Täysistunnon pöytäkirja 70/2007 vp

PTK 70/2007 vp

70. KESKIVIIKKONA 24. LOKAKUUTA 2007 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

6) Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön Suomen valtuuskunnan kertomus ETYJ:n parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta vuonna 2006 Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomus 2006 Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan kertomus Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen toiminnasta vuonna 2006

 

Pertti Salolainen /kok(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Hyvät edustajat! Potilaan tila on tutkittu. Potilas on todettu kuolemansairaaksi. Sairauden syyt ja myös lääkkeet ovat tarkoin selvillä. Nyt tarvitaan pikaista tehohoitoa.

Ulkoasiainvaliokunta on perehtynyt tärkeään aiheeseen: Itämereen ja pohjoiseen ulottuvuuteen. Tässä yhteydessä ei tarvitse ryhtyä perustelemaan, miksi tämä aihe on tärkeä. Elämmehän Itämeren rannalla, Itämerestä, ja ulkomaankauppamme kulkee Itämeren kautta. Samalla pohjoinen sijaintimme on EU:ssa ainutlaatuinen, ja siksi olemme halunneet kehittää EU:lle erityisen pohjoisen ulottuvuuden politiikan. Ulkoasiainvaliokunta on nyt laatinut yksituumaisen — ja korostan, yksituumaisen — mietinnön, ja toivomme ja edellytämme, että se luo pohjaa uudelle tehokkaalle Itämeri-politiikallemme. Tämänpäiväinen täysistuntokeskustelu on tulosta eduskunnan hyvästä uudistustyöstä, jolla täysistunto saa ulkoasiainvaliokunnan valmistelemana ajankohtaisen kansainvälisen keskustelunaiheen käsittelyynsä. Tällä kertaa keskustelemme siis Itämerestä ja pohjoisesta ulottuvuudesta osuvasti juuri YK:n päivänä.

Nobelisti Al Gore on herättänyt vakavan keskustelun ilmastonmuutoksesta. Muutos ja todelliset tulokset ovat vielä siinä asiassa hyvin kaukana. Sen sijaan Suomessa ja lähialueillamme voimme toimia hyvinkin nopeasti. Niin tärkeä kuin tämä ajankohtainen ilmastoteema onkin, olen pitkään hieman pelännyt sitä, että se myös jättää jalkoihinsa alueelliset ja perinteiset luonnonsuojelukysymykset, jotka niin ikään myös vaativat erittäin nopeata toimintaa. Nyt me olemme käsittelemässä juuri sellaista teemaa, joka ei ole niinkään suoraan yhteydessä tähän ilmastonmuutokseen vaan vaatii ihan erillistä toimintaa.

Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan toimintakertomukset ovat myöskin olleet tässä yhteydessä käsittelyssä, ja on tärkeää, että tämä sali voi myös kansainvälisiä aiheita käsitellä korkeatasoisen keskustelun puitteissa. Samoin on käsitelty Etyjiä ja Euroopan neuvoston asioita. Nämä valtuuskunnat ovat tehneet hyvää työtä, mutta nyt on tarkoitus siis keskittyä eduskunnan valitsemaan teemaan eli Itämereen ja pohjoiseen ulottuvuuteen.

Itämeri-politiikan ja pohjoisen ulottuvuuden suhdetta on puitu monessa paikassa. Välillä on jopa puhuttu, että pohjoinen ulottuvuus kannattaisi unohtaa ja keskittyä sen sijaan vain Itämereen. Tämän keskustelun voi nyt unohtaa. Ulkoasiainvaliokunta on perehtynyt tähän asiaan ja toteaa, että molemmat ovat hyvin tarpeen. Tarvitsemme pohjoista ulottuvuutta, jotta voimme toimia tehokkaasti Luoteis-Venäjällä, oli sitten kysymys ympäristöstä, sosiaali- ja terveyspolitiikasta, liikenteestä tai energiatehokkuudesta. Pohjoinen ulottuvuus uudistettiin Suomen EU-puheenjohtajakaudella, ja se toimii nyt varsin hyvin, kun siitä on tehty aito kumppanuus EU:n, Venäjän, Norjan ja Islannin kesken.

EU:n komissio ja Euroopan parlamentti työstävät parhaillaan Itämeri-strategiaa. Se ei ole pohjoisen ulottuvuuden kilpailija vaan täydentää sitä. Valiokunnan näkemyksen mukaan EU:n Itämeri-strategian pitää keskittyä EU:n toimiin Itämerellä, jonka alueella siihen kuuluu peräti kahdeksan jäsenmaata. Pohjoinen ulottuvuus toimii puolestaan luontevasti Itämeri-strategiaa täydentävänä ja tukevana välineenä Venäjän suuntaan. Itämeri-strategian tavoitteena tulee olla Itämeren alueen rakentaminen tiiviiksi yhteisöksi unionin sisällä. Voimme olla tyytyväisiä siihen, että Itämerta pidetään yhtenä EU:n dynaamisimpana alueena, jolla on merkittävä kasvu- ja kilpailukykypotentiaali.

Itämeren luonnontila on kuitenkin äärimmäisen hälyttävä. Elämme kuolevan meren äärellä. Itämeri on saastunut noin 50 vuodessa, ja ulkoasiainvaliokunnan kuulemien asiantuntijoiden mukaan sen elpyminen, jos toimeen todella tartutaan päättäväisesti, voi kestää toiset 50 vuotta. Olen lapsena nähnyt kesäpaikassani Kustavissa kirkkaan Itämeren, mutta minun elinaikanani Itämeri ei enää toivu. Haluan kuitenkin jättää sen perinnön lapsilleni ja lastenlapsilleni, että Itämeren pelastamiseen ryhdyttiin vakavasti, ja toivon, että he voivat jonain päivänä nähdä sen puhtaan Itämeren, joka oman sukupolveni osalta on enää pelkkä lapsuuden kultainen muisto. Näin surulliselta tämä tilanne asiantuntijoitten selvityksen mukaan näyttää.

Itämeri on matala allas, jonka vedet vaihtuvat hitaasti. Sen ympärillä on paljon asutusta ja teollisuutta. Rehellisesti sanoen Itämerta on käytetty kaatopaikkana. Lista ongelmista on pitkä. Suuri osa Itämeren pohjasta on kuollutta ja hapetonta. Pohjaan on kasautunut muun muassa fosforia ja monia myrkkyjä. Maatalouden lannoitteiden ja asutusjätevesien valumat ruokkivat erityisesti rannikoillamme eniten rehevöitymistä eli sitä leväsoppaa, jota lapioimme rannoiltamme joka kesä. Yksi risteilyalus voi puolestaan saastuttaa Itämerta yhtä paljon kuin keskisuuri kaupunki, joka päästää viemärinsä suoraan mereen, eli myöskin Imon suunnassa on paljon tehtävää.

Itämeren puhdistaminen on toki jo saatu alulle. Myös Suomessa kuormitusta on kyetty keventämään, vaikka väkimäärältään suhteutettuna olemme saastuttajien kärjessä, siis me suomalaiset. Kotitöitä siis riittää meilläkin, eikä meidän tule jäädä odottelemaan kansainvälisiä toimia vaan on tehtävä se, mitä kotona voidaan tehdä omasta tahdostamme.

Lähitulevaisuudessa Itämeren suurimmat ravinneuhkakuvat liittyvät muun muassa Pietariin ja Puolaan. Kun Puolan maataloustuotanto käynnistyy kunnolla EU:n maataloustukien ansiosta, niin maatalouden päästöt Itämereen voivat kaksinkertaistua ja todennäköisesti jopa kaksinkertaistuvat nykyisestä, ellei mitään tehdä. Tähän pitää puuttua juuri EU:n Itämeri-strategian kautta ja sen maatalouspolitiikan capin toimesta.

Toinen aikapommi on edelleen Pietari. Pietarin jätevesien puhdistamiseksi on tehty paljon, ja se työ on kantanut myöskin hyvää hedelmää. Tämä työ voi kuitenkin valua hukkaan, jos Pietarin seudun kasvava maatalous- ja elintarviketuotanto saa päästää jätteensä suoraan vesistöihin. Sikalat ja kanalat kuulostavat hyvin kauniin pastoraalisilta, mutta kun eläinmäärät lasketaan miljoonissa, niin ymmärrämme, minkälaisesta ympäristöuhkasta on kysymys Pietarin eläintalouden osalta. Valiokunta sai kuulla, että tämän eteen on tehty työtä muun muassa yksityisestä aloitteesta, mutta ongelma on edelleenkin hyvin vakava, eikä todellista ratkaisua tähän ole löydetty.

Meriturvallisuus on myöskin äärettömän suuri ongelma. Suomenlahdesta on kymmenessä vuodessa tullut Venäjän öljynviennin valtaväylä. Suomenlahti on kapea, ja lisäksi liikennettä kulkee vilkkaasti ja poikittain. On erityisen arvokasta, että Suomenlahdelle on kehitetty huippuluokan meriliikenteen ohjausjärjestelmä. Tämä on oivallinen osoitus siitä, mihin käytännön yhteistyö rantavaltioiden kesken voi parhaimmillaan johtaa. Emme voi kuitenkaan tuudittautua siihen, että kaikki on kunnossa. Jos nimittäin yhtä 100 000 tonnin öljytankkeria kohtaa haveri Suomenlahdella, niin sen seuraukset tuntuvat Suomenlahdella 30 vuotta, puhumattakaan välittömistä tuhoista linnustolle, kalastolle ja koko ekosysteemille ja turismille.

Venäjä on merkittävä Itämeren valtio erityisesti Suomenlahdella ja Kaliningradissa. On tärkeää, että Itämeren tilaa parannetaan yhteistyössä Venäjän kanssa. Itämeri on Venäjälle merkittävä väylä, ja sen tulisi näkyä myös positiivisena vastuunkantona Itämeren tilasta ja sitoutumisena sen terveyteen. Valiokunta on mietintöä laatiessaan perehtynyt myös Itämeren kaasuputkeen. Näyttää siltä, että putkiyhtiö suhtautuu ympäristövaikutuksiin vakavasti. Ennen pitkää tiedämme enemmän, kun ympäristövaikutusten arviointi on tehty ja saatu valmiiksi.

Itämeren piirissä toimii lukematon määrä järjestöjä ja tehdään arvokasta vapaaehtoista työtä. Näitä valiokunta ei ole kuitenkaan ryhtynyt käsittelemään, kun kaikkein olennaisinta on, että meillä on nyt selkeä näkemys siitä, mitä pitää tehdä. Nyt pitää vaan ryhtyä tekemään. Me tiedämme kaikki asiat, mitä pitää tehdä.

Tätä kokonaisvaltaista toimintasuunnitelmaa ulkoasiainvaliokunta peräänkuuluttaa nyt hallitukselta. Haluamme, että Itämeren haasteeseen tartutaan tosissaan eikä asia huku hallinnon välisiin rattaisiin. Siksi edellytämme, että valtioneuvosto antaa eduskunnalle ensi vuonna Itämerta koskevan selonteon. Uskomme, että se on omiaan terävöittämään hallituksen Itämeri-politiikkaa ja saamme silloin tietoomme tehokkaan toimintaohjelman arvokkaan kansallisomaisuutemme Itämeren pelastamiseksi. Potilas on saatava pikaiseen tehohoitoon.

Susanna  Huovinen  /sd:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää ulkoasiainvaliokuntaa erittäin hyvästä ja asiantuntevasta Itämeri-asian käsittelystä ja tästä mietinnöstä. Muutoinkin pidän erittäin tervetulleena ja hyvänä sitä, että täällä suuressa salissa käydään tämän tyylisesti näitä teemakeskusteluja. Emme aina kykene riittävän nopeasti reagoimaan niihin ajankohtaisiin asioihin, joita talon ulkopuolella tapahtuu. Kolmeen minuuttiin koko Itämeri — siinäpä meille edustajille melkoinen haaste. Itse haluan nostaa esiin vain suuren henkilökohtaisen, mutta myös johtamani ympäristövaliokunnan suuren huolen Itämeren kohtalosta.

Kuten tässä todettiin, Itämeri on jo nyt yksi maailman saastuneimmista meristä. Me tarvitsemme monen tasoisia, hyvin koordinoituja toimia, jotta saamme tuon kauniin meremme pelastettua. Näitä toimia tarvitaan niin merenkulun, öljyntorjunnan kuin huviveneilynkin piirissä. Lisäksi tarvitsemme parempaa jätevesien käsittelyä ja tiukempaa puuttumista maatalouden päästöihin. Tätä työtä pitää tehdä niin kotimaassa, lähialueilla kuin koko Itämerenkin alueella.

Arvoisa puhemies! Vaikka voidaan varmasti tarkastella jo tehtyjä toimia pidemmällä aikavälillä, haluan silti todeta, että hallituksen toimet Itämeren pelastustyössä ovat aivan liian hitaita ja olen hyvin tyytyväinen siihen, että myöskin ulkoasiainvaliokunta omassa mietinnössään tämän asian selkeästi toteaa. Nyt tulee ottaa todellakin rivakampi ote, ja on erittäin hyvä, että tämä keskustelu on nyt virinnyt näin laajasti: ei pelkästään poliittisessa keskustelussa vaan myöskin kansalaisjärjestöjen toimesta aihe on laajasti esillä. Meillä on lukuisia merkkejä siitä, että Itämeri voi entistä huonommin, uusia vaarallisia lajeja tälle merellemme ilmaantuu, ja me emme voi vain todeta, että syy on jossakin muualla. Kyllä omat nurkat on nyt saatava vihdoinkin kuntoon, ja toivon, että tässä työssä hallitus ryhdistäytyy.

Olen hyvin tyytyväinen siihen, että ulkoasiainvaliokunta vaatii hallitusta tuomaan selonteon Itämeri-politiikasta. Myöskin ympäristövaliokunta on omassa budjettilausunnossaan kiirehtinyt Itämeren suojelua, ja lisäksi haluan toivoa hallitukselta erittäin suurta aktiivisuutta Helcomin piirissä tehtävälle työlle. Nyt tämä toimintasuunnitelma on kriittisessä vaiheessa. Olen kuullut huhuja, että Ruotsi jopa aikoo jättää allekirjoittamatta sopimuksen, mikäli siitä tulee aivan liian löperö, (Puhemies: 3 minuuttia!) ja toivon, arvoisa puhemies, että hallitus on tässä asiassa erittäin aktiivinen. Pelkkä ympäripyöreyksien juttelu ei nyt Suomenkaan puolelta riitä.

Ed. Heidi Hautala merkittiin läsnä olevaksi.

Claes  Andersson  /vas:

Arvoisa puhemies, herr talman! "Medan gräset växer dör kon" eli ’sinä aikana, kun ruoho kasvaa, lehmä kuolee’ on yksi sanonta, joka pätee aika hyvin tähän Itämeren problematiikkaan. Pohjoismaiden neuvosto on ollut hyvin aktiivisesti mukana tässä Itämeren pelastustyössä. Sehän alkoi vuonna 1991 Kalevi Sorsan aloitteesta, tämä parlamentaarinen Itämeri-yhteistyö, ja se on siitä lähtien jatkunut. Vuosittain on pidetty suuria kokouksia. Viimeksi oli elokuussa Berliinissä suuri kokous, missä itsekin olin mukana. Siinä oli 200 osanottajaa, joista puolet parlamentaarikkoja, edustajat 21 kansallisesta ja alueellisesta parlamentista, edustaja Euroopan neuvostosta, Arktisesta neuvostosta jne. elikkä hyvin kattava kokous. Kuitenkin tuli semmoinen vähän epätoivoinen tunne, että kyllä on paljon työryhmiä, on paljon julkilausumia, mutta kuitenkin pitäisi saada enemmän tehoa itse toimintaan.

Ed. Pertti Salolainen tässä sanoi, että tämä Al Goren elokuva olisi ollut ratkaiseva. Minun mielestäni se ei ole ollut ratkaiseva. Ratkaiseva on ollut Tony Blairin rahoittama Stern-raportti, missä ensimmäistä kertaa analysoitiin ilmastoasioita niin, että tuotiin kovia argumentteja, raha-argumentteja, julkisuuteen, jotta myöskin esimerkiksi suurten yritysten johtajat havahtuvat. Muun muassa Jorma Ollila reagoi hyvin voimakkaasti tähän, ja tällä tavalla koko ilmastoproblematiikka nousi jokapäiväiseen keskusteluun mediassa ja myöskin kansalaisten kesken. Vastaavaa Stern-raportin tyyppistä tarvitaan myöskin Itämeren kohdalla, jotta saataisiin selkeät numerolliset faktat siitä, mitä se maksaa, jos me ja kun me teemme tarvittavat toimenpiteet tänä päivänä, jotta Itämeri tervehtyisi.

On paljon tehty, sitä ei voi kieltää. On Venäjän puhdistamot jne., mutta ei tarpeeksi. Me tarvitsemme siis nämä kovat argumentit. Me tarvitsemme myöskin nämä rahalliset taloudelliset faktat siitä, mitä tapahtuu, jos emme tänä päivänä tee kaikkea sitä, mitä pitäisi tehdä. Voimme vain kuvitella, mikä on 20—30—40 vuoden kuluttua se taloudellinen seuraamus siitä, että meillä on myrkytetty kuollut meri, jonka ympärillä me sitten yritämme elää ja asua. Tämä minun mielestäni on erittäin tärkeää.

Luin myöskin, että (Puhemies: 3 minuuttia!) tässä mietinnössä ehdotetaan juuri tämän tyyppistä. Kolmen minuutin sisällä ei pysty paljon asioista muuta sanomaan. Raha-argumentit pitää tuoda esille, jotta ymmärrettäisiin, miten olennaisista perusarvoista tässä on kysymys.

Sinikka Hurskainen /sd:

Arvoisa puhemies! Keskustelumme pohjana tänään on ulkoasiainvaliokunnan mietintö, jonka yhteydessä käsitellään myös kansainvälisten toimijoiden, kuten Euroopan neuvoston, kertomusta. Keskustelun aiheeksi on valittu Itämeri ja pohjoinen ulottuvuus. Ensin kuitenkin muutama sana Euroopan neuvostosta.

Euroopan neuvosto koostuu useasta pilarista, jotka kaikki ovat äärimmäisen tärkeitä. Parlamentaarisen yleiskokouksen lisäksi on hallitustenvälinen ministerikomitea, kunta- ja aluekongressi sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin. Nyt käsiteltävänä on parlamentaarisen yleiskokouksen Suomen valtuuskunnan kertomus, mutta siinä ei laisinkaan käsitellä Euroopan neuvoston hallitustenvälistä toimintaa. Eli jos haluaa saada täydellisen kuvan Euroopan neuvoston toiminnasta, olisi myös perehdyttävä siihen, mitä eri ministeriöissä tehdään. Olisikin aihetta, että hallitus antaisi myös tästä kertomuksen eduskunnalle.

Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunta kävi jo keväällä keskuudessaan keskustelua valtuuskunnan toiminnan painopistealueista tulevalla vaalikaudella, ja valtuuskunta päätti yksimielisesti panostaa Itämeri-alueeseen sekä pohjoiseen Eurooppaan liittyviin aiheisiin. Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunta pyrkii siis omalla toiminnallaan nostamaan esille Itämeri-kysymykset Euroopan neuvoston yleiskokouksessa.

Itämeri on aiheena todella tärkeä ja ajankohtainen, ja Itämeri on usean uhkatekijän ristitulessa. Laivaliikenne on yksi erittäin suuri uhka Itämeren säilymiselle. Päivittäisten matkustajavuorojen lukumäärä on jo yli sata, ja risteävien kemikaali- ja öljynkuljetusalusten määrä on jatkuvassa nousussa. Mahdollisen öljyvahingon varalta öljyntorjunta-aluksia olisi hankittava lisää ja nykyisten alusten kalustoa uusittava, sillä pahan yhteentörmäyksen ja ympäristövahingon riski on Suomenlahdella yhä korkeampi.

Pikaisesti olisi kiinnitettävä huomiota myös siihen, kuinka paljon matkustajalaivat laskevat jätteitä Itämereen. Arviolta noin 2 000 hengen matkustaja-aluksen vuosittainen jätekuormitus vastaa noin 40 000 asukkaan kaupungin jätteitä. Ei voi olla niin, että huvialukset voivat tässä määrin kuormittaa merta, jonka tila on jo nyt hälyttävä. Tulevaisuuden ratkaisuja on menestyksekkäästi haettu Turussa ... (Puhemies: 3 minuuttia!)

Arvoisa puhemies! Kuitenkin sanon lopuksi, että ensi vuoden budjetissa ollaan kokonaan poistamassa varat ympäristöyhteistyön edistämiseksi Suomen lähialueiden maissa, ja voi sanoa, että juuri tältä alueelta on ongelmia Itämereen tullut. Eli lähialueyhteistyön merkitys ei suinkaan ole kadonnut, päinvastoin, ja tämän lisäksi olisi alettava panostaa myös Itämerta välillisesti saastuttavien maiden valvontaan.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Kiitoksia tietysti ulkoasiainvaliokunnalle tästä keskustelusta Itämeren tilasta ja tulevaisuudesta. Ed. Salolainen totesi, että Itämeren diagnoosi on tehty. No, se on tehty kyllä jo kymmenen vuotta sitten, varmasti jo aikaisemmin. Terapiaa ei ole vain aloitettu, (Ed. Zyskowicz: Sosialismin aikaan saastutettu!) ja tässä on se ongelma. — Tässä välillä on aika monta hallitusta ollut. Mikään niistä, ed. Zyskowicz, ei ole tehnyt kylliksi tässä asiassa.

Itämeri on maailman saastunein meri. "Itämeri on maailman saastunein meri", pitäisi todeta mielestäni myöskin mietinnössä. Siinä vaan sanotaan, että se on yksi maailman saastuneimmista meristä. Olisi hyvä nousta kaikista poteroista nykypäivään ja todeta, että tällä hetkellä elävät ihmiset ovat keskiössä tässä asiassa. Nimittäin Itämeren pohjasta on 70 000 neliökilometriä hapetonta, ja nimenomaan siitä johtuu korkea sisäinen kuormitus, joka koskee etenkin fosforia. Ylimääräistä on jokainen kilo, joka fosforia lähtee tänään mereen. Se on erittäin tärkeä asia.

Vuonna 2002 Suomi hyväksyi Suomen Itämeri-ohjelman, ja se ei sisältänyt sisäistä kuormitusta. On aika huomata meidän kaikkien, että ilman sisäisen kuormituksen huomioimista emme pysty asettamaan ulkoiselle kuormitukselle kyllin tiukkoja raja-arvoja. Tämä on tällä hetkellä keskeinen heikkous. Sen takia tarvitaan uusi, ehdottomasti uusi, Itämeri-ohjelma, joka on ajantasaistettu. Aivan niin kuin ed. Zyskowiczkin huomaa välihuudossaan, elämme vuotta 2007 emmekä esimerkiksi 1980-luvulla. Näin ollen on tärkeätä tunnustaa, että Itämeri vuodesta vuoteen voi huonommin.

Itämeren luonnon monimuotoisuus on vaarantunut. Aivan oikein, se on yksi vastuualueemme, ja silloin Suomen merialueen talousvyöhyke pitää ottaa myös huomioon. Ed. Salolainen viittasi tähän problematiikkaan. Natura-alueita ei kuitenkaan tuolla talousvyöhykkeellä ole, on tärkeää todeta tämä.

Öljyturvallisuutemme on edelleen heikko. Tällä hetkellä ehkä Helsingin edustalla kulkee juuri tuollaisia 100 000 tonnin öljyaluksia, niitä menee päivää kohti kolme molempiin suuntiin, toiseen suuntaan tietysti täynnä öljyä. Öljyturvallisuudesta meiltä puuttuu resursseja. Edelleenkin meiltä puuttuu myöskin niin yksinkertaisia asioita kuin puomilaitteistoja. Niitä ei ole kylliksi.

Kaiken kaikkiaan laivaliikenne, siis kaikki laivaliikenne, saastuttaa merialuettamme nimenomaan typen suhteen. Ja lopuksi, arvoisa puhemies, typestä, joka tulee Suomenlahteen ja Itämereen, yksi neljännes tulee liikenteestä, tässä on mukana autoliikenne.

Mikaela Nylander /r:

Värderade talman! Utrikesutskottet har gjort ett digert och bra jobb då utskottet på ett mycket mångsidigt sätt har satt sig in i problematiken som berör Östersjön. Det betänkande som ligger som grund för dagens diskussion uppmärksammar förutom Östersjöfrågan också vissa internationella organs arbeten där Finlands riksdag aktivt deltar.

Den nordliga dimensionen har varit Finlands skötebarn inom unionen. Ett målinriktat och temabetonat samarbete med Ryssland gagnar definitivt också Finland. Att man inom unionen nu håller på att planera en Östersjöstrategi stöder på ett alldeles utmärkt sätt Finlands strävanden att genom ett långsiktigt arbete på nationell, regional och internationell nivå fokusera på de frågor som hänför sig till Östersjön.

Haluaisin tässä yhteydessä kiinnittää huomiota yhteen erilliskysymykseen. Räjähdysmäisesti kasvaneet öljy- ja kemikaalikuljetukset ovat valtavia uhkia Suomenlahdelle ja Itämerelle. On arvioitu, että vuonna 2015 öljykuljetusten volyymi voisi olla peräti 240 miljoonaa tonnia. Ennalta ehkäisevät toimenpiteet ovat tietysti avainasemassa ja silloin puhutaan usein kansainvälisistä toimenpiteistä. Paljon on siis tehty, mutta paljon on edelleen tekemättä liittyen esimerkiksi luotsauspakkoon ja erilaisten järjestelmien käyttöönottoon.

För att förbättra oljebekämpningsberedskapen i Finland krävs åtgärder såväl ute till havs som vid kusten. Statens beslut att låta bygga det så kallade mångfunktionella fartyget för både kemikalie- och oljebekämpning är bra. Det oljebekämpningscenter förra regeringen beslöt att skulle grundas och som nuvarande regering i sitt regeringsprogram beslutat att skall placeras i Borgå har hela tiden seglat i motvind.

Till årets slut har miljöministeriet gett i uppdrag åt Finlands miljöcentral att utreda vissa kommuners vilja att gå med i aktiebolaget. Riksdagen har redan ifjol beviljat de anslag staten skall stå för i aktiebolaget. Nu ställs verkligen miljöförvaltningens vilja att förverkliga riksdagens och regeringens vilja på prov. Kommer man att förverkliga oljebekämpningscentret?

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta toteaa, että öljyntorjuntakaluston uusimistarve edellyttää mittavia investointeja koko Itämeren alueella. Arvioidaan, että öljykuljetusten määrä Suomenlahdella tänä vuonna ylittää 140 miljoonaa tonnia.

Esimerkkinä öljyntorjuntavalmiudesta mainitsen, miten paljon öljyntorjuntapuomeja on olemassa. Suomen ympäristökeskuksella on 9,4 kilometrin edestä öljyntorjuntapuomeja Suomenlahdella tapahtuvan onnettomuuden varalta. Lisäksi Sykellä on Oulussa ja Vaasassa raskaita meripuomeja 2,2 kilometriä, jotka tarvittaessa voidaan suhteellisen nopeasti siirtää Suomenlahdelle. Eri puolilla rannikkoa ja Saimaan syväväylän kohdalla löytyy tämän lisäksi 10,6 kilometriä keskiraskaita meri- ja rannikkopuomeja. Alueellisilla pelastuslaitoksilla on myös metrimääräisesti Sykettä selvästi enemmän öljyntorjuntapuomeja.

Äsken mainittu esimerkki öljyntorjuntapuomien määrästä on tietysti vain osa koko öljyntorjuntavalmiudesta, mutta se on omiaan kuvaamaan Suomen öljyntorjuntavalmiutta. Yhdyn täysin ulkoasiainvaliokunnan kantaan, että suuren öljyonnettomuuden sattuessa nykyisillä Suomenlahdella olevilla öljyntorjuntaresursseilla ei pystytä hallitsemaan tilannetta.

Exemplet med oljebekämpningsbommarna beskriver framför allt en sak. Vi måste höja vår oljebekämpningsberedskap också i Finland. Samtidigt måste vi arbeta för de preventiva åtgärderna inom EU och på den internationella arenan. Jag stöder tanken på en redogörelse om Östersjön. I den redogörelsen bör en förbättrad sjösäkerhet och olje- och kemikaliebekämpningsberedskap samt tidtabellen för dessa och konkreta åtgärder ingå. Finland bör också stöda Sveriges ambitioner om att under dess ordförandeskap lyfta Östersjön på den gemensamma EU-agendan. Det ligger i allas vårt intresse.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta vaatii hallitusta ryhdistäytymään toimissaan Itämeren suojelemiseksi. Vaatimus on perusteltu ja ajankohtainen, ja muutama esimerkki tämän vaatimuksen hyväksi tueksi.

Uusi havainto on, etteivät merilohismoltit, eivät luonnonsyntyiset eivätkä tarhaperäiset, pysy enää asiaankuuluvasti hengissä Pohjanlahdella ja Itämeren pääaltaalla. Ilmiön aiheuttaja on edelleen hämärän peitossa. Jo aiemmin M74-oireyhtymä on alentanut luonnonlohien jälkikasvun elinkykyä meressä. Tutkimus ei näytä pysyvän uusien ongelmien ilmestymisen vauhdissa.

Oma lukunsa on Itämeren rehevöityminen. Sen keskeiset syyt ja mekanismit tunnetaan. Lisäravinteiden pääsy Itämereen on estettävä sen kaikilta rannoilta. Ulkoasiainvaliokunta ehdottaa Itämeri-politiikan koordinointiin erityisen yleiskoordinaattorin asettamista, hyvä niin, mutta ulkoasiainvaliokunnalta olisi odottanut Itämeri-kysymykseen erikoistuneen lähettilään nimittämisehdotusta. Ratkaisevaahan on, että Itämeren kaikki rantavaltiot saadaan mukaan samanaikaisiin toimiin. Tämä tarkoittaa toistuvaa sukkulointia kaikkien rantavaltioiden asianomaisissa ministeriöissä ja keskusvirastoissa. Kovia tuloksia ei synny ilman hoputusta, se on nähty. Asian pitää olla kestoaihe myös kunkin Itämeren rantavaltion mediassa, ja siinä poliitikoilla on oma tehtävänsä.

On syytä muistaa, että muun muassa Itämeren yhteisen kalastuspolitiikan toteuttamisessa on esiintynyt vakavia lipsumisia yhteisesti sovituista toimintatavoista. Toimintamoraali vaatii pikaista myönteistä muutosta. EU-kulttuuriin pitää kuulua jäsenvaltioiden toimien päättäväinen valvonta ympäristöasioissa. Puola pitää saada ensimmäisten joukossa ruotuun Itämeren eliöstöön suhtautumisessa. (Ed. Laukkanen: Puhuja on oikeassa!)

Mikä olisi sitten näyttävä teko uuden Itämeri-politiikan logoksi? Jätteitä ja muita orgaanisia aineita käsittelevien biokaasulaitosten verkoston perustaminen kaikille rannoille ja siirtyminen niiden avulla peltojen täsmälannoitukseen. Samalla edistettäisiin siis siirtymistä uusiutuvien energioiden järjestelmään ja sähkön syöttötariffit otettaisiin kaikilla rannoilla yhtäläisesti käyttöön.

Sirpa Asko-Seljavaara /kok:

Arvoisa herra puhemies! Itämerihän on maailman saastunein meri. Se on sairas, kuten UaV:n puheenjohtaja sanoi, ja öljyonnettomuuden vaara vaanii varsinkin talviliikenteessä. Toivottavasti UaV:n pyytämä selonteko ei tule liian myöhään.

Pietari on Itämeren suurin yksittäinen saastuttaja, ja sen talousvesipäästöt ja Leningradin alueen kanalat on nopeasti saatava kuriin. Suurempi ongelma on ehkä kuitenkin rantavaltioiden maatalous. Etenkin Puola on pahin typen ja fosforin päästäjä. Puola on luvannut vähentää vuoteen 2021 mennessä muun muassa typpipäästöjä 61 000 tonnia, kun Suomen vähennys on 1 200 tonnia. Valtavista muutoksista on siis kysymys, jotka tulee toteuttaa poliittisella tasolla.

Poliittisia toimijoita Itämerellä on runsaasti, muun muassa BSP, joka kokoontui Berliinissä, Pohjoismaiden neuvosto ja 30 vuotta Itämerellä toiminut Helcom eli Helsinki Commission. Kysynkin nyt ympäristöministeri Tiilikaiselta: Kun teillä on tämä hallitustenvälinen kokous Krakovassa ensi kuussa, luuletteko, että Helcomin Action Plan tulisi siellä hyväksytyksi ja sitä lähdettäisiin toteuttamaan?

Ei ollenkaan vähäinen asia Suomenlahdella ja Itämerellä ole meriturvallisuus, josta on paljon puhuttu, joka tulee yhä ajankohtaisemmaksi, kun Venäjä todella kaksinkertaistaa öljykuljetuksensa Itämerellä vuoteen 2015 mennessä. Suomen aluevesillä toimii VTS, Vessel Traffic Service, viidessä eri pisteessä. Kuitenkaan palvelua ei ole kaikkialla. Purjehtiville aluksille ei ole pakollista reittisuunnitelmaa eikä ilmoitusvelvollisuutta VTS-keskuksille. Myöskään reittijakojärjestelmä ei aina toimi, jäissä liikkumista ei osata.

Tiedustelen siis herra pääministeriltä ja ulkoministeriltä: Oletteko keskustelleet Venäjän korkeiden päättäjien kanssa tästä Itämeren meriturvallisuudesta, sillä eduskunnan veneily- ja vesistöjensuojeluryhmä on tehnyt tästä luotsipakkoasiasta muun muassa esityksen tasavallan presidentille?

Pääministeri Matti Vanhanen

Arvoisa puhemies! Heti vastaus ed. Asko-Seljavaaralle. Itämeren meriturvallisuuskysymykset ovat hyvin useasti Suomen ja Venäjän valtiojohtajien tapaamisissa esillä, ja pääministerit yhdessä Viron pääministerin kanssa pari kolme vuotta sitten ottivat käyttöön muun muassa tämän Suomenlahden ohjausjärjestelmän.

Arvoisa puhemies! Pidän erittäin tervetulleena sitä aktiivisuutta, joka eduskunnalla on Itämerikysymyksissä ja ulkoasiainvaliokunnan ansiokkaassa mietintöaiheessa. Myös hallituksen ohjelmassa Itämerikysymyksellä on keskeinen sija, ja olemme sitoutuneet tiivistämään Itämeren alueen EU-yhteistyötä erityisenä painopistealueena toisaalta ympäristöturvallisuus, toisaalta taloudellisen yhteistyön kehittäminen.

Ruotsi on tehnyt aloitteen siitä, että heidän puheenjohtajakaudellaan vuonna 2009 EU saisi tehtyä päätöksen EU:n Itämeri-strategiasta. Samasta aiheesta Euroopan parlamentti on ollut kiinnostunut, ja komissio parhaillaan käy pohdintatyötä siitä, mistä elementeistä tämä strategia voisi muodostua. Meillä on hyvä otsikko, Itämeri-strategia. Sen sisältöä ei ole vielä määritelty.

Suomen hallitus on omalta puoleltaan käynnistänyt valmistelutyön elementtien kasaamiseksi tähän strategiaan. Katsomme, mitkä ovat ne parhaat keinot Itämeri-yhteistyön tiivistämiseksi. Tällöin kysymystä tarkastellaan eri sektoreilta. Ympäristönsuojelu on yksi tärkeä osa sitä, mutta yhtä lailla meriturvallisuus, energia ja taloudellinen yhteistyö hyvin laajassa merkityksessään. Tässä kysymyksessä heti välittömästi törmätään siihen tärkeään kysymykseen, missä määrin tämä voi olla unionin omaa sisäistä Itämeri-strategiaa, missä kysymyksissä tarvitaan välttämättä tiivistä yhteistyötä myös Venäjän kanssa. Tähän sisältyy ehkä myös tämän kysymyksen vaikein dilemma. Toisaalta varmastikin unionin puitteissa pystyttäisiin tekemään tiettyjä ratkaisuja yksinkertaisemmin, mutta tulokset jäävät heikommiksi, ellei muita alueen vaikutusalueella olevia valtioita ole sidottu tähän. Ja taas toisaalta, mitä isompi joukko on päätöksenteossa mukana, sitä komplisoidumpaa on ratkaisujen aikaansaaminen.

Mutta erityisesti ympäristönsuojelussa ja meriturvallisuudessa on vaikea ajatella ratkaisuja, joissa Venäjä ei olisi mukana. Sen tähden oikeastaan pohjoinen ulottuvuus on se toimintakehikko, jossa unionin osalta tämä ulkoinen ulottuvuus saadaan kytkettyä mukaan, ja muun muassa logistiikkakumppanuus, joka on ollut Suomen tavoitteena, joka oli meidän puheenjohtajakauden tavoitteena, olisi yksi tapa, jolla myös logistiikan puolella saataisiin aikaan ratkaisuja, joissa on yhteensovitus Venäjän ja unionin järjestelmien välillä.

Eli on asioita, joissa tarvitaan ehdottomasti myös Venäjää mukana, mutta on olemassa myös asioita, joissa unionilla on täysi legitiimi oikeus tiivistää omaa sisäistä yhteistyötään ilman että kukaan kokee olevansa ulkopuolinen tähän nähden. Tästä esimerkkejä ovat toisaalta logistiikan parantaminen, yritysten ja tiedeyhteisöjen verkottuminen ja muun muassa maatalouden ympäristötukien tehokkaampi käyttö. Eli strategiaa pohdittaessa joudutaan käymään sektoreittain läpi olemassa olevat järjestelmät Helcomia myöten, millä sektoreilla voidaan tehdä sisäistä unionin päätöksentekoa, mihin on kytkettävä myös Venäjä mukaan. Hallitus on omalta osaltaan valmis vuoden 2008 aikana antamaan tämän valiokunnan pyytämän selonteon.

Ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva

Puhemies! Sinilevän täyttämä Itämeri on jokakesäinen, äärettömän epämiellyttävä ilmiö, ja meren ekologinen tilanne pahenee hurjaa vauhtia. Asiaan pureutumiseen tarvitaan ilman muuta laajapohjaista kansainvälistä yhteistyötä, muu on mahdotonta. Samaan aikaan Itämeren merkitys merikuljetusten reittinä kasvaa. Se asettaa meriturvallisuuden uuteen valoon. Meidän ei tietenkään tule ummistaa silmiämme myöskään Itämeren kasvaneelta sotilasstrategiselta merkitykseltä. Mainittujen haasteitten lisäksi Itämeren alueeseen liittyy paljon mahdollisuuksia. Sen roolia EU:n talouskehityksen painopistealueena ei millään tavoin voi kiistää.

Meillä on lukuisia perusteita, herra puhemies, siis lujittaa omaa Itämeri-politiikkaamme ja pyrkiä sen avulla tehostamaan alueella tehtävää kansainvälistä yhteistyötä. Ongelma ei ole yhteistyön puute vaan koordinaation heikkous. Tästä johtuen yhteistyöhön sisältyvää potentiaalia ei voida täysimääräisesti tänä päivänä hyödyntää. Ongelmiin puuttumiseksi tarvitaan pohdintaa toimijoitten roolista tässä kokonaisasetelmassa, eikä niitäkään yrityksiä ole jätetty tekemättä.

Eniten potentiaalia nähdään EU-maiden välisen yhteistyön kehittämisessä tällä alueella ja EU:n tarjoamien välineitten alueellisessa hyödyntämisessä. Se tarjoaakin politiikkaohjelmia, lainsäädäntöä, talouden resursseja jne. Akuuttia huomiota vaativien ympäristökysymysten ohella EU:n tarjoamia keinoja, potentiaalisia soveltamisaloja, ovat liikenne, logistiikka, liikenneturvallisuus ja miksei energia.

Nyt tarvitaan aktiivisuutta ja Itämeren ongelmien tehokasta esilletuontia EU:n puitteissa luonnollisesti yhteistyössä muiden itämerellisten EU-maitten jäsenmaiden kanssa. Pohdittavana on erityisesti Itämeri-strategian luominen unionille, niin kuin pääministeri totesi.

Hallituksen Itämeri-politiikassa tunnustetaan Venäjän rooli keskeisenä itämerellisenä toimijana. Pohjoisen ulottuvuuden kautta Venäjä onkin saatu entistä paremmin sitoutettua mukaan tähän alueelliseen yhteistyöhön. On aihetta arvostaa Venäjän aktiivista osallistumista tässä. Asia on yksinkertaisesti niin, että EU:n roolin vahvistaminen on keino kohentaa Itämeren alueen houkuttelevuutta myös Venäjän näkökulmasta nähtynä. EU:n sisäisen Itämeri-yhteistyön kehittäminen, mahdollinen EU:n sisäinen Itämeri-strategia ja pohjoisen ulottuvuuden toimet tukevat, täydentävät ja vahvistavat toinen toisiaan.

Ehkä jonkinlaisena, herra puhemies, menestystarinana voidaan pitää pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuutta. Siinä toteutettujen ja suunniteltujen toimien kautta on saatu jätevedenpuhdistushankkeet toteutettua nyt jo Pietarissa ja Kaliningradissa.

Ensimmäinen varapuhemies:

Käymme jonkin mittaiseen debattiin, ja vastauspuheenvuorojen pituushan on enintään 1 minuutti.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensin on syytä vilpittömästi kiittää ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Pertti Salolaista erinomaisesta työstä. Uskon, että ilman hänen panostaan meillä ei olisi tätä tärkeää teemaa tänään esillä.

Sitten tähän huoleen Itämeren tilasta. On tehty asioita: Itämeri on saatu erityisen haavoittuvaksi merialueeksi, öljyntorjuntaa on parannettu. Mutta meidän kaikkien täytyy olla kriittisiä tulosten suhteen. Valiokuntakuulemisessa kävi selvästi ilmi, että erityinen pulma on, että hallinnonalojen keskinäisen tahdon yhteensovitus ei ole riittävää. On monia ministeriöitä, joille tämä kuuluu: maa- ja metsätalousministeriö, liikenneministeriö ja tietysti ympäristöministeriö ja tämänkin jälkeen muita. Tässä tarvittaisiin vahva poliittinen sitoutuminen ja eri ministeriöiden toiminnan ohjaus.

Tasa-arvoministeri tunnetaan nimikkeenä. Tulee mieleen, eikö olisi syytä, että hallitus nimittäisi erityisen Itämeri-ministerin, joka muiden tehtävien ohella saisi oikeuden koko hallituksen puolesta ohjata myös muiden ministeriöiden toimintaa, luoda painetta siihen, että tämä Itämeren pelastamisen haaste otetaan tosissaan. (Puhemies: 1 minuutti!) Esittäisin melkein, että jos ministeri Salolainen olisi nykyisen hallituksen ministeri, niin hänelle tämä sopisi kuin nenä päähän.

Pertti Salolainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On todella korostettava sitä, että tässä on ollut hyvä yhteistyö opposition kanssa ja tämä mietintö on todella yhteinen tahdonilmaisu kaikilta tahoilta. Tämä on ollut hyvin rakentava ja hyvä yhteistyö.

Valiokunta toteaa, että pitäisi harkita ainakin ministeriryhmää tämän asian käsittelemiseksi hallituksen puitteissa, ja sitten toisaalta, että hallitus harkitsisi tällaisen koordinaattorin asettamista. Nythän on tiedossa, että ulkoasiainministeriö on asettanut suurlähettiläs Norrbackin tällaiseen tehtävään, mutta se ilmeisesti ei juuri kata kaikkea tätä. Kysyisinkin ministereiltä selkeytystä tähän, minkälaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä eri ministeriöitten puitteissa.

Antti Kaikkonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Eduskunnan Itämeri-parlamentaarikot pitivät myöskin tänään kokousta, ja meidän viestimme myös hallitukselle on se, että tehkää nyt kaikkenne, jotta tuolla Krakovan kokouksessa saadaan hyviä tuloksia aikaan ja päästään asioissa konkreettisella tasolla myöskin eteenpäin.

Mutta, arvoisa puhemies, kun tässä on myöskin Pohjoismaiden neuvoston, Etyjin ja EN:n kertomukset ja Valko-Venäjä kuuluu myöskin Itämeren valuma-alueeseen, vaikka se ei tässä kovin vahvasti esille ole tullutkaan, kun tärkeää on saada myöskin Valko-Venäjä talkoisiin mukaan ja kun yhteydet sinne ovat mitä ovat tai eivät ole, niin kysymykseni kuuluu: Onko sinne riittäviä kontakteja olemassa ja keinoja saada Valko-Venäjä myöskin näihin yhteisiin ympäristötalkoisiin mukaan?

Pekka Haavisto /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olisin kiinnittänyt huomiota kahteen asiaan.

Toinen on Itämeren suojelukomission Helcomin tilanne. Pannaan paljon odotuksia tähän Krakovan ministerikokoukseen, mutta osittain Helcom kärsii varmasti tällaisesta vanhasta kylmän sodan aikaisen organisaation struktuurista, jossa ei saada sitovia päätöksiä aikaan vaan pelkkiä suosituksia. Minun mielestäni Suomen hallituksen pitäisi nyt miettiä, voidaanko koko Helcomin rakennetta uudistaa niin, että sieltä tulisi todella sellaisia päätöksiä, joihin jäsenmaat olisivat sitoutuneita. Siellä on paljon hidastusvoimia, jotka estävät esimerkiksi nyt tätä Action Planin hyväksymistä. Mielestäni tämä ei ole enää hyväksyttävää tässä maailmassa. EU toimii paremmin, sitouttaa jäseniään näihin päätöksiin, EU:ta voidaan käyttää.

Toinen on kysymys Venäjän sitoutumisesta. Minusta ulkoministeri Kanerva antoi vähän liian ruusuisen kuvan. Venäjällä on kyllä sitoutuminen selvästi puolustusasioihin Itämerellä ja sitoutuminen energia-asioihin ja logistisiin asioihin Itämerellä, mutta ei riittävästi ympäristösitoutumista. Myöskin ympäristöhallinto on siellä ajettu alas, yhdistetty luonnonvarahallintoon. (Puhemies: 1 minuutti!) Tähän pitäisi puuttua.

Annika Lapintie /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Itämeren vakavan tilanteen näkyvin merkki on oikeastaan nämä kesäisin näkyvät sinileväkukinnot. Niiden osalta Suomi ja Ruotsi ovat asukaslukuun suhteutettuna pahimmat rehevöittäjävaltiot koko Itämeren alueella. Ja kun vielä tiedämme, niin kun tässä mietinnössäkin käy ilmi, että erityisesti Suomen maatalous on se ongelma ja tämän Helcomin hot spot -listalla Lounais-Suomen maatalous erityisesti, niin ihmettelen tässä hallituksen ja pääministerin voimattomuutta, ihan kuin tavallisina kansalaisina ihmettelisitte kamalaa tilannetta. Eikö olisi nyt aika toimia ja antaa vähän epämiellyttäviäkin pakotteita niin, että maatalouden päästöille asetetaan tiukat rajat? Nythän on nähty, että nämä tuet eivät enää riitä, vaan tarvitaan ehdottomia säännöksiä suojavyöhykkeistä, jotka tehokkaasti estävät tätä rehevöitymistä.

Christina Gestrin /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Om alla Östersjöländer skulle ha samma reningsgrad på samhällsutsläpp som vi har i Sverige och Finland så skulle fosforutsläppen minska med 30 procent till 2012. För Finska vikens del skulle belastningen minska med 1 200 ton fosfor per år om S:t Petersburg skulle effektivera ytterligare sin reningsteknik. Den här mängden är i jämförelse dubbel mot vad jordbruket belastar Finska viken per år.

Tämä on mielestäni hyvä esimerkki siitä, että ongelmat tunnetaan ja nyt on aika toimia. Pistekuormitus on edelleen huomattava eräissä Itämeren maissa, erityisesti Puolassa ja Venäjällä. Kysynkin hallitukselta: Minkälaisiin toimiin hallitus aikoo ryhtyä, jotta Itämeren pistekuormitus saadaan kuriin?

Erkki Tuomioja /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ulkoasiainvaliokunta toteaa aivan oikein, että pohjoinen ulottuvuus ja Itämeri-strategia ovat erillisiä, mutta toisiaan tukevia ja täydentäviä politiikkoja. Painottaisin kuitenkin pohjoista ulottuvuutta tietynlaisena kattokäsitteenä sen vuoksi, että se on jo nyt ja on ollut Euroopan unionin yhteistä politiikkaa. Meille on tärkeätä myöskin saada muutkin kuin Itämeren piirissä välittömästi olevat maat kiinnostumaan Itämeren laajemmista ongelmista, koska ne ovat yhteisiä koko Euroopalle. Aikanaan, kun pohjoisen ulottuvuuden strategiaa lähdettiin uusimaan, otettiin tavoitteeksi tämä strateginen kumppanuus, joka on toteutunut EU:n ja kolmen kumppanimaan välillä, mutta myöskin se on tarpeen, että unioni tulisi mukaan alueellisiin yhteistyöjärjestöihin voimakkaammin. Toivon, että nykyinenkin hallitus tätä linjaa jatkaisi samaten kuin sitä, että myös alueet ja muut alueelliset toimijat saataisiin aktiivisemmin mukaan, koska olen itse kokenut, että näiden erilaisten järjestöjen ja neuvostojen ministerikokousten anti (Puhemies: 1 minuutti!) on tärkeämpi alueille, jotka istuvat samassa pöydässä ministereiden kanssa. Ei ole kovin monta muuta järjestelmää, joka tällaisen mahdollisuuden antaa ja tällä lailla heidätkin vetää mukaan tähän yhteistyöhön ja antaa sille vauhtia.

Markku Laukkanen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun meillä on Lissabonin sopimus, eduskuntahan on tarjoamassa hallitukselle tavallaan kultalautasella aivan loistavan politiikan sisältöön liittyvän teeman, jota ajaa EU:ssa. Myöskin tulee pyrkiä elvyttämään pohjoisen ulottuvuuden politiikan painoarvo EU:ssa. Me olemme nähneet nyt Portugalin ollessa puheenjohtajamaana varsinkin, miten Välimeren alueet ovat tiivistäneet yhteistyötä, ja siksi pohjoisenkin Euroopan alueellisen yhteistyön täytyy olla suunnitelmallisempaa, tavoitteellisempaa ja paremmin koordinoitua kuin se tällä hetkellä eri toimijoiden kesken on.

Sen takia on tärkeää nähdä, että Itämerellä on paljon mielenkiintoisia asioita ympäristökysymysten lisäksi. Meillä on erittäin merkittävät dynaamiset talouden kasvun alueet Itämeren rantavaltioissa, meillä on isot logistiset haasteet, energiakysymys, merenkulkuasiat, transitoliikenteeseen liittyvät ongelmat jne. Eli nyt on hyvä vielä kuulla hallitukselta tavallaan vastaus, mitkä ovat ne keinot, millä Itämeri-strategiaa lähdetään nyt ajamaan tämän alueen kilpailukyvyn varmistamiseksi ja alueen erittäin mittavien ympäristökysymysten ratkaisemiseksi, (Puhemies: Minuutti!) ja mikä on se keino, jolla pohjoisen ulottuvuuden politiikka saadaan taas näyttämään todella sellaiselta politiikkalohkolta, miltä sen EU:ssa pitäisi näyttää, mikä arvo sille kuuluu.

Pekka Ravi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Aivan kuten ed. Tuomiojaa, minuakin askarruttaa vähän tämä pohjoisen ulottuvuuden ja Itämeri-strategian yhteys. Jaan sen saman näkemyksen, että tämä linjaus, mikä tässä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä on otettu, on oikea. Mutta asiantuntijakuulemisen yhteydessä tuli esille myöskin hieman toisenlaisia näkemyksiä näistä valtasuhteista. Eikö kuitenkin ole tärkeintä, että näillä eri instrumenteilla pyritään mahdollisimman hyvään vaikuttavuuteen? Haluaisinkin, nyt kun pääministeri poistui, että ympäristöministeri kuvaisi vähän sitä, miten hallituksen piirissä näiden eri instrumenttien välinen yhteys nähdään ja millä tavalla paras mahdollinen vaikuttavuus voidaan jatkossa turvata.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Jokainen ymmärtää Itämeren pelastamisen välttämättömyyden, mutta olisi suuri vahinko, jos pohjoinen ulottuvuus jäisi nyt jotenkin katvealueeksi. Tämä keskustelu hieman viittaa siihen, ja se saattaa olla yleisempikin ajattelumalli, että se nyt siellä on ja se olkoon. Kyllä tässä tarvitaan tämän Itämeren osalta aktiivitoimia. Kuitenkin pohjoinen ulottuvuus on saanut uutta vahvuutta 2006 Suomen puheenjohtajakaudella, kun Venäjäkin lähti siihen vahvemmin mukaan, ja haasteet tältä osin ovat erittäin suuret, että ne todelliset toimet lähtevät liikkeelle. Tätä olisi erityisesti liikenne- ja logistiikkakumppanuuden aikaansaaminen, ja ne toimet siltä osin ovat kyllä erittäin tärkeitä. Se varmasti auttaa monissa muissakin asioissa sitten tätä Venäjän kanssa tehtävää yhteistyötä, jos jossakin tulee todellisia tuloksia. Toivon, ettei pohjoinen ulottuvuus jää jotenkin sinne niin kuin papereihin vaan ja nyt on Itämeren aika. Tämmöinen vastakkainasettelu ei ainakaan saa syntyä.

Ed. Merja Kyllönen merkittiin läsnä olevaksi.

Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämäkin keskustelu on antanut erittäin hyviä vastauksia siihen, minkä takia Itämeri jatkuvasti saastuu, vaikka eri puolilla tunnetaan suurta huolta. Ed. Heinäluoma aivan oikein korosti sitä, että hallinnonalat toimivat ristiriitaisesti, ja pääministeri Vanhasen analyysi on mielestäni erittäin oikea, että nyt tarvitaan strategista näkemystä siitä, kuinka EU-maat voivat keskenään tiivistää yhteistyötä ja vetää Venäjän mukaan. Siinä uskon, että tämän alueen monenvälisten instituutioiden tulee osallistua entistä enemmän Itämeren alueen politiikkaan ja myöskin Euroopan unionin.

Yksi hanke, johon kaikki nämä rajat ylittävät ongelmat kiteytyvät, on Itämeren alueen kaasuputki. Haluaisin kysyä sekä ulkoministeriltä että ympäristöministeriltä: Miten varmistetaan se, että kaikki ne linjausvaihtoehdot ovat ympäristövaikutusten arvioinnissa esillä, jotka tarvitaan, jotta voidaan valita ympäristön kannalta paras vaihtoehto, myöskin Itämeren eteläpuolelta kulkeva maanpäällinen linjaus? Ja mitä aiotaan tehdä sille, että yksi sopimusosapuoli, Venäjän federaatio, ei ole vieläkään ratifioinut vuonna 1991 allekirjoitettua Espoon sopimusta (Puhemies: Minuutti!) kansainvälisten hankkeiden ympäristövaikutusten arvioinnista? Voidaanko tätä katsoa jatkossakin?

Tarja Filatov /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun pääministeri poistui ja hän ei ole vastaamassa tähän hallinnolliseen kysymykseen, joka selvästi tuli valiokuntakuulemisessa esiin, niin toivoisin, että jompikumpi paikalla olevista ministereistä kommentoisi sitä, mitkä ovat ne toimet, joilla saisimme kaikki hallinnon toimialat toimimaan Itämeren puhdistumisen eteen.

Sitten oikeastaan toinen kysymys, jossa tietenkin olisi positiivista, että myös maa- ja metsätalousministeri olisi ollut paikalla, koska niin kuin ed. Annika Lapintie tässä totesi, me kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että tarvitaan kansainvälisiä ponnisteluita. Mutta se, mikä näkyy meidän arjessamme eniten, on se, mikä on meitä lähinnä, ja siinä me voimme vaikuttaa itse omilla toimillamme, ja tulemme maatalouden päästöihin. Minkälaisiin toimiin hallitus on tällä puolella valmis ja onko se valmis myös EU-tasolla ajamaan sellaista politiikkaa, että EU:n rakennerahastojen rahoilla ei tueta sellaisia hankkeita, jotka saastuttavat Itämerta?

Eero Akaan-Penttilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puheenjohtaja Salolaisen vertaus, että Itämeri on kuin tehohoidossa oleva potilas, oli minusta erittäin osunut sen takia, että jokainen teistä ymmärtää, että tehohoidossa oleva potilas tarvitsee konkreettisia toimenpiteitä, selkeitä operaatioita. Pelkät puheet siitä, että kyllä te siitä paranette, eivät lainkaan auta. Tässä mielessä kysyn meidän ministereiltämme: Kun nyt on ihan selvää, että joka tapauksessa selonteko tästä tulee meille aikanaan, niin onko mahdollista, että sinne sisälle tulisi hyvin selkeä toimenpideohjelma, joka olisi niin konkreettinen, että sen koko tämä sali voisi hyväksyä ja tämä lähtisi vyörymällä eteenpäin? Tässä on monia kansainvälisiä yhteistyövaikeuksia, niin kuin ministeri Kanerva hyvin sanoi, että koordinaation heikkoutta on, mutta se pitää nyt konkreettisesti laittaa kuntoon. Eli onko mahdollisuus saada toimenpideluetteloa?

Tanja Saarela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kuten pääministeri totesi, niin Venäjän sitouttaminen ympäristötyöhön on välttämätöntä Itämeren suhteen. Suomihan on varsin hyvin onnistunut kehittämään EU:n ja Venäjän välisiä suhteita. Olisinkin kysynyt ulkoministeriltä: Onko hallituksella tarkempia suunnitelmia, kuinka sitouttaa Venäjä entistä vahvemmin ympäristöhankkeisiin?

Toisaalta ympäristöministeriltä olisin kysynyt: Onko hallituksen piirissä pohdittu sellaista aika yksinkertaista ratkaisua, että kun tämä "Pidä Saaristo Siistinä" -septitankkihanke lähti hyvin käyntiin, perisimme kaikissa satamissa ja kaikilla venelaitureilla kaikilta vedessä liikkuvilta veneiltä ja laivoilta tällaisen septitankkityhjennysmaksun riippumatta siitä, tyhjentävätkö ne vai eivät?

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ei Norrback-ratkaisu, joka on täällä tullut esiin, riitä koordinaatiotehtävään eikä lobbaustehtävään. Se on aivan selvä asia. Ja se, mikä tarvitaan nyt ehdottomasti, on, että meille saataisiin Suomeen mallialue, jossa nämä tehostetut ympäristönsuojelutoimet johtavat alueen näyttävään rehevöitymisen loppumiseen ja esimerkiksi rakkoleväkön palaamiseen sen rihmaleväkön sijaan, mikä siellä nyt on. Sellainen paikka löytyy, ja se on Saaristomeri ja Varsinais-Suomen kohta. Kaikki mahdolliset indikaattorielementit ovat mukana. Kun nämä asiat ovat jo budjetissa, arvoisa ulkoministeri, ja teillä on jotakin tekemistä Varsinais-Suomen kanssa ollut viime aikoinakin, voisitteko ystävällisesti antaa semmoisen voimakkaan potkun tälle asialle?

Susanna Huovinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän hyvin tärkeänä sitä, että ulkoministeri mainitsi täällä merkittävänä lähiyhteistyön tulosten tekijänä juuri ympäristökumppanuuden, koska sitä se on eittämättä ollut. Se on ollut tärkeää myös siitä näkökulmasta, että vaikka täällä nyt sanotaan, että Venäjä on ollut mukana kovastikin paljon esimerkiksi Helcomin työssä, niin tosiasia on kuitenkin se, että Venäjä ei viime vuosina ole osallistunut juuri lainkaan Helcomin kuormitus- ja tila-arvioita valmistelevien alatyöryhmien työskentelyyn. Tämä on todella huolestuttavaa.

Nyt haluan kysyä ulkoministeri Kanervalta: Millä tavalla toteutuu tämä Helcomin toimintaohjelma ja sen pelastaminen, jos nyt näin voi sanoa, ettei siitä muodostu täydellistä pannukakkua tulevassa kokouksessa marraskuun puolivälissä? Oletteko te henkilökohtaisesti ollut myös aktiivinen tässä asiassa, että viesti kulkisi monta eri kautta, jotta tämä Itämeren asia nyt vihdoinkin edistyisi?

Ensimmäinen varapuhemies:

Ulkoministeri Kanerva, kolmisen minuuttia!

Ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva

Ruhtinaallisesti. — Herra puhemies! Yritän olla hyvin niukkasanainen.

Ensinnäkin, en ymmärrä ystäväni ja edustajakaverini käsitystä, että juuri nyt parhaillaan tällä haavaa työnsä aloittava koordinaattori, suurlähettiläs Norrback olisi väärä ratkaisu. Päinvastoin hänelle on tehty erittäin tehokas toimenkuva, joka lähtee siitä, että hän katsoo tämän yhteistyön tehostamisen rakenteet, järjestöjen virtaviivaistamisen tavoitteet, hän lähtee katsomaan tämän EU:n komission valmistelevan Itämeri-strategian perään, hän toimii yhteistyössä komission kanssa. Hänellä on erittäin laaja paitsi Suomen sisäinen velvoite toimia myöskin tämä kansainvälinen ulottuvuus tässä. Minusta se on erittäin hyvä ratkaisu. Ei potkaista tuolia miehen alta!

Koko valtiosektoria koskien: Valko-Venäjä on luonnollisesti ongelma, sitä täytyy lähestyä naapuruusohjelman kautta ja Etyjin kautta. Euroopan neuvosto ei ole tässä oikea ratkaisu, koska Valko-Venäjä ei täytä jäsenyyskriteereitä.

Venäjän sitoutuminen: Kyllä, ed. Haavisto, juuri näin valitettavasti on, ja ed. Huovinen ja muut täällä vahvistivat täysin samaa asiaa. Venäjä on kiinnostunut enemmän näistä omien taloudellisten intressiensä mukaisesta yhteistyöstä Itämeren piirissä kuin ympäristökysymyksistä. Tämä on syytä sanoa ääneen, se on näin, ja Venäjää pitää kehottaa ja kannustaa tässä asiassa vuorovaikutuksen kautta tulemaan näihin taakankanto-operaatioihin mukaan. Ja niin tehtiin. Esimerkiksi Pietarin jätevedenpuhdistamo on tästä hyvä yhteistyöesimerkki kuinka tässä päästään sitten eteenpäin.

Alueet, ed. Tuomioja, ilman muuta. Edustaja ei jäänyt tässä kuuntelemaan, mitä Varsinais-Suomi tekee. Varsinais-Suomella on ylivoimaisesti laajin yhteistyösopimus Luoteis-Venäjän kanssa tänä päivänä kattaen myöskin ympäristökysymykset. Mutta siihen voidaan varmaan hänen kanssaan palata myöhemmin.

Kaasuputken eri vaihtoehdot: Valitettavasti me emme kykene Suomen puolelta pakottamaan naapureitamme tässä toimimaan sopimuksen mukaisella tavalla. Meillä kädet loppuvat siinä kesken. Mutta meidän kannalta tietysti koko kaasuputken strategia on nimenomaan siinä, että kun Ruotsin ja Suomen välillä näyttää, että asiaan ei sisälly sotilasstrategisia eikä ulkopoliittisia ongelmia, niin meidän olennainen kynnyskysymyksemme on nimenomaan ympäristöselvitysten kautta avautuva vastaus.

Rakennerahastoja, kuten lähialuerahoja ja muita pitää tietysti sitouttaa juuri tämän tyyppiseen Itämeri-strategian tavoitteitten hyväksi tapahtuvaan toimintaan. Niitä pitää sitoa entistä enemmän tähän — kuka edustajista olikaan vaatimassa toimenpideluetteloa, ed. Akaan-Penttilä oli vaatimassa — niin se pitää nyt tehdäkin, ja se aikomus on, että katsotaan, mitä toimenpiteitä tarvitaan, ja sen jälkeen katsotaan tästä hyvin runsaasta valikoimasta eri järjestöjä, mikä järjestö on oikea mihinkin toimenpiteeseen osoitettavaksi. Jos tämä saadaan aikaan, niin hyvä on.

Ed. Saarela, olen pahoillani, en osaa sanoa, millä muulla kuin vuorovaikutuksella saamme Venäjän tässä asiassa liikkeelle. En oikein keksi muita mahdollisuuksia asian osalta.

Herra puhemies! Tässä lyhyesti, mutta olen valmis jatkamaan keskustelua.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Täällä on peräänkuulutettu näitä konkreettisia toimia ja mainittu, että selonteko täytyy tehdä ja sitten listaus toimenpiteistä. Koska oma aikani on rajallinen, en pysty odottamaan sitä selontekoa enempää kuin niitä listauksia, vaan olen ajatellut, että paras toimia heti.

Näihin kysymyksiin, mitä tässä on tullut: Aloitetaan tästä ed. Asko-Seljavaaran esille ottamasta kysymyksestä Helcomista, mitä monet muutkin ovat täällä sivunneet. Uskon, että tuossa Krakovan kokouksessa marraskuussa sovitaan tämmöisestä Baltic Sea Action Planista. Mitä se pitää sisällään, sitä vielä ainakin kahdessa virkamiestason kokouksessa valmistellaan. Asiaa ei tee helpommaksi se, että Puolassa sattui olemaan vaalit ja hallitus vaihtuu ja Puola, kuten tiedetään, on yksi avaintekijä tässä sopimuksessa. (Ed. Zyskowicz: Uusi hallitus on yhteistyöhakuisempi!) — Valitettavasti sitä uutta hallitusta tuskin on nimitetty vielä marraskuun puolivälissä, mutta jos on, niin toivotaan parasta. (Ed. Zyskowicz: Toivottavasti toimitaan vaalituloksen hengessä!)

Mitä tuossa Helcomin ministerikokouksessa pitäisi saada, niin yritetään ainakin, että Itämeren altaalle niin sanottu ravinnepäästökatto. Jos vielä pystytään kansallisesti jakamaan ne leikkaustarpeet, se on jo konkreettinen askel eteenpäin. Mitä muita yksityiskohtia, se jää nähtäväksi. Tämän Helcomin puitteissa olen tavannut kahden kesken Venäjän varaluonnonvaraministerin, Viron ympäristöministerin, Ruotsin ympäristöministeriön valtiosihteerin ja aiheena on ollut muun muassa Helcom. Suomen puolelta viesti on varmasti ollut selvä, että meidän puolesta pyritään ratkaisuun.

Tähän kaasuputkeen ja siihen liittyviin riskeihin: Sattumoisin juuri tänä päivänä tapasin Nord Stream -yhtiön edustajia ja viestitin, että Suomi katsoo tätä ympäristökysymyksenä. Ympäristövaikutusten arvioinnin on oltava aito, vaihtoehtoja selvittävä arviointi, ja sen jälkeen ympäristöluvassa, esimerkiksi vesilain mukaan tulevassa luvassa, asetetaan sitten näitä ehtoja ja edetään Suomen lain mukaan. Tässä perättiin tätä, että kun Venäjä ei ole edes Espoon sopimuksen osapuoli. Olen ymmärtänyt, että Venäjä kumminkin tässä kysymyksessä haluaa toimia Espoon sopimuksen mukaisesti. Toivon, että tämä ymmärrys on oikea. Suomen ja Venäjän virkamiehet tapaavat vielä näissä linjauskysymyksissä runsaan viikon kuluttua Venäjällä.

Täällä peräänkuulutettiin ed. Claes Anderssonin puheessa Sternin raportin kaltaista lähestymistä. Belgradissa tavatessani Ruotsin ympäristöministeriön valtiosihteerin sovimme, että tämmöinen kevyt Sternin raportti pannaan liikkeelle nyt heti. Suomen ympäristökeskus antaa sille täyden tukensa, ei niin, että siitä tulee hirmuisen pitkä ja paksu, vaan tavoitellaan, että saataisiin edes Sternin raportin tiivistelmän mittainen raportti Itämerestä. Sen jälkeen se on muitten rantavaltioitten käytössä. Jos heillä on parempaa tietoa ja he ikään kuin haluavat kritisoida jotain siitä, niin antaa tulla vaan, mutta (Puhemies: Aika!) tämä lähestymistapa on syytä potkaista liikkeelle.

Maatalouden päästöihin palataan myöhemmin.

Ensimmäinen varapuhemies:

Keskustelupuheenvuoroja on pyydetty ainakin 12, minkä lisäksi 40 nopeatahtiseen keskusteluun kuuluvaa puheenvuoroa. Otetaan nyt näitä keskustelupuheenvuoroja, joihinka sitten ministerit varautuvat tarvittaessa vastaamaan ja kommentoimaan. Siis enintään 1 minuutti nyt.

Janne Seurujärvi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Samalla kun keskitytään Itämeren osalta kansainväliseen yhteistyöhön, niin tietysti meidän täytyy jatkaa ponnisteluja omilla kansallisilla toimilla.

Tuossa ensi vuoden talousarvion käsittelyn yhteydessä ympäristövaliokunta kiinnitti huomionsa siihen, että ympäristöhallinnon määrärahojen osalta kehityskulku vie alaspäin, ja se tietysti osaltaan tuo haastetta niihin toimenpiteisiin, joita Suomi myös Itämeren osalta tekee.

Ministeri mainitsi tuossa Sternin mallin mukaisen raportin toteuttamisen. Se on yksi asia, joka meillä puuttuu ensi vuoden talousarviosta. Kuinka ministeri kokee, että tässä määrärahapaineessa pystytään näitä kansallisia toimenpiteitä koordinoimaan, ja onko mahdollista kuitenkin myöhemmin sisällyttää tämä Sternin malli vielä meidän ympäristöhallinnon toimenpiteisiin?

Antti Kalliomäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Kiusallisinta tässä asiassa Itämeren maiden hallitusten kannalta ja miksei myöskin meidän kannaltamme täällä on se, että politiikan välineistö sinänsä Itämeren pelastamiseksi on laaja, mutta laajuudessaan kyllä harvinaisen sekava ja huonosti koordinoitu.

Pääministeri viittasi puheenvuorossaan minusta ihan ansiokkaasti siihen, että pohjoisen ulottuvuuden ja Itämeri-politiikan yhdistelmä strategiaksi saatettuna olisi tärkeä avain näitten asioitten hoitamiseen. Mutta sen lisäksi on kyllä selvää, että tämä hallintopuoli ja näitten välineitten uusi arviointi on välttämätöntä.

Täällä on puhuttu Helcomista, joka on aikamoinen paperitiikeri ollut. Toivottavasti Krakovassa syntyy sitten äksöniä Action Planin kautta myöskin käytännössä.

Maatalouden ympäristötuki ei ole mikään ympäristötuki ympäristön kannalta katsoen. Se on vain enemmänkin tulotuki, ansiokas sinänsä, maataloudelle. Tämän tyyppisiin asioihin Suomen hallituksen pitää lähteä osaltansa puuttumaan sillä tavalla, että koko tämä Itämeren alue voidaan saada myöskin meidän toimillamme paljon paremmin toimivaksi.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eräiden muiden puheenvuoron käyttäjien tapaan olisin korostanut tarvetta hallituksen sisällä vielä paremmin koordinoida Itämeri-politiikkaa ja Itämereen kohdistuvaa politiikkaa. Tässä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössä on mainittu esimerkiksi ministeriryhmä ja eräänlainen ohjelmajohtaja, jonka tehtävää voitaisiin ajatella suurlähettiläs Norrbackin työn lähestyvän.

Kepun kylänvanhin ed. Kääriäinen on sanonut, että kepulla on ekologinen värisuora hallituksessa. Toivon, että tästä värisuorasta on etua ympäristön kannalta eikä ainakaan haittaa ja että esimerkiksi maa- ja metsätalousministeri lopettaa tämän asian vähättelyn ja että ympäristöministeri ryhtyy todella hyvin konkreettisiin toimiin, joilla Suomi osaltaan Suomessa tapahtuvaa Itämereen menevää saastetta voi vähentää.

Mikaela Nylander /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meriturvallisuuden ja öljyntorjuntavalmiuden parantaminen ovat hyvin tärkeitä asioita. Ministeri viittasi jo tähän Helcomin tulevaan kokoukseen ja mahdollisiin toimenpiteisiin, joihin ryhdytään tämän kokouksen kautta ja jälkeen.

Mutta kysyisin vielä, mitä tapahtuu eri tasoilla esimerkiksi Imossa tällä hetkellä. Tapahtuuko siellä jotain edistystä? Ennen kaikkea kysyisin, mitä Suomi tekee öljyntorjuntavalmiuden parantamiseksi tällä hetkellä. Tätä työtähän täytyisi tehdä aika monellakin tasolla: avomerellä, rannikolla jne.

Sitten haluaisin vielä kuulla, miten paljon Suomi oikeasti tietää Ruotsin tavoitteista nostaa tämä Itämeri-teema keskeiseksi alueeksi vuonna 2009, kun ruotsalaisilla on puheenjohtajuus, ja mitä (Puhemies: Aika!) Suomi tekee sen asian eteenpäinviemiseksi ja tukemiseksi tällä hetkellä.

Janina Andersson /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan myös osaltani kiittää ulkoasiainvaliokuntaa ja sen puheenjohtajaa ed. Salolaista. Mutta ed. Salolainen sanoi alussa, että ilmastonmuutos ja Itämeri ovat kaksi eri asiaa, mutta valitettavasti ilmastonmuutos myös vaikuttaa rehevöitymiseen. Tulee lisää sateita, lisää päästöjä ja taas valuu pelloilta lisää vaan ravinteita vesistöihin.

Haluaisin kysyä ympäristöministeriltä, olisiko hän valmis tämmöiseksi Itämeri-ministeriksi, kun ed. Heinäluoma täällä pyysi sellaista. Jos tulisi lisää valtuuksia, voisi oikeastaan mennä sorkkimaan myös muiden ministereiden alueille.

Meidän ongelmamme on ollut jo kauan — tein tästä gradun joskus erittäin kauan sitten — se, että puhutaan kauniisti. Mutta kun tullaan siihen, että on raha, taloudellinen kasvu tai Itämeri, niin kumpi voittaa? Mutta jos ympäristöministeri pääsisi siinä sorkkimaan joka paikkaan, niin ehkä tämä muuttuisi.

Toinen asia, kun hän sanoi, että ehkä nyt tulee tämmöinen päästökatto, erittäin hyvä asia, niin voisiko olla myös sitten päästökauppa? Ahvenanmaalla 90-luvun alussa oli päästökauppa juuri näille typelle ja fosforille. Oli tämmöinen pieni kupla siellä Ahvenanmaalla. Ne kokeilivat tämmöistä ja (Puhemies: 1 minuutti!) oli hyvä kokemus. Voisiko olla koko Itämeri tämmöinen päästökauppa?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aivan oikein, Suomen pitää aktivoitua Imossa, EU:ssa, Helcomissa ja sitten tietysti Venäjän suuntaan toimia aktiivisesti. Se on enemmän kyllä luottamusta kuin sellaista vastakkainasettelua, mutta samalla pitää katsoa esimerkiksi vuoden 2008 talousarviota, meidän omaa budjettiamme. Se ei anna kyllä mitään tukea, todellista tukea Itämeren suojelun edistämiseksi. Se 2 miljoonaa euroa, 1 miljoona maa- ja metsätalouden puolella, toinen täällä ympäristöpuolella, ei ole riittävästi. (Ed. Zyskowiczin välihuuto) — Ympäristötöitä ei lisätä, ed. Zyskowicz. Sieltä ei myöskään muita ilmastonmuutoksen hillintään kohdistuvia varoja löydy.

Aivan oikein, ed. Janina Andersson, nimenomaan ilmastonmuutos nopeuttaa Itämeren rehevöitymistä. Kyllä pitäisi tämä oma puoli hoitaa myös.

Hanna-Leena Hemming  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa, että ulkoasiainvaliokunta on puuttunut näin tärkeään asiaan. Tämä vaatii kansainvälisiä toimenpiteitä. Kuitenkin tämä on myöskin uhka. Nimittäin kyllä jokainen tiedämme, että Suomi voi itse vaikuttaa niihin päästöihin, mitä Suomesta lähtee, eikä oikeastaan mikään muu voikaan.

Itämeren parlamentaarikkokonferenssin rehevöitymistyöryhmä, jossa olin viime kaudella aktiivisesti mukana, on tämän vuoden elokuussa lähtenyt esittämään ihan konkreettisia toimenpiteitä. Kysynkin, miten nämä otetaan huomioon nykyisen hallituksen toiminnassa. Yksi näistä on, että kaikkien hallitusten tulisi kattavasti edistää ravinnetehokasta luomuviljelyä alueella. Miten tämä otetaan huomioon mahdollisimman nopeasti Suomessa?

Satu  Taiveaho  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämerellä on tämä erityisen herkän merialueen status, mutta pelkkä status ei riitä. Tähän mennessä nimittäin nämä statuksen mahdollistamat alueen merenkulun erityisturvamääreet, joita on toteutettu, ovat olleet varsin vähäisiä ja esimerkiksi Suomen osalta eivät ole tuoneet mitään uutta käytänteisiin.

Kysyisinkin: Onko hallitus aikeissa olla aktiivinen uusien erityisturvamääreiden esittämisessä? Miten toteutuu esimerkiksi laivaliikenteen ohjaus- ja valvontajärjestelmän ulottaminen koko Itämerelle tai pakollisen saattohinauksen edellyttäminen ahtaisiin satamiin kaikille isoille aluksille, joilla on ympäristön kannalta vaarallinen lasti, tai tämä luotsipakko, minkä muun muassa ed. Nylander puheenvuorossaan otti esiin?

Odotan myös innolla ympäristöministerin puheenvuoroa maatalouden päästöjen vähentämisestä.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Salolainen muisteli kesää, ja näin kesän ohi mentyä pieni pelko herää, että jäät tulevat ja peittävät Itämeren. Toivon, ettei meillä myöskään sitten unohdu se Itämeren sairaus. Meillä on yhteinen unelma. Me haluamme saada Itämeren terveeksi. Keinot ovat vaan pikkuisen hukassa vielä, mitä ne tosiasiassa ovat. Nostaisin kuitenkin sen esille, että raha on hyvä piiska ja se on myös hyvä kannustin eli sen käyttäminen ehkä olisi semmoinen vielä voimakkaampi ase.

Samoin nostaisin tässä esille täältä valiokunnan huolen: Puolan maatalouden tehostuminen ja liikenteen kasvu ja sen uhka meidän Itämerelle. Täällä kerrotaan, että kuormitus kaksinkertaistuu, jos EU:n maatalouspolitiikkaa täysimittaisesti sovelletaan. Tässä kyllä alkaa hälytyskellot aika lailla soida. Siinä ei paljon riitä meidän oman pesän putsaamiset.

Valiokunnan kannanotto jatkuu niin, että "EU:n maatalous- ja rakennerahastojen käytön tulisi tukea (Puhemies: 1 minuutti!) maatalouden haitallisten ympäristövaikutusten vähentämiseen tähtääviä tavoitteita". Kysynkin tässä ministeri Tiilikaiselta: Mitkä ovat ministerin omat kolme tärkeintä keinoa, jotka ottaisitte tällä saralla käyttöön?

Tuulikki Ukkola /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä mietinnössä sanotaan, että "EU:n ja Naton laajentumisen myötä Itämeren alueen poliittinen ja talousmaantiede on piirtynyt merkittäviltä osin uudelleen". Niin todellakin on piirtynyt. Ei Itämeri ole enää rauhan meri. Se on kehittyvän strategisen kilpailun meri, joka on kohta täynnä öljynkuljetusaluksia ja jonka pohjaan rakennetaan jatkuvasti uusia öljyputkia.

Minä vaan ihmettelen sitä, että Suomi mahdollisesti antaa luvan putken rakentamiseen oman merialueensa kautta. Jos Viro ei anna, niin onko Suomen silloin annettava? Minusta tämä ei ole oikein isänmaallista politiikkaa. (Ed. Tuomioja: Suomihan suunnitteli itse vastaavaa putkea!) — Anteeksi, mitä sanoitte? (Ed. Tuomioja: Suomihan suunnitteli itse vastaavaa putkea! — Puhemies: 1 minuutti!) — No niin.

Tanja Saarela /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielelläni käytän toisen puheenvuoron.

Ensimmäinen varapuhemies:

Ei ole pakko. (Naurua)

Puhuja:

Mielelläni tilaisuuden käytän hyväkseni.

Katsoisin, että meidän tulisi tässä Venäjän sitouttamisessa ottaa huomioon se, että myös kansalaisten tasolla pitäisi hyvin aktiivisesti rakentaa kansalaisten välisiä suoria yhteyksiä.

Haluaisin ulkoministeriltä tiedustella yksityiskohtaa koskien viisumeita. Suomen Pietarin pääkonsulaatti kirjoittaa tämänkin vuoden aikana 400 000 viisumia, ja kun ajattelemme niiden merkitystä esimerkiksi rikollisuuden ehkäisyssä, niin se on täysin marginaalista, ja tästä kärsii erityisesti tavallinen kansa. Viisumin saanti kestää noin kaksi viikkoa, ja vain 1,5 prosenttia näistä hakemuksista hylätään. Kysyisinkin ulkoministeriltä: Olisiko vihdoin aika aloittaa sellainen konkreettinen yhteistyö myös kansalaisten välillä, että eurooppalaiset saisivat viisumitta liikkua Itämeren alueen maissa?

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kysyä ministeri Kanervalta eräästä asiasta, nimittäin tästä meriturvallisuudesta, koska Suomen Merenkulkulaitoshan ei ole tyytyväinen Suomenlahden meriliikenteen valvontaan. He haluaisivat siis tämmöisen reittijakojärjestelmän ja luotsinkäyttöpakon, jota jo Tanska ajaa tuonne Tanskan salmiin. Olisiko mahdollista, että jos herra ulkoministeri ottaisi nämä asiat varsin korkeissa pöydissä esille venäläisten ja EU-päättäjien välillä, tämä asia menisi eteenpäin, sillä öljyonnettomuus on todella erittäin suuri katastrofi?

Henna Virkkunen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt aivan ykkösasiaksi Itämeren osalta kyllä nostaisin tähän komission valmistelemaan Itämeri-strategiaan vaikuttamisen, koska vaikka näitä järjestöjä ja yhteistyötahoja Itämeren ympärillä toimii useita, kuitenkin EU on siinä mielessä erilaisessa asemassa, että EU kykenee toisin kuin muut Itämeren piirissä toimivat järjestöt myös antamaan näitä jäsenmaita sitovia säädöksiä ja näin ollen myös vaikuttamaan muita toimijoita tehokkaammin.

Tällä hetkellä ajankohtainen on tosin tämä Helcom-yhteistyö, jota on tarpeen edelleen kehittää, joskin asia on näin, kuten valiokunnan puheenjohtaja Huovinenkin totesi, että Venäjä ei enää viime vuosina ole juurikaan osallistunut Helcomin taustayhteistyöhön. Itse kyllä katson, että Itämeren parlamentaarikkokonferenssin esittämät ehdotukset Helcomin suuntaan ovat osin varsin löperöitäkin, muun muassa tämä, että "hallituksia - - kannustetaan ryhtymään välittömiin toimiin, jotta voidaan vähentää kaikenlaisten alusten jätevesien laskemisesta Itämereen aiheutuvia ravinnepäästöjä". Mietin juuri näiden alusten laskemien jätevesien (Puhemies: 1 minuutti!) osalta ja käsittelemättömien jätevesien osalta, eikö voida aivan yksiselitteisesti sopia sitovasti Itämeren osalta, että mikään valtio ei enää jatkossa salli tällaista.

Eero Heinäluoma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itämeren kehitykseen nähden kuitenkin on syytä nähdä, että keskeinen riippuvuus alueella vahvasti kasvaa, yhteistyö lisääntyy ja se on positiivinen kehityssuunta.

Mitä kaasuputkeen tulee, niin on syytä palauttaa sen historia mieleen. Siinähän on kysymys hankkeesta, jota suomalaiset lähtivät kehittelemään ja ideana tarjoamaan sekä Venäjälle että Saksalle, ja katsottiin, että se olisi hanke, josta myös me voisimme hyötyä kaasun toimituksen osalta. Se ei ole siis mikään strateginen ongelma meille vaan päinvastoin. Sitten eri asia on, että ympäristövaikutukset pitää huolella selvittää. (Ed. Ukkola: Kyllä se olisi strateginen ongelma!)

Mutta jos ed. Salolainen ei ole käytettävissä Itämeri-ministerin tehtävään, niin sen jälkeen minäkin asettuisin kysymään kyllä, onko ympäristöministeri Tiilikainen valmis ottamaan tämän tärkeän tehtävän, koska uskon, että jos tämä olisi jonkun ministerin vastuulla, jolta voisi täällä aidosti kysyä tämän asian etenemisen perään, niin tähän tulisi lisää tehoa, niin kuin on tullut tasa-arvoasioiden hoitoonkin.

Hannes  Manninen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun tätä ulkoasiainvaliokunnan mietintöä lukee, niin siinä pyritään taiteilemaan pohjoisen ulottuvuuden ja Itämeri-strategian ja Itämeri-politiikan välillä, mutta minun mielestäni pohjoinen ulottuvuus saa liian vähän painoarvoa tässä. Tässä pyritään alistamaan pohjoinen ulottuvuus Itämeri-politiikalle muun muassa tämän parlamentaarikko-maininnan avulla tuolla lopussa. Tulevaisuus on pohjoisessa. Siellä tulee tapahtumaan kaikkein suurimmat investoinnit tulevaisuudessa.

Mitä tulee ympäristön turvallisuuteen, niin kun me ajattelemme Puolan alueen ydinjätteiden tilannetta, siellä on eri mittaluokan kysymykset kuin Itämerellä. Elikkä tärkeä on Itämeri. Se on vakava tilanne, mutta pitää ottaa huomioon pohjoinen ulottuvuus, jonka edistämisessä viime hallituksen ministeri Tuomioja teki erinomaista työtä, kun saatiin tämä strateginen kumppanuus tässä suhteessa.

Herra puhemies! Lopuksi, Pohjoismaiden yhteistyön osalta totean, että muutoin olen sitä mieltä, että Pohjoismaiden yhteistyön kannalta päätös aikoinaan keskittää pohjoismaiset yhteistyöorganisaatiot (Puhemies: Aika!) Kööpenhaminaan oli selkeä virhe.

Ulkoasiainministeri Ilkka Kanerva

Herra puhemies! Ed. Kalliomäki puhui tästä koordinaation puutteesta ja Ruotsin osuudesta. Minä kertaan vielä ja viittaan samalla ed. Zyskowiczin puheenvuoroon.

Kyllä tämä suurlähettiläs Norrbackin idea tai häneen liittyvä toiminta on nyt se, jonka kautta tässä on tarkoitus tehostaa merkittävästi toimia. Me olimme pitkään yhteydessä Ruotsin-kollegani kanssa sillä tavalla, että selostin hänelle taannoin Suomen hallitusohjelman yksityiskohtaista sisältöä Itämereen liittyen. He totesivat Ruotsin puolelta, että nämä vastaavat täysin yhdensuuntaisesti niitä tavoitteita, joita Ruotsilla on suhteessa Itämeri-strategian luomiseen.

Nyt onkin tärkeää, että kun EU luo omaa Itämeri-strategiaansa — komissio on juuri aloittanut työnsä tämän asian merkeissä — että kaikki Itämeren maat voivat yhdensuuntaisesti tukea EU:n suunnassa tätä valmistelutyötä, mitä tässä tulee tapahtumaan. Tässä on useita näkökantoja, joihin syventymiseen käytettävissä oleva aika ei riitä, mutta kun tässä on painottunut erityisesti ympäristöpuoli, niin se on hyvä, koska se kuuluu EU:n toimivaltaan, EU:n kompetenssiin, ei ole epäilystäkään. On tärkeää, että kaikki EU-maat voivat tässä asiassa vetää ikään kuin yhtä köyttä ja toimia saman suuntaisesti EU-maina Itämeren piirissä.

Tämä Ruotsin paperi on nyt annettu komissiolle, ja niin kuin sanottu, työ on käynnistymässä ja ensi kertaa luultavasti EU:n sisällä laaditaan strategia unionin sisäiselle alialueelle. Katsotaan, kuinka se toimii. Mutta minä olen optimistinen tämän suhteen. Tämä on uusi avaus, uusi askel, tällä tiellä. Tämän me tiedämme Ruotsin tavoitteista, ed. Nylander.

Ed. Saarela, joudun toisen kerran tuottamaan teille pettymyksen. En ihan hahmota sitä, miten pitäisi poiketa Schengen-viisumivapaus- tai passivapausalueen toiminnoista, mutta asiaan varmasti voidaan palata, koska tietysti tarkoitus on noudattaa kuitenkin Schengenin sopimuksia tässä, mutta saattoi olla, että jäi joku perustelu tuossa huomaamatta.

Hyvä ed. Asko-Seljavaara, tunnen Merenkulkulaitoksen argumentit tässä, ja minulla ei ole vähintäkään syytä epäillä heidän näkemystensä oikeellisuutta tässä suhteessa, päinvastoin. Voi olla, että jopa ulkoasiainhallinnon kautta näitä voidaan edesauttaa, mutta ymmärrettävästi, totta kai, liikenneministeriö on ensisijainen toimija tässä suhteessa, mutta ulkoministeriö on kaikkien palvelija.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Aloitan tästä ed. Gestrinin esille ottamasta pistekuormitusasiasta ja siitä, miten sitä pystyttäisiin tehokkaasti edelleen vähentämään ei niinkään Suomessa vaan niissä maissa, missä tekemistä on paljon enemmän. Tässä tuo Pietarin esimerkki osoitti, miten tämmöinen yksityisen ja julkisen sektorin public—private-partnership toimii. Itse asiassa eilen meillä oli ympäristöministeriössä erään ison yksityisen säätiön ja ympäristöministeriön välinen neuvottelu, miten edetään tässä lantala—sikala-asiassa. Nämä samaiset säätiöt, joita löytyy sekä Suomesta että Ruotsista, ovat myös merkittäviä katalysaattoreita Puolan ja Kaliningradin ongelmien ratkaisemisen nopeuttamiseksi. Uskon siihen, että tällä tavalla pystytään nopeuttamaan näitten alueitten pistekuormituksen kuriin saamista.

Toinen asia. Tässä nostettiin esille päästökauppa ed. Janina Anderssonin toimesta. Ympäristöministeriö itse asiassa on käynnistänyt tämmöisen esiselvityksen teettämisen Helcomin puitteissa, voisiko päästökauppa olla tämmöinen kustannustehokas ratkaisu siinä, miten Itämeren yhteisiä kuormituskattoja tulevaisuudessa jaetaan. Esimerkiksi Saksassa on kuitenkin hyvin epäilevä suhtautuminen tällä hetkellä, ja se ei tule olemaan tämmöinen lähivuosien ratkaisu, mutta asiaa pohditaan.

Sitten maatalouteen. (Ed. Kaikkonen: Aika! — Naurua) Maataloudessa on erittäin tärkeätä se, että toimijat itse motivoituvat tekemään, siis maanviljelijät, karjatilalliset. Vaikka on ehkä hiukka vähätelty tämän Varsinais-Suomen pilottihankkeen merkitystä, niin tänään juuri ennen tätä tilaisuutta runsaan tunnin ajan keskustelin 120:n Satakunnan, Varsinais-Suomen ja Pirkanmaan tuottajayhdistysten jäsenen kanssa ravinnekuormituksesta ja maatalouden haasteista. Tuottajakenttä käsittääkseni on motivoitunut viimeisen parin vuoden aikana ja asenteellisesti muuttunut aivan toiseen asentoon. On hyvä, että ympäristöhallinnossa ja tuottajakentällä on tässä yhteistyö pantu käyntiin, ja se on yhteistyötä myös ympäristöministeriön ja maa- ja metsätalousministeriön välillä. Tämä värisuora toimii, ed. Zyskowicz.

Sitten tähän öljyturvallisuuteen, minkä ed. Nylander otti esille. Nyt tässä ollaan päättämässä kuluvan vuoden lisätalousarviosta, ja ympäristöministeriön keskeinen tavoite tuota lisätalousarviota koskien oli saada puuttuva rahoitus öljyntorjuntamonitoimialuksen rahoittamiseen. Tällä hetkellä näyttää, että näin tullaan tekemään. Se on yksi merkittävä askel. Öljyntorjuntakeskus Porvoossa, joka lisää tämmöistä tietopohjaa, on työn alla, ja varmasti saadaan se finaaliin.

Mitä tulee koordinaatioon ja siihen, että täällä on peräänkuulutettu, että Itämeri-ministeriksi tässä pitäisi vielä ryhtyä, en tohdi semmoista ajatella. Mutta itse asiassa ollaan ympäristöministeriössä juuri nimeämässä tämmöinen niin sanottu korkean tason seurantaryhmä Itämeri-asioille aivan niin kuin viime vaalikaudellakin (Puhemies: Aika!) oli, ja sen johtoon ilmeisesti tässä vaiheessa tulen.

Annika Lapintie /vas:

Herra puhemies! Olen erittäin tyytyväinen kyllä tähän ulkoasiainvaliokunnan yksimieliseen mietintöön. Vaikka sitä kohtaan on nyt täällä vähän esitetty kritiikkiä sen yksipuolisuudesta, niin siitä huolimatta minusta se on hyvin arvokas mietintö, koska siinä hyvin selkeästi isosta laajasta alueesta tietoisesti poimittiin painopiste, joka katsottiin kaikkein tärkeimmäksi. Ulkoasiainvaliokunta arvioi, että Itämeren alueella ympäristön saastuminen on tämä painopiste.

Muuten tässä kamppailussa Itämeren pelastamiseksi ei voi olla ajattelematta amerikkalaista katastrofielokuvaa. Niissäkin aina hallitus ja hallinto seisovat tumput suorina ja työntävät päänsä pensaaseen silloin, kun olisi aika toimia. No, ehkä ihan Oscarin arvoinen ei tämä Itämeren pelastuselokuva ole, mutta kuitenkin paljon yhteisiä piirteitä. Näissä elokuvissa maapallo yleensä onnistutaan pelastamaan, ei hallituksen toimesta, vaan aktiivisten ja oma-aloitteisten sankareiden toiminnan ansiosta. Mutta pelkään, että tosielämässä Itämeren pelastaminen tuskin onnistuu pelkästään kansalaisaktivismin varassa.

Muun muassa ympäristöjärjestö Wwf on todennut tutkimuksissaan yhdessä Merentutkimuslaitoksen kanssa, että Suomi ja muut Itämeren rantavaltiot ovat epäonnistuneet Itämeren suojelussa. Wwf:n tekemässä kansainvälisessä vertailussa tutkittiin, kuinka hyvin Itämeren maat ovat vahvistaneet ja panneet toimeen kansainvälisiä sopimuksia Itämeren suojelemiseksi. Tässä yhdeksän Itämeren maan välisessä vertailussa Suomi jäi seitsemänneksi. Meitä surkeammin kansainvälisiä sopimuksia ovat ratifioineet vain Viro ja Venäjä. Tässä vertailussa Puola, Ruotsi, Viro ja Venäjä olivat Suomen ohella heikon arvosanan arvoisia. Erityisesti rehevöitymisen torjunnassa Suomi on EU-maiden hännänhuippuna, viimeisenä.

Kuten valiokunnan mietinnöstä käy ilmi ja monista muistakin tutkimuksista, niin tiukempia toimia tarvittaisiin nimenomaan maataloudessa. Valtaosa typpi- ja fosforipäästöistä on peräisin maataloudesta, ja voidaan todeta, ettei maatalouden ympäristötukijärjestelmä ole riittävä keino päästöjen rajoittamiseen. Näitä maatalouden tukia ja houkuttimia on käytetty vuodesta 95 lähtien, ja kaikki tutkimukset osoittavat ja omin silminkin olemme voineet havaita, että nämä toimenpiteet eivät ole riittäviä, (Puhemies: 3 minuuttia!) ja itse pelkään pahoin, että pelkkä tukipolitiikka ei riitä, vaan tarvitaan myös ehdottomia kieltoja ja sääntöjä.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! UaV on mietinnössään nostanut esiin lukuisten asiantuntijoiden viestit ja huolen Itämeren tilasta ja mahdollisuuksista tulevaisuudessa.

Itämeren alueen talouskasvusta aiheutuu uudenlaisia riskejä. Merikuljetukset Venäjän öljysatamista ovat lisääntyneet jatkuvasti, ja suunta on kasvava. Tämä lisää niin suuren öljyonnettomuuden riskiä kuin myös erilaisista meriliikenteen päästöistä aiheutuvia ympäristöongelmia.

Alueen kilpailukyky ja talouskasvu on suuri mahdollisuus, mutta se ei saa samanaikaisesti tarkoittaa sitä, että Itämeri kuormittuu entisestään. Meidän etumme, kaikkien etu, on edistää kansainvälistä yhteistyötä Itämeren piirissä. Mielessä tulee pitää myös muut alueet kuin Pietari, jonka tila suurena saastuttajana on noussut vahvasti julkiseen keskusteluun. Muut alueet ovat EU:n jäsenvaltioille kuuluvia, ja täten niiden päästöjen ja tukien tasoa sekä velvoitteiden noudattamista on huomattavasti helpompi määrittää ja valvoa unionin elinten kautta. Erityisesti katseet pitää kääntää Puolan tilanteeseen.

Kansainvälinen panostus ei tarkoita, ettei kotimaisia toimia tulisi edelleen tehokkaasti edistää ja kehittää. Erityisesti peräänkuulutan maatalouspolitiikan pitkäjänteistä suunnittelua ja tukien parempaa kohdennusta. Tulotuesta on päästävä aitoon ympäristötukeen. Nykyisellään tukijärjestelmän ohjaavuus ympäristön kuormituksen vähentämiseksi lähentelee valitettavasti nollaa.

Euroopan unionin uusien jäsenmaiden yhdyskuntien jätevesien käsittelyyn neuvotellut pitkät siirtymäajat tulisi arvioida uudelleen. Tätä tukee muun muassa Helcomin arvio, jonka mukaan Itämeren fosforikuormitus vähenee 40 prosentilla, kun kaikissa Itämeren rannikkovaltioissa saadaan yhdyskuntien jätevesien fosforin poisto Suomen, Ruotsin ja Tanskan tasolle. Itämeren nimeäminen Imon toimesta erityisalueeksi, jota koskevat muita merialueita tiukemmat käymäläjätevesien päästörajoitukset, oli positiivinen asia. Harmi vain, ettei Venäjä hakenut samaa statusta omille vesialueilleen.

Kilpailu niin satama- kuin varustamotoiminnan osalta on sen verran kovaa, että kansallisilla tai pelkästään Euroopan unionin sisäisillä mutta kansainvälistä normistoa tiukemmilla ympäristömääräyksillä voi olla merkittäviä vaikutuksia eri toimijoiden kilpailukykyyn. (Puhemies: 3 minuuttia!) Nyrkkisääntönä tuleekin olla, että määräykset kattavat kaikki Itämeren maat.

Aila Paloniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on käyty erinomaista keskustelua aiheesta ja tärkeät asiat on sanottu jo moneen kertaan.

Tätä mietintöä ulkoasiainvaliokunnassa oli ilo olla tekemässä. Me käsittelimme näitä asioita erittäin hyvässä yhteisymmärryksessä, ja ympäristöpainotus tässä mietinnössä on poikkeuksellisen tiukka. Tuo painopisteen valinta, että keskityimme hyvin pitkälle Itämeri- ja ympäristöasioihin, oli myös erittäin yksimielinen päätös. Kaikkea ei voi yhtä perusteellisesti yhdessä mietinnössä käsitellä.

Itämeren alueen ja pohjoisten alueiden piirissä, se on täällä todettu moneen kertaan, toimii jo valtava määrä järjestöjä ja rakenteita on olemassa eli niitä ei missään tapauksessa tarvita lisää. Mutta tahtoa, koordinaatiota, todellista vaikuttavaa yhteistyötä, aitoa sitoutumista todellakin tarvittaisiin vihdoinkin ja nyt.

Ministeri Kimmo Tiilikaisen puheenvuorosta tuli hyviä konkreettisia ehdotuksia ja ajatuksia, mitä ainakin ryhdytään tekemään. Kiitoksia niistä!

Ulkoasiainvaliokunta muistuttaa aivan oikein, että niitä yhteistyöverkostoja, joissa Venäjä on mukana, ei pidä ainakaan karsia vaan pikemminkin ehkä vahvistaa. Itämeri-neuvosto on tärkeä juuri siinä mielessä, että se sitoo Venäjän muihin toimijoihin Itämeren alueella.

Ulkoasiainvaliokunta oli myös siitä hyvin yksimielinen, että normeja täytyy tiukentaa ja sellaisen yhteistyön luomista, jolla käytännössä todellakin on merkitystä saastumisen vähentämiselle. Kun me puhumme Itämeren ympäristökuormituksen vähentämisestä, totta kai meidän pitää puhua Suomen toimien tiivistämisestä omalla alueella mutta kyllä meidän täytyy nähdä myös metsä puilta eli meidän täytyy yhtä painokkaasti kyllä puhua kaikista Itämeren rantavaltioista ja niiden sitomisesta tähän tavoitteeseen.

Täällä on lukemattomia kertoja nostettu Puolan maatalous, sen päästöjen vähentäminen, esille. Puola on todella avainasemassa Itämeren kuormituksen vähentämisessä. Asiantuntijakuulemisessa puhuttiin siitä, että päästöt uhkaavat jopa kaksinkertaistua, ellemme saa yhteistyötä ja sitoutumisen astetta nostettua. Myös Venäjän maatalouden tehostuminen sekä Pietarin alueen ravinne- ja jätevesipäästöt aiheuttavat kyllä todelliset ympäristöuhkat, ja ne laukeavat entistä voimallisemmin, ellemme me nyt kykene tähän aitoon sitoutumiseen yhdessä, ellemme me saa myös Venäjää mukaan todella työhön ympäristökuormituksen vähentämiseksi. On muistettava, että Pietari on Itämeren suurin yksittäinen saastuttaja, kuten ulkoasiainvaliokunta toteaa.

Pidän erittäin hyvänä, että ulkoasiainvaliokunta esitti mietinnössään myös vaatimuksen Itämeri-selonteon saamisesta. Nimittäin ellemme me pysty aika ajoin tarkkailemaan näitä toimia, niiden vaikuttavuutta ja tätä koordinaatiota, jonka hankaluutta tässä ministerin puheenvuorossakin tuotiin esille, (Puhemies: 3 minuuttia!) ellemme me näitä voi seurata, me emme pysty itse asiassa vaikuttamaan tähän tilanteeseen, vaan tätä kautta myös eduskunta pitää sitoa mukaan tähän työhön, niin että todella jotakin tapahtuu.

Christina  Gestrin  /r:

Värderade talman! Östersjöpolitiken och samarbetet kring Östersjön har under den senaste tiden fått mera uppmärksamhet än någonsin tidigare. Detta gäller både vårt land, där frågan är central bland annat i regeringsprogrammet och nu här i riksdagen och Europeiska unionen, där frågan om EU:s Östersjöpolitik och Östersjöstrategi är aktuell både i parlamentet och kommissionen.

Riksdagens deltagande i och möjligheter att befrämja skyddet av Östersjön sker bäst inom ramen för det existerande parlamentariska Östersjösamarbetet, dels genom Parlamentariska Östersjökonferensen Bspc, dels genom Nordiska rådet och dess verksamhet inom Nordens närområden och framförallt inom Östersjöregionen. Vi här i riksdagen bör i fortsättningen delta ännu mera aktivt i de här organen. Utöver det här är Helcoms roll oerhört viktig och min uppfattning är att alla Östersjöparlament borde ha observatörstatus på Helcoms konferenser. EU använder också Helcom som redskap i dag i sin Östersjöpolitik.

Ju bättre kunskap Östersjöparlamentarikerna har om de problem havet står inför, dess bättre rustade är vi att göra beslut för att förbättra Östersjöns tillstånd och minska miljöriskerna. Riksdagens utskott bör också bättre än hittills följa upp Nordiska rådets och Parlamentariska Östersjökonferensens arbete med Östersjöfrågor och hur regeringen svarar på de förslag och initiativ som väckts av dessa organisationer. Parlamentariker från hela Östersjöregionen inklusive Ryssland och dessutom Norge och Island sammankom i slutet av augusti till 16:nde Parlamentariska Östersjökonferensen för att gemensamt och med representanter för både Östersjörådet Cbss, EU-kommissionen och regeringarna i regionen behandla frågor i anslutning till samarbetsstrukturerna kring Östersjön.

Elokuussa koolla ollut parlamentaarinen Itämerikonferenssi hyväksyi julkilausuman, joka sisältää konkreettisia esityksiä Itämeri-neuvostolle, Cbss:lle, EU-komissiolle ja Itämeren valtioiden hallituksille. Tämänvuotisen parlamentaarisen Itämerikonferenssin pääteemoina olivat Itämeren alueen työmarkkinoita ja energiahuoltoa sekä itse Itämeren pahenevaa rehevöintiä koskevat kysymykset, ja loppuasiakirja keskittyi näihin samoihin asioihin. Erityisen keskeisenä asiana niin loppuasiakirjassa kuin itse konferenssissakin oli rehevöitymistä käsitelleen parlamentaarisen työryhmän raportti ja sen esitykset typpi- ja fosforipäästöjen ja valumien vähentämiseksi. Loppuraportti konkreettisine ehdotuksineen on toimitettu tai toimitetaan eduskunnan valiokunnille.

Itämerikonferenssin pysyvä komitea on nimennyt minut raportoijaksi tässä asiassa tehtävänä seurata miten mainittuun raporttiin sisältyvät ehdotukset implementoidaan ja mihin toimenpiteisiin eri maissa ryhdytään asian suhteen.

Toivon, että asia saa ansaitsemansa huomion meidän valiokunnissamme. Käyttämällä hyväksi ja tiivistämällä jo olemassa olevia yhteistyöverkostoja voimme parlamentaarikkoina parhaiten edistää Itämeriyhteistyötä ja vaikuttaa Itämeren ekologisen tilanteen parantamiseen.

Jag hoppas att vi här i riksdagen också i fortsättningen aktivt bidrar till det internationella parlamentariska samarbetet kring Östersjön både inom ramen för Nordiska rådet och i Parlamentariska Östersjökonferensen. Finlands regering bör dessutom göra sitt yttersta för att medverka till att Helcoms åtgärdsprogram godkänns på mötet i Polen i november. För att återställa Östersjöns ekologiska balans måste alla Östersjöländer förbinda sig att minska på utsläppen från alla belastande utsläppskällor.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ulkopoliittisen instituutin johtaja Tapani Vaahtoranta peräänkuulutti tänä aamuna Pohjoismaiden neuvoston Suomen valtuuskunnan kokouksessa Itämeren Al Gorea. Täällä on tänään heitetty ilmoille Itämeri-ministeri. Minun mielestäni meillä on semmoinen jo tuolla valmiiksi lehterillä. Siellä istuu herra, jonka hallitus on asettanut Itämeri-asiamieheksi, ja hänellä on valmiiksi loppuelämäinen titteli. Ministeri Ole Norrback on myöskin ollut Atlantin asiamiehenä sitä kautta, että oli pitkään Oslossa suurlähettiläänä. Siinä olisi sopiva ministeri tuohon tehtävään, elikkä hyvä ajatus: Itämeren Al Gore.

Itämeren saastumisesta toki puhutaan paljon, mutta varsinaisia villoja ei juurikaan asian ympärillä ole. Merten saastuminen on ihmisen aiheuttamaa, lähinnä maatalouden ja Itämereen jätteensä laskevien vastuuttomien valtioiden johdosta. Näimme tuolla kokouksessa tänä aamuna muun muassa ankaran avaruudesta otetun kokokuvan, siis koko Itämerestä ja Itämeren sinilevätilanteesta otetun kuvan.

Toisin kuin ed. Tiusanen, joka on näköjään poistunut, väitti, voin entisenä pitkäaikaisena Silja Linen risteilypäällikkönä vakuuttaa, että matkustajalaivat eivät edes laivalla työskennellessäni kuuden vuoden kokemuksella laskeneet silloinkaan mitään jätteitä mereen, saatikka tänä päivänä. Tuo minun työjaksoni oli 1980-luvulla. Sen sijaan vuonna 1966, kun lähdin ensimmäisen kerran rahtilaivaan merille, silloin heitettiin mereen kaikki, ihan kaikki. Jotain piristystä on 40 vuodessa tullut.

Merenkulku sen sijaan on toisella tavalla vaarallinen. Pienelle ja matalalle Itämerelle tulee tällä hetkellä Tanskan salmien kautta 80 000 laivaa vuodessa, ja sama määrä menee tietysti myös pois. Tuo määrä tarkoittaa siis 500 laivaa vuorokaudessa. Ennusteen mukaan laivojen määrä Itämerellä nousee vuoteen 2015 mennessä 120 000 laivaan vuodessa. Tuolloin vuorokaudessa liikkuisi 800 laivaa Itämerellä, hillitön määrä. Jo nyt joka ainoa päivä on läheltä piti -tilanteita tuolla merten valtatiellä. Kuinkas sitten, kun laivojen määrä radikaalisti kasvaa?

Tässä vaiheessa muuten, kun puhutaan pohjoisesta ulottuvuudesta, täytyy muistuttaa semmoisestakin asiasta, että meillä on kaksi termiä, joista käytetään samaa nimeä. Meillähän on myöskin Suomen sisäinen pohjoinen ulottuvuus elikkä Pohjois-Suomi-strategia, jolla on myöskin aikoinaan Paavo Lipposen sille antama nimi: pohjoinen ulottuvuus.

Arvoisa puhemies! Tämä on ihan eri asia, mutta liittyy myös tuohon aamun kokoukseen ja liittyy tähän asiaankin.

Arvoisa puhemies! Minullakaan ei ole mitään purjehtimista vastaan. Käyn mielelläni kesämökeillä ja purjehdinkin, kun joku mökin omistaja tai veneen omistaja minut kutsuu vieraakseen. Yllätyksekseni kuulimme tänään ja näimme aamulla kalvon johtaja Vaahtorannan esittämänä, jossa oli seuraava ote suomalaisten purjehtijoiden ikioman äänenkannattajan Navigaren (Puhemies: Aika!) pääkirjoituksesta tämän vuoden toukokuulta, 18.5. Tämä siis puhuu Itämerestä, eli vaikka tämä asia koetaan tärkeänä, olemassa on houkutus vapaamatkustamiseen. Tämä suora siteeraus Navigare-lehden pääkirjoituksesta on näin: "Suomessa on ryhdyttävä toimiin tilanteen muuttamiseksi, mutta veneilijöihin kohdistetut rajoitukset ovat epärealistisia." Siinäpä sanomaa meille kaikille.

Håkan Nordman /r:

Arvoisa puhemies, ärade talman! För Finland är det en central uppgift som medlem i EU att fästa unionens uppmärksamhet på frågor som berör Finlands närområden, både i fråga om utmaningar och möjligheter. Bara på det sättet kan Finland få ut mycket av sitt medlemskap. Därför tog vårt land 1997 initiativ till bildandet av den Nordliga dimensionen.

Det är viktigt att nord—syd-balansen i EU upprätthålls och i bra balans. Om uppmärksamheten ensidigt riktas söderut till Medelhavsområdet gynnas inte utvecklingen på vårt område på det sätt som är målet för europaintegrationen. Man måste se till att också den nordliga regionen är stark och har en bra utveckling i fråga on ekonomi, infrastruktur, miljövård och social- och hälsovård.

Pohjoiset maat ovat luontevasti sidoksissa toisiinsa Itämeren kautta. EU:ssa Itämeri on yhdistävä meri. Tämä on mitä suurimmassa määrin tosiasia sen jälkeen kun Puolasta, Virosta, Latviasta ja Liettuasta on tullut jäseniä. Laajentuminen merkitsee myös, että tulee helpommaksi ylläpitää EU:n sisäinen tasapaino ja saavuttaa laajamittainen pohjoinen yhteistyö. Tässä Venäjä on katsottava tärkeäksi osapuoleksi, etenkin ajatellen maan integroitumista yhteistyöhän Länsi-Euroopan kanssa.

Pohjoisessa ulottuvuudessa on annettava Venäjälle ja erityisesti sen luoteisosalle, jolla on erittäin suuret raaka-ainevarastot, tärkeä rooli. Suomen on aktiivisesti tuettava Venäjän etenemistä ja integroitumista vapaakaupassa. Maan yhteiskuntarakenteiden jatkuva uudistaminen on tärkeää ajatellen maan taloudellista kehitystä ja elintasoa. Edistysaskeleet hyödyttävät maatamme mitä suurimmassa määrin.

Niin kuin täällä on monesti todettu, ympäristön tila Itämerellä on erittäin vakava. Siksi on asetettava tavoitteeksi sopiminen tiukemmista säännöistä päästöille ja laajennettavasta yhteistyöstä. On ryhdyttävä toimenpiteisiin, vaativiin ja ikäviinkin, jotka vähentävät saastumista. Pohjoismaiden neuvoston puheenjohtajamaana Suomen tulee toimia sen puolesta, että Baltian maat sekä Puola ja Saksa sitoutuvat työhön terveemmän Itämeren ja elinvoimaisemman Itämerialueen puolesta.

Därför, ärade talman, bör Finland aktivt stöda Sverige som EU:s ordförandeland 2009. Enligt uppgift kommer Sverige att eftersträva en mera sammanhållen strategi när det gäller miljö-, fiske- och handelsfrågor. Stor uppmärksamhet kommer att ägnas Ryssland och andra länder som inte är medlemmar i EU.

Vi skall se Östersjön som nyckeln till ett ekonomiskt och demografiskt centrum i vårt närområde som vi, Finland, de nordiska länderna och EU bör backa upp. Vårt land bör samtidigt fortsätta att driva samprojekt inom den nordliga dimensionen, eftersom det öppnar stora ekonomiska möjligheter och är viktigt med tanke på den fysiska miljön och människornas hälsa i vårt närområde.

Arvoisa puhemies! Itämeren selonteko on tervetullut, Itämeren strategia on laadittava.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Johannes Koskinen.

Sanna Perkiö /kok:

Arvoisa puhemies! Ulkoasiainvaliokunta on laatinut ansiokkaan mietinnön EU:n pohjoisesta ulottuvuudesta ja Itämerestä. Selvä johtopäätös mietinnöstä on, että Venäjän kanssa tarvitaan paljon enemmän käytännön yhteistyötä. Itämerestä on tullut Venäjän energiaviennin keskeisin valtaväylä. Talouden kasvu alueella on johtanut ennakoimattomaan ympäristön saastumiseen. Keskitynkin puheessani Venäjän ja Suomen ympäristö- ja energiayhteistyön syventämiseen.

EU:n pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus on tärkeä, mutta ei ainoa ympäristöalan yhteistyömuoto Suomen ja Venäjän välillä. Tulokset eri yhteistyömuodoista ovat olleet vaihtelevia. Tämä kertookin siitä, että yhteistyömuotoja olisi syytä kehittää. Viime vuosina Venäjän osallistuminen Itämeren suojelukomission Helcomin kuormitus- ja tila-arvioita valmistelevien alaryhmien toimintaan on ollut vähäistä. Venäjä on myös ainoa Itämeren valtio, jonka aluevesiä ei ole määritelty Kansainvälisen merenkulkujärjestön Imon erityisen herkäksi merialueeksi. Venäjä on kyllä allekirjoittanut tärkeän valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointia koskevan yleissopimuksen, mutta Venäjän tulisi vielä ratifioida tämä Espoon sopimus, sillä se on erittäin hyvä työkalu laajojen ympäristövaikutusten hallintaan ja auttaisi siten myös Itämerta.

Onkin aiheellista kysyä, mikä motivoisi Venäjää osallistumaan täysipainoisesti Itämeren alueen ympäristöyhteistyöhön. Mitä ilmeisimmin Venäjän huomio on keskittynyt talouteen, eikä ympäristönsuojelu ole seurannut mukana talouden kasvaessa. Venäjän ympäristönsuojelun prioriteetit ovat muualla. Minkään maan tavoite ei kuitenkaan liene tieten tahtoen saastuttaa? Tulevaisuudessa EU:n pohjoinen ulottuvuus luo lisää yhteistyötä energiatehokkuuden ja liikenteen aloille. Näissä uusissa kumppanuuksissa tulisi huomioida ympäristövaikutukset ja niitten vähentämisen rahoitus.

Venäjä on yksi suurimmista energiavarojen haltijoista maailmassa. Pohjoisen ulottuvuuden toimintaan on kuulunut myös energiayhteistyö. Sitä on kuitenkin pääasiassa hoidettu EU:n Venäjä-dialogin kautta. Venäjä ei ole EU:n ainoa energiayhteistyökumppani eikä EU Venäjän ainoa asiakas. Kuitenkin Suomen kannalta sijaintimme energiamahdin naapurina on meille suuri mahdollisuus. Suomen etujen mukaista on tehdä enemmän energiayhteistyötä Venäjän kanssa. (Puhemies: 3 minuuttia kulunut!) Tulisiko Suomen terävöittää omia tavoitteitaan Venäjän suuntaan energiapolitiikassa? Suomen lähtökohtana tulee olla myönteinen suhtautuminen energiayhteistyöhön Venäjän kanssa. Tahtotilamme ympäristöasioissa onkin jo oikeassa kurssissa.

Maarit Feldt-Ranta /sd:

Arvoisa puhemies! Värderade talman! On syytä olla tyytyväinen keskustelun aihevalintaan. Eduskunnassa ei ole tähän asti kiinnitetty tarpeeksi huomiota Itämeren tilanteeseen.

Ulkoasiainvaliokunnan mietintö sisältää hyvän katsauksen pohjoisen ulottuvuuden ja ennen kaikkea Itämeri-yhteistyön, varsinkin EU:n Itämeri-strategian nykytilaan ja kehittämistarpeisiin. Mietinnössä painotetaan Itämeren viime aikoina voimakkaasti muuttunutta asemaa ja tilaa. On hyvä, että mietinnössä kiinnitetään huomiota myös Suomen osuuteen erityisesti Itämeren rehevöitymisessä ja Suomen maatalouden typpi- ja fosforipäästöjen ja valumien merkitykseen. Liian usein on etsitty syyllisiä Itämeren ylirehevöitymiseen lähinnä Pietarista ja Puolan maataloudesta. Nämä muodostavat kyllä, kuten mietinnössäkin todetaan, suurimmat yksittäiset kuormittajat.

Mutta Suomen lähivesistöjä ajatellen on Suomen maatalous ratkaisevassa asemassa, ja lisäksi meidän on sekä oman että EU-lainsäädännön kautta helpompi vaikuttaa tähän ongelmaan kuin esimerkiksi Pietarin ja sen lähialueen jätevesien puhdistukseen. Viime viikkojen toinen keskustelu, joka koski maataloustukiratkaisuja, on osoittanut, etteivät maamme hallituksen suhteet pohjoismaisella tasolla ole kaikilta osin kunnossa. Sekä maatalouden että siihen liittyvän Itämeri-ulottuvuuden kannalta on syytä peräänkuuluttaa nykyistä tiiviimpää yhteistoimintaa ja nykyistä parempaa koordinaatiota Pohjoismaiden kesken. Siihen on selkeästi tarvetta.

Arvoisa puhemies! Eräässä suhteessa UaV:n hyvä mietintö on puutteellinen. Parlamentaarinen yhteistyö Itämeren alueella on nimittäin jätetty lähes täysin vaille huomiota. Suomella ja Suomen eduskunnalla on ollut keskeinen merkitys tämän alueen parlamenttien välisen yhteistyön käynnistämisessä, kehittämisessä ja eteenpäinviemisessä. Säännöllisesti kokoontuva ja parlamentaarista yhteistyötä kokoava parlamentaarinen Itämerikonferenssi sai vuonna 1991 alkunsa tässä salissa, tässä eduskunnassa ja silloisen puhemiehen Kalevi Sorsan aloitteesta.

Ensimmäisestä Itämerikonferenssista kehittyi sittemmin koko alueen sekä kansallisten että alueellisten parlamenttijärjestöjen yhteistyöjärjestö Bspc. Parlamenttien yhteistyöjärjestö tarjoaa myös eduskunnalle ja eduskunnan Itämeri-politiikalle parhaan foorumin. Esimerkiksi ympäristöasioiden ja merenkulun turvallisuuden osalta ovat parlamentaariset Itämerikonferenssit olleet varsin aloitteellisia. Yhteistyöjärjestöjen toiminnassa ovat mukana niin EU-jäsenmaiden kuin Islannin, Norjan ja Venäjänkin parlamentit sekä lisäksi Euroopan parlamentti. Tämä luo hyvät edellytykset tälle järjestölle toimia myös pohjoisen ulottuvuuden politiikassa eräänlaisena pohjoisen ulottuvuuden parlamentaarisena foorumina. Euroopan parlamentti, joka myös on tarjoutunut tähän rooliin, edustaa vain yhtä pohjoisen ulottuvuuden neljästä partnerista, mutta Bspc:ssä ovat mukana kaikki.

Itämeren kannalta tärkeän kansainvälisen yhteistoiminnan esille nostamisen lisäksi haluan yhtyä täällä esitettyihin vaatimuksiin selkeän kansallisen toimintaohjelman laatimisesta ja Itämeri-asian nostamisesta korkealle hallituksen painopisteissä.

Lopuksi, arvoisa puhemies, toivon, että hallitus valaistuneena täällä vallitsevasta yhteisten pyrkimysten hengestä paitsi puhuu myös toimii. Toiminnan voisi hallitus aloittaa perumalla päätöksensä leikata ympäristöjärjestöjen tukea ja antaa (Puhemies: Aika!) sillä tavalla signaalin, että myös koko kansalaisyhteiskunnan tekemää ympäristötyötä arvostetaan ja pidetään tärkeänä.

Arvoisa puhemies! Jos Itämeri osaisi puhua, sekin yhtyisi tähän vaatimukseen.

Janina Andersson /vihr:

Arvoisa puhemies, ärade talman! Oli erittäin mukava kuulla tässä ministeri Tiilikaisen suusta hänen äskeisestä tapaamisestaan varsinaissuomalaisten, satakuntalaisten ja pirkanmaalaisten maanviljelijöiden kanssa. Uskon ja toivon, että tämä on erittäin hyvä projekti.

Ed. Pulliainen, kun hän puhui ministeri Kanervalle, niin juuri tätä hän tarkoitti, että tehdään nyt Varsinais-Suomesta ja Saaristomerestä semmoinen malliesimerkki, jota kelpaa näyttää muille ja koko Itämeren alueelle. Jos me nyt hoidamme nämä maatalouspäästöt Saaristomereen niin, että voidaan todistaa, miten tehokkaasti asian voi hoitaa, kun sen tekee oikein tahdon kanssa, niin silloin me voimme käyttää sitä mallina myös muille.

Tiedän itse, kun joskus 90-luvun alussa tutkin Puolan maatalouspäästöjä, että siellä oli jo silloin tahtoa tätä asiaa pohtia ja hoitaa. Ei sielläkään haluta olla vaikeita, täytyy aina vain löytää hyvät, sopivat keinot toimia. Jos me löydämme uusia tehokkaita keinoja, niitä varmaan voi markkinoida sinnekin päin.

Ärade talman! Det är helt klart att om vi bor i Nyland i Helsingforstrakten så är det S:t Petersburgs utsläpp som berör oss starkast för det är här som de påverkar mest. När vi bor i Egentliga Finland så är det Skärgårdshavet och då är det våra egna utsläpp, vårt eget jordbruk som är den största orsaken till utsläppen. Därför är de här två sakerna lika viktiga. Det är helt klart att vi vill sköta om både nylänningarnas och åbolänningarnas vatten, det här gör att det finns flera saker att göra på en gång, man kan inte säga vilkendera.

Sitten tähän Helcomin kokoukseen, jossa kohta ympäristöministerit laittavat nimensä paperiin. Se, mikä on erittäin tärkeää ei vain Suomessa vaan kaikkialla, on, että yhteisiin tavoitteisiin sitoutuvat erittäin voimakkaasti myös liikenneministerit, maatalousministerit ja pääministerit. On hieman sääli, että nyt ei ollut läsnä maatalousministeri eikä liikenneministeri täällä, mutta täytyy sanoa, että ministeri Tiilikainen teki nyt vaikutuksen. Uskon todella, että asioita hoidetaan niin hyvin kuin vain voidaan. (Ed. Ahde: Jos ne ovat Tiilikaisesta kiinni, niin alkaa tapahtua!) — Kyllä, mutta täytyy toivoa, että tämä näkyy myös siellä liikennepuolella.

Sehän on selvää, että liikenne myös vaikuttaa Itämeren typpipäästöihin. Jos me suosimme rautateitä, jos me vähennämme bensan ja dieselin polttamista moottoreissa, se vaikuttaa Itämereen niin kuin ilmastonmuutokseenkin, ja tämän pitäisi näkyä. Jos me puhumme täällä ja olemme innostuneita, sen pitää myös näkyä liikenneministeriössä, sen pitää näkyä maatalousministeriössä, sen pitää näkyä kaikessa. Minä toivon, että tämä viesti menee läpi kaikkiin maihin.

Ainakin vuonna 1991 ruotsalaisen tutkimuksen mukaan suurin taloudellinen hyöty siitä, että me pelastamme Itämeren, oli meillä ja ruotsalaisilla, elikkä meillä ja ruotsalaisilla intressi on suurin. Jos katsoo, kenellä on niitä kesämökkejä eniten, kalastusta eniten, purjehtijoita, siis kenellä on se suurin hyöty tästä merestä, niin se suurin hyöty on todellakin ruotsalaisilla ja meillä. Sen takia me olemme tässä moottoreita ja se on meistä kiinni.

Pekka Haavisto /vihr:

Arvoisa puhemies! Myöskin omasta puolestani haluaisin kiittää ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Salolaista hyvin johdetusta työstä ulkoasiainvaliokunnassa ja hyvin voimakkaasta sitoutumisesta nimenomaan ympäristökysymyksiin tässä Itämeri ja pohjoinen ulottuvuus -asiayhteydessä. Mielestäni hän on tehnyt hyvin arvokasta työtä ja syntynyt mietintö kattaa hyvin laajasti ne kysymykset, jotka mielestäni ovat nyt ajankohtaisia.

Ensin haluaisin puuttua, puhemies, kysymykseen pohjoisen ulottuvuuden ja Itämeri-strategian yhteydestä, josta täällä käytiin vilkasta keskustelua.

Itse ajattelen niin, että kävellään kahdella jalalla. Toinen jalka on pohjoinen ulottuvuus ja toinen jalka on Itämeri-strategia, eikä tarvita sitä vastakkainasettelua, joka täällä joissakin puheenvuoroissa oli. Itämeri-strategian hyvä puoli on, että ensinnäkin Ruotsin puheenjohtajuuskaudella syksyllä 2009 voidaan saada edistystä aikaan nyt komissiossa ja muualla tapahtuvan valmistelun pohjalta ja voidaan myöskin miettiä sellaisia sitovia toimenpiteitä, joita EU-maat voivat keskenään tehdä ikään kuin jopa Venäjästä riippumatta, ja sitten sellaisia kysymyksiä, joihin voidaan Venäjä sitouttaa mukaan. Esimerkiksi nämä maatalouspäästöjen, fosforin, typen, päästövähennykset EU-maissa ovat asioita, joissa voidaan ihan EU:n sitovillakin päätöksillä edetä.

Toinen kysymys, johon haluaisin puuttua, on Helcomin tilanne, josta tuossa aikaisemmin oli jo keskustelua. On tavallaan aika vanhanaikaista, että ympäristösopimuksissa toimitaan suositusten pohjalta. Se on vanhanaikainen malli, jos vertaa siihen vaikka ilmastosopimusta, jossa on aivan määrääviä sitoumuksia, joita valtioiden on täytettävä, ja tähän pitäisi Helcomissa pyrkiä. Jos se vaatii jonkinlaista Helcomin perussopimuksen uudistamista tai järjestön nykyaikaistamista, niin sen pitäisi olla Suomen tavoitteena, ja selvitysmiestä ehkä kaivattaisiin nimenomaan tämän Helcomin rakenteen uudistamiseksi.

Venäjän sitoumuksesta on täällä puhuttu. Mielestäni on sääli, että Venäjän ympäristöhallinto on ollut huonossa tilassa pitkään. Se on ollut luonnonvarahallinnon alla, ja olisi hyvin tärkeää, että se sieltä voisi vahvistua. Se näkyy tietysti sellaisissa käytännön asioissa kuin vaikka tässä maakaasuputken ympäristövaikutusten arvioinnissa ja muussa, siinä, että Venäjältä ei kuulla vahvoja ympäristöpuheenvuoroja tässä yhteydessä.

Mielestäni, arvoisa puhemies, kun käydään läpi tätä ympäristövaikutusten arviointia, myöskin se vaihtoehto, että ympäristövaikutukset ovat niin dramaattisesti huonoja, että putkea ei voida rakentaa, täytyisi ottaa huomioon, että kysymys ei ole vain siitä, pannaanko metri tuonne päin vai metri tänne päin, vaan käytäisiin läpi myöskin se, voiko Itämeri kestää tätä rakentamista. Pitääkö esimerkiksi pohjaan tehdä sellaisia muutoksia, jotka olisivat ekologisesti tuhoisia?

Puhemies! Aivan viimeisenä asiana kysymys ympäristönsuojelun omavastuusta. Kun puhumme Pietarista ja Puolasta ja Baltiasta ja kaikista näistä päästöistä, niin on myös totta, että meillä on oma vastuumme, ja esimerkiksi viimeinen Helcomin hot spot -alue on tuo Lounais-Suomen saaristo ja alue, jossa nimenomaan maatalouden päästöt kuormittavat paljon Itämerta. Siellä kosteikkoja rakentamalla ja yhtenäisiä suojavyöhykkeitä rakentamalla voitaisiin päästä eteenpäin. Mielestäni on tärkeätä, että Suomi tekee omia toimia ja myöskin osana EU:n maatalouspolitiikkaa teemme toimia, joilla nämä asiat saadaan toteutetuiksi.

Elisabeth Nauclér /r:

Ärade herr talman! Att utrikesutskottet valt att se Östersjön som det största hotet eller utmaningen i Finlands utrikespolitik vid behandlingen av berättelserna för Nordiska rådet, Europarådet och Osse:s parlamentariska församling är enligt min bedömning en riktig prioritering.

Vi har i utskottet gjort ett digert arbete och kan vara stolta över vår produkt men det räcker inte långt. Det finns många före oss som gjort mycket, ibland kanske för mycket. Ambitionerna är stora, alla vill vi hjälpa till och rädda patienten. Som ordföranden konstaterade har inom ramen för det nordiska arbetet många initiativ tagits och resulterat i ett engagemang som annars inte skulle ha funnits.

Jag har från åländskt håll varit med om att på de nordiska statsministrarnas årliga möte försöka övertyga statsministrarna om att som föregångare i miljöfrågor ta ett inititativ till ett gemensamt agerande i internationella organ. Initiativet ledde inte till något resultat. Ministerrådet vart helt negativt till idén, men processen gav insikt om hur många organ som handhar Östersjöns miljö och hur det alltid finns ett sätt att undvika problemet genom att skylla på någon annan.

Organ som Cbss behövdes för att få länder runt Östersjön som tidigare stått utanför med i samarbetet. Det är ett exempel på organ som kan behöva ses över. Finland fick upp den nordliga dimensionen på EU:s agenda och vi bör på allt sätt uppmana Sverige att under sitt orförandeskap driva frågan vidare. EU har styrkan att mana på andra aktörer. Det viktigaste är att vi nu prioriterar, organiserar och koordinerar de resurser som står till buds.

Vi har på Åland ett miljöhandlingsprogram på närmare 40 sidor behandlat i lagtinget. Där finns konkreta mål om att de totala utsläppen av kväveoxider från fartyg som anlöper Åland skall minskas med 40 procent till 2010 jämfört med 2001. Utsläppen från väg- och småbåtstrafiken skall minska med 20 procent. Vi har egen lagstiftningsbehörighet och kan lagstifta om det själva.

Men vad hjälper det att vi sitter och lagstiftar i Mariehamn? Sverige har infört miljödifferentierade farleds- och hamnavgifter, men vad hjälper det att de sitter och lagstiftar i Stockholm. Det krävs gemensamma åtgärder, det är ändå samma vatten och samma luft vi släpper ut i. Över- och särreglering minskar på kort sikt konkurrensförmågan och därför är det viktigt att vi alla verkar för gemensamma konkreta åtgärder.

Östersjön är vår viktigaste resurs och nu talar jag inte bara ur åländsk synpunkt utan för många av de inblandade parterna. Vi kommer att se större och större tryck på Östersjön. Av miljöhänseende planerar man undvika att transportera gods till lands och flyttar det till havs. Sjöfarten är en framtidsnäring med alla de faror detta innebär. Det måste alltså ställas stora krav på transporternas säkerhet, men det måste göras på ett mer strukturerat och prioriterat sätt än hittills.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Me kaikki tiedämme Itämeren olevan yksi maailman saastuneimmista meristä. Itämeren ongelmista suurin on rehevöityminen. Myös ympäristömyrkkyjen pitoisuudet ovat huolestuttavan korkealla ja öljyonnettomuuksien riski kasvaa. Kuormitus on monien tekijöiden summa, ja sitä aiheuttavat muun muassa luonnon taustakuormitus ja maatalous, joiden rajanveto ei ole aina helppoa, jätevedet, teollisuus sekä liikenne.

Itämeren tilan parantamiseksi on jo tehty toimenpiteitä, mutta kuormitus on tulevaisuudessa vaarassa jopa lisääntyä, kun esimerkiksi Puolassa maataloustuotanto kasvaa. Tarvitaankin tehokkaampaa ja toimivampaa kansainvälistä yhteistyötä Itämeren suojelemiseksi. Tässä niin Itämeren alueiden valtioilla, EU:lla kuin kansainvälisillä rahoituslaitoksilla on oma roolinsa. Itämeren suojelua on kehitetty jo EU:n sisällä, Helcomissa, EU:n Venäjä-yhteistyön kautta, pohjoisen ulottuvuuden puitteissa sekä Suomen lähialueyhteistyön avulla.

Venäjälle Itämeri ei ole ympäristönsuojelun kannalta ensiarvoinen kohde. Suomi on onneksi Venäjän kanssa yhteistyössä onnistunut kehittämään ympäristöyhteistyötä parempaan suuntaan. Suomen EU-puheenjohtajuuskausi oli hyvä sysäys ja pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus merkittävää.

On laskettu, että Pietarin kaupungin jätevesien kuormitus muodostaa noin kolmanneksen koko Suomenlahden fosfori- ja noin kymmenesosan typpikuormituksesta. Edelleen noin puolen miljoonan asukkaan jätevedet joutuvat Itämereen puhdistamattomina. Pietarin jätevesien sisältämästä fosforista jopa 80 prosenttia on rehevöittävässä muodossa. Seuraavaksi vaarana on, että yhdyskuntajätevesien puhdistamisen vaikutukset tehdään tyhjiksi Venäjän lisääntyvillä maatalouden päästöillä.

Esimerkiksi Suomen fosforikuormasta suurin osa muuttuu rehevöittävältä vaikutukseltaan vähäisempään muotoon. Toki Suomessakin tehtävää riittää. Suomen osuus Itämeren kokonaiskuormituksesta on noin 14 prosenttia. Rannikkovetemme rehevöitymisessä oma merkityksensä on juuri kotimaisella ravinnekuormituksella. Voimme vaikuttaa rannikkovesien tilaan vähentämällä edelleen ravinnepäästöjä.

Maataloudessamme on viimeisten vuosikymmenien aikana panostettu vesistökuormituksen vähentämiseen. Haasteita kuitenkin löytyy esimerkiksi pienillä valuma-alueilla ja jokivesistöissä. Itämerestä nyt voimakkaasti puhuttaessa ei saa kuitenkaan unohtaa sisävesien hyvän tilan säilyttämisen merkitystä ja esimerkiksi ympäristötuen käyttöä Itä-Suomessa täsmätoimiin kuten kosteikkojen perustamiseen, tai jos rahaa löytyy, myös tilakohtaisten kartoitusten ja suositusten tekemiseen lohkokohtaisesti.

Yksi keskeisimpiä työkaluja maatalouden päästöjen vähentämisessä vuodesta 95 lähtien on ollut maatalouden ympäristötuki. Sen vaikutukset näkyvät ravinteiden käytön vähenemisenä peltoviljelyssä. Esimerkiksi typpitaso on laskenut kymmenessä vuodessa 46 prosenttia ja fosforilannoitteiden käyttö yli 59 prosenttia. Uudella ohjelmakaudella ympäristötuen ehtoja on tiukennettu huomattavasti, mikä tehostaa ravinteiden huuhtoutumisen ehkäisyä entisestään. Eräiden arvioiden mukaan voidaan saavuttaa jopa 20 prosentin vähennyksiä kuormituksissa edelleen.

Arvoisa puhemies! Välineet torjua Itämeren ongelmia ovat jo olemassa. Koska saastuminen ei ole tapahtunut hetkessä, eivät muutokset parempaan suuntaan voi myöskään tapahtua käden käänteessä. Uusia keinoja, ei vain Suomessa, voisi löytyä muun muassa uusista tavoista hyödyntää lannankäyttöä, esimerkiksi biokaasulaitokset, uudet teknologiat sekä energiakasvien viljely orgaanisia lannoitteita käyttämällä.

Ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana ennen kuin joudun poistumaan.

Ensinnäkin tämä pohjoinen ulottuvuus ja EU:n Itämeri-strategia. Ed. Haavisto itse asiassa tiivisti sen aika hyvin, että nämä eivät ole toisilleen kilpailevia. Itämeri-strategialla voidaan EU:n sisäistä yhteistyötä tiivistää ja koordinoida, ja sitten pohjoinen ulottuvuus on se yhteistyöväline suhteessa Venäjään.

Muutama kommentti: Ed. Nauclér otti esille aivan uuden asian puhuessaan typpioksidipäästöjen vähentämisestä. Vaikka fosforista on paljon puhuttu Itämeren kohdalla, niin myös typpi on rehevöittävä ravinne ja noin neljännes Itämeren typpikuormasta sataa taivaalta sadeveden mukana, ja sen takia ei ole ensinkään yhdentekevää, mitä esimerkiksi teollisuuden tai maatalouden tai liikenteen typpipäästöille tapahtuu, miten niitä pystytään vähentämään. Se on hyvä lisä tähän keskusteluun.

Ed. Komi otti esiin nämä maatalouden jo tehdyt toimenpiteet, ja ehkä tuosta muuten ansiokkaasta ulkoasiainvaliokunnan mietinnöstä jäi kaipaamaan sitä, että siinä olisi edes muutamalla rivillä kerrottu siitä, mitä maataloudessa todella on jo tapahtunut ympäristöohjelmien myötä, eli juuri nämä lannoitemäärien alennukset. Myöskään tuo ympäristötuki ei ole vastikkeetonta, vaan lannoitemäärien alennuksen lisäksi siinä sitoudutaan suojakaistoihin, viljelysuunnitteluun, kaikkeen tämmöiseen perustavaa laatua olevaan työhön ympäristökuormituksen ehkäisemiseksi, ja nyt alkanut uusi toimenpidekausi sisältää entistä enemmän näitä konkreettisia, sitovia toimenpiteitä.

Ed. Hemming aikaisemmassa puheenvuorossaan kyseli luomun perään. Ensinnäkin täytyy antaa tunnustus Pohjoismaiden neuvoston ympäristövaliokunnan työlle näitten konkreettisten suositusten laatimiseksi. Luomu on yksi erityisympäristötuen toimenpide, ja se on kaikille viljelijöille avoin. Toivottavasti erityisesti herkillä alueilla viljelijät tarttuvat myös luomun tarjoamiin mahdollisuuksiin, koska käytännössä lähes puolet peltoalasta on silloin monivuotisten viherkasvien viljelyssä ja jo se pelkästään ehkäisee maatalouden ravinnekuormitusta.

Ulla Karvo /kok:

Arvoisa puhemies! Kansainvälinen yhteistyö on tärkeää. Päätöksenteko niin kansallisella kuin kansainväliselläkin tasolla on ihmisten välisen kommunikaation tulosta. Jokaiselle valtiolle on tärkeää saada omat näkemyksensä kansainvälisesti huomioiduiksi. Useimmiten suuret valtiot jyräävät pienet valtiot. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että saman kaltaisen taustan omaavat pienet valtiot tekisivät yhteistyötä keskenään. Näin on mahdollista saada joukkovoimaa yhteisten asioiden taakse. Pohjoismainen yhteistyö on perinteikäs esimerkki tästä, mutta aina ei edes naapureilta tule tukea ja ymmärrystä itselle tärkeille asioille.

Itämeri-yhteistyöllä on myös jo hyvät perinteet. Parlamentaarinen Itämerikonferenssi on vakiinnuttanut paikkansa. Itämeren hyvinvointi on yksi tärkeimmistä Itämeren ympärysvaltioiden yhteisistä asioista. Puhutaan yhteisen poliittisen tahdon tarpeesta, jotta parannusta saataisiin aikaan Itämeren tilassa. Uskoakseni ilman mitään pakotteita ei tuloksia ole tulossa tarpeeksi nopeasti. Aiheuttaja maksaa -periaatteella yhdessä kunnollisen kontrollin avulla voitaisiin saada aikaan yhtenevää politiikkaa samaan tapaan kuin ilmastopuolella päästökaupan muodossa. Rahalla on yleensä suuri vaikutus.

Päivän teemassa on Itämeri-yhteistyö kytketty pohjoiseen ulottuvuuteen. Myös yleisessä keskustelussa tämä kytkentä on tehty, mutta täytyy toivoa, että pohjoinen ulottuvuus ei kiteydy pelkästään Itämeri-alueelle. Pohjoinen ulottuvuus on syntynyt laajempana käsitteenä, ja sellaisena sen on myös säilyttävä. Pohjoinen ulottuvuus on nähtävä kattopolitiikkana, jonka tärkeän osan muodostaa Itämeren alueen politiikka. Pohjoisen ulottuvuuden uudistuminen on ollut tärkeä askel kyseisen politiikan vakiinnuttamiseen. EU:n ja Venäjän yhteistyöllä on suuri merkitys sen kehittämisessä. Erittäin tärkeätä on ylläpitää pohjoisen ulottuvuuden laajempaa konseptia. Tärkeää on edelleen keskittyä esimerkiksi Luoteis-Venäjän olosuhteisiin. Kyseisen alueen merkitys kasvaa jatkuvasti muun muassa luonnonvarojen hyödyntämisen kautta. Pohjoisen ulottuvuuden ympäristökumppanuus, liikenne- ja logistiikkakumppanuus ja erityisesti energiatehokkuusyhteistyö ovat hankkeita, joilla on merkitystä Luoteis-Venäjälle ja sitä kautta muun muassa Pohjois-Suomelle.

Arvoisa puhemies! Niin Itämeri-yhteistyön kuin pohjoisen ulottuvuudenkin jatkon kannalta merkittävintä on yhteisen sitoutuneisuuden aste. Jotta tuloksia saataisiin aikaan, edellyttävät toimenpiteet rahoitusta. Tarpeellisen ja riittävän rahoituksen takaamiseen tarvitaan yhteistä poliittista tahtoa, ja ettei rahoitus menisi hukkaan, on syytä kriittisesti tarkastella eri organisaatioita ja niiden toimivuutta. Nyt pyöritetään mahdotonta määrää erilaisia työryhmiä ja komiteoita. Päällekkäisyyksiä on vältettävä ja ne on karsittava. Lisäksi eri kokoonpanojen kokoa on mahdollista harkita uudelleen, jotta käytettävissä olevalla rahalla saataisiin paras mahdollinen tulos yhteiseksi hyväksi.

Paavo Arhinmäki  /vas:

Arvoisa puhemies! Itämeri on todella ainutlaatuinen osa maailman meriä, sillä se on maailman laajin murtovesialue. Itämeri on alhaisen suolapitoisuutensa takia paljon haavoittuvaisempi kuin monet muut meriekosysteemit, koska monet sen lajit elävät sopeutumiskykynsä äärirajoilla. Olemme tällä vauhdilla häviämässä taistelua Itämeren kohtalosta. Itämeren pelastamiseksi tarvitaan nyt todellisia ympäristötekoja, poliittista tahtoa ja rahaa pelkkien juhlapuheiden sijaan.

Itämeren pitkään jatkunut hajakuormitus, maatalouden päästöt, kaupunkien jätevesipäästöt, erilaiset myrkkypäästöt, lisääntynyt laivaliikenne, tehokas kalastus sekä muu luonnonvarojen suuri hyödyntäminen ovat kaikki omalta osaltaan ajaneet Itämeren meriekosysteemiä ja kalakantoja todella huolestuttavan huonoon tilaan. Nyt tarvitaan pikaisesti konkreettisia toimenpiteitä, joilla palautetaan Itämeri eloon. Tällä hetkellä jo 25 prosenttia Itämeren pohjasta on rehevöitymisen johdosta kokonaan kuollut. Itämerta tuhoavat rehevöityminen ja liika kalastus on saatava kuriin. Nämä ulkoasiainvaliokunnan mietinnössään esittämät toimenpide-ehdotukset ovat hyvä alku, ja ne on pikaisesti saatava todellisiksi toimenpiteiksi ja hallituksen agendalle.

Itämeren eri alueilla on myös omat erityisongelmansa. Saariston, rannikoiden ja avomeren ongelmat ovat kaikkialla erilaiset, ja jokaisen alueen ongelmat onkin ratkaistava niiden omat erityispiirteet huomioon ottaen. Suomenlahtea rasittavat erityisesti Suomen hajakuormitus ja Pietarin viiden miljoonan ihmisen jätevedet. Nämä päästöt on saatava kuriin, ennen kuin Suomenlahden tila voi parantua. Pietarin alueen jätevesiongelman ratkaiseminen ei kuitenkaan yksin riitä, sillä Venäjän osuus on koko Itämeren alueen päästöistä varsin pieni, tai ei pieni, mutta ei erityisen suuri. Itämeri pelastuu vain tiiviillä EU-yhteistyöllä ja Itämeren maiden välisellä omalla yhteistyöllä, mutta jokaisen maan, myös Suomen, on ennen kaikkea huolehdittava, että sen omat päästöt saadaan kuriin.

Suomen rannikoilla ja saaristossa maa- ja metsätalouden hajakuormitus on edelleen todella iso ongelma. Lisäksi kalankasvatus aiheuttaa paikallisesti merkittävää rehevöitymistä. Maa- ja metsätalouden hajakuormituksen vähentämiseksi tarvitaan paljon nykyistä tiukempia säännöksiä. Voitaisiin jopa harkita kalankasvatuksen kieltämistä ja maatalouden ympäristötukia pitää tiukentaa niin, että ne aidosti vähentävät päästöjä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi totean, että myös yksittäisellä kuluttajalla on suuri vastuu Itämeren tilasta. On tärkeätä, että kuluttajat tietävät, miten eri tuotteet kuormittavat Itämerta ja ympäristöä yleensä. Jos näitä tietoja on helposti saatavilla ja selkokielellä, voi kuluttaja tehdä vähemmän ympäristöä rasittavia valintoja. Kuitenkaan vain kuluttajien niskoille ei pidä laittaa Itämeren tilaa, vaan ennen muuta isoin rooli on Itämeren ympäristövaltioilla.

Toinen varapuhemies:

Meillä on vielä 15 puheenvuoropyyntöä. Muistutan, että ei ole pakko puhua täyttä 3:a minuuttia. Bonuksena alle 2 minuutin puheenvuorot voi pitää paikaltaan.

Tuulikki Ukkola  /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä on pidetty niin sydäntä särkeviä puheita, että jos kyynelet ja puheet voisivat puhdistaa saastuneen Itämeren, niin se olisi jo kristallinkirkas. En puhu Itämeren saastumisesta, koska todellakin siitä on puhuttu, vaan puhun Itämeren turvallisuudesta ja kysyn samalla heti: Onko Itämeri enää rauhan meri?

Itämeren sotilaallinen merkitys on kasvussa. Se on joutunut valtapolitiikan pelinappulaksi, kuten Pohjoisnapa. Panokset ovat koventuneet, kun arktisen merialueen energiavaroista on ryhdytty kamppailemaan. Tee siinä sitten pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa, jota Suomi EU:n puheenjohtajakaudella terästi.

Euroopan unioni on, arvoisa puhemies, entistä riippuvaisempi Venäjän energiatoimituksista. Venäjä pyrkii vahvistamaan markkinaosuuksiaan suunnittelemalla uusia toimitusreittejä länteen. Itämeren kaasuputkihanke etenee vauhdilla. Lisäksi on suunnitteilla kaasuputki Mustanmeren kautta Bulgarian rannikolle ja sieltä Keski-Eurooppaan. Viron hallitus ei ole antanut venäläis-saksalaiselle kaasuputkiyhtiölle lupaa tutkia putken reittiä omalla talousvyöhykkeellään. Suomi harkitsee asiaa. Kyseessä ei ole pelkkä ympäristöasia, niin kuin on sanottu, ministerit ovat sanoneet, vaan suuresti periaatteellinen ratkaisu. Aiommeko siis luovuttaa putkelle ja Venäjälle palan isänmaata ihan noin vaan?

Vielä hätkähdyttävämpi Itämeren turvallisuuden kannalta on tieto, että Venäjä suunnittelee tutka- ja lennonjohtokeskuksen rakentamista keskelle Suomenlahtea Suursaareen 40 kilometrin päähän Kotkasta. Todennäköisesti hankkeen taustalla on nimenomaan Itämerelle suunnitellun kaasuputken turvaaminen sekä Venäjän halu näyttää sotilaallista voimaansa alueella. Itämerestä on tulossa kaiken muun saastumisen lisäksi vakoilun ja vastavakoilun pelikenttä.

Arvoisa puhemies! Vuosi sitten Helsingissä pidettyä pohjoisen ulottuvuuden huippukokousta voidaan pitää historiallisena. Pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa pohdittiin näet silloin ensimmäistä kertaa huipputasolla. Kokoukseen osallistuivat kaikki hankkeeseen sitoutuneet osapuolet elikkä Euroopan unioni, Venäjä, Norja ja Islanti. Pohjoisen ulottuvuuden tavoitteena on lisätä tietenkin Euroopan unionin ja Venäjän, etenkin Luoteis-Venäjän, keskinäistä yhteistyötä. Hankkeita on vireillä minun tietojeni mukaan yli 2 miljardin euron arvosta. Se on paljon rahaa. Venäjä kantaa tietenkin päävastuun niiden rahoituksesta. Hankkeet liittyvät veden ja ilman puhdistamiseen sekä kiinteän ja ydinjätteen ongelmiin.

Lokakuun alussa Pietarissa avattu fosforinpoistolaitos on tuorein esimerkki suomalaisten verorahojen käytöstä Venäjän ympäristöongelmiin. Neuvostoliiton sortumisen jälkeen Suomi on sijoittanut ympäristörahaa Pietariin 30 miljoonaa euroa ja muualle Venäjälle 10 miljoonaa euroa. Voi kysyä, kannattaako suomalaisten verorahoja enää panna Venäjälle, koska maa on rikastunut öljyllä niin paljon, että sikäläiset öljy-yhtiöt ostavat jälleenmyyntiverkostoa ja yhtiöitä lännestä.

Sitten puuttuisin yhteen toiseen asiaan, joka on ehkä hankala. Toivottavasti Venäjästä sukeutuu jatkossa aito demokratia ja oikeusvaltio. Ja jos näin hyvin käy, niin Venäjän naapuruus avaa ilman muuta Suomelle (Puhemies: Aika, nyt on mennyt jo 4 minuuttia!) huikeat näkymät talouden ja kulttuurin alueella, onhan kysymyksessä sentään luonnonvaroiltaan maailman rikkain ja väestömäärältään viidenneksi suurin valtio.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Päivän aiheemme, Itämeri ja Pohjoinen ulottuvuus ja ulkoasiainvaliokunnan mietintö, on monipuolinen ja tärkeä keskustelunaihe. Aiheeseen liittyy maantieteellisiä ja taloudellisia sekä ympäristöön ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä.

Täällä on käyty kattavasti läpi Itämereen ja ympäristönsuojeluun liittyviä näkökohtia. Ne ovat tärkeä osa kokonaisuutta. Itse nostan esille päivän aiheen, pohjoisen näkökulman. Tarkastelen asiaa ensisijaisesti taloudelliselta kantilta.

Me napapiirin tuntumassa asuvat näemme, aivan kuten ed. Manninen vastauspuheenvuorossaan totesi, tärkeänä osana Barentsin yhteistyön. Muutama vuosi sitten Barentsinmeren suurten energiaprojektien käynnistäminen ja Murmanskin alueen teollisuus- ja muut infrainvestoinnit olivat vahvasti esillä. Jo 1990-luvun alkupuolella lähialueyhteistyössä pohjoisessa oli vilkkaasti mukana noin 100 länsiyritystä. Nyt määrä on tippunut noin 10 yritykseen ja keskustelukin asiasta on laantunut. Maamme tuorein Venäjä-yhteistyön strategia on lähialueyhteistyöstrategia vuodelta 2004. Tuossa ohjelmassa lähialueyhteistyö on määritelty osaksi Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Tämä ohjelma ei enää mielestäni vastaa tämän päivän taloudellisen yhteistyön eikä muunkaan yhteistyön tarpeita. Barentsin yhteistyöhön liittyen pohjoisen liitoilla, Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun liitoilla, on omat ohjelmansa. Lapin kauppakamari on laatinut Barentsin yhteistyön kehittämiseen seitsemän kohdan ansiokkaan ohjelman.

Arvoisa puhemies! Pohjoiseen ulottuvuuteen on tällä kaudella saatava Itämeren pelastamisen lisäksi konkretiaksi myös Barentsin yhteistyö. Meillä on otettava aktiivinen ote tässäkin yhteistyössä. Talouden ohella viemme samalla ympäristöasiaa eteenpäin.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät kollegat! Kun valtioneuvosto vuoden 2007 talousarvioesityksessä asetti tavoitteeksi Itämeren ravinnekuormituksen vähentämisen erityisesti Suomen rannikolla, vuoden 2008 vastaavassa tätä ei enää edellytetä. Meidän sosialidemokraattien mielestä ravinnekuormitusta on pienennettävä sitomalla maatalouden ympäristötuet tiukempiin ympäristövelvoitteisiin ja valvontaa on tehostettava nykyisestään. Sisävedet ja Itämeri muodostavat yhtenäisen kokonaisuuden, joten omat ravinnepäästömme kuormittavat rantoja, kun päästöt kulkeutuvat jokia pitkin mereen.

Itämeri, niin paljon puhuttu täällä tänään, on niin huonossa kunnossa ja ongelmat ovat päässeet niin suuriksi, että kaikilla suojelutoimenpiteillä on kiire. Mahdollisesti tehtävistä laajamittaisista toimenpiteistä huolimatta Itämeren tila tulee paranemaan erittäin hitaasti. Ilmastonmuutoksen tuomat vaikutukset Itämeren herkkään ekosysteemiin voivat olla arvaamattoman rajuja ja ehkä jopa huonosti ennakoitavissa. Itämeren suojelun tiimoilta on kehitettävä kansainvälistä yhteistyötä. Siinä EU näyttelee keskeistä roolia, koska sillä on käytössään mahdollisuus säätää jäsenmaitaan sitovia säädöksiä. Viimeisimmän laajentumisen myötä Itämeri on kuitenkin käytännössä EU:n sisämeri.

Itämeren maista ainoastaan Venäjä ei ole EU:n jäsen. Venäjä onkin keskeistä saada mukaan päätöksentekoon näiltä osin. Yhteistoimintatahoja on monia, ja useissa näissä Venäjä on jo mukana. Tässä yhteydessä en malta olla ihmettelemättä nykyisen hallituksen toimia leikata tärkeiden yhteistyötahojen elikkä ympäristöjärjestöjemme tukia.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee Ruotsiin ja sen tuomiin Itämeripainotuksiin EU:n puheenjohtajakaudellaan 2009: Minkälaisen roolin Suomi ottaa silloin ja muutenkin Itämeren suojelussa? Mielestäni Itämeren kysymykset on otettava vahvemmin esiin Suomen EU-politiikkaa tehtäessä. Itämeren rooli lähinnä Suomen ja Venäjän ulkomaankaupassa on merkittävä. Pääosa Suomen ulkomaankaupasta kulkee Itämeren kautta, ja Venäjän viennistä Itämeren kautta kulkee noin 40 prosenttia.

Itämeren alueen maat muodostavat yhden EU:n dynaamisimmista alueista; taloudelliselle superkasvulle otollinen yhdistelmä korkeasti kehittyneitä, innovaatiovaltaisia maita ja nopeasti kasvavia siirtymätalouksia. Nyt olisi vihdoin aika nostaa ympäristönäkökohdat taloudellisten seikkojen tasolle.

Ympäristötukien parempi ohjaavuus ja velvoittavuus eivät ole uhka maataloudelle. Tästä uhkakuvien maalailusta on päästävä eroon.

Meriturvallisuuteen pitää kiinnittää huomiota liikennemäärien kasvaessa rajusti. Öljyntorjuntaan on panostettava konkreettisesti paljon nykyistä enemmän. Nykyiset resurssit eivät ole riittäviä liikenteen nykyiselläkään volyymilla. Kyse on nyt tahdon lisäksi yhteistyöstä, konkretiasta ja ennen kaikkea myös rahasta.

Hanna-Leena Hemming /kok:

Arvoisa puhemies! Viime hallituskaudella saimme valitettavan vähän aikaan Itämeren suhteen. Ylipäätään oikeastaan voiko löytää minkäänlaisia toimenpiteitä, joita vietiin läpi Itämeren suojelemiseksi. Jopa maatalouden suojavyöhykkeet jäivät toteutumatta siinä laajuudessa kuin mitä niitä rahallisesti koetettiin saada eteenpäin.

Kuitenkin tätä Itämerikeskustelua hallitsee kaksi erityistä piirrettä. Ensimmäinen on Venäjä ja toinen on Puola. Venäjää syytetään likavesistä, Puolaa maatalouspäästöistä. Kuitenkin tärkeintä olisi se, että katsomme myös, mitä Suomi itse voi tehdä. Tähän ei kuitenkaan tunnu olevan minkäänlaista intressiä. Taloudellinen huoli maataloudesta ajaa Itämeren ohi näköjään mennen tullen. Kuitenkin tätä kansainvälistä yhteistyötä on tehty jo pitkään Itämeren hyväksi ja se näyttää olevan se ainoa keino, jolla myöskin Suomi, valitettavasti, saadaan pakotettua niihin toimenpiteisiin, joilla Itämerta saadaan puhtaammaksi milloinkaan enää.

Itämeren parlamentaarikkokonferenssin rehevöitymistyöryhmä päätti työnsä elokuussa 2007, ja tähän työn päättymiseen liittyi 25 kohdan toimenpideohjelma, jonka aloitteita ja toimia jokaisen tämän työryhmän jäsenmaan hallituksen pitäisi lähteä noudattamaan ja tekemään, jotta Itämerellä olisi parempi tulevaisuus. Näihin toimiin liittyy erittäin konkreettisia avauksia kuten maatalouden hyvien käytäntöjen, Best Agricultural Practiceria sisältävien, edistäminen, ravinnetehokkaan luomuviljelyn alueella edistyminen ja muun muassa esimerkiksi kaikkien fosforia sisältävien puhdistusaineiden myynnin ja käytön kieltäminen. Samoin tärkeä asia on se, että käsittelemätön jätevesi ei pääse valumaan ympäristöön edes runsaiden sateiden yhteydessä. 25 selkeää ehdotusta. Miten hallitus näitä on lähtenyt toteuttamaan? Toistaiseksi ei ole näkynyt avauksia.

Koska kyseessä on kansainvälinen kysymys ja koska tuntuu, että muuten emme löydä paukkuja tämän asian ratkaisemiseen, toivon, että ulkoministeri ottaa tämän Itämeren tulevaisuuden kannettavakseen. Tulen tukemaan kaikkea sitä työtä, mitä nimenomaan ulkoministerijohtoisesti tehdään tämän asian kuntoon saattamiseksi. Jos nimittäin mennään siihen, että ainoastaan se kansainvälinen naapurin kyttääminen on keino, jolla Suomeen saadaan painetta, niin toivon, että sitten sitä painetta (Puhemies: Aika!) Suomen ulkoministeri vie Ruotsiin ja vastaavasti katsomme, mitä sitten Ruotsista ja muista EU-maista tulee Suomea kohtaan.

Henna Virkkunen /kok:

Arvoisa puhemies! Silloin kun Suomen liittymistä Euroopan unionin jäseneksi kampanjoitiin, yksi keskeisin teema oli juuri tämä, että EU-yhteistyön kautta pystymme paremmin vaikuttamaan kansainvälisiin ympäristöhaasteisiin. Tässä Itämeren kanssa meillä on kyllä yksi tällainen juuri käsissämme, ja siinä mielessä konkreettinen, että tähän hyvin laajasti EU-politiikan kautta voidaan vaikuttaa, koska rantavaltiot pääosin ovat Euroopan unionin jäseniä ja EU pystyy asettamaan tällaisia säädöksiä, jotka sitovat näitä valtioita. Sen takia tärkeintä on mielestäni, että nyt Suomi pyrkii vaikuttamaan tuohon Itämeri-strategiaan, jota komissio valmistelee, ja niin, että myös tämä sen ympäristöosio taloudellisen osion lisäksi on riittävän vahva ja siinä on todellisia toimenpiteitä ja sitoumuksia. Se ei kuitenkaan poista sitä tarvetta, että meillä on edelleen tarve tähän kolmikantayhteistyöhön Viron ja Venäjän kanssa. Erityisesti Venäjä on huomion kohteena juuri sen vuoksi, että Pietari on yksittäisistä päästölähteistä kaikkein suurin.

Erityinen huoli on luonnollisesti tämä, että kun Suomenkin tukemana sinne on viime vuosina rakennettu näitä yhdyskuntajätteen käsittelyjärjestelmiä, niin nyt kasvava ongelma ovat nämä jättimäiset kanalat ja sikalat, joiden osalta minkäänlaista kunnollista ympäristövaikutusten arviointia ei ole tehty eikä suunnitelmaa, kuinka nuo jätteet käsitellään. Ylipäätään tuo lantaongelma on jatkuvasti nyt kasvava, ja uhkana onkin, että tuo aiempi fosforikuorma, joka nyt ollaan saamassa haltuun, tulee nyt korvautumaan taas uudella fosforikuormalla, eikä tilanne näin ollen kohene.

Kuitenkin Suomella on myös oma vastuunsa tässä siinä mielessä, että vaikka nämä Itämeren suurimmat kuormittajat ovat muualla, pitää Suomen kuitenkin näyttää itse esimerkkiä ja olla valmis soveltamaan maatalouden ympäristötukia tehokkaammalla tavalla. Vaikka nämä Suomen päästöt koko Itämeren päästöistä ovat fosforin osalta vain 10—12 prosenttia, niin on huomattava, että omien rannikkovesiemme osalta maatalouden kuormitus on kuitenkin ehkä noin 60 prosenttia, ja siinä mielessä on tärkeää, että nyt näitä hankkeita viedään sekä tutkimuksen, ympäristötukien vaikuttavuuden että näiden toimien kustannustehokkuuden osalta määrätietoisesti eteenpäin.

Sen lisäksi, että on näitä hitaasti kuormittavia, jatkuvasti kuormittavia päästölähteitä, etenkin maatalous, joka Puolassa tulee kasvamaan ja olemaan kasvava ongelma lähivuosina, niin ihmettelen kyllä, eikö pystytä nopeammin estämään tätä jätevesien suoraa laskemista tuonne Suomenlahteen. Ja näillä EU:n valtioilla on erittäin pitkät siirtymäajat, nyt kuitenkin tuonne 2010-luvulle tämän osalta, ja laivat hyvin paljon päästävät suoraan vielä käymäläjätteensä tuohon Suomenlahteen. Tämä on mielestäni sellainen asia kyllä, mihin pitäisi pystyä tarttumaan nyt välittömästi ja saada edes tämä asia kuntoon.

Matti Ahde /sd:

Herra puhemies! Tiedämme erittäin hyvin, että Itämeren allas ja Suomenlahti ovat maailman saastunein merialue. Tällä hetkellä Euroopan suurin kuollut autiomaa sijaitsee Itämeren pohjassa. Itämeren suojelun kannalta öljyntorjunnan tehostaminen on entistä tärkeämpää. Se on täällä moneen kertaan todettu. Itämeri ei kestäisi yhtään suuren luokan öljyonnettomuutta. Riski on kuitenkin kasvanut edelleen, sillä öljykuljetukset Suomenlahdella ovat viisinkertaistuneet viimeisen 10 vuoden aikana. Viimeisten vuosien aikana öljysäiliöalusten vierailut Suomenlahdella ovat edelleen kasvaneet ja myös alusten koko on merkittävästi kasvanut.

Sosialidemokraattien tavoitteena on lopettaa öljykuljetukset lähes kokonaan. Tämä on mahdollista, mikäli aidosti sitoudumme öljyttömän Suomen rakentamiseen. Meidän tavoitteen asettamisessahan öljyttömän Suomen toteuttaminen olisi mahdollista vuoteen 2030 mennessä. Öljytön Suomi ei siis ole vain ilmastonmuutoksen hillintään tähtäävä hanke. Öljytön Suomi vähentäisi osaltaan öljykuljetusten määrää Itämerellä ja Suomenlahdella.

Keskeisin Itämeren kuormittaja on, niin kuin täällä on todettu, tällä hetkellä maatalous. Maatalouden kautta hajakuormituksena Itämereen päätyy yli puolet kaikesta mertamme rehevöittävästä typestä ja fosforista. Maatalouden kuormitukseen on pyritty vaikuttamaan ympäristötukiohjelmien avulla. Ohjelmien keskeisin tavoite on maatalouden vesistökuormituksen vähentäminen. Kun ympäristötuki aloitettiin vuonna 1995, tarkoitus oli, että vajaalla 3 miljardilla eurolla saadaan 10 vuodessa maatalouden ravinnepäästöt vähenemään 30 prosentilla. Tämän suuruinen päästövähennys toisi jo konkreettisen parannuksen järvi-, joki- ja merialueiden veden laatuun. Se antaisi myös toivoa niille veneilijöille ja mökkiläisille, jotka nyt kamppailevat kesäisin sinilevän kanssa.

Yli 10 vuotta ja 3 miljardia euroa ovat nyt kuluneet, mutta päästöt ovat vähentyneet vain 10 prosenttia. Se ei riitä saamaan aikaan merkittävää muutosta vesien laadussa. Sen, että vesien keskimääräinen tila ei ole yli 10 vuodessa kohentunut, osoittavat perusteelliset veden kartoitukset kautta maan. Myös tutkimusalusten, Muikun ja Arandan, tutkimustulokset ovat todella hälyttäviä. Ympäristötuella ei ole saavutettu suunnitellulla tavalla tavoitteita vesistön kuormituksen vähentämiseksi. Vesistöjen kuormituksen vähentäminen edellyttäisi ympäristötuen kohdentamista alueille, missä haitat ovat suurimmat ja edellytykset suojavyöhykkeille ja kosteikoille ovat olemassa. Ympäristötuki ei tarjoa nykyisellään riittävästi mahdollisuuksia niille viljelijöille, joilla on halu suojella vesiluontoa. EU:n maatalouspolitiikan ympäristöulottuvuutta onkin vahvistettava. (Puhemies: Aika!)

Herra puhemies! Pysymme kolmen minuutin ajassa, ja toivon Itämerelle mitä parhainta menestystä.

Eero Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Muinaiset roomalaiset kutsuivat Välimerta nimikkeellä Mare Nostrum, meidän meremme. Samalla lailla monet suomalaiset kokevat Itämeren kokonaisuudessaan. Tietysti täytyy muistaa, että siinä on kahdeksan EU-valtiota mukana tämän Itämeren ympärillä ja sen lisäksi Venäjä. Kun ajatellaan, minkälainen sitten on Itämeren ja Välimeren suhde, niin luulisi, että tämä meidän Itämeremme korostuisi vielä paljon enemmän kuin tänään olemme täällä puhuneet, että olisi korostunut jo aikanaan.

Itämeri on maailman toiseksi suurin murtovesiallas, mutta sen suolapitoisuus on keskimäärin vain viidesosa valtamerien suolasta, ja Itämerihän on matala. Sen keskisyvyys on vain 55 metriä ja suurin syvyys on vain 459 metriä, kun esimerkiksi Välimeren keskisyvyys on 1 430 metriä. Siis huomattavia dimensioeroja, ja kuitenkin esimerkiksi se väestöpohja, josta valumia tulee Itämereen, on 85 miljoonaa. Huomattava väestö joka puolella.

Näistä syistä johtuen, arvoisa puhemies, lainaan muutamaa kirjallista dokumenttia. Ensimmäinen tulee vissypullon kyljestä, kivennäisvesipullon kyljestä, jonka viikonloppuna ostin ja sattumoisin luin, mitä siinä lapussa lukee ja repäisin sen irti. Suomen kansalle kerrotaan siinä pullossa: "Itämeri on maailman saastunein meri. Itämeri on monisairauksinen potilas, jonka hyvinvointia uhkaavat rehevöityminen, ympäristömyrkyt, öljyonnettomuudet ja ilmastonmuutos. Sen tervehdyttämiseen tarvitaan paljon erilaisia toimintakeinoja." Jos näin oikein jo kerrotaan Suomen kansalle, niin meidän on tosiaan saatava toimenpideohjelma ja konkretia liikkeelle tässä asiassa. Puhe yksinkertaisesti ei riitä, tässä tarvitaan selvästi tekoja. Niin kuin keskustelussa aikaisemmin totesimme, tehohoidossa olevalle potilaalle ei riitä, että toivotaan, että kyllä tämä varmaan tästä paranee ja tulette terveeksi. Siinä vaaditaan joskus hyvin voimakkaita, äkäisiä ja nopeita toimenpiteitä. Tässä on aivan samasta kysymys.

Toinen lainaus tulee lääketieteellisestä aikakauskirjasta Duodecim, sen numerosta 12 tänä vuonna. Siellä on tieteellinen katsaus, jonka otsikko on "Sairauskertomus: Itämeri". En pysty sitä tässä läheskään siteeraamaan kokonaan, mutta siinä kerrotaan kaikki nämä samat asiat. Tarkastellaan erityisesti rehevöitymiseen liittyviä ongelmia, ja kaikki loppuu, arvoisa puhemies, siihen, että sanotaan, että toimenpiteissä ei ole syytä lainkaan viivytellä, sillä Itämeri reagoi näihin parantaviin toimenpiteisiin, minkä me kaikki tiedämme, erittäin hitaasti, se voi viedä vuosikymmeniä aikaa. Tämä on ehkä se koko tämän signaloidun ydin, että kun ulkoasiainvaliokunta nyt varmasti saa tämän selonteon, niin se toimenpideluettelo olkoon niin konkreettinen ja selkeä, että me voimme jo ensi keväänä katsoa, miten tämä asia tosiaan tarttuu meihin kaikkiin.

Keskustelun nopeatahtinen osuus päättyy.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Seppo Kääriäinen.

Mirja Vehkaperä /kesk:

Arvoisa puhemies! Euroopan unionin ulkopolitiikassa pohjoisella ulottuvuudella on vasta lyhyt historia. Tässä muodossa pohjoisten alueiden yhteinen politiikka on saanut lihaa luidensa ympärille vasta 2000-luvulla. Muutamassa vuodessa pohjoinen ulottuvuus on laajentunut pitämään sisällään muutakin kuin EU:n ja Luoteis-Venäjän yhteistyötä. Muun muassa Suomen EU:n puheenjohtajuuskaudella pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa uudistettiin ja laajennettiin, ja se on hyvä.

Pohjoisessa Suomessa tämä pohjoinen ulottuvuus nähdään Pohjoismaiden ja Venäjän pohjoisten alueiden politiikkana. Meille asia kiteytyy Barentsin alueen toiminnaksi. Juuri parhaillaan Pohjois-Pohjanmaan liitto valmistautuu ottamaan vastaan Barentsin alueneuvoston puheenjohtajuuden kaudelle 2007—2009. Järjestelyt ovat meidän osaltamme hyvässä vauhdissa, mutta haluan muistuttaa ministeri Kanervaa ja hänen esikuntaansa tästä hankkeesta, vaikka ministeri ei nyt ole aitiossaan, että ulkoministerin sitoutuminen puheenjohtajuuskauden osittaiseen rahoitukseen on edelleen auki ja sitä peräämme, että rahaa myöskin sieltä tulee.

Kansainvälisen pohjoisen yhteistyön avainasia on liikenne ja logistiikka. Vaikka meillä on suurta halua ja tahtoa, ideoita ja ajatuksia roppakaupalla, ei yhteistyö pelaa ilman toimivia liikenneyhteyksiä. Bisnestä, kauppaa, elinkeinoelämää ei saada vetämään, mikäli emme satsaa teihin, ratoihin, satamiin ja lentokenttiin. Liikenneyhteistyön rakentamisessa voidaan ottaa oppia ympäristöpuolen saavutuksista. Pietarin jätevedenpuhdistamohankkeen kaltaista yhteistyötä tulee saada luotua liikenneinfrastruktuurin kehittämisessäkin. Meillä on paljon osaamista muun muassa sosiaali- ja terveysalalla. Kontaktien ja yhteistyökumppaneiden saamiseksi pitää osapuolten olla liikkeellä. Koulutusyhteistyön laajentamista olisi myös mielenkiintoista tutkia.

Arvoisa puhemies! Jotta pohjoinen ulottuvuus konkretisoituu tavoitteista käytäntöön, tarvitaan vahvaa panostusta toisaalta Itämeri-strategiaan ja toisaalta pohjoisten alueiden politiikkaan. Vaikka koko pohjoisen ulottuvuuden yksi tärkein prioriteetti on juuri Itämeri, ei muuta pohjoista aluetta saa unohtaa.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Arvoisa puhemies! Jokainen ymmärtää, että Itämeren tervehdyttäminen on elintärkeä asia ja siinä tarvitaan todellisia toimia. Itämeren huono tila huolettaa tietysti ihan tuota pohjoista Suomea myöten, yltäähän Perämeren kautta se saasteuhka sinne ihan meille saakka, oman mökin rannalle saakka suorastaan. Eli kyllä me ymmärrämme tämän Itämeren tervehdyttämisen välttämättömän tarpeen.

On kuitenkin syytä nostaa esille se huolenaihe, ettei tässä vaan käy niin, että pohjoinen ulottuvuus hukkuu tähän Itämereen. Tässä on nyt sen sorttista painotusta olemassa, että pohjoinen ulottuvuus saattaa jäädä jotenkin katveeseen ja toissijaiseksi ja nyt ryhdytään luomaan tätä Itämeri-strategiaa ja pannaan sille painoa. Se on vahinko siksi, että tämä pohjoinen ulottuvuus, sehän on ensinnäkin Suomen baby, Suomen silloisen pääministeri Lipposen avaus. 1996—1997 siitä saatiin EU-päätökset aikaan. Se on siis olemassa oleva näitten vuosien jälkeen, väline, jolla pystytään tätä yhteistyötä käytännössä Venäjän kanssa hoitamaan ja on myöskin saatu aikaiseksi jo jotakin. Nyt ei pidä unohtaa sitä, mikä on olemassa olevaa, todellista vaikuttamista ollut ja minkä tulee myös vahvistua.

Kaiken lisäksihän kävi niin, että Suomen puheenjohtajakaudella 2006 saatiin nyt kunnolliset sopimukset tästä pohjoisen ulottuvuuden politiikan hoitamisesta Venäjän kanssa. Venäjä oli siihen saakka ollut aika lailla kriittinenkin tämän EU:n pohjoisen ulottuvuuden osalta. Olivat kokeneet itsensä vain niin kuin kohteiksi, nyt ovat kumppaneita tämän 2006 sopimuksen jälkeen, ja näin mahdollisuudet EU:n pohjoisen ulottuvuuden politiikan kehittämiseen ovat parantuneet. Pitää nähdä tämä mahdollisuus. Siellä taustalla on isot rahoitusvälineet, joita pystytään käyttämään, kun vaan ollaan aktiivisia.

Eritoten tähdellistä on saada aikaiseksi liikenne- ja logistiikkakumppanuus tämän pohjoisen ulottuvuuden politiikan puitteissa, sillä siellä on paljon tekemistä. Pohjoisessa tunnistetaan nämä tietarpeet, ratatarpeet. Meillä on tietenkin Murmanskin suunta Lapin osalta erittäin tärkeässä asemassa. Siltä osin nostaisin esille myös Suomen hallituksen toimenpiteitten tarpeiden kohteeksi nämä lentoyhteydet. Suomesta on vain kaksi suoraa lentoyhteyttä Venäjälle, joka on meidän naapuri ja valtava talousalue, Pietariin ja Moskovaan. Kuitenkin Venäjällä on tämmöisiä nousevia talousalueita jo nyt kymmenkunta, hyvin voimakkaita alueita, miljoonien ihmisien alueita, ja yhteydet puuttuvat. Puuttuu myös lentoyhteys Murmanskiinkin. 80-luvulla sellainen vielä oli, mutta nyt ei enää ole. Tämä on mennyt taaksepäin tältä osin, ja nyt on mahdollisuuksia, kun saadaan tätä pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa käytännöksi. Siellä takana on nämä isot välineet, pitää vaan olla aktiivisuutta meidän puoleltamme.

Timo  Kaunisto  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ajankohtainen, arvokas ja vähän kipeäkin keskustelunaihe. On pakko kyllä todeta maataloudenharjoittajana tähän käytyyn keskusteluun, johon ajattelin vain yhteen kohtaan puuttua tai yhteen aihealueeseen puuttua, vaikka niitä toki olisi muitakin. Täytyy siteerata Tuntemattoman sotilaan Hietasta: "En mää täsä syylissi kaippa yhtikäs. Konekivääri ja Lahtist mää kaipasi."

Tässä maanviljelijä tuntee, että on kovin helppo maali, jota on kovin helppo syyllistää. Toki ymmärrän enkä halua lainkaan vähätellä enkä kiistää niitä ravinnepäästöasioita ja ravinnelähteenä olemisen asioita, joita maatalouden harjoittamiseen kohdistetaan. Mutta en myöskään hyväksy enkä ymmärrä niitä väitteitä, joita kohdistetaan muun muassa maatalouden ympäristötukeen, ja väitetään sen olevan täysin nollan arvoista, niin kuin täällä on todettu, jolla ei ole mitään vastikkeellisuutta siihen itse tuotantoon.

Täytyy edelleenkin muistuttaa, että tämän 12 vuoden aikana, joina näitä ympäristötukiohjelmia on erittäin voimakkaasti vedetty, on harjoitettu hyvin tavoitteellista ja hyvin toimivaa ympäristön hyväksi tapahtuvaa toimintaa. Siellä maatilojen typpitaseet ovat pudonneet jopa puoleen, maatalouden typenkäyttö väkilannoitteissa on pudonnut 25 prosenttia, karjanlannassakin 15 prosenttia, fosforiravinteiden käyttö, joka on varsin keskeinen tässä Itämeri-asiassa, on pudonnut jopa yli 50 prosenttia. Jos ei tällä ole mitään merkitystä, niin onko sitten haukuttu täysin väärää puuta tässä asiassa, jos ei näin voimakkailla lannoitemäärien käytön vähentämisillä ole mitään merkitystä? Muistutan myöskin siitä, että tämä on vapaaehtoista toimintaa, että jos noudatettaisiin EU:n nitraattidirektiiviä, niin nykyisen keskimäärin reilun 8 kilon asemesta hehtaarilla fosforia voisi käyttää jopa 85 kiloa. Eli tässä mielessä toimimme täysin eri asemassa kuin esimerkiksi meidän virkaveljemme tuolla Keski-Euroopassa.

Mutta olen samaa mieltä siitä, että edelleen tehostamista tarvitaan. Toimia on aloitettu voimistaa erittäin runsaasti etenkin siellä herkimmällä alueella, nimenomaan täällä Lounais-Suomen alueella, ja uskon, että näistä löytyy todella toimiva kombinaatio ja kokonaisuus, jolla edelleen tätä maatalouden kuormitusta voidaan vähentää.

Täällä ed. Pulliainen ja ed. Andersson totesivat erittäin hyvin, että tässä on tällainen selkeä kohdentamisen paikka, jossa nähdään, miten näillä vieläkin tarkennetuilla ja tehostetuilla toimilla saadaan tuloksia aikaan. Uskon todellakin, että niitä tulee ja niitä käytäntöjä on edelleenkin monistettavissa.

Ei syyllistetä. Annetaan arvoa niille toimille, mitä maataloudessa on tehty. Annetaan myöskin aikaa. Maalla on pitkä muisti. Toimet, joita tehdään, eivät tapahdu eivätkä vaikuta hetkessä. Itämerikin on saastunut vuosisatojen ajan. Sen sisäinen kuorma on vahva, ja vasta nyt se on siirtynyt sellaiselle tasolle, että tämän pitkän pitkän kuormituksen jälkeen sen palauttaminen takaisin siihen hyvään tilaan on mahdollista mutta kovan työn takana.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Itämeri etsii uutta omistajaa. Yhdellä jos toisellakin lienee mielessään vielä lapsuuden kesien muistot läpinäkyvästä vesistöstä kaloineen ja moninaisine eliöstöineen. Nykyajan mökkiläinen kuitenkaan ei elä tätä arkea. Toinen arki on sitä, että lähimeremme on tullut yhä haavoittuvaisemmaksi, ja se näkyy. Ihmisten aiheuttamien muutosten kautta Itämeren monimuotoisuus on 50 vuodessa kutistunut jopa 21 vesikasvilajilla. Loputkin lajit ovat vaarassa kadota, jos sinisimpukka päästetään häviämään. Niitä uhkaa särkkien voimakas lisääntyminen, mikä on vesien samenemisen ohella suoraa seurausta vesistöjen rehevöitymisestä. Lisäksi Itämereen on varastoitunut suuri määrä fosforia, mikä kiihdyttää sinileväkukintoja. Fosforin aiheuttamasta happikadosta kärsivät etenkin pohjaeläimet ja monet kalalajit, minkä lisäksi hapettomassa tilassa vapautuu levälle lisää ravinteita.

Itämeren yhdeksän maan asutus, teollisuus ja maatalous päästävät vieläkin lähimereen monenlaista jätettä. Itämerestä on tullut kierrätyskelvoton kaatopaikka, sillä meren keskisyvyys on alhainen, virtaamisnopeus liian heikko ja veden vaihtuminen kestää jopa 30 vuotta. Silti meillä täällä tänään ja myös suurella yleisölläkin näyttää olevan varsin vähän kiinnostusta juhlapuheiden jälkeen siihen, että öljytankkereiden vuodot, laittomat dumppaukset ja laivojen sekä pienveneiden päästöt uhkaavat lyödä Itämeren kuolinarkkuun viimeisenkin naulan.

Olisi kuitenkin kohtuutonta väittää, että Itämeren eteen ei tehtäisi mitään. Itämeren alueen yhteistyöfoorumit kuten Pohjoismaiden neuvosto, Itämeren maiden neuvosto ja EU:n pohjoinen ulottuvuus ovat esimerkiksi saaneet vuosien varrella aikaan lukuisan joukon ristiriitaisiakin normistoja. Samaan aikaan kymmenet Itämeren suojelua tekevät järjestöt rekrytoivat toimijoitaan. Koulut osallistuvat omalla tavallaan kamppailuun. Ympäristöministerikin kävi oikein laivalla tutustumassa tilanteeseen, ja tässä nyt ed. Kiurukin puhuu muutaman rivin asiasta. Tosiasiassa kuitenkin nämä yksittäiset hyvät teot uppoavat johonkin Itämeri-teeman syvyyksiin. On surullista, että valtioiden välinen yhteistyö ja EU:n pohjoisen ulottuvuuden nimissä tehtävä työ jäävät vain pintaloiskeiksi. Mahdollisuuksia olisi kuitenkin vaikka mihin, sillä EU:n laajenemisen myötä Itämerestä on tullut eurooppalaisten todellinen sisämeri, jonka rantavaltioista kahdeksan on EU-maita.

Arvoisa puhemies! Itämeri on meidän oma meremme, jolla pitäisi olla kansainvälisesti ja kansallisesti oma huippukokouksensa, budjettinsa, ohjelmansa, tulevaisuusvisionsa ja johtajansa. Virolaisten Ilves ja ruotsalaisten Bildt toimeksiantoineen ovat olleet tässä mielessä liikkeellä jo kauan. Suomalaisten kovaa ja näkyvää joukkoa ei vain näy eikä kuulu, vaikka Itämeri tarvitsee kipeästi kansainvälisen lisäksi juuri sitä aitoa suomalaista omistajuutta. Juuri siksi Itämeri etsii omistajaa.

Ilkka Kantola /sd:

Arvoisa puhemies! Ihmisen suhde mereen on ristiriitainen. Vuosisatojen ja vuosituhansien ajan ihminen on pitänyt merta ruokakaappina. Merestä on otettu se, minkä pohjalta valmistetaan hyvä, herkullinen ateria. Meri on ollut puhtaan ruuan lähde. Toisaalta merta on erityisesti viimeisen sadan vuoden aikana alettu pitää kaatopaikkana. Mereen on upotettu se, mitä ei ole kehdattu jättää näkyville: myrkyt, rojut, roskat ja jätteet. Meren äärettömyys ja loputtomuus ovat synnyttäneet harhaluulon, että meri kestää mitä vain. Erityisesti Itämerestä kehittyi viime vuosisadalla alueen eräänlainen ongelmajätelaitos. Tämän seurauksena esimerkiksi ympäristömyrkkyjen pitoisuudet Itämeressä ovat moninkertaisia valtamereen verrattuna.

Parisenkymmentä vuotta sitten rymättyläläinen mies lähti Saaristomeren jäälle verkkoja kokemaan. Tarkoituksena oli nostaa merestä kalaa ruokapöytään. Verkkoa nostaessaan mies havaitsi, että avannosta nousi vahva siansonnan haju. Verkot nostettiin, mutta kalat eivät tuolla kertaa maittaneet. Meren ruokakaapista oli tullut sontaongelman hätäratkaisu. Pienen merenlahden sietokyky oli tullut täyteen. Meren tarpeet jäivät toiselle sijalle karjankasvattajan tarpeisiin nähden. Hetkellisesti sianliha valtasi markkinoita kalalta. Koska kala joutui uimaan siansonnassa, homma haisi.

Karjanlanta ei ole ollut ainoa jätteeksi luokiteltava aines, jossa ruokamme on joutunut uimaan ennen ruokapöytään pääsemistään. Vuosikymmenten ajan kirkkain silmin pumpattiin sameita ihmisjätevesiä merenlahtiin ja avomerelle. Vuosisadan loppupuolella on yhdyskuntajätteiden ja myös teollisuuden jätteiden puhdistamisessa saavutettu kuitenkin merkittäviä tuloksia.

Aivan viime vuosina ja kuukausina on ennakkoluulottomalla yhteistyöllä parannettu myös Pietarin jätevesien puhdistusta. Pietarin alue muodostaa kuitenkin edelleen suuren kuormituksen Suomenlahden vesistöön. Erityisen huolestuttavalta näyttää Pietarin lähialueilla tapahtuva siipikarjan tehotuotanto. Kananlannan asianmukaiselle käsittelylle tulisi löytää sitovia sopimuksia, vahvaa tahtoa, modernia teknologiaa ja riittävää rahoitusta pikaisesti. EU:n pohjoisen ulottuvuuden merkitystä yhteisen näkemyksen ja sitoumusten löytymiselle ympäristöasioissa ei voi liikaa korostaa.

Arvoisa puhemies! Itämeri-kysymys ei ole energiapolitiikasta irrallinen asia. Ilmastonmuutoskeskustelun vauhdittamana on kehitetty uusia teknologioita korvaamaan fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Yksi tärkeä vaihtoehto on erilaisia biojätteitä hyödyntävä bio- eli maakaasutuotanto. Tulisikin pikaisesti selvittää, mikä olisi kokonaistaloudellisesti kannattavin tapa muuttaa paikallisesti syntyvien jätteiden sisältämä energia biokaasuksi pienten ja keskisuurten biokaasuvoimaloiden avulla. Hyöty olisi kaksinkertainen, kun yhdellä prosessilla sekä hävitettäisiin jätettä että vähennettäisiin tarvetta fossiilisten polttoaineiden käyttöön.

Biokaasun saamiseen todelliseksi vaihtoehdoksi tarvitaan kuitenkin hallituksen aktiivisia toimia, jotta hinta ja tuotteen saatavuus todella ohjaavat kuluttajaa ekologisen vaihtoehdon käyttöön. Markkinat eivät yksin kykene tuottamaan hyvää ympäristöpolitiikkaa. Tärkeässä asemassa ovat myös suuret energiayhtiöt. Poliittisen ohjauksen tehtävänä on kannustaa ja luoda edellytyksiä myös yksityiselle sektorille vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämiselle.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! On todella hyvä, että meillä on ollut tämä keskustelu. Se on kuitenkin monta tuntia kestänyt, ja monelta kulmalta asiaa on kyllä avattu. Mutta lähtökohta on tietysti se, että tämä mietintö alkaa niin, että "Itämeri on maailman saastuneimpia meriä". Tosiasiassa se on saastunein, ja toistan tämän. Se olisi ollut ihan viisasta todeta.

Sitten se ei auta yhtään, että joskus joku muu on sitä merta saastuttanut tai rehevöittänyt. Ongelma on se, että rehevöityminen jatkuu, ja jokainen kilo fosforia ja typpeä on liikaa Itämerelle. Öljynkuljetusten räjähdysmäinen kasvu on todellinen ongelma, ja niin kuin olemme useasti tänään todenneet, torjuntavalmius ei ole riittävä. Erityisesti peräänkuuluttaisin kyllä myös öljyntorjunnan ja kemikaalionnettomuuksien torjunnan osaamiskeskuksen todellista toteuttamista. Se on nyt pysähtynyt. Porvoo on valittu toimipaikaksi, mutta se verkottuminen, mistä on ollut puhe, Kymenlaaksoon ja toisaalta muualle, muihin rantakaupunkeihin, on jäänyt toteuttamatta. Tätä asiaa hallituksen, ympäristöministeriön erityisesti, pitäisi nyt edistää, sen toteutumista.

Meillä on varustamoliikelaitos Finstaship, joka ei ole pitänyt aluksiaan lainmukaisessa öljyntorjuntavalmiudessa. Se on myös yksi ongelma tässä käytännön öljyntorjuntatilanteessa.

Paljon on puhuttu öljyturvallisuuden ja alusturvallisuuden parantamisesta. Hyvällä ja käyttökelpoisella järjestelmällä voidaan nyt aluksia ohjata, mutta se ohjaaminen ei kuitenkaan ulotu käytännössä sinne komentosillalle. Kun 100 000 tonnin Propontis ajoi karille Suursaaren vesillä tämän vuoden alussa jääolosuhteissa, niin sitä katsottiin monitoreilta, että tuolla se menee ja kiville on menossa, mutta käytännössä kuitenkaan ei toteutettu yhteyden ottamista sen aluksen komentosillalle. Toisaalta se oli venäläisellä toiminta-alueella, mutta suomalaisetkin olisivat pystyneet tämän yhteydenoton toteuttamaan. Näin ollen tämä on asia, jota pitää kehittää.

Toinen asia, mihin viittaan vielä lyhyesti — en käytä pitkää puheenvuoroa, puhemies — on se, että tämä no special fee -järjestelmä ei toimi. Ympäristövaliokunta kuuli asiantuntijoita, osallisia tästä asiasta aivan viime vaalikauden lopulla, ja vastaus oli, että se ei toimi Suomessa, jotenka nämä toiveet siitä, että muun kuin EU-lipun alla purjehtivat risteilyalukset jättäisivät jätteensä, käymäläjätteensä, satamiin, ovat aika hurskaita toiveita. Samalla on todettava sekin, että myöskään EU-lipun alla purjehtivat alukset eivät välttämättä jätä näitä jätteitään satamaan.

Lopuksi tuen vahvasti todella ulkoasiainvaliokunnan vaatimusta selonteosta ja totean, että pääministerihän totesi, että selonteko tulee — hyvä asia. Tosiaan näiden asioitten eteenpäinvieminen, se, että pitää toteuttaa, on jäljessä. Muuten meidän puheemme ovat hurskastelua ja tämäkin keskustelu vain jää kylmäksi hypyksi. Itse en usko kuitenkaan, että näin huonosti käy vaan että hallituskin ottaa tästä onkeensa, ja ympäristöministeri, ulkoministeri ja pääministeri ovat esiintyneet tässä asiassa mielestäni tänään hyvin.

Keskustelu päättyi.