Lauri   Kähkönen  /sd:

Arvoisa puhemies! Koska viime tiistaina tämän lain ensimmäisen käsittelyn yhteydessä minulla ei ollut mahdollisuutta käyttää puheenvuoroa, niin pidän sen nyt. Tiistaina valiokunnan puheenjohtaja on esitellyt perusteellisesti valiokunnan mietinnön, joten puutun vain muutamaan yksityiskohtaan.

Ensinnäkin tämän lain voimaantulon myötä on mahdollista hankkia Euroopan ampuma-asepassi, joka helpottaa muun muassa metsästysmatkailua, oli sitten kyse Suomesta ulkomaille tai päinvastoin. Toisaalta asealan elinkeinon osalta uudeksi luvanvaraiseksi toiminnaksi säädettäisiin kaupallisessa tarkoituksessa harjoitettava ampumaradan ylläpitäminen ja ampuma-aseiden käytön kouluttaminen. Toivottavasti nyt, kun tämä laki hyväksytään, tämän myötä pystytään estämään sellaiset ikävät tapahtumat, joista meillä on ainakin yksi esimerkki lähimenneisyydessä.

Metsästys- ja ampumaseurojen ampumaradat jäävät tämän asealan elinkeino -käsitteen luvanvaraisen toiminnan ulkopuolelle. Täten ampuma- ja metsästysseurojen järjestämät lakisääteiset hirvenammuntakokeet, kilpailut jne. eivät yleensä olisi elinkeinon harjoittamiseen katsottavaa kaupallista toimintaa, hyvä näin.

Kolmanneksi, kymmeniä vuosia Metsähallituksen maa- ja vesialueiden valvonnasta ovat vastanneet erävalvojat ja tarkastajat, jotka ovat toimineet työssään sisäasiainministeriön myöntämin poliisivaltuuksin. Täten erävalvojat ovat voineet hoitaa välittömästi mahdollisten rikkomusten esitutkinnan sekä maastossa valvonnan yhteydessä tarkistaa metsästäjän aseet, hallussapitoluvat, patruunat, aseiden asianmukaisen kuljetuksen jne. Tällä hetkellä erävalvojat ovat ainoita päätoimisia eränkäynnin valvojia maassamme. Nyt aselain uudistus jättäisi erätarkastajat lupatarkastusten ja asetarkastusten ulkopuolelle. Näin oli hallituksen esitys. Järkevän toiminnan turvaamiseksi valiokunta esittää aselain 117 §:ään lisäystä, jolla edellä mainittua erävalvontaa suorittavat Metsähallituksen virkamiehet saisivat oikeuden asiakirjojen ja aseiden tarkistamiseen.

Kuitenkin tämänkin tarkistuksen jälkeen jää vielä yksi epäkohta tähän toimintaan: Kun erävalvoja toteaa jonkin sakolla rangaistavan rikkeen, hän voi poliisin tavoin suorittaa suppean esitutkinnan, periaatteessa täyttää valmiiksi rangaistusvaatimuslomakkeenkin, mutta ei voi antaa sitä tiedoksi. Tätä asianomaista epäkohtaa ja rangaistusmääräyslain muutostarvetta on ed. E. Kanerva käsitellyt puheenvuorossaan viime tiistaina, joten en siitä tässä yhteydessä sen enempää.

Neljänneksi ja viimeiseksi: Valiokunta kiinnitti mietinnössään huomiota siihen, että eri syistä luvattomasti hallussa pidetyt aseet voitaisiin ilman sanktion pelkoa luovuttaa pois. Tämä menettely on molemmissa aselain uudistusvaiheissa saanut armon vuosi -nimen. Mietinnössä tämän menettelyn konkretisoiminen jätetään uudistuksen kolmanteen vaiheeseen ja samalla jätetään pohdittavaksi laittomien aseiden lunastusmenettelyn rahoitus.

Arvoisa puhemies! Asia valiokunnassa nähtiin ehkä liiankin pulmallisena. Jo siinä muodossa, kuin aselaki on nyt, on onnistuttu luomaan viranomaiskäytäntö aseen lunastamiseen niissä tapauksissa, joissa aseenomistajan hallussapitolupa syystä tai toisesta peruutetaan. Käytäntö on se, että ellei aseita takavarikoida rikoksentekovälineinä samalla, kun luvan peruuttamispäätös tehdään, ase otetaan viranomaisen haltuun ja aseen omistajalle varataan kohtuullinen aika hankkia aseelle sellainen ostaja, jolle voidaan myöntää lupa sen aseen hallussa pitämiseen. Ase siis myydään omistajan lukuun. Jos aseen omistaja ei syystä tai toisesta halua tai kykene tällaista ostajaa löytämään, ase myydään poliisin löytötavara- tai takavarikkohuutokaupassa edelleen omistajan lukuun ja taas henkilölle, jolla on edellytykset saada lupa sen hallussa pitämiseen. Poliisihuutokauppojen suosio huomioon ottaen aseille useimmiten kertyy oikea hinta. Näin minulle on kerrottu. Sama menettely olisi mielestäni sovellettavissa siinäkin tapauksessa, että laittomasti hallussa pidetty ase luovutetaan mietinnössä tarkoitettuna armon vuonna ilman sanktiota viranomaisille. Ase voitaisiin realisoida sanotussa menettelyssä omistajansa lukuun.

Kun kysymystä armon vuodesta ei ollut valmisteltu tähän esitykseen, tämä ajatus ei ollut nyt siis vielä käytettävissä, mutta kirjautukoon se seuraavaa valmistelua silmällä pitäen nyt eduskunnan pöytäkirjaan. Joka tapauksessa on luvattu sisäasiainministeriön puolesta, että sillä on tarkoitus aloittaa tämän armon vuosi -menettelyn lainsäädännön valmistelu erillisenä säädöksenä välittömästi tämän lain hyväksymisen jälkeen.