Täysistunnon pöytäkirja 71/2007 vp

PTK 71/2007 vp

71. TORSTAINA 25. LOKAKUUTA 2007 kello 16

Tarkistettu versio 2.0

11) Hallituksen esitys laiksi sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 7 c ja 10 a §:n muuttamisesta

 

Juha  Rehula  /kesk(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 7 c ja 10 a §:n muuttaminen pitää sisällään ehdotuksen pitkäaikaisen laitoshoidon maksun enimmäismäärän nostamiseksi 82 prosenttiin hoidossa olevan nettotuloista. Hoidettavan henkilökohtaiseen käyttöön jäävä vähimmäiskäyttövara nousisi nykyisestä 10 eurolla eli vähintään 90 euroon. Nämä ehdotukset liittyvät kansaneläkkeen maksamiseen liittyvään laitoshoidon rajan ja rajoitusten poistamiseen. Edellisessä päiväjärjestyksen kohdassa puhuttiin kansaneläkelain muutoksesta, ja tämä on osa tätä samaa kokonaisuutta, avo- ja laitoshoidon raja-aidan madaltamista ja poistamista. Tämä esitys liittyy siihen.

Toinen, periaatteellisempi asia on se, että jatkossa metsätulo otetaan huomioon muista tuloista poiketen laskennallisesti. Tämä johtuu varallisuusverotuksen poistumisesta, jonka vuoksi jatkossa ei ole käytettävissä aikaisempia tietoja laskennallisen metsätulon määrittämiseksi. Jatkossa kun metsätuloa maksun perusteena käytetään, niin tuona maksuperusteen pohjana käytettäisiin Verohallituksen vahvistamaa metsän keskimääräistä tuottoa.

Meillähän on asiakasmaksulainsäädäntö rakennettu näitten pitkäaikaislaitoshoidossa olevien osalta niin, että maksu määräytyy palvelun käyttäjän maksukyvyn mukaan. Nyt siis ollaan toisaalta vähimmäiskäyttövaraa nostamassa ja toisaalta pitkäaikaislaitoshoidon maksun osuutta nettotuloista nostamassa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että kaikkein pienituloisimpien osalta, kahdelta kolmasosalta laitoshoidossa olevilta, maksu laskee ja yhdellä kolmasosalla eli yli 1 200 euroa kuussa eläketuloa saavilla tuo laitoshoidon maksu hieman nousee. Tämä muutos tehdään kustannusneutraalisti niin, että keskimääräisesti ei pitäisi suurta muutosta tapahtua.

Lainmuutoksen seurauksena laitoshoidossa olevien eläkkeet ja asiakasmaksut siis nousevat samoin kuin toisaalta kuntien asiakasmaksut ja verotulot. Valtion kansaneläkemenojen lisäys on tarkoitus rahoittaa leikkaamalla kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuutta 44 miljoonalla eurolla. Tällöin Kansaneläkerahaston 4 prosentin vähimmäistasovaatimuksen aiheuttama 1,8 miljoonan euron menolisäyksen rahoittaa valtio. Asiakasmaksutulojen 41 miljoonan ja verotulojen 2 miljoonan euron kasvun jälkeen kuntien rahoitettavaksi jää eläkkeensaajien noin yhden miljoonan euron tulonlisäys, josta asiantuntijakuulemisissa — ja haluan tämän erikseen mainita — Kuntaliitto totesi, että se voi tämän hyväksyä.

Kansaneläkkeen maksaminen täysimääräisenä myös pitkäaikaisessa laitoshoidossa oleville lisää pienituloisimpien eläkkeensaajien käyttövaraa enimmillään 33 eurolla kuussa, vaikka siis asiakasmaksuja korotetaan. Totean uudemman kerran, että kahdella kolmasosalla asiakasmaksu laskee ja käyttöön jäävä käyttövara on nousemassa. Valiokunta toteaa, että joustavat säännökset mahdollistavat laajan harkintavallan, mutta voivat johtaa epäoikeudenmukaiseksi koettuihin tilanteisiin esimerkiksi perheen parempituloisen puolison joutuessa pitkäaikaiseen laitoshoitoon. Näiltä osin valiokunta katsoo, että säännöksen täsmentämismahdollisuuksia on asiakasmaksuja uudistettaessa syytä selvittää.

Totean, että tämä valiokunnan mietintö on yksimielinen.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Kun mietinnössä todetaan, että esitys on kustannusneutraali, ja kun ed. Rehula totesi, että Kuntaliittokin on todennut, että tämmöisenään tämä kelpaa, niin ei se silti se Kuntaliiton tunnustus kuitenkaan tee siitä kustannusneutraalia. Valtio ottaa 44 miljoonaa ja kunnat saavat 43 miljoonaa, niin miljoona siitä kunnille tappiota tulee. Voipihan se olla, että miljoona on pieni summa, mutta on se nyt jonkunlainen apu köyhässä taloudessa, tätä Havukka-ahon ajattelijaa lainatakseni.

Sitten toisekseen tässä on tämä lakiesityksen toinen puoli eli tämä metsävarallisuutta ja metsätuloa koskeva osuus. Kun todetaan, että se johtuu varallisuusveron poistamisesta, kun tietoa ei ole enää saatavissa, niin siinäkin sen näkee, minkälaista hapatusta tämä varallisuusveron poisto tälle maalle aiheutti. Ministeriö joutuu valmistelemaan lakiesityksen, hallitus sen käsittelemään ja vielä eduskunnassa valiokunta ja täysistuntokin tämmöisen asian takia joutuvat vaivautumaan. Olisi oltu poistamatta varallisuusvero, niin tätäkään ei olisi tarvittu ajan tuhlaukseksi täällä käydä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aika mielenkiintoista sikäli, että hallitus on pystynyt tuomaan sellaisia esityksiä, että tässäkin sosiaali- ja terveysvaliokunta on antanut yksimielisen mietinnön, mikä minun mielestäni on aika harvinaista kuitenkin noin yleisesti ottaen.

Arvoisa puhemies! Mietinnössä on kyllä mielenkiintoisesti ja ihan oikein todettu se, mitä tällaiset joustavat säännökset mahdollisesti aiheuttavat tuolla kunta- ja muullakin tasolla. Eli hyvin usein ne johtavat määrättyihin epäoikeudenmukaisuuksiin ja turhiinkin valituksiin. Tässä on vielä mainittu tällainen esimerkkikin siitä, että jos parempituloinen puoliso joutuu pitkäaikaiseen laitoshoitoon, niin saattaa olla, että se johtaa määrättyihin epäoikeudenmukaisuuksiin.

Arvoisa puhemies! Kokonaisuudessaan kyllä minunkin mielestäni tämä hallituksen esitys ja mietintö sinällään ovat hyviä.

Mutta erästä asiaa itsekin tässä jäin miettimään, tätä hallituksen esityksen toteamusta siitä, että tämän metsätulon perusteena jatkossa on Verohallituksen vahvistama metsän keskimääräinen tuotto, ja siitäkin voidaan olla eri puolilla maata vähän eri mieltä, mikä se metsän tuotto keskimäärin on, ja varsinkin tilakohtaisesti se saattaa kyllä vaihdella hyvinkin paljon. Eli siinä saattaa tulla eräs epäoikeudenmukaisuuden tilanne, mutta en tiedä, onko se nyt sitten niin suuri haitta.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbackan puheenvuoroon voi todeta, että todellakin alkaa näyttää siltä, että valiokunta ja erityisesti oppositio ovat ryhtyneet käyttäytymään kummallisesti, kun vastalauseita ei nyt tule selvissäkään tapauksissa. Mutta ehkä nyt voisi puolustukseksi sanoa, että tässä tapauksessa se johtuu siitä, että tämän lain varsinainen ongelma on sen vaikutus valtionosuuksiin. Valiokunta juuri tänään äänesti hallintovaliokunnalle annettavasta lausunnosta, joka koskee siis kuntien sosiaalitoimen valtionosuuksien 2 prosentin alentamista, ja tähän lakiin liittyvä pahin pulina tullaan purkamaan sitten siihen jätettävässä eriävässä mielipiteessä.

Juha Rehula /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vistbacka ihmetteli, missä on vastalause. Minusta voi olla jonkunlainen tavoite, että päästäisiin tilanteeseen, että vastalauseita ei tarvita. Tiedän senkin, että oppositio pyrkii kaivamallakin kaivamaan kohtia, joilla hallituksen esitykseen pääsisi kiinni. Tässä esityksessä tämä rahoitus, aivan kuten ed. Erkki Virtanen äsken totesi, on kriittisesti tarkasteltava asia. Mutta peruslähtökohta tässä lakiesityksessä on ensiksikin avo- ja laitoshoidon rajan madaltaminen. Toisekseen kaikkein pienituloisimpien käyttövara hieman kasvaa. Ja sitten tämä harkinnanvaraisuus, joka tähän maksun määräytymiseen liittyy, saattaa olla ongelmallinen ja tästä harkinnanvaraisuudesta saattaa seurata ongelmatilanteita, mutta se harkinnanvaraisuuskin käsitykseni mukaan on sen kaltainen, että sillä on tähänkin asti pärjätty, ja tämä lakiesitys ei tähän harkinnanvaraisuuteen ole uutta tuomassa. Minusta se on positiivinen asia, että tässä lakiesityksessä valiokunta yksimieliseen mietintöön pääsi.

Yleiskeskustelu päättyi.