Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Myönnän jo heti alkuun,
että aikaisemmasta edustajahistoriastani poiketen puhun
menneen talven lumista. Yleensä olen täällä salissa
miltei aina paikalla, mutta nyt tämän hallituksen
esityksen kohdalla kävi niin, että hyvin monimutkaisten
yhteensattumien vuoksi minulla on nyt ensimmäisen kerran
tilaisuus lausua jotakin ja purkaa sieluani tästä asiasta.
Lähden siitä liikkeelle, mihin valiokuntaan tämä hallituksen
esitys mietinnön valmistelua varten osoitettiin. Sehän
lähetettiin täältä isosta salista
sosiaali- ja terveysvaliokuntaan. Nyt kun katsotaan mietintöä,
niin ehdottomasti tämä olisi pitänyt
lähettää mietinnön tekemistä varten
maa- ja metsätalousvaliokuntaan. Jo se keskustelu, mikä sitten
prosessin eräässä vaiheessa käytiin asiasta
maa- ja metsätalousvaliokunnassa asiantuntijoitten läsnäollessa,
osoitti, että näin olisi pitänyt tehdä,
ja erikoisesti tämä näkökohta
sai varmistuksensa, kun tämä mietintö tuli
isoon saliin arvioitavaksi. Tämä mietintöhän
on niukka, se on niukkaakin niukempi.
Nyt on kuitenkin käynyt näin, ja toivon hartaasti,
että kun geenitekniikkalaki ja tähän
lainsäädännön alaan kuuluvat
esitykset tulevat siihen vaiheeseen, että pitäisi
ratkaista se, kuka mietinnön valmistelee, niin eduskunnan
johtavassa virkamiehistössä ja -naisistossa mietittäisiin
tarkkaan sitä, että tällainen asia tuotaisiin
jo puhemiesneuvostoon lähtökohtaisesti sellaisena, että se
kuuluu maa- ja metsätalousvaliokuntaan.
Otan nyt vain yhden ainoan esimerkin tästä asiasta,
siitä mihin tämä prosessi on nyt johtanut. Niin,
se todettakoon vielä, että tämä asia
sosiaali- ja terveysvaliokunnan omalla päätöksellä lähetettiin
lausunnolle maa- ja metsätalousvaliokuntaan, siis se ei
tullut täältä salin kautta, vaan sitä kautta.
No, me käsittelimme sitten sen perusteellisesti ja asiantuntevasti,
ja kävimme suorastaan ainutlaatuisen keskustelun johtavien
asiantuntijoiden kanssa, johon keskusteluun osallistuneena voisin
nyt pikkuisen arvioida, että me emme niin sanotusti — kuvaannollisesti
ilmaistuna ainakaan — hävinneet tätä keskustelua.
Ollaan nyt oikein varovaisia ja rakentavahenkisiä tässä puheenvuorossa.
Tämä kaikki johti siihen, että valiokunta
oli täysin yksimielinen siinä, mitä se
lausuu sosiaali- ja terveysvaliokunnalle hallituksen esityksestä.
Tämän lausumisen korkein pointti, ydinsanoma,
on lausuttuna valiokunnan lausunnon sivulla 3 vasemmanpuoleisessa
palstassa ja pitkän kappaleen lopussa.
Arvoisa puhemies! Sitaatti: "Valiokunta pitääkin
välttämättömänä,
että eettistä arviointijärjestelmää täydennetään
tältä osin. Tämä tarkoittaa sitä,
että hankkeiden eettinen hyväksyntä on
valmiina ennen kuin ryhdytään niiden ympäristö-, terveys-
ym. vaikutusten arviointeihin." Siis toisin sanoen, että luodaan
järjestelmä Suomessakin aivan samanlaiseksi kuin
se on jo rutiinina tällä hetkellä Ruotsissa
ja Norjassa, eli ensin suoritetaan eettinen arviointi, ja jos se
ei johda myönteiseen tulokseen, niin silloin sen käsittely loppuu
siihen, siis eettisillä perusteilla katsotaan, että hankkeeseen
ei voida ryhtyä. Jos sitten on sillä tavalla,
että eettinen arviointi tuo tuloksen, että eettistä estettä ei
ole, niin sen jälkeen suoritetaan niin kuin tämän
lain tekstin mukaan suoritetaan ympäristö-, terveys-
jnp. arvioinnit.
Ja miten tässä sitten kävikään?
Kun minä haastattelin tuossa käytävällä sosiaali-
ja terveysvaliokunnan arvoisaa puheenjohtajaa, joka ei nyt valitettavasti
ole paikalla vastaamassa, niin minähän olin ihan
ulalla siitä, että mitä minä oikein puhun,
että onko siellä jotakin sellaista.
Arvoisa puhemies! Juuri luin tekstin, että kyllä on,
ja siellä lukee, että pitää välttämättömänä jnp.
Vähintä, mitä tässä tilanteessa
olisi voinut ajatella, on se, että olisi siteerattu tässä mietinnössä sitä,
mitä maa- ja metsätalousvaliokunta on lausunut,
ja jos se ei olisi kelvannut valiokunnalle, niin sen jälkeen
olisi kerrottu perusteet, miksi etiikka ei kuulu näihin
asioihin ollenkaan. Minun mielipiteeni henkilökohtaisesti
on se, että etiikka kuuluu tähän erittäin
korkealla tasolla. Tämän talon seinien sisäpuolella
on kuultu varsin monta arviointia maailman tieteen huipulta siitä,
että tämä juuri on se alue, jossa eettinen
arviointi on paikallaan. Otetaan nyt vaikka sellainen ääritapaus,
että eläinten geenejä siirretään kasveihin
jnp.
Arvoisa puhemies! Peli on pelattu ja tämä hyväksytään
hetken kuluttua yhdellä nuijan kopautuksella, mutta olisi
voinut tapahtua toisinkin.
Pentti Tiusanen /vas:
Arvoisa puhemies! Etiikka kuuluu varmasti tähän
asiaan, ja maa- ja metsätalousvaliokunnan lausunto tältä osin
on paikallaan. Itsekin pidän harmillisena, ettei sosiaali-
ja terveysvaliokunta ottanut mietintöönsä tätä lähtökohtaa.
Ympäristövaliokuntaanhan tämä lähetettiin
jo suuresta salista. Tämä valiokuntakysymys on yleensä vähän
problemaattisempi kuin miten se ehkä tässä koneistossa
aina tulee esille. Euroopan unionissahan geeniteknologia kuuluu
ympäristön pääosastoon. Pääministeri
Lipposen ensimmäisen hallituksen aikana käytiin
hyvin laajaa keskustelua myös suuressa valiokunnassa siitä,
mihin meidän järjestelmässämme
geeniteknologia-asia kuuluu. Silloin oli ministerinä sosiaali-
ja terveysministeriössä ministeri Huttu-Juntunen.
Tämä debatti oli ajoittain aika selkeätä,
mutta silloin pitivät sekä ministeriö että valtioneuvosto
kiinni siitä, että ne ovat sosiaali- ja terveysvaliokunnan
asioita, johtuen siitä, että geenitekniikkalautakunta
on tämän ministeriön alainen, eli ne
ovat sosiaali- ja terveysministeriön asioita eivätkä ympäristöministeriön.
Tämä tilanne aina silloin tällöin
häiritsee myös eduskuntakäsittelyä.
Nyt ed. Pulliainen esitti, että yleensä nämä asiat
kuuluisivat maa- ja metsätalousvaliokunnalle. Itse olen
toista mieltä. Yleisesti ne eivät kuulu eikä niiden
pitäisi kuulua maa- ja metsätalousvaliokunnalle,
mutta maa- ja metsätalousvaliokunnalla on keskeinen rooli,
kun on kysymys nimenomaan kasvin- ja eläinjalostuksesta.
Geenitekniikka on todella paljon paljon etiikkaa. Se on tällaista
yleistä suhtautumista, suhtautumista luontoon, luonnontilaiseen
ympäristöön, miten ne vaikuttavat siihen.
Ympäristövaliokunta myös kohtuullisen
hyvin mielestäni käsitteli oman lausuntonsa, ja
se ei pituudeltaan oleellisesti poikkea maa- ja metsätalousvaliokunnan
lausunnon laajuudesta, mutta yhdyn siihen, että taas itse
mietintö on tältä osin kyllä tiivis
tai hiukan lyhyt, niin kuin täällä jo
ed. Pulliainen totesi. Ympäristövaliokunnan näkökulmia
on kyllä suoraan otettu, mutta keskeinen asia, siis se,
että lähtökohta on eettinen tarkastelu
ja sitten katsotaan, onko aihetta jatkoon, nyt puuttuu täältä.
Tältä osin tietysti on selvä, että tämä eettinen
näkökulma on tullut maa- ja metsätalousvaliokunnassa
hyvin mietityksi ja on hyvä, että tämä asia
kävi lausunnolla siellä.
Ympäristövaliokunnan lausunnossa on lähdetty
varovaisuusperiaatteesta ja nostettu aihe ykkösasiaksi
ja tällä lailla haluttu keskittyä juuri
tämän asian tarkasteluun ympäristön
näkökulmasta, mutta jatkossa yhdyn tietysti tähän
ajatukseen, että tätä pitäisi
pohtia vähän tarkemmin. Meillä on tietysti
muitakin kokemuksia siitä, että ei ole asianomainen
valiokunta saanut esimerkiksi lakia säädettäessä ääntään,
lausuntoaan, kuuluviin. Esimerkiksi muistan tärkeän
asian, joka tulee jatkuvasti esille oman ammattialan eli lääketieteen
puolella. Se liittyy liikennevaliokunnan mietintöön
ajokortista ja lääkärintarkastuksesta, ja
siinä ei taas sosiaali- ja terveysvaliokunta päässyt
lausunnon antamisen tilanteeseen, mikä ehkä sitten
haittaa jatkossa käytännön elämää.
Mutta tässä on maa- ja metsätalousvaliokunta tehnyt
hyvää työtä. Tämä asia
kyllä todettiin eduskunnassa ed. Pulliaisen ollessa estynyt,
tosin ei tältä kateederilta, mutta muuten tämä kysymys
nostettiin esille aivan samalla tavalla kuin oli puhetta, että sosiaali-
ja terveysvaliokunnan puheenjohtaja oli tässä keskustelussa.
Ed. Tiilikainen muun muassa tätä asiaa on ihmetellyt,
ja olen ihan samaa mieltä, että ikään
kuin lähtökohta on unohdettu, mitä olisi
pitänyt painottaa. Näin ollen tämä on
nyt näin, mutta jatkossa sitten viisastumme.
Sari Essayah /kd:
Arvoisa puhemies! Näyttää siltä,
että keskustelussa on ikään kuin vähän evästetty
puhemiesneuvostoa siitä, mihin valiokuntiin näitä asioita
tulisi lähettää käsiteltäviksi. En
voi olla pistämättä omaakin lusikkaani
tähän soppaan.
Eettisen pohdinnan korostaminen on erittäin tärkeätä,
ja sitä varten varmasti tarvittaisiin yli valiokuntarajojen
menevää foorumia, en tiedä olisiko sitten
kenties tulevaisuusvaliokunta se paikka, missä tämä pohdinta
pitäisi tehdä. Mutta toisin vielä esille
sen, että kuluttajapolitiikan kannalta tämä asia,
tietenkin riippuen vähän mitkä painotukset
missäkin lainsäädännössä olisi, olisi
myöskin talousvaliokunnan käsiteltävä, koska
kyllähän näihin geenimuunneltuihin tuotteisiin
liittyvät valtavan suuret taloudelliset intressit. Toisaalta
kuluttajina me kyllä haluamme tietää,
minkälaista ruokaa meille ollaan tarjoamassa, ja näistä merkinnöistä,
mitä näissä tuotteissa on kaupan hyllyllä,
näistä asioista mielestäni pohdintaa
tulisi käydä myös talousvaliokunnan osalta.
Keskustelu päättyy.