Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä ehdotetaan muutettavaksi kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annettua lakia valtionosuuden määräytymisperusteiden uudistamiseksi. Hallituksen esityksen mukaan valtionosuusjärjestelmän uudistuksen perusperiaatteita ovat muun muassa:

— järjestelmän painopistettä siirretään kustannusten tasauksesta tulojen tasaukseen;

— järjestelmää yksinkertaistetaan vähentämällä merkittävästi laskentakriteerejä ja poistamalla päällekkäisyyksiä;

— valtionosuudet perustuvat tulevaisuudessakin kunnan väestön ikärakenteeseen ja sairastavuuteen ottamalla mukaan uudet ajantasaiset sisällöt;

— määräytymistekijöistä poistetaan porrastukset, jolloin järjestelmän kuntaliitosneutraalisuus lisääntyy.

Arvoisa puhemies! Valtionosuusjärjestelmän muutoksella pyritään kohti pohjoismaista järjestelmää, jolloin muutos painottuu edellä mainitsemieni painopisteiden siirrolla kustannusten tasauksesta tulojen tasaukseen. Muutos lisää asiantuntijoiden mielestä järjestelmän selkeyttä ja kannustaa parantamaan sen läpinäkyvyyttä.

Uudistustyötä on jossain määrin vaikeuttanut se, että kunnalliset tilastot ovat jälkijättöisiä, jolloin on jouduttu tekemään arviointeja tietojen puutteessa. Myös kuntien keskinäinen vertailtavuus on ollut hankalaa johtuen muun muassa kuntien koosta, kuntien toimintojen yhtiöittämisen määrästä ja niin edelleen.

Mielestäni eräs epäkohta uudistuksessa on tulojen tasauksen painoarvon nostaminen kustannusten tasauksen sijaan. Tällöin siirretään lähinnä sosiaali- ja terveydenhuollosta yli 700 miljoonaa euroa verotulojen laskennalliseen tasaukseen. Menettelyssä jokaiselta kunnalta leikkaantuu 134 euroa per asukas. Menettelyn tarkoituksena on nostaa niin sanotun valtionosuuden tasausraja nykyisestä 91,86 prosentista 100 prosenttiin. Asia on muutoin hyvä, mutta tasaukselle asetettu 20 prosentin omavastuu mitätöi parannuksen, koska omavastuuta ei tällä hetkellä kunnalla ole. Jatkossa olisikin syytä harkita kuntien omavastuuosuuden alentamista.

Arvoisa puhemies! Perussuomalaisten politiikan punaisena lankana on pitää Suomi asuttuna etelästä pohjoiseen ja idästä länteen. Näin ollen edellytän Kuntaliiton tapaan, että valtionosuusjärjestelmä on kaikille Suomen kunnille oikeudenmukainen ja rahoitusperiaatetta toteuttava. Tämän periaatteen aikaansaamiseksi on huomioitava jo päätetyt valtionosuusleikkaukset. Tulevan valtionosuusjärjestelmän on turvattava kunnallisten palvelujen järjestäminen koko maassa kohtuullisella vero- ja maksurasituksella.

Olen usein tältäkin paikalta todennut, että Suomessa on puolitoista miljoonaa eläkeläistä eli 25 prosenttia maamme väestöstä vauvasta vaariin. Tätä taustaa korostaen on ikärakenteen painoarvon vähentäminen ja sairastavuuden vaikutuksen lisääminen eräs valtionosuusuudistuksen merkittävä asia. Sillä on suuri vaikutus kuntakohtaiseen lopputulokseen. Sanomattakin on selvää, että iäkkäiden valtionosuusperusteen alentaminen useilla tuhansilla euroilla vaatisi nykyistä paremmat perustelut. Tämäkin asia on jatkossa otettava lisätarkastelun kohteeksi.

Arvoisa puhemies! Lopuksi muutama kommentti valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaoston puheenjohtajan suulla.

Kuten tiedetään, peruspalveluiden rahoituksen määräytymiskriteerit ohjaavat vakavasti kuntien toimintaa. Kuntien sivistyspalveluihin kohdistuvat säästötoimet ovat jo huipussaan. Onko hallitus tietoinen, että Suomessa on lähes 2 000 homeongelmaista koulua? Näissä kouluissa ovat altistumisvaarassa oppilaat, opettajat ja muu henkilökunta. Tilannetta pahentaa jatkossa se, ettei valtio osallistu tulevaisuudessa oppilaitosten perustamishankkeiden rahoitukseen.

Onko hallitus tietoinen, että erilaisten liikuntapalvelujen kehittäminen on yksi keskeinen keino ehkäistä erilaisia terveysongelmia? Rahoituskriteereissä tulisi edellä mainittu asia tiedostaa, sillä sairastavuuden painottaminen eräänä rahoituskriteerinä lisää kuntien välistä eriarvoisuutta.

Valtionosuusjärjestelmän tarkoituksena on tasoittaa kuntien tulopohjassa ja palvelurakenteessa olevia eroja. Kuinka tässä onnistutaan, kun tiedetään, että uudistus sorsii pieniä kuntia? Suomessa on tällä hetkellä esimerkiksi alle 10 000 asukkaan kuntia 217 kappaletta eli lähes 68 prosenttia maamme kunnista. Näin ollen hallituksen esittämää 5 vuoden portaittaista siirtymäaikaa tulisi pidentää vaikkapa 10 vuoteen.

Arvoisa puhemies! Aivan lopuksi: vaikka hallituksen esitys on kokonaisuutenaan kehno, en tee tältä paikalta muutosesitystä vaan jätän sen asianomaisen valiokunnan jäsenten harkintaan.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että valtionosuusjärjestelmän yksinkertaistamiselle on kyllä tarvetta. Tätä uudistusta ei kuitenkaan voida kannattaa tämän hallituksen esityksen mukaisesti toteutettavaksi. Tämä esitys ensinnäkin syventää kuntien välistä eriarvoisuutta, sitä myöten myöskin kansalaisten välistä eriarvoisuutta, ja se on toteutettu hyvin pitkälti ihan poliittisin periaattein. Siinä ei oteta huomioon nyt jo meneillään olevia suuria uudistuksia, kuten esimerkiksi sote-uudistusta. Lisäksi esityksellään hallitus — jos tämä esitys tällaisenaan toteutuu — on murentamassa yhdenvertaisuusperiaatetta, myöskin rahoitusvastuun periaatetta, ja se vie itse asiassa pohjaa pois koko tältä valtionosuusjärjestelmältä ja sen tarkoitukselta.

Arvoisa puhemies! Me jätimme keskustan hallintovaliokuntaryhmänä valiokunnan mietintöön vastalauseemme, johon myös perussuomalaisten ryhmä yhtyi. Vastalauseessamme ja siis nyt esitämme hallituksen esityksen hylkäämistä.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Tämä laki peruspalvelujen valtionosuusuudistuksesta ei tuo muutosta hallituksen oikeistolaiseen peruslinjaan, julkisen sektorin supistamiseen ja julkisten palveluiden karsintaan ja yksityistämiseen. Tämä uudistus syventää kuntien ja kuntalaisten eriarvoisuutta. Se suosii hyvien verokertymien keskuskaupunkeja ja heikentää pienten ja keskisuurten maaseutukuntien asemaa. Erityisesti maan syrjäisten seutujen harvaan asutut kunnat ja alueet, joilla asuu tulotasoltaan keskimääräisesti pienituloisempia ihmisiä, menettävät valtionosuuksia ja palvelut heikkenevät.

Emme vasenryhmänä voi tukea tällaista eriarvoisuutta kasvattavaa uudistusta. Vain palauttamalla kunnille takaisin niiltä leikattuja valtionosuuksia lisättäisiin kuntien toimintakykyä ja samalla valtion verotuksen kautta hyvätuloisten ja yritysten osuutta ja vastuuta kuntien rahoituksesta. Nyt hallituksen linjan tarkoitus on ajaa kasvavan niukkuuden pakottamana kuntia yhteen. Tämä on peruslinja.

Vasenryhmä tulee äänestämään tämän esityksen hylkäämisen puolesta. Kannatan edustaja Kataisen tekemää hylkäysesitystä.

Mika Niikko /ps:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys peruspalvelujen valtionosuuksien muuttamiseksi on ymmärrettävä siltä osin, että tällä pyritään korjaamaan esimerkiksi segregaa-tiokysymystä pääkaupunkiseudulla. Hallituksen esitys onkin ymmärrettävä niitten kuntien osalta — kuten Uudenmaan alueella — jotka saavat noin 30 euroa asukasta kohti lisää rahaa, mutta toisaalta esitystä täytyy kritisoida siltä osin, että tämä nostaa nimenomaan pienten kuntien verotuloprosenttia, kuten tässä hallituksen esityksessäkin on mainittu. Koko maan 304 kunnan osalta vuonna 2015 korotuspaine on 221 kunnan kohdalla tämän esityksen mukaan, ja vaikutus siirtymäajan jälkeen vuonna 2020 on, että yhteensä 229 kuntaa joutuvat korottamaan kunnallisveroprosenttia. Siinä suhteessa tämä hallituksen esitys näyttääkin pikemminkin tältä kuntien pakkoyhdistämispolitiikan jatkeelta, jossa kunnat laitetaan yhdistymään.

Arvoisa puhemies! Hallitusohjelman tai itse asiassa hallituksen aikaisemmankin ohjelman jälkeen vuosien 2012—2017 jaksolta kunnilta jää saamatta peruspalveluiden valtionosuuksia yhteensä 6,9 miljardia euroa. Kuntia on kuritettu jo hyvin paljon näitten leikkausten osalta. Siinä mielessä olisi toivottavaa, että hallitus muuttaisi politiikkaansa eikä kurjistaisi ennen kaikkea pieniä kuntia tekemällä lisää tällaisia kurittavia päätöksiä.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Käsiteltävänä oleva esitys laiksi kunnan peruspalvelujen valtionosuuksista annetun lain muuttamisesta on vailla oikeamielistä perustetta. Tämä eriarvoistaa kuntia ja kuntalaisten perusturvaa. Työpaikkojen omavaraisuuslaskennassa ollaan ehkä liiaksikin unohdettu se, että julkisten työpaikkojen osalta kunnilla ei itsellään ole juurikaan vaikutusmahdollisuuksia siinä, mihinkä oikeustoimen, pelastustoimen keskittymät syntyvät. Ne menevät isojen kaupunkien, isojen seutukuntien, keskuskaupunkien puitteisiin ja sitä kautta vääristävät tavallaan sitä eivätkä luo potentiaalia kuntien oman elinkeinotoiminnan viriämiseen.

Ministeri Virkkunen edellisessä käsittelyssä toi esille, että pitäisi huomioida, kuinka paljon vieläkin saavat ne, jotka kaikkein eniten ovat menettäneet. Jos ajatellaan vaikkapa Satakuntaa, niin täytyy sanoa, että ehkä nyt juuri ne luvut näyttävät sille mutta vuoden päästä lain voimaan tullessa luvut ovat aivan erilaiset työpaikkojen omavaraisuuden osalta. Teollista rakennemuutosta elävässä maakunnassa me olemme siis kaksinkertaisia häviäjiä. (Jyrki Yrttiaho: Täsmälleen!) Tämä on täysin poliittisen päätöksenteon mukaista ohjausta vailla sitä huomiota, kuinka maakunnassa voidaan edelleen toimeliaasti elinkeinopohjaa rikastuttaa.

Siksi kannatankin edustaja Kataisen tekemää hylkäysesitystä.

Reijo Hongisto /ps:

Arvoisa puhemies! Kannatan edustaja Kataisen tekemää lain hylkäysesitystä.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! On selvää, että kuntien valtionosuusjärjestelmää on tarpeen uudistaa, ja on tärkeää myös, että kriteerien määrää vähennetään ja selkeytetään niitä perusteita, joilla kunnat saavat peruspalveluiden tuottamiseen valtionosuutta, mutta tähän hallituksen esitykseen sisältyy oikeastaan kolme keskeistä ongelmaa.

Yksi on tämä aikatauluongelma. Nimittäin meillä parhaillaan on meneillään sote-uudistus, ja olisi ollut välttämätöntä, että valtionosuusuudistus olisi synkronoitu aikataulullisesti sote-uudistuksen kanssa.

Toinen ongelma on se, että tämä sisällöllisesti eriarvoistaa kuntia. Tähän kiinnitti huomiota myös perustuslakivaliokunta. Kuntien väliset veroprosenttierot tulevat vain kasvamaan, jopa 8—8,5 prosenttiyksikköön ja vieläpä niin, että niissä kunnissa, joissa palvelut on karsittu minimiin, tulevat veroprosentit nousemaan tämän uudistuksen seurauksena.

Kolmanneksi tämä sisältää sellaisia elementtejä, jotka ovat kuntien peruspalveluiden rahoittamiselle vieraita, muun muassa työpaikkaomavaraisuuskriteerin, johon myös perustuslakivaliokunta puuttui ja pyysi hallintovaliokuntaa arvioimaan tätä kriteeriä, mutta tätä arviointia ei hallintovaliokunta ole valitettavasti tehnyt.

Näillä perusteilla on helppo kannattaa edustaja Kataisen tekemää hylkäysesitystä.

Ritva Elomaa /ps:

Arvoisa puhemies! Kunnan peruspalveluista ja valtionosuuksista päätettäessä sairastavuuden ja nuorempien ikäluokkien painotus ikärakenteessa ei kannusta ennalta ehkäisevien toimien tehostamiseen. Rahoituskriteerien tulisi kannustaa ennalta ehkäisevään toimintaan, ja näin ei ole. Sairastavuuden painottaminen rahoituskriteerinä lisää kuntien välistä eriarvoisuutta, ja tämä kohdistuu tällä kertaa eritoten Varsinais-Suomeen, Satakuntaan ja moniin muihinkin paikkakuntiin.

Perussuomalaisten ryhmä sivistysvaliokunnassa on tehnyt eriävän mielipiteen. Edellisen lisäksi vielä olemme erittäin huolissamme niistä homeongelmista, joita on paljon oppilaitoksissa. Olemme huolissamme opettajien ja oppilaiden hyvinvoinnista.

Timo V. Korhonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Yhdenvertaisuuden toteutumisen mahdollistaminen on kaiken kaikkiaan ehkä tärkein valtionosuusjärjestelmän tehtävistä. Tällä vaalikaudella tehdyt tasasuuruiset valtionosuusleikkaukset, kiinteistöveron poisto verotulojen tasauksesta ja nyt tämä erittäin iso valtionosuusjärjestelmän kokonaismuutos käytännössä eriarvoistavat kuntia ja alueita. Erot näiden muutosten jälkeen ja tämän valtionosuusmuutoksen jälkeen vain suurenevat nykyisestä noin 6 veroprosenttiyksiköstä, eli meille syntyy erittäin iso joukko kuntia, joissa valtion ja kuntien välinen rahoitusperiaate ei toteudu palvelujen järjestämisessä. Valitettavasti tätä aivan keskeistä asiaa tässä esityksessä ei ole edes arvioitu.

Tässä valtionosuusuudistuksessa otetaan käyttöön myös kriteereitä, jotka eivät kuulu valtionosuusjärjestelmään, kuten esimerkiksi työpaikkaomavaraisuuskriteeri. Samoin tasausjärjestelmää muutetaan suuntaan, joka suosii vahvan verotulon kuntia ja on erittäin epäedullinen heikon veropohjan kunnille. Tämä erityisesti niin sanotun tasauslisään esitettävän 20 prosentin omavastuun myötä.

Yleisesti ottaen valtionosuusjärjestelmän laskentaperusteet monelta osin ovat poliittisesti painotetut niin, että pääosin keskuskuntien valtionosuudet lisääntyvät ja pienempien kuntien laskevat. Siis monella tavalla kyse tässä valtionosuusjärjestelmän muutoksessa on myös kuntaliitospeukaloruuvista.

Näiden kolmen kielteisen kriteerin lisäksi neljäs tavallaan merkittävämpi kielteinen asia on se, että kaiken kaikkiaan kuntien toimintaympäristössä on tapahtumassa erittäin isoja muutoksia, niin kuin tällä on todettu: sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus, sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen tuleva uudistus, kuntalain kokonaisuudistus on edelleen menossa. Eli en kerta kaikkiaan näe järkevänä, että tätä valtionosuusjärjestelmää nyt lähdetään muuttamaan radikaalisti tässä tilanteessa, kun joka tapauksessa tiedämme, että järjestelmää on jälleen muutettava näiden muutamien isojen kokonaismuutosten, erityisesti sote-muutosten, myötä. Tähän asiaan kaiken kaikkiaan myös perustuslakivaliokunta on kiinnittänyt hyvin omassa lausunnossaan huomiota.

Eli, arvoisa puhemies, näiden muutamien keskeisten asioiden pohjalta kannatan edustaja Kataisen tekemää hylkäysesitystä.

Mauri  Pekkarinen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Myös minun on helppo yhtyä edustaja Kataisen tekemään hylkäysesitykseen. En kajoa nyt käsittelyssä olevaan muilta osin, vain verotulojen tasausjärjestelmän osalta.

Minä ymmärrän, että hallitus koko esityksellä tähtää siihen, että varsinkin sellaiset pienemmät kunnat, joiden tulopohja jo lähtökohtaisesti on vähän heikompi ja jotka pääsääntöisesti ovat aika pieniä kuntia, kerta kaikkiaan pyritään saamaan kartalta pois, arvoisa puhemies, silloinkin, kun nämä kunnat pystyvät tosiasiassa järjestämään palvelunsa keskimääräistä palveluiden järjestämiskustannusta edullisemmin.

Nyt kun tasausrajan omavastuu nousee 20:een, käy tällä tavalla käytännössä monen kunnan kohdalla. Kunnan tulopohja on heikko, kunnan tulot eivät riitä kattamaan niitä kaikkia kuluja, mitä kunnassa syntyy niiden palveluiden järjestämisestä, mutta kuitenkin kun katsotaan, millä hinnalla kyseinen kunta järjestää palvelut, se pääsee eräissä tapauksissa, selvästi alle maan keskiarvon.

Mutta kun tähän tasaukseen tulee tämä 20 prosentin omavastuu, voi käydä monen kunnan kohdalla niin, että se kunta ei pysty enää itsenäisenä elämään, ja silloin tämä kunta liitetään sellaiseen kuntaan, jonka kunnan palvelutuotannon kustannukset voivat olla reilusti yli maan keskiarvon. Kuka voittaa tällaisessa tilanteessa — eivät ainakaan veronmaksajat. Eivät ainakaan veronmaksajat. Minusta, arvoisa puhemies, pelkästään jo tämä verotulojen tasausjärjestelmään nyt synnytettävä muutos riittää perustaksi siihen, että voi kannattaa tämän asian hylkyä.

Yritin varmistaa edustajatoverilta sitä, mikä on Ruotsin tilanne tällä hetkellä. Ehkä edustaja Lindtman saattaa tietää, muistaa sen ihan tarkkaan. Minä en muista, mikä se tällä hetkellä on, mutta Ruotsissa se on ollut lähes 100 prosenttia. Taitaa olla edelleenkin 100 prosenttia. Ja siellä tämä ajattelu noudattaa sitä kaavaa, minkä äsken tuossa sanoin, mitä pitäisi meilläkin noudattaa. Tällä hetkellä se tasausraja on ollut muistaakseni 92,7 prosenttia, jos oikein muistan ulkomuistista, suurin piirtein, ja se on ollut suurin piirtein oikeassa kohdassa, mieluummin vähän ylempänä pitäisi olla kuin alempana. Ja nyt hallitus valitsee tämän väärän linjan.

Arvoisa puhemies! En jatka enkä pitkitä istuntoa enempää osaltani. Jo pelkästään tällä perusteella — ja monien muidenkin seikkojen, syiden, joita täällä on hyvin tuotu esille — hylkyä voi kannattaa, mutta myös tämä tasausjärjestelmän muutos antaa aiheen todellakin kannattaa tämän asian hylkyä.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Huomasin tuossa, että pääministeri Stubbin hallitusohjelman tavoitteena on sama, mikä pääministeri Kataisen hallitusohjelman nimenä, eli hallituksen tavoitteena on "avoin, oikeudenmukainen ja rohkea Suomi". Mutta voi muistaa sitä, millä tavalla oikeuskansleri itse asiassa useaan otteeseen heti keulilta on antanut vakavan huomautuksen siitä, kuinka kuntalakia ja sote-uudistusta on valmisteltu ja viety eteenpäin ja huomauttanut muun muassa aikataulutuksesta eli siitä, että kunnilla ja eduskunnalla pitää olla tiedossaan kaikki keskeiset tekijät silloin, kun he päättävät omalta kohdaltaan asiasta. Hallituksen linja on ollut hyvin vähättelevä näiden vakavien huomautusten suhteen, ja itse asiassa päälinja on pysynyt aivan samana.

Tässä nyt on ihan selvästi se linja, että tähdätään pakkoliitoksiin, suurempiin kokonaisuuksiin ja sen jälkeen pystytään käynnistämään raaka kilpailuttaminen. Eiväthän ne, jotka haluavat tehdä kovaa bisnestä kunnallisella palvelutuotannolla, tyydy koskaan pelkästään niihin ylivuotaviin palveluihin, vaan ne haluavat iskeä palvelutuotannon ytimeen. Se on se kokoomuksen julkilausumaton tavoite, ja ihmettelen, että siitä asiasta ei tämän enempää keskustella.

Edustaja Pekkarinen kyllä kuvasi hyvin tuossa, mikä on pienten kuntien kohtalo. Jos ajattelee esimerkiksi Savukosken kuntaa tai lähintä naapuria, Pelkosenniemeä, niin ei siellä väki lisäänny eikä asiakkaiden määrä, silloin kun ajatellaan palvelutuotantoa, eivätkä etäisyydet katoa mihinkään, ja kun katsotaan mahdollisia liitoskumppaneita — Sodankylä, Kemijärvi, Salla, ja Sallankin asema on hyvin vaikea — niin siitä ei kyllä mikään onni ja autuus synny, vaan käytännössä se on raaka leikkaus, ja ne reuna-alueitten ihmiset jätetään täysin oman onnensa nojaan, ja siinä mielessä tämä hallituksen esitys on kyllä linjassa kaiken aiemman toiminnan kanssa.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! On aivan oikein, että pyrittäisiin valtionosuusjärjestelmien uudistamiseen. Muistissa on ajan takaa, pitkän matkan takaa, kantokykyluokitusjärjestelmä. Paljon on vettä virrannut sen jälkeen. Uudistuksia on tullut ja mennyt, mutta tällä uudistuksella ei kyllä onnistuta pyrkimyksessä yksinkertaistaa järjestelmää ja ennen kaikkea luoda oikeudenmukaisuutta. Näin ollen on paikallaan esittää lain hylkäämistä.

On käsittämätöntä, että kuntia rangaistaan esimerkiksi työpaikkaomavaraisuuskysymyksellä. En tiedä yhtään kuntaa, joka ei kuntastrategiassaan pyrkisi elinkeinotoimintansa kehittämiseen, työpaikkojen määrän lisäämiseen, yrittäjämyönteisen ilmapiirin kasvattamiseen, päinvastoin. Mutta jos kunnassa on yksi hallitseva työpaikka, esimerkiksi teollisuuslaitos, joka yhtäkkiä menee nurin, niin silloin sen jälkeen tätä kuntaa sitten rangaistaan aivan samalla lailla kuin rangaistaan kuntia, jotka ovat panostaneet terveyspalveluihin ja esimerkiksi liikuntapalveluihin, joilla ylläpidetään kuntalaisten terveyttä. Sitten tällaisia kuntia rangaistaan, kun ei ole motivaatioita kehittää näitä palveluita.

Huolissaan pitää olla myös koulutoimen kehittymisestä, ja kyllä kaikkinensa tämä avaa mahdollisuudet pakkoliitoksiin. Miksi tämä lakiesitys tuodaan nyt, kun sote-asia on kesken, kuntalain uudistus on kesken? Huolta on kannettava myös näistä siirtymäajoista, joihin perustuslakivaliokuntakin viittasi.

Osmo  Soininvaara  /vihr:

Arvoisa puhemies! Meidän nykyisessä valtionosuusjärjestelmässä on merkittävä, lähinnä Itä-Suomea syrjivä piirre, koska ei johdu mitenkään pelkästään kuntien ennalta ehkäisevästä toiminnasta, että ihmiset elävät Länsi-Suomessa ja rannikkoseudulla pitempään kuin Itä-Suomessa. Tämä valtionosuusjärjestelmä, joka pääsääntöisesti perustuu ihmisten ikään, erityisesti vanhusten ikään, palkitsee tavattoman suurilla summilla kaikista, jotka pystyvät täyttämään 85 vuotta. Tämmöinen Arvo Ylppö -tyypin henkilö, joka elää yli 100-vuotiaaksi ja käyttää ainoana kunnallisena palvelunaan työväenopiston ranskan kielen kurssia, on suoranainen kultakaivos. Taas Itä-Suomessa, jossa ikäännytään nopeammin, ei saada vastaavaa hyvitystä sitten näistä ikäluokkakertoimista. Nyt, kun näistä kertoimista painopiste selvästi vähenee ja sairastuvuuden vaikutus lisääntyy, tämä on aluepoliittisesti erittäin perusteltua, ja minusta itäsuomalaisten pitäisi hurrata yhtenä miehenä näin hyvän uudistuksen takia.

Antti  Lindtman  /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä esitys ja valiokunnan mietintö sellaisenaan ovat kannatettavia. Kun tässäkin keskustelussa arvioidaan vanhaa ja uutta järjestelmää nimenomaan alueiden ja kuntien kannalta, niin kuin on toki tarpeen tehdä, on ensinnäkin hyvä pitää mielessä, mikä on valtionosuusjärjestelmän perusperiaate. Itse asiassa pitkäaikainen edustaja, kunta-asioihin perehtynyt Tapani Tölli muistutti moneen otteeseen tälläkin eduskuntakaudella, mikä tämä periaate on: onko se kuntien rahoitusjärjestelmä vai palveluiden rahoitusjärjestelmä.

Usein, kun täällä käytetään arvioivia puheenvuoroja nyt esitetystä järjestelmästä, sanotaan, että tämä on kuntien kannalta, näiden alueiden kannalta, oikeudenmukainen tai epäoikeudenmukainen. Täytyy muistaa, että valtionosuusjärjestelmä on pohjimmiltaan peruspalveluiden rahoitusjärjestelmä, ei kuntien valtionosuusjärjestelmä. Ja ne, jotka nyt kannattavat tämän esityksen hylkäystä, samalla kannattavat sen nykyisen järjestelmän jatkamista, joka ei millään tavalla itse asiassa kriteereiltään ole enää peruspalvelujen rahoitusjärjestelmä. Sen kriteerit perustuvat vuoden 92 Helsingin tilinpäätökseen ja tehtyyn kotitalouskyselyyn, muun muassa siihen, kuinka paljon kunnassa on henkilöitä, jotka ovat työkyvyttömyyseläkkeellä. Se ei välttämättä enää millään tavalla korreloi siihen, mitkä kustannukset peruspalvelujen valtionosuudesta tulevat. Sen takia pitää valita, kannattaako vaiko vastustaako.

Mitä tulee aikatauluun, kolme vuotta hoettiin: ei voi tehdä sote-uudistusta, kun ei tiedetä rahoitusta. Nyt sanotaan, että ei voi tehdä rahoitusta, kun ei tiedetä sote-uudistusta. Ja todetaan vielä tästä työpaikkaomavaraisuudesta, mistä edustaja Kivelä sanoi, ettei ole yhtään kuntaa, joka tähän ei perusta: Työpaikkaomavaraisuus on paljon oikeudenmukaisempi kuin nykyinen taajamakorvaus, joka on mennyt vain 22 kunnalle. Työpaikkaomavaraisuus tulee kaikille kunnille liukuvasti.

Ehkä kaikkein paras ja uskomattomin argumentti oli edustaja Niikolla, joka sanoi, että on hyvä, että tämä järjestelmä tuo tietyille kunnille lisää resursseja, mutta sitten oli huolissaan siitä, että toisilta pois. Ei ole sellaista järjestelmää, jos kriteeritasolla katsotaan, että kaikki vain voittavat.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! On pakko tähän edustaja Lindtmanin käyttämään puheenvuoroon sen verran todeta, että kun puhuitte, että valtionosuusjärjestelmä on nimenomaan palveluiden rahoitusjärjestelmä, peruspalveluiden rahoitusjärjestelmä, niin tähän on helppo yhtyä. Mutta tämän työpaikkaomavaraisuuskriteerin osalta on juuri se ongelma, että ei hallituksen esityksessä eikä missään tausta-aineistossa millään tavalla kytketä sitä näiden peruspalveluiden rahoittamiseen. Siellä todetaan, että alueellisten palvelujen järjestämisestä keskuskaupungille, jossa työpaikkaomavaraisuus on aika korkea, syntyy ylimääräisiä kustannuksia, mutta mitään analyysiä, mitään laskelmia tai mitään tutkimusta tämän pohjaksi ei esitetä, jolloin jää väistämättä kuva, että tämä on täysin irrallinen ja otettu kriteerinä vain poliittisista syistä.

Se, että jos tätä hallituksen esitystä nyt vastustaa ja esittää ja kannattaa sitä, että tämä pitää hylätä, ei tarkoita sitä, etteikö samalla kannata, että valtionosuusjärjestelmää pitäisi kokonaisuudessaan tarkistella. Mutta eihän se niin ole, että uudistus kuin uudistus on aina parempi kuin nykyinen. Uudistuksen pitää olla parempi kuin senhetkinen, jotta sitä kannattaa kannattaa, ja tähän sisältyy nyt paljon ongelmia.

En ole kuullut itse kyllä paljoa niitä huutoja, joihin viittasitte, että kun ei ole rahoitus selvänä, niin ei voida sotea tehdä, ja sen jälkeen, että ei voida rahoitusta tehdä, kun sote ei ole selvä. Kysymys on ollut enemmänkin siitä, mihin on ottanut myös perustuslakivaliokunta kantaa, että kun kuntapuolen uudistuksia tehdään, niin kokonaisuuteen liittyvät niin rahoitus, sosiaali- ja terveyspalvelut kuin kuntalain kokonaisuudistus ja kuntarakenneuudistus. Näiden kaikkien pitäisi mennä ei niin, että joku edellä, vaan käsi kädessä yhtä aikaa uudistaa, jotta kaikki tekijät voidaan ottaa huomioon, ja tässä on aikatauluongelma, ja sen takia tämän hylkääminen tässä vaiheessa on järkevää. Pitäisi odottaa nyt sitä, että nämä muut uudistukset ja niitten kriteerit selviävät.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Soininvaara kiinnitti aivan oikeaan asiaan huomiota puhuessaan Itä-Suomen korkeasta sairastavuudesta. Olen asunut ja työskennellyt kahdessa pohjoissavolaisessa kunnassa, jotka ovat olleet kärjessä, mitä tulee sairastavuusindeksiin. Asiat eivät kuitenkaan ole yksinkertaisia, ja mitä tulee siihen, millä tavoin kuntia saataisiin kannustettua, jotta ne nimenomaan satsaisivat terveys- ja liikuntapalveluiden ennalta ehkäisevän toiminnan kehittämiseen, niin tämä järjestelmän uudistus ei todellakaan siihen ole paras kannustin. Mutta Itä-Suomen kysymykset ovat todella vaikeita, ja ne ovat eri saarnan paikka.

Mutta nimenomaan, edustaja Lindtman, ongelma tulee taas, mitä tulee tähän työpaikkaomavaraisuuteen, niiden kuntien kohdalla, jotka nojaavat kenties yhteen tai kahteen suureen työnantajaan. Kun tämä työnantaja meneekin nurin ja tulee työttömyyttä, niin silloin ollaan siinä tilanteessa, että työpaikkaomavaraisuus on heikoilla, ja silloin tulee ikään kuin tuplarangaistusjärjestelmä.

Kuten aikaisemmin totesin, tämä tässä vaiheessa erilleen irrotettuna ei ole oikea hetki nyt viedä tätä asiaa eteenpäin ja lakiesityksen hylkääminen on tässä vaiheessa ainoa mahdollisuus.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aloitan ensinnäkin tästä edustaja Lindtmanin puheenvuorosta. Olen täysin samaa mieltä: aivan oikein, valtionosuusjärjestelmä on palvelujen rahoitusjärjestelmä. Itsekin olen sitä mieltä, että tätä järjestelmää pitää kaiken kaikkiaan uudistaa. Mutta se kritiikkihän esimerkiksi minulla kohdistuu näitten kriteerien painoarvoihin ja siihen, onko tällä hetkellä nyt sitten oikea ajankohta tämän valtionosuusuudistuksen tekemiseen.

Edustaja Soininvaara viittasi tähän sairastavuuskriteerin painoarvoon, ja hän viittasi myös siihen, että Itä-Suomessahan pitäisi itse asiassa olla tyytyväisiä. No ok, näin tietysti voidaan sanoa. Mutta, kun näissä hallituksen perusteluissa viitataan siihen, että kriteerit on painotettu muun muassa THL:n tutkimusten pohjalta, niin samalla tietysti voi kysyä, minkä vuoksi sitten sairastavuuden painoarvoa ei nostettu sille tasolle, mitä THL esittää. Jos näin olisi tehty, niin mainittu Itä-Suomihan olisi voittanut nykyiseen verrattuna vieläkin merkittävämmin.

Mutta sitten tähän aikatauluun, mihin edustaja Lindtman myös viittasi: Tietysti tässä voidaan tarkastella koko tätä kuntauudistuksen ja kaikkien näitten uudistusten etenemistä. Jos tässä nyt olisi järkevästi lähdetty aikoinaan liikkeelle, niin ensinnä tietysti olisi pitänyt katsoa, mitä tehtäviä julkiselle vallalle kaiken kaikkiaan kuuluu, millä tavalla ne jaetaan sitten kuntien ja valtion kesken, sen jälkeen olisi katsottu, miten nämä eri tehtävät rahoitetaan, ja sen jälkeen vasta ruvettu katsomaan hallintoa ja rakenteita. Mutta nythän hallitus lähti liikkeelle siitä karttaharjoituksesta, hallinnosta ja rakenteesta.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan kiistatonta on se, että valtionosuusjärjestelmä on tarkoitettu juuri peruspalvelujen oikeudenmukaisen, tasalaatuisen, kansalaisten mahdollisimman tasa-arvoisen kohtelun turvaamiseksi. Nyt tätä periaatetta ollaan vakavasti murentamassa, ja se on aivan kiistaton tosiasia. Jäsenet hallintovaliokunnassa viimeistään ovat tämän jo kuulleet. Perustuslakivaliokunnasta on tullut meille valiokuntaan vakavia viestejä siitä, että esimerkiksi rahoitusvastuun periaate on nyt murenemassa. Valtiolla viime kädessä on kuitenkin se palveluitten viimekätinen rahoitusvastuu. Kunnille on jäämässä aivan liian suuri taakka, ja tätä myöten niin kunnat kuin myöskin kansalaiset joutuvat aivan eriarvoiseen asemaan. Ja tämä eriarvoisuus on syvenemässä, ja tämä on aivan selvästi todistettavissa ja nähtävissä.

Kuultiin tämmöinen mustavalkoinen väite siitä, että se joka vastustaa tätä uudistusta, kannattaa nykyistä järjestelmää. Se ei todellakaan pidä paikkansa — uudistusta tarvitaan. Se on lähtökohta, että uudistusta täytyy yksinkertaistaa ja näitä kriteerejä täytyy selkeyttää ja yksinkertaistaa, mutta tällä hallituksen esittämällä tavalla ei todellakaan sitä voida tehdä, koska näitä perusperiaatteita siinä vakavasti rikotaan.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Työpaikkaomavaraisuusastearviointi ja sen vaikutus kuntien rahoitukseen on aika lailla ongelmallinen. Syntymäpitäjälläni ja nykyisellä kotipitäjälläni Savukoskella työpaikkaomavaraisuus oli pitkään reilusti yli sata, mutta eipä ole enää. Siihen kun ottaa rinnalle sitten sen, mikä on kuntien liikkumatila, yhteisöveromuutokset ja esimerkiksi sen, mitä tapahtuu yksistään metsäverotuksen osalta, joka on kytköksissä myös yhteisöverotukseen, niin on siinä aika orpo olo pienen kunnan päättäjällä.

Toinen esimerkki siitä läheltä Kemijärven kaupungista: Jos muutaman vuoden aikana kaupungista kaatuu neljältä eri toimialalta jokaisen toimialan kärkiyritys — tekstiiliteollisuudesta, lääketeollisuudesta, puunjalostusteollisuudesta ja elektroniikkateollisuudesta — niin on siinä kauhean paha sitten kunnan päättäjien huolehtia työpaikkaomavaraisuusasteesta ja työpaikkojen luomisesta. Esimerkiksi Kemijärven sellutehtaan lopettamisessa kunnan päättäjät, virkamiehet, kansalaisliike, asiantuntijat yrittivät kertoa Stora Enson johdolle, että nyt tehdään paha virhepäätös, että missään nimessä kannattavaa tehdasta ei pidä lopettaa ja että tulevaisuuden vaihtoehtoja tuotantolinjan suuntaamiseksi on olemassa, mutta jos tällaisen kansainvälisen firman pääjohtaja, joka myöhemmin tunnusti lopettamispäätöksen virheelliseksi, tekee omat ratkaisunsa, niin siinä ei kyllä kunta silloin kauhean paljon pyristele vastaan.

Minusta on aika lailla aapistotuuden hokemista se, jos sanotaan, mikä on kuntien tehtävä: no, totta kai se on palvelutuotannon turvaaminen ja palveluitten järjestäminen. Siinä mielessä mitä pienemmän kunnan edustaja, sitä selvempänä varmasti tämä asia on. Pienet kunnat nyt tappelevat niistä viimeisistä palveluista, mitä siinä kunnassa ylipäätään enää voi olla.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Otetaan toinen esimerkki: Kun iso multikansallinen yritys Nokia päätti lopettaa Salon tehtaan, niin miten nyt sitten uusien valtionosuusjärjestelmäkriteerien valossa kävi? On totta, että varmasti tämän lisäosan osalta, työpaikkaomavaraisuuden osalta — kun Mustajärvi totesi, että sitä on vaikea arvioida — sitä on helppo arvioida. Se on 1,9 prosenttia koko järjestelmästä. 1,9 prosenttia. Sinänsä sympaattista, että tästä koko järjestelmästä keskusteltaessa käytetään suurin osa ajasta tämän 2 prosentin läpikäymiseen.

Mutta katsotaan Saloa: Kun näillä uuden valtionosuusjärjestelmän kriteereillä arvioitiin, mikä on Salon tulos vuodelta 2011 valtionosuusjärjestelmässä, niin sepä oli lähes puolet isompi kuin 2012. Eli kun Salo menetti ison työpaikan, sinne tuli paljon työttömiä, niin nämä muut kriteerit, sekä verotulojen osalta että sitten työttömyyskriteeri valtionosuusjärjestelmän sisällä, toivat taas Salolle lisää rahaa. (Markus Mustajärvi: Ei tuonut Kemijärvelle!) Tämähän on nimenomaan valtionosuusjärjestelmän tarkoitus. Me voimme ottaa erilaisia esimerkkejä. Me voimme kysyä, mikä on työpaikkaomavaraisuuden merkitys.

Kysytään vielä kerran: Onko taajamakorvaus sitten parempi? Pitäisikö siitä pitää kiinni, vai pitääkö opposition mielestä, erityisesti keskustan mielestä, ylipäätään korvata keskuskaupungeille monesti infrasta aiheutuvia kustannuksia? Kun Kehärata päätettiin laittaa liikenteeseen valtiovarainministeri Heinäluoman aikana ja sillä sopimuksella, niin tämän jälkeen, kun porvarihallitus tuli, se pakotti Vantaan maksamaan 70 miljoonaa euroa lisää siitä aiemmin sovitusta summasta. Pakotti nostamaan Kehä kolmosen osalta, pakotti lainaamaan. Pitääkö ylipäätänsä keskustan mielestä korvata kunnille infrasta aiheutuvia kustannuksia vai ei? Ja jos pitää, niin mikä sitten olisi se parempi kriteeri, jos te kannatatte valtionosuusjärjestelmän uudistusta? Fakta on se, että jos tämä uudistus nyt täällä pysäytetään, jälleen kerran se jää tekemättä, niin kuin kävi kahdella edellisellä kaudella, kun sitä keskustan johdolla yritettiin viedä eteenpäin.

Ja vielä tähän aikatauluun todetaan, arvoisa puhemies, että kuten Kuntaliitto totesi, niin nyt kun sote-järjestelmää viedään eteenpäin, niin meillä on hyvät VOS-periaatteet, joita voidaan käyttää tässä painotetussa kapitaatiorahoitusjärjestelmässä, mutta jos tätä ei nyt vietäisi läpi, sitten olisi kyseenalaista, mitä kriteereitä voidaan esimerkiksi näitten sote-alueiden rahoituksen keräämisessä käyttää. Sen takia nyt tässä suhteessa, tässä ajassa, kun parlamentaarisessa työryhmässä näillä hetkillä, näinä päivinä on valmistumassa sote-raportti, tämä menee ihan hyvässä askelluksessa. Ja kuntakentän tahtona Kuntaliiton kautta on tullut se, että näitä VOS-kriteereitä kannattaisi nyt myös näitten sote-alueiden rahoituksessa käyttää hyödyksi.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Lyhyesti vielä, että palvelutuotannon toimivuuden ja toimintaedellytysten turvaaminen on viime kädessä yhdenvertaisuuskysymys. On sitten järjestelmä lopulta mikä tahansa, niin sillä ei ole sitten käytännössä suurtakaan merkitystä, jos ei turvata rahoitusta, jolla kunnat voivat toimia. Tämän hallituksen, manan majoille nyt menneen hallituksen, aikana valtionosuuksia on leikattu niin rajulla kädellä, että kuntatalous on todella tiukilla. Kun sitä kautta on tulopohjaa viety pois, niin kyllä tämmöinen järjestelmän uudistaminen käsittääkseni avaa kaikki tiet pakkoliitoksille, ja ne usein kansalaisten kannalta merkitsevät vain ja ainoastaan palveluitten heikentymistä ja kansanvallan etääntymistä.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Minä kyllä, täytyy tunnustaa, putosin tuosta edustaja Lindtmanin teoretisoinnista, niiltä kärryiltä. On selvää tietenkin, että peruspalvelujen valtionosuusjärjestelmä tähtää peruspalveluiden järjestämiseen ja tuottamiseen, niiden tukemiseen. Mutta tässä järjestelmässähän nyt on ihan selkeästi peruspalvelujen tuottamisen kustannuserojen tasauksesta kysymys ja toisaalta kuntien tulopohjaerojen tasauksesta. Tämähän nyt on ihan päivänselvä lähtökohta.

Se, mitä haluan korostaa, on, että kuntien rahoitus ei ole vain erillinen kuntatalouden asia. Kysymys on yleisen talouspolitiikan peruslinjasta, ja tämän hallituksen, kuten nyt manalle menneen hallituksen, peruslinja on ollut hyvin oikeistolainen, uusliberalistinen, yksityistämistä edistävä ja julkista sektoria ja julkisia palveluja alas ajava linja. Parantamalla yleistä työllisyystilannetta ja muuttamalla tulonjakoa palkansaajien hyväksi vahvistetaan myös kuntien taloutta. Minä toivoisin, että toverit sosialidemokraatit pitäisivät tämän aina lujasti mielessä.

Markus  Lohi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Edustaja Lindtman kyseli keskustan kannan perään siitä, voidaanko yleensäkään näihin keskuskaupunkeihin tai taajamiin syntyneitä ylimääräisiä infrakuluja kustantaa valtion toimesta osittain. Vastaus on, että voidaan, mutta se väline, jolla niitä kustannetaan, ei voi olla kuntien peruspalveluiden valtionosuusväline, vaan sen pitää tulla jollakin sellaisella kriteerillä — vaikkapa näiden infrakustannusten perustamisen rahoittamisen kautta — josta voidaan varmistaa, että se kohdentuu oikein.

Tämä esimerkkinne vaikkapa Salon tilanteesta, että kun siellä työpaikkojen määrä romahti, työttömyys lisääntyi, niin vertailulaskelmissa tässä uudessa järjestelmässä Salo saisi enemmän rahaa, voi pitää paikkansa, ja näinhän pitääkin olla. Mutta sitä minä en ymmärrä, että jos Salosta lähtee satoja työpaikkoja, tai jopa tuhansia 10 vuoden aikana, niin eiväthän sen kustannukset siitä mihinkään pienene, päinvastoin nehän lisääntyvät. Miksi pitää rangaista tämän työpaikkaomavaraisuuskriteerin kautta sitä kuntaa, koska nythän Salo, jos joskus, nimenomaan tarvitsisi rahaa ja kannustusta siihen, että se huolehtii myös työpaikkojen syntymisestä alueelle, kun se on menettänyt niitä työpaikkoja ja työttömyyden aiheuttamat kunnan kustannukset vain lisääntyvät tällä hetkellä.

Eli kysymys on siitä, että tämän kriteerin osalta, jota nyt tässä esitetään, ei ole voitu millään osoittaa, että se kohdentuu oikeasti sen infran rakentamiseen ja siitä aiheutuviin kustannuksiin, eikä ole myöskään tehty minkäänlaista analyysia siitä, että kyllähän ne kunnat, joissa on työpaikkoja, saavat myös — silloin, kun on kysymys yksityisen alan työpaikoista — yhteisöveroja, ne saavat myös rakentamiseen liittyviä maksuja ja sitä kautta myös hyötyvät siitä, että siellä on työpaikkoja. Eli kysymys on varsin monimutkainen eikä niin yksinkertainenkaan.

Jari Leppä /kesk:

Herra puhemies! Kuntien valtionosuudet ja niitä koskettava lainmuutos ei ole mikä tahansa lainsäädäntö, vaan tällä lainsäädännöllä turvataan jotakuinkin samanlaiset palvelut joka puolella Suomea.

Kun täällä on viitattu paljon siihen, että suuret taajamat joutuvat osallistumaan jollain tavalla suhteellisesti ottaen suuremmalla osuudella infraan, haluan muistuttaa siitä, että on paljon sellaista infraa, joka suurissa taajamissa tulee markkinoiden toimesta tehtyä, vaikkapa tietojärjestelmät. Tuolla pienemmillä paikkakunnilla, pienissä kaupungeissakin, vaikkapa laajakaistan rakentaminen, valokuidun rakentaminen ei muuten synny, jos ei kunta laita siihen erittäin merkittävästi rahaa. Sitä suurten kaupunkien ei tarvitse ajatellakaan, vaan markkinat hoitavat, operaattorit kyllä hoitavat sen. Sen lisäksi käyttökustannukset vielä meille kuntalaisille ovat paljon suuremmat siellä haja-asutusalueella ja pienissä taajamissa kuin isoissa.

Eli nyt kannattaa miettiä ja katsoa tätä kokonaisuutta eikä pitäytyä ainoastaan liikenneinfrassa. Toki se on äärimmäisen tärkeä, mutta tässä maassa on muutakin infraa kuin liikenneinfra, ja kaiken tämän pitää olla kunnossa, jotta me pystymme uudistamaan palvelutuotantojärjestelmiämme, hyödyntämään meidän uudenlaista tietojärjestelmäosaamistamme ja saamaan sitä tehokkuutta aikaan julkiselle sektorille ja palvelutuotantoihin ja sitä uudistamaan, mitä me kaikki täällä haluamme. Elikkä liian yksisilmäistä ajattelutapaa on se, että vain suuret taajamat joutuvat itse tekemään ja kustantamaan ne — sitä joutuvat tekemään kaikki.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Juuri sen takia nyt tämä uusi kriteeri, joka on siis lisäosa, kohdistuu kaikkiin kuntiin liukuvasti, kun vanha taajamakorvauskriteeri kohdistui vain 22 kuntaan. Mikä oikeudenmukaisuus siinä on?

Ja sitten jos sanotaan, edustaja Lohi täällä totesi, että okei, kyllä valtio voi osallistua näihin infrakustannuksiin esimerkiksi perustamiskorvauksilla, niin keskusta toimi juuri toisin viime hallituskaudella esimerkiksi Kehäradan osalta, jossa yksipuolisella ilmoituksella laitettiin nimenomaan vantaalaiset veronmaksajat maksamaan 70 miljoonaa euroa lisää Ratahallintokeskuksen hankkeesta.

Te sanotte täällä, että perustamiskustannuksia valtion on korvattava, mutta te olette toimineet aivan toisella tavalla, ja itse asiassa se nimenomaan näkyi edellisen hallituskauden aikana: monissa kunnissa jouduttiin nostamaan omarahoitusosuutta nimenomaan keskuskaupungeissa. Näistä suurista infrahankkeista monet kaupungit joutuivat lainaamaan valtiolle. Nyt sitä joudutaan jatkamaan, kun rahat ovat loppu. Silloin kun te aloititte, valtiontalous oli vielä ylijäämäinen — siis silloin, kun te aloititte. Juuri tämän takia kaikkein suurin lainakannan kasvu infrakustannusinvestoinneista on nimenomaan niissä keskuskaupungeissa, joissa keskimääräinen työpaikkaomavaraisuus on suurin.

Eli jos te olette sitä mieltä, että perustamiskustannuksilla tämä on hoidettava, niin kysyn: oletteko valmiita toimimaan toisin kuin toimitte edellisen porvarihallituksen aikana, ja jos ette, niin mikä olisi nyt se parempi kriteeri kuin tämä nyt esitetty työpaikkaomavaraisuuskriteeri, jos taajamakorvaus on teidänkin mielestänne epäoikeudenmukainen, niin kuin se minunkin mielestäni on?

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tämä työpaikkaomavaraisuuskriteeri on tietysti tämän suuren kokonaisuuden keskellä aika pieni kokonaisuus, (Antti Lindtman: No niin, hyvä! — Elsi Katainen: Lindtman nostaa sen aina!) taisi olla noin 190 miljoonaa euroa kaiken kaikkiaan tästä kokonaispotista, mutta kysymys on kaiken kaikkiaan siitä, kuuluuko se valtionosuusjärjestelmän perusluonteeseen vai kaiken kaikkiaan ei.

Eli tämä keskustelu siitä, pitäisikö sen olla tällainen taajamarakennekorotus vai työpaikkaomavaraisuuskriteeri: jos infrakustannuksia kaiken kaikkiaan halutaan korvata, niin kyllä minäkin näen sen sillä tavalla, että silloin pitää sitten kohdistaa nämä korvaukset nimenomaan niihin perustamiskuluihin eli tavallaan lähteä siitä liikkeelle, että näitä perustamiskustannuksia korvataan kuten aiemminkin. Mutta nyt niistä ollaan luopumassa.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Edustaja Lepän puheenvuoro sai painamaan vielä yhden kerran nappia. Hän otti erittäin tärkeän asian esimerkiksi. Jos aikaisemmin olivat liikennejärjestelmät äärimmäisen tärkeitä, niin tänä päivänä varmasti yhtä tärkeitä, jos eivät tärkeämpiäkin, ovat tietoliikennejärjestelmät, ja siinä ainakin Lappi on mielenkiintoinen alue tarkkailla sitä tilannetta. Lapistakin löytyy alueita, joilla markkinat hoitavat kyllä yhteydet kuntaan: isot taajamat mutta myöskin matkailukeskukset. Operaattorit ovat hyvin kiinnostuneita kokeilemaan uusia järjestelmiä ja panostamaan matkailukeskuksiin, jotka ovat pieniä matkailukaupunkeja. Mutta ei tarvitse olla kuin muutama kilometri, ei aina edes kymmeniä kilometrejä matkailukeskuksesta, niin sinne ei yhteyksien rakentajaa löydy millään lailla, ja näiltä alueilta ei jätetä edes tarjouksia, ja jos siellä jotain on lähdössä liikkeelle, niin sitten liittymämaksut ovat aivan tavattomia yksityisillä kansalaisilla ja yrityksillä.

Se, mikä tällä hetkellä tässä on aika lailla ikävä tilanne, on se, että sekä kuntien toimet pakosta, valtion toiminta että myöskin yksityinen raha vaikuttavat kaikki samaan suuntaan elikkä iso osa suomalaisista on kuitenkin jäämässä asianmukaisten tietoliikenneyhteyksien ulkopuolelle.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun katsoo Stubbin hallitusohjelmalinjauksia, joissa valtio on satsaamassa aika lailla miljoonia tai satoja miljoonia Länsimetroon, siellä on Tampereen raitiotie, siellä on Pisara-rata, niin ei tästä ainakaan tule sellainen käsitys, että nyt kun tulee työpaikkaomavaraisuuskriteeri, niin valtio jotenkin olisi luopumassa näistä infrakustannuksista, jotka kuuluisivat kunnalle. Itseni on ainakin, kun katson tuota Tampereen raitiotietäkin, hankalaa kuvitella, miten se jotain muuta seutua hyödyttäisi. Se on Tampereen kaupungin joukkoliikennehanke, ja totta kai, jos se nähdään tarpeelliseksi ja järkeväksi, sitä voi valtio tukea, mutta ei tässä ainakaan sellaista linjamuutosta ole tehty, että nyt sitten jotenkin valtio vetäytyisi näistä. Se on tosi, että tämä ei itse asiassa kokonaisuudessaan näyttele suurta osuutta, mutta periaatteellisestihan tämä on tärkeä.

Voi kysyä niinkin, jos meillä on keskuskaupunki, johon on ihan luonnollisesti valtionhallintoa ja aluehallintoa ja sairaanhoitopiiriä ja muuta toimintaa keskittynyt, niin onko oikein, että se keskuskaupunki saa ne työpaikat, yleensä paljon verotuloja myös ja sitä palkitaan myös sitten tämmöisen kriteerin kautta vielä aivan erikseen. Minusta tämä ei ole oikein looginen ja tätä ei ole perusteltu hallituksen esityksessä. Se on se suurin ongelma tässä. Tälle ei löydy sellaisia perusteita, että voitaisiin varmistua, että tämä kohdistuu juuri niihin kustannuksiin, joita kiistatta syntyy. Tästä puuttuu siis sellainen linkki tähän syyhyn ja perusteeseen, mihin ollaan nyt sitten tätä rahaa ohjaamassa, jotta voisimme varmistua eduskunnassakin, että se oikeaan paikkaan menee. Tämä kriteeri on summittainen ja sattumanvarainen osittain.

Jari Leppä /kesk:

Puhemies! On tietysti todettava ja tunnustettava se, että kyllä löytyy hyviäkin puolia tästä uudistuksesta, valtionosuusjärjestelmän ja lain uudistamisesta. Yksi on semmoinen, että nyt kun tämä yksinkertaistuu merkittävästi, niin samalla me myöskin mahdollistamme sen, että tätä on entistä helpompi muuttaa entistä oikeudenmukaisemmaksi ja paremmaksi, kun on semmoiset tahot, jotka haluavat ottaa koko Suomen voimavarat käyttöön ja taata peruspalvelut kaikkialla Suomessa. Tämän jäljiltä tätä on paljon helpompi sitten tältäkin pohjalta uudistaa.

Mutta, puhemies, vielä tähän infra-asiaan, liittyen tuohon, mitä edustaja Lohi totesi. Otan tämän Tampere-keissin esille. Nyt me teemme yhteen pisteeseen tähän maahan massiivisen investoinnin myös valtion rahalla. Eikö olisi paljon järkevämpää, kun kysymyksessä on siis joukkoliikenne, se, että me vastaavan suuruisen summan, joka yhteisesti nyt käytetään julkista varaa ja julkisia rahoja tähän hankkeeseen, käyttäisimme siihen, että me pystyisimme siirtymään koko suomalaisessa joukkoliikenteessä käyttämään suomalaisia uusiutuvia polttoaineita, lähinnä biokaasua? Jos me tämän rahan, joka nyt laitetaan tähän Tampereeseen yhteensä, laittaisimme tähän, väitän, että koko Suomen joukkoliikenne, siis linja-autolla, kumipyörillä tapahtuva joukkoliikenne, voisi käyttää polttoaineena kotimaista uusiutuvaa biokaasua. Se hyödyttäisi yhteiskuntaa, suomalaista veronmaksajaa, suomalaista taloutta, vaihtotasetta, kauppatasetta erittäin paljon merkittävämmin kuin yhteen pisteeseen tehty massiivinen investointi.

Tämä asia minusta pitäisi tässä kokonaisuuksien valossa tarkastella ihan toisella tavalla kuin nyt. Nyt mennään vain kasvukeskukset edellä laput silmillä ja jätetään unholaan se, mitä muu Suomi tarjoaa ja minkälaiset mahdollisuudet me laajasti arvioituna saisimme näistä asioista aikaiseksi. Elikkä se, mihin kohdennetaan rahoja, mihin kohdennetaan voimavaroja, on erittäin merkittävä asia. Sen lisäksi me saisimme vielä myönteiset ilmastonvaikutukset paljon suurempina kuin mitä yksittäinen Tampereen ratkaisu tämän raitioliikenteen osalta on.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt tällä esityksellä, edustaja Leppä, panostetaan Itä-Suomeen. Nyt on tulossa lisää rahaa, edustaja Leppä, Itä-Suomeen, mitä te täällä nyt vastustatte, koska nämä kriteerit päivitetään ajan tasalle.

Mitä tulee siihen, että oppositio vastustaa sitä, että valtio osallistuu Tampereen pikaraitiotien suunnittelukustannuksiin, kuten jo liikennepoliittisessa selonteossa lukee, niin tämä on tietysti tärkeä viesti tamperelaisille tietää, että oppositio sitä nyt vastustaa.

Mutta vielä kerran, mitä tulee tähän kriteeriin: Kun edustaja Korhonen täällä totesi, että kyllä pitää rahoittaa näitä perustamiskustannuksia niin kuin aiemmin, niin pitääkö niitä rahoittaa Vanhasen ykköshallituksen linjan mukaisesti vai Vanhasen kakkoshallituksen linjan mukaisesti? Vanhasen ykköshallituksen linjan mukaisesti suurin piirtein tasaisesti valtio osallistui esimerkiksi suurissa kaupungeissa infran rahoittamiseen perustamiskustannusten osalta. Kun esimerkiksi rakennettiin uusia ratoja, niin valtio rakensi radan ja kunnat rakensivat sitten aseman, mutta Vanhasen kakkoshallituksen aikana tästä luovuttiin. Jos te nyt olette sitä mieltä, että nämä pitää hoitaa nimenomaan perustamiskustannuksilla eikä esimerkiksi tällä työpaikkaomavaraisuudella, niin oletteko te nyt siis sitä mieltä, että valtion pitäisi nostaa korvauksia suuriin kaupunkeihin tulevista investoinneista, esimerkiksi Länsimetrosta tai Pisara-radasta?

Jos te olette sitä mieltä, että niitten pitää kohdistua nimenomaan niihin kustannuksiin, jotka syntyvät siitä, että pitää kantaa vastuuta esimerkiksi alueellisesta liikennejärjestelmästä, että elinkeinoelämällä on hyvät liikenneyhteydet, ihmisillä mahdollisuus liikkua eikä jököttää ruuhkissa, niin silloinhan te tuette sitä politiikkaa. Minä taas olen sitä mieltä, että kyllä alueen kuntien pitää osallistua. Ja vaikka suurissa kunnissa usein osallistutaan keskimääräistä suuremmin näiden hankkeiden rahoittamiseen kuin pienissä kunnissa, niin minusta sekin on ihan oikein, mutta kyllä sen pitäisi näkyä jollakin tavalla tällä lisäosalla.

Eli oletteko te nyt sitä mieltä, että te olette valmiita palaamaan Vanhasen ykköshallituksen linjalle näiden keskuskaupunkien infrakustannusten rahoittamisessa, vai onko teillä takataskussa joku parempi kriteeri, jolla näitä rahoitettaisiin? Suora kysymys — odotan suoraa vastausta.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! Näitä infrakustannuksia ei tule rahoittaa Vanhasen ykkösen eikä Vanhasen kakkosen mukaisesti vaan tulevaisuudessa Sipilän ykkösen mukaisesti. (Antti Lindtman: Mikä se linja on?)

Edustaja Lindtman, historiassa sosialidemokraattista puoluetta on totuttu pitämään puolueena, joka myös on huolissaan suomalaisten ihmisten yhdenvertaisuudesta ja tasa-arvosta. Nyt te olette tuomassa tänne hallituspuolueena — koko hallitus on tuomassa tänne, siinä mukana myös sosialidemokraatit — sellaista valtionosuusuudistusta, joka on erittäin voimakkaalla tavalla eriarvoistamassa suomalaiset sen mukaan, missä sattuu asumaan. Veroprosentti voi olla 8 prosenttiyksikköä suurempi. Tämä ero tulee nyt räjähtämään tämän uudistuksen seurauksena.

Siksi kysynkin teiltä, oletteko te tyytyväisiä tähän uudistukseen tästä näkökulmasta. Kun tiedän, että olette myös Kuntaliiton hallituksen puheenjohtaja, niin oletteko te siinäkään roolissa huolissanne tästä kuntakentän eriarvoistumisesta? Tässäkään ei ole kysymys itse asiassa kuntien eriarvoistumisesta vaan suomalaisten ihmisten. Tähän perustuslakivaliokuntakin viittaa eli siihen, että kysymys on jo perustuslain 6 §:stä eli siitä, että suomalaiset ilman perusteltua syytä asetetaan eriarvoiseen asemaan.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Niin hallintovaliokunnan mietinnössä kuin itse asiassa myös Kuntaliiton lausunnossa kannetaan nimenomaan huolta siitä, että uudistusta toteutettaessa pitää kiinnittää huomiota siihen ja pitää huolta siitä, että edellytykset säilyvät, eli tässä mielessä kyllä ilman muuta.

Mutta kun edustaja Lohi otti tämän yhdenvertaisuuden esiin, niin on syytä vielä kerran todeta, että nykyinen valtionosuusjärjestelmä ei näitten kustannusten osalta mielestäni millään tavalla täytä yhdenvertaisuuden kriteerejä. Kun tämän viikon päätteeksi lähden ajamaan Itä-Suomeen, katson niitä kuntia, jotka ovat vuosikymmeniä kärsineet siitä, että heidän alueellaan sattuu asumaan ihmisiä, joiden geeniperimässä on keskimääräistä useammin kansansairauksia. Siellä kuollaan nuorempana, siellä kustannukset ovat isompia, mutta he eivät ole saaneet sitä korvausta, mikä heille kuuluu.

Kun edustaja Lohi otti esiin yhdenvertaisuuden, niin eihän tämä nykyinen järjestelmä ole yhdenvertainen. Eihän se ole perustunut kriteereihin, joilla millään tavalla voitaisiin katsoa, että suomalaiset ihmiset, jotka käyttävät peruspalveluja, riippumatta siitä, missä kunnassa he asuvat, olisivat jossain mielessä yhdenvertaisessa asemassa. Tässä mielessä, kun kriteerit päivitetään tutkimustiedon pohjalta tähän päivään kahdentoista keskimääräisen kansansairauden kustannuksista ja myöskin sitten näiden ikäryhmien osalta, kyllä voi sanoa, että näiden kriteerien osalta yhdenvertaisuudesta kannetaan huolta.

Jos olette eri mieltä, niin kertokaa sitten parempi järjestelmä ja kertokaa nyt vielä kerran se, mikä teidän kantanne on siihen, pitääkö rahoittaa näitä keskuskaupunkeihin tulevia infrakustannuksia vai ei, ja jos pitää, niin mikä on se oikea tapa, koska teidän mallinne tarkoittaisi käytännössä sitä, että valtion pitäisi vielä enemmän laittaa rahaa keskuskaupunkihankkeisiin, koska siellä on ollut suuri lainakannan kasvu viimeisten vuosien aikana.

Timo V. Korhonen /kesk:

Puheenjohtaja! Kuvittelisin sillä tavalla, että keskustan malli näitten perustamiskustannusten osalta on hyvin lähellä Kuntaliiton omaa esitystä, mitä myös Kuntaliitto on hallintovaliokunnalle esittänyt. Mutta edustaja Lindtman viittasi myös tähän tutkimustietoon ja totesi, että sen myötä esimerkiksi Itä-Suomeen tulee enemmän rahaa. Minä nyt toistan vielä toistamiseen sen, että kun lain perusteluissa on viitattu muun muassa THL:n tutkimustiedon esitysten hyväksikäyttämiseen, niin minkä vuoksi tässä esityksessä sitten ei lähdetty kerta kaikkiaan menemään THL:n sairastavuuskriteerien painoarvojen mukaan? Vastaus on se, että poliittisesti haluttiin tehdä sellainen linjaus, että THL:n suositusta ei hyväksytä, jotta sitä siirtoa sinne Itä-Suomeen ei tapahdu niin merkittävässä määrin kuin todellisten tutkimustietojen mukaan olisi pitänyt tapahtua.

Mutta, summa summarum, tämän keskustelun osalta on tietysti näitä pieniä yksityiskohtia, mutta tähän lopuksi viittaan vain Kuntaliiton lausuntoon hallintovaliokunnalle: "Kuntaliitto katsoo, että rahoitusperiaatteen toteutuminen on valtionosuusjärjestelmän uudistamisen talousvaikutusten ja kuntien lisääntyneiden tehtävien, velvoitteiden sekä mittavien valtionosuusleikkausten vuoksi nyt vakavasti uhattuna." Tämä on se iso kysymys. Tähän meidän pitää kiinnittää huomiota ja jatkossa huolehtia siitä, että rahoitusperiaate kerta kaikkiaan toteutuu ja kunnilla on edellytykset järjestää ja tuottaa ne palvelut, mitä lain mukaan kuntien pitää toteuttaa.

Markus  Lohi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Olen edustaja Lindtmanin kanssa kyllä samaa mieltä siitä, että on oikein, että tässä uudistuksessa nyt sitten painotetaan nämä kriteerit niin oikein, että muun muassa Itä-Suomen osalta, joka on pitkään saanut vähemmän kuin mitä periaatteessa sille olisi kuulunut, jos mietitään, mitä ovat sairastavuudesta aiheutuvat kustannukset, tämä tilanne korjaantuu.

Mutta edelleenkään en saanut vastausta siihen, miten hallitus tai hallituspuolueet suhtautuvat siihen hallituksen esitykseen sisältyvään ongelmaan, että tämä esitys tulee kasvattamaan merkittävästi kuntien veroprosenttien eroja niin, että ne tulevat vähintään 8 prosenttiin nousemaan. Minusta tämä on erittäin iso kysymys, ja olisin toivonut, että ennen kuin hallitus tuo valtionosuusjärjestelmän uudistuksen tänne — vaikka oltaisiin yhtä mieltä siitä, että nykyinen järjestelmä ei ole paras mahdollinen, sitä pitää korjata — niin oltaisiin ratkaistu tämä ongelma, etteivät suomalaiset tosiasiassa joudu eriarvoiseen asemaan. Tämä on minusta iso periaatteellinen kysymys ja tähän olisi pitänyt puuttua. Tämä koskettaa juuri niitä ihmisiä, jotka muutoinkin yleensä syrjäseudulla ovat palveluista aika kaukana ja joiden palvelutarjonta sillä alueella on erittäin, voisi sanoa, niukkaa suhteessa näihin keskuskaupunkeihin.

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Jos katsotaan eri hallitusten päätöksiä suhteessa siihen, mitkä ovat eriarvoistaneet tai tasanneet kuntien eroja, niin todetaan vaikka, että Vanhasen ykköshallituksen päätös nostaa voimalaitosten kiinteistöveron ylärajoja eriarvoisti kuntia, koska toiset kunnat saivat paljon paljon enemmän siinä rahaa kuin toiset.

Mutta mitä tulee vielä tähän, kannetaanko huolta kuntien eriarvoisuudesta, niin kun edustaja Korhonen täällä peräänkuulutti, että olisi pitänyt sairastavuuskertoimen kriteerin olla THL:n esittämän painoarvon mukainen, niin vastauksena edustaja Korhoselle: Jos näin olisi menty, tämän teidän esityksenne mukaan tai THL:n esittämän painoarvon mukaan, niin edustaja Lohen huoli kuntien välisestä eriarvoisuudesta olisi vielä suurempi esimerkiksi monen länsisuomalaisen kunnan osalta. Se olisi tarkoittanut vielä suurempia kuntien eroja, joten päättäkää nyt, kumpi on tärkeämpi.

Anneli  Kiljunen  /sd:

Arvoisa puhemies! Ajattelin, että en osallistu enää tähän keskusteluun, mutta on ihan hyvä, että kiinnitetään huomiota ihmisten terveydentilaan ja siihen, että ihmiset saavat yhdenvertaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon palvelunsa, kun he niitä tarvitsevat.

Sosiaali- ja terveysvaliokunnassakin me kannamme huolta nimenomaan siltä osin, että edellytimme, että meidän valtionosuusuudistusta pitää lähteä kehittämään siihen suuntaan, että ennalta ehkäisevien palveluitten kriteerit huomioidaan tulevaisuudessa entistä paremmin. Sitä kautta voidaan myös ohjata kuntien palveluiden painopisteitä niin, että ne tukisivat ihmisten hyvinvointia ennakoivasti eikä tulisi tavallaan se tilanne, että katsottaisiin pelkästään tämän sairastavuuskertoimen kautta. Painotukset olisivat ennalta ehkäisevissä palveluissa. Me tiedämme, että se on tulevaisuudessa mahdollista, ja me tiedämme, että THL näitä selvityksiä parasta aikaa tekee, ja siltä osin näkisin, että tämä on prosessi, joka etenee eteenpäin ja varmasti siihen suuntaan, mistä täällä on huolta kannettu.

Markus Lohi /kesk:

Arvoisa puhemies! On hankalaa ottaa kantaa edustaja Lindtmanin väitteeseen, että siinä tapauksessa, että olisi noudatettu THL:n painotuksia sairastavuuskertoimissa, olisivat vielä suuremmiksi nämä kuntien väliset erot veroprosentissa kasvaneet, koska tämäntyyppistä tilastoa ei hallituksen esitys sisällä. Siellä ei ole mitään vertailutietoa siitä, jos olisi menty THL:n suositusten mukaan. En osaa ottaa siihen kantaa.

Mutta tämä on todellinen ongelma, ja sitä ei ratkaista sillä, että kuntien valtionosuusuudistuksen toteuttamisvaiheessa seurataan, miten tässä nyt kunnille käy. Siinä pitää tehdä toimenpiteitä, jotka oikeasti puuttuvat siihen, että kaikilla kunnilla kaikkialla Suomessa, niillä, jotka tuottavat palveluita, on todellisuudessa resurssit — niin että rahoitusperiaate myös toteutuu — tuottaa ne palvelut niille asukkaille. Kustannusrakennehan vaihtelee sen mukaan tietenkin, missä päin ollaan ja minkälaiset ovat välimatkat ja väestörakenne ja väestötiheys, mutta se on tärkeätä, että kaikki suomalaiset saavat ne tärkeät palvelut. Tämä hallituksen esitys toteutuessaan tulee kyllä eriarvoistamaan suomalaisia. Tämä ei ole oikea suunta.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Itse asiassa edustaja Kiljunen otti äärettömän tärkeän asian esille liittyen sairauksien ennaltaehkäisyyn. Jotta tämä järjestelmä ei olisi liian helppo, niin käytännössähän — jos haluttaisiin painoa enemmän tänne sairauksien ennaltaehkäisyyn — painotusta sinne ikäkertoimen puolellehan olisi pitänyt hiukan lisätä sairastavuus-kertoimen kustannuksella. Mutta näin nyt sitten ei tehty.

Mutta tästä tulee ilmi nyt se ongelma, minkä vuoksi esimerkiksi minä näkisin parempana, että tätä uudistusta nyt lykätään. Se johtuu siitä, että meillä ei yksinkertaisesti ole nyt tämän lain pohjalle riittävän paljon tutkimustietoa esimerkiksi näitten painotusten merkityksestä, roolista. Eli meillä pitäisi olla enemmän tätä tutkimustietoa siitä, millä tavalla tätä on järkevää viedä eteenpäin.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni edustaja Lindtman on aivan oikealla tavalla korostanut koko ajan sitä, että nyt takerrutaan tässä keskustelussa pieniin asioihin, kuten esimerkiksi työpaikkaomavaraisuuteen, joka todellakin on pieni asia, johon edustaja Lindtman koko ajan toistamiseen ja toistamiseen palaa.

Hallituksen edustajilta en ole vielä kuitenkaan kuullut kannanottoa siitä, kuinka rahoitusvastuun periaate tai sen toteutumattomuus on nyt nähtävä tässä tilanteessa. Kuinka päästään tilanteeseen, että tämä perustuslaillinen periaate toteutuu jatkossa? Tai en oikeastaan ole kuullut teidän kannanottojanne siitäkään, pitääkö olla huolissaan siitä, että suomalaisten ihmisten eriarvoisuus kasvaa ja että palvelujen saatavuus on aivan eri luokkaa riippuen siitä, missä päin ihminen asuu.

Ja kunpa tämä olisikin vain tämä tilanne. Todellisuushan on se, että tämä on jo kolmas iso uudistus, joka koskee nimenomaan niitä ihmisiä, jotka asuvat syrjäisimmillä alueilla pienemmissä kunnissa. On tehty rajuja valtionosuusleikkauksia, kiinteistövero on poistettu tasausjärjestelmästä. Tämä on kolmas suuri muutos, joka lyö taas näitä samoja alueita ja samoja ihmisiä. Miten voitte puolustaa näitä tekoja?

Antti Lindtman /sd:

Arvoisa puhemies! Opposition tehtävä on tuoda vaihtoehtoja, ja nyt kun kerran edustaja Katainen ilmoitti, että suuri uudistus on ollut se, että valtionosuuksia on leikattu, niin odotan keskustalta vaihtoehtobudjetissa kaikkien valtionosuusleikkausten perumista tältä hallituskaudelta. Edellisessä budjetissa sitä ei ollut, te olisitte vain muutaman sadan miljoonan enemmän antaneet.

Ja mitä tulee tähän rahoitusperiaatteeseen, niin en minä lähde tämmöisenä ensimmäisen kauden rivikansanedustajana hyppimään perustuslakivaliokunnan tontille. Se olisi varmasti aikamoinen teko näin ensimmäisellä kaudella.

Ja sitten vielä mitä tulee tähän, mikä kriteeri tässä on tärkeä ja mikä ei, niin itse asiassa sekä viime viikolla että tällä viikolla tässä moni opposition edustaja käytti — nimenomaan suurin osa ajasta käytettiin — tämän työpaikkaomavaraisuuskriteerin läpikäyntiin ja sen takia siihen tartuttiin. Onneksi nyt edustaja Timo Korhonen sitten totesi, että tämä onkin oikeastaan aika pieni osuus tästä koko valtionosuusjärjestelmästä.

Mutta, arvoisa puhemies, palautan vielä taustan mieleen. Vanhasen ykkönen yritti, ei saanut aikaan päätöksiä. Vanhasen kakkonen yritti, ei saanut aikaan päätöksiä. Nyt tämän hallituksen aikana valtionosuusjärjestelmä uudistetaan, ja hyvä niin.

Ehkä tähän nyt sitten lopuksi voisi vielä todeta, että jos jotain voimme tästä oppia sekä näiden edellisten hallitusten saamattomuudesta että sitten tämän prosessin uudistamisesta, on se, että jatkossa ei saa antaa kulua liian kauaa, kun valtionosuusjärjestelmän kriteereitä tarkastellaan, vaan niitä pitäisi vähän niin kuin juoksevasti tarkastella itse asiassa joka hallituskaudella. Laitankin sydämeeni nämä puheenvuorot, joita on käytetty täällä opposition taholta. Jos kävisi niin, että joku nykyinen oppositiopuolue vielä hallituksessa olisi, niin katsotaan sitten, mikä on tulos.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Haluan vielä tuoda oikeastaan sitä keskustelua, jota sosiaali- ja terveysvaliokunnassa käytiin, kun edustaja Korhonen viittasi siihen, että ikäkertoimen roolia olisi pitänyt vahvistaa nykyisestään. Kuitenkin tutkimustulokset osoittavat sen, että ikääntyvät ihmiset voivat tänä päivänä entistä paremmin, ja sitä kautta me tiedämme kuitenkin sen, että ikäihmisten määrä tulee kasvamaan. Mutta sinänsä ikääntyminen ei ole sairaus, ja sitä kautta tämän ikääntymisen kautta oleva, voisiko sanoa, kertoimen merkitys sairastavuudelle ei ole sitä, mihin edustaja Korhonen tässä viittaa.

Tästä syystä minun mielestäni on oikein esimerkiksi se, että valiokunta ja toivottavasti myös eduskunta vaatii sitä, että me panostamme esimerkiksi ikäihmisten toimintakyvyn vahvistamiseen ja parantamiseen ja sitä kautta tuomme ennalta ehkäiseviä toimia mukaan ja annamme niille vahvemman painoarvon tulevaisuuteen ja vaadimme myös eduskuntana sitä, että THL:ssä olevaa tutkimus- ja kehittämistyötä näitten kertoimien oikeudenmukaiseen painotukseen lisät-täisiin ja vahvistettaisiin. Silloin me saisimme parasta palvelua kaikille ihmisille eikä niin, että lähtisimme käytännössä vain yksinkertaisesti tämän ikääntymisen kautta ja sairastavuuden kautta viemään meidän valtionosuusuudistusta eteenpäin.

Timo V. Korhonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Lupaan, että tämän asian osalta tämä on viimeinen puheenvuoro omalta osaltani, mutta edustaja Lindtmanin toteamuksiin näistä Vanhasen ykkös-, Vanhasen kakkoshallituksesta todettakoon nyt kuitenkin se, että ne molemmat hallitukset paransivat kuntien rahoitusasemaa merkittävästi miljardeilla euroilla, kun oikeastaan tämä rahoitusaseman parantaminen on nyt sitten tämän yhden hallituskauden aikana leikattu totaalisesti pois moninkertaisesti, lähes 7 miljardin valtionosuusleikkauksena.

Arvoisa puhemies! Tämäkin keskustelu toivon mukaan osoittaa sen, että tällä talolla on erittäin suuri tarve huolehtia siitä, että suomalainen kuntakenttä voisi hyvin ja pystyisi järjestämään ja tuottamaan ne palvelut, hyvinvointipalvelut, mitä kuntien pitää lainsäädännöllisesti tuottaa. Ja tässä minä keskustan puolesta lupaan kyllä yhteistyön kättä tulevalla hallituskaudella niitten hallitusten suuntaan, joitten kanssa toivon mukaan keskusta istuu.