Lauri Kähkönen /sd:
Arvoisa puhemies! Koska viime tiistaina tämän
lain ensimmäisen käsittelyn yhteydessä minulla
ei ollut mahdollisuutta käyttää puheenvuoroa,
niin pidän sen nyt. Tiistaina valiokunnan puheenjohtaja
on esitellyt perusteellisesti valiokunnan mietinnön, joten puutun
vain muutamaan yksityiskohtaan.
Ensinnäkin tämän lain voimaantulon
myötä on mahdollista hankkia Euroopan ampuma-asepassi,
joka helpottaa muun muassa metsästysmatkailua, oli sitten
kyse Suomesta ulkomaille tai päinvastoin. Toisaalta asealan
elinkeinon osalta uudeksi luvanvaraiseksi toiminnaksi säädettäisiin
kaupallisessa tarkoituksessa harjoitettava ampumaradan ylläpitäminen
ja ampuma-aseiden käytön kouluttaminen. Toivottavasti
nyt, kun tämä laki hyväksytään,
tämän myötä pystytään
estämään sellaiset ikävät
tapahtumat, joista meillä on ainakin yksi esimerkki lähimenneisyydessä.
Metsästys- ja ampumaseurojen ampumaradat jäävät
tämän asealan elinkeino -käsitteen luvanvaraisen
toiminnan ulkopuolelle. Täten ampuma- ja metsästysseurojen
järjestämät lakisääteiset
hirvenammuntakokeet, kilpailut jne. eivät yleensä olisi
elinkeinon harjoittamiseen katsottavaa kaupallista toimintaa, hyvä näin.
Kolmanneksi, kymmeniä vuosia Metsähallituksen
maa- ja vesialueiden valvonnasta ovat vastanneet erävalvojat
ja tarkastajat, jotka ovat toimineet työssään
sisäasiainministeriön myöntämin
poliisivaltuuksin. Täten erävalvojat ovat voineet
hoitaa välittömästi mahdollisten rikkomusten
esitutkinnan sekä maastossa valvonnan yhteydessä tarkistaa
metsästäjän aseet, hallussapitoluvat,
patruunat, aseiden asianmukaisen kuljetuksen jne. Tällä hetkellä erävalvojat
ovat ainoita päätoimisia eränkäynnin
valvojia maassamme. Nyt aselain uudistus jättäisi
erätarkastajat lupatarkastusten ja asetarkastusten ulkopuolelle.
Näin oli hallituksen esitys. Järkevän
toiminnan turvaamiseksi valiokunta esittää aselain 117 §:ään
lisäystä, jolla edellä mainittua erävalvontaa
suorittavat Metsähallituksen virkamiehet saisivat oikeuden
asiakirjojen ja aseiden tarkistamiseen.
Kuitenkin tämänkin tarkistuksen jälkeen
jää vielä yksi epäkohta tähän
toimintaan: Kun erävalvoja toteaa jonkin sakolla rangaistavan
rikkeen, hän voi poliisin tavoin suorittaa suppean esitutkinnan,
periaatteessa täyttää valmiiksi rangaistusvaatimuslomakkeenkin,
mutta ei voi antaa sitä tiedoksi. Tätä asianomaista
epäkohtaa ja rangaistusmääräyslain
muutostarvetta on ed. E. Kanerva käsitellyt puheenvuorossaan
viime tiistaina, joten en siitä tässä yhteydessä sen
enempää.
Neljänneksi ja viimeiseksi: Valiokunta kiinnitti mietinnössään
huomiota siihen, että eri syistä luvattomasti
hallussa pidetyt aseet voitaisiin ilman sanktion pelkoa luovuttaa
pois. Tämä menettely on molemmissa aselain uudistusvaiheissa
saanut armon vuosi -nimen. Mietinnössä tämän
menettelyn konkretisoiminen jätetään
uudistuksen kolmanteen vaiheeseen ja samalla jätetään
pohdittavaksi laittomien aseiden lunastusmenettelyn rahoitus.
Arvoisa puhemies! Asia valiokunnassa nähtiin ehkä liiankin
pulmallisena. Jo siinä muodossa, kuin aselaki on nyt, on
onnistuttu luomaan viranomaiskäytäntö aseen
lunastamiseen niissä tapauksissa, joissa aseenomistajan
hallussapitolupa syystä tai toisesta peruutetaan. Käytäntö on
se, että ellei aseita takavarikoida rikoksentekovälineinä samalla,
kun luvan peruuttamispäätös tehdään,
ase otetaan viranomaisen haltuun ja aseen omistajalle varataan kohtuullinen
aika hankkia aseelle sellainen ostaja, jolle voidaan myöntää lupa
sen aseen hallussa pitämiseen. Ase siis myydään
omistajan lukuun. Jos aseen omistaja ei syystä tai toisesta
halua tai kykene tällaista ostajaa löytämään,
ase myydään poliisin löytötavara-
tai takavarikkohuutokaupassa edelleen omistajan lukuun ja taas henkilölle,
jolla on edellytykset saada lupa sen hallussa pitämiseen.
Poliisihuutokauppojen suosio huomioon ottaen aseille useimmiten
kertyy oikea hinta. Näin minulle on kerrottu. Sama menettely
olisi mielestäni sovellettavissa siinäkin tapauksessa,
että laittomasti hallussa pidetty ase luovutetaan mietinnössä tarkoitettuna
armon vuonna ilman sanktiota viranomaisille. Ase voitaisiin realisoida
sanotussa menettelyssä omistajansa lukuun.
Kun kysymystä armon vuodesta ei ollut valmisteltu tähän
esitykseen, tämä ajatus ei ollut nyt siis vielä käytettävissä,
mutta kirjautukoon se seuraavaa valmistelua silmällä pitäen
nyt eduskunnan pöytäkirjaan. Joka tapauksessa
on luvattu sisäasiainministeriön puolesta, että sillä on
tarkoitus aloittaa tämän armon vuosi -menettelyn lainsäädännön
valmistelu erillisenä säädöksenä välittömästi
tämän lain hyväksymisen jälkeen.
Keskustelu päättyy.