Pertti Salovaara /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämä hallituksen esitys tieliikennelain muuttamisesta on odotettu, ja on hyvin toivottu asia, että se voidaan esitellä eduskunnalle jo ennen kesälomia. Liikenneturvallisuuden yleiseksi parantamiseksi tarvitaan nyt välittömiä toimia.

Ajokieltoja langettavat tuomioistuimet ja poliisi. Ajokieltojen pidentäminen on turvallisuutta lisäävä, ennalta ehkäisevä toimenpide. Käytännössä tämä esitys takaa vähintään kuukauden ajokiellon esimerkiksi rattijuopumustapauksissa ja kolmen kuukauden minimiajokiellon törkeässä rattijuopumustapauksessa sekä törkeässä liikenteen vaarantamistilanteessa. Kuukausi on osoittautunut hyväksi rajaksi. Se on lähempänä yhteispohjoismaista käytäntöä, ja myös poliisin toissa vuonna laaditut sisäiset ohjeistukset ovat viitoittaneet käytäntöä tähän suuntaan.

Rangaistavan autoilijan suuret ajomäärät eivät enää esityksen toteutuessa olisi ajokiellon pituuteen vähentävästi vaikuttava asia. Tähän saakka tilanne on ollut käytännössä se, että milteipä ainoastaan suurilla vuotuisilla ajomäärillä on voinut keskustella ajokiellon pituuden alentamisesta. Nyt ajokiellon vaikutus toimeentuloon sekä rangaistavan ja hänen perheenjäsentensä välttämättömään liikkumiseen liittyvät tarpeet otetaan aikaisempaa huomattavasti paremmin huomioon ajokiellon pituutta alentavana seikkana. Tämä suosii ennen kaikkea harvaanasutulla seudulla asuvia perheellisiä, joilla on pitkät välimatkat töiden sekä perheen harrastusten pariin. Näiden seikkojen perusteella on mahdollista langettaa ajokielto myös ehdollisena, mikäli rikkeestä ei ole aiheutunut vaaraa muille tiellä liikkujille.

On totta, että esitys toteutuessaan ankaroittaa ajokieltoja nykyisestä, eräissä tapauksissa huomattavastikin. Senkin vuoksi on toivottavaa, että lain suomaa mahdollisuutta käyttää tapauskohtaista harkintaa todellakin käytetään ahkerasti.

Positiivinen asia esityksessä on lisäksi se, että kuljettajatutkintoon määräämisestä osana liikennerikkomusten seuraamusta luovutaan. Ne kuljettajat, jotka toistuvien rikkomusten takia kuljettajatutkintoon on määrätty, eivät suinkaan ole ajo-opetuksen tarpeessa, vaan asennekasvatuksen tarpeessa. Tilanne on usein jopa päinvastoin. Kuljettajatutkintoon määrätyt ovat olleet keskimääräistä parempia kuljettajia, ja he ovat hyvin selvillä niistä laeista ja asetuksista, joita he tietoisesti ovat liikenteessä rikkoneet. Ajo-opettaja on ollut mukana opetusajoneuvossa ainoastaan sen takia, ettei väkisin inssiin raahattu riskikuljettaja varastaisi kyseistä ajoneuvoa.

Pitää kuitenkin aina muistaa muutama lain hengen toteutumiseen vaikuttava yleinen asia. Laki ei toimi, ellei sitä voida kunnollisesti valvoa. On aivan sama, kuinka pitkiä ajokieltoja riskikuljettajille määrätään, jos kiinnijäämisriski kiellon rikkomisesta on täysin olematon, niin kuin se nykyisin valitettavasti tahtoo useilla alueilla olla. Vaikka on tehty jo linjaus siitä, että konstaapelivetoinen liikkuvan poliisin henkilövalvonta on ainoastaan kameravalvontaa tukeva elementti, ei henkilövalvontaan osoitettuja resursseja saa missään tapauksessa ainakaan enää pienentää nykyisestä. Tämä on asia, johon ainakin henkilökohtaisesti odotan eduskunnan viimeistään budjettiriihessä ensi syksynä paneutuvan.

Toinen olennainen asia on yleinen liikenteen mielialailmasto. Sen on parannuttava, mutta se ei yleisesti ottaen parane, eikä koko liikenteen turvallisuus, vain rangaistuksia koventamalla. Se ei ole oikea tie. Liikenneturvallisuus koostuu todellisesta kiinnijäämisriskistä, oikeassa suhteessa rikokseen langetetuista rangaistuksista sekä oikeasta asenteesta, joka on se kaikkein tärkein asia liikenneturvallisuuden toteutumisen kannalta.

Rattijuopumusajokieltojen osalta rangaistussäännöstö täydentyy hyvää oikeustilaa vastaavaksi vasta siinä vaiheessa, kun eduskunta hyväksyy hallituksen esityksen alkolukkokokeilun vakinaistamisesta ensi syksynä. Siinä henkilö, jolle on määrätty 1—6 kuukauden ajokielto, voi anoa ajokiellon täytäntöönpanoa ehdollisena siten, että hänen autoonsa asennetaan alkolukko, joka tarkkailee autoa kuljettavan henkilön promilletilaa.

Arvoisa herra puhemies! Nyt liikenne- ja viestintävaliokuntaan lähetettävä hallituksen esitys ei yksinään tule ratkaisemaan liikenteen turvallisuuteen liittyviä ongelmia. Se omalta osaltaan täydentää tätä suurta kokonaisuutta, jonka tärkeimmät osiot valmistellaan ja viimeistellään ensi syksynä, kun käsittelemme vuoden 2005 talousarvioesitystä. Silloin on eduskunnan muistettava kaikkia tiellä liikkuvia myös osoittamalla määrärahoja liikenteen turvallisemmaksi tekemiseen. Muutoin tavoite saada painettua liikennekuolemat alle 250:n vuoteen 2010 mennessä karkaa tavoittamattoman kauas. Toivon hallituksen esitykselle tieliikennelain muuttamisesta ripeää sekä myönteistä valiokuntakäsittelyä.

Leena  Harkimo  /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä käsittelyssä nyt oleva hallituksen esitys lähinnä koskien ajokieltoja on mielestäni kannatettava, hyvä ja tervetullut. Nykyinen lakihan käsittää vain kieltojen maksimiajat. Nyt annetun esityksen mukaan laissa säädettäisiin myös minimiajoista. Tältä osin liikennerikkomusten seuraamusjärjestelmää siis kiristettäisiin, mikä tarkoittaa liikenneturvallisuuden ja rikkomusten ennaltaehkäisyn paranemista. Nykyisessä käytännössä poliisi ei ole käyttänyt sille kuuluvaa mahdollisuutta antaa ajokieltoja läheskään täysivaltaisesti. Ajokiellon pituutta koskeva enimmäissääntely on antanut soveltajalle laajan harkintavallan, ja ajokiellot ovatkin sijoittuneet usein aivan käytettävissä olevan asteikon alarajoille. Ehdotettu lainmuutos mahdollistaa sen, että ajokiellot kuvastavat paremmin niiden perusteena olevan liikennekäyttäytymisen moitittavuutta ja siitä aiheutuvaa vaaraa, kuitenkin harkinnan mahdollisuus osin säilyttäen.

Esityksessä ehdotetaan tieliikennelakiin lisättäväksi myös säännös, jonka mukaan ajokielto toistuvista liikennerikkomuksista olisi määrättävä täytäntöönpantavaksi välittömästi, kun päätös ajokiellosta on tehty. Kyseinen säännös merkitsee niin ikään parannusta nykyiseen lakiin, kun rangaistuksen saaja on käytännössä voinut ikään kuin sanoisinko kikkailemalla sopia ajokiellon esimerkiksi ulkomaanmatkansa ajaksi.

Arvoisa puhemies! Mielestäni hallituksen olisi hyvä miettiä koko liikennerikkomusten seuraamusjärjestelmän kokonaisuudistusta. Tällöin järjestelmää arvioitaisiin tehokkaammin kokonaisuutena eikä pala palalta, jolloin lakiin jää helposti, niin kuin tämän tyyppisillä laeilla on tapana, epäkohtia. Esimerkiksi sakotusjärjestelmä koetaan monissa väestöryhmissä epäoikeudenmukaiseksi. Nykyisessä menettelyssä ei tarkastella enää sakon rahamäärän oikeudenmukaista suhdetta rangaistavan teon vahingollisuuteen ja vaarallisuuteen sekä rikoksista ilmenevään tekijän syyllisyyteen, kuten laki toisaalta toisaalla edellyttää. Hyvätuloisten ylinopeussakot hipovat pilviä ja sakko ei usein ole missään suhteessa teon moitittavuuteen, kun samalla viime aikoina paljon puhuttu riskiryhmään kuuluvien nuorten kaahareiden sakko jää minimaaliseksi riippumatta ylinopeuden määrästä. On arvioitu, tutkittu, että jopa 40 prosenttia ylinopeussakoista osuu tälle niin sanotulle muuttumattoman sakon alueelle, mikä tarkoittaa, että sakon euromäärä ei muutu, vaikka ylinopeus nousisi tuntuvasti.

Kaiken kaikkiaan nyt annettu hallituksen esitys on erittäin tarpeellinen, kuten jo totesin. Lakiin kirjattu säännös ei kuitenkaan auta, jos poliisilla ei ole resursseja valvoa rikkomuksia. Kiinnijäämisriskin kasvattaminen on paras ja kustannustehokkain keino lisätä liikenneturvallisuutta. Näin vastasi kirjalliseen kysymykseeni myös ministeri Rajamäki, kun asiaa tiedustelin.

Nykyinen hallitus on myös sitoutunut pitkän aikavälin liikenneturvallisuustavoitteisiin. Tämän sitoutumisen tulisi merkitä myös riittäviä resursseja itse liikennevalvontaan. Nyt tarvitaan tekoja.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti joitakin havaintoja. Täytyy yhtyä edellisten edustajien puheenvuoroihin siltä osin, että nykyinen järjestelmä on puutteellinen sen johdosta, että siinä ei ole ohjeistettu ajokiellon minimiä kovinkaan paljon eli ajokieltojen pituudet vaihtelevat erittäin suuresti eri puolilla Suomea, jopa naapuripoliisipiireissä eli nykyisin kihlakunnissa. Se on ongelma, joka meillä on ollut. Itse kun olen valiokunnassa käsittelemässä tätä hallituksen esitystä, en lähde ihan yksityiskohtaisesti tätä pohtimaan, mutta mietin vaan sitä, että jos ajaa hiljaisella hyvällä tiellä, kymmeneen kahteenkymmeneen kilometriin ei ole tullut vastaan yhtäkään autoa, mutta sattuu tulemaan poliisiauto vastaan, tutka on päällä ja sitten se sattuukin menemään törkeän puolelle eli sen 30 kilometriä, niin onko oikein sitten se kolme kuukautta. Siinä minun mielestäni on ongelma, mutta se on valiokunnan pohdittavana. Toki 80 § antaa oikeuden antaa varoitus ajokiellon sijasta, ja täällä on todettu se, että silloin kun ei ole osoitettu piittaamattomuutta jne., tämä varoitus voisi olla paikallaan. Meidän täytyy valiokunnassa pohtia minun mielestäni tätä asiaa, koska kun ajaa yksikseen pitkään tuolla yön pimeinä hetkinä, tulee jostakin tilaisuudesta jne., niin saattaa olla, että jos on hyvä auto ja turtuu pikkasen siihen, niin ei aina huomaakaan, että mittari on liikahtanut vähän liian korkealle.

Mutta periaatteessa tämä hallituksen esitys on ihan hyvä, nimenomaan se, että se ohjeistaa myös sen minimiajokieltoajan, jotta ollaan suurin piirtein samoilla linjoilla koko maassa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kerrankin voi kehua hallituksen esitystä todellakin, kuten täällä edellisetkin puhujat, myöskin oppositiopuolen puhujat, ovat tehneet. Se, että ajokielloille määritellään myöskin minimi, puolustaa paikkaansa nimenomaan silloin, kun on kysymys toistuvista liikennerikkomuksista ja nimenomaan törkeistä liikennerikkomuksista. Törkeäksi tämän liikennerikkomuksen tietysti tekee paitsi se tekotapa myöskin se, että tämä rikkomus toistuu.

Olen itse tässä toukokuun alkupuolella tehnyt toimenpidealoitteen riskikuljettajien pakollisesta liikennekoulutuksesta. Tällainen järjestelmä on nimittäin ollut käytössä hyvällä menestyksellä tuolla Saksanmaalla, ja se on toiminut todellakin siellä hyvin. Se on myöskin vähentänyt liikennerikkomusten määrää, ja erityisesti näitten nuorten kaaharikuljettajien osalta tämä on purrut Saksassa tämä riskikuljettajien pakollinen koulutus. Se on järjestetty siellä sillä tavalla, että nämä kuljettajat joutuvat itse kustantamaan tämän koulutuksen. Tietyistä liikennerikkomuksista saa tietyn pistemäärän, ja kun tietty pistemäärä tulee täyteen, niin sitten joutuu tällaiseen koulutukseen. Olisi ehkä lakivaliokunnan syytä selvittää, minkälainen järjestelmä Saksassa ja eräissä muissakin EU-maissa tältä osin on käytössä. Sen takia halusin tämän puheenvuoron tulla tästä asiasta käyttämään, koska toimenpidealoitteet monta kertaa jäävät muutoin lakivaliokunnalta huomaamatta.