Täysistunnon pöytäkirja 70/2007 vp

PTK 70/2007 vp

70. KESKIVIIKKONA 24. LOKAKUUTA 2007 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

7) Talousarvioaloitteet

 

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tuon tarkemmat tiedot seuraavassa puheenvuorossani. Nyt on yleiskatsaus, sopinee.

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraatit ovat tehneet useita talousarvioaloitteita, joiden tarkoituksena on paikata hallituksen heikkoja ja riittämättömiä satsauksia etenkin lapsiperheiden, ikäihmisten ja vammaisten henkilöiden hyvinvointiin. Hallitusohjelmassa luvataan paljon erilaisia parannuksia, palvelujärjestelmän kehittämistä ja etuuksien nostoja, mutta käytännössä talousarvio on osoittautunut monelle todella pettymykseksi.

Arvoisa herra puhemies! Sosialidemokraatit ovat kantaneet suurta huolta kuntien mahdollisuudesta tulevaisuudessa tuottaa niitä palveluja, joita ihmiset eri puolilla Suomea tarvitsevat. Politiikkamme ja linjamme eroaa tässä vahvasti porvarihallitukseen verrattuna. Valtion taloudellinen tilanne on kohtuullisen hyvä, tänä vuonna jopa huomattavasti parempi kuin osattiin odottaa. Hallituksella olisi nyt mahdollisuus vahvistaa kuntarakennetta ja kuntien tilannetta, jotta ne selviäisivät tulevista haasteista niin rakenneuudistusten kuin palveluidenkin osalta. Siitä huolimatta hallitus ei halua nähdä kuntien tilannetta vaan sulkee silmänsä ja korvansa asialta. Tekisi mieli kysyä, missä ovat kokoomuksen korvat nyt, kun hätä kunnissa on suuri. Sosialidemokraatit ja koko oppositio ovat halunneet nostaa asian esille ja nähdä sen todellisen tilanteen, joka kunnilla tällä hetkellä on. Me emme voi sulkea silmiä ja korvia kuntien vaikealta tilanteelta. Kunnat odottavat parempaa yhteisvastuullisuutta myös valtiolta.

Sosialidemokraattien taloudellisesti suurin talousarvioaloite koskee sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia kunnille. Esitämme ensi vuoden budjettiin 600 miljoonan lisäpanostusta kuntatalouden vahvistamiseen julkisten palveluiden laadun ja saatavuuden takaamiseksi. Kunnallisten palveluiden laatu ja saatavuus muodostavat kokonaisuuden, jossa ammattitaitoisen henkilökunnan riittävyydellä on keskeinen rooli. Työn arvostus, hyvät työolosuhteet, henkilökunnan riittävä mitoitus, toimiva työn organisointi ja esimiestyö, toimiva sijaisjärjestelmä, ne kaikki, ovat olennaisia työhyvinvoinnille ja työpaikan houkuttelevuudelle. Olennaista on myös työstä maksettava palkka.

Kokoomus sai vaalivoittonsa antamalla katteettomaksi osoittautuneen lupauksensa palkkojen parantamisesta yli yleisen tason ja antamalla lupauksen siitä, että valtio maksaa tämän niin sanotun tasa-arvolisän. Lupaus on tähän mennessä osoittautunut katteettomaksi ja on johtanut vaikeaan tilanteeseen, jossa vajaa 13 000 tehyläistä hoitajaa uhkaa nyt joukkoirtisanomisella. Hallitus on vaarantanut omalla valtapolitiikallaan ja etenkin kokoomuksen toimin koko suomalaisen terveydenhuoltojärjestelmän tulevaisuuden. (Ed. Rajamäki: Ja vakavasti!) Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan sairaaloista irtisanoutuu jopa 40—70 prosenttia kiireellisen hoidon hoitajista. Hoito vaarantuu niissä sairaanhoitopiireissä, joissa irtisanoutumislistat on tehty. Tilanne hoidon saatavuuden ja turvallisuuden kannalta on todella vakava. Toivottavaa olisi, että tähän tilanteeseen saataisiin pikainen ratkaisu ja tämä vaikea tilanne näiltä osin laukeaisi.

Arvoisa herra puhemies! Kunnallinen palvelujärjestelmämme on hyvinvointiyhteiskuntamme tukijalka. Vaikka kuntien verotulot ja valtionosuudet ensi vuonna kasvavat, kuntien menot ovat kasvamassa liian nopeasti. Viime hallituskaudella puhuttiin kriittisestä 5 prosentin kasvukatosta. Nyt sitä lukua ei enää uskalleta edes sanoa ääneen. Sosialidemokraattien ensisijainen huolenaihe on, miten kunnissa turvataan ammattitaitoinen henkilökunta hoiva- ja hoitoaloille, miten turvataan palvelut, mistä haetaan säästöjä, jotta palkkaratkaisujen lisäksi hallitusohjelmassa luvatut hyvät hankkeet — kuten vanhustenhuollon palvelutarpeen ikärajan lasku ja ennalta ehkäisevien kotikäyntien lisääminen, omaishoitojärjestelmien kehittäminen ja laajentaminen, mielenterveyspalveluiden kehittäminen ja mielenterveyspotilaiden hoitotakuun aito toteutuminen sekä vammaisten palvelut — voidaan turvata ja niitä lisätä. Kaikkia näitä hankkeita varten tarvitaan huomattavasti enemmän lisäpanostuksia kuin hallitus esittää. Muistin virkistämiseksi: hallitus esittää tähän 21,3 miljoonaa euroa. Tästä syystä koko oppositio esittää yhdessä 600 miljoonan euron lisäsatsausta näiden palveluiden turvaamiseen ja hyvinvointiyhteiskunnan kehittämiseen.

Arvoisa herra puhemies! Näihin valtionosuuksiin sisältyy myös vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustajan palvelu. Haluan heti alussa todeta, että henkilökohtainen avustaja on vain yksi palvelumuoto, jota vammainen henkilö mahdollisesti tarvitsee. Henkilökohtaisella avustajalla ei voida perustella muiden palveluiden saamatta jättämistä. Meillä on kunnista esimerkkiä siitä, että kun henkilö on saanut avustajan, häneltä on evätty muut tarvittavat palvelut. Näin ei ehdottomasti saa olla. Henkilökohtainen avustaja on osa sitä huolenpitoa, jota vaikeavammaiset henkilöt tarvitsevat perustuslain 19 §:n 1 momentin tarkoittaman ihmisarvoisen elämän ja välttämättömän huolenpidon mahdollistamiseksi. Henkilökohtainen avustaja voi olla täysin välttämätön elämän perusasioissa, kuten pukeutumisessa, peseytymisessä, kotiaskareissa, opiskelussa, harrastuksissa ja ansiotyössä.

Hallitus on ohjelmassaan luvannut turvata vaikeavammaisille henkilökohtaisen avustajan palvelut, mutta rahaa tähän tarkoitukseen ei ole varattu. Sosiaali- ja terveysministeriön arvion mukaan henkilökohtaisen avustajan turvaamisen kustannukset ovat vuodessa yli 200 miljoonaa euroa. Tämä rahoitus kohdentuu kaikkein kiireellisimpiin tarpeisiin. Tällä hetkellä rahaa käytetään alle 50 miljoonaa euroa ja palvelujen piirissä on alle 5 000 ihmistä, kun potentiaalisia palvelujen tarvitsijoita on ainakin kolminkertainen määrä. Esitämme, että valtionosuuksiin lisätään vuosittain 70 miljoonaa euroa kolmen vuoden ajan, jotta saavutettaisiin edes vammaisten ihmisoikeuksien toteutumiselle välttämätön palveluiden perustaso.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajat! Olen tehnyt kuusi talousarvioaloitetta ja haluaisin nyt nostaa esille seuraavat asiat.

Uudenmaan alueen kasvu- ja metropolialueen kehitys vaatii panostusta liikennehankkeisiin. Yksi merkittävistä hankkeista on Kehä IV, poikittaisyhteys Hämeenlinnanväylän ja Lahdenväylän välillä Helsinki-Vantaan lentokentän pohjoispuolella. Uusi tieyhteys mahdollistaa alueen maankäytön kehittämisen. Kehä III:n liikennemäärien kasvu hidastuu sekä rinnakkaisteiden liikennekuormitus vähenee. Myös joukkoliikenteen toimintaedellytykset paranevat. Kehä IV toteutettaisiin uutena tieyhteytenä välillä Hämeenlinnan väylä—Tuusulanväylä ja tien parantamisena Kulomäentien osalta. Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien neuvottelukunnan yhteisenä aloitteena esitämme vuoden 2008 talousarvioon 2,1 miljoonaa euroa Kehä IV:n suunnittelua varten (TAA 309/2007).

Haluaisin tuoda esille myös muutaman pienemmän liikennehankkeen, joilla on kuitenkin iso alueellinen merkitys.

Tuusulan asukasluvun kasvu on ollut vuosittain noin 2 prosenttia. Tuusulassa olemme pyrkineet vastaamaan metropolialueen asuntokysyntään. Väestönkasvun myötä henkilöautojen määrä on kasvanut ja työmatkaliikenteeseen kuluu kohtuuttomasti aikaa. Tuusulassa on oikeasti liikenneruuhkia, ja se on selvä este alueen vetovoimaisuudelle ja työpaikkojen kehittymiselle. Vuonna 2000 Tuusulassa oli asuntomessut, ja silloin parannettiin Kantatietä 45 rakentamalla yksikaistainen liikenneympyrä Koskenmäentien ja Nahkelantien risteykseen. Tämän hankkeen yhteydessä Tuusulan kunnalle annettiin lupaus siitä, että liikenneympyrä rakennetaan muutaman vuoden kuluttua kaksikaistaiseksi. Tähän mennessä Uudenmaan tiepiirillä ei ole ollut määrärahoja hankkeen toteuttamiseksi. Edellä olevan perustella ehdotamme, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2008 talousarvioon momentille 31.24.21 lisäyksenä 3 miljoonaa euroa Kantatien 45 liikenneympyrän parantamiseen Koskenmäentien ja Nahkelantien risteysalueella Tuusulassa (TAA 308/2007).

Kuuma-alueella on runsaasti tärkeitä kevyen liikenteen parantamistarpeita. Kevyen liikenteen yhteyksiä puuttuu, tai ne ovat heikkotasoisia, ja liikenneturvallisuudessa on puutteita. Näillä hankkeilla pyritään kevyen liikenteen pääverkon täydentämiseen taajamissa ja asunto-alueiden ja taajamien välillä. Siksi olen esittänyt 800 000 euron lisäystä talousarvioon momentille 31.24.21 Yhdystien 11671 ja Linjamäentien välisen jalankulku- ja pyöräilytien taajamaliikennehankkeeseen (TAA 310/2007).

Arvoisa puhemies! Päärata: Pääradan kapasiteetti ei ole riittävä, ja siten lähiliikenteen toimivuus vaikeutuu. Siksi kannatan lämpimästi Helsingin ja Uudenmaan kansanedustajien yhdessä tekemää aloitetta TAA 134/2007 pääradan lisäraiteista. Ensimmäisessä vaiheessa tulisi rakentaa lisäraiteet radan molemmille puolille Keravan ja Järvenpään välille. Kolmas raide rakennettaisiin radan itäpuolelle Kytömaalta Kyrölään ja neljäs raide radan länsipuolelle Keravalta Purolaan. Lisäraiteet jatkaisivat eriraiteista Helsinki—Kerava-kaupunkirataa Järvenpään Purolaan. Tämän ensimmäisen vaiheen rakennustöiden kustannusarvio on noin 50 miljoonaa euroa (TAA 134/2007).

Ympäristöstä on paljon puhuttu tänä iltana. Mutta ympäristöyhteistyö? Vuoden 2008 budjetista on kokonaan poistettu momentti 67. Tämän momentin varoilla on aikaisempina vuosina tuettu ympäristöyhteistyötä Suomen lähialueiden maissa. Vuonna 2006 ympäristöyhteistyön edistämiseen panostettiin 1,6 miljoonaa euroa ja vielä vuonna 2007 kyseiselle momentille sijoitettiin 800 000 euroa. Suomen on toimittava aktiivisesti Itämeren maiden kaikessa yhteistyössä, jotta näkyviä tuloksia voidaan saada aikaiseksi. Tätä työtä ei voida tehdä ilman riittäviä resursseja. Kaiken lisäksi lähialueyhteistyö on kannuste, tehokas tapa parantaa Itämeren tilaa ja suhteellisen pienellä omalla panostuksella voidaan saada aikaan merkittäviä kansainvälisiä rahoitusjärjestelyjä. Momentin poistaminen on selkeästi ristiriidassa valtioneuvoston julki lausuman tavoitteen kanssa parantaa Itämeren tilaa. Siksi olemme esittäneet, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2008 talousarvion momentille 35.10.67 lisäyksenä 1,6 miljoonaa euroa ympäristöyhteistyön edistämiseen Suomen lähialueen maissa, ja tämä on TAA 312/2007.

Ympäristönhoitoon liittyy myös aloitteeni määrärahan osoittamisesta Kellokosken ruukin pilaantuneiden maiden kunnostukseen. Kellokosken ruukki toimi Tuusulan Kellokoskella vuodesta 1795 aina 1980-luvun alkuun. Vuosia jatkuneen metalliteollisuuden vuoksi alueella on muun muassa vanha kaatopaikka-alue, ja maaperässä ja alueen halki kulkevan Keravanjoen jokisedimentissä on monenlaisia myrkyllisiä ainesosia. Alueen puhdistaminen on välttämätöntä, ennen kuin Kellokosken ruukin kulttuurihistoriallisesti arvokasta miljöötä päästään kunnostamaan ja alueen säilymisen ja käytön turvaavaa täydennysrakentamista toteuttamaan. Tuusulan kunta ja maanomistajat ovat tehneet aktiivista työtä ongelman ratkaisemiseksi. Alueen kunnostaminen tulisi konsulttiselvityksen mukaan maksamaan arviolta 5 miljoonaa euroa, mutta hankkeen toteutuminen vaatisi valtion osallistumista kokonaiskustannuksiin. Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2008 talousarvioon momentille 35.10.77 lisäyksenä 2,5 miljoonaa euroa Kellokosken ruukin pilaantuneiden maiden puhdistamiseen, ja tämä on TAA 313/2007.

Lopuksi haluaisin nostaa esille määrärahan osoittamisen työllistämis-, koulutus- ja erityistoimiin. Kehyspäätöksessään hallitus on päättänyt suunnata työllisyysmäärärahoja uudelleen. Hallitus vähentää voimavaroja työvoimapoliittisista toimenpiteistä, valmentavasta koulutuksesta ja valtion ja kuntasektorin tukityöllistämisestä. Työllisyysmäärärahojen suuntaaminen yrityksissä tapahtuvaan tukityöllistämiseen on haasteellinen linjaus. Jos kuntien ja valtion palkkatuettua työtä vähennetään, on vaarana ajautua tilanteeseen, jossa kaikkein vaikeimmassa asemassa olevat työttömät eivät pääse aktiivitoimien piiriin. Kun nyt sekä valmentava koulutus että julkisen sektorin tukityöllistäminen vähenevät, mahdollisuudet ylläpitää työttömien työkykyä tukityöllistämisen avulla heikentyvät. Valmentavan koulutuksen asiakkaista taas suuri osa on maahanmuuttajia, suurissa kaupungeissa lähes puolet. Ilman kielikoulutusta ja yhteiskuntaan integrointia heidän työllistymisensä on lähestulkoon mahdotonta. Edellä olevan perusteella ehdotamme, että eduskunta ottaa valtion vuoden 2008 talousarvioon momentille 32.80.51 lisäyksenä 10 miljoonaa euroa työllisyyden parantamiseen ja ennen kaikkea vaikeimmin työllistyvien aseman parantamiseen työelämässä, ja tämä on TAA 311/2007.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! On pahoiteltava sitä, että eduskunnan budjettivaltaan kuuluvana kuitenkin tämä eduskuntaryhmien tahdon esilletuonnin ja kansanedustajien aloiteoikeuden kannalta tärkeä keskustelu on ajoittunut ja ajoitettu näin huonoon ajankohtaan. Paikalla on lähinnä sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä evästämässä aloitteillaan hallituspuolueiden kansanedustajia, joita edustaa ed. Timo Korhonen koko salissa, ja hän ei suinkaan ole eniten parannusta tarvitseva hallituspuolueen kansanedustaja.

Herra puhemies! Joka tapauksessa on keskeistä aloittaa nimenomaan talousarvioaloitteen 52 perustelulla, koska se on sosialidemokraattien ja muun opposition keskeisin talousarvioaloite ja liittyy kärjistyvään kuntatalouden tilanteeseen ja hyvinvointivaltion perustan murenemiseen nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen osalta, mikäli hallituksen budjettiesitys läpäisee eduskunnan. Nythän 350 miljoonan euron palkankorotusjärjestelyistä vain noin 150 miljoonaa euroa esitetään hallituksen puolelta katettavaksi, ja tämä on sietämätöntä tilanteessa, jossa valtiontalous on ennätyksellisen ylijäämäinen, ja jos ylipäänsä ajatellaan julkisen terveydenhuollon ja perusterveydenhuollon perustaa, niin se tulee vaatimaan todella myös valtiolta parempaa sitoutumista niin työolosuhteiden kuin palkkakehityksenkin varmistamiseksi julkisella sektorilla ja kunnallisissa palveluissa.

Erityisesti erikoissairaanhoidon, perusterveydenhuollon ja vanhustenhuollon kokonaisuus on sellainen, jossa on nyt nähtävissä, että hallitus osin ajaa ideologisella ristiretkellään tämän julkisen palvelujärjestelmän murentamista. Kuntia pakotetaan yksityistämiseen ja ulkoistamiseen, ja surullisimpia näytelmiä tässä ovat ne suunnitelmat, joissa kunnat jo miettivät pitkäaikaisten kunnan työntekijöiden työpaikkojen siirtämistä, ulkoistamista, työpaikkakikkailun ja työpaikkashoppailun muodossa. Tässä tilanteessa ei pidä todella tehdä korvaamatonta vahinkoa, ja kun ottaa huomioon valtiontalouden hyvän tilanteen, myös sen, että on kohteita, jotka ovat edullisempia yhteiskuntataloudellisesti hoitaa kuin valtionvelan ylimääräisen lyhentämisen korkoetu, niin silloin pitää yhteiskunnan reagoida.

Itse asiassa sama logiikka pätee myöskin perusradanpitoon ja liikennehankkeisiin, jotka kansallisen ja alueellisen kilpailukyvyn kannalta eivät siedä nykyisen kaltaista kohtelua, mitä hallituksen budjettiesitys merkitsee. Kyse on myös kansalaisten turvallisuudesta, kevyen liikenteen väylien rakentamisesta. Itä-Suomen osalta voi todeta, että aikaisemman hallituksen Itä-Suomeen päättämät hankkeetkin esitetään lykättäviksi, puhumattakaan siitä, että Viitostien erittäin vakava turvallisuuskysymys Kallan siltojen osalta esitettäisiin hoidettavaksi.

Myöskin tuottavuusohjelman myötä on synnytetty erittäin vakavia ongelmia yliopistolaitoksesta aina valtion eri toimintoihin saakka jopa Metsäntutkimuslaitoksen toimipisteiden säilyttämistä myöten.

Puhemies! On näin, että mikäli yhteiskunnallinen oikeudenmukaisuus ja sosiaalinen turvallisuus ei muutoin varmistu, edustuksellisen demokratian ja kansanvallan on toimittava. Tässä suhteessa haluan kyllä pitää arvossaan sitä valtiovarainvaliokunnan vastuullista tapaa, jolla jaostoissa ja valtiovarainvaliokunnassa menneinä vuosina on myöskin yhteiskunnallisia kipupisteitä hoidettu. Tällaisia ovat olleet nimenomaan evo-rahoituksen jälkeenjääneisyyden korjaaminen sekä lasten- ja nuortenpsykiatrian määrärahojen korjaaminen tilanteessa, jossa yhteiskunnan hiljaisimmat kärsivät lähimmäistensä kanssa pitkittyvissä jonoissa saamatta hoitoa. Eduskunta on lastensuojelussa ja lasten- ja nuortenpsykiatriassa muun muassa reagoinut, ja se on erittäin perusteltua myöskin nyt tässä tilanteessa.

Sosialidemokraateilla on muun muassa lasten- ja nuortenpsykiatrisen hoidon lisäämisestä, omaishoidon kehittämisestä aloitteita kuin myöskin kuntouttavasta työtoiminnasta ja pitkäaikaistyöttömien eläke-edellytysten selvittämisestä, joka liittyy myös syrjäytymisen vastaisen inhimillisen toiminnan tehostamiseen.

Eduskunnan Sydänryhmä on myöskin pitänyt esillä sydänpotilaiden kuntoutuksen parantamista. On nimittäin vakava yhteiskunnallinen epäkohta, että perusterveydenhuollossa ei ole voimavaroja järjestää sydänkuntoutusta tavoitemallilla, jossa potilas saisi moniammatillista tukea. Meillä vain 10 prosenttia sydänpotilaista pääsee kuntoutuksen piiriin, ja tämä on inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti kestämätön tilanne.

Myöskin sosialidemokraatit haluavat, että eduskunta ottaa vastuun muun muassa lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminnan turvaamisesta. Edellisen hallituksen aikanahan valmisteltiin kumppanuusmalli, jossa Raha-automaattiyhdistyksen keskeisellä rahoituksella varmistettiin lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminnan jatkuvuus. Mutta nyt on myöskin kansallisten pelien asemaan liittyvistä syistä varmistettava lääkäri- ja pelastushelikopteritoiminnan siirto valtion rahoitettavaksi talousarvion kautta.

Myöskin on aika mielenkiintoista, että me sosialidemokraatit joudumme nyt kantamaan myös huolta poliisitoimen toimintamenoista. Näin me tietysti teimme myöskin hallituksessa viime kaudella. On erittäin tärkeätä, että erityisesti paikallispoliisin toimintakyky kansalaisten turvallisuuden vahvistamiseksi turvataan lisäämällä edellisen hallituksen aikana esitetty 10 miljoonan euron lisäpanostus poliisin rahoitukseen.

Myöskin talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjuntaa on tehostettava. Laittoman työvoiman valvontayksikön toiminta ja ylipäänsä harmaan talouden torjunta on yhteiskunnan moraalin mutta myös talouden kannalta välttämätöntä. Edellisen hallituksen aikana sosialidemokraattien erityisesti eteenpäin painamat panostukset harmaan talouden ja talousrikollisuuden kitkemiseen eivät saa lisäpanostuksia ensi vuoden talousarvioesityksessä. Siksi palaamme myöskin näihin asioihin budjetin käsittelyssä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nimelläni on 25 talousarvioaloitetta, mutta aikaa säästääkseni en käy niitä kaikkia läpi. Osa näistä myös on vasemmistoliiton eduskuntaryhmän ryhmäaloitteita. Mutta muutama:

Arvoisa puhemies! Talousarvioaloite 888 kuten myös 889 liittyvät lähinnä vaelluskalan nousuun, edellinen Kymijokeen ja tämä jälkimmäinen talousarvioaloite Hiitolanjokeen, joka on Etelä-Karjalassa. Ne ovat erittäin tärkeitä aloitteita nimenomaan luonnonkudun kannalta, eivät kalliita, taloudellisesti raskaita, mutta biodiversiteetin kannalta merkittäviä aloitteita. Toivon mukaan niihin löytyisi ajan mittaan ymmärrystä.

Edelleenkin rantarata Helsingistä Pääkaupunkiseudulta itään on Kymenlaakson kansanedustajien yhteinen tahto ollut pitkään, nimenomaan eteläisen Kymenlaakson kansanedustajien, ed. Paatero on myös mukana siinä, myöskin muita kansanedustajia, mutta tämä rahoitus ei ole toteutunut. Mutta mikä on toteutunut, on se, että liikenne- ja viestintäministeriöstä liikenneministerin toimesta on laitettu liikkeelle nyt tämän asian selvittely, ja se on hyvä asia. Määrärahaa siis esitetään tämän suunnittelun aloittamiseen pitemmällä tähtäimellä.

Joukkoliikenteen kehittäminen on vasemmistoliiton eduskuntaryhmän aloite, talousarvioaloite 892. Tuo edellinen, rantarata, on siis 891, ja tämä 892 on todella joukkoliikenteen kehittämiseen osoitettu raha, tärkeä sinänsä jopa siitä näkökulmasta, että hallitusohjelma toteutuisi.

Talousarvioaloite 894 liittyy Reach-asetuksen toimeenpanoon. Hallitus itse tuodessaan tätä Reach-asetuksen toimeenpanoa ja Kemikaalivirastoa säätelevän lainsäädännön tähän taloon totesi, että sosiaali- ja terveydenhuoltoon tarvitaan Tuotevalvontakeskukseen nimenomaan neljä uutta virkaa, samalla tavalla myös Suomen ympäristökeskukseen, josta on oma talousarvioaloite. Näitä tarvittavia rahasummia ei ole tässä budjetissa, tarvittavia rahasummia näiden virkojen eli yhteensä 8 viran perustamiseen ei esitetä.

Kansaneläkkeen pohjaosasta on hyvin vähän puhuttu viime aikoina. Mielestäni sen palauttaminen pitäisi selvittää. Siitä on myös talousarvioaloite, joka on 895.

Kaiken kaikkiaan sotainvalideilta pitäisi poistaa nämä haitta-asteet, joita vielä väärin kutsutaan työkyvyttömyysasteiksi. Tämä talousarvioaloite 896 lähtee siitä, että kaikille sotainvalideille pitää antaa avopalvelut heidän haitta-asteestaan riippumatta.

Edelleen, puhemies, muutama aloite:

Talousarvioaloite 898 liittyy aivoinfarktin liuotushoidon turvaamiseen Kaakkois-Suomessa. Nimenomaan Kymenlaakson sairaanhoitopiiri ja samoin Etelä-Karjalan sairaanhoitopiiri ovat sellaisia, joissa tätä liuotushoitoa ei ole pystytty kokonaisvaltaisesti toteuttamaan. Se on välttämätöntä, ja se maksaa itsensä hyvin nopeasti takaisin, jos ajatellaan rahatalouden kannalta tätä asiaa. Potilaiden elämää se pelastaa.

Edelleenkin talousarvioaloite 901 liittyy määrärahan osoittamiseen vaikeavammaisten henkilöiden henkilökohtaisen avustajan palkkaamiseen, ei varmasti ainut aloite tässä asiassa, mutta muistutan, että ennen edellisiä eduskuntavaaleja se oli koko eduskunnan asia, ja nyt se on hiukan unohtunut.

Edelleenkin ilmastonmuutoksen torjuntaan ja luonnonsuojeluun lisää rahaa, talousarvioaloite 904, ja nimenomaan niin, että se osoitetaan järjestöille.

Tänään puhuimme todella paljon öljyntorjunnasta Itämerellä, Suomenlahdella, ja talousarvioaloite 905 nimenomaan lisää kansalaisjärjestöjen rahoitusta tähän tarkoitukseen. Sitten talousarvioaloite 906 keskittyy nimenomaan siihen, että meidän tulee saada kylliksi öljyntorjuntakalustoa ja uusia sitä Suomenlahdella. Tämä koskee ennen muuta öljypuomeja.

Lopuksi, puhemies, Etelä-Suomen metsien suojelemiseen talousarvioaloite 908 ja sitten viimeisenä, jonka tässä totean, talousarvioaloite 911, joka on kansallispuistojen ja muiden luonnonsuojelualueiden hoitoon ja kehittämiseen osoitettu talousarvioaloite.

Krista Kiuru /sd:

Arvoisa puhemies! Suomen työllisyystilanne on kehittynyt suotuisasti. Kuitenkin työllisyyskehitys on ollut alueellisesti hyvin vaihtelevaa. Esimerkiksi Satakunnan työllisyystilanne on kohentumisestaan huolimatta edelleen heikko. Työttömien osuus työvoimasta on lähellä kymmentä prosenttia ja vaikeasti työllistyvien osuus on vieläkin 70 prosenttia työttömistä.

Vuosina 2006 ja 2007 valtioneuvosto on jakanut te-keskuksille työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin noin 492 miljoonaa euroa. Satakunnan te-keskuksen osuus on vuonna 2007 jäänyt jo alle 29 miljoonaan. Tänä vuonna työllisyysmäärärahat loppuivat jo alkuvuonna. Työvoimakoulutukseen on kuitenkin panostettava myös loppuvuonna, jotta rakennetyöttömyyden purkua ja työttömien saamista yleisille työmarkkinoille voidaan jatkaa. Samoin täytyy näin jatkaa myöskin tulevana vuonna. Siksi esitänkin, että Satakunnassa ensi vuoden toimenpiteet edellyttävät tulevaksi vuodeksi varattavaksi vielä 3 miljoonaa lisää. Tämän talousarvioaloitteen 240 mukaisesti pitää siis varata yhteensä 32 miljoonaa euroa momentille 32.80.51.

Sen lisäksi, että nykyisen hallituksen aikana Satakunnan loppuvuoden työllistämismäärärahat loppuivat, hallitus on nyt myös esittänyt, että kunnille lasten- ja nuortenpsykiatrian palveluihin aiemmin suunnattu valtionavustus poistettaisiin kokonaan. Hallituksen mukaan kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon hankkeisiin on varattu valtionavustuksena 24,8 miljoonaa euroa, mutta ei ole varmaa, että nämä rahat kohdennetaan lasten ja nuorten mielenterveyspalveluihin. Valtionavustuksesta on syytä erikseen kohdentaa 4 miljoonan suuruinen määräraha lasten- ja nuortenpsykiatriseen hoitoon ja hoidon kehittämiseen momentille 33.60.31 talousarvioaloitteen 241 mukaisesti.

Alueelliset tuotantokeskukset ovat kehittyneet 2000-luvulla merkittäväksi toimijaksi elokuva- ja audiovisuaalisella alalla. Koulutus- ja festivaalitoiminta sekä mediakasvatuksen edistäminen ovat oleellinen osa keskusten toimintaa. Valtio tuki vuonna 2007 muutamaa alueellista tuotantokeskusta yhteensä 90 000 eurolla. Esittämäni talousarvioaloitteen 238 mukaisesti tämä ei nyt riitä, joten ehdotan, että lisäämme 150 000 euroa momentille 32.50.43.

Arvoisa puhemies! Tulvasade elokuussa oli ennätyksellinen ja siitä seurannutta tulvaa Porissa voidaan luonnehtia paikalliseksi luonnonkatastrofiksikin. Vahinkojen kokonaismäärän arvioidaan nousevan 20 miljoonaan euroon. Nykyisin määrärahaa saa käyttää poikkeuksellisten tulvien aiheuttamien vahinkojen korvaamisesta annetun lain 284/1983 2 §:n mukaisesti vahinkojen ja kustannusten korvaamiseen sekä metsäkeskusten asiantuntija-avusta aiheutuviin menoihin.

Koska tulvat tullevat ilmastonmuutoksen seurauksena lisääntymään myös muualla maassa, eduskunnalle on annettu esitys lain muuttamiseksi. Tämä esitys on parhaillaan maa- ja metsätalousvaliokunnan käsittelyssä. Koska sitä ei voida asettaa voimaan taannehtivasti, esitän talousarvioaloitteeni 239 mukaisesti, että elokuisen tulvavahingon korvaaminen voidaan toteuttaa talousarvion puitteissa. Siksi on tärkeää, että päätämme lisätä talousarvion kyseiselle momentille 10 miljoonaa euroa ja lisätä tuon momentin perusteluihin, että määrärahaa saa käyttää myös vesisateen aiheuttamien tulvavahinkojen kustannusten korvaamiseen.

Samalla on pidettävä yllä tulvansuojelutoimia. Kokemäenjoen keskiosan ja alaosan sekä Loimijoen varressa olevat tulvasuojelurakenteet eivät ole riittäviä suojaamaan kaupunkialuetta suuren tulvan varalta. Tulvahankkeiden kokonaiskustannukset ovat tehtävien töiden laajuudesta riippuen 12—18 miljoonaa euroa. Ensimmäisen vaiheen kustannukset ovat 3 miljoonaa euroa, josta valtion rahoitusosuus, 1,5 miljoonaa euroa, on varattava talousarvioaloitteen 200 mukaisesti.

Yliopistokeskukset ovat aloittaneet toimintansa vuonna 2004 Kajaanissa, Kokkolassa, Lahdessa, Mikkelissä, Porissa ja Seinäjoella. Yliopistokeskukset tekevät mittavaa ja monipuolista yhteistyötä alueen kehittäjien ja elinkeinoelämän kanssa. Yliopistokeskuksissa on opiskelijoita tutkintotavoitteisessa koulutuksessa noin 4 700. Yhteensä koulutuksiin osallistuneita on vuodessa runsas 28 000. Yliopistokeskusten rahoituksesta keskimäärin 70 prosenttia on alueellista, ulkopuolista rahoitusta, mikä osaltaan kertoo alueiden ja elinkeinoelämän sitoutumisesta toimintaan. Yliopistokeskusten toiminta mahdollistui, kun opetusministeriö osoitti koordinaatiorahaa keskuksille vuosille 2004—2006 kullekin 150 000 euroa ja 170 000 euroa vuosille 2007—2009. Tämän lisäksi yliopistokeskukset ovat saaneet vuosina 2004—2007 yhteensä 3 miljoonan euron kehittämismäärärahan per vuosi, näin ollen 500 000 euroa per yliopistokeskus vuodessa.

Hallitusohjelman kehittämistavoitteen toteuttaminen edellyttää sitä, että yliopistokeskusten kehittämiseen osoitetaan talousarvioaloitteen 248 mukaisesti vuodelle 2008 yhteensä 3 miljoonan euron rahoitus ja kehittämisraha muutetaan toimintamenomäärärahaksi niin sanottuna korvamerkittynä rahana yliopistokeskuksille kunkin yliopistokeskuksen koordinaatioyliopiston kautta.

Arvoisa puhemies! Selkämeren kansallispuistoehdotus Satakunnassa käsittää ulkosaariston nauhan Selkämeren länsireunalla sekä lisäksi Rauman kaupungin omistamaa sisäsaaristoa. Kansallispuiston perustamiseen tähtäävän hankkeen tavoitteena on luontotuntemuksen ja -harrastuksen lisääminen sekä puiston suojelun optimointi. Selkämeren kansallispuistohanke on ympäristöministeriön valmistelussa. Perustaminen edellyttää 200 000 euron lisäystä talousarvioon talousarvioaloitteen 139 mukaisesti.

Eräs maamme tärkeimmistä tavarankuljetusradoista erityisesti paperinkuljetusratana on Rauman—Jämsänjokilaakson rata. Kuljetuskustannusten alentamiseksi junakokoja on tarkoitus suurentaa, mikä edellyttää sallittujen akselipainojen korottamista 25 tonniin. Kun näkyvissä oleva radanpidon rahoituksen kehys ei mahdollista kaikkien hankkeiden toteuttamista kokonaisuudessaan, tulisi rahoituksen noston ohella pyrkiä siihen, että jo aloitetut hankkeet saataisiin valmiiksi asti. Talousarvioaloitteen 255 mukaisesti Kokemäki—Tampere-osuudelle on tähän tarkoitukseen varattava 5 miljoonaa euroa.

Valtakunnallisesti erittäin merkittävä metsä-, metalli- ja kemianteollisuuden sekä satamien kuljetusväylä on muun muassa Tampere—Pori—Rauma, joka on merkittävä kuljetusyhteys Pirkanmaan ja Keski-Suomen teollisuuden ja kaupan sekä länsirannikon satamien välillä. Rataosan tasoristeykset on muutettava eritasoristeyksiksi tai poistettava, mikä mahdollistaa investointien hyödyntämisen ja parantaa tie- ja junaliikenteen turvallisuutta. VR:n tasoristeysten turvallisuusohjelmaan sisältyy Tampere—Pori-rataosan risteysten poistaminen pitkällä aikavälillä, jota varten talousarvioaloitteen 669 mukaisesti talousarvioon tulee lisätä 3 miljoonaa euroa.

Arvoisa puhemies! Valtatie 8 Turusta Rauman, Porin ja Vaasan kautta Ouluun on osa länsirannikon kuljetusväylää, joka yhdistää Pohjanlahden rannikkoseudut toisiinsa ja keskeisiin sisämaahan johtaviin kulkuyhteyksiin. Länsirannikon satamien kautta kulkee noin 40 prosenttia Suomen tuonti- ja vientikuljetuksista. Tie on perusedellytys länsirannikon talousvyöhykkeen kehittymiselle ja menestymiselle. Valtatien 8 Turku—Pori-yhteysvälin rakennustöihin on varattava siten talousarvioaloitteen 201 mukaisesti 10 miljoonaa.

Valtatie 8 ja Valtatie 23, Pori—Joensuu, ovat yhdessä Porin pohjoispuolella osuudella Pori—Söörmarkku noin 10 kilometriä. Tämä tieosa on ollut jo pitkään pahasti ruuhkautunut, sillä sen liikennemäärä on noin 13 000. Välityskyvyn lisääminen toteutetaan rakentamalla uusi yksiajoratainen valtatieosuus tarvittavine eritasoliittymineen nykyisen tien länsipuolelle. Tämän mahdollistamiseksi meidän on lisättävä talousarvioon 4 miljoonaa euroa Valtatien 8 osuudelle Pori—Söörmarkku talousarvioaloitteen 150 mukaisesti.

Kantatie 44 kulkee halki itäisen ja pohjoisen Satakunnan Vammalan seudulta Kankaanpään ja Honkajoen kautta Kauhajoelle. Tielle on tehty välille Ala-Honkajoki—Vaasan läänin raja parantamissuunnitelma, jonka kustannukset ovat arviolta 8,4 miljoonaa. Kiireellisimpänä yksittäisenä toteuttamishankkeena on tekeillä Valtatie 23:n ja Kantatie 44:n risteyksen uusiminen Kankaanpäässä kiertoliittymänä. Kantatie 44:n rakennustöihin on varattava talousarvioon 4 miljoonaa, kuten talousarvioaloitteessa 149 todetaan.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Johannes Koskinen.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! 10 minuuttia aikaa, koetetaan selvitä 10 minuutissa tästä.

Aloitetaan, puhemies, talousarvioaloitteella 763, joka on määrärahan osoittaminen raskaan liikenteen valvontayksikön perustamiseen. Tässä ihan miljoonalla aloitettaisiin pelaamaan. Olen esittänyt tätä useana vuonna aikaisemminkin, ja joskus ollaan jopa aika lähelle päästy sen toteutumista. Ed. Rajamäki täällä puhui poliisin määrärahojen korottamisesta ja siitä, että ne eivät tule riittämään. Tässä olisi yksi ratkaisu, jossa osa poliiseista voitaisiin siirtää liikkuvasta poliisista nimenomaan tämän valvontayksikön tiliin. Ja nyt kun työsuojeluviranomaiset ovat poistuneet maantieltä lähestulkoon kokonaan, niin myöskin siihen kohtaan saataisiin parannusta. Missään tämä raskaan liikenteen valvonta ei ole toteutunut sillä mallilla kuin pitäisi. Poliisi joutuu muun muassa tuolla Venäjän rajalla olevia rekkajonoja jatkuvasti päivystämään, ja siellä joudutaan liikennettä ohjaamaan, ja se on tietysti pois aina kaikesta valvonnasta.

Lisäksi nyt suoritetussa ratsiassa, joka tässä juuri pari viikkoa sitten pidettiin, vähän isompi EU:n alueella, luvattoman paljon löytyi edelleen huomautettavaa, että ei ole parantunut yhtään tämä tilanne. Lisäksi tämän yksikön ammattitaito sitten takaisi myös kuljettajille oikeudenmukaisen kohtelun. Nyt kun erilaiset yksiköt tekevät tarkastuksia, niin käytäntö esimerkiksi kuormansidonnan kohdalla ei ole läheskään yksoikonen ympäri maata, vaan siellä on aika isojakin poikkeamia. Jos tästä tämmöinen ammattilaisyksikkö saataisiin, kuten Ruotsissa ja Saksassa, se varmaan myöskin parantaisi sitä, eikä tuolla maantiellä tarvitsisi turhan takia ammattiliikenteen seistä.

Sitten talousarvioaloite 762. Tämä on lakivaliokunnan sosialidemokraattisen ryhmän tekemä aloite, jossa esitetään noin 2:ta miljoonaa lisää tuomioistuinlaitokselle ja erilaisten oikeustoimien toteuttamiseen. Muun muassa markkinaoikeus esitti, kun käytiin vierailulla, että parilla työvuorolla parin vuoden aikana saataisiin ruuhkat purettua. Nyt he ovat saaneet kyllä jo lisäruuhkan estettyä, mutta siellä on kohtalainen ruuhka ja käsittelyajat erittäin pitkiä. Samoin vakuutusoikeudessa, joka kärsii tilakysymyksestä, mutta myöskin siitä, että käsittelyajat ovat erittäin pitkiä. Kyse on useimmiten yksittäisen ihmisen sosiaaliturvaan ym. liittyvästä hädästä, joka pitäisi saada nopeasti ratkaistua eikä suinkaan niin, että sitä ratkaisua odotellaan, jopa toista vuotta. Vaikkakin oikeusministeri on saanut hallinnonalalleen huomattavan määrän lisää rahaa, niin silti se ei ole riittävä, ja näillä eväillä esitämmekin lisää rahaa erilaisten käsittelyaikojen lyhentämiseksi ja että päästäisiin eroon näistä huomautuksista, mitä on saatu kansainvälisestä tuomioistuimesta liian pitkistä prosesseista.

Sitten on talousarvioaloite 764. Tässä on yhdysvesijohdon vetäminen ja siirtoviemärin rakentaminen välille Killinkoski—Virrat—Ruovesi. Yleisemminkin voisi sanoa, että nyt, kun tämä määräaika näitten vesiasioitten kuntoon laittamiseksi alkaa pikkuhiljaa käydä vähiin, niin pitäisi entistä enemmän tukea kuntia ja vesiosuuskuntia erilaisilla toimenpiteillä, että saisimme haja-asutusalueen vedet kuntoon sekä viemärien että puhtaan veden kohdalta, ja sinne pitäisi mielestäni niin kuin koko maatakin ajatellen lisätä huomattavasti panoksia. Muuten se vuosi 2014, se taitaa olla se määräaika, milloin pitää olla kaikkialla käsiteltynä nämä, umpeutuu, ja ei keritä tekemään läheskään kaikkea ja useissa paikoissa haja-asutusalueilla tullaan totaalisesti olemaan ongelmissa, jos näitä EU-määräyksiä aiotaan noudattaa. Mutta tässä aloitteessa nimenomaan esitetään pariasataatuhatta, että tämä työ saataisiin alkamaan täällä Killinkoski—Virrat—Ruovesi-välillä. Ja kustannus koko hankkeelle on lähes 3 miljoonaa euroa, mutta aloittamiseen ensi vuodelle esitetään määrärahaa. Tämä on Pirkanmaan kansanedustajien yhteinen aloite.

Sitten on 193: Joukkoliikenteen palvelujen osto, korvaukset ja tuki. Tämä on liikennevaliokunnan sd-ryhmän aloite, ed. Saara Karhu ensimmäisenä allekirjoittajana. Nyt nykyisellä tukimäärällä joukkoliikennettä erityisesti suurissa kaupungeissa ei pystytä tekemään kilpailukykyiseksi eikä myöskään tuolla maaseudulla. Lippujen hintojen alentaminenhan on ainoa keino, millä me voimme siirtää väkeä henkilöautoista julkiseen liikenteeseen. Ympäristökysymykset ovat tässä tietysti yhtenä osana. Laadukasta joukkoliikennettä ei voida pitää yllä näillä tukimuodoilla, mitä tällä hetkellä käytetään. Suomessahan tuetaan kyllä erittäin vähän: Kun Euroopan unionissa suurissa kaupungeissa valtio tukee yli puolellakin, niin Suomessa ei valtio tue isojen kaupunkien joukkoliikennettä ollenkaan, vaan se perustuu lipputuloihin ja kuntien omiin rahoituksiin. Siksi tässä on esitys siitä, että parikymmentä miljoonaa euroa otettaisiin ensi vuoden budjettiin, millä voitaisiin joukkoliikennettä tukea haja-asutusalueilla ja isoissa kaupungeissa myöskin.

Sitten on talousarvioaloitteet 47 ja 48. Kyseessä on perustienpidon ja perusradanpidon määrärahat, jotka ovat sosialidemokraattisen ryhmän tekemiä aloitteita ja joissa molemmissa lisäyksenä 40 miljoonaa euroa. Kummastakin voi sanoa, että varmasti on tarpeellinen. Perustienpidon kohdalta voidaan sanoa, että tämä 40 miljoonaa euroakaan ei taida ihan riittää, että päästäisiin kunnon tasoon. Nythän esimerkiksi liikenneturvallisuustyössä ollaan selkeästi jäljessä tänä vuonna verrattuna aikaisempiin vuosiin. Nyt on ollut todella vakavia onnettomuuksia paljon. Osaltaan näihin vaikuttaa teitten heikko kunto. Tässä pari viikkoa sitten, lokakuun alussa, Hämeen tiepiirin teiden talvikunnossapidosta vastaava insinööri ilmoitti Aamulehdessä, että emme pysty pitämään teitä kunnolla auki, ihmisten tulee varautua siihen, että jättävät auton kotiin pahimpina myräkkäaikoina. Mielestäni aika törkeätä puhetta tiehallinnon insinööriltä, joka jo lokakuussa nostaa kädet pystyyn ja sanoo, että ei voida pitää teitä kunnossa. Jossain on mätää, kun tällä tavalla arvioidaan, että tulevasta talvesta tulee niin vaikea, että ei pystytä pitämään teitä kunnossa. Minusta ei pitäisi missään tapauksessa sanoa näin, että ihmisten pitää jättää auto kotiin. Miten ne linja-autonkuljettajat ja raskaan liikenteen väki jättävät auton kotiin tai ne ihmiset, joiden pitäisi mennä töihin. Kyllä sieltä pitää päästä tasapuolisesti liikkumaan eri puolilla maata. Vaikka olisikin vähän pienempiarvoinen tie, niin kyllä sekin pitää jossain kohtaa auki saada eikä sitä pidä jättää, kuten ennen sanottiin, että tiemestari taitaa olla tullut uskoon, kun on jättänyt tiet Herran haltuun, mutta tuntuu siltä, että tiehallinto on vähän siirtynyt tuohon uskovaisten joukkoon ja jättää tiet täysin hoitamatta. Tästä oli hyvä esimerkki viime syksynä ja nyt jo tältä syksyltä löytyy tuolta Oulun alapuolelta esimerkki siitä, että kun suolauskalusto yhden laitteen kohdalta meni epäkuntoon, niin toista ei löytynytkään ja Nelostie pääsi vetämään jäälle. Siinä jo yksi kuolonkolari sattui, ja romua tuli vaikka kuinka paljon. Ja jos niin on, että ei löydy Oulun kokoisessa kaupungissa tieliikennelaitokselta, joka oli vissiin urakoitsijana, minkäänlaista varavehjettä lähtöön, niin kyllä ihmetellä täytyy. Ei ole kyllä niin kuin mistään kotoisin.

Samoten tämä radanpito, niin näillä toimenpiteillä, millä ratoja nyt hoidetaan, radat rappeutuvat, ja tähän perusradanpitoon tarvitaan se 40 miljoonaa euroa. Korvausinvestoinnit ovat tietenkin luku sinänsä, kun tehdään uutta rataa ja parannetaan isommalla määrin, mutta perusradanpitoon ehdottomasti pitää saada rahaa, jotta me pystymme pitämään edes nykyisessä kunnossa myöskin nämä heikompi- taikka pienempi-, alempiarvoiset radat eikä liikennettä jouduta lopettamaan eri puolilla maata ja ratoja laittamaan rullalle.

Puhemies! 10 minuuttia tuli täyteen.

Edustajat Sirpa Paatero ja Lauri Oinonen merkittiin läsnä oleviksi.

Jutta Urpilainen /sd:

Arvoisa puhemies! Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on tehnyt useita talousarvioaloitteita kuten myös sosialidemokraattiset yksittäiset kansanedustajat, ja näillä talousarvioaloitteilla haluamme paikata tämän hallituksen puutteellista talousarvioesitystä vuodelle 2008. Keskityn tässä omassa puheenvuorossani vain muutamaan talousarvioaloitteeseen.

Kuten täällä usea kansanedustaja on jo aikaisemmin todennut, valitettavasti hallituksen satsaukset kuntatalouteen ensi vuonna omassa talousarvioesityksessään ovat puutteelliset. Niinpä oppositiorintama onkin tehnyt yhteisen talousarvioaloitteen 52, jolla haluamme omalta osaltamme osoittaa kunnille riittävästi resursseja nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämiseen. Tuon esityksen sisältö on se, että 600 miljoonaa euroa osoitettaisiin nimenomaan valtionosuuksiin kunnille sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannusten nostamiseksi. Todellista lisäystä tuossa hallituksen esityksessä kunnille on vain 21,3 miljoonaa euroa, ja me kaikki tiedämme, että kun esimerkiksi palkankorotukset tulevat kuntien maksettaviksi hyvin pitkälle, tuo lisäresurssi ei missään tapauksessa tule riittämään, ja sen takia kunnat tarvitsevat lisää rahaa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuja hallitus aikoo korottaa ensi vuoden elokuusta alkaen, mutta valitettavasti tuon korotuksen tuomat lisätulot eivät jää kunnille kuntapalveluiden parantamiseen vaan nekin tuloutetaan valtiolle. Niinpä toivon, että tämä oppositiorintaman yhteinen talousarvioaloite tulee saamaan täällä eduskunnassa tukea.

Itse tulen Keski-Pohjanmaan maakunnasta, ja omien laskelmieni mukaan tuo opposition yhteinen talousarvioaloite toisi esimerkiksi Keski-Pohjanmaan maakuntaan lähes 18 miljoonaa euroa lisää rahaa. Uskon, että esimerkiksi keskipohjalaisille kunnille tuo summa olisi kyllä hyvin tervetullut ja sillä pystyttäisiin järjestämään myös meidän alueellamme nykyistä parempia palveluita.

Arvoisa puhemies! Toinen asia, johon haluan tässä kiinnittää huomiota, koskee talousarvioaloitteita 43, 44, 45 ja 46. Kulttuurin, liikunnan ja nuorisotyön rahoituksesta hyvin merkittävä osa tulee nimenomaan veikkausvoittovaroista. Hallituksen esitys Veikkauksen voittotuloutuksesta on kyllä sekä jakosuhdelain että eduskunnan yksimielisen aikaisemman linjauksen vastainen. Eduskunta on edellyttänyt hyvin yksimielisesti riippumatta oppositio—hallitus-asetelmista, ettei Veikkauksen tuottoja käytetä budjettimenojen kattamiseen. Nyt kuitenkin Senaatti-kiinteistöjen vuokria ja Suomen Kansallisteatterin peruskorjauksen lainanhoitokuluja ollaan siirtämässä Veikkauksen ja raha-arpajaisten voittovaroista katettaviksi, ja tämä on lain ja eduskunnan vahvan hengen vastaista ja siten ei kyllä missään tapauksessa hyväksyttävää. Veikkausvoittovaroja ei saa sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä ottaa muuhun käyttöön kuin niille, joille ne kuuluvat, eli tieteelle, taiteelle, liikunnalle ja nuorisotyölle. Tästä syystä me esitämme näissä talousarvioaloitteissa, että tuo summa, noin 21 miljoonaa euroa, joka tosiaan nyt on näiltä edunsaajilta siirretty pois, palautetaan näille edunsaajille, joille se kuuluu, eli kulttuurille, liikunnalle ja nuorisotyölle. Toivon, että eduskunta tässä antaa tukensa meidän talousarvioaloitteille ja me pystymme todella palauttamaan rahat niille, joille ne todella kuuluvat.

Puhemies! Kolmas asia, johon haluan kiinnittää huomiota tässä, on talousarvioaloite 42, joka koskee yliopistojen perusrahoitusta. Olemme olleet Suomessa hyvin yksimielisiä siitä, että Suomen kilpailukyky perustuu vahvaan osaamiseen ja tarvitsemme tämän vahvan osaamisen vahvistamiseen nimenomaan myös laadukasta korkeakoulujärjestelmää. Tiede- ja teknologianeuvosto, jonka puheenjohtajana toimii myös nykyinen pääministeri Matti Vanhanen, linjasi viime vuonna, että yliopistojen perusrahoitusta tulisi lisätä 50 miljoonalla eurolla per vuosi tämän vaalikauden ajan eli yhteensä vaalikaudessa 200 miljoonaa euroa. Valitettavasti hallitusohjelmassa ja kehyspäätöksen yhteydessä noita rahoja ei löytynyt, ja hallitus onkin omassa talousarvioesityksessään esittämässä, että yliopistojen perusrahoitus nousisi 20 miljoonalla eurolla ensi vuonna. Kun me kaikki tiedämme, että tuottavuusohjelma leikkaa tuosta 11 miljoonaa euroa ja vuokra- ym. kustannukset yliopistoissa nousevat ensi vuonna, niin meillä on olemassa useita yliopistoja, joiden todelliset resurssit ensi vuonna heikkenevät sen sijaan, että ne yliopistot saisivat lisää rahoitusta. Tästä syystä me sosialidemokraatit esitämme, että yliopistoille tulisi ensi vuonna antaa selkeästi lisää rahaa ja esitämme, että hallituksen pohjaesityksen päälle yliopistot saisivat 30 miljoonaa euroa lisää rahaa tuon talousarvioaloitteen 42 mukaisesti.

Puhemies! Täällä on jo ed. Kuusisto muun muassa viitannut erittäin ansiokkaasti talousarvioaloitteeseen 54, joka koskee ympäristöjärjestöjen valtionavustuksia. Täällä on tänä päivänä puhuttu eduskunnassa Itämeren tilasta, myös pohjoisesta ulottuvuudesta, ja on hyvin tärkeää, että meillä on myös kansalaisjärjestöjä, jotka antavat ympäristökasvatusta, tekevät ympäristövalistustyötä ja toimivat myös merkittävinä asiantuntijaorganisaatioina suomalaisessa yhteiskunnassa. Tästä syystä sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on esittänyt, että ympäristöjärjestöjen valtionavustuksiin lisätään tuo 113 000 euroa, jolla pystytään sitten myös turvaamaan näiden ympäristöjärjestöjen toiminta ensi vuonna. Toivon, että myös tähän eduskunta kiinnittää huomiota ja antaa tukensa meidän talousarvioaloitteille.

Sitten, arvoisa puhemies, ihan muutama sana yksittäisistä henkilökohtaisista talousarvioaloitteistani. Aivan aluksi haluan yhtyä täällä ed. Kiurun huoleen siitä, että hallitus on leikkaamassa yliopistokeskusten toimintaresursseja. Matti Vanhasen ensimmäinen hallitushan, punamultahallitus, teki historiallisen teon ja loi budjettikirjaan määrärahan kuudelle yliopistokeskukselle. Pidän hyvin tärkeänä sitä, että tuosta määrärahasta pidetään kiinni, ettei sen tasoa ruveta leikkaamaan, koska nämä yliopistokeskukset tekevät merkittävää sekä aluekehitystyötä että myös koulutuspoliittista työtä niillä paikkakunnilla niissä maakunnissa, joissa ei ole omaa tiedekorkeakoulua. Senpä takia toivon, että ed. Komin talousarvioaloite 248, jossa esitetään, että tuota yliopistokeskusten määrärahaa lisätään 500 000 eurolla, tulee saamaan eduskunnassa laajaa kannatusta.

Itse olen tehnyt myös useita talousarvioaloitteita. Mainitsen niistä ihan muutaman. Talousarvioaloitteessa 931 esitetään määrärahoja Vaasan tiepiirille ohituskaistojen rakentamiseen Valtatielle 8 välille Uusikaarlepyy ja Kokkola. Me kaikki tiedämme, että liikenneturvallisuuden kannalta ohituskaistoilla on tärkeä merkitys, ja henkilökohtaisesti toivon, että eduskunta suhtautuu aloitteeseen myötämielisesti ja pystyy lisäämään Vaasan tiepiirin määrärahoja ja ennen kaikkea yleensä perustienpidon määrärahoja, niin kuin täällä ed. Rönni jo aikaisemmin puhui.

Sen lisäksi toivon, että eduskunta suhtautuu myötämielisesti talousarvioaloitteisiin 932, 933 ja 934. Kaikilla näillä talousarvioaloitteilla on tarkoitus vahvistaa Keski-Pohjanmaan maakunnan kilpailukykyä ja kehitystä. Toivon, että eduskunta myös näihin aloitteisiin suhtautuu myötämielisesti ja osoittaa meille rahaa sekä elinkeinotoiminnan kehittämiseen että myöskin ympäristölupaviraston toimipisteen perustamiseen.

Puhemies! Tässä muutamia ajatuksia. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä on parhaillaan valmistelemassa omaa vaihtoehtoista budjettilinjausta, ja tulemme julkistamaan sen marraskuussa. Toivomme, että myös sille ja sen sisällölle löytyy eduskunnassa laajaa kannatusta.

Ed. Reijo Kallio merkittiin läsnä olevaksi.

Anneli  Kiljunen  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Edellisen puheen aikana puhemies pyysi, että mainitsisin ne talousarvioaloitteet, joista edellisessä keskustelussa puhuin, ja puhuin edellisessä puheenvuorossa talousarvioaloitteesta 52/2007, jossa sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä esittää budjettiin 600 miljoonan lisäpanostusta kuntatalouden vahvistamiseen. Toinen aloite, josta mainitsin ja puhuin, on talousarvioaloite 234, määrärahan osoittaminen sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksiin valtionosuutena. Sisältönä siinä aloitteessa on vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustaja -järjestelmän kehittäminen, ja siinä esityksessä on 70 miljoonan panostus valtionosuuteen.

Arvoisa herra puhemies! Täältä tulee nyt pitkälti toistoa siitä, mitä viime päivien aikana on täällä keskusteltu. Jatkan äsken jäänyttä puheenvuoroa, kuten jo mainitsin.

Meillä sosialidemokraateilla on huoli myös lapsien, nuorten ja lapsiperheiden asemasta ja tilanteesta yhteiskunnassamme. Budjetissa nostetaan lapsilisän yksinhuoltajakorotusta. Se on hyvä uudistus, ja me sosialidemokraatit olemme sitä kannattaneet. Se kuitenkin jää hyödyltään varsin vähäiseksi, kun samanaikaisesti hallitus tulee nostamaan sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksua. Kuten täällä eduskunnassa on jo useaan kertaan todettu, myös toimeentulotukea saavat lapsiperheet jäävät tästä korotuksesta paitsi, koska se pienentää myönnettävän toimeentulotuen määrää. Kuten hyvin tiedämme, ovat toimeentulotuen varassa elävät perheet taloudellisesti tiukoilla. Pitkään jatkuva köyhyydessä ja toimeentulotuen varassa eläminen syrjäyttää lapsia ja lapsiperheitä. Toimeentulotuen tulee olla viimesijainen toimeentuloturvan muoto, mutta käytännössä monet perheet joutuvat turvautumaan toimeentulotukeen säännöllisenä tukena. Ongelmana tässä on myös se, että vaikka lapsiperheiden ensisijaisia etuuksia korotettaisiin, toimeentulotuen piirissä olevat lapsiperheet eivät hyödy hallituksen tekemistä parannuksista, koska ne leikkautuvat pois toimeentulotuesta, eli kaikkein köyhimmässä asemassa olevat lapset ja lapsiperheet eivät hyödy lainkaan hallituksen esittämistä lapsiperheille kohdistuvista etuuksien parantamisista. Tästä syystä on puututtava myös toimeentulotuen perusteisiin.

Hallituspuolueista on luvattu, että asiaan puututaan sosiaaliturvakomiteassa, mutta miksi lykätä se sinne, kun me hyvin tiedämme, mitä asialle voitaisiin jo nyt tehdä? Jokainen perhe, joka elää toimeentulotuen varassa, elää myös köyhyyden rajapinnassa. Me tiedämme, että lapsiperheiden köyhyys on lisääntynyt viimeisen kymmenen vuoden aikana. Se ei ole ollut varmasti kenenkään tavoite. Meidän tulee hakea lainsäädännön ja päätösten todellista vaikuttavuutta köyhemmässä asemassa olevien lapsiperheiden asemaan. Me tarvitsemme entistä parempaa tutkimusta, jossa pureudutaan lapsiperheiden köyhyyteen. Me tarvitsemme nykyistä parempaa yhteistyötä poliittisten päätöksentekijöiden ja yliopistojen ja tutkimus- ja kehittämistyön kesken. Pelkät yksittäiset tulonsiirrot eivät köyhyyttä poista. Köyhyys on monien eri asioiden summa. Tämä tekee siitä niin haastavan ja vaikean.

Lapsiperheiden köyhyyttä voidaan kuitenkin kohdennetusti parantaa korottamalla lasten toimeentulotuen perusosaa. Sillä on myös tutkitusti myönteinen vaikutus lapsiperheiden asemaan. Eduskunnan tulisi hyväksyä sosialidemokraattien aloite, jonka mukaan toimeentulotuen lapsen perusosaa korotetaan 30 eurolla kuukaudessa eli 11 eurosta 12 euroon päivässä. Vuositasolla tämä tietää 16,5 miljoonan lisäkulua, joka varmasti maksaa itsensä takaisin köyhien lapsiperheiden aseman parantuessa. Tästä olemme tehneet ryhmämme talousarvioaloitteen 53, määrärahan osoittaminen lapsen perusosan korottamiseen toimeentulotuessa.

Tämän lisäksi tulisi hyväksyä lapsilisän ottaminen joko osittain tai kokonaan etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotuessa. Näin lapsilisäkorotuksista hyötyisivät myös kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapsiperheet. Tästä on selvää tutkimustietoa olemassa. Nyt on kyse poliittisesta tahdosta, haluammeko oikeasti vaikuttaa köyhien lapsiperheiden asemaan ja heidän elämäntilanteeseensa.

Köyhien yksinhuoltajaperheiden aseman parantamiseksi olemme myös esittäneet elatustuen nostamista noin 13 eurolla kuukaudessa. Tästä meillä on talousarvioaloite 864, jossa esitetään 1,6 miljoonaa euroa elatustuen korottamista varten.

Arvoisa herra puhemies! Hallitusohjelmaan sisältyy myös lapsilisäkorotus vuoden 2009 alusta. Tämä korotus on tarkoitus kohdentaa perheen kolmanteen lapseen eli ainoastaan alle 20 prosenttiin lapsiperheistä. Sosialidemokraatit haluaisivat kohdistaa lapsilisäkorotuksen kaikkiin lapsiperheisiin. Siksi olemme esittäneet, että ensimmäisen lapsen lapsilisää nostettaisiin toisen lapsen tasolle eli nousua olisi 10 euroa kuukaudessa.

Viime viikolla täällä käytettiin aika pöyristyttäviä puheenvuoroja sen puolesta, etteivät kaikki lapsiperheet tarvitsisi lapsilisän korotusta, koska niiden joukossa on myös erittäin hyvin toimeentulevia perheitä. En oikein ymmärtänyt silloista logiikkaa. Ajateltiinko siis, että kaikki yli kaksilapsiset perheet ovat huonosti toimeentulevia ja tuki kohdistuu heihin täsmällisesti? Mielestäni verotusjärjestelmän avulla hoidetaan tuen oikea kohdentuminen. Silloin se on oikeudenmukaista perhepolitiikkaa, ei niin, että jätämme sattumanvaraisesti jotkut perheet lapsimäärästä riippuen kokonaan vaille korotuksia tai koko lapsilisää. Lapsilisien korotus on oikeudenmukainen ja tehokas tapa kohentaa lapsiperheiden asemaa. Olisi kohtuullista etenkin, kun tiedämme, että ensimmäisestä lapsesta tulevat perheelle miltei suurimmat kustannukset, että tuen korotukset saisivat kaikki lapsiperheet eikä vain alle 20 prosenttia perheistä. Tämän sosialidemokraattien tekemän esityksen kokonaiskustannukset tulevat olemaan vuositasolla noin 75 miljoonaa euroa, ja hyötyjinä ovat kaikki perheet eli noin 575 000 suomalaista lapsiperhettä. Tästä syystä esitämme määrärahan osoittamista ensimmäisen lapsen lapsilisän korottamiseen talousarvioaloitteessa numero 50.

Arvoisa herra puhemies! Mielenterveysongelmiin puututaan vuodesta toiseen liian hennolla otteella. Meillä on suuri joukko palveluketjussa ja avohoidon palveluissa. Mielenterveysongelmien kokonaisvaltaiseen hoitamiseen ja tietysti ennaltaehkäisyyn pitäisi viimeinkin tosiaan puuttua.

Myös psykoterapiakoulutus pitäisi pikaisesti saattaa korkeakoulujen tai yliopistojen toteutettavaksi, kuten jo vuosia sitten on edellytetty. Eduskunta on jo kuuden vuoden ajan osoittanut erillisen rahan lasten ja nuorten psykiatristen palvelujen järjestämiseen. Kuluvana vuonna määräraha oli 4 miljoonaa euroa, jonka lisäksi Kansallisessa terveydenhuollon hankkeessa ja Sosiaalialan kehittämishankkeessa on otettu huomioon lasten ja nuorten mielenterveyspalveluiden kehittäminen. Tulevana vuonna momentti on jälleen poistettu budjetista. Samanaikaisesti kehittämishankkeisiin varattuja rahoja aiotaan pudottaa 15 miljoonalla eurolla. Tällainen yhtälö on kestämätön. Lasten ja nuorten mielenterveyden palveluihin varattu erillinen määräraha on ollut erittäin tarpeellinen. Valtiovarainvaliokunnan viimevuotisen mietinnön mukaan toiminta on joillakin alueilla onnistuttu siirtämään normaalin rahoituksen piiriin, mutta monin paikoin palvelujen jatkomahdollisuudet riippuvat erillisen määrärahan saamisesta. Hoitoketjut eivät kaikilta osin vielä toimi, ja hoitojonot ovat paikoitellen pitkiä. Hoitoon tulevat lapset ja nuoret ovat myös aiempaa vaativamman hoidon tarpeessa. Jatkossa on ehdottoman tärkeää, että lasten ja nuorten psykiatriset palvelut turvataan säännöllisen rahoituksen puitteissa. Vuosittain myönnettävä raha ei tue suunnitelmallisuutta palveluiden järjestämisessä, palveluketjujen toimivuudessa eikä henkilökunnan rekrytoinnissa.

Tästä teemasta on sosialidemokraateilta kaksikin erillistä aloitetta, talousarvioaloitteet 69 ja 241. Toisessa esitetään momentin lisäämistä takaisin budjettiin ja siihen 7 miljoonan euron satsausta. Toisessa esitetään 4 miljoonan euron lisäämistä ja sen varaamista lasten ja nuorten palveluiden kehittämiseen sosiaali- ja terveydenhuollon hankerahoituksessa.

Ed. Juha Korkeaoja merkittiin läsnä olevaksi.

Merja Kuusisto /sd:

Arvoisa puhemies! Tästä on noin kaksi viikkoa, kun minulla oli ilo tavata täällä eduskunnassa Invalidiliiton nuoria. He olivat tulleet lobbaamaan, vaikuttamaan päätöksentekoon tänne eduskuntaan. Mielenkiintoista keskustelua kävimme. Monta erilaista asiaa tuli esiin. Mutta kaikista tärkein huoli heillä oli se, että he pystyisivät elämään tasa-arvoista elämää. Tämä ei täysin toteudu sen takia, kun heillä ei ole henkilökohtaista avustajaa. Senpä tähden tuen ed. Anneli Kiljusen esitystä, talousarvioaloitetta, jossa ehdotetaan 70 miljoonaa valtionapuihin lisää.

Minä haluan lukea nyt, kun nämä nuoret onnistuivat hyvin lobbaamaan minut, ja minulla on nyt mahdollisuus sitten viedä heidän asiaansa eteenpäin. Minulla on tämmöinen "Vammaisten oikeuksia turvaavaa lainsäädäntöä kehitettävä".

"Vammaisten henkilöiden perus- ja ihmisoikeuksien turvaamiseksi on välttämätöntä, että vammaislainsäädäntö uudistetaan tulevalla hallituskaudella. Kipeimmin tarvitaan niiden palvelujen ja tukitoimien kehittämistä, jotka turvaavat vammaisten henkilöiden tasavertaisen arjen sujumisen ja osallisuuden. Henkilökohtaisen avun järjestämisen muodot ja kestävä rahoituspohja on saatava perustuslain välttämätöntä huolenpitoa koskevan säädöksen edellyttämälle tasolle. Tämä tarkoittaa henkilökohtaisen avun järjestämisen säätämistä subjektiiviseksi oikeudeksi niille vaikeavammaisille henkilöille, joille toisen henkilön apu on välttämätön edellytys tavanomaisista elämäntoiminnoista suoriutumiselle. Henkilökohtainen avustaja -järjestelmän kehittäminen ei voi enää odottaa."

Minä toivon, että me edustajat otamme tämän nyt sydämen asiaksi ja olemme samaa mieltä siitä. Tämä asia ei voi enää odottaa.

Timo V.   Korhonen  /kesk:

Arvostettu puhemies! Kainuun hallintokokeilusta annetun lain mukaan maakunta huolehtii Kainuun maakunnan suunnittelusta, terveydenhuollosta, sosiaalihuollosta pois lukien lasten päivähoito ja myös sitten toisen asteen koulutuksesta sekä niitten rahoituksesta. Maakunta huolehtii myös maakunnan yleisestä elinkeinopolitiikasta, edistää yhteistyötä maakunnan kehittämisen kannalta keskeisten julkis- ja yksityisoikeudellisten yhteisöjen ja säätiöitten kanssa ja valvoo maakunnan etuja. Kainuun maakunta -kuntayhtymän tehtäviin kuuluu laissa määritellyn eli siis Kainuun hallintokokeilulaissa määritellyn niin sanotun Kainuun kehittämisrahan hallinnointi ja jakaminen eri viranomaisten käyttöön. Lisäksi kunnat ovat erillisellä sopimuksella siirtäneet hallinnon tukipalveluitten eli siis taloushallinnon, tietohallinnon ja palkanlaskennan järjestämisvastuun maakunnalle.

Tämän kokeiltavan järjestelmän tarkoituksena on luoda Kainuuseen rakenne, joka kykenee selviytymään palvelujen järjestämisestä myös tulevaisuudessa. Kokeilun käynnistyessä vuonna 2005 siirtyi yhdeksän kokeilussa mukana olevan kunnan toiminnasta noin 60 prosenttia maakunnan vastattavaksi, eli siis Kainuun maakuntakokeilussa on kyse Manner-Suomen merkittävimmästä kunnallishallinnon ja kunnallisen palvelutuotannon kehittämishankkeesta vuosikymmeniin. Kyseessä on pilotti koko Suomelle ja myös koko Paras-hanke ja sen puitelaki huomioon ottaenkin huomattavan merkittävä kokeilu.

Kokeilu alkoi siis vuoden 2005 alusta. Nyt tämä liki kolmen vuoden kokemus maakunnan toiminnasta osoittaa, että vuosittainen menokehys on pystytty rajoittamaan keskimäärin alle 4 prosenttiin eli siis kyseessä on koko valtakunnan kuntakentän kustannuskehitys huomioon ottaen erittäin merkittävä suoritus varsinkin, kun Kainuun ikärakenne on muuta maata raskaampi, sairastavuus on muuta maata korkeampi ja työttömyys muuta maata korkeampaa.

Stakesin tekemän selvityksen mukaan Kainuun terveydenhuollon palvelutarve ylittää 15 prosentilla koko maan keskimääräisen palvelutarpeen. Tuon saman selvityksen mukaan Kainuun terveydenhuollon palvelut on kuitenkin pystytty tuottamaan 15 prosenttia maan keskimääräisiä kustannuksia edullisemmin, kun otetaan huomioon muun muassa väestön ikärakenne ja tarvevakioitu sairastavuus.

Huolimatta siitä, että maakunta-kuntayhtymä on pystynyt tuottamaan ja järjestämään muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut merkittävästi muuta maata edullisemmin, maakunnalle on syntynyt alijäämää nyt vajaan kolmen vuoden aikana noin 15 miljoonaa euroa. Se kertoo tietysti kuntien rahoitusosuudesta, eli koska kunnat maakuntakokeilun pääasiassa rahoittavat valtionosuuksien lisäksi, se osoittaa sitä, että tuo kuntien rahoitusosuus on ollut riittämätön. Mutta nyt samalla, kun tätä menojen kasvua kaiken kaikkiaan leikataan, niin myös kuntien rahoitusprosenttia on tarkoitus nostaa tuleville vuosille siten, ettei enää uutta alijäämää synny. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ensi vuonna kuntien rahoitusprosentti olisi tämän hetken arvioiden mukaan 60,1 prosenttia kuntien laskennallisesta verotulorahoituksesta.

Näyttää siltä, että vaikka Kainuun maakunta -kuntayhtymä todella pystyy järjestämään ja tuottamaan muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut muuta maata edullisemmin, näistä kovista ponnisteluista huolimatta alijäämää on syntynyt sekä maakunnalle että kunnille. Rahoitusprosentin nostaminen tasolle, jolla voitaisiin kattaa myös nämä jo syntyneet vanhat alijäämät eli noin 15 miljoonaa euroa, on käytännössä mahdotonta, ja myöskään Kainuun maakunta -kuntayhtymän taseessa ei ole pääomia tai aliarvostettua omaisuutta, joita voitaisiin käyttää vanhojen alijäämien kattamiseen.

Kun kyseessä on koko maan kannalta merkittävä kunnallisen palvelutuotannon kehittämishanke, niin tietysti kysymys kuuluu, mikä tällaisessa tilanteessa neuvoksi. Kainuuhan on saanut tämän kokeilun käynnistyessä 1,7 miljoonaa euroa tietojärjestelmien hankkimista varten valtion budjettivaroja eli ei siis muuta valtiollista rahoitusta, vaikka todella kuntien toiminnoista on siirtynyt 60—70 prosenttia maakunnan järjestettäväksi. Kuntaliitoksia valtio tukee kuntajakolaissa säädetyllä tavalla. Esimerkiksi Salon seutu saa kymmenen kunnan liittyessä yhteen yhdistymisavustusta yli 17 miljoonaa euroa. Salon seudusta syntyy 54 000 asukkaan kunta, jonka pinta-ala on lähes 2 000 neliökilometriä, joka on alle puolet esimerkiksi Kainuuseen kuuluvan Kuhmon pinta-alasta. Jos tätä Kainuun merkittävää muutosta tuettaisiin kunnilta siirtyneen toiminnan, siis 60 prosenttia, ja asukasluvun, 81 000, suhteessa, avustus olisi Kainuun maakunta -kuntayhtymälle 15,5 miljoonaa euroa.

Kainuu on tehnyt ja tekee kehittämistyötä uranuurtajana. Tehty työ ja annetut näytöt kertovat jo suuresta muutoksesta. Tarvitsemme kuitenkin tässä siirtymävaiheessa — nyt on siis menossa kolmas vuosi — valtion tukea, ja senpä vuoksi ensi vuoden talousarvioon on tehty aloite 317 Määrärahan osoittaminen Kainuun maakunta -kuntayhtymän talouden tulemiseen, ja olisi erittäin myönteistä ja tarpeellista, että eduskunta voisi suhtautua myönteisesti tähän esitykseen.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Kunnioitettu herra puhemies! Muutamia laskelmia näistä talousarvioaloitteista tein. Näitähän on yhteensä tehty 1 069 kappaletta, ja näyttää, kun laskin ne, että liikenne- ja viestintäministeriön pääluokkaan tehtyjen aloitteiden määrä on 405. Eli noin 40 prosenttia koko muutosesityksistä on liikenne- ja viestintäministeriön pääluokkaan ja tuo viestintäpuoli on aika vähän edustettuna, eli noin 400 näistä kohdistuu tie- ja ratahankkeisiin. (Ed. Ahonen: Hyvin laskettu!) — Arvoisa ed. Ahonen, laskutaito on vielä jäljellä, vaikka ikää on tullut ja harmautta.

Nämä, noin 400 tai jopa yli 400 talousarvioaloitetta liikennehankkeisiin kertovat siitä, että liikenneolosuhteet Suomessa ovat heikot, heikkenemään päin ja tarpeet ovat erittäin mittavat. Uskon nimittäin, että edustajat eivät tee aloitteita sellaisista teistä, jotka ovat hyvässä kunnossa, vaan niistä, joissa on todellista tarvetta. Sen verran huolellista työtä uskon näiden parinkin edustajan tehneen, jotka ovat tehneet kymmenittäin näitä tiealoitteita. Onkin sitten vedottava hallitukseen, että nyt, kun liikennepoliittista selontekoa laaditaan, siinä yhteydessä tämä rahoitus mietitään hyvin tarkkaan ja tiestön kunnossapitoon, perustienpitoon ja parantamiseen varataan todella sellaiset määrärahat, ettei tiestömme, joka on tärkeä kansallisvarallisuus, arvo ja taso heikkene, niin kuin tällä hetkellä tapahtuu valitettavan nopeasti.

Näitä aloitteita tarkemmin katsellen voi tehdä myös sen johtopäätöksen, että maaseudun tiestö on erittäin kurjassa kunnossa. Vuosia on jatkunut perustienpidon määrärahan täydellinen alimitoitus, ja mitään korjausta ei Vanhasen kakkoshallituskaan ole tähän saanut aikaiseksi. Perustienpidon määräraha viime vuoden toteutuneeseen käyttöön verrattuna nousee vajaalla 20 miljoonalla eurolla, oliko vielä vähemmänkin, huomattavastikin alle sen.

Tämä tarkoittaa sitä, että kun viime vuodesta ensi vuoteen rahan arvo on alentunut ja toisaalta kustannustaso nimenomaan tieinvestoinneissa maanrakennuspuolella on noussut, ensi vuonna perustienpitoon maaseudulla, maakunnissa, ei ole edes sen vertaa rahaa käytettävissä kuin oli viime vuonna. Kuitenkin valtiontalous on hyvässä kunnossa ja tarpeet ovat ilmeiset. Tämä on huolestuttavaa a) maaseudun kannalta, b) ihmisten kannalta, c) elinkeinojen kannalta ja d) turvallisuuden kannalta, ja sitten se on vielä todella epäviisasta politiikkaa tämän varallisuuden hoidon näkökulmasta. Kalliit parannustarpeet kaatuvat päälle jatkossa, kun tällä tavalla asia jätetään hoitamatta.

Vetoaisinkin erityisesti keskustapuolueeseen, joka nyt vielä maaseudulta jonkin verran voimaansa saa ja on liikenneministerin puolue, että se paneutuisi tähän asiaan nyt hieman vakavammin. Viime keväänä ministeri Pekkarinen ilmoitti Äänekosken torilla, että Kehärata-hanke täällä Pääkaupunkiseudulla lykätään vähän eteenpäin ja ne 100 miljoonaa käytetään perustienpitoon maakunnissa. Näin ei ole tapahtunut. Puoli vuotta lykättiin tuota ratahanketta, mutta rahaa perustienpitoon ei tullut lisää. Tämä on todella huolestuttavaa ja valitettavaa, ja tästä monet edustajat osoittavat huolensa, kun ovat tehneet yli 400 talousarvioaloitetta tästä asiasta. Herra puhemies! Haluan vielä todeta, että näistä 400 aloitteesta 125 on hallituspuolueiden edustajien tekemiä. 125 aloitetta hallituspuolueitten edustajilta tiehankkeisiin kertoo siitä, että kentän ääntä halutaan kuulla, mutta sitten tietysti se pysähtyy siihen, kun rahaa ei kuitenkaan tule eikä löydy.

Herra puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä teki tänä syksynäkin tasapainotetun vaihtoehtobudjetin. Täällä on käsitelty meidän lakialoitteemme, jotka ovat valiokunnissa, niiltä osin siis, jotka ovat lainmuutosta vaativia asioita. Sen lisäksi meillä on joukko yhteisiä talousarvioaloitteita asioista, joista ei lainsäädäntöä ole. Ne kohdistuvat suurelta osin muun muassa energiapolitiikkaan ja maaseutupolitiikkaan, moneen muuhunkin kyllä lisäksi.

Mutta erityisesti ehkä voi todeta, että esimerkiksi omissa nimissäni olevat aloitteet 169 ja 170 kohdistuvat puhtaasti maaseutuun, joka on kylmenemässä nopeaa vauhtia, koska maatalous ja maaseutupolitiikka on ajettu tässä maassa alas. Siihen tarvitaan uutta ryhtiä, ja siinä myös rahaa tarvitaan.

Toinen tärkeä kohde meillä on lapsiperheet, joita koskevia aloitteita ovat muun muassa numerot 347, 349, 720 ja osin myös 761. Erityisen huolissani olen lapsiperheiden tilanteesta ensi vuonna. Meillä nousevat polttoaineiden hinnat rajusti osin hallituksen veronkorotustenkin takia, sähkön hinta nousee erittäin voimakkaasti. Korot ovat nousussa, ja lisäksi nämä kaikki kunnalliset maksut, jotka lapsiperheitä helposti kaikkein eniten rasittavat, ovat nousussa.

Mutta lapsilisiä ei ole sidottu indeksiin, lapsilisiin tulee vain hyvin hyvin vaatimaton tarkistus, ja lähellekään kaikki lapsiperheet eivät saa sellaisia palkankorotuksia, ja kun veronkevennyksiäkään ei tule, että menojen raju, poikkeuksellisen raju, kasvu tulisi katetuksi heidän osaltaan. Eläkeläisten tilanne on hieman parempi, koska eläkkeet on indeksiin sidottu, joskin korotus tulee jälkikäteen ja heikkona, mutta lapsiperheitten etuudet ovat kyllä jäämässä jälkeen.

Nyt on se tilanne, että meillä aika raskaasti velkaantuneita nuoria perheitä ajautuu ensi vuonna umpikujaan korkojen noustessa, ison lainataakan painaessa ja sen lisäksi näiden kaikkien maksujen ja rasitusten voimakkaasti noustessa. Esimerkiksi sähkön ja öljyn hinnannousu iskee monella tavalla, koska se nostaa ruuan hintaa, se nostaa asumiskustannuksia, se nostaa liikkumista, harrastuksiin ja työhön liittyviä kustannuksia jne. Hallitus on unohtanut maaseudun ja lapsiperheet, ja se on ensi vuonna ikävä, valitettava kehitys, joka meille laukeaa eteemme.

Herra puhemies! Lopuksi vielä totean, että opposition yhteinen talousarvioaloite 52 turvaa sen, että terveydenhuoltoalan huolestuttava, todella katastrofiin ajautumassa oleva tilanne voidaan laukaista. Nyt tarvitaan todella hallituksen vastuullista vastaantuloa tässä tilanteessa, että suomalaisia ei ala menehtyä sen takia, että vaalilupaustenkin osittain ajamana on ajauduttu tällaiseen umpikujatilanteeseen, jossa terveydenhuoltoalalla tällä hetkellä ollaan. Hallituksen on nyt pikaisesti tultava poteroistaan ulos ja todettava, että vastuuta on kannettava eikä piiloteltava. Siihen tähtää tämä opposition yhteinen talousarvioaloite 52, jolla voidaan osoittaa rahoitus siihen, että tämä palkkaratkaisu saadaan oikeudenmukaisella tavalla hoidettua.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan aloittaa ryhmämme yhteisistä aloitteista ja ensimmäisenä siitä oikeastaan, mihin ed. Kankaanniemi lopetti. 600 miljoonaa kuulostaa suurelta summalta satsauksena sosiaali- ja terveydenhuollon käyttökustannuksien valtionosuuksiin. Tämä on kuitenkin aivan siinä samassa linjassa, miltä me aloitimme viime keväänä laskentamme jo vaalien aikana. Nämä ovat ne samat euromäärät. Puhuimme silloin 2,4 miljardista eurosta, ja jos se jaetaan neljälle vuodelle, niin se 600 miljoonaa olisi se summa, joka nyt tarvittaisiin lisääntyvän hoivan tarpeen täyttämiseen, uusien virkojen perustamiseen ja palkkojen maksuun ensi vuodelle. Tämä on siis suurin yksittäinen summa koko sosialidemokraattisen ryhmän lisäysesityksistä, hyvin periaatteellinen kuin myös käsitys siitä, että meillä ei tarvittaisi lapsilisiä muuten kuin yksinhuoltajille tai kolmannesta lapsesta eteenpäin.

Lapsilisään on kuulunut yksi tämmöinen universaali ajatus, että kaikki tulevat kohdelluiksi tasa-arvoisesti lapsilisien kohdalla, ja tämä universaalisuuden periaate ollaan nyt jotakuinkin murtamassa, kun ollaan jättämässä pois ne lapsiperheet, jotka monesti maksavat nämä nyt hallituksen esittämät korotukset palvelumaksuissa, päivähoidossa, terveydenhuollossa, sähköveroina, energiaveroina, bensan ja dieselin korotuksina ym. Ne ovat useasti ne muutaman lapsen perheet, jotka joutuvat nyt sitten tiukoille. Ehkä palkankorotukset on tehty sitä varten tässä kohtaa, kun hallitus rokottaa perheitä niin paljon. Sosialidemokraatit esittävät siis ensimmäisen lapsen lapsilisän korotuksen maksamista ensi vuoden budjetista.

Muut periaatteelliset korotukset ovat elatustukeen, työmarkkinatukeen ja lapsen perusosaan toimeentulotuessa. Nämä ovat niitä summia, jotka eivät todellakaan seuraa indeksiä, vaan jäävät jälkeen varsin mittavasti nyt näissä kohdin, kun palkansaajien palkat kasvavat monia prosentteja.

Veikkaus on itselleni ja edustamilleni tahoille yksi kynnyskysymys, voisin väittää, tähän ajattelumaailmaan, josta tämä nykyinen hallitus valtiovarainministerin suulla ilmoitti, että on tukemassa kansalaisjärjestötoimintaa. Jos kansalaisjärjestötoiminnan tuki on sitä, että viedään yli 20 miljoonaa pois sitä rahaa, jolla sitä kansalaisjärjestötoimintaa tehtäisiin, olen hieman hämilläni ja ymmälläni.

Eilen on täällä eduskunnassa ollut vierailulla liikunta-, nuoriso- ja kulttuurijärjestöjen edustajia, jotka ovat tätä yhteistä huolta hallituksen tästä esityksestä tuoneet. Haluan yhä edelleen uskoa siihen, että eduskunta pysyy sen lain takana, mikä täällä on säädetty, ja päättää suunnata ne rahat näille alkuperäisille edunsaajille.

Toisena perusteena tietenkin siihen on myös se, että näin meillä on yksi peruste, mitä olemme halunneet ylläpitää rahapelijärjestelmän monopolista. Jos rupeamme kustantamaan sillä kaikkia muita menoja, ei meillä sitä perustetta enää tähän monopolijärjestelmään ole olemassa.

Koulutus on yksi suuri sarka myöskin, mihin sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä haluaa kiinnittää huomionsa, ja me olemmekin satsaamassa omassa esityksessämme yhteensä noin 85 miljoonan euron panostuksen lisäyksenä aikuiskoulutukseen, ammattikorkeakoulujen soveltavaan tutkimukseen ja kehitystyöhön ja yliopistojen toimintamenoihin.

Mielikuva siitä, että meillä on oikeistohallitus, joka satsaa koulutukseen ja arvostaa yliopistoja ja peruskoulutusta, ei tällä budjetilla tunnu myöskään toteutuvan. Siitä syystä olemme halunneet laittaa tähän omat esityksemme ja tukea näin sitä perustavaa laatua olevaa koulutusjärjestelmää, joka on mahdollistanut meille tämän maan etenemisen tähän malliin, missä tällä hetkellä ollaan.

Omalta alueeltamme, jolla yliopistotasoista koulutusta on ainoastaan Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa, olemme tehneet esityksen, jossa tekstimuutoksella tehtäisiin perusteluihin maininta, että määrärahaa voidaan käyttää myös korkeakoulujen alueellisten yhteistyömallien kehittämiseen. Näin meillä olisi yksi korkeakoulu ja useampi ammattikorkeakoulu, jotka voisivat vahvistaa yhteistyötä ja tehdä jotakin uudenlaista.

En tiedä, kun kuuntelin tässä tätä Kesu-ohjelman läpikäyntiä, onko tämä ollenkaan tämän hallituksen linjoja vai halutaanko ne eriyttää vielä entisestäänkin, mutta meidän alueemme kansanedustajien mielestä tämmöinen uudenlainen ajattelumalli etenkin niillä alueilla, joilla vahvoja yliopistoja ei ole, voisi olla se avaintekijä, jolla alueen yritysten ja oppilaitosten tehokkaampaa toimintaa saataisiin tehtyä.

Alueellamme, jolla työttömyys yhä edelleen huiskii siellä 10 prosentin kieppeillä, on suurta huolta kannettu työllisyysperusteisten investointitukien lähes täydellisestä leikkaamisesta. Kymessä tätä tukea on voitu käyttää näiden teollisuusalueiden rakenteiden rankkaan muuttumiseen. Tällä viikolla, alkuviikosta, tuli tieto, että Metso muun muassa vähentää nähtävästi lakkauttamalla Karhulan puolelta kokonaan tällä kertaa muutaman kymmenen henkilön yksikön, mutta sitä samaa metsäteollisuuden sarkaa.

Tähän mennessä nämä rahat, jotka on esimerkiksi Kymen ja Etelä-Karjalan alueella näihin tarkoituksiin käytetty, ovat toimineet käynnistäjinä monille hankkeille, joilla on ollut hyvinkin pitkävaikutteisia, positiivisia tuloksia ihmisten työllistymiseen ja hankkeiden eteenpäin viemiseen. Ja tiedetään, että nämä rahat, joita ei todellakaan paljon ole, ovat monesti käynnistäneet sen hankkeen ja aina olleet osarahoitus, ei koskaan näillä rahoilla ole pelkästään toimittu, vaan se osarahoitus tulee sieltä alueelta yrityksiltä ja mahdollisesti myöskin kunnilta. Siitä syystä tuntuu täysin kohtuuttomalta, että vaikka meillä kokonaisuudessaan työllisyystilanne on kyllä parantunut, tämä hallitus jättää täysin huomioimatta sen, että meillä on varsin rankkoja alueellisia eroja tilanteissa tässä maassa.

Ministeri Cronberg vastasi, että näitä tukia suunnataan nyt sitten ehkä Pohjois-Karjalaan tai Lappiin. Toivoisin, että ministeri myös katsoisi karttaa uudemman kerran ja tarkastelisi hieman tarkemmin, millä alueilla meillä näitä rakenteellisia muutoksia työvoiman saatavuudessa ja työpaikkojen vähyydessä on oikeasti vielä olemassa.

Sen lisäksi vielä yksi maininta omalta alueeltani eli E18. On totta, että se on mainittu hallitusohjelmassa. Se on hieno juttu. Sen on luvattu olevan valmis 2015, ja se tarkoittaa, että jotta se olisi valmis vuonna 2015 osana Ten-verkostoa, sille olisi ensi vuodelle löydyttävä edes suunnittelurahaa niille moottoritien osille, jotka tulevat Koskenkylästä kohti Haminaa ja Vaalimaan rajaa. Kaikki tiedämme, että siellä on seisomassa jo tällä hetkellä monina päivinä 50 kilometrin jonot rekkoja, ja kun vuodenvaihteeseen mennään, niin tiedämme, että alueella tilanne ei todellakaan helpotu, vaan ennemmin hankaloituu. Näin olemme esittäneet siihen 5 miljoonan euron suunnittelurahan, jotta tämä hanke voitaisiin saattaa edes alkuun ja päästäisiin siellä koko Suomen ja erityisesti Kymen elinkeinoelämää parantaviin tuloksiin.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kuten aiemminkin olen todennut, talousarvioaloitteiden lähetekeskustelu on mielestäni eräs tärkeimpiä kansanedustajan vuosittaisia työpäiviä. Lähetekeskustelussa kansanedustajat voivat selittää ja korostaa niitä asioita, joita talousarvioaloitteilla on haluttu esille tuoda. Kansanedustajathan ovat myös alueiden ja maakuntien edustajia. Näinhän meillä kansanedustajat maakunnittain valitaan vaalipiireittäin ja sen takia aloitteissa laajojen valtakunnallisten kysymysten rinnalla, erityisesti yksittäisten kansanedustajien kohdalla, korostuvat paikalliset, seudulliset, maakunnalliset, osin ylimaakunnallisetkin kysymykset.

Muun muassa Keski-Suomen kansanedustajina olemme yhdessä maakunnallisen liiton, Keski-Suomen liiton, kanssa tehneet yhdeksän aloitetta, joista kussakin on yksi ensimmäisenä allekirjoittajana ja kaikki muut olemme yhdessä ne allekirjoittaneet. Toivon, että nämä aloitteet saisivat myös tarkoituksenmukaisen jatkovalmistelun valiokuntatyössä. Sen ohella olen itse tehnyt muutamia aloitteita alkaen talousarvioaloitteesta 578 ulottuen talousarvioaloitteeseen 590.

Näistä tämä ensin mainittu aloite haluaa muistuttaa niistä mahdollisuuksista, joita on olemassa Keuruun pioneerivarikolla, jonka toiminnot tulevat jatkumaan Puolustusvoimien Räjähdelaitoksen osana. Mutta pioneerivarikon alueella on vapaata, rakennettua tilaa, muun muassa esikuntarakennus, jossa aikoinaan on majoittunut vartiokomppania, siinä on ollut liikuntahalli varusmiehille ja muuta tarkoituksenmukaista tilaa. Tämä sinänsä hyväkuntoinen rakennus aivan tien varrella voisi olla myös siviilikriisinhallintaan koulutusta antava yksikkö. Samalla tämä voisi tukeutua räjähteitten ongelmiin, niihin kysymyksiin, joita myöskin siviilityöntekijät kohtaavat kriisialueilla. Se voisi olla opetustila, koulutustila hyvien liikenneyhteyksien varrella — 6 kilometrin päässä Keuruun taajaman keskustasta, vajaat 60 kilometriä, 54 kilometriä Jyväskylän keskustaan ja 110 kilometriä Tampereelle. Tuo tila tulisi voida hyödyntää tarkoituksenmukaisella tavalla, kun Puolustusvoimat on keskittänyt Räjähdelaitoksen esikuntatoiminnot, näin ymmärrän, Ähtäriin, siellä olevalle varikolle, vaikka hyvät valmiit tilat olisivat olleet myöskin tuossa olemassa.

Toivon, että myös tätä kysymystä voitaisiin edelleen tarkastella, että missä Puolustusvoimien Räjähdelaitoksen esikunta tulisi toimia jatkossa. Valmiit tilat ja henkilöstö löytyvät myöskin tuosta Keuruun Kalettomalta. Mutta toivon, että tämä siviilikriisinhallintakeskuksen tai sen osayksikön sijoittaminen tulisi vakavaan pohdintaan juuri mainittuun paikkaan ja samalla se voisi tukeutua myös siihen valtakunnalliseen osaamiskeskukseen, jota räjähtävän materiaalin käsittelyssä juuri Keuruulla on. Todettakoon, että ikävän Myyrmannin räjähdeonnettomuuden jälkeen räjähdeanalyysit tehtiin juuri tuolla Keuruun pioneerivarikolla. Sama varikko vastaa meillä myöskin tällä hetkellä jalkaväkimiinoista.

Sinänsä en ymmärrä, miksi meidän oli luovuttava täysin puolustuksellisesta aseesta tulevaan määräaikaan mennessä. Toivon, että vielä tuota päätöstä voitaisiin jatkossa uudelleen harkita, koska kyseessä on täysin puolustuksellinen ase ja vain pahoissa aikeissa tulevat voivat noihin törmätä. Edelleen Suomessa miinojen käytössä on ollut, myös jalkaväkimiinojen käytössä, aina kulttuuri, että ne on hyvin tarkoin merkitty, missä ne ovat, jotta ne voidaan jokainen raivata. Näin on menetelty myös viime sotien aikana. Rauhan aikana miinat eivät ole missään maastossa, vaan ne ovat tarkoin tallella lukittujen vartioitujen ovien takana. Mutta jos näitä halutaan korvata, niin on esitetty ajatus, että tätä työtä voitaisiin tehdä juuri siellä, missä näitäkin on kehitelty, jossa niitä ylläpidetään ja varastoidaan, ja Keuruun pioneerivarikolla osana Puolustusvoimien Räjähdelaitosta on tähän osaaminen. Toivon, että juuri näitä mahdollisuuksia hyödynnettäisiin siellä, missä siihen on hyviä edellytyksiä.

Haapamäen vankila on ollut esillä eri tavoin 30 vuotta. Ajatus vankeinhoitoyksikön sijoittamisesta Haapamäen tunnettuun rautatieliikennetaajamaan tuli esille lokakuussa 1977 juuri ennen pyhäinpäivää. Tuo ajatus oli hyvin vahvasti esillä myös eduskunnassa, mutta tällä hetkellä vankilaa ei vielä Haapamäellä ole, vaikka meidän vankiloissamme on ahtautta ja vankeinhoidon kehittämisen tarvetta. Valitettavasti vankeja joudutaan pitämään ahtaissa tiloissa eikä vangit voi myöskään tehdä niitä työtehtäviä, joita vankeinhoidon osana olisi mahdollista, kun vankilat ovat ahtaat ja henkilökuntaa liian vähän. K. J. Långin ollessa vankeinhoidon ylimpänä viranhaltijana, tehtiin varsin tarkat suunnitelmat Haapamäestä aivan uudenlaisen vankeinhoitoyksikön paikkakuntana. Nuo suunnitelmat tulisi päivittää ja sille tontille, joka on varattu Haapamäen vankilaa varten, tulisi voida sijoittaa tämän ajan tarpeita vastaava vankeinhoidon yksikkö. Toivon, että tätä kysymystä selvitettäisiin. Tietysti aivan lähipiiristä ei välttämättä löydy niin paljon vankeja, että juuri sitä varten tarvitsisi vankila rakentaa, mutta näkisin, että vankeinhoidon kehittämistarpeista käsin ne suunnitelmat, joita Haapamäen vankilayksikön osalta on tehty, tulisi päivittää ja viranomaisten valmistautua rakennustöiden aloittamiseen varatulle tontille.

Arvoisa puhemies! Haapamäellä on myös ollut sata vuotta oppikoulu. Juhlia vietettiin muutama viikko sitten. Toivon, että koulurakennus, jossa Haapamäen yläaste nyt toimii, voisi olla paljon suuremmassa ja tarkoituksenmukaisemmassa käytössä kuin mitä se tällä hetkellä on. Toivon, että talousarvioaloitteella 581 osoittamani ajatus määrärahan käyttämisestä tämän Haapamäen lukion kehittämiseksi mahdollisesti aivan uuden tyyppisenä nuorisoasteen kouluna, jossa voisi olla lukio ja aivan uuden tyyppistä ammatillista koulutusta, voisi tuoda eloa paikkakunnalle, jossa yrittäjyys on sinänsä voimakkaasti lähtenyt alkuun.

Haapamäkihän on tunnettu siitä, että siellä on tehty elokuvia. Kesäisin siellä ovat myös elokuvatapahtumat, ja talousarvioaloitteella 582 olen halunnut muistuttaa siitä, että tämän osin valtakunnallistakin luonnetta omaavan kulttuuritapahtuman kehittämiseen tulisi voida osoittaa tarkoituksenmukaiset määrärahat.

Haapamäen perinteinen rautatieliikenneyhdyskunta tulisi nostaa uudelleen voimakkaaseen kehitykseen, jota yrittäjien toimesta jo kiitettävästi on. Siksi on talousarvioaloitteella 583 haluttu esittää määrärahan käyttämistä Haapamäen uusi nousu -hankkeelle.

Reijo Kallio /sd:

Arvoisa puhemies! Haluan antaa täyden tukeni SDP:n eduskuntaryhmän ryhmäaloitteille, jotka luovat myös pohjan ryhmämme vaihtoehtobudjetille. Näistä aloitteista on täällä käytetty jo monia hyviä puheenvuoroja, joten tyydyn näiden osalta lyhyesti toteamaan, että niissä esitetään määrärahoja ihmisen arjen ja Suomen kilpailukyvyn kannalta tärkeisiin hankkeisiin. Määrärahalisäyksiä esitetään muun muassa kuntatalouden vahvistamiseen sekä perustienpidon ja perusradanpidon riittävän rahoituksen turvaamiseen.

Mutta tässä puheenvuorossani haluan nostaa erityisesti esille joitakin Satakunnan kansanedustajien tekemistä yhteisaloitteista. Nämä aloitteet ovat myös osa Satakuntaliiton kärkihankeluetteloa.

Ensinnäkin talousarvioaloite 136, jossa esitetään Rauman satamaan tulevan väylän syventämistä. Rauman satama on tällä hetkellä kokonaisliikenteellä mitaten Suomen kuudenneksi suurin satama ja neljänneksi suurin konttisatama. Rauma on myös eräs maamme metsäteollisuuden suurimpia satamia, ja siksi sataman maa- ja vesiväylien kehittäminen on osa metsäteollisuutemme kilpailukykyä. Kasvavat ja muuttuvat paperinkuljetukset muun muassa Atlantin valtameren taakse sekä lisääntyvä konttiliikenne edellyttävät entistä suurempaa laivakokoa ja täten myös nykyistä syvempää väylää.

Rauman satamaa ollaan jatkuvasti laajentamassa erityisesti kemiallisen metsäteollisuuden, konttisatamatoiminnan ja laivanrakennusteollisuuden tarpeiden perusteella. Väylän syventämisellä on myös erittäin oleellinen merkitys Aker Yardsin Rauman telakan toiminta- ja kilpailuedellytysten kehittämisessä. Hyvien toimintaedellytysten turvaaminen telakkatoiminnalle on erityisen tärkeää nyt, kun Aker Yardsin omistuksessa on tapahtunut dramaattisia muutoksia. Täten nykyistä 10 metrin väylää tulisi syventää tai on tarpeen syventää 12 metriin. Haluan korostaa sitä, että Rauman kaupunki on valmis nopealla aikataululla toteuttamaan tämän hankkeen, jos valtio sitten niin sanottuna jälkirahoituksena maksaa myöhemmin tästä toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset. Väylän syventämistarvetta on myös Porin Mäntyluodon satamaan tulevan väylän osalta.

Talousarvioaloitteessa 139 esitetään Selkämeren kansallispuiston perustamista. Selkämeren kansallispuistoehdotus käsittää ulkosaariston nauhan Selkämeren länsireunalla sekä lisäksi Rauman kaupungin omistamaa sisäsaaristoa Rauman edustalta. Tätä hanketta on jo hyvin pitkään valmisteltu, ja minun mielestäni se on jo kypsä toteutettavaksi. Selkämeren kansallispuisto osaltaan monipuolistaa maamme kansallispuistoverkostoa.

Talousarvioaloitteessa 201 esitetään aloitusmäärärahaa Valtatielle 8. Tämä Valtatie 8 on Turusta Rauman, Porin ja Vaasan kautta Ouluun johtava valtatieyhteys. Se on osa länsirannikon kuljetuskäytävää, joka yhdistää Pohjanlahden rannikkoseudut toisiinsa ja keskeisiin sisämaahan johtaviin kulkuyhteyksiin.

Tien pohjoispäässä Kokkolasta pohjoiseen kulkee samassa käytävässä myös Suomen läntinen päärata, mutta on todettava, että eteläosan osalta kuljetukset ovat pelkästään maantien varassa. Tämän Valtatie 8:n parantaminen on perusedellytys länsirannikon talousvyöhykkeen kehittymiselle ja menestymiselle. Mielestäni onkin tärkeää, että hanke saadaan nopeasti liikkeelle Turku—Rauma—Pori-välillä ja myöhemmin sitten pohjoisempien tieosuuksien osalta.

Talousarvioaloitteessa 255 esitetään ratojen akselipainojen korottamista välillä Kokemäki—Tampere. Tällä hetkellä Rauma—Jämsänjokilaakso on maamme tärkeimpiä tavarankuljetusratoja erityisesti paperinkuljetusreittinä. Kuljetuskustannusten alentamiseksi junakokoja on tarkoitus suurentaa, mikä edellyttää sallittujen akselipainojen korottamista 25 tonniin. Rauma—Kokemäki-välillä tämä asia on kunnossa, mutta se pitäisi saada kuntoon myöskin koko Rauma—Jämsänjokilaakso-väliltä.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan nostaa esille vielä talousarvioaloitteen 77, jossa esitetään yliopistokeskusten kehittämisrahan korottamista. Nähtävästi täällä eduskunnassa on tullut tavaksi se, että eduskunta joutuu vuosittain korjaamaan tämän asian.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan omalta osaltani sanoa myös muutaman sanan talousarvioaloitteista, jotka liittyvät ennen kaikkea meidän Kaakkois-Suomen ja Etelä-Karjalan alueen hyvinvointiin ja tulevaisuuteen. Niistä nostan muutaman aloitteen nyt tässä vielä esille.

Meillä on talousarvioaloite 631, joka on tarkoitettu määrärahan osoittamiseen Lappeenrannan lentoliikenteen julkiseen tukeen. Alueen kehityksen kannalta on erittäin tärkeää, että liikenneyhteydet ja logistiikka toimivat. Tämä on Etelä-Karjalan ja siellä toimivan elinkeinoelämän elinehto. Reittilentoliikenne Lappeenrannan lentoasemalle loppui syyskuun 1. päivänä tätä vuotta. Reittilentoliikennettä on harjoitettu Lappeenrantaan yli 50 vuoden ajan. Reittiliikenne on paikalliselle yrityselämälle ja etenkin paikalliselle kansainväliselle suurteollisuudelle elinehto. Ilman kansainvälisiä reittilentoyhteyksiä ei maakuntaan synny eikä etabloidu uusia kansainvälisesti toimivia yrityksiä. Vaarana on jopa olemassa olevien yritysten kansainvälisten toimintojen uudelleensijoitus maakunnan ulkopuolelle. Tästä sain henkilökohtaisesti viitteitä jo menneen viikon maanantaina käydyissä keskusteluissa.

Lappeenrannan lentoaseman matkustajista noin 90 prosenttia on jatkomatkustajia. Tyypillisiä kohteita ovat Tukholma, Lontoo, Düsseldorf ja Oulu. Tärkein lentovuoro on ollut niin sanottu yöpyvä kone, joka lähtee aikaisin aamulla Helsinkiin kello 6 ja palaa Lappeenrantaan puolen yön jälkeen. Tämä antaa mahdollisuuden tehdä yhden päivän kestäviä työmatkoja tehokkaasti. Jos tätä liikennettä ei voida järjestää, joutuvat yritykset miettimään ratkaisuja sekä matkustusjärjestelyjen että toimintojen sijoittamisen kannalta. Etelä-Karjalassa on näitä viitteitä, että yritykset harkitsevat tulevaisuuttaan muualla, koska ilman hyvää lentoyhteyttä Lappeenrannasta maailmalle jatkoyhteyden kautta tai vastaavasti maailmalta Helsingin kautta Lappeenrantaan yritykset eivät voi toimia eikä se mahdollista heidän olemassaoloaan ja kehittämistään Etelä-Karjalassa, Lappeenrannassa.

Etelä-Karjalan Lappeenrannan ja Imatran kaupungit tarvitsevat lentoyhteyden kehittyäkseen. Pelkästään markkinavoimin eivät lentoyhtiöt ohuita reittejä lennä. Yhteiskunnan tukitoimet ovat välttämättömiä Suomen tyyppisessä laajassa valtiossa, jotta maakuntien tasapuoliset kehittymismahdollisuudet turvataan. Tästä on meillä Kymen piirin kansanedustajilla yhteinen aloite, josta toivon lämpimästi, että hallituspuolueen ihmiset, kansanedustajat, sitä tukevat.

Toinen talousarvioaloite on myös Etelä-Karjalalle ja voisiko sanoa koko Suomelle erittäin tärkeä historiallisesti ja tulevaisuudenkin kannalta. Tämä talousarvioaloite on numero 629, ja se sisältää määrärahan sijoittamisen Tali—Ihantala-keskuksen perustamiseen. Tämän taustana on meidän sotamme kesä—heinäkuussa 1944, joka oli yksi maailmansodan suurimmista taisteluista, joka oli Karjalan kannaksella Tali—Ihantalan alueella.

Paavo Lipponen teki vuonna 2004 aloitteen Tali—Ihantala-torjuntavoiton erityisestä muistamisesta. Tämän aloitteen pohjalta on Lappeenrannan kaupunki valmistellut Tali—Ihantala-keskuksen toteuttamissuunnitelman. Keskuksen keskeisenä tehtävänä ja sisältönä on Suomen sotien 1939—45 ja vuoden 44 torjuntataisteluiden merkityksen korostaminen. Tali—Ihantala-hanke on Etelä-Karjalan matkailustrategiassa ja maakuntaohjelmassa yksi matkailun kärkihankkeista. Tali—Ihantala-keskuksen toteutus tulee perustumaan uusimman virtuaalitekniikan ja multimedian avulla luotaviin elämyksellisiin sisältöihin ja kokemusmaailmaan.

Keskuksen toteutuksen alustava kustannusarvio on 6 miljoonaa euroa, josta rakennusten osuus on 3,7 miljoonaa euroa sekä sisältöjen ja näyttelytekniikan osuus 2,3 miljoonaa euroa. Lappeenrannan kaupungin tavoitteena on saada keskus valmiiksi 360-vuotisjuhlavuodeksi vuonna 2009. Kaupunki varautuu vuosina 2007—2009 hankkeen perustamisrahoitukseen yhteensä 2 miljoonalla eurolla ja pysyvästi keskuksen kiinteistöteknisiin noin 60 000 euron vuotuisiin käyttökustannuksiin. Tähän hankkeeseen haemme rahoitusta EU:lta ja elinkeinoelämältä sekä valtiolta. Toivoisin, että myös tässä yhteydessä hallitus näkee tämän talousarvioaloitteen myönteisesti ja myöntää 2 miljoonan euron rahoituksen tämän perustamiskustannuksiin.

Etelä-Karjalan näkökulmasta on myös äärettömän tärkeätä tukea sitä liikennelogistiikkaa, josta tuossa äsken jo vähän mainitsinkin. Itse tuen lämpimästi ed. Reijo Paajasen tekemiä aloitteita, talousarvioaloite 623, joka koskee nimenomaan määrärahan osoittamista Valtatie 6:n korjaus- ja perusparannustyöhön tieosuudella Lappeenranta—Taavetti, sekä talousarvioaloite 624, Määrärahan osoittaminen Valtatie 13:n turvallisuuden parantamiseen ja korjaustyön käynnistämiseen tieosuudella Lappeenranta—Savitaipale, sekä talousarvioaloite 625, Määrärahan osoittaminen kaksoisraiteen rakentamiseen rataosuudella Luumäki—Imatra. Nämä kaikki aloitteet ovat erittäin tärkeitä nimenomaan tämän logistiikan ja metsäteollisuuden näkökulmasta sekä tieturvallisuuden näkökulmasta. Tämä alue kokonaisuudessaan on tieturvallisuuden osalta yksi vaarallisimpia tieväyliä tällä hetkellä Suomessa nimenomaan sen raskaan liikenteen takia.

Tänään on täällä keskusteltu paljon veikkausmäärärahoista, ja tänäänhän meillä oli aamulla sitten eduskunnassa palaveri, jossa käytiin tieteen, taiteen, kulttuurin ja liikuntajärjestöjen ja tahojen kanssa keskustelua siitä, mikä on veikkausmäärärahan ohjaus tulevaisuudessa. Tuen lämpimästi meidän ryhmämme aloitteita, talousarvioaloitteita 43, 44, 45 ja 46, joissa käsitellään jakosuhdelain toteuttamista ja nimenomaan sitä, miten tämä rahoitus ohjautuu.

Veikkausmäärärahan ohjaaminen Senaatti-kiinteistöjen vuokranmaksuun on hallitukselta todella järkyttävä veto. Hallitus kyseenalaistaa veikkausjärjestelmän monopolin, joka on tarkoitettu kansalaisjärjestöjen, liikunnan, tieteen, taiteen, kulttuurin, nuorison tukemiseen. Se on myös päänavaus monopoliaseman säilyttämisen purkamiselle. Kyse ei ole vain reilusta 21 miljoonasta vaan myös erittäin isosta periaatteellisesta kysymyksestä. Millä perustelemme tulevaisuudessa järjestelmämme olemassaoloa, kun hyväksymme jakosuhdelain purkamisen ja veikkausvarojen monopolin purkamisen? Ja myös outoa on se, että hallitus omilla puheenvuoroillaan ei halua itse ratkaista ongelmaa vaan siirtää tämän kysymyksen eduskunnalle. Nyt eduskunnan tehtävänä on hoitaa tämä, mutta kuitenkaan lisärahoitusta ei tälle ole osoitettu vaan osoitetaan, että eduskunnan pitää etsiä ne määrärahat, mistä se mahdollisesti ne ottaakaan. Mielestäni tämä käsittelyjärjestelmä ja käsittelytapa on ollut outo. Toivoisin, että hallitus käsittelee tämän asian jo etukäteen, ennen kuin se loppujen lopuksi tulee sitten viime kädessä eduskunnan päätettäväksi.

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puheenvuoroni käsittelee talousarvioaloitteita 776—793 eli 18:aa talousarvioaloitetta. Kun ed. Kankaanniemi edellä esitti tilastomatematiikkaa, että täällä on jätetty 1 069 aloitetta, niin tämä puheenvuoroni käsittää tuosta kokonaisaloitemäärästä 1,6838:aa prosenttia.

Arvoisa puhemies! Nämä talousarvioaloitteet ovat nimenomaan Vaasan vaalipiirin kansanedustajien yhteisaloitteita. Samaten nämä ovat myös Etelä-Pohjanmaan liiton, Keski-Pohjanmaan liiton sekä Pohjanmaan liiton listoilla olevia niin sanottuja kärkihankkeita. Meidän vaalipiirimme kansanedustajien puheenjohtajan Petri Salon olisi tietysti pitänyt pitää tämä puheenvuoro. Olin hänen kanssaan äsken puhelinyhteydessä, ja hänhän on sairauslomalla. Hän kertoi eduskunnalle ja kollegoille ja virkamiehille terveisiä, että kunto on parantumassa kovaa ja kohisten.

Arvoisa puhemies! Käyn listanomaisesti läpi nämä aloitteet ja sen jälkeen haluan nostaa näistä muutaman tarkempaan tarkasteluun.

Ensimmäisenä on määrärahan osoittaminen kielipalvelukeskuksen perustamiseen Vaasaan, sitten on määrärahan osoittaminen Lehtimäen opiston käyttökustannuksiin, määrärahan osoittaminen opintokeskusta ylläpitävien järjestöjen sivistystyöhön ja kansalaisvaikuttamista koskevaan toimintaan, määrärahan osoittaminen Seinäjoen ammattikorkeakoulun toiminnan vahvistamiseen ja turvaamiseen, määrärahan osoittaminen Keski-Pohjanmaan museokeskukselle, määrärahan osoittaminen alempiasteisen tieverkoston kunnostamiseen Vaasan vaalipiirissä, määrärahan osoittaminen Edsevö—Pietarsaari-satamatien suunnitteluun, määrärahan osoittaminen eritasoristeyksen rakentamiseen Lapuan Koverossa, määrärahan osoittaminen kiertoliittymän rakentamiseen Valtatie 8:lla Kokkolassa, määrärahan osoittaminen Seinäjoen itäisen ohikulkutien rakentamiseen Valtatiellä 19, määrärahan osoittaminen Vaasan tiepiirille liikenneturvallisuuden parantamiseen Kantatiellä 63 osuudella Evijärvi—Kaustinen, määrärahan osoittaminen Vaasan tiepiirille Sepänkylän ohikulkutien rakentamisen suunnitteluun Valtatiellä 8, määrärahan osoittaminen Merenkurkun liikenteen pysyvyyden ja saavutettavuuden turvaamiseen, määrärahan osoittaminen Pietarsaaren laivaväylän ruoppaukseen, määrärahan osoittaminen tasoristeysten turvallisuuden parantamiseen rataosalla Seinäjoki—Kaskinen, määrärahan osoittaminen Seinäjoen ja Vaasan välisen rataosuuden sähköistämisen loppuunsaattamiseen, toinen aloite sitten määrärahan osoittaminen Vaasan ja Seinäjoen välisen rataosuuden sähköistämisen suunnitteluun ja vihonviimeisenä määrärahan osoittaminen Merenkurkun maailmanperintöalueen toimintaan.

Arvoisa puhemies! Niin kuin alussa jo totesin, niin haluan nostaa näistä aloitteista muutaman lähempään tarkasteluun, ja ensimmäisenä on tuo määrärahan osoittaminen Lehtimäen opiston käyttökustannuksiin.

Lehtimäen opistohan on perustettu vuonna 1971 vammaisille tarkoitettuna kansanopistona. Opiston omistaa yksityisistä henkilöistä koostuva kannatusyhdistys. Opiston ylläpitämisluvan mukaan opiston tarkoituksena on elinikäisen oppimisen periaatteen mukaan tukea ensisijaisesti moni- ja vaikeavammaisten henkilöiden oppimista, kasvua ja persoonallisuuden kehittämistä ja kykyä toimia yhteiskunnan tasa-arvoisina kansalaisina. Opistossa opiskelee vuosittain yli 2 000 vaikeavammaista henkilöä koko maan alueelta. Pyörätuolia käyttäviä on kerrallaan 20—30, vaihtoehtoisia kommunikaatiomenetelmiä tarvitsevia, viittoma- tai erilaisia kuvallisia ilmaisuja käyttäviä opiskelijoita on noin 10—15, ja heistä on autisteja 5—8. Opiskelija-aineksesta ja heidän erityistarpeistaan johtuu, että henkilökuntaa tarvitaan paljon. Opistossa työskentelee yli 80 työntekijää.

Minulla on henkilökohtaisesti ollut muutaman kerran mahdollisuus vierailla tuolla Lehtimäen opistossa, ja olen kyllä todella pannut merkille sen arvokkaan työn, jota he siellä tekevät näiden vaikeavammaisten kohdalla, ja se on tällainen erityiskansanopisto, jonka rahoitus pitäisi saada myös kuntoon.

Seuraavana nostaisin sitten esille lähinnä näitä liikennepoliittisia asioita, joita oli ed. Kankaanniemen analyysin mukaan kaikkein eniten tehty, ja ensimmäisenä näistä liikenneväylähankkeista olisi määrärahan osoittaminen Edsevö—Pietarsaari-satamatien suunnitteluun. Pietarsaaren satamassa ja lähialueilla olevissa yrityksissä on yli 2 000 työntekijää. Yritysten toiminta on riippuvainen liikenteestä. Pietarsaaren itäisenä sisääntuloväylänä toimiva Kantatie 68 muuttuu kaduksi noin 450 metriä ennen Kolpintien—Pohjantien liikennevalojen ohjausta. Pelkästään suurteollisuuden raskaan liikenteen kuljetukset kyseisellä väylällä vuonna 2006 olivat noin 4,1 miljoonaa tonnia ja vaarallisten aineiden kuljetukset noin 140 000 tonnia. Viimeisen viiden vuoden ajanjaksona eli siis vuosina 2001—2005 on tapahtunut noin 130 onnettomuutta, joissa on loukkaantunut 27 henkilöä. Edelliseen viisivuotisjaksoon verrattuna onnettomuusmäärä on kaksinkertaistunut, eli toisin sanoen katumaisesta väylästöstä pitäisi päästä tällaiseen satamatiehankkeeseen, jolloin nämä vaaralliset kuljetukset saataisiin asutuksen ja kaupunkimaisen elämän keskeltä siirrettyä turvallisemmille alueille.

Sitten seuraavana olisi määrärahan osoittaminen kiertoliittymän rakentamiseen Valtatie 8:lla Kokkolassa. Kokkolan satamatien rakentaminenhan on loppusuoralla, ja hanke ei kuitenkaan sisällä niitä välttämättömiä toimenpiteitä, jotka tulisi tehdä satamatien liittyessä Valtatiehen 8. Liittymä on jo tällä hetkellä erittäin ruuhkainen, eikä sen liikenneväyläkapasiteetti missään tapauksessa riitä vastaanottamaan satamatien valmistumisen aiheuttamaa kasvavaa liikennekuormaa.

Seuraavana olisi määrärahan osoittaminen Seinäjoen itäisen ohikulkutien rakentamiseen Valtatiellä 19.

Arvoisa puhemies! Seinäjoki on ainut maakuntakeskus, jonka kautta kulkeva valtatieliikenne kulkee kaupungin katuverkoston kautta. Lisäksi mainituilla teillä on erittäin vilkas liikenne. Hankkeen hyöty—kustannus-suhde on yli 2,2. Seinäjoen itäinen ohikulkutie tulee parantamaan elinkeinoelämän toimintaedellytyksiä sekä parantamaan liikenneturvallisuutta siirtämällä raskaan liikenteen ja vaarallisten aineiden kuljetukset pois vilkkaasta kaupunkikeskuksesta.

Sitten liikenneturvallisuuden parantamiseen Kantatiellä 63 osuudella Evijärvi—Kaustinen. Tämä kantatiehän on peruskorjattu molempien päiden osalta ja levennetty Ylivieskan suunnasta samoin kuin Kauhavan suunnasta. Ainoastaan tämä Evijärvi—Kaustinen-välin osuus on edelleen erittäin kapea, erittäin vaarallinen ja toisaalta myös erittäin mutkainen. Nopeudet ovat erittäin alhaisia, ja tällä tieosuudella on raskasta liikennettä, ja kun tie on kapea, niin sen runko on erittäin heikko. Ennen kaikkea tietysti tämä tieosuus myös on lyhin matka Lapualta Ouluun.

Seuraavana Vaasan tiepiirille Sepänkylän ohikulkutien rakentamisen suunnitteluun Valtatiellä 8. Tämä hankehan oli hyvässä vauhdissa, suunnitelmat olivat valmiit, mutta siinä vain valitettavasti kävi niin, että tuon hankkeen suunnitelmat vanhenivat, ja nyt tällä hetkellä ollaan sitten yva-selvityksessä, ja tuohon suunnitteluun pitäisi saada rahaa.

Sitten, arvoisa puhemies, tämä meidän iänikuisuuskysymyksemme eli Vaasan radan sähköistäminen. Siitä on puhuttu hyvin monta vuotta, ja Seinäjoen ja Vaasan välisen rataosuuden sähköistämisen loppuunsaattaminen on siis erittäin tärkeä. Vaasan seutu on ainoa valtakunnalliseen aluekeskusohjelmaan kuuluva suuri kaupunkiseutu, johon ei ole sähköistettyä rautatieyhteyttä. Vaasan ja Seinäjoen välisellä ratakäytäväalueella asuu tällä hetkellä noin 165 000 ihmistä. Vuosina 1980—2002 väestömäärä kyseisellä alueella lisääntyi noin 10 prosenttia, ja kasvu jatkuu sekä toimivien yhteyksien tarve lisääntyy. Vaikutusalueen sosiaalis-taloudelliset tekijät osoittavat seudun jatkavan dynaamista kehitystä. Ellei tähän rataosuuteen saada varsinaista sähköistämisrahaa tässä vaiheessa, niin olisi erittäin tärkeää, että tämän rataosuuden Vaasa—Seinäjoki sähköistämisen suunnitteluun saataisiin määräraha, jolla saataisiin käynnistettyä työ alulle.

Sitten, arvoisa puhemies, aika kyllä näyttää olevan kohta lopuillansa eli 10 minuuttia täyttymässä, mutta toteaisin näistä meidän eteläpuolellamme olevista hankkeista, jotka myös koskettavat meitä, mutta myös sitten meidän vaalipiirin pohjoispuolelle suuntautuvista asioista. Ensinnäkin tämä Valtatie 3:n kehittäminen. On minusta erittäin tärkeää, että Pirkanmaan kansanedustajat ja Vaasan vaalipiirin kansanedustajat tekevät yhteistyötä tämän tieosuuden ja väyläosuuden parantamiseksi. Sitten toisena asiana olisi rataosuuden parantaminen, joka todella on tietysti käynnissäkin jo, tämän Seinäjoen ja Oulun välisen, eli siinä myös yhteistyön jatkaminen kahden vaalipiirin kansanedustajien välillä on erittäin toivottavaa ja erittäin suotavaa.

Kari Kärkkäinen /kd:

Arvoisa puhemies! Itse olen innostuneesti tehnyt 27 talousarvioaloitetta tänä syksynä. Niissä on sekä tulopuolta että menopuolta vahvistavia asioita, ja esittelen nyt ne neljä, jotka osaltani ovat osana kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettia.

Omissa nimissäni olen jättänyt talousarvioaloitteen 348/2007, joka käsittelee vaikeavammaisten henkilökohtaista avustajajärjestelmää. Olen jättänyt aloitteen, jossa esitetään, että vaikeavammaisille henkilöille annetaan subjektiivinen oikeus henkilökohtaiseen avustajaan. Vaikeavammaisia meidän väestöstämme on tällä hetkellä 0,07 prosenttia. Vaikeavammaisten henkilökohtaisen avustaja -järjestelmän kehittäminen on ollut jo toistakymmentä vuotta eri hallitusten agendalla ilman konkreettisia toimenpiteitä. Asia on nytkin taas kerran kirjattu hallitusohjelmaan. Vaikeavammaiset tarvitsevat henkilökohtaista avustajaa selvitäkseen arkipäivän haasteista. Henkilökohtainen avustaja turvaa useimmissa tapauksissa parhaiten vaikeavammaisen ihmisen perusoikeudet, asumisen ja muun osallistumisen itsemääräämisoikeuden ja yhdenvertaisuuden vaatimusten mukaisesti. Nyt vallitseva tilanne on perustuslain vastainen oikeusoppineidenkin mielestä.

Uudistuksen kustannukset ovat noin 30 miljoonaa euroa. Tämä summa tulisi vähän perinteiseen tapaan jakaa kunnille korvamerkittynä määrärahana käytettäväksi vaikeavammaisten henkilökohtaiseen avustajatoimintaan siltä osin kuin vaikeavammaisille myönnettävän henkilökohtaisen avustajan tuntimäärä ylittää tuon 20 viikkotuntia. Näin panostus ohjautuu nimenomaisesti vaikeavammaisille henkilöille. Vastaava rahoitusjärjestelmä on tällä hetkellä käytössä muun muassa Ruotsissa.

Arvoisa puhemies! Toisena on aloite 335 — olen siis ottanut tähän nyt neljä aloitetta, jotka esittelen — jossa puhutaan määrärahan osoittamisesta metsäkeskusten neuvontaresurssien lisäämiseen. Suomen metsiin kohdistuu monia käyttöpaineita, ja hallitusohjelmassa esitetään hakkuumäärien ja puun energiakäytön merkittävää lisäämistä. Puun tuonnin vaikeutuminen Venäjältä lisäisi entisestään hakkuita Suomessa. Suomen metsävarat ovat suurimmillaan toisen maailmansodan jälkeen, ja vuotuinen kasvu on lähes 100 miljoonaa kuutiota, josta runkopuuta on noin 2,2 miljardia kuutiometriä.

Metsäkeskukset ja Tapio ovat valmistelleet toimia, joilla tuettaisiin hallitusohjelman tavoitteita lisätä kotimaisen puun käyttöä 10—15 miljoonalla kuutiometrillä. Kotimaisen puun vuotuisen käytön lisääminen edellyttää metsäkeskusten resurssien vahvistamista noin 50 henkilötyövuodella. Suomessa on tiloja, joilla ei ole vuosiin havaintoja hakkuista. Neuvonnassa käytetään erityisesti hakkuu- ja hoitotiedotetta sekä henkilökohtaisia yhteydenottoja resurssien puitteissa. Hakkuu- ja hoitotiedote on uusi tapa lisätä merkittävästi metsäkeskusten hallussa olevien metsävaratietojen käyttöä. Metsäkeskuksen abc-neuvontatuotteet on tarkoitus ottaa nykyistä laajempaan käyttöön, ja tuotteet ovat pääosin valmiina, mutta resurssien puutteessa ne ovat rajoitetussa käytössä.

Metsäkeskusten kokoamissa alueellisissa metsäohjelmissa on ainespuun hakkuukertymän tavoitteeksi asetettu 64,1 miljoonaa kuutiota vuodessa vuosina 2006—2010 ja vuosina 2002—2006 on hakattu vuosittain noin 56 miljoonaa kuutiota ainespuuta. Suurin kestävä hakkuukertymä 2006—2015 on Metlan laskelmien mukaan 72 miljoonaa kuutiota vuodessa ja hakkuumääriä voidaan kestävästi nostaa noin 16 miljoonaa kuutiota vuodessa. Tältä osin siis teemme esityksen, että määrärahaa lisättäisiin metsäkeskusten neuvontaresursseihin, ja tämä on osa kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettia myöskin.

Kolmas asia, mikä on osa kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettia, on aloitteeni 347 lapsilisäoikeuden ulottamisesta kaikkiin alle 18-vuotiaisiin. Se on jo pitkään ollut yksi suomalaisen sosiaalipolitiikan tavoitteista ja toiveista. Nykyisessä yhteiskuntarakenteessa 17-vuotiaat ovat lähes aina vanhempiensa elatuksen varassa. Vanhemmilla on myös lakisääteinen velvollisuus heidän elättämiseensä. 17 vuoden ikärajan ylläpitämiselle ei perheiden todellisuudesta löydy perusteita. 17-vuotiaan kohdalla vanhempien menot eivät suinkaan välttämättä ole pienimmillään. Esimerkiksi lukiossa opiskelevan nuoren koulukirjat maksavat useita satoja euroja lukuvuodessa. Tästä syystä lapsilisäoikeuden ulottaminen 17-vuotiaiden ikäluokkaan säästäisi valtion maksamaa opintotukea, ja osittain uudistusta rahoittaisivat myös säästyvät toimeentulotuet. Niin kuin sanoin, olemme esittäneet peräti 80 miljoonaa euroa tähän tarkoitukseen.

Niin kuin kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjetissa on ollut perinteisesti tapana, se on tasapainotettu, ja niin on tälläkin kertaa. Omassa aloitteessani 330 esitän, että määrärahaa osoitettaisiin tupakkaveron arvioidun tuoton lisäämiseen 50 miljoonalla eurolla. Lyhyesti totean ihan sen, että tupakansavu on edelleenkin yleisin sallittu syöpää aiheuttava ympäristömyrkky. Keuhkosyöpäpotilaista 95 prosenttia on edelleenkin tupakoitsijoita. Tupakointi lisää myös sydän- ja verisuonitautia ja ruuansulatuselimistön sairauksia ja luuston riskejä verrattuna tupakoimattomiin henkilöihin. Kaikkiaan tupakointi aiheuttaa Suomessa vuosittain noin 5 500—6 000 ennenaikaista kuolemaa, ja keskimääräinen odotettavissa oleva elinikä on tupakoitsijoilla 7—10 vuotta lyhyempi kuin muilla. Tupakoinnin kaikkien seurausvaikutusten aiheuttamat lisäkustannukset yhteiskunnalle ovat vuosittain noin 1,2 miljardin euron tasolla. Tupakkaveron tuotto kattaa tästä vain noin puolet. Kansanterveyslaitoksen selvityksen mukaan tupakointiin liittyvien sairauksien hoito lisää terveydenhuollon kustannuksia 70 000 eurolla kutakin tupakoivaa henkilöä kohti.

Koska tupakointi aiheuttaa riippuvuutta, on tupakoinnin aloittamisen kynnys eri keinoin saatava mahdollisimman korkealle, ja erityisesti nuorten kohdalla tehokkain tähän suuntaan vaikuttava terveyspoliittinen keino olisi nimenomaan tupakan hinnan korottaminen, johon tällä aloitteella ensisijaisesti pyrimme. Vastaavasti tupakkateollisuus hakee kampanjoillaan uusia asiakkaita juuri nuorista. Eli neljäntenä ehdotan siis määrärahan osoittamista tupakkaveron arvioidun tuoton lisäämiseen 50 miljoonalla. Tämä oli viimeinen aloite, joka osaltani on osa kristillisdemokraattien vaihtoehtobudjettia.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Aloitteeni 584 liittyy suurpetokysymykseen. Meillähän on 1990-luvulla tullut perin outo ja kummallinen suhtautuminen suurpetoihin. Nämä eivät ole aiheuttaneet 1900-luvulla ongelmia, kun niitä ei ole käytännössä ollut, mutta ongelmia on sitä enemmän alkanut tulla, kun petoja on alettu niin sanotusti suojella. Ei ole niinkään pidetty väliä ihmisten turvallisuudesta eikä kotieläinten turvallisuudesta, mutta petojen oikeudet ovat tulleet ensisijaiseksi. Kuitenkin petoja myös tänä onnettomana aikana metsästetään. Petojen metsästäminen, erityisesti karhun kaataminen kysyy taitoa, ja sen takia olen tehnyt aloitteen, jolla toivon, että suurpedon, tarkoitan ennen kaikkea karhua tai sutta, metsästäjälle, joka saa tällaisen kaadettua, myös maksettaisiin kaatopalkkio. Kyseessä on taito, joka on myös pian katoamassa, ellei tässä ryhdytä tällaiseen kannustavaan palkitsemiseen. Aiemmin tällainen on ollut, ja näin ovat voineet rauhassa todelliset luonnonystävät liikkua luonnossa ilman, että on tarvinnut pitää ääntä, sillä karkottaa petoja tai pelätä niitä. Toivon, että aloite saa myönteisen jatkokäsittelyn.

Mutta, kuten ed. Kankaanniemi jo totesi, täällä on paljon tieasioita. Aloite 585 on Keski-Suomen kansanedustajien yhteinen aloite, joka on minun ensimmäisenä allekirjoittama. Siinä halutaan osoittaa määrärahaa Valtatie 18:n rakennustöiden jatkamiseen välillä Multia—Ähtäri. Kyseessähän on vanha perusyhteys Jyväskylän ja Vaasan välillä, yhteys, joka jo 1800-luvun puolivälin jälkeen nähtiin hyvin tärkeänä Pietarista Nikolain kaupunkiin. Edelleen on tämä sama yhteys, joka pätkii tällä välillä Multia—Ähtäri. Se on tosin merkitty valtatieksi välillä Jyväskylä—Seinäjoki ja osuudelta Jyväskylä—Petäjävesi—Multia se on valtatietasoinen rakenteellisestikin, mutta sen jälkeen tiellä ovat vain valtatien merkit, jotka osoittavat valtatietä. Tien kunto ei olisi edes kantatietasoinen, vaikka Multialta Multian Väätäiskylään kulkee samalla tiellä myöskin Kantatie 58. Toivon, että tätä Valtatietä 18 voitaisiin jatkaa Multialta tai 2 kilometriä Multian keskustaajaman pohjoispuolelta, jonne tie on jo valmiina, edelleen kohti Ähtärin Myllymäkeä.

Tiealoitteeni on myös talousarvioaloite 586, joka koskee niin sanottua Suomenselkätietä, kantatietä, joka alkaa Kangasalalta Oriveden, Mäntän, Keuruun, Multian, Pylkönmäen, Karstulan, Kivijärven, Kinnulan, Lestijärven kautta aina Haapajärvelle yhtyen Nelostiehen. Tämä olisi lyhin reitti Turusta Tampereen kautta Ouluun. Todellinen vaihtoehto. Toivon, että myös tämän tien kunnostamiseen vastaisuudessa mahdollisimman pian voitaisiin kiinnittää huomiota. Ehkä se ei tässä talousarvioaloitteessa vielä voi muuta kuin saada aikaan lisäsuunnittelun aloittamisen, mutta toivon, että tämä hanke todella olisi sellainen liikenteellinen vaihtoehto, jota tämä tie voi olla.

Talousarvioaloitteeni 587 tuo esille lukuisia teiden parantamiskysymyksiä Keski-Suomen maakunnassa. Eräs tällainen on kahden kaupunkikeskuksen välinen lyhin yhteys Keuruu—Ähtäri, joka valtaosaltaan on soratietä, vielä kaiken lisäksi mutkaista, mäkistä, kuoppaista, kelirikkotietä valtaosaltaan, ja toivon, että tämä väli puuttuvalta osuudeltaan Palvalampi—Liesjärvi—Ähtärin kuntaraja saataisiin parempaan kuntoon.

Aloitteeni 588 koskettaa Haapamäen kautta kulkevien ratojen kunnostamista, sähköistämistä ja Haapamäki—Parkano—Pori-rautatien käyttöönoton perusselvitystä. Hallitus on aivan oikein kunnostamassa rataa välillä Savonlinna—Huutokoski. Tämä on niin sanotusta poikkiradasta, Suomen pisimmästä poikkiradasta tällä hetkellä heikoin kohta, mutta samalla tulisi koko poikkirata muun muassa täällä jo aiemmissa puheenvuoroissa mainitun maan puuhuollon kannalta saattaa hyvin toimivaan kuntoon. Tämä rata tulisi välillä Haapamäki—Jyväskylä—Pieksämäki ja siitä edelleen joko Joensuuhun tai Parikkalaan saattaa sähköistetyksi. Se on jo sähköistetty välillä Jyväskylä—Pieksämäki, mutta todella poikittaisen liikenteen kannalta radan kehittäminen olisi tarpeen. Jos tätä tarkastellaan Haapamäen kautta kulkevilla osuuksilla, niin peruskorjaus radan pintarakenteen osalta on tehty. Haapamäki—Pihlajavesi-rataosuus on Suomen modernein tällä hetkellä ilman sähköistystä oleva rata. Se on raskaalla kiskoituksella, yhteen hitsatuilla kiskoilla, ja sopii toivoa, että vahvistetulla pintarakenteella jo Seinäjoelle saakka ulottuen myös kiskoitus aikanaan saataisiin samanlaiseksi, kun se on jo Haapamäki—Pihlajavesi-välillä. Siellä on valitettavasti jouduttu uudelle pintarakenteelle laittamaan vanhat, lyhyet kiskot, jotka tietysti tuntuvat nostalgisena kiskojen kolkkeena junalla matkustettaessa, mutta eivät mahdollista sitä kuljetusta, mikä radalla voisi parhaimmillaan olla.

Täällä monissa aloitteissa on jo viitattu Seinäjoki—Vaasa-radan sähköistämiseen. Aikanaan, kun se tulee kuntoon, olisi luontevaa jatkaa sitä myöskin Seinäjoelta Haapamäelle ja Haapamäeltä Jyväskylään, josta on jo sähköistetty rata Pieksämäelle, ja saada poikkirata käyttöön. Mutta tämä Haapamäki—Parkano—Pori-rata tulisi myös palauttaa kokonaisuudessaan täysimittaiseen käyttöön. Radallahan on liikennettä välillä Parkano—Kairokoski itään päin ja Parkano—Kankaanpää lähteen päin, mutta sitten Kankaanpäästä taas Poriin ei ole liikennettä eikä sitten Kihniöstä Haapamäelle. Toivon, että tämä rata selvitettäisiin, mitä maksaisi sen kunnostaminen ja se otettaisiin todella poikkiratana, niin kuin se on aikanaan rakennettu, Poriin saakka käyttöön.

Tästä radasta on todettu, että jos se olisi pidetty liikenteessä täysimittaisesti, se olisi Länsi-Suomen vilkkain puutavararata. Puutavarayhtiöistä on todettu, että radan käyttöönotto olisi nyt todella tarpeen. Samalla se voisi tehokkaasti palvella, niin kuin täällä on viitattu puheissa, Rauman ja Mäntyluodon satamia. Se olisi vaihtoehtoinen reitti myös Äänekosken ja Jämsän tehtailta jalosteitten kuljettamiselle läntisiin satamiin, kuten myös Vilppulassa olevalta suursahalta. Toivon todella, että tämä vaihtoehto tulisi selvitettäväksi ja aikanaan kunnostettavaksi. Siihen on tietyllä tavalla investoitava, mutta rautatielinja on olemassa ja sitä hyödyntäen rata voitaisiin saattaa hyvään liikennöitävään kuntoon.

Sitä vastoin seuraavat kaksi aloitetta ovat näitten suurten ratakysymysten rinnalla pienempiä, mutta käyttäjilleen tärkeitä. Kun asemia on suljettu, ihmiset joutuvat sateessa, tuulessa, tuiskussa ja pakkasessa odottamaan junia ja tämä ei suinkaan lisää matkustusviihtyvyyttä. Aloitteellani 589 olen toivonut, että Haapamäen, Keuruun, Petäjäveden, Jämsän, Hankasalmen asemille Keski-Suomessa voitaisiin rakentaa odotuskatokset suojaamaan ainakin nyt sateelta, osin tuulelta.

Samoin aloitteella 590 olen toivonut, että voitaisiin järjestää iltayhteys Tampereelta Haapamäelle saapuvalta junalta Keuruulle joko siten, että Vaasan juna odottaisi, tai lisämäärärahalla tai määrärahan kohdentamisella siten, että juna, joka saapuu Haapamäelle, jatkaisi Keuruulle, kuten yhteydet ovat olleet liki 100 vuotta.

Kari  Kärkkäinen  /kd:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti haluan esitellä vielä yhden aloitteen, jonka jätin tuosta ryhmän nipusta pois.

Perheneuvontatyötä tekevät tällä hetkellä monenlaiset tahot, yksityiset järjestöt ja seurakunnat. Olen esittänyt rahaa aloitteessani 353 perheneuvontatyöhön, ennaltaehkäisyyn. Perheneuvontatyö on ennalta ehkäissyt mahdollisesti satoja eroja ja samalla eheyttänyt perheitä jatkamaan, jos eletään vaikeita vaiheita, ja niin on kiritty näiden vaikeiden vaiheiden yli. Olen esittänyt 1,8 miljoonaa euroa perheneuvonnan tukemiseen.

Keskustelu päättyi.