Satu Taiveaho /sd:

Arvoisa puhemies! Nyt esillä oleva hallituksen esitys laiksi nuorisorangaistuksesta on kannatettava. Laki nuorisorangaistuksen kokeilemisesta tuli voimaan vuonna 1997, ja se jatkuu tämän vuoden loppuun. Kokeiluun kuuluu mukaan seitsemän käräjäoikeuspiiriä.

Nyt esillä olevassa lakiehdotuksessa ehdotetaan, että nuorisorangaistus otettaisiin pysyvästi käyttöön koko maassa. Tämä lisää myös alueellista tasapuolisuutta nuorten rangaistusten osalta. Nuorisorangaistukseen voidaan tuomita 15—17-vuotias rikokseen syyllistynyt nuori, jos sakkoa tai ehdollista vankeusrangaistusta pidetään riittämättömänä rangaistuksena ja ehdotonta vankeustuomiota liian ankarana. Nuorisorangaistuksen tarkoituksena on puuttua ajoissa rikoskierteeseen sekä saattaa syrjäytymässä oleva nuori yhteistyöhön viranomaisten kanssa. Nuorisorangaistuksen pyrkimys on nuoren sosiaalisen toimintakyvyn ja vastuuntunnon edistäminen. Nuorisorangaistus on hyvä ratkaisu, sillä ehdoton vankeustuomio hyvin nuorella iällä voi vaikuttaa hyvin dramaattisesti nuoren elämään ja asemaan. Työ- ja opiskelu-uran katkeaminen voi vaikuttaa hyvin pitkällisesti nuoren elämään ja vaikeuttaa mahdollisuuksia sopeutua takaisin yhteiskuntaan vankilasta vapauduttua.

Nuorisorangaistuksen piirissä olevat nuoret ovat usein erityisen herkässä iässä yhteiskuntaan sopeutumisen ja oman elämän rakentamisen kannalta. Tällöin vietetty aika vankilassa syrjäyttää erityisen helposti nuoria. Pahimmillaan vankilatuomio aiheuttaa laitostumista, mielenterveysongelmia ja rikolliseksi leimautumista. Lisäksi tilastojen mukaan ehdottomaan vankeuteen tuomituista nuorista jopa kolme neljäsosaa palaa vankilaan vuoden kuluttua vapautumisestaan. Uusintarikollisuuden riski on siis erityisen suuri heillä.

Nuorisorangaistus on käsittänyt valvonnan alaisena tehtävää säännöllistä palkatonta työtä sekä ohjauksen alaisena suoritettavia sosiaalista toimintakykyä edistäviä tehtäviä. Nuorelle määrättävän valvojan tulee tukemalla ja ohjaamalla pyrkiä edistämään nuoren mahdollisuuksia selviytyä tekemättä uusia rikoksia. Käytännössä nuorisopalvelutunnit ovat jakautuneet melko tasaisesti palkattoman työn ja muiden sosiaalista toimintakykyä edistävien tehtävien välillä. Nuorisorangaistuksesta laaditaan toimeenpanosuunnitelma, minkä teossa ovat mukana nuori, lastensuojelutyöntekijä, valvoja ja mahdollisesti vanhemmat.

Nuorisorangaistus on hyvä ja hieman tiukempi vaihtoehto ehdolliselle vankeusrangaistukselle. Nuorisorangaistuksen käyttöönotto liittyi alun perin ehdollisen vankeusrangaistuksen käytössä ilmenneisiin ongelmiin, lähinnä ehdollisten vankeusrangaistusten kasaantumiseen tietyille nuorille. Tutkimusten mukaan osa ehdolliseen rangaistukseen tuomituista nuorista tuomitaan tähän samaan rangaistukseen useamman kerran. Tässä ryhmässä ehdollinen rangaistus ei selvästikään toimi tarkoitetun kaltaisena varoituksena. Nuorisorangaistuksen odotettiin heidän kohdallaan olevan tehokkaampi keino puuttua uusintarikollisuuteen.

Erityisen hyvänä näen ehdotuksen, että nuorisorangaistuksen täytäntöönpano olisi sovitettava yhteen rikoksentekijän elämänhallintaa ja rangaistuksen suorittamista edistävien tukitoimien kanssa. Nuorten kanssa tarvitaan vastuullisempaa otetta sekä erityistä tukea rangaistuksen suorittamisessa. Tämä on järkevää resurssien käyttöä ottaen huomioon tuen ja hoidon tuomat ennalta ehkäisevät vaikutukset.

Nuoret rikoksentekijät käyttävät usein päihteitä, ja näin ollen päihdehuollon liittäminen nuorisorangaistukseen olisi suotavaa, mikä onkin parhaillaan selvitettävänä ministeriössä. Lakiesitykseen sisältyy kuitenkin päihteiden käyttökielto nuorisorangaistuksen suorittamisen aikana. Tämä ei kuitenkaan ole riittävää, vaan päihteiden käytön lopettaminen edellyttää yleensä laadukkaiden ja riittävien päihdehuollon tukitoimien toteuttamista.

Keskusteluun on myös aika ajoin noussut rikosvastuun ikärajan madaltaminen. Olen ikärajan alentamista vastaan ehdottomasti, sillä varhaisnuorten kohdalla muut keinot, kuten kasvatukselliset toimet, ovat parempia rikoksen uusimisen ehkäisijöitä. Nuori tarvitsee osakseen enemmän neuvoja sekä ohjaavia toimia.

Arvoisa puhemies! Lakiesitys vie nuorten rikoksentekijöiden asemaa parempaan suuntaan. Kannatan myös jatkoselvittelyssä olevia toimia nuorisorangaistuksen kohdentamiseksi myös 18—20-vuotiaisiin. Myös selvittelyssä olevaa mielenterveyshoidon ja palveluiden liittämistä nuorisorangaistukseen tarvittaessa pitäisin tärkeänä. Toki näiden, kuten aiemmin mainittujen päihdepalveluiden, piiriin nuori ohjataan rangaistusta suorittaessaan, mutta pitäisin tärkeänä näiden palveluiden voimakkaampaa kytkentää varsinaiseen nuorisorangaistukseenkin, sillä varsin usein ne ovat myös rikollisen toiminnan taustalla, kuten muutkin sosiaaliset ongelmat, ja ilman näiden ratkaisemista ei päästä todellisiin tuloksiin.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on antanut lakiesityksen nuorisorangaistuksesta ja siihen liittyvistä eräistä muista laeista.

Nuorisorangaistuksestahan ja eri rangaistusmuodoista puhuttiin 90-luvun puolenvälin jälkeen erittäin paljon ja 97 saatiin voimaan määräaikainen nuorisorangaistus. Tätä lakiahan on kaksi kertaa jatkettu, ja niin kuin edellinen puhuja ed. Taiveaho totesi, se on ollut vain muutamilla paikkakunnilla käytössä. Itse olen jo silloin aikoinaan arvostellut erittäin voimakkaasti, muun muassa lain viimeisen uudistamisen yhteydessä, sitä, että mielestäni kyseinen laki rikkoi perusoikeuksia siltä osin, että ei kohdeltu nuorisoa, joka oli syyllistynyt rikolliseen toimintaan, yhdenvertaisesti koko maassa. Mielestäni kyseessä oli aivan liian pitkä kokeilu. Jo ensimmäisen määräajan aikana varmasti saatiin sen verran kokemuksia, että laki olisi voitu laajentaa käsittämään vaikkapa koko maa.

Nythän tämä esitys siltä osin on hyvä, että se laajentaa lain käsittämään koko maan, ja kun kävin aika nopeasti tätä lävitse, pidän hyvänä nimenomaan sitä, että täällä kuitenkin on määritelty nyt myöskin sanktiota siitä, jos ei noudata niitä toimeenpanosuunnitelmia, mitä tähän rangaistusmuotoon liittyy, ja myöskin sitä, että se kriminaalihuoltolaitoksen virkamies, joka on ikään kuin valvojana, voi tavallaan keskeyttää sen. Myöskin pidän hyvänä sitä, että tässä laissa on otettu selvä yksiselitteinen määritelmä päihteiden käytön valvontaan ja annettu oikeus myös asianomaiselle virkamiehelle suorittaa puhalluskoe, jolla tämä asia voidaan tarkistaa.

Pidän myös hyvänä sitä, että mikäli syyllistyy määrättyihin rikkeisiin, nuorisorangaistuksen suorittamattoman osan tilalle voidaan tuomita ehdoton vankeusrangaistus. Tämä on mielestäni ihan järkevä määritelmä, ja toivon, että lakivaliokunnassa tämä pysyy, vaikka tiedän, että jotkut tahot vastustavat tämän suuntaisia uudistuksia.

Täällä on myöskin 20 §:ssä nimenomaan määritelmiä muistakin seikoista, joiden vuoksi täytäntöönpano voidaan keskeyttää, kuten silloin, jos syyttäjä arvioi, että tulee ehdoton vankeusrangaistus uuden rikoksen johdosta.

Arvoisa puhemies! Ihan yleisesti jonkin verran näitä asioita tuntevana sanoisin kyllä sen, että kyllä on määrätty osa nuorisoa, johon ed. Taiveahon mainitsemat ohjaavat toimenpiteet eivät valitettavasti pure. Mielestäni meidän pitäisi pystyä myös muuttamaan lastensuojelulain määrättyjä pykäliä sillä tavoin, että ne purisivat paremmin. Itse en ole niin vannoutunut sen kannattaja, että rangaistusalaikärajaa alennettaisiin. Mielestäni sitä voi harkita, mutta ei ainakaan radikaalisti. Mielestäni viime eduskuntakaudella täällä ollut lakiehdotus meni liian alas joka tapauksessa.

Siinä olen ed. Taiveahon kanssa samaa mieltä — ja sitä aikoinaan, kun tulin tähän taloon 87, useaan eri otteeseen yritin tuoda esiin, kun olin nähnyt, mihin se voi johtaa — että on virhe, että annetaan neljä, viisi, kuusi ehdollista tuomiota, ei mitään panna täytäntöön. Sitten kun ne kaikki kerralla pannaan täytäntöön, istutaankin vähintään puoli vuotta nuorisovankilassa, ja se on tietysti myönnettävä, että jos niin pitkään siellä on, silloin on määrätynlainen korkeakoulu käyty. Se johtaa sitten hyvin usein rikoskierteeseen. Ehdollista rangaistustahan nuoriso ei pidä minään. Se on ilman muuta selvä. Siitä ei tule minkäänlaisia sanktioita sillä tavoin, että he sitä itse ymmärtäisivät. Sen johdosta olen ollut taipuvainen hyväksymään myös nuorisorangaistuksen.

Mutta oma kokemukseni on sen suuntainen, että jos välittömästi rikoksen tapahduttua — ennen meillä oli pidätysoikeudet esitutkinnassa — nuori oli päivän pari, saatikka viikon, pidätettynä, sellainen henkilö, joka ei aikaisemmin ollut eikä ollut sellaisia ystäviä, joitten kanssa kierteeseen oli joutunut, silloin nuori havaitsi sen, että yhteiskunta puuttuu välittömästi. Myönnän, että siinä on eräitä ongelmia lähinnä valitusoikeuden osalta, mutta jos on selvä rikos, jäänyt esimerkiksi verekseltään kiinni, silloin joku pieni, lyhyt, kahden kolmen vuorokauden arestirangaistus taikka viikonloppurangaistus olisi mielestäni järkevä harkittavaksi. Silloin nuori nimenomaan huomaa sen, että yhteiskunta kuitenkin seuraa, mitä minä teen, ja puuttuu siihen välittömästi.

Silloin kun mennään kaikki prosessit läpi, asianajaja on vierellä vähättelemässä rikosta ja useimmiten kiistetään niin pitkälle kuin se on mahdollista ja yritetään väittää vastaan ja vain odotetaan, mitä syyttäjällä on näytettävänä ja saadaanko näyttö sillä tavalla pitäväksi, että tuomitaan, se antaa monta kertaa mielestäni nuorelle väärän kuvan siitä, millä tavoin yhteiskunnassa suhtaudutaan siihen, kun henkilö on syylliseksi epäiltynä. Monta kertaa, vaikka juttu on ihan selvä, siitä huolimatta arvon asianajajat, en tiedä, missä toivossa, kiistävät, vähättelevät jne. Se saattaa antaa tällaiselle nuorelle minun mielestäni väärän signaalin siitä, millä tavoin nuoren pitäisi elää.

Nämä, arvoisa puhemies, ovat niitä havaintoja, joita olen poliisina, poliisipäällikkönä ja syyttäjänä ja osittain myös istuvana tuomarina kokenut.

Kyösti  Karjula  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti, sinällään tärkeä asia, mutta erityisesti tämä ed. Vistbackan puheenvuoro pysäytti sillä tavalla olennaiseen asiaan, että jos ajatellaan 15—17-vuotiaita nuoria, he ovat semmoisessa tulevan elämän kannalta hyvin tärkeässä murrosiän vaiheessa, jossa olennaista on se, että he pääsevät kokemaan tämmöistä aikuisuuden vahvaa otetta, aikuisuuden otetta, joka antaa heille tavallaan lähtökohtaa semmoisenkin tilanteen tullen, että he ovat menetelleet väärin.

Mutta nyt jollakin tavalla kokee sen, että tämä vanhemmuuden vastuun katoaminen on johtanut siihen tilanteeseen, että me olemme lieventämässä myös tätä yhteiskunnan panosta sillä tavalla, että tämmöinen syrjäytyvä nuori, jolla ei ole lähtökohtana ehyt koti, normaali vanhempien tuki, ajautuu sellaiselle reitille nimenomaan murrosiän vaiheessa, jossa tämmöisen palautumisen aikaansaaminen on erittäin vaikeaa ja normaalin ehyen elämän rakentuminen on vaarantunut liian monta kertaa ihan lopullisesti. Tässä mielessä tämä esitys, joka pitää sisällään tämän nuorisorangaistustoimenpiteen, on varmasti perusteltu, koska siihen liittyy myös mahdollisuus juurruttaa nuorta työhön, joka voi olla monta kertaa tämmöisen rikokseenkin sortuneen nuoren kannalta kaikkein parasta lääkettä tulevaa elämää ajatellen.