Täysistunnon pöytäkirja 72/2001 vp

PTK 72/2001 vp

72. KESKIVIIKKONA 6. KESÄKUUTA 2001 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

8) Laki lasten päivähoidosta annetun lain muuttamisesta

 

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Tänä vuonna ilmestyneessä "Kunnallisen nuorisotyön arviointihankkeessa" todetaan osuvasti, että koulu elää edelleen agraariyhteiskunnan rytmissä ikään kuin olettaen, että kotona on äiti, isä tai isovanhemmat vastaanottamassa pientä koululaista heti puolenpäivän jälkeen. Lisäksi koulu alkaa varhain, mikä ei enää ole välttämätöntä. Raportissa todetaan, että lasten yksinolosta kumpuavien ongelmien välttämiseksi kuntien on tarjottava koululaisille mielekästä toimintaa iltapäiviksi. Tähän tähtää myös lakialoitteeni koululaisten iltapäivähoidon lakisääteistämisestä.

Tällä hetkellä jokaisella alle kouluikäisellä on subjektiivinen oikeus saada päivähoitoa. Kouluikäisten lasten hoitoa laki ei suojele. Kuitenkin lapsen siirtyminen leikki-iästä varhaiseen kouluikään on suuri muutos. Helposti kuvittelemme, että lapsi selviää ilman muuta tästä muutoksesta itsenäisesti ja ilman aikuisen turvaa.

Akatemiaprofessori Lea Pulkkinen on todennut tutkimuksissaan, että ensimmäiset kouluvuodet ovat kadoksissa itsenäisenä kehitysvaiheena; päivähoidosta hypätään suoraan nuoruusikään. Pulkkisen mukaan seuraukset saattavat olla rankat, jos lapsi joutuu alle 14-vuotiaana joka viikko olemaan yli 10 tuntia ilman aikuisen seuraa. Lapsella on tällöin suurempi riski masentua, ryhtyä päihteiden käyttäjäksi tai ajautua kaikenlaiseen epäsosiaaliseen toimintaan.

Koululaisten iltapäivähoidon puolesta puhuu myös Mielekäs elämä -hanke, jonka selvitysmiehet ehdottavat kaikille alle 11-vuotiaille iltapäivähoidon turvaamista.

Helsingissä tehtiin vuonna 1998 kysely kaikille ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden vanhemmille iltapäivähoidon tarpeesta ja toiveista. Vastaus oli selvä: noin 90 prosenttia kertoi tarvitsevansa lapsilleen iltapäivätoimintaa. Halutuin vaihtoehto oli koulun tiloissa järjestettävä vapaa-ajan toiminta.

Viime vuosina on saatu muitakin tutkimustuloksia pienten koululaisten elämästä ja ajankäytöstä. Niiden perusteella on selvää, että iltapäivätoiminnan tarve on kasvanut ja sen merkitys ymmärretään aiempaa vahvemmin. Suomessa iltapäivähoitoa ovat järjestäneet nykyisin kunnat yhdessä vapaaehtois- ja liikuntajärjestöjen sekä seurakuntien kanssa. Niiden resurssit eivät kuitenkaan riitä takaamaan iltapäivähoitopaikkaa kaikille tarvitseville. Monet käynnissä olevat hankkeet toimivat nyt, mutta kuinka on parin kolmen vuoden päästä? Takuuta hoidon jatkumisesta ei ole. Koululaisten iltapäivähoito on saatava lakisääteiseksi, jotta sitä voidaan järjestää pysyvästi ja riittävin resurssein. Maamme huonoon tilanteeseen on kiinnitetty huomiota Oecd:n raportissa, jossa käsitellään 12 maan varhaiskasvatusjärjestelmää.

Esimerkiksi Ruotsissa tuli jo vuonna 1995 voimaan laki, jonka mukaan kunnan on tarjottava aamu- ja iltapäivätoimintaa 6—12-vuotiaille koululaisille, joiden vanhemmat joko opiskelevat tai käyvät työssä. Ruotsissa vuonna 1993 noin 40 prosenttia 7—9-vuotiaista lapsista oli vapaa-ajan kodeissa ja 12 prosenttia ikäluokasta perhepäivähoidossa. Tanskassa vuonna 1995 peräti 71 prosenttia iältään 6—9-vuotiaista lapsista oli julkisesti rahoitettujen koululaisten aamu- ja iltapäiväpalveluiden piirissä ja 85 prosenttia yli 9-vuotiaista osallistui kerhotoimintaan yms. noin kolme tuntia viikossa. Ranskassa lasten koulupäivät päättyvät myöhempään iltapäivällä, jolloin yksinäistä aikaa ei jää. Lisäksi siellä järjestetään ilmaisia harrastuksia. Vanhemmille on itsestäänselvää, ettei alle 10-vuotias voi olla useita tunteja yksin. Saman suuntaisesti asia on ratkaistu monissa muissa Euroopan maissa. Meillä esimerkiksi Lahti on yksi niistä paikkakunnista, joilla jokaiselle halukkaalle ensimmäisen luokan oppilaalle pystytään järjestämään iltapäivätoimintaa. Vuonna 1998 alkoi Lahdessa kumppanuushanke, jossa on mukana muun muassa Mannerheimin Lastensuojeluliitto, seurakunta, nuoriso- ja urheilujärjestöjä. Nykyisin iltapäivähoitoa saa Lahdessa arviolta 1 000:sta ikäluokan lapsesta 800.

En voi olla tässä kohtaa mainitsematta, että vieraillessani Hämeenlinnan poliisilaitoksella tutustuin muun muassa huumetilanteeseen. Siellä on eräs henkilö, joka on toiminut pitkään Pietarissa muun muassa huumetyössä. Sieltä tuli selkeä viesti, joka tuli lapsilta vanhemmille. Rohkenen kertoa lasten ja nuorten viestin, mitä he ovat kertoneet huumevalistustilaisuuksissa. Tämä on sitaatti: "Jos aikuiset todella rakastaisivat meitä, he eivät päästäisi meitä kaduille." Kasvatusvastuuta on siirretty kodeilta yhteiskunnalle, mutta nyt viimeistään on palattava siihen takaisin, että koti ja vanhemmat ottavat enemmän vastuuta.

Tilastokeskuksen uusimman tilaston mukaan, tämä on vuodenvaihteesta 2000—2001, maassamme on seitsemänvuotiaita 65 030, kahdeksanvuotiaita 67 012, yhdeksänvuotiaita 65 947 ja kymmenvuotiaita 66 450 eli yhteensä 7—10-vuotiaita lapsia on 264 439. Lakisääteinen iltapäivähoito on järjestettävä näille koululaisille. Iltapäivähoito voi tapahtua muuallakin kuin päiväkodissa, ja sen tulee olla lapsen iän ja yksilölliset tarpeet huomioon ottavaa. Iltapäivähoito voi tapahtua yksityisen, kunnallisen tai kolmannen sektorin toimesta ja myös kotona.

Olen tehnyt asiasta toivomusaloitteen vuosina 1998 ja 1999 sekä toimenpidealoitteen vuonna 2000. Tiedän, että talossa on muitakin, jotka ovat pitäneet asiaa esillä. Toivon, että mahdollisimman monet käyttävät nyt puheenvuoroja asian puolesta. Hoidetaan yhdessä tämä asia kuntoon.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Idén med att lagfästa eftermiddagsvården är god. Så som riksdagsledamot Nurmi konstaterar finns det ett behov av att ordna eftermiddagsvård för unga skolelever. Vissa kommuner sköter redan idag denna uppgift bra medan andra inte tagit sig an problemet med tillräckligt allvar. Riksdagsledamot Nurmi har i denna lagmotion föreslagit ett tillägg till den nuvarande barndagvårdslagen.

Själv håller jag som bäst på att samla namn för en lagmotion om förmiddags- och eftermiddagsvården i vilken jag föreslår att en skild lag för detta bör stiftas. Orsaken till detta är att jag anser att det för förmiddags- och eftermiddagsvården behövs egna mål, andra krav på behörighet för ledarna än för barndagvårdspersonalen, andra avgifter samt en särskild bestämmelse om transporterna. Om förmiddags- och eftermiddagsvården skulle införas i barndagvårdslagen, så som nu föreslås i denna lagmotion, krävs det också en hel del andra ändringar i lagparagraferna än den nu aktuella ändringen.

Ett alternativ kunde också vara att föra in bestämmelser om eftermiddagsverksamhet i lagen om grundläggande utbildning. Inte heller detta tycker jag är en god idé. Lagen om grundläggande utbildning bestämmer om utbildningen och läroplikten samt om förskoleundervisningen.

I det lagförslag som jag denna vecka lämnar in vill jag poängtera att förmiddags- och eftermiddagsvården för unga skolelever gäller barnens fritid, inte den tid barnen får skolundervisning. Skolans primära uppgift är undervisning, inte att ordna fritidssysselsättning. I det lagförslag jag skall lämna in betonas att förmiddags- och eftermiddagsverksamheten skall komplettera skolundervisningen. Det viktiga är att denna verksamhet skall erbjuda barnen en trygg fritid och vara stimulerande för barnens utveckling och att barnens individuella behov uppmärksammas precis så som riksdagsledamot Nurmi konstaterade.

I Sverige har man valt att stifta en skild lag som omfattar både förskoleundervisningen och skolbarnsomsorgen. Där har man alltså ansett att eftermiddagsvården varken hör ihop med skolan eller dagvården.

Arvoisa puhemies! Minusta on selvää, että aamu- ja iltapäivähoitoa koskevaa lainsäädäntöä tarvitaan. Työelämä vaatii paljon, eikä kaikilla ole taloudellisia mahdollisuuksia lähteä työstään huolehtimaan lapsistaan koulupäivän päättyessä, vaikka toivoisikin työnantajien olevan joustavampia suhtautumisessaan työntekijöiden mahdollisuuksiin perhe- ja työelämän yhdistämisessä. Kannatan ajatusta iltapäivähoidon järjestämisestä lapsille aina kymmenen vuoden ikään saakka. Hoidon tulee tietysti koskea myös lapsia, jotka aloittavat koulunkäynnin kuusivuotiaina.

Tulen omassa lakialoitteessani ehdottamaan, että vastuun lasten aamu- ja iltapäivähoidon järjestämisessä tulee olla kunnalla. Yksityissektorin toimijat ja kunnat voisivat myös järjestää toimintaa yhteistyössä. Lisäksi ehdotan, että hoito järjestetään avoimena vapaa-ajan toimintana, kuten kerhoina ja leikkitoimintana. On tärkeää, että toimintaa ohjaavat aikuiset, joilla on tehtävään sopiva koulutus tai kokemus. Toimintaa on tarjottava tarvittavassa laajuudessa ottaen huomioon vanhempien ansiotyö tai opinnot ja lapsen oma tarve. Tulen myös ehdottamaan oikeutta kohtuullisen maksun perimiseen kunnan määräämillä perusteilla.

Värderade talman! Tanken med denna lagmotion är god men själv förespråkar jag en skild lagstiftning för förmiddags- och eftermiddagsvården som tydliggör både målen och utgångspunkterna för verksamheten. För tillfället är ansvaret för förmiddags- och eftermiddagsverksamheten dessutom splittrat och tämligen oorganiserat mellan undervisnings- och social- och hälsovårdsministeriet. Också denna administrativa aspekt borde klargöras så snabbt som möjligt.

Petri Neittaanmäki /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Nurmen lakialoite on todella ajankohtainen. Maassamme räjähdysmäisesti kasvava lasten ja nuorten pahoinvointi on todellakin pysäyttänyt ajattelemaan lastemme ja nuortemme tilaa ja tulevaisuutta. Alaikäiset lapset jäävät valitettavan usein vaille asianmukaista huolenpitoa ja valvontaa. Lasten huolenpidon ja valvonnan laiminlyönnit tulevat esille muun muassa juuri lasten iltapäivätoiminnan puutteellisena järjestämisenä. Useiden muiden maiden käytännöistä poiketen Suomessa ei ole sellaista lainsäädäntöä, joka velvoittaisi yhteiskunnan tai vanhemmat järjestämään alle 12-vuotiaille koululaisille valvottua iltapäivätoimintaa.

Laki iltapäivätoiminnan järjestämisestä vaatisi ennen kaikkea muuttamaan asennoitumista lapsiin. Nyt lapsilta odotetaan ikäkauteen sopimattomalla tavalla itsenäisyyttä ja kypsyyttä. Sen sijaan vanhempien vastuuta ja syyllistämistä kaihdetaan. Iltapäivätoiminnankaan tarkoituksena ei ole syyllistää vanhempia vaan tuoda julki vanhemmuuteen liittyviä odotuksia ja velvollisuuksia. Niin yhteiskunnan kuin vanhempienkin velvollisuudet lapsia ja nuoria kohtaan voidaan nostaa lain avulla selvemmin esille.

Vastauksessaan syksyllä 99 tekemääni iltapäivätoimintaa koskevaan kirjalliseen kysymykseen silloinen peruspalveluministeri Eva Biaudet totesi, että velvollisuus lasten hoidosta ja hyvinvoinnista huolehtimisesta on lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetussa laissa säädetty yksiselitteisesti vanhemmille. Tämän tulisi olla myös käytännössä maassamme harjoitettavan perhepolitiikan lähtökohtana. Useilla vanhemmilla ei kuitenkaan ole aina mahdollisuuksia tämän velvollisuuden täysimittaiseen hoitamiseen.

Kuten ed. Nurmi omassa lakialoitteessaan toteaakin, vaativat työelämän haasteet sekä taloudelliset syyt usein vanhempien kokopäiväistä työssäkäyntiä. Kotiin lapsiaan ja perhettä hoitamaan jäävät vanhemmat kokevat usein tulevansa yhteiskunnan toimesta jopa rangaistuiksi tehdessään itselleen taloudellisesti epäedullisen ja keskimääräisestä poikkeavan valinnan. Koti-isyys ja -äitiys on kuitenkin lapsen näkökulmasta yhteiskuntamme tärkein ammatti.

Maahamme tarvitaan nyt kipeästi uudenlaista perhepolitiikkaa. Perheiden omille valinnoille erityisesti lastenhoidon järjestämisessä on taattava nykyistä enemmän mahdollisuuksia. Niille äideille ja isille, jotka ovat valmiit jäämään kotiin hoitamaan lapsiaan ja perhettään, tulisi taata yhteiskunnan tuki ja arvostus sekä ennen kaikkea valinnan edellyttämät taloudelliset edellytykset. Työ-, sosiaali- ja veropolitiikkaa on kehitettävä sellaiseen arvopohjaan tukeutuen, jossa kunnioitetaan ihmisyyttä ja perhekeskeisyyttä sekä nostetaan kotona tehtävä työ sille kuuluvaan arvoonsa. Myös työelämän joustoja tulee kehittää perheiden, ennen kaikkea lasten, etujen mukaisesti. Perheelle on jäätävä riittävästi aikaa.

Arvoisa puhemies! Lapsen turvallisuuden tunne voi lisääntyä parhaiten vanhempien läsnä ollessa. Yhteiskunta ei voi korvata äitiä tai isää. Ohjattu ja valvottu iltapäivätoiminta on kuitenkin huomattavasti parempi vaihtoehto kuin nykyinen lasten heitteillejättö. Siksi kannatan lämpimästi ed. Nurmen tekemää lakialoitetta ja toivon, että se saa asianmukaisen vastaanoton tulevassa valiokuntakäsittelyssä.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Viime aikoina on voitu todeta, että lasten heitteillejättöjä on aika paljon maassamme ja tulokset sen kuin lisääntyvät. Tämä johtuu pitkälti siitä, että lasten kasvatus on mennyt pois vanhemmilta ja yhteiskunnallinen tilanne, työttömyys ja monet muut ongelmat ovat aiheuttaneet sen, että vanhemmat eivät kanna lapsistaan sellaista vastuuta ja huolta kuin heidän tulisi kantaa.

Jo kauan sitten on eri kunnissa yritetty saada järjestykseen vapaaehtoisin toimin monenlaista iltapäiväkerhotoimintaa. Voidaan todeta myöskin, että yksityinen sektori on voinut järjestää tällaista ja eri taidekerhot ja vapaa-ajan toimintamuodot ovat olleet niitä mahdollisuuksia, joihin lapsia on voitu ohjata ja joita tälläkin hetkellä maassamme on olemassa.

Valtiovarainvaliokunnan sivistys- ja tiedejaosto käsitteli tätä asiaa tämän vuoden budjetin yhteydessä. Me olemme lisänneet tämän johdosta määrärahoja liikuntakerhoille. Viime viikolla tutustuimme myöskin tilastoihin siitä, kuinka nämä rahoitukset ovat ohjautuneet oikealle paikalle. Tässä voin todeta, että on valitettavaa, että kun meillä ei ole lakisääteistä iltapäiväkerhotoimintaa eikä lakia iltapäivähoidosta, näin ollen valvonta puuttuu kokonaisuudessaan tästä kysymyksestä. Tämän johdosta onkin tärkeää, että me voisimme saada lasten iltapäivähoidon lakisääteisesti kuntoon sekä myöskin iltapäiväkerhotoiminnan.

Näin ollen katsoisin itse, että kunnan velvollisuuteen kuuluisi huolehtia tästä. Tietenkin on hyvä, että tässä yhteydessä kolmas sektori on voinut huolehtia iltapäiväkerhotoiminnasta ja osallistua siihen. Mutta toivoisin, että yhteiskunta vastaisuudessa tulisi huolehtimaan tästä asiasta. Sen johdosta kannatan ed. Nurmen tekemää lakialoitetta ja toivoisin, että hallitus voisi tehdä laajemman lakiesityksen tästä.

Katja  Syvärinen  /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Nurmi on tehnyt lakialoitteen erittäin tärkeästä asiasta. Kuten tässä salissakin on kuultu, monet muutkin ovat tässä asiassa olleet liikkeellä, ja niin pitää ollakin.

Omasta lapsuudestani ei vielä niin kauhean paljon aikaa ole, mutta mietin, mitä silloin tehtiin lapsena. Itse kuuluin avainkaulalasten joukkoon ja niin kuuluivat monet ystävistänikin. Nykyään lapset ovat kai enemmän kännykkälapsia. Koulun jälkeen tehtiin läksyjä, leikittiin ulkona ja sisällä, touhuttiin kaiken näköistä järkevää ja järjetöntäkin, mutta koskaan aika ei ollut pitkä.

Lapsuus on varmasti muuttunut hyvin paljon. Tietenkin on selvä, että eka—tokaluokkalaiset, pienet koululaiset, tarvitsevat ympärilleen turvallisuutta. Sen tähden on erittäin hyvä asia, että kunnissa on järjestetty jo vuosien ajan eri tavoin iltapäivä- ja aamupäivätoimintaa lapsille. Kaikki lapset eivät pysty toimimaan hirmuisen omatoimisesti, ja toisaalta virikkeellinen toiminta on pienille lapsille aina hyväksi.

Olen itse pohtinut sitä, mikä olisi paras tapa järjestää tätä hoitoa, ja olen myös asian ottanut puheeksi eri yhteyksissä. Minusta tuntuu, että iso ongelma on tällä hetkellä se, että meillä ei ole oikein kattavaa ja selkeää tietoa siitä, millä tavalla eri puolilla Suomea tämä on järjestetty. Se on hyvin monenkirjavaa. Toisissa kunnissa lasten ilta- ja aamupäivähoito on kokonaan kunnan vastuulla, toisissa se on täysin esimerkiksi kolmannen sektorin, urheiluseurojen tai seurakuntien järjestämä, ja sen lisäksi on kaikkien näiden kombinaatioita eri tavoilla järjestettynä. Meiltä kuitenkin puuttuu kokonaistieto, sellainen best practices -tieto siitä, mikä olisi hyvä ja kannatettava tapa tämä asia hoitaa. Mielestäni tähän selvitystyöhön pitäisi ryhtyä. Onko se sitten Stakes, joka sitä selvittää, onko se eduskunnan toimesta tai jokin työryhmä hallituksen nimittämänä? Joka tapauksessa tämä on mielestäni sellainen asia, joka meidän pitäisi mahdollisimman nopeasti selvittää.

Myöskin aamu- ja iltapäivähoidon laatu vaihtelee hyvin paljon. Esimerkiksi sellaisia viestejä olen kuullut, että paikoissa, joissa tämä on ihan urheiluseurojen järjestämä, toimintaa vetävät sellaiset ohjaajat, jotka ovat kyllä saaneet urheiluvalmentajan koulutusta tai joilla on kokemusta ja koulutusta siihen, mutta lasten kanssa toimiminen edellyttää myöskin muunlaista valmiutta; kasvatustehtävää se kuitenkin on mitä suurimmassa määrin.

Eräissä kunnissa aamu- ja iltapäivätoiminta on järjestetty sillä tavalla, että kouluavustajat tekevät oman työnsä ohessa sitä, eli kun heidän työpäivänsä muutoin olisi osapäiväistä, ehkä viisi kuusi tuntia päivässä, niin silloin he ovat saaneet kokopäiväisen työn, kun sitä on aamu- ja iltapäivätoiminnan järjestämisellä molemmista päistä pidennetty. Minusta se on ainakin kuulostanut erittäin hyvältä mallilta.

Joka tapauksessa ihan periaatteellisempi juttu, joka myöskin tässä asiassa on taustalla, on se, että meillä Suomessa koulupäivät ovat erittäin lyhyitä, niin kuin ed. Nurmikin esittelypuheenvuorossaan sanoi. Verrattuna moneen muuhun maahan meillä pienet ja vähän isommatkin koululaiset ovat hyvin lyhyen aikaa koulussa. Toki meillä on esimerkiksi kouluruokailu järjestetty koulun puitteissa toisin kuin monessa muussa maassa, ja se on tietysti aivan äärimmäisen hieno asia ja ylpeydenaihe. Jos meillä lisättäisiin tunteja kouluun, saattaisi olla, että se tätä ongelmaa jossakin määrin helpottaisi. Se on tietysti kustannuskysymys. Kuulin sellaisen laskelman, että yksi tunti lisää viikossa koulua maksaisi noin 300 miljoonaa markkaa, ja se ei tietenkään ole mikään halpa ratkaisu, mutta toisaalta eivät myöskään syrjäytyneet lapset ja nuoret ole halpa ratkaisu.

Joka tapauksessa tässä asiassa minua on hieman ärsyttänyt taivastelu ja syyttely ja se, että lähtökohtaisesti lähdetään siitä, että ellei lapsilla ole aamu- ja iltapäivätoimintaa, vaihtoehtona sille on todella syrjäytyminen. Itse näen kuitenkin, että tuskin tämä lasten ja nuorten heitteillejättöongelmaa ratkaisee. Elleivät lasten vanhemmat halua tai osaa lastensa kanssa koulupäivän ja työpäivän jälkeen olla, niin ei se yksin tällä konstilla ratkea. Joka tapauksessa pienille lapsille mielekästä tekemistä aamu- ja iltapäiviksi on hyvä tarjota.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Ed. Syvärisen puheenvuoron johdosta haluan todeta, että olen eri mieltä viimeisestä kohdasta eli siitä, että iltapäiväkerhotoiminta ei ratkaisisi heitteillejättöjä ym. ongelmia. Näen, että se on yksi keino ja väline, millä syrjäytymistä voidaan estää.

Marja-Leena Kemppainen /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Nurmen tekemä lakialoite on todella hyvä ja siitä on käytetty erittäin hyviä ja ansiokkaita puheenvuoroja, joiden kanssa kyllä olen samaa mieltä.

Äskeiseen liittyen voidaan kysyä, mikä merkitys iltapäivähoidolla ja sen puutteella on. Kaikkien tutkimusten ja asiantuntijoitten mielestä tuo aika on juuri sitä aikaa, jolloin pienet lapset herkistyvät sellaisille virikkeille, jotka eivät välttämättä aina ole positiivisia. Siinäkin mielessä näkisin, että tähän asiaan meidän täällä pitäisi pystyä voimakkaammin reagoimaan.

Pyysin puheenvuoron siksi, että tässä puhutaan iltapäivähoidosta. Puheissa on tullut myös aamupäivähoito esille. Toivoisin, että kun asia lähtee nyt eteenpäin ja jos valiokunta vain tämän asian ottaa käsittelyyn, mitä sydämestäni toivon, niin siinä puututtaisiin myös aamupäivähoitoon, koska aamupäivä ja aamun tunnit ovat lapsille monta kertaa iltapäivätuntejakin raskaampia, kun pitää olla yksin eikä oikein tiedä, mistä apu tulee. Siihen sisältyy erilaisia tilanteita kuin iltapäivään, mutta yhtä huolestuttavia. Toivon, että aamupäiväasia on keskustelussa tulevaisuudessa samalla tasolla kuin iltapäiväkeskustelu.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä muutamaan asiaan puuttua.

Päivähoito ei ehkä ole oikea termi, mitä on käytetty. Tärkeintähän on se ajatus ja henki, että lapset eivät ole yksin kotona, vaan ovat aikuisten seurassa valvonnan alla, mitä olen lakialoitteessa ajanut takaa. Aamupäivät ovat ongelma. Koululaiset ovat väsyneitä aamuisin ehkä osaksi siksi, että perhe kokoontuu yhteen vasta myöhään. Toisaalta myös televisio ja nykyaikainen elämäntyyli painottuu iltaan. Koulut voisivat alkaa myöhemmin, jos otetaan edellä mainittu huomioon. Tietoisesti en ole kuitenkaan ottanut asiaa lakialoitteeseen mukaan syystä, jota en käy tässä nyt erittelemään. Jos asiaa viedään eteenpäin, niin kuin jo aikaisemmin puhuttiin, asia pitäisi selvittää ja tällöin tietenkin myös aamupäiväongelma pitää selvittää.

On hienoa nähdä, että monet edustajat jakavat huolen lasten yksinäisistä hetkistä kotona. Uskon, että saamme asiat kuntoon, jos jatkamme asian hoitamista samalla sinnikkyydellä kuin tänä iltapäivänä sitä on hoidettu.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Minä itse myös omalta osaltani olen lämpimästi tukemassa Tuija Nurmen lakialoitetta koskien iltapäivähoidon järjestämistä 7—10-vuotiaille koululaisille.

Lapsille on hyvin tärkeää, että he eivät joudu olemaan yksin ja että heillä on virikkeitä riittävästi ympäristössään. Tällä tavalla me myös pidämme nämä lapset poissa niiden virikkeiden parista, jotka välttämättä tulevaisuuden kannalta eivät ole hyviä eivätkä rakentavia. Täytyy muistaa, että yhteiskunta muuttuu tässä matkan varrella hyvin paljon. Kun aikaisemmin elimme niin sanotussa agraariyhteiskunnassa, tilanne oli aivan erilainen. Vanhemmat olivat kotona ja lapset pystyivät ... Itse myös olen maalaistalosta lähtöisin, ja minulla oli aina se ilo, että jompikumpi vanhemmista oli kotona, kun menin koulusta kotiin. Kyllä tietyllä tavalla olen myös ajatellut näitä lapsia, jotka ovat avainkaulalapsia. Heidän tilanteensa on ollut hyvin erilainen.

Minun mielestäni on hyvä, että myös kuntien ja kaupunkien valtuustoissa on tämä asia otettu erittäin keskeisesti esille. Muun muassa Tampereen kaupunginvaltuustossa tästä puhutaan tuon tuostakin. Se, että kolmas sektori on hyvin aktivoitunut tässä asiassa, on myös hyvä juttu. Mutta täytyy muistaa, että samanaikaisesti, kun tässä on hyvin paljon eri sektoreilla tapahtuvaa työtä, niin semmoinen kokonaisuus tästä asiasta ei oikeastaan ole kenenkään hanskassa tällä hetkellä. Se on todella iso ongelma. Myös alueellisesti nämä vaihtelut ovat erittäin suuria. Toden totta asia, johon myös pitää paneutua, on aamupäivähoito ja aamuisin tapahtuva hoito lasten kohdalla.

Minä itse olen lämpimästi kannattamassa tätä lakialoitetta. Toivon, että tämän lakialoitteen pohjalta ryhdyttäisiin toimenpiteisiin. Olisin myös hyvin mielelläni allekirjoittanut tämän lakialoitteen, mutta ed. Nurmi ei varmaan ole sen laajemmin lähtenyt liikkeelle keräämään näitä nimiä. Uskon, että varmasti 100 nimeäkin helposti olisi tästä salista löytynyt.

Marja-Liisa Tykkyläinen /sd:

Arvoisa puhemies! Vielä hallintoon liittyen: Kun tämä lakialoite menee valiokuntaan käsittelyyn, olisi varmaan hyvä, jos tästä voisi pyytää lausuntoja sen johdosta, että tämä asia kuuluu kuitenkin useammalle valiokunnalle. Kun on kysymyksessä iltapäiväkerhotoiminta, se kuuluisi osittain myös sivistysvaliokunnalle. Sosiaali- ja terveysvaliokunnalle kuuluu hoito-osuus. Toivoisin, että tämän lakialoitteen kohdalla otettaisiin nämä asiat vakavasti. Täällä useimmat edustajat ovat tuoneet esille niitä yhteiskunnallisia ongelmia, jotka liittyvät tähän lainsäädäntöön: huumeet, päihteet jne. Voin sanoa, että olen joutunut tapaamaan 10-vuotiaita, jotka ovat huumeiden käyttäjiä. Tämä ei saa enää jatkua. Eli pitää tehdä kaikki mahdollinen, että asia saataisiin kuntoon myös hallinnon osalta.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiuralle haluan vielä sanoa sellaisen seikan, että kokemus on osoittanut, että vaikka on yli 100 allekirjoittajaa lakialoitteella, ei se välttämättä vie asiaa eteenpäin. Toisaalta olen myös nähnyt, että asiat menevät eteenpäin ilman lakialoitteitakin, jos niitä hyvin hoitaa ja saa ihmiset vakuutettua asiasta. Halusin vain herättää keskustelun, koska tiedän, että täällä on muitakin tahoja, jotka ovat asiassa aktiivisia. Toin vain oman korteni kekoon asian tiimoilta.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Tuija Nurmen kanssa olen asiasta aivan samaa mieltä. Näin ollen toivonkin, että ne henkilöt, jotka ovat täällä salissa tänään ja jotka kuuluvat näihin kyseisiin valiokuntiin, joihin tämä lakialoite lähetetään, omalta osaltaan edesauttavat tämän aloitteen eteenpäinviemisessä. On totta, että välttämättä ne 100 nimeäkään eivät aina toimi, mutta onhan sillä tietysti pontevuutta. Tarkoitin lähinnä sitä, että mielelläni olisin itse myös osallistunut tähän omalla nimelläni. Aloite on sen verran hyvä.

Keskustelu päättyy.