Täysistunnon pöytäkirja 70/2013 vp

PTK 70/2013 vp

70. TORSTAINA 13. KESÄKUUTA 2013 kello 17.21

Tarkistettu versio 2.0

7) Hallituksen esitys eduskunnalle sähkö- ja maakaasumarkkinoita koskevaksi lainsäädännöksi

 

Mauri Pekkarinen /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, olisinko uskaltanut ottaa tätä vastaan, mitä minulle tarjottiin, mutta kun rovasti-puhemies sanoo, että nyt viimeiset saavat tulla ensimmäisenä, niin minun oli uskominen sitä. Siitä syystä muutama esittelyn sana tästä hallituksen esityksestä ja niistä muutoksista, mitä valiokunta hallituksen esitykseen on tehnyt.

Minä haluan kiittää ministeriä, joka tähän aikaan yöstä on täällä kuitenkin paikan päällä. Ministeri vaalii TEMin ministereitten parhaita perinteitä ja ominaisuuksia ja istuu sitkeästi täällä meidän joukossamme. Kiitos myöskin edustajille, teitä on täällä paljon. Tänään ei tule sitä pulmaa, mitä kaksi päivää sitten. Käytin täällä viimeisenä puheenvuoron. Olin varustautunut siihen, että siinäkin debatissa pyrin käyttämään vastauspuheenvuoron, mutta kun olin yksin salissa ja olin puheenvuoroni pitänyt, en kerin-nyt paikalle pyytääkseni vastauspuheenvuoroa omaan puheenvuorooni, ja se jäi pitämättä. Tänä iltana tämäkin on varmasti mahdollista.

Arvoisa puhemies! Vähän vakavammin itse tähän asiaan. Kysymys on siis sähkö- ja maakaasumarkkinalaista, jolla toimeenpannaan tämä EU:n kolmas sisämarkkinapaketti. Tällä on vähän kiire. Suomi on voimaansaattamisessa vähän myöhässä, sakot uhkaavat. Ymmärrän syyt, miksi näin on käynyt, ja nyt, kun tämä homma hoidetaan täällä nopeasti alta pois, minä uskon, että tämän kanssa pärjätään myöskin sitten tuolla EU:n käytävillä.

Toinen pyhä hyvä tarkoitus tällä tietysti on sitten puuttua siihen totuuteen, mikä on tässä todettu muutaman viime talven aikaan ja syksyn aikaan: Meillä ovat säätilat muuttuneet. Meillä on paljon sellaisia rajuilmoja, huonoja ilmoja, joittenka seurauksena sähkön toimitusvarmuus on kärsinyt poikkeuksellisen paljon, taakse jääneen vajaan 10 vuoden aikaan. Tällä esityksellä nyt sitten tätä toimitusvarmuutta pyritään parantamaan monin eri toimin.

Ehkä vielä tästä sähkön ja maakaasun sisämarkkinapaketista voi sanoa noin yleisesti, että ideahan tässä on se, että Euroopan unionin alueelle pyritään luomaan yhteiset, samojen pelisääntöjen mukaan toimivat sähkön ja maakaasun sisämarkkinat. Suomihan on nyt jo tehnyt paljon sellaisia ratkaisuja, joilla Suomi itse asiassa on siinä tilassa, joka kelpaa näitten toimivien sisämarkkinoitten tähän perusmoodiin, perusmalliin. Mutta tällä nyt sitten vielä ne viimeisetkin esteet muodollisesti poistetaan, mitkä on, jotta Suomi on hovikelpoinen tässä mielessä. Kovin paljon sellaisia esteitä kaikkinensa ei ole.

Arvoisa puhemies! Tästä sisällöstä nyt sanon ihan vain muutaman asian, elikkä tällä lailla pyritään sähkö- ja maakaasumarkkinoiden valvontaa parantamaan. Energiamarkkinavirastolla on siinä valvonnassa tärkeä rooli, ja sen valtuuksia hoitaa tuota valvontatehtävää nyt tässä erittelemättömin monin tavoin laajennetaan. Myöskin sitten niitten asiakkaitten, niitten sähkönsiirtoyhtiöitten, palvelua tietyllä tavalla parannetaan, muun muassa niin, että näitten vahvistuspäätösten pysyvyyttä parannetaan, siis sen, kun siirtoyhtiö hakee sitä hintaa, minkä verran se voi pyytää, siihen niitä säädöksiä, millä Energiamarkkinavirasto on voinut poiketa siitä aikaisemmin antamastaan vahvistuksesta, nyt kapeutetaan. Niitä ei jää Energiamarkkinaviraston käsiin niin paljon kuin tähän saakka on asianlaita. Tämä käytännössä tarkoittaa sitä, että se siirtoyhtiö on varmemmalla pohjalla tietäessään, että kun se saa tämän ennakkovahvistuksen, niin sen mukaan mitä todennäköisimmin myös elämä sitten käytännössä tapahtuu. Seuraamusmaksu otetaan tässä myöskin käyttöön. Tämä on myöskin maininnan arvoinen asia.

Sitten tässä esityksessä tehdään määrittely siitä, mitä tämä kantaverkko oikein on. Niin kuin tiedetään, meillä on kantaverkkoja ja sitten meillä on näitä eriasteisia siirtoverkkoja ja sitten paikallisia jakeluverkkoja, ja ne jännitteiltään ovat erilaiset. Meillä tällä hetkellä tilanne on tässä mielessä aavistuksen verran sekava, ja se historiallinen tausta on siinä, että tämä nykyinen Fingridin omistama kantaverkkohan muodostettiin sillä tavalla, että sillä vanhalla IVOlla ja muutamalla muulla suurella alan toimijalla oli omia tällaisia valtakunnallisesti ikään kuin laidasta toiseen meneviä verkkoja ja ne yhdistettiin tällaiseksi yhteiseksi verkoksi, Fingridiksi, jossa valtio oli sitten oman verkon osalta mukana, johonka aikaisemmassa vaiheessa nämä sanotut yhtiöt tulivat mukaan. Mutta nyt kun edellisellä vaalikaudella tämä eriyttäminen piti panna alkuun, sitten ne valtio osti pois niin, että tämä Fingrid on valtioenemmistöinen verkko tällä hetkellä. Mutta siinä määrittelyssä oli historiallisia tämmöisiä juttuja, että meillä on pitkin Suomea semmoisia pieniä pätkiä, sellaisia pätkiä, jotka ovat valtakunnallista kantaverkkoa, jotka nyt muuttuvat normaaliksi paikallisverkoksi. Niitä on muistaakseni noin 300 kilometriä yhteensä tällaista verkkoa.

Valiokunta hyväksyy hallituksen esityksen tässä mielessä, vaikka se ehkä pikkasen kirpaisee niitä paikallisia verkkoja tai niitä seudullisia, alueellisia verkkoja, niiden asiakkaita ja näitten verkkojen omistajia, että tämä verkko ei olekaan enää sitten kantaverkko näiltä osin. Mutta minä olen ymmärtänyt, kun minä tätä yritin selvittää, että myöskin tässä valmisteluvaiheessa tällaisten alueellisten tai paikallisten verkkojen omistajia edustava taho tässä valmistelussa oli kuitenkin hyväksymässä tämän menettelyn, tunnustamassa tavallaan tosiasiat, että ne pätkät, jotka aikaisemmin ovat olleet kantaverkkoa, eivät nyt tosiasiassa enää ole kantaverkkoa, ja tällä tavalla tämä muutos tehdään.

Paljon vaikeampi ja hankalampi asia sitten liittyy siihen, että nyt tässä tämä kantaverkon määrittely on tehty tietyllä tavalla niin kuin teknisillä perusteilla. Korkeajännitteiset, sellaiset verkot kuin esimerkiksi ne, mitkä tulevat tänne Helsingin alueelle — kun niitä jatkossa tänne rakennetaan, niitä joudutaan panemaan tuonne maan alle. Nyt se määrittely, mikä hallituksen esityksessä on sisällä ja mikä jää myöskin tämän valiokunnan mietinnön enemmistön kannaksi, merkitsee sitä, että sellaisella alueella, vaikkapa Helsinginniemellä, oleva verkko, joka tällä hetkellä on vielä paikallisverkko ja turvaa paikallisten kuluttajien sähkönsaantia, nyt uusi verkko, kun se tullaan vetämään tälle alueelle, tämän lakiesityksen seurauksena onkin sitten valtakunnallinen kantaverkko. Tähän liittyy paljon tämmöistä duubiointia ja epäilyä valiokunnan sisällä jo senkin takia, että kantaverkosta kustannukset kantavat kaikki suomalaiset Hangosta Petsamoon — tai ei nyt ihan Petsamoon, mutta kuitenkin aika kauas — kaikki suomalaiset ylipäänsä, kun taas sitten nämä paikalliset ja alueelliset verkot ovat siis tunnetusti viime kädessä näitten verkon asiakkaitten maksamia. Hallituksen esitys kuitenkin näiltä osin meni läpi. Näiltä osin myöskin on eriävä mielipide, jonka kohta vähän tarkemmin esittelen.

No, vielä tämä esitys merkitsee sitä, että nyt helpotetaan erilaisiin sähköverkkoihin pääsyä, ennen kaikkea uusiutuvan, liittymisjohdon määritelmää laajennetaan, liittämis- ja siirtovelvollisuudesta nyt säädetään sitten vähän tarkemmin ja sähkön hankinnan kilpailuttamista laajennetaan. Oikein pelkistäen sanottuna tämä tarkoittaa sitä. Sanotaan nyt näin lyhyesti, että ei vain niin kuin verkosta ulos asiakkaille vaan myös sitten liikennettä asiakkailta verkkoon helpotetaan. Tämä on osa, näin ymmärrän, niitä toimenpiteitä, missä myöskin erilaisissa yhteisöissä syntyvän ylimääräisen sähkön kaiken kansan käyttöön tapahtuvaa siirtoa ollaan edistämässä. Tätähän monet muut tekniset ratkaisutavat ovat nyt jo edistämässä, ja tässä ollaan ihan oikealla tiellä.

Tässä myöskin parannetaan tällä esityksellä vähittäismarkkinoilla kuluttajien asemaa sillä tavalla, että nyt myyjä voi vaihtaa halvemmalla kuin tähän saakka sähköntoimittajaa. Ei siinä kyllä suurista ole kysymys, mutta pienistä kuitenkin. Myyjää velvoitetaan informoimaan erinäköisistä asioista, mitkä liittyvät siirtoverkkoon ja sen toimintaan, paljon enemmän kuin aikaisemmin.

No, sitten tässä on myöskin kysymys ei vain sähkönsiirrosta vaan myöskin maakaasun siirrosta. Meillähän tällä hetkellä on semmoinen tilanne, että meillä on tämmöinen poikkeus. Meillä maakaasujakeluun, -siirtoon liittyy tällainen poikkeus. Sanotaan näin, että kun on eristäytynyt markkina, niin siinä voidaan poiketa maakaasumarkkinoiden avaamisen ja eriyttämisen velvoitteista. Meillä siis ei ole avattu maakaasumarkkinoita eikä ole eriytetty, siis sitä vertikaalista eriyttämistä tehty, että on erikseen siirtäjä ja erikseen tuottaja ja erikseen myyjä. Tätä ei ole tarvinnut tehdä sen takia, että tuolta Venäjän rajalta tulee yksi putki tänne eikä ole useampia yhteyksiä sitten siitä edelleen. Nämä olosuhteet säilyvät entisellään, ja tämä poikkeus meillä edelleenkin säilyy.

Mutta tällä esityksellä kuitenkin nyt varaudutaan sitten siihen, että jos LNG-terminaali tulee jonnekin tuonne Suomen puolelle tai Viron puolelle, tai jos Viron puolelle tulee, sieltä tulee putki tänne, niin siinä tilanteessa sitten tämä eristäytyminen ei enää ole totta ja mennään meilläkin tähän markkinatilanteeseen, ja silloin Suomen lainsäädännön pitää olla kyvykäs vastaamaan siihen tilanteeseen, mikä siinä yhteydessä syntyy.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitykseen on tehty muutamia muutoksia. Minä mainitsen niistä lyhyesti kolme, ja minä kiitän siinä kyllä ministeriä ja ministeriötä, että he ovat olleet valmiita muutoksiin silloin, kun valiokunnan käsittelyssä on nähty erittäin perusteltu tarve tuon muutoksen tekemiseen.

Yksi niistä muutoksista liittyy tämän toimitusvarmuuden parantamiseen liittyvään aikaikkunaan. Nythän siirtovelvollisille määrätään aikaikkuna, jonka puitteissa niiden täytyy parantaa sekä keskuksissa että muualla Suomessa tiettyyn mittaan asti sitä toimitusvarmuutta. Ja sitten tätä parantamisprosessia seurataan, pannaan aikajänne, milloin 50 prosenttia on pitänyt tästä parannustyöstä tehdä, milloin 75 prosenttia on pitänyt tehdä ja milloin se 100-prosenttinen parannus, mitä velvoite merkitsee, on pitänyt tehdä.

Tuolla valiokuntakuulemisissa on todettu, että mikäli se hallituksen alkuperäinen esitys menisi läpi, se tarkoittaisi monta kertaa sitä, että monien siirtoverkkoyhtiöitten ja näiden asiakkaitten kustannukset nousisivat todella rajusti, monenkertaisesti, ja tästä syystä valiokunta päätyi siihen, että tätä aikaikkunaa jatketaan, jatketaan 2 vuodesta enimmillään 8 vuoteen. En käy nyt niitä yksityiskohtia kertomaan, miten se tapahtuu, mutta vähimmillään 2 vuodella silloin, kun on kysymys 75-prosenttisesta parannuksesta, ja enimmillään 8 vuodella silloin, kun on kysymys siitä 100 prosentista, siis siitä täydellisestä parannuksesta, mikä verkon toimitusvarmuuden osalta yhtiön pitää suorittaa.

Nämä muutokset tehtiin, ja vielä kertaalleen kiitos ministerille, että ministeri oli tässä mielessä joustava.

Vielä pieni muutos tehtiin laskutusta koskevaan säännökseen. Siellä pohjassa oli esitys, jossa aika kategorisesti määritellään se, millä tavalla tuon laskutuksen pitäisi tapahtua, minkälaisia erilaisia laskutusvaihtoehtoja asiakkaille pitää olla tarjolla. Nyt me joustavoitimme tätä pykälää ja luotamme siihen, että markkinoilla esimerkiksi tasalaskutuksen, de facto -tasalaskutuksen, edellytykset syntyvät ja että ne syntyvät näitten sähkönsiirtoyhtiöitten ja markkinoilla toimivien, lähinnä pankki- tai muitten finanssiyhtiöitten välisenä ratkaisuna. Hyvä malleja siitä, että näin on jo nyt tapahtunut, on olemassa. Pieni muutos tuli tähän.

Kolmas muutos, ainoa, minkä sitten vielä tästä mainitsen, liittyy tähän laatuvaatimusten rajaamiseen. Hallituksen esityshän lähtee siitä, että saaristo-olosuhteissa tätä 36 tunnin sääntöä — siis että 36 tuntia korkeintaan saa olla vaikeissa olosuhteissa sähköt poikki, jonka jälkeen, jos sitten ne edelleen ovat poikki, alkavat sanktiot tulemaan päälle — jo hallituksen esityksessä oli liudennettu sillä tavalla, että saaristolaisolosuhteissa tämä ei jellaa, pidä paikkaansa.

Nyt valiokunta asiantuntijoitten kuulemisen jälkeen päätyi siihen, että myös muilla tämmöisillä hyvin harvaan asutuilla alueilla, missä sähkönkulutus viimeisen kolmen vuoden aikaan on asiakkaalla ollut keskimäärin vähemmän kuin 2 500 kilowattituntia, myöskin nämä asiakkaat luettaisiin, rinnastettaisiin näitten saaristoasujaimistojen asukkaitten kanssa ja että myöskään näissä tapauksissa tätä 36 tunnin sääntöä ei orjallisesti ja kategorisesti nyt sitten noudatettaisi. Tässä valiokunta itse asiassa ei ollut yksimielinen, koska perussuomalaiset esittävät hylkyyn kaikkia näitä lakiesityksiä, mutta muilta osin tämä esitys oli yksimielinen.

Arvoisa puhemies! Jos vielä sallitte, aivan lyhyesti esittelen myöskin vastalauseen, joka tässä oli.

Perussuomalaiset esitti hylättäväksi kaikkia näitä seitsemää lakiesitystä. Keskustan valiokuntaryhmä hyväksyy kaikki muut paitsi yhteen pykälään esittää muutosta, 31 §:ään, ja siihen 31 §:ään keskusta esittää muutosta, jonka ydinsanoma on seuraava: "Kantaverkoksi ei kuitenkaan lueta tosiasiassa paikallista kulutusta palvelevaa korkeajännitteistä jakeluverkkoa, jolla ei ole valtakunnallista sähkön siirtotehtävää."

Tässä, arvoisa puhemies, on kysymys siitä, että todellakaan sellaisia verkkoja, jotka tosiasiassa palvelevat jotain tiettyä kulutuskeskusta, on sen nimi Helsinki tai mikä muu tahansa, jotka eivät tosiasiallisesti kulje valtakunnan osasta toiseen, kun ei ole kyseessä valtakunnan osasta toiseen oleva siirtoverkko vaan de facto sitä paikallista asujaimistoa palveleva jakeluverkko, niin tällaisia paikallista asujaimistoa palvelevia jakeluverkkoja me emme ole valmiita hyväksymään kantaverkoksi.

Sehän käytännössä tarkoittaa sitä, että tässä tapauksessa ennen pitkää nyt sitten Fingridille tulee tämä suunnitteluvelvoite suunnitella verkon kunnossapito ja uudistaminen ja niin poispäin ja myöskin maksaa sitten ne kustannukset. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kaikki me suomalaiset yhdessä maksamme nämä kustannukset. Keskusta ei tätä kohtaa voinut hyväksyä ja teki tuon äsken sanotun muutoksen tuohon vastalauseeseen.

Tämän lisäksi keskustan vastalauseessa esitetään semmoista lausumaa, jonka lausuman ydin on siinä, että näiden — siis tämän sähkön toimitusvarmuuden parantamisen aikaikkunoiden, joita äsken esittelin, joita aikaikkunoita jonkun verran jatketaan — jälkeenkin nyt tapahtuu ensimmäisen kerran Suomessa se, että tämän perushyödykkeen, sähkön, siirrossa kansalaiset eri puolilla Suomea tulevat olemaan merkittävässä määrin hyvin erilaisessa asemassa, eriarvoisessa asemassa.

Tällä hetkellä keskimääräinen ero ylimmän ja alimman neljänneksen, kuluttajaneljänneksen, välillä on noin 50 prosenttia elikkä 1,5-kertainen. Mutta tämän uudistuksen seurauksena syntyy tilanne, jossa nuo erot moninkertaistuvat. En käy niitä lukuja sanomaan, minulla on ne tarkat luvutkin suoraan Energiamarkkinavirastosta otetut, mikä tällä hetkellä on tilanne, ja myös asiantuntijoitten perusteella analyysi siitä, mihin tällä päädytään. Tällä joudutaan nyt moninkertaisiin eroihin.

Tästä syystä keskusta esittää perustelulausumassaan lausumaa, jossa se edellyttää, että hallitus ryhtyy pikaisiin toimenpiteisiin, joilla nämä suuret äärierot tasataan enimmillään kaksinkertaisiksi ja että alimman kvartaalin, siis halvimman 25 prosentin, ja kalleimman 25 prosentin siirtohintaerot ovat korkeintaan 50 prosenttia, ja tämä vastaa käytännössä aika tarkkaan sitä tilannetta, mikä on asia käytännössä tällä hetkellä.

Arvoisa puhemies! Vein vähän aikaa, kun esittelin vähän turhankin pitkään. Kun omin sanoin esittelee, niin tahtoo aikaa mennä vähän liian paljon.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa puhemies! Sähkö- ja kaasumarkkinaa koskeva lainsäädäntöpaketti oli melkomoinen itse luettavaksi ja käsiteltäväksi, ja meillä oli valiokunnassa hyvin asiantuntijoita, kolmisenkymmentä. Kiitän myös hallituspuolueita hyvästä yhteistyöstä. Saimme, niin kuin tuossa äsken puheenjohtaja Pekkarinen kertoikin, muutoksia aikaiseksi valiokunnan kanssa ja sisältömuutoksia hyvinkin tähän joukkoon mahtumaan.

Päätavoitteena oli panna täytäntöön tämä unionin kolmannen energiapaketin sisältö, ja toisena tavoitteena oli tämä energiavarmuuden varmistaminen ja sitten sitä kautta saada tämä kantaverkkomääritelmä tänne. Yhtenä tekijänä tässä on myös vahvasti mukana se, että esityksellä edistettäisiin pääsyä sähkö- ja maakaasuverkkoihin. Itse näen tämän aika tärkeänä lähtökohtana juuri siihen, jos meillä on hajautettua sähköä ja niillä mahdollisuutta päästä sähköverkkoon. Toinen on juuri tässä maakaasumarkkinalaissa, se mahdollisuus, että me voimme myöskin biokaasua ohjata sitten aikanaan, jos näitä putkistoja myös siihenkin käytetään, eli tämä laki antaa senkin mahdollisuuden, ja näen sen vahvana, kuten tuolla ympäristövaliokunnan lausunnossa tämä asia on mukana, että myös hajautetun energian osalta voidaan näin toimia.

Tässä oli myös muutosta tähän laskutukseen, kuten edellä tuli esille, ja näen tämän laskutuksenkin niin, että se sähkölaskutus osaltaan on ajantasaista, niin että me näemme energiatehokkuuden ja asiakas näkee tarkalleen, mitä ja kuinka paljon käyttää missäkin tilanteessa, ja myös sitä kautta voidaan varmistaa ja kehittää energiatehokkuutta. Siellä oli tietenkin meillä valiokunnassa näkemyksiä ja keskustelua sitten tämmöisestä tasalaskutuksesta, mutta myös tämä mietintö mahdollistaa tämän.

Itse isompi asiahan on sitten tässä koko paketissa tämä toimitusvarmuuden kehittäminen näitä sään ääri-ilmiöitä kohtaan. Useat sähköyhtiöthän ovat jo tällä hetkellä kyntäneet tienvarteen näitä kaapeleitaan ja suojanneet niitä, ja varsinkin, sanotaan, tuossa keskisen Suomen osalla muutama vuosi sitten tätä meidän metsikköämme parturoitiin myrskyjen avulla molempiin suuntiin ja siellä on myös sitten laajennettu johtokäytäviä ja haettu eri vaihtoehtoja.

Mutta on hyvä, että tulee tässä lainsäädännössä nyt huomioitua tarkkaan tämä 6 tunnin aika asemakaava-alueella sähkönsaannin osalta ja myös sitten 36 tuntia haja-asutusalueella. Kuitenkin on huomioitava, että 12 tunnin jälkeen sähköyhtiöt tulevat korvaamaan nämä menetykset, keskeytykset, näille. Mutta velvoitetaan yhtiöitä tarkemmin sitten sähkönsaannissa.

On arvioitu, että nämä investoinnit, jotka sitten liittyvät tähän sähkönsaannin varmistamiseen, ovat jotain 3,5—5,5 miljardia euroa. Siinä on vielä aika lailla kustannuskasvua, ehkä noin 8 prosenttia siirtohintoihin. Kuten tuossa aikaisemmin tuli esille, valiokunta piti hyvänä, että saatiin tätä aikaa lisättyä tänne, ja valiokunta esittääkin tosiaan jopa 8 vuoden lisäystä tähän sähköverkon parantamiseen.

Vielä sääntelyn vaikutuksesta voisin ottaa asiaa tänne loppuun. Tästä keskusteltiin valiokunnassa paljon ja saatiin parannettua tätä mietintöä myös tälläkin lauseella näistä sähköinvestoinneista, että "mikäli seuranta osoittaa, että sääntely aiheuttaa kohtuutonta vääristymää eri alueiden välisiin energian hintoihin, valtioneuvoston tulee ryhtyä tarvittaviin korjaaviin toimiin". Tämäkin jo paransi huomattavasti tätä meidän mietintöämme ja tätä lakipakettia, mutta kuitenkin tähän jää keskustankin mielestä korjaamisen varaa vielä huomattava määrä. Kannatan edustaja Mauri Pekkarisen tekemää vastalauseen mukaista... (Mauri Pekkarinen: En minä tehnyt mitään esitystä!) — Etkö sinä tehnyt esitystä? No, minä sitten teen esityksen. — Eli esitän keskustan valiokuntaryhmän vastalauseen 1 mukaisen lakiehdotusmuutoksen, vastalauseen muutoksen, eli että lakiehdotukset hyväksytään muutoin valiokunnan mietinnön mukaisina paitsi 1. lakiehdotuksen 31 § muutettuna. Eli tämä 31 § kuuluu: "Kantaverkon määritelmä ja kantaverkkoon kuuluvien sähköjohtojen ja laitteistojen nimeäminen." Ja muutos: "Kantaverkoksi ei kuitenkaan lueta tosiasiassa paikallista kulutusta palvelevaa korkeajännitteistä jakeluverkkoa, jolla ei ole valtakunnallista sähkön siirtotehtävää." Ja esitän, että eduskunta hyväksyy yhden lausuman, ja vastalauseen lausumaehdotus on: "Eduskunta edellyttää, että hallitus valmistelee ensi tilassa esityksen sähkön siirtokustannusten tasaamiseksi."

Toinen varapuhemies Anssi Joutsenlahti:

Ehdotus voidaan tehdä vasta huomenna sitten seuraavassa käsittelyssä, mutta se on nyt sanottu kuitenkin.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Haluan kiittää valiokuntaa perusteellisesta ja hyvästä työstä. Aivan erityisesti haluan luonnollisesti kiittää valiokunnan aktiivista ja tarmokasta puheenjohtajaa, (Miapetra Kumpula-Natri: Keskinäisen kehun kerho!) mikä on vähintäänkin oikeus ja kohtuus, koska valiokunnan puheenjohtaja laskujeni mukaan täällä vähintään kolme kertaa vaatimatonta persoonaani kehui, mikä varmaan selittynee, ellei muulla, niin sillä, että ilta on jo pitkällä. Ennen kaikkea haluan kiittää valiokuntaa hyvästä yhteistyöstä. Tämän pitkän ja perusteellisen asiantuntijakuulemisen yhteydessä kävi ilmeiseksi, että tiettyjä muutoksia on kansakunnan kokonaisedun nimissä tähän esitykseen tehtävä, ja niitäkin sitten pystyttiin erittäin hyvässä yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön ja talousvaliokunnan kanssa tekemään, minkä lisäksi toki tietenkin aktiivinen ja perusteellinen valiokunta löysi myös joitain pienempiä korjaustarpeita, jotka ovat luonteeltaan lähinnä teknisiä.

Arvoisa puhemies! Varsin lyhyesti ajattelin käsitellä muutamaa keskeistä kysymystä. Täällä on jo kahdessa edellisessä puheenvuorossa käynyt ilmi, että kyse on isosta paketista, jossa saatetaan voimaan EU:n kolmas sähkön ja kaasun sisämarkkinadirektiivi, ja kuten valiokunnan puheenjohtaja täällä jo totesi, itse asiassa olemme siinä jo myöhässä ja komissio on meitä siihen kovasti hätyytellyt.

Tähän liittyen en jaksa olla hämmästelemättä sitä, kuinka on mahdollista, että iso eduskuntaryhmä, siis merkittävän iso eduskuntaryhmä, oikeasti esittää koko lakiesityksen hylkäämistä. Kuinka on mahdollista? Tässä on monta sataa sivua aika pienellä präntillä, ja täällä on ihan valtava määrä erilaisia pykäliä ja suurin osa on täysin ongelmattomia, ja sitten kun perussuomalaiset löytävät täältä muutaman kohdan, josta voivat olla, ihan perustellustikin, eri mieltä, niin sitten esitetään ihan koko esityksen hylkäämistä. Se on tietenkin mielenkiintoista, kun otetaan huomioon, että meillä on EU:sta jo kanne käynnissä, jossa on 60 000 euron päivittäinen uhkasakko siitä, ellemme saata voimaan tätä direktiiviä. Ymmärrän tietenkin hyvin sen, että perussuomalaisilla on nopeasti kasvaneena puolueena kassassa paljon ylimääräistä rahaa, mutta valtion kassassa ei ole semmoisia rahoja, että me maksaisimme 60 000 euroa päivässä siitä, ettemme saata jotakin EU:n direktiiviä voimaan. Itse asiassa nämä kiistakysymykset eivät edes liity tähän direktiivin voimaansaattamiseen vaan eräisiin muihin kysymyksiin. Voisi nyt kuvitella, että kun valiokunta tätä viikkotolkulla käsittelee ja kuunnellaan valtava määrä asiantuntijoita, niin siitä nyt olisi ainakin se jäänyt haaviin, että tämä lakiesitys kannattaisi hyväksyä, vaikka sitten oltaisiin jostain pykälästä eri mieltä. Mutta tietenkin opposition etuoikeus on olla ihan mitä mieltä tahansa ihan mistä tahansa asiasta.

Arvoisa puhemies! Ehkä keskeisin ja eniten keskustelua herättänyt kysymys liittyy tähän toimitusvarmuuden parantamiseen, joka siis tunnetusti sai alkunsa tapaninpäivänä 2011 — tai parinakin päivänä silloin — olleista merkittävistä myrskyistä ja niiden aiheuttamista pitkistä keskeytyksistä jakelussa eri puolilla Suomea. Tämä on tietenkin periaatteellisesti hyvin vaikea kysymys.

Mikäli meidän siirtoverkkomme on siinä kunnossa, että myrskyt, joihin valiokunnan ansiokkaan lausunnon mukaan — jossa itse asiassa perehdyttiin aika syvällisesti erilaisiin sään ääri-ilmiöihin ja todistettiin oikeaksi se ministeriön käsitys, että sään ääri-ilmiöitä todennäköisesti on jatkossakin — pitää jatkossakin varautua, aiheuttavat pitkiä jakelunkeskeytyksiä, niistä aiheutuu merkittäviä kustannuksia suomalaisille, suomalaisille kotitalouksille, suomalaisille yrityksille ja yhteiskunnalle kokonaisuudessaan.

Sitten taas toisaalta, jos lähdemme siitä liikkeelle, että velvoitamme yhtiöt saattamaan verkkonsa sellaiseen kuntoon, ettei ainakaan tämmöisiä valtavan pitkiä keskeytyksiä tule — on hyvä huomata, että tämän lakiesityksen jälkeenkin, vielä 23 vuoden siirtymäajan jälkeenkin, hyväksytään 36 tunnin keskeytykset haja-asutusalueella, asemakaavan ulkopuolella — niin on selvää, että sekin maksaa paljon.

Tämä on tietenkin tilanne, että tehdään ihan kummin päin tahansa, niin kustannukset yhteiskunnalle ovat merkittäviä ja suuria. Niitten laskelmien mukaan, joita käsittääkseni kukaan ei ole kyseenalaistanut, ainakin pitkässä juoksussa näistä keskeytyksistä aiheutuvat kustannukset ovat suuremmat kuin tämän verkon rakentamisesta. Ehkä tässä se riita ei olekaan, vaan ehkä siinä, että tämän verkon kehittämiseen liittyvät kustannukset jakautuvat sitten hieman epätasaisesti ympäri Suomea.

Tämä peruskysymys on tässä ratkaistu siten, että tämä toimitusvarmuus on asetettu etusijalle, joka muuten pitkälti perustuu siihen keskusteluun, mitä tässä salissa käytiin talvella 2011—2012. En ole nyt eduskunnan pöytäkirjoja tarkastanut, mutta melkein uskaltaisin lyödä vetoa, että useampikin perussuomalaisten kansanedustaja täällä kitalaki punaisena huusi sen puoleen, että mitä valtiovalta tekee, ettei tämmöisiä keskeytyksiä jatkossa tule.

Tähän liittyy pitkä siirtymäkausi, ja hyvässä yhteistyössä totesimme, että erityisistä syistä sitä voidaan vielä erikseen pidentää, mikä siis ei tarkoita sitä, että kaikille Suomen 85 siirtoyhtiölle automaattisesti tällainen tulisi, vaan se tulee vain niille muutamille, jotka ovat kaikkein hankalimmassa asemassa, ja se on hienosti ja hyvin minun mielestäni määritelty täällä sekä esityksissä että pykälissä.

Myös näitten niin sanottujen vaatimusten osalta tehtiin vielä lisävastaantulo. Eli saariston ohella vapautettiin tästä velvoitteesta tietyissä paikoissa tietyt, lähinnä vapaa-ajan asunnot, jotka energiaa vähän käyttävät.

Vielä kaiken lisäksi valiokunta minun mielestäni ihan asianmukaisesti kirjasi mietintöönsä eduskunnan velvoitteen siitä, että tämän vaikutuksia ennen kaikkea kustannusten osalta seurataan tarkasti ja ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin, mikäli tämä sitä edellyttää. Hyvä näin.

Tähän liittyen keskustan vastalauseessa on otettu kantaa näihin eri hintoihin maan eri osissa, tai, sanotaan, sekin vähän vaihtelee, mutta tiettyjen verkkoyhtiöitten alueilla, ja se on tietenkin totta. Kuten edustaja Pekkarinen totesi, jo tällä hetkellä on merkittäviä eroja. (Mauri Pekkarinen: 50 prosenttia!) Se on ehkä hyvä kuitenkin huomata, että kun puhutaan nyt näistä eroista, niin, kuten keskustan vastalauseessakin todetaan, ne koskevat näitä siirtokustannuksia. Sen lisäksi on tietenkin itse sähköstä maksettava kustannus, ja sen lisäksi on erittäin merkittävä sähkön määrään liittyvä sähkövero. Eli siinä mielessä, kun puhutaan sähkön kokonaishinnasta, nämä erot ovat kuitenkin dramaattisen paljon pienempiä, mutta silti en halua mitenkään kiistää enkä kyseenalaistaa sitä, että joltakin osin nämä tulevat kasvamaan. On muutamia yhtiöitä, joitten osalta haaste on suuri, ja sen takia on hyvä, että tässä eri vaiheissa tätä prosessia on tultu olennaisesti vastaan.

Olen myös itse hyvilläni niistä muutoksista, mitä tehtiin näihin laskutuskäytäntöihin. Ennen kaikkea energiatehokkuuteen, energiansäästöön liittyvät argumentit itse asiassa puoltavat tässä suhteessa hieman takapakin ottoa.

Arvoisa puhemies! Lopuksi kantaverkkokysymyksestä, joka on keskustan vastalauseen ydin. Voisi todeta näin, että on sinänsä laaja yksimielisyys siitä, että rengaskäytössä olevat 400:n ja 220 kilovoltin yhdysjohdot kuuluvat kantaverkkoon, mutta sen sijaan on ainakin osittain erilaisia näkemyksiä siitä, tulisiko tällaisten säteittäisten johtojen kuulua kantaverkkoon. Voin sanoa, että tämä ei ole ministeriön virkamiesten ja vielä vähemmän ministerin salajuoni, että tällaiseen lopputulokseen päädyttiin, vaan kysymyksessä on yksimielinen virkamiestyöryhmä, joka esitti yksimielisesti tällaista esitystä. Siinä mielessä olisi ollut jopa kovin erikoista, että ministeri olisi lähtenyt tekemään erilaista esitystä kuin mitä yksimielinen virkamiestyöryhmä olisi esittänyt. On myös hyvä huomata, että jo vuoden 1995 sähkömarkkinalain perusteluissa itse asiassa katsotaan, että näin tulisi tehdä, mutta historiallisista syistä, joita edustaja Pekkarinen täällä kuvasi, kuitenkaan näin aikanaan ei tehty.

On myös hyvä todeta, että tämän jälkeen siirrymme tismalleen samaan käytäntöön ja samaan lainsäädäntöön kuin mikä esimerkiksi Ruotsissa tällä hetkellä on.

Miapetra Kumpula-Natri /sd:

Arvoisa puhemies! On arvokasta, että valiokunnan puheenjohtaja on järjestellyt asioitansa niin, että päästiin käsittelemään tätä. Tiedän sen, on arvokasta, että ministeri on täällä, vaikka kello on 23.13 kesäisenä iltana. Minähän arvostan itseänikin, että olen täällä, vaikka ääni meni, mutta hinku jäi, koska minä olen työpäiväni tehnyt, jo ennen aamukuutta lähtenyt eri tehtäviin.

Tässä sähkömarkkinalaissa on saatu valmiiksi iso ja pitkä paperi. Katsoin, että on kuunneltu 34:ää asiantuntijaa ja vielä 11 kirjallista lausuntoa sen lisäksi, että olemme osaa heistä eli ministeriön valmistelevia virkamiehiäkin kuulleet useasti ja epävirallista konsultaatiota on käyty esittelevän ministerin kanssa. Kuten esittelystä puheenjohtajan ja ministerin puolelta on käynyt ilmi aikaisemmassa keskustelussa, niin ollaan yhteistyössä valmisteltu parannuksia tähän lakiin.

Hyödyistä huolimatta — siis näemme hyötyinä sen, että toimitusvarmuus sähköstä riippuvaisessa yhteiskunnassa paranee — valiokunnassa on esitetty todella vakavaa huolta kustannusarvioista ja suhtauduttu vakavasti ja katsottu, mitä sen parantamiseksi voidaan vielä tehdä. Yksi on tämä laatuvaatimusten soveltamisala eli juuri se, että saarten lisäksi voidaan verkon toimintavarmuuskriteerien ulkopuolelta ottaa käyttöpaikkoja, joissa sähkönkulutus on usean vuoden ajan ollut niin pientä, ettei sinne mahtuisi yhtään esimerkiksi sähkölämmitteistä taloa vaan pääasiassa joitain hajanaisia kesäasutusalueita tai muita poikkeuksellisia, vähän sähköä käyttäviä alueita. No, se helpottaa, ettei tarvitse tehdä sellaisiin investointeja, joista aiheutuva kustannus ei olisi järkevässä suhteessa saataviin toimitusvarmuushyötyihin. Toinen merkittävä kustannuksia helpottava asia on nimenomaan nämä siirtymäsäännökset, jotka jo olivat pohjaesityksessä pitkiä mutta joista sitten tässä muutetussa mietinnön mukaisessa lakiesityksessä pystyttäisiin vielä erityisistä syistä hakemaan poikkeuslupia niin, että lopulta, kun eri kohtia katsoo, valmista pitäisi koko Suomenmaassa olla vuoteen 36 mennessä.

Jos vähänkään on energia-alaa seurannut tai seuraa sitä vaikka tästä päivästä eteenpäin, niin voin olla ihan varma, että 23 vuoden aikana tullee monenlaisia asioita, jotka vaikuttavat sähkön hintaan kaikkiaan, ehkä myös sitten sähkönkuljetuksen tekniikkaan, verkon varmuuteen, älyverkkoihin ja muihin, tulee myös sähkönsiirrossa olevia monenlaisia asioita. Se rauhoittaa ainakin minua sen suhteen, että nämä hintapelot, joita on yhtiöillä, jotka näistä jakeluverkoista ovat vastuussa, nämä huolet, jotka he ovat esittäneet — voimme sitten rauhallisemmin mielin katsoa, mitä tulee tapahtumaan.

Totta kai eri puolilla Suomea eri yhtiöillä on erilaisia investointitarpeita. Toiset sijaitsevat metsäisillä alueilla, toiset sijaitsevat laakeilla, aakeilla peltojen laitamilla, eivätkä siellä ainakaan kovin usein puut kaadu päälle. No, lumikuormat voivat sitten käydä liian raskaiksi, ja on syytä harkita sitten, minkälaisia varautumiskeinoja tekee. Kaapelointipakkoa ei ole. Kaapelointi on kuitenkin yksi helppo ja varma tapa, mutta sitten voi käyttää myös erilaisia tienvarsiratkaisuja tai tehovälivoimia vaikeissa paikoissa, jotta pitkiä toimituskatkoja ei olisi noilla alueilla odotettavissa.

Myös yhtiöiden tähän mennessä tehdyt investoinnit vaihtelevat kovasti. Eri yhtiöitä hoidetaan ihan omilla johdoilla kutakin, ja lainsäädäntö on sen tässä sallinut. Ei ole kielletty aloittaa tätä varmempaa toimitusvarmuutta aikaisemmin, ja siltäkin osin yhtiöiden tila vaihtelee ja sitten tulevaisuuden investointitarpeet sen myötäisesti luonnollisestikin.

Toteamme valiokunnan lausunnon lopussa, että valiokunta edellyttää säätelyn vaikutuksien seuraamista tarkoin, koska nämä kustannukset ovat olleet yhteinen huoli, ja Energiamarkkinavirastolle jää tehtäväksi seurata, että siirtotariffit ovat kustannusvastaavia ja asiakasryhmittäiset erot perusteltuja. Koska Energiamarkkinavirastolle tulee myös velvollisuus seurata verkonhaltijoiden erilaisista lähtökohdista aiheutuvaa siirtomaksujen alueellista kehitystä ja raportoida seurannan tulokset työ- ja elinkeinoministeriölle säännöllisin väliajoin, niin valiokunta myös täällä aivan loppuun kirjaa, että mikäli seuranta osoittaa, että säätely aiheuttaa kohtuutonta vääristymää eri alueiden välisiin energian hintoihin, valtioneuvoston tulee ryhtyä tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin. Eli vielä vuoteen 36 asti lykkäysmahdollisuuksienkin lisäksi valtioneuvostolla on tietenkin myöhemminkin mahdollisuus ja tämän kirjauksen mukaan sitten vähän velvollisuuskin toimia, mikäli aivan kohtuuttomuuksiin mentäisiin.

Sitten otan vielä irrallisena asiana laista tämän kuluttajanäkökulman. Kuluttajien informaatio lisääntyy. Heille tulee selkeämmin tietoa ja myös oikeus helpommin sitten ilman kustannuksia vaihtaa toimittajaa eli kilpailuttaa myös sähkönsaaminen.

Mutta sitten valiokunnan muutos tehtiin myös tasalaskutukseen palaamiseen. Eli kun on tullut etälukumittarointivelvollisuus direktiivinkin myötä ja Suomessa hyvin ollaan sitä toteutettu, niin ollaan päästy ajanmukaiseen sähkölaskutukseen. Siitä on tullut sitten osalle, sähkölämmittäjille pääasiassa, huoli siitä, että kesällä tulee pieni lasku ja talvella kohtuuttoman suuri. Silti valiokunta tässä tältä osin pääsi yhteisymmärrykseen, paitsi ehkä perussuomalaiset, jotka hylkäävät koko paketin. Tähän tasalaskutukseen palaamiseen ei haluttu mennä. Meillä on paljon muita lakeja ja toimenpiteitä ja yrityksiä yhteiskunnassa tehostaa sähkönkäyttöä, ja informaation lisääntyminen on yksi tehokas keino myös kertoa siitä, miten sähköä kuluu. Ja on nähtävissä, että jo se informaation ajanmukaisuus on alentanut sähkönkulutusta, koska on tultu tietoiseksi myös siitä, miten laskun suuruudessa näkyy sähkönkäytön vähentäminen. Sen takia ei haluttu ottaa askelta taaksepäin.

Kuitenkin on mahdollista niille asiakkaille, joille talvella ajanmukaisen laskutuksen näyttämä summa on liian iso, monenlaisia ratkaisuja löytää. Valiokunnassakin kuulimme erästä tällaista yhtiötä, jolla oli jo malli, jossa pankin kautta he olivat järjestelleet asiakkaalle mahdollisuuden saada laskut samansuuruisina ympäri vuoden, vaikka saivat tiedon myös siitä ajanmukaisesta kulutuksesta. Tämä on kuitenkin parempi ratkaisu kokonaisuudessaan. Useat yhtiöt esittivät luvun, että noin yksi prosentti asiakaspalautteesta on ollut negatiivista siitä, että ollaan siirrytty ajanmukaiseen sähkölaskutukseen eikä tällaisiin tasasuuruisiin arviointeihin, joilla on sitten vuoden mittaan tasasuuruista laskutusta tehty.

Arvoisa puhemies! Tämä sisältöpuoli oli tässä, ja poliittinen puoli on se, että tässä on keskustalta vastalause. Itse näen, että erityisesti tuon hinnan osalta valiokunnan enemmistön ja yhdessä hallituksen kanssa on varsin pätevät kirjaukset sen osalta, ja Fingridin määritelmästä ministeri äsken antoi tässä perusteluja, miksi näin on menetelty.

Perussuomalaisilta valitettavasti ei ole kukaan salissa keskustelemassa asiasta, ilmoittivat ja jättivät tähän vain hylyn. En tiedä, tuleeko väsyneenä vainoharhaiseksi, mutta olisi se aika hassua, jos perussuomalaiset varta vasten haluaisivat komission uhkasakon Suomelle maksettavaksi. Ehkä siitä sitten saisi maksetuilla ilmoituksilla mukavaa keskustelua aikaiseksi, että Suomi saa komissiolta sakkoja.

Parempi on, että tämä hoidetaan maaliin ja olemme yhteisessä eurooppalaisessa lainsäädännössä tätäkin kautta sähkön parempaa kilpailutilannetta ja läpinäkyvämpää markkinaa eteenpäin viemässä.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä hallituksen esityksessä on ollut todella hyvä perusajatus. Niin kuin ministeri sanoi, kun on ollut näitä myrskyjä, niin se tilanne, että on ollut päiväkausia, jopa viikkokausia sähköt pois päältä, on aiheuttanut erittäin suuria yhteiskunnallisia ongelmia sekä kotitalouksille että yrityksille, ja jo tämäkin aiheuttaa aika mielenkiintoista näkymää, minkä takia perussuomalaiset halusivat hylätä koko esityksen, saati toisena se komission uhkasakko. On kyllä mielenkiintoinen näkökulma Suomen kehittämiseen.

Huomasimme kuitenkin, että vaikka oli todella hyvä ajatus tämä, että 6 tuntia ja 36 tuntia, niin oli olemassa hyvin erilaisia sähkönsiirtoyhtiöitä. Jotkut yhtiöt olivat toimineet aivan erinomaisesti, pitäneet erittäin hyvässä kunnossa sähkönsiirtoverkkonsa. Toiset yhtiöt olivat maantieteellisesti paljon vaikeammassa tilanteessa metsäisyyden takia, muutenkin sellaisissa paikoissa, missä myrsky helpommin uhkaa, ja me halusimme yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön ja ministerin kanssa tehdä tietynlaisia avauksia siihen suuntaan, että kustannukset eivät tulisi nousemaan tällä aikavälillä satojen miljoonien eurojen määräksi tiettyjen yhtiöiden osalta, mikä olisi vaikuttanut siirtohintaan. Se oli hyvä ratkaisu tehdä niinpäin, että annetaan mahdollisuus anoa poikkeuksia, koska se on myöskin viesti, että pitää siirtoverkko pitää hyvässä kunnossa joka puolella Suomea.

Toinen tärkeä havainto oli se, että annettiin mahdollisuus tehdä eri tavalla ne sitoumukset 36 tunnista tai 6 tunnista, vaikka myöskin aggregaattien tavalla. Se aiheutti aika paljon keskustelua. Oli jopa epäily, että joka paikassa täytyisi laittaa kaapelit, mikä olisi tullut erittäin kalliiksi, ja on hyvä myöskin tässä tilanteessa selvittää se. Toinen tärkeä asia, joka haluttiin viestittää valiokunnan puolella, oli kyllä sitten todellakin siirtohintojen analysointi, tulevatko ne liian korkeiksi ja tarvitaanko korjaavia toimenpiteitä. Tämä oli raportti siitä.

Toinen asia, jota kokoomuspuolella ja myöskin monessa muussa ryhmässä pidettiin erittäin tärkeänä, oli kysymys tästä tuntimittauksesta. Juuri kun ihmisiä alettiin opettamaan, että sähkö on arvokasta ja täytyy sähköä säästää, kuluttaa sitä tehokkaasti, analysoida sitä itse, niin siinä tilanteessa olisi taas palattu automaattisesti tasalaskutusmalliin, ja juuri kun olimme saaneet älymittaroinnin Suomessa edistyksellisimmäksi koko maailmassa, oltaisiin palattu vanhaan malliin, niin että oli todella hyvä, että tuli tällainen joustava malli. Sähkö voi olla myöskin kilpailuetu tietylle yhtiölle, että se toimittaa tasalaskun, mutta kuitenkaan se ei ole pakollinen tehdä, vaan tietyt yhtiöt voivat kilpailla vaikka niin, että analysoi omaa sähkönkulutustasi ja sitä kautta halvenna omaa sähkölaskuasi, jolloin tämäkin meni hyvään suuntaan ja hienolla yhteistyöllä.

Kolmas kysymys oli todellakin tämä kantaverkko, ja se oli haasteellinen, aidosti haasteellinen, keskustelu, mitenkä rajataan paikallisverkon ja kantaverkon määrittely. Pohja kuitenkin oli, että sitä ei ollut oikein määritelty, ja haluttiin tehdä se sitten hyvin selkeäksi ja se tehtiin teknisellä tavalla kilovolttien osalta, jolloin toivottavasti se nyt on hyvin looginen, järkevä. Siinä oli kyllä sellaisia haasteita, että mikä on kulutuskeskittymä, mikä on tuotantokeskittymä ja missä mennään, onko kulutuskeskittymä iso asutuskeskus vai onko se vain tietty yritys. Mutta nyt on ainakin selkeä ja looginen malli, jota kautta voimme katsoa, ja siinä on se takaportti myöskin katsoa, että jos siirtohinta nousee tämän seurauksena liian suureksi, niin voidaan vielä tarkastella tätä rajapintaa.

Mutta joka tapauksessa eteenpäin menevä esitys, joka selkeyttää tätä sähköpuolen tilannetta ja sähkönsiirtotilannetta Suomessa.

Puhetta oli ryhtynyt johtamaan ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi.

Heikki Autto /kok:

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelun kuluessa sekä valiokunnan puheenjohtaja on hyvin esitellyt tätä asiaa että valiokunnan jäsenet ovat myös tuoneet esille yhdessä ministerin kanssa sitä, miten lakiesitys on parantunut tuolla valiokuntakäsittelyssä. Kiitos siitä sekä valiokunnalle että ministerille ja ministeriön väelle, että näitä siirtymäaikoja huomattavasti pidentämällä ja laatuvaatimuskriteerien soveltamisalaan rajauksia tekemällä tämän siis sinänsä erittäin tärkeän ja lähtökohdiltaan hyvän lakipaketin juuri sitä kipukohtaa eli näitä toimitusvarmuuteen liittyviä kustannuskysymyksiä ja sähkön hintaa tulevaisuudessa on pystytty sillä tavalla huojentamaan, että ne hinnan nousupaineet eivät ole senkaltaisia, mitä alun perin on pelätty.

Valiokunta täällä omissa perusteluissaan toteaakin, että se "edellyttää, että sääntelyn vaikutuksia seurataan tarkoin. Jotta kustannusvaikutusten arviointi on systemaattista ja kattavaa, Energiamarkkinaviraston tulee sähkömarkkinalain mukaista valvontatehtäväänsä toteuttaessaan seurata verkonhaltijoiden erilaisista lähtötilanteista aiheutuvaa siirtomaksujen alueellista kehitystä ja raportoida seurannan tulokset työ- ja elinkeino-ministerille säännöllisin väliajoin. Raportoinnin tulee kattaa ainakin tiedot siirtomaksujen eroista sekä niihin liittyvistä verkon kehittämiskuluista. Mikäli seuranta osoittaa, että sääntely aiheuttaa kohtuutonta vääristymää eri alueiden välisiin energian hintoihin, valtioneuvoston tulee ryhtyä tarvittaviin korjaaviin toimiin".

Tämä on mielestäni hyvä kirjaus ja hyödyllinen työkalu jatkotyöskentelyyn, kun Suomen jo nyt varmastikin yhtä maailman parhaista sähköverkoista lähdetään tekemään lähes täydelliseksi, turvaamaan sitä, että sähkön hinta niille loppukäyttäjille ei missään päin Suomea muodostu kohtuuttomaksi.

Sirpa Paatero /sd:

Arvoisa herra puhemies! Sähkö- ja maakaasumarkkinalain tästä maakaasupuolesta valiokunta oli niin yksimielinen, että siitä ei tarvinnut kiistellä. Hyvähän on tietenkin, että se on sisältynyt tähän, sillä biokaasun ohjaaminen verkkoon samalla tavalla kuin sähkön saaminen verkkoon on tietenkin hyvin ajankohtaista samoin kuin varautuminen nestemäisen maakaasun tulemiseen vahvemmin suomalaiseenkin käyttöön ja näitten hallinnollisten asioiden ohjaaminen.

Tässä on mielestäni kaksi syytä, minkä takia tämä lakipaketti ja erityisesti tämä sähkömarkkinapuoli on niin tärkeä.

Ensimmäinen minun mielestäni on se, että ihmisten ja yritysten palveluiden parantamisen pitää olla meidän kaikkien tavoitteena. Kaikki muistamme ne myrskyt, joiden jälkeen jopa reilut kaksi viikkoa oli sähkökatkoja pahimmissa tapauksissa, ja korvausten saaminen näiden jälkeen ei ollut kaikkien osalta ihan yksinkertaista, ja perusteluja ja muita jouduttiin hakemaan varsin kaukaa. Tästä nyt yritetään päästä, niin että verkosta tulee yhä säävarmempi ja korvaukset olisivat yhä automaattisempia.

Toinen syy on ollut täälläkin jo mainittu EU:n energiamarkkinapaketti, johon liittyvät tilanteet ovat olleet vuodesta 2009 jo käsittelyssä. Kuten todettua, huomautusten linjoilla ollaan, ja nyt on viimeinen aika sitten tehdä jotakin.

Ihan perustellusti on oltu huolissaan hinnoista ja siitä, kuka tämän kaiken maksaa. Kyllähän se on ihan totta, että asiakashan ne aina maksaa. Se on ihan selvä. Kysymys on, kuinka paljon asiakas, yksityinen kotitalous tai yritys, haluaa maksaa siitä, että se sähkö tulee ja on varmuus siitä, että se korjataan 6 tai 36 tunnin aikana, tai että jos jotain vahinkoa käy, niin niistä ne vakiokorvaukset saadaan. Mikä osuus sillä nyt jo on sähkölaskusta niitten verkkojen osalta, on tietysti se kysymys, josta varmaan meidän kaikkien sähköpostiin tulee palautetta, kun ihmisten on vaikea ymmärtää, että sähkö maksaa näin ja sitten siitä se verkko maksaa näin paljon, ja kun sitä verkkoa on vähän hankalampi sitten jotenkin mieltää tai ajatella tai vaihtaa.

Jo nyt tietenkin Energiamarkkinavirasto valvoo hintoja ja säätelee niitä tarvittaessa. Siitä syystä oli mielestäni arvokasta, että valiokunta halusi kirjoittaa tänne loppuun tiukan seurannan, ja jos kohtuuttomia eroja tästä laista johtuen tulee, niin siinä kohtaa valtioneuvosto tuo tarvittavat esitykset eduskuntaan tai tekee sääntelyä muulla tavoin, jotta nämä eri alueilla sääolosuhteista, maastoasioista tai lähtökohdista erilaisista verkoista johtuvat erot sitten saadaan edes inhimillisesti tasattua.

Valiokuntakäsittelyn aikana tehtiin monia monia muutoksia, osa aika lailla teknisiä, mutta kun katsoo tuota nippua, niin harvemmin olen ollut valiokunnassa, jossa on tehty kymmeniä pykälämuutoksia, ja täytyy miettiä, missäpäin niitä lakeja kirjoitetaan, vaikka paketti kokonaisuudessaankin oli aika iso. Tärkeintä oli tietenkin se, että kun tästä julkisuudessa kulki aika villejäkin huhuja, että kaikki sähköjohdot on kaapeloitava ja yhtiöt menevät konkurssiin ja ihmisten sähkölaskut moninkertaistuvat, niin näitä pelkoja on voitu hälventää sillä, että tietenkään tässä ei ollut kaapelointipakkoa alun perinkään, vaan aina on mahdollista tehdä muin ratkaisuin, on se sitten laittamalla johtoja tienvarteen, tekemällä suurempia johtokäytäviä tai tekemällä näitä katkaisumahdollisuuksia tai lisäämällä varavoimaa tai monta monta muuta erilaista versiota, millä sitä säävarmuutta voidaan parantaa.

Toinen asia on tietenkin se, että tässä 6 tai 36 tunnin toteuttamiseen on nyt sitten otettu saaristoalueiden lisäksi pois myöskin nämä alle 2 500 kilowattitunnin erilliset yksittäiset asemakaavan ulkopuolella olevat kiinteistöt. Yleensä varmaan kyseessä ovat jotkut kesämökit, jotka eivät siis kuulu nyt tämän lain näiden tuntimäärien pariin.

Siirtymäaikoja on lisätty niin, että 75 prosenttia pitäisi olla viimeistään perustelluista syistä anoen vuoteen 2025 tai erittäin painavista syistä vuoteen 2028 ja sitten se 100-prosenttinen kattavuus anoen vuoteen 2032 tai erittäin painavista syistä vuoteen 2036.

Tämä laskutusjärjestelmä, josta on tänään keskusteltu, oli kyllä tasapainoilua, sillä haluan myös ajatella, että jos meillä on pienituloisia ihmisiä, niin ne kohtuuttomat laskut sähkölämmitteisissä taloissa keskellä kovaa pakkastalvea ovat kyllä mahdollisesti moninkertaisesti vaikkapa jonkun työttömän tai pienen eläkeläisen koko kuukauden tulot. Siitä syystä mielestäni on hyvä, että tähän on tehty joustavaa mallia siitä, että toisaalta voidaan seurata sitä omaa energiankulutusta ja energiatehokkuutta niin, että niistä saadaan tietoa ja sitä voi säädellä, mutta toisaalta on se mahdollisuus myöskin siihen tasalaskutukseen.

Kiistellystä kantaverkkomääritelmästä ehkä vain lyhyesti totean, että ymmärsin asiantuntijoilta, että tärkeätä oli, että se saatiin määriteltyä, että siihen tuli jonkunlainen tahtotila. Ja yhä edelleen toistan tässä lopuksi, että pääasia on niin meidän yritysten toimivuudelle kuin ihmisten turvallisuudelle se, että meillä sähköt toimivat mahdollisimman varmasti, sillä ilman niitä tässä yhteiskunnassa on vähän turhan vaikea elellä.

Jukka Kopra /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on hyvä ja talousvaliokunnan lausumilla varustettuna erinomainen.

Me olemme tänään käyneet paljon keskustelua nyt tästä esityksen sisällöstä, ja itse haluaisin oikeastaan kiinnittää huomiota tähän ympäristövaliokunnan lausuntoon, jossa ympäristövaliokunta toteaa tästä pientuotannosta eli siis yksityisten talouksien tai pienten yritysten aurinkopaneeleilla tai tuulimyllyillä tai biovoimalla tuottamasta sähköstä, jota sitten syötettäisiin verkkoon. Tässä todetaan, että sitä ei tähän lakiesitykseen aikataulusyistä saatu mukaan, mutta sitten todetaan kuitenkin, että tämä pientuotannon päästäminen verkkoon on juridisesti ja teknisesti mahdollista. Mitä vielä puuttuu sitten, että saataisiin tämä systeemi toimimaan ja ihmiset sitten liittämään näitä omia sähköntuotantovälineitään mukaan?

Suomihan yleisesti ottaen on teknologiassa edelläkävijämaa, mutta tässä me olemme vissiin aika surkeasti jäljessä muuta Eurooppaa. Saksassa sun muualla tämä on ollut arkipäivää jo pitkän aikaa, ja olisi tietysti hieno nähdä, että Suomessakin tämä tapahtuisi. Nyt kun ministeri Vapaavuori on paikalla, niin tiedustelen kohteliaimmin, millaisella aikataululla tämä on suunnitteilla ja milloin voimme odottaa sitten sitä, että saamme omat aurinkopaneelimme kytkettyä tuonne verkkoon.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Tästä ainoasta todellisesta kiistakohdasta muutama sana vielä. Äsken suoritin yleisen esittelyn, sen takia jäi vähän lyhyeksi se.

Tässä äsken todettiin, eräät edustajakollegat sanoivat, että tämä kantaverkon määrittely on selkeä ja looginen. Sitä se voi tietyllä tavalla olla, mutta se on samalla kyllä väärä. Tässä edustaja Paatero sanoi, että tärkeätä on nyt, että tuli jonkunlainen määrittely. No, sinne nyt tuli jonkunlainen määrittely, mutta tämä määrittely on mielestäni väärä.

Jos yritän katsoa sen asian, tämän väitteeni, aineellisen kuvan taakse, mitä sieltä löytyy, normaalin siirtoverkon kustannukset ovat tällä hetkellä keskimäärin 15 kertaa kalliimmat, 15 kertaa kalliimmat, kuin normaalipaikallisverkon. Eli se uusi verkko, mikä Helsinkiin rakennetaan, kun koko Suomi Hangosta Petsamoon kantaa yhteisesti siitä kustannukset, se käytännössä tarkoittaa, että niiltä osin se verkko on keskimäärin yksi viidestoistaosa siitä, mitä Jyväskylässä tai Tampereella taikka Suomussalmella taikka muualla siirtokustannuksista maksetaan. Ja tämä vain sen teknisen määrittelyn vuoksi, mutta siinäkin on vielä kaiken lisäksi se, että se järjestely, mikä Helsinkiin nyt aiotaan rakentaa, ei ole rengaskäyttöinen, vaan se on säteittäinen. Voi olla, että se ennen pitkää joskus tulee rengaskäyttöiseksi. Se on toinen tarina, enkä siitä sen enempää puhu.

Silloin kun asiallisesti ottaen verkko palvelee jotain kulutuskeskittymää ja on paikallisen jakelun verkko, niin sitten siitä huolimatta, mikä sen jännite on, kyllä se pitäisi silloin paikallisverkoksi myöskin määritellä eikä valtakunnalliseksi siirtoverkoksi. Mitä valtakunnallista siirtotehtävää Helsinginniemen paikallisverkolla ylipäänsä tällä hetkellä on ja tulevaisuudessakaan on? Fingrid itse oli hallituksen kanssa tästä asiasta toista mieltä. En tiedä enkä edes kysynyt, millä tavalla ihan tarkkaan ottaen Fingrid olisi tämän pykälän kirjoittanut, mutta sen tiedän, että maan parhaiden tähän asiaan liittyvien tiedemiesten, ainakin erään johtavimmista, kanssa oli helppo löytää se muotoilu, mikä tähän keskustan vastalauseeseen näiltä osin on kirjattu.

Tämä on periaatteellisesti iso asia. Minä olen tiedustellut, paljonko maksaa ensi vaiheessa se verkko, mikä rakennetaan, korkeajännitteinen jakeluverkko, mikä rakennetaan Helsinginniemelle. Ei se nyt kuitenkaan ole kuin 250—300 miljoonaa euroa, mutta on se nyt sitten kumminkin tämän hintainen, ja sen kustannukset tulevat nyt sitten kaikkien suomalaisten yhteisesti maksettavaksi.

Tämä vielä ehkä jotenkin menisi, mutta kun samaan aikaan käy niin, että tämän sinänsä hyvän sähkön toimitusvarmuuden parantamisen seurauksena, josta me olemme sinänsä ihan yhtä mieltä, käy niin, että kun tavallisen pientalon alimman neljänneksen, 25 prosentin, keskimääräinen siirtokustannus on tällä hetkellä 3,5 senttiä kilowattitunnilta ja se tämän uudistuksen jälkeen nousee tuonne noin 4:ään, vähän yli 4 senttiin kilowattituntia kohti, niin kun sen kalleimman kustannukset ovat tällä hetkellä noin 5 senttiä kilowattituntia kohti ja ne nousevat sen kalliimman neljänneksen osalta tuonne 8,5—9,5:een, niin huomataan, että ei ole kysymys vain jostakin yksittäisestä tapauksesta, jonka kohdalla sähkön siirto nousee erittäin merkittävästi, vaan noin neljänneksellä suomalaisista sähkönkuluttajista heidän siirtoverkkoyhtiönsä heille lähettämä lasku tulee kyllä kasvamaan erittäin voimakkaasti.

Mitä on 9 senttiä siirtokustannuksena kilowattituntia kohti? Se ei ole ihan pieni raha. Se on paljon enemmän kuin itse sähkön hinta. Se on lähelle sitä samaa, mikä on eräissä tapauksissa halvimmillaan eräillä alueilla sähkön siirron, itse sähkön ja kaikkinaisten verojen, mitä tuohon sähköön liittyy, yhteissumma. Vähän yli 10 euroa ovat halvimmillaan nämä kokonaishinnat tällä hetkellä halvimmilla alueilla Suomessa.

Siihen nähden se, että pelkän sähkön siirron hinta nyt aika isolla määrällä kuluttajia kuitenkin nousee — ei nyt ihan sinne 10:een, joissakin tapauksissahan se menee yli 10:n, mutta merkittävässä joukossa, merkittävien kuluttajamäärien kohdalla se nousee nyt sitten lähemmäs tuota 10:tä — on kyllä sellainen kohta, mihin pitää korjausta ennen pitkää saada.

Minä olen tyytyväinen siihen, että hallitusryhmät olivat valmiita kirjoittamaan — ja ymmärsin, että ministeri oli siihen myötäsukainen — myöskin tähän mietintöön lausuman, joka on ihan oikeansuuntainen lausuma, mutta me keskustassa halusimme vähän nopeampia ja voimakkaampia toimenpiteitä. Jotain ajatusrakennelmaa siitä, mitä se laki voisi näiltä osin olla, jo tuossa äsken esittelinkin.

Myönnän, että yritin kirjoittaa pykälänkin valmiiksi tuon ajatuksen mukaan, minkä äsken täällä esittelin. Se on kuitenkin aika vaikea tehdä, ja minä luotan siinä niihin asiantuntijoihin, jotka paremmin osaavat sen pykälän kirjoittaa, ja toivon, että ministeri sen asian hoitaa.

Vielä kertaalleen: Ministeriössä kaikessa kiireessä oli tehty ihan hyvää työtä ja hyvässä yhteistyössä tehtiin vielä muutama korjaus. Mutta todella hyvässä esityskokonaisuudessa valitettavasti jää hivenen hankala mieli siitä, että tämä kantaverkkomääritelmä sai nyt tämän sisällön, mikä valiokunnan enemmistön mielestä tuohon mietintöön sitten nyt jäi.

Harri Jaskari /kok:

Arvoisa puheenjohtaja! Pari kommenttia valiokunnan puheenjohtaja Pekkarisen äskeiseen puheeseen.

Sanoitte, että kantaverkkomäärittely on looginen mutta väärä. Kyllä aidosti yritettiin etsiä erilaisia vaihtoehtoja myöskin talousvaliokunnassa siihen, minkälaisia erilaisia malleja oli. Ei ollut kovinkaan helppo löytää erilaista vaihtoehtoa.

Toinen kommentti, mitä sanoitte, että siirryttäisiin niin kuin olisi rengasnäkökulma kantaverkossa, sen pitäisi olla perusnäkökulma: siinä ollaan varmaan samaa mieltä, ja sitten jos tulee säteittäisiä. (Mauri Pekkarinen: Päinvastoin!) Toisaalta tuli vaikka esimerkiksi Helsingin tai muidenkin osalta se, että säteittäinenkin voi kääntyä renkaaksi jossain vaiheessa. Sellainenkin näkökulma sieltä tuli.

Kolmantena, suojalausekkeeksihan tässä nyt laitettiin se, että jos sähkön siirtohinta huomattavasti eroaa ja tulee eroamaan tulevaisuudessa, niin silloin puututaan tähän asiaan. Eli siinä oli myöskin sellaisia elementtejä, joissa pystyttiin turvaamaan, että sähkön siirtohinta ei repeäisi liikaa.

Arto Pirttilahti /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Kopra otti vielä esille tämän hajautetun sähkön verkkoon pääsemisen. Tämä nyt hyväksyttävissä oleva sähkö- ja maakaasumarkkinalaki antaa kyllä parempia mahdollisuuksia siihen. Juuri nämä yhteiset älykkäät sähköverkot ovat yksi semmoinen Pohjoismaiden osaltakin, keskustan ryhmä on sitä esittänyt. Meillähän on hyvin vahvat pohjoismaiset markkinat, ja tämä lakipaketti kyllä meitä auttaa nyt sitten yhdessä Ruotsin suuntaan, Tanskan suuntaan, Norjan suuntaankin vielä edistämään sitä.

Suomi on ehkä ollut tässä älyverkkojen rakentamisessa vähän jäljessä. Meillä varmaan tekniikka on siinä kohdallaan, mutta sitten juuri sähköyhtiöitten mukaan saaminen ja myös kuluttajien mukaan saaminen on erittäin tärkeää tässä. Kun meillä on vielä ministeri paikalla, niin varmaan Pohjoismaiden ministerineuvosto käsittelee näitä, kun ne saadaan nyt ensin neuvostossa eteenpäin.

Mutta toinen asia, mikä omasta mielestäni olisi tärkeä, kun mietitään pohjoismaista sähkömarkkina-aluetta, on se, päästäisiinkö Pohjoismaissa vielä paremmin sitten tähän proaktiiviseen edunvalvontaan komission ja EU:n suunnassa. Tämäkin lakipaketti on hyvin EU-lähtöinen. Onko meillä annettavaa enemmän sinne? Kun meillä on hyvin vahva ja toimiva sähkömarkkina, niin voimmeko me olla itse proaktiivisia lainsäädännön osalta?

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä kyllä tunnen myötätuntoa hallituspuolueitten valiokuntajäseniä kohtaan. Heilläkin varmaan oli halua hakea tähän ratkaisua, joka tämän kantaverkkomääritelmän osalta olisi toiminut vähän paremmin, mutta sitä nyt ei näköjään sitten siellä suunnalla löydetty.

Siitä, että tällä teknisellä määrittelyllä ikään kuin pelataan elikkä että onko nyt korkeajännitteinen, yli 110:n johtoa, onko se nyt rengaskäyttöinen vai rakentuuko se säteittäin: No, Helsinginniemelle se varmasti kyllä ensin rakentuu säteittäisenä, ja sitten joskus siitä voi tulla rengaskäyttöinen ennen pitkää. Näinpäin ymmärtääkseni tämä nyt ilman muuta menee. Mutta sillä ei pitäisi olla sitä ratkaisevaa tekijää, vaan sillä ydinsanomalla, mikä minun mielestäni tähän vastalauseeseen on kirjoitettu aika hyvin, elikkä että kantaverkoksi ei kuitenkaan lueta tosiasiassa paikallista kulutusta palvelevaa korkeajännitteistä jakeluverkkoa, jolla ei ole valtakunnallista sähkönsiirtotehtävää, koska toisaalta kantaverkon tehtävä on olla valtakunnan eri osien välillä ja suurten kulutuskeskusten välillä se sähkön siirtäjä, ja ei se Helsinginniemelle työntyvä verkko, vaikka se on yli 110, nyt kyllä ole silloin samalla kertaa maan eri osien välillä sähkönsiirtoverkko. Mutta tästä me nyt olemme vähän eri mieltä — tai emme vähän, vaan paljon. Muilta osin on kivaa olla samaa mieltä.

Ensimmäinen varapuhemies Pekka Ravi:

Keskustelun päätteeksi ministeri Vapaavuori, lyhyesti.

Elinkeinoministeri  Jan  Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Ensin lyhyesti edustaja Kopran kysymykseen: Meillä on ministeriössä työryhmä, joka tähän hajautettuun pientuotantoon liittyviä teknisiä, verotuksellisia ja muita esteitä pyrkii raivaamaan, työryhmä, joka sitä käsittelee, ja sen aikataulu on tämän vuoden puolella, niin että syksyn puolella saadaan ainakin esityksiä. Katsotaan sitten, miten siitä päästään eteenpäin.

Edustaja Pirttilahdelle toteaisin, että meillä on Pohjoismaiden sisäinen sähkömarkkina tietenkin täysin uniikki, eikä tämän kaltaisia taida Euroopassa juuri muualla ollakaan. Silti on realismia mieltää ja myöntää, että kun puhutaan pohjoismaisen sähkömarkkinan vahvemmasta integroimisesta yleiseurooppalaiseen sähköverkkoon, niin siinä esimerkiksi Suomen tai Norjan intressit saattavat loppujen lopuksi olla kovinkin paljon toisistaan poikkeavia. Ei tämä pohjoismaisestikaan ihan itsestään selvä asia ole.

Arvoisa puhemies! Niin kauan kuin politiikassa mukana olen ollut, ja jonkin aikaa olen ollut — en toki niin pitkään kuin eräät muut läsnä olevat — joka tapauksessa olen ollut oivaltavinani, että perussuomalaisten filosofia perustuu siihen, että teemme kaikkemme, jotta suomalaisten verovaroja ei Brysseliin rahdattaisi. Nyt tässä on kyllä kääntynyt tämä asetelma toisinpäin. Koko muu eduskunta on sitä mieltä, että meidän ei kannata 60 000:ta euroa päivässä ilmaiseksi antaa Brysseliin, mutta perussuomalaiset haluavat viedä 60 000 euroa päivässä Brysseliin suomalaisten veronmaksajien varoja sen takia, että eivät tykänneet muutamasta kohdasta yhdestä laista ja eivät sitten niin kuin ymmärtäneet, että siellä on muitakin pykäliä. Eduskunta taisi kuulla, oliko se, 34 asiantuntijaa. Pitäisikö, puheenjohtaja Pekkarinen, olla ensi kerralla 340 asiantuntijaa, että asia tulisi selväksi, ettei ihan heppoisin eväin lähdetä kokonaisia lakeja täällä kieltämään?

Arvoisa puhemies! Vielä tästä kantaverkon määritelmästä. On toki totta, että eduskunnan valiokunnassa tämä määritelmä sai vain enemmistön. Virkamiesten asiantuntijatyöryhmässä se sai yksimielisyyden; se sai yksimielisen kannanoton siinä virkamiestyöryhmässä, joka tätä valmisteli. Ja jos vielä viedään siivet viimeisiltäkin salaliittoteorioilta, voidaan kertoa, että se oli edellisen ministerin aikana työskennellyt virkamiestyöryhmä, että allekirjoittaneella ei ole siinä osaa eikä arpaa.

Mutta vielä näistä asiallisista perusteista. Kantaverkon ominaispiirrehän on se, että se yhdistää suuret sähkön kulutus- ja tuotantokeskittymät, ja tätä perustetta tulisi soveltaa johdonmukaisesti. Toisaalta hallituksen esityksen mukaan järjestelmävastaavan kantaverkon haltijan vastuualueeksi tulisi koko Manner-Suomi, eli kantaveron haltijalla olisi vastuu kantaverkon kehittämisestä tällä alueella, ja myös tältä osin verkkomäärittelyä tulisi soveltaa johdonmukaisesti. On myös selvää, että Fingridillä on Suomessa paras asiantuntemus tämän järeimmän 400 kilovoltin verkon rakentamisesta ja ylläpidosta, eli sille kuuluu kokonaisvastuu valtakunnan verkon kehittämisestä.

Kantaverkon ominaispiirre on tosiaan, kuten sanoitte, että se yhdistää suuret sähkön kulutus- ja tuotantokeskittymät. Fingridillä on esityksen mukaan vastuu tämän kantaverkon kehittämisestä koko Manner-Suomessa. Olisi vaikea ymmärtää argumentteja, miksi kehittämisvastuu ei ulottuisi Kehä kolmosen sisäpuolelle, (Mauri Pekkarinen: Helsinginniemi!) jos sähkön saatavuuden turvaaminen Helsinginniemellä edellyttää 400 kilovoltin järeän verkon rakentamista alueelle.

Kuten todettu, tämän työryhmän valmistelussa olleiden kaikkien verkkomäärittelyjen lähtökohta on ollut, että rengaskäytössä oleva 400 kilovoltin verkko on kantaverkko. Jos pääkaupungin rengasyhteys rakennettaisiin yhdellä kertaa, se olisi siis kaikkien määritelmien mukaan Fingridin vastuussa. Jos taas kallis yhteys rakennetaan vaiheittain, niin tämä ei hallituksen esityksen mukaan voi erota kehittämisvastuunäkökulmasta siitä, että rakennetaan rengasyhteys kerrallaan. Ajatusmalli, jossa toinen rakentaa ensin yhden osuuden ja toinen myöhemmin toisen osuuden ja ostaa sitten toiselta tämän aiemmin rakentaman osuuden, ei esityksen tavoitteiden näkökulmasta ole kokonaisvaltaista verkon kehittämistä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Minä ymmärrän, että ministeri nyt menee virkamiesten selän taakse, ja harmittaa, että joutuu olemaan ministerin kanssa nyt eri mieltä tässä asiassa.

Mutta tämähän käytännössä tarkoittaa sitä, että jos täällä Helsingissä ihmisten kuljettamiseen tarvitaan oikein pitkiä raitiovaunuja tai pitkiä liitosbusseja ja monta peräkkäin ja sitten vaikkapa Saarijärvellä riittää semmoinen pikkubussi, joka ajelee silloin tällöin, niin kun täällä Helsingissä tarvitaan pitkiä busseja monta peräkkäin, niin siitä syystä täällä sitten sen liikkumisen pitäisi olla yksi viidestoistaosa siitä mitä siellä Saarijärvellä, kun siellä sillä yhdellä pienemmällä bussilla pärjätään. Eihän tämä nyt, arvoisa puhemies, mene oikein, kun alkaa ajattelemaan. Tai voihan tämä nyt joittenkin päähän mennä, mutta semmoisen maalaisjärjen ajattelukaavalla tätä yhtälöä ei pysty ratkaisemaan. Vaikka nyt olen 45 vuotta keskisuuressa kaupungissa asunutkin, niin minulla on tämän verran maalaisjärkeä, että tämä nyt ei minulle meinaa oikein avautua.

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

Arvoisa puhemies! Niin korkeasti kuin edustaja Pekkarisen ammattitaitoa arvostan ja kunnioitankin, niin jos vaihtoehtonani on pohtia, että menenkö yksimielisen virkamiestyöryhmän selän taakse vai edustaja Pekkarisen selän taakse, niin valitsen kyllä tämän virkamiestyöryhmän.

Mitä sitten isoihin ja pieniin busseihin tulee, niin ne kuuluvat liikenneministeriön vastuulle.

Yleiskeskustelu päättyi.

​​​​