Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Myönnän jo heti alkuun, että aikaisemmasta edustajahistoriastani poiketen puhun menneen talven lumista. Yleensä olen täällä salissa miltei aina paikalla, mutta nyt tämän hallituksen esityksen kohdalla kävi niin, että hyvin monimutkaisten yhteensattumien vuoksi minulla on nyt ensimmäisen kerran tilaisuus lausua jotakin ja purkaa sieluani tästä asiasta.

Lähden siitä liikkeelle, mihin valiokuntaan tämä hallituksen esitys mietinnön valmistelua varten osoitettiin. Sehän lähetettiin täältä isosta salista sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Nyt kun katsotaan mietintöä, niin ehdottomasti tämä olisi pitänyt lähettää mietinnön tekemistä varten maa- ja metsätalousvaliokuntaan. Jo se keskustelu, mikä sitten prosessin eräässä vaiheessa käytiin asiasta maa- ja metsätalousvaliokunnassa asiantuntijoitten läsnäollessa, osoitti, että näin olisi pitänyt tehdä, ja erikoisesti tämä näkökohta sai varmistuksensa, kun tämä mietintö tuli isoon saliin arvioitavaksi. Tämä mietintöhän on niukka, se on niukkaakin niukempi.

Nyt on kuitenkin käynyt näin, ja toivon hartaasti, että kun geenitekniikkalaki ja tähän lainsäädännön alaan kuuluvat esitykset tulevat siihen vaiheeseen, että pitäisi ratkaista se, kuka mietinnön valmistelee, niin eduskunnan johtavassa virkamiehistössä ja -naisistossa mietittäisiin tarkkaan sitä, että tällainen asia tuotaisiin jo puhemiesneuvostoon lähtökohtaisesti sellaisena, että se kuuluu maa- ja metsätalousvaliokuntaan.

Otan nyt vain yhden ainoan esimerkin tästä asiasta, siitä mihin tämä prosessi on nyt johtanut. Niin, se todettakoon vielä, että tämä asia sosiaali- ja terveysvaliokunnan omalla päätöksellä lähetettiin lausunnolle maa- ja metsätalousvaliokuntaan, siis se ei tullut täältä salin kautta, vaan sitä kautta. No, me käsittelimme sitten sen perusteellisesti ja asiantuntevasti, ja kävimme suorastaan ainutlaatuisen keskustelun johtavien asiantuntijoiden kanssa, johon keskusteluun osallistuneena voisin nyt pikkuisen arvioida, että me emme niin sanotusti — kuvaannollisesti ilmaistuna ainakaan — hävinneet tätä keskustelua. Ollaan nyt oikein varovaisia ja rakentavahenkisiä tässä puheenvuorossa.

Tämä kaikki johti siihen, että valiokunta oli täysin yksimielinen siinä, mitä se lausuu sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä. Tämän lausumisen korkein pointti, ydinsanoma, on lausuttuna valiokunnan lausunnon sivulla 3 vasemmanpuoleisessa palstassa ja pitkän kappaleen lopussa.

Arvoisa puhemies! Sitaatti: "Valiokunta pitääkin välttämättömänä, että eettistä arviointijärjestelmää täydennetään tältä osin. Tämä tarkoittaa sitä, että hankkeiden eettinen hyväksyntä on valmiina ennen kuin ryhdytään niiden ympäristö-, terveys- ym. vaikutusten arviointeihin." Siis toisin sanoen, että luodaan järjestelmä Suomessakin aivan samanlaiseksi kuin se on jo rutiinina tällä hetkellä Ruotsissa ja Norjassa, eli ensin suoritetaan eettinen arviointi, ja jos se ei johda myönteiseen tulokseen, niin silloin sen käsittely loppuu siihen, siis eettisillä perusteilla katsotaan, että hankkeeseen ei voida ryhtyä. Jos sitten on sillä tavalla, että eettinen arviointi tuo tuloksen, että eettistä estettä ei ole, niin sen jälkeen suoritetaan niin kuin tämän lain tekstin mukaan suoritetaan ympäristö-, terveys- jnp. arvioinnit.

Ja miten tässä sitten kävikään? Kun minä haastattelin tuossa käytävällä sosiaali- ja terveysvaliokunnan arvoisaa puheenjohtajaa, joka ei nyt valitettavasti ole paikalla vastaamassa, niin minähän olin ihan ulalla siitä, että mitä minä oikein puhun, että onko siellä jotakin sellaista.

Arvoisa puhemies! Juuri luin tekstin, että kyllä on, ja siellä lukee, että pitää välttämättömänä jnp. Vähintä, mitä tässä tilanteessa olisi voinut ajatella, on se, että olisi siteerattu tässä mietinnössä sitä, mitä maa- ja metsätalousvaliokunta on lausunut, ja jos se ei olisi kelvannut valiokunnalle, niin sen jälkeen olisi kerrottu perusteet, miksi etiikka ei kuulu näihin asioihin ollenkaan. Minun mielipiteeni henkilökohtaisesti on se, että etiikka kuuluu tähän erittäin korkealla tasolla. Tämän talon seinien sisäpuolella on kuultu varsin monta arviointia maailman tieteen huipulta siitä, että tämä juuri on se alue, jossa eettinen arviointi on paikallaan. Otetaan nyt vaikka sellainen ääritapaus, että eläinten geenejä siirretään kasveihin jnp.

Arvoisa puhemies! Peli on pelattu ja tämä hyväksytään hetken kuluttua yhdellä nuijan kopautuksella, mutta olisi voinut tapahtua toisinkin.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Etiikka kuuluu varmasti tähän asiaan, ja maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto tältä osin on paikallaan. Itsekin pidän harmillisena, ettei sosiaali- ja terveysvaliokunta ottanut mietintöönsä tätä lähtökohtaa.

Ympäristövaliokuntaanhan tämä lähetettiin jo suuresta salista. Tämä valiokuntakysymys on yleensä vähän problemaattisempi kuin miten se ehkä tässä koneistossa aina tulee esille. Euroopan unionissahan geeniteknologia kuuluu ympäristön pääosastoon. Pääministeri Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana käytiin hyvin laajaa keskustelua myös suuressa valiokunnassa siitä, mihin meidän järjestelmässämme geeniteknologia-asia kuuluu. Silloin oli ministerinä sosiaali- ja terveysministeriössä ministeri Huttu-Juntunen. Tämä debatti oli ajoittain aika selkeätä, mutta silloin pitivät sekä ministeriö että valtioneuvosto kiinni siitä, että ne ovat sosiaali- ja terveysvaliokunnan asioita, johtuen siitä, että geenitekniikkalautakunta on tämän ministeriön alainen, eli ne ovat sosiaali- ja terveysministeriön asioita eivätkä ympäristöministeriön. Tämä tilanne aina silloin tällöin häiritsee myös eduskuntakäsittelyä.

Nyt ed. Pulliainen esitti, että yleensä nämä asiat kuuluisivat maa- ja metsätalousvaliokunnalle. Itse olen toista mieltä. Yleisesti ne eivät kuulu eikä niiden pitäisi kuulua maa- ja metsätalousvaliokunnalle, mutta maa- ja metsätalousvaliokunnalla on keskeinen rooli, kun on kysymys nimenomaan kasvin- ja eläinjalostuksesta. Geenitekniikka on todella paljon paljon etiikkaa. Se on tällaista yleistä suhtautumista, suhtautumista luontoon, luonnontilaiseen ympäristöön, miten ne vaikuttavat siihen.

Ympäristövaliokunta myös kohtuullisen hyvin mielestäni käsitteli oman lausuntonsa, ja se ei pituudeltaan oleellisesti poikkea maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunnon laajuudesta, mutta yhdyn siihen, että taas itse mietintö on tältä osin kyllä tiivis tai hiukan lyhyt, niin kuin täällä jo ed. Pulliainen totesi. Ympäristövaliokunnan näkökulmia on kyllä suoraan otettu, mutta keskeinen asia, siis se, että lähtökohta on eettinen tarkastelu ja sitten katsotaan, onko aihetta jatkoon, nyt puuttuu täältä. Tältä osin tietysti on selvä, että tämä eettinen näkökulma on tullut maa- ja metsätalousvaliokunnassa hyvin mietityksi ja on hyvä, että tämä asia kävi lausunnolla siellä.

Ympäristövaliokunnan lausunnossa on lähdetty varovaisuusperiaatteesta ja nostettu aihe ykkösasiaksi ja tällä lailla haluttu keskittyä juuri tämän asian tarkasteluun ympäristön näkökulmasta, mutta jatkossa yhdyn tietysti tähän ajatukseen, että tätä pitäisi pohtia vähän tarkemmin. Meillä on tietysti muitakin kokemuksia siitä, että ei ole asianomainen valiokunta saanut esimerkiksi lakia säädettäessä ääntään, lausuntoaan, kuuluviin. Esimerkiksi muistan tärkeän asian, joka tulee jatkuvasti esille oman ammattialan eli lääketieteen puolella. Se liittyy liikennevaliokunnan mietintöön ajokortista ja lääkärintarkastuksesta, ja siinä ei taas sosiaali- ja terveysvaliokunta päässyt lausunnon antamisen tilanteeseen, mikä ehkä sitten haittaa jatkossa käytännön elämää.

Mutta tässä on maa- ja metsätalousvaliokunta tehnyt hyvää työtä. Tämä asia kyllä todettiin eduskunnassa ed. Pulliaisen ollessa estynyt, tosin ei tältä kateederilta, mutta muuten tämä kysymys nostettiin esille aivan samalla tavalla kuin oli puhetta, että sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja oli tässä keskustelussa. Ed. Tiilikainen muun muassa tätä asiaa on ihmetellyt, ja olen ihan samaa mieltä, että ikään kuin lähtökohta on unohdettu, mitä olisi pitänyt painottaa. Näin ollen tämä on nyt näin, mutta jatkossa sitten viisastumme.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä muutama sana tähän asiaan. Minä tähdennän nyt sitä, että geenitekniikkaa käytetään sekä suljetussa järjestelmässä että avoimessa järjestelmässä, mutta tekniikka on sama. Toisin sanoen, kun se avoin käyttö tarkoittaa maataloutta ja siinä sekä viljelykasveja että tuotantoeläimiä, niin se on se massiivinen osuus, joka nyt tällä hetkellä tuottaa näitä ongelmia. Se sama tekniikka periaatteessa on käytössä sitten suljetulla puolella, jossa sosiaali- ja terveysvaliokunnan alalla lääketieteen puolella on näitä sovelluksia. Mutta jos olisi niin, että sovelletun puolen jokin erikoislainsäädäntökysymys tulisi, niin silloin maa- ja metsätalousvaliokunta pyytäisi lausunnon sosiaali- ja terveysvaliokunnalta, jolloin tämä lääketieteellinen näkökohta tuli huomioon otetuksi.

Sari Essayah /kd:

Arvoisa puhemies! Näyttää siltä, että keskustelussa on ikään kuin vähän evästetty puhemiesneuvostoa siitä, mihin valiokuntiin näitä asioita tulisi lähettää käsiteltäviksi. En voi olla pistämättä omaakin lusikkaani tähän soppaan.

Eettisen pohdinnan korostaminen on erittäin tärkeätä, ja sitä varten varmasti tarvittaisiin yli valiokuntarajojen menevää foorumia, en tiedä olisiko sitten kenties tulevaisuusvaliokunta se paikka, missä tämä pohdinta pitäisi tehdä. Mutta toisin vielä esille sen, että kuluttajapolitiikan kannalta tämä asia, tietenkin riippuen vähän mitkä painotukset missäkin lainsäädännössä olisi, olisi myöskin talousvaliokunnan käsiteltävä, koska kyllähän näihin geenimuunneltuihin tuotteisiin liittyvät valtavan suuret taloudelliset intressit. Toisaalta kuluttajina me kyllä haluamme tietää, minkälaista ruokaa meille ollaan tarjoamassa, ja näistä merkinnöistä, mitä näissä tuotteissa on kaupan hyllyllä, näistä asioista mielestäni pohdintaa tulisi käydä myös talousvaliokunnan osalta.