoliiton mukanaoloa välikysymyksessä jo historiallisista syistä epäuskottavana. Mikäli hallitus olisi Stora Enson syksyisen päätöksen yhteydessä toiminut toisin, kukaties se olisi nyt vastaamassa täällä vasemmiston välikysymykseen liiallisesta puuttumisesta yhtiön toimintaan.

Välikysymykseen liittyvästä ilmiselvästä politikoinnista huolimatta itse kysymyksen aihe on merkitykseltään mitä painavin. Tehtaiden sulkemiset asettavat itälappilaiset ja kymenlaaksolaiset äärimmäisen vaikeaan tilanteeseen. Heidän työpaikkansa ovat osa niistä tuhansista työpaikoista, joita olemme metsäteollisuuden rakennemuutoksen myötä menettäneet.

Arvoisa puhemies! Mahdollisten Venäjän puutullien takia joudumme jatkossa etsimään uusia ratkaisuja säilyttääksemme tuhannet uhanalaiset metsäteollisuuden työpaikat. Suomalaisen metsäteollisuuden toimintaedellytykset on kuitenkin turvattava nykyistä paremmin. Tie- ja rautatieverkko on laitettava välittömästi parempaan kuntoon. Monin paikoin rapautunut tieverkko ei mahdollista ympärivuotista puukuljetusta. Perusparannusten määrärahoja lisättiin tämän vuoden budjettiin, mikä on hyvä alku. Tarvitaan myös uusia verotuksellisia keinoja, jotta puu saataisiin jatkossakin liikkeelle. Yritysten sukupolvenvaihdosten verotusta kevennetään ja huojennus laajennetaan koskemaan myös metsätiloja. Lisäksi on harkittava muita puunsaantiin nopeasti vaikuttavia verotuksellisia keinoja.

Keskustan eduskuntaryhmä pitää tärkeänä, että huolehdimme ammattitaitoisen työvoiman saatavuudesta, metsätilojen suunnittelusta aina puun korjuuseen ja tehtaalle toimittamiseen asti. Yhä useampi metsänomistaja on kaupunkilainen. Heitä pitää rohkaista neuvonnan keinoin huolehtimaan metsistään ja hyödyntämään niitä monipuolisemmin ja entistä enemmän.

Arvoisa puhemies! Nämä tärkeät toimenpiteet eivät ennätä helpottamaan itälappilaisten ja kymenlaaksolaisten tilannetta. Metsäteollisuuden rakenteellisiin ongelmiin ei kuitenkaan voida vastata omistajaohjauksella. Tämä ei tarkoita sitä, että hallitus olisi ollut tai voisi olla toimeton Kemijärvellä tai Summassa. Päinvastoin hallitukselta edellytetään aktiivisia toimia, joilla alueille luodaan korvaavia työpaikkoja mahdollisimman nopeasti. Muun muassa Kemijärvellä on matkailuun, metsäteollisuuteen ja kaivostoimintaan liittyviä hankkeita, joiden avulla työpaikkojen menetykset on mahdollista korvata. Keskustan eduskuntaryhmä antaa kaiken tukensa hallitukselle näiden hankkeiden toteuttamiseksi. Kemijärven sellutehtaan lakkauttamisen jälkeenkin on tärkeätä turvata Itä-Lapin puuntuotanto.

Arvoisa puhemies! Keskustan eduskuntaryhmä painottaa, että kansallisomaisuuden hoitamisen tulee perustua ennalta sovittuihin linjoihin. Toivon, että nyt käytävä keskustelu ei vähennä kiinnostusta kotimaisten yhtiöiden omistukseen jatkossa. Edelleen keskustan eduskuntaryhmä antaa hallitukselle täyden tukensa korvaavien työpaikkojen luomiseksi menetettyjen tilalle. Ryhmä pitää tärkeänä, että jatkossa valtion omistajapolitiikkaa hoidetaan tämän vuoden tammikuussa voimaan tulleen, valtion yhtiöomistusta ja omistajaohjausta koskevan lain mukaan.

Arvoisa puhemies! Palaan siihen, mistä aloitin: Toivon, että te välikysymyksen allekirjoittajat nyt esitätte joitakin toimia, joilla teidän mielestänne metsäteollisuuden asema ja erityisesti niiden ihmisten, jotka työskentelevät metsäteollisuudessa, asema voitaisiin turvata.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Stora Enson tehtaiden lakkautukset ovat kova isku kyseessä oleville paikkakunnille. Työpaikkojen menettäminen Kemijärvellä ja Kymenlaaksossa ravistelee rakenteita ja aiheuttaa turvattomuutta. Työntekijöillä on huoli sekä omasta että perheidensä selviytymisestä. Kysymys kuuluukin, miten luodaan uskoa ja toivoa tilanteessa, jossa tulevaisuus näyttää epävarmalta ja vaihtoehtoja tuntuu olevan niukasti.

Ajan pyörä pyörii vain eteenpäin. 2000-luvun Suomi on mukana kansainvälisessä kilpailussa avoimilla markkinoilla. Kilpailussa menestyminen merkitsee sitä, että yritystemme on koko ajan pysyteltävä askelen edellä muita ja pyrittävä alati huolehtimaan kilpailukyvystään ja kannattavuudestaan. Usein tämä merkitsee uusia investointeja, työpaikkoja ja mielenkiintoisempia työmahdollisuuksia, mutta välillä tämä valitettavasti tarkoittaa joidenkin toimintojen alasajoa tulevaisuuden menestyksen turvaamiseksi. Suomen selviytymiskeinot näissä tilanteissa ovat avoimuus, työnteko ja osaaminen, jotka kanavoituvat uusiksi menestystarinoiksi.

Arvoisa puhemies! Miksi metsäyhtiöt saneeraavat? Vastaus on yksinkertainen: metsäteollisuudessa on käynnissä globaali rakennemurros. Joidenkin tuotteiden kysyntä ei enää kasva kehittyneillä markkinoilla. Kasvunäkymät voivat kuitenkin olla suotuisia kehittyvissä talouksissa, kuten Aasiassa. Sellun tuotantoa siirtyy pois Euroopasta alhaisempien kustannusten ja markkinoiden perässä.

Suomi on metsäteollisuuden suurvalta, jossa rakennemuutos tuntuu väistämättä rajuna. Samaan aikaan metsäteollisuuden kilpailukykyä heikentävät raaka-aineen saatavuus ja hinta sekä erityisesti Venäjän puutulliuhka. Metsäklusterin uutena tavoitteena onkin lisätä puun jalostusarvoa Suomessa. Siihen on vain herätty liian myöhään.

Tässä tilanteessa tarvitaan niin yritysten kuin valtionkin toimia, jotta metsäteollisuuden toimintaympäristö pidetään mahdollisimman hyvänä ja innovatiivisena. Yritysten ja valtion tutkimus- ja kehityspanostukset ovat avainasemassa. Metsäteollisuus on ja tulee olemaan Suomelle strategisesti tärkeä ala. Nyt on viimeiset hetket uudistua.

Haastavina aikoina on hyvä pitää mielessä, että olemme ennenkin selvinneet rakennemuutoksista. Muutoksessa on mahdollisuus toimintojen tehostamiseen ja tuotannon kehittymiseen. Pelottomasti uusia uria etsimällä luodaan entistä parempia työpaikkoja. Tällöin lopputuloksena on vahvempi kilpailukyky ja vakaa hyvinvointi.

Uusien työpaikkojen luominen on alkanut ripeästi sekä Kemijärvellä että Kymenlaaksossa. Tiedossa on jo nyt yrittäjiä, jotka tarjoaisivat töitä yhteensä 200 henkilölle. Kaikille irtisanotuille tarjotaan koulutusta ja muita tukitoimia. Esimerkiksi uusien yrityksien perustamista tuetaan niin sanotulla starttirahalla.

Hallitus on ottanut erittäin vakavasti Itä-Lapin ja Kotka—Hamina-seudun tilanteen. Samana päivänä, kun Stora Enso ilmoitti päätöksestään, hallitus varasi 15 miljoonaa euroa ylimääräistä rakennemuutosrahaa investointeja ja työpaikkoja varten. Rakennemuutosalueille varatut varat ovat yhteensä 57 miljoonaa, missä ovat mukana EU:n rakennerahastot. Näillä varoilla lievennetään irtisanomisten vaikutuksia ja luodaan uusia, korvaavia työpaikkoja. (Ed. Jaakonsaari: Kaikki niitä temppuja!)

Valtion, yritysten, kansalaisliikkeiden ja yksittäisten ihmisten on käännettävä katseet tulevaisuuteen ja tehtävä yhteistyötä, jotta rakennemuutosalueilla voidaan luoda uusia työllistymismahdollisuuksia. Osapuolet tutkivat hankkeita kiihtyvällä vauhdilla ja katsovat, mitkä niistä ovat elinkelpoisia ja kannatettavia. Näillä oikein kohdennetuilla toimenpiteillä, yrittämisellä ja tulevaisuudenuskolla vastataan rakennemuutoksen haasteeseen.

Arvoisa puhemies! Moni suomalainen kysyy, miksi valtio ja hallitus eivät estä Stora Ensoa ja muitakin yhtiöitä lopettamasta tehtaita ja työpaikkoja Suomessa. Vastaus on, että valtion tulee ennen kaikkea huolehtia siitä, että yrityksillä on mahdollisimman hyvä toimintaympäristö maassamme. Suomalaisessa yhteiskunnassa on voitava yrittää, investoida ja tarjota työpaikkoja tulevaisuuteen luottaen.

Suomi ei voi olla maa, jossa valtio ohjailee yrityksiä, joilla on vastuu omasta pärjäämisestään kovassa kansainvälisessä kilpailussa. Yritykset toteuttavat yhteiskuntavastuutaan parhaiten siten, että ne pysyvät kannattavina ja tarjoavat töitä sadoilletuhansille suomalaisille. Kokoomuksen mielestä menestyvät yritykset ovat työpaikkojen paras tae.

Stora Enso on valtiolle finanssisijoitus, jolle ei aseteta muita tehtäviä hyvän taloudellisen tuloksen lisäksi. Valtio-omistaja ei voi vaatia yrityksiä pyörtämään päätöksiään yhden omistajan tarpeiden vuoksi. Valtaa käytetään yhtiökokouksissa, kuten muutkin omistajat tekevät.

Valtionyhtiöt eivät pörssissä ollessaan muodosta mitään erityistä saareketta, jota osakeyhtiölaki tai normaalit yritystoiminnan ja kilpailun lait eivät koskisi. Osakeyhtiölaissa todetaan yksiselitteisesti, että kaikkia omistajia on kohdeltava tasa-arvoisesti. Suomella ei ole varaa saada sellaista kansainvälistä mainetta, että poikkeamme yleisesti hyväksytyistä pelisäännöistä. Tämä vaikuttaisi myös muiden pörssissä olevien valtionyhtiöiden kiinnostavuuteen ja arvoon sijoituskohteina. (Ed. Gustafsson: Sen takia pitää vaikuttaa etukäteen!)

Omistajaohjauksen pyrkimyksenä on ollut omistaja- ja elinkeinopolitiikan erillään pitäminen. Kaikkien osakkeenomistajien on voitava luottaa siihen, että heitä kohdellaan samalla tavalla. Näitä hyviksi havaittuja periaatteita on noudatettu jo pitkään, useamman hallituksen aikana. Esimerkiksi vuosina 95—99 SDP:läinen kauppa- ja teollisuusministeri Antti Kalliomäki linjasi useaankin otteeseen omistajapolitiikkaa. Kansanedustajan kirjalliseen kysymykseen hän vastasi ministerinä ollessaan näin: "Normaaleissa kilpailuolosuhteissa ja kansainvälisessä kilpailuympäristössä toimivalle ja etenkin pörssissä noteeratulle valtionyhtiölle erityistehtävien ja -velvoitteiden asettaminen valtio-omistajan taholta ei - - ole perusteltua - -." Lukuisista muistakin edellisten hallitusten aikaisista dokumenteista huomaamme, että hallituksen omistajapolitiikassa on toimittu jo useita vuosia samalla tavoin hallituksen väristä riippumatta. (Ed. Gustafsson: Ei pidä paikkaansa!)

Arvoisa puhemies! Muutos koetaan usein negatiiviseksi ja pelottavaksi asiaksi. Saattaa jopa tuntua turvallisemmalta yrittää torjua muutos kuin sopeutua siihen tai nähdä siinä jotain hyvää. Muutos on kuitenkin aina myös mahdollisuus, josta voi syntyä jotain entistä parempaa ja kestävämpää.

Poliittiset päättäjät ovat samanlaisia tuntevia ja ajattelevia suomalaisia kuin kaikki muutkin. Siksi irtisanottujen työntekijöiden kokema hätä ja huoli on ollut syvästi ymmärrettävissä niin puolueissa kuin eduskunnassakin. Ei kemijärveläisiä, kymenlaaksolaisia tai muitakaan muutoksen kourissa olevia jätetä yksin selviämään.

Kun vaikeat rakennejärjestelyt ovat käynnissä, valtion ja yhteiskunnan tehtävänä on pehmentää niiden vaikutuksia. Tärkein toimenpide on huolehtia siitä, että menetettyjen työpaikkojen tilalle syntyy uusia nopeasti. Niin viiltävää kuin tehtaiden alasajo kyseessä oleville seuduille onkin, katseet on suunnattava tulevaisuuteen. Tärkeintä on toivon antaminen toivottomaltakin tuntuvassa tilanteessa. Ihmisten mielissä on oltava varmuus siitä, että me suomalaiset kyllä pärjäämme ja työnteko ja yrittäminen kannattavat edelleen. Tämän hallitus on pyrkinyt kaikin keinoin tekemään. Kokoomuksen eduskuntaryhmä antaa kaiken tukensa hallitukselle.

Jouko Skinnari /sd(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Stora Enson kannattavien tehtaitten lopettaminen äkkirysäyksellä Kemijärvellä ja Summassa on järkyttänyt koko Suomea. Porvarihallitukselta valtionyhtiöitten omistajaohjaus on epäonnistunut. Ympäri Suomea on levinnyt hätä ja pelko siitä, mitä on jo tapahtunut ja mitä porvarihallituksen laiminlyöntien seurauksena vielä tuleman pitää, (Ed. Zyskowiczin välihuuto) viimeisimpänä esimerkkinä, ed. Zyskowicz, TeliaSonera, jonka kehittämisestä porvarihallituksella ei ole mitään näkemystä eikä minkäänlaista vastuuta yhtiön henkilöstöstä. (Ed. Zyskowicz: Ilman demareita Sonera olisi myyty kovalla voitolla!)

Porvarihallitus ei ole tahtonut käyttää Stora Ensossa yhdessä Kansaneläkelaitoksen kanssa 35 prosentin äänivaltaa kannattavien tehtaitten työpaikkojen turvaamiseksi. Yleensä kannattava toiminta myydään, ei sitä lopeteta. Tämä on bisneselämän sääntö. Ei Stora Enso eikä maan hallitus ole pystynyt uskottavasti selvittämään tehtaitten lopettamisen perusteita. Syyt ovat vaihdelleet koko ajan. Vuosikausia tehtaitten työntekijät eduistaan tinkien ovat auttaneet tuotantolaitoksia parempiin tuloksiin. Nyt tälle ei anneta mitään arvoa.

Joulukuussa Vanhasen—Kataisen hallitus hyväksytti eduskunnassa valtionyhtiölain. Lailla perusteineen annetaan valtuudet myydä kaikki muut valtion pörssissä olevat osakkuusyritykset paitsi Finnair, Fortum ja Neste Oil. Noteeraamattomista yhtiöistä myyntivaltuudet ovat saaneet energiassa tärkeät Fingrid, Gasum ja Ekokem ja lukuisat muut. Samalla eduskunta kuitenkin hyväksyi lausumat, joissa edellytetään valtion omistajaohjauksessa työllisyyden ja aluetalouden näkökohtien huomioon ottamista.

Porvarihallitus poikkeaa edellisen hallituksen omistajapoliittisista linjauksista ja myös aikaisempien hallitusten. Porvarihallitus keskittyy vain myymiseen ja vähät välittää valtionyhtiöiden toimien taloudellisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista. Yhteiskuntavastuuta ei ole. Omistajapolitiikassa on tapahtunut selvä suunnanmuutos. Nykyisen hallituksen omistajapolitiikka on passiivista.

Vanhasen ensimmäisen hallituksen omistajapolitiikka oli tiivistetysti ennustettavaa, aktiivista ja markkinaehtoista. Tällä pyrittiin mahdollisimman hyvään yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen kokonaistulokseen. Tavoitteena oli yhtiöiden kehittäminen, hyvä henkilöstöpolitiikka ja valtion omistuksen arvon nostaminen. Toisin on nyt. Porvarihallituksen ohjelmassa aktiivinen-sana tarkoittanee pelkästään myymistä. SDP:n mielestä valtion eli kansan omaisuutta ei tule enää myydä muuta kuin erityisillä perusteilla. Syvästä lamasta noustiin muun muassa myymällä valtionyhtiöitten osia, jotta saatiin yhtiöiden arvot nousemaan ja rahaa valtion velkojen maksamiseen, mutta nyt myynnistä ei ole enää mitään vastaavaa hyötyä.

Mutta nyt tulen siihen tärkeään kohtaan: Vanhasen ensimmäisen hallituksen ja Vanhasen nykyisen hallituksen periaatepäätöksissä on ratkaiseva ero. Porvarihallitus lähtee siitä, että "valtio ei edellytä eikä ota itselleen erivapauksia eikä puutu yhtiön hallituksen ja toimivan johdon päätöksentekoon". Se on tässä 7.6.2007 päivätyssä periaatepäätöksessä. Tämä virke on se lisäys, mikä siihen on tullut. En tiedä, kuka sen on sinne saanut ujutettua, mutta joka tapauksessa tässä näkyy se, että puuttumattomuus, tahdottomuus ja näköalattomuus ovat nykyisen hallituksen omistajapoliittinen linjaus, ja nyt tämä kyllä näkyy.

Arvoisa puhemies! Hallitus on tosiasiassa hyväksynyt kannattavien tuotantolaitosten sulkemisen. Sosialidemokraatit ovat vastustaneet valtionyhtiöitten myyntivaltuuksien laajentamista. Viime vaalikaudella SDP esti tällaisen esityksen antamisen eduskuntaan. Viime vuoden joulukuussa jätimme esitykseen vastalauseen, jonka mukaan valtion omaisuutta ei enää saa myydä ilman erityisiä perusteita. Haluamme säilyttää valtion nykyisen omistuksen tärkeimmissä yhtiöissä pääsääntöisesti sellaisenaan.

Valtiolla omistajana on valta etukäteen vaikuttaa yhtiöitten hallitusten päätöksiin osakeyhtiölain mukaisesti. Corporate governance merkitsee hyvää hallintoa sisäpiirisäännöksineen, mutta sekään ei estä valtiota käyttämästä omistajavaltaansa. Stora Enson hallitus ja toimitusjohtaja eivät näytä noudattavan pääomistajaan, Suomen valtioon, päin corporate governancea. He yrittävät vedota pörssiyhtiöitten sellaiseen erityisasemaan, jota tosiasiallisesti ei ole osakeyhtiölaissa. Osakeyhtiölain käytäntöä ovat islantilaiset opettaneet Elisassa vähän yli 10 prosentin omistuksellaan. Suomessa on viime vuosina alkanut yhä enenevässä määrin esiintyä valtionomistajuutta väheksyvä linja, johon porvarihallitus näyttää täysin alistuvan.

Arvoisa puhemies! On epäselvää, millä perusteilla Stora Enso on tehnyt tehtaitten lakkauttamispäätökset ja miten ne on kerrottu maan hallitukselle. Epäselvää on myös, mikä on maan hallituksen tahto ottaa etukäteen Stora Enson asioista selvää. Joka tapauksessa Stora Enson ilmoittamat perusteet tehtaitten lakkauttamiseksi ovat osoittautuneet virheellisiksi puun saatavuuden, yksiköiden kannattavuuden ja energian osalta. Asiantuntijoiden mukaan Kemijärven sellutehdasta ei tarvitse sulkea puupulan takia.

Kemijärven tehtaan tekninen kunto, tuottavuus ja kannattavuus ovat osoittautuneet varsin hyviksi. Kemijärven sellutehdas on ylittänyt yhtiön vaatiman 13 prosentin tuottotason joka vuosi. Nyt ollaan sulkemassa bioenergiaa tuottava tehdas, josta tältäkin osin aiheutuu valtiolle mittavat kustannukset tilalle hankittaviin muihin uusiutuviin energiamuotoihin nähden.

Stora Enson ilmoitus oli šokki Kymessä lähes 1 000 työntekijälle perheineen. Summan tehtaan lopettaminen, Kotkan tehtaan myynti, Anjalankosken tehtaan koneen sulkeminen, taloushallinnon siirrot ja kunnossapidon vähentäminen ovat porvarihallituksen hyväksymää surusanomaa. Kemijärven tehtaan tavoin voidaan kyseenalaistaa kaikki väitteet lopettamissyistä energian, kannattavuuden, puun saatavuuden ja tuotevalikoiman osalta. Missä on pehmopaperin ja muiden tuotteiden kehittäminen Suomessa, vai annetaanko tämäkin sektori ruotsalaisten tehtaitten ja omistajien käsiin?

Sosialidemokraatit vaativat hallitusta antamaan välittömästi eduskunnalle selonteon valtion omistajapolitiikan periaatteista ja toimintalinjasta. Selonteko olisi ollut hyvä keino kirkastaa hallituksen linjaa. Hallituksen eri ministereitten päivittäin vaihtuvat kannat esimerkiksi Stora Enson tapauksessa lisäävät epävarmuutta kansalaisten keskuudessa ja antavat huonon kuvan hallituksen kyvystä valtion omistajapolitiikassa.

Porvarihallituksen johdolla valtiosta on kehittymässä pelkkä myyntiliike ilman selvää teollisuus- ja elinkeinopoliittista strategiaa. Sosialidemokraattien mielestä omistajapolitiikasta tarvitaan selkeät pelisäännöt muun muassa kannattavan liiketoiminnan osalta. On pohdittava, miten voimme kehittää suomalaista kansallisesti tärkeää perusteollisuutta ja elinkeinotoimintaa niin, että ne tarjoavat myös jatkossa työtä omassa maassamme ja tuottavat osinkotuloja. Valtionyhtiölakiin liittyvän asetuksen valmistelussa nämä ja myös eduskunnan hyväksymät edellä mainitut periaatteet tulee ottaa huomioon.

Valtion on SDP:n mielestä kehitettävä uutta. Itsenäisen kansan ja valtion elinehtoihin kuuluvat energian saanti ja huoltovarmuus, elintarviketuotannon omavaraisuus, hyvinvointipalvelujen turvaaminen, puhelin- ja muun verkkotoiminnan toimivuus koko maassa, terästeollisuus, lento- ja muu liikenne. Myös monilla muilla sektoreilla tarvitaan valtion yritystoimintaa. Teollisuussijoitus Oy:n ja muun riskirahoituksen turvin valtion on mentävä vahvemmin uusiin haasteisiin muun muassa uusiutuvan energian, jätteen, ympäristöteknologian, koulutuksen viennin ja osaamisen osalta.

Suomalaisen metsäteollisuuden alasajo uhkaa rapauttaa teollisuutemme tärkeää kivijalkaa. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä ei hyväksy kannattavien tehtaitten lopettamista. Kemijärven tehdas on tärkeä osa Itä-Lapin olemassaoloa. Lappi on nähtävä osana kehittyviä Barentsin alueen ja Murmanskin elinkeinotoimintoja. Stora Enson toimet Summan, Anjalankosken ja Kotkan osalta heikentävät myös Suomen kansantaloutta ja vaarantavat tuhansien ihmisten toimeentulon, samaten tämä Stora Enson aiesopimus Anaika Groupin kanssa: Yritys alkaa valmistaa liimapuupalkkeja. Stora Enso on myöntänyt investointiin lainan, ja valtiokin on luvannut tukea taloudellisesti hanketta, mutta nämä investoinnit tulevat vaikeuttamaan huolestuttavasti alan kilpailukykyä muualla Suomessa.

Arvoisa puhemies! Perustuslain mukaan "julkisen vallan on edistettävä työllisyyttä ja pyrittävä turvaamaan jokaiselle oikeus työhön". Porvarihallitus ei yritäkään täyttää perustuslain tavoitetta. Stora Enson hallitus, taustalla piileskelevä ruotsalainen puheenjohtaja Claes Dahlbäck ja toimitusjohtaja Jouko Karvinen ovat asettuneet Vanhasen hallituksen yläpuolelle yhtiökokousten väliseksi ajaksi ja ryhtyneet toimimaan jopa valtion omistajaedun vastaisesti. Lapin Kansan mukaan eduskunnan puhemies Sauli Niinistö on sanonut: "- - valtiolla olisi ollut suurimpana omistajana mahdollisuus käyttää omistajan ääntä Stora Enson Kemijärven ja Summan tehtaiden kohtaloissa."

Kansalaiset ovat vihaisia ja pettyneitä, koska maan hallitus ei määrätietoisesti käytä valtaansa osakeyhtiölain puitteissa, vaan sallii lopettaa Kemijärven ja Summan kannattavat tehtaat. Samanlainen täydellinen välinpitämättömyys porvarihallituksella on TeliaSoneran mittavia irtisanomisia kohtaan. Tämä on Vanhasen ja Kataisen hallituksen väärää politiikkaa, joka johtaa valtionyhtiöitten toiminnan kriisistä toiseen.

Kannatan ed. Korhosen ehdotusta perustellun päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Markus Mustajärvi /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen on aiemmin luonnehtinut itseään toimitusjohtajaksi. Stora Enson tapauksessa kahden toimitusjohtajan roolit näyttävät menneen pahasti sekaisin: toimitusjohtaja Karvinen käskyttää maan hallitusta, ja toimitusjohtaja Vanhanen toistaa yhtiön virallista totuutta silloinkin, kun julkituodut tiedot eivät pidä paikkaansa.

Pääministeri luottaa kritiikittä sellaiseen yhtiön johtoon, joka ostaa Pohjois-Amerikasta kalliilla kannattamattomia tehtaita, myy ne halvalla ja paikkaa virheensä lopettamalla kannattavia yksiköitä Suomessa. Näinkö toteutuu hallituksen periaatepäätös, jonka mukaan valtion omistajapolitiikan ja omistajaohjauksen ensisijainen tavoite on yhtiöiden kehittäminen ja omistaja-arvon pitkäjänteisen kasvun tukeminen?

Kannattavien yksiköiden lakkauttamiseksi esitetyt perusteet on kerta toisensa jälkeen kumottu. Kannattavuudesta, puuhuollosta ja energiankulutuksesta annetut luvut eivät ole pitäneet paikkaansa. Näyttää siltä, että ensin on tehty päätös lakkauttamisesta ja sen jälkeen on annettu käsky etsiä järjettömälle päätökselle perusteet.

Ei Vanhasen hallitus kuitenkaan linjaton ole, päinvastoin, pääministeripuolueesta löytyy runsaasti erilaisia linjoja valtion omistajapolitiikasta ja omistajaohjauksesta. En olisi ihmetellyt, vaikka tämän välikysymyksen ensimmäinen allekirjoittaja olisi ollut vasemmistoliiton puheenjohtaja Korhosen sijaan keskustan puoluesihteeri Korhonen. Niin kaksilla korteilla keskusta pelaa.

Pääministeri on kerta toisensa jälkeen kieltäytynyt ajamasta ylimääräistä yhtiökokousta koolle hallituksen tai toimitusjohtajan vaihtamiseksi. Hän on kieltäytynyt antamasta pääministerin ilmoitusta tai selontekoa omistajapolitiikasta. Siksi ainoaksi mahdollisuudeksi tuoda Stora Enson ratkaisut ja omistajaohjaus eduskuntaan jää välikysymys. Sen asian ratkaisi hallitus, joka on linjassaan johdonmukainen: se ei sekaannu omiin asioihinsa.

Kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen suhtautui viime lauantaina ylimielisesti ja väheksyen tähän välikysymykseen. Pääministeri seurasi esimerkkiä eilen. Nöyrä ja viisas valtiomies varoo tällaista käyttäytymistä. Kokoomus osallistui neljän vuoden oppositiokautensa aikana 15 välikysymykseen, keskusta omalla oppositiokaudellaan 23:een. Olivatko ne kaikki tärkeämpiä kuin kansallisomaisuudesta huolehtiminen ja työntekijöiden tulevaisuuden turvaaminen Kemijärvellä, Summassa ja lukuisilla muilla paikkakunnilla?

Arvoisa puhemies! Vieläkään ei ole selvinnyt, koska vastuuministerit saivat ensimmäisen kerran tiedon Stora Enson päätöksistä, millaisia keskusteluja käytiin toimivan johdon ja omistajaohjauksesta vastaavien henkilöiden välillä, ja ennen kaikkea, mikä oli ministereiden kanta asiaan, siunasivatko he hiljaisesti kaiken, mitä heille esitettiin. Etenkin ministeri Häkämies on selityksen velkaa, vielä vastauksensa jälkeenkin. Ministerit itse ratkaisevat, ovatko he luotettavampia kuin Stora Enson pörssitiedote. Joka tapauksessa yhtiön johto on luottanut koko ajan siihen, ettei valtio tule väliin ja estä näiden onnettomien päätösten toteuttamista. Yhtiön johto on lyönyt raa’at päätökset pöytään, mutta hiljaisella ministereitten tuella.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmä puolustaa valtion vahvaa roolia yhtiöissä ja sitä, että omistajan eli kansalaisten äänen tulee kuulua niiden päätöksissä. Ei valtion omistus ole yhtään sen arvottomampaa kuin yksityisenkään.

Arvoisa puhemies! Omistajapolitiikkaa koskeva valtioneuvoston periaatepäätös on luonteeltaan poliittinen, ei juridinen. Ministerit ovat vakuuttaneet, että valtion omistajapolitiikka ei ole muuttunut kymmeneen vuoteen, mutta se ei pidä paikkaansa. Löysimme 16 ristiriitaista kohtaa kyseisen päätöksen ja Stora Enson tapauksen välillä. Se osoittaa, että hallituksen toiminta ei ole ollut linjassa edes sen itsensä kanssa. Me erittelemme nämä ristiriidat myöhemmässä keskustelussa, mutta tässä yksi esimerkki:

Valtioneuvoston päätöksessä todetaan omistajapoliittisista tavoitteista: "Erityisen tärkeitä asiaryhmiä ovat henkilöstön aseman ja oikeuksien kunnioittaminen sekä ympäristön kannalta vastuullinen toiminta." Kuinka kävi? Ensin tehtiin päätös tehtaitten lopettamisesta ja vasta sitten käynnistettiin yhteistoimintaneuvottelut, minkä jälkeen Toimihenkilöunioni nosti perustellusti kanteen työnantajaa vastaan.

Kemijärvellä työntekijäjärjestöt yhdessä professoritasoisten asiantuntijoiden kanssa työstivät mallin sellutehtaan toiminnan muuttamiseksi liukosellua, sähköä, energiaa ja kemikaaleja tuottavaksi yksiköksi, mutta ensimmäisenä esityksen ampui alas elinkeinoministeri Mauri Pekkarinen. Suomeen rakennetaan tällaisia laitoksia jo lähivuosina — miksi ei sitten alueelle, joka kärsii pahimmasta rakennemuutoksesta Suomessa ja jolla sijaitsee jo ennestään kannattava tehdas keskellä kasvavia raaka-ainevaroja? Niinkö te aiotte kasvonne pelastaa, että ensin kuristatte ja sitten elvytätte?

Arvoisa puhemies! Valtionyhtiöiden omistajapolitiikasta täytyy puhua juuri nyt, koska joulukuussa eduskunnan enemmistö antoi hullulle lisää köyttä myöntäessään uusia myyntivaltuuksia valtioneuvostolle, joka on Stora Enson tapauksessa työnäytteensä antanut.

Ministerit ovat paenneet olemattomien osakeyhtiölain pykälien taakse. Toimettomuuden todellinen syy on kuitenkin äärimmilleen viety markkinaliberalismi, jota toteutetaan hinnalla millä hyvänsä. Siksi hallitus varoo antamasta väärää viestiä niille sijoittajille, jotka kärkkyvät muiden kannattavien valtionyhtiöitten myymistä. Sen linjan maksumiehiksi joutuvat työntekijät Stora Ensossa ja jatkossa monessa muussakin yrityksessä.

Hallituksen sisäinen liima tässä asiassa on käänteinen puolueiden julkituomille periaatteille: kokoomus lopettaa kannattavaa yritystoimintaa, vihreät ajavat alas bioenergiatuotantoa, ja keskusta hautaa Kekkosen perinnön. Pääministeri Vanhasen toisen hallituksen iskulause "Vastuullinen, välittävä ja kannustava Suomi" on muuttunut irvikuvakseen. Vasemmistoliitto vaatii, että valtio käyttää omistajavaltaansa henkilövalinnoissa ja tulevassa Stora Enson yhtiökokouksessa. Valitettavasti näyttää siltä, että pääministeri Vanhanen on tehnyt tahdottomuudesta taiteen ja muut ministerit ovat jyrkästi samaa mieltä.

Hallitus katsoo taaksepäin ja yrittää pelastautua sillä, niin kuin olemme jo kuulleet. Se ei auta yhtään niitä, joilla tänä päivänä on hätä. Mutta historiasta voi kyllä oppia. Talvisodassa vihollinen pysäytettiin Kemijärven Mäntyvaaraan, muutaman kilometrin päähän siitä, missä nykyään sijaitsee sellutehdas. Tammikuussa tehtaan valtauksessa, jonka organisoi massaliike, oli mukana kolmen sodan veteraani, joka sanoi, että nyt piti lähteä reissuun neljännen kerran. Jos te ette, arvon ministerit, ketään muuta kuuntele, niin kuunnelkaa ainakin tätä veteraanin viestiä!

Kannatan ed. Martti Korhosen esitystä päiväjärjestykseen siirtymisen sanamuodoksi.

Erkki Pulliainen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aloitetaanpa Sonerasta. Sonera osaa polttaa rahaa. Umts-seikkailussa hävisi aikanaan 20 miljardia markkaa. Tuoreeltaan TeliaSonera kokeili toista konstia muka tulostensa parantamiseksi. Parituhatta työntekijää joutui irtisanomisuhan kohteeksi. Nyt vastasi pörssi. Kurssi putosi oitis kymmenkunta prosenttia. Suunniteltu toimenpide oli liikaa sijoittajillekin: jakaa nyt ylimääräisiä osinkoja ja irtisanoa samaan aikaan sen tuloksen tekijät. TeliaSoneran tuoreen operaation ajoitus sattui sikäli sopivaan saumaan, että eduskunta voi tutkiskella yhtiöiden yhteiskuntavastuun kantoa laajemmalla aineistolla.

Tämänkertaisen välikysymyksen fokuksessa on, kuten olemme havainneet, erikoisesti Stora Enso, yhtiö, jonka lähihistoriaan kuuluneista niin ikään epäonnistuneista ulkomaiden seikkailuista on koitunut miljardien eurojen tappiot ja niiden mukaiset alaskirjaukset taseissa. Yhteistä mainituille yhtiöille on pohjoismainen fuusioituminen, joka tarkoituksestaan poiketen ei ole tuonut lisäarvoa yhteiskuntavastuun kantoon, pikemminkin päinvastoin. Rajussa riskinotossa taito ei ole ollut tahdon edellyttämällä tasolla. Ylipäätään suomalaisten yhtiöiden ulkomaanoperaatioiden kokonaistuottavuus on jäänyt tutkimusten mukaan kotimaahan tehtyjen investointien tuottavuudesta jälkeen, vaikka kehnolla henkilöstöpolitiikalla on yritettykin tuloksia paikata.

Tapahtunut on virittänyt laajaa keskustelua yhteiskuntavastuusta. Yhteiskuntavastuu ei ole yksinkertainen asia. Sillä on poliittinen, ekonominen, sosiaalinen, teknologinen ja ekologinen ulottuvuutensa. Näiden käsitteiden ensimmäiset kirjaimet noteeraten puhutaankin alan slangissa lyhyesti peste-analyysistä. Tarkemmin arvioituna opposition jättämän välikysymyksen perusteluissa on kysymys kaikista näistä. Parlamentaariseen vaikuttamiseen kuuluu, että hallitus puolustaa kompensoivia toimiaan. Markkinatalouden piiriin kuuluvissa asioissa tämä säilyttää toimenpiteet markkinoiden sisäisinä ja politiikan ulkopuolisina.

Peste-analyysin tieteellinen synty juontuu terveen järjen vaatimuksiin. Suunnitelmatalous tuhosi itsensä kykenemättä analysoimaan tekemisiään tämän analyysitekniikan hengessä ja kirjaimessa. Ratkaisua etsitään nyt markkinataloudessa tilanteessa, jossa pelivälineistä alkaa tulla uupelo. Kriittiset luonnonvaratekijät, uusiutuvan energian, hedelmällisen maaperän ja makean veden riittävyydet, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen, aavikoitumisen ja elinympäristöjen myrkyttymisen pysäyttäminen ja ihmisen tuottaman ilmastonmuutoksen torjuminen, ratkaisevat taloudellisen toimeliaisuuden todelliset rajat. Samalla tulee yhteiskuntavastuu haastetuksi peliin mukaan. Markkinatalous itsessään on jo oireillut kykenemättömyydestä ohjautua kestävälle tulevaisuuden uralle. Ihmisten sietokyky on jo liian monissa tapauksissa ylitetty, mikä on ilmentynyt tihentyvissä siviili- ja sotilaallista kriisinhallintaa vaativissa konflikteissa. (Ed. Gustafsson: Missä valtion ohjaus on?) Tarvitaan ilmiselvästi sekä kansallista että kansainvälistä ennalta ehkäisevää ja ohjaavaa säätelyä. Sillä on tavaton kiire. Vapaamatkustajiksi aikovat saattavat kompastua ensimmäisinä. Ensimmäinen tilanteen vakavuuden oivaltamisen mittaus tapahtuu parin seuraavan vuoden aikana, kun Balin ilmastokokouksen tuloksia kudotaan toimintaohjeeksi.

Arvoisa puhemies! Talousvaliokunta sai reilut kaksi kuukautta sitten valmiiksi valtion omistajapolitiikkaa ohjaavan mietintönsä. Iso sali hyväksyi sittemmin muun muassa kolme lausumaa tulevan politiikan ohjenuoriksi. Ensimmäisen mukaan valtion tulee ottaa omistajapolitiikassaan huomioon suurten teollisuusyritysten työllisyys- ja aluetaloudelliset vaikutukset. Toisen mukaan valtion osakemyynneistä saamia tuloja kohdennetaan myös uuden yritystoiminnan aikaansaamiseen ja kasvuyritysten rahoitukseen. Kuluneet pari kuukautta ovat osoittaneet, että jotta hallituksella olisi kolmannen eduskunnan hyväksymän lausuman velvoituksella jotain myönteistä kerrottavaa eduskunnalle, tarvitaan uutta, määrätietoisempaa otetta harjoitettavaan omistajaohjaukseen. Se, mitä mieltä eduskunta oli pari kuukautta sitten, ei näytä kerta kaikkiaan riittävän.

Hallintoneuvostojen roolia voitaisiin muuttaa aktiivisemman vaikuttamisen ja paremman vaikuttavuuden suuntaan. Hallintoneuvostot ja/tai kansalaisfoorumit, niin kuin olen oppinut niitä uusia instituutioita ymmärtämään, voisivat laatia vähintään kerran vuodessa arvioinnin siitä, kuinka yhtiön operatiivinen johto on ottanut yhdistetysti huomioon taloudelliset, sosiaaliset, teknologiset ja ekologiset näkökohdat toiminnassaan projisoituina eduskunnan ja sen linjausten mukaan maan hallituksen omistajaohjaukseen. (Ed. Tennilä: Näin se massaliike on tehnyt!) Tästä menettelystä voisi muodostua laajempikin käytäntö, kun varmasti nuo julkistetut arviointiraportit tulisivat luetuiksi kaikissa mahdollisissa taloudellisissa toimintayksiköissä. Joka tapauksessa tällainen menettely vähentäisi paniikkireaktioiden ja -vasteiden tarvetta valtioneuvoston tasolla ja taholta. Jos se vaikuttaisi pörssissä olevien yhtiöiden kurssikehitykseen kielteisesti, niin koko markkinatalous voisi ryhtyä miettimään lähtölaskentansa aloittamisajankohtaa.

Arvoisa puhemies! Välikysymyksen erityisenä yksityiskohtana on Stora Enson päätös lakkauttaa Kemijärven sellutehdas. Tämä tehdas on aivan poikkeavassa asemassa Suomen teollisten toimintayksiköiden joukossa. Suomen jäätyä toiseksi viime sodissa sen osaksi jäi maksaa sotakorvaukset voittajavaltiolle. Metsä- ja osaamispääoman hyödyntäminen olivat avainasemassa tästä urakasta selviytymisessä. Oman veronsa kantoivat Metsähallituksen hallinnassa olleet Itä-Lapin valtion metsät. Saannon maksimoimiseksi hakattiin paljaaksi jopa 2 000 hehtaarin aukkoja, joiden metsittämisessä oli omat luonnolliset vaikeutensa. Nyt nämä — korostetusti todeten — talousmetsät ovat nuoren metsän hoitovaiheessa. Nämä metsät on jo metsälakien mukaan hoidettava asiallisesti.

Tuoreiden inventointitulosten perusteella Lapin metsien hakkuukertymäsuunnite kohoaa lähivuosina 5,5 miljoonaan kuutiometriin. Harvennushakkuiden osuus tulee kasvamaan tästä yli puoleen 10 vuoden kuluessa. Itä-Lapin yksityismetsien hakkuukertymä on ollut jo kuitupuuvoittoinen. Noiden metsien hakkuumahdollisuudet nousevat puolella lähimmän 20 vuoden kuluessa. Kemijärven sellutehdas on käyttänyt enimmillään 1,4 miljoonaa kuutiota kuitupuuta vuodessa. Tarjolla olevan kuitupuun laatu on ollut erityisen soveliasta käytettyyn sellun eräkeittoon. Tässä on siis erikoistarjous kansainvälisille sijoittajille. Pitkämieliselle, hyvään tuottoon perustuvalle puunjalostusteollisuudelle on sijansa juuri Kemijärvellä. Sen pitää perustua kuitupuun käyttöön, sahapuusta sen sijaan on jo nyt niukkuutta. Alueellisen kuitupuujalostuksen suhteellinen kannattavuus nousee, kun dieselpolttoaineen reaalihinta kohoaa. Sen odotetaan olevan rajua lähivuosina.

Valtiovallalla on edelleen pääosin hoitamatta sen Salcompin lakkauttamisen jälkeen antamat lupaukset yhtä ministeriön call centerin vertaa lukuun ottamatta. Talousmetsien tuotannolliset mahdollisuudet pitää käyttää hyväksi. Niiden ulkopuolelle jäävät ne puuvarat, jotka ovat päätetyillä luonnonsuojelualueilla. Vihreä eduskuntaryhmä ei missään asetelmassa hyväksy noiden suojelupäätösten purkamista. Ryhmä varoittaa rakentelemasta ketjua, joka viime kädessä siihen ikään kuin pakottaisi. Toimet pitää rajoittaa talousmetsiin, missä kasvavia mahdollisuuksia siis on, kuten olen osoittanut. Tästähän ja vain tästä on Kemijärvellä juuri nyt kysymys.

Vihreä eduskuntaryhmä kannattaa puhemiehen ehdotusta yksinkertaiseen päiväjärjestykseen siirtymisestä.

Anna-Maja Henriksson /r(ryhmäpuheenvuoro):

Herr talman! Att en fabriksnedläggning slår hårt mot den ort och region där den är verksam vet och förstår vi alla. Vi vet också vilken press beslutet sätter på arbetstagarna, deras familjer samt de lokala och regionala beslutsfattarna. Hoten om arbetslöshet och försämrade ekonomiska utsikter är tunga att bära för alla inblandade. Det här har vi kunnat erfara på flera håll och i flera sektorer under de senaste åren i Finland.

Den globala ekonomin för med sig nya utmaningar också för oss. Bolag verksamma i Finland spelar på samma globala marknad och med samma regler som bolag verksamma på helt andra håll. Finland är inte en åtskild del av Europa och världen — på gott och ont.

Vi inser också alla att det kan vara svårt att acceptera att en fabrik som gått på vinst läggs ner. Nedläggningsbeslutet av en sådan fabrik kan man därför förundra sig över, men marknadskrafterna fungerar inte alltid logiskt. Det här är bara ett exempel på det som jag just var inne på, att vår skogsindustri lever under stor press när strukturerna förändras på den globala marknaden. Omstruktureringar inom den inhemska industrin är ju i sig ingen nyhet utan ett fenomen som vi alltid fått leva med.

Jag vill gärna ta ett exempel från min egen hemstad. I Jakobstad verkade i tiden Strengbergs tobaksfabrik med som bäst cirka 1 600 arbetstagare. På 1980-talet sysselsatte också Wärtsiläs fabriker hundratals personer i staden. Idag finns ingenting kvar förutom byggnaderna, vilka nu sjuder av ny aktivitet.

Puhemies! Valtioneuvosto teki viime kesänä periaatepäätöksen valtion omistajaohjauksesta, jonka mukaan yhtiöt jaetaan kahteen ryhmään: yhtiöihin, jotka toimivat markkinaehtoisesti, ja yhtiöihin, jotka hoitavat valtion erityistehtäviä. Valtion erityistehtäviä hoitavissa yhtiöissä valtiolla on omistajana ensisijaisesti yhteiskunnalliset tavoitteet, vaikka kannattava toiminta samalla on yleinen tavoite. Erityistehtävää hoitavassa yhtiössä valtio on aktiivinen omistaja, joka määrittelee erityistehtävän sisällön ja sen merkityksen yhtiölle asetettujen tavoitteiden suhteen.

Nyt käytävässä keskustelussa on hyvä muistaa, että valtaosa valtion yli 50 yhtiöstä toimii markkinaehtoisesti. Toimintaperiaatteiden, taloudellisen rakenteen ja tuottotavoitteiden osalta näitä yhtiöitä tulee voida verrata muihin yrityksiin samalla toimialalla. Valtiolla voi omistajana olla strategisia intressejä markkinaehtoisesti toimivissa yhtiöissä, mutta nämä yhtiöt toimivat myös silloin selkeiden liiketoiminnallisten periaatteiden mukaisesti. Periaatepäätöksen mukaan valtion omistajaohjauksen tavoitteena on markkinaehtoisesti toimivien yhtiöiden osalta saavuttaa jokaisessa yksittäisessä tapauksessa paras taloudellinen kokonaistulos.

Valtioneuvosto totesi myös, että omistajat ovat yhdenvertaisessa asemassa omistajaohjauksen osalta markkinaehtoisesti toimivissa yhtiöissä. Valtio ei edellytä erityiskohtelua eikä ota itselleen vapauksia eikä myöskään puutu hallituksen ja operatiivisen johdon päätöksentekoon. Omistajaohjaus perustuu omistajastrategiseen valvontaan ja valmisteluun, jonka perusteella valtio tarvittaessa, samalla tavalla kuin muut merkittävät omistajat, ottaa kantaa yritystä koskeviin strategisiin ja taloudellisiin kysymyksiin.

Ruotsalainen eduskuntaryhmä tukee valtioneuvoston suuntaviivoja omistajaohjauksesta markkinaehtoisesti toimivissa yhtiöissä. Valtion osallistuminen omistajuutensa perusteella pörssissä noteerattujen yhtiöiden jokapäiväiseen operatiiviseen toimintaan horjuttaisi voimakkaasti valtion uskottavuutta omistajana muiden omistajien ja sijoittajien silmissä. Pahimmassa tapauksessa koko yhtiön uskottavuus saattaisi kärsiä ja yhtiön toimintaedellytykset voimakkaasti heikentyä.

Herr talman! Oppositionen vill att riksdagen tar sig en roll som svenska riksdagsgruppen anser att den lagstiftande makten i Finland inte ska ta. Oppositionen vill att vi här ska blanda oss i och bestämma hur ett enskilt aktiebolag, där den största enskilda ägaren dessutom kommer från utlandet, ska styras. Det här anser vi, herr talman, att inte är förenligt med den uppfattning om marknadsekonomi som är gällande i Finland utan påminner mera om något slags planekonomi. Staten ska inte och kan inte styra en global marknad, men nog i viss mån begränsa de negativa konsekvenser som kan uppstå av fattade beslut.

Oppositionen frågar i sin interpellation om hur staten genom sin ägarstyrning ska verka för att bolagens samhällsansvar förverkligas. Jag frågar mig vilket samhällsansvar man här efterlyser? Vill oppositionen att staten uttalar ett misstroende mot bolagens operativa ledning i ett försök att trygga verksamheten på enskilda orter och i enskilda regioner med risk för att bolagets hela verksamhet i vårt land hotas, med allt som det kan föra med sig. Vem bestämmer vilket samhällsansvar som är det rätta? Kan man säga vilken linje som folket stöder och vilken linje som är den bästa för folket och landet som helhet?

Det är klart att riksdagen både kan — och också vid behov ska — diskutera statens ägarpolitik. Men då borde utgångspunkten vara ägandet som helhet: Vad ska staten äga? Företag som upprätthåller för landet strategiskt centrala funktioner är förstås primärt sådana där staten behöver ha ett starkt ägande. Till den skaran hör bland annat bolag som YLE och Finnair. Att diskutera utifrån ett enskilt bolags beslut och verksamhet ger en skev bild av ägandet och statens möjligheter att agera.

Oppositionen vill nu fälla regeringen på grund av ägarstyrningen utan att presentera ett enda alternativ till hur ägarstyrningen ska skötas. Det är i sig förståeligt att man inte säger så mycket i interpellationen, eftersom grunderna för statens ägarstyrning drogs upp under en tid när socialdemokraterna satt i regeringen, såväl i statsrådets kansli som i handels- och industriministeriet, det vill säga på centrala poster när det gäller ägarstyrningen. Också vänsterförbundet satt med i regeringen under dessa tider.

Svenska riksdagsgruppen anser att bolagens operativa ledning är den aktör som bäst kan bedöma vilka verksamhetsförutsättningar som finns i den egna sektorn. Det är ju faktist den operativa ledningen som är experter på just sitt område. Svenska riksdagsgruppen anser även att samhällsansvaret uppfylls om den operativa ledningen fattar sådana beslut som tryggar bolagets verksamhetsförutsättningar i Finland.

Arvoisa puhemies! Omistajapolitiikka on osa arkipolitiikkaa. Sen sijaan aluepolitiikkaa on vaikea yhdistää omistajapolitiikan kanssa, kun on kyse markkinaehtoisesti toimivista yhtiöistä. On selvää, että julkishallinnon, valtion, alueiden ja kuntien, tulee suunnitella ja toteuttaa aluepolitiikka maassamme. Sekä hallituksella että eduskunnalla on suuri vastuu aluepolitiikasta. Rakennemuutosten kohdatessa maamme alueita, kuntia ja kaupunkeja julkisen sektorin on autettava ja tuettava. Hallitus on jo luvannut tukea niitä paikkakuntia, joita Stora Enson päätökset tehtaiden lakkauttamisesta koskevat. Hallitus siis täyttää tehtävänsä aluepoliittisena toimijana sille asetettujen odotusten mukaisesti.

Aluepolitiikkaa on kuitenkin, kuten sanottu, harjoitettava muilla välineillä kuin pörssissä noteeratun yhtiön kautta. Ja hallituksella on muita välineitä, kuten esimerkiksi valtion toimintojen alueellistaminen, erilaiset taloudelliset tukimuodot muun muassa te-keskusten ja Finnveran kautta, veropoliittiset välineet jne. On myös tunnustettava, että korvaavien työpaikkojen löytäminen ei ole helppoa lyhyellä aikavälillä. Rakennemuutokset ovat aina vaikeita ja vaativat sekä aikaa että hyvää harkintakykyä. Korvaavien työpaikkojen tulee tietysti olla pysyväisluonteisia, jotta paikallisväestö voi suhtautua luottavaisesti tuleviin muutoksiin.

Herr talman! Interpellanterna frågar om regeringen anser det vara rätt och riktigt att fabrikerna i Kemijärvi och Summa läggs ner, eller om man kommer att vidta åtgärder genom sitt ägande för att trygga fabrikernas existens. Svenska riksdagsgruppen anser att det är bolagets operativa ledning som fattar beslut om formerna för bolagets operativa verksamhet i Finland, inte riksdag eller regering. Svenska riksdagsgruppen upprepar att effekterna av nedläggningsbeslutet är beklagliga och svåra för regionen, kommunen och arbetstagarna, men anser inte att statsrådet behöver ändra principerna för sin ägarstyrning.

Därför, herr talman, föreslår svenska riksdagsgruppen enkel övergång till dagordningen.

Bjarne Kallis /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kristillisdemokraatit eivät olisi allekirjoittaneet tätä välikysymystä, jos ne perustelut Kemijärven tehtaan lakkauttamiselle olisivat meitä vakuuttaneet.

Mutta haluan ensin vastata ed. Timo Kallin kysymykseen, mitä oppositio on tehnyt metsätalouden edistämiseksi. Ihmettelen, miten kehtaatte tuollaista kysyä. Pari kuukautta sitten käsittelimme budjettia. Kristillisdemokraatit esittivät monta lisämäärärahaa ainoana tarkoituksena edistää metsätaloutta tässä maassa, monta kohtaa, ja ihmettelen suuresti, että keskusta äänesti näitä kaikkia vastaan. En halua uhrata tätä tärkeää aikaa menemällä niihin yksityiskohtiin, mutta te voitte tutustua äänestyksiin ja pöytäkirjoihin ja huomaatte, että paljon olemme tehneet.

Herra puhemies! Kun Stora Enson johto 25.10. viime vuonna ilmoitti Kemijärven tehtaan ja Summan tehtaan lakkauttamisesta, niin perustelu oli: liian kallis raaka-aine ja halpa dollari. Meni muutama viikko, ja ruvettiin puhumaan ylikapasiteetista ja siitä, ettei kotimainen puu riitä kaikille. Näihin kaikkiin perusteluihin asiantuntijat ovat puuttuneet ja myöskin yksityiskohtaisesti käsitelleet niitä ja katsoneet, pitävätkö nämä perustelut paikkansa.

Tänään toimitusjohtaja Karvinen pörssitiedotteessa toteaa lopettamisesta muun muassa näin: "Valtavista kotimaisista ponnisteluista huolimatta jouduimme tuomaan Suomeen yli neljä miljoonaa kuutiometriä huomattavan kallista puuta vuoden 2007 leudon talven takia ja Venäjän tullimaksujen uhan alaisena. Suunnitelmamme sulkea Kemijärven ja Norrsundetin sellutehtaat perustuivat ja perustuvat edelleenkin selvään tavoitteeseen: vähentää tarvetta ostaa erittäin kallista tuontipuuta - -." Tähän Stora Enson johto vetoaa ja viittaa, kun Kemijärven tehdas aiotaan lopettaa. Kannattavuudella ei ole mitään merkitystä, vaan ainoa tavoite on vähentää tarvetta ostaa erittäin kallista tuontipuuta.

Kun tämä tieto Kemijärven tehtaan ja Summan tehtaan lopettamisesta tuli julkisuuteen, niin se otettiin tyrmistyneenä vastaan. Asiantuntijat rupesivat kumoamaan näitä väitteitä puupulasta ja osoittivat myöskin, miten kannattava yksikkö Kemijärven tehdas on, viittasivat siihen tuottotavoitteeseen, 13 prosenttiin, joka lähes joka vuosi on ylitetty. Samanaikaisesti kun Enson tuottotavoite on jäänyt alle 5 prosenttiin, niin Kemijärven tehtaan tuottotavoite on ollut yli 13 prosenttia.

Jokainen tietää, mikä on Kemijärven tehtaan merkitys koko Itä-Lapille. Reaktiot kentältä ovat olleet voimakkaita. Nuoret ja opiskelijat ovat kysyneet, missä on moraali. Kun kristillisdemokraatit vierailivat Porvoossa muutama viikko sitten eräässä lukiossa, niin koulun rehtori kertoi, ilman että me olisimme sanallakaan maininneet Kemijärveä, että oppilaat ihmettelevät, miten on mahdollista, että valtiojohtoinen yritys sulkee Kemijärven tehtaan. He olivat hankkineet sen verran tietoa, että ihmettelivät sitä.

Myöskin presidentti otti kantaa siihen, niin kuin jokainen meistä tietää. Eri alojen asiantuntijat ovat ottaneet kantaa. Metsähallituksen entinen pääjohtaja Jaakko Piironen totesi, että miten ilkesivätkin, ja viittasi siihen väitteeseen, että Lapista puuttuisi puuta. Siis Metsähallituksen entinen pääjohtaja toteaa näin. Puolueet ja kansanedustajat ovat ottaneet kantaa. Eräässä lehdessä oli otsikko "Keskustan kenttä käy kuumana". Minä olen aina olettanut, että kyllä kenttä paneutuu asioihin. Ja jos kenttä kävi kuumana, minkä takia kenttä kävi kuumana? Koska kenttä ei ymmärtänyt eikä ymmärrä vieläkään tätä päätöstä. Eräs keskustan kansanedustaja totesi, että kaikki ovat ihmetelleet sitä, mitä järkeä on ajaa kannattava tehdas alas. Ei hän sanonut, että minä ihmettelen, vaan hän sanoi, että kaikki ovat ihmetelleet sitä, mitä järkeä on ajaa kannattava tehdas alas.

Olin muutama päivä sitten eräässä yliopistossa. Kävin keskustelua sen rehtorin kanssa, joka on metsäalan asiantuntijoita ja alan professori. Kysyin häneltä kantaa tähän väitteeseen puupulasta. Hän vastasi näin: "No, jos Saharassa on pula hiekasta, niin Suomessa on pula puusta." Minä kysyin, saanko minä siteerata häntä. Meitä oli viisi henkilöä läsnä. Hän sanoi, että kyllä sinä voit siteerata, mutta ei välttämättä tarvitse mainita nimeä. Mutta näin hän sanoi, ja hän on professori ja alan asiantuntija.

No, mitä hallitus sanoo? Hallitus sanoo, että pörssisääntö kieltää. Minä olen kymmeniä kertoja kysynyt, miltä kuulostaa se pörssisääntö, johon viitataan. En ole koskaan saanut mitään vastausta. Tarkoitetaan tietenkin osakeyhtiölakia, joka kieltää suosimasta tiettyä osakasryhmää, mutta ei kiellä puuttumasta asioihin silloin, kun ne ovat menossa pieleen. Voi, kun hallitus olisi puuttunut Soneran seikkailuihin. Voi, kun hallitus olisi puuttunut Fortumin optio-ohjelmiin. Voi, kun hallitus olisi puuttunut Stora Enson Amerikka-seikkailuihin tai siihen, mihin ministeri Häkämies viittasi: siihen, että vesivoimalaitokset ja metsävarat myytiin päivänä, jolloin niiden hinta oli alhainen, ja kyseessä oli vielä yhtiö, joka tarvitsee energiaa ja puuta ja sitten vielä vähän pääomaa, siis tärkeimmät tuotannon tekijät myytiin. Ei kukaan puuttunut. No, te sanotte, että pitäisi yhtiökokouksessa käyttää sitä äänivaltaa. Miksi sitä ei ole käytetty, vaikka on mennyt pieleen?

Onneksi on joskus etukäteen puututtu. Kun oli pankkikriisi 90-luvun alkupuolella, niin Yhdyspankki ilmoitti optio-ohjelmasta johdolle. Mitä teki ministeri Viinanen? Hän puuttui siihen. Mitä teki Yhdyspankin hallitus? Se perui sen optio-ohjelman. Aivan oikein, mutta jos ei siihen olisi puututtu, niin se olisi toteutunut. Ministeri Pekkarinen kertoo meille aina silloin tällöin ilouutisia. Hän on kertonut, miten hän on pannut sulun optio-ohjelmille valtiojohtoisissa yrityksissä. Hän on siis puuttunut asiaan, ja on ihan oikein, että hän on puuttunut. Vanhoille hän ei ole mahtanut mitään, mutta uusia ei ole syntynyt.

Kun ihmiset sijoittavat rahaa pörssiin, niin kyllä he katsovat myöskin, mitä yhtiö omassa strategiassaan sanoo toiminnastaan. Ed. Martti Korhonen hyvin ansiokkaasti kertoi, mitä Stora Enson strategioissa sanotaan. Sen takia ihmiset ovat myöskin sijoittaneet rahaa. He odottavat, että yhtiö ottaa vastuuta niistä asioista, joiden yhtiö sanoo olevan tärkeitä.

Ministeri Häkämies, te tiedätte, mitä tapahtuu, tai luulette tietävänne, mitä tapahtuu, jos valtio nyt tähän puuttuisi. Te sanotte, että Suomen valtion arvopaperisalkun arvo laskisi, ja te tiedätte jopa, kuinka paljon se laskisi. Minä en ymmärrä, miten te voitte tietää, että se laskisi 2 miljardilla. Mistä se tieto on tullut? Ed. Kalli sanoi, että se saattaa laskea miljardilla. Minä en tiedä, miten te voitte tietää. Tiesittekö te eilen, että Stora Enson kurssi nousee aamupäivällä ja laskee iltapäivällä? (Naurua) Tiedättekö te, miten se kehittyy huomenna? Ette tiedä, ei kukaan tiedä. Mutta jokainen tietää, harjoitetaanko yhtiössä sellaista toimintaa, jota se julkisesti sanoo haluavansa harjoittaa. Minä olen täysin vakuuttunut siitä, että jos kannattava yritys pidetään pystyssä, niin kuin Kemijärven tapauksessa, niin voi olla — en tiedä, mutta voi olla — että kurssi hetkellisesti laskee, mutta ei kestä kauan, ennen kuin se taas nousee.

Kristillisdemokraatit eivät esitä hallitukselle epäluottamuslausetta, emme esitä. Mutta me esitämme toivomuksen, että te yhtiökokouksessa pyrkisitte siihen, että Kemijärven tehdas jatkaa toimintaansa, ja jos ei Stora Enso halua sitä tehdä, niin se myytäisiin sille taholle, joka on halukas jatkamaan sitä kannattavaa toimintaa Itä-Lapissa. Sen takia, herra puhemies, esitän perustelulausumaksi:

"Hallituksen vastauksen kuultuaan eduskunta edellyttää, että hallitus pyrkii vaikuttamaan Stora Enson tulevassa yhtiökokouksessa niin, ettei kannattavia sellutehtaita lopeteta, vaan että toiminta jatkuu entisenä tai tehtaat myydään halukkaalle sellutuotantoa harjoittavalle yhtiölle,

ja siirtyy päiväjärjestykseen."

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Timo Soini /ps(ryhmäpuheenvuoro):

(Välihuutoja) Arvoisa puhemies! On kiva aloittaa puhe, kun edustajakollegatkin odottavat malttamattomana.

Perussuomalaisten mielestä työnteon on aina kannatettava joutenoloa paremmin. Perussuomalaisten mielestä koko Suomi tulee pitää asuttuna. Perussuomalaisten mielestä yhteiskunnallisen päätöksenteon tulee olla oikeudenmukaista. Onko oikeudenmukaista, että kannattava yritystoiminta, jolla on merkittävä aluepoliittinen vaikutus, lopetetaan? Onko se Lapin etu? Onko se Kymen etu? Onko se Suomen etu? Ei ole, herra puhemies. Se on vain ja ainoastaan pörssipelurin kuviteltu etu. Haluammeko me, että kaikista suomalaisista pitää tulla pörssipelureita ja optiosaalistajia? Emme halua.

Mikä silloin työntekijänä riittää, jos se, että tekee parhaansa ja tuottaa voittoa, ei riitä? Mikä silloin riittää? Tätä kysyin Massaliikkeen edustajilta sekä eduskunnan portailla että sisätiloissa. He eivät osanneet vastata. En osaa itsekään vastata. Sen on riitettävä. Muuten maailmasta menee mieli ja merkitys.

Esimerkiksi Kemijärven sellutehdas tuottaa noin 20 miljoonaa euroa voittoa vuodessa, joka päivä 65 000 euroa. Ajatelkaa, 65 000 euroa voittoa päivässä, ja se ei riitä! Kemijärven tehtaaseen sijoitetun pääoman tuotto on ollut vuosina 1999—2005 huomattava. Puhutaan jopa 17 prosentin vuosittaisesta tuotosta, kun taas konserniin sijoitetun pääoman tuotto on ollut vain noin 3,5 prosenttia. Kemijärven sellutehdas on siis erittäin kannattava tuotantolaitos ja myös hyvä sijoitus.

Hyvät edustajat, kysyn vaan, millä laskutoimituksella saadaan aikaan sellainen lopputulos, että juuri tämä selvästi keskivertoa kannattavampi investointikohde Stora Ensossa on se, joka tulee lakkauttaa ja jonka ylläpitäminen vaikuttaisi muka negatiivisesti, kielteisesti, yhtiön pörssiarvoon, jos ei kannattavaa, hyvää tehdasta lakkauteta. Miten se on mahdollista? Hallitus tietää itsekin, miten asia on, mutta tästä on tullut arvovaltakysymys — arvovalta järjen edellä. Ensin on hutkittu ja sitten vasta tutkittu, mutta on päätetty viedä prosessi loppuun, meni syteen tai saveen. Hölmöläisten hommaa, sanon minä.

Hallitus ja sen myötäjuoksijat ovat kuin kuorossa laulaneet, ettei ole realistista puuttua Stora Enson päätökseen lakkauttaa Kemijärven ja Summan tehtaat. Hyvät edustajat, miten te, jotka laulatte tässä kuorossa, kehtaatte käydä kerta toisensa jälkeen puhumassa kotiseutunne tilaisuuksissa siitä, miten taas kerran tarvitaan ehdokkaita ja kannatusta kunnallisvaaleissa, jotta saadaan hoidettua näitä meidän yhteisiä asioitamme, miten? Kuinka sitä kehtaa tehdä? Vai liikutteko te kenties vain sellaisten ihmisten keskuudessa, että kuulette aina sen, mitä haluattekin kuulla, että hyvin menee? (Ed. Pulliainen: Se on valikoivaa kuuloa) — Joo, mutta ei se ole kansanvaltaa, ed. Pulliainen.

Arvoisa puhemies! Itse liikun sellaisten ihmisten joukoissa, joilla kaikilla on yksi ääni. Kansanvallassa jokaisella ihmisellä on yksi ääni ja vain tämä ihminen voi antaa äänensä henkilökohtaisesti ja vain hän. Me täällä eduskunnassa olemme jokainen ihmisten äänillä — kellä niitä on enemmän, kellä vähemmän, mutta kaikilla tarpeeksi, kun olemme tänne päässeet. Meidän tehtävämme on käyttää näitä saamiamme ääniä. Me kuulemme ääniä, suomalaisia, ja niin meidän pitääkin tehdä. On epätervettä, suorastaan masokistista, nauttia siitä, että halutaan tehdä päätöksiä, joista kansalaiset kärsivät. Tähän on kuitenkin nyt tultu. Kun rahalle on annettu maassa valta ja voima, voi kunniaa niittää ainoastaan rahan ehdoilla. (Ed. Kankaanniemi: Entäs EU:lla?) Ei hyvä. On häpeällistä, että kerta toisensa jälkeen tullaan väittämään kansalle kirkkain silmin ja vakavalla naamalla, että valtio käytännössä 35 prosentin äänivallalla ei voi edes yrittää puuttua pörssiyhtiön toimintaan, koska se on muka vastoin periaatteita. Mistä tämmöinen tulkinta on kotoisin, Brysselistäkö, ed. Kankaanniemi, Brysselistäkö? En usko, että sieltäkään. (Ed. Zyskowiczin välihuuto) — Puhe vaikuttaa, kun ed. Zyskowiczkin heräsi. (Naurua)

Täällä Kepu on pontevaa poikaa vajaan 25 prosentin kannatuksella eduskuntavaaleissa ja kehuu pitkin selkosia takki auki, että me olemme suurin ja kaunein puolue. Lapin kepukin pukkaa julkilausumaa — viimeksi Suomenmaassa eilen — ja vaatii Kemijärven tehtaan pelastamista, mutta eduskuntakepu istuu harjasniska takinkauluksessa istuntosalissa tekemättä mitään. Kyllä tämä ristiriita on hämmästyttävä. Jommassakummassa edes pitäisi tapahtua muutos, jotta oltaisiin rehellisiä.

Arvoisa puhemies! Perustuslakimme mukaan valtiovalta Suomessa kuuluu kansalle, jota edustaa valtiopäiville kokoontunut eduskunta. Jos perustuslakimme keskeisin sanoma on käytännössä kuollut kirjain, on viesti perustuslain uudistusta valmistelevalle työryhmällekin harvinaisen selvä: Valta ei enää kuulukaan kansalle, vaan suurpääomapiireille ja pörssipelureille. Presidentin virkakin on tällä logiikalla lakkautettava, sillä onhan se kiusallista, kun kansan suoraan valitsema presidentti voi olla hallituksen kanssa asioista eri mieltä, niin kuin näytti olevan, kun täällä piti avajaispuhetta. Ja sitten jos tästä sanoo mielipiteensä, niin hallitusherrat ja hallitusrouvat sanovat, että populismia ja politiikantekoa. Politiikkaahan me täällä olemme tekemässäkin, ainakin minun ymmärtääkseni.

Arvoisa puhemies! Minkä takia hallitus on antanut ymmärtää, että Stora Enson osakekurssi laskisi, jos me täällä puuttuisimme kansan tahtoa noudattaen ja matemaattisiin tosiseikkoihin tukeutuen tähän epäkohtaan? Aivan kuten ed. Bjarne Kallis täällä totesi, ei siitä mitään takeita ole, nouseeko vai laskeeko, mutta ei myöskään siitä, että laskee. Ja mitä merkitystä väliaikaisella teoreettisella osakkeen arvon alenemisella edes olisi, jos ei ole aikeissa luopua? Eihän se riski realisoidu ennen kuin myynnissä — aivan itsestäänselvää, pörssialkeita, keskikoulutavaraa, arvoisat kokoomuslaiset.

Tästä on kysymys, hyvät edustajat: joko me myymme valtionyhtiöt pois kokonaan tai käytämme sitä valtaa, jonka kansa on meille uskonut ja antanut, joko—tai. Emme me kerta kaikkiaan täällä salissa voi esittää kansalle, että perustuslakimme arvo on pienempi kuin niiden Stora Enson osakkeiden yhteisarvo, jotka ovat muilla kuin valtiovallalla. Emme me voi sellaista esittää.

On väärin sanoa, että valtiovallasta on tullut renki omassa kodissaan. Totuus näyttää olevan se, ettei valtiovalta ole kotoisin mistään, koska se ei näytä tottelevan isäntäänsä eli kansaa, vaan tottelee rahaa, jolla ei tunnetusti nykyaikana ole sen paremmin isäntää kuin emäntääkään. Siinä prosessissa se kansanvalta, jonka turvin rahaa uudelleen jaetaan ja hyvin pitkälle myös synnytetään, lopulta murtuu ja pääomat siis keskittyvät. Raha tulee rahan luo. Vai väittääkö joku, että kansanvalta itsessään on arvoton eikä mahdollista hyvinvointia?

Arvoisa puhemies! Stora Enson perustelut ovat muuttuneet matkan aikana kuin Auervaaran kosintapuheet, aina tarpeen mukaan. Valhetta on mätetty toisen päälle. Omat metsänsä myynyt yhtiö on käyttäytynyt ikään kuin se omistaisi Lapin metsät. Kaiken kukkuraksi se kieltäytyy edes neuvottelemasta tehtaansa myynnistä, vaikka ostajia olisi. Mitä tähän se EU:n kilpailulainsäädäntö sanoo, että he voivat estää, ettei kukaan muu voi ostaa? Onko se vapaata kilpailua? Ei ole. (Ed. Zyskowiczin välihuuto) Röyhkeys on, ed. Zyskowicz, täysin estotonta.

Olisi oikein ja kohtuus, että asioiden perinpohjaisen selvittämisen takaamiseksi Kemijärven tehtaalle myönnettäisiin jatkoaikaa vuoden 2009 loppuun, kuten on painavin perustein voitu todeta, jolloin totuus paljastuisi ja tehdas voisi vaikka jatkaa biojalostamona tai jonain muuna, jos ei nykyisellään jatka, koska tarvetta on, työvoimaa on, raaka-ainetta on. Tämä toteutuisi varmasti, jos Suomen hallitus ja eduskunta näin yhdessä edellyttäisivät. Arvoisat kollegat, tehdään oikein, kun se on mahdollista.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tämän keskustelun aikana on väkisinkin tullut se tunne, että yhtiö on tehnyt päätöksiä irtisanoa ihmisiä jotenkin huvikseen ja ilolla ja tehdäkseen kiusaa (Ed. Skinnari: Tyhmiä päätöksiä!) ja tämä hallitus kaiken lisäksi ilolla tukisi sitä, että ihmiset joutuvat kärsimään, menettämään työpaikkansa, teollista toimintaa ajetaan Suomessa alas. En minä usko, että aivan tällaista pahaa tahtoa sentään löytyy sen enempää politiikan vastuullisten kuin talouselämänkään vastuullisten puolesta.

Tässä hallituksen vastauksessa kuvattiin lyhyesti metsäteollisuuden yleistä tilaa, kerrottiin se, että pohjoismaisissa metsäyhtiöissä on viimeisten kahden vuoden aikana vähennetty väkeä 8 000 ihmisellä. Stora Enso ei tee heikosti kannattavana poikkeusta tässä. Vaikka siellä on valtiolla 12 prosentin omistusosuus, se valtion omistusosuus ei ole tehnyt Stora Ensosta vahvempaa kuin ovat nämä muut metsäsektorin suuret yritykset. Osa näistä yrityksistä tekee koko ajan tappiota. Stora Enso tämän päivän tiedotteen mukaan viime vuodelta on lähes nollatuloksessa. Parhaimmillaankin nämä yhtiöt pääsevät joidenkin prosenttien sijoitetun pääoman tuottoon.

Mistä tämä johtuu? Keskeisten metsäteollisuuden tuotteiden hinnat ovat menneet vuosikausia trendinomaisesti alaspäin maailmanmarkkinoilla, ja samaan aikaan kaikki keskeiset teollisuuden kustannukset ovat olleet selvässä trendinomaisessa nousussa. Tämä on tapahtunut vaiheessa ja aikana, jolloin maailmantalous on ollut historiallisessa korkeasuhdanteessa. Yleensä maailmantalouden korkeasuhdanteessa myös suomalainen metsäteollisuus on parantanut tuloksia, tehnyt kunnon tuloksia, sillä päässyt myös seuraavan laskusuhdanteen ylitse. Mutta siis tosiasia on se, että tämä maailmanhistorian ehkä suurin korkeasuhdanne on mennyt ainakin pohjoismaisten metsäyhtiöiden ohitse. Ne rypevät syvällä, vaikka maailmantalous käy kuumana, hehkuvana oikein. Tämä vain kuvaa niitä syviä vaikeuksia, joissa ollaan. Metsäteollisuuden tuotteiden kysyntä ei ole enää sama kuin aikaisemmin. Sen keskeisissä tuotteissa on todellisia menekkivaikeuksia, erityisesti läntisessä Euroopassa ja Pohjois-Amerikan markkinoilla, joista näidenkin tehtaiden kohdalla puhutaan. Eli ei kannata yrittää puhua mustaa valkoiseksi sen osalta, että tämä teollisuus olisi sellaisessa kunnossa, että voisi noin vaan tehdä päätöksiä ja unohtaa kokonaan kannattavuuden parantamisen.

SDP:n ryhmäpuheenvuorossa perättiin, riittääkö tavoitteeksi taloudellisen tuloksen maksimointi. Kun olisikin edes kyse taloudellisen tuloksen maksimoinnista! Kyse on siitä, että nämä yhtiöt pääsisivät jollain tapaa jaloilleen. Tekevätkö nämä yhtiöt tahallaan päätöksiä, joilla tuhansia ja tuhansia työpaikkoja Pohjolasta vähennetään? Eivät varmasti tee. (Ed. Tennilä: Kemijärvi on voitollinen, pääministeri!)

Kun yhtiö teki tämän päätöksen, niin me menettelimme niin kuin muissakin vastaavissa tapauksissa. Me olemme eriyttäneet omistajaohjauksen ja sitten elinkeinopoliittisen toiminnan. Ne linjaukset, jotka on omistajapolitiikasta kerrottu, ovat ja pitävät, mutta se ei ole estänyt sitä, että elinkeinopolitiikan, työllisyyspolitiikan ja aluepolitiikan vastuusta käsin hallitus on tehnyt paljon. Me kävimme yt-neuvottelujen aikana yhtiön kanssa erittäin paljon keskustelua siitä, mitkä olisivat sellaisia elinkeinopoliittisia toimia, jotka voisivat yt-neuvottelujen aikana johtaa yhtiössä uuteen arvioon ja uuteen johtopäätökseen, mutta sellaisia keinoja ei valitettavasti löydetty. Sen rinnalla me olemme kantaneet erittäin aktiivisen vastuun siitä, että ihmisille, jotka menettävät työpaikkansa, mahdollisimman nopeasti laajalla yhteistyöllä löydetään uusia työpaikkoja, kannattavaa teollista toimintaa, joka on korvaamassa niitä menetyksiä, jotka tässä muutoin syntyvät.

Sekä vasemmistoliiton että SDP:n puheenvuoroissa tuntuu erittäin voimakkaana kärkenä olevan se — lainaan tässä SDP:n puheenvuoron käyttäneen Jouko Skinnarin tiedotetta, jossa tämä todetaan — että näissä Vanhasen ykköshallituksen ja nykyisen hallituksen periaatepäätöksissä on ratkaiseva ero. Sanotaan, että porvarihallitus lähtee siitä, että valtio ei edellytä eikä ota itselleen erivapauksia eikä puutu yhtiön hallituksen ja toimivan johdon päätöksentekoon, ja että ensimmäisen hallituksen periaatepäätöksestä tämä maininta olisi puuttunut.

Minä luulen, että tässä keskustelussa olisi aineksia erimielisyyteen aivan riittävästi ilman, että ei kerrota aivan kaikkea sitä, mitä edellisenkin hallituksen periaatelinjauksissa oli. Jos olisitte lukeneet kaikki ne sivut, jotka periaatepäätökseen vuodelta 2004 kuuluvat, olisitte huomanneet, että heti ekalla sivulla sanotaan: "Toinen omistajapoliittinen yleisperiaate on, että valtio toimii omistajana osakeyhtiölain ja arvopaperimarkkinalain mukaisesti, käyttää omistajavaltaansa yhtiökokouksissa eikä edellytä tai vaadi erivapauksia tai muista omistajista poikkeavia oikeuksia." Sitten olisitte kääntäneet sivun ja lukeneet neljännen kohdan: "Neljäs omistajapoliittinen yleisperiaate on selkeä työnjako omistajien ja johdon välillä: omistajapoliittinen päätöksenteko kuuluu valtiolle ja liiketoiminnallinen päätöksenteko yhtiöiden toimielimille."

Ei niin skitsofreenisia olla, että ykkös- ja kakkoshallituksen välillä olisi tällaisissa asioissa linjaeroa. Meillä on omistajapoliittinen linja ollut hyvin yhdenmukainen. Toistakymmentä vuotta ovat oikeastaan tainneet kaikki puolueet olla sitä luomassa ja linjaamassa ja sen mukaan toimimassa.

Arvoisa puhemies! Stora Enson tämänpäiväinen pörssitiedote kannattaa lukea. (Ed. Tennilä: Katsokaa se Kemijärven kohta tarkasti, paljonko tuli voittoa!) Ensinnäkin he kertovat siitä, millä tavalla viime vuoden aikana kotimaasta lisättiin 3 miljoonalla kuutiolla puunhankintaa johtuen siitä, että tuontipuu on kerta kaikkiaan käynyt kalliiksi, ja he pyrkivät jatkamaan tätä, mutta he perustelevat myös tätä syksyn päätöstä. "Valtavista kotimaisista ponnisteluista huolimatta jouduimme tuomaan Suomeen yli neljä miljoonaa kuutiometriä huomattavan kallista puuta vuoden 2007 leudon talven takia ja Venäjän tullimaksujen uhan alaisena. Suunnitelmamme sulkea Kemijärven ja Norrsundetin sellutehtaat perustuivat ja perustuvat edelleenkin selvään tavoitteeseen vähentää tarvetta ostaa erittäin kallista tuontipuuta ja samalla turvata suurten tehdasyksiköiden ja koko Stora Enson tulevaisuus. Se, että Suomessa suljetaan Summan tehdas ja yksi kone Anjalan tehtaalla, johtuu pitkän aikavälin kannattavuuteen liittyvistä ongelmista, joita emme ole pystyneet ratkaisemaan huolimatta työntekijöidemme suurista ponnisteluista ja aikaisemmista investoinneista." Hallitus ei ole täällä minkään yhtiön puolestapuhujana, (Välihuutoja) mutta minusta tässä keskustelussa on hyvä, että joku lukee myös sen, mitä yhtiö itse kertoo niistä perusteluista, ja minä toivon, että nämä perustelut puhuisivat omasta puolestaan.

Mutta se, mikä on nyt huolestuttavaa tässä, on se, että tämä pörssitiedote jatkuu: "Valmistaudumme parhaillaan useisiin vaihtoehtoisiin ratkaisuihin, joihin sisältyy kapasiteetin vähennyksiä mutta myös joitakin investointeja - -." Tämä on se tiedote, jonka he ovat tänään antaneet. Mitä jos sieltä tulee seuraava kapasiteetin purkaminen, mitkä silloin ovat sen silloin tehtävän välikysymyksen perusteet? Mitkä ovat silloin ne välikysymyksen perusteet? (Välihuutoja) Väite siitä, että yhtiö olisi niin voitollinen, että se ihan tahallaan (Ed. Tennilä: Mutta Kemijärvi on voitollinen!) irtisanoo ihmisiä, on kyllä pöyristyttävä. Ei mikään yhtiö tee tällaista tahallaan. Heillä on vahvat perusteet. Minä toivon, että eduskuntaryhmät käyvät myös yhtiön edustajien kanssa näitä taustoja lävitse. Emme me hallituksessa olevat ole mitään pörssiyhtiön edustajia tässä salissa. On parempi, että yhtiö käy näitä taustoja lävitse myös teidän kanssanne. (Välihuutoja)

Arvoisa puhemies! Vain pari huomiota, ensinnäkin se, että tässä taustalla on myös tämä puutullien uhka. Niin paljon kuin hallitus onkin kahden vuoden ajan, edellinen hallitus ja tämä hallitus, tehnyt yhteistyötä, neuvotellut Venäjän kanssa, tehnyt yhteistyötä komission kanssa, pyrkinyt ratkaisemaan tätä, niin viikko viikolta uhka ja riski siitä, että Venäjä pitää päätöksensä voimassa, kasvaa. Ja vähitellen kasvaa myös sen todennäköisyys, että Venäjältä todella jää saamatta sekä ne tullikorotuksista tulevat tullimaksut että myös puunmyyntitulot, joita se on saanut. Se kasvaa koko ajan. Siitä aiheutuu hirvittävä vahinko Suomen teollisuudelle ja Suomen taloudelle, mutta kyllä siitä aiheutuu vahinkoa myös Venäjälle. Tämä on Venäjän politiikkaa, Venäjän yksipuolinen päätös, johon kaikin tavoin pyritään vaikuttamaan. Tähän mennessä ei ole Suomen eikä komission voimin löytynyt sellaista keinoa, jolla se päätös olisi muutettu. Niin kuin sanoin, viikko viikolta näyttää pahemmalta. Seuraava aikaraja, huhtikuun alku, lähestyy koko ajan, ja jo ensi vuoden alussa tullit nousevat sellaiselle tasolle, että ne nostavat jo nyt liian kalliin puun hinnan täysin kestämättömälle tasolle.

Tämä on asia, jonka nämä yhtiöt jo nyt ottavat suunnitelmissaan huomioon. Siinä ne katsovat silloin kaikkien puuvirtojen tulevaa ohjaamista, ja niin kuin Stora Enso syksylläkin sanoi, he pyrkivät pelastamaan ymmärtääkseni Kemin ja Oulun alueen tehtaat. Tämä on samalla vastaus siihen, että kyllä varmastikin, jos Kemijärveä katsotaan yksittäisenä yksikkönä, siellä puu riittää laajalta alueelta sille, mutta yhtiö on tehnyt tällaisen linjauksen, jossa se varautuu tähän kokonaisuuteen ja pyrkii pelastamaan suuret yksikkönsä. Tämä on aika rankkaa. Tämä on aika rankkaa politiikkaa, aika rankkaa toimintaa, mutta yhtiö pyrkii tällä omaa tulevaisuuttaan turvaamaan.

Eli suosittelen, lukekaa tuo yhtiön tämän päivän pörssitiedote. Se ei anna kauhean valoisaa kuvaa siitä, missä mennään, mutta ehkä auttaa ymmärtämään jonkin verran paremmin niitä vaikeuksia, joissa nämä yhtiöt tällä hetkellä ovat.

Hallitus on valmistelemassa toimia, sekä lyhyen tähtäimen että pidemmän tähtäimen toimia, metsäteollisuuden edellytysten parantamiseksi. Tulemme saamaan korkean tason työryhmältä ehdotuksia näistä lyhyen tähtäimen toimista, joilla puunsaannin edellytyksiä parannetaan aika pian, ja toivomme, että hallitus pystyy niistä nopeasti tämän kevään aikana myös tekemään sitten myönteiset ratkaisut ja saadaan homma liikkeelle niin, että puuta saataisiin mahdollisimman monta miljoonaa kuutiota Suomesta lisää.

Arvoisa puhemies! Ed. Kallis käytti paljon aikaa verratakseen sitä, miten hallitukset ovat aikaisemmin optio-ohjelmiin liittyen käyttäneet päätösvaltaa tähän, ikään kuin osoittaakseen, miksei nyt sitten toimittu. Mutta tässä on se yksinkertainen ero, että optio-ohjelmat ja optiot ovat juuri omistajien ja yhtiökokousten asioita leimallisimmin. Ne ovat niitä asioita, joista nimenomaan yhtiökokoukset tekevät päätökset. (Ed. Kallis: Ei!) Niissä käsitellään omistajien rahoja, ja yhtiökokouksessa tehdään optio-ohjelmia koskevat päätökset. (Ed. Kallis: Minkä takia Pekkarinen on niihin puuttunut?)

Lopuksi siihen vaikeaan kysymykseen, miten tätä yhteiskunnallista rahaa näissä yhtiöissä pitäisi käyttää. Tähän keskusteluun on paljolti sekoitettu myös eläkerahojen käyttäminen. Kelan rahoja pitäisi käyttää tässä vaikuttamiseen. En tiedä, miten Kelan valtuutetuissa — siellä on oppositio mukana — on asiaa mahdettu käsitellä. Kolme kuukautta on ollut aikaa. Minkälaisia vaatimuksia Kelassa on asiassa esitetty? En tiedä, onko, mutta yhtä lailla tietysti, jos yksiä eläkevaroja käytetään, voisi kysyä, pitäisikö myös suomalaisten työeläkerahastojen varoja käyttää tässä suhteessa omistajapolitiikassa, kun meillä on kuitenkin eläkevarojen suhteen ollut hyvin pitkä, laaja konsensus siitä, että ne sijoitetaan tuottavasti ja turvatusti. Se on ohjannut näitten eläkerahastojen sijoituspolitiikkaa, ja sen sotkemista tähän en pidä kovin kaukoviisaana.

Ed. Mirja Vehkaperä merkittiin läsnä olevaksi.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Muutama huomio käytettyjen ryhmäpuheenvuorojen johdosta. Tuntuu siltä, että oppositio on erityisesti kaivellut omistajapolitiikan periaateohjelmia löytääkseen sieltä eroja eri hallitusten ohjelmista. Näin varmaan siksi, että — sen, mitä puheessani sanoin aiemmin, sanon uudelleen — hallitusten toiminta omistajapolitiikassa hallituksen väristä riippumatta — oli sitten punamulta, sinipuna tai sinivihreä — on peruslinjoiltaan ollut vuodesta toiseen samanlaista, silloin kun se liittyy yhtiöiden pörssiinvientiin silloin kun se liittyy siihen, mikä elin näissä yhtiöissä päätökset tekee, ja se on yhtiön hallitus. Samaa puuttumattomuuden politiikkaa, toimintatapaa ovat kaikki hallitukset noudattaneet.

Nyt vielä ilmeni, aivan kuten pääministeri tuossa huomioi, että ed. Martti Korhonen puheenvuorossaan oli löytävinään edellisen ja nykyisen hallituksen väliltä periaateohjelmastakin eroja, mutta näinhän ei ollut. Siinä ed. Korhonen on oikeassa, että viime kädessä, totta kai, eduskunta nämä asiat linjaa, kuten muun muassa silloin, kun se päätti osakeyhtiölaista tai arvopaperimarkkinalaista. Näiden lakien vastaisesti valtio-omistaja ei toimi nyt eikä toimi jatkossakaan.

Sitten SDP:n ryhmäpuheenvuoroon. Ensinnäkin, ed. Skinnari, siihen väitteeseen ja näkemykseen liittyen, että tämä hallitus omistajapolitiikassaan vain möisi ja että tässä olisi tapahtunut joku suunnanmuutos, haluan nyt muistuttaa ihan numeroitten valossa, että viime vuonna, joka luetaan tämän istuvan hallituksen toimintavuodeksi, valtionyhtiöiden osakkeita myytiin 850 miljoonalla eurolla. Edellinen hallitus, se hallitus, jossa te olitte mukana, möi 5 miljardilla. Yksinkertainen laskutoimitus osoittaa, että tasaisen vauhdin taulukon mukaan tämä hallitus on karkeasti jäljessä, ja otan kyllä siitä moitteet vastaan. Mutta me toteutimme viime vuonna kaksi myyntiä: Kemira GrowHown ja toisen Kemiran palan myynnin. Senkin te olisitte halunneet talousvaliokunnassa estää. Se esto olisi maksanut 300 miljoonaa euroa. Me nimittäin möimme silloin 16,30 eurolla; sen osakkeen kurssi on tänä päivänä 8. Että se siitä kaupasta. (Ed. Skinnari: Katsotaan 10 vuotta!)

Mutta sitten vielä edelleen esimerkkejä. On selvää, että tänään me käsittelemme vaikeaa asiaa meille kaikille, erityisesti näille alueille ja näitten ihmisten kannalta, jotka ovat menettämässä työpaikkojaan. Mutta käsitys siitä, että omistajapolitiikassa olisi joku suunnanmuutos silloin, kun kysymyksessä on ikävä tilanne ja irtisanomistilanne, on väärä: ei ole, ed. Skinnari. Vuonna 2003 esimerkiksi Rautaruukki irtisanoi 700 työntekijää. Te olitte silloin Rautaruukin hallintoneuvoston varapuheenjohtaja. Miten silloin valtio-omistaja ... (Ed. Skinnari: Mutta ei myyty kannattavaa toimintaa, vastatkaa siihen!) Miten 700 irtisanottiin? Tai Outokumpu vuosina 2005 ja 2006 irtisanoi ensin lähes 200 ja toisena vuonna reilu 300. Ikäviä ja vaikeita päätöksiä varmasti silloin, mutta nyt kun Outokumpu on selvinnyt siitä kuuristaan, se kertoi muutama viikko sitten investoivansa lisää Tornion terästehtaalle ja lisäävänsä 100 hengelle uusia työpaikkoja. Vaikka on vaikeita päätöksiä, joihin tekin olette, ed. Skinnari, osallistuneet, niin myöhemmin sitten kehitys on kääntynyt.

Edelleen hieman ihmettelin sitä kriittistä sävyä, jota teidän puheessanne oli tämän liimapalkkitehtaan osalta. Onko se sosialidemokraattien yrittäjäpoliittinen linja pk-yrityksille? Kyllä, se yritys on pieni, mutta kaikki yritykset pääsääntöisesti ovat jossain vaiheessa olleet pieniä. Jos se on teidän käsityksenne sitten tavasta kannustaa pk-yrityksiä Suomessa, niin kovin heikolta tuntuu. (Välihuutoja)

Ed. Kallis, te kysyitte, mihin perustuu tämä arvio siitä, että valtion osakesalkun arvo tippuisi. 17 kertaa, kun näitä yhtiöitä on pörssiin viety kaikkina näinä eri vaalikausina, valtio-omistaja on noissa myyntiesitteissään antanut saman vakuutuksen, saman lupauksen siitä, että se ei tule puuttumaan näiden yhtiöiden päätöksentekoon ihan osakeyhtiölain 1 luvun 7 §:n mukaisesti. Nyt tässä tilanteessa on pyydetty arvio siitä, mitä tuo puuttuminen vähän pidemmällä tähtäimellä maksaisi. Sehän on aina arvio, mutta arviot ovat lähteneet siitä, että minimissään 10 prosenttia, ja tämän päivän kurssin mukaan kysymyksessä olisi 2,5 miljardia.

Aivan kuten pääministeri tuossa totesi tämänhetkisestä tilanteesta, me tiedämme, että Stora Enson ongelmat eivät alkaneet vuonna 2000, koko 2000-luku on ollut haastavaa, mutta tänä päivänä kukaan ei voi väittää, etteikö tiedä Suomen metsäteollisuuden haasteista ja erityisesti siitä, mikä liittyy Venäjän puutullikysymykseen. Mutta sen puutulliasian lisäksi meidän on löydettävä työnantajien, työntekijöitten ja hallituksen kesken keinoja, joilla metsäteollisuuden työpaikat voidaan säilyttää. Tässä tarvitaan laajaa yhteistyötä, ja sitä peräänkuulutan myöskin eduskunnalta.

Ensimmäinen varapuhemies:

Nyt mennään jonkin mittaiseen debattivaiheeseen. Puheenvuorojahan pyydetään seisomaan nousten ja painamalla V-painiketta, ja puheenvuoro on siis minuutin mittainen.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässähän on montakin kysymystä, joita voisi käsitellä.

Mutta minä kysyn pääministeriltä: Ovatko pääministerin mielestä nämä menettelytavat olleet yhtiön kannalta korrekteja, oikeita, työntekijöitä kohtaan, sitä aluetta kohtaan tai yhteiskuntaa omistajana kohtaan? Minä siinä omassa puheessani kiinnitin erityistä huomiota siihen, että ne ovat täysin vastoin sitä, mitä he itse kirjaavat ja ovat kirjoittaneet.

Sitten toinen merkillepantava piirrehän on se, kun te täällä opetatte eduskuntaa. Opettakaa nyt oma ministeriryhmänne ensin ymmärtämään nämä asiat, opettakaa oma puoluehallituksenne ymmärtämään, ja ehkä voisitte opettaa omia paikallisjärjestöjäkin siinä sivussa. Jos ministereitä tarkastelee, niin ymmärtääkseni ministeri Pekkarinenkin antoi lausunnon, jossa hän viittasi siihen, että jos toimitusjohtajana olisi Härmälä, niin Kemijärvi jatkaisi. (Välihuuto) — No, jos se näin on, niin sopiihan tässä ihmetellä, minkälaisia lausuntoja teiltä tulee. — Teidän puolueenne varapuheenjohtaja on koko ajan korostanut sitä, että keskustan pitää muuttaa linjaa. (Puhemies: Minuutti on mennyt!) Kyllä tässä nyt kummallinen linja, herra pääministeri, teillä ja teidän puolueellanne on.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri ja erityisesti omistajaohjauksesta vastaava ministeri Häkämies antavat tässä nyt kyllä ihan väärän kuvan.

Ensinnäkin osakeyhtiölaista: Silloin kun se laki tehtiin, todettiin, että on se toisaalta vähän väärin, että Nokiaa ja nakkikioskia osakeyhtiöinä kohdellaan ihan samalla tavoin. Tässä on ihan turha tuoda esille osakeyhtiölain periaatteita, että ne estäisivät valtiota omistajana käyttämästä valtaansa. On totta, että sitten loppupelissä hallitus sitä käyttää, mutta sitä ennen on monia mahdollisuuksia käyttää sitä.

Ihmettelen tätä virkettä, joka täällä on. Siihen ei ole tullut selvyyttä, kuka ja mikä taho on vaatinut lisättäväksi siihen aikaisemmin olevaan kappaleeseen tämän, jossa sanotaan, että "valtio ei edellytä eikä ota itselleen erivapauksia eikä puutu yhtiön hallituksen ja toimivan johdon päätöksentekoon". Kuka ja mikä taho on tämän tuonut tänne valtioneuvoston periaatepäätökseen, joka on päivätty 7.6. viime kesänä? Tätä te nyt sitten joudutte tässä pyörittämään. Ei tämä ole varmaan ainoa tapaus, (Puhemies: Minuutti!) TeliaSonera on seuraava ja sen jälkeen ehkä kymmenen muuta yhtiötä.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä moneen otteeseen on korostettu Kemijärven sellutehtaan kannattavuutta, johon itsekin yhdyn, mutta samalla annetaan ymmärtää, että Suomessa kaikki muut sellutehtaat olisivat kannattavuudeltaan heikompia. Kysynkin elinkeinoministeri Pekkariselta, onko hänellä parempaa tietoa vai olenko itse väärässä.

Edelleen, kun minun tietoni perustuvat siihen, että Lapin puu kuidultaan ja solultaan on sellaista, että sitä tarvitaan noin 20 prosenttia enemmän sellutonniin, niin eikö silloin olisi järkevämpää tätä Lapin puuta käyttää enemmän muuhun kuin kemialliseen käyttöön, ja näin voitaisiin Lapin puuta käyttää nykyistä paremmin? Mutta kun en itse tiedä, niin kysyn elinkeinoministeri Pekkariselta.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kukaan ei varmaan väitä sitä, että hallitus tarkoituksella tekee pahaa ihmisille, että tämmöinen tahto olisi. Ongelma on se, että teillä ei näytä olevan minkäänlaista tahtoa. Minulla on tässä 16 kohdan eritelty kohta, joka kertoo ne ristiriidat valtioneuvoston periaatepäätöksen ja Stora Enson tapauksen välillä, ja tämä tullaan käymään jatkopuheenvuorossa läpi, niin että on aivan turha sanoa siitä, kuinka johdonmukainen linja valtionyhtiöitten omistajapolitiikassa ja omistajaohjauksessa on ollut yli 10 vuotta, kun teidän linjanne ei ole pitänyt edes kesäkuusta lähtien.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Jos nyt unohdetaan kaikki puheet ja katsotaan tulevaisuuteen, katsotaan, mitä esityksiä tulee Stora Enson yhtiökokouksessa 26.3. Siellä tulee sellainen esitys, että myydään tämä Kemijärven tehdas halukkaalle. Minä en ymmärrä, minä en osakkeenomistajana, tavallisena kansalaisena, kansanedustajana ymmärrä, minkä takia sitä ei myytäisi, kun itse ei haluta sitä käyttää ja vielä saisi rahaa siitä. Eikö se ole yhtiön edun mukaista myydä? Ja olla myymättä, se on taas yhtiön etua vastaan. Minä pyydän, että te vastaisitte siihen kysymykseen, onko se yhtiön edun mukaista vai onko se yhtiön etua vastaan. Tietenkin mielelläni kuulisin myöskin, miten te aiotte äänestää siellä yhtiökokouksessa, kun tällainen esitys tulee. Paneutukaa kunnolla ja äänestäkää oikein.

Marjo Matikainen-Kallström /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen todella pettynyt tähän välikysymyskeskusteluun. Oppositio ei pystynyt tarjoamaan mitään uutta tai mitään vaihtoehtoja, mitään rakentavaa toimintaa. (Välihuutoja) Oppositio sen sijaan politikoi häikäilemättömästi työttömäksi jääneiden ihmisten hädällä ja perheen ja paikkakuntien tuskalla, (Välihuutoja) ilman että te todella haluatte auttaa heitä luomaan uutta sinne: uusia työpaikkoja, uusia toimintoja, uutta toivoa. Hallituksen tehtävä on luoda sellaiset olosuhteet yrityksille, että ne voivat toimia ja työllistää, mutta näin nyt ei tapahdu ollenkaan. Meillä ei ole mahdollisuutta siihen, kun te ette anna siihen edes mahdollisuutta. Kumpi teille on tärkeämpää: se, että ihmisillä on töitä, vai se, että huudetaan yhden yrityksen nimeen?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Herra pääministeri äsken totesi, että Stora Enson politiikka on ollut rankkaa politiikkaa. Siihen todella voi yhtyä, kun otetaan huomioon se luku, jonka arvoisa pääministeri jätti sanomatta, että vajaa 80 miljoonaa firma näyttää tulosta, siitä 20 miljoonaa on tullut Kemijärveltä. Elikkä neljäsosa häviää pois, ja siihen joudutaan menemään. Se on rankkaa.

Mutta se, mikä minusta on periaatteessa vielä huikeasti suurempaa ja merkittävämpää, on se, että muutama firma jakaa Suomen puuvarat keskenään. Pitäisi näin kapitalistisen maan puuttua, kun yksityisomistajan puut jaetaan, firmat jakavat keskenään. Minusta se on kartellin merkki.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kokoomus on kylmä kuin jääkuutio ja istuu kelkassa tumput suorana. Kyllä se tuli Suomen kansalle selväksi. Ja keskusta, jos te olisitte oppositiossa, niin kitalaki punaisena — se näkyisi Kemijärvelle asti — puhuttaisiin aluepolitiikkaa, että antakaa aluepolitiikkaa. Nyt kun teillä on valta ja vastuu, ei tapahdu mitään. Se, mitä tässä on pyydetty, Massaliike ja koko Suomen kansa ovat pyytäneet, on se, että annetaan aikaa vuoden 2009 loppuun asti selvittää, voiko tämä tuotanto jatkua, voiko biopolttoainetuotanto jatkua. Tästä on kysymys. Ja se valta on eduskunnalla, jos halutaan tehdä. Kokoomus ja kepu eivät tahdo. Ja vihreät istuvat kyydissä, kunhan kelkka liikkuu.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On kyllä vähän vaikea pysyä valtion niin sanotun omistajaohjauksen jäljillä näiden lausuntojen jälkeen. Aikaisemmin sanottiin, että tilanne on se, että valtio ei puutu, noudattaa puuttumattomuuspolitiikkaa. Tänään me olemme kuulleet, että itse asiassa hallitus aktiivisesti hyväksyy nämä toimet sekä Kemijärven, Summan että muiden tehtaiden osalta. Sitähän on koko pääministerin linja ollut.

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö sanoi joku aika sitten, että valtion omistajapolitiikka on varovaista, paikoin jopa yliherkkää. Niinistön mukaan valtiolla olisi ollut suurimpana omistajana mahdollisuus käyttää omistajan ääntä Stora Enson Kemijärven ja Summan tehtaiden kohdalla. Eduskunnan puhemies Niinistö sanoo, että valtiolla olisi ollut mahdollisuus käyttää omistajan ääntä. Hän on juristi. Onko todellakin, pääministeri, niin, että eduskunnan puhemies Niinistö harrastaa tässä politikointia?

Johannes Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Uusienkin valtionyhtiön omistajapolitiikkaa koskevien periaatepäätösten mukaan valtion edustajien tulisi keskustella yhtiön hallituksen, hallituksen puheenjohtajan, kanssa merkittävistä strategisista päätöksistä etukäteen. Kertaakaan ei ole tullut ilmi, laiminlöivätkö tässä konsulit valvontansa vai käytiinkö näitä keskusteluja, ja tämä idea koko tässä periaatepäätöksessä on se, että se mahdollistaa sitten myös toiminnan, kun tulee etukäteen tietoa tällaisista merkittävistä päätöksistä.

Irrottaudutaan tästä omistamisesta. Vaikka valtiolla ei olisi ainuttakaan osaketta, niin sen pitäisi neuvotella tämmöisessä isossa tuotantolaitosten lakkauttamistilanteessa yrityksen kanssa ja pyrkiä hakemaan vaihtoehtoisia muita ratkaisuja, niin kuin Saksan tapauksessa Nokian kanssa käydään neuvotteluja. Miksi näin ei ole tehty? Mitä niissä neuvotteluissa olisi hallitus tehnyt, jos olisi niihin lähtenyt?

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän hyvin, että pörssikapitalismi on raaka systeemi, mutta suuri satuhan se on, että pääomistaja muka ohitettaisiin, kun suuria ratkaisuja tehdään. Kun Stora Enso lähti Amerikkaan, silloista hallitusta informoitiin ja lupa saatiin, ja nyt on saatu lupa tästä seuraavasta, varmasti väärästä päätöksestä, Kemijärven voitollisen sellutehtaan lopettamisesta. Te, ministeri Häkämies, ensin kerroitte, että puoli tuntia ennen kuulitte päätöksestä, mutta parisen viikkoa sitten kerroitte tuolla seminaarissa, että kävittekin jo viime kesänä keskusteluja Stora Enson johdon kanssa. Silloin teillä oli se vaikuttamisen paikka, mutta ilmeisesti te hiljaisuudella hyväksyitte sen, mitä Stora Enson johto teille sanoi. Tästä tulee Suomen valtiolle kymmenien miljoonien eurojen tappio, ensinnäkin siksi, että voitollisen toiminnan lopettaminen alentaa Storan arvoa, ja toisekseen sitä kautta, että valtio joutuu kymmeniä miljoonia euroja panemaan näihin jälkiseurauksiin.

Inkeri Kerola /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä salissa on keskusteltu paljon puuvaroista. Muun muassa ed. Mustajärvi totesi, että Kemijärven tehdas sijaitsee keskellä kasvavia raaka-ainevaroja. Yksi vaiettu aihe on kuitenkin tämän keskustelun taustalla se, että Itä-Lapissa suojelun taso on kohtuullisen kova. Suojeluaste on 40—80 prosenttia. Nyt kysyisin ministeri Häkämieheltä: Mikä on arvionne tästä asiakokonaisuudesta tämän päätöksen taustalla ja myöskin tulevaisuutta silmälläpitäen?

Ulla Karvo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lappilaisena kansanedustajana olen seurannut läheltä tätä arkipäivän epävarmuutta ja huolta, mitä tämä Stora Enson päätös on aiheuttanut Kemijärvellä, ja Kemijärven ja koko Itä-Lapin kannalta tilanne on ollut äärimmäisen raskas. Sitäkin raaempana pidän tätä opposition tekemää välikysymystä ja tätä käsittelyä. (Välihuutoja) Kysymyksessä on täydellinen poliittinen teatteri, jossa ovat pelissä nämä ihmiset, jotka ovat jääneet työttömiksi siellä, ja heidän uskonsa tulevaisuuteen.

Vastuullista olisi nyt keskittyä siihen, mitä valtio todella voi tehdä nykytilanteessa, ja tunnustaa se, että nykytilanne on rakentunut vuosien saatossa ja kaikenväristen hallitusten tekemille linjauksille. Hallitus on ollut aktiivinen kaiken aikaa ja pyrkinyt saamaan uusia, korvaavia työpaikkoja aikaiseksi, ja nyt on aika katsoa tulevaisuuteen.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Keskustan varapuheenjohtaja Antti Rantakangas vaati Maaseudun Tulevaisuuden haastattelussa 1. helmikuuta hallitukselta uutta periaateratkaisua, jonka tulisi olla nykyistä määrätietoisempi, ja sitä, että kannattavan liiketoiminnan alasajoa ei saisi sallia, siis tähän omistajaohjaukseen liittyen. Kun tämä vaatimus ei tullut esiin keskustan ryhmäpuheenvuorossa, niin kysyn: Onko keskustan eduskuntaryhmä tämän Rantakankaan vaatimuksen takana?

Ministerit ovat toistaneet täällä Kemijärven tehtaan sulkemisen perustelua eli puupulaa, ja sehän on ollut perusteena myös sille, miksi Stora Enso ei ole suostunut myymään tätä tehdasta halukkaalle ostajalle. Jos hallitus tyytyy tähän selitykseen, niin eikö se samalla moiti omaa saamattomuuttaan? Asiantuntijoiden mukaan tätä puunsaantia pystyttäisiin helpostikin lisäämään jopa saman verran (Puhemies: Minuutti!) tuolta alueelta kuin mitä Kemijärven tehdas käyttää. Miksi hallitus on laiminlyönyt tämän puunsaannin?

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattien mielestä yritysten pitää harjoittaa vastuullista yhteiskuntapolitiikkaa, olivatpa ne sitten markkinaehtoisia tai strategisia yrityksiä, ja erityisesti kun on kyse valtionyhtiöstä ja kannattavasta toiminnasta Kemijärvellä. Olisin kysynyt: Onko ministeri Pekkarinen edelleen sitä mieltä, että Stora Ensolla on moraalinen velvollisuus jatkaa Kemijärvellä?

Matti Kangas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eikö olisi parempi ajaa Kemijärven tehtailta sellua kuin valtavia puumääriä nyt ajaa sitten jonnekin päin Suomea ja siellä keittää selluksi? Tämähän on jo ympäristöpoliittinen näkökulmakin. Siellä on melkoinen rekkaralli, kun voitaisiin kuljettaa junalla sellua.

Sitten täällä ministeri Häkämies kertoi, että vähätellään liimapalkkitehtaan perustamista Kemijärvelle. Ministerin kotiseudulla seisoo — taitaa olla Suomen suurin — palkkitehdas sen takia, että ei ole markkinoita, ja Stora Enson palkkitehtailta on pakkolomilla ihmisiä, kun ei ole menekkiä. Heinolassa firmalla, joka nyt on menossa Kemijärvelle, on tehdas, ja siellä ihmiset pelkäävät, että he joutuvat työttömiksi. Tässä nyt verorahoilla tehdään työpaikkoja Kemijärvelle, ja kauanko siellä selluhalleissa sitten tällainen firma on? Mitä ministeri vastaa tällaiseen?

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kuultuani, mitä ministeri Häkämies ja myöskin ed. Kalli täällä ovat kertoneet kymmenen vuoden takaisesta ajasta, totean, että todellakin taidan olla vain kivenheiton päässä teistä, mutta kovasti ovat kivet rapautuneet pyörittyään taskuissanne viimeiset kymmenen vuotta. Minäpä kerron, mitä tämä valtion sijoittajaintressi tarkoitti 90-luvulla. Se tarkoitti toimialajärjestelyjä, yritysten yhdistämisiä, pörssilistauksia, lisää työllisyyttä, alueille voimaa ja vahvistusta. Sitä se tarkoitti, ja omistaja oli vahvasti mukana siinä. Valtionyhtiöitten johtokin kerättiin vuosittain yhteispalaveriin, jossa omistaja kertoi tahtonsa näille. — Ministeri Pekkarinen puistelee päätänsä. Hän ei ollut silloin samaan aikaan ministerinä. Ehkä hänen aikanaan on ollut toisin. — Omistaja oli vahvasti mukana, vaikutti yritysten kehittämiseen. Nyt linja on muuttunut ja perusteellisesti.

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Juuri esimerkiksi tämmöiset yhtiöjärjestelyt ja muut, joita on tehty kaiken aikaa, ovat omistajien asioita, ja niin tehdään nytkin. Ministeri Häkämies viittasi muun muassa tähän GrowHow-kauppaan. Se oli tyypillinen sellainen, ja tiedettiin, että sillä haetaan muun muassa Soklin valtaukseen paljon vahvempaa omistajaa — sillä on kaksi vuotta aikaa tehdä päätökset, ja toivottavasti sieltä löytyy resursseja, kannattavuutta, että se kaivos aloitetaan. Keskeiset omistajat tekevät juuri sen tyyppisiä ratkaisuja, joihin ministeri Kalliomäki viittasi, ja näin toimitaan koko ajan. Samoin omistajapolitiikkaan kuuluu se, että Finnairin osakepääomaa lisätään yli 100 miljoonaa euroa. Siitä eduskunta teki lisäbudjetissaan jo päätöksen. Se on aktiivista omistajapolitiikkaa, ja se on juuri sitä politiikkaa, johon omistajat ottavat kantaa.

Ed. Martti Korhonen kysyi, ovatko yhtiön menettelytavat olleet kaikkiaan korrekteja. En pysty arvioimaan sitä, mutta sen kyllä pystyn hyvin arvioimaan, että näin vaikeassa kysymyksessä yhtiökään ei ole kyennyt viestimään näitä perusteita niin, että tämän vaikean kysymyksen kaikki taustat ymmärrettäisiin. Se on käynyt selväksi tässä kolmen kuukauden aikana, että vaikka yhtiö rypee niin syvällä kuin rypee, niin siitä huolimatta tuntuu siltä, ettei tervehdyttämistoimien perusteita ymmärretä. Eikä meilläkään näytä olevan edellytyksiä tätä selitystoimintaa tehdä. Mutta sen voin vaan vakuuttaa, että kyllä ne yhtiön johdossa ja yhtiössä on varmasti harkittu. Ei näin vaikeisiin ratkaisuihin mennä huvikseen.

Edelleen ed. Skinnarille tämän vuoden 2004 periaatepäätöksen osalta. Lukekaa se periaatepäätöksen neljäs kohta. Se määrittää omistajan ja yhtiön toimivan johdon välisen suhteen, ja se on siirretty täsmälleen tuohon toiseen kohtaan hieman eri sanoilla.

Arvoisa puhemies! Ed. Johannes Koskisen kysymys oli, miten on neuvoteltu yhtiön kanssa. Omistajapolitiikka ja hallituksen elinkeinopoliittinen vastuu ovat kaksi eri asiaa. Yt-neuvottelujen aikana ne hallituksen vastuulliset, jotka vastaavat elinkeinopolitiikasta, ovat käyneet syvät neuvottelut yhtiön kanssa, ja vaikka se olisi ollut semmoinen yhtiö, mitä valtio ei omistakaan, samat neuvottelut olisi käyty. Niissä yritettiin etsiä niitä elinkeinopoliittisia edellytyksiä, joiden perusteella yt-neuvottelujen kuluessa yhtiö olisi voinut päätyä toisenlaiseen arvioon ja toisenlaiseen johtopäätökseen. Niiden joukossa oli myös ed. Soinin peräänkuuluttama jatkoajan hakeminen. Sitäkin selvitettiin. Ei näistä neuvotteluista hallituksen tapana ole huutaa toreilla valtavasti, mutta hallitus on tehnyt tässä sen työnsä, joka sillä elinkeinopolitiikasta, työllisyydestä, aluekehityksestä huolta kantavana on velvollisuutena.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ilmeisesti pääministeriltä loppui aika, koska hän ei ehtinyt vastata kysymykseeni, joten pyydän saada toistaa sen, jotta hän saa uuden mahdollisuuden vastata. Eli kun eduskunnan puhemies todellakin sanoi, että valtion omistajapolitiikka on ollut ylivarovaista, yliherkkää, ja hän sanoi aivan selvällä suomen kielellä, että valtiolla olisi ollut omistajana mahdollisuus estää nämä tehtaiden lakkautuspäätökset, niin kysyn nyt uudelleen teiltä, arvoisa pääministeri: Onko eduskunnan puhemies myös pitkäaikaisena ministerinä puhunut aivan humpuukia? Onko hän politikoinut, vai sanoiko hän totuuden?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Tästä on käyty hyvin paljon julkista keskustelua. En tiedä enkä ole rekisteröinyt, onko puhemies sanonut, että valtio olisi voinut estää tämän tehdyn päätöksen. Kaikki tiedämme sen, mikä valtion omistajaosuus on. Sitten jo edellisessä puheenvuorossa pohdiskelin ääneen sitä vakavaa kysymystä, sekoittaisimmeko me myös valtion eläkerahastojen äänivallan tähän. Vaikka puhemies Niinistö olisi näin sanonutkin, mitä nyt en ihan usko, että tässä muodossa on sanottu, en siitä huolimatta ota hänen puheisiinsa kantaa; en ota tasavallan presidentin puheeseen kantaa enkä moniin muihinkaan tässä yhteiskunnassa pidettyihin puheisiin kantaa. Hallitus ottaa nyt kantaa siihen, että nyt pitää siirtyä vaiheeseen, jossa Haminassa, Anjalankoskella ja Kemijärvellä saadaan ihmisille uutta työtä.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ei nyt puhuta oikeista asioista sen takia, että tämä ruotsalainen osuus ei ole Ruotsin valtion vaan se on Wallenbergin sukusäätiön, joka on edustettuna tässä hallituksessa. Suomen valtio ei ole vaatinut missään vaiheessa hallituksen puheenjohtajaa Claes Dahlbäckiä tulemaan tänne ja kertomaan, mikä on hallituksen linja näissä asioissa ollut, vaan pelkästään toimitusjohtajaa. Kun te siitä osakeyhtiölaista paljon puhutte ja siellä nimenomaan korostetaan hallituksen aseman tärkeyttä, niin on se nyt ihme, ettei sieltä Ruotsista saada tätä hallituksen puheenjohtajaa selvittämään sitä, mikä tämä tilanne todellisuudessa on. Voi olla, että Wallenbergin näkökulmasta tämä on erittäin hyvä, kun näin tehdään. Tuntuu vähän siltä, että 2000-luvun alussakin oli näin: aina sijoitetaan Amerikkaan. Tiedän, että näistä serkuksista molemmat ovat olleet vuosikausia Amerikassa, ja siellä on varmasti paljon sellaisia yhtiöitä ja kavereita, joita pitää välillä auttaa.

Martti Korhonen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun puhutaan siitä, ketä kuunnellaan ja ketä ei kuunnella, ja kun puhutaan siitä, mikä hallituksen uskottavuus on, niin tässä tulee nyt niin paljon ristiriitaista tietoa, herra pääministeri, teidän omien ministereidenne puolelta, teidän oman puolueenne vaikuttajien puolelta. Minä luin omistajaohjausyksikön päällikön — osastopäällikön nimikkeelläköhän hän siellä on — sanoneen, että viime kesänä omistajaohjausyksikössä oli jo tietoa Stora Enson tilanteesta mutta ministereillä ei ollut tietoa. Ketä tässä nyt sitten uskotaan? Ei tämä nyt ole hanskassa, tämä homma. Ennen kaikkeahan kyse on siitä, mihin me palaamme koko ajan, että on kyse tuottavista yksiköistä. Me olemme vaatineet, että tuottaville yksiköille annetaan lisää aikaa vuoden 2009 loppuun asti, mihin valtio omistajana voi vaikuttaa, ja sillä aikaa haetaan tähän yhteinen, vahva näkemys. Mutta te ette halua siihenkään suostua. On teillä nyt joku kumma ylimaallinen tieto, jonka perusteella te haluatte nämä yksiköt ajaa alas.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Pääministeri osui oikeaan sanoessaan, että nyt pitää keskittyä siihen, millä luodaan uutta työtä Haminaan, Anjalankoskelle ja Kemijärvelle. Tämä on se ydinasia nyt tästä eteenpäin. Meillä on Kymenlaaksossa — sitä paitsi työpaikkamenetykset olivat kolminkertaiset verrattuna Kemijärveen, josta täällä paljon puhutaan — esimerkki Voikkaasta, jonka jälkihoito hoidettiin erittäin hyvin. Ministeri Pekkarinen, ennen kuin poistutte sieltä, olisi nyt syytä kertoa, mitkä ovat ne välineet, joilla tämä jälkihoito todellakin sitten luodaan, jotta saadaan uusia työpaikkoja, uusia yrityksiä ja hoidetaan niitä myöskin Kymenlaaksoon, joka on tällä hetkellä erittäin suurien haasteiden ääressä tämän Venäjän puutullihaasteen osalta.

Nyt olisi hallituksen hyvä vastata myöskin tähän kysymykseen, millä tavoin hallitus nyt aikoo toimia tässä Venäjän puutullikysymyksessä suoraan Venäjän kanssa tai Euroopan unionin kautta tapahtuvien neuvottelujen kanssa. Tämä on erittäin olennainen kysymys Kaakkois-Suomen teollisuuden tulevaisuuden kannalta, pystytäänkö rajaamaan esimerkiksi koivu näiden tullien ulkopuolelle tai (Puhemies: Minuutti!) pystytäänkö merkittävällä tavalla alentamaan tullien määrää.

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On surullista kyllä nähdä tämä opposition keskustelun taso. Työnsä ja toimeentulonsa menettävien ihmisten hädällä tehdään näin järkyttävää politiikkaa. (Välihuutoja) Sitä ajatellen, minkä vuoksi tämä keskustelu käydään, minä olisin toivonut, että olisi oppositio tuonut jonkinlaisia eväitä siihen, miten Kemijärvellä selvitään eteenpäin. Lapissa on Sokli, sinne tulee Soklin kaivos, siellä olisi Vuotoksen allas, mutta sitä ei saa rakentaa, sinne on tulossa tehdas, mutta se ei kelpaa, kun se ei ole teidän mieleenne. Te lietsotte toivottomuutta niitten ihmisten päälle, jotka menettävät työnsä. Minusta tämä on järkyttävää politiikkaa.

Toinen asia on, onko todella niin, että Oulun tehdas täytyisi lopettaa, jotta Kemijärvi säilyy, jompikumpi menee, tai sitten menee kaikki tällä menolla. Yrittäkää nyt ymmärtää, (Puhemies: Minuutti!) että kysymys on ihmisistä, ei politiikasta.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kemijärvellä on olemassa oleva sellutehdas ja työvoima, mutta, ministeri Häkämies, onko teidän käsityksenne se, että siellä ei ole raaka-ainetta sellutehdasta varten? Jos siellä ei ole, niin miten vastaatte niille asiantuntijoille, jotka väittävät, että sitä on? Jos siellä on, niin eikö silloin hallituksen pitäisi ehdottomasti edessä olevassa yhtiökokouksessa määrätietoisesti toimia siten suurta valtaansa käyttäen, että tehdas myydään sellaiselle toimijalle, joka jatkaa sellutehtaan toimintaa? Siellä on kaikki valmiina, jos vain tätä raaka-ainetta on. Mutta ovatko teidän tietonne selkeät ja yksiselitteiset siitä, onko raaka-ainetta, niin kuin asiantuntijat väittävät?

Pertti Virtanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässähän toteutuu karman laki. Kaikki muistavat varmaan eräänkin neuvottelijan, joka Elämä pelissä -ohjelmassa kävi laihduttamassa. SAK:sta aina puumiehet ja nämä sanoutuivat irti ja pettivät koko muun ammattiyhdistysliikkeen ja ajoivat kuin käärmettä pyssyyn tätä, mitä nyt on tapahtunut. Toisaalta puun kantohinta on noussut älyttömästi, koska kaupunkilaiset porvarit omistavat metsää nykyään niin paljon ja venäläiset ovat ruvenneet matkimaan tätä juttua. Tässä on tämmöinen karman laki, kaikki vanhat eduskunnat saavat nyt niskaansa sitä omaa ei-niin-lannoittavaa ainettaan tällä kertaa.

Toisaalta taas tämä valtion politiikkahan on säälittävää yrittäjyyttä. Summa summarum, annetaan toisten hoitaa jutut, ja me tässä sitten niin kuin osakkeenomistajina nautimme emmekä syyllisty minkäänlaiseen poliittiseen häirintään, koska pörssi saattaisi reagoida siihen, jos me nyt rupeaisimme poliittisesti häiritsemään ja näyttäisimme, että meillä on valtaa, eduskunnalla ja muulla, ja sitten joku vähän notkauttaisi kursseja. Mutta uskokaa vaan, että niin ahneita ne ovat, että pörssi nousisi taas.

Työministeri Tarja Cronberg

Arvoisa puhemies! Vastaisin ed. Matikainen-Kallströmin kysymykseen: Tärkeintä on, että ihmisillä on työtä. Suomessa vuoden 2000 jälkeen 480 000 ihmistä on irtisanottu. Valtionyhtiöissä samaan aikaan on irtisanottu 3 155, se on 25 toimipaikkaa, useissa monta sataa henkilöä, ja työllisyysperustein valtio olisi voinut puuttua näihin kaikkiin. Mitä olisi tapahtunut, jos valtio olisi puuttunut näihin tilanteisiin? 480 000 ihmistä on irtisanottu. Valtion on perustuslain mukaan taattava työtä ihmisille. Olisiko valtion pitänyt säilyttää nämä 480 000 työpaikkaa? Tässä ollaan tilanteessa, jossa tuska on sama, ihmisten epävarmuus on sama, ja mielestäni ainoa järkevä näkökulma on se, että lähdetään siitä, että syntyy uusia työpaikkoja ja että kaikki ihmiset saavat työtä. (Puhemies koputtaa) Hallitus hyväksyy huomenna tämän 50 miljoonan pohjalta paketin, jossa nimenomaan Kaakkois-Suomeen, Lappiin ja muille rakennemuutosalueille tulee rahaa.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Vastaan kolmeen kohtaan.

Ensinnäkin ed. Kankaanniemi kysyi arviota Lapin metsistä, Pohjois-Suomen metsistä. Kyllähän kaikki arviot ovat päätyneet samaan johtopäätökseen kuin kysyjäkin. Yhtiö on ilmoittanut, että heidän päätöksensä taustana on tarve vähentää tuontipuun määrää, ja tämä oli se näkökulma.

Sitten, ed. Skinnari, te teitte tästä Ruotsi—Suomi-maaottelua. Totta on, että pääomistajat, voisiko näin sanoa, edustavat Suomea ja Ruotsia, mutta kun katsotaan vaikkapa työntekijämääriä tämän yhteiselon aikana, niin kyllä ne ovat Ruotsissa vähentyneet enemmän kuin Suomessa, jos tämä nyt on joku mittari. Ja mitä sitten tulee niihin vuoden 2000 päätöksiin, Amerikan ostoksiin, niin minä luulen, että sitten teidän kannattaa käydä keskustelua ihan omassa eduskuntaryhmässä.

Mutta sitten, edustajat Filatov ja Heinäluoma, te peräänkuulutitte valtiolta aktiivisempaa osallistumista ikävissä, valitettavissa irtisanomistilanteissa, jollainen meillä nytkin on käsillä, mutta palauttaisin puolestani teidän mieliinne ministeri Mönkäreen vastauksen Outokummun tilanteessa. Outokummusta jouduttiin irtisanomaan — valitettava tilanne — ja silloin ministeri Mönkäre vastasi: "Kun markkinoilla toimitaan, niin valtio-omistaja ei voi vaatia muilta omistajilta ollessaan suuri omistaja, että muut omistajat hyväksyisivät myöskin tappioita, jos valtiolla olisi joitakin erityisiä tarkoitusperiä, eli joudumme koko ajan katsomaan, että toiminta on kannattavaa. Vain se turvaa tulevaisuuden työpaikat." (Puhemies koputtaa) Näin siis Sinikka Mönkäre Outokummun tapauksessa. Tätä yritin vakuuttaa, että puuttumattomuus tämän tyyppisissä tilanteissa on ollut samaa, vaikka hallitukset ovat vaihtuneet.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän kyllä, että ministeri Häkämies mielellään siirtää keskustelun omista toimistaan historian kirjoitukseen. Sehän on ollut teidän pyrkimyksenne jo pitkän aikaa, että otetaan yksittäisiä virkkeitä yksittäisistä vastauksista eduskuntakyselyihin. Kerroitte kuitenkin vastauksenne itse asiasta aika hyvin, eli tietenkään, jos on kannattamatonta toimintaa, ei sitä voida pitkän päälle jatkaa. Mutta nyt me puhumme kannattavista tehtaista molemmissa tapauksissa, kokonaisten tehtaiden sulkemisesta, jota koskaan ennen ei ole tehty.

Mutta kun olette vielä paikalla, niin käytän tilaisuutta hyväkseni ja kysyn teiltä: Mitä mieltä te olette tästä puhemies Niinistön periaatteesta, ilmoituksesta, että hallitus olisi voinut halutessaan estää näiden tehtaiden lakkautukset? Oliko tämä Niinistön arvio oikea teidänkin mielestänne, ja jos oli, niin miksi ette näin tehneet?

Sinikka Hurskainen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministeri Vanhanen ehti jo lähteä pois, mutta hän yksikantaan perusteli ratkaisua sillä, että puunjalostusteollisuuden tuotteiden menekki on vähentynyt. Totta, se on vähentynyt Euroopan alueella, mutta samanaikaisesti se on kasvanut Venäjän alueella, Kaukoidän alueella, eli siis todella menekkiä olisi ja tarvetta tähän. Samanaikaisesti, kun täällä Suomessa lopetetaan näitä yrityksiä, muualla niitä rakennetaan lisää.

Johanna Ojala-Niemelä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen vuonna 2005 tekemän tutkimuksen mukaan Kemijärven sellutehtaan lopettamisen vaikutukset Itä-Lappiin ovat dramaattiset: työpaikkoja 1 866 nykyistä vähemmän, kotitalouksien tulot 39 prosenttia pienemmät, kokonaistuotanto eli bruttokansantuote 31 prosenttia pienempi, rahankierrosta pois 100 miljoonaa euroa ja elintaso nykyistä huomattavasti alhaisempi, työttömyysaste 22 prosenttiyksikköä nykyistä korkeampi. Tässä tehtaan alasajossa on kyse koko Itä-Lapin seutukunnan alasajosta, ei yksin tämän tehtaan kohdalta.

Uusi työ on Lappiin aina tervetullutta, mutta senkin on oltava kyllä terveellä pohjalla. Yksi liimapalkkitehdas, jolla olette nyt henkseleitä paukuttaneet, ei varmasti lämmitä lappilaisten mieliä, etenkään kun yhtiöllä ei ole pääomia, markkinoita tai raaka-ainetta. (Puhemies: Minuutti!) Mikäli irtisanotut eivät saa uutta työtä, työttömyysaste nousee välittömästi 25 prosenttiin.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En voi millään uskoa, etteivätkö hallituksen vastuulliset ministerit ole olleet jo viime kesänä tietoisia tästä Stora Enson kysymyksestä, etenkin kun se koskee muun muassa Haminaa, Haminan Summaa, ja ministeri Häkämiehen kotipesä on Haminassa — Haminassa toki pelataan pesäpalloa, ja tiedän hänet harrastajaksi. Tässä mielessä tämä on aivan selvä asia.

Toinen yhteys tähän Stora Ensoon on kyllä niinkin päin, että aika sopivasti se tiedote tulee tänä päivänä, kun eduskunta keskustelee valtion omistajuudesta ja Stora Ensosta, siis se tiedote, miten huonosti Stora Ensolla nyt menee. Eli kyllä ehkä tämä yhteys pelaa, ainakin näin solidaarisuuspuolella, nyt takaisinpäin.

Mutta puutullit ovat tietysti vakava asia koko Kaakkois-Suomelle ja Suomen metsäteollisuudelle, koska nyt sitten kotimaassa hakataan, kylläkin hyvinkin kyseenalaisissa paikoissa, ja tehdään todella pitkää tiliä, saadaan isoja Mersuja pihoille.

Bjarne Kallis /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oletteko te, ministeri Häkämies, aivan vakuuttunut siitä, kun väitetään, että puuta ei riitä? Jos te pystyisitte meidät vakuuttamaan, niin me emme varmastikaan siitä puhuisi, mutta kun esimerkiksi Metsähallituksen entinen pääjohtaja Jaakko Piironen sanoo näin — minä luulen, että hän on asiantuntija, eikö olekin asiantuntija? — että jos kaikki voimat pannaan yhteen, yksityisistä ja muiden metsistä kyllä saadaan irti Venäjän puutullien taakse jäävät puut, niin minä luulen, että hän on oikeassa, ja niin moni muu sanoo — minulla on täällä kolmen neljän suuren asiantuntijan lausunnot siitä — että puuta riittää kyllä, jos vain tahtoa on. Se edellyttää tietenkin eräitä panostuksia, mihin me budjettikeskustelussa esitimme lisää rahaa.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ymmärrän hyvin, että täällä mietitään, mitä merkitystä on politiikalla, jos ei se voi globaalissa markkinataloudessa vaikuttaa pörssissä oleviin yhtiöihin, ja ymmärrän hyvin sen tuskan, mitä tunnemme niiden ihmisten puolesta, jotka jäävät työttömäksi. Mutta sen sijaan en ymmärrä sitä, että tällaisia perusasioita ei tunnu ymmärrettävän, että tuotannolla on elinkaarensa, johon voi vaikuttaa, kun tuotantoa rationalisoidaan.

Kuten ed. Marjo Matikainen-Kallström kertoi, kypsät markkinat Euroopassa ovat, mutta halvemmissa maissa kyllä olisi sijaa tuotannolle. Kun tuotanto vähenee, sellun hinta nousee. Kun puun kysyntä laskee, hinnan toivotaan laskevan. Eikö tämä ole itsestäänselvää?

Mutta se, mihin me voimme vaikuttaa, on elinkeinopolitiikka, ja tiedän, että työ- ja elinkeinoministeri ja omistajaohjauksesta vastaava ministeri Häkämies (Puhemies: Minuutti!) eivät ole jättäneet kiveäkään kääntämättä, että he voisivat tälle asialle tehdä jotakin. Ja haluaisin, että tekään ette jää tuleen makaamaan (Puhemies: Minuutti!) vaan annatte ehdotuksia.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Me kaikki tiedämme täällä, että metsäteollisuuden toimintaympäristössä on tapahtunut monia muutoksia ja se on suuri syy siihen, että tässä tilanteessa nyt ollaan.

Mutta tärkeintä on nyt auttaa niitä ihmisiä eteenpäin, antaa toivoa niille, jotka ovat työttömäksi jäämässä, ja se toivo ei nyt lähde siitä retoriikasta, mitä oppositio täällä sanoo, vaan se lähtee realiteeteista. Se lähtee siitä, että keskitytään siihen, että joka ikiselle tehdään omat työllistämissuunnitelmat, ajetaan yksilökohtaisia ratkaisuja, tuodaan sinne korvaavia työpaikkoja. Aloitetaan se työ tosissaan, otetaan myöskin se Sokli, otetaan se Vuotos. Tehdään niitä toimenpiteitä, jotka luovat niitä työpaikkoja aidosti. Vain näin voidaan mennä eteenpäin. Tämä jänkkääminen (Välihuutoja) ei työmiehen asiaa auta täällä yhtään.

Markus Mustajärvi /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun me puhumme puun riittävyydestä, niin pitää muistaa, että tällä hetkellä Stora Enso, UPM ja Metsäliitto, kolme suurta metsäkonsernia, ovat puukartelliepäilyssä markkinaoikeudessa. Koko ajan on tutkinta päällä. Silloin kannattaa arvioida myöskin Stora Enson lausuntoja sitä varten. Me varmaan olemme sitä mieltä, että esimerkiksi Kemijärven sellutehdas myy koko ajan verkkoon sähköä, ja olette varmaan, arvoisa ministeri, huomannut sen, että Stora Enso on rikkonut arvopaperimarkkinalakia antamalla valheellisen pörssitiedotteen, ja me varmaan olemme jo siitäkin asiasta samaa mieltä, että Kemijärven yksikkö on kannattava. Jos te puhutte hyvästä hallinnosta, hyvästä hallintokäytännöstä, miksi ette puutu siihen, että yhtiö harhauttaa, yhtiö suorastaan valehtelee ja rikkoo arvopaperimarkkinalakia?

Ed. Pekka Vilkuna merkittiin läsnä olevaksi.

Jouko Skinnari /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itsekin olisin kiinnittänyt huomiota juuri tähän näin, että tämän saman yhtiön johto tiedottaa nyt, joka näitä kannattavia tehtaita on lopettamassa. Eräitten asiantuntijoitten arvioiden mukaan tämä tilinpäätös osoittaisi ilman näitä alaskirjauksia 300 miljoonaa euroa voittoa, ja se olisi 100 miljoonaa euroa enemmän kuin aikaisemmin. Tässä suhteessa täytyy todella ihmetellä, minkä takia näin tehdään. Viime elokuussa Päijät-Hämeen kansanedustajat vierailivat Koskisen Oy:ssä. Tehtaan johto sanoi, että kyllä Suomesta puuta löytyy, löytyy koivua ja löytyy kaikkea muutakin, jos saataisiin säännökset ja toimenpiteet muuttumaan niin, että sitä puuta yksityisistä metsistä ja valtion metsistä todella saataisiin. Venäjä ei pysty tätä estämään, etteikö sitä puuta olisi riittävästi, ihan niin kuin hiekkaa Saharassa, kuten täällä professori Pulliainen oikein totesi.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen pikkuisen monttu auki nyt ed. Kalmarin äskeisen puheenvuoron johdosta. Oletteko te nyt siis sitä mieltä, että kun siellä Koillis-Lapissa tai Itä-Lapissa, mitenkä vaan halutaan, on todella se 5,5 miljoonaa kuutiota nyt vuodessa otettavissa — uusimman tiedon mukaan se on jo peräti 6,5 miljoonaa, kun se oikein tarkkaan katsotaan, ja kaikki talousmetsissä — niin siellä ei saisi sitä jalostaa? Onko tämä kepun uusi linja, ed. Kalmari?

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nämä Stora Enson tehtaiden lakkautukset ovat todella kova isku näille paikkakunnille ja työttömäksi jäävälle henkilökohtainen tragedia. Nyt on kuitenkin tämän totuuden edessä luotava katse tulevaisuuteen ja mietittävä, miten tästä päästään eteenpäin. Ainoa realistinen linja on luoda uusia työpaikkoja. Sitten täällä on väitetty, että hallitus on seissyt tumput suorana. Näin todellakaan ei ole. Sinä samana päivänä, kun tieto tuli näistä irtisanomisista, hallitus varasi 15 miljoonaa euroa uusien työpaikkojen luomista varten ja Stora Enso lähti mukaan 10 miljoonalla eurolla. Lisäksi pääministeri Vanhanen asetti laajapohjaisen työryhmän pohtimaan näitä metsäteollisuuden ongelmia, ja niitä toki tulevaisuudessa riittää, kuten täällä salissa on keskusteltu. Yksi on energian hinta, miksi se tulee muodostumaan — tämä on erittäin energiaintensiivistä teollisuutta. (Välihuutoja) Toinen on puutullit. Viime syksynä eduskunnan tulevaisuusvaliokunta asetti myöskin ennakointihankkeen, jossa mietitään tämän metsäsektorin tulevaisuutta.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jotenkin kummalliselta tämä keskustelu tuntuu, ihan oikeasti me haluamme täällä olla niitten työntekijöiden ja ihmisten puolella, kun täällä jotenkin sitä epäiltiin. Sen takia meidät on kaiketi tänne äänestetty. Se on ensimmäinen kysymys.

Sitten näistä taloudellisista ja yhteiskunnallisista vaikutuksista. Jos meillä on 910 henkilöä Kymenlaaksosta yt-neuvottelujen piirissä, joissa on myöskin iso kysymysmerkki perässä sen suhteen, miten ne on toteutettu, kun sieltä on jo tilaukset katkaistu ennen yt-neuvottelujen aloittamista. Kesken yt-neuvottelujen tuli lisää väkeä yt-neuvotteluihin, elikkä Anjalan kartonkitehtaalta pistettiin lisää porukkaa tähän. Sinänsä mielenkiintoinen käytäntö sekin. Haluaisin kysyä, kun näistä on vielä osa kesken, mitä tapahtuu Kotkan tehtaalle, mitä tapahtuu taloushallinnon palvelukeskukselle, jotka ollaan siis siirtämässä — ei ole vielä siirretty, mutta ollaan siirtämässä — johonkin halvempaan maahan. Pilkotaanko se Kotkan tehdas, hajotetaanko se palasiksi, vai eikö sitä myydäkään? Siihenkin on vielä mahdollisuus vaikuttaa.

Mikko Kuoppa /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ensinnäkin ed. Tiuralle haluan todeta, että sellutehdas tuottaa enempi energiaa kuin mitä se käyttää. Elikkä kun on korkeampi energian hinta, niin sellutehdashan voittaa vaan siinä. Ja haluan vielä lisäksi huomauttaa, kun täällä tästä puhutaan, että havusellun kysyntä on hyvä, tuotanto ja kysyntä on tasapainossa, hinta on noussut 15 euroa juuri tonnilta ja siellä ei ole menekkivaikeuksia. Sitä suuremmalla syyllä ihmettelen, miten voidaan perustella Kemijärven sellutehtaan lopettaminen: ei menekkivaikeuksilla, ei raaka-ainepulalla eikä hinnalla, ja — edelleenkin — yritys tuottaa voittoa. Ei voi tulla mihinkään muuhun johtopäätökseen kuin siihen, että kepun, kokoomuksen ja muitten hallituspuolueitten edustajat ovat siunanneet Stora Enson johdon päätöksen lopettaa sekä Kemijärven tehdas että Summan paperitehdas. Te olette sen hyväksyneet ja täällä nyt sitten vaan pyörittelette sormianne. Halvin ratkaisu olisi työllisyyden kannalta pyörittää näitä tehtaita.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Pääministerin suuntaan palautetta. Välittömästi Kansaneläkelaitoksen valtuutetuissa otin esille, miten hallitus on käyttänyt Kelan omistusta. Ilmeni: ei yhtään millään tavalla. Pääjohtaja ei tiennyt, että hallitus olisi sen suhteen ottanut mitään kantaa. Kyllä hallituksella olisi ollut todella mahdollisuus tehdä muutakin kuin katsella käsi lipassa alueellisen kehityksen ja kansallisen osaamisemme kannalta keskeisen metsäteollisuuden alasajoa. Ja kuten viime kesäkuussa sosialidemokraatit pelkäsivät, te olette passiivisuudella Venäjän puutulliasiassa ja ihmettelemisellä Brysselin eteisessä vaarantamassa myös muun toimivan metsäteollisuuden perustaa. Ja se, mikä on tietysti hyvin vakavaa, on se, että vaalien alla pelkäämämme kovat arvot näkyvät myös teidän asenteessanne, piittaamattomuudessanne työntekijöiden asemaa ja kohtelua kohtaan. Vihreät ovat hyvin kotiutuneet uuteen kotiinsa. Sen huomasi kyllä työministerin puheenvuorosta. Ei tämä myöskään arjen turvallisuutta vahvista, kuten pelkäsin.

Puolustusministeri Jyri Häkämies

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäki syytti hallitusta piittaamattomuudesta työntekijöitä kohtaan. Me olemme todenneet, että tämä päätös oli vaikea ja valitettava, mutta olemme lähteneet kyllä kaikki osapuolet nopeasti liikkeelle näiden uusien, korvaavien työpaikkojen luomiseksi ja tällä saralla edenneet varmasti suomenennätysvauhtia, ja vielä tarvitaan lisää positiivisia uutisia, jotta päästään eteenpäin.

Edustajat Tiusanen, Tennilä, Kuoppa, tätä yhtiön hallituksen tekemää päätöstä ei hyväksytetty maan hallituksella tai allekirjoittaneella etu- tai jälkikäteen. Mutta vain erittäin huonosti informoitu henkilö, vain erittäin huonosti informoitu henkilö, ei tiennyt yhtiön tilanteesta eikä sen suunnitelmista. Siteeraan nyt aivan julkisia lähteitä yhtiön toimitusjohtajan osalta. 4.5. todetaan: "Karvinen valmis myymään osia Stora Ensosta. Metsäjätti myy tai ajaa alas tulevaisuudessa joitakin toimintojaan." Tai Kauppalehti 26.4.: "Stora Enso supistaa sellutuotant