Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva maa- ja metsätalousvaliokunnan mietintö käsittelee maatalousyrittäjien ja porotalouden harjoittajien luopumistukea. Tämän lain tarkoituksena on jatkossakin edistää ja varmistaa maatilojen sukupolvenvaihdoksia ja tällä tavalla parantaa maatalouden rakennetta ja pitää yllä mahdollisimman hyvää kannattavuutta jatkossakin.

Lakiesitys on valiokunnassa oikeastaan kokonaisuudessaan rakennettu uudelleen, ja edelleenkin tämä on hyvin monipuolinen ja pitää sisällään hyvin monia eri ikärajoja. Maatalousyrittäjien on jatkossakin hyvin tarkkaan seurattava, millä tavalla se vaikuttaa heidän mahdollisuuksiinsa. Maa- ja metsätalousministeriön ja sen viitekehyksen onkin jatkossa pidettävä yllä hyvää informaatiota, millä tavalla nämä muutokset kohdistuvat niin, että mahdollisimman maksimaalisesti maatalousyrittäjät ja porotalouden harjoittajat voisivat käyttää tätä hyväkseen.

Alkuperäinen hallituksen esitys lähti siitä, että vuonna 2005 nykyinen ikäraja, 55 vuotta, nousisi 57:ään sukupolvenvaihdoksessa ja maanluovutuksessa ja vuokraus tulisi uutena vaihtoehtona mukaan. Vuokrausmahdollisuus oli jo aiemmin olemassa, mutta edellisellä kerralla, kun tätä lakia uudistettiin, vuokraus- ja niin sanottu viljelemättömyysvaihtoehto säästösyistä johtuen pudotettiin pois. Nämä muutamat vuodet, jotka nyt on eletty, ovat osoittaneet, että se oli väärä päätös, virhearviointi, ja sen seurauksena rakenne ei olekaan kehittynyt toivotulla tavalla, vaan iäkkäämmät viljelijät ovat joutuneet jatkamaan ja sillä on ollut merkitystä esimerkiksi maidontuotantoon, niin että maakohtainen viitemäärä on ylitetty entistä reippaammin.

Valiokunta muutti ... (Hälinää)

Valiokunta muutti hallituksen esitystä niin, että varsinainen sukupolvenvaihdos, jossa isäntä myy lapselleen tilan, muuttuu niin, että vuodesta 2004 alkaen ikäraja ei nousisi 57:ään, niin kuin hallitus esitti, vaan 56:een. Se on sillä tavalla tietenkin heikennys hallituksen esitykseen, että vuotta aiemmin 55 muuttuu 56:ksi, mutta toisaalta ikäraja säilyttää sen jälkeen tason 56 eikä nouse 57:ään. Maanluovutuksen osalta toimitaan niin kuin hallituksen esityksessä ikärajan osalta, mutta 55 muuttuisi samalla tavalla vuotta aiemmin 57:ksi.

Hallituksen esityksessä vuokraus olisi aktivoitunut vuonna 2005, kun taas tässä se saavuttaisi saman ajankohdan eli 2004, mutta ikäraja ei olisikaan 57, vaan valiokunnan enemmistö lähti siitä, että ikäraja vuokrauksessa on 60. Viljelemättömyydestä ja esimerkiksi luopujien mahdollisuudesta tehdä lomitustöitä enemmän kuin tällä hetkellä valiokunta edellytti, että tehdään selvitys.

Näiden ikärajojen lisäksi valiokunta selkeästi paransi esimerkiksi lesken asemaa ja sisaren asemaa sekä myös niiden viljelijöiden, jotka ovat luottamustoimissa, puolison osalta niin sanottu uinuminen voi alkaa jo 50-vuotiaana. Näin aiemmin ei ole ollut.

Lisäksi, jos luopuja on jättänyt itselleen metsää, hän ei ole voinut käyttää kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisia mahdollisuuksia. Nyt tämä lakimuutos mahdollistaa sen, että kaikki kestävän metsätalouden rahoituslain mukaiset työt ovat mahdollisia myös luopujan saada. Lisäksi hankintatyön osalta toivotaan tehtävän selvityksiä niin, että siinä myös luopuja saavuttaisi saman aseman.

Mietintöön liittyy vastalause, ja vastalauseen allekirjoittajat lähtevät siitä, että tämä on liian monimutkainen ja sekava ja että rakenteen tulisi voida kehittyä mahdollisimman hyvin ja että jatkajalle ja luopujalle turvattaisiin paremmat mahdollisuudet. Ikärajan pitäisi jatkossa edelleen olla 55 vuotta, ja jatkossa vuokrauksen ja myös viljelemättömyyden tulisi olla mukana. Muuten vastalauseen allekirjoittajien käsitykset lesken asemasta, sisaren asemasta, luottamustoimesta ja kestävän metsätalouden rahoituslain antamista toimista olivat saman suuntaiset.

Haluan korostaa sitä, että tämä oli laki, johon valiokunta joutui eduskuntakäsittelyn aikana tekemään hyvin paljon muutoksia. Ministeri Jari Koskinen, joka nyt uutena maatalousministerinä aloittaa, saa toivottavasti ministeriöön sellaisen uuden kulttuurin, että lain valmistelussa käytettäisiin tarkempaa harkintaa ja työ tehtäisiin niin, että eduskuntakäsittelyn aikana ei tarvittaisi niin seikkaperäistä laadintatyötä, vaan tämä viimeistely tapahtuisi jo siinä vaiheessa, kun hallitus esitystään eduskunnalle on antamassa.

Järjestely, joka on käsittelyssä, on merkittävä ja tärkeä. Sillä on suuri merkitys siihen, millä tavalla Suomi jatkossa edistää ja kehittää maatalouden rakennetta ja samalla turvaa sille kannattavuusedellytyksiä, jotta sukupolvenvaihdoksia tulevaisuudessa voitaisiin tehdä jonkin verran nykyistä enemmän. Nykyisellä sukupolvenvaihdoskannalla ajaudutaan selkeästi pienempään tilarakenteeseen, mitä tämän hetken ennusteet näyttävät. Jos tämä toteutuu, sillä on merkitystä koko maaseudun tulevaan kuvaan eikä se myöskään anna mahdollisuuksia niin sanotuille monitoimitiloille, joissa maatalous sittenkin on vähäisempi ja nämä muut maaseudun palvelut, matkailu ja muille tiloille tuotettavat palvelut, jatkuvasti kasvavat.

Arvoisa puhemies! Toivon, että tämä lakiesitys saa mahdollisimman hyvän käsittelyn ja että tämä tulee mahdollisimman nopeasti voimaan. Toivottavasti, kun tämä menee komissioon notifioitavaksi, komissio myös tämän tulee mahdollisimman nopeasti hyväksymään.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! Vaikka tämän lakiesityksen nimi onkin esitys luopumistuesta eli puhutaan yhden ihmisryhmän työstä luopumisesta, niin tässä on kysymys kuitenkin huomattavasti suuremmasta asiasta kuin nimenomaan luopujasta. Tässä on minun mielestäni paljon enemmän kysymys jatkajasta ja jatkajan kautta koko suomalaisesta elintarvikehuollosta.

Maatalous perustuu jatkuvuuteen. Tilan kehittäminen tehdään niillä ehdoilla, että jatkuvuus tapahtuu. Kuitenkin 55 vuotta ikärajana, mikä tässä nyt vielä pari vuotta saadaan pysymään voimassa, on nimenomaan sen jatkuvuuden kannalta hyvä asia. Jos raja on sitä korkeampi, niin jatkuvuus hyvin monessa tapauksessa häiriintyy: mahdollinen tilan jatkaja kerkiää vakiinnuttaa elämänsä muissa ammateissa eikä sen jälkeen enää olekaan halukas jatkamaan. Siinä mielessä ikärajan alhaisena pysymisellä on paljon suurempi merkitys koko kansakunnalle ja elintarvikehuollolle. Se, että ikäraja parin vuoden päästä nousee ylemmäs, ei ole minun mielestäni hyvä asia.

Nimenomaan kun puhutaan sukupolvenvaihdoksesta, luopumisesta jatkajan hyväksi, ikärajan pitää olla alempi kuin yleensä. Sitten kun mennään vuokraukseen tai myynnin kautta tapahtuvaan luopumiseen, ne ikärajat voivatkin olla kyllä korkeammat. Siellähän ei olekaan enää samalla tilalla sitä jatkajaa. Silloin ei puhuta sen tilan jatkamisesta, vaan puhutaan mahdollisesti naapuritilan elinehtojen parantamisesta samanaikaisesti.

55 vuotta on semmoinen ikäraja ihmisen elämässä, että kyllä siihen mennessä yleensä pitää olla investoinnit tehty ja sitä ruvetaan jäähdyttelemään. Siinä mielessä siinä vaiheessa, jos tila halutaan todella pitää elinvoimaisena ja kehittyvänä, kyllä vanhan pitää pystyä astumaan sivuun ja nuoremman tulla tilalle.

Se, että lakiesityksessä ei ole viljelemättömyyttä ja metsitysvaihtoehtoa tai maisemavaihtoehtoa otettu luopumismahdollisuudeksi, on ilman muuta väärin Itä- ja Pohjois-Suomea kohtaan, missä ei ole vuokraajia tai mahdollisia ostajia. Niitä viljelijöitä kohtaan se on väärin. Viljelemättömyyden ja metsityksen puuttuminen ei todellakaan ole Länsi-Suomen ongelma. Se ei missään tapauksessa ole Nivalan ongelma, siellä pellolle löytyy aina käyttäjä.

Kyllä minun mielestäni tähän pitäisi liittää semmoinen ehto, jos me kerran valtiovaltana teemme tämmöisen lain, että viljelemättömyyttä ja metsitystä ei katsota luopumiseen oikeuttavaksi tapahtumaksi, että silloin valtion pitäisi ostaa se maa, jotta se osto tulisi tapahtuneeksi. Jos ei kerran markkinoilta ole ostajaa, niin pitäisi lainlaatijan myös ostaa se maa.

Vastalause, minkä keskusta on tehnyt, ja olivat siinä kristilliset ja jotkut muutkin mukana, olisi todella parempi ehdotus, mutta tämä tämmöisenäänkin näine kaikkine muuttujineen, mitä ed. Kalli edellä luetteli, on kuitenkin selkeästi yhteiskunnalta osoitus, että tässä maassa halutaan maatalouden jatkuvan ja maatalous on edelleenkin yhteiskunnan suojeluksessa. On tärkeä asia, että jatkajilla on se käsitys, että heistä huolta pidetään.

Nils-Anders  Granvik  /r:

Värderade fru talman! Lagen om avträdelsestöd har varit en långkörare i jord- och skogsbruksutskottet. Lagpropositionen var till vissa delar bristfällig. Därför har utskottet gjort flera kompletterande förslag som inte har några större ekonomiska konsekvenser men en avgörande betydelse för de enskildas möjligheter att gå in i systemet med möjligheten att ha avträdelsestödet vilande tills sökanden har uppnått en stipulerad ålder.

Som utskottets ordförande ledamot Kalli framhöll har synnerligen många ändringar gjorts i propositionen. Bland annat änkors rätt till vilande avträdelsestöd enligt samma åldersbestämmelser som om maken levde föreslås att införas, likaså föreslås syskons rätt på samma grunder som gäller för äkta par. En helt ny sak som finns i utskottets betänkande är att om en person har inkomster från förtroendeuppdrag som överskrider de allmänna inkomstgränserna för pensionärer behöver det inte vara ett hinder för generationsväxling, utan avträdelsestödet kan läggas vilande tills förtroendemannaskapet upphör eller inkomsterna sjunker under de allmänna gränserna.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta ehdottaa, että puute hallituksen esityksessä lesken oikeudesta saada uinuvaa luopumistukea korjataan ja että se annettaisiin leskelle samojen ikärajoitusten mukaan, joita noudatettaisiin, jos aviopuoliso eläisi. Samoin ehdotetaan, että sisarusten oikeus asetetaan samalle pohjalle, joka pätee aviopareihin. Kokonaan uusi asia valiokunnan mietinnössä on, että luottamustehtävät eivät jatkossa ole este sukupolvenvaihdokselle. Jos jonkun tulot luottamustehtävistä ylittävät eläkeläisten yleiset tulorajat, niiden ei pitäisi olla este sukupolvenvaihdokselle, vaan luopumistuen vastaanottaminen voidaan siirtää, kunnes luottamustehtävät loppuvat tai kunnes tulot vähenevät yleisten rajojen alapuolelle.

Jos haluaa luopua toiminnasta, mutta perheestä ei löydy jatkajaa, löytyy eri vaihtoehtoja päästä mukaan järjestelmään. Jos luopuja on valmis myymään viljelymaan, voi näin tehdä heti lain voimaantulon jälkeen ja päästä luopumistuen piiriin, jos on täyttänyt 57 vuotta. Jos taas ei halua myydä maita, täytyy odottaa, kunnes 60 vuotta täyttyy. Tällöin voi vuokrata viljelijälle, joka täyttää vastaanottajan vaatimukset. Löytyy siis vaihtoehtoja riippuen siitä, haluaako myydä vai pitää maan omassa omistuksessa.

Minulle oli suurin pettymys se, että ikäraja sukupolvenvaihdoksessa tulee nousemaan 56 vuoteen vuonna 2005. Sukupolvenvaihdosikää ei saa verrata yleiseen eläkeikään, vaan sitä pitää tarkastella siitä näkökulmasta, että vastaanottajasta ei tulisi liian vanha. Jos vastaanottaja joutuu odottamaan liian kauan sukupolvenvaihdosta, hän voi siirtyä, ja useimmiten käykin niin, että hän päättää siirtyä, toiseen ammattiin. Nosto 55:stä 56 vuoteen on kompromissi ja tietenkin parempi kuin hallituksen esityksessä ehdotettu 57 vuotta.

Lähtökohta koko laille on pyrkiä vaivattomaan, sukupolville hyvässä ajankohdassa tapahtuvaan sukupolvenvaihdokseen. Haluan ja on tärkeää tulkita lakia niin, että vastaanottajan etuja tulisi suosia luopujan etujen sijaan, koska luopujan intressi on enemmän sosiaalipoliittinen. Jos emme saa tarpeeksi nuoria vastaanottamaan tiloja, mitkään muut tuet eivät auta pitämään tarpeeksi tiloja tuotannossa. Riittämätön määrä sukupolvenvaihdoksia, mikä on ollut tosiasia koko meidän EU-aikanamme, on suurin uhka koko elinkeinolle ja elävälle maaseudulle.

Jos laki hyväksytään maa- ja metsätalousvaliokunnan mietinnön mukaan, annamme eduskunnasta merkin nuorille, että maatalous on tulevaisuuden elinkeino, joka on valtiovallan mielestä edelleen tärkeä.

Fru talman! Utgångspunkten för lagen om avträdelsestöd är strävan att göra det möjligt att smidigare i ett för generationerna gynnsamt skede överföra gården till följande generation. Jag vill tolka lagen så att det är övertagarens intressen som måste prioriteras framom överlåtarens, eftersom överlåtarens intressen ofta är av mera socialpolitisk natur. Om vi inte får ett tillräckligt antal unga att ta över gårdarna hjälper inga andra stödande åtgärder för att hålla ett tillräckligt antal gårdar i produktionen. Ett otillräckligt antal generationsväxlingar, vilket har varit fallet under hela vår EU-tid, är det största hotet för hela näringen och den levande landsbygden.

Om lagen godkänns enligt jord- och skogsbruksutskottet betänkande ger vi från riksdagens sida våra unga en signal om att jordbruket är en framtidsnäring som prioriteras av statsmakten.

Kari Rajamäki /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä luopumistukijärjestelmän rakentaminen vuoden 99 päätösten jälkeen on ollut vaikea prosessi siinä mielessä, että muun muassa maatalouspolitiikan strategiajohtoryhmässä ministeri Hemilän johdolla muun muassa hallituspuolueiden maatalousvastaavat pyrkivät nimenomaan jo vuonna 99 havaittuja epäkohtia esille tuoden korjaamaan muun muassa vuokrauksen roolia ja kiinnittämään järjestelmän rahoitustarpeeseen huomiota, kun nimenomaan kehyksiin liittyvät tiukat lähtökohdat ja paineet johtivat hallituksen esitykseen. Sama ongelma oli sitten tietysti myös maatalouden tulevaisuudesta huolta kantavien hallituspuolueiden valiokuntavastaavien ja maa- ja metsätalousvaliokunnan yhteisenä huolena hallituksen esittelyn käsittelyvaiheessa.

Mutta on pidettävä myönteisenä sitä, että kehyksen tiukkuudesta huolimatta hallituspuolueiden kesken maa- ja metsätalousvaliokunnassa kyettiin viilaamaan hallituksen esitystä. Spv-ikäraja nousee esityksestä poiketen vain vuodella, ja vuokrausmahdollisuutta aiennetaan vuodella vuoteen 2004, tosin 60 vuoden ikärajalla. Ne vaihtoehdot, joita lähinnä kokoomuksen taholta voimakkaasti spv-ikärajan säilyttämiseen liittyen tuotiin esille, mutta jotka lähes totaalisesti unohtivat vuokrauksen, olisivat maksaneet kehysvuosiin jopa 20 miljoonaa euroa lisärahoitusta. Tämä tietysti tässä suhteessa oli ongelma. Samoin vuokrausta painottava spv-ikärajan enemmän sivuun jättävä sosialidemokraattien malli olisi ollut yhtä kallis malli, eli se olisi ollut noin 15—20 miljoonaa euroa kehysvuosille.

Sisarusten asemaan kiinnitettiin huomiota, samoin kuin joustavuuteen muun muassa tulorajojen huomioon ottamisessa. Ylipäänsä voi sanoa, että maa- ja metsätalousvaliokunta teki hyvin vastuunkantavan työn näitten reunaehtojen ja myöskin linjausten taloudellisten vaikutusten ratkettua.

Me huomautimme syksyllä 1999 vuokrauksen poisjäädessä luopumistukijärjestelmästä, että se synnyttää monia ongelmia. Esimerkiksi ostovaihtoehtoja ei ole Itä- ja Pohjois-Suomessa. Tällä on tietysti vaikutusta sitten tasavertaisuuteen, eli se lähinnä synnyttää eriarvoisuutta luopujien kesken. Ehkä ei ole julkisuudessa ollut, mutta täällä olevat hallitusvastaavat muistavat kyllä sen, että ministeri Hemilän kanssa keskustelimme ja toimme esille myöskin vaihtoehdon, että valtio tulisi väliin eli valtio ostaisi tällaisissa tapauksissa, kun myyntimahdollisuutta ei ole, ja selvitettäisiin tämmöinen väliintulomalli. Tämä valitettavasti ei sitten kuitenkaan ole edennyt, mutta tästä keskusteltiin ja hallitusvastaavat saivat tästä ikään kuin lupauksen, option, että tämä otetaan vakavasti vuokrauksen poisjäännin haittavaikutusten eliminoimiseksi. Tämä on hyvä todeta pöytäkirjaan, että tämä keskustelu käytiin tässä talossa hallituksen pienessä huoneessa.

Joka tapauksessa maan ostamiseen liittyvät tukijärjestelyt ovat omiaan lisäämään maan hinnan nousupaineita. Silloinhan ikään kuin hyvitettiin sitä vuokrauksen poisjääntiä, että nuorille tulee käynnistys- ym. avustuksia korkeampi määrä. Toisaalta nuorten kannalta verotus ym. leikkasivat paljon niitä pois, ja toisaalta taas sitten tämä maan hinnan nousupainekysymys tosiaan jäi jäljelle. Lisäksi tämä vuokrauksen poisjääminen kärjisti, niin kuin on todettu, lisämaan hankintatilannetta erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa.

Varoitin silloin myös, että vuokrauksen poisjäännin sijaan tulleiden maanhankinnan tukemismuotojen rahoittaminen Maatilatalouden kehittämisrahaston, paremmin tunnettu Makerana, varoista lisää paineita muutenkin rajalliseen rahoituslähteeseen. Pahimmillaan vuokrauksen poisjäännillä aikaansaatua säästöä vastaavat varat joudutaan Maatilatalouden kehittämisrahaston rahoitustilanteen takia ohjaamaan budjettiteitse myöhemmin. Tämäkin on hyvä todeta pöytäkirjaan. Merkkejä tästä on nähtävillä. Olemme kenties vuokrauksen poisjäännillä aiheuttaneet maatilatalouden rakennekehitykseen ja moneen muuhun asiaan ongelmia ikään kuin säästön nimissä, ja olemme nyt itse asiassa maksamassa ilmeisesti budjettiteitse vähintään saman summan kuin niin sanottu säästö vuokrauksen poisjäännistä merkitsee.

Vuokrauksen mukaanotto nyt olisi aiheuttanut, niin kuin muun muassa sosialidemokraattien esittelemässä mallissa, jossa se olisi aiennettu ja ikäraja olisi pidetty alhaisena, 700 uuden tapauksen tulon ensi vuonna ja 600 luopumistukitapausta vuonna 2004 eli 1 300 tapausta kahdessa vuodessa. Nyt tämän patin purkaminen tätä kautta olisi ollut todella, niin kuin Melan taholta meille selvitettiin, erittäin kallista.

Ikärajan nousu on osaltaan tietysti hankaloittamassa jatkajan asemaa, mutta tilanteen kärjistyminen näkyy ehkä parhaimmin juuri maidontuottajien asemassa. Erityisesti nuorten tuottajien asemaa on heikentänyt ylläpidetty maidon kiintiökauppajärjestelmä. Samalla kun on tavoitteeksi asetettu yhä vain suurempien tuotantoyksikköjen aikaansaaminen, on nyt lisämaan hankinta vuokrauksen puuttuessa nostamassa edelleen kiintiöiden hintaa ja heikentämässä maatilatalouden rakennekehitystä ja kilpailukykyä. Samaan asiaan sosialidemokraatit kiinnittivät vuonna 99 tässä yhteydessä huomiota, kun vuokraus jäi pois.

Nyt kiintiösakkojen kielteisen vaikutuksen eliminoimiseksi tarvitaan ripeitä nuorten tuottajien selviytymistä tukevia toimia. Kannattaa miettiä, onko ainut hyvä tapa lähestyä asiaa näin, että nostetaan keskikiintiörajaa ikään kuin nuorten tuottajien tasolle ja isketään nyt sitten epävarmoihin jatkajiin, joiden keskikiintiö lienee siinä vajaan 80 000:n tasossa. Voi siellä olla moni sellainenkin, joka tietyllä tukiratkaisulla voisi olla tätä liiankin kovasti romahtanutta maidontuottajien rakennetta vielä ylläpitämässä. Nyt ei ole varaa kaavamaisiin liikkeisiin, mutta pitää ehdottomasti varmistaa, että nämä loukkuun jääneet, investoineet nuoret asetetaan nyt etusijalle uusien tuotantokiintiöiden järjestämisessä, ennen kuin nykytilanteessa tuetaan uusia mittavia investointeja.

Ylipäänsä tässä ollaan laajan kokonaisuuden kanssa liikkeellä. Siinä mielessä on ollut hyvä, että eduskunnassa on ollut tahtoa jopa vähän niin kuin kokeilla kehysten viulunkieltä siinä mielessä, että tämä vuokrausasia on otettu vahvemmin mukaan ja spv-ikärajaa myöskin pystytty varhentamaan. Mutta nyt pitäisi myös nähdä kokonaisuus. Erityisesti maidontuottajien määrä on EU-jäsenyyden aikana pudonnut 45 prosenttia. Ahon hallituksen aikana vuonna 93 ajettiin maitokiintiöiden vapaa kauppajärjestelmä, joka on tukenut bonusmaisella tavalla luopujia ja rankaissut investoivia, tiloja jatkavia nuoria. Nyt heille tulee vielä se, että vuokramaata ei saada, eli kilpailukyky ja rakenteen kehittämiseen tarvittava taloudellinen pelivara on kiristynyt huomattavasti. Tämä kokonaisuus on hyvä hahmottaa.

Seppo Kääriäinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Rajamäen puheenvuoro oli niin sekava kuin tämä hallituksen esityskin varsinkin ikärajojen osalta voi olla. Jäi epäselväksi, mitä te oikein, ed. Rajamäki, tämän osalta kannatatte, minkä takana te oikein olette. Jos tämän takana olette, tämähän ei tietenkään voi näitten kriittisten osien osalta olla tämän elinkeinon etu ja sukupolvenvaihdosongelmien keskellä kamppailevan elinkeinon etu missään tapauksessa. Hämmentävin tässä on vuokrausvaihtoehdon surkea kohtalo: 60 vuoden ikäraja 2004. Eihän sillä ole tekemistä tämän päivän ongelmien kanssa, jotka pitäisi pystyä ratkaisemaan. On niin vähistä rahoista kysymys, että tämä pitäisi pystyä ratkaisemaan nyt eikä siirtää sitä jonnekin hamaan tulevaisuuteen.

Timo Kalli /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Koska itse olen allekirjoittanut vastalauseen, ihan lyhyesti totean, että logiikka lähtee siitä, että hallituksen alkuperäinen ehdotus markkamääräisesti olisi ollut runsaskätisempi kuin valiokunnan nyt esittämä koskien aikakautta vuoden 2006 loppuun asti.

Kun tämän asian käsittely alkoi, valiokunnassa oli olemassa laajaa näkemystä siitä, että tätä asiaa olisikin harkittu koko kymmenen vuoden jaksolla ja olisi painotettu hiukan toisella tavalla. Valitettavasti tämä tahto jossakin vaiheessa loppui, ja nyt ajauduttiin ratkaisuun, joka on valitettavasti heikompi kuin hallituksen esitys.

Olli  Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Ed. Kalli toi esiin juuri sen, että kyllä oli halua mennä pidemmälle, mutta sitten nousivat pelisäännöt esiin.

Mutta ed. Rajamäelle haluaisin sanoa, kun hän totesi, että kokoomuksen valiokuntaryhmä olisi ollut valmis luopumaan vuokrausmahdollisuudesta, että siitä emme ole koskaan keskustelleet. Esimerkiksi minä eteläsavolaisena edustajana näen, että vuokrausmahdollisuus pitää aina olla luopumistukijärjestelmässä, koska se on monta kertaa ainut mahdollisuus hoitaa tämä asia johtuen juuri tilojen peltojärjestelyistä.

Raimo Vistbacka  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse kun ei ole asianomaisen valiokunnan jäsen, niin yhdellä mietinnön lukemisella ei ihan pysty sisäistämään, mitä kaikkea tässä mahdollisesti tarkoitetaan.

Mutta eräs asia, josta nyt kun valiokunnan puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja jäsenetkin ovat paikalla, haluan kiittää, on nimenomaan se, että on otettu huomioon ne tilanteet, jossa maataloutta harjoitetaan yhtymän lukuun. Se on ollut pieni ongelma ja koskenut pientä ryhmää. Valiokunnan puheenjohtajalta ja myöskin varapuheenjohtajalta saamani tiedon mukaan tämä ei ole ollut varsinainen taloudellinen ongelma vaan se on ollut pieni lainsäädännöllinen ongelma. Sen johdosta haluan vielä erityisesti todella kiittää valiokunnan jäseniä siitä, että tämä lainsäädännön pieni epäkohta on korjattu mietinnössä.

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Rajamäki aloitti puheenvuoronsa, hän toi esille, että tässä on toimittu tiukan budjettiraamin puitteissa. Näinhän on, ja hän toi myös esille näitä ongelmia, mitkä ovat johtuneet muun muassa vuokrausvaihtoehdon osalta.

Mutta haluan tässä tuoda esille sen, että se on totta, että on toimittu tiukan budjettiraamin puitteissa. Voi vain ihmetellä, miksi maatalouspääluokan osalta näin toimitaan ja on toimittu jo vuodesta 95 lähtien. Kyllä monen pääluokan osalta on budjettiraamia pystytty levittämään ja ottamaan sinne sisälle uusia tärkeitä asioita. Tässä minusta on se perusongelma, että hallituksen taholta maatalous, maatalouspolitiikka, kuitenkin nähdään tässä koko yhteiskuntapolitiikassa sen verran pienenä asiana, että ei ole katsottu tarpeelliseksi lähteä todella katsomaan niitä ongelmia ja myös levittämään budjettiraamia, että saataisiin niitä tärkeitä asioita sinne sisälle ja tärkeitä asioita hoidettua.

Itse asiassa tässä luopumistukijärjestelmän (Puhemies koputtaa) paremmassa vaihtoehdossa ei ollut kysymys mistään suurista rahoista, vaan varsin pienistä rahoista kaiken kaikkiaan, joilla olisi pystytty korjaamaan tämä asia.

Mauri Salo /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tiukan budjettiraamin varjoon mennään monissa hyvissä asioissa. Hyvät asiat jäävät toteuttamatta. Tosiasia on kuitenkin se, että jatkajiksi aikovilla on tänä päivänä kiire saada päätöksiä aikaan ja myös luopujat, jotka ovat jo päivätyönsä tehneet, haluaisivat mahdollisimman nopeasti saada sukupolvenvaihdoksen aikaiseksi. Toivottavasti tämä ongelma, joka on ollut vuokrauskysymyksessäkin, tulee paremmin hoidettua ja keskustan vastalauseen mukainen esitys tulee hyväksyttyä, ja myös edustajat Rajamäki ja Granvik voivat äänestää hyvän esityksen puolesta.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Hallituspuolueille tyypillistä pyörittelyä oli ed. Rajamäen puheenvuoro. Selkeästä asiasta on osattukin tehdä näin äärimmäisen monimutkainen. Ed. Nepponen sanoi, että hallituksen pelisäännöt ajoivat ohi tällä kertaa järkevän politiikan ja perustelujen. Kyllä nämä ovat aivan kestämättömiä perusteluja estää tällaisen uudistuksen aikaansaaminen.

Te viimeksi, hyvät herrat, arvoisat kollegat, edustajat, ihan samalla tavalla ja samoin äänenpainoin puolustitte sitä lakiehdotusta, jota nyt haukutte; aivan käsittämätöntä veivausta edestakaisin. Kysymys on siitä, millä tavalla nuoria saadaan maatalouteen. Me kaikki olemme siitä huolissamme. Olkaa te myöskin aidosti.

Kyllä tämä keskustelu ja tämä lakiehdotus on myöskin aivan sitä samaa sarjaa kuin kaikki muukin. Mietinnössä sanotaan, että lisäalueluovutuksissa tai vuokrauksissa ikärajaongelma on tältä osin vähäisempi, ja heti perään todetaan, että ongelmana on nimenomaan ollut (Puhemies koputtaa) vuokraus. Koettakaa nyt päättää, mikä on teidän mielipiteenne.

Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Olen kyllä yllättynyt sitä, että oppositio on edelleen sitä mieltä, että tämä mietintö, hallitusryhmien ratkaisu, on huonompi kuin lakiesitys. En ymmärrä ollenkaan, mistä olemme keskustelleet näin pitkään, kun ajattelee kaikkia niitä pieniä asioita, tärkeitä kuitenkin, mitä on oikaistu.

Kun on kysymys siitä, mikä on keskeinen osio tässä lakiesityksessä, niin mielestäni ylitse kaiken muun on tämä, että nuoret pääsevät aikaisemmin liikkeelle. Nyt pystyttiin kuitenkin alentamaan siitä 57 vuodesta, mitä oli esitetty, 56:een. Minusta tämä on aika ratkaiseva asia. Katson edelleen, että kaikki tämä, mitä luopujaan tulee, on toisarvoista, vaikka onkin tärkeää, mutta se on se vastaanottajan asema, mikä on tässä laissa tärkeä.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunnan jäsenenä kyllä vakuutuin siitä, että niillä edustajilla, jotka tulevat alueilta, joilla maa käy hyvin kaupaksi — ennen kaikkea tarkoitan tässä Länsi-Suomea ja Etelä-Suomea — kyllä oli valmiutta hyvin pitkälle tämän vuokrausvaihtoehdon romuttamiseen. En tietysti kuulu valiokunnan vastaaviin. Näinhän tässä on käynyt, eli ikärajaa hallituksen esityksestä voimakkaasti ollaan muuttamassa. Mutta tietenkin on tähdennettävä sitä, että yleensä vuokrausvaihtoehto on nyt saatu tähän esitykseen mukaan.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ihan vilpittömästi toivotan edustajille Kääriäiselle ja Lepälle menestystä keskustapuolueen ryhmän tulevissa väännöissä heidän pyrkiessään tähän keskustan poliittiseen eliittiin eli maa- ja metsätalousvaliokuntaan. Se tulee nimittäin poistamaan paljon epäselvyyttä siitä, mistä olemme nyt keskustelleet.

Toinen asia on se, että spv-ikäraja ja vuokraus, ylipäänsä sen asema, olivat juuri niitä hallituksen esityksessä korjattavia asioita, joihin me nyt sitten olemme melko yksituumaisesti, mutta myös hallituspuolueet, halunneet muutosta.

Kolmanneksi tietysti on sanottava näin, että 55 vuoden ikäraja, jota esimerkiksi kokoomus piti sellaisenaan säilyttämisen arvoisena, oli kustannustekijä. Valitettavasti tilanne oli tämä. Kyllä tätä selviteltiin. Jopa silloiselta maa- ja metsätalousministeriltä Tammilehdolta kysyttiin, onko ministeriön sisällä pelivaraa, jotta me olisimme voineet yrittää vielä enemmän, koska tässä — puheenjohtajalle tarkennuksena — niin sanotun kehysilmoituksen vuosimäärissä tulee hivenen Melan arvioiden mukaan lähivuosille nousua, mutta aivan pian kuitenkin sitten voidaan sanoa, että se tasoittuu, niin kuin puheenjohtaja mainitsi, pitemmässä jaksossa. Jos pikkutarkasti olisi katsottu, me ikään kuin kehysmielessä heiluttelimme rimaa.

Mutta tärkeintä on tietysti se viesti, mitä yksimielinen valiokunta myöskin viestittää, että vuokrauksen asema on tärkeä alueellisesti ja jatkajien löytäminen tässä rakennemurroksessa on erittäin tärkeää. Siihen liittyy spv-ikäraja. Eli se on minusta tärkeä viesti Jari Koskiselle, joka oli hallitusvastaavana itse tätä painotusta täällä ajamassa ja joutuu nyt katsomaan, millä tavalla hallituksen sisällä voidaan asioita ajaa eteenpäin.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun laskelmieni mukaan, kun hallituksen alkuperäinen ehdotus lähti siitä, että ikäraja on 55 kaikissa tapauksissa vuoteen 2004 asti, ja kun mietintö lähtee siitä, että tämä siirtyy vuodella eteenpäin ja ikä laskee ainoastaan sukupolvenvaihdoksen osalta yhden vuoden, niin jokainen voi laskea, mitä se vaikuttaa. Vuokrausjärjestelyhän on voimassa vain vuoden 2006 loppuun. Vuokraukseen, kun ikäraja nousee 60:een, varsin harvat pääsevät mukaan. Tulette näkemään muutaman vuoden päästä: varsin harvat ovat päässeet osallisiksi tästä järjestelmästä johtuen näitten ikärajojen nousuista.

Selviä plussia ovat lesken asema, sisarosuus — niin kuin ed. Vistbacka totesi, yhtymien osalta sisaren asema tulee tasavertaiseksi puolison kanssa — ja lisäksi metsätalouden (Puhemies koputtaa) kestävän rahoituslain mukaiset mahdollisuudet.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa rouva puhemies! En ole kuullut ihan koko keskustelua, mutta hyvin muistan sen, mitä valiokunnassa keskusteltiin. Vähän siihen viitaten, mitä äsken valiokunnan puheenjohtaja ed. Kalli sanoi, haluaisin kuitenkin todeta sen, että mielestäni tärkeintä on se, että sovittiin siitä, että järjestelmä jatkuu vuoden 2006 loppuun, sukupolvenvaihdosten ikäraja ei nouse siellä loppupuolella kuin 56:een. Kun kuitenkin harras toive on se, että se järjestelmä jatkuu jollain tavalla myös vuonna 2007 ja siitä eteenpäin, minun mielestäni tämä nyt sovittu kompromissi, mikä valiokunnassa syntyi, antoi hyvän lähtökohdan miettiä sitä, mitä tehdään jatkovuosina, kun neljä vuotta katsotaan, miten tämä järjestelmä toimii.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Tokihan niin on, että onhan tämä mietintö ja koko lakiesityskin parempi kuin ei olisi mitään lainsäädäntöä viljelijöiden luopumisen suhteen, mutta tämä on täysin riittämätön. Kun täällä sanottiin taas kerran, että ei ole pelivaraa, niin kyllä pelivaraa syntyy, jos on poliittista tahtoa rahojen hoitamiseen. Erittäin pienestä kokonaisuudesta, jos ajatellaan rahoja, on kysymys, jos vuokrausvaihtoehto olisi otettu toisella tavalla huomioon, mutta tähän ei ole löytynyt poliittista tahtoa. Keskustan ja kristillisdemokraattien vastalauseesta tämä tahto löytyy.

Pertti Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Valiokunnan puheenjohtaja käytti hyvän esittelypuheenvuoron aluksi, mistä tässä oli kysymys, ja hyvin tietoisena siitä, minkälainen kädenvääntö ja hiominen tässä käytiin. Kuultiin myöskin ministeriön edustajia ja Melan edustajia moneen kertaan, että saatiin hierottua tämä lopputulos.

Minä ainakin omalta osaltani olen tyytyväinen, että tässä on pystytty jatkamaan järjestelmää ja myöskin annettu näille viljelijöille nyt selkeä tieto siitä, mitä on odotettavissa. Voidaan tässä mielessä kehittää tilaa eteenpäin.

Omassa maakunnassani Etelä-Pohjanmaalla sukupolvenvaihdokset ovat lähteneet tällä vanhallakin lailla suhteellisen hyvin liikkeelle. Siellä on todella sukupolvenvaihdosten määrä huomattavasti lisääntynyt. Siinä mielessä kehitys on ollut tervettä. Minä olen ollut koko ajan sitä mieltä, että jos pystytään hoitamaan se mahdollisimman paljon myynnin kautta, niin se turvaa tämän kehityksen hyvin terveellä tavalla. Mutta kun olen huomannut ne vaikeudet, mitä Itä- ja Pohjois-Suomessa on (Puhemies koputtaa), oli hyvä, että saatiin vuokrausvaihtoehto edes näillä ehdoilla mukaan tähän.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ministeri Jari Koskinen sanoi, että on hyvä, että järjestelmä on voimassa ja voidaan sitä sitten tulevaisuudessa jälleen muuttaa. Haluaisin sellaisen evästyksen uudelle ministerille antaa, että nyt ovat aika lailla kriittiset hetket siihen, millä me pystymme nuoria lisää saamaan tämän ammatin pariin, maatalouden harjoittamisen pariin. Nyt on käytettävä kyllä kaikki keinot. Tässä ei ole aikaa viivytellä, ei ole syytä jatkuvasti odottaa ja siirtää eteenpäin ratkaisuja, vaan kyllä niitä täytyy nyt tehdä. Kun katsomme esimerkiksi maatalousoppilaitoksissa perusopetusta saavien joukkoa, niin kyllä se on aika tavalla harventunut, ja osasyy on se, että ne uhkat ja myöskin kannattavuuden riski, jotka tässä ammatissa ovat olemassa, ovat niin suuria, että se ei nuoria kiinnosta. Toivottavasti uusi ministeri näihin asioihin erityisen voimakkaasti tarttuu.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Paikalle tuli ministeri Koskinen, joka oli sorvaamassa tätä mietintöä, ja muistan varsin hyvin, niin kuin täällä on käynyt esiin, että työn alla oli olemassa parempikin sapluuna kuin se, mikä käsittelyn alla nyt on.

Kun ministeri hoitaa nyt uudella tavalla, jämäkämmin, maa- ja metsätalousministeriötä, onko hän valmis tämän seitsemän kuukauden loppukauden aikana tekemään sen kaltaista pohjustustyötä, että tämä järjestelmä vuoden 2006 jälkeen voisi tulla paremmaksi, ja ottamaan huomioon opposition esittämiä näkökohtia?

Olli Nepponen /kok(vastauspuheenvuoro):

Rouva puhemies! Minä vielä palaisin tuohon vuokrausvaihtoehtoon, jota ed. Leppä kovasti moitti. On kuitenkin niin, että kun sitä pystyttiin aikaistamaan vuodella, se antaa kuitenkin mahdollisuuksia. Totta toki olisi ollut hyvä, että se olisi saatu voimaan ensi vuoden alusta, mutta hyvä, että se saatiin näin, koska sillä on nimenomaan alueilla, joilla pellot ovat pirstoutuneet, monenlaista muuta maata välissä, hyvin ratkaiseva merkitys sille, että viljelijä pääsee luopumistukeen.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa rouva puhemies! Vastauksena ed. Kallille: Totta kai tätä asiaa seurataan, vaikka ministerinposti onkin aika lyhyt homma. Varmasti seurataan, mutta luulen, että tässä on aika monta muutakin asiaa seurattavina. Kuka näitä asioita miettiikin vuonna 2005 tai 2006, saattaa olla Euroopan yhteisessä maatalouspolitiikassa tapahtunut paljon ja suomalaisessa maataloudessakin tapahtunut paljon. Voi olla, että on vähän erilaisia pohjia, joista lähdetään liikkeelle.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Minäkin panin merkille, että valiokunnan puheenjohtaja ed. Kalli selvitteli avauspuheenvuorossaan hyvin seikkaperäisestikin ja kuvaili sitä, miten mietintö on saanut nykyisen muotonsa. Sen sijaan sen jälkeen niin hänen kuin muidenkin oppositioedustajien puheenvuoroista on voinut saada vain sen kuvan, ettei tämä olekaan kovin hyvä, ja jopa senkin kuvan, ettei tämä esitys ole yhtään parempi kuin nykyinen voimassa oleva järjestelmä. Se kai on aika lailla totuuden vääristelyäkin, jos näin ajatellaan.

Hallitushan esitti, että luopumistukijärjestelmää jatketaan vuosille 2003—2006 siten, että luopumistuensaajan ikäraja nousisi vuoden 2005 alusta nykyisestä 55 vuodesta 57 vuoteen. Vuosina 2003—2004 luopumistukeen olisi esityksen mukaan oikeuttanut tilalla tapahtuva sukupolvenvaihdos tai maiden luovutus jatkavalle viljelijälle lisämaaksi. Maiden vuokraaminen pitkäaikaisella vuokrasopimuksella olisi hallituksen esityksen mukaan luopumistuen piirissä vain vuosina 2005 ja 2006. Viljelemättömyyssopimukset on esityksessä täysin oikeutetusti jätetty luopumistukijärjestelmän ulkopuolelle.

Maa- ja metsätalousvaliokunta on luopumistukijärjestelmää käsitellessään päätynyt tekemään hallituksen esitykseen merkittäviä parannuksia. Ne edistävät viljelijöiden ikärakenteen nuorentumista sekä antavat mahdollisuuden nimenomaan vuokraamalla luopumistuelle. Kuten valiokunnan mietinnössä ja myös siihen liitetyssä vastalauseessa todetaan, "riittävän aikaisella sukupolvenvaihdoksella on ratkaiseva merkitys perheviljelmien säilymiselle Suomessa".

Luopumistuki on tarkoitettu ensisijaisesti edistämään nuorten viljelijöiden mahdollisuuksia ottaa tila haltuunsa tai saada lisämaata viljelykseensä. Sen sijaan luopumistuen merkitys varhaiseläkejärjestelmänä on mielestäni toissijainen. Siksi maa- ja metsätalousvaliokunta esittää mietinnössään hallituksen esitykseen muutoksia, jotka edistävät sukupolvenvaihdoksia ja myös lisämaaluovutuksia, joissa viljelymaan omistusoikeus siirtyy jatkavalle viljelijälle.

Valiokunta on tässä yhteydessä nostanut vuokrausvaihtoehdon ikärajan 60 vuoteen eli kolme vuotta korkeammaksi kuin maiden myynnin kautta tapahtuvan luopumisen ikäraja. Jatkavan viljelijän kannalta onkin edullisempaa saada ostaa lisämaata heti kuin vuokrata sitä ensin useiden vuosien ajan ja sitten tavallaan toiseen kertaan maksaa ostaessaan kyseiset maat luopuvan viljelijän tullessa vanhuuseläkeikään. Valiokunta haluaa kuitenkin ikärajan nostamista kompensoidakseen mahdollistaa vuokrauksen luopumistuen oikeutuksena vuosina 2004—2006. Hallituksen esityshän mahdollistaisi vuokrauksen kautta tapahtuvan luopumisen vain vuosina 2005 ja 2006.

Sukupolvenvaihdoksissa esitetään ikärajan säilyttämistä nykyisessä 55 vuodessa sekä vuonna 2003 että vielä vuonna 2004. Vuoden 2005 alusta ikärajaa nostettaisiin kuitenkin vain yhdellä vuodella 56 vuoteen hallituksen esittämän 57 vuoden ikärajan sijasta.

Sukupolvenvaihdoksissa on jatkavan viljelijän työmotivaation ja ylipäätään motivaation kannalta erittäin tärkeätä, ettei luopujan ikäraja nouse merkittävästi nykyisestä 55 ikävuodesta. Mikäli luopujan lapset joutuvat odottelemaan lähes 40-vuotiaiksi, ennen kuin sukupolvenvaihdos on mahdollinen, on todennäköistä, että heillä on jo työ, perhe ja koti muualla kuin kotinurkilla. Kotitilan viljelyn jatkaminen merkitsee nuorelle viljelijälle lähes poikkeuksetta suurta velkataakkaa ja niin muodoin suuria taloudellisia riskejä. Se ei välttämättä ole houkutteleva vaihtoehto, jos on ehtinyt tottua säännöllisiin työaikoihin ja kuukausipalkkaan.

Hallituksen yksimielinen esitys niin kutsutusta suosiolahjasta on parhaillaan lakivaliokunnassa käsiteltävänä. Sukupolvenvaihdosten edistämiseksi olisi erittäin tärkeätä, että laki saataisiin hallituksen esittämässä muodossa voimaan mahdollisimman pian.

Maa- ja metsätalousvaliokunnan enemmistö pitää myös erittäin tärkeänä, että mahdollisuus uinuvaan luopumistukeen säilytetään luopujan puolisolla. Uinuva luopumistukihan tarkoittaa sitä, että 50 vuotta täyttänyt luopumistukea saavan viljelijän puoliso tulee automaattisesti mukaan luopumistukijärjestelmään täytettyään 55 vuotta. Jos sisarukset viljelevät tilaa yhdessä tai esimerkiksi maatalousyhtymästä on kyse, on oikeudenmukaista rinnastaa heidät luopumistuen ehdoissa, esimerkiksi ikärajoissa, tilaa viljelevään pariskuntaan.

Luopumistukijärjestelmällä ei pidä tukea maaseudun autioittamista ja epäsuotuisaa rakennekehitystä. Viljelemättömyyssopimukset eivät näet missään tapauksessa voi oikeuttaa luopumistukeen. Luopumistuen tarkoitus on kannustaa sukupolvenvaihdoksiin sekä lisämaan kauppoihin jatkavalle viljelijälle. Valiokunta on vuokrausvaihtoehdon voimassaoloaikaa pidentäessään ottanut huomioon tilanteen, jossa tilan maille ei löydy tai löytyisi ostajaa. On muistettava, että yksikään viljelijä ei ole itse eläkemaksuissaan maksanut penniäkään eikä euroakaan luopumistuestaan. Koko järjestelmä kustannetaan täysin valtion budjettivaroilla. MYEL-vakuutusmaksuilla kustannettua eläkettähän maksetaan ainoastaan vanhuuseläkeiässä oleville, yli 65-vuotiaille henkilöille.

Luopumistuen saamiseen on asetettu varsin alhaiset tulorajat. Saadakseen täyden luopumistuen henkilö ei saa ansaita millään muulla työllä enempää kuin 438 euroa eli noin 2 600 vanhaa markkaa kuukaudessa. Valiokunta on edellyttänyt eri etuuksiin liittyvien tulorajojen selvittämistä ja tarkistamista. Lisäksi valiokunta pitää tarkoituksenmukaisena, että luopujan omistukseen jäävissä metsissä saisi tehdä valtion tuella toteutettavia metsänhoitotöitä luopumistukea menettämättä. Se, että hankintatyökielto jää pääsääntönä voimaan, on kuitenkin mielestäni tarkoituksenmukaistakin.

Arvoisa puhemies! Luopumistukijärjestelmä on maatalouselinkeinon jatkuvuuden kannalta elintärkeä. Nuoret viljelijät saavat mahdollisuuden ottaa tilan viljeltäväkseen tai ostaa lisämaata silloin, kun he ovat parhaassa iässä tekemään työtä ja innostuneita uusiin haasteisiin. Kun luopumistukijärjestelmän jatkosta päätetään vuoden 2006 jälkeen, tai oikeastaan jo sitä ennen, pitää yhä enemmän kiinnittää huomiota ikärajoihin ja tarpeen vaatiessa mielestäni laajentaa uinuvan luopumistuen soveltamisalaa nykyisestä huomattavasti.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! "Vähemmän on enemmän." Tulee mieleeni, ovatko hallitusryhmät ja uusi ministeri ottaneet tämän Robert Browningin mietelauseen kirjaimellisesti, kun maaseudun tulevaisuudesta ja lutusta puhutaan. Kylillä maatalousyrittäjien määrä on vähentynyt huolestuttavasti ja myös Etelä-Savossa, josta itse tulen, ja tarkastelen vähän tätä lutu-asiaa myös Etelä-Savon kannalta.

Maataloustuotanto Suomessa näyttää olevan myös siirtymässä länteen ja etelään lukuunottamatta ehkä maitotaloutta, mutta on selvää, että kotimaisella politiikalla voidaan tähän kehitykseen vaikuttaa. Etelä-Savon elintarviketalouden kehittämisohjelmassa todetaan määrällisistä tavoitteista muun muassa seuraavaa: raaka-ainetuotanto säilyy nykyisellä tasolla, luomuala kasvaa 15 prosenttiin, elintarvikeketjuun syntyy 30 uutta yritystä, joista suurin osa jatkojalostukseen. Siinäpä tavoitetta kylliksi.

Arvoisa puhemies! Viljelijäperheet tekevät edelleen suurimman osan maatilojen työstä, palkattua työvoimaa on vain noin viidenneksen verran työpanoksesta, mutta yleisesti ottaen investointien myötä on ihmistyötä korvattu pääomalla myös maatalousyrityksissä tilakoon kasvaessa. Maatilojen investointiaktiivisuus suhteessa tuloihin onkin Etelä-Savon te-keskuksessa maamme keskimäärää korkeampi, mutta Etelä-Savossa sekä Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa tehdään sukupolvenvaihdoksia vähiten. Meillä on edelleen paljon pieniä maatiloja, jolloin ne eivät yllä kannattavuusrajan yläpuolelle. Etelä-Savossa myönnettiin luopumistuki vain 36 maatilalle vajaan kahden vuoden aikana. Sukupolvenvaihdokset saisivat ainakin tuplaantua, ja tähän ei tämä lutu-ratkaisu ole pelastus.

Suomen ensimmäiset viljelijöiden luopumistukijärjestelmäthän astuivat voimaan vuoden 74 alusta. Nykyjärjestelmä ei salli luopumista muuten kuin kaupalla. Ensi vuonna sitten alkaa uusi järjestelmä, ja siitä valiokunnan puheenjohtaja ed. Kalli tuossa edellä kertoikin, mietinnöstä pääpiirteissään, ja näistä ikärajojen nousuista ja monimutkaisuuksista, mitä siinä on, ja sitten sitä kautta myös siitä tiedotuksellisesta ongelmasta, mitä tästä seuraa. Vaikka taustalla ovatkin taas kerran valtiontaloudelliset kustannukset ja toisaalta yleinen varhaiseläkkeiden muutos, ovat nämä ikärajojen nostot kohtalokkaita maatalousyrittämisen jatkuvuudelle. Todennäköisyys luovuttaa tila jatkajalle pienenee iän myötä nopeammin kuin todennäköisyys luovuttaa tila lisämaaksi. Kun sukupolvenvaihdokset siirtyvät, yhä harvempi tila löytää jatkajan.

Luopumisen alaikärajan säilyttäminen 55 vuodessa on erittäin tärkeää senkin vuoksi, etteivät mahdolliset jatkajat ehdi asettua pysyvästi muihin ammatteihin. Nykyesityksellä aloittavien nuorten viljelijöiden lukumäärä tulee vähenemään. Jos ikärajaa nostetaan, se hidastaa lyhyellä aikavälillä maatalouden rakennekehitystä. Pitkällä aikavälillä voi tietysti käydä päinvastoin, kun entistä suurempi osa tiloista ei löydä jatkajaa ja maat siirtyvät lisämaaksi naapurille tai jäävät kokonaan viljelemättä. Näin ollen perheviljelmämaataloutta ja elävää maaseutua halutessamme varhennetut sukupolvenvaihdosjärjestelmät ovat aivan ratkaisevassa asemassa.

Nykyisellä nopeudella maatilojen määrä alenee Suomessa selvästi nopeammin kuin muissa EU-maissa. PTT:n maatalousekonomisti arvioi, että nykyinen kehitys jättäisi Suomeen alle 50 000 tilaa vuoteen 2010 mennessä ja tämä tarkoittaisi myös monessa tapauksessa kylien tyhjenemistä.

Arvoisa rouva puhemies! Monesti nuoren viljelijän mahdollisuus tilansa kehittämiseen tulee vuokrauksen kautta. Hän ei pysty kilpailemaan halutuista, myynnissä olevista pelloista silloin, kun hinnat nousevat korkealle. Vuokrausvaihtoehto siis helpottaa jatkajien lisämaan saantia ja tekee maataloudesta luopumisen mahdolliseksi kenties jo jaksamis- ja terveysongelmista kärsivälle viljelijälle. Vuokrausvaihtoehdon merkitys on korostunut myös eteläsavolaisten viljelijöiden yhteydenotoissa, mitä tämän asian puitteissa on tullut esille. Luopumisen alaikärajan säilyttämisen 55 vuodessa näen erittäin tärkeänä tosiaan senkin vuoksi, etteivät nämä tulevat jatkajat ehdi asettua aloilleen muihin ammatteihin. Luopumistuesta huolimatta maatalousyrittäjien keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikähän on sama kuin väestöllä keskimäärin.

Myös muita luopumistapoja minullekin esitettiin, esimerkiksi metsitys tai maisemanhoitosopimusta. Tilanpidon lopettaminenhan ei yleensä onnistu noin vain vanhenevalta viljelijältä. Esimerkiksi korvaavaa työtä ei löydy helposti ja yrittäjästatus vaarantaa työttömyyskorvauksen, ellei omaisuuttaan myy. Viljelemättömyysvaihtoehto helpottaisi lähinnä syrjäseutujen pienten karjatilojen luopumista ja olisi näiden yksilöiden kannalta reilu vaihtoehto.

Arvoisa puhemies! Kiitän valiokuntaa yhteistyöstä niiden pienten yksityiskohtien osalta, jotka saatiin kuntoon, kuten esimerkiksi lesken uinuva lutu-mahdollisuus. Toki sinne vieläkin korjattavaa jäi.

Olen allekirjoittanut vastalauseen, jossa todetaan, että viljelemättömyysmahdollisuus otetaan käyttöön ja, näitä ikärajoja koskien, että luopuja on luopumisen tapahtuessa täyttänyt 55 muttei 65 vuotta, eikä muttia.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalouden harjoittaminen Suomessa on ollut EU-jäsenyyden vuoksi todellisessa murroksessa viime vuosina. Syy on EU-järjestelmän mutta myös kansallisen politiikan. Sen sijaan, että viljelijät olisivat saaneet kansallisesta politiikasta todellista tukea ammattinsa harjoittamiseen, on suomalaista maatalouspolitiikkaa leimannut poukkoilevuus ja pitkäjänteisyyden puute. Kaikki kyllä haluavat puhdasta kotimaista ruokaa, mutta poliittiset päätökset kotimaisen ruoan tuottamisen edellytysten parantamiseen ovat olleet tiukassa.

Hallituspuolueiden haluttomuus ottaa vastuuta maataloudesta on näkynyt myös siinä, että vasta seitsemän vuoden jälkeen nykyiset hallituspuolueet halusivat istuttaa maatalousministerin paikalle poliittisen henkilön. Onnea vain vaativaan tehtävään ministeri Jari Koskiselle!

Suomalainen maatalous on nyt EU:n laajentumisen kynnyksellä suurien haasteiden edessä. Vastuu maataloutemme jatkosta ei voi olla kuitenkaan ainoastaan viljelijöillä itsellään. Maan hallituksella ja tällä talolla on suuri valta siihen, miten maatalouden rakennemuutos ja jatkuvuus voidaan turvata. Nyt käsittelyssä oleva luopumistukilaki on erittäin olennainen väline tähän.

Arvoisa puhemies! Maa- ja metsätalousvaliokunta on valiokunnalle kuuluvalla oikeudellaan rukkaillut hallituksen esitykseen sisältyneitä luopumistuen ikärajoja ja voimassaolovuosia ja tehnyt muutamia muitakin parannuksia. Mutta nämä rukkaukset eivät ole tuoneet riittävän hyvää luopumistukilakia. On kannatettavaa, että sukupolvenvaihdoksessa ikäraja säilyy vuosina 2003 ja 2004 nykyisessä 55 vuodessa. Sen jälkeen ikäraja nousee kuitenkin 56 vuoteen. Huono asia on, että lisämaan luovutuksissa ikärajat ovat korkeammat. Mikäli on kysymys maiden omistuksesta luopumisesta, luopujan ikäraja on ensi vuoden alusta 57 vuotta.

Nykyisellään puuttuva vuokraamisvaihtoehto otetaan takaisin mutta huonoin edellytyksin. Vuokrausmahdollisuus koskee vain 60—64-vuotiaita luopujia vuosina 2004—2006. Vuokrausmahdollisuuden ehtojen tiukkuus hämmentää siksi, että juuri vuokrausmahdollisuuden puuttumista vuoden 2000 alun jälkeen on kritisoitu voimakkaasti. Vuokrausmahdollisuuden puuttuminen on koettu ongelmaksi erityisesti itäisessä Suomessa, missä on paljon keskikokoista pienempiä karjatiloja.

En voi olla ihmettelemättä sitä, että hallituspuolueet ovat täällä jo äskeisessä debatissa riemuinneet niin suuresti vuokrausvaihtoehdon takaisin ottamisesta. Minusta se vaikuttaa jonkin verran liioitellulta, voimassahan tämä tulee olemaan kolme vuotta ja ikäraja on 60 vuotta luopujalle. Tulee hieman sellainen olo, että hallituspuolueiden edustajilla on huono omatunto vanhoista päätöksistä, joita tässä salissa on aiemmin tehty.

Rakennekehityksen ja jatkuvuuden kannalta olisi ollut ehdottoman tärkeää luoda peltojen vuokrauksesta todellinen vaihtoehto. Nyt päätettävänä oleva luopumistukilaki ei sisällä myöskään mahdollisuutta erityisessä tapauksessa jättää viljelemättä peltoja päästäkseen luopumistuen piiriin. Tämä niin sanottu viljelemättömyysmahdollisuushan oli jaksolla 95—96.

Luopumistuen ikärajaviidakko on ongelmallinen niin luopujan kuin jatkajankin kannalta. Ensinnäkin voi aiheellisesti kysyä, miten ylipäänsä on mahdollista kytkeä luopujan vaikka työssäjaksaminen tai työkyky eri ikärajoihin. Nyt vaihtoehdot luopumistuelle siirtymiseksi eivät ole todellisia vaihtoehtoja, koska ne ovat sidotut eri ikärajoihin. Ylisukupolvisesti katsoen sukupolvenvaihdoksen ikärajan korottaminen nostaa myös viljelijöiden keski-ikää, ja nythän jo keski-ikä on 46 vuotta.

Keskustan vastalauseessa esitetään, että luopumistukilaissa otettaisiin käyttöön samat ikärajat ja luopumisvaihtoehdot kuin jaksolla 95—96. Mikäli näin tehtäisiin, Suomen eduskunta parantaisi merkittävästi maatalouden asemaa, sen rakennekehitystä ja sitä, että jatkajia löytyisi tiloille nykyistä paremmin joka puolella Suomea.

Arvoisa puhemies! Suomalaisesta sosiaaliturvajärjestelmästä voi sanoa, että se on sekava ja altis poliittisille muutoksille, kuten tässä talossa on nähty esimerkiksi kansaneläkkeen pohjaosan suhteen. Tätä taustaa vasten voi myös sanoa, että maanviljelijöiden sosiaaliturva on vielä sekavampi ja alttiimpi muutoksille. Maatalousyrittäjän sairastuessa sairauspäiväraha on olematon, ja lisäksi sijaisavun saaminen on usein jopa mahdotonta. Myös työttömyysturva on yleensä teoreettinen viljelijäperheissä. Käytäntö on, että jos esimerkiksi viljelijän puoliso jää tilan ulkopuolelta työttömäksi, ei hän saa yleensä minkäänlaista työttömyysturvaa vaan hänen katsotaan työllistyvän tilalla.

Täytyy nostaa hattua niille nuorille naisille ja miehille, jotka nykyisissä oloissa uskaltavat lähteä jatkajiksi tiloille. Työ on tullut tiloilla entistä kovemmaksi, kun tehokkuus vaatii yhä enemmän hehtaareja ja yhä enemmän tuotantoeläimiä. Näillä jatkajilla ei ole mitään vakuutta siitä, millaiset ovat luopumistuen ehdot jatkossa tai onko olemassa minkäänlaista järjestelmää siinä vaiheessa, kun heidän työpanoksensa on täynnä.

Vanha sanonta sanoo, että jätä talo tuleville sukupolville vähintäänkin yhtä hyvässä kunnossa kuin sen olet itse saanut. Tämän tavoitteen tulisi olla mielessämme myös nyt, kun saatamme lakia maatalousyrittäjien luopumistuesta. Vain sujuvat ja käytännössä toimivat luopumistuen ehdot voivat taata onnistuneet sukupolvenvaihdokset ja siirtää ilman jatkajaa olevien tilojen isännät ja emännät ansaitulle luopumistuelle.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Vehviläinen totesi, että hallituspuolueet ovat halunneet ottaa vastuun vasta nyt seitsemän vuoden jälkeen. Tuohan ei pidä paikkaansa. Kokoomus on tarjoutunut ottamaan maatalousministerin paikan jo viime hallitusneuvotteluissa ja edellisen kerran, kun hallitusta täydennettiin. Me olemme nyt tyytyväisiä, että tässä vaiheessa saimme kokoomuslaisen maatalousministerin, joka kantaa vastuuta myöskin Suomen maataloudesta kokonaisuudessaan.

Sitten ed. Vehviläinen totesi, että hallituspuolueet ovat riemuinneet vuokrausvaihtoehdon takaisin saamisesta. Ei ehkä ole kyse riemuitsemisesta vaan siitä, että tässä on tehty kuitenkin selvä parannus ja olemme tyytyväisiä siihen, että tämä on aikaansaatu.

Ed. Vehviläinen puhui myös siitä, että on huono omatunto päätöksistä, mitä on tehty. Tässähän kuitenkin tehtiin aikanaan sillä tavalla, että kun oli tarkoitus lopettaa koko luopumistukijärjestelmä, me palautimme sen. Se oli nimenomaan hallituspuolueiden ansiota, että saatiin takaisin ja säilymään tämä järjestelmä, joka tarjoaa myöskin viljelijöille mahdollisuuden siirtää tila uusille yrittäjille.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä sanoisin ed. Mäki-Hakolalle, että silloin, kun täällä edellisen kerran äänestettiin siitä, onko vuokrausvaihtoehto mukana vai ei, hallituspuolueitten edustajathan sen kaatoivat, että vuokrausvaihtoehto ei ole mukana. Erittäin luimuina olivat myös kokoomuksen edustajat silloin ja myös itäsuomalaiset sosialidemokraatit, joita ei enää tällä hetkellä salissa ole. (Välihuutoja) — Onhan siellä nyt, mutta hän ei tainnut olla silloin vielä äänestämässä. — Kyllä tässä aivan selvästi on kysymys siitä, että omatunto kolkuttaa.

Haluaisin kuulla vaikka ed. Mäki-Hakolalta sen, minkä verran arvioitte nyt näillä teidän esittämillänne ehdoilla tulevan vaihdoksia sitten, kun vuokrausvaihtoehto tulee tuollaisena olemattomana mukaan.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! En todellakaan osaa sanoa, mitä itäsuomalainen ajattelee. Sen tiedän, että Pohjanmaalla jo tänä päivänä tapahtuu sukupolvenvaihdoksia terveellä tavalla tiloja ostamalla ja tiloja myymällä. Mutta itäsuomalaisen ihmisen sielunelämä on joskus sellaista, että en todellakaan tiedä, millä tavalla ajatus siellä mahtaa kulkea. Jos terveellä tavalla halutaan maatalouden rakennetta uudistaa, on aivan selvää, että kaikkein järkevin tapa asian hoitamiseksi on silloin myydä maat sellaisille, jotka haluavat ne ostaa.

Me annamme kuitenkin tässä nyt mahdollisuuden siltä varalta, että tällaista luontevaa vaihtoehtoa ei luopumiseen löydy eli välttämättä ei ostajaa löydy. Annamme siihen mahdollisuuden, että tulee nyt aikaa sen asian järjestämiseen. Silloin todella aidosti mitataan, onko todella maatalousyrittäjiä, jotka haluavat yrittää, jotka haluavat panna itsensä likoon, ottaa yrittäjän vastuun. Yrittäjyyteen kuuluu yleensä (Puhemies koputtaa) tuotantotekijöiden omistaminen aivan oleellisesti. Toivon, että Itä-Suomessakin tämä asia huomataan ja opitaan.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Lakiesitystä valmisteltiin todella pitkään ministeriössä. Toteuttamismalleja oli melkoisesti, ja sitten eri vaiheissa tuli uudenlaisia "virityksiä" myös lisää. Myös valiokuntakäsittely kesti kuukausia, niin kuin täällä on todettu. Valiokuntakäsittelyssä tähän lakiesitykseen tuli paljon muutoksia.

Heti alkuun on todettava, että hallituksen esityksessä luopumistukilain muuttamisesta parasta on mielestäni se, että vuokraus tuli uudeksi vaihtoehdoksi vuodesta 2005 alkaen. Sukupolvenvaihdoksessa, lisämaan luovutuksessa ja peltojen vuokrausvaihtoehdossa alaikärajaksi hallitus esitti 57:ää vuotta. Kun lakia edellisen kerran muutettiin vuoden 2000 alusta, peltojen vuokraus, sitoumus maataloustuotannosta luopumisesta tai luovutus muihin kuin maataloustarkoituksiin eivät enää oikeuttaneet luopumistukeen. Juuri näistä syistä luopumistapojen rajaaminen vain omistusoikeuden luovutuksiin on johtanut siihen, että luopuminen on painottunut viime vuosina sukupolvenvaihdoksiin.

Valiokunnan vasemmisto vastalauseessaan kantoi silloin huolta myös vuokrausmahdollisuuden poisjäännin vaikutuksista ja edellytti selvitystä nykyisen luopumistukijärjestelmän toteuttamisesta. Silloin ei ollut mahdollisuutta saavuttaa yksimielisyyttä vuokrausmahdollisuudesta. Valiokunta kiinnitti vieläpä lausumassaan erityistä huomiota nuoriin viljelijöihin, ja nuorten viljelijöitten aloitukseen liittyvää rahoituksellista asemaa pyrittiin parantamaan. Vuokrausmahdollisuuden puuttuminen onkin hankaloittanut lisämaan hankintaa erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa. Se on vaikeuttanut tilanpidon siirtymistä ikääntyneiltä nuoremmille viljelijöille. Maatalouden rakennetta ja tilojen elinkelpoisuutta voidaan parantaa erityisesti tilakokoa kasvattamalla. Ikärajojen nostot eittämättä ovat haitallisia sukupolvenvaihdosten kannalta. Tilaluvun vähenemistä se vauhdittanee myös jonkin verran. Siitä olemme varmasti myös tässä salissa yhtä mieltä.

Valiokunta paransi hallituksen esitystä sukupolvenvaihdoksen osalta, mutta vastaavasti, jos luopuminen tapahtuu maatilan peltomaan vuokrauksella lisämaaksi, ikärajaa nostettiin hallituksen esityksestä peräti kolmella vuodella. Vaikka vuokrausvaihtoehdon palauttaminen tasa-arvoistaa viljelijöiden mahdollisuuksia luopumistuelle jäämiseksi, henkilökohtaisesti olisin mieluummin ollut hallituksen esityksen kannalta. Sen toin myös valiokuntakäsittelyssä ilmi.

Nyt valiokuntakäsittelyssä vuokrausvaihtoehdon sisältöä hallituksen esittämästä huononnettiin melkoisesti, niin kuin täällä on monella suulla todettu, ja lisämaan myynnin osalta hiukan. Koska valtion menot eivät saa kasvaa, markkoja siirrettiin siihen, että sukupolvenvaihdosluovutuksen alin ikäraja nousee vuonna 2005 vain vuodella. Tältä osin hallituksen esitys on mielestäni parempi, siis tämän vaihtokaupan osalta, mutta tyydyin enemmistön tahtoon valiokunnassa.

Pahinta tässä ratkaisussa on se, että monilla tiloilla on henkisesti orientoiduttu siihen, että vuonna 2005 on mahdollisuus luopumiseen pitkäaikaisella peltojen vuokrasopimuksella. Tuotantoa on ajettu alas, koneiden hankinnasta on pidättäydytty jne. Nyt näitä lisätyövuosia on tulossa ainakin kolme. Tunnen tapauksia. Samoin naapurin maatalousyrittäjä on tehnyt omia suunnitelmiaan ja jopa päätöksiään siinä uskossa, että luopumista suunnitelleen peltohehtaarit ovat hänen käytössään vuonna 2005. On selvää, että vuokrausvaihtoehdon 60 vuoden ikäraja on hiekkaa rakennekehityksen rattaisiin. Parannus tämä toki nykyiseen lakiin on, myös hallituksen esitys ja sitten se, kuinka tätä on suurelta osin korjannut valiokunta, ja on myös syytä todeta, että vuokrausvaihtoehto aikaistuu vuodella hallituksen esityksestä.

Edelleen valiokunnan toimesta lakiesitykseen tehtiin myös muita parannuksia, jotka koskevat muun muassa luottamustehtävien hoitoa, metsänparannustöitä ja uinuvaa tukea. Niitä, kuten mietintöön kirjattuja muitakin muutoksia, on jo käsitelty edellisissä puheenvuoroissa, joten en niihin tarkemmin puutu. Työtä kuitenkin riittää: vuokrausvaihtoehdon ikärajan alentaminen ja erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomessa tärkeä viljelemättömyys- tai ympäristöhoitovaihtoehdon mahdollistaminen tilanteessa, jossa tilalle ei löydy jatkajaa, ostajaa tai vuokraajaa, vielä puuttuvat.

Ed. Hemmilä puheenvuorossaan totesi, että viljelemättömyyssopimukset eivät saa missään tapauksessa oikeuttaa luopumistukeen. Näin mielestäni tämän kuulin. Sekin osoittaa sen, että kun tietyllä alueella asutaan ja ollaan, silloin tuulee tietystä suunnasta, eli olosuhteet ovat tosiaan varsin erilaiset maan eri puolilla. Nämä asiat, jotka edellä totesin, ovat tärkeimpiä asioita, joihin sitten, kun seuraavan kerran luopumistukea koskevaa lakia täällä salissa käsitellään, pitäisi tulla muutoksia.

Kun nyt salissa on läsnä uusi maa- ja metsätalousministeri, kysyisinkin häneltä: Kun viimeksi eduskunnassa tämä nykyinen laki hyväksyttiin, mietinnössä oli lausumassa kohta 2, jonka valiokunta oli sinne esittänyt, että eduskunta edellyttää, että hallitus luo mahdollisimman pian järjestelyn, jolla valtio ostaa tilapäiseksi tarkoitettuun hallintaansa peltomääräaloja luopumistukeen oikeutetuilta henkilöiltä, joilla ei ole ruokakunnassaan tilalle jatkajaa tai joiden pelloille ei löydy vapailta markkinoilta ostajaa. Tietääkö ministeri, onko tämän eteen tehty mitään, tai onko sitten hänellä tarkoitus tätä asiaa viedä eteenpäin?

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa rouva puhemies! En tiedä, mitä tämän asian suhteen on tehty, kun en montaa tuntia ministeriössä ole ollut. Mutta ei tämä myöskään tullut esille tuolla valiokunnassa, kun asiantuntijoita kuultiin. Olisi toivonut, että ed. Kähkönen olisi silloin sen ottanut esille. Minulla on sellainen kuva, että asia on saattanut jäädä hallinnon rattaisiin, tai sitten on todettu, että järjestelmä on liian vaikea tai kankea, että sellaista ei kannata viedä eteenpäin.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan oikein, kun ed. Kähkönen toi julki, että olosuhteet eri puolilla maata ovat kovin erilaisia, ja tämä tiedoksi myöskin ed. Mäki-Hakolalle, joka ei oikein pitänyt meitä itäsuomalaisia ja pohjoissuomalaisia viljelijöinä eikä minään. Tämä kyllä, ed. Mäki-Hakola, vähän satutti omaa ammattiylpeyttäni. Mielestäni itsekin olen jonkinlainen viljelijä ja tiedän, että siellä on tosissaan olevia viljelijöitä suuri suuri joukko yhä edelleenkin. Nimenomaan tässä on nyt, ed. Mäki-Hakola, myöskin tarkoitus ja halu se — vielä kerran toistan — että myöskin nuoria saadaan joka puolelle Suomea, ei ainoastaan teidän alueellenne Pohjanmaalle vaan kaikkialle Suomeen, maanviljelijän ammatin pariin.

Pertti  Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Kalli totesi, että sillä tapaa katsottuna Nurmokin on Etelä-Suomea, mutta jyrkästi tämän tulkinnan kiistän. En todellakaan vieläkään ymmärrä sitä, että jos kerran Itä-Suomessa tosissaan halutaan viljellä maata ja uskotaan maanviljelykseen, miksi siellä ei sitten tapahdu kauppoja, koska kyllä minun lähtökohtani kuitenkin on se, että silloin kun yritystoimintaa harjoitetaan, sitä harjoitetaan omilla vehkeillä, omalla tuotanto-omaisuudella, ja sen pitäisi olla se terve lähtökohta.

Olin tästä yhteydessä Etelä-Pohjanmaan osuuspankkiin. Kysyin paikalliselta sukupolvenvaihdosten ammattilaiselta, mikä tämä lakiesitys hänen mielestään on. Hän piti tätä hyvänä ja asiallisena ja uskoi, että tällä tavalla sukupolvenvaihdokset saadaan liikkeelle. Kysyin sitten sitä, onko tämä jotenkin ongelmana muualla päin maata, ja kyllä hänen lähtökohtainen näkemyksensä oli se, että jos aidosti aiotaan sukupolvenvaihdoksia tehdä ja nuoret lähtevät viljelyä harjoittamaan, niin kyllä tämän pitäisi päteä myöskin samalla tavalla siellä. (Puhemies koputtaa) En epäile ollenkaan ed. Lepän ammattiylpeyttä ja asiantuntemusta, mutta ...

... tämä jotenkin henkinen asia on korvien välissä näköjään aika pahasti jossakin päin vaivaamassa.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Mäki-Hakola ei kyllä kaikilta osin tunne Itä-Suomen olosuhteita eikä maantieteellisesti tilannetta. Totta kai siellä osin nämä vapautuvat hehtaarit menevät kaupaksi, niistä on jopa puutetta, mutta samankin kunnan tai kaupungin alueella on myös yksittäisiä todella pieniä tiloja, erillisiä tiloja, joita ei edes haluta vuokrata. On kyse etäisyydestä johtuvista kustannuksista jne.

Jari Leppä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sen verran toteaisin vielä tästä asiasta ed. Mäki-Hakolalle, että täytyy olla sekä ostajia että myyjiä, jotta kauppoja syntyisi.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tätä keskustelua on ollut hyvin mielenkiintoista kuunnella, koska se johdattaa automaattisesti palauttamaan mieleen eräitä syy- ja seuraussuhteita, jotka ovat johdattaneet meidät tähän tilanteeseen. Suomen keskusta-opposition taholta on kiinnitetty huomiota siihen, että ei ole oltu valmiita sijoittamaan maatalouteen sitä tarvittavaa rahamäärää, jonka akuutti tilanne välttämättä vaatisi. Siitä sitten on seurannut kaikenlaisia muita toivomuksia. On syytä palauttaa mieleen, kuinka tähän tilanteeseen tultiin, jota maataloudessa on vuodesta 95 Suomessa harjoitettu.

Koko järjestely aiheutui siitä, että vuosina 1991—95 pääministeri Esko Ahon hallitus otti 260 miljardia markkaa lainaa sekä kotimaisilta että erikoisesti ulkomaalaisilta rahoitusmarkkinoilta. Siitä seurasi ensi vaiheessa se, että lainanhoitokulut korkeimmillaan nousivat 26 miljardiin markkaan vuodessa. Siitä seurasi tilanne, että kun siirryttiin EU-jäsenyyskauteen, oli pakko tämän suuren lainataakan vuoksi ryhtyä valtiontaloutta tervehdyttämään, ja silloin olivat edessä nämä kuuluisat leikkaukset. Jos se henki, joka täällä nyt vallitsee tänä päivänä vuonna 2002, olisi silloin annettu poliittisen ministerin kannettavaksi, niin olisi ollut suorastaan poliittinen itsemurha olla maa- ja metsätalousministeri. Näin ajatteli silloin pääministeri Lipponen. Silloin hän päätyi tämän aistiten oman sanomansa mukaan siihen tilanteeseen, että tarvitaan ammattiministeri hoitamaan maa- ja metsätalouden asioita, jotta ministeri ei pane hanttiin, kun myöskin maatalouteen kohdistetaan niitä leikkauksia, joitten kädessä kaikki mahdolliset toimintalohkot valtiontaloudessa olivat. Tämä on se realiteetti.

Sitten jouduttiin hyvin pitkään, kohtuuttoman pitkään, ammattiministerikauteen, jossa tulikin paljon paljon muita asioita esille ja päätöksenteon kohteeksi kuin pelkkä valtiontaloudellinen näkökohta ja rahoitusnäkökohta. Ajauduttiin tilanteeseen, jossa oli valtava määrä valintoja tehtävä, valintoja, jotka nimenomaan valintoina kuuluvat poliittisille puolueille, eivät ammattiministerille valintoina. Tätä tilannetta lievittämään asetettiin tämmöinen valiokuntavastaavatyöryhmä Hemilän johdolla, jolla välillä oli vaikutusta, välillä ei ollut vaikutusta. Erikoisesti se paikka, missä sitä vaikutusta ei ollut, on nyt juuri käsillä oleva lutu-laki. Juuri tässä vaihtoehdossa ministerillä, jolla oli täällä salissa nolla kansanedustajaa tukenaan, oli harvinaisen selvät mielipiteet siitä, millä tavalla tätä maatalouden rakennekehitystä pitää Suomessa johdatella eteenpäin, millä tavalla luopumistukijärjestelmää kohdella, millä tavalla pitää hoitaa niitä näkökohtia esillä, jotka ed. Mäki-Hakola on toistuvasti tuonut esille — elikkä ainoa vaihtoehto on omistusvaihtoehto ja omistuksesta omistukseen, eikä mitään muita vaihtoehtoja siihen hänen malliinsa mahtunutkaan.

Näillä eväillä tultiin viime kesään, tilanteeseen, jossa tämä samainen ministeri oli edelleen sitä mieltä, että hän on harjoittanut oikeaa politiikkaa ja valiokuntavastaavat ja monet muut ovat harjoittamassa väärää politiikkaa, mikäli nyt ylipäätään mitään politiikkaa harjoittavat siitä johtuen, että hän itse on ministeri. Tässä tilanteessa sitten viime kesänä, hiukan vajaa vuosi sitten, ryhdyttiin painostamaan herra ministeriä siihen, että nyt täytyy saada lutu-laki aikaiseksi, joka palauttaa vuokrausvaihtoehdon ja korjaa niitä epäkohtia, jotka oli hänen politiikallaan saatu aikaiseksi. Nämä neuvottelut aloitettiin maatalousstrategiatyöryhmässä heinäkuussa viime kesänä ja niitä jatkettiin siihen saakka, kunnes maatalousstrategia valmistui lokakuussa. Sen jälkeen tämä asia siirtyi sitten maatalousvastaavien ja ministerin väliseen kädenvääntöön. Se oli todellista kädenvääntöä. Jollei tätä hanttiinpanemismentaliteettia olisi ollut silloisten hallituspuolueitten piirissä, niin ei edes sitä luuta olisi kaluttavana, jota täällä nyt kalutaan.

Minä onnittelen Suomen keskusta -oppositiota siitä, että se on saanut tällaisen hallituksen esityksen kaluttavakseen, koska muutoinhan EU-politiikassa ei olisi mitään kaluttavaa, koska kaikki on mennyt EU:n päätösvaltaan eikä niitä hallituksen esityksinä edes tuotaisi tähän saliin. Mutta nytpä on edes yksi oppositiopolitiikan harjoittamisen väline täällä salissa käytettävissä. Onneksi olkoon! Sitä mahdollisuutta on käytetty jo aika intohimoisesti hyväksi.

Onko tämä hyvä ratkaisu? Tämä ei ole hyvä ratkaisu, mutta se on paras mahdollinen. Tässä olisi ollut yksi mahdollisuus vielä liikkua johtuen siitä, että nyt ensi vuosi on jo ilmeisesti vuosi, jolloin valtio ottaa jälleen velkaa, elikkä ollaan lähtötilanteessa takaisin. Se mahdollisuus olisi ollut se, että maa- ja metsätalousministeriön pääluokan kohdalla olisi otettu rahaa muualta ja laitettu tähän lutu-ratkaisuun. Se mahdollisuus oli olemassa, mutta mitä se olisi merkinnyt? Se olisi merkinnyt sitä, että uusi ammattiministeri, tällä kertaa Tammilehto, olisi ollut se poliittinen päättäjä, joka olisi ratkaissut, mistä otetaan, koska silloin ei tiedetty, että tämä prosessi johtaa nyt siihen, että Tammilehtokin saa lähteä lätkimään. Näin ollen se olisi ollut varsin arveluttavaa, koska siitä leikkausoperaatiosta silloiset hallituspuolueet olisivat olleet kokonaan ulkopuolella. Näin hankala tämä asia on.

Me olemme aivan samaa mieltä siitä, että tämä luopumistukijärjestelmä on olennainen osa sukupolvenvaihdosjärjestelmää, joka ainoastaan järjestelmänä takaa maatalouden jatkuvuuden Suomessa niin kuin muuallakin. Esimerkiksi Saksassa tämä järjestelmä on viety paljon pitemmälle. Saksassa tämä sukupolven vaihtaminen on tehty taloudellisesti paljon keveämmäksi ja paremmaksi, Suomessa valitettavasti edes ei ole ollut siihen suosiolahjamahdollisuuteen poliittista valmiutta, niin kuin olisi pitänyt olla.

Arvoisa puhemies! Mikä on sitten henkilökohtainen lokeroni, kun puolueemme on siirtynyt oppositioon? Kun olen ollut mukana koko tämän prosessin ajan hallituspuolueen kansanedustajana, niin kyllä puhutusta pitää vastata eikä opportunistisesti lähteä käyttämään sitä tilaisuutta, että nyt voisi revitellä vaatteitaan ja lihaksiaan täällä, kun on vapautunut hallitusvastuusta. Kannetaan vastuu katkeraan loppuun saakka ja otetaan Maaseudun Tulevaisuuden rökitykset vastaan niin laajoina kuin ne sieltä nyt ovat tulossa.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliainen tuntee hyvin tämän järjestelmän ja tietää nämä vaiheet. Meillähän käsiteltävänä periaatteessa on nykyinen järjestelmä. Sen lisäksi on käsittelyn pohjana valiokunnan mietintö ja rinnalla hallituksen esitys. Kun nimenomaan vuokraus, jota ed. Pulliainenkin voimakkaasti painotti, muuttui nyt hallituksen esityksen ja mietinnön osalta niin, että kaksi ikäluokkaa tapahtui heikennystä, niin kysynkin ed. Pulliaiselta, kokeeko hän, että nyt valiokunnan mietintö on selvästi parempi kuin alkuperäinen hallituksen ehdotus.

Hannu  Aho  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen vuodatusta kun kuunteli, voisin kysyä, että tämän seitsemän vuotta, mitä tässä on ollut, onko ollut ministeri Hemilän hallitus vai Lipposen hallitus. Jos yksi ministeri voi horjuttaa ja heiluttaa linjauksissa koko hallitusta, niin kyllä se vähän tuntuu ihmeelliseltä. Siinä mielessä sanoisin, että tähänkin asiaan hallitusvastaavat olisivat varmaan voineet vaikuttaa, jos he todella tosissaan olisivat olleet tämän asian takana. Uskon, että kun ministeri Jari Koskinen näihin asioihin pystyy vaikuttamaan suoraan, niin asiaan varmaan palataan ja puutteita tullaan korjaamaan.

Eero  Lämsä  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Pulliaisen puheenvuoron alkuosaan ensinnäkin, kun hän toi esille sen, että olisi ollut poliittinen itsemurha ottaa vastuuta maatalouskysymyksistä vuoden 95 jälkeen ja sen takia tuli ammattiministeri, voin kyllä sanoa, että jos keskusta olisi ollut hallitusvastuussa, ei olisi tarvinnut ottaa ammattiministeriä, vaan poliittinen vastuu olisi kyllä uskallettu ottaa myös maatalouskysymyksistä.

Sitten toinen asia: Kun ed. Pulliainen toi esille, miten hallitusvastaavat ovat pystyneet tätä järjestelmää kuitenkin kehittämään, haluan tässä tuoda esille sen, että vuonna 99, kun tämä järjestelmä oli katkolla, silloinen ministeri Hemilä esitti koko järjestelmän kumoamista, ja kun se meni kesällä budjettineuvotteluihin, niin hallituspuolueet olivat yhtymässä tähän asiaan, että koko järjestelmä jää nyt sitten pois. Muistan, että ministeri Enestam otti asian pöydälle. Siitä lähti liikkeelle asian valmistelu, ja tästä tuli sitten (Puhemies koputtaa) niin sanottu tynkä-lutu, mutta haluan vain kirjauttaa pöytäkirjoihin, että myös sellainen oli tilanne, että koko hallitusrintama, Rkp:tä vaille, (Puhemies koputtaa) oli mukana siinä, että koko järjestelmä ollaan ajamassa alas.

Jukka Vihriälä /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oli hyvä kuulla ed. Pulliaisen selkeä ja mielestäni hyväkin analyysi siitä, mitä maatalouspolitiikassa on seitsemän viime vuoden aikana tapahtunut. Johtopäätökset voivat tietenkin olla monenlaisia.

Arvostan suuresti sitä, että ed. Pulliainen pysyy sillä linjalla, mitä hän on joutunut tukemaan hallituspuolueen edustajana, vaikka nyt on oppositiossa, ja on valmis tukemaan tätä esitystä, joka on, niin kuin jo aikaisemmin olen todennut, oikean suuntainen, mutta täysin riittämätön.

On syytä todella muistaa, mitä vuonna 99 tapahtui. Koko järjestelmä oltiin romuttamassa, mutta Rkp otti asian esille ja sen jälkeen kokoomuskin tuli sille linjalle, että järjestelmää lähdetään kehittämään eikä sitä lakkauteta kokonaan.

Maa- ja metsätalousministeri Jari Koskinen

Arvoisa herra puhemies! Joudun tästä poistumaan opiskelemaan asioita, mutta lyhyeksi lopuksi totean vaan, että ensinnäkin on hyvä kuulla, että ed. Pulliainen seisoo sen takana, mitä yhdessä on oltu sopimassa. Se on hieno asia.

Toinen asia: Kun täällä on kritisoitu ikärajoja, niin mielestäni on hyvä, että on tietyt portaat ikärajoissa. Jos halutaan edistää sukupolvenvaihdoksia, silloin niissä ikärajan pitää olla alempi, ja jos edistetään rakennekehitystä sillä, että tiloja myydään lisämaiksi toiselle, sitten on vähän korkeampi, ja kolmantena on vuokrausvaihtoehto ja siinä on kaikkein korkein ikäraja. Mielestäni se on selvä preferenssijärjestys ja on ihan oikein. Se on viesti kentälle, että halutaan lisää sukupolvenvaihdoksia ja tehdään aitoja tilakauppoja ennemmin kuin vuokrataan maita.

Pertti   Mäki-Hakola  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen aina arvostanut ed. Pulliaisen selkeää poliittista moraalia, joka tässäkin tapauksessa selvästi korostuu. Täytyy vain valitettavana pitää sitä, että ed. Pulliaisen tapainen henkilö joutuu yhden asian takia oppositioon. Monen muun vihreästä liikkeestä sinne mielelläni siirtäisin, mutta en välttämättä ed. Pulliaista.

Tässä täytyy myöskin sitten muistaa se, mitä maatalouspolitiikassa on tapahtunut kaiken kaikkiaan. Meillä oli EU-sopimuksen aikana pääministerinä Aho, neuvottelijana Heikki Haavisto, maatalousministerinä Pesälä. Täytyy sanoa, että kun täällä on nyt ministeri Hemilää arvosteltu, niin kyllä hän on aika monessa paikassa pystynyt paikkaamaan niitä virheitä, mitä nämä keskustan ministerit aikoinaan hallituksessa ollessaan tekivät. Kun puhuttiin siitä, että jos keskustan ministerit olisivat olleet paikalla, niin olisi tullut toisenlaisia päätöksiä, niin välttämättä päätökset, mitä keskustan (Puhemies koputtaa) maatalousministerin aikana on syntynyt, eivät olleet kovin rakentavia, kovin hyviä. (Puhemies koputtaa) Hemilän johdolla niitä aukkoja on paikattu.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Vuoden 95 tilanne oli juuri sillä tavalla, että juuri niistä syistä, kuin ed. Lämsä sanoi, keskusta ei tullut hallitukseen, vaan jäi oppositioon. Syyt ja seuraukset jälleen pitää muistaa, ed. Lämsä.

Edelleen, siteerasin pääministerin Lipposen kannanottoa, miksi päädyttiin ammattiministeriin. Se ei ollut oma mielipiteeni, vaan hänen toistuvasti esiin tuomansa näkökohta.

Kolmanneksi se, pidänkö tätä hyvänä. Minä pidän tätä kokonaisuutta, joka syntyi valiokunnassa, joka keräsi oppositiolta ja kaikilta näkökohtia ja sovitteli, parempana kuin hallituksen esitystä. Mutta parempi olisi tullut, jos raameja olisi voitu laajentaa.

Pekka  Nousiainen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalousyrittäjien luopumistukilain käsittelyn yhteydessä on menty varsin pitkälle taaksepäin siihen, kun Suomi liittyi Euroopan unionin jäseneksi. Tosiasia on se, että sen jälkeen suomalainen maatalous on joutunut hyvin vakavaan murrokseen, joka on koetellut maan eri osia hyvin eri lailla. On ollut ymmärrettävää se, että pääomarakenteeltaan ja viljelyolosuhteiltaan hyvät Pohjanmaa, Länsi-Suomi ja Etelä-Suomi ovat selviytyneet hyvin, mutta Itä-Suomessa, jossa tilojen keskipinta-alat ovat olleet pienet ja pääomarakenne heikompi, tämä koettiin varsin hankalana tilanteena. Monet yrittäjät luopuivat siellä jo pelkästään byrokratian pelosta tai koettuaan sen ja toisaalta nähdessään sen, että kansallisia tukia oltiin leikkaamassa niin voimakkaasti. Jälkeenpäin ajatellen moni tila on todennut, että olisi tässä kuitenkin saattanut selvitä, mutta ratkaisut tulivat aikanaan tehdyiksi.

Nyt täällä tässä keskustelussa ed. Pulliaisen taholta maataloutta ei nähty elinkeinona, joka olisi kansantaloutta kasvattava, työllisyyttä edistävä ja maan hyvinvointia kehittävä elinkeino, vaan osana pelkkää budjettipolitiikkaa kulurakenteen kannalta. Tämä ei ole oikea lähtökohta, kun tarkastellaan maatalouden asemaa tässä yhteiskunnassa.

Kuten täällä on todettu, maatalousyrittäjien luopumistukijärjestelmää hallitus valmisteli varsin kauan. Helmikuussa kuitenkin eduskunta sai lakiehdotuksen, jossa lakia esitetään jatkettavaksi vuoteen 2006. Edelleenkään luopumistukijärjestelmä ei ole pysyvä, vaan jää määräaikaisen lain varaan.

Tuossa hallituksen esityksessä luopumistukeen oikeuttavaa ikää oltiin korottamassa 57 ikävuoteen kuitenkin siten, että kahden vuoden ajan 55-vuotiaat olisivat säilyttäneet tukioikeutensa myydessään pellot toiselle. Lisäksi vuosille 2005 ja 2006 luopumistuki olisi myönnetty myöskin vuokrausvaihtoehdossa.

Maa- ja metsätalousvaliokunta on nyt täsmentänyt hallituksen esitystä siten, että sukupolvenvaihdosluovutuksissa ikäraja on 55 vuotta vuosina 2003 ja 2004 ja 56 vuotta vuosina 2005 ja 2006. Peltomaan luovutuksessa lisämaaksi omistusoikeuksin toiselle ikäraja olisi 57 vuotta jaksolla 2003—2006. Vuokrausvaihtoehto olisi voimassa kolmen vuoden ajan, ja ikäraja olisi 60 vuotta vuosina 2004—2006.

Lakiesitys valiokunnan mietinnön pohjalta näyttää hyvin sekavalta, hyvin paljon erilaisia tulkintoja sisältävältä, ja myöskin edelleen on maan eri osat huomioon ottaen epätasa-arvoa luova. Edelleen viljelemättömyysvaihtoehto puuttuu, ja vuokrausvaihtoehto on voimassa kolme vuotta. Hallitusohjelmassa luvataan tukea sukupolvenvaihdoksia, ja myöskin hallitus lupasi, että kansalliset tuet ovat vuoden 99 tasolla. Kuitenkin tässä lähtökohdassa näyttää selvästi siltä, että kysymyksessä on tahdonvarainen asia eikä hallituksen ja hallituspuolueiden taholla ole oltu valmiit panostamaan sukupolvenvaihdoksien edistämiseen ja elävän maatalouselinkeinon säilymiseen ja kehittymiseen tässä maassa.

Kuten näistä valmisteluasiakirjoista on nähtävissä, mikäli sukupolvenvaihdoksia tehdään sitä tahtia kuin nyt on menossa, todella meillä tilamäärä menisi alle 50 000:n vuoteen 2008 mennessä. Kuitenkin tavoitteena tulisi olla se, että me teemme vuositasolla yli 1 200 sukupolvenvaihdosta, jolloin tilamäärä olisi yli 65 000. Nämä lähtökohdat huomioon ottaen meidän todella pitäisi panostaa sukupolvenvaihdoksiin. Lähtökohta minusta on oikea se, mikä tuolla keskustan vastalauseessa on esitetty, elikkä kaikissa vaihtoehdoissa luopumistukeen oikeuttava ikä olisi 55 vuotta ja myöskin vuokraus- ja viljelemättömyysvaihtoehdot olisivat mukana vuodesta 2003 alkaen tässä järjestelmässä.

Maatalous on kansallisen hyvinvoinnin ja omavaraisuuden kannalta välttämätön. Siksi meidän kannattaa panostaa maatalouteen. Se on peruselinkeino maaseudulla, ja se on keino pitää maaseutu elinvoimaisena. Yksinomaan vaihtoehtoisten muitten elinkeinojen varassa maaseutu ei ole elinvoimainen. Siksi tähän perusjärjestelmään on panostettava.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluan puolustaa länsisuomalaisia. Ed. Nousiaisella oli varsin loistava puhe, mutta hän totesi, että Länsi-Suomessa maatalous on selviytynyt varsin hyvin. Kun valiokunnassa on esitetty kannattavuuslaskelmia, oikeastaan ne tilat, joiden omistajat ovat pystyneet lunastamaan tilansa suhteellisen edullisin ehdoin, ovat kannattavia riippumatta siitä, missä ne sijaitsevat. Jos sukupolvenvaihdos tapahtuu niin, että hinta on hyvin korkea, niin kannattavuus on hyvin minimaalista. Eli Länsi-Suomessakin on valtavasti tiloja, jotka kamppailevat kannattavuuden kanssa äärimmilleen.

Pekka  Nousiainen  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pidän arvokkaana ed. Kallin tekemää täydennystä. Tämä antaa kuvan koko maan maatalouden tilasta.

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä aluksi haluan todeta, että tätä lakia maatalousyrittäjien luopumistuesta käsiteltiin valiokunnassa varsin pitkään. Kiitoksia valiokunnan hallituspuolueiden jäsenille, että siellä riitti teillä aikaa olla tämän tärkeän asian kimpussa, ja todella, niin kuin täällä tuli esille, myös opposition näkemyksiä on kuultu. Mietinnöstä todella pyrittiin rakentamaan mahdollisimman hyvä ja saatiinkin myös aikaan sellaisia asioita, jotka minun näkemykseni mukaan syntyivät vain sitä kautta, että valiokunnassa riitti aikaa tämän asian käsittelyyn ja kuultiin asiantuntijoita varsin laajasti ja pohdiskeltiin myös keskuudessamme tätä asiaa hyvin monella tapaa. Vain tätä kautta selvisivät tietyt tärkeät asiat, joita ovat muun muassa lesken asemaan liittyvät, sisarusten asemaan liittyvät, metsätöiden mahdollisuus ja myös se, että luottamushenkilöillä eräissä tapauksissa luottamustehtävän jatkaminen ei ole este nuoren viljelijän ottaa tilaa vastaan.

Arvoisa puhemies! Valiokunnan perusteluissa, joka on kaikkien valiokunnan jäsenten yhteisesti hyväksymä asia, lukee näin: "Valiokunta toteaa, että sukupolvenvaihdosten jatkumisen turvaaminen on olennaisen tärkeää niin maatalouselinkeinon rakennekehityksen kuin sen jatkuvuudenkin turvaamisen kannalta. Luopumisikärajan nostaminen sukupolvenvaihdosluovutuksissa vaikuttaisi sukupolvenvaihdoksiin kielteisesti. Jo parin vuoden viive tilanpidon aloittamisessa saattaa vaikuttaa siten, että suunniteltu jatkaja ehtii siirtyä muuhun ammattiin eikä ota lainkaan tilaa haltuunsa." Tämä on tälle asialle se lähtökohta, joka todetaan mietinnössä hyvin selkeästi, eli asioilla, jotka on päätetty, on iso merkitys.

Maatalouden rakenteen kehittämisen on oltava keskeinen tavoite Suomessa, jotta maataloustuotannon kilpailukykyisyyttä voidaan tehostaa. Edessä oleva unionin laajeneminen asettaa entistä kovemmat vaatimukset maataloutemme kilpailukykyisyydelle. Laajentuminen lisää maataloustuotteiden ylijäämää unionin alueella, mikä johtaa kilpailun kiristymiseen sisämarkkinoilla. Samanaikaisesti kansainväliset sopimukset rajoittavat tuettua vientiä unionin ulkopuolelle.

Suomessa ollaan yhtä mieltä siitä, että maataloutemme tulee pitää kilpailukykyisenä ja toimivana, jotta maatalous pystyy jatkossakin tarjoamaan suomalaisille kuluttajille turvallisia, laadukkaita ja vaihtoehtoisia tuotteita. Tämä edellyttää johdonmukaista ja pitkäjänteistä maatalouden rakennepolitiikkaa. Maataloutemme keskeisin rakennepolitiikan väline on ollut ennen unionin jäsenyyttä sukupolvenvaihdosjärjestelmä, joka tuli voimaan 70-luvun puolenvälin paikkeilla, ja nyt luopumistukijärjestelmä. Näin varmasti on myös tulevaisuudessa. Tällaista järjestelmää, joka on todella ollut 70-luvun alusta lähtien, tullaan tarvitsemaan myös jatkossa. Sukupolvenvaihdoksia lisäämällä ja tuotannosta luopumista helpottamalla mahdollistetaan maatalousyrittäjiksi aikovien nuorten oikea-aikainen siirtyminen maatilayrityksen jatkajiksi.

Maataloutemme rakenteen tavoitteellisen kehittämisen suurin ongelma on ollut, ettei maatiloille ole ollut riittävästi tuotannon jatkajia. Luopumistukijärjestelmän ensimmäisellä soveltamisjaksolla 95—99 luopumistukijärjestelmän piiriin tuli vain 5 569 tilaa, vaikka odotukset olivat 3 000 tilaa vuotta kohti. Vuonna 2000 luopumistukijärjestelmän piiriin tuli 102 tilaa ja vuonna 2001 marraskuun loppuun mennessä 745 tilaa. Näistä tiloista 75 prosentilla on toteutettu sukupolvenvaihdos ja 25 prosenttia on siirtynyt lisämaaksi. Tavoitetta pienemmästä sukupolvenvaihdosten määrästä on seurannut muun muassa viljelijöiden keski-iän nousu. Keski-ikä oli 44,4 vuotta vuonna 1990 ja 46,1 vuotta vuonna 2000.

Maatalous- ja maaseutupolitiikan linjauksissa on asetettu yhteiseksi tavoitteeksi suomalaisen maatalouden perheviljelmäpohjaisuus. Tämä edellyttää esimerkiksi, että maatilat voidaan hoitaa pääsääntöisesti viljelijäperheen omalla työpanoksella. Vuonna 2001 Suomessa oli 75 384 aktiivitilaa. Elintarviketiedon tutkimuksen mukaan sukupolvenvaihdoksia tulisi olla tulevaisuudessa noin 1 200 vuodessa, jolloin Suomessa olisi vuonna 2008 noin 65 000 toimivaa maatilaa. Jos sukupolvenvaihdosten ja muun luopumisen määrä pysyy viime vuosina toteutuneessa tasossa, meillä on vuonna 2008 vain noin 40 000 toimivaa maatilaa. Lukumäärä merkitsee, että meillä on hyvinkin suuria tiloja, joiden koko ei vastaa asetettua perheviljelmätavoitetta. Toisaalta meillä on myös tiloja, joita hoidetaan niin sanotulla alasajovaihteella. Osa tiloista voi poistua kokonaan aktiiviviljelyn piiristä. Tällainen tilarakenne merkitsee sitä, että maatalouden rakennekehityksen ohjauksessa on epäonnistuttu ja Suomen elintarvikeomavaraisuus ei vastaa niitä tavoitteita, joita yhteisesti on asetettu.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys merkitsee voimassa olevien luopumisikärajojen nostamista. Vaikka spv:n osalta kysymyksessä on vain yhden vuoden korotus, asia on kuitenkin käytännössä merkittävä. MTT:n tutkimuksen mukaan viljelijä luopuu tilanpidosta pääsääntöisesti nykyisillä ehdoilla heti 55-vuotiaana. Jos viljelijän päätöksenteko viivästyy, sukupolvenvaihdosten määrä kaikista luopumistapauksista vähenee nopeasti.

Tutkimuksen mukaan riittävän aikaisella sukupolvenvaihdoksella on ratkaiseva merkitys perheviljelmän säilymiseen Suomessa. Nykyisin voimassa olevassa luopumistukijärjestelmässä ei ole mukana mahdollisuutta luopua tilanpidosta vuokrauksella, niin kuin oli jaksolla 95—99.

Hallituksen esityksen perusteluissa todetaan: "- -vuokrausvaihtoehdon poisjäänti on vaikuttanut ennen kaikkea keskikokoista pienemmillä karjatiloilla ratkaisuun siten, että luopumista on lykätty ja toimintaa jatkettu." Tämä on osaltaan heijastunut maidon maakiintiön ylityksen kasvuna, eli meillä on nyt tämä kiintiöongelma käsissä. Selvitykset osoittavat selvästi sen, että kun ei ole ollut vuorausvaihtoehtoa, tuotantoa on jatkettu ja se heijastuu kiintiöongelmassa.

Voimassa olevassa laissa ei ole myöskään niin sanottua viljelemättömyyssopimusmahdollisuutta, joka oli jaksolla 1995—1996. Tämä koettiin erittäin tärkeäksi, koska se antoi ikääntyneille viljelijöille mahdollisuuden luopua tilanpidosta tilanteessa, jossa ei löytynyt jatkajaa eikä myöskään pelloille löytynyt järkevältä etäisyydeltä ostajaa tai vuokraajaa.

Hallituksen esitys maatalousyrittäjän luopumistukijärjestelmän jatkamiseksi vuosille 2003—2004 on useine eri ikärajoineen sekava. Esitys on omiaan aiheuttamaan hakijoiden piirissä hämminkiä ja epätietoisuutta. Katsomme, että lainsäädännön olisi oltava näiltä osin selkeää ja johdonmukaista. Hallituksen esitys ei myöskään tue niitä maatalouden rakennekehitystavoitteita, jotka on asetettu maatalouden strategiaprojektin johtoryhmän loppuraportissa. Tulevassa luopumistukijärjestelmässä pitää huomioida myös ne ikääntyneet viljelijät, joiden tilanpidolle ei löydy jatkajaa eikä pellolle lisämaakäyttöä. Nämä ongelmat keskittyvät etenkin maan syrjäisimpiin osiin. Tässä tulee myös esille se, että kansalaisten yhdenvertaisuus tässä unohtuu. Palkansaajapuolella on mahdollisuus osa-aikaeläkkeeseen ja tämän tyyppistä järjestelmää on mahdollista käyttää silloin, kun työn tekeminen käy raskaaksi.

Arvoisa puhemies! Esitämme vastalauseessa pykälämuutosehdotuksia niin, että nämä ikärajat ovat kaikissa vaihtoehdoissa 55 vuotta, ja lisäksi esitämme, että niin sanottu viljelemättömyyssopimus olisi mahdollinen siinä tilanteessa, kun pelloille ei löydy ostajaa tai vuokraajaa. Lain yksityiskohtaisessa käsittelyssä tulen sitten ehdottamaan vastalauseen mukaisia pykäläkohtaisia muutoksia.

Jukka  Vihriälä  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tämän tärkeän lakiesityksen käsittely on nyt maanantaipäivänä, ja on ymmärrettävää, että eduskuntasalissa ei kovin paljon kansanedustajia ole. Se on tietenkin myöskin sitä kautta ymmärrettävää, että kun maatalousasioita käsitellään, ei se kovin paljon enää tämän päivän eduskuntaa kiinnosta. Annan suuren arvon sille, että uudella maatalousministerillä, kun tietää hänen kiireensä, oli aikaa olla täällä liki kaksi tuntia. Tämä on myönteinen asia, ja minusta se on syytä heti alkuun noteerata.

Suomessa maaseudun väestökato ja maatilojen väheneminen on ollut erittäin voimakasta viime vuosina. Viiden ensimmäisen EU-vuoden aikana maaseudun väestö väheni 4 prosenttia ja tilojen lukumäärä 21 prosenttia. Tämä kaikki on tapahtunut Lipposen hallitusten aikana. Tämä kehitys on erittäin huolestuttavaa, kun tänään tätä arvioimme. Maaseudun kehittämistoimenpiteille ei ole ollut riittävää rahoitusta Euroopan unionissa, mutta ei myöskään kansallisella tasolla. Tästä on vastuu aivan varmasti istuvalla maan hallituksella.

Luxemburgissa vuonna 97 Eurooppa-neuvosto kiinnitti huomiota siihen, että maatalouden tulee säilyä EU:n kaikilla alueilla, myös luonnonolosuhteiltaan heikommilla alueilla. Suomessa on voimakkaasti katsottu tähän saakka ja ainakin haluan uskoa niin edelleen, että maatalouden tulee perustua perheviljelmiin ja että EU:n maatalouspolitiikan pitäisi ottaa nykyistä paremmin huomioon eri alueiden välillä olevat luontaiset kilpailuerot. Nyt käsiteltävänä oleva lakiehdotus maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain muuttamisesta on erittäin tärkeä Suomen kannalta, mutta sopii kysyä, ottaako tämä nyt valiokunnassa muodon saanut mietintö huomioon riittävästi ne luontaiset kilpailuerot, mitä Suomen maataloudella kokonaisuudessaan on myöskin maan sisällä, mihin täällä on jo puututtu.

Herra puhemies! Maatalousyrittäjien luopumistuki on ensisijaisesti säädetty maatalouden rakennepolitiikkaa edistäväksi järjestelmäksi, ei eläkepoliittisista lähtökohdista. Valiokunnan enemmistön hyväksymä luopumistukijärjestelmä vuosille 2003—2006 nostaa ikärajaa ja pohjautuu suurelta osin myöskin työmarkkinajärjestöjen eläkepoliittisiin linjauksiin sekä jo täällä useasti kuultuihin valtiontaloudellisiin näkökohtiin. Valiokunnan mukaan luopumistuen saamisen edellytyksenä on, että luopuja on luopumisen tapahtuessa täyttänyt 55 vuotta, mutta ei 65 vuotta, jos luopuminen tapahtuu maatilan peltomaan ja tuotantorakennusten sukupolvenvaihdosluovutuksella vuosina 2003—2004, ja 56 vuotta, jos vastaava luovutus tapahtuu vuosina 2005—2006, ja 57 vuotta, jos luopuminen tapahtuu maatilan peltomaan omistusoikeuden luovutuksella lisämaaksi vuosina 2003—2006, sekä 60 vuotta, jos luopuminen tapahtuu maatilan peltomaan vuokrauksella lisämaaksi vuosina 2004—2006. Tässä on lain keskeinen sisältö. Varmasti tässä on paljon hyvääkin, mutta kun ajattelee myöskin tämän lain täytäntöönpanoa ja ennen kaikkea sitä, että viljelijät eli ne, joita tämä koskee, saisivat riittävän seikkaperäisen tiedon ja riittävän ajoissa, niin uskon, että tämä vaatii myöskin hallinnolta erittäin paljon, että tältä osin laki saadaan hyvin pelaamaan.

Oli hyvä, että eduskunta laajensi uinuvaa luopumistukea, ja aivan samoin oli hyvä, että sukupolvenvaihdoksessa leski saa tukea jo 50-vuotiaana vuoteen 2004 saakka ja 51-vuotiaana vuosina 2005—2006, samoin yhtymän nuorempi osakas saa tukea viisi vuotta ennen ikäedellytystä, jos vanhempi osakas ikäpykälän täyttää. Minusta nämä ovat ne keskeiset ja selkeät parannukset, joita valiokunnassa on tehty, aivan samalla tavalla kuin maa- ja metsätalousvaliokunta teki sen muutoksen, että luopumistuelle menevä viljelijä saa tehdä kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain mukaan rahoitettuja metsien hoitoa ja käyttöä edistäviä töitä. Minusta nämä ovat myönteisiä ja hyviä asioita.

Arvoisa puhemies! Tilastot osoittavat selkeästi, että tuotantoa jatkaneiden viljelijöiden tulokehitys on jäänyt huomattavasti jälkeen palkansaajista, vaikka tilakoko on viime vuosina merkittävästi kasvanut. Palkansaajien tulot ovat nousseet runsaalla viidenneksellä vuosina 1995—2001, mutta tuotantoaan jatkaneiden tilojen tulot eivät ole nousseet vuosina 1995—99. Ennusteiden mukaan tänäkin vuonna maatalouden yrittäjätulo alenisi. Prosentteja on vaikea mennä sanomaan, mutta on ennustettu jopa 3:a prosenttia. Siksi mielestäni on täysin perusteltua vaatia, että kun vuodelle 2003 maan hallitus valmistelee uutta budjettia, niin ennen kaikkea viljelijöiden ja muiden väestöryhmien tulokehityserojen kaventamiseksi myöskin maatalouden kansallista tukea korotetaan ja myöskin muita toimenpiteitä, joilla viljelijöiden tulotasoa voidaan nostaa, lisätään.

Arvoisa puhemies! Tässä yhteydessä on helppo yhtyä täällä esitettyyn keskustan ja kristillisdemokraattien jättämään vastalauseeseen ja tukea sitä. Se on mielestäni parempi kuin valiokunnan mietintö, joka nyt käsittelyssä on.

Hannu Aho /kesk:

Arvoisa puhemies! Aluksi kannatan myöskin ed. Lämsän esittämää vastalausetta, joka on kuitenkin parannusta tähän, mitä enemmistö valiokunnassa sai muutettua hallituksen esitystä.

Minusta on hyvä, että luopumistukiasia, joka tässä on nyt käsittelyssä, saatiin uudelleen jatkoon. Siitä, ovatko perusteet riittävät tähän tilanteeseen, mikä meillä on, meillä varmasti on monia mielipiteitä. Niin kuin tässä tulikin esille, vuonna 99 tämä koko laki oli todella katkolla ja siihen oli hallitus yhtymässä, Lipposen hallitus kokonaisuutena, että tätä ei jatketa. Niin kuin tuossa sanoin, vähän tuntui siltä, että Hemilä johtaa hallitusta, ei Lipponen omaa ministeristöään. Silloin en itse ollut eduskunnassa, mutta olin jossakin muussa, jossa tähän asiaan paneuduttiin ja pyrittiin hakemaan niitä vaihtoehtoja, millä tämä äärimmäisen tärkeä laki saatiin jatkumaan, ja se Rkp:n kunniaksi todettakoon, että sieltä löytyi ministeri Enestam, joka otti tämän asian pöydälle, ja sitä kautta se lähti alkuun ja saatiin jatkoa.

Koko luopumistukijärjestelmä liittyy hyvin pitkälle siihen, että silloin, kun Suomi liittyi Euroopan unioniin, tulivat nämä valtavat rakenteen muutostarpeet, joihin piti jollakin tavalla vastata. Tämä on yksi osa sitä pakettia, joka silloin neuvoteltiin ja miten silloin sovittiin ja suunniteltiin, että suomalainen maatalous tulisi pärjäämään Euroopan unionin kovassa kisassa.

Meidän tulee muistaa se asia, että ennen sotia Suomessa oli pinta-aloiltaan suurin piirtein nykypäivää vastaava tilarakenne, josta olisi ollut huomattavasti helpompi lähteä kehittämään nykyiseen vaatimustasoon, mutta kuten hyvin tiedämme, sota-aika tuli väliin ja tilat jouduttiin pilkkomaan ja pirstomaan. Se aiheutti taas lisäongelmia. Näin viljelijänä voin todeta, että kyllä se niin pahuksesti harmittaa, että aina lyödään lyötyä siinä mielessä, että vaikka viljelijäväestö joutui vastaamaan silloinkin hyvin isänmaallisista suurista teoista, se olisi vielä meidän syy ja rasite meille edelleen, että pienet tilat tulivat tässä välillä voimaan, ja siitä jouduimme maksamaan rakennekehityksen kautta vielä korkean summan.

Mitä tulee yleensäkin maatalouspolitiikan kehittämiseen, kyllä totuus vain on siinä, että kun Suomi liittyi unioniin, sen jälkeen Lipposen hallitus leikkasi erittäin rajulla kädellä sitä pakettia, joka oli minimipaketti siitä, että suomalainen maatalous tulisi pärjäämään tässä kovassa kisassa. Ihmettelen niitä lausuntoja, joissa sanotaan, että Suomi velkaantui, mikä on totta, mutta ei kai niin voida sanoa, että maatalous siitä joutuu eniten kärsimään. Mitä ilmeisemmin oli helpompi leikata maatalouden pääluokasta näitä menoja, ja vielä kun oli sitoutumaton ministeri, joka oli lupautunut leikkaamaan siitä pääluokasta määrätyn määrän, niin sai varmaan ministerinpostin. Tätä kautta lähdettiin systemaattisesti alentamaan joka vuosi maatalouden tulotasoa. (Ed. Granvik: Leikattiin muiltakin!) — Leikattiin muiltakin, mutta maatalouden pääluokasta suhteellisesti kaikista eniten.

Voin sanoa, kun tätä salia katsoo, että taidan olla ainut, joka hyvin läheltä seurasi Euroopan unioniin liittymistä, miten Suomi-poika näissä neuvotteluissa oli ja ketkä olivat vaikuttamassa mihinkin suuntaan. Siitä olisi paljonkin kerrottavaa, mutta se ei kuulu tämä asian yhteyteen. Nyt samat tahot eivät millään tahdo ymmärtää, että rahaa tarvitaan rakenteen kehittämiseen.

Luopumistukiesityksestä, mitä hallituksen esitys on ollut ja mitä siihen on saatu muutoksia, voisi todeta, että pohjaesitys, jonka hallitus on tehnyt, oli todella heikko. Se ei vastaa sitä, mitä tällä hetkellä todella tarvittaisiin. On äärimmäisen tärkeää, että 55 vuoden ikäraja jatkuisi, eikä niin, että sitä pompotellaan, väliin esitetään nostettavaksi kahdella vuodella, nyt saatiin vain vuodella nousemaan. Tämä luo sitä epävarmuutta maaseudulle, mikä on maatalouspolitiikka jatkossa, miten sitä pystytään kestävästi kehittämään. Niitä puheita tässä salissa, että olemme kaikki sitä mieltä, että maaseutu täytyy pitää elävänä, me lyömme korville, kun tällä tavalla pompottelemme sitä nuorta ihmistä, joka sitoo hyvin pitkäaikaisesti ja suuriin pääomiin itsensä. Me kaikki tarvitsemme varmaan maaseutua ja suomalaista puhdasta ruokaa, mutta meidän pitää olla systemaattisia siinä ja antaa edellytykset sillä tavalla, että nuoret voivat siihen sitoutua ja ilomielin tekevät sitä työtä ja laaturuokaa, mitä me kaikki aina odotamme.

On paljon puhuttu siitä, miten luopumistukia on eri vuosina tässä maassa jaettu. Minulla on lista, että vuodesta 97 asti nimenomaan jatkajille on mennyt noin 300:n pinnasta lähes 600:aan kappaletta vuositasolla. Se on sillä välillä vaihdellut. Myöskin lisämaaksi myynti on ollut hyvin vaihtelevaa, mutta se on ollut äärimmäisen tärkeä rakennekehityksen kannalta, että sitäkin on voitu tehdä. Siinäkin valitettavasti ikäraja nousee ylemmäksi, että se vaikeuttaa tätä rakenteen kehittymistä.

Myöskään viljelemättömyysvaihtoehto ei rahallisesti ole merkannut tässä maassa varmaankaan niin paljon, ettei se nytkin olisi siihen mahtunut, koska siinäkin näkyy, että 66—177 kappaletta per vuosi sitä on ollut. Siihen ei tämä yhteiskunta kyllä kaadu. Eikä myöskään kaatuisi se, että meillä maatalous pysyy voimissaan, voisi sanoa, että joka hehtaari hyvin asuttuna, koska sen kautta Suomi saa eniten kotiutettua sitä jäsenmaksua, joka meille Euroopan unioniin menee, ja jatkossa se on meille vain kasvava.

Tätäkin kautta ajateltuna voisi todeta, että on äärimmäisen tärkeää, että maatalous tässä maassa menestyy ja jatkajia meillä on. On tullut vähän mieleen, kun on kuunnellut tätä keskustelua, että kyllä se nyt vähän on hallituksen taholta tämmöistä, sanoisiko näin, itseruoskintaa tästä huonosta esityksestä, joka nyt on saliin tullut. Eikä tässä myöskään itkeminen auta, että me toivomme, kuvittelemme, että ensi kerralla tulee ehkä parempaa. Silloin kun asia on käsittelyssä, pitää pystyä tekemään niitä tekoja, todella niitä tekoja, joilla päästään eteenpäin ja ollaan kehittyvän maaseudun kannalla.

Valiokunnassa tästä on käyty erittäin paljon keskusteluja, ja minusta se on ollut hyvä. Minä uskon, että se on kaikille valiokunnassa oleville valaissut hyvinkin voimakkaasti sitä, mikä se todellinen tilanne on, mitä vaikeuksia siellä on edelleen olemassa, ja lisää on varmaan tulossa. Mutta toivoa sopii, että näin monimutkikkaina jatkossa nämä kysymykset eivät enää tulisi vastaan, sillä nykyinenkin laki on tuonut sen ongelmatiikan, että paljon on virheitä sattunut niiden papereiden täytössä. Aina, kun ne on väärin täytetty, niin viljelijä siitä kärsii, kun on väärin neuvottu. Tietenkin aina allekirjoittajalla on se vastuu, mihin paperiin nimensä pistää, mutta kyllä neuvonnan pitäisi kuitenkin olla sillä tasolla, että ne ovat oikeita eikä virheitä pääse sattumaan. Tämä moninaisuus näissä eri ikärajoissa kyllä moninkertaistaa sen mahdollisuuden, että erittäin tarkkana pitää olla ja hyvät neuvomiset ovat jatkossakin tarpeen.

Toivon mukaan näihin saadaan parannuksia ja myöskin eriävä näkemys, joka tässä on esitetty vastalauseen muodossa, saa kannatusta, jos hallituspuolueilla on todella halua vaikuttaa positiivisesti tämän asian käsittelyyn.

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä takerrun joihinkin sanontoihin, joita ed. Hannu Aho käytti. Hän sanoi, että tämä on huono. Itsehän ed. Hannu Aho oli muokkaamassa tätä. Tämä ei ehkä ole riittävä, mutta ei kai tämä huono ole, kun otetaan oppositionkin lähtökohdat lähestulkoon kaikki huomioon. Se vain, että niitä ikärajoja olisi voinut vielä rustata, jos rahaa olisi jostakin löytynyt.

Sen sijaan kiinnitän vakavammin huomiota siihen näkökohtaan ed. Hannu Ahon puheenvuorossa, kun hän myöskin on MTK:n varapuheenjohtaja, että hän oli aivan oikeassa siinä, että maatalous on niitä varsinaisia keinoja saada jäsenmaksupalautusta EU:lta takaisin. Aivan oikein. Minä olen odottanut koko ajan sitä, että Pellervon taloudellinen tutkimuslaitos ja MTK yhdessä tekisivät kunnollisen selvityksen tästä puolesta asiaa, koska sitä kukaan muu ei tee, niin että meillä olisi todellinen keskustelun pohja tässä katsannossa (Puhemies koputtaa), ja sillä on kiire.

Hannu  Aho  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Tätä asiaa on paljon pohdittu, ja voin luvata, että tämmöinen tutkimus kyllä varmaan tullaan tekemään. Mielihyvin siinä olemme mukana. Mutta niin kuin sanoin, nämä ikärajapompottelut on se äärimmäisen vaikea asia, kun maatalouteen kuuluu pitkäjänteisyys. Siinä mielessä tämä on kyllä huono. Jos aina säästöt kohdistuvat niin voimakkaasti maatalouteen, niin tämä on kyllä minusta kohtuuton tilanne, että hallituksen budjetti on aina maataloudesta kiinni.

Nils-Anders Granvik /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Hannu Aho muistutti siitä, miten tämä hallituspohja on leikannut maatalousbudjettia. Se on aivan totta, että jossain määrin on mennyt. Haluan vain muistuttaa, että mikään hallitus ei ole Suomenmaassa leikannut maatalousbudjettia niin paljon kuin Esko Ahon hallitus. Sielläkin me olimme mukana. Tämä vain osoittaa sen, että hyvä hallitus tekee sen, mitä on pakko tehdä.

Antti   Rantakangas  /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalouden toimintaedellytysten turvaaminen on tärkeä kansallinen kysymys, johon pitäisi hakea yhteisiä ratkaisuja yli hallitus—oppositio-rintaman ja tällä tavalla osoittaa myöskin Euroopan unionin suuntaan, että Suomi haluaa pitää kiinni omasta elintarviketuotannostaan ja omavaraisuudestaan.

Maatalouden jatkuvuuteen vaikuttavat monet tekijät. Nyt käsittelyssä oleva maatalousyrittäjän luopumistukijärjestelmän jatko on yksi tärkeä osa. Muita tekijöitä, jotka vaikuttavat, on mielestäni ensinnäkin tulevaisuuden näkymät ja odotukset, mitkä elinkeinon jatkuvuuteen liittyvät. Tässähän taustalla on sikäli hyvä tilanne, että kuluttajan näkemys suomalaisen ruoan puhtaudesta ja kotimaisen ruoan turvallisuudesta ovat puoltamassa kotimaisen elintarviketuotannon jatkoa.

Toinen tärkeä asia on tuotannon kannattavuus. Vain kannattavalle maataloudelle ja maatilalle löydetään jatkajia. Tähän yrittäjien omien toimien lisäksi vaikuttavat tukipolitiikka, tuotantokustannusten kehitys, veropolitiikka ja rahoitusehdot, ja oleellista on myöskin, miten tilakauppojen rahoitusjärjestelmä toimii, miten investointi- ja kehittämistyöhön löytyy rahoitusta. Tällä hetkellähän nämä ovat eräitä pullonkauloja ainakin Pohjois-Pohjanmaan alueella.

Maatalouden luopumistukijärjestelmän osalta voisi todeta sen, että maa- ja metsätalousvaliokunta on saanut aikaan eräitä parannuksia tähän nykytilanteeseen, mikä on myönteisenä todettava. Mutta siitä huolimatta itsekin kannatan keskustan ja kristillisdemokraattien vastalausetta, joka olisi näitten ikärajakysymysten osalta parempi ja myöskin ulottaisi luopumistuen viljelemättömyysvaihtoehtoon, tämä erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen eräitä alueita koskien. On valitettavaa, että hallituksella ei ole ollut poliittista tahtoa järjestää riittävää rahoitusta tähän luopumistukijärjestelmään.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tässä kun on kuunnellut puheita, niin laitanaan ainakin edustajat keskustan puolella ovat todenneet, että tässä on paljon hyviä asioita. Mutta sitten kuitenkin toisella puolella ollaan esittämässä vastalause. Sen ymmärtää, miten oppositio-asetelmassa näin pitää ollakin ja saadaan tietysti revityksiä siitä, jotta tässä ei oikeastaan mitään hyvää olekaan sitten olemassa. Itse olen tähän asennoitunut sillä tavalla, että tässä kuitenkin pohjaesitykseen nähden on enemmän plussamerkkisiä asioita kuin miinusmerkkisiä. Sen takia tulen kannattamaan tätä, vaikka en valiokunnassa viimeiseen käsittelyyn ennättänytkään osallistua.

Jos katsoo, mikä tässä on sitä huonoa, niin tietysti vuokrausvaihtoehto, joka meitä itäsuomalaisia koskee, olisi voinut olla nuorempia koskeva, ehdottomasti. Mutta kun se näin neuvottelussa meni, niin tyydyn siihen ratkaisuun. Voisi todeta sillä tavalla käsittelyvaiheista, että kun hallituksen esitys tuli, silloinhan todettiin, että tähän on saatava muutos. Monia muutoksia saatiin, ja kun valiokunnan sisällä käytiin keskustelua, niin olisin nähnyt yhtenä vaihtoehtona sen, että olisi tehty alueellisiin tarpeisiin nähden tämmöinen aluemalli, jossa olisi selkeästi todettu ne alueet, kun kerran Itä- ja Pohjois-Suomi ovat sellaisia alueita, joissa vuokraus on ollut sillä tavalla kysytty ja ymmärrettäväkin niistä syistä, mitkä siellä juontuvat historiasta ja tietysti maanomistusoloista, tilojen pienuudesta. Voisiko sanoa vielä, että on kateustekijäkin: Itä-Suomessa voi olla enemmän kateutta, että naapurille ei olla valmiita myymään, mutta vuokrata kyllä voidaan. Pitkässä pelissä, kun sukupolvet vaihtuvat, uskon sillä tavalla, että jo seuraava sukupolvi olisi ollut mahdollisesti valmis myymään. Sen takia tämän vuokrauksen olisin kokenut hyvin tarpeellisena meille. Käytiin keskustelua ja toivottiin neuvottelijoiden saavan tämmöistä vaihtoehtoa esille, mutta tuntui, että se on mahdottomuus, että maan eri osia ei saa asettaa erinäköiseen asemaan, ja nyt ollaan tässä tilanteessa. Eletään tämän mukaan ja katsotaan, mitä tapahtuu tässä. Toivon mukaan uusi ministeri tuo uusia näkökulmia tähän asiaan ja rohkeampia malleja. Mikäänhän ei ole vielä lopullisesti kirjoitettu, aina muutoksiakin voidaan tehdä.

Sitten niihin puheisiin, kun jotkut ovat täällä peräänkuuluttaneet elävää maaseutua ja samassa yhteydessä kannattaneet viljelemättömyysvaihtoehtoa. Minusta se on kyllä aika merkillistä ajattelua. Minä olen sitä mieltä, jotta viljelemättömyysvaihtoehtoa ei missään tapauksessa pidä ottaa käyttöön. Meillä on jo nyt pelloille käyttöä ja tulee olemaan tulevaisuudessa enemmän. Energiapolitiikassa puhuttiin, miksi ei peltoenergiaa enemmän hyödynnetä; siinä yksi vaihtoehto. Uskon sillä tavalla, että Suomen puhtaat olosuhteet ja hyvät pellot, ilmanala, tulevat olemaan vielä kysyttyä ruuantuotannon puolella, ja sen takia minusta ei enää yhtään pidä jättää pusikoitumaan ja rappioitumaan näitä hyviä viljelymaita.

Sen takia minusta viljelemättömyysvaihtoehtoa ei pidä ottaa käyttöön missään vaiheessa, vaan pyrkiä saattamaan niitä peltoja, myös pikkulämpäreitä tuolla itäisessä ja pohjoisessa Suomessa, aktiivikäyttöön. Se on sitä elävää maaseutumaisemaa, ja se antaa elinvoimaa paljon enemmän kuin pajupusikko tai puu, jos istutettaisiin sitten puuta, metsitettäisiin, joka on yksi vaihtoehto. Se antaa vain kovin hitaasti sitä leipää, mutta ei anna semmoisia mahdollisuuksia. Itse näen, että sillä puolella nimittäin löytyy mahdollisesti pienemmältäkin hehtaarimäärältä tuloja. Juuassa on tämmöinen Puljonki, joka tekee kaiken näköisiä kastikkeita, ja useimmat niistä maustekasveista tuodaan ulkomailta. Miksi me olemme niin hölmöjä täällä Suomessa, että me emme itse osaa hyödyntää niitä mahdollisuuksia ja niitä rikkauksia, mitä meillä on olemassa? Me vain olemme valmiita jostakin muualta enemmän saastuneessa ympäristössä tuotettuja kasveja tänne tuomaan ja jalostamaan. On hyvä, että jalostetaan, mutta tuomaan Suomeen; ei itse osata tehdä niitä täällä.

Niin kuin totesin, näen tässä enemmän plussia ja tulen äänestämään puolesta.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Esa Lahtela kaipasi tätä aluemallia. Hän varmaan muistaa sen, että kyllä se aluemalli oli viime kesänä esillä, sitä yritettiin ajaa, nimenomaan Pohjois-Karjalaa ja Kainuuta eriytettynä omaksi alueekseen johtuen näistä poikkeuksellisista oloista, Etelä-Savokin siihen samaan kuuluu vielä asiallisesti. Mutta se syy, että siihen ei päästy, ei ollut se, että maan eri osia ei voisi asettaa eriarvoiseen asemaan, niin kuin ed. Esa Lahtela sanoi, koska koko maatalouspolitiikkahan on vyöhykkeisyyttä ja eriarvoisuutta kauttaaltaan, vaan kysymys oli yksinkertaisesti, että poliittisesti tämä ratkaisu, jota itse olisin pitänyt hyvänä, ei ollut mahdollinen.

Esa Lahtela /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Varmasti noin, niin kuin ed. Pulliainen totesi, että siinä ei poliittista tahtoa löytynyt hallituksen sisältä, mutta minä luulen, että siinä myös oli näköalattomuutta, ei tavallaan ymmärretty. Jos katsotaan Länsi-Suomen ja Etelä-Suomen ihmisiä, jotka ovat sieltä kotoisin, niin kuin ed. Mäki-Hakola, he eivät ymmärrä sitä, miksi ei niitä maita myydä siellä, miksei jätetä sitä mökkiä sinne mäen keskelle ja myydä naapurille maat. Se on aika kova juttu, kun ne on käsin raivattu sinne huomattavasti toisella tavalla kuin Länsi-Suomessa ja täällä avarammilla mailla. Sen takia se vaatii semmoisen sukupolven, kahden, ennen kuin asenne muuttuu, ja sitten voidaan mahdollisesti myydä.

Matti  Kangas  /vas:

Arvoisa puhemies! Maassamme on turvattava maatalouden resurssit ja valmius tuottaa suomalaisille kotimaisia puhtaita tuotteita ja raaka-ainetta kotimaiselle elintarviketeollisuudelle. Kun EU laajenee, paineet kasvavat maamme maataloutta kohtaan.

Hallituksen esitys maatalousyrittäjien luopumistuesta oli, lainausmerkeissä sanoen, kohtuuton. Sitä saatiin kuitenkin korjattua valiokunnassa paremmaksi. Niin kuin täällä on todettu, ikäraja saatiin laskettua 56 vuoteen luopumisen osalta ja leskelle uinuva luopumistuki, samoin sisaruksille, ja saa myös tehdä töitä tilan metsissä, vaikka on eläkkeellä. Vuokrausvaihtoehtokin saatiin takaisin, vaikka huonompana kuin aiemmin. Lähtökohtana tulee olla jatkajien suosiminen luopujien kustannuksella, vaikka luopujiakaan ei pidä unohtaa. Rajoituksena valiokunnan hallitusvastaaville oli, että piti pysyä budjettikehyksissä. Tämän kun ottaa huomioon, niin mielestäni tulos on kohtuullinen.

Tuet näyttävät eri puolilla Suomea erilaisilta, kuten vuokrauksenkin osalta. Minuun on moni nuori viljelijä ollut yhteydessä kotimaakunnastani. He ovat halukkaita ostamaan, mutta eivät vuokraamaan. Jos kovin pitkään vuokraa, siinä menevät vuokraan rahat, joilla olisi voinut lisämaan ostaa.

Maatalouden osalta pitää huolehtia siitä, että joka puolella Suomea voidaan maataloutta harjoittaa, ja tulee huolehtia siitä, että kun unioni laajenee, Suomen eduista pidetään kiinni. Tämä on se tulevaisuuden suuri kysymys. Niin kuin ed. Granvik täällä totesi, leikkasi se Ahon hallituskin, taisi eniten leikata. Samoin toteaisin, että 90-luvun lama-aikana leikattiin kyllä kaikilta tässä yhteiskunnassa. Niitä ei ole hyvitetty edes eläkeläisille.

Marja-Leena   Kemppainen  /kd:

Arvoisa puhemies! Me varmaan kaikki olemme yhtä mieltä siitä, että maataloutemme tulee pitää kilpailukykyisenä ja toimivana. Näin turvataan jatkossakin maatalouden kuluttajille tarjoamat turvalliset, laadukkaat ja vaihtoehtoiset tuotteet. Tälle kaikelle on edellytyksenä johdonmukainen ja pitkäjänteinen maatalouden rakennepolitiikka. Keskeisiä rakennepolitiikan välineitä ovat olleet ja ovat myös edelleen sukupolvenvaihdoseläkejärjestelmä ja luopumistukijärjestelmä. Se, miten järjestelmät ovat toimineet ja toimivat edelleen, näkyy muun muassa sukupolvenvaihdosten määränä ja viljelijöiden keski-ikänä. Nyt molemmat luvut ovat huolestuttavia samoin kuin niiden ennusteet tuleville vuosille. Tämä kertoo sen, että voimassa oleva laki ei ole ollut toimiva, ja onneksi sitä nyt on tässä kevään aikana oltu todella uudistamassa.

Valiokunta on käsitellyt lakiehdotusta koko kevään. Pitkä käsittely kertoo mielestäni siitä, että asia on ollut erittäin tärkeä ja vaikea ja näkemykset ovat moninaiset. Alkuperäistä hallituksen esitystä valiokunta muovaili uudenlaiseen muotoon, ja lopputuloksessa, nyt käsittelyssä olevassa mietinnössä, siihen on saatu monia hyviä muutoksia, joskin vuokrausmahdollisuus sai kärsijän osan. Positiivisia muutoksia ovat lesken aseman parantaminen ja yhtymän nuorempaa sisarusta koskeva parannus, joissa molemmissa on mahdollisuus päästä niin sanotulle uinuvalle luopumistuelle viisi vuotta ennen ikäedellytyksiä. Positiivisia parannuksia ovat myös luopujan mahdollisuus toimia luottamustehtävissä sekä metsänhoitotöissä.

Valiokunnan esityksessä eri ikävaihtoehdot ja niihin sovelletut vuokraus- tai myyntivaihtoehdot ovat mielestäni sekavat ja mahdollistavat erilaiset, jopa virheelliset, tulkinnat. Näiden käytäntöön soveltaminen tuo liian paljon kysymyksiä jo ennestään viljelijöiden moninaisissa asioissa. Viljelijät ovat yksi ammatinharjoittajaryhmä, jonka toimeentulon edellytyksenä on hallita hyvin sekava ja vaativa byrokratian koneisto, jotta kaikki hakemukset ym. ovat ruksilleen oikein.

Mietinnön esitys ei mielestäni mahdollista riittävästi sukupolvenvaihdosten määrää, ja näin myös viljelijöiden keski-ikä pysyy korkeana. Nuoret mahdolliset jatkajat eivät jää odottamaan liian kauan, vaan lähtevät työn perässä sinne, missä sitä mahdollisesti on tarjolla. Uuden maatalousyrittäjän taloustaakka on suuri, eikä enää isoja lainoja ole iäkkäämpänä, yli nelikymppisenä, mahdollisuus juurikaan ottaa tai ei ainakaan haluta ottaa, koska niistä täytyy selvitä. Siksi lainsäädännön tulisikin mielestäni pyrkiä mahdollistamaan sukupolvenvaihdokset mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Ikävä kyllä nyt näin ei olla tekemässä.

Mietinnön vastalauseessa esitetty 55 vuoden ikä on mielestäni parempi vaihtoehto, ja siksi olenkin yksi vastalauseen allekirjoittajista. Luopumistukea tulisi saada kaikissa vaihtoehdoissa jo 55-vuotiaana. Vuokrausmahdollisuus samoin kuin viljelemättömyysmahdollisuus tai ympäristönhoitovaihtoehto ovat monilla maamme alueilla välttämättömiä vaihtoehtoja, jotka tulisi mahdollistaa. Koska näin nyt olevassa mietinnössä ei ole, on vastalauseen esittämä vaihtoehto mielestäni oikeudenmukaisempi, johdonmukaisempi ja pitkäjänteistä maatalousrakennepolitiikkaa paremmin tukeva vaihtoehto.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Nyt esillä oleva hallituksen esitys laiksi maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain muuttamisesta on parempi kuin joitakin vuosia sitten hyväksytty laki, joka ei sisältänyt niin sanottua vuokrausvaihtoehtoa. Vasemmiston taholta esitettiin jo silloin vuokrausvaihtoehtoa ja itse esitin myös jo silloin alueellista vuokrausvaihtoehtoa Pohjois- ja Itä-Suomeen, koska näytti siltä, että koko vuokrausvaihtoehto on jäämässä pois. Mutta niin kuin täällä on nyt todettu, esillä oleva esitys on selkeä parannus, joka ei varmasti kuitenkaan ole paras mahdollinen, mutta vie kuitenkin tätä tärkeää asiaa oikeaan suuntaan. Jopa oppositiokin tunnustaa parannukset tässä esityksessä, ja se on hyvä asia. Erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen kannalta on tärkeää, että nyt tunnustetaan tämä tärkeä vuokrausvaihtoehto ja sen tarpeellisuus.

Maatalousyrittäjien turvaaminen ja sukupolvenvaihdoksien toteutuminen koko maassa tarvitsee kansallisia päätöksiä, joita voimme vielä tässä asiassa tehdä, aivan niin kuin ed. Pulliainenkin totesi. Sitten monet muut asiat ovat maatalouden osalta pitkälti EU:n päätäntävallassa, ja siitä, että ne siellä ovat, aika pitkälti on vastuussa Esko Ahon hallitus. Silloinhan, kun liityttiin unioniin, luovuttiin kansallisesta maatalouspolitiikasta.

Täällä on useissa puheenvuoroissa mainittu, että nyt esillä olevassa lakiesityksessä on paljon puutteita, se on monimutkainen, erilaisia ikärajoja sisältävä esitys. Se voisi varmasti olla yksinkertaisempi, ja sitten Pohjois- ja Itä-Suomen kannalta esitykseen voisi sisältyä myöskin viljelemättömyysvaihtoehto, koska siellä varmaan tarvetta tällaiseen on myös olemassa.

Mutta sitten kun tarkastellaan ikärajoja, asiaa kannattaa tarkastella myös yleisen eläkeiän kannalta. Hallitushan on yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa esittämässä eläkeiän nostoa aina 68 vuoteen saakka. Tässä herää kysymys, onko meillä tarvetta tällaiseen eläkeiän nostamiseen, onko viisasta korottaa eläkeikää silloin, kun suuri osa kansalaisista ei jaksa olla työelämässä eläkeikään saakka. Samalla meillä on myöskin hyvin paljon nuoria tänä päivänä vielä työttöminä. Tätä puolta pitää tarkastella mielestäni kokonaisvaltaisesti myös silloin, kun keskustellaan maatalousyrittäjien eläkeiästä tai luopumistukeen liittyvistä aivan liian monista ikärajoista.

Arvoisa puhemies! Vaikka nyt esillä oleva esitys luopumistuesta ei ole paras mahdollinen, se on kuitenkin askel oikeaan suuntaan, joka paremmin huomioi myös Pohjois- ja Itä-Suomen maatalousyrittäjät. Lakiesityksessä oleviin epäkohtiin kannattaa palata, ja esimerkiksi seuraavan hallituksen ohjelmassa ikärajoja kannattaa tarkastella uudelleen. On selvä, että vuokrausvaihtoehdon ikäraja on saatava alemmas. Tämä voitaisiin toteuttaa ainakin Pohjois- ja Itä-Suomen maatalousyrittäjien osalta, koska siellä vuokrausvaihtoehto on erityisen tarpeellinen.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Valpas oli ensimmäinen edustaja tämän prosessin aikana, joka niputtaa luopumistukijärjestelmän yleiseen eläkejärjestelmään. Kaikki me muut olemme olleet rohkaisevasti yhtä mieltä siitä, että tämä on erillinen järjestelmä, tällä yritetään turvata maatalouden rakennetta ja missään nimessä tämä ei ole sukua millekään eläkejärjestelmälle. Ilmeisesti ed. Valpas, joka on ansiokkaasti osallistunut valiokunnan kokouksissa tämän asian käsittelyyn, on nukahtanut siinä vaiheessa, kun tätä asiaa on käsitelty.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ihan hyvä, että maanviljelyksen ja maatalouden osalta mahdollistetaan se, että varsin oikeassa ikävaiheessa eli 55 vuoden iässä voidaan sukupolvenvaihdokset tehdä. Mutta en minä sitäkään ymmärrä, ed. Kalli, miksi maanviljelijöitten ja palkansaajien asia ei ole mitenkään toisiinsa verrattavissa. Nyt ollaan muilta osin eläkeikää nostamassa, mitä minä en hyväksy. Minä kannatan tätä järjestelmää, mutta odotan nyt kyllä myötätuntoa myös palkansaajia kohtaan. Sielläkin on tarpeita lähteä ajoissa eläkkeelle, ja sekin on yhdenlaista sukupolvenvaihtoa työpaikoilla.

Timo Kalli /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin kuin perusteluista käy ilmi, tänä päivänä tilanpidon aloittaminen sukupolvenvaihdoksessa tapahtuu keskimäärin 29 vuoden iässä. Jos kuviteltaisiin niin, että tämä tapahtuisi normaalin eläkejärjestelmän kautta, aloittava viljelijä olisi 40-vuotias. Nyt tilastot ja kokemus osoittavat sen, että ihminen ei ryhdy maanviljelijäksi, ellei hän saa tilaa haltuunsa lähempänä 25:tä kuin 30:tä vuotta, koska hän kiinnittyy johonkin muuhun ammattiin eikä sen jälkeen enää ole halukas ottamaan vastaan maatalousyrittäjän velvoitteita.

Unto Valpas /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Kalli taisi kyllä nyt nukahtaa täällä salissa äskettäin, kun käytin puheenvuoron, sillä en puhunut ollenkaan niputtamisesta vaan sanoin, että kun tarkastellaan ikärajoja yleensä tällaisissa asioissa, mihin liittyvät myöskin maatalousyrittäjät, totta kai silloin pitää voida keskustella näistä asioista, mutta en minä mistään niputtamisesta puhunut. Ihmettelen kyllä tällaista nukahtamista.

Olli   Nepponen  /kok:

Arvoisa puhemies! Suomi tarvitsee maataloutta ja elävän maaseudun. Tarvitaan myöskin jatkajia. Siinä luopumistukijärjestelmällä on hyvin tärkeä merkitys, keskeinen merkitys. On erittäin hyvä, että nyt lakia voitiin jatkaa aina vuoden 2006 loppuun saakka.

Valiokunta ei ollut tyytyväinen hallituksen esitykseen kokonaisuudessaan vaan hyvin suuren yksimielisyyden vallitessa pyrki tekemään parannuksia ja sai aikaiseksi merkittävän joukon, joka ei tietenkään tässä vaiheessa tyydytä oppositiota, vaikka oli sitä valmistelemassa. Näin tässä varmasti joudutaan äänestämään, mutta paljon parempi se on kuin nykyinen, erityisesti se, että nyt saatiin myöskin vuokrausvaihtoehto mukaan, joskin vasta sitten vuoden 2004 alusta ja ikärajalla 60 vuotta.

Haluan tuoda esiin, että tämä laki kirjoitettuna, niin kuin täällä on tullut esiin, on hyvin monimutkainen. Valiokuntakäsittelyssä kaikki totesimme, että tämä laki pitäisi kaiken kaikkiaan kirjoittaa uudelleen, selkeyttää, jotta myöskin viljelijät pääsisivät siitä henkilökohtaisesti perille. Nyt tarvitaan aikamoinen joukko avustajia, että he ymmärtävät sen. Siinä olisi hyvin paljon tekemistä, mutta tämän hallitusryhmien esityksen pohjalta nyt mennään eteenpäin. Toivottavasti tulevaisuudessa löydetään vielä parempia muotoja, millä turvataan maatalouden sukupolvenvaihdokset ja jatkuminen, jotta elävä maaseutu voidaan säilyttää ja saadaan myös puhtaat elintarvikkeet meille tuotantoon.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys laiksi maatalousyrittäjien luopumistuesta annetun lain muuttamisesta on erityisen tärkeä. Meidän on pidettävä huoli siitä, että suomalainen maaseutu säilyy asuttuna. Sitä kautta säilyy koko Suomi myös asuttuna. Meillä on erittäin vakava huoli, kuinka sukupolvenvaihdokset onnistuvat maataloudessa, maanviljelijäyrittäjyydessä ja yrittäjyydessä laajemmaltikin koskien kaikkia perheyrittäjiä eri muodoissaan, mutta erityisesti maaseudun kannalta käsittelemme tämän lain kohdalla asiaa. Tietysti monilla muillakin lainsäädäntötekijöillä, perintöveron helpotuksilla muun muassa, voitaisiin edesauttaa samaa kysymystä. Mutta nyt, kun on luopumistuki kyseessä, tämän näkökohdan tulee olla hyvin keskeisenä. Maa on pidettävä asuttuna. Tämä koskee myös pitäjien laitakyliä siinä kuin rintamaitakin.

Tämä näkökohta, mikä on tullut täällä esille, että on katsottava asioita aloittavan viljelijän kannalta, on hyvin tärkeä. Olen monessa suhteessa sitä mieltä, että kun suuret ikäluokat työelämästä jäävät eri ammateista eläkkeelle, hieman pelottaa se, että on yleensä eläkeikäkysymyksissä nyt käyty nostamaan eläkkeelle pääsyä. Kyllä työn rasittavuus on hyvä peruste myöskin päästä aikanaan eläkkeelle, mutta maatalouden kohdalla tilanne on täysin toisenlainen. On kysymys siitä, että perheen jatkaja — tai kuka sitten onkin tämä jatkaja — voi päästä kohtuullisessa elämänvaiheessaan ottamaan sen vastuun, mitä maatilayrittäjyys merkitsee. Aivan niin kuin täällä sanottiin, tuommoinen 25—30 vuoden ikä on semmoinen, että silloin ihminen on siinä vaiheessa, että hän tekee elämässä hyvinkin tärkeitä ratkaisuja. Jos hän ei silloin ryhdy maanviljelijäyrittäjäksi, saattaa olla, että hän sitten vasta eläkeiällä, kun jostakin muusta ammatista on jäänyt eläkkeelle, ottaa vastuun kotitilasta. Kyllä meidän on lähdettävä siitä, että pitää päästä nuorena myöskin viljelijäyrittäjäksi ja lainsäädännöllä tätä edesauttaa.

Täällä on tuotu esille myöskin se, että maatalous on pitkäjännitteistä yrittäjyyttä. Se on monta kertaa lainsäädännössä unohtunut, metsälainsäädännössä ja monessa muussakin. Kysymyksiä on katsottava sukupolvien mittaisesti sukupolvien yli. Vuodet, niin kuin jossakin muussa toiminnassa, eivät tässä laajakatseisessa näkökulmassa ole kovinkaan pitkiä aikoja.

Vuokrauksen mukaan ottaminen on erityisen hyvä näkökohta. Näkisin, että metsä on nähtävä ennen muuta metsäisten maakuntien osalta, itsekin tulen Keski-Suomesta, entistä enemmän maaseudun tuotantosuuntana. Tämän puolen tulisi korostua jatkossa yhä enemmän.

Arvoisa herra puhemies! Haluan yhtyä muun muassa niihin näkökohtiin, joita edustajat Hannu Aho ja Kalli ovat tuoneet täällä esille.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Hallitus esitti, että maatalouden luopumiseläkeikärajaa nostettaisiin 55:stä 57 vuoteen. Minä pidän erittäin hyvänä, että maa- ja metsätalousvaliokunta on ottanut jämerän kannan ja pitää ikärajan 55 vuodessa. Samanlaista jämeryyttä minä sitten todella odotan eduskunnalta myös palkansaajien eläkejärjestelyjen osalta. Täällähän nyt on jo pari semmoista esitystä, joilla palkansaajien eläkeikää nostetaan, varhennettu eläkejärjestelmä kumotaan kokonaan ja osa-aikaeläkejärjestelmän osalta ikärajaa ollaan nostamassa ja ehtoja huonontamassa. Sitten tänne on vielä tulossa eduskunnan käsittelyyn syksyllä eläkeputken katkaisu kokonaan, joka on iso, merkityksellinen asia. Se on ollut tarpeellinen varaventtiili uupuneille, usein sairaillekin ihmisille, ja se on ollut myöskin tarpeen esimerkiksi isoissa tehtaissa, jotta saadaan väki vaihtumaan. Iäkkäämmät ovat lähteneet eläkkeelle, ja nuoremmat ovat ajan myötä päässeet töihin kiinni. Siellä on ihan sama kierrätysidea tämänkin järjestelmän takana. Minä odotan, että myös palkansaajien osalta on ymmärrystä tässä talossa pitää nämä varhennetut mahdollisuudet.

Totta kai pitää pyrkiä siihen, että eläkeikää saadaan nostetuksi, mutta pakkotoimilla siihen ei saa mennä, koska siitä ei tule muuta kuin ongelmia eteen. Sitten on työkyvyttömyyseläke ainoa mahdollisuus, jolla koetetaan jotenkin tämä asia hoitaa. Tässä talossa ainakin kansanedustajat tietävät, että työkyvyttömyyseläkkeen saaminen on kiven takana eikä se ole oikea ratkaisu eläketilanteessa.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Puheenvuorossani moitin ikärajaviidakkoa hallituksen esityksessä. Tämähän on se kohta, jota pitäisi selkeyttää.

Haluan kuitenkin vielä korostaa, että kritisoin puheenvuorossani hallituksen suunnittelemaa yleistä eläkeiän korottamista. Mielestäni tähän kannattaa kiinnittää nyt erityisesti huomiota. Nimittäin yleinen eläkeiän nosto ei ole hyväksi sen enempää maatalousyrittäjille kuin muillekaan nyt työssä oleville palkansaajille.

Hannu Aho /kesk:

Herra puhemies! Toivon, että tässä ei tule mitään vastakkainasettelua luopumistukiasian ja yleisten eläkeasioiden kanssa. Ne ovat kaksi eri asiaa. Edellinen koskee rakenteen kehittämistä. Maataloudessa on normaalit systeemit, joilla eläkkeelle siirrytään, eikä siellä ole mitään poikkeuksia näihin.

Näkisin, ettei viljelemättömyyssopimusta välttämättä käytettäisi joka puolella maata, vaikka se olisi koko maassa voimassa. Itä-Suomessa, jossa se on välttämättömyys jossakin, missä ei kerta kaikkiaan ole ostajia ja on niin pieniä tiloja ja hajallaan toisistaan, ettei käytännön viljelytoiminnan kannalta, ei myöskään energiapuolella, voida asiaa katsoa muutoin kuin jos tila metsitetään, se sallittakoon. Mutta lähtökohtana pitää olla, että tiloja pitää pystyä kehittämään, ja maatalouden kannattavuus on kaikilla sektoreilla, joka puolella maata, tärkein näkökulma, mistä meidän tulee pitää kiinni.

Timo Kalli /kesk:

Arvoisa puhemies! Vielä kerran muistutan, että käsittelyssä ei ole eläkejärjestelmä vaan maatalousyrittäjien ja porotalouden harjoittajien luopumisjärjestelmä. Porotalouden osalta ikäraja säilyy hallituksen esityksessä ja mietinnössä 55:nä, maatalousyrittäjien osalta se nousee sukupolvenvaihdoksen osalta 56:een, maanluovutuksen osalta 57:ään ja vuokrauksen osalta 58:aan. Viittaamiseen joihinkin muihin järjestelmiin ei ole aihetta. Ed. Tennilä jo huomaa, kun luettelin nämä eri vuodet, että tämä on varsin sekava ja hyvin vaikeatajuinen jo tässäkin yhteydessä. Sen tähden tähän ei kannata sekoittaa muita aineksia. Puhutaan niistä toinen kerta.

Esko-Juhani Tennilä /vas:

Herra puhemies! Ed. Kallille vielä totean, että minä kannatan sitä, että pidetään ikärajat varsin matalina, jos jonkun kieltä halutaan lainata, eli 55—56-vuotiaana voidaan vaihtoja suorittaa. Se on ihan oikein maataloudessa ja porohommassa. Siellä on kova homma ja raskas työ. Mutta ei se ole sillä lailla eri asia, että muissa töissä, jotka voivat olla aivan yhtä raskaita, eläkeikä nostettaisiin 68 vuoteen hallituksen tulevalla päätöksellä. Se tulee myös viljelijöitten eteen, sillä ei voi olla niin, että viljelijät lähtevät 55-vuotiaina eläkkeelle ja duunari on 68-vuotiaana eläkkeellepääsyiässä. Ei onnistu myöskään maatalouden puolella jatkossa näin iso ero.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Esillä olevan lakiesityksen olennainen kysymys on se, miten varmistetaan, että luopumisikä säilyy 55 vuodessa. Se on koko tämän maatilojen jatkuvuuden, sitä kautta sukupolvenvaihdosten toteutumisen, kannalta kaikkein merkityksellisintä. Sen vuoksi on paljon olennaisempaa rinnastaa tätä pienyritysten ja perheyritysten sukupolvenvaihdokseen kuin muihin eläkejärjestelyihin, koska sama ongelma, millä tavalla me varmistamme nuorten halukkuuden jatkaa maatilaa, tulee näkösälle myös muitten pienyritysten osalta. Tässä suhteessa hallituksen esitys, joka on nostamassa kahdella vuodella ikärajaa, ei ole kyllä miltään osin perusteltu eikä edes valiokunnan päätelmä, että nostetaan yksi vuosi ikärajaa. Sillekään ei löydy asiallisia perusteita.

Katri  Komi  /kesk:

Herra puhemies! Tosiaan, yleisen eläkeiän nostoakaan ei kukaan ihan tosissaan usko ihan kauheasti tapahtuvan, mutta keskimääräisen eläkkeellesiirtymisiän nostoa kai haetaan tällä hetkellä. Voin ed. Tennilälle kertoa, että luopumistuesta huolimatta maatalousyrittäjien keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä on sama kuin väestöllä keskimäärin. Se ei ole sen kummempi. Mutta tietysti, jos puhutaan esimerkiksi vuosittaisista työtunneista, niin tietysti yrittäjän kohdalla on todennäköisesti kyse aivan erilaisista luvuista kuin palkansaajilla.

Esko-Juhani  Tennilä  /vas:

Herra puhemies! Vielä pari sanaa tästä perustilanteesta: On varmasti näin, että keskimääräiset eläkeiät ovat 59 vuotta molemmilla aloilla, palkansaajilla ja viljelijöillä, mutta mistä minä puhun, on se, että pitää olla mahdollisuus suorittaa lähtö työelämästä sekä viljelijän ja duunarin jo aikaisemmin, jos siihen on pakottava tarve. Nyt varhaiseläkejärjestelmien tukkimisilla palkansaajapuolella tehdään mahdottomiksi nämä vaihdot aikaisemmin.