Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Käsittelyssä on perintö- ja lahjaverolain 55 §:n muutos. Tätä uudistusta on pitkään odotettu ja on annettava hallitukselle lämmin kiitos siitä, että se on nyt saatu ja se on jo tässä vaiheessa, että toinen käsittely on menossa ja vieläpä siten, että tätä voidaan soveltaa taannehtivasti tämän vuoden ajalta perintö- ja lahjaveroja määrättäessä sukupolvenvaihdosten osalta.

Edellisellä vaalikaudella ja jo sitäkin edellisellä vaalikaudella tämä asia oli esillä. Silloinen valtiovarainministeri Sauli Niinistö tyrmäsi tällaisen mallin hyvin jyrkästi. Käsittelyssä oli silloin perintökaaren muutos, jonka yhteydessä harkittiin niin sanotun suosiolahjamenettelyn käyttöönottoa, mutta se sai lakivaliokunnassa ristiriitaisen vastaanoton sekä asiantuntijoilta että valiokunnalta. Niinpä se jouduttiin silloin hylkäämään, ja lakivaliokunta edellytti ja eduskunta myös sitten, että asia hoidetaan perintö- ja lahjaverolain muutoksella, mutta tuota muutosta ministeri Niinistö ei aikanaan suostunut eduskuntaan tuomaan. Hän totesi vaan lyhyesti, että valtion kustannuksella sukupolvenvaihdoksia ei lähdetä edistämään.

On myönteistä, että nykyinen hallitus ei tässä vakavassa asiassa menettele samalla tavalla vaan on tuonut tämän esityksen, joka koskee siis perintönä siirtyvien yritysten ja maatilojen verotuskohtelua niin, että sukupolvenvaihdokset, jotka ovat ruuhkautuneet ja joita on valtavasti edessä, voivat toteutua ilman kohtuuttomia seurauksia. Näin voidaan säilyttää tuhansia ja ehkäpä kymmeniätuhansia yrityksiä ja maatiloja elinkelpoisina ja turvata niissä olevat työpaikat. Tämä on siis todella tärkeä ja vakava asia, ja hyvä, että asia on tässä vaiheessa.

Herra puhemies! Tämä asia koskee siis sekä yrityksiä että maataloutta. Maatalouden osalta on ilmennyt, että tämä lain 55 §:n sanamuoto ei sisällä lainkaan tuotantoeläimiä eikä maitokiintiöitä, ja tämä johtaa siihen, että jos on meillä kaksi tilaa, toinen on puhtaasti viljatila ja toinen maitotila, niin viljatilan osalta kaikki — pellot, metsät, koneet, kalusto, rakennelmat, rakennukset — otetaan tämän huojennuksen piiriin, mutta maitotilalla ei karjaa eikä maitokiintiötä oteta vastaavasti. Näin ollen pykälän sanamuodosta johtuen näiden eri tuotantosuuntia edustavien tilojen keskinäinen kohtelu on erilaista. Tämä ongelma mielestäni pitää ratkaista. Sitä ei ole tässä yhteydessä käsitelty laajemmin ja avoimesti. Siksi, herra puhemies, ehdotan, että nyt lain toisen käsittelyn yhteydessä eduskunta hyväksyisi seuraavan lausuman:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy viipymättä toimenpiteisiin, joilla maatalouden harjoittajat tilan tuotantosuunnasta riippumatta saatetaan keskenään tasavertaiseen asemaan siten, että tuotantoeläimet ja maitokiintiöt luetaan varallisuudeksi, josta myönnetään perintö- ja lahjaverotuksessa sukupolvenvaihdokseen liittyvä huojennus."

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Kankaanniemen ehdotus on ihan hyvä, niin että sitä voi siinä mielessä kannattaa. Olennaistahan tässä ei ole, mikä on tuotantosuuntien välinen ero, vaan tuotantosuuntia on erilaisia, ja kaiken sen varallisuuden, mikä kuuluu maatalouteen, olisi oltava samalla tavalla mukana.

Herra puhemies! Teen myös ehdotuksen siitä, että hyväksytään tähän mietintöön sisältyvän vastalauseen sisältämä lausumaehdotus: "Eduskunta edellyttää, että hallitus pikaisesti selvittää tarpeen laajentaa sukupolvenvaihdoksiin liittyvän veronhuojennuksen saajien piiriä, ja tuo tarvittavat lakimuutokset eduskunnan käsittelyyn viimeistään vuoden 2005 valtion talousarvion yhteydessä."

Tuli selvästi esille valiokunnassa kuulemisten aikana, että Suomessa on paljon perheyrityksiä, joissa omistus on hajautunut niin laajalle, että 10 prosentin sääntö tulee vastaan. Kun muistetaan, että Suomessa vanhin perheyritys on yli 360 vuotta vanha, tulee tapauksia, joissa saattaa olla samankin perheen parissa niitä perheenjäseniä tai suvun jäseniä, joilla on yli 10 prosentin omistusosuus ja jotka pääsevät huojennuksen piiriin, mutta sitten myös niitä jäseniä, joilla on alle 10 prosenttia. He eivät pääse huojennuksen piiriin, ja se aiheuttaa paljon eripuraa eikä ole tervettä varmaan ajatellen suomalaisen yritystoiminnan jatkuvuutta.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Kyseinen lakiesitys on varmasti tarpeellinen ja pitkään kaivattu, kuten muun muassa ed. Kankaanniemi puheenvuorossaan esitti. Hyvä on myös se, että hakemuksesta voidaan jo tämän vuoden alussa alkaneet sukupolvenvaihdokset ottaa huomioon.

Mutta minua kyllä ihmetyttää yhä edelleen se, että metsätalousyrittäjät on jätetty ulkopuolelle. Heitähän kohdellaan jo muutenkin nykyisin ihan toisella tavoin kuin niitä, joilla on pieni läntti maata, jota mahdollisesti viljellään taikka se on vuokralla. Minä en voi ymmärtää sitä, että näin on voitu menetellä, kun kuitenkin täällä puhutaan yrittäjästatuksesta näissä tilanteissa ja siitä, onko itse tehnyt hoitotoimia taikka ei. Kyllähän esimerkiksi metsänhoitoyhdistys voi antaa todistuksen siitä, onko metsänomistaja itse hoitanut metsää, jättänyt hoitamatta vai teettänyt ne työt metsänhoitoyhdistyksellä. Toki valiokunta pitää aiheellisena, että nämä selvitetään samoin kuin se, millä tavoin huomioidaan sisarukset tai näiden lapset, jos ovat jatkajina, jos ei ole omia rintaperillisiä.

Mielestäni kyllä tilanne on se, että maaseudulla, jossa varsinainen maatalous on vähentynyt ja moni on ryhtynyt yksinomaan metsätalouden harjoittajaksi, asianomaisia tulisi kohdella samalla tavoin. Minä en voi ymmärtää myöskään sitä, että silloin, kun maatalousyrittäjille annettiin matkavähennysoikeus, siinäkin metsänomistajat jätettiin ulkopuolelle. Mielestäni tämä on aika syrjivää, ja pitää ottaa huomioon myöskin se, että useat metsänomistajat asuvat kaupungeissa taikka muualla ja ovat saaneet suuriakin perintötiloja.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Kaksi näkökohtaa. Ensinnäkin itse tämä hallituksen esitys ja sen pohjalta laadittu mietintö on minusta myönteinen askel kerta kaikkiaan. Lähetekeskustelun yhteydessä kehuin hallitusta siitä, että tämä on hyvä asia. Kahden edellisen hallituksen aikana tätä yritettiin, mutta homma ei vaan onnistunut.

Toisekseen minä ymmärrän, että ed. Kankaanniemi lausumallaan pyrkii myönteiseen asiaan, siis viritys on myönteinen, mutta juuri viitaten näihin kahteen edelliseen puheenvuoroon, edustajien Jari Koskisen ja Vistbackan puheenvuoroon, tämän ponnen sisällön pitäisi olla yleisempi kuin se, mitenkä vielä ed. Kankaanniemi itse ymmärtää tämän. Hän vertaa vain viljatiloja ja karjatiloja keskenään. Tämän tekeminen on jäänyt kesken. Olisi kannattanut aloittaa vähän aikaisemmin sunnuntaiaamuna tämän tekeminen.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Nyt toisessa käsittelyssä oleva perintö- ja lahjaverolain 55 §:n muuttaminen on erittäin merkittävää maatilojen kannalta ja perheyritysten kannalta tässä maassa, ehkä paljon merkittävämpi kuin arvaammekaan. Tällä tulee olemaan myönteisiä vaikutuksia. Mielenkiintoiseksi tämän tekee se, että kun tästä asiasta on täällä puhuttu vuosikausia ja, kuten edellä jo kuulimme eräissä puheenvuoroissa, ministeri Niinistö ei aikanaan tuonut tätä lakiesitystä tähän saliin, niin Vanhasen—Kalliomäen hallituksen aikana sosialidemokraattinen valtiovarainministeri on ollut myönteinen, että on saatu tämä tärkeä lakiesitys tänne saliin. Minusta se osoittaa, että tämä hallitus tekee nyt hyvää politiikkaa yrittäjien ja maatilojen kohdalla.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ihan aluksi haluan kannattaa ed. Jari Koskisen tekemää ehdotusta perustelulausumaksi ja myöskin ed. Kankaanniemen tekemää ehdotusta. Nämähän poikkeavat toisistaan, koskevat kahta eri asiaa.

Tämä ed. Jari Koskisen esittämä perustelulausuma on erittäin tärkeä. Kun me valiokunnassa kuuntelimme asiantuntijoita, kävi aika monesta lausunnosta ilmi, että tämä 10 prosentin sääntö on erittäin suuri epäkohta. Tämä sääntöhän on aikaisemmin ollut korkeampi eli tarkoittaa siis sitä, että sukupolvenvaihdoksessa otetaan tämä kevennys, tämä huojennus, huomioon vain siinä tapauksessa, että se omaisuus, joka siirtyy, muodostaa tietyn osan yrityksen koko pääomasta. Osakeyhtiössä se on tällä hetkellä 10 prosenttia. Eli jos siirtyy 9,5 prosenttia, niin minkäänlaista huojennusta ei voi tulla, mutta jos siirtyy 10 prosenttia, silloin se huojennus voi tulla, ja ottakaa huomioon, huojennus on tavattoman suuri. Se on 60 prosenttia.

On annettu esimerkkejä, eikä niitä tarvitse antaa, itse voi mielessään miettiä, minkälaisia tilanteita voi syntyä: Saattaa olla yrityksen palveluksessa henkilö, jolle siirtyy 9 prosenttia, sitten on veljen lapsi, jolle siirtyy 11 prosenttia. Toinen maksaa perintöveroa esimerkiksi 10 000 euroa, toinen maksaa 60 000 euroa. On annettu esimerkkejä tapauksista, missä ero on ollut 150 000 euroa. Minä olen aivan varma siitä, että tästä salista ei löydy yhtäkään kansanedustajaa, joka pitää tätä oikeana. Vieressä samassa yrityksessä työskentelevä serkku saa pikkasen enemmän kuin minä, mutta hänen veronsa on 150 000 euroa pienempi kuin minun. Mitään muuta varsinaista eroa ei ole meidän välillämme.

Kävi myöskin valiokunnan käsittelyn aikana selville, että tämä epäkohta on ollut hallituksen tiedossa ja että hallituksessa on mietitty korjausta ja sellaista korjausta, että prosentteja ei muutettaisi, mutta sovellettaisiin tätä huojennusta siinä tapauksessa, että kysymyksessä on tietyn suuruinen perintö tai lahja. Tämä ratkaisu olisi erittäin hyvä. Miksi hallitus ei ole sitä esittänyt, sitä minä en tiedä, mutta juuri tästä syystä oppositio tekee perustelulausumaesityksen, jossa edellytetään, että hallitus ryhtyy korjaamaan tämän epäkohdan. Toivon tietenkin laajaa tukea tälle. Ei kai kukaan salissa voi olla sitä mieltä, että pienikin prosentti saa vaikuttaa noin paljon.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on muuten hyvä, vaikka tässä tämä puute on, jonka ed. Kankaanniemi tällä lausumalla pyrkii korjaamaan. Minusta, vaikka se on puutteellinen esitys, se on kuitenkin askel oikeaan suuntaan.

Tässähän syntyy eriarvoisuus eri tilamuotojen välillä, ellei näitä tuotantoeläimiä ja maitokiintiöitä lueta varallisuudeksi. Tällä on suuri merkitys erityisesti työvaltaisille tiloille, joita löytyy Itä- ja Pohjois-Suomesta. Pohjois-Suomea ja näitä alueita muutenkin on viime aikoina kohdeltu kaltoin, kun näitä EU-tukia on leikattu sieltä. Siinäkin mielessä ei ole hyvä, että syntyy uutta eriarvoisuutta.

Kannatan ed. Kankaanniemen esitystä.