3) Hallituksen esitys laiksi poliisilain muuttamisesta ja eräiksi
siihen liittyviksi laeiksi Lakialoite laiksi tullihallintojen keskinäisestä avunannosta
ja yhteistyöstä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön
alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta annetun
lain 2 §:n muuttamisesta
Matti Väistö /kesk(esittelypuheenvuoro):
Herra puhemies! Käsiteltävänä oleva
hallituksen esitys koskee poliisilain ja eräiden muiden
lakien muuttamista. Tavoitteena on tehostaa vakavan ja järjestäytyneen
rikollisuuden estämistä, paljastamista ja selvittämistä ...
(Hälinää)
Toinen varapuhemies:
(koputtaa)
Arvoisa puhuja, haluan vain salin huomiota kiinnittää siihen,
että puheenvuoro on nyt ed. Väistöllä,
ja pyydän, että asianmukaisesti kuuntelemme, mitä hänellä on
sanottavana.
... sekä vastata poliisin toimivaltuuksien tarkistuksilla
toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin.
Hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja
tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä mietinnössä
ilmenevin
huomautuksin ja muutosehdotuksin.
Mietintöön sisältyy vasemmistoliiton
ja vihreiden edustajien vastalause, joka koskee muun muassa rikoksilta
ja häiriöiltä suojaamista ja teknisen
valvonnan, peitetoiminnan ja valeoston määritelmiä sekä tietolähdetoimintaa
ja vaitiolo-oikeutta.
Perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta ovat antaneet hallintovaliokunnalle
asiasta lausuntonsa. Valiokunta on ottanut perustuslakivaliokunnan
valtiosääntöoikeudelliset huomautukset
asianmukaisesti huomioon, joten lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen
lain säätämisjärjestyksessä.
Tässä yhteydessä hallintovaliokunta
on käsitellyt myös lakialoitteen 58 näiltä valtiopäiviltä, joka
koskee tullihallintojen keskinäisestä avunannosta
ja yhteistyöstä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön
alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta
ja yleissopimuksen soveltamisesta annetun lain 3 §:n muuttamista,
sekä toimenpidealoitteen 33 näiltä valtiopäiviltä,
joka koskee nuorempien konstaapelien poliisivaltuuksia.
Valiokunta ehdottaa lakialoitteen hyväksymistä sellaisenaan.
Valiokunta on lisäksi tarkistanut lakiehdotuksen 7 §:ää,
joten toimenpidealoite on keskeisiltä osin toteutunut ja
valiokunta ehdottaa sen hylkäämistä tarpeettomana.
Herra puhemies! Toimenpiteen siirtämistä ja toimenpiteestä luopumista
koskevaan poliisilain 5 §:ään hallituksen
esityksessä ehdotetaan lisättäväksi
uusi 1 momentti, joka sisältää toimenpiteen
siirtämistä koskevan sääntelyn.
Tämän tavoitteena on siirtää rikokseen
puuttumista, mikäli se on välttämätöntä tiedonhankintatoiminnan paljastumisen
estämiseksi tai toiminnan tavoitteen turvaamiseksi. Ehdotettu
sääntely on esitetyssä muodossaan varsin
avoin. Hallintovaliokunta ehdottaakin perustuslakivaliokunnan ja
lakivaliokunnan lausuntoihin viitaten 5 §:n 1 momentin
soveltamisalasta rajattavaksi pois ne rikokset, joista aiheutuu
välitöntä vakavaa vaaraa toisen hengelle,
terveydelle tai vapaudelle taikka välitöntä huomattavaa
ympäristö-, omaisuus- ja varallisuusvahingon vaaraa.
Lisäksi valiokunta tähdentää suhteellisuusperiaatteen
noudattamista, joka koskee kaikkea poliisin toimintaa ja edellyttää käytettävien
keinojen ja niihin liittyvien haittojen olevan järkevässä suhteessa
tavoiteltuun päämäärään.
Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää mietinnössään
huomiota myös useisiin Suomea koskeviin monenkeskisiin
kansainvälisiin säännöstöihin
ja myös kahdenvälisiin kansainvälisiin
sopimuksiin sisältyvään valvottuun läpilaskuun.
Sallimalla epäillyn tai laittoman kuljetuksen jatkuminen
tavoitellaan laittoman kuljetuksen taustalla olevan laajemman rikollisen
toiminnan paljastamista. Tämä tavoite on sinällään
selvä, mutta valvotun läpilaskun käsite
tulisi eduskunnankin lausumaan viitaten määritellä toimivaltaisia
viranomaisia koskevassa kansallisessa lainsäädännössä.
Arvoisa puhemies! Paljon keskustelua aiheuttaneen poliisilain
7 §:n osalta hallintovaliokunta on tehnyt tilannetta selkiinnyttävän
tarkennuksen. Valiokunta ehdottaa tämän poliisin
toimivaltuuksia koskevan 3 momentin kirjoittamista seuraavasti:
"Nuoremmalla konstaapelilla on poliisimiehelle kuuluvat toimivaltuudet.
Poliisin perustutkintoon kuuluvan työharjoittelujakson aikana
nuorempi konstaapeli saa käyttää poliisimiehelle
kuuluvia toimivaltuuksia työharjoittelun ohjaajan johdon
ja tarpeellisen valvonnan alaisena." Hallintovaliokunta pitää kuitenkin
tärkeänä, että nuoremmalle konstaapelille
ei anneta liian vaarallisia tai vaativia tehtäviä myöskään syventäviin
opintoihin kuuluvalla kenttätyöjaksolla, jolloin
nuorempi konstaapeli työskentelee poliisiyksikkönsä johdon
ja valvonnan alaisena ilman nimettyä ohjaajaa.
Myös poliisin sivutoimet ovat keskusteluttaneet. Tässä pääsääntö on
9 d §:n 1 momentti, jonka nojalla poliisimies ei saa ottaa
vastaan eikä pitää valtion virkamieslain
18 §:n 4 momentissa tarkoitettua sivutointa, ellei siihen
hakemuksesta myönnetä lupaa. Valiokunta pitää tärkeänä,
ettei säännöksen soveltamisessa kohtuuttomasti
rajoiteta poliisimiehen mahdollisuutta sivutoimen hoitamiseen. Saman
pykälän 2 momentin mukaan poliisi ei saa hoitaa
tehtävää, johon liittyvät oikeudet
ja velvollisuudet saattavat joutua ristiriitaan poliisin tehtäviin
liittyvien oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa. Rajoitus johtuu
siitä, että poliisimiehellä on myös
vapaa-aikaan ulottuva toimimisvelvollisuus, jos hän havaitsee
esimerkiksi rikoksen tapahtuneen. Myös perustuslakivaliokunta
pitää ehdotettua sääntelyä perusteltuna.
Hyväksyessään ehdotuksen hallintovaliokunta
korostaa, että poliisimiehellä on oikeus osallistua
esimerkiksi vapaaehtoisessa yhdistystoiminnassa sellaisiin tehtäviin,
joista ei saata edellä mainitun tavoin aiheutua ristiriitaa
poliisin virkatehtävien kanssa.
Rikoksilta ja häiriöiltä suojaamista
koskevan 20 §:n 2 momentin osalta hallintovaliokunta yhtyy
perustuslakivaliokunnan kantaan ja ehdottaa sen muuttamista.
Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä 22 §:ään
Turvallisuustarkastus sisältyvää ehdotusta perustuslakivaliokunta
pitää huomattavan väljänä ja
toteaa, että se tuo sääntelyn piiriin
henkilöiden hallussapitämiä hyvin monenlaisia
esineitä, sellaisiakin, joilla ei ole merkitystä tilaisuuteen osallistuvien
turvallisuuden vaarantumisen kanssa. Sääntelyehdotuksen
todetaan muodostuvan kaikkiaan hyvin ongelmalliseksi perusoikeuksien
yleisten rajoitusedellytysten näkökulmasta.
Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten hallintovaliokunta
ehdottaa poliisilain 22 §:n 3 ja 4 momenttiin hallituksen
esitykseen lisättäväksi ehdotettujen
säännösten poistamista lakiehdotuksesta.
Samalla hallintovaliokunta toteaa, että poliisimiehellä on
oikeus voimassa olevan 22 §:n 3 momentin nojalla oikeudenkäyntiin
sekä erityistä suojelua edellyttävään
yleiseen kokoukseen, yleisötilaisuuteen tai muuhun vastaavaan tapahtumaan
osallistuvien turvallisuuden varmistamiseksi tarkastaa tällaiseen
tilaisuuteen saapuva tai sen välittömässä läheisyydessä oleskeleva
henkilö ja hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi,
ettei hänellä ole hallussaan sellaisia esineitä tai
aineita, joilla voidaan aiheuttaa vaaraa tilaisuuteen osallistuvien
turvallisuudelle. Mikäli poliisilain 22 §:n voimassa
olevien 3 ja 5 momentin muuttamista pidetään tarpeellisena,
tulee säännösehdotus valmistella erikseen perustuslakivaliokunnan
lausunnon edellyttämällä tavalla.
Herra puhemies! Lakiehdotuksen 28 § koskee määritelmiä.
Teknisen valvonnan ja peitetoiminnan osalta hallintovaliokunta ehdottaa
mainitut määritelmät hyväksyttäviksi
hallituksen esityksen mukaisina. Mietinnössä asiaa
perustellaan varsin laajasti. Sen sijaan valeostoa koskevan määritelmän
hallintovaliokunta ehdottaa muutettavaksi niin, että se
kuuluisi seuraavasti: "valeostolla rikoksen estämiseksi,
paljastamiseksi tai selvittämiseksi tai rikoksella saadun
hyödyn takaisin saamiseksi poliisin tekemää ostotarjousta tai
näyte-erän luonteiseksi katsottavan esineen, aineen
tai omaisuuden ostoa, jollei rikoksen estäminen, paljastaminen
tai selvittäminen tai rikoksella saadun hyödyn
takaisin saaminen välttämättä vaadi
näyte-erää suuremman erän taikka esineen,
aineen tai omaisuuden ostamista tiettynä kokonaisuutena".
Sanamuotoon sisältyy valeoston käyttö myös
rikosten selvittämiseen, koska pakkokeinolaissa ei ole
erillistä valeostoa koskevaa sääntelyä.
Teknisen tarkkailun edellytysten, 31 §, osalta hallintovaliokunta
yhtyy lakivaliokunnan lausuntoon ja ehdottaa tähän
tarkennusta niin, että terroristisessa tarkoituksessa tehtävän
rikoksen valmisteluun liittyvät säännökset
sidotaan rikoslain 34 a luvun 2 §:n tunnusmerkistöön.
Lisäksi hallintovaliokunta ehdottaa 31 §:n osalta
4 momentin poistamista. Tämä perustuu perustuslakivaliokunnan
käsittelyyn, koska valtiosääntöinen arviointi
ei ulotu terroristisessa tarkoituksessa tehtävän
rikoksen estämiseen teknisen tarkkailun kokonaan uutena
edellytyksenä.
Herra puhemies! Paljon keskustelua valiokunnassa samoin kuin
muutoinkin on herättänyt lakiehdotuksen 36 § Tietojen
saanti yksityiseltä yhteisöltä tai henkilöltä.
Poliisille ehdotetaan lakiehdotuksen 36 §:n 2 momentin
perusteella oikeutta saada teleliittymän yhteystiedot samoin kuin
teleliittymän, -päätelaitteen ja -osoitteen
yksilöivät tiedot paitsi kuten nykyisinkin teleyrityksiltä ja
yhteisötilaajilta myös Viestintäviraston hyväksymällä teknisellä laitteella.
Tätä on kutsuttu sieppariksi. Edellytyksenä on,
että tietoja yksittäistapauksissa tarvitaan poliisille
kuuluvan tehtävän suorittamiseksi. Poliisilla
on vastaava oikeus saada postitoimintaa harjoittavalta yhteisöltä jakeluosoitetietoja.
Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että sinänsä ei
ole lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen vaikuttava
seikka näiden tietojen hankinta. Ongelmallista kuitenkin
on, että ehdotuksessa on kysymys sellaisesta teknisestä laitteesta, jolla
voidaan esityksen perustelujen mukaan lisäksi siepata viestiliikennettä muutenkin,
purkaa salauksia ja saada viestiyhteyksien tunnistamistietoja. Tästä syystä perustuslakivaliokunnan
lausuntoon
viitaten hallintovaliokunta ehdottaa pykälään
uutta muotoilua, jossa estetään tämän tyyppisen
laitteen käyttö. Edellytetään
myös, että Viestintävirasto tarkastaa
teknisen laitteen tässä momentissa tarkoitetun
vaatimustenmukaisuuden sekä sen, ettei tekninen laite ominaisuuksiensa
vuoksi aiheuta haitallista häiriötä yleisen
viestintäverkon laitteille ja palveluille.
Herra puhemies! Poliisilakia, joka on ollut voimassa vuodesta
1995, on useassa eri yhteydessä tarkistettu muun muassa
rikollisuuden kansainvälistymisestä johtuen. Näin
ollen poliisilakiin on sisällytetty uudet telepakkokeinoja
koskevat säännökset, jotka sinällään
ovat tarpeelliset. Näiden osittaisuudistusten seurauksena
on tultu tilanteeseen, jossa kokonaisuus on vaikeasti hahmotettava,
ja tästä syystä, herra puhemies, hallintovaliokunta
ehdottaakin, että hallitus huolehtii siitä, että eduskunnalle
antamista varten valmistellaan poliisilain säännösten
pohjalta huolellisesti poliisilain kokonaisuudistus siten, että sääntelyesitys
muodostuu mahdollisimman selkeäksi ja johdonmukaiseksi
sisältäen kunkin yksittäisen pykälän
täsmälliset ja muutoinkin asianmukaiset perustelut.
Sisäasiainministeri Kari Rajamäki
Herra puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää hallintovaliokunnan
puheenjohtajaa, hallintovaliokuntaa ja asiaa käsitelleitä valiokuntia.
Tämä hallituksen esitys on läpäisemässä eduskuntakäsittelyn
toiminnallisesti varsin hyvässä muodossa, ja on erittäin
tärkeätä, että eduskunta ehtii
käsitellä myöskin tämän
poliisilain muutoksen ennen kevätistuntokautensa päättymistä ja
näin uudet säädökset saadaan
nopeasti voimaan.
On nimenomaan se näkökulma, että Suomen poliisilla
on nyt mahdollisuuksia torjua terrorismia muun muassa Suomessa järjestettävien
kansainvälisten tapahtumien yhteydessä merkittävällä tavalla
paremmin. Tältä osin ehdotukset peitetoimintaa
suorittavan poliisimiehen mahdollisuudesta osallistua peitetoiminnan
kohteena olevan poliisiryhmän toimintaan ja peitetoimintaa
suorittavan poliisimiehen mahdollisuudesta todistaa anonyymisti
oli myös alun perin tarkoitus sisällyttää tähän
eduskunnassa loppusuoralla olevaan poliisilain kokonaistarkistusesitykseen, mutta
totesin jo varhain, että näihin ehdotuksiin liittyvien
varsin vaikeiden kysymysten johdosta ne oli syytä erottaa
valmistelun loppuvaiheessa vielä oikeusministeriön
ja sisäasiainministeriön yhteiseen työryhmään
valmisteltaviksi. Tämä työryhmähän
on oikeusministeriön asettamana virallisesti työnsä nyt
tehnyt, ja tällöin voidaan nyt sitten anonyymitodistelun
mahdollistaminen käsitellä laajemminkin kuin vain
peitetoimintaa suorittavan poliisimiehen osalta. Itse asiassa näissä asioissa,
jotka otettiin pois, ei ole mistään muusta kysymys
kuin muun muassa peitetoimintaa suorittavan poliisimiehen osalta
tietysti hänen ja hänen perheensä, läheistensä,
muun muassa lastensa, turvallisuuden varmistamisesta hänen
tehdessään meidän yhteisen turvallisuutemme
eteen järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvissä ja
muissa vaarallisissa tehtävissä työtänsä.
Tältä osin valiokunnan tekemiä muutosehdotuksia
voidaan pitää todella toimivina ja tarkentavina.
Tietysti esimerkiksi oikeudenkäyntiin sekä erityistä suojelua
edellyttävään tilaisuuteen tai muuhun
vastaavaan tapahtumaan saapuvalta tai sen välittömässä läheisyydessä oleskelevalta
henkilöltä saadaan
jatkossakin ottaa pois ainoastaan sellaiset esineet tai aineet,
joilla voidaan aiheuttaa vaaraa tilaisuuteen osallistuvien turvallisuudelle,
ei siis hallituksen esityksessä ehdotettuja esineitä tai
aineita, joilla voidaan yleisen järjestyksen tai turvallisuuden
ylläpitämistä haitata tilaisuudessa.
Myöskään se, että poliisimies
ei voi päättää kiiretilanteessa
telekuuntelusta terrorismirikoksen estämiseksi tai paljastamiseksi,
nämäkään tarkistukset eivät
näkökulmastamme, myöskään sisäasiainministeriön
näkökulmasta, muodostuneet toiminnallisesti kovin
ongelmallisiksi. Oikeusministeriön suunnalta on vakuutettu,
että pakkokeinotuomarien päivystysjärjestelmä takaa
telekuuntelulupa-asioiden riittävän nopean käsittelyn.
Toiminnallisesti erityisen myönteistä on, että poliisin
oikeus saada teknisellä laitteella teleliittymän
ja telepäätelaitteen yksilöivät
tiedot sisältyy hallintovaliokunnan mietintöön,
vaikka asiasta käytiin, kuten täällä puheenjohtaja
totesi, eduskuntakäsittelyn aikana keskustelua.
Näissä yksittäisissä kohdissa
on monia tärkeitä tarkasteluja. Ensinnäkin
9 §:ssä nykyisin poliisiasetuksessa olevien poliisin
oikeuksien ja velvollisuuksien nostamista lain tasolle ja poliisimiesten
sivutoimien rajoittamista on valiokunnassa pidetty tärkeinä,
myös tätä tavoitetta, ja hyväksyttävinä.
Säätely mahdollistaa edelleenkin hallintovaliokunnan
edellytyksen, että vapaaehtoisessa yhdistystoiminnassa
poliisimies saa osallistua sellaisiin tehtäviin, joista
ei aiheudu ristiriitaa poliisin virkatehtävien kanssa,
kuten lähetekeskustelussa täällä kävimme
keskustelua.
Hallintovaliokunta esittää valeostoa koskevan säännöksen
muuttamista siten, että hallituksen esityksen perusteluissa
oleva maininta valeosto-oikeuden kohdistumisesta pääsääntöisesti
vain näyte-eriin mainittaisiin itse pykälässä.
Sitä voidaan pitää todella myöskin
sisäasiainministeriön näkökulmasta
järkevänä täsmennyksenä.
Laki- ja hallintovaliokunta esittävät Internetissä tapahtuvan
lapsipornon levittämisen torjuntaan liittyvän
säännöksen rajaamista koskemaan tässä vaiheessa
vain rikoslain 17 luvun 18 §:n 1 kohdassa tarkoitetun kuvan
tai kuvatallenteen levittämistä. Sisäasiainministeriö näkee
erittäin tärkeänä poliisin mahdollisuuden
suorittaa peitetoimintaa myös netissä. Tästä syystä poliisilla
on oltava riittävät toimivaltuudet suorittaa peitetoimintaa
myös netissä tämän rikollisuuden
monien iljettävienkin yhteyksien vuoksi. Näitähän käydään
sitten peitetoiminta- ja anonyymitodistamisen yhteydessä vielä läpi,
minkä tyyppiseen esimerkiksi ihmiskauppaan ja lapsikauppaan
on myöskin pureuduttava paremmin kuin tällä hetkellä pystymme.
Perustuslakivaliokunta esittää, että telekuuntelu
vaatii aina tuomioistuimen luvan, tähän jo viittasin.
Uskomme, että tuomioistuinten on kaikkina vuorokauden aikoina
myös kyettävä todella antamaan päätöksiä poliisin
esittämiin hakemuksiin. Puheenjohtajan esille ottaman telepäätelaitteen
yksilöintitiedon hankkimiseen käytettävää siepparia
koskevan kysymyksen osaltahan perustuslakivaliokunta edellytti laitteen
teknisten ominaisuuksien muuttamista sellaisiksi, ettei sillä voida
tehdä muuta kuin mihin se on tarkoitettu. Tärkeätä poliisille
on saada laitteen avulla telepäätelaitteen yksilöintitiedot.
Hallintovaliokunnan esittämä muotoilu täyttää tämän
tavoitteen.
Herra puhemies! Mahdollisen poliisilain kokonaisuudistuksen
osalta on arvioitava vielä muun muassa sen kytkennät
tarpeisiin uudistaa myös esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntöä. Lisäksi
on arvioitava poliisia koskevan sääntelyn kytkennät
tulli- ja rajavartioviranomaisia koskevaan sääntelyyn
sekä poliisi-, tulli- ja rajavartioviranomaisten yhteistoimintaa
koskevaan sääntelyyn. Tätä asiaa
myös sisäasiainministeriössä halutaan
edistää ja aamulla tämän asian
valmistelua jatkoa ajatellen käsiteltiin myös
johtamassani turvallisuusasiain johtoryhmässä.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olen ministerin kanssa täysin
samaa mieltä siitä, että hallintovaliokunta on
tehnyt hyvää työtä ja hyvää työtä myös
sen johdosta, että tämä tärkeä poliisilain
osauudistus saadaan jo näin kevätistuntokaudella
vietyä eteenpäin.
Te viittasitte tähän työryhmään,
joka käsittelee myöskin hyvin olennaista asiaa
eli anonyymiä todistelua, joka irrotettiin kiireen johdosta lähinnä tästä paketista
pois. Valiokunnassa varmasti ja myöskin eduskuntaryhmissä oli
painetta, että olisi ollut hyvä, että tämä säännös
olisi ollut mukana jo tässä vaiheessa, koska keskeisiä osia
poliisin valtaoikeudesta, valeostot ja peitetoiminnat, ei voida
tarkoituksenmukaisesti käyttää luotettavasti
eikä turvallisesti eikä myöskään perheen
turvallisuuden kannalta, mikäli tätä anonyymitodistelua
ei mahdollisteta. Nyt on vain pelkona se, käykö niin,
että vaikka tämä työryhmätyöskentely
on päättynyt, prosessi kestää niin kauan,
ettemme saa tätä anonyymitodistelua mukaan tähän
poliisilakiin, vaan täytyy jäädä odottelemaan
kokonaisuudistusta.
Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Varsinaisessa puheenvuorossa käyn
läpi monia yksityiskohtia, jotka lakivaliokunnan yksimielisen
mietinnön vastaisesti ovat hallintovaliokunnassa tulleet
ratkaistavaksi.
Kun ministeri tässä itsekin peräänkuulutti
kokonaisuudistusta ja koordinaatiota esitutkintalainsäädännön,
pakkokeinolain ja poliisilain osalta, lakivaliokunta on jo useaan
otteeseen todennut, että yksittäisissä tapauksissa
on hyvin vaikeata toimeenpanoviranomaisten, poliisi- ja tullimiesten,
tuntea voimassa oleva lainsäädäntö.
Näköjään tuomioistuimillekin
se on tuottanut erittäin suuria ja vakavia vaikeuksia,
mistä muun muassa eduskunnan oikeusasiamies on tarkastuksessaan
huomannut vakaviakin asioita vuosien varrella. On erittäin
kiireellistä kirjoittaa nämä lait niin,
että pykälät ovat oikeissa laeissa ja
ymmärrettävässä muodossa, niin
että niistä voitaisiin kirjoittaa oppikirja, jonka
ymmärtää sekä kansalainen, poliisi
että tuomari. Koska tämä kokonaisuudistus
tulee, tämä paikka paikan päälle
-strategia, josta nyt ed. Salo tilasi taas uuden paikan, on pitemmän
päälle oikeusvaltiolle vaarallista. Tästä maasta
ei enää löydy montaa ihmistä,
joka hallitsee tämän sekavan kokonaisuuden.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Kun itse olen 1990-luvulla ollut mukana
säätelemässä näitä ja
myöskin aikoinaan 1960-luvun loppupuolella jollakin tavoin
yrittänyt opiskella poliisihallintoa silloin voimassa olevien
lainsäädäntöjen mukaan ja seurannut
poliisilain säätämistä ja sen
paikkailua — jos, arvoisa puhemies, näin uskaltaa
sanoa — jota myöskin tämä käsittelyssä oleva
muutosesityspaketti tavallaan täydentää,
niin minun mielestäni valiokunnan lausumaehdotus on ihan
järkevä. Voi yhtyä kyllä hyvin
pitkälle siihen, mitä täällä aikaisemmin
on todettu siitä, että on vaikea hallita sitä kokonaisuutta,
koska tulee uusia määräyksiä ja
toimivaltuuksia ja sitten niitä on ripoteltu myöskin
eri lakeihin. Eli pitää saada tällainen
kokonaisuudistus kuin täällä on lausumaehdotuksessa
ehdotettu. Toivon todella, että se saataisiin hyvin nopeasti
vietyä eteenpäin.
Mutta, herra puhemies, eräs asia minua hämmästyttää,
tämä 9 d §, mihin ministerikin viittasi, lähinnä se,
että kun valiokunta toteaa nimenomaan toistuvasta liiketoiminnasta
ja konsultoinnista ja kouluttamisesta, niin onko esimerkiksi se,
jos kerran vuodessa järjestysmieskoulutusta käy
antamassa, luettavissa tähän, mitä valiokunta
tarkoittaa tässä selvitysosassaan.
Rosa Meriläinen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Rajamäenkin puheenvuorossa
tuli ilmi, tämä hallituksen esitys on lähtenyt
siitä, että toimintaympäristössä on
tapahtunut muutoksia, joihin täytyy reagoida, eli rikollisuuden
kentässä on tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka
väistämättä vaativat sitten
lakimuutoksia. Kuitenkin lainsäädännössä pitäisi
kai pystyä punnitsemaan erilaisia näkökulmia
ja sovittamaan niitä yhteen. Näitä muita näkökulmia
ovat esimerkiksi yksityisyyden suoja, erilaiset yksilön
perusoikeudet, oikeusturva jnp., ja käsittääkseni,
kun lähdetään vain yhdestä näkökulmasta,
niin kuin tässä pääsääntöisesti
on lähdetty, sekä hallintovaliokunta, jonka mietintöön
olen jättänyt vastalauseen, että ministeriö on puutteellisesti
punninnut eri oikeushyviä keskenään.
Outi Ojala /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu, ministeri Rajamäki,
että teillä menee nyt ministeriössä kyllä varsin
lujaa. Minusta olisi hyvin tarpeellista, että suoritettaisiin
aika pikaisesti arviointi siitä, mitä poliisille
annetut lisävaltuudet, joita koko ajan ollaan lisäämässä — mielestäni
jopa aika arveluttavaan suuntaan — käytännössä merkitsevät kansalaisten
oikeusturvan kannalta. Minä olen erittäin huolissani
tästä kehityksestä, ja näyttää siltä,
että ministeriössä hyvin pidäkkeettömästi näissä edetään.
Se, mistä minä olen myöskin huolissani
nyt sitten eduskunnan työskentelyn osalta, on se, että kun
katsotaan tätä hallintovaliokunnan mietintöä ja
siinä olevia erityisvaliokuntien lausuntoja, niin hallintovaliokunnan
enemmistö kuitenkin hyvin ottaa, tietysti pakostakin on
joutunut ottamaan, huomioon perustuslakivaliokunnan huomiot, jotka
johtuvat siitä, että laki voidaan käsitellä täällä tavallisessa
lainsäätämisjärjestyksessä.
Sen sijaan yksimielisiä lakivaliokunnan lausunnossa esiin
tuomia asioita ei ole samalla tavoin noteerattu. Olen vähän
huolissani siitä kehityksestä, miten täällä eduskunnassa
myöskin eri valiokuntien täsmälleen tavallaan
samoihin asioihin liittyvät kannanotot ovat nyt menossa
vähän eri suuntiin.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Oma havaintonikin on, että tällä lailla
otetaan varsin reippaita askeleita (Eduskunnasta: Oikeaan suuntaan!)
poliisivaltion suuntaan, ehkä ympäristömuutoksen
takia. Mutta samalla kun ilmeisesti yhteiskunnan kokonaisturvallisuus
paranee ja rikollisten turvattomuuden tunne hiukan lisääntyy
myöskin, mikä on kai se tarkoitus, niin minulla
on sellainen vaikutelma nyt — johtuen muun muassa siitä,
että tämä anonyymitodisteluhomma jää tästä kokonaan
ulkopuolelle — että poliisien turvattomuus lisääntyy
tässä hommassa. Minä olen etukäteen jo
pahoillani poliisien perheitten ja omaisten jnp. puolesta. Aina
kun otetaan erittäin rajuja askeleita, joita yhteiskunta
sinänsä saattaa pitää tarpeellisena,
niin sitten sen kokonaisuuden hallinnan pitäisi olla myöskin
sisäministeriössä hallussa, mutta ehkä tässä ei
ole aivan täydellisyyteen kyllä päästy.
Heidi Hautala /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää huomiota
siihen, että suuri osa tämänkaltaisesta
lainsäädännöstä, itse
asiassa tämäkin laki, tulee aika pitkälle
Euroopan unionissa käytävistä keskusteluista.
Tässä on edessäni oikeus- ja sisäasiainministerineuvoston
tuoreesta kokouksesta muistio, jonka suuri valiokunta on saanut,
joka osoittaa, että nimenomaan tämänkin
lain taustalla ja mahdollisesti uusien, tulevien valtuuksien taustalla ovat
ne keskustelut, joita syntyy, kun EU:ssa tehdään
tällaista vertaisarviointia. Minusta olisi erittäin
paikallaan, että ministeri Rajamäki selvittäisi
näitä keskusteluja, mitä siellä käydään,
koska eihän se voi olla niin, että me vaan ikään
kuin otamme niitä lakeja sieltä sen takia, että joku
asiantuntijaryhmä — mistä tässä salissakaan
ei juurikaan ole varmaan voitu keskustella — antaa tällaisia
uusia ohjeita siitä, miten Suomen poliisilakia tulee muuttaa.
Olen ymmärtänyt, että sinne on annettu
tämmöinen selvitys, että hallitus harkitsee
myös mahdollisuutta muuttaa peitetoimintaa koskevia poliisilainsäännöksiä siten,
että poliisin mahdollisuudet soluttautua rikollisryhmään
paranisivat. Eli sieltäkö nämä impulssit
tulevat?
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Hallintovaliokunta on huolella harkinnut myös
lakivaliokunnan lausunnossa esille otettuja seikkoja. Valiokuntahan
on kuullut hyvin laajan joukon asiantuntijoita. Eduskunnan käytännön
mukaan muiden erikoisvaliokuntien lausunnot ovat lausuntoja muiden
joukossa, toki tietysti tärkeitä, lukuun ottamatta
perustuslakivaliokuntaa, jossa mahdollisesti on valtiosääntöoikeudellisia
säätämisjärjestykseen liittyviä asioita.
Mielestäni hallintovaliokunnan enemmistö teki
hyvää työtä, hyvin asioihin
perehtyen ja punniten myös niitä eri oikeushyviä,
mihin ed. Meriläinen täällä viittasi.
Turvallisuus on tietyllä tapaa kokonaisuus, ja toki meidän
on kyettävä yhteiskunnassa huolehtimaan myös
poliisien turvallisuudesta. Siihen ed. Pulliainen minusta asiallisesti
kiinnitti huomiota. Jatkossa ehkä tämä asia,
niin kuin ymmärrän ministeri Rajamäen
tarkoittaneenkin, tulee entistä enemmän huomion kohteeksi.
Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Olen hiukan eri mieltä kuin ed. Ojala
ja muutamat muutkin. Suomi ei kuitenkaan ole enää mikään
lintukoto. Poliisin mukaan meillä täällä toimii
70—80 järjestäytynyttä rikollisorganisaatiota,
ja siinä mielessä lisävaltuudet poliisille
mielestäni ovat hyvinkin paikallaan. Tämä on
ikään kuin ennakoivaa lainsäädäntöä, jotta
voimme estää tällaiset terrorismiin ja
muihin viittaavat asiat. Olisin myöskin toivonut, että tuo
anonyymitodistelu olisi tullut jo tähän käsittelyyn
mukaan. Hyvä esimerkki siitä, mihin maailmalla
mennään, on Roomasta: turvallisuuden vuoksi kaikki
metroasemat suljetaan kello 20.00. Toivottavasti meillä Suomessa
ei jouduta tämmöiseen menemään,
mieluummin annetaan vähän poliisille lisää valtuuksia
ennalta ehkäistä rikollisuutta.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Mexico Cityssä autot saavat ajaa
kello 22:n jälkeen punaisista valoista läpi, koska
se on turvallisempaa kuin se, että ne pysähtyvät,
ja Meksikossa on kyllä poliiseilla valtuuksia. Eli tällä tavalla
ei asioita voi perustella. Nimenomaan uhka on se, että 11.9.2001
jälkeen trauma ja ne ikävät asiat, joita
Manhattanilla tapahtui, ovat vaikuttaneet sitten vähän
joka lainsäädäntöön
ympäri maailman, aika kyseenalaisestikin. Kyllä on
hyvä, jos poliisi edelleenkin erottautuu rikollisesta noin
yleisesti ottaen, ettei eletä sellaista Miami Vice -tyyppistä amerikkalaista
rikossarja-maailmaa. Kyllä Suomessa kuitenkin muillakin
tavoin pystytään rikollisuus kurissapitämään
kuin niin, että lähdetään ihan
tällaiselle rambolinjalle, ensi kesänä pystytään
ja vuonna 2006 syksyllä. Asialliset keinot poliisille,
mutta yliampuva lainsäädäntö ei
ole paikallaan.
Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Kysymyksessä ei ole millään lailla
yliampuva lainsäädäntö. Perustuslakivaliokunta
on omalta osaltaan arvioinut kansalaisten oikeusturvaa ja myös
tarkastellut asiaa suorittavien viranomaisten, poliisien, näkökulmasta. Hallintovaliokunta
on ottanut perustuslakivaliokunnan näkökulman
hyvin huomioon. Kiitoksia siitä. Kyllä päinvastoin
kuin täällä eräissä puheenvuoroissa
on tehty, haluan osoittaa myös kiitoksen sisäasiainministeriölle
ja -ministerille siitä, että tässä on
tehty hyvää työtä ja todellakin niin
sanotusti ajassa. Ei voida jäädä odottamaan, että niin
sanotusti kriminaali kulkee edellä. Jos yhteiskunta ei
käytä ajanmukaisia uusia keinoja, niin sitten
voi kysyä, kenen puolella me oikein olemme. Ei kukaan halua
luoda sellaista poliisivaltiota tai rambovaltiota, kuten täällä on
sanottu; kysymys on kansalaisten oikeusturvasta, perusturvasta,
turvallisuudesta. Tässä mielessä tämä lainsäädäntö on
hyvään suuntaan mennyttä, ja kun tarvitaan
kokonaisuudistuksia, niin niidenkin aika tulee, mutta nyt tämän
poliisilain uudistamisen tärkeys tulee kyllä tänäkin
vuonna varmasti havaituksi vielä.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! En kyllä ymmärrä ollenkaan
näitä rinnastuksia, jos tätä lakiesitystä verrataan
Miami Viceen tai Meksikoon tai joihinkin sen tyyppisiin valtioihin.
Suomalainen poliisi on kumminkin virkamies, ja hän on myöskin
virkamieslain ja tiukan kontrollin alaisena, jota valvotaan vuosittain
ja myöskin eduskunnan oikeusasiamiehen toimesta. Jos poliisi
tekee virkavirheen Suomessa, niin poliisi joutuu siitä myöskin vastaamaan
oikeudessa. Suomalainen poliisi ei tarvitse itseään
kohtaan minkäänlaisia valtaoikeuksia, mutta se
tarvitsee niitä nimenomaan esimerkiksi rikoksen uhrin aseman
parantamiseksi, joka on menettänyt hengen, terveyden, omaisuuden
tai ruumiillisen koskemattomuuden lisääntyvän
rikollisuuden tähden, ja tällä rikoksen
uhrillakin täytyisi olla se perustuslain turva.
Täällä puhutaan hyvin paljon tästä yksityisyyden
turvasta, mutta samalla kun puhutaan yksityisyyden turvasta, niin
jään kysymään, puhutaanko samalla
rikoksentekijän turvasta. Minulle oli vähintään
yhtä tärkeä se asia, että myös
rikoksen uhrin asemasta, jota poliisi puolustaa, puhuttaisiin enemmän.
Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):
Värderade talman! Minister! Jag tycker den här
diskussionen på något sätt verkar att
ha blivit lite för polariserad. Man vill att grundlagens
stadganden om rättsskydd skall upprätthållas
och så påstår man att man driver de brottsligas
sak. Jag vill konstatera att det igen har visat sig hur viktigt
det är att vi har ett starkt grundlagsutskott, för
utan det hade vi kanske inte fått några ändringar
till stånd.
Jag delar de frågetecken som har lyfts fram över
att 44 § här ändras, eftersom vi vet
att vittnesfrågorna kommer att komma i ett senare sammanhang,
och det tycker jag att är lite förvånande.
Man kan också säga — jag hoppas
att vi skulle förstå det — att det också är
till polisernas fördel att vi har exakta regler så,
att också de kan ha bevis på att de har använt
sig bara av de fullmakter som lagstiftningen ger dem, att vi inte
får den situation som vi redan har haft i våra
nordiska grannländer att man lite gått över
där skaklarna har varit som lägst och en polis
till exempel därför oskyldigt har hamnat att sitta
i fängelse flera år. Jag tror också att
det är till polisernas fördel att man har exakta
regler.
Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Haluaisin tähdentää sitä,
että myöskin poliisimiehen oikeusturva edellyttää,
että on tarkat säännökset poliisien
valtaoikeuksista. Ei tarvitse mennä, valitettavasti, kuin
Pohjanlahden ylitse ja todeta, että joissakin tapauksissa
poliisimies on syyttä joutunut syytetyksi, kun hän
on käyttänyt näitä epävirallisia
tai epäsovinnaisia menetelmiä. Jos tästä puhuu,
ei todellakaan ole pelkästään rikollisten
puolella. Minun mielestäni on vähän niin kuin
vanhaa taistolaismenetelmää sanoa näin, että kun
me puolustamme perustuslaillisia oikeuksiamme tällä tavalla,
niin olemme heidän puolellaan. Täytyy sanoa, että perustuslakivaliokunta
teki hyvää työtä tähdentäessään
muun muassa kuunteluoikeuksia. Mutta se, mikä herättää kyllä kysymysmerkkejä,
on, miksi 44 §:ää oli pakko tässä yhteydessä muuttaa,
koska nimenomaan todistelusta tuli juuri valmistunut työryhmän
selvitys. Tässä on ristiriita kahden valiokunnan
välillä.
Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Minäkin ed. Salon tavoin ihmettelen
sitä liioittelun ja pelottelun määrää,
mitä täällä harrastetaan, ja
niitä uhkakuvia, joita täällä maalaillaan.
Ei tästä maasta tämän lainsäädännön
myötä vielä poliisivaltiota tule eikä edes
Mexico Cityä, minkä varmasti edelliset puhujat
vallan mainiosti tietävät. Maailman muuttuessa
lainsäädännön pitää muuttua
ja niin myös poliisin toimivaltuuksien. Jos maailma muuttuu
reippaasti, niin silloin näittenkin asioitten pitää muuttua
reippaasti. Tosin ne eivät tässä vielä kamalan
reippaasti muutu. On ihan selvää, että tässä on
otettu muitakin oikeushyviä huomioon kuin ne, joista täältä vasemmalta
ja vihreältä laidalta halutaan väittää,
että ne ovat olleet ainoita. Tässä on
ihan hyvä tasapaino, vaikka se tasapaino ei ole ihan siinä kohtaa,
missä ed. Meriläinen sen haluaisi olevan.
Ed. Heidi Hautala ihan hyvin kiinnitti huomiota siihen, että iso
osa meidän lainsäädäntöämme
tulee itse asiassa Euroopasta ja eurooppalaisista olosuhteista,
itse asiassa semmoisista olosuhteista, jotka eivät ole
meille tyypillisiä. Tämä on sinänsä totta,
ja voidaan ajatella, että se on hieman hassu tilanne, mutta
ihan samalla logiikalla voidaan todeta, että moni kansallinen lainsäädäntö kumpuaa
esimerkiksi niistä olosuhteista, mitä on isoissa
kaupungeissa, ja silti se saatetaan voimaan myös Kainuussa.
Vaikka olen hieman eri mieltä tästä virityksestä vihreitten
kanssa, niin haluaisin lämpimästi yhtyä siihen,
mitä lakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Brax sanoi tästä kokonaisvaltaisesta
hallinnasta. Tämä on kyllä kiistatta
ongelma niittenkin näkökulmasta, jotka suhtautuvat
positiivisesti tähän uudistustyöhön.
Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minusta poliisi tarvitsee laillisen yhteiskuntajärjestyksen
ja kansalaisten turvaamiseksi kaikki ne keinot myös lainsäädännössä,
mitä sille voidaan antaa. Kansa luottaa poliisiin, ja näin
pitää olla. Kun tämä tapahtuu
meidän kaikkien parhaaksi, niin silloin poliisi tarvitsee
myös välineet ja kaikki voimavarat. Tämä mietintö,
jota nyt olemme käsittelemässä, osaltaan
näitä haluaa antaa. Mutta aivan kuten ed. Salo
toi esille, niin näihin epäkohtiin toivon jatkossa
kiinnitettävän huomiota.
Sisäasiainministeri Kari Rajamäki
Herra puhemies! Suurelle valiokunnalle ja tämänkin
lain lähetekeskustelussa toin varsin perusteellisesti esille
muun muassa EU:n vertaistutkimuksen, jossa Suomen poliisi, Tulli
ja Raja saivat erityistä positiivista palautetta muun muassa
ministerineuvoston selvityksessä, mutta Suomen terroristijärjestöjen
jäsenten seurantaan liittyvät keinot todettiin
kriittisesti puutteeksi verrattuna muihin EU-maihin. Tältä osin
muun muassa MM-kisojen alla on tärkeätä, että lainsäädäntöä korjataan,
tehdään ajassa välttämättömiä korjauksia.
Ed. Tiusaselle voin huomauttaa, että muun muassa teletietojen
seuranta oli hyvin tärkeätä Madridin
11. maaliskuuta selvittelyssä. Kyllä niitä lähempääkin
kuin 11. syyskuuta löytyy näitä terrori-iskuja,
joita valitettavasti joudumme yhteisen turvallisuutemme takia selvittämään
ja mieluummin ennaltaehkäisemään. Eli
kansalaisilla on myös oikeus turvallisuuteen, ja siitä pitää pitää kiinni.
Peitetoiminnan ja anonyymin todistamisen osalta oikeusministeriön
kanssa sisäministeriö on omalta osaltaan valmis
pikaisesti tuomaan esitykset. Minusta oli välttämätöntä vaan
nämä irrottaa, jotta ennen kesää saadaan
tämä lainsäädäntö etenemään.
Se oli niin kuin selvä poliittinen ratkaisu.
Toisaalta ed. Outi Ojalaa haluan kiittää.
Hän havaitsi ihan oikein sisäasiainministeriön
vauhdin, mutta havainnot olivat hivenen rajallisia. Kyllä me
olemme muun muassa salaisten pakkokeinojen osalta, väitän,
laittaneet kuntoon ensimmäisen kerran laillisuusvalvonnan
salpajärjestelmät, jotka ovat varmasti myöskin
laillisuusvalvonnan ja viranomaisten toiminnan uskottavuuden ja
toimintakyvyn kannalta erittäin tärkeitä. Viime
vuonna myöskin talousrikoksia ja muita rikoksia selvitettiin
enemmän kuin koskaan. En halua Ulkomaalaisviraston kehittämistä erityisesti
käydä läpi, mutta kyllä sitä vauhtia
on siinäkin, että ulkomaalaisten opiskelijoiden
aseman parantaminen on tänään esityslistalla.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lyhyesti vielä: saisiko jonkin arvion
tästä kokonaisuudistuksesta, kun ministeri itsekin
viittasi sen tarpeellisuuteen ja se on todellakin koko kentän
toiminnan, myös, niin kuin ed. Thors sanoi, poliisien oikeusturvan
kannalta hyvin tarkkaa, että me saisimme helposti luettavissa,
ymmärrettävissä olevan kokonaisuuden esitutkintalaista,
pakkokeinolaista ja poliisilaista?
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ministeri, joka oli reipas kansanedustaja,
on ollut reipas ministerikin, ja se on ihan hyvä asia.
Siitä ei ole kysymys. Mutta kun viittasitte tähän
Madridin pommiattentaattiin, jossa menehtyi satoja ihmisiä,
niin en kritisoi sitä, että teletunnistustietoja
käsitellään ja niitä selvitetään,
vaan sitä, että poliisin pitää edelleenkin pystyä erottautumaan
rikollisesta ja ei tule luoda sellaista ilmapiiriä — tämä on
tällainen yleispuheenvuoro — jossa jollakin tasolla
alkaa rambomaailma elää todellisuuden yläpuolella.
Meillä Suomessa ei ole kuitenkaan sellaista tilannetta kuin
ehkä Yhdysvaltain järjestäytynyt rikollisuus,
vaan me pystymme hallitsemaan paljon järkevämmällä tavalla
tämän rikollismaailman.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ed. Tiusanen toistuvasti sanoi, että poliisin
pitää erottua rikollisesta vastaisuudessakin,
minä teen suoran kysymyksen. Onko ed. Tiusanen sitä mieltä,
että kun tämä laki säädetään
näin kuin se säädetään,
niin poliisi ei erotu rikollisesta? Tämä on todella
suuren luokan väite tässä salissa.
Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):
Puhemies! Vastaan ed. Vielmalle. Kun luodaan sen tyyppinen tilanne,
jossa poliisin oikeudet ovat menneet niin pitkälle, että hän
voi osallistua rikokseen ja rikoksen tekoon, niin silloin astutaan
harmaalle vyöhykkeelle, jossa tämän poliisin
ja rikoksen tekijän toiminta leikkaavat toisiaan. Tämä lainsäädäntö,
missä nyt olemme, ed. Vielma, ei aiheuta sitä,
vaan tämä trendi ja pyrkimys sen tyyppiseen. Mielestäni
on syytä tuoda myöskin ne pelot taikka se vaara
esille, että tällaista trendiä voidaan
viedä liian pitkälle. Nyt tämänhetkinen
tilanne ei sitä edellytä, mutta totean, että täällä vastalauseessa
on kiinnitetty 31 b §:ään, Valeoston
edellytykset, kriittistä huomiota, niin kuin valiokunnan
puheenjohtaja tietää.
Jyrki Kasvi /vihr:
Arvoisa puhemies! Suomalainen yhteiskunta rakentuu perustuslaissa taattujen
kansalaisten perusoikeuksien varaan. Kaiken lainsäädännön
on ensisijaisesti pyrittävä turvaamaan nämä kansalaisoikeudet.
Niitä ei saa rajoittaa kuin erityisistä, hyvin
perustelluista syistä, ja silloinkin on aina tarkkaan pohdittava, ovatko
saavutetut hyödyt menetettyjen perusoikeuksien arvoisia.
Olen hyvin huolestuneena seurannut tätä suomalaisen
lainsäädännön murrosta, joka
on viime vuosina laki lailta kaventanut sananvapautta ja yksityisyyden
suojaa, samalla kun poliisille ja turvallisuusviranomaisille on
annettu yhä uusia vapauksia ja valtuuksia. Tämä on
tapahtunut vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumisen nimissä,
kuten tänäänkin on kuultu, mutta vain
pieni osa näistä lainsäädännön
muutoksista on itse asiassa liittynyt vakavaan rikollisuuteen tai
terrorismiin. Sama kehitys on toistunut myös muissa länsimaissa.
Voisikin sanoa, että tilaisuus on tehnyt varkaan poliisista.
Onkin pakko kysyä, onko tässä pala palalta
kontrollivaltioksi muuttuvassa yhteiskunnassa kohta enää mitään
puolustamisen ja turvaamisen arvoista.
Poliisin ja turvallisuusviranomaisten valtuuksien lisääntymistä on
vaikea vastustaa. Sehän on suorastaan poliittinen itsemurha.
Siitä saa helposti hörhön ja rikollisten
paapojan leiman otsaansa, ja sitä leimasinta on heiluteltu
myös täällä tänään.
Täällä on myös usein kysytty,
mitä pelättävää tavallisella
kunnon kansalaisella muka on, jos poliisin valtuudet paranevat.
Tavallisten kunnon kansalaistenhan pitäisi päinvastoin
olla vain onnellisia, kun viranomaisen valvova silmä on
entistä enemmän läsnä heidän
arjessaan. (Ed. Salo: Juuri niin!)
Hyvän huonon esimerkin tästä tarjoaa
tämän lakiesityksen 28 §, jossa määritellään
tekninen valvonta. Siinä, missä vanhassa poliisilaissa kaikki
teknisellä laitteella tapahtuva katselu tai kuuntelu sekä äänen
tai kuvan tallentaminen katsottiin tekniseksi valvonnaksi, hallituksen
esityksessä säädellään
vain jatkuvaa tai toistuvaa teknistä valvontaa. Siis jos
tämä laki tulee voimaan, poliisi voi teknisellä laitteella
valvoa ketä tahansa, missä tahansa, koska tahansa,
kunhan se vaan ei ole jatkuvaa eikä toistuvaa. Poliisi
voi siis niin halutessaan nauhoittaa yhden keskustelun tai videoida
yhden romanttisen tapaamisen koska, missä ja milloin tahansa
ilman tuomioistuimen päätöstä tai
perusteltua epäilystä törkeästä rikoksesta.
Jos tämä ei kavenna kansalaisten yksityisyyden
suojaa, niin ei sitten mikään.
Voi, kunpa hallintovaliokunnan päätös
pitäytyä hallituksen esityksen mukaisessa muotoilussa
olisi edes lapsus, huolimattomuutta, mutta ei, ei, se on tietoinen
valinta, sillä lakivaliokunta nimenomaan nosti tämän
kysymyksen esille hallintovaliokunnalle antamassaan lausunnossa.
Mutta hallintovaliokunta päätti olla ymmärtämättä, mistä lakivaliokunta
oli ollut huolissaan.
Mitä pelättävää tavallisella
kunnon kansalaisella sitten on, jos ja kun isonveljen, anteeksi,
siis viranomaisten, valtuudet kasvavat? Ei niin mitään,
jos meillä on hyvä viranomaisonni, kuten tähän
asti. Onneen ei kuitenkaan kannata luottaa, sillä historia
opettaa, että mitä enemmän viranomaisille
annetaan valtuuksia, sitä tiukemmin ja läpinäkyvämmin
myös viranomaisia itseään on valvottava,
sillä tilaisuus tekee varkaan myös poliisista,
kuten Sonera-skandaali paljasti, sillä myös laiskuus
tekee varkaan myös poliisista, kuten sadoista televalvontapyynnöistä äskettäisessä
selvityksessä löytyneet
epäselvyydet paljastivat. Kansalaisten luottamus viranomaisiin
ei kestä enää monta tällaista
kolhua.
Arvoisa puhemies! Aina kun viranomaisille annetaan lisää valtuuksia,
on muistettava kirjaimellisesti klassinen kysymys: "Quis custodiet
ipsos custodes?" "Kuka valvoo valvojia?" Siihen ei tämä hallituksen
esitys eikä hallintovaliokunnan mietintö valitettavasti
tarjoa vastausta.
Ahti Vielma /kok:
Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys poliisilain muuttamisesta
ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi on mielestäni ihan
onnistunut kokonaisuus. Hallintovaliokunnan mietintö on
laadittu huolellisesti ja laajan kuulemisen pohjalta. Valiokunnan
puheenjohtaja ed. Väistö esitteli täällä lakimuutosta
perusteellisesti, ja hänen esittämiinsä kannanottoihin voi
ihan hyvin yhtyä.
Todella yllättynyt olen siitä, että lainmuutosta tulkitaan
askeleeksi poliisivaltion suuntaan. Kun kansalaisilta kysytään
heidän toiveistaan päättäjille,
he asettavat turvallisuuden hyvin korkealle toivelistallaan. Tämä on
mielestäni aivan luonnollista. Turvallisuuden tunne on
meille kaikille eräs perusedellytyksistä tasapainoisen
elämän rakentamisessa. Jos turvallisuutta ei pystytä takaamaan,
sen mukana kaatuvat monet muutkin keskeiset elämän
edellytykset. Meillä on tästä tämän
päivän maailmassa joka päivä konkreettisia ja
kauhistuttavia esimerkkejä.
Edellä esittämäni vuoksi ihmettelen
suuresti mietintöön jätettyjä vastalauseita
ja täällä niiden puolustamiseksi käytettyjä puheenvuoroja.
On kysyttävä aivan suoraan, miksi vihreät
hyvin usein asettuvat poikkiteloin turvallisuutta edistävien
toimenpiteitten osalta. Vihreitten toiminnassa on osittain sellaista
yhteiskuntanormien vastaisuutta, jota ainakaan minä en
voi ymmärtää. Monet vihreät
ovat jopa osittain profiloineet koko poliittisen uransa yhteiskuntanormien
vastaisin toimenpitein ja niitä uhmaten. Nuorten kannalta
pidän tätä suoranaisena vastuuttomuutena.
Sen vuoksi teen suoran kysymyksen vihreiden uudelle puheenjohtajalle,
joka ei ole paikalla, mutta viesti varmaan menee perille, eli ed. Cronbergille:
aiotteko sallia tuon linjan edelleenkin vai korjaatteko sitä vastuullisemmaksi
kansalaisiin, eritoten nuoriin päin?
Arvoisa puhemies! Meidän on syytä tiedostaa se
valitettava tosiasia, niin kuin täällä on
jo muutamassa puheenvuorossa mainittu, että rikolliset voivat
käyttää sellaisia tekniikan kehityksen
mukanaan tuomia keinoja ja välineitä, joihin poliisilla
ei ole lainmukaisia mahdollisuuksia eikä oikeuksia. Rikolliset
menevät siten askeleen edellä, ja tähän
meillä ei ole varaa. Tästä tämän
lain muutoksessa on muun muassa kysymys.
Haluan tässä yhteydessä antaa tunnustuksen ministeri
Rajamäelle, niin kuin täällä jo
annettiin muidenkin edustajien toimesta, monista reippaista ja hyvistä kannanotoista
sekä toimenpiteistä turvallisuuden hyväksi.
Samalla kuitenkin on korostettava sitä, että poliisille
tulisi taata myös riittävät taloudelliset
edellytykset. Hallintovaliokunta on kiinnittänyt tähän
huomiota jo aikaisemmin, ja mielestäni tämä toiminnan
kannalta oleellinen resurssi tulisi saattaa riittäväksi
jo ensi vuoden talousarvion yhteydessä. Mutta niin kuin aloitin
puheenvuoroni, lopetan sen myös: tämä poliisilain
muutosesitys on minusta hyväksyttävä ja
toimiva käytännössä.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Vielman käyttämät
sanat ovat osittain siinä määrin saamani
kotikasvatuksen vastaisia ja muutenkin käsittämättömiä,
etten käy niihin vastaamaan edes. Todettakoon nyt kuitenkin,
että olen lakivaliokunnan puheenjohtaja, juristi ja aika
pitkälle perehtynyt lainsäädäntöön
ja oikeusvaltion periaatteisiin. Eduskunta, edellinen eduskunta,
on lähettänyt minut ja ed. Anderssonin edustamaan
koko eduskuntaa niissä meidän oikeusvaltiomme
perusperiaatteissa, joita tarvitaan EU:n perusoikeuskirjaan. (Ed.
Vielma: En puhunut henkilöistä!) On aivan suorastaan
uskomatonta ajatella, että eduskunta on päätynyt, edellinen
eduskunta ja siis myös kokoomus yksimielisesti silloin,
(Ed. Vielma: En tarkoittanut henkilökohtaisesti!) lähettämään
ihmisen, joka toimisi tämän yhteiskunnan perusnormeja
vastaan.
Siitä huolimatta jatkan hiukan vihreiden oikeustaisteluanekdootteja.
Ed. Pulliainen on kiistatta — ja olen aivan varma, että hän
taas toteaa sen, jos ministeri Rajamäki tänne
tulee, koska hän on sen moneen kertaan tällä vaalikaudella muissa
yhteyksissä todennut — ollut pioneeri ja aivan
keskeinen edustaja, varmastikin ainut primus motor sille, että talousrikollisuuteen,
harmaaseen talouteen, on kiinnitetty enemmän huomiota ja
otettu se aivan vakavasti. Itse olen saanut rikoslakiin kokonaisen
uuden pykälän lakialoitteellani, kun huomattiin,
että dopingaineet saattavat aiheuttaa erittäin
holtitonta ja vaarallista väkivaltakäyttäytymistä.
Poliiseille vihreät ovat vaatineet nimenomaan lisää virkoja,
lisää näkyvyyttä kaduilla. Meidän
varjobudjetissamme useina vuosina on ollut nimenomaan poliiseille
lisää rahaa.
Ed. Vielma, oikeasti teidän pitää ensin
perehtyä siihen, mitä vihreät ovat ajaneet
oikeusvaltion poliisien toimivaltuuksien puolesta ennen kuin puhutte
tuollaista lisää. (Ed. Vielma: Olen käytännössä joutunut
perehtymään!)
Sitten varsinaiseen asiaan, arvoisa herra puhemies! On tietysti
totta, niin kuin esimerkiksi ed. Vapaavuori täällä sanoi,
että ajat ovat muuttuneet ja meidän tietenkin
täytyy seurata myös sitä, jos rikollisuus
muuttaa muotoaan tai esimerkiksi terrorismi, jota vastaan todellakin
kaikki oikeusvaltiot ovat aina klassisen vaikean kysymyksenasettelun
edessä: miten laillinen, demokraattinen, ihmisoikeuksia
kunnioittava oikeusvaltio taistelee niitä vastaan, jotka
häikäilemättömästi, törkeästi,
rikkovat ihmisoikeuksia, irtisanoutuvat kaikista inhimillisen toiminnan
säännöistä ja tekevät
rikoksista törkeimmän, terroristiteon?
Varmasti siltä osin, silloin kun vihreät ovat
olleet hallituksessa mukanakin, on tehty monia asioita, jotka ovat
olleet välttämättömiä tehdä.
Siltä osin, jos katsotte, vastalauseessakaan ei juurikaan
ole nokan kopauttamista. Johtamani lakivaliokunta esitti tarkennustoiveet
siitä, miten kuitenkin pitää näissäkin
asioissa, kun terrorismia vastaan taistellaan, pysyä tarkkarajaisuuden
ja laillisuuden raameissa ja muistaa, että väärissä käsissä liian
löysästi tehdyt terrorismin määritelmät
voivat toimia itseään vastaan. Ei ole 70-luvusta
pitkä aika, kun Suomessa oli erittäin voimakasta
vasemmistoradikalismia, 30-lukuunkaan ei ole, isovanhempani olivat
silloin hyvin aktiivisessa elämässä.
Olen tuntenut siis ihmisiä, jotka olivat 30-luvulla, kun
lapualaisliike jylläsi tässäkin talossa.
Poliisilakien, jos minkään, pitää kestää kaikenlaiset
ajat, semmoisetkin ajat, joita Suomen historiassa on viimeisten
sadan vuoden aikana nähty ainakin pari. Sen takia on tärkeää,
että kun puhutaan laillisuudesta, ollaan tarkkoja. Siksi
on syytä kiittää hallintovaliokuntaa,
että lakivaliokunnan tarkennustoiveet, jotka olivat yhteneviä perustuslakivaliokunnankin
tarkennustoiveiden osalta, tulivat myös hallintovaliokunnan
mietintöön koskien sitä, miten terrorismi
määritellään.
Samoin on syytä kiittää hallintovaliokuntaa siitä,
että kun lakivaliokunta esitti arviot siitä, milloin
poliisi voi ikään kuin antaa rikoksen jatkua vielä,
vaikka näkee jo sen tapahtuvan, sen takia että poliisi
saisi sitten myöhemmin vielä arvokkaampaa tietoa
rikoksesta ja pystyisi mahdollisesti ennalta ehkäisemään
vielä suurempia rikoksia, niin sitäkin pykälää kirjoitettiin
tiukemmaksi, niin kuin lakivaliokunta vaati, niin että kuitenkaan
silloin, kun sallitaan tietoisesti rikoksen jatkuvan, siitä ei
saa aiheutua välitöntä vaaraa terveydelle
tai omaisuudelle.
Tässä ehkä kiteytyy juuri se, mitä vihreätkin ajavat:
Oikeusvaltionormien pitää toimia kaikissa olosuhteissa
ja poliisien pitää pystyä lukemaan ne.
Meillä on hyvin koulutettu, uskomaton poliisikunta, joka
suhteellisen pienellä palkalla suostuu tekemään
hyvää työtä. Heidän
oikeusturvansa vaatii myös sitä, että nämä lait
on kirjoitettu niin, että ei sitten tarvitse käydä arkistosta
etsimässä lakivaliokunnan tai hallintovaliokunnan mietinnön
alaviitteitä, vaan itse pykälästä löytyy,
mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä,
keneltä lupaa on haettava ja miten toimitaan.
Sitten muutamiin asioihin, jotka lakivaliokunnan yksimielisen
lausunnon osalta eivät tulleet havaituiksi. Olen niistä muutamasta
vähän enemmän harmissani kuin ehkä joistakin
toisista.
28 §:ssä määritellään
tekninen valvonta. Tekninen valvonta on muun muassa sitä,
mistä ed. Kasvikin puhui täällä,
osittain kameravalvontaakin joskus. Tekniseksi valvonnaksi, johon
jatkossa pitää saada lupa, määritellään
vain jatkuva ja toistuva tekninen valvonta. Sen sijaan satunnainen,
silloin tällöin tehty, jostain mielenjohdoksesta,
vinkistä, milloin mistäkin tapahtuva tekninen
valvonta tippuu harmaaseen vyöhykkeeseen. Lakivaliokunta
piti tätä perusteettomana, sopimattomana väärissä käsissä,
korostan, ajat voivat muuttua, en usko, että tämän
ajan poliisissa on vääriä käsiä,
ainakaan merkittävässä määrin.
Yksittäisiä toheloita on tietysti joka paikassa,
mutta ajat voivat muuttua. Se, että teknisen valvonnan
kriteereihin laitetaan yhä jatkuvuus ja toistuvuus, voi
osoittautua porsaanreiäksi, jonka kanssa olemme vielä pulassa.
On outoa, että hallintovaliokunta päätyi
katsomaan, että tämmöinen tarkoitus on
ollut alun perinkin ajatuksena, että tämmöinen
satunnainen jää ulkopuolelle. (Ed. Väistö:
Johan nyt tehdään paljon niin!) — Ed.
Väistö, se, että jo nytkin tehdään,
on maailman huonoin perustelu sille, että niin saa jatkossakin
tehdä. Jo nytkin saattaa syntyä aivan perusteettomia
perusoikeuksien loukkauksia. (Ed. Väistö: Ei,
ei!)
Peitetoiminnan osalta lakivaliokunta olisi toivonut, että olisi
tarkemmin kirjoitettu, että peitetoiminnan on kohdistuttava
yksilöityyn henkilöön tai henkilöryhmään.
Erikseen sanoimme, että se ei aina tarkoita sitä,
että pitää tietää ihmisen
oikea nimi, koska rikollisilla on taipumus, aika hyväkin
taitavuus joskus, peittää nimi. Mutta yksilöitävä on
se joukko, joka tunnistetaan. Lainsäädäntö tältä osin,
jos missä, olisi auttanut poliisia. Valitettavasti tämä ei
tullut huomatuksi.
Valeosto laajenee nyt epämääräisellä tavalla, jota
on tarkennettu perusteluissa. Hallintovaliokunta meni hallituksen
esityksen perustelujen taakse, kun se kieltäytyi ottamasta
huomioon lakivaliokunnan tarkennustoiveita siitä, että valeoston
yhä pitäisi kohdistua laittomasti hallussa tai
kaupankäynnin kohteena olevaan esineeseen, aineeseen tai
omaisuuteen, lähinnä näyte-eriin. Hallintovaliokunta
toteaa, että tämän kaltaisesti sitä on
tarkoitus käyttää, niin kuin perusteluista ilmenee,
mutta jättää pykälän
selvästi laajemmaksi. Suomessa ei voida kirjoittaa lainsäädäntöä niin,
että perusteluissa tiukennetaan sitä, mikä pykälässä sallitaan.
Samankaltaisia ongelmia sisältyy muutamaan muuhunkin
kohtaan, mutta ajan puutteen vuoksi, arvoisa puhemies, puutun sitten
44 §:ään, johon ed. Astrid Thors myös
viittasi.
Semminkin, ja erityisesti, kun tiedämme, että poliisin
esiintymisestä todistajana, poliisin vaitiolo-oikeudesta,
on tulossa muitakin muutoksia myöhemmin tällä vaalikaudella,
niin kuin ministeri Rajamäkikin meille kertoi, on outoa,
että tässä vaiheessa hallintovaliokunta
kiirehti vastoin lakivaliokunnan kantaa sallimaan poliisille vaitiolo-oikeuden
todistajana tai muuten kuultaessa. Lakivaliokunta olisi toivonut,
että tässä yhteydessä kuitenkin
olisi jätetty mahdollisuus, että joissakin tilanteissa
on perusteltua syytä esimerkiksi toisten viranomaisten
saada tietoa poliisin epätyypillisistä tutkintakeinoista
ja että koko tämä poliisin vaitiolovelvollisuus
arvioidaan yhtenä kokonaisuutena.
Tässä on syytä sanoa, että se,
mitä muun muassa ed. Pulliainen sanoi poliisin turvallisuudesta,
on varmasti varteenotettava seikka sitten, kun mietitään
anonyymia todistelua. Sen käytännön järjestelyt
tulevat olemaan erittäin vaikeita, ja siihen ei ole näillä näkymin
aivan onnistunutta ratkaisua löytynyt missään
maailmassa. Itse suhtaudun hyvin avoimin mielin siihen, miten pelkäävälle
todistajalle uskalletaan ja voidaan luoda turva. Se on myös
naiskauppa-, lapsikauppa-, ihmiskauppa-asiassa aivan keskeistä,
millä tavalla joku uskaltaa todistaa järjestäytynyttä rikollisuutta
vastaan. Mutta siinä yhteydessä olisi ollut huomattavasti
tasapainoisempaa, luontevampaa ja järkevämpää miettiä poliisin
vaitiolo-oikeuksia sitten, kun oikeudenkäynnissä tutkitaan,
miten on saatu informaatiota.
Aivan viimeiseksi puutunkin sitten siihen, että meiltä puuttuu
kattava arvio niin sanotun ylimääräisen
tiedon ongelmasta. Toivottavasti, kun hallintovaliokunta, kiitos
siitä todella paljon, yhtyy lakivaliokunnan vaateisiin
kokonaislainsäädännön uudelleenkirjoittamisesta,
siinä yhteydessä olisi mielestäni syytä myös
Suomessa avata keskustelu ylimääräisen
tiedon hävittämisestä ja tutkintakeinoista.
Kafkamainen saattaa olla joskus väärissä käsissä poliittisesti
vaikeimpina aikoina se tilanne, että ihmistä syytetään
väitteiden nojalla, joista ei kerrota, mihin nämä väitteet
perustuvat, miten ne on ongittu, millä tiedolla ne on esiin saatu.
Tämmöinen tilanne ei saa olla. En usko, että semmoinen
Suomessa nykyään syntyy, mutta me teemme tätä lainsäädäntöä pitemmälle
aikaa, pidemmälle jaksolle. Sen pitää kestää myös poliittisesti
paljon vaikeammat ajat kuin Suomessa on nyt.
Rosa Meriläinen /vihr:
Arvoisa puhemies! Kuten debatissakin totesin, nimissäni
on jätetty valiokunnan mietintöön vastalause,
jonka myös ed. Puhjo on allekirjoittanut, ja ehdotan vastalausetta
käsittelyn pohjaksi ja siihen liittyvien pykälämuutosesitysten
hyväksymistä ja 4. lakiehdotuksen hylkäämistä.
Puhemies! Muutama kommentti käytyyn debattiin.
Ensinnäkin ed. Outi Ojala hyvin nosti esiin sinänsä kaikkiin
käsiteltäviin lakiuudistuksiin liittyen tärkeän
huomion, miten eduskunnan valiokunnat suhtautuvat toisten valiokuntien
lausuntoihin. Kuten tässä debatissa on käynyt
ilmi, hallintovaliokunta on monin osin sivuuttanut lakivaliokunnan
yksimielisen lausunnon, ja itse asiassa valtaosa tämän
vastalauseen asioista on sellaisia, jotka ovat suoraan lakivaliokunnan
lausunnosta, kuten esimerkiksi 28 §:n osalta, jota ed.
Brax lakivaliokunnan puheenjohtajana esitti. Monet koskevat sellaisia
asioita, jotka ovat nimenomaan myös poliisin oikeusturvan
kannalta oleellisia. Ed. Braxin lisäksi myös ed.
Thors muistutti siitä, että on poliisin oikeusturvan
kannalta oleellista, että lainsäädäntö on
selkeää eikä tulkinnanvaraista.
Lisäksi, arvoisa puhemies, hieman ihmettelen täällä keskustelussa
esille toistuvasti noussutta mustavalkoista vastakkainasettelua
rikollisten ja kansalaisten välillä. Haluaisin
muistuttaa arvoisia kollegoita siitä, että Suomessa
niin kuin monessa muussakin oikeusvaltiossa tapana on ajatella,
että ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan,
ja lisäksi myös, de facto, rikollisetkin ovat kansalaisia.
Mutta joka tapauksessa meillä todella se, että vaikka
joku asia etenee esitutkintaan tai jopa tutkintavankeuteen asti,
ei silti välttämättä tarkoita
sitä, että oltaisiin rikollisen kanssa tekemisissä,
vaan se on sitten tuomioistuimen päätettävä asia.
Mutta, puhemies, tässä vastalauseessa on kaksi
sellaista pykälämuutosesitystä, jotka
on nostettu esiin vasta tässä hallintovaliokunnan
mietintöön jätetyssä vastalauseessa,
eivätkä ne sisälly muitten valiokuntien
lausuntoihin. Ensimmäinen niistä on 20 §,
joka koskee rikoksilta ja häiriöiltä suojaamista.
Eli tässä hallituksen esitys ja myös
hallintovaliokunnan enemmistön kanta on laajentaa tätä niin
sanottua mielenosoituspykälää sillä tavoin,
että henkilö voidaan ennakoivasti poistaa paikalta
ja jopa kiinniottaa aikaisemman käyttäytymisen
perusteella. Toivon todella, että tätä nyt
ei lähdetä yli-innokkaasti soveltamaan, koska
on kyllä suuri ongelma, jos pärstäkertoimen
perusteella tulee tällaisia pitkäaikaisia porttikieltoja
mielenosoituksiin. (Ed. Vielma: Ei se sitä tarkoita!) — Kyllä,
ed. Vielma, se antaa tähän mahdollisuuden. — Eli
mielenosoitusoikeutta pitäisi pitää tietyllä tavalla
pyhänä ja erityisen tärkeänä.
Olen ollut hieman ihmeissäni siitä, että perustuslakivaliokunta
on tämän näin kepeästi ohittanut.
Mutta kyllä toisaalta monissa muissakin asioissa on tullut
sellainen tunne, että nykyinen perustuslakivaliokunta on
varsin politisoitunut.
Sitten, arvoisa puhemies, toinen tällainen merkittävä sisällöllinen
esitys tässä vastalauseessa koskee tietolähdetoimintaa
eli niin sanottua vasikkarekisteriasiaa. Sinänsä on
ihan hyvä, että kohtuullisen laajalti ilmeisesti
käytetyt vasikat on tuotu säädöstasolle,
mutta on kuitenkin muistettava, että esimerkiksi syytettyjen
oikeusturvan kannalta on hieman hankalaa, että vasikoita ei
kuulla oikeudessa eikä heitä voida ristikuulustella.
Täytyy myös muistaa, että vasikoilla
voi itselläänkin olla muitakin intressejä.
Erityisen pahaksi tämä tulee siinä, että hallituksen
esityksen mukaan vasikoille voidaan maksaa myös verotonta
palkkiota. Tämän kohdan poistamista olemme esittäneet
eli että vasikoille ei voitaisi maksaa verovapaita palkkioita.
Jos vasikoita nyt pitää käyttää,
niin on kuitenkin tiedon luotettavuuden kannalta parempi, mikäli
vasikat vasikoivat vasikoimisen ilosta eivätkä verovapaan
palkkion toivossa. On myös viranomaisen luotettavuuden
kannalta erikoista, että tässä annetaan
poliisiviranomaiselle mahdollisuus käyttäytyä kuten
7 päivää -lehti, eli
pidän näitä palkkioita erittäin
ongelmallisina. Erityisen ongelmallisena pidän sitä,
että tämä laki sallii mahdollisuuden myös
palkkion maksamiseen rekisteröimättömälle
vasikalle. Tämä on yksi niistä pykälistä, joitten
yhteys MM-kisoihin on minulle jäänyt nyt hieman
epäselväksi. Onko tämä todella
välttämätöntä? Eli
kun tehdään tämän tyyppistä lainsäädäntöä,
niin jotenkin tuntuu, että aina ei ole loppuun saakka harkittu,
kuinka tarpeellista se on, vai tehdäänkö lainsäädäntöä vain
siksi, että ehkä joskus mahdollisesti tämä kuulostaisi
kivalta.
Mutta, arvoisa puhemies, en tämän laajemmin esittele
näitä muita vastalauseen kohtia, joista tosiaan
valtaosan ed. Brax jo esitteli, sen vuoksi, että ne ovat
suoraan lakivaliokunnan lausunnossa. Sitten täällä on
toki myös yksi esitys perustuslakivaliokunnalta, joka on
toivonut, että eduskunnan oikeusasiamiehelle annettava
kertomus tästä epäkonventionaalista tiedon
hankinnasta annettaisiin useammin kuin tässä laissa
esitetään.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Vielä jokunen sana tästä poliisilaista
myöskin täältä puhujakorokkeelta.
Itse olen tehnyt poliisin työtä noin 18 vuotta,
ja sinänsä on hyvin tuttua se, että poliisilakia,
poliisiasetuksia ja ministeriön ohjeistusta uusitaan jopa
vuosittain. Poliisi on tämän päivän
tietoyhteiskunnassa jatkuvasti uuden tiedon varassa ja joutuu omaksumaan nopeassakin
aikataulussa uutta lainsäädäntöä. Tärkein
lainsäädäntö kumminkin suomalaiselle poliisille
on tietenkin Suomen perustuslaki. Meillä saattaa olla edelleenkin
säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa
perustuslain hengen kanssa, mutta myöskin kultaiset periaatteet,
jotka ohjaavat työtä: tarpeellisuus, tarkoituksenmukaisuus, hienotunteisuus,
vähimmän haitan periaate, periaatteet, jotka kasvatetaan
suomalaisen poliisin toimintatapaan ja jotka ylittävät
jopa lainkin hengen, lievimmän haitan periaate ja puuttumisen periaate,
tehtävästä luopumisen periaate, joita
ei ole kirjattu mihinkään lakiin, ne ovat vain
osa suomalaista poliisikäytäntöä.
Ehkä siitä juuri johtuu, että suomalaiseen
poliisiin luotetaan niin, että erinäisissä tutkimuksissa
se on suosituin virkamieskunta, monessa tutkimuksessa pitkäaikaisesti.
Niitäkin valtuuksia, mitä suomalaiselle poliisille
annetaan, käytetään vain tarpeen vaatiessa,
tarkoituksenmukaisesti, hienotunteisesti ja vähimmän
haitan periaatteella, jotta se tärkeä virkatehtävä,
joka on annettu tehtäväksi, pystytään hoitamaan
tyydyttävällä tavalla. Tähän
asiaan ei siis sisälly mitään sellaista
draamaa, mitä tässä salissa on esitetty.
Suomalainen poliisi ei tarvitse itseään varten
lisää oikeuksia vaan suorittaakseen sitä poliisilain
1 §:ssä määrättyä tehtävää, minkä lainsäätäjä ja
Suomen eduskunta on hänelle tehtäväksi
määrännyt.
Ihan muutama asia kuitenkin tästä hallintovaliokunnan
jälleen hyvin tekemästä työstä.
Se on nimenomaan kiitos siitä, että kun tein toimenpidealoitteen,
se käsiteltiin tässä poliisilain yhteydessä.
Olin huolestunut siitä, että poliisiopiskelijalla
ei jatkossa olisi ollut sellaisia poliisin valtuuksia, mitä vanhan
lain säädöksessä oli. Toimenpidealoitteen
teksti näkyy tietenkin tässä esittelyssä,
enkä lähde sitä lukemaan, mutta annan
arvoa sille, että hallintovaliokunta yhtyi näkemykseen
ja teki myöskin tähän asiaan korjauksen.
Arvoisa puhemies! Mitä tulee näihin vastalauseisiin
ja eriäviin mielipiteisiin, niin totean vain sen, että hallintovaliokunta
on tietenkin se spesiaalivaliokunta, joka on näihin poliisiasioihin
aivan erityisesti erikoistunut. Panin merkille tuossa, että hallintovaliokunta
oli kuullut lähes 40:tä eri asiantuntijaa tätä lakia
valmistellessaan. On aivan luonnollista, että muutkin valiokunnat
antavat omalta toimialaltaan lausuntoja, mutta ei se nyt tarkoita
myöskään sitä, että ne
automaattisesti ja aina sataprosenttisesti otetaan käyttöön myöskin
erikoisvaliokunnassa. Panin merkille myöskin, että pääsääntöisesti
ne perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan esittämät
tarkennukset on otettu huomioon. Mutta silloin, kun puhutaan siitä tarkoituksenmukaisuudesta,
niin näkökannat saattavat lähestymiskulmasta
johtuen poiketa. Ja niin näyttää käyneen
tämänkin lain osalta.
Tiedän, että tällaista teknistä valvontaa,
lyhytaikaista valvontaa tehdään tämän
päivän liikennevalvonnassa ja tehdään
myöskin huomisen päivän liikennevalvonnassa,
joka on lyhytaikaista, joka ei ole jatkuvaa. En pitäisi
kyllä tarkoituksenmukaisena sitä, että tällaista
lyhytaikaista teknistä valvontaa varten poliisin täytyisi
erikseen hankkia joka kerta luvat. Se ei varmasti olisi myöskään
järkevää.
Täällä on myöskin esitetty,
että valeoston edellytykset olisivat liian laajat. Sanon
vain, että käytännön poliisityössä on
joskus vaikea rajata, milloin liikutaan törkeän
varkauden ja milloin tavallisen varkauden tunnusmerkistössä.
Mikä on tekotapa, ja kuinka suureksi myöhemmin
paljastuu anastetun omaisuuden arvo ei välttämättä niitten
sekuntien aikana tiedetä, kun näihin toimenpiteisiin
ryhdytään. Ne ovat veteen piirrettyjä viivoja.
Yleensä lähtökohtahan on aina se, että epäillään
suurempaa rikosta, ja sitten paljastuu, että sitä tavaraa,
huumetta tai jotakin muuta ei ollut esimerkiksi niin paljon kuin
alkuun ajateltiin, ja myöhemmin saattaa törkeäkin
huumausainerikos muuttua tavalliseksi huumausainerikokseksi, koska
aineen määrä on pieni. Mutta myöskään
se, että tällainen osto-oikeus rajattaisiin vain
esimerkiksi, niin kuin toiset täällä esittävät, pelkästään
tällaisiin näyte-eriin, ei voisi olla järkevää toimintaa.
Poliisi ei voi tietää välttämättä sitä,
minkälaisia aineita tai näyte-eriä tai
huumausainemääriä kulloisellakin rikollisella
on mukanaan. Vasta sitten jälkeenpäin tutkinnassa ilmenee,
onko menetelty oikein vai väärin.
Vielä tästä tietolähteestä.
On tietenkin uusi asia suomalaisessa lainsäädännössä,
että nyt tietolähdetoiminta laillistetaan ja myöskin
tietolähteelle voidaan maksaa siitä, että hän
ohjaa esimerkiksi poliisin tutkintaa oikeaan suuntaan, jonkinmoinen
palkkio. Kansainvälisesti tämän tyyppistä toimintaa
on ollut jo kauan. Suomessakin sitä lienee ollut enemmän
niin sanotusti epävirallisesti. Tiedän esimerkiksi,
että suomalaiset vakuutusyhtiöt ovat maksaneet
silloin, kun heillä on ollut merkittävä intressi,
palkkion omasta pussistaan semmoisen vihjeen antajalle, joka on paljastanut
esimerkiksi törkeän rikoksen. On hyvä,
että tämäkin tuodaan nyt lainsäädäntöön
mukaan, ja on ihan paikallaan, että nämä henkilöt, joista
julkisesti käytetään nimitystä vasikat,
eivät myöskään tästä tärkeästä vihjeestään
paljastu ja he säilyttävät anonymiteettinsä myöskin
tämän tapahtuman jälkeen.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Vain muutama oikaisu. Ed. Salo on itse
lakivaliokunnan jäsenenä ollut vaatimassa semmoista
rajausta valeosto-oikeuteen, että pääsääntöisesti
vain näyte-erä tai sitä vastaava voitaisiin
ostaa, ellei poikkeuksellisista syistä muuta johdu. Ettei
jää nyt semmoista kuvaa, että lakivaliokunta
olisi esittänyt vain ja ainoastaan näyte-eriä.
Sitten toinen asia. Sanoitte, että on saatu asiantuntijakuulemisessa
parempaa näyttöä ja sen takia lakivaliokunnan
mietinnön tiettyjä osia ei ole otettu mukaan.
Kuitenkaan hallintovaliokunnan mietinnössä ei
ole perusteltu paremmalla näytöllä, vaan
todettu, että kun perustelut jo sinänsä riittävät
tai käytännössä on tarkoitus
tehdä juuri niin kuin lakivaliokunta vaatii, niin siitä ei tarvitse
pykälää kirjoittaa. Eli asiantuntijakuulemisessa
ei ole tullut mitään vastoin sitä, mitä lakivaliokunta
on vaatinut. On vain valittu perusteluilla säätäminen,
jota pidän erittäin vaarallisena tapana juuri
poliisimiehen kannalta.
Matti Väistö /kesk(vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Ed. Braxin puheenvuoro tuntui vähän
oudolta. Mielestäni tässä on erittäin
täsmällisesti säädetty asiat
myös pykälässä. Se, että tässä ei
kaikkea ole kirjattu mietintöön, perusteluihin,
on ymmärrettävää. Mietintö on
nytkin jo kohtuullisen pitkä. Hallintovaliokunta on varsin
perusteellisesti kuullut asiantuntijoita, laatinut oman toimialansa
kannalta mielestään erittäin
hyvän lakiehdotuksen niillä rajauksilla, mitä perustuslakivaliokunnan
säätämisjärjestysasiat edellyttävät,
samoin ottanut huomioon kaikki hyvän lainsäädännön
kannalta tärkeät lausunnot, myös lakivaliokunnan
lausunnon, pääosin ja katsoo, että tämä nyt
on varsin hyvä lainsäädäntö sillä rajauksella,
että mekin toki jatkossa edellytämme perustelulausumassakin
kokonaisuudistuksen toteuttamista niin, että tämän lainsäädännön
kohdat saataisiin selkeämmiksi.
Sirpa Asko-Seljavaara /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Olen samaa mieltä kuin ed.
Väistö siitä, että hallintovaliokunta
on todella perusteellisesti perehtynyt tähän poliisilain
muutokseen. (Ed. Sirnö: Niin lakivaliokuntakin!) — Joo,
mutta tämähän on meidän mietintömme. — Kyllähän
tämä valeosto nyt on semmoinen asia, että siinä täytyy
suojella myös sitä poliisimiestä, joka
toimii tällaisena peitemiehenä. Ei voi kuvitella,
että hän menisi rosvolta ostamaan niin, että myy
pieni osa siitä näytteestä. (Ed. Pulliainen:
Edustaja ei ole pelissä mukana ollenkaan!) Suomi on pieni
maa, ja tämmöinen peitemies voi joutua milloin
tahansa paljastetuksi, jos hän toimii väärin.
Kyllä me suojelemme nyt poliisia tässä asiassa.
Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ed. Väistölle on kyllä pakko
todeta, että minä ainakin joudun täällä toimimaan pelkästään
sen valiokunnan mietinnön varassa. Minä en ole
meedio, minä en pysty kuvittelemaan, mitä siinä luottamuksellisessa
keskustelussa siellä valiokunnassa on puhuttu. Minä luen vaan
mietintöä ja toimin sen mukaan.
Vielä tähän 28 §:stä käytyyn
keskusteluun on sanottava, että ei pidä sotkea
tähän keskusteluun nyt esimerkiksi liikenteen
kameravalvontaa, koska nyt puhutaan satunnaisesta teknisestä valvonnasta,
esimerkiksi puistossa käydyn keskustelun nauhoittamisesta.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa herra puhemies! Vaikea tietysti ottaa kantaa, kun itse
ei ole lakivaliokunnan eikä hallintovaliokunnan jäsen eikä ole
ollut mahdollista kuulla asiantuntijoita. Mutta, arvoisa puhemies,
minun mielestäni kokonaisuutena voi sanoa näin,
että ajan hengessä on elettävä ja
muutoksia tehtävä poliisilakiin sillä tavoin,
että jollakin tavoin poliisi pystyy olemaan mukana myös
siinä, mitä vastapuoli eli rikolliset ja ennen
kaikkea rikollisliigat tekevät.
Mutta kun täällä on pohdittu tätä,
niin riippuen vähän siitä, miltä suunnalta
edustajat ovat olleet, mielipiteet ovat vaihdelleet. Itse kun pohtii sitä omaa
taustaa, jolloin voimassa ovat olleet kyllä ihan toisenlaiset
säännökset, niin ei minullakaan niin
kovin pitkä aika siitä hommasta ole. Helsingin
rikospoliisissa olin lähes 20 vuotta, eli jonkinlainen
kokemus käytännön elämästä kuitenkin
on ja siitä, miten jouduttiin toimimaan, kun lainsäädäntöä ei
ollut.
Minun mielestäni on erittäin hyvä kuitenkin, että tällaiseen
muotoon on saatu muun muassa toimenpiteestä luopumista
koskeva ehdotus siitä, että nimenomaan voi sen
siirtää, jos on mahdollista paljastaa joku suurempi
teko. Näinhän monta kertaa on ollut, ja ainakin
itsellä on jossakin tilanteessa ollut ristiriitaiset ajatukset
siitä, puutunko nyt vai odotanko, kun mitä ilmeisimmin
on tapahtumassa vakavampi rikos, että saadaan kunnon näyttöä.
Toinen asia, joka ainakin minua hämmästyttää,
on 9 d § ja sen perustelut. Tiedän osittain tämän
taustan. Se juontaa jo 70-luvulle, jolloin minun ymmärtääkseni
kateudesta lähdettiin viemään eteenpäin
sitä, jos poliisit olivat taksikuskeina taikka järjestyksenvalvojina
jossakin, ovimiehinä lähinnä.
Se vietiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka, jossa sitten tietysti
joittenkin määrättyjen systeemien johdosta
tilanne meni siihen, että poliisilta kiellettiin tällaiset
sivutoimet. Sen verran tiedän myöskin, että nuoremman
konstaapelin palkalla Helsingissä ei elänyt. Oli
pakko jotakin tehdä, mentiin sitten kirjapainoon, silakkakeikalle
tai banaanikeikalle. Jotakin piti tehdä. Oli pakko, jos
halusi maksaa vuokransa.
Sen johdosta, arvoisa puhemies, hieman ihmettelen sitä,
kun menivät lävitse sekä hallituksen
esityksen pykäläkohtaiset perustelut että valiokunnan
perustelut 9 d §:n osalta. Toki valiokunta on korostanut
tätä kohtuuttomuutta, mutta minun mielestäni
tämä on jäänyt kyllä auki
käytännön tilanteissa, miten esimiehet
alkavat tulkita tätä yksityiskohtaista perustelua
hallituksen esityksestä ja myöskin valiokunnan
mietinnöstä. Tämä on erittäin
arka paikka käytännön elämässä.
Moni poliisimies haluaa olla mukana vapaaehtoisessa työssä,
vaikka ei ole mahdollisesti nauhaa, kun repii lippuja jossakin jalkapallo-ottelussa,
mutta periaatteessa pitäisi olla, koska silloin itse olet
kuitenkin järjestysmiehenä jollakin tavoin. Itse
olen ymmärtänyt, että tämä on
kiellettyä, koska lisäksi hallituksen esityksen
perustelussa todetaan, että vastaava säännös
kuin on yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa,
jossa poliisin henkilöstöön kuuluvalle
on säädetty kielto toimia vartijana, tulisi myöskin järjestyksenvalvojana
toimimisen osalta järjestyksenvalvojista annettuun lakiin.
Eli käytännön elämässä tämä pykälä tulee
aiheuttamaan ongelmia ja tulkintoja varmasti. Tuntuu oudolta, jos
on esimerkiksi lasten pesäpallo- tai jalkapallo-ottelu
ja kun siellä periaatteessa kuitenkin pitää jonkun
olla ikään kuin järjestystä valvomassa,
että sen lapsen vanhempi, joka siellä nyt muutenkin on
mukana, ei voi muodollisesti täyttää sitä järjestyksenvalvojan
tehtävää. Minä en vaan, arvoisa
puhemies, voi ymmärtää näitä perusteluita, joita
tänne on esitetty tältä osin. Sen ymmärrän, että silloin
kun ollaan joissakin suuremmissa huvitilaisuuksissa ja muuta, ei
tietenkään järjestyksenvalvojana poliisin
ole soveliasta toimia.
Sitten toinen asia, joka liittyy tähän samaan asiaan,
eli valiokunta toteaa: "Kiellettyä on myös poliisin
toimialaan liittyvä jatkuva tai toistuva liiketoiminnan
luonteinen konsultointi ja kouluttaminen." Järjestysmieskorttia
ei saa muuten kuin koulutuksen kautta, ja tuolla maakunnissa on
hyvin vähän sellaisia henkilöitä,
jotka pystyvät asiantuntevasti antamaan sitä koulutusta. Onko
tämä tarkoitettu sillä tavoin, että jos
kerran vuodessa on kurssit, esimerkiksi kansalaisopisto järjestää,
niin siellä poliisi ei voi pientä korvausta vastaan
käydä opettamassa, antaa koulutusta? Itse en ainakaan
saanut irti näistä pykälistä siltä osin
tyydyttävää vastausta itselleni.
Arvoisa puhemies! Täällä on aika
paljon puhuttu 36 a §:stä Tietolähdetoiminta.
Itse olen käytännön kokemuksen perusteella
sitä mieltä, että on erittäin
hyvä, että meillä on tällainen
pykälä. Niin kuin ed. Salo täällä totesi,
käytännön elämässä vakuutusyhtiöt
ovat monta kertaa maksaneet, jos on suurempi intressi ollut kyseessä,
ja tiedän, että kun on tietoa saatu jo 70-luvulla,
niin kahville vietiin ja keskusteltiin. Ed. Meriläisen kannanottoa
minä en ymmärrä lainkaan. Eihän ole
tarkoitus, että tekijälle paljastetaan, kuka on vasikoinut.
Eihän tämän pykälän
tarkoitus ole nimenomaan se, vaan se, että poliisi saa
tietää, kuka mahdollisesti on tekijä tai
ketkä ovat teon takana, ja sen jälkeen pystyy
kohdistamaan tutkinnan oikeille jäljille. Meillä on
muitakin keinoja sen jälkeen, kun tiedetään,
on riittävästi näyttöä,
perusteltua syytä epäillä määrättyjä henkilöitä tekijäksi.
Silloin on mahdollisuus käyttää myös
muita tutkintakeinoja, kuulustella lähiympäristöä jne.
Ei se tarkoita sitä, että sitä vasikkaa pitäisi
kuulla, vaan tarkoitus minun ymmärtääkseni
tällä on ollut se, että saadaan se suhteellisen varma
tieto siitä teosta joltakin henkilöltä ja
sen jälkeen poliisi pystyy suuntaamaan tutkinnan.
Itse kun olin Helsingin rikospoliisissa, muistan aina Kannelmäessä tapahtuneen
naisen murhan, jossa uhrissa oli useita kymmeniä puukonpistoja,
ja oli kolme eri linjaa, kun lähdettiin tutkimaan. Sen
jälkeen saatiin vihiä tekijästä,
lähdettiin siihen suuntaan viemään ja
saatiin eräs nuori, 16-vuotias, poika niitten vihjeitten
perusteella kiinni, eikä siinä tarvinnut mitään
todisteita enää sen jälkeen siitä,
kuka meille kertoi siitä, vaan me suuntasimme tutkinnan
sen jälkeen tavallaan tähän henkilöön
ja hänen lähiympäristöönsä ja
sieltä saatiin tekijä sitten kiinni aikanaan ja
hänet tuomittiin siitä.
Arvoisa puhemies! Minun mielestäni kokonaisuutena — kun
puoli minuuttia on jäljellä näköjään — tämä hallituksen
esitys on ihan hyvä. Eräs asia minua kyllä huolestuttaa
siinä, nimenomaan tämän peitetoiminnan
ja valeoston osalta se, että kyllä yksittäisen
poliisin, joka lähtee siihen mukaan, täytyy olla
kovaluontoinen ja kovahermoinen. Meillähän on
aikoinaan, vaikka lainsäädännössä sitä ei
ollutkaan, epävirallisesti aina joskus yritetty saada tietoa
rikoksista, on oltu vähän mukana siellä.
Tiedän ja tunnen muutamia tapauksia, joissa hermot ovat
meinanneet mennä ja henki myöskin, eli se on erittäin
vaarallista ja vaikeaa toimintaa näin pienessä maassa
kuin Suomessa.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Me ed. Vistbackan kanssa hieman eri
tavalla tulkitsemme tätä poliisin osallistumista
vapaaehtoisesti esimerkiksi järjestysmiehenä jalkapallo-otteluihin
tai johonkin muuhun vapaa-aikana tehtävään
työhön. Olin siinä ratkaisevassa käsittelyssä hallintovaliokunnassa, kun
tämä mietintö hyväksyttiin,
ja sain siitä sellaisen tiedon, että nyt se olisi
muotoiltu nimenomaan niin, että se mahdollistaisi tällaisen
jalkapallo-otteluihin osallistumisen esimerkiksi lasten vanhempina
ja samalla toimimisen jonkinasteisena järjestysmiehenä,
jos ei ole tämmöistä huvipaikkaa tai
ravintolaa tai jotakin muuta vastaavaa. Tulin vakuuttuneeksi siitä.
Olisiko se pitänyt sitten paremmin vielä esimerkinomaisesti kertoa,
mitä se ei tarkoita? Varmasti se olisi täsmentänyt,
koska nythän tämä jää varmasti
lääninoikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuksi,
jos esimiehellä ja konstaapelilla tulee näkemysero
siitä, onko menetelty lain mukaisesti vai sitä vastaan.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Juuri niin kuin ed. Salo tässä lopussa
esitti, niin minun tulkintani tästä sanamuodosta
on se, että tästä tulee erimielisyyksiä. Tässä pidetään
tärkeänä, "että ei säännöksen
soveltamisessa kohtuuttomasti rajoiteta poliisimiehen mahdollisuutta
sivutoimen hoitamiseen", ja se ei ole edes varsinainen sivutoimi
silloin, kun ilman korvausta toimii. Olisin odottanut kyllä, että näihin
valiokunnan asianomaisen pykälän perusteluihin
olisi otettu jokin esimerkki, kuten esimerkiksi näin ja
näin. Silloin olisi saatu siitä enemmän
osviittaa siihen. Tämä on minun mielestäni
valitettavasti liian yleisluontoinen, mutta toivotaan, että silloin
kun mahdollisesti näitä ristiriitatilanteita tulee
ja joudutaan mahdollisesti hallinto-oikeuteen, niin eduskunnan pöytäkirjoja
käytetään silloin hyväksi, mitä mieltä esimerkiksi
valiokunnan jäsenet ovat olleet siitä, miten he
ovat tulkinneet kyseistä sanamuotoa.
Erkki Pulliainen /vihr:
Arvoisa puhemies! Aluksi kannatan ed. Meriläisen tekemää käsittelyn
pohjaa koskevaa ehdotusta.
Sitten muutamia näkökohtia tästä asiasta.
Jälleen kerran käsittelyssä on valiokuntaneuvos Ossi
Lanton väitöskirja n:o n-plus-hyvin-monta. Minulla
oli tilaisuus 12 vuotta olla ihailemassa valiokuntaneuvos Lanton
toimintaa ja perusteellisuutta hallintovaliokunnassa, ja jälleen
kerran on todella huikeita suorituksia luettavana.
Arvoisa puhemies! Tämä ei tietystikään
tarkoita sitä, että ihan kaikessa olisin valiokuntaneuvos
Lanton ja hallintovaliokunnan kanssa samaa mieltä asioista,
mutta ihailen sitä täydellisyyttä, mihin
joku yksilö pystyy.
Arvoisa puhemies! Kun ministeri Rajamäki kertoi tämän
lakiesityksen historiaa ja sen viipaloimista tähän
esityskokonaisuuteen ja siihen, että tämä normitodistelu
jätettiin siitä pois ja se on nyt erillisessä työryhmässä jnp.
ja että tämän ajoituksen sanelivat MM-kisat,
niin ymmärrän tämän täysin
sillä tavalla, että on se ihan selvä asia
sikäli, että kyllä sisäministeriä syytetään,
jos kovasti huonosti sitten asiat menevät, vaikka sisäministeriöllä ja
poliisilla jnp. ei olisi ollut mitään mahdollisuutta
mahdollisimman huonolla tuurilla tapahtuvassa tapahtumasarjassa
vaikuttaa ennalta tapahtumia estävästi, mutta
tässä suhteessa kaikki ihan okei.
Arvoisa puhemies! Tähän keskusteluun tuli aivan
erikoista sävyä, kun ed. Vielma toi nyt näitten
valtiopäivien niin sanotut kokoomuksen vuotuiset esille
omassa puheenvuorossaan. Tämän 18 vuoden aikanahan
on ollut asianlaita niin, että ainakin kerran vuodessa
tai valtiopäivillä Kansallisen Kokoomuksen taholta
on pistetty vihreät niin Auschwitzin kaasukammion seinään naulatuiksi
kuin yleensä sinne voi kenetkään tai minkään
instituution naulata. Nyt se oli ed. Vielman tehtäväksi
ryhmäkokouksessa varmaan sovittu. Suhtaudun ed. Vielman äskeiseen
purkaukseen ja Kansallisen Kokoomuksen vuotuisiin tieteellisesti
elikkä sillä tavalla, millä tavalla tieteellisesti
arvioituna tämä käsiteltävänä oleva
mietintö paljastaa sen, onko näillä väitteillä sinänsä pohjaa
ja perustetta.
Kun ed. Vielma näki tässä institutionaalisen poikkeaman
vihreiden käyttäytymisessä ja suhtautumisessa
suhteessa kaikkien muiden suhtautumiseen ja käyttäytymiseen,
niin tässä suhteessa tämä mietintö ja
siihen jätetty vastalause paljastavat, että tämä väite
on äärimmäisen väärä ja perustelematon.
Se mahdollinen sisäinen ristiriita on eduskunnan valiokuntien
välillä suurempi kuin itse asiassa vihreitten
institutionaalisesti suhteessa esimerkiksi Kansalliseen Kokoomukseen.
Se näkyy tästä vastalauseesta, jossa
joudutaan toteamaan seuraavasti muun muassa määritelmien
ja teknisen valvonnan osalta, että mietintö sivuttaa
lakivaliokunnan kannan ja pitäytyy hallituksen esityksessä.
Edelleen peitetoiminnan kohdalla todetaan, että lakivaliokunta
esittää perustellusti, että peitetoiminnan
on kohdistuttava jne. Edelleen valeostoista todetaan, että lakivaliokunnan
mukaan valeoston määritelmästä ei
pitäisi poistaa vaatimusta, jonka mukaan jne. Edelleen
31 b §:n osalta, jossa on kysymys valeostojen
edellytyksistä todetaan, että mietintö sivuuttaa
lakivaliokunnan kannan, jonka mukaan ehdotettu jne. Ja 33 §:n
osalta, joka käsittelee tiedonhankinnan paljastumisen estämistä,
perustuslakivaliokunta ehdottaa, että ministeriön
tulisi antaa jnp., jne., jne. Siis toisin sanoen ei ole olemassa
tässä salissa eikä valiokunnissa sellaista näkemystä,
jossa kaikki muut olisivat yhtäpitävästi
jotakin yhtä mieltä ja sitten onnettomat vihreät
ed. Vielman ajattelurakennelmassa olisivat sitten jotakin toista
mieltä. Eihän näin ole tieteellisesti
todistettuna eikä mitenkään muutenkaan nähtynä.
Elikkä siis toisin sanoen me käsittelemme
erittäin vaikealla alueella olevia asioita, jolla meidän
pitää punnita monta erilaista oikeushyvää rinnakkain
ja katsoa, että se kokonaisuus toimii niin, että kaikki
se, mitä hyvänä ajatellaan ja pidetään,
voisi kohtuullisesti tässä erittäin nopeasti muuttuvassa
yhteiskunnassa ja valitettavasti kielteiseen suuntaan kehittyvässä yhteiskunnassa
toteutua.
Otan yhden esimerkkialueen, jolla näköjään
ei voi rikollisuuden puolella liioitella. Joskus on tuntunut hirvittävältä itsestäni,
kun olen tuonut harmaan talouden ja talousrikollisuuden toistuvasti
eri yhteyksissä esiin ja tuonut esiin hirmuisen kovia lukuja
ja ajatellut, että jos minä sittenkin olisin tietolähteisiini
perustuen väärässä.
Arvoisa puhemies! (Ed. Vistbacka: Ette ole ollut!) — En
ole ollut väärässä eikä ed.
Vistbacka, joka on ollut samoilla linjoilla, ja vihreät ovat
tietysti samalla linjalla, en ole ollut väärässä,
vaan nyt rupeaa paljastumaan se kokonaisuus koko yhteiskunnassa. — Niin
kuin minä totesin viime viikolla tältä samalta
paikalta, niin viime viikolla Lähivakuutuksen toimitusjohtaja
Harri Karjalainen tuli esiin ja kertoi, että väite
siitä, että valtio—veronkantajan ja vakuutuksen
kärsimät vahingot olisivat 2,5 miljardia euroa
vuodessa, on väärä. Oikea luku on kaksinkertainen.
Se on 5 miljardia euroa, ja on kaksi keskeistä toimijaryhmää:
puhdas valkokaulusrikollisuus ja sitten järjestäytynyt
rikollisuus rinta rinnan. Ja tämä on kova juttu,
koska se syöpä leviää vauhdilla koko
yhteiskuntaan ja se vaikuttaa siihen, että ne, mitä me
käsittelemme täällä lisäbudjettien
yhteydessä, ovat peanuts kaikki suhteessa siihen, mitä tässä yhteiskunnassa
tapahtuu koko ajan. Ja siihen kaikkeen täytyy reagoida
myöskin poliisilailla, ja siinä me vihreät
olemme olleet mukana jo paljon ennemmin kuin monet puhuivat täällä salissa
yhtään mitään. Viranomaisyhteistyön, jota
Markku Hirvonen johtaa, taustalla olimme keskeinen vaikuttaja siihen,
että tämä hanke pistettiin pystyyn. Keskeinen
toimija siinä oli tietysti valtiovarainministeri Sauli
Niinistö, jonka kanssa yhtenä arkiaamuna kello
viiden aikaan tuolla alakerran käytävällä sovittiin,
että nyt tehdään kaikki mahdollinen,
että tämä hanke lähtee käyntiin,
ja nyt se on edennyt hyvin. Olemme antaneet kaikessa mahdollisessa
sisäministeri Kari Rajamäelle tuen julkisesti
tältä samalta paikalta kerta toisensa jälkeen,
mutta olemme samanaikaisesti sitä mieltä, että tässä koko
kokonaisuuspaletissa täytyy suojella poliisimiestäkin.
Oli aika absurdi tilanne äsken juuri täällä salissa,
kun ed. Asko-Seljavaara piipahti salissa ja kävi kertomassa,
että hallintovaliokunta haluaa tehdä juuri täsmälleen
samalla tavalla. No, siinä kävi sillä tavalla,
että hän ei ollut kuuntelemassa, mitä täällä aikaisemmin
juuri oli asiasta puhuttu, elikkä tässä asiassahan
olemme siis hallintovaliokunnan kanssa täysin samaa mieltä.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Kun ed. Pulliainen mainitsi nimeni ja siellä oli
lause vähän siihen suuntaan, että minä haluan
vihreät naulata Auschwitzin seinään,
niin, hyvä veli, hyvät ystävät,
en milloinkaan ole niin harkitsematon, kun olen Lapin rauniot nähnyt
ja käynyt siellä Auschwitzissä ja kuunnellut
yhden päivän tarinan siellä. En toki sitä ole
tarkoittanutkaan enkä tule koskaan tällaisia lausumia
kenestäkään antamaan.
Ryhmäkokouksessa ei ole tästä asiasta
sanottu yhtään mitään eikä ole
keskusteltu edes, kuka mitäkin sanoo, eikä minun
suuhuni yleensä sanoja panna, sen verran pitkä ikä on
jo takana.
Kolmas asia, mihin haluaisin puuttua: ei tämä ole
mikään tieteellinen asia, vaan tämä on
nimenomaan käsitettävä käytännönläheisenä,
poliisitoimintaan liittyvänä lainsäädäntönä,
miten kentällä tämä homma pelaa,
niin että ihmiset tuntevat olonsa turvalliseksi.
Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Puuttumatta muutoin äskeisen puheenvuoron
sisältöön, mikä onkin varmaan
viisaampaa osaltani, totean kuitenkin sen ihan eduskunnan pöytäkirjaan
ja historiaa varten, että Lähivakuutuksen
toimitusjohtaja on, ellen nyt ihan väärin
muista, Harri Kainulainen eikä Harri Karjalainen. On tietysti
mahdollista, ainakin teoriassa, että minäkin olen
väärässä.
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä korjaan: Todella Harri Kainulainen
se oli. Tämä oli muistivirhe, kun lonkalta pitää puheita.
Pyydän anteeksi Harri Kainulaiselta ja ed. Ollilalta, joka
sielullisesti vammautui tästä muistivirheestä.
Ed. Vielmalle vaan ihan ystävällisenä opetuksena,
että täällä puhutaan myöskin
hyvin paljon ilmiöistä ja minä puhuin
vaan 18 vuoden ja risat kokemuksen perusteella Kansallisen Kokoomuksen
ilmiöistä.
Ahti Vielma /kok(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Minä puhuin nimenomaan kokemuksesta
myöskin ja ilmiöistä, joita olen kentällä nähnyt,
ja miten ovat vihreät tietyissä tilanteissa menneitten
vuosikymmenten varrella toimineet, ja joka sana, jonka sanoin, on
totta.
Minna Sirnö /vas:
Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Puolisavolaisena
aloitan kehulla ja heti perään sanon ison mutan,
eli ennen kuin kukaan rupeaa väittämään
jotakin muuta, niin minä kehaisen ministeri Rajamäkeä.
Opposition edustajana on ilo nähdä, kun hallituksessa
istuu edes yksi edunvalvojaministeri. Sanoisin, että siellä noin
95-prosenttisesti istuu virkamiesministereitä, jotka toteuttavat
hyvin pitkälti omien ministeriöittensä virkamiesten
esityksiä. Voi olla, että Rajamäenkin
kohdalla asia on näin, mutta joka tapauksessa olen ilokseni
huomannut hänen poikkeavuutensa tässä suhteessa
muusta hallituksesta.
Toinen kehu on siinä, että hallintovaliokunta yhtyi
lakivaliokunnan kantaan siinä, että tarvitaan
kohtuullisen pikaisesti kokonaisuudistus poliisilakiin.
Täällä on puhuttu kokemuksesta, ja
minun täytyy myöntää, että häviän
kyllä ed. Pulliaiselle mennen tullen, koska kauteni on
vasta ensimmäinen, toivottavasti ei viimeinen, mutta olen
jo tämän lyhyen urani aikana pudonnut kärryiltä, kuinka
usein eduskunta on viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana muokannut
pala palalta poliisilakia tai pakkokeinolakia. Kieltämättä kaikki
muutokset ovat haiskahtaneet ennen kaikkea 11:nnen syyskuuta jälkimainingeilta,
enkä voi olla ottamatta kantaa siihen, että ed.
Vapaavuori debatin aikana puhui täällä pelottelusta. Mielestäni
myös tämä sirpalelain uudistus ja se ihmiskuva,
jota tällä sirpalelain uudistuksella tehdään,
on eräänlaista pelottelua, jonka tarkoituksena
on lisätä kontrollia ja vähentää uskoa
ja luottamusta ihmiseen.
Muistuttaisin myös, että tässäkin
kohdassa kyse on kansallisesta lainsäädännöstä.
Se, että teemme sirpalelainsäädäntöä,
on ihan tästä eduskunnasta ja itse asiassa hallituksesta
riippuvaista. Sitä sirpalelainsäädäntöä ei
EU edellytä. Meillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet
jo tässä vaiheessa jonkin sortin kokonaisuudistukseen. Tämän
kaltainen sirpaleuudistus on vähintäänkin
huonoa lainsäädäntöä,
ja erityisesti tämän poliisilain kohdalta tämän
huonoksi tekee se, että tämä sirpaleuudistus
kohdistuu perusoikeuksien rajaamiseen. Lisäksi ongelmallista
on se, että asia koskee epäsovinnaisia menetelmiä,
joissa riskinä on erittäin epävakaa ja
häilyvä rajapinta rikoksen ja rikoksettomuuden
välillä, ja vielä häilyvämmäksi
asian tekee se, että kyse on juuri poliisin omasta työstä.
Hallituksen alkuperäinen lakiehdotus haiskahti osin
taannoiselta itsenäisyyspäivälailta eli
naamiointilailta, jonka käsittelimme viime syksynä kohtuullisen
kiireellä, sopivasti juuri ennen itsenäisyyspäivää.
Naamiointilaissa otettiin kantaa muun muassa epämääräiseen
käyttäytymiseen ja siihen, miten poliisi saa kohdella
ihmistä, jolla saattaa olla hämäräperäinen
menneisyys ja joka vielä onnistuneesti käyttäytyy
epämääräisesti julkisella paikalla.
Silloin lakivaliokunta totesi, että nykyinenkin poliisilaki
olisi riittänyt ei-toivotun väen ja ei-toivotusti
käyttäytyvän henkilön poistamiseen
paikalta. Vitsinä silloin puhuin, että tämä lainsäädäntö,
jota meille oltiin tarjoamassa, haiskahti siltä, että epämääräisesti vilkuileva,
hermostuneesti liikkuva mieshenkilö kultasepänliikkeen
edessä on automaattisesti syyllinen tai ainakin aikeissa
kultasepänliikkeen ryöstämiseen, vaikka
todellisuudessa kyse olisi siitä, että hetken
päästä on kihlojen oston aika.
Nyt meillä on siis käsissämme Lex
maailmanmestaruuskisat, ja se selittää aikataulun,
selittää sirpaleisuuden, mutta se ei selitä huonoa
lainsäädäntöä. Ministeri
Rajamäki debatin aikana puhui oikeudesta turvallisuuteen.
On totta, että turvallisuus on asia, johon jokaisella meistä pitäisi
olla oikeus, mutta yhtä lailla meillä pitäisi
olla oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, meillä pitäisi
olla oikeus sananvapauteen ja oikeus mielenilmaisuun. Näihin
kolmeen oikeuteen taas Rajamäki ei puuttunut omassa puheessaan,
eikä myöskään tässä sirpalelainsäädännön
alkuperäisessä esityksessä ole näihin
riittävästi kiinnitetty huomiota.
Arvoisa puhemies! Minä luotan poliisiin, hyviin ystäviinikin
kuuluu useitakin poliiseja, jotka ovat toimineet alalla jo kymmeniä vuosia.
Lisäksi olen lyhyen eduskuntaurani aikana saanut merkittävän
luottamustehtävän, olen poliisiasiain neuvottelukunnan
jäsen ja ylpeä siitä. Lakivaliokunnan
jäsenenä olin omalta osaltani tekemässä lausuntoa,
jonka tarkoituksena oli taata poliisille selkeä selkänoja
hyvin epäsovinnaisia menetelmiä käytettäessä.
Sen takia olen hivenen pettynyt hallintovaliokunnan tulkintaan siitä,
mitä lakivaliokunta itse asiassa esitti. Pidän
lakivaliokuntaa kuitenkin yhtenä oikeusturvaan liittyvänä asiantuntijavaliokuntana
ja väittäisin, että jos tilanne olisi
ollut toisin päin, hallintovaliokunnassa kello kilkattaisi
huomattavasti raivoisammin sen puolesta, mikä asiantuntijavaliokuntien
rooli on lausuntoja ja mietintöjä annettaessa.
Koskapa edustajien Rosa Meriläinen ja Veijo Puhjo vastalause
perustuu lähes täydellisesti lakivaliokunnan yksimieliseen
kantaan, jota myös siis ed. Salo on ollut tekemässä,
kannatan mielelläni ed. Pulliaisen tavoin sitä,
että ed. Rosa Meriläisen esitys otetaan käsittelyn
pohjaksi. Ennen kaikkea kannatan sitä myös sen
takia, että ihan viime päivinä olen joutunut
toteamaan, että se, mikä lakiin on sirpaleena
kirjoitettu, ei aina valitettavasti käytännön
poliisityössä toteudu. Tällä hetkellä asia
on jo julkista, koska olemme tänään antaneet
siitä mietinnön. Kyse on nimittäin eräästä esitutkintaan
liittyvästä kiistasta, joka myöhemmin
tänne saliin myös on tulossa.
Tässä esitutkintaan liittyvässä tulkintaongelmassa
valtakunnansyyttäjän sanoja lainatakseni poliisi
on kuusi seitsemän vuotta toiminut lainvastaisesti. Siis
valtakunnansyyttäjä sanoi tämän lausunnossaan.
Jos kyseessä on esitutkinta, joka sentään
liittyy poliisin ehkäpä perusasioihin, mitä olettaisin,
että poliisikoulutuksessa taataan, ja kuusi seitsemän
vuotta on mahdollista toimia lainvastaisesti, niin mitä tapahtuukaan
sellaiselle lainsäädännölle,
joka pala palalta muutetaan? Väittäisin, että varmaan
tuoreet poliisit pysyvät juuri ja juuri sen perässä,
mitä viimeiseksi on tapahtunut, mutta jo kentällä toimivilla
poliiseilla voi olla ongelmia, koska he ovat useaankin otteeseen
oppineet jo joitakin käytäntöjä.
Mielestäni on vähintäänkin
toivottavaa, että viimeistään nyt, kun
tiedämme, mihin suuntaan poliisilakia ollaan kehittämässä,
mihin suuntaan pakkokeinolakeja ollaan kehittämässä,
tälle eduskunnalle annettaisiin mahdollisuus laatia sellaista
lainsäädäntöä, jota
poliisit pystyisivät omassa työssään
myös käytännössä toteuttamaan.
Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):
Herra puhemies! Lyhyesti ed. Sirnölle: Todellakin lakivaliokunnan
lausuntoa olin myöskin mukana tekemässä,
ja taisi olla kahdeksan yhdeksän kohtaa, joita siellä sitten
keskustelun jälkeen muotoiltiin, ja löydettiin
yksimielisyys lausunnosta. Pari kolme kohtaa jäi vielä semmoista,
mihin ei kannatusta valiokunnassa riittävästi
löytynyt. Totesinkin siinä yhteydessä,
että nähtävästi jää niin,
että hallintovaliokunta näitä asioita
vielä tulee korjaamaan, enkä ollut myöskään
väärässä. Näin myöskin
hallintovaliokunta tuli niihin asioihin, mitä jo lakivaliokunnassakin
esitin, tekemään korjauksen, ja hallintovaliokunnan
loppuesitys on minun mielestäni vielä parempi
kuin se, minkä lakivaliokunta teki.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Nyt olen kyllä erittäin
hämmästynyt ed. Sirnön puheenvuorosta,
kun te totesitte, että valtakunnansyyttäjä on
todennut, että poliisi on toiminut kuusi seitsemän
vuotta lainvastaisesti. Kyllä minä nyt hämmästelen
valtakunnansyyttäjä Kuusimäen omaa toimintaa,
jos hän on tiennyt, vuosikausia toiminut valtakunnansyyttäjänä,
jos kerran tilanne näin on. Miksei hän ole saattanut
poliisia syytteeseen tai informoinut ministeriötä siitä,
että nyt poliisi toimii esitutkinnassa väärin?
Kun en tunne asiaa sen enempää, niin tämä heitto
oli kyllä aika erikoinen ja herättää ainakin
minussa monenlaisia ajatuksia.
Minna Sirnö /vas(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän
heittoon, mihin ed. Vistbacka viittasi. Kyse vaan valitettavasti
on siitä, että lakivaliokunnan ratkaistavaksi tuotiin
kuusi seitsemän vuotta muhinut ongelma ja kuviteltiin,
että se läpihuutojuttuna menee lakivaliokunnan
läpi ilman, että kumpikaan osapuoli siihen puuttuu.
On hyvin valitettavaa, olen samaa mieltä, että valtakunnansyyttäjän
sanoessaan näin olisi pitänyt jo huomattavasti
aikaisemmin puuttua tähän. Olen ymmärtänyt,
että tällä hetkellä ministeriöitten
välillä käydään neuvotteluja,
jotta asia saadaan korjattua, mutta mielenkiintoista oli, että hän
juuri käytti sanontaa "lainvastaisesti".
Ed. Salolle toteaisin, että yksimielisyys ainakin paistaa
läpi. Varmaankaan hallintovaliokuntakaan ei ole ollut meedio
lukiessaan lakivaliokuntaa, koska muistaakseni sieltä ei
löydy ed. Salon vastalausetta mistään
kohdasta.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Siis vaan tarkkuuden vuoksi: Saliinkin
on tulossa keskusteluun lakivaliokunnan mietintö koskien
eurooppalaista oikeusapuasiaa, muun muassa jäädytyspäätöksiä ja muita
oikeusapuasioita, jotka EU:ssa jatkossa tulevat toimimaan helpommin,
ja siinä yhteydessä todettiin, että oikeusviranomainen
Suomen osalta on syyttäjä.
Tämän asian käsittelyn yhteydessä — se
löytyy myös lakivaliokunnan mietinnöstä,
joka on siis tänään hyväksytty — kävi
ilmi, että Tulli ja poliisi ovat tulkinneet esitutkintalain
5 ja 15 §:ää, molemmista 2 momenttia,
hyvin eri tavalla kuin oikeusministeriö ja valtakunnansyyttäjä.
Ei ole aivan todellakaan poissuljettu, etteivät asiantuntijakuulemisessa
aika monetkin puhuneet jopa lainvastaisesta tilanteesta. Nyt viimeinkin — ja lakivaliokunta
korostaa ja antaa sille täyden tukensa — valtakunnansyyttäjällä ja
poliisijohdolla on yhteinen työryhmä, joka pyrkii
pääsemään tästä tulkintaerimielisyydestä eroon,
joka on hyvin radikaali tulkintaerimielisyys. Samoin Tullin kanssa
on käyty keskusteluja. Mutta kysymys on kyllä hyvin
yllättävästä ja pitkään
jatkuneesta aivan eri tavasta lukea lakia, josta ei ehkä ihan
edes voi väittää, että kysymys
on vain tulkintaerimielisyydestä.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä lakivaliokunnan puheenjohtajan
selvitys hieman selvitti tilannetta. Mutta nyt kun ministeri on
paikalla ja pitkäaikainen ministeri vielä ja jopa
oikeusministeri, niin kyllä toivoisin ja luulisin, että tällaisissa
tilanteissa — ei tämä nyt ole ensi kerta,
kun on eri viranomaisilla erilaisia tulkintoja — siellä on
virkamiehiä, jotka pystyvät hoitamaan eri sektoreitten saman
pykälän tulkinnat saman suuntaisiksi, koska kuitenkin
tekevät jopa esitutkintatoimintaa.
Pentti Tiusanen /vas:
Puhemies! Tässä on ollut mielenkiintoinen
debatti, ja tämä keskustelukin jatkuu edelleen
hyvin mielenkiintoisena. Hallituksen esitys 266 on siis käsittelyssä,
poliisilain muuttaminen. Aikaisemmin täällä jo
käytiin Roomassa ja Mexico Cityssä silloin, kun
ed. Rajala muisti vastikään tapahtuneen vierailunsa Roomassa,
jossa, niin kuin hän totesi, oli suljettu metrot, koska
poliisi ei pysty hallitsemaan tilannetta. Suomessa tämä ei
ole näin, mutta itse kyllä muistan Mexico Cityssä tämän
mielestäni melkoisen kuvaavan esimerkin, että saa
ajaa punaisista läpi klo 22:n jälkeen, koska jos
valoihin pysähtyy, se on liian vaarallista eli on turvallisempaa
punaisen valon läpi ajaminen.
Tämä tietysti liittyy siihen, että yhteiskunta
ei ole turvallinen eikä myöskään
Italian pääkaupungin tilanne tässä mielessä,
eli poliisien valtuudet, jotka varmasti molemmissa maissa, sekä Italiassa
että Meksikossa, ovat kohtuullisen laajat, eivät
varmaan myöskään ministeri Rajamäen
kommentin mukaan voi olla pienemmät kuin Suomessa, ja kuitenkaan
se turvallisuusvaje ei ole niistä kiinni.
Näin ollen tämä tilanne on sellainen,
että meillä on yhteiskunta, joka pystyy sinänsä hallitsemaan
tilanteita. Kysymys siitä, miten paljon pitää laajentaa
poliisilainsäädäntöä poliisin
oikeuksien suhteen, on katsottava Suomessa olevaan tilanteeseen
nähden. Tällöin perustelut, mitä lakivaliokunta
on käyttänyt, kun se on yksimielisesti todennut
esimerkiksi 28 §:ään tai 31 §:ään poikkeavaa
siitä, mitä hallintovaliokunta lopulta päätti,
ovat mielestäni hyvin mietittyä asiaa, ja ne on
kopioitu ed. Meriläisen ja ed. Puhjon allekirjoittamaan
vastalauseeseen.
Näin ollen tämä keskustelu on aivan
tasapainoista siinä mielessä, että meillä on
tarve suojella niin kesän 2005 maailmanmestaruuskisoja kuin
syksyn 2006 Suomen puheenjohtajuusperiodia ollessamme siis Euroopan
unionin puheenjohtajamaana. Mutta niin kuin täällä lakivaliokunnan
puheenjohtaja totesi, lakeja tehdään myös
pitkällä tähtäimellä,
ja mietittävää lienee juuri se, ettemme
turhan pitkiä askeleita ota poliisilakiin sisältyviin
poliisien toimintaoikeuksiin etenkään, jos ne
suuntautuvat harmaalle vyöhykkeelle, jolla poliisi joutuu
osallistumaan toimintaan, jota voi kutsua myös rikolliseksi,
jolloinka hänelle annetaan valtuuksia poikkeuksellisessa
mielessä tietysti päämääränä vielä parempi
asia eli, niin kuin täällä todetaan,
suurempien ja merkittävämpien rikosten paljastaminen
tekemällä itse lainsäädännön
näkökulmasta pieniä rikkeitä tai
pienempiä rikoksia.
Puhemies! Tämä itse asia on tietysti sinänsä kannatettava,
mutta vastalauseessa on aivan asiallisesti tiettyihin pykäliin
kiinnitetty huomiota, ja tämä osoittaa sitä,
että kahden valiokunnan näkökulmat, lakivaliokunnan
ja hallintovaliokunnan, ovat kyllä poikenneet toinen toisistaan.
Lyly Rajala /kok:
Arvoisa herra puhemies! Vuosikausien ajan on kaikenlaisia tutkimuksia tehty
siitä, mihinkä instanssiin kansalaiset luottavat,
ja poikkeuksetta vuosi toisensa jälkeen kansalaiset luottavat
kaikista eniten poliisiin, siis Suomessa, suomalaiseen poliisiin.
Niinpä minäkin luotan poliisiin ja ihmettelen
suunnattomasti, se lienee kyllä ihan poliisien sisäistä kateutta.
Aikanaan, kun toimin risteilyisäntänä lähes
koko 80-luvun Silja Linen laivoilla, siihen aikaan kaikki järjestysmiehet
olivat helsinkiläisiä poliiseja. Oli äärimmäisen
turvallista matkustajille ja henkilökunnalle olla semmoisilla
laivoilla töissä, joilla ikään
kuin nämä rosmopoliitit napattiin suoraan jo suunnilleen
ennen kuin laivaan pääsivät, ja vaikka
pääsivät laivaan vahingossa, heidät
löydettiin sieltä, koska järjestysmiehet
tunsivat veijarinsa, niin kuin sanotaan, että poliisille ennestään
tuttuja miehiä, poliisin kavereita. (Ed. Pulliainen: Eikö naisia
ollut yhtään?) — Ei ollut siihen aikaan
yhtään naisia, rosvojen puolella oli mutta poliisien
puolella ei ollut jostain kumman syystä. — Minä olen
aina ihmetellyt, miksi, onko se sisäistä kateutta
vai mitä, kun poliisipäälliköt ja
tämän tyyppiset herrat eivät päässeet
nauttimaan, käsittääkseni he saivat ihan
hyvää palkkaa sieltä, enkä pitänyt
sitä mitenkään kummallisena ilmiönä.
Siellä oli kuitenkin komisariotasoinen henkilö,
joka piti huolta siitä, että vapaavuorolaisia
oli aina rivissä. Minusta pitäisi palata entistä enemmän
semmoiseen toimintaan. Se oli hyvin turvallista. Laivoillahan liikkuu
kuitenkin niin hirveä määrä kaikenlaista
kansaa.
Minun mielestäni on siis tässä poliisilain
uudistuksessa tärkeää, että poliisin
toimivaltuuksia lisätään edelleenkin.
Minä ihmettelenkin esimerkiksi, miksi muun muassa korkeasti
koulutettu ed. Kasvi pelkää lisääntyvää valvontaa.
Eihän normaali rehellinen kansalainen joudu valvonnan kohteeksi,
ja mitä sitten, vaikka joutuisikin, eihän sieltä pitäisi
mitään pahaa löytyä, käsittääkseni.
Lakivaliokunnan arvoisa puheenjohtaja ed. Brax sanoi aivan oikein,
että lakien tulee toimia kaikissa oloissa. Se vaan tahtoo
olla niin, että näinä aikoina ajat muuttuvat
vieläkin vikkelämmin kuin sisäministeriön
lainvalmistelutyö. Muun muassa EU:n laajeneminen kymmenellä uudella,
pääosin itäeurooppalaisella alemman elintason
maalla on hyvä syy laajentaa poliisin valtuuksia. Olisi
myöskin erinomaista, että tämä kyseinen
poliisilain uudistus saataisiin voimaan ennen Suomessa järjestettävää suurkatselmusta
eli
yleisurheilun maailmanmestaruuskisoja. Toivottavasti poliisin valtuuksien
laajenemisen lisäksi myös poliisin resurssit saataisiin
ajan vaatimalle tasolle.
Minulla on semmoista henkilökohtaista kokemusta, josta
oikeusministeri Koskinen ei oikein hirveästi tykkää,
mutta niin kauan minä sitä teen, kuin sitä jollakin
lailla tai asetuksella ei ole kielletty, eli istuin viimeksi eilen
Oulun käräjäoikeudessa tuomaristossa.
Sieltä tulee aina ikään kuin henkilökohtaista
kokemusta siltä puolelta, noin kerran kahdessa kuukaudessa
semmoinen on kohdalla. Mielestäni se on äärettömän
hyvä. Minusta siinä ei ole mitään
kummallista istua siellä ja nähdä käytännön
tasolla, missä tuolla rikollispuolella mennään.
(Ed. Ollila: Parempi olla sillä puolella pöytää!) — No,
on erittäin paljon mukavampaa, ed. Ollila, olla juuri sillä puolella
pöytää. — Pitäisin
suositeltavana, että jos ei sillä puolella pöytää istu,
niin siellä kyllä olisi mielestäni kaikkien
kansanedustajien syytä silloin tällöin
käydä yleisönä katsomassa, mitä tuo
käytännön tason touhu nykyään
on. Eduskunnassa on runsaasti juristeja, mutta he kuitenkin aika
vähän tekevät käsittääkseni
oikeustaloilla töitä. Eli tervemenoa oikeustalolle
katsomaan! Rosvot ovat aina pikkuisen edellä poliisia.
(Ed. Vistbacka: Edustajan palkka riittää!)
Kari Uotila /vas:
Arvoisa herra puhemies! Otan yhden osa-alueen rikollisuudesta
vain käsittelyyn, ja se on harmaa talous, johon täällä on
viitattu. Minä kaikin mokomin lausun parhaat kiitokset
sekä ministeri Rajamäelle että ed. Pulliaiselle
siitä aktiivisuudesta, mitä he ovat osoittaneet
viime vuosina talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjumisen
tehostamiseksi.
Mutta samalla minun on välttämätöntä tässä yhteydessä kyllä eduskunnan
pöytäkirjoihin lausua muutama sana historiasta,
koska sellaista kuvaa ei toki pidä antaa, että harmaan
talouden ja talousrikollisuuden torjunta olisi vain tänä aikana
tapahtunutta ja edes ed. Pulliaisen aktiivisuuden aikana tapahtunutta,
vaan sillä on aika pitkä historia, ja sieltä löytyy
sitten, voisiko sanoa, muskettisotureita myös muista edustajista.
Nimittäin jo 1994 asetettiin selvitystyöryhmä, joka
jätti raporttinsa 1995 ja totesi jo silloin, että harmaan
talouden laajuus suomalaisessa yhteiskunnassa on 20 miljardia silloista
markkaa, sen voi sitten euroiksi arvioida. Lipposen ensimmäisen
hallituksen ohjelmaan tuli kohdat harmaan talouden talousrikollisuuden
torjumiseksi ja tuli myöskin periaatepäätös
talousrikollisuuden ja harmaan talouden vähentämiseksi
1.2.1996. Keskustelu oikeastaan kiihtyi, koska harmaan talouden
projektiyksikkö perustettiin verohallintoon.
1997—1998 käytiin erittäin kovaa
yhteiskunnallista keskustelua, mitkä metodit ovat oikeita harmaan
talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa. Esimerkiksi verohallinto
jakautui jyrkästi kahteen koulukuntaan. Silloinen pääjohtaja
Jukka Tammi edusti sitä koulukuntaa, joka lähti
siitä, että mitään erityistoimenpiteitä ei
tarvita, ei tarvita kommandoiskuja, ei tarvita erityisvapauksia,
erityisvaltuuksia, vaan normaali verohallinto, normaali säännönmukainen
veronkeräys ja valvonta riittävät.
Sitten oli koulukunta, joka lähti siitä, että talousrikollisuus,
harmaa talous, joka vie sen 20 miljardia silloista markkaa, voimavaroja
yhteiskunnalta, vääristää kilpailua
ja murentaa yhteiskuntamoraalia, on niin vakava syöpä tässä yhteiskunnassa,
että, samalla tavalla kuin nyt puhumme siitä,
että on elettävä ajassa poliisien valtuuksien
suhteen, tarvitaan myös erityistoimenpiteitä tämän
rikollisuuden kitkemiseksi. Siinä puhutaan suorista
lainsäädäntöhankkeista, viranomaisyhteistyöstä,
toimintamahdollisuuksista jne. Silloin puhuttiin esimerkiksi hyvin
paljon siitä, millä saataisiin poliisille mahdollisuus
rikoksen tiedusteluvaiheessa saada tietoja viranomaistahojen kesken
ja päästä rikollisten jäljille, ennen
kuin he pääsevät karkuun ja saamaan rikoshyödyn
itselleen, tavoittamattomiin.
90-luvun lopulta ehkä räikein esimerkki, joka on
julkisuudessakin ollut, liittyy poliisiin ja harmaaseen talouteen.
Espoon uutta poliisitaloa Kilossa rakensi pimeä yrittäjä,
jonka pimeää bisnestoimintaa johdettiin Barcelonan
vankilasta. Sen pimeän keikan johtaja oli Barcelonan vankilassa,
ja sieltä käsin hän johti Espoon poliisitalon muurausurakointia.
Silloin tehtiin myöskin näyttäviä iskuja
monille työmaille ja todettiin, että aika hurjaksi
on meininki mennyt.
Yhteiskunnassa tämän verohallinnon sisäisen keskustelun
ohella käytiin keskustelua myös koska silloin
pikkasen kyseenalainen käsitys harmaan talouden torjunnan
tärkeydestä oli muun muassa Veronmaksajien keskusliitolla,
Kauppakamarilla jne., he myöskin kavahtivat tätä.
Tämän jälkeen tämä suuntaus
monien työnantajatahojen, monien työnantajajärjestöjen
taholta ja näiden kyseistenkin järjestöjen
taholta on onneksi tullut terveempään suuntaan.
Nyt todetaan, että rehellisen yrittäjän
pahin vihollinen on epärehellinen yrittäjä,
joka vie sekä työkeikat että kilpailun
mahdollisuudet. Tämä tilanne on tietysti täysin
tervehtynyt, mutta silloin käytiin aitoa kilpailua.
Mutta tämä verohallinnon sisäinen
skaba johti siihen, että tämä tarkastusyksikkö uhattiin
hävittää. Siitä sitten projektiyksikön
vetäjä teki johtopäätöksen
ja erosi ovet paukkuen. Seuraavana päivänä tässä salissa
käytiin ajankohtaiskeskustelu, syksyllä 1998,
harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnasta, ja siellä oli
tämän ajankohtaiskeskustelun allekirjoittajina
meikäläisen lisäksi edustajat Hellberg
ja nykyään Karkkilan kaupunginjohtajana toimiva
Minna Karhunen. Me Uudenmaan edustajat olimme siinä sen
takia, että tämä projektiyksikkö oli
perustettu Uudenmaan veroviraston yhteyteen ja sieltä käsin
se operoi, mutta se koko ajan kohtasi jopa valtiovarainministeriön
taholta vastarintaa ja ei ollut kovinkaan helppo edetä näissä hankkeissa.
Mutta joka tapauksessa sen jälkeen edettiin ja Lipposen toisen
hallituksen ohjelmaan tuli uusia linjauksia harmaan talouden torjunnasta.
Kaikki etenemisaskeleet eivät ole olleet riittäviä,
määrärahat poliisien, tutkijoiden osalta
eivät ole olleet riittäviä, lainsäädännössä olisi
varmasti pitänyt mennä pitemmälle, ja
varmasti viime vaalikauden aikana ed. Pulliainen ei ollut tyytyväinen
kaikilta osin siihen vauhtiin ja niihin linjauksiin, mitä silloinkin
pystyttiin hallituksen sisällä aikaansaamaan, kun
vasemmistoliiton Suvi-Anne Siimes oli veroministerinä harmaan
talouden torjunnassa. Kaiken kaikkiaan tämä projekti
on ollut erittäin pitkä, ja tässä on
jouduttu monta kiveä kääntämään,
jotta eteenpäin on päästy. Ja tässä on
tarvittu myöskin niitä poliisin uusia toimintamahdollisuuksia,
viranomaisyhteistyön tehostamista jne.
Mitä sitten tähän päivään
tulee, niin ei tämä ongelma näistä voimakkaista
toimenpiteistä, lainsäädäntömuutoksista
ja viranomaisyhteistyön jne. tehostamisesta, huolimatta
ole suinkaan poistunut, vaan päinvastoin. On aivan selvä,
että tällä hetkellä ne menetykset,
joita syntyy monta kautta yhteiskunnalle talousrikollisuuden ja
harmaan talouden seurauksena, ovat huomattavasti suuremmat, mitä silloin
arvioitiin, 20 miljardia markkaa vuonna 92 tämän
talousrikollisuuden, vähän vaikea sanoa, arvoksi,
sanotaan mieluummin menetykseksi. Elikkä tänä päivänä se
on suurempi, mutta se olisi huomattavasti suurempaa, ellei näihin
toimenpiteisiin olisi jo useampana vaalikautena ja useamman hallituksen toimesta
ryhdytty.
Minun täytyy tunnustaa, että henkilökohtaisesti,
kun ed. Pulliainen on ollut viime aikoina aktiivinen, välillä on
vähän nolottanut, että mikseivät
paukut riitä samalla tavalla asiasta puhumaan, kun ne riittivät
vuosina 97, 98 ja 99. Mutta se vaan on ehkä pikkasen inhimillistä,
että välillä vähemmän
pitää meteliä.
Mutta, arvoisa puhemies, haluan vielä lopuksi todella
kiittää siitä aktiivisuudesta ja siitä päättäväisyydestä,
mitä ministeri Rajamäki on tehnyt sekä määrärahalisäyksien
että muiden toimenpiteiden mahdollistamiseksi, koska tätä urakkaa riittää.
Lopetan puheenvuoroni niihin kolmeen asiaan, minkä takia
tämä yhteiskunnan syöpä, harmaa
talous, talousrikollisuus, pitää kitkeä.
Se vie miljardeja euroja niitä yhteiskunnan voimavaroja,
mitä me tarvitsisimme yhteiskunnan rakentamiseen, koossa
pitämiseen, myöskin turvallisuuden ylläpitämiseen,
ja se vääristää kilpailua, koska
et voi samassa korttelissa rehellisenä yrittäjänä,
rehellisenä palkansaajana pärjätä,
jos vieressä toimii yrittäjä, joka käyttää pimeätä työvoimaa,
jättää velvoitteensa sekä työntekijöitä että yhteiskuntaa
kohtaan hoitamatta. Et voi pärjätä kilpailussa,
keikat menevät toisille. Ja kolmas seikka: Se murentaa
yhteiskuntamoraalia, jos joksikin aikakaudeksi, oli se 10 vuotta,
20 vuotta, oli syynä syvä lama, oli syynä joku
muu tekijä, menetetään suomalaisten korkea
etiikka, moraali veronmaksuun, lainanmaksuun ja velvoitteiden hoitamiseen,
joka on syntynyt satojen vuosien kuluessa; jos se kerran menee,
niin vaatii taas hyvin pitkän ajan, että se uudelleen
kehittyy. Suomalaiset ovat tottuneet maksamaan veronsa, velkansa
ja sakkonsa, vaikkakin käsi nyrkissä, mutta kuitenkin.
Näistä periaatteista pitää jatkossakin
pitää kiinni. Sen vuoksi menestystä jatkossakin
harmaan talouden torjuntaan ja poliisien roolille siinä työssä!
Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Näihin ed. Uotilan kommentteihin
tästä harmaan talouden sisällöstä tietysti
voi 101-prosenttisesti yhtyä ja tähän
hänen historian kuvaukseensakin ja tunnustaa ed. Uotilan
ansiot tässä hommassa 90-luvulla ja sen jälkeen.
Mutta, ed. Uotila, me tulimme ed. Vistbackan kanssa tänne
jo 87. Niin, ed. Hellberg oli hyvin ansioitunut silloin 90-luvulla
myöskin, niin kuin tässä todettiin.
Mutta se, mikä tässä oli mielenkiintoista
jo silloin 80-luvulla, kun ed. Vistbackan kanssa perehdyimme tähän
asiaan ihan sattumalta, oli se, että silloin niinä runsaudensarven
vuosina kerrottiin, että harmaalla taloudella oli 16 miljardia markkaa
pääomaa toimimaan yhteiskunnassa, joka pyöritti
tätä hommaa, jonka tuloksia ed. Uotila juuri kuvasi
90-luvun alkupuolella. Ja sillä tavallahan meidän
tiemme kohtasivat silloin 90-luvulla, kun ed. Hellberg ja ed. Uotila,
Uudenmaan kansanedustajat, olivat mukana, kun taas me korveneläjät
tulimme ihan muualta ja olimme ihan toisella tavalla joutuneet näihin
kuvioihin mukaan.
Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa herra puhemies! Ed. Uotila otti ihan tärkeän
asian esille yksityiskohtaisesti tässä käsittelyssä.
Itse kun todella olen ollut mukana tässä ja ed.
Pulliaisen kanssa aika paljon tehnyt yhteistyötä määrätyiltä osin
harmaan talouden osalta, niin minua on jäänyt
vaan mietityttämään se, mitkä olivat
todella ne vastavoimat silloin alkuvaiheessa, koska ei saanut käyttää tällaista
sanontaakaan periaatteessa ja kiistettiin, että tällaista
on olemassakaan. Onneksi tässä on päästy eteenpäin
ja erityisesti ministeri Rajamäen osalta on tuotu oma yksikkö rakentamisen
osalta jne. Tätä toimintaa pitää jatkaa.
Ja vaikka vastusta varmasti tulee, niin minun mielestäni
on hyvä, että poliisille annetaan toimintamahdollisuuksia, koska
useimmiten näitä johdetaan ulkomailta. Heillä on
erilaisia keinoja myöskin siihen, että on vaikea
saada riittävää näyttöä,
ja jos kyse on siitä, että poliisilla ei ole toimintamahdollisuuksia, niin
silloin pitää lainsäädäntöä muuttaa.
Itse en tunne käytännön elämää tällä hetkellä niin
hyvin, että tietäisin, kuinka paljon tämä antaa
nyt mahdollisuuksia siihen, että talousrikollisuutta saadaan
kytkettyä pois ja saadaan sitä rikoshyötyä valtiolle.
Minun mielestäni se on tärkeintä, ei yksinomaan
se rangaistus, ei sillä ole niin suurta merkitystä,
vaan se, että saadaan se rikoshyöty, joka on suurta,
pois.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Annan vilpittömästi
tunnustusta ed. Pulliaiselle ja ed. Uotilalle. Te olette useita
kertoja tässä salissa toistuvasti käyttäneet
saman tyyppisiä puheenvuoroja ja kiinnittäneet
huomiota talousrikollisuuden ja harmaan talouden kitkemiseen. On
aivan luonnollista, että kaikella sillä lainsäädännöllä,
myös poliisilain muutoksilla, esitutkinnalla, pakkokeinolain
säännöksillä, joilla puututaan,
pystytään puuttumaan myös tähän
teidän mainitsemaanne asiaryhmään. Se
mahdollistaa, että poliisi pystyy aikaisemmin paljastamaan
rikoksia ja saamaan myöskin rikoshyötyä takaisin.
Mielenkiintoista tässä on — minä toivon,
että niin ei käy, mutta kun täällä puhuttiin
myöskin ed. Vielman toimesta näistä poliittisista
mielikuvista alkuillasta — että kun tämän
lain sisältöä hyväksytään,
täällä voikin käydä yllättävästi niin,
että nimenomaan ed. Pulliainen, teidän ryhmänne,
ja ed. Uuotila, teidän ryhmänne, tulevat lain
sisältöä käsittelevässä äänestyksessä äänestämään
näitä pykälämuutoksia vastaan.
Muodostuu kuva, että vasemmistoliitto ja vihreät
vastalauseessaan yhtyvät kaikki ja äänestävät
tätä vastaan. Eihän se voi näin
olla, koska teidän puheenvuoronne oli ehdottomasti sen
tyylinen, että se tukisi tämän hallituksen
esityksen ja mietinnön hyväksymistä.
Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Tämä minun puheenvuoroni kohdistui
harmaan talouden torjuntaan, ja siinä tarvitaan poliisien
parempia toimintamahdollisuuksia, siitä olen edelleen samaa
mieltä. Mutta sillä tavalla olen aika lailla samoilla
linjoilla kuin ed. Sirnö tässä lakivaliokunnan
lausuntoon perustuvassa puheenvuorossaan. Mitä tulee tähän ed.
Vistbackan kysymykseen, mikä mahtoi olla syynä,
niin se on minua arveluttanut kyllä nämä monet
vuodet. Nykyisen edustaja, silloisen ministeri Skinnarin asettaman
ministerityöryhmän työ oli lausunnolla
kesällä 98. Otan suoran lainauksen valtiovarainministeriön
lausunnosta, jossa todetaan, että ... En ihan heti löydä sitä,
mutta vähäteltiin ensinnäkin sitä,
että tällaisia erityistoimenpiteitä tarvittaisiin,
ja pidettiin fiskaaliselta merkitykseltään niiden
mahdollisuuksia hyvin rajallisena.
Mutta tämä päivä on kuitenkin
toista, ja uskon, että tällä hetkellä valtionhallinnossa
kaikki ministeriöt, myöskin valtiovarainministeriö,
ovat yhdessä rintamassa harmaan talouden torjunnassa. Jollei
näin ole, niin toivon, että ministeri Rajamäki
kertoo, ja sen jälkeen lisätään
painetta, mutta silloin oli nimenomaan virkamiesjohdossa hyvin skeptisiä ja
nihkeitä käsityksiä olemassa.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa herra puhemies! Vielä muutamaan asiaan kommentteja.
Täällä on monessa puheenvuorossa ihan
fiksusti toistettu sitä, että on edettävä ajassa,
ja puhuttu muun muassa järjestäytyneestä rikollisuudesta,
toistettu sisäministeri Rajamäenkin julkisuudessa
esittämä arvio jopa 80:sta tai sen yli olevasta
määrästä järjestäytyneitä rikollisryhmiä Suomessa,
ja silloin ministeri Rajamäki on osittain varmaankin omasta
näkökulmastaan sopivalla tavalla korostanut, että kyse
on eurooppalaisen laskutavan mukaisesti määritellyistä järjestäytyneistä rikollisryhmistä.
Lienee kuitenkin paikallaan ja ihan julkista tietoa kertoa,
että ministeri Rajamäki ja ministeri Koskinen
hyvin ystävällisesti ovat edistäneet hallintovaliokunnan
ja lakivaliokunnan yhteisiä pyrkimyksiä toimia
yhteistyössä, mistä varmaankaan tänään
keskustelun tulos ei ole ollut ihan parasta mahdollista hedelmää.
Mutta me olemme muun muassa pitäneet yhdessä seminaarin järjestäytyneestä rikollisuudesta
itse asiassa minun pyynnöstäni, koska itsekin
olen hyvin huolissani tietenkin — kuka nyt Suomessa ei
olisi — siitä, mikä on tulevaisuus ja
tämän päivän tilanne järjestäytyneen
rikollisuuden osalta.
Tuossa seminaarissa, jossa asiantuntijat olivat — kiitoksia
vielä kerran, ministeri Rajamäki, hienoista järjestelyistä — pääsääntöisesti
sisäministeriön puolelta, kävi ilmi,
että tätä lukua 70 tai 80 ei kyllä varsinaisesti
ole alkuunkaan läheskään pääosaltaan
pidettävä semmoisena järjestäytyneenä rikollisuutena
kuin televisionkatsojille tulee mieleen mafiasta ja huippujohdetusta
superväkivaltaorganisaatiosta, vaan erästä asiantuntijaa
lainatakseni kyseessä ovat muutaman elämäntaparikollisen
joukkiot, joita parhaiten kuvaa ilmiö "tuulipuku yllä ja
kansakoulu alla". Sen sijaan sitten nämä vaarallisemmat
joukot, joista on todella syytä olla huolissaan, liittyvät ihmiskauppaan,
naiskauppaan, varsinkin prostituutioon, ja huumekauppaan, mutta
niiden lukumäärä ei ole alkuunkaan tämänkaltainen,
ja pääsääntöisesti
niitä eteläisistä Baltian maista ja naapurimaa
Venäjältä johdetaan.
Kun puhutaan 70 tai 80 järjestäytyneestä rikollisryhmästä,
syntyy mielikuva, että suomalainen väkivaltarikollisuuskin
olisi siirtynyt tämmöiseen aivan uuteen mafiamaiseen
todellisuuteen. Kuitenkin yhä, entistä selvemmin
itse asiassa kuin koskaan aikaisemmin, suomalaisen väkivaltarikollisuuden
kuva on se, että viinapäissä tutut ja,
mikä surkeinta, usein perheenjäsenet pahoinpitelevät
ja jopa tappavat toisiaan. Tämmöisiä järjestäytyneeseen
rikollisuuteen liittyviä murhia on vuosittain ollut nollasta
muutamaan, kun taas yksinomaan omassa kodissa avio- tai avopuolison
käden kautta henkensä menettäneitä naisia
Suomessa on ollut 20:sta jopa 30:een huippuvuosina (Ed. Salo: Ja
muutama mieskin!) — Ja muutama mieskin, aivan oikein, ed.
Salo.
Kotona väkivallan takia Suomessa kuolee huomattavasti
enemmän ihmisiä, siis kymmeniä kertoja
enemmän ihmisiä kuin niin sanotun järjestäytyneen
rikollisuuden kädestä, ja tämä vastuuton
viina-ale sen kuin pahentaa tilannetta. Sisäministeriön
kansliapäällikkö on omissa puheissaan,
jotka löytyvät myös sisäministeriön
nettisivuilta, korostanut, että yksi litra keskikulutukseen
alkoholia per suomalainen tarkoittaa tuhatta uutta väkivaltarikosta.
Näillä näkymin nämä tuhat,
ellei toinenkin, tulevat täyteen tässä vuoden,
kahden sisällä. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos
tulee vuodenvaihteessa ilmoittamaan oman arvionsa siitä,
kuinka paljon rikollisuus on viinan kulutuksen ja kasvun myötä kasvanut,
mutta nyt voin jo kertoa, kun esimerkiksi olen Diakonissalaitoksen
hallintoneuvostossa, jossa meillä on aivan keskeistä lastensuojelutoiminta
ja huostaanottotoiminta, että on päivänselvää,
että ainakin siellä perheiden sisällä ja
huostaanottotilanteissa viina-ale on tuonut turvattomuutta tähän
maahan huomattavasti enemmän kuin tämä niin
sanottu järjestäytynyt rikollisuus.
Jos puhutaan, että on elettävä ajassa
ja pidettävä kansalaisten turvallisuudesta kiinni,
niin on varmasti järkevää silloin, kun
on kuitenkin rajalliset verovarat — etenkin esimerkiksi
kokoomus toisaalta tekee kaikkensa, että verorahoja on
entistä rajallisemmin — katsoa myös hyöty-analyysejä,
kustannus—hyöty-analyysejä, millä keinoilla
oikeasti lisätään, kun eletään
ajassa, maksimaalisesti turvallisuutta. Kun katsotaan rikostilastoja,
suomalaista arkea, niin varmastikin ajassa parhaiten elettäisiin,
jos paremmin luotaisiin päihteetöntä ympäristöä.
Tästä pääsenkin, arvoisa
puhemies, siihen, minkä halusin vielä kertoa:
Toivottavasti ministeri Koskinen saa budjettiriihessä koko
hallituksen ja sittemmin koko eduskunnan tuen sille, että vankeinhoitoon
ja varsinkin vankilasta pois pääsevien ihmisten
päihdekierteen katkaisuun löytyy rahaa. Nyt sitä rahaa
ei ole. 80 prosenttia vangeista on päihdeongelmaisia, ja
niistäkin vangeista, joilta nykyisillä liian heikoilla
resursseilla saadaan katkaistua päihdekierre, oli se sitten huume-
tai yleisemmin alkoholikierre, monet repsahtavat uudelleen päästyään
vapauteen, koska kunnat eivät voisi vähempää välittää vankilasta
vapautuvan vangin päihdehuollosta, päihteettömään
elämään saattamisesta. Se maksaa ensin aika
paljon, että entinen alkoholisti tai narkkari saatetaan
palaamaan normaaliin elämään.
Mutta jos me täällä oikeasti elämme
ajassa ja haluamme tehdä turvallisuutta, on paljon tärkeämpää löytää resurssit
muun muassa tähän päihdekierteen katkaisuun
puhumattakaan sitten siitä häpeällisestä tilanteesta,
että meillä ei ole resursseja tarpeeksi pakottaa
kaikki seksuaalirikoksista tuomitut vangit tämmöisen
Stop-ohjelman kaltaiseen ohjelmaan, niin kuin lakivaliokunta on
edellyttänyt. Joten ministeri Koskiselle paljon voimia,
ja toivottavasti muu hallitus kuuntelee teitä, kun täällä salissakin
tänään on kovasti kannettu huolta siitä,
että turvattomuus kansalaisten keskuudessa kasvaa. Nämä ovat
vielä huomattavasti vakavampia turvallisuusuhkia kuin ne,
mitä tällä poliisilainmuutoksella nyt
yritetään torjua.
Sitten vielä, arvoisa puhemies, ed. Rajala kysyi, mitä meillä on
pelättävää. Kysymys on klassinen,
ja esimerkiksi Hollannin kansa mielellään kertoo,
mitä heillä oli pelättävää.
He eivät uskoneet tätä kysymystä,
vaan ennen toista maailmansotaa tekivät maailman tarkimman
väestökirjanpidon, jossa oli kerrottu ihmisten
ominaisuuksista yhtä sun toista, jopa seksuaalinen suuntautuneisuus,
rotu, uskonto, kaikki poikkeavuudet. Hitlerille oli harvinaisen
helppoa järjestää miehitettyään
Hollannin ihmiset jonoihin, ja niitten jonojen pään
täällä tietävät kaikki.
Klassinen kysymys, mitä on pelättävää,
on oikea kysymys. Jokaisen pitää kysyä niinpäin,
mitä ihmettä valtiolle kuuluu ihmisten yksityisyys.
Ed. Kasvi puhui puistonpenkistä. On äärimmäisen
pelättävää, jos Suomessa meidän
pitäisi avoimesti kertoa seurustelusuhteemme puistonpenkillä.
Kirjesalaisuus, kotirauha, tekstiviestit, sähköpostit.
Oikeusvaltiossa kysymys ei mene niin, että eihän
kai kellään pidä olla mitään
pelättävää, jos ei ole mitään
salattavaa. Oikeusvaltiossa kaikilla on oikeus omiin puistonpenkkeihin, tekstiviesteihin,
kotirauhaan, yksityisyyteen, aikuisen ihmisen omaan maailmaan, ja
siitä kulmasta mielestäni ed. Rajalan kysymys
oli itse asiassa hyvin hyvä, että kysyitte. Toivottavasti jatkossa
ette kysy. Sitä kannattaa miettiä vielä enemmän,
ennen kuin perustelee poliisille tai viranomaisille toimivaltuuksia
vain sillä perusteella, että eihän kellään
pitäisi olla mitään pelättävää.
Oikeusministeri Johannes Koskinen
Arvoisa puhemies! Tässä äskeisessä keskustelussa kosketeltiin
talousrikostaistelun vaiheita viimeisen puolentoista vuosikymmenen
aikana. Sama kysymys on itseänikin askarruttanut, minkä takia
verohallinnon puolella nostettiin ikään kuin kädet
pystyyn. Siinä oli varmaan erilaisia syitä. Verotarkastushan
sinänsä käy hyvin paljon sellaisia yrityksiä läpi,
joissa on tällaisia epäilyjä, mutta sitten
on ajateltu toisaalta, että markka tai euro on kovempi
konsultti kuin rikoslaki, ja katsottu, että nämä veronkorotukset
ja vastaavat riittävät. Toisaalta sitten nämä poliisin
isot juttupinot talousrikosasioissa olivat varmaan yksi osasyy,
minkä takia siellä sitten jätettiin kovin
vähälle näiden juttujen penkominen. Mutta
selvästi epäkohta yhteiskunnallisesti on tapahtunut
siinä, että verohallinto on niin, sanoisiko, passiivisesti suhtautunut
talousrikollisuuteen.
No, sitten on kaikilla muilla hallinnonaloilla, nyt poliisin
puolella, saatu vähän lisää tehoa
siihen. Talousrikossäännöksiähän
uusittiin viime kaudella, että ovat myös nämä törkeät
tekomuodot kattavammin ja laveammalla asteikolla rangaistavia. Ulosotossa
on kiinnitetty huomiota tähän erikoisperintään
ja jouduttiin säätämään
sitten esimerkiksi rauenneiden konkurssipesien osalta tämä uusi
virallisselvitys konkurssilain yhteydessä. Samaa olisi
oikeastaan pitänyt verohallinnon toimesta, joka on jokseenkin
aina velkojana konkurssipesissä, jo vuosikymmenten ajan seurata
aktiivisemmin, mitä pesille tapahtuu, silloinkin kun siellä ei
mitään näyttäisi jäävän.
No, nyt sitä koetetaan sitten paikata tällä aika
niukasti resursoidulla konkurssiasiamiehen toimistolla. Hyvä,
että tämäkin puoli on saatu paikattua,
mutta kyllä tässä koordinoidussa, tehokkaassa
toiminnassa talousrikollisuutta vastaan on vielä paljon
tehtävää.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Nyt kun käsittelyssä on
poliisilaki ja ed. Brax käytti tämän
viimeisen hyvän puheenvuoron, niin tähän
loppuosaan ihan tarkennuksena se, että suomalaista poliisia
ei kiinnosta kahden ihmisen välinen suhde puistossa, mutta
jos jompikumpi, yhdessä nämä henkilöt,
joutuvat esimerkiksi rikoksen kohteeksi, niin sitten se alkaa kiinnostaa suomalaista
poliisia ja he pyrkivät tekemään kaikkensa,
että nämä kaksi ihmistä saavat
olla rauhassa siellä puistossa. Meillä on muuten
Suomessa Helsingissä oikeustapauksia, joissa yksityisen
firman videotallenteesta on saatu tallennettua todistusaineistoa
poliisille, siis yksityisen firman videotallenteesta, josta tekijät
eivät ole olleet tietoisia, että ovat olleet kuvauksen
kohteina. Poliisi on saanut selvitettyä jopa henkirikoksia
siis teknisen tarkkailun avulla, josta nyt on kysymys. Eli näin
maailma muuttuu, elämme ajassa. Joskus saattaa sen törkeän
henkirikoksen paljastaa yksityinen firma, sen videotallenne. Joskus
sen saattaa paljastaa tekstiviesti, joskus matkapuhelimen paikannus
tai joku muu pieni asia. Näistä asioista on kysymys,
kun tätä poliisilakia on nyt säädetty.
Sisäasiainministeri Kari Rajamäki
Herra puhemies! Ihan lyhyesti palaan tähän
talousrikollisuusteemaan, josta täällä on
tänäänkin ansiokkaasti puhuttu. Totean
vain sen, että tältä osin on tietysti
tärkeätä, että kilpailutilanteen
vääristyminen estetään, estetään
korruption tunkeutuminen talouselämään
sekä yleinen yhteiskuntamoraalin järkkyminen.
Kyse on myös valtiontalouden ja hyvinvointivaltion rahoituksesta.
Tältä osin kesällä 2003 krp:ssä käydessäni
suoraan sanoen hivenen järkytyin siitä, että talousrikostorjunnan
tilanne oli vuoden 99 jälkeen käytännössä päässyt kehittymään
huonoon suuntaan. 10 prosenttia talousrikostutkijoiden vakansseista
oli täyttämättä, muun muassa.
Tämän takia tein sisäasiainministeriössä sisäisen
ratkaisun siirtämällä miljoona euroa
talousrikostutkijoiden palkkauksen korjaamiseen 50—200
euroa kuukaudessa, mikä sinänsä vaikutti
myönteisesti.
Kuten täällä ed. Uotila ja ed. Pulliainen
ovat todenneet, hallitus on selkeästi kyllä nyt
sitoutunut sillä tavalla, että kahdessa hallituksen
neuvottelussa ja iltakoulussa on asiaa käsitelty. Tämän
miljoonan euron, sanotaan, kertaluontoisen panostuksen lisäksi
3,83 miljoonaa euroa on annettu pysyvästi myös
talousrikostorjuntaan lisää ja sisäisen
turvallisuuden ohjelma on toteutettu 100-prosenttisesti, ennen kuin
sitä syyskuussa oli edes valtioneuvostossa periaatepäätöksenä hyväksytty.
Erittäin tärkeä oli myöskin
laittoman työvoiman valvontayksikkö, joka krp:n
yhteyteen perustettiin ja joka nyt myöskin vahvistuu, samoin
kuin rahanpesun torjunta. Kyseessä on vakava yhteinen haaste.
Viime vuonna kertyi yli kolmannes lisää rikollisen
hyödyn takaisinperintää noin 35 miljoonaan
euroon. Tänä vuonna olemme jo sillä tasolla.
Jyrki Kasvi /vihr:
Arvoisa puhemies! Ed. Salolta on aivan pakko kysyä:
miksi ihmeessä tämä laki sitten sallii
yksittäisten ihmisten puistonpenkkikeskustelujen nauhoittamisen,
jos poliisi ei sitä tarvitse? Edellinen laki ei sallinut
sitä. Nyt se tehdään mahdolliseksi. Miksi?
Kari Uotila /vas:
Arvoisa puhemies! On ilman muuta selvää, että nykytekniikka
on ihan sattumanvaraisestikin johtanut monien rikosten selviämiseen.
Muistetaan muun muassa tanskalainen poliisimurhaaja, joka ensin
havaittiin Pääesikunnan kameroissa matkalla kohti
Helsingin eteläkärkeä, ja sitä kautta
päästiin ainakin suunnasta selville, minne hän
oli pakenemassa. Mutta on kuitenkin toinen asia, ja tietysti täytyy
tuon ed. Salon puheenvuoron jälkeen kysyä: On
aivan selvää, että silloin, kun on rikostiedusteluvaihe
ja on selvästä rikosepäilystä kysymys,
varmasti on pakko päästä kuuntelemaan
tai selvittämään liikkeitä,
seuraamaan, mahdollisesti nauhoittamaankin, mutta onko poliisi aina
sitten erehtymätön? Käykö sitten
niin, että sellainen ihminen, jolla ei ole rikosten kanssa
mitään tekemistä ja joka ei ole koskaan
edes aikonut tehdä mitään rikosta, on
sitten joskus tilanteessa, että tällaisetkin kansalaiset
sitten joutuvat puiston penkillä tai puiston penkin takana
tai missä tahansa seuraamiseen ja kuunteluun? Tämä tekee
siitä ongelman, kuinka pitkälle mennään.
Asialla on puolensa ja puolensa, mutta en minä täysin
kyllä irtautuisi niistä huolenaiheista, mitä täällä on
esitetty siitä, kuinka pitkälle yksityisyyden
suojan osalta voidaan mennä.
Lyly Rajala /kok:
Arvoisa puhemies! Kysynpä vielä arvoisalta
lakivaliokunnan puheenjohtajalta Tuija Braxilta. Tässä nimittäin
vietiin vähän sanoja suusta. Sekä ed.
Salo että ed. Uotila puhuivat siitä asiasta, mitä varten
tämän nappulan painoin. Todellakin muun muassa
muistan, että tuon tanskalaisen poliisimurhaajan jäljille päästiin,
ja monien muiden henkirikosten, mitä ainakin Helsingissä on
tapahtunut ja muuallakin, selvittely perustuu yleisillä paikoilla
oleviin videokameroihin, kameravalvontaan. Kun monien muitten rikosten,
pienempienkin rikosten, selvittäminen onnistuu, niin ei
minua ainakaan hermostuta. Päinvastoin minä olen
paljon enemmän turvassa. Jos joskus saisin jonkun viereeni
istumaan puiston penkille, niin minusta olisi paljon mukavampaa,
että siellä olisi kamera, joka tallentaisi meidän
yhdessäolomme, ja olisimme turvassa. Rosvot eivät
uskalla lähestyä, kun joutuvat kiipeliin ja käsirautaan.
Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):
Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta yksimielisesti halusi, että silloin
kun tekninen tarkkailu on laillista ja siihen on haettu lupa, kysymys
on kuitenkin jatkuvasta ja toistuvasta toiminnasta eli juuri semmoisesta
toiminnasta, mitä muun muassa täällä ed.
Uotila kuvaili. Kun on selvää näyttöä, on
vihje ja esitutkinta on käynnissä, niin toki silloin
on kysymys jo siitä, mitä lakivaliokuntakin vaati,
ja silloin se on sallittua. Mutta että se voi olla satunnaista
ja täysin luvatonta, siihen lakivaliokunta ei halunnut
antaa enkä halua minä antaa lupaa. Toivottavasti
tässä ei nyt tule epäselvyyttä,
mistä tässä on kysymys. Se, että yksityisiä kiinteistöjä nykyään
turvallisuustarkkaillaan, on aivan toisen lainsäädännön
asia.
Puhemiehen tehtävä on täällä yrittää rajata
ja yritän auttaa puhemiestä. En avaa keskustelua siitä,
mitä siihen lainsäädäntöön
pitäisi tehdä. Se on puutteellista lainsäädäntöä.
On kiistatonta, että näistä yksityisistä nauhoista
on ollut hyötyä, mutta sen lainsäädännön
valmistelu on käsittääkseni ministeriössä käynnissä.
Jyrki Kasvi /vihr:
Arvoisa puhemies! Näistä yksityisistä valvontakameroista
on pakko kertoa myös se, että niitä käytetään
paljon muuhunkin kuin rikosten selvittämiseen. Olen itsekin päässyt
näkemään nauhoitteita, joissa pimeänäkökameralla
on kuvattu puistossa yksityisiä lemmenhetkiä,
ja nämä olivat valtion laitoksissa kuvattuja.
Raimo Vistbacka /ps:
Arvoisa puhemies! Meitä on moneen junaan varmasti,
jos näin on tapahtunut. Mutta minun mielestäni
tässä puhutaan nyt ihan toisesta asiasta. Kyllä silloin
60—70-luvulla — muistan itse, kun rikospoliisissa olin — monta
tuntia ja vuorokausia, joskus useampiakin, seurattiin jostakin porttikäytävästä ja
muualta
taikka kadun vastapäisestä huoneistosta, kun oli
saatu lupa eikä ollut tällaisia teknisiä välineitä silloin.
Ei siihen kukaan kiinnittänyt mitään
sen enempää huomiota. Epäiltiin ja sitten yritettiin
saada näyttöä. Sama tilanne käsitykseni mukaan
on näissäkin. Ei siellä huvikseen poliisi lähde
nyt tarkkailemaan. Kyllä sillä muutakin työtä käsitykseni
mukaan on.
Petri Salo /kok:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Vistbacka sanoi juuri sen, mitä aioinkin
sanoa, ja totean, ettei kai tilanne nyt kuuden vuoden aikana niin
paljon ole muuttunut, että poliisilla olisi aikaa tarkkailla
ihmisiä vapaa-aikana ilman, että kysymyksessä on
virkatehtävä tai rikosperuste ja yleensä vielä törkeä rikosperuste,
josta voi seurata merkittävästi vankeutta. Varmasti,
jos näin on käynyt ed. Kasville, kysymyksessä on
silloin virkavirhe, joko ei oltu virantoimituksessa tai sitten ei
ole ollutkaan valtion henkilöitä, vaan yksittäisiä henkilöitä,
ja on muodostunut kuva, että teitä on väärin
tarkkailtu. Mutta kyllä suomalainen uskaltaa tänä päivänä mennä puistoon
ja olla siellä ihan vapaasti pelkäämättä sitä,
että viranomaisilla olisi milloinkaan kiinnostusta tai
aikaa seurata, mitä me siellä puistossa teemme.
Se on eri asia, jos epäillään, että me
olemme syyllistyneet esimerkiksi sellaiseen huumausainerikokseen, josta
voi saada neljä vuotta vankeutta. Sellainen rikollinen
saa pelätä oloaan vähän muuallakin kuin
puistossa.
Tuija Brax /vihr:
Arvoisa herra puhemies! Ed. Salon puheenvuorossa nyt tuli taas
esille, että hän kuvailee juuri sen, mitä lakivaliokunta
vaati, että on olemassa semmoinen tilanne, joka täyttää kaikin
puolin jatkuvuuden ja toistuvuuden tarpeet, ja silloin lakivaliokunnan
mukaan laki saisikin toimia. Sitten hallintovaliokunta toteaa, että kun
kuitenkin käytännössä voi olla
joskus ihan muitakin tarpeita, niin kirjoitetaan pykälä toisin kuin
sitten kauniisti väitetään sitä tarvittavan. Tässä on
aivan selvä epäsuomalainen lainsäädäntötekniikka.
Pykälä on paljon laajempi kuin mihin sitä aiotaan
kauniin väittämän mukaan käyttää.
Yleiskeskustelu päättyy.