Täysistunnon pöytäkirja 70/2013 vp

PTK 70/2013 vp

70. TORSTAINA 13. KESÄKUUTA 2013 kello 17.21

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi Euroopan rahoitusvakausvälineelle annettavista valtiontakauksista annetun lain 5 §:n muuttamisesta

 

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Minun tarkoitukseni ei ole esitellä mietintöä vaan todeta, että käsittelyn pohjana on hallituksen lakiehdotus, jolla Euroopan rahoitusvakausvälinelakia on tarkoitus muuttaa siten, että väliaikainen väline muuttuu pysyväksi, rahoitustuen ehtoja muutetaan, pidennetään lainaehtoja ja korkoja lyhennetään. Välineelle annetaan myös mahdollisuus pankkien suoraan pääomittamiseen, mikä merkitsee sitä, että Suomen vastuut merkittävästi kasvavat. Ne tietenkin yhdessä johtavat siihen, että taloudellinen yhteisvastuu näiden jäsenmaiden, euromaiden, välillä tulee lisääntymään.

Keskusta ei ole ollut mukana vaikuttamassa ja neuvottelemassa näistä asioista, ja onkin luonnollista, että emme voi hyväksyä tämän lain hyväksymistä. Voikin kysyä, onko täällä sellaisia edustajia, jotka itse olisivat valmiit pistämään oman nimensä tähän paperiin, jos eivät ole voineet olla vaikuttamassa tämän asian sisältöön ennen tämän ratkaisevan hetken esilletuloa. Näihin perusteihin liittyen tulen aikanaan toisessa käsittelyssä ehdottamaan tämän lakiesityksen hylkäämistä.

Pentti Kettunen /ps:

Herra puhemies! Tänään valmistui valtiovarainvaliokunnassa tästä asiasta mietintö, johon mietintöön liittyy kaksi vastalausetta, joista toinen on perussuomalaisten vastalause, jonka me olemme perustelleet varsin hyvin. Me perussuomalaiset emme hyväksy sitä, että koko ajan Suomen ja suomalaisten vastuuta lisätään ja jopa niin pitkälle, että tulevat sukupolvet joutuvat sitten näitä vastuita lunastamaan.

Herra puhemies! Siksi tulemme toisessa käsittelyssä esittämään tämän lakiesityksen hylkäämistä.

Kari Rajamäki /sd:

Herra puhemies! Edustaja Kalli totesi, että keskusta ei ole ollut neuvottelemassa ja vaikuttamassa. Täytyy sanoa, että erittäin vahvasti ja väkevästi ja valitettavalla tavalla edellisen hallituksen aikana toukokuussa 2010 keskustajohtoinen hallitus vei täällä väkisin läpi ilman mitään vakuuksia 1,6 miljardin euron lainan Kreikalle. Sosialidemokraatit vastustivat sitä. Äänestyksessä oli nimissäni oleva hylkäysesitys.

Silloin nimenomaan me viittasimme muun muassa Wolfgang Schäublen Der Spiegel -lehdessä jo keväällä ilmaisemaan ajatukseen siitä, että Kreikan oman sosiaalisen selviytymisen takia — sen, mistä nyt puhumme tänä päivänä — sen taloudellisen, poliittisen ja sosiaalisen kriisin ja maan järisemisen välttämiseksi Kreikalla pitäisi olla mahdollisuus irtaantua euroalueesta ja toisaalta euroalueen oman vakauden säilyttämiseksi myöskin euroalueen irtaantua tällaisesta maasta. Lähdettiin ajelehtimaan komissaari Rehnin ja edellisen hallituksen toimesta koskessa. Silloinkin Kreikka-lainaa perusteli silloinen hallitus eduskunnalle: "epätodennäköistä, että sitä tarvitaan".

Kesäkuussa 2010 tuli ERVViä, Euroopan rahoitusvakausvälinettä, koskeva esitys. Samalla tavalla se vietiin täällä juhannusöinä läpi. Sosi-alidemokraattien esitys perustuslakivaliokunnan käsittelystä valtiovarainvaliokunnassa hallituspuolueiden, keskustan, kokoomuksen ja silloisten hallituspuolueiden, äänillä estettiin. Tämä moraalikatokattaus vietiin tosiaan läpi kesäkuussa 2010. Tämä oli todella se pohja, jolta nyt tämän hallituksen toimesta sosialidemokraatit neuvottelivat meidän aikaisemman, edellisen hallituksen aikana esittämän kritiikin pohjalta hallitusohjelman, jossa sijoittajavastuuta halutaan korostaa ja nostaa, halutaan kasinokapitalismin laskun maksattamista niillä, jotka sen aiheuttavat, ei niillä sadoilla miljoonilla syyttömillä, jotka tänä päivänä, 60 prosenttia Espanjan nuorista ja niin poispäin, kärsivät.

Tämä on moraalikatokattauksen jatkamista ja huonojen ratkaisujen jatkamista, mutta tämä liittyy tietysti tilanteen jonkinlaiseen hallintayritykseen. Minusta tämänkin hallituksen esityksen perusteluissa on epämääräisyyttä ja keveyttä, kun puhutaan, että ei riski Suomen osalta kasva. Eihän se tietenkään näin voi mennä eikä se näin ole. Jos laina-ajat pitenevät ja takaukset muun muassa väistyvien takaajien takia kasvavat, niin totta kai Suomen riski myöskin kasvaa. Sen olemme halunneet valtiovarainvaliokunnan mietinnössä selvästi todeta, että tässä riskiarviossa on myös tämä vaikuttamassa.

Samoin keväällä 2010 Euroopan keskuspankki lähti ostamaan maiden roskapapereita. Ilman mitään sen kummempaa parlamentaarista, kansanvaltaista käsittelyä EKP on tässä varjovelkaantumisessa mennyt varsin pitkälle. Viime talvena Saksan varjovelkaantuminen oli 11 prosenttia bruttokansantuotteesta, meillä yli 7 prosenttia bruttokansantuotteesta. Tästä ei puhuta ääneen, tästä ei keskustella. Suomen kansallisen selviytymisen näkökulmasta nämä kokonaisriskit on ennen pitkää arvioitava, ja kuten valtiovarainvaliokunnassa viime joulukuussa totesimme, on kansallisen suvereniteetin ja budjettivallan näkökulmasta ja Suomen selviytymisen näkökulmasta arvioitava myös vaihtoehtoja. On myös tärkeätä, että valtiovarainvaliokunta tänään toteaa, vaikkemme me EKP:tä tässä käsittele ja kokonaisriskiä, että merkittävää, mutta seurantaa edellyttävää on myös Euroopan keskuspankin korostunut rooli velkakriisin hoidossa.

EKP:n ja Suomen Pankin rooli on avattava ja käytävä myös paremmin läpi. Tärkeää on myös se, että sosialidemokraatit edellyttivät, että me kiinnitämme viime joulukuun kannanottoon huomiota myös tässä yhteydessä. Sen takia valtiovarainvaliokunta toteaa Euroopan vakausmekanismin perustamista koskevan mietinnön kannanottoon liittyen, että Suomen valtiontalouden rajallisiin mahdollisuuksiin tukea muita maita sekä huolehtia Suomen työllisyydestä ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituksesta kiinnitetään myös jatkossa vakavampaa huomiota.

Ville Vähämäki /ps:

Kunnioitettu puhemies! Nyt ollaan pidentämässä näiden vastuuttomasti annettujen luottojen maksuaikoja. Todennäköisesti tulevaisuudessa eteemme on tulossa velkojen anteeksianto. Uskon, että se myöskin tullaan toteuttamaan siten, että Suomi ei tule hyötymään mitenkään näistä paljon puhutuista vakuuksista, joita ei siis todellisuudessa ole olemassakaan.

Toisekseen yhdyn edustajien Kettunen ja Kalli aikaisemmin tekemiin huomioihin ja totean, että toisessa käsittelyssä tulemme esittämään lakiehdotuksen hylkäämistä.

Lopuksi totean, että EU-alueella on tapahtumassa valtava omaisuuden uusjako. Omaisuus ei katoa mihinkään, se vain vaihtaa omistajaa. Luultavasti kymmenen vuoden päästä saamme lehdistä lukea niistä taitavista sijoittajista, jotka tekivät valtavan omaisuuden tänä aikana.

Mauri Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun kuuntelee edustaja Rajamäkeä, saa sen käsityksen, että kaikki ne vastuut, mitä me suomalaiset nyt kannamme, on tehty edellisen hallituksen aikana ja vielä joskus silloin keväällä 2010. Varmemmaksi vakuudeksi minäkin nyt käyn hivenen sitä historiaa läpi.

On ihan totta, että Kreikka-apu, suora laina, ratkaisu päätettiin silloin keväällä 2010. Silloin se Lehman Brothersista lähtenyt aalto iski nopeasti ja rajusti Eurooppaan. Siinä tilanteessa, kun ratkaisut piti pikaisesti tehdä, me sitouduimme silloisessa hallituksessa siihen, että ensiapu, ja vain ensiapu, tarjotaan niille, jotka sitä välttämättömimmin silloin tarvitsevat, ja niillä ehdoilla, tiukoilla ohjelmaehdoilla, mitä aina tämmöiselle kriisimaalle ohjelmaksi laadittiin. Tästä päätettiin. Myöhemmin päätettiin ERVV:stä ja siitä, että Irlanti otetaan siihen. Sitten uuden hallituksen jo ollessa hallitsemassa maata päätettiin Portugali-ratkaisusta. Se tapahtui jo Kataisen hallituksen aikana.

Summa summarum, kaikkien niitten vastuitten, mitä silloinen hallitus kerkesi tehdä, yhteismitta oli Suomelle 7,9 miljardia, niitten kaikkien takausvastuitten yhteismitta. Muistan sen tarkkaan, 7,9 miljardia, takausvastuilla mitaten. Eihän sitä rahaa oltu niin paljon laitettu, mutta jos mitataan sitä, mikä oli vastuiden määrä, jotka jollakin tavalla ovat meidän kontolla, niin se on tässä.

Mitä sen jälkeen on tapahtunut? Sen jälkeen on tapahtunut todellakin se, mitä edustaja Kalli täällä osin jo kuvaili, tämän hallituksen aikana. Jos minä niin kuin summeeraan ne, yhteensä Suomen vastuut, suorat vastuut — siinä ei ole mikään keskuspankki eikä keskuspankkijärjestelmä — ovat tällä hetkellä noin 20 miljardia euroa. Ne ovat moninkertaiset verrattuna siihen, mikä oli tilanne silloin, kun edellinen hallitus tehtävänsä jätti. Tämän lisäksi tulee, edustaja Rajamäki, ihan oikein kaikki se, mitä äsken kerroitte, Euroopan keskuspankin piikkiin tapahtuneet riskinotot, ja niitä on aika paljon. Niitä on aika paljon. Tässäkin asiassa te viittasitte äsken siihen, että 2010 teki EKP näitä riskipäätöksiä. EKP teki niitä vähän, mutta lähes kymmenkertaisen määrän se on tehnyt sen jälkeen, edustaja Rajamäki. (Kari Rajamäki: Nimenomaan!) Toivoisin, että te tässä mielessä kerrotte asiat tarkasti, niin kuin ne ovat. Te tiedätte. Minä uskon, että te tiedätte. Ehkä se oli pientä huolimattomuutta, että nyt äsken se ei tullut oikein kirkkaaksi.

Vielä tämä varsinainen ERVV ja EVM, mitä muutoksia siinä on tapahtunut sitten sen ajan, kun edellinen hallitus tehtävänsä jätti. Edellisen hallituksen aikaan ne vastuut koko ERVV:lle rajattiin 400 miljardiin euroon, josta Suomen osuus on se tietty määrä. Sen jälkeen sitä yhteispottia on nostettu 700 miljardiin euroon. Sehän on tilanne tällä hetkellä, ERVV:n ja EVM:n yhteinen potti. Tämän lisäksi, toisin kuin alun perin me päätimme, pankkien suora tukeminen on nyt mahdollista, ja sitä on myöskin tehty. Jälkimarkkinaoperaatiot ovat nyt mahdollisia. Siis mitä tarkoittavat jälkimarkkinaoperaatiot? Minä tiedän, että tämä väki täällä tietää tarkkaan, mitä se tarkoittaa, mutta kerron lähinnä, jos joku sattuu netin kautta seuraamaan tätä lähetystä, vielä ääneen, mitä se käytännössä tarkoittaa. Se tarkoittaa sitä, ERVV oikeutetaan siihen, että kun on sellaisia tässä tapauksessa esimerkiksi Kreikan lainoittajia, joitten lainoittajien salkussa on noita Kreikka-papereita, niin ERVV voi siis ei vain tukea Kreikkaa vaan mennä ja ostaa Kreikkaa lainoittaneitten yritysten salkusta sellaisia velkakirjoja, jotka ovat näitä Kreikka-velkakirjoja.

Kyllä tämä sisältää radikaalin muutoksen siihen verrattuna, mitä se alkuperäinen ratkaisu kaiken kaikkinensa oli. Edelleen laina-ajat ovat pidentyneet, niin kuin täällä jo äsken kerrottiin, ja lisäksi tällainen vivutus on mahdollista. Tosin vivutuspäätöksiä ei ole vielä tehty, mutta se on käytännössä mahdollista.

Voisi sanoa, että kaikkien näiden tässä luettelemieni viiden erilaisen ratkaisun tavallaan oikea luonnehdinta on se, että paitsi että se summa, mistä me kannamme vastuun, on radikaalisti kasvanut, niin myös se riski, että nämä laukeavat, on paljon suurempi, koska nämä äsken sanotut toimet ovat suomalaisten kannalta paljon riskaabelimpia toimia kuin ne alkuperäiset ratkaisut, millä liikkeelle lähdettiin. Nämä halusin sanoa.

Vielä viimeinen kommentti, edustaja Rajamäki: sanoitte — ei, joku muu täällä taisi sanoa, nyt olen pahoillani, että en muista, kuka äsken käytti sellaisen puheenvuoron — että tarkoitus on — taisi olla edustaja Rajamäki — että nyt sitten tulee sijoittajille vastuu, eikä niin kuin tavallisille kansalaisille. Otetaan esimerkiksi Kreikka. Kun se Kreikan ohjelma lähti liikkeelle ja kun Kreikan piti täyttää ne velvoitteet, jotta se saa sen rahan, niin niistä ohjelmavelvoitteista tingittiin, vaikka Kreikka ei täyttänyt niitä, kun sille kuitenkin rahaa maksettiin, ja sitä rataa tämä homma meni. Ja näitten vuosien aikaan on tapahtunut se — otan yhden esimerkin — että kun saksalaisten sijoittajien — nyt, Rajamäki — sijoitukset tuolla Kreikassa olivat pitkälti yli 50 miljardia euroa, niin kun tätä aikaikkunaa on venytetty tällä tavalla, mitä on tapahtunut, ne saksalaiset sijoittajat ovat vetäneet rahansa sieltä pois. Siellä ei ole tänään juuri mitään saksalaisten sijoittajien rahaa. Mitä pitempään on vetkuteltu tämän Kreikan kanssa, sitä enemmän on annettu aikaikkunassa tilaa sille, että nämä saksalaiset sijoittajat ovat voineet vetää rahansa pois.

Ja sitten, kuka kärsii? Ne tavalliset kreikkalaiset, joilta leikataan, joitten veroja kiristetään ja niin poispäin. Näinhän tämä on mennyt. Sanomani on siis, että silloin, kun maa ei kerran pysty täyttämään, niin kuin ei ole pystynyt täyttämään, niitä kaikkia ehtoja, mitä tässä saneerausohjelmassa, käytän tätä ilmaisua, maille on sanottu, niin silloin kerta kaikkiaan maa olisi pitänyt jo heittää pois.

Nythän me olemme siinä tilanteessa, että minäkään en enää uskalla sanoa, että Kreikalle pitäisi tehdä saneeraus, en sen takia, että ne vähätkin vakuudet, joista me olemme maksaneet aika paljon, menetettäisiin sataprosenttisesti, siis aina siinä prosentissa, sanotaan näin, minkä mittainen velkasaneeraus tehtäisiin. Se niistä vakuuksista, näin puheenvuoroni lopuksi.

Minä kannatan aikanaan, kun pääsee kannattamaan, edustaja Kallin täällä tekemiä esityksiä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin hyvä, että keskusta esittää nyt opposition ja hallituksen yhteistä kriisipöytää. Nimittäin kyllä teidän täytyy tulla nyt myös miettimään, mitä teidän teot tulevat tälle kansakunnalle ja veronmaksajille maksamaan. Se 1,6 miljardia euroa Kreikalle maksetaan Suomen vero- ja velkarahoilla. On syytä tulla tosiaan miettimään hallituksen kanssa, miten tästä laskusta tältä osin ruvetaan selviytymään.

Toinen asia on se, että ex-ministeri Pekkarisen valikoiva muisti unohtaa — ja Paavo Väyrynenkin muistelmissaan tunnustaa tammikuulta 2011 — suuren valiokunnan jäsenenä myös itse pääministeri Kiviniemen ja valtiovarainministeri Kataisen esiintymisen siitä, että Euroopan rahoitusvakausvälineen takaus oli käytännössä Suomen osalta sovittu tuplattavaksi keväällä 2011, mutta asiaa ei kuulemma lainsäädäntövalmistelun vaatimien tarpeiden takia haluttu tuoda eduskuntaan. Muutamassa viikossa 2010 kesäkuussa hoidettiin Euroopan rahoitusvakausväline täällä, mutta eihän vaalien alla voi tehdä muutamassa viikossakaan sen tuplaamista. (Puhemies koputtaa) Tämä tästä valikoivasta tavasta toimia.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Aika mielenkiintoista kuunnella edustaja Rajamäen ja edustaja Pekkarisen muisteloa näistä asioista. Itse en täällä eduskunnassa 2010 ollut, mutta tietenkin seurasin näitä asioita aika tarkasti. Edustaja Pekkarinen, tämä Kreikka-lainoitus oli sillä tavalla aika oleellinen, koska silloin avattiin portti jonnekin, mutta me emme toki tiedä tänäkään päivänä, minne tämä polku johtaa. Tämä ei ole syytös, mutta tämä on kuitenkin sellainen analyysi, että nyt jos meillä arvostellaan tämän hetken hallituksen politiikkaa ja 2010 on avattu portit sinne, missä politiikkaa tehdään, niin se on pikkusen kohtuutonta, koska jos olisi nyt 2010 — toki tämä jälkiviisaus on kaikkein imelin laji — niin eihän meistä kukaan varmaan antaisi tätä lainaa enää Kreikalle, kun me näemme, mihin tämä on johtanut ja että tätä ei voi hallita.

Toinen juttu on, että jos me haluamme yleensä, että täällä on työtä ja yritykset pärjäävät, niin silloin täytyy olla rahaa liikenteessä ja rahaa täytyy olla pankeilla. Tätä setelirahoitusta on kyllä hoidettu. Se hoidetaan vähän eri tavalla kuin perinteinen malli on, (Puhemies koputtaa) koska tässä on annettu yli 1 000 miljardia rahaa pankeille jaettavaksi EKP:n toimesta. Siihen tämä meidän nykyinen hyvinvointimme perustuu.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkariselle, että ei tässä keskustakaan käsiänsä voi pestä. Yhdessä ne päätökset tehtiin, ja tiedetään myös se, että kyllä se velkasaneeraus sillä hetkellä, kun niitä päätöksiä tehtiin, olisi ollut oikeampi järjestely, ja nyt me olemme tilanteessa, jossa me itse asiassa järjestelemme velkoja uudestaan. Se tarkoittaa sitä, että Kreikan osalta kymmeneen vuoteen ei tarvitse maksaa korkoja. Sen lisäksi pidennetään vielä lainan maksuaikoja. Voi ehkä sanoa, että tässä yksi sukupolvi pääsee keski-ikään ennen kuin edes päästään näkemään sitä, tuleeko niille vakuuksille käyttöä vai eikö tule. Kyllä tässä on kysymys jo tässä vaiheessa hyvin vahvasta velkajärjestelystä.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustajat Pekkarinen ja Rajamäki olivat täällä jo vuonna 1998 (Mauri Pekkarinen: Paljon sitä aikaisemmin!) ja 2010 kesällä, kun me keskustalaiset käytimme puheenvuoron, jossa totesimme, että olemme oikeastaan niin kuin ruton ja koleran välissä, mutta kun Suomen kansa on antanut meille vastuun, me joudumme tämän tilanteen hoitamaan. Ja kun te aikananne olitte viemässä Suomen rahaliittoon, niin nimenomaan keskustan toimesta varoiteltiin silloin: kun mennään järjestelmään, jossa kulttuuripohjaltaan hyvin erilaiset valtiot muodostavat yhteisen rahaliiton, se ei tule toimimaan. Meidän huutojamme ei silloin kuunneltu. 2010 jouduimme vastuuseen ja vastaamaan tästä asiasta. Sen jälkeen ehtoja on muutettu ja huononnettu. Jos jollakin on huono omatunto tästä menneestä perinnöstä, niin sen voin tietenkin ymmärtää, mutta meillä ei ole vastuuta näistä muutoksista. (Kari Rajamäki: Pitäisi olla vähän huono omatunto teilläkin!)

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Haluaako edustaja Ruohonen-Lerner käyttää varsinaisen puheenvuoron, sekin olisi saatavissa, vai vastauspuheenvuoron?

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! Täällä käytetään edelleen vakuus-termiä. Se olisi syytä unohtaa, koska on kysymys tuottojenvaihtosopimuksesta, mikä on aivan eri asia kuin vakuus. Ja kun isoista rahoista puhutaan, niin ei pitäisi olla semmoisia utopistisia arvioita siitä, että Suomi joskus jotakin näistä tukipaketeista tulisi oikeasti saamaan. Siihen tuskin kukaan uskoo.

Täällä eduskunnassa puhutaan hyvin yleisesti siitä, että kun syksyllä Saksan vaalit ovat ohi, niin silloin ryhdytään näitä ongelmamaiden lainoja leikkaamaan. Eli se tarkoittaa sitä, että tulemme menettämään suuria summia rahaa aika nopeassa aikataulussa ja tuskinpa näemme tulevaisuudessa yhtään mitään näistä tuottojenvaihtosopimuksista, niin että vaikka on suuria summia liputettu, niin ei todellisuudessa tulla saamaan sitä hyvää, mitä on hehkutettu.

Arvoisa puhemies! Kun euromaiden kriisi alkoi kolme vuotta sitten, perussuomalaiset vetosivat juuri Euroopan unionin perussopimukseen, joka kieltää tällaisen yhteisvastuun muiden maiden veloista. Valitettavasti meitä ei täällä eduskunnassa kuunneltu. Vuonna 2010 portit avattiin keskustapuolueen johdolla yhteisvastuulle. (Kari Rajamäki: SDP:n vastustaessa!) Pääministeri Vanhanen johti tätä operaatiota yhdessä valtiovarainministeri Jyrki Kataisen kanssa. Silloin olisi pitänyt osoittaa jämäkkyyttä ja vedota Euroopan unionin perussopimukseen. Meillä olisi ollut hyvät argumentit, minkä takia ei lähdetä tähän yhteisvastuuseen.

Täällä eduskunnassa moneen kertaan puhuttiin siitä, kuinka ollaan sammuttamassa tulipaloja. Mutta kuinka monta kertaa meidän täytyy Euroopan tulipaloja sammuttaa suomalaisten veronmaksajien rahoilla, ennen kaikkea kun näyttää siltä, että nämä tukipaketit päinvastoin ovat nostaneet liekkejä vielä korkeammalle ja meillä ei ole mitään näkyvissä siitä, että Euroopan ongelmat olisi ratkaistu? Niitä on lykätty kolmella vuodella, ja varmaan vielä tulee lisäaikaa, ja sen jälkeen tulee suuri romahdus. Nyt jo monet asiantuntijat ovat todenneet, kuinka Kreikka jossain aikataulussa irtaantuu tavalla tai toisella eurosta.

Perussuomalaisilla oli selkeä vaihtoehto kolme vuotta sitten. Me emme olisi lähteneet tähän yhteisvastuuseen, koska emme siihen uskoneet. Valitettavasti keskustapuolueen johdolla siihen mentiin, ja nyt tällä uudella hallituskaudella myös sosialidemokraatit ovat lähteneet mukaan yhdessä kokoomuksen kanssa jatkamaan tätä tukipakettipolitiikkaa, ja hämmästyttävää on, että vasemmistoliitto on lähtenyt mukaan. Mutta näinhän se on, että kun hallitukseen kovasti halutaan vaalien jälkeen, niin silloin ollaan valmiita syömään kaikki aatteet ja periaatteet. Tämä ei ollut sitten kynnyskysymys enempää vasemmistoliitolle kuin sosialidemokraateille, jotka halusivat hallitukseen hinnalla millä hyvänsä.

Edustaja Vähämäki otti puheenvuorossaan erinomaisesti esille sen, että nyt on tapahtumassa suuri omaisuuden uusjako Euroopassa. Omaisuuden uusjako tapahtui myös Suomessa 1990-luvun laman yhteydessä. Monet Suomen kansalaiset menettivät tuolloin koko omaisuutensa ja elämäntyönsä. On järkyttävää, kuinka nämäkin suomalaiset henkilöt joutuvat vastuuseen heikkojen euromaiden lainoista. Kukaan ei heitä auttanut 90-luvun lamassa, ja nyt heidät pistetään maksamaan holtittomien maiden rahankäyttöä.

Olen oikein tyytyväinen perussuomalaisten vastalauseeseen, joka on jätetty valtiovarainvaliokunnassa. Olemme todella saaneet nyt tässä vastalauseessa tuoda omat näkemyksemme esille, eli vastustamme kriisimaille annettujen lainojen maksuaikojen pidennystä ja hätälainojen korkojen leikkausta. Se on väärä tie.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Sitten oli vastauspuheenvuoro mutta myös varsinainen puheenvuoro, edustaja Tuupainen. Haluatteko käyttää varsinaisen puheenvuoron?

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puheenjohtaja! Minulle sopii kaikki.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Käyttäkää varsinainen puheenvuoro.

Puhuja:

Voin pitää tässä varsinaisen, lyhyen puheenvuoron, jos sopii.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Sopii.

Puhuja:

Kello käy. Kiitoksia.

Pari vuotta tässä salissa istuneena, ja kuten tiedätte, salin vanhimpana vielä, olen mielenkiinnolla, taikka vähemmän mielenkiinnolla, oikeasti sanoen, ihmetellyt sitä, miksi vasemmistoveljet ja -toverit tuolta jatkuvasti heittävät keskustan päälle syytöksiä, ja he tänä päivänä ovat ihan samassa veneessä. On totta, muistelen, että 1,5 miljardia Kiviniemen hallituksen aikana annettiin Kreikalle rahaa, mutta kuka oli silloin valtiovarainministerinä? Taitaa olla nykyinen pääministeri, jonka nimeä en nyt muista. Valtiovarainministerihän on se henkilö, joka näitä juttuja hoitaa Brysselissä, niin aikaisemmin kuin nytkin. Tämä turha nokittelu on kyllä vasemmiston ja demarienkin syytä lopettaa.

Istuva hallitus Kataisen johdolla antoi viime syksynä EMV:lle 1,44 miljardia euroa rahaa, josta sitten muun muassa 200 miljoonaa siirrettiin Kreikalle. Tälle saatiin 40 prosentin vakuus, eli 60 prosenttia oli ilman vakuutta ja on edelleenkin. Se on rahassa 864 miljoonaa euroa eli yli puolet siitä, mikä Kataisen ollessa valtiovarainministerinä annettiin eteenpäin Kreikalle. Eli puntit ovat minun mielestäni lähes tasoissa, niin että on syytä tuo keskinäinen nokittelu lopettaa.

Suomen vastuut Kreikasta ovat yli 5 miljardia euroa. Se on erittäin suuri summa, niin kuin kaikki tiedämme. Meidän esi-isät ja -äidit maksoivat Neuvostoliitolle sotakorvauksia suuret, suuret summat, mutta tämäkin summa on "vain" 4,1 miljardia. Eli kyllä Suomen valtio ja me suomalaiset olemme melkoisessa vastuussa tänä päivänä myöskin Kreikan osalta.

Toinen asia, joka tässä taisi tulla jo ilmi, on se, että nyt me annamme Kreikalle taas joustoja.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

(koputtaa)

Haluaako edustaja Tuupainen tulla jatkamaan täältä puhujapöntöstä? (Puhuja siirtyi puhujakorokkeelle)

Puhuja:

Arvon puheenjohtaja! Anteeksi tämä, kun en hokannut, että en puhunut riittävän nopeasti.

Eli tänään selvisi se, ja tässä salissakin on ilmoitettu, että Kreikalle annetaan jatkuvasti uutta löysyyttä. Laina-aikoja pidennetään 15 vuotta ja korkojen maksuaikaa 10 vuotta. Tämähän tarkoittaa sitä, että entistä suuremmat vastuut on Suomella, kuten myöskin muilla EU-mailla, Kreikan tämän hetken lainoista. Minä olen vakuuttunut siitä, kun elämää olen pitkälti elänyt, ettei tämä alhainen korkotaso voi ikuisesti säilyä, ja jos korot nousevat, niin suomipoika maksaa ymmärtääkseni entistäkin enemmän.

Arvoisa puheenjohtaja! Ei tämän enempää.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Sitten vastauspuheenvuoro, edustaja Östman.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ajattelin osallistua siihen aikaisempaan keskusteluun, kun edustaja Kalli viittasi siihen, mikä oli keskustan linja vuonna 98, ja ymmärsin, että keskusta suhtautui hyvin negatiivisesti tähän rahaliittoon ja siihen, että Suomi liittyisi siihen. Ostan kyllä sen perustelun. Mutta se, mitä minä en ymmärrä, on se, mitä on tapahtunut vuoden 98 jälkeen ja vuoteen 2010. Onhan keskusta ollut hallitusvastuussa 2003—2007-jaksolla ja vielä senkin jälkeen, ja tämän aikaperiodin sisällä hyvin moni nykyinen kriisimaa on liittynyt sekä Euroopan unionin jäsenmaaksi että myöskin euromaaksi, liittynyt siis rahaliittoon. Missä nämä kriittiset puheenvuorot näistä liittymiskriteereistä ovat olleet silloin? Haluaisin mielelläni kuulla esimerkiksi edustaja Pekkariselta, mitä puheenvuoroja käytitte esimerkiksi silloin, kun Kreikka liitettiin rahaliittoon tai muita kriisimaita.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten suulla tuli kritiikkiä vasemmistoliittoa kohtaan hallitukseen osallistumisesta. Vastaus on hyvin selvä: Vasemmisto on valmis kantamaan vastuuta. Siksi me olemme hallituksessa, toisin kuin perussuomalaiset, jotka vaalivoitosta eli kansan tahdosta huolimatta eivät olleet valmiita lähtemään hallitukseen erittäin vaikeassa tilanteessa tekemään vaikeita ratkaisuja.

Vasemmistoliiton tärkeimpiä tavoitteita politiikassa on tuloerojen ja sen kautta hyvinvointi-erojen kaventaminen. Siinä tämä hallitus on onnistunut. Me olemme nostaneet perusturvaa, me olemme kiristäneet verotuksen progressiota. Tässä taloustilanteessa se on erittäin hieno teko, josta ainakin tämä vasemmistoliittolainen on erittäin ylpeä.

Myös Suomen europolitiikassa — myönnettäköön, että se on vasemmistoliitolle yksi vaikeimpia kysymyksiä — myös siinä on otettu askelia oikeaan suuntaan sijoittajavastuun, pankkivalvonnan ja muitten elementtien myötä.

Mauri Pekkarinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Östmanille voin sanoa, että minä kyllä aika hyvin muistan, mitä keskusta silloin aikoinaan sanoi. Minä olen kirjoittanut sen asiakirjan, jolla keskusta vastusti Suomen liittymistä rahaliittoon, ja muistan hyvin tarkkaan, mitä siinä asiapaperissa on sanottu. En käy kertaamaan niitä perusteluja. Me olimme yksiselitteisesti vastaan. Näimme monista eri syistä, että siihen liittyminen ei ollut perusteltua.

Mitä tulee edustaja Lauslahden puheenvuoroon täällä: Edustaja Lauslahti, minä katson, että keskusta on vastuussa ei vain siitä Kreikka-lainasta, vaan me olemme vastuussa myöskin siitä, että ERVV rakennettiin, ja se oli sen tilanteen, missä silloin oltiin, ratkaisu. Piti saada se aalto, joka oli pyyhkäisemässä Euroopan yli, jollakin tavalla hallintaan. Me olimme siinä mukana. Mutta sitten: emme me kyllä siinä kaikessa ole mukana, jolla tämä Suomen vastuun määrä on lähes kolminkertaistunut rahassa mitaten, ja kaiken lisäksi ne riskit, jotka siihen kolminkertaistuneeseen vastuuseen liittyvät, ovat ihan eri maailmasta kuin olivat ne riskit, jotka rakennettiin siihen alkuperäiseen juttuun.

Vielä edustaja Rajamäellekin, kun hän sanoi, että no, että ei sitä keretty sitä ERVV:tä tuplata, mutta että aikomus oli kuitenkin. Kannattaisiko nuo aikomukset nyt jättää oman onnensa nojaan. Sitä ei koskaan tuplattu silloin, kun keskusta oli hallituksessa.

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Sitten varsinainen puheenvuoro edustaja Lauslahdelle, jolla olisi muuten ollut kyllä vastauspuheenvuoro, mutta varsinainen puheenvuoro.

Sanna Lauslahti /kok:

Selvä, kiitoksia, arvoisa puhemies! Muutamia ajatuksia.

Olen suhtautunut hyvin kriittisesti näihin apupaketteihin alkulähteiltä alkaen, ja olisin kannattanutkin Kreikan osalta velkasaneerausta, mutta tilanne on nyt kuitenkin hieman toisenlainen tänä päivänä. ERVV:n, EVM:n ja keskuspankkivastuiden myötä meidän tehtävämme on pohtia, millä me minimoimme menetykset. Siltä osin hallituksen esitys 46 palvelee juuri tätä tarkoitusta, jolla minimoidaan mahdollisia vahinkoja, mitä myös Suomen kansalle voi syntyä.

Tosiasiallisesti, kun puhutaan velkasaneerauksesta, niin kyllä tänne sisälle on se velkasaneerauskin rakennettu tässä hallituksen esityksessä. Siltä osin, jos korkoja ei makseta 10 vuoden aikana, se tarkoittaa reaalisesti velkojen leikkaamista, ja kuten tässä mietinnössäkin todetaan, käytännössä taloudellinen hyöty syntyy korkojen maksamatta jättämisestä, jonka vaikutus on 13,6 miljardia yhteensä aikanansa.

Mielestäni täällä oli erinomaisia puheenvuoroja, joita käytettiin liittyen keskuspankkiriskiin, ja tietenkin näitä mekanismeja voidaan verrata: onko parempi, että me keskustelemme täällä ERVV:stä ja EVM:stä eduskunnan täysistuntosalissa kuin että keskuspankin kammareissa tehdään näitä päätöksiä. Jollain tavalla näen demokratian näkökulmasta parempana sen, että meillä on avoimet, läpinäkyvät järjestelyt, joissa me pystymme käymään avoimen keskustelun myös kansalaisiin päin. Selvää on, että yhteisvastuu on tänään, tässä ja nyt. Kun katsotaan pelkästään Kreikan velkoja, niin voimme sanoa: Eurooppa kantaa Kreikan velkataakkaa yhteisvastuullisesti.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun edustaja Ruohonen-Lerner arvosteli sosialidemokraatteja ja vasemmistoliittoa siitä, että aate on myyty, niin perussuomalaisilla ei ollut rohkeutta tulla 2011 jytkyvaalien voiton jälkeen kantamaan hallitusvastuuta ja vastuuta suomalaisten veronmaksajien rahoista. Kaiken kaikkiaan tähän asiaan liittyen mehän maksamme nyt sitä laskua, jonka Barabbaan häkin ovi avattiin 2010, ja nämä ratkaisut ovat tietenkin aina aikansa lapsia. Minä en lähde sen kummoisemmin syyttelemään, kuka teki ja mitä teki. Tämä soppa vaan nyt pitää lusikoida. Tämä soppa ei todellakaan maistu meistä kenellekään hyvältä. Niin kuin edustaja Lauslahti totesi, käytännössä tässä kysymys on vahinkojen minimoinnista.

Peter Östman /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Pekkarinen vastasi erinomaisesti siihen minun ensimmäiseen kysymykseeni, johon minulla taisi olla vastaus itsellänikin, että muistan kyllä, että keskusta suhtautui kriittisesti siihen, että Suomea liitettiin tähän rahaliittoon. Mutta siihen en saanut vastausta, missä nämä keskustan kriittiset puheenvuorot olivat silloin, kun esimerkiksi Kreikka tai muut nykyiset kriisimaat liitettiin rahaliittoon. En saanut vastausta siihen.

Timo Soini /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Virsi on vasemmistolla vanha. Kun he olivat oppositiossa, he vastustivat, ja kun pääsivät Audi-kyytiin, he kannattavat. Tämä on täysin selvä asia. Keskusta taas tekee päinvastoin. Kun se oli hallituksessa, se kannatti. Nyt, kun se on oppositiossa, se vastustaa. Kaksi on johdonmukaista: toinen on perussuomalaiset, jotka ovat koko ajan vastustaneet EU-sopimusten rikkomista ja tätä yhteisvastuuta, ja toinen on kokoomus, joka on sitä koko ajan kannattanut.

Pentti Kettunen /ps:

Herra puhemies! On todella mielenkiintoista kuunnella, kun vanhat puolueet täällä farisealaisesti syyttelevät toisiaan, tarkoitan keskustaa ja sosialidemokraatteja, kun todellisuudessa — vanhaa sananlaskua lainaten totean — pata kattilaa soimaa, musta kylki kummallakin.

Vasemmistoliitolle totean, että on tämä ollut menestystarina, tämä teidän hallitustaival. Heti ensimmäisenä lähti lätkimään teidän ryhmästänne jo kaksi kansanedustajaa. Kyllä täytyy sanoa, että teidän kannattaa olla ylpeitä tästä hallitustaipaleesta.

Silvia Modig /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En nyt aivan näe yhteyttä Euroopan rahoitusvakausvälinekeskustelun ja vasemmistoliiton jäsenistön välillä. Ilmeisesti edustaja Kettuselle se avautuu tavalla, johon minun aivoni eivät käänny. Meillä on vasemmistoliitossa säännöt, yhteiset pelisäännöt siitä, miten me olemme päättäneet yhteisesti puolueessa toimia, ja niiden sääntöjen noudattamista me odotamme kaikilta, toisin kuin perussuomalaiset, joitten riveissä voi saada rasismista syytteen ja siltikään ei puolue älähdä yhtään mitään.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Jos keskustellaan, niin se on ehkä hieman eri asia kuin se, jos syytetään toisia. Kuitenkin tämä meidän taloustilanne on semmoinen ja kaiken kaikkiaan nämä eri mekanismit, millä me tätä eurokriisiä pyrimme hallitsemaan, että siitä nyt jonkun verran kannattaa joku puheenvuoro käyttää.

Minusta edustaja Pekkarinen nopeassa puheenvuorossaan nosti nämä jälkimarkkinat esille. Siihenhän on myös ehkä hyvä keskittää muutama sananen, sillä jos näille jälkimarkkinoille ei oltaisi menty ja jälkimarkkinaostoksia ei olisi tehty — ja siellähän on Euroopan keskuspankki mennyt jälkimarkkinoille ja ERVV on mennyt jälkimarkkinoille — se tarkoittaa sitä, että silloinhan ei kukaan enää olisi uskaltanut ostaa tiettyjen maiden joukkovelkakirjoja, jolloinka korkotaso olisi noussut järjettömän korkealle ja seurauksena olisi ollut jälleen erittäin nopeasti annettava tukipaketti, mikäli olisi haluttu pitää euro kasassa. Sen takia näitä jälkimarkkinaostoksia on tehty, että niillä ikään kuin on turvattu se, että tietyt sijoittajat voivat ostaa, tulivatpa ne sijoittajat Kiinasta, mistä tahansa, näiden maiden joukkovelkakirjoja, jotta usko näitten markkinoiden toimintaan ja sitä kautta alhaiseen korkotasoon toimii.

Mutta se, mikä tässä Kreikka-lainassa oli 2010 tärkeätä, oli se, että me hyppäsimme silloin sellaiseen junaan, josta me emme oikein tienneet, minne se on matkalla, ja nyt kun se ajaa jo kahdeksaakymppiä, niin kuka sieltä uskaltaa enää hypätä pois? Meidän on pakko luottaa siihen, että tämä mekanismi ja tämä tie, mikä on nyt valittu, johtaa pikkuhiljaa siihen, että tämä eurokriisiongelma sulautuu nousevan talouskasvun kautta pois.

Sitä nousevaa talouskasvua tietenkin haetaan erittäin alhaisella korkotasolla, jotta investoinnit eivät ainakaan estyisi korkean korkotason takia. Sen takia markkinoilla eli pankeilla tarvitsee olla rahaa, ja Euroopan keskuspankki antoi 2,5 vuotta sitten muistaakseni 1 020 miljardia eri maiden pankeille annettavaksi halpakorkoista rahaa, jotta markkinoilla tavallaan talous vetää, investoinnit vetävät ja sitä kautta työllisyys säilyy, koska kaikkein pahin skenaario olisi se, jos me ajautuisimme deflatoriselle tielle, jolloinka kukaan ei investoi, kulutus ei toimi, ja sitä kautta ajautuisimme aivan mahdottomaan lamaan ja työttömyyteen.

Sen takia tämä koko ongelma on hankala, ja on hyvä, että edes jonkun verran pyrittäisiin analysoimaan, mistä tässä on kysymys, jotta itsekin ymmärtäisimme, kuinka tätä voidaan sitten ikään kuin viedä eteenpäin. Ja jos saisi sanoa oman käsityksen, miten tämä ongelma ratkaistaan, niin jos siihen pystytään, niin sehän on silloin tämmöinen 1,5 prosentin inflaatio, mitä nyt ennustetaan — sitä en toki tiedä, mitä nämä tuoreet talousluvut ja -ennusteet tälle inflaatiolle aiheuttavat — ja negatiivinen reaalikorko, jolloin pikkuhiljaa tämä lainapaketti alkaa sulamaan.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Täällä nousivat EKP:n rooli ja jälkimarkkinaostokset. Siltä osin itse asiassa EKP:n osalta — ja jos otetaan Suomen Pankki, joka toimii jälkimarkkinoilla valtioiden velkakirjojen osalta — ollaan aika lailla itse asiassa harmailla alueilla, eli Suomen Pankinkaan perussäännössä ei ole oikeastaan tällaisia mahdollisuuksia laajasti annettu, ja sitä nyt kierretään sillä tavalla, että se valtion velkakirja menee markkinoille ja sitten se saman tien ostetaan jälkimarkkinoilta. Eli sillä tavalla pyritään toimimaan lakien ja säädösten mukaan, mutta silti siellä on harmailla alueilla toimimista.

Tästä johtaakin kysymys siihen, onko tässä kohdin paikka pohtia EKP:n roolia uudestaan. Esimerkiksi jos katsotaan USA:n Fediä, niin sillä on hyvin erilainen rooli USA:n taloudessa kuin EKP:llä. EKP:llä on pitkälti ollut inflaation hillintä, ei niinkään rahamarkkinaoperaatiot tai valtioiden pelastaminen tai rahoittaminen. Siksi seuraavien kuukausien aikana tulisikin käynnistää keskustelu EKP:n roolista tulevaisuudessa osana eurooppalaista kokonaistaloutta.

Yleiskeskustelu päättyi.

​​​​