Matti  Väistö  /kesk(esittelypuheenvuoro):

Herra puhemies! Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys koskee poliisilain ja eräiden muiden lakien muuttamista. Tavoitteena on tehostaa vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden estämistä, paljastamista ja selvittämistä ... (Hälinää)

... sekä vastata poliisin toimivaltuuksien tarkistuksilla toimintaympäristössä tapahtuneisiin muutoksiin.

Hallintovaliokunta pitää esitystä tarpeellisena ja tarkoituksenmukaisena. Valiokunta puoltaa lakiehdotusten hyväksymistä mietinnössä ilmenevin huomautuksin ja muutosehdotuksin.

Mietintöön sisältyy vasemmistoliiton ja vihreiden edustajien vastalause, joka koskee muun muassa rikoksilta ja häiriöiltä suojaamista ja teknisen valvonnan, peitetoiminnan ja valeoston määritelmiä sekä tietolähdetoimintaa ja vaitiolo-oikeutta.

Perustuslakivaliokunta ja lakivaliokunta ovat antaneet hallintovaliokunnalle asiasta lausuntonsa. Valiokunta on ottanut perustuslakivaliokunnan valtiosääntöoikeudelliset huomautukset asianmukaisesti huomioon, joten lakiehdotukset voidaan käsitellä tavallisen lain säätämisjärjestyksessä.

Tässä yhteydessä hallintovaliokunta on käsitellyt myös lakialoitteen 58 näiltä valtiopäiviltä, joka koskee tullihallintojen keskinäisestä avunannosta ja yhteistyöstä tehdyn yleissopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta ja yleissopimuksen soveltamisesta annetun lain 3 §:n muuttamista, sekä toimenpidealoitteen 33 näiltä valtiopäiviltä, joka koskee nuorempien konstaapelien poliisivaltuuksia.

Valiokunta ehdottaa lakialoitteen hyväksymistä sellaisenaan. Valiokunta on lisäksi tarkistanut lakiehdotuksen 7 §:ää, joten toimenpidealoite on keskeisiltä osin toteutunut ja valiokunta ehdottaa sen hylkäämistä tarpeettomana.

Herra puhemies! Toimenpiteen siirtämistä ja toimenpiteestä luopumista koskevaan poliisilain 5 §:ään hallituksen esityksessä ehdotetaan lisättäväksi uusi 1 momentti, joka sisältää toimenpiteen siirtämistä koskevan sääntelyn. Tämän tavoitteena on siirtää rikokseen puuttumista, mikäli se on välttämätöntä tiedonhankintatoiminnan paljastumisen estämiseksi tai toiminnan tavoitteen turvaamiseksi. Ehdotettu sääntely on esitetyssä muodossaan varsin avoin. Hallintovaliokunta ehdottaakin perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan lausuntoihin viitaten 5 §:n 1 momentin soveltamisalasta rajattavaksi pois ne rikokset, joista aiheutuu välitöntä vakavaa vaaraa toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle taikka välitöntä huomattavaa ympäristö-, omaisuus- ja varallisuusvahingon vaaraa. Lisäksi valiokunta tähdentää suhteellisuusperiaatteen noudattamista, joka koskee kaikkea poliisin toimintaa ja edellyttää käytettävien keinojen ja niihin liittyvien haittojen olevan järkevässä suhteessa tavoiteltuun päämäärään.

Tässä yhteydessä valiokunta kiinnittää mietinnössään huomiota myös useisiin Suomea koskeviin monenkeskisiin kansainvälisiin säännöstöihin ja myös kahdenvälisiin kansainvälisiin sopimuksiin sisältyvään valvottuun läpilaskuun. Sallimalla epäillyn tai laittoman kuljetuksen jatkuminen tavoitellaan laittoman kuljetuksen taustalla olevan laajemman rikollisen toiminnan paljastamista. Tämä tavoite on sinällään selvä, mutta valvotun läpilaskun käsite tulisi eduskunnankin lausumaan viitaten määritellä toimivaltaisia viranomaisia koskevassa kansallisessa lainsäädännössä.

Arvoisa puhemies! Paljon keskustelua aiheuttaneen poliisilain 7 §:n osalta hallintovaliokunta on tehnyt tilannetta selkiinnyttävän tarkennuksen. Valiokunta ehdottaa tämän poliisin toimivaltuuksia koskevan 3 momentin kirjoittamista seuraavasti: "Nuoremmalla konstaapelilla on poliisimiehelle kuuluvat toimivaltuudet. Poliisin perustutkintoon kuuluvan työharjoittelujakson aikana nuorempi konstaapeli saa käyttää poliisimiehelle kuuluvia toimivaltuuksia työharjoittelun ohjaajan johdon ja tarpeellisen valvonnan alaisena." Hallintovaliokunta pitää kuitenkin tärkeänä, että nuoremmalle konstaapelille ei anneta liian vaarallisia tai vaativia tehtäviä myöskään syventäviin opintoihin kuuluvalla kenttätyöjaksolla, jolloin nuorempi konstaapeli työskentelee poliisiyksikkönsä johdon ja valvonnan alaisena ilman nimettyä ohjaajaa.

Myös poliisin sivutoimet ovat keskusteluttaneet. Tässä pääsääntö on 9 d §:n 1 momentti, jonka nojalla poliisimies ei saa ottaa vastaan eikä pitää valtion virkamieslain 18 §:n 4 momentissa tarkoitettua sivutointa, ellei siihen hakemuksesta myönnetä lupaa. Valiokunta pitää tärkeänä, ettei säännöksen soveltamisessa kohtuuttomasti rajoiteta poliisimiehen mahdollisuutta sivutoimen hoitamiseen. Saman pykälän 2 momentin mukaan poliisi ei saa hoitaa tehtävää, johon liittyvät oikeudet ja velvollisuudet saattavat joutua ristiriitaan poliisin tehtäviin liittyvien oikeuksien ja velvollisuuksien kanssa. Rajoitus johtuu siitä, että poliisimiehellä on myös vapaa-aikaan ulottuva toimimisvelvollisuus, jos hän havaitsee esimerkiksi rikoksen tapahtuneen. Myös perustuslakivaliokunta pitää ehdotettua sääntelyä perusteltuna. Hyväksyessään ehdotuksen hallintovaliokunta korostaa, että poliisimiehellä on oikeus osallistua esimerkiksi vapaaehtoisessa yhdistystoiminnassa sellaisiin tehtäviin, joista ei saata edellä mainitun tavoin aiheutua ristiriitaa poliisin virkatehtävien kanssa.

Rikoksilta ja häiriöiltä suojaamista koskevan 20 §:n 2 momentin osalta hallintovaliokunta yhtyy perustuslakivaliokunnan kantaan ja ehdottaa sen muuttamista.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esityksessä 22 §:ään Turvallisuustarkastus sisältyvää ehdotusta perustuslakivaliokunta pitää huomattavan väljänä ja toteaa, että se tuo sääntelyn piiriin henkilöiden hallussapitämiä hyvin monenlaisia esineitä, sellaisiakin, joilla ei ole merkitystä tilaisuuteen osallistuvien turvallisuuden vaarantumisen kanssa. Sääntelyehdotuksen todetaan muodostuvan kaikkiaan hyvin ongelmalliseksi perusoikeuksien yleisten rajoitusedellytysten näkökulmasta.

Perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten hallintovaliokunta ehdottaa poliisilain 22 §:n 3 ja 4 momenttiin hallituksen esitykseen lisättäväksi ehdotettujen säännösten poistamista lakiehdotuksesta. Samalla hallintovaliokunta toteaa, että poliisimiehellä on oikeus voimassa olevan 22 §:n 3 momentin nojalla oikeudenkäyntiin sekä erityistä suojelua edellyttävään yleiseen kokoukseen, yleisötilaisuuteen tai muuhun vastaavaan tapahtumaan osallistuvien turvallisuuden varmistamiseksi tarkastaa tällaiseen tilaisuuteen saapuva tai sen välittömässä läheisyydessä oleskeleva henkilö ja hänen mukanaan olevat tavarat sen varmistamiseksi, ettei hänellä ole hallussaan sellaisia esineitä tai aineita, joilla voidaan aiheuttaa vaaraa tilaisuuteen osallistuvien turvallisuudelle. Mikäli poliisilain 22 §:n voimassa olevien 3 ja 5 momentin muuttamista pidetään tarpeellisena, tulee säännösehdotus valmistella erikseen perustuslakivaliokunnan lausunnon edellyttämällä tavalla.

Herra puhemies! Lakiehdotuksen 28 § koskee määritelmiä. Teknisen valvonnan ja peitetoiminnan osalta hallintovaliokunta ehdottaa mainitut määritelmät hyväksyttäviksi hallituksen esityksen mukaisina. Mietinnössä asiaa perustellaan varsin laajasti. Sen sijaan valeostoa koskevan määritelmän hallintovaliokunta ehdottaa muutettavaksi niin, että se kuuluisi seuraavasti: "valeostolla rikoksen estämiseksi, paljastamiseksi tai selvittämiseksi tai rikoksella saadun hyödyn takaisin saamiseksi poliisin tekemää ostotarjousta tai näyte-erän luonteiseksi katsottavan esineen, aineen tai omaisuuden ostoa, jollei rikoksen estäminen, paljastaminen tai selvittäminen tai rikoksella saadun hyödyn takaisin saaminen välttämättä vaadi näyte-erää suuremman erän taikka esineen, aineen tai omaisuuden ostamista tiettynä kokonaisuutena". Sanamuotoon sisältyy valeoston käyttö myös rikosten selvittämiseen, koska pakkokeinolaissa ei ole erillistä valeostoa koskevaa sääntelyä.

Teknisen tarkkailun edellytysten, 31 §, osalta hallintovaliokunta yhtyy lakivaliokunnan lausuntoon ja ehdottaa tähän tarkennusta niin, että terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen valmisteluun liittyvät säännökset sidotaan rikoslain 34 a luvun 2 §:n tunnusmerkistöön. Lisäksi hallintovaliokunta ehdottaa 31 §:n osalta 4 momentin poistamista. Tämä perustuu perustuslakivaliokunnan käsittelyyn, koska valtiosääntöinen arviointi ei ulotu terroristisessa tarkoituksessa tehtävän rikoksen estämiseen teknisen tarkkailun kokonaan uutena edellytyksenä.

Herra puhemies! Paljon keskustelua valiokunnassa samoin kuin muutoinkin on herättänyt lakiehdotuksen 36 § Tietojen saanti yksityiseltä yhteisöltä tai henkilöltä. Poliisille ehdotetaan lakiehdotuksen 36 §:n 2 momentin perusteella oikeutta saada teleliittymän yhteystiedot samoin kuin teleliittymän, -päätelaitteen ja -osoitteen yksilöivät tiedot paitsi kuten nykyisinkin teleyrityksiltä ja yhteisötilaajilta myös Viestintäviraston hyväksymällä teknisellä laitteella. Tätä on kutsuttu sieppariksi. Edellytyksenä on, että tietoja yksittäistapauksissa tarvitaan poliisille kuuluvan tehtävän suorittamiseksi. Poliisilla on vastaava oikeus saada postitoimintaa harjoittavalta yhteisöltä jakeluosoitetietoja.

Perustuslakivaliokunta toteaa lausunnossaan, että sinänsä ei ole lakiehdotuksen käsittelyjärjestykseen vaikuttava seikka näiden tietojen hankinta. Ongelmallista kuitenkin on, että ehdotuksessa on kysymys sellaisesta teknisestä laitteesta, jolla voidaan esityksen perustelujen mukaan lisäksi siepata viestiliikennettä muutenkin, purkaa salauksia ja saada viestiyhteyksien tunnistamistietoja. Tästä syystä perustuslakivaliokunnan lausuntoon viitaten hallintovaliokunta ehdottaa pykälään uutta muotoilua, jossa estetään tämän tyyppisen laitteen käyttö. Edellytetään myös, että Viestintävirasto tarkastaa teknisen laitteen tässä momentissa tarkoitetun vaatimustenmukaisuuden sekä sen, ettei tekninen laite ominaisuuksiensa vuoksi aiheuta haitallista häiriötä yleisen viestintäverkon laitteille ja palveluille.

Herra puhemies! Poliisilakia, joka on ollut voimassa vuodesta 1995, on useassa eri yhteydessä tarkistettu muun muassa rikollisuuden kansainvälistymisestä johtuen. Näin ollen poliisilakiin on sisällytetty uudet telepakkokeinoja koskevat säännökset, jotka sinällään ovat tarpeelliset. Näiden osittaisuudistusten seurauksena on tultu tilanteeseen, jossa kokonaisuus on vaikeasti hahmotettava, ja tästä syystä, herra puhemies, hallintovaliokunta ehdottaakin, että hallitus huolehtii siitä, että eduskunnalle antamista varten valmistellaan poliisilain säännösten pohjalta huolellisesti poliisilain kokonaisuudistus siten, että sääntelyesitys muodostuu mahdollisimman selkeäksi ja johdonmukaiseksi sisältäen kunkin yksittäisen pykälän täsmälliset ja muutoinkin asianmukaiset perustelut.

Sisäasiainministeri  Kari  Rajamäki

Herra puhemies! Ensinnäkin haluan kiittää hallintovaliokunnan puheenjohtajaa, hallintovaliokuntaa ja asiaa käsitelleitä valiokuntia. Tämä hallituksen esitys on läpäisemässä eduskuntakäsittelyn toiminnallisesti varsin hyvässä muodossa, ja on erittäin tärkeätä, että eduskunta ehtii käsitellä myöskin tämän poliisilain muutoksen ennen kevätistuntokautensa päättymistä ja näin uudet säädökset saadaan nopeasti voimaan.

On nimenomaan se näkökulma, että Suomen poliisilla on nyt mahdollisuuksia torjua terrorismia muun muassa Suomessa järjestettävien kansainvälisten tapahtumien yhteydessä merkittävällä tavalla paremmin. Tältä osin ehdotukset peitetoimintaa suorittavan poliisimiehen mahdollisuudesta osallistua peitetoiminnan kohteena olevan poliisiryhmän toimintaan ja peitetoimintaa suorittavan poliisimiehen mahdollisuudesta todistaa anonyymisti oli myös alun perin tarkoitus sisällyttää tähän eduskunnassa loppusuoralla olevaan poliisilain kokonaistarkistusesitykseen, mutta totesin jo varhain, että näihin ehdotuksiin liittyvien varsin vaikeiden kysymysten johdosta ne oli syytä erottaa valmistelun loppuvaiheessa vielä oikeusministeriön ja sisäasiainministeriön yhteiseen työryhmään valmisteltaviksi. Tämä työryhmähän on oikeusministeriön asettamana virallisesti työnsä nyt tehnyt, ja tällöin voidaan nyt sitten anonyymitodistelun mahdollistaminen käsitellä laajemminkin kuin vain peitetoimintaa suorittavan poliisimiehen osalta. Itse asiassa näissä asioissa, jotka otettiin pois, ei ole mistään muusta kysymys kuin muun muassa peitetoimintaa suorittavan poliisimiehen osalta tietysti hänen ja hänen perheensä, läheistensä, muun muassa lastensa, turvallisuuden varmistamisesta hänen tehdessään meidän yhteisen turvallisuutemme eteen järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyvissä ja muissa vaarallisissa tehtävissä työtänsä.

Tältä osin valiokunnan tekemiä muutosehdotuksia voidaan pitää todella toimivina ja tarkentavina. Tietysti esimerkiksi oikeudenkäyntiin sekä erityistä suojelua edellyttävään tilaisuuteen tai muuhun vastaavaan tapahtumaan saapuvalta tai sen välittömässä läheisyydessä oleskelevalta henkilöltä saadaan jatkossakin ottaa pois ainoastaan sellaiset esineet tai aineet, joilla voidaan aiheuttaa vaaraa tilaisuuteen osallistuvien turvallisuudelle, ei siis hallituksen esityksessä ehdotettuja esineitä tai aineita, joilla voidaan yleisen järjestyksen tai turvallisuuden ylläpitämistä haitata tilaisuudessa.

Myöskään se, että poliisimies ei voi päättää kiiretilanteessa telekuuntelusta terrorismirikoksen estämiseksi tai paljastamiseksi, nämäkään tarkistukset eivät näkökulmastamme, myöskään sisäasiainministeriön näkökulmasta, muodostuneet toiminnallisesti kovin ongelmallisiksi. Oikeusministeriön suunnalta on vakuutettu, että pakkokeinotuomarien päivystysjärjestelmä takaa telekuuntelulupa-asioiden riittävän nopean käsittelyn. Toiminnallisesti erityisen myönteistä on, että poliisin oikeus saada teknisellä laitteella teleliittymän ja telepäätelaitteen yksilöivät tiedot sisältyy hallintovaliokunnan mietintöön, vaikka asiasta käytiin, kuten täällä puheenjohtaja totesi, eduskuntakäsittelyn aikana keskustelua.

Näissä yksittäisissä kohdissa on monia tärkeitä tarkasteluja. Ensinnäkin 9 §:ssä nykyisin poliisiasetuksessa olevien poliisin oikeuksien ja velvollisuuksien nostamista lain tasolle ja poliisimiesten sivutoimien rajoittamista on valiokunnassa pidetty tärkeinä, myös tätä tavoitetta, ja hyväksyttävinä. Säätely mahdollistaa edelleenkin hallintovaliokunnan edellytyksen, että vapaaehtoisessa yhdistystoiminnassa poliisimies saa osallistua sellaisiin tehtäviin, joista ei aiheudu ristiriitaa poliisin virkatehtävien kanssa, kuten lähetekeskustelussa täällä kävimme keskustelua.

Hallintovaliokunta esittää valeostoa koskevan säännöksen muuttamista siten, että hallituksen esityksen perusteluissa oleva maininta valeosto-oikeuden kohdistumisesta pääsääntöisesti vain näyte-eriin mainittaisiin itse pykälässä. Sitä voidaan pitää todella myöskin sisäasiainministeriön näkökulmasta järkevänä täsmennyksenä.

Laki- ja hallintovaliokunta esittävät Internetissä tapahtuvan lapsipornon levittämisen torjuntaan liittyvän säännöksen rajaamista koskemaan tässä vaiheessa vain rikoslain 17 luvun 18 §:n 1 kohdassa tarkoitetun kuvan tai kuvatallenteen levittämistä. Sisäasiainministeriö näkee erittäin tärkeänä poliisin mahdollisuuden suorittaa peitetoimintaa myös netissä. Tästä syystä poliisilla on oltava riittävät toimivaltuudet suorittaa peitetoimintaa myös netissä tämän rikollisuuden monien iljettävienkin yhteyksien vuoksi. Näitähän käydään sitten peitetoiminta- ja anonyymitodistamisen yhteydessä vielä läpi, minkä tyyppiseen esimerkiksi ihmiskauppaan ja lapsikauppaan on myöskin pureuduttava paremmin kuin tällä hetkellä pystymme.

Perustuslakivaliokunta esittää, että telekuuntelu vaatii aina tuomioistuimen luvan, tähän jo viittasin. Uskomme, että tuomioistuinten on kaikkina vuorokauden aikoina myös kyettävä todella antamaan päätöksiä poliisin esittämiin hakemuksiin. Puheenjohtajan esille ottaman telepäätelaitteen yksilöintitiedon hankkimiseen käytettävää siepparia koskevan kysymyksen osaltahan perustuslakivaliokunta edellytti laitteen teknisten ominaisuuksien muuttamista sellaisiksi, ettei sillä voida tehdä muuta kuin mihin se on tarkoitettu. Tärkeätä poliisille on saada laitteen avulla telepäätelaitteen yksilöintitiedot. Hallintovaliokunnan esittämä muotoilu täyttää tämän tavoitteen.

Herra puhemies! Mahdollisen poliisilain kokonaisuudistuksen osalta on arvioitava vielä muun muassa sen kytkennät tarpeisiin uudistaa myös esitutkinta- ja pakkokeinolainsäädäntöä. Lisäksi on arvioitava poliisia koskevan sääntelyn kytkennät tulli- ja rajavartioviranomaisia koskevaan sääntelyyn sekä poliisi-, tulli- ja rajavartioviranomaisten yhteistoimintaa koskevaan sääntelyyn. Tätä asiaa myös sisäasiainministeriössä halutaan edistää ja aamulla tämän asian valmistelua jatkoa ajatellen käsiteltiin myös johtamassani turvallisuusasiain johtoryhmässä.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen ministerin kanssa täysin samaa mieltä siitä, että hallintovaliokunta on tehnyt hyvää työtä ja hyvää työtä myös sen johdosta, että tämä tärkeä poliisilain osauudistus saadaan jo näin kevätistuntokaudella vietyä eteenpäin.

Te viittasitte tähän työryhmään, joka käsittelee myöskin hyvin olennaista asiaa eli anonyymiä todistelua, joka irrotettiin kiireen johdosta lähinnä tästä paketista pois. Valiokunnassa varmasti ja myöskin eduskuntaryhmissä oli painetta, että olisi ollut hyvä, että tämä säännös olisi ollut mukana jo tässä vaiheessa, koska keskeisiä osia poliisin valtaoikeudesta, valeostot ja peitetoiminnat, ei voida tarkoituksenmukaisesti käyttää luotettavasti eikä turvallisesti eikä myöskään perheen turvallisuuden kannalta, mikäli tätä anonyymitodistelua ei mahdollisteta. Nyt on vain pelkona se, käykö niin, että vaikka tämä työryhmätyöskentely on päättynyt, prosessi kestää niin kauan, ettemme saa tätä anonyymitodistelua mukaan tähän poliisilakiin, vaan täytyy jäädä odottelemaan kokonaisuudistusta.

Tuija Brax /vihr (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Varsinaisessa puheenvuorossa käyn läpi monia yksityiskohtia, jotka lakivaliokunnan yksimielisen mietinnön vastaisesti ovat hallintovaliokunnassa tulleet ratkaistavaksi.

Kun ministeri tässä itsekin peräänkuulutti kokonaisuudistusta ja koordinaatiota esitutkintalainsäädännön, pakkokeinolain ja poliisilain osalta, lakivaliokunta on jo useaan otteeseen todennut, että yksittäisissä tapauksissa on hyvin vaikeata toimeenpanoviranomaisten, poliisi- ja tullimiesten, tuntea voimassa oleva lainsäädäntö. Näköjään tuomioistuimillekin se on tuottanut erittäin suuria ja vakavia vaikeuksia, mistä muun muassa eduskunnan oikeusasiamies on tarkastuksessaan huomannut vakaviakin asioita vuosien varrella. On erittäin kiireellistä kirjoittaa nämä lait niin, että pykälät ovat oikeissa laeissa ja ymmärrettävässä muodossa, niin että niistä voitaisiin kirjoittaa oppikirja, jonka ymmärtää sekä kansalainen, poliisi että tuomari. Koska tämä kokonaisuudistus tulee, tämä paikka paikan päälle -strategia, josta nyt ed. Salo tilasi taas uuden paikan, on pitemmän päälle oikeusvaltiolle vaarallista. Tästä maasta ei enää löydy montaa ihmistä, joka hallitsee tämän sekavan kokonaisuuden.

Raimo Vistbacka  /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kun itse olen 1990-luvulla ollut mukana säätelemässä näitä ja myöskin aikoinaan 1960-luvun loppupuolella jollakin tavoin yrittänyt opiskella poliisihallintoa silloin voimassa olevien lainsäädäntöjen mukaan ja seurannut poliisilain säätämistä ja sen paikkailua — jos, arvoisa puhemies, näin uskaltaa sanoa — jota myöskin tämä käsittelyssä oleva muutosesityspaketti tavallaan täydentää, niin minun mielestäni valiokunnan lausumaehdotus on ihan järkevä. Voi yhtyä kyllä hyvin pitkälle siihen, mitä täällä aikaisemmin on todettu siitä, että on vaikea hallita sitä kokonaisuutta, koska tulee uusia määräyksiä ja toimivaltuuksia ja sitten niitä on ripoteltu myöskin eri lakeihin. Eli pitää saada tällainen kokonaisuudistus kuin täällä on lausumaehdotuksessa ehdotettu. Toivon todella, että se saataisiin hyvin nopeasti vietyä eteenpäin.

Mutta, herra puhemies, eräs asia minua hämmästyttää, tämä 9 d §, mihin ministerikin viittasi, lähinnä se, että kun valiokunta toteaa nimenomaan toistuvasta liiketoiminnasta ja konsultoinnista ja kouluttamisesta, niin onko esimerkiksi se, jos kerran vuodessa järjestysmieskoulutusta käy antamassa, luettavissa tähän, mitä valiokunta tarkoittaa tässä selvitysosassaan.

Rosa  Meriläinen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kuten ministeri Rajamäenkin puheenvuorossa tuli ilmi, tämä hallituksen esitys on lähtenyt siitä, että toimintaympäristössä on tapahtunut muutoksia, joihin täytyy reagoida, eli rikollisuuden kentässä on tapahtunut sellaisia muutoksia, jotka väistämättä vaativat sitten lakimuutoksia. Kuitenkin lainsäädännössä pitäisi kai pystyä punnitsemaan erilaisia näkökulmia ja sovittamaan niitä yhteen. Näitä muita näkökulmia ovat esimerkiksi yksityisyyden suoja, erilaiset yksilön perusoikeudet, oikeusturva jnp., ja käsittääkseni, kun lähdetään vain yhdestä näkökulmasta, niin kuin tässä pääsääntöisesti on lähdetty, sekä hallintovaliokunta, jonka mietintöön olen jättänyt vastalauseen, että ministeriö on puutteellisesti punninnut eri oikeushyviä keskenään.

Outi  Ojala  /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta tuntuu, ministeri Rajamäki, että teillä menee nyt ministeriössä kyllä varsin lujaa. Minusta olisi hyvin tarpeellista, että suoritettaisiin aika pikaisesti arviointi siitä, mitä poliisille annetut lisävaltuudet, joita koko ajan ollaan lisäämässä — mielestäni jopa aika arveluttavaan suuntaan — käytännössä merkitsevät kansalaisten oikeusturvan kannalta. Minä olen erittäin huolissani tästä kehityksestä, ja näyttää siltä, että ministeriössä hyvin pidäkkeettömästi näissä edetään.

Se, mistä minä olen myöskin huolissani nyt sitten eduskunnan työskentelyn osalta, on se, että kun katsotaan tätä hallintovaliokunnan mietintöä ja siinä olevia erityisvaliokuntien lausuntoja, niin hallintovaliokunnan enemmistö kuitenkin hyvin ottaa, tietysti pakostakin on joutunut ottamaan, huomioon perustuslakivaliokunnan huomiot, jotka johtuvat siitä, että laki voidaan käsitellä täällä tavallisessa lainsäätämisjärjestyksessä. Sen sijaan yksimielisiä lakivaliokunnan lausunnossa esiin tuomia asioita ei ole samalla tavoin noteerattu. Olen vähän huolissani siitä kehityksestä, miten täällä eduskunnassa myöskin eri valiokuntien täsmälleen tavallaan samoihin asioihin liittyvät kannanotot ovat nyt menossa vähän eri suuntiin.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Oma havaintonikin on, että tällä lailla otetaan varsin reippaita askeleita (Eduskunnasta: Oikeaan suuntaan!) poliisivaltion suuntaan, ehkä ympäristömuutoksen takia. Mutta samalla kun ilmeisesti yhteiskunnan kokonaisturvallisuus paranee ja rikollisten turvattomuuden tunne hiukan lisääntyy myöskin, mikä on kai se tarkoitus, niin minulla on sellainen vaikutelma nyt — johtuen muun muassa siitä, että tämä anonyymitodisteluhomma jää tästä kokonaan ulkopuolelle — että poliisien turvattomuus lisääntyy tässä hommassa. Minä olen etukäteen jo pahoillani poliisien perheitten ja omaisten jnp. puolesta. Aina kun otetaan erittäin rajuja askeleita, joita yhteiskunta sinänsä saattaa pitää tarpeellisena, niin sitten sen kokonaisuuden hallinnan pitäisi olla myöskin sisäministeriössä hallussa, mutta ehkä tässä ei ole aivan täydellisyyteen kyllä päästy.

Heidi  Hautala  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Haluaisin kiinnittää huomiota siihen, että suuri osa tämänkaltaisesta lainsäädännöstä, itse asiassa tämäkin laki, tulee aika pitkälle Euroopan unionissa käytävistä keskusteluista. Tässä on edessäni oikeus- ja sisäasiainministerineuvoston tuoreesta kokouksesta muistio, jonka suuri valiokunta on saanut, joka osoittaa, että nimenomaan tämänkin lain taustalla ja mahdollisesti uusien, tulevien valtuuksien taustalla ovat ne keskustelut, joita syntyy, kun EU:ssa tehdään tällaista vertaisarviointia. Minusta olisi erittäin paikallaan, että ministeri Rajamäki selvittäisi näitä keskusteluja, mitä siellä käydään, koska eihän se voi olla niin, että me vaan ikään kuin otamme niitä lakeja sieltä sen takia, että joku asiantuntijaryhmä — mistä tässä salissakaan ei juurikaan ole varmaan voitu keskustella — antaa tällaisia uusia ohjeita siitä, miten Suomen poliisilakia tulee muuttaa. Olen ymmärtänyt, että sinne on annettu tämmöinen selvitys, että hallitus harkitsee myös mahdollisuutta muuttaa peitetoimintaa koskevia poliisilainsäännöksiä siten, että poliisin mahdollisuudet soluttautua rikollisryhmään paranisivat. Eli sieltäkö nämä impulssit tulevat?

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Hallintovaliokunta on huolella harkinnut myös lakivaliokunnan lausunnossa esille otettuja seikkoja. Valiokuntahan on kuullut hyvin laajan joukon asiantuntijoita. Eduskunnan käytännön mukaan muiden erikoisvaliokuntien lausunnot ovat lausuntoja muiden joukossa, toki tietysti tärkeitä, lukuun ottamatta perustuslakivaliokuntaa, jossa mahdollisesti on valtiosääntöoikeudellisia säätämisjärjestykseen liittyviä asioita. Mielestäni hallintovaliokunnan enemmistö teki hyvää työtä, hyvin asioihin perehtyen ja punniten myös niitä eri oikeushyviä, mihin ed. Meriläinen täällä viittasi. Turvallisuus on tietyllä tapaa kokonaisuus, ja toki meidän on kyettävä yhteiskunnassa huolehtimaan myös poliisien turvallisuudesta. Siihen ed. Pulliainen minusta asiallisesti kiinnitti huomiota. Jatkossa ehkä tämä asia, niin kuin ymmärrän ministeri Rajamäen tarkoittaneenkin, tulee entistä enemmän huomion kohteeksi.

Lyly Rajala /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olen hiukan eri mieltä kuin ed. Ojala ja muutamat muutkin. Suomi ei kuitenkaan ole enää mikään lintukoto. Poliisin mukaan meillä täällä toimii 70—80 järjestäytynyttä rikollisorganisaatiota, ja siinä mielessä lisävaltuudet poliisille mielestäni ovat hyvinkin paikallaan. Tämä on ikään kuin ennakoivaa lainsäädäntöä, jotta voimme estää tällaiset terrorismiin ja muihin viittaavat asiat. Olisin myöskin toivonut, että tuo anonyymitodistelu olisi tullut jo tähän käsittelyyn mukaan. Hyvä esimerkki siitä, mihin maailmalla mennään, on Roomasta: turvallisuuden vuoksi kaikki metroasemat suljetaan kello 20.00. Toivottavasti meillä Suomessa ei jouduta tämmöiseen menemään, mieluummin annetaan vähän poliisille lisää valtuuksia ennalta ehkäistä rikollisuutta.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mexico Cityssä autot saavat ajaa kello 22:n jälkeen punaisista valoista läpi, koska se on turvallisempaa kuin se, että ne pysähtyvät, ja Meksikossa on kyllä poliiseilla valtuuksia. Eli tällä tavalla ei asioita voi perustella. Nimenomaan uhka on se, että 11.9.2001 jälkeen trauma ja ne ikävät asiat, joita Manhattanilla tapahtui, ovat vaikuttaneet sitten vähän joka lainsäädäntöön ympäri maailman, aika kyseenalaisestikin. Kyllä on hyvä, jos poliisi edelleenkin erottautuu rikollisesta noin yleisesti ottaen, ettei eletä sellaista Miami Vice -tyyppistä amerikkalaista rikossarja-maailmaa. Kyllä Suomessa kuitenkin muillakin tavoin pystytään rikollisuus kurissapitämään kuin niin, että lähdetään ihan tällaiselle rambolinjalle, ensi kesänä pystytään ja vuonna 2006 syksyllä. Asialliset keinot poliisille, mutta yliampuva lainsäädäntö ei ole paikallaan.

Markku Rossi /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kysymyksessä ei ole millään lailla yliampuva lainsäädäntö. Perustuslakivaliokunta on omalta osaltaan arvioinut kansalaisten oikeusturvaa ja myös tarkastellut asiaa suorittavien viranomaisten, poliisien, näkökulmasta. Hallintovaliokunta on ottanut perustuslakivaliokunnan näkökulman hyvin huomioon. Kiitoksia siitä. Kyllä päinvastoin kuin täällä eräissä puheenvuoroissa on tehty, haluan osoittaa myös kiitoksen sisäasiainministeriölle ja -ministerille siitä, että tässä on tehty hyvää työtä ja todellakin niin sanotusti ajassa. Ei voida jäädä odottamaan, että niin sanotusti kriminaali kulkee edellä. Jos yhteiskunta ei käytä ajanmukaisia uusia keinoja, niin sitten voi kysyä, kenen puolella me oikein olemme. Ei kukaan halua luoda sellaista poliisivaltiota tai rambovaltiota, kuten täällä on sanottu; kysymys on kansalaisten oikeusturvasta, perusturvasta, turvallisuudesta. Tässä mielessä tämä lainsäädäntö on hyvään suuntaan mennyttä, ja kun tarvitaan kokonaisuudistuksia, niin niidenkin aika tulee, mutta nyt tämän poliisilain uudistamisen tärkeys tulee kyllä tänäkin vuonna varmasti havaituksi vielä.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! En kyllä ymmärrä ollenkaan näitä rinnastuksia, jos tätä lakiesitystä verrataan Miami Viceen tai Meksikoon tai joihinkin sen tyyppisiin valtioihin. Suomalainen poliisi on kumminkin virkamies, ja hän on myöskin virkamieslain ja tiukan kontrollin alaisena, jota valvotaan vuosittain ja myöskin eduskunnan oikeusasiamiehen toimesta. Jos poliisi tekee virkavirheen Suomessa, niin poliisi joutuu siitä myöskin vastaamaan oikeudessa. Suomalainen poliisi ei tarvitse itseään kohtaan minkäänlaisia valtaoikeuksia, mutta se tarvitsee niitä nimenomaan esimerkiksi rikoksen uhrin aseman parantamiseksi, joka on menettänyt hengen, terveyden, omaisuuden tai ruumiillisen koskemattomuuden lisääntyvän rikollisuuden tähden, ja tällä rikoksen uhrillakin täytyisi olla se perustuslain turva.

Täällä puhutaan hyvin paljon tästä yksityisyyden turvasta, mutta samalla kun puhutaan yksityisyyden turvasta, niin jään kysymään, puhutaanko samalla rikoksentekijän turvasta. Minulle oli vähintään yhtä tärkeä se asia, että myös rikoksen uhrin asemasta, jota poliisi puolustaa, puhuttaisiin enemmän.

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Värderade talman! Minister! Jag tycker den här diskussionen på något sätt verkar att ha blivit lite för polariserad. Man vill att grundlagens stadganden om rättsskydd skall upprätthållas och så påstår man att man driver de brottsligas sak. Jag vill konstatera att det igen har visat sig hur viktigt det är att vi har ett starkt grundlagsutskott, för utan det hade vi kanske inte fått några ändringar till stånd.

Jag delar de frågetecken som har lyfts fram över att 44 § här ändras, eftersom vi vet att vittnesfrågorna kommer att komma i ett senare sammanhang, och det tycker jag att är lite förvånande.

Man kan också säga — jag hoppas att vi skulle förstå det — att det också är till polisernas fördel att vi har exakta regler så, att också de kan ha bevis på att de har använt sig bara av de fullmakter som lagstiftningen ger dem, att vi inte får den situation som vi redan har haft i våra nordiska grannländer att man lite gått över där skaklarna har varit som lägst och en polis till exempel därför oskyldigt har hamnat att sitta i fängelse flera år. Jag tror också att det är till polisernas fördel att man har exakta regler.

Arvoisa puhemies! Arvoisa ministeri! Haluaisin tähdentää sitä, että myöskin poliisimiehen oikeusturva edellyttää, että on tarkat säännökset poliisien valtaoikeuksista. Ei tarvitse mennä, valitettavasti, kuin Pohjanlahden ylitse ja todeta, että joissakin tapauksissa poliisimies on syyttä joutunut syytetyksi, kun hän on käyttänyt näitä epävirallisia tai epäsovinnaisia menetelmiä. Jos tästä puhuu, ei todellakaan ole pelkästään rikollisten puolella. Minun mielestäni on vähän niin kuin vanhaa taistolaismenetelmää sanoa näin, että kun me puolustamme perustuslaillisia oikeuksiamme tällä tavalla, niin olemme heidän puolellaan. Täytyy sanoa, että perustuslakivaliokunta teki hyvää työtä tähdentäessään muun muassa kuunteluoikeuksia. Mutta se, mikä herättää kyllä kysymysmerkkejä, on, miksi 44 §:ää oli pakko tässä yhteydessä muuttaa, koska nimenomaan todistelusta tuli juuri valmistunut työryhmän selvitys. Tässä on ristiriita kahden valiokunnan välillä.

Jan Vapaavuori /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minäkin ed. Salon tavoin ihmettelen sitä liioittelun ja pelottelun määrää, mitä täällä harrastetaan, ja niitä uhkakuvia, joita täällä maalaillaan. Ei tästä maasta tämän lainsäädännön myötä vielä poliisivaltiota tule eikä edes Mexico Cityä, minkä varmasti edelliset puhujat vallan mainiosti tietävät. Maailman muuttuessa lainsäädännön pitää muuttua ja niin myös poliisin toimivaltuuksien. Jos maailma muuttuu reippaasti, niin silloin näittenkin asioitten pitää muuttua reippaasti. Tosin ne eivät tässä vielä kamalan reippaasti muutu. On ihan selvää, että tässä on otettu muitakin oikeushyviä huomioon kuin ne, joista täältä vasemmalta ja vihreältä laidalta halutaan väittää, että ne ovat olleet ainoita. Tässä on ihan hyvä tasapaino, vaikka se tasapaino ei ole ihan siinä kohtaa, missä ed. Meriläinen sen haluaisi olevan.

Ed. Heidi Hautala ihan hyvin kiinnitti huomiota siihen, että iso osa meidän lainsäädäntöämme tulee itse asiassa Euroopasta ja eurooppalaisista olosuhteista, itse asiassa semmoisista olosuhteista, jotka eivät ole meille tyypillisiä. Tämä on sinänsä totta, ja voidaan ajatella, että se on hieman hassu tilanne, mutta ihan samalla logiikalla voidaan todeta, että moni kansallinen lainsäädäntö kumpuaa esimerkiksi niistä olosuhteista, mitä on isoissa kaupungeissa, ja silti se saatetaan voimaan myös Kainuussa.

Vaikka olen hieman eri mieltä tästä virityksestä vihreitten kanssa, niin haluaisin lämpimästi yhtyä siihen, mitä lakivaliokunnan puheenjohtaja ed. Brax sanoi tästä kokonaisvaltaisesta hallinnasta. Tämä on kyllä kiistatta ongelma niittenkin näkökulmasta, jotka suhtautuvat positiivisesti tähän uudistustyöhön.

Lauri Oinonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta poliisi tarvitsee laillisen yhteiskuntajärjestyksen ja kansalaisten turvaamiseksi kaikki ne keinot myös lainsäädännössä, mitä sille voidaan antaa. Kansa luottaa poliisiin, ja näin pitää olla. Kun tämä tapahtuu meidän kaikkien parhaaksi, niin silloin poliisi tarvitsee myös välineet ja kaikki voimavarat. Tämä mietintö, jota nyt olemme käsittelemässä, osaltaan näitä haluaa antaa. Mutta aivan kuten ed. Salo toi esille, niin näihin epäkohtiin toivon jatkossa kiinnitettävän huomiota.

Sisäasiainministeri   Kari  Rajamäki

Herra puhemies! Suurelle valiokunnalle ja tämänkin lain lähetekeskustelussa toin varsin perusteellisesti esille muun muassa EU:n vertaistutkimuksen, jossa Suomen poliisi, Tulli ja Raja saivat erityistä positiivista palautetta muun muassa ministerineuvoston selvityksessä, mutta Suomen terroristijärjestöjen jäsenten seurantaan liittyvät keinot todettiin kriittisesti puutteeksi verrattuna muihin EU-maihin. Tältä osin muun muassa MM-kisojen alla on tärkeätä, että lainsäädäntöä korjataan, tehdään ajassa välttämättömiä korjauksia.

Ed. Tiusaselle voin huomauttaa, että muun muassa teletietojen seuranta oli hyvin tärkeätä Madridin 11. maaliskuuta selvittelyssä. Kyllä niitä lähempääkin kuin 11. syyskuuta löytyy näitä terrori-iskuja, joita valitettavasti joudumme yhteisen turvallisuutemme takia selvittämään ja mieluummin ennaltaehkäisemään. Eli kansalaisilla on myös oikeus turvallisuuteen, ja siitä pitää pitää kiinni.

Peitetoiminnan ja anonyymin todistamisen osalta oikeusministeriön kanssa sisäministeriö on omalta osaltaan valmis pikaisesti tuomaan esitykset. Minusta oli välttämätöntä vaan nämä irrottaa, jotta ennen kesää saadaan tämä lainsäädäntö etenemään. Se oli niin kuin selvä poliittinen ratkaisu.

Toisaalta ed. Outi Ojalaa haluan kiittää. Hän havaitsi ihan oikein sisäasiainministeriön vauhdin, mutta havainnot olivat hivenen rajallisia. Kyllä me olemme muun muassa salaisten pakkokeinojen osalta, väitän, laittaneet kuntoon ensimmäisen kerran laillisuusvalvonnan salpajärjestelmät, jotka ovat varmasti myöskin laillisuusvalvonnan ja viranomaisten toiminnan uskottavuuden ja toimintakyvyn kannalta erittäin tärkeitä. Viime vuonna myöskin talousrikoksia ja muita rikoksia selvitettiin enemmän kuin koskaan. En halua Ulkomaalaisviraston kehittämistä erityisesti käydä läpi, mutta kyllä sitä vauhtia on siinäkin, että ulkomaalaisten opiskelijoiden aseman parantaminen on tänään esityslistalla.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lyhyesti vielä: saisiko jonkin arvion tästä kokonaisuudistuksesta, kun ministeri itsekin viittasi sen tarpeellisuuteen ja se on todellakin koko kentän toiminnan, myös, niin kuin ed. Thors sanoi, poliisien oikeusturvan kannalta hyvin tarkkaa, että me saisimme helposti luettavissa, ymmärrettävissä olevan kokonaisuuden esitutkintalaista, pakkokeinolaista ja poliisilaista?

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeri, joka oli reipas kansanedustaja, on ollut reipas ministerikin, ja se on ihan hyvä asia. Siitä ei ole kysymys. Mutta kun viittasitte tähän Madridin pommiattentaattiin, jossa menehtyi satoja ihmisiä, niin en kritisoi sitä, että teletunnistustietoja käsitellään ja niitä selvitetään, vaan sitä, että poliisin pitää edelleenkin pystyä erottautumaan rikollisesta ja ei tule luoda sellaista ilmapiiriä — tämä on tällainen yleispuheenvuoro — jossa jollakin tasolla alkaa rambomaailma elää todellisuuden yläpuolella. Meillä Suomessa ei ole kuitenkaan sellaista tilannetta kuin ehkä Yhdysvaltain järjestäytynyt rikollisuus, vaan me pystymme hallitsemaan paljon järkevämmällä tavalla tämän rikollismaailman.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Tiusanen toistuvasti sanoi, että poliisin pitää erottua rikollisesta vastaisuudessakin, minä teen suoran kysymyksen. Onko ed. Tiusanen sitä mieltä, että kun tämä laki säädetään näin kuin se säädetään, niin poliisi ei erotu rikollisesta? Tämä on todella suuren luokan väite tässä salissa.

Pentti Tiusanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Vastaan ed. Vielmalle. Kun luodaan sen tyyppinen tilanne, jossa poliisin oikeudet ovat menneet niin pitkälle, että hän voi osallistua rikokseen ja rikoksen tekoon, niin silloin astutaan harmaalle vyöhykkeelle, jossa tämän poliisin ja rikoksen tekijän toiminta leikkaavat toisiaan. Tämä lainsäädäntö, missä nyt olemme, ed. Vielma, ei aiheuta sitä, vaan tämä trendi ja pyrkimys sen tyyppiseen. Mielestäni on syytä tuoda myöskin ne pelot taikka se vaara esille, että tällaista trendiä voidaan viedä liian pitkälle. Nyt tämänhetkinen tilanne ei sitä edellytä, mutta totean, että täällä vastalauseessa on kiinnitetty 31 b §:ään, Valeoston edellytykset, kriittistä huomiota, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja tietää.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomalainen yhteiskunta rakentuu perustuslaissa taattujen kansalaisten perusoikeuksien varaan. Kaiken lainsäädännön on ensisijaisesti pyrittävä turvaamaan nämä kansalaisoikeudet. Niitä ei saa rajoittaa kuin erityisistä, hyvin perustelluista syistä, ja silloinkin on aina tarkkaan pohdittava, ovatko saavutetut hyödyt menetettyjen perusoikeuksien arvoisia.

Olen hyvin huolestuneena seurannut tätä suomalaisen lainsäädännön murrosta, joka on viime vuosina laki lailta kaventanut sananvapautta ja yksityisyyden suojaa, samalla kun poliisille ja turvallisuusviranomaisille on annettu yhä uusia vapauksia ja valtuuksia. Tämä on tapahtunut vakavan rikollisuuden ja terrorismin torjumisen nimissä, kuten tänäänkin on kuultu, mutta vain pieni osa näistä lainsäädännön muutoksista on itse asiassa liittynyt vakavaan rikollisuuteen tai terrorismiin. Sama kehitys on toistunut myös muissa länsimaissa. Voisikin sanoa, että tilaisuus on tehnyt varkaan poliisista. Onkin pakko kysyä, onko tässä pala palalta kontrollivaltioksi muuttuvassa yhteiskunnassa kohta enää mitään puolustamisen ja turvaamisen arvoista.

Poliisin ja turvallisuusviranomaisten valtuuksien lisääntymistä on vaikea vastustaa. Sehän on suorastaan poliittinen itsemurha. Siitä saa helposti hörhön ja rikollisten paapojan leiman otsaansa, ja sitä leimasinta on heiluteltu myös täällä tänään. Täällä on myös usein kysytty, mitä pelättävää tavallisella kunnon kansalaisella muka on, jos poliisin valtuudet paranevat. Tavallisten kunnon kansalaistenhan pitäisi päinvastoin olla vain onnellisia, kun viranomaisen valvova silmä on entistä enemmän läsnä heidän arjessaan. (Ed. Salo: Juuri niin!)

Hyvän huonon esimerkin tästä tarjoaa tämän lakiesityksen 28 §, jossa määritellään tekninen valvonta. Siinä, missä vanhassa poliisilaissa kaikki teknisellä laitteella tapahtuva katselu tai kuuntelu sekä äänen tai kuvan tallentaminen katsottiin tekniseksi valvonnaksi, hallituksen esityksessä säädellään vain jatkuvaa tai toistuvaa teknistä valvontaa. Siis jos tämä laki tulee voimaan, poliisi voi teknisellä laitteella valvoa ketä tahansa, missä tahansa, koska tahansa, kunhan se vaan ei ole jatkuvaa eikä toistuvaa. Poliisi voi siis niin halutessaan nauhoittaa yhden keskustelun tai videoida yhden romanttisen tapaamisen koska, missä ja milloin tahansa ilman tuomioistuimen päätöstä tai perusteltua epäilystä törkeästä rikoksesta. Jos tämä ei kavenna kansalaisten yksityisyyden suojaa, niin ei sitten mikään.

Voi, kunpa hallintovaliokunnan päätös pitäytyä hallituksen esityksen mukaisessa muotoilussa olisi edes lapsus, huolimattomuutta, mutta ei, ei, se on tietoinen valinta, sillä lakivaliokunta nimenomaan nosti tämän kysymyksen esille hallintovaliokunnalle antamassaan lausunnossa. Mutta hallintovaliokunta päätti olla ymmärtämättä, mistä lakivaliokunta oli ollut huolissaan.

Mitä pelättävää tavallisella kunnon kansalaisella sitten on, jos ja kun isonveljen, anteeksi, siis viranomaisten, valtuudet kasvavat? Ei niin mitään, jos meillä on hyvä viranomaisonni, kuten tähän asti. Onneen ei kuitenkaan kannata luottaa, sillä historia opettaa, että mitä enemmän viranomaisille annetaan valtuuksia, sitä tiukemmin ja läpinäkyvämmin myös viranomaisia itseään on valvottava, sillä tilaisuus tekee varkaan myös poliisista, kuten Sonera-skandaali paljasti, sillä myös laiskuus tekee varkaan myös poliisista, kuten sadoista televalvontapyynnöistä äskettäisessä selvityksessä löytyneet epäselvyydet paljastivat. Kansalaisten luottamus viranomaisiin ei kestä enää monta tällaista kolhua.

Arvoisa puhemies! Aina kun viranomaisille annetaan lisää valtuuksia, on muistettava kirjaimellisesti klassinen kysymys: "Quis custodiet ipsos custodes?" "Kuka valvoo valvojia?" Siihen ei tämä hallituksen esitys eikä hallintovaliokunnan mietintö valitettavasti tarjoa vastausta.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys poliisilain muuttamisesta ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi on mielestäni ihan onnistunut kokonaisuus. Hallintovaliokunnan mietintö on laadittu huolellisesti ja laajan kuulemisen pohjalta. Valiokunnan puheenjohtaja ed. Väistö esitteli täällä lakimuutosta perusteellisesti, ja hänen esittämiinsä kannanottoihin voi ihan hyvin yhtyä.

Todella yllättynyt olen siitä, että lainmuutosta tulkitaan askeleeksi poliisivaltion suuntaan. Kun kansalaisilta kysytään heidän toiveistaan päättäjille, he asettavat turvallisuuden hyvin korkealle toivelistallaan. Tämä on mielestäni aivan luonnollista. Turvallisuuden tunne on meille kaikille eräs perusedellytyksistä tasapainoisen elämän rakentamisessa. Jos turvallisuutta ei pystytä takaamaan, sen mukana kaatuvat monet muutkin keskeiset elämän edellytykset. Meillä on tästä tämän päivän maailmassa joka päivä konkreettisia ja kauhistuttavia esimerkkejä.

Edellä esittämäni vuoksi ihmettelen suuresti mietintöön jätettyjä vastalauseita ja täällä niiden puolustamiseksi käytettyjä puheenvuoroja. On kysyttävä aivan suoraan, miksi vihreät hyvin usein asettuvat poikkiteloin turvallisuutta edistävien toimenpiteitten osalta. Vihreitten toiminnassa on osittain sellaista yhteiskuntanormien vastaisuutta, jota ainakaan minä en voi ymmärtää. Monet vihreät ovat jopa osittain profiloineet koko poliittisen uransa yhteiskuntanormien vastaisin toimenpitein ja niitä uhmaten. Nuorten kannalta pidän tätä suoranaisena vastuuttomuutena. Sen vuoksi teen suoran kysymyksen vihreiden uudelle puheenjohtajalle, joka ei ole paikalla, mutta viesti varmaan menee perille, eli ed. Cronbergille: aiotteko sallia tuon linjan edelleenkin vai korjaatteko sitä vastuullisemmaksi kansalaisiin, eritoten nuoriin päin?

Arvoisa puhemies! Meidän on syytä tiedostaa se valitettava tosiasia, niin kuin täällä on jo muutamassa puheenvuorossa mainittu, että rikolliset voivat käyttää sellaisia tekniikan kehityksen mukanaan tuomia keinoja ja välineitä, joihin poliisilla ei ole lainmukaisia mahdollisuuksia eikä oikeuksia. Rikolliset menevät siten askeleen edellä, ja tähän meillä ei ole varaa. Tästä tämän lain muutoksessa on muun muassa kysymys.

Haluan tässä yhteydessä antaa tunnustuksen ministeri Rajamäelle, niin kuin täällä jo annettiin muidenkin edustajien toimesta, monista reippaista ja hyvistä kannanotoista sekä toimenpiteistä turvallisuuden hyväksi. Samalla kuitenkin on korostettava sitä, että poliisille tulisi taata myös riittävät taloudelliset edellytykset. Hallintovaliokunta on kiinnittänyt tähän huomiota jo aikaisemmin, ja mielestäni tämä toiminnan kannalta oleellinen resurssi tulisi saattaa riittäväksi jo ensi vuoden talousarvion yhteydessä. Mutta niin kuin aloitin puheenvuoroni, lopetan sen myös: tämä poliisilain muutosesitys on minusta hyväksyttävä ja toimiva käytännössä.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vielman käyttämät sanat ovat osittain siinä määrin saamani kotikasvatuksen vastaisia ja muutenkin käsittämättömiä, etten käy niihin vastaamaan edes. Todettakoon nyt kuitenkin, että olen lakivaliokunnan puheenjohtaja, juristi ja aika pitkälle perehtynyt lainsäädäntöön ja oikeusvaltion periaatteisiin. Eduskunta, edellinen eduskunta, on lähettänyt minut ja ed. Anderssonin edustamaan koko eduskuntaa niissä meidän oikeusvaltiomme perusperiaatteissa, joita tarvitaan EU:n perusoikeuskirjaan. (Ed. Vielma: En puhunut henkilöistä!) On aivan suorastaan uskomatonta ajatella, että eduskunta on päätynyt, edellinen eduskunta ja siis myös kokoomus yksimielisesti silloin, (Ed. Vielma: En tarkoittanut henkilökohtaisesti!) lähettämään ihmisen, joka toimisi tämän yhteiskunnan perusnormeja vastaan.

Siitä huolimatta jatkan hiukan vihreiden oikeustaisteluanekdootteja. Ed. Pulliainen on kiistatta — ja olen aivan varma, että hän taas toteaa sen, jos ministeri Rajamäki tänne tulee, koska hän on sen moneen kertaan tällä vaalikaudella muissa yhteyksissä todennut — ollut pioneeri ja aivan keskeinen edustaja, varmastikin ainut primus motor sille, että talousrikollisuuteen, harmaaseen talouteen, on kiinnitetty enemmän huomiota ja otettu se aivan vakavasti. Itse olen saanut rikoslakiin kokonaisen uuden pykälän lakialoitteellani, kun huomattiin, että dopingaineet saattavat aiheuttaa erittäin holtitonta ja vaarallista väkivaltakäyttäytymistä. Poliiseille vihreät ovat vaatineet nimenomaan lisää virkoja, lisää näkyvyyttä kaduilla. Meidän varjobudjetissamme useina vuosina on ollut nimenomaan poliiseille lisää rahaa.

Ed. Vielma, oikeasti teidän pitää ensin perehtyä siihen, mitä vihreät ovat ajaneet oikeusvaltion poliisien toimivaltuuksien puolesta ennen kuin puhutte tuollaista lisää. (Ed. Vielma: Olen käytännössä joutunut perehtymään!)

Sitten varsinaiseen asiaan, arvoisa herra puhemies! On tietysti totta, niin kuin esimerkiksi ed. Vapaavuori täällä sanoi, että ajat ovat muuttuneet ja meidän tietenkin täytyy seurata myös sitä, jos rikollisuus muuttaa muotoaan tai esimerkiksi terrorismi, jota vastaan todellakin kaikki oikeusvaltiot ovat aina klassisen vaikean kysymyksenasettelun edessä: miten laillinen, demokraattinen, ihmisoikeuksia kunnioittava oikeusvaltio taistelee niitä vastaan, jotka häikäilemättömästi, törkeästi, rikkovat ihmisoikeuksia, irtisanoutuvat kaikista inhimillisen toiminnan säännöistä ja tekevät rikoksista törkeimmän, terroristiteon?

Varmasti siltä osin, silloin kun vihreät ovat olleet hallituksessa mukanakin, on tehty monia asioita, jotka ovat olleet välttämättömiä tehdä. Siltä osin, jos katsotte, vastalauseessakaan ei juurikaan ole nokan kopauttamista. Johtamani lakivaliokunta esitti tarkennustoiveet siitä, miten kuitenkin pitää näissäkin asioissa, kun terrorismia vastaan taistellaan, pysyä tarkkarajaisuuden ja laillisuuden raameissa ja muistaa, että väärissä käsissä liian löysästi tehdyt terrorismin määritelmät voivat toimia itseään vastaan. Ei ole 70-luvusta pitkä aika, kun Suomessa oli erittäin voimakasta vasemmistoradikalismia, 30-lukuunkaan ei ole, isovanhempani olivat silloin hyvin aktiivisessa elämässä. Olen tuntenut siis ihmisiä, jotka olivat 30-luvulla, kun lapualaisliike jylläsi tässäkin talossa.

Poliisilakien, jos minkään, pitää kestää kaikenlaiset ajat, semmoisetkin ajat, joita Suomen historiassa on viimeisten sadan vuoden aikana nähty ainakin pari. Sen takia on tärkeää, että kun puhutaan laillisuudesta, ollaan tarkkoja. Siksi on syytä kiittää hallintovaliokuntaa, että lakivaliokunnan tarkennustoiveet, jotka olivat yhteneviä perustuslakivaliokunnankin tarkennustoiveiden osalta, tulivat myös hallintovaliokunnan mietintöön koskien sitä, miten terrorismi määritellään.

Samoin on syytä kiittää hallintovaliokuntaa siitä, että kun lakivaliokunta esitti arviot siitä, milloin poliisi voi ikään kuin antaa rikoksen jatkua vielä, vaikka näkee jo sen tapahtuvan, sen takia että poliisi saisi sitten myöhemmin vielä arvokkaampaa tietoa rikoksesta ja pystyisi mahdollisesti ennalta ehkäisemään vielä suurempia rikoksia, niin sitäkin pykälää kirjoitettiin tiukemmaksi, niin kuin lakivaliokunta vaati, niin että kuitenkaan silloin, kun sallitaan tietoisesti rikoksen jatkuvan, siitä ei saa aiheutua välitöntä vaaraa terveydelle tai omaisuudelle.

Tässä ehkä kiteytyy juuri se, mitä vihreätkin ajavat: Oikeusvaltionormien pitää toimia kaikissa olosuhteissa ja poliisien pitää pystyä lukemaan ne. Meillä on hyvin koulutettu, uskomaton poliisikunta, joka suhteellisen pienellä palkalla suostuu tekemään hyvää työtä. Heidän oikeusturvansa vaatii myös sitä, että nämä lait on kirjoitettu niin, että ei sitten tarvitse käydä arkistosta etsimässä lakivaliokunnan tai hallintovaliokunnan mietinnön alaviitteitä, vaan itse pykälästä löytyy, mitä saa tehdä ja mitä ei saa tehdä, keneltä lupaa on haettava ja miten toimitaan.

Sitten muutamiin asioihin, jotka lakivaliokunnan yksimielisen lausunnon osalta eivät tulleet havaituiksi. Olen niistä muutamasta vähän enemmän harmissani kuin ehkä joistakin toisista.

28 §:ssä määritellään tekninen valvonta. Tekninen valvonta on muun muassa sitä, mistä ed. Kasvikin puhui täällä, osittain kameravalvontaakin joskus. Tekniseksi valvonnaksi, johon jatkossa pitää saada lupa, määritellään vain jatkuva ja toistuva tekninen valvonta. Sen sijaan satunnainen, silloin tällöin tehty, jostain mielenjohdoksesta, vinkistä, milloin mistäkin tapahtuva tekninen valvonta tippuu harmaaseen vyöhykkeeseen. Lakivaliokunta piti tätä perusteettomana, sopimattomana väärissä käsissä, korostan, ajat voivat muuttua, en usko, että tämän ajan poliisissa on vääriä käsiä, ainakaan merkittävässä määrin. Yksittäisiä toheloita on tietysti joka paikassa, mutta ajat voivat muuttua. Se, että teknisen valvonnan kriteereihin laitetaan yhä jatkuvuus ja toistuvuus, voi osoittautua porsaanreiäksi, jonka kanssa olemme vielä pulassa. On outoa, että hallintovaliokunta päätyi katsomaan, että tämmöinen tarkoitus on ollut alun perinkin ajatuksena, että tämmöinen satunnainen jää ulkopuolelle. (Ed. Väistö: Johan nyt tehdään paljon niin!) — Ed. Väistö, se, että jo nytkin tehdään, on maailman huonoin perustelu sille, että niin saa jatkossakin tehdä. Jo nytkin saattaa syntyä aivan perusteettomia perusoikeuksien loukkauksia. (Ed. Väistö: Ei, ei!)

Peitetoiminnan osalta lakivaliokunta olisi toivonut, että olisi tarkemmin kirjoitettu, että peitetoiminnan on kohdistuttava yksilöityyn henkilöön tai henkilöryhmään. Erikseen sanoimme, että se ei aina tarkoita sitä, että pitää tietää ihmisen oikea nimi, koska rikollisilla on taipumus, aika hyväkin taitavuus joskus, peittää nimi. Mutta yksilöitävä on se joukko, joka tunnistetaan. Lainsäädäntö tältä osin, jos missä, olisi auttanut poliisia. Valitettavasti tämä ei tullut huomatuksi.

Valeosto laajenee nyt epämääräisellä tavalla, jota on tarkennettu perusteluissa. Hallintovaliokunta meni hallituksen esityksen perustelujen taakse, kun se kieltäytyi ottamasta huomioon lakivaliokunnan tarkennustoiveita siitä, että valeoston yhä pitäisi kohdistua laittomasti hallussa tai kaupankäynnin kohteena olevaan esineeseen, aineeseen tai omaisuuteen, lähinnä näyte-eriin. Hallintovaliokunta toteaa, että tämän kaltaisesti sitä on tarkoitus käyttää, niin kuin perusteluista ilmenee, mutta jättää pykälän selvästi laajemmaksi. Suomessa ei voida kirjoittaa lainsäädäntöä niin, että perusteluissa tiukennetaan sitä, mikä pykälässä sallitaan.

Samankaltaisia ongelmia sisältyy muutamaan muuhunkin kohtaan, mutta ajan puutteen vuoksi, arvoisa puhemies, puutun sitten 44 §:ään, johon ed. Astrid Thors myös viittasi.

Semminkin, ja erityisesti, kun tiedämme, että poliisin esiintymisestä todistajana, poliisin vaitiolo-oikeudesta, on tulossa muitakin muutoksia myöhemmin tällä vaalikaudella, niin kuin ministeri Rajamäkikin meille kertoi, on outoa, että tässä vaiheessa hallintovaliokunta kiirehti vastoin lakivaliokunnan kantaa sallimaan poliisille vaitiolo-oikeuden todistajana tai muuten kuultaessa. Lakivaliokunta olisi toivonut, että tässä yhteydessä kuitenkin olisi jätetty mahdollisuus, että joissakin tilanteissa on perusteltua syytä esimerkiksi toisten viranomaisten saada tietoa poliisin epätyypillisistä tutkintakeinoista ja että koko tämä poliisin vaitiolovelvollisuus arvioidaan yhtenä kokonaisuutena.

Tässä on syytä sanoa, että se, mitä muun muassa ed. Pulliainen sanoi poliisin turvallisuudesta, on varmasti varteenotettava seikka sitten, kun mietitään anonyymia todistelua. Sen käytännön järjestelyt tulevat olemaan erittäin vaikeita, ja siihen ei ole näillä näkymin aivan onnistunutta ratkaisua löytynyt missään maailmassa. Itse suhtaudun hyvin avoimin mielin siihen, miten pelkäävälle todistajalle uskalletaan ja voidaan luoda turva. Se on myös naiskauppa-, lapsikauppa-, ihmiskauppa-asiassa aivan keskeistä, millä tavalla joku uskaltaa todistaa järjestäytynyttä rikollisuutta vastaan. Mutta siinä yhteydessä olisi ollut huomattavasti tasapainoisempaa, luontevampaa ja järkevämpää miettiä poliisin vaitiolo-oikeuksia sitten, kun oikeudenkäynnissä tutkitaan, miten on saatu informaatiota.

Aivan viimeiseksi puutunkin sitten siihen, että meiltä puuttuu kattava arvio niin sanotun ylimääräisen tiedon ongelmasta. Toivottavasti, kun hallintovaliokunta, kiitos siitä todella paljon, yhtyy lakivaliokunnan vaateisiin kokonaislainsäädännön uudelleenkirjoittamisesta, siinä yhteydessä olisi mielestäni syytä myös Suomessa avata keskustelu ylimääräisen tiedon hävittämisestä ja tutkintakeinoista. Kafkamainen saattaa olla joskus väärissä käsissä poliittisesti vaikeimpina aikoina se tilanne, että ihmistä syytetään väitteiden nojalla, joista ei kerrota, mihin nämä väitteet perustuvat, miten ne on ongittu, millä tiedolla ne on esiin saatu. Tämmöinen tilanne ei saa olla. En usko, että semmoinen Suomessa nykyään syntyy, mutta me teemme tätä lainsäädäntöä pitemmälle aikaa, pidemmälle jaksolle. Sen pitää kestää myös poliittisesti paljon vaikeammat ajat kuin Suomessa on nyt.

Rosa Meriläinen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Kuten debatissakin totesin, nimissäni on jätetty valiokunnan mietintöön vastalause, jonka myös ed. Puhjo on allekirjoittanut, ja ehdotan vastalausetta käsittelyn pohjaksi ja siihen liittyvien pykälämuutosesitysten hyväksymistä ja 4. lakiehdotuksen hylkäämistä.

Puhemies! Muutama kommentti käytyyn debattiin.

Ensinnäkin ed. Outi Ojala hyvin nosti esiin sinänsä kaikkiin käsiteltäviin lakiuudistuksiin liittyen tärkeän huomion, miten eduskunnan valiokunnat suhtautuvat toisten valiokuntien lausuntoihin. Kuten tässä debatissa on käynyt ilmi, hallintovaliokunta on monin osin sivuuttanut lakivaliokunnan yksimielisen lausunnon, ja itse asiassa valtaosa tämän vastalauseen asioista on sellaisia, jotka ovat suoraan lakivaliokunnan lausunnosta, kuten esimerkiksi 28 §:n osalta, jota ed. Brax lakivaliokunnan puheenjohtajana esitti. Monet koskevat sellaisia asioita, jotka ovat nimenomaan myös poliisin oikeusturvan kannalta oleellisia. Ed. Braxin lisäksi myös ed. Thors muistutti siitä, että on poliisin oikeusturvan kannalta oleellista, että lainsäädäntö on selkeää eikä tulkinnanvaraista.

Lisäksi, arvoisa puhemies, hieman ihmettelen täällä keskustelussa esille toistuvasti noussutta mustavalkoista vastakkainasettelua rikollisten ja kansalaisten välillä. Haluaisin muistuttaa arvoisia kollegoita siitä, että Suomessa niin kuin monessa muussakin oikeusvaltiossa tapana on ajatella, että ihminen on syytön, kunnes toisin todistetaan, ja lisäksi myös, de facto, rikollisetkin ovat kansalaisia. Mutta joka tapauksessa meillä todella se, että vaikka joku asia etenee esitutkintaan tai jopa tutkintavankeuteen asti, ei silti välttämättä tarkoita sitä, että oltaisiin rikollisen kanssa tekemisissä, vaan se on sitten tuomioistuimen päätettävä asia.

Mutta, puhemies, tässä vastalauseessa on kaksi sellaista pykälämuutosesitystä, jotka on nostettu esiin vasta tässä hallintovaliokunnan mietintöön jätetyssä vastalauseessa, eivätkä ne sisälly muitten valiokuntien lausuntoihin. Ensimmäinen niistä on 20 §, joka koskee rikoksilta ja häiriöiltä suojaamista. Eli tässä hallituksen esitys ja myös hallintovaliokunnan enemmistön kanta on laajentaa tätä niin sanottua mielenosoituspykälää sillä tavoin, että henkilö voidaan ennakoivasti poistaa paikalta ja jopa kiinniottaa aikaisemman käyttäytymisen perusteella. Toivon todella, että tätä nyt ei lähdetä yli-innokkaasti soveltamaan, koska on kyllä suuri ongelma, jos pärstäkertoimen perusteella tulee tällaisia pitkäaikaisia porttikieltoja mielenosoituksiin. (Ed. Vielma: Ei se sitä tarkoita!) — Kyllä, ed. Vielma, se antaa tähän mahdollisuuden. — Eli mielenosoitusoikeutta pitäisi pitää tietyllä tavalla pyhänä ja erityisen tärkeänä. Olen ollut hieman ihmeissäni siitä, että perustuslakivaliokunta on tämän näin kepeästi ohittanut. Mutta kyllä toisaalta monissa muissakin asioissa on tullut sellainen tunne, että nykyinen perustuslakivaliokunta on varsin politisoitunut.

Sitten, arvoisa puhemies, toinen tällainen merkittävä sisällöllinen esitys tässä vastalauseessa koskee tietolähdetoimintaa eli niin sanottua vasikkarekisteriasiaa. Sinänsä on ihan hyvä, että kohtuullisen laajalti ilmeisesti käytetyt vasikat on tuotu säädöstasolle, mutta on kuitenkin muistettava, että esimerkiksi syytettyjen oikeusturvan kannalta on hieman hankalaa, että vasikoita ei kuulla oikeudessa eikä heitä voida ristikuulustella. Täytyy myös muistaa, että vasikoilla voi itselläänkin olla muitakin intressejä. Erityisen pahaksi tämä tulee siinä, että hallituksen esityksen mukaan vasikoille voidaan maksaa myös verotonta palkkiota. Tämän kohdan poistamista olemme esittäneet eli että vasikoille ei voitaisi maksaa verovapaita palkkioita. Jos vasikoita nyt pitää käyttää, niin on kuitenkin tiedon luotettavuuden kannalta parempi, mikäli vasikat vasikoivat vasikoimisen ilosta eivätkä verovapaan palkkion toivossa. On myös viranomaisen luotettavuuden kannalta erikoista, että tässä annetaan poliisiviranomaiselle mahdollisuus käyttäytyä kuten 7 päivää -lehti, eli pidän näitä palkkioita erittäin ongelmallisina. Erityisen ongelmallisena pidän sitä, että tämä laki sallii mahdollisuuden myös palkkion maksamiseen rekisteröimättömälle vasikalle. Tämä on yksi niistä pykälistä, joitten yhteys MM-kisoihin on minulle jäänyt nyt hieman epäselväksi. Onko tämä todella välttämätöntä? Eli kun tehdään tämän tyyppistä lainsäädäntöä, niin jotenkin tuntuu, että aina ei ole loppuun saakka harkittu, kuinka tarpeellista se on, vai tehdäänkö lainsäädäntöä vain siksi, että ehkä joskus mahdollisesti tämä kuulostaisi kivalta.

Mutta, arvoisa puhemies, en tämän laajemmin esittele näitä muita vastalauseen kohtia, joista tosiaan valtaosan ed. Brax jo esitteli, sen vuoksi, että ne ovat suoraan lakivaliokunnan lausunnossa. Sitten täällä on toki myös yksi esitys perustuslakivaliokunnalta, joka on toivonut, että eduskunnan oikeusasiamiehelle annettava kertomus tästä epäkonventionaalista tiedon hankinnasta annettaisiin useammin kuin tässä laissa esitetään.

Petri  Salo  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vielä jokunen sana tästä poliisilaista myöskin täältä puhujakorokkeelta. Itse olen tehnyt poliisin työtä noin 18 vuotta, ja sinänsä on hyvin tuttua se, että poliisilakia, poliisiasetuksia ja ministeriön ohjeistusta uusitaan jopa vuosittain. Poliisi on tämän päivän tietoyhteiskunnassa jatkuvasti uuden tiedon varassa ja joutuu omaksumaan nopeassakin aikataulussa uutta lainsäädäntöä. Tärkein lainsäädäntö kumminkin suomalaiselle poliisille on tietenkin Suomen perustuslaki. Meillä saattaa olla edelleenkin säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa perustuslain hengen kanssa, mutta myöskin kultaiset periaatteet, jotka ohjaavat työtä: tarpeellisuus, tarkoituksenmukaisuus, hienotunteisuus, vähimmän haitan periaate, periaatteet, jotka kasvatetaan suomalaisen poliisin toimintatapaan ja jotka ylittävät jopa lainkin hengen, lievimmän haitan periaate ja puuttumisen periaate, tehtävästä luopumisen periaate, joita ei ole kirjattu mihinkään lakiin, ne ovat vain osa suomalaista poliisikäytäntöä. Ehkä siitä juuri johtuu, että suomalaiseen poliisiin luotetaan niin, että erinäisissä tutkimuksissa se on suosituin virkamieskunta, monessa tutkimuksessa pitkäaikaisesti. Niitäkin valtuuksia, mitä suomalaiselle poliisille annetaan, käytetään vain tarpeen vaatiessa, tarkoituksenmukaisesti, hienotunteisesti ja vähimmän haitan periaatteella, jotta se tärkeä virkatehtävä, joka on annettu tehtäväksi, pystytään hoitamaan tyydyttävällä tavalla. Tähän asiaan ei siis sisälly mitään sellaista draamaa, mitä tässä salissa on esitetty. Suomalainen poliisi ei tarvitse itseään varten lisää oikeuksia vaan suorittaakseen sitä poliisilain 1 §:ssä määrättyä tehtävää, minkä lainsäätäjä ja Suomen eduskunta on hänelle tehtäväksi määrännyt.

Ihan muutama asia kuitenkin tästä hallintovaliokunnan jälleen hyvin tekemästä työstä. Se on nimenomaan kiitos siitä, että kun tein toimenpidealoitteen, se käsiteltiin tässä poliisilain yhteydessä. Olin huolestunut siitä, että poliisiopiskelijalla ei jatkossa olisi ollut sellaisia poliisin valtuuksia, mitä vanhan lain säädöksessä oli. Toimenpidealoitteen teksti näkyy tietenkin tässä esittelyssä, enkä lähde sitä lukemaan, mutta annan arvoa sille, että hallintovaliokunta yhtyi näkemykseen ja teki myöskin tähän asiaan korjauksen.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee näihin vastalauseisiin ja eriäviin mielipiteisiin, niin totean vain sen, että hallintovaliokunta on tietenkin se spesiaalivaliokunta, joka on näihin poliisiasioihin aivan erityisesti erikoistunut. Panin merkille tuossa, että hallintovaliokunta oli kuullut lähes 40:tä eri asiantuntijaa tätä lakia valmistellessaan. On aivan luonnollista, että muutkin valiokunnat antavat omalta toimialaltaan lausuntoja, mutta ei se nyt tarkoita myöskään sitä, että ne automaattisesti ja aina sataprosenttisesti otetaan käyttöön myöskin erikoisvaliokunnassa. Panin merkille myöskin, että pääsääntöisesti ne perustuslakivaliokunnan ja lakivaliokunnan esittämät tarkennukset on otettu huomioon. Mutta silloin, kun puhutaan siitä tarkoituksenmukaisuudesta, niin näkökannat saattavat lähestymiskulmasta johtuen poiketa. Ja niin näyttää käyneen tämänkin lain osalta.

Tiedän, että tällaista teknistä valvontaa, lyhytaikaista valvontaa tehdään tämän päivän liikennevalvonnassa ja tehdään myöskin huomisen päivän liikennevalvonnassa, joka on lyhytaikaista, joka ei ole jatkuvaa. En pitäisi kyllä tarkoituksenmukaisena sitä, että tällaista lyhytaikaista teknistä valvontaa varten poliisin täytyisi erikseen hankkia joka kerta luvat. Se ei varmasti olisi myöskään järkevää.

Täällä on myöskin esitetty, että valeoston edellytykset olisivat liian laajat. Sanon vain, että käytännön poliisityössä on joskus vaikea rajata, milloin liikutaan törkeän varkauden ja milloin tavallisen varkauden tunnusmerkistössä. Mikä on tekotapa, ja kuinka suureksi myöhemmin paljastuu anastetun omaisuuden arvo ei välttämättä niitten sekuntien aikana tiedetä, kun näihin toimenpiteisiin ryhdytään. Ne ovat veteen piirrettyjä viivoja. Yleensä lähtökohtahan on aina se, että epäillään suurempaa rikosta, ja sitten paljastuu, että sitä tavaraa, huumetta tai jotakin muuta ei ollut esimerkiksi niin paljon kuin alkuun ajateltiin, ja myöhemmin saattaa törkeäkin huumausainerikos muuttua tavalliseksi huumausainerikokseksi, koska aineen määrä on pieni. Mutta myöskään se, että tällainen osto-oikeus rajattaisiin vain esimerkiksi, niin kuin toiset täällä esittävät, pelkästään tällaisiin näyte-eriin, ei voisi olla järkevää toimintaa. Poliisi ei voi tietää välttämättä sitä, minkälaisia aineita tai näyte-eriä tai huumausainemääriä kulloisellakin rikollisella on mukanaan. Vasta sitten jälkeenpäin tutkinnassa ilmenee, onko menetelty oikein vai väärin.

Vielä tästä tietolähteestä. On tietenkin uusi asia suomalaisessa lainsäädännössä, että nyt tietolähdetoiminta laillistetaan ja myöskin tietolähteelle voidaan maksaa siitä, että hän ohjaa esimerkiksi poliisin tutkintaa oikeaan suuntaan, jonkinmoinen palkkio. Kansainvälisesti tämän tyyppistä toimintaa on ollut jo kauan. Suomessakin sitä lienee ollut enemmän niin sanotusti epävirallisesti. Tiedän esimerkiksi, että suomalaiset vakuutusyhtiöt ovat maksaneet silloin, kun heillä on ollut merkittävä intressi, palkkion omasta pussistaan semmoisen vihjeen antajalle, joka on paljastanut esimerkiksi törkeän rikoksen. On hyvä, että tämäkin tuodaan nyt lainsäädäntöön mukaan, ja on ihan paikallaan, että nämä henkilöt, joista julkisesti käytetään nimitystä vasikat, eivät myöskään tästä tärkeästä vihjeestään paljastu ja he säilyttävät anonymiteettinsä myöskin tämän tapahtuman jälkeen.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vain muutama oikaisu. Ed. Salo on itse lakivaliokunnan jäsenenä ollut vaatimassa semmoista rajausta valeosto-oikeuteen, että pääsääntöisesti vain näyte-erä tai sitä vastaava voitaisiin ostaa, ellei poikkeuksellisista syistä muuta johdu. Ettei jää nyt semmoista kuvaa, että lakivaliokunta olisi esittänyt vain ja ainoastaan näyte-eriä.

Sitten toinen asia. Sanoitte, että on saatu asiantuntijakuulemisessa parempaa näyttöä ja sen takia lakivaliokunnan mietinnön tiettyjä osia ei ole otettu mukaan. Kuitenkaan hallintovaliokunnan mietinnössä ei ole perusteltu paremmalla näytöllä, vaan todettu, että kun perustelut jo sinänsä riittävät tai käytännössä on tarkoitus tehdä juuri niin kuin lakivaliokunta vaatii, niin siitä ei tarvitse pykälää kirjoittaa. Eli asiantuntijakuulemisessa ei ole tullut mitään vastoin sitä, mitä lakivaliokunta on vaatinut. On vain valittu perusteluilla säätäminen, jota pidän erittäin vaarallisena tapana juuri poliisimiehen kannalta.

Matti  Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Braxin puheenvuoro tuntui vähän oudolta. Mielestäni tässä on erittäin täsmällisesti säädetty asiat myös pykälässä. Se, että tässä ei kaikkea ole kirjattu mietintöön, perusteluihin, on ymmärrettävää. Mietintö on nytkin jo kohtuullisen pitkä. Hallintovaliokunta on varsin perusteellisesti kuullut asiantuntijoita, laatinut oman toimialansa kannalta mielestään erittäin hyvän lakiehdotuksen niillä rajauksilla, mitä perustuslakivaliokunnan säätämisjärjestysasiat edellyttävät, samoin ottanut huomioon kaikki hyvän lainsäädännön kannalta tärkeät lausunnot, myös lakivaliokunnan lausunnon, pääosin ja katsoo, että tämä nyt on varsin hyvä lainsäädäntö sillä rajauksella, että mekin toki jatkossa edellytämme perustelulausumassakin kokonaisuudistuksen toteuttamista niin, että tämän lainsäädännön kohdat saataisiin selkeämmiksi.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Olen samaa mieltä kuin ed. Väistö siitä, että hallintovaliokunta on todella perusteellisesti perehtynyt tähän poliisilain muutokseen. (Ed. Sirnö: Niin lakivaliokuntakin!) — Joo, mutta tämähän on meidän mietintömme. — Kyllähän tämä valeosto nyt on semmoinen asia, että siinä täytyy suojella myös sitä poliisimiestä, joka toimii tällaisena peitemiehenä. Ei voi kuvitella, että hän menisi rosvolta ostamaan niin, että myy pieni osa siitä näytteestä. (Ed. Pulliainen: Edustaja ei ole pelissä mukana ollenkaan!) Suomi on pieni maa, ja tämmöinen peitemies voi joutua milloin tahansa paljastetuksi, jos hän toimii väärin. Kyllä me suojelemme nyt poliisia tässä asiassa.

Jyrki Kasvi /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Väistölle on kyllä pakko todeta, että minä ainakin joudun täällä toimimaan pelkästään sen valiokunnan mietinnön varassa. Minä en ole meedio, minä en pysty kuvittelemaan, mitä siinä luottamuksellisessa keskustelussa siellä valiokunnassa on puhuttu. Minä luen vaan mietintöä ja toimin sen mukaan.

Vielä tähän 28 §:stä käytyyn keskusteluun on sanottava, että ei pidä sotkea tähän keskusteluun nyt esimerkiksi liikenteen kameravalvontaa, koska nyt puhutaan satunnaisesta teknisestä valvonnasta, esimerkiksi puistossa käydyn keskustelun nauhoittamisesta.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Vaikea tietysti ottaa kantaa, kun itse ei ole lakivaliokunnan eikä hallintovaliokunnan jäsen eikä ole ollut mahdollista kuulla asiantuntijoita. Mutta, arvoisa puhemies, minun mielestäni kokonaisuutena voi sanoa näin, että ajan hengessä on elettävä ja muutoksia tehtävä poliisilakiin sillä tavoin, että jollakin tavoin poliisi pystyy olemaan mukana myös siinä, mitä vastapuoli eli rikolliset ja ennen kaikkea rikollisliigat tekevät.

Mutta kun täällä on pohdittu tätä, niin riippuen vähän siitä, miltä suunnalta edustajat ovat olleet, mielipiteet ovat vaihdelleet. Itse kun pohtii sitä omaa taustaa, jolloin voimassa ovat olleet kyllä ihan toisenlaiset säännökset, niin ei minullakaan niin kovin pitkä aika siitä hommasta ole. Helsingin rikospoliisissa olin lähes 20 vuotta, eli jonkinlainen kokemus käytännön elämästä kuitenkin on ja siitä, miten jouduttiin toimimaan, kun lainsäädäntöä ei ollut.

Minun mielestäni on erittäin hyvä kuitenkin, että tällaiseen muotoon on saatu muun muassa toimenpiteestä luopumista koskeva ehdotus siitä, että nimenomaan voi sen siirtää, jos on mahdollista paljastaa joku suurempi teko. Näinhän monta kertaa on ollut, ja ainakin itsellä on jossakin tilanteessa ollut ristiriitaiset ajatukset siitä, puutunko nyt vai odotanko, kun mitä ilmeisimmin on tapahtumassa vakavampi rikos, että saadaan kunnon näyttöä.

Toinen asia, joka ainakin minua hämmästyttää, on 9 d § ja sen perustelut. Tiedän osittain tämän taustan. Se juontaa jo 70-luvulle, jolloin minun ymmärtääkseni kateudesta lähdettiin viemään eteenpäin sitä, jos poliisit olivat taksikuskeina taikka järjestyksenvalvojina jossakin, ovimiehinä lähinnä. Se vietiin korkeimpaan hallinto-oikeuteen saakka, jossa sitten tietysti joittenkin määrättyjen systeemien johdosta tilanne meni siihen, että poliisilta kiellettiin tällaiset sivutoimet. Sen verran tiedän myöskin, että nuoremman konstaapelin palkalla Helsingissä ei elänyt. Oli pakko jotakin tehdä, mentiin sitten kirjapainoon, silakkakeikalle tai banaanikeikalle. Jotakin piti tehdä. Oli pakko, jos halusi maksaa vuokransa.

Sen johdosta, arvoisa puhemies, hieman ihmettelen sitä, kun menivät lävitse sekä hallituksen esityksen pykäläkohtaiset perustelut että valiokunnan perustelut 9 d §:n osalta. Toki valiokunta on korostanut tätä kohtuuttomuutta, mutta minun mielestäni tämä on jäänyt kyllä auki käytännön tilanteissa, miten esimiehet alkavat tulkita tätä yksityiskohtaista perustelua hallituksen esityksestä ja myöskin valiokunnan mietinnöstä. Tämä on erittäin arka paikka käytännön elämässä. Moni poliisimies haluaa olla mukana vapaaehtoisessa työssä, vaikka ei ole mahdollisesti nauhaa, kun repii lippuja jossakin jalkapallo-ottelussa, mutta periaatteessa pitäisi olla, koska silloin itse olet kuitenkin järjestysmiehenä jollakin tavoin. Itse olen ymmärtänyt, että tämä on kiellettyä, koska lisäksi hallituksen esityksen perustelussa todetaan, että vastaava säännös kuin on yksityisistä turvallisuuspalveluista annetussa laissa, jossa poliisin henkilöstöön kuuluvalle on säädetty kielto toimia vartijana, tulisi myöskin järjestyksenvalvojana toimimisen osalta järjestyksenvalvojista annettuun lakiin. Eli käytännön elämässä tämä pykälä tulee aiheuttamaan ongelmia ja tulkintoja varmasti. Tuntuu oudolta, jos on esimerkiksi lasten pesäpallo- tai jalkapallo-ottelu ja kun siellä periaatteessa kuitenkin pitää jonkun olla ikään kuin järjestystä valvomassa, että sen lapsen vanhempi, joka siellä nyt muutenkin on mukana, ei voi muodollisesti täyttää sitä järjestyksenvalvojan tehtävää. Minä en vaan, arvoisa puhemies, voi ymmärtää näitä perusteluita, joita tänne on esitetty tältä osin. Sen ymmärrän, että silloin kun ollaan joissakin suuremmissa huvitilaisuuksissa ja muuta, ei tietenkään järjestyksenvalvojana poliisin ole soveliasta toimia.

Sitten toinen asia, joka liittyy tähän samaan asiaan, eli valiokunta toteaa: "Kiellettyä on myös poliisin toimialaan liittyvä jatkuva tai toistuva liiketoiminnan luonteinen konsultointi ja kouluttaminen." Järjestysmieskorttia ei saa muuten kuin koulutuksen kautta, ja tuolla maakunnissa on hyvin vähän sellaisia henkilöitä, jotka pystyvät asiantuntevasti antamaan sitä koulutusta. Onko tämä tarkoitettu sillä tavoin, että jos kerran vuodessa on kurssit, esimerkiksi kansalaisopisto järjestää, niin siellä poliisi ei voi pientä korvausta vastaan käydä opettamassa, antaa koulutusta? Itse en ainakaan saanut irti näistä pykälistä siltä osin tyydyttävää vastausta itselleni.

Arvoisa puhemies! Täällä on aika paljon puhuttu 36 a §:stä Tietolähdetoiminta. Itse olen käytännön kokemuksen perusteella sitä mieltä, että on erittäin hyvä, että meillä on tällainen pykälä. Niin kuin ed. Salo täällä totesi, käytännön elämässä vakuutusyhtiöt ovat monta kertaa maksaneet, jos on suurempi intressi ollut kyseessä, ja tiedän, että kun on tietoa saatu jo 70-luvulla, niin kahville vietiin ja keskusteltiin. Ed. Meriläisen kannanottoa minä en ymmärrä lainkaan. Eihän ole tarkoitus, että tekijälle paljastetaan, kuka on vasikoinut. Eihän tämän pykälän tarkoitus ole nimenomaan se, vaan se, että poliisi saa tietää, kuka mahdollisesti on tekijä tai ketkä ovat teon takana, ja sen jälkeen pystyy kohdistamaan tutkinnan oikeille jäljille. Meillä on muitakin keinoja sen jälkeen, kun tiedetään, on riittävästi näyttöä, perusteltua syytä epäillä määrättyjä henkilöitä tekijäksi. Silloin on mahdollisuus käyttää myös muita tutkintakeinoja, kuulustella lähiympäristöä jne. Ei se tarkoita sitä, että sitä vasikkaa pitäisi kuulla, vaan tarkoitus minun ymmärtääkseni tällä on ollut se, että saadaan se suhteellisen varma tieto siitä teosta joltakin henkilöltä ja sen jälkeen poliisi pystyy suuntaamaan tutkinnan.

Itse kun olin Helsingin rikospoliisissa, muistan aina Kannelmäessä tapahtuneen naisen murhan, jossa uhrissa oli useita kymmeniä puukonpistoja, ja oli kolme eri linjaa, kun lähdettiin tutkimaan. Sen jälkeen saatiin vihiä tekijästä, lähdettiin siihen suuntaan viemään ja saatiin eräs nuori, 16-vuotias, poika niitten vihjeitten perusteella kiinni, eikä siinä tarvinnut mitään todisteita enää sen jälkeen siitä, kuka meille kertoi siitä, vaan me suuntasimme tutkinnan sen jälkeen tavallaan tähän henkilöön ja hänen lähiympäristöönsä ja sieltä saatiin tekijä sitten kiinni aikanaan ja hänet tuomittiin siitä.

Arvoisa puhemies! Minun mielestäni kokonaisuutena — kun puoli minuuttia on jäljellä näköjään — tämä hallituksen esitys on ihan hyvä. Eräs asia minua kyllä huolestuttaa siinä, nimenomaan tämän peitetoiminnan ja valeoston osalta se, että kyllä yksittäisen poliisin, joka lähtee siihen mukaan, täytyy olla kovaluontoinen ja kovahermoinen. Meillähän on aikoinaan, vaikka lainsäädännössä sitä ei ollutkaan, epävirallisesti aina joskus yritetty saada tietoa rikoksista, on oltu vähän mukana siellä. Tiedän ja tunnen muutamia tapauksia, joissa hermot ovat meinanneet mennä ja henki myöskin, eli se on erittäin vaarallista ja vaikeaa toimintaa näin pienessä maassa kuin Suomessa.

Petri  Salo  /kok (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Me ed. Vistbackan kanssa hieman eri tavalla tulkitsemme tätä poliisin osallistumista vapaaehtoisesti esimerkiksi järjestysmiehenä jalkapallo-otteluihin tai johonkin muuhun vapaa-aikana tehtävään työhön. Olin siinä ratkaisevassa käsittelyssä hallintovaliokunnassa, kun tämä mietintö hyväksyttiin, ja sain siitä sellaisen tiedon, että nyt se olisi muotoiltu nimenomaan niin, että se mahdollistaisi tällaisen jalkapallo-otteluihin osallistumisen esimerkiksi lasten vanhempina ja samalla toimimisen jonkinasteisena järjestysmiehenä, jos ei ole tämmöistä huvipaikkaa tai ravintolaa tai jotakin muuta vastaavaa. Tulin vakuuttuneeksi siitä. Olisiko se pitänyt sitten paremmin vielä esimerkinomaisesti kertoa, mitä se ei tarkoita? Varmasti se olisi täsmentänyt, koska nythän tämä jää varmasti lääninoikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuksi, jos esimiehellä ja konstaapelilla tulee näkemysero siitä, onko menetelty lain mukaisesti vai sitä vastaan.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Juuri niin kuin ed. Salo tässä lopussa esitti, niin minun tulkintani tästä sanamuodosta on se, että tästä tulee erimielisyyksiä. Tässä pidetään tärkeänä, "että ei säännöksen soveltamisessa kohtuuttomasti rajoiteta poliisimiehen mahdollisuutta sivutoimen hoitamiseen", ja se ei ole edes varsinainen sivutoimi silloin, kun ilman korvausta toimii. Olisin odottanut kyllä, että näihin valiokunnan asianomaisen pykälän perusteluihin olisi otettu jokin esimerkki, kuten esimerkiksi näin ja näin. Silloin olisi saatu siitä enemmän osviittaa siihen. Tämä on minun mielestäni valitettavasti liian yleisluontoinen, mutta toivotaan, että silloin kun mahdollisesti näitä ristiriitatilanteita tulee ja joudutaan mahdollisesti hallinto-oikeuteen, niin eduskunnan pöytäkirjoja käytetään silloin hyväksi, mitä mieltä esimerkiksi valiokunnan jäsenet ovat olleet siitä, miten he ovat tulkinneet kyseistä sanamuotoa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Aluksi kannatan ed. Meriläisen tekemää käsittelyn pohjaa koskevaa ehdotusta.

Sitten muutamia näkökohtia tästä asiasta. Jälleen kerran käsittelyssä on valiokuntaneuvos Ossi Lanton väitöskirja n:o n-plus-hyvin-monta. Minulla oli tilaisuus 12 vuotta olla ihailemassa valiokuntaneuvos Lanton toimintaa ja perusteellisuutta hallintovaliokunnassa, ja jälleen kerran on todella huikeita suorituksia luettavana.

Arvoisa puhemies! Tämä ei tietystikään tarkoita sitä, että ihan kaikessa olisin valiokuntaneuvos Lanton ja hallintovaliokunnan kanssa samaa mieltä asioista, mutta ihailen sitä täydellisyyttä, mihin joku yksilö pystyy.

Arvoisa puhemies! Kun ministeri Rajamäki kertoi tämän lakiesityksen historiaa ja sen viipaloimista tähän esityskokonaisuuteen ja siihen, että tämä normitodistelu jätettiin siitä pois ja se on nyt erillisessä työryhmässä jnp. ja että tämän ajoituksen sanelivat MM-kisat, niin ymmärrän tämän täysin sillä tavalla, että on se ihan selvä asia sikäli, että kyllä sisäministeriä syytetään, jos kovasti huonosti sitten asiat menevät, vaikka sisäministeriöllä ja poliisilla jnp. ei olisi ollut mitään mahdollisuutta mahdollisimman huonolla tuurilla tapahtuvassa tapahtumasarjassa vaikuttaa ennalta tapahtumia estävästi, mutta tässä suhteessa kaikki ihan okei.

Arvoisa puhemies! Tähän keskusteluun tuli aivan erikoista sävyä, kun ed. Vielma toi nyt näitten valtiopäivien niin sanotut kokoomuksen vuotuiset esille omassa puheenvuorossaan. Tämän 18 vuoden aikanahan on ollut asianlaita niin, että ainakin kerran vuodessa tai valtiopäivillä Kansallisen Kokoomuksen taholta on pistetty vihreät niin Auschwitzin kaasukammion seinään naulatuiksi kuin yleensä sinne voi kenetkään tai minkään instituution naulata. Nyt se oli ed. Vielman tehtäväksi ryhmäkokouksessa varmaan sovittu. Suhtaudun ed. Vielman äskeiseen purkaukseen ja Kansallisen Kokoomuksen vuotuisiin tieteellisesti elikkä sillä tavalla, millä tavalla tieteellisesti arvioituna tämä käsiteltävänä oleva mietintö paljastaa sen, onko näillä väitteillä sinänsä pohjaa ja perustetta.

Kun ed. Vielma näki tässä institutionaalisen poikkeaman vihreiden käyttäytymisessä ja suhtautumisessa suhteessa kaikkien muiden suhtautumiseen ja käyttäytymiseen, niin tässä suhteessa tämä mietintö ja siihen jätetty vastalause paljastavat, että tämä väite on äärimmäisen väärä ja perustelematon. Se mahdollinen sisäinen ristiriita on eduskunnan valiokuntien välillä suurempi kuin itse asiassa vihreitten institutionaalisesti suhteessa esimerkiksi Kansalliseen Kokoomukseen. Se näkyy tästä vastalauseesta, jossa joudutaan toteamaan seuraavasti muun muassa määritelmien ja teknisen valvonnan osalta, että mietintö sivuttaa lakivaliokunnan kannan ja pitäytyy hallituksen esityksessä. Edelleen peitetoiminnan kohdalla todetaan, että lakivaliokunta esittää perustellusti, että peitetoiminnan on kohdistuttava jne. Edelleen valeostoista todetaan, että lakivaliokunnan mukaan valeoston määritelmästä ei pitäisi poistaa vaatimusta, jonka mukaan jne. Edelleen 31 b §:n osalta, jossa on kysymys valeostojen edellytyksistä todetaan, että mietintö sivuuttaa lakivaliokunnan kannan, jonka mukaan ehdotettu jne. Ja 33 §:n osalta, joka käsittelee tiedonhankinnan paljastumisen estämistä, perustuslakivaliokunta ehdottaa, että ministeriön tulisi antaa jnp., jne., jne. Siis toisin sanoen ei ole olemassa tässä salissa eikä valiokunnissa sellaista näkemystä, jossa kaikki muut olisivat yhtäpitävästi jotakin yhtä mieltä ja sitten onnettomat vihreät ed. Vielman ajattelurakennelmassa olisivat sitten jotakin toista mieltä. Eihän näin ole tieteellisesti todistettuna eikä mitenkään muutenkaan nähtynä.

Elikkä siis toisin sanoen me käsittelemme erittäin vaikealla alueella olevia asioita, jolla meidän pitää punnita monta erilaista oikeushyvää rinnakkain ja katsoa, että se kokonaisuus toimii niin, että kaikki se, mitä hyvänä ajatellaan ja pidetään, voisi kohtuullisesti tässä erittäin nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa ja valitettavasti kielteiseen suuntaan kehittyvässä yhteiskunnassa toteutua.

Otan yhden esimerkkialueen, jolla näköjään ei voi rikollisuuden puolella liioitella. Joskus on tuntunut hirvittävältä itsestäni, kun olen tuonut harmaan talouden ja talousrikollisuuden toistuvasti eri yhteyksissä esiin ja tuonut esiin hirmuisen kovia lukuja ja ajatellut, että jos minä sittenkin olisin tietolähteisiini perustuen väärässä.

Arvoisa puhemies! (Ed. Vistbacka: Ette ole ollut!) — En ole ollut väärässä eikä ed. Vistbacka, joka on ollut samoilla linjoilla, ja vihreät ovat tietysti samalla linjalla, en ole ollut väärässä, vaan nyt rupeaa paljastumaan se kokonaisuus koko yhteiskunnassa. — Niin kuin minä totesin viime viikolla tältä samalta paikalta, niin viime viikolla Lähivakuutuksen toimitusjohtaja Harri Karjalainen tuli esiin ja kertoi, että väite siitä, että valtio—veronkantajan ja vakuutuksen kärsimät vahingot olisivat 2,5 miljardia euroa vuodessa, on väärä. Oikea luku on kaksinkertainen. Se on 5 miljardia euroa, ja on kaksi keskeistä toimijaryhmää: puhdas valkokaulusrikollisuus ja sitten järjestäytynyt rikollisuus rinta rinnan. Ja tämä on kova juttu, koska se syöpä leviää vauhdilla koko yhteiskuntaan ja se vaikuttaa siihen, että ne, mitä me käsittelemme täällä lisäbudjettien yhteydessä, ovat peanuts kaikki suhteessa siihen, mitä tässä yhteiskunnassa tapahtuu koko ajan. Ja siihen kaikkeen täytyy reagoida myöskin poliisilailla, ja siinä me vihreät olemme olleet mukana jo paljon ennemmin kuin monet puhuivat täällä salissa yhtään mitään. Viranomaisyhteistyön, jota Markku Hirvonen johtaa, taustalla olimme keskeinen vaikuttaja siihen, että tämä hanke pistettiin pystyyn. Keskeinen toimija siinä oli tietysti valtiovarainministeri Sauli Niinistö, jonka kanssa yhtenä arkiaamuna kello viiden aikaan tuolla alakerran käytävällä sovittiin, että nyt tehdään kaikki mahdollinen, että tämä hanke lähtee käyntiin, ja nyt se on edennyt hyvin. Olemme antaneet kaikessa mahdollisessa sisäministeri Kari Rajamäelle tuen julkisesti tältä samalta paikalta kerta toisensa jälkeen, mutta olemme samanaikaisesti sitä mieltä, että tässä koko kokonaisuuspaletissa täytyy suojella poliisimiestäkin. Oli aika absurdi tilanne äsken juuri täällä salissa, kun ed. Asko-Seljavaara piipahti salissa ja kävi kertomassa, että hallintovaliokunta haluaa tehdä juuri täsmälleen samalla tavalla. No, siinä kävi sillä tavalla, että hän ei ollut kuuntelemassa, mitä täällä aikaisemmin juuri oli asiasta puhuttu, elikkä tässä asiassahan olemme siis hallintovaliokunnan kanssa täysin samaa mieltä.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kun ed. Pulliainen mainitsi nimeni ja siellä oli lause vähän siihen suuntaan, että minä haluan vihreät naulata Auschwitzin seinään, niin, hyvä veli, hyvät ystävät, en milloinkaan ole niin harkitsematon, kun olen Lapin rauniot nähnyt ja käynyt siellä Auschwitzissä ja kuunnellut yhden päivän tarinan siellä. En toki sitä ole tarkoittanutkaan enkä tule koskaan tällaisia lausumia kenestäkään antamaan.

Ryhmäkokouksessa ei ole tästä asiasta sanottu yhtään mitään eikä ole keskusteltu edes, kuka mitäkin sanoo, eikä minun suuhuni yleensä sanoja panna, sen verran pitkä ikä on jo takana.

Kolmas asia, mihin haluaisin puuttua: ei tämä ole mikään tieteellinen asia, vaan tämä on nimenomaan käsitettävä käytännönläheisenä, poliisitoimintaan liittyvänä lainsäädäntönä, miten kentällä tämä homma pelaa, niin että ihmiset tuntevat olonsa turvalliseksi.

Heikki A. Ollila /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Puuttumatta muutoin äskeisen puheenvuoron sisältöön, mikä onkin varmaan viisaampaa osaltani, totean kuitenkin sen ihan eduskunnan pöytäkirjaan ja historiaa varten, että Lähivakuutuksen toimitusjohtaja on, ellen nyt ihan väärin muista, Harri Kainulainen eikä Harri Karjalainen. On tietysti mahdollista, ainakin teoriassa, että minäkin olen väärässä.

Erkki Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä korjaan: Todella Harri Kainulainen se oli. Tämä oli muistivirhe, kun lonkalta pitää puheita. Pyydän anteeksi Harri Kainulaiselta ja ed. Ollilalta, joka sielullisesti vammautui tästä muistivirheestä.

Ed. Vielmalle vaan ihan ystävällisenä opetuksena, että täällä puhutaan myöskin hyvin paljon ilmiöistä ja minä puhuin vaan 18 vuoden ja risat kokemuksen perusteella Kansallisen Kokoomuksen ilmiöistä.

Ahti  Vielma  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä puhuin nimenomaan kokemuksesta myöskin ja ilmiöistä, joita olen kentällä nähnyt, ja miten ovat vihreät tietyissä tilanteissa menneitten vuosikymmenten varrella toimineet, ja joka sana, jonka sanoin, on totta.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Puolisavolaisena aloitan kehulla ja heti perään sanon ison mutan, eli ennen kuin kukaan rupeaa väittämään jotakin muuta, niin minä kehaisen ministeri Rajamäkeä. Opposition edustajana on ilo nähdä, kun hallituksessa istuu edes yksi edunvalvojaministeri. Sanoisin, että siellä noin 95-prosenttisesti istuu virkamiesministereitä, jotka toteuttavat hyvin pitkälti omien ministeriöittensä virkamiesten esityksiä. Voi olla, että Rajamäenkin kohdalla asia on näin, mutta joka tapauksessa olen ilokseni huomannut hänen poikkeavuutensa tässä suhteessa muusta hallituksesta.

Toinen kehu on siinä, että hallintovaliokunta yhtyi lakivaliokunnan kantaan siinä, että tarvitaan kohtuullisen pikaisesti kokonaisuudistus poliisilakiin.

Täällä on puhuttu kokemuksesta, ja minun täytyy myöntää, että häviän kyllä ed. Pulliaiselle mennen tullen, koska kauteni on vasta ensimmäinen, toivottavasti ei viimeinen, mutta olen jo tämän lyhyen urani aikana pudonnut kärryiltä, kuinka usein eduskunta on viimeisen kahden ja puolen vuoden aikana muokannut pala palalta poliisilakia tai pakkokeinolakia. Kieltämättä kaikki muutokset ovat haiskahtaneet ennen kaikkea 11:nnen syyskuuta jälkimainingeilta, enkä voi olla ottamatta kantaa siihen, että ed. Vapaavuori debatin aikana puhui täällä pelottelusta. Mielestäni myös tämä sirpalelain uudistus ja se ihmiskuva, jota tällä sirpalelain uudistuksella tehdään, on eräänlaista pelottelua, jonka tarkoituksena on lisätä kontrollia ja vähentää uskoa ja luottamusta ihmiseen.

Muistuttaisin myös, että tässäkin kohdassa kyse on kansallisesta lainsäädännöstä. Se, että teemme sirpalelainsäädäntöä, on ihan tästä eduskunnasta ja itse asiassa hallituksesta riippuvaista. Sitä sirpalelainsäädäntöä ei EU edellytä. Meillä olisi ollut kaikki mahdollisuudet jo tässä vaiheessa jonkin sortin kokonaisuudistukseen. Tämän kaltainen sirpaleuudistus on vähintäänkin huonoa lainsäädäntöä, ja erityisesti tämän poliisilain kohdalta tämän huonoksi tekee se, että tämä sirpaleuudistus kohdistuu perusoikeuksien rajaamiseen. Lisäksi ongelmallista on se, että asia koskee epäsovinnaisia menetelmiä, joissa riskinä on erittäin epävakaa ja häilyvä rajapinta rikoksen ja rikoksettomuuden välillä, ja vielä häilyvämmäksi asian tekee se, että kyse on juuri poliisin omasta työstä.

Hallituksen alkuperäinen lakiehdotus haiskahti osin taannoiselta itsenäisyyspäivälailta eli naamiointilailta, jonka käsittelimme viime syksynä kohtuullisen kiireellä, sopivasti juuri ennen itsenäisyyspäivää. Naamiointilaissa otettiin kantaa muun muassa epämääräiseen käyttäytymiseen ja siihen, miten poliisi saa kohdella ihmistä, jolla saattaa olla hämäräperäinen menneisyys ja joka vielä onnistuneesti käyttäytyy epämääräisesti julkisella paikalla. Silloin lakivaliokunta totesi, että nykyinenkin poliisilaki olisi riittänyt ei-toivotun väen ja ei-toivotusti käyttäytyvän henkilön poistamiseen paikalta. Vitsinä silloin puhuin, että tämä lainsäädäntö, jota meille oltiin tarjoamassa, haiskahti siltä, että epämääräisesti vilkuileva, hermostuneesti liikkuva mieshenkilö kultasepänliikkeen edessä on automaattisesti syyllinen tai ainakin aikeissa kultasepänliikkeen ryöstämiseen, vaikka todellisuudessa kyse olisi siitä, että hetken päästä on kihlojen oston aika.

Nyt meillä on siis käsissämme Lex maailmanmestaruuskisat, ja se selittää aikataulun, selittää sirpaleisuuden, mutta se ei selitä huonoa lainsäädäntöä. Ministeri Rajamäki debatin aikana puhui oikeudesta turvallisuuteen. On totta, että turvallisuus on asia, johon jokaisella meistä pitäisi olla oikeus, mutta yhtä lailla meillä pitäisi olla oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, meillä pitäisi olla oikeus sananvapauteen ja oikeus mielenilmaisuun. Näihin kolmeen oikeuteen taas Rajamäki ei puuttunut omassa puheessaan, eikä myöskään tässä sirpalelainsäädännön alkuperäisessä esityksessä ole näihin riittävästi kiinnitetty huomiota.

Arvoisa puhemies! Minä luotan poliisiin, hyviin ystäviinikin kuuluu useitakin poliiseja, jotka ovat toimineet alalla jo kymmeniä vuosia. Lisäksi olen lyhyen eduskuntaurani aikana saanut merkittävän luottamustehtävän, olen poliisiasiain neuvottelukunnan jäsen ja ylpeä siitä. Lakivaliokunnan jäsenenä olin omalta osaltani tekemässä lausuntoa, jonka tarkoituksena oli taata poliisille selkeä selkänoja hyvin epäsovinnaisia menetelmiä käytettäessä. Sen takia olen hivenen pettynyt hallintovaliokunnan tulkintaan siitä, mitä lakivaliokunta itse asiassa esitti. Pidän lakivaliokuntaa kuitenkin yhtenä oikeusturvaan liittyvänä asiantuntijavaliokuntana ja väittäisin, että jos tilanne olisi ollut toisin päin, hallintovaliokunnassa kello kilkattaisi huomattavasti raivoisammin sen puolesta, mikä asiantuntijavaliokuntien rooli on lausuntoja ja mietintöjä annettaessa.

Koskapa edustajien Rosa Meriläinen ja Veijo Puhjo vastalause perustuu lähes täydellisesti lakivaliokunnan yksimieliseen kantaan, jota myös siis ed. Salo on ollut tekemässä, kannatan mielelläni ed. Pulliaisen tavoin sitä, että ed. Rosa Meriläisen esitys otetaan käsittelyn pohjaksi. Ennen kaikkea kannatan sitä myös sen takia, että ihan viime päivinä olen joutunut toteamaan, että se, mikä lakiin on sirpaleena kirjoitettu, ei aina valitettavasti käytännön poliisityössä toteudu. Tällä hetkellä asia on jo julkista, koska olemme tänään antaneet siitä mietinnön. Kyse on nimittäin eräästä esitutkintaan liittyvästä kiistasta, joka myöhemmin tänne saliin myös on tulossa.

Tässä esitutkintaan liittyvässä tulkintaongelmassa valtakunnansyyttäjän sanoja lainatakseni poliisi on kuusi seitsemän vuotta toiminut lainvastaisesti. Siis valtakunnansyyttäjä sanoi tämän lausunnossaan. Jos kyseessä on esitutkinta, joka sentään liittyy poliisin ehkäpä perusasioihin, mitä olettaisin, että poliisikoulutuksessa taataan, ja kuusi seitsemän vuotta on mahdollista toimia lainvastaisesti, niin mitä tapahtuukaan sellaiselle lainsäädännölle, joka pala palalta muutetaan? Väittäisin, että varmaan tuoreet poliisit pysyvät juuri ja juuri sen perässä, mitä viimeiseksi on tapahtunut, mutta jo kentällä toimivilla poliiseilla voi olla ongelmia, koska he ovat useaankin otteeseen oppineet jo joitakin käytäntöjä.

Mielestäni on vähintäänkin toivottavaa, että viimeistään nyt, kun tiedämme, mihin suuntaan poliisilakia ollaan kehittämässä, mihin suuntaan pakkokeinolakeja ollaan kehittämässä, tälle eduskunnalle annettaisiin mahdollisuus laatia sellaista lainsäädäntöä, jota poliisit pystyisivät omassa työssään myös käytännössä toteuttamaan.

Petri Salo /kok (vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Lyhyesti ed. Sirnölle: Todellakin lakivaliokunnan lausuntoa olin myöskin mukana tekemässä, ja taisi olla kahdeksan yhdeksän kohtaa, joita siellä sitten keskustelun jälkeen muotoiltiin, ja löydettiin yksimielisyys lausunnosta. Pari kolme kohtaa jäi vielä semmoista, mihin ei kannatusta valiokunnassa riittävästi löytynyt. Totesinkin siinä yhteydessä, että nähtävästi jää niin, että hallintovaliokunta näitä asioita vielä tulee korjaamaan, enkä ollut myöskään väärässä. Näin myöskin hallintovaliokunta tuli niihin asioihin, mitä jo lakivaliokunnassakin esitin, tekemään korjauksen, ja hallintovaliokunnan loppuesitys on minun mielestäni vielä parempi kuin se, minkä lakivaliokunta teki.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt olen kyllä erittäin hämmästynyt ed. Sirnön puheenvuorosta, kun te totesitte, että valtakunnansyyttäjä on todennut, että poliisi on toiminut kuusi seitsemän vuotta lainvastaisesti. Kyllä minä nyt hämmästelen valtakunnansyyttäjä Kuusimäen omaa toimintaa, jos hän on tiennyt, vuosikausia toiminut valtakunnansyyttäjänä, jos kerran tilanne näin on. Miksei hän ole saattanut poliisia syytteeseen tai informoinut ministeriötä siitä, että nyt poliisi toimii esitutkinnassa väärin? Kun en tunne asiaa sen enempää, niin tämä heitto oli kyllä aika erikoinen ja herättää ainakin minussa monenlaisia ajatuksia.

Minna  Sirnö  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin tähän heittoon, mihin ed. Vistbacka viittasi. Kyse vaan valitettavasti on siitä, että lakivaliokunnan ratkaistavaksi tuotiin kuusi seitsemän vuotta muhinut ongelma ja kuviteltiin, että se läpihuutojuttuna menee lakivaliokunnan läpi ilman, että kumpikaan osapuoli siihen puuttuu. On hyvin valitettavaa, olen samaa mieltä, että valtakunnansyyttäjän sanoessaan näin olisi pitänyt jo huomattavasti aikaisemmin puuttua tähän. Olen ymmärtänyt, että tällä hetkellä ministeriöitten välillä käydään neuvotteluja, jotta asia saadaan korjattua, mutta mielenkiintoista oli, että hän juuri käytti sanontaa "lainvastaisesti".

Ed. Salolle toteaisin, että yksimielisyys ainakin paistaa läpi. Varmaankaan hallintovaliokuntakaan ei ole ollut meedio lukiessaan lakivaliokuntaa, koska muistaakseni sieltä ei löydy ed. Salon vastalausetta mistään kohdasta.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Siis vaan tarkkuuden vuoksi: Saliinkin on tulossa keskusteluun lakivaliokunnan mietintö koskien eurooppalaista oikeusapuasiaa, muun muassa jäädytyspäätöksiä ja muita oikeusapuasioita, jotka EU:ssa jatkossa tulevat toimimaan helpommin, ja siinä yhteydessä todettiin, että oikeusviranomainen Suomen osalta on syyttäjä.

Tämän asian käsittelyn yhteydessä — se löytyy myös lakivaliokunnan mietinnöstä, joka on siis tänään hyväksytty — kävi ilmi, että Tulli ja poliisi ovat tulkinneet esitutkintalain 5 ja 15 §:ää, molemmista 2 momenttia, hyvin eri tavalla kuin oikeusministeriö ja valtakunnansyyttäjä. Ei ole aivan todellakaan poissuljettu, etteivät asiantuntijakuulemisessa aika monetkin puhuneet jopa lainvastaisesta tilanteesta. Nyt viimeinkin — ja lakivaliokunta korostaa ja antaa sille täyden tukensa — valtakunnansyyttäjällä ja poliisijohdolla on yhteinen työryhmä, joka pyrkii pääsemään tästä tulkintaerimielisyydestä eroon, joka on hyvin radikaali tulkintaerimielisyys. Samoin Tullin kanssa on käyty keskusteluja. Mutta kysymys on kyllä hyvin yllättävästä ja pitkään jatkuneesta aivan eri tavasta lukea lakia, josta ei ehkä ihan edes voi väittää, että kysymys on vain tulkintaerimielisyydestä.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä lakivaliokunnan puheenjohtajan selvitys hieman selvitti tilannetta. Mutta nyt kun ministeri on paikalla ja pitkäaikainen ministeri vielä ja jopa oikeusministeri, niin kyllä toivoisin ja luulisin, että tällaisissa tilanteissa — ei tämä nyt ole ensi kerta, kun on eri viranomaisilla erilaisia tulkintoja — siellä on virkamiehiä, jotka pystyvät hoitamaan eri sektoreitten saman pykälän tulkinnat saman suuntaisiksi, koska kuitenkin tekevät jopa esitutkintatoimintaa.

Pentti  Tiusanen  /vas:

Puhemies! Tässä on ollut mielenkiintoinen debatti, ja tämä keskustelukin jatkuu edelleen hyvin mielenkiintoisena. Hallituksen esitys 266 on siis käsittelyssä, poliisilain muuttaminen. Aikaisemmin täällä jo käytiin Roomassa ja Mexico Cityssä silloin, kun ed. Rajala muisti vastikään tapahtuneen vierailunsa Roomassa, jossa, niin kuin hän totesi, oli suljettu metrot, koska poliisi ei pysty hallitsemaan tilannetta. Suomessa tämä ei ole näin, mutta itse kyllä muistan Mexico Cityssä tämän mielestäni melkoisen kuvaavan esimerkin, että saa ajaa punaisista läpi klo 22:n jälkeen, koska jos valoihin pysähtyy, se on liian vaarallista eli on turvallisempaa punaisen valon läpi ajaminen.

Tämä tietysti liittyy siihen, että yhteiskunta ei ole turvallinen eikä myöskään Italian pääkaupungin tilanne tässä mielessä, eli poliisien valtuudet, jotka varmasti molemmissa maissa, sekä Italiassa että Meksikossa, ovat kohtuullisen laajat, eivät varmaan myöskään ministeri Rajamäen kommentin mukaan voi olla pienemmät kuin Suomessa, ja kuitenkaan se turvallisuusvaje ei ole niistä kiinni.

Näin ollen tämä tilanne on sellainen, että meillä on yhteiskunta, joka pystyy sinänsä hallitsemaan tilanteita. Kysymys siitä, miten paljon pitää laajentaa poliisilainsäädäntöä poliisin oikeuksien suhteen, on katsottava Suomessa olevaan tilanteeseen nähden. Tällöin perustelut, mitä lakivaliokunta on käyttänyt, kun se on yksimielisesti todennut esimerkiksi 28 §:ään tai 31 §:ään poikkeavaa siitä, mitä hallintovaliokunta lopulta päätti, ovat mielestäni hyvin mietittyä asiaa, ja ne on kopioitu ed. Meriläisen ja ed. Puhjon allekirjoittamaan vastalauseeseen.

Näin ollen tämä keskustelu on aivan tasapainoista siinä mielessä, että meillä on tarve suojella niin kesän 2005 maailmanmestaruuskisoja kuin syksyn 2006 Suomen puheenjohtajuusperiodia ollessamme siis Euroopan unionin puheenjohtajamaana. Mutta niin kuin täällä lakivaliokunnan puheenjohtaja totesi, lakeja tehdään myös pitkällä tähtäimellä, ja mietittävää lienee juuri se, ettemme turhan pitkiä askeleita ota poliisilakiin sisältyviin poliisien toimintaoikeuksiin etenkään, jos ne suuntautuvat harmaalle vyöhykkeelle, jolla poliisi joutuu osallistumaan toimintaan, jota voi kutsua myös rikolliseksi, jolloinka hänelle annetaan valtuuksia poikkeuksellisessa mielessä tietysti päämääränä vielä parempi asia eli, niin kuin täällä todetaan, suurempien ja merkittävämpien rikosten paljastaminen tekemällä itse lainsäädännön näkökulmasta pieniä rikkeitä tai pienempiä rikoksia.

Puhemies! Tämä itse asia on tietysti sinänsä kannatettava, mutta vastalauseessa on aivan asiallisesti tiettyihin pykäliin kiinnitetty huomiota, ja tämä osoittaa sitä, että kahden valiokunnan näkökulmat, lakivaliokunnan ja hallintovaliokunnan, ovat kyllä poikenneet toinen toisistaan.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vuosikausien ajan on kaikenlaisia tutkimuksia tehty siitä, mihinkä instanssiin kansalaiset luottavat, ja poikkeuksetta vuosi toisensa jälkeen kansalaiset luottavat kaikista eniten poliisiin, siis Suomessa, suomalaiseen poliisiin. Niinpä minäkin luotan poliisiin ja ihmettelen suunnattomasti, se lienee kyllä ihan poliisien sisäistä kateutta. Aikanaan, kun toimin risteilyisäntänä lähes koko 80-luvun Silja Linen laivoilla, siihen aikaan kaikki järjestysmiehet olivat helsinkiläisiä poliiseja. Oli äärimmäisen turvallista matkustajille ja henkilökunnalle olla semmoisilla laivoilla töissä, joilla ikään kuin nämä rosmopoliitit napattiin suoraan jo suunnilleen ennen kuin laivaan pääsivät, ja vaikka pääsivät laivaan vahingossa, heidät löydettiin sieltä, koska järjestysmiehet tunsivat veijarinsa, niin kuin sanotaan, että poliisille ennestään tuttuja miehiä, poliisin kavereita. (Ed. Pulliainen: Eikö naisia ollut yhtään?) — Ei ollut siihen aikaan yhtään naisia, rosvojen puolella oli mutta poliisien puolella ei ollut jostain kumman syystä. — Minä olen aina ihmetellyt, miksi, onko se sisäistä kateutta vai mitä, kun poliisipäälliköt ja tämän tyyppiset herrat eivät päässeet nauttimaan, käsittääkseni he saivat ihan hyvää palkkaa sieltä, enkä pitänyt sitä mitenkään kummallisena ilmiönä. Siellä oli kuitenkin komisariotasoinen henkilö, joka piti huolta siitä, että vapaavuorolaisia oli aina rivissä. Minusta pitäisi palata entistä enemmän semmoiseen toimintaan. Se oli hyvin turvallista. Laivoillahan liikkuu kuitenkin niin hirveä määrä kaikenlaista kansaa.

Minun mielestäni on siis tässä poliisilain uudistuksessa tärkeää, että poliisin toimivaltuuksia lisätään edelleenkin. Minä ihmettelenkin esimerkiksi, miksi muun muassa korkeasti koulutettu ed. Kasvi pelkää lisääntyvää valvontaa. Eihän normaali rehellinen kansalainen joudu valvonnan kohteeksi, ja mitä sitten, vaikka joutuisikin, eihän sieltä pitäisi mitään pahaa löytyä, käsittääkseni.

Lakivaliokunnan arvoisa puheenjohtaja ed. Brax sanoi aivan oikein, että lakien tulee toimia kaikissa oloissa. Se vaan tahtoo olla niin, että näinä aikoina ajat muuttuvat vieläkin vikkelämmin kuin sisäministeriön lainvalmistelutyö. Muun muassa EU:n laajeneminen kymmenellä uudella, pääosin itäeurooppalaisella alemman elintason maalla on hyvä syy laajentaa poliisin valtuuksia. Olisi myöskin erinomaista, että tämä kyseinen poliisilain uudistus saataisiin voimaan ennen Suomessa järjestettävää suurkatselmusta eli yleisurheilun maailmanmestaruuskisoja. Toivottavasti poliisin valtuuksien laajenemisen lisäksi myös poliisin resurssit saataisiin ajan vaatimalle tasolle.

Minulla on semmoista henkilökohtaista kokemusta, josta oikeusministeri Koskinen ei oikein hirveästi tykkää, mutta niin kauan minä sitä teen, kuin sitä jollakin lailla tai asetuksella ei ole kielletty, eli istuin viimeksi eilen Oulun käräjäoikeudessa tuomaristossa. Sieltä tulee aina ikään kuin henkilökohtaista kokemusta siltä puolelta, noin kerran kahdessa kuukaudessa semmoinen on kohdalla. Mielestäni se on äärettömän hyvä. Minusta siinä ei ole mitään kummallista istua siellä ja nähdä käytännön tasolla, missä tuolla rikollispuolella mennään. (Ed. Ollila: Parempi olla sillä puolella pöytää!) — No, on erittäin paljon mukavampaa, ed. Ollila, olla juuri sillä puolella pöytää. — Pitäisin suositeltavana, että jos ei sillä puolella pöytää istu, niin siellä kyllä olisi mielestäni kaikkien kansanedustajien syytä silloin tällöin käydä yleisönä katsomassa, mitä tuo käytännön tason touhu nykyään on. Eduskunnassa on runsaasti juristeja, mutta he kuitenkin aika vähän tekevät käsittääkseni oikeustaloilla töitä. Eli tervemenoa oikeustalolle katsomaan! Rosvot ovat aina pikkuisen edellä poliisia. (Ed. Vistbacka: Edustajan palkka riittää!)

Kari Uotila /vas:

Arvoisa herra puhemies! Otan yhden osa-alueen rikollisuudesta vain käsittelyyn, ja se on harmaa talous, johon täällä on viitattu. Minä kaikin mokomin lausun parhaat kiitokset sekä ministeri Rajamäelle että ed. Pulliaiselle siitä aktiivisuudesta, mitä he ovat osoittaneet viime vuosina talousrikollisuuden ja harmaan talouden torjumisen tehostamiseksi.

Mutta samalla minun on välttämätöntä tässä yhteydessä kyllä eduskunnan pöytäkirjoihin lausua muutama sana historiasta, koska sellaista kuvaa ei toki pidä antaa, että harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunta olisi vain tänä aikana tapahtunutta ja edes ed. Pulliaisen aktiivisuuden aikana tapahtunutta, vaan sillä on aika pitkä historia, ja sieltä löytyy sitten, voisiko sanoa, muskettisotureita myös muista edustajista.

Nimittäin jo 1994 asetettiin selvitystyöryhmä, joka jätti raporttinsa 1995 ja totesi jo silloin, että harmaan talouden laajuus suomalaisessa yhteiskunnassa on 20 miljardia silloista markkaa, sen voi sitten euroiksi arvioida. Lipposen ensimmäisen hallituksen ohjelmaan tuli kohdat harmaan talouden talousrikollisuuden torjumiseksi ja tuli myöskin periaatepäätös talousrikollisuuden ja harmaan talouden vähentämiseksi 1.2.1996. Keskustelu oikeastaan kiihtyi, koska harmaan talouden projektiyksikkö perustettiin verohallintoon.

1997—1998 käytiin erittäin kovaa yhteiskunnallista keskustelua, mitkä metodit ovat oikeita harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnassa. Esimerkiksi verohallinto jakautui jyrkästi kahteen koulukuntaan. Silloinen pääjohtaja Jukka Tammi edusti sitä koulukuntaa, joka lähti siitä, että mitään erityistoimenpiteitä ei tarvita, ei tarvita kommandoiskuja, ei tarvita erityisvapauksia, erityisvaltuuksia, vaan normaali verohallinto, normaali säännönmukainen veronkeräys ja valvonta riittävät.

Sitten oli koulukunta, joka lähti siitä, että talousrikollisuus, harmaa talous, joka vie sen 20 miljardia silloista markkaa, voimavaroja yhteiskunnalta, vääristää kilpailua ja murentaa yhteiskuntamoraalia, on niin vakava syöpä tässä yhteiskunnassa, että, samalla tavalla kuin nyt puhumme siitä, että on elettävä ajassa poliisien valtuuksien suhteen, tarvitaan myös erityistoimenpiteitä tämän rikollisuuden kitkemiseksi. Siinä puhutaan suorista lainsäädäntöhankkeista, viranomaisyhteistyöstä, toimintamahdollisuuksista jne. Silloin puhuttiin esimerkiksi hyvin paljon siitä, millä saataisiin poliisille mahdollisuus rikoksen tiedusteluvaiheessa saada tietoja viranomaistahojen kesken ja päästä rikollisten jäljille, ennen kuin he pääsevät karkuun ja saamaan rikoshyödyn itselleen, tavoittamattomiin.

90-luvun lopulta ehkä räikein esimerkki, joka on julkisuudessakin ollut, liittyy poliisiin ja harmaaseen talouteen. Espoon uutta poliisitaloa Kilossa rakensi pimeä yrittäjä, jonka pimeää bisnestoimintaa johdettiin Barcelonan vankilasta. Sen pimeän keikan johtaja oli Barcelonan vankilassa, ja sieltä käsin hän johti Espoon poliisitalon muurausurakointia. Silloin tehtiin myöskin näyttäviä iskuja monille työmaille ja todettiin, että aika hurjaksi on meininki mennyt.

Yhteiskunnassa tämän verohallinnon sisäisen keskustelun ohella käytiin keskustelua myös koska silloin pikkasen kyseenalainen käsitys harmaan talouden torjunnan tärkeydestä oli muun muassa Veronmaksajien keskusliitolla, Kauppakamarilla jne., he myöskin kavahtivat tätä. Tämän jälkeen tämä suuntaus monien työnantajatahojen, monien työnantajajärjestöjen taholta ja näiden kyseistenkin järjestöjen taholta on onneksi tullut terveempään suuntaan. Nyt todetaan, että rehellisen yrittäjän pahin vihollinen on epärehellinen yrittäjä, joka vie sekä työkeikat että kilpailun mahdollisuudet. Tämä tilanne on tietysti täysin tervehtynyt, mutta silloin käytiin aitoa kilpailua.

Mutta tämä verohallinnon sisäinen skaba johti siihen, että tämä tarkastusyksikkö uhattiin hävittää. Siitä sitten projektiyksikön vetäjä teki johtopäätöksen ja erosi ovet paukkuen. Seuraavana päivänä tässä salissa käytiin ajankohtaiskeskustelu, syksyllä 1998, harmaan talouden ja talousrikollisuuden torjunnasta, ja siellä oli tämän ajankohtaiskeskustelun allekirjoittajina meikäläisen lisäksi edustajat Hellberg ja nykyään Karkkilan kaupunginjohtajana toimiva Minna Karhunen. Me Uudenmaan edustajat olimme siinä sen takia, että tämä projektiyksikkö oli perustettu Uudenmaan veroviraston yhteyteen ja sieltä käsin se operoi, mutta se koko ajan kohtasi jopa valtiovarainministeriön taholta vastarintaa ja ei ollut kovinkaan helppo edetä näissä hankkeissa. Mutta joka tapauksessa sen jälkeen edettiin ja Lipposen toisen hallituksen ohjelmaan tuli uusia linjauksia harmaan talouden torjunnasta. Kaikki etenemisaskeleet eivät ole olleet riittäviä, määrärahat poliisien, tutkijoiden osalta eivät ole olleet riittäviä, lainsäädännössä olisi varmasti pitänyt mennä pitemmälle, ja varmasti viime vaalikauden aikana ed. Pulliainen ei ollut tyytyväinen kaikilta osin siihen vauhtiin ja niihin linjauksiin, mitä silloinkin pystyttiin hallituksen sisällä aikaansaamaan, kun vasemmistoliiton Suvi-Anne Siimes oli veroministerinä harmaan talouden torjunnassa. Kaiken kaikkiaan tämä projekti on ollut erittäin pitkä, ja tässä on jouduttu monta kiveä kääntämään, jotta eteenpäin on päästy. Ja tässä on tarvittu myöskin niitä poliisin uusia toimintamahdollisuuksia, viranomaisyhteistyön tehostamista jne.

Mitä sitten tähän päivään tulee, niin ei tämä ongelma näistä voimakkaista toimenpiteistä, lainsäädäntömuutoksista ja viranomaisyhteistyön jne. tehostamisesta, huolimatta ole suinkaan poistunut, vaan päinvastoin. On aivan selvä, että tällä hetkellä ne menetykset, joita syntyy monta kautta yhteiskunnalle talousrikollisuuden ja harmaan talouden seurauksena, ovat huomattavasti suuremmat, mitä silloin arvioitiin, 20 miljardia markkaa vuonna 92 tämän talousrikollisuuden, vähän vaikea sanoa, arvoksi, sanotaan mieluummin menetykseksi. Elikkä tänä päivänä se on suurempi, mutta se olisi huomattavasti suurempaa, ellei näihin toimenpiteisiin olisi jo useampana vaalikautena ja useamman hallituksen toimesta ryhdytty.

Minun täytyy tunnustaa, että henkilökohtaisesti, kun ed. Pulliainen on ollut viime aikoina aktiivinen, välillä on vähän nolottanut, että mikseivät paukut riitä samalla tavalla asiasta puhumaan, kun ne riittivät vuosina 97, 98 ja 99. Mutta se vaan on ehkä pikkasen inhimillistä, että välillä vähemmän pitää meteliä.

Mutta, arvoisa puhemies, haluan vielä lopuksi todella kiittää siitä aktiivisuudesta ja siitä päättäväisyydestä, mitä ministeri Rajamäki on tehnyt sekä määrärahalisäyksien että muiden toimenpiteiden mahdollistamiseksi, koska tätä urakkaa riittää.

Lopetan puheenvuoroni niihin kolmeen asiaan, minkä takia tämä yhteiskunnan syöpä, harmaa talous, talousrikollisuus, pitää kitkeä. Se vie miljardeja euroja niitä yhteiskunnan voimavaroja, mitä me tarvitsisimme yhteiskunnan rakentamiseen, koossa pitämiseen, myöskin turvallisuuden ylläpitämiseen, ja se vääristää kilpailua, koska et voi samassa korttelissa rehellisenä yrittäjänä, rehellisenä palkansaajana pärjätä, jos vieressä toimii yrittäjä, joka käyttää pimeätä työvoimaa, jättää velvoitteensa sekä työntekijöitä että yhteiskuntaa kohtaan hoitamatta. Et voi pärjätä kilpailussa, keikat menevät toisille. Ja kolmas seikka: Se murentaa yhteiskuntamoraalia, jos joksikin aikakaudeksi, oli se 10 vuotta, 20 vuotta, oli syynä syvä lama, oli syynä joku muu tekijä, menetetään suomalaisten korkea etiikka, moraali veronmaksuun, lainanmaksuun ja velvoitteiden hoitamiseen, joka on syntynyt satojen vuosien kuluessa; jos se kerran menee, niin vaatii taas hyvin pitkän ajan, että se uudelleen kehittyy. Suomalaiset ovat tottuneet maksamaan veronsa, velkansa ja sakkonsa, vaikkakin käsi nyrkissä, mutta kuitenkin. Näistä periaatteista pitää jatkossakin pitää kiinni. Sen vuoksi menestystä jatkossakin harmaan talouden torjuntaan ja poliisien roolille siinä työssä!

Erkki Pulliainen /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Näihin ed. Uotilan kommentteihin tästä harmaan talouden sisällöstä tietysti voi 101-prosenttisesti yhtyä ja tähän hänen historian kuvaukseensakin ja tunnustaa ed. Uotilan ansiot tässä hommassa 90-luvulla ja sen jälkeen. Mutta, ed. Uotila, me tulimme ed. Vistbackan kanssa tänne jo 87. Niin, ed. Hellberg oli hyvin ansioitunut silloin 90-luvulla myöskin, niin kuin tässä todettiin.

Mutta se, mikä tässä oli mielenkiintoista jo silloin 80-luvulla, kun ed. Vistbackan kanssa perehdyimme tähän asiaan ihan sattumalta, oli se, että silloin niinä runsaudensarven vuosina kerrottiin, että harmaalla taloudella oli 16 miljardia markkaa pääomaa toimimaan yhteiskunnassa, joka pyöritti tätä hommaa, jonka tuloksia ed. Uotila juuri kuvasi 90-luvun alkupuolella. Ja sillä tavallahan meidän tiemme kohtasivat silloin 90-luvulla, kun ed. Hellberg ja ed. Uotila, Uudenmaan kansanedustajat, olivat mukana, kun taas me korveneläjät tulimme ihan muualta ja olimme ihan toisella tavalla joutuneet näihin kuvioihin mukaan.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Uotila otti ihan tärkeän asian esille yksityiskohtaisesti tässä käsittelyssä. Itse kun todella olen ollut mukana tässä ja ed. Pulliaisen kanssa aika paljon tehnyt yhteistyötä määrätyiltä osin harmaan talouden osalta, niin minua on jäänyt vaan mietityttämään se, mitkä olivat todella ne vastavoimat silloin alkuvaiheessa, koska ei saanut käyttää tällaista sanontaakaan periaatteessa ja kiistettiin, että tällaista on olemassakaan. Onneksi tässä on päästy eteenpäin ja erityisesti ministeri Rajamäen osalta on tuotu oma yksikkö rakentamisen osalta jne. Tätä toimintaa pitää jatkaa. Ja vaikka vastusta varmasti tulee, niin minun mielestäni on hyvä, että poliisille annetaan toimintamahdollisuuksia, koska useimmiten näitä johdetaan ulkomailta. Heillä on erilaisia keinoja myöskin siihen, että on vaikea saada riittävää näyttöä, ja jos kyse on siitä, että poliisilla ei ole toimintamahdollisuuksia, niin silloin pitää lainsäädäntöä muuttaa. Itse en tunne käytännön elämää tällä hetkellä niin hyvin, että tietäisin, kuinka paljon tämä antaa nyt mahdollisuuksia siihen, että talousrikollisuutta saadaan kytkettyä pois ja saadaan sitä rikoshyötyä valtiolle. Minun mielestäni se on tärkeintä, ei yksinomaan se rangaistus, ei sillä ole niin suurta merkitystä, vaan se, että saadaan se rikoshyöty, joka on suurta, pois.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Annan vilpittömästi tunnustusta ed. Pulliaiselle ja ed. Uotilalle. Te olette useita kertoja tässä salissa toistuvasti käyttäneet saman tyyppisiä puheenvuoroja ja kiinnittäneet huomiota talousrikollisuuden ja harmaan talouden kitkemiseen. On aivan luonnollista, että kaikella sillä lainsäädännöllä, myös poliisilain muutoksilla, esitutkinnalla, pakkokeinolain säännöksillä, joilla puututaan, pystytään puuttumaan myös tähän teidän mainitsemaanne asiaryhmään. Se mahdollistaa, että poliisi pystyy aikaisemmin paljastamaan rikoksia ja saamaan myöskin rikoshyötyä takaisin.

Mielenkiintoista tässä on — minä toivon, että niin ei käy, mutta kun täällä puhuttiin myöskin ed. Vielman toimesta näistä poliittisista mielikuvista alkuillasta — että kun tämän lain sisältöä hyväksytään, täällä voikin käydä yllättävästi niin, että nimenomaan ed. Pulliainen, teidän ryhmänne, ja ed. Uuotila, teidän ryhmänne, tulevat lain sisältöä käsittelevässä äänestyksessä äänestämään näitä pykälämuutoksia vastaan. Muodostuu kuva, että vasemmistoliitto ja vihreät vastalauseessaan yhtyvät kaikki ja äänestävät tätä vastaan. Eihän se voi näin olla, koska teidän puheenvuoronne oli ehdottomasti sen tyylinen, että se tukisi tämän hallituksen esityksen ja mietinnön hyväksymistä.

Kari Uotila /vas (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämä minun puheenvuoroni kohdistui harmaan talouden torjuntaan, ja siinä tarvitaan poliisien parempia toimintamahdollisuuksia, siitä olen edelleen samaa mieltä. Mutta sillä tavalla olen aika lailla samoilla linjoilla kuin ed. Sirnö tässä lakivaliokunnan lausuntoon perustuvassa puheenvuorossaan. Mitä tulee tähän ed. Vistbackan kysymykseen, mikä mahtoi olla syynä, niin se on minua arveluttanut kyllä nämä monet vuodet. Nykyisen edustaja, silloisen ministeri Skinnarin asettaman ministerityöryhmän työ oli lausunnolla kesällä 98. Otan suoran lainauksen valtiovarainministeriön lausunnosta, jossa todetaan, että ... En ihan heti löydä sitä, mutta vähäteltiin ensinnäkin sitä, että tällaisia erityistoimenpiteitä tarvittaisiin, ja pidettiin fiskaaliselta merkitykseltään niiden mahdollisuuksia hyvin rajallisena.

Mutta tämä päivä on kuitenkin toista, ja uskon, että tällä hetkellä valtionhallinnossa kaikki ministeriöt, myöskin valtiovarainministeriö, ovat yhdessä rintamassa harmaan talouden torjunnassa. Jollei näin ole, niin toivon, että ministeri Rajamäki kertoo, ja sen jälkeen lisätään painetta, mutta silloin oli nimenomaan virkamiesjohdossa hyvin skeptisiä ja nihkeitä käsityksiä olemassa.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Vielä muutamaan asiaan kommentteja. Täällä on monessa puheenvuorossa ihan fiksusti toistettu sitä, että on edettävä ajassa, ja puhuttu muun muassa järjestäytyneestä rikollisuudesta, toistettu sisäministeri Rajamäenkin julkisuudessa esittämä arvio jopa 80:sta tai sen yli olevasta määrästä järjestäytyneitä rikollisryhmiä Suomessa, ja silloin ministeri Rajamäki on osittain varmaankin omasta näkökulmastaan sopivalla tavalla korostanut, että kyse on eurooppalaisen laskutavan mukaisesti määritellyistä järjestäytyneistä rikollisryhmistä.

Lienee kuitenkin paikallaan ja ihan julkista tietoa kertoa, että ministeri Rajamäki ja ministeri Koskinen hyvin ystävällisesti ovat edistäneet hallintovaliokunnan ja lakivaliokunnan yhteisiä pyrkimyksiä toimia yhteistyössä, mistä varmaankaan tänään keskustelun tulos ei ole ollut ihan parasta mahdollista hedelmää. Mutta me olemme muun muassa pitäneet yhdessä seminaarin järjestäytyneestä rikollisuudesta itse asiassa minun pyynnöstäni, koska itsekin olen hyvin huolissani tietenkin — kuka nyt Suomessa ei olisi — siitä, mikä on tulevaisuus ja tämän päivän tilanne järjestäytyneen rikollisuuden osalta.

Tuossa seminaarissa, jossa asiantuntijat olivat — kiitoksia vielä kerran, ministeri Rajamäki, hienoista järjestelyistä — pääsääntöisesti sisäministeriön puolelta, kävi ilmi, että tätä lukua 70 tai 80 ei kyllä varsinaisesti ole alkuunkaan läheskään pääosaltaan pidettävä semmoisena järjestäytyneenä rikollisuutena kuin televisionkatsojille tulee mieleen mafiasta ja huippujohdetusta superväkivaltaorganisaatiosta, vaan erästä asiantuntijaa lainatakseni kyseessä ovat muutaman elämäntaparikollisen joukkiot, joita parhaiten kuvaa ilmiö "tuulipuku yllä ja kansakoulu alla". Sen sijaan sitten nämä vaarallisemmat joukot, joista on todella syytä olla huolissaan, liittyvät ihmiskauppaan, naiskauppaan, varsinkin prostituutioon, ja huumekauppaan, mutta niiden lukumäärä ei ole alkuunkaan tämänkaltainen, ja pääsääntöisesti niitä eteläisistä Baltian maista ja naapurimaa Venäjältä johdetaan.

Kun puhutaan 70 tai 80 järjestäytyneestä rikollisryhmästä, syntyy mielikuva, että suomalainen väkivaltarikollisuuskin olisi siirtynyt tämmöiseen aivan uuteen mafiamaiseen todellisuuteen. Kuitenkin yhä, entistä selvemmin itse asiassa kuin koskaan aikaisemmin, suomalaisen väkivaltarikollisuuden kuva on se, että viinapäissä tutut ja, mikä surkeinta, usein perheenjäsenet pahoinpitelevät ja jopa tappavat toisiaan. Tämmöisiä järjestäytyneeseen rikollisuuteen liittyviä murhia on vuosittain ollut nollasta muutamaan, kun taas yksinomaan omassa kodissa avio- tai avopuolison käden kautta henkensä menettäneitä naisia Suomessa on ollut 20:sta jopa 30:een huippuvuosina (Ed. Salo: Ja muutama mieskin!) — Ja muutama mieskin, aivan oikein, ed. Salo.

Kotona väkivallan takia Suomessa kuolee huomattavasti enemmän ihmisiä, siis kymmeniä kertoja enemmän ihmisiä kuin niin sanotun järjestäytyneen rikollisuuden kädestä, ja tämä vastuuton viina-ale sen kuin pahentaa tilannetta. Sisäministeriön kansliapäällikkö on omissa puheissaan, jotka löytyvät myös sisäministeriön nettisivuilta, korostanut, että yksi litra keskikulutukseen alkoholia per suomalainen tarkoittaa tuhatta uutta väkivaltarikosta. Näillä näkymin nämä tuhat, ellei toinenkin, tulevat täyteen tässä vuoden, kahden sisällä. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos tulee vuodenvaihteessa ilmoittamaan oman arvionsa siitä, kuinka paljon rikollisuus on viinan kulutuksen ja kasvun myötä kasvanut, mutta nyt voin jo kertoa, kun esimerkiksi olen Diakonissalaitoksen hallintoneuvostossa, jossa meillä on aivan keskeistä lastensuojelutoiminta ja huostaanottotoiminta, että on päivänselvää, että ainakin siellä perheiden sisällä ja huostaanottotilanteissa viina-ale on tuonut turvattomuutta tähän maahan huomattavasti enemmän kuin tämä niin sanottu järjestäytynyt rikollisuus.

Jos puhutaan, että on elettävä ajassa ja pidettävä kansalaisten turvallisuudesta kiinni, niin on varmasti järkevää silloin, kun on kuitenkin rajalliset verovarat — etenkin esimerkiksi kokoomus toisaalta tekee kaikkensa, että verorahoja on entistä rajallisemmin — katsoa myös hyöty-analyysejä, kustannus—hyöty-analyysejä, millä keinoilla oikeasti lisätään, kun eletään ajassa, maksimaalisesti turvallisuutta. Kun katsotaan rikostilastoja, suomalaista arkea, niin varmastikin ajassa parhaiten elettäisiin, jos paremmin luotaisiin päihteetöntä ympäristöä.

Tästä pääsenkin, arvoisa puhemies, siihen, minkä halusin vielä kertoa: Toivottavasti ministeri Koskinen saa budjettiriihessä koko hallituksen ja sittemmin koko eduskunnan tuen sille, että vankeinhoitoon ja varsinkin vankilasta pois pääsevien ihmisten päihdekierteen katkaisuun löytyy rahaa. Nyt sitä rahaa ei ole. 80 prosenttia vangeista on päihdeongelmaisia, ja niistäkin vangeista, joilta nykyisillä liian heikoilla resursseilla saadaan katkaistua päihdekierre, oli se sitten huume- tai yleisemmin alkoholikierre, monet repsahtavat uudelleen päästyään vapauteen, koska kunnat eivät voisi vähempää välittää vankilasta vapautuvan vangin päihdehuollosta, päihteettömään elämään saattamisesta. Se maksaa ensin aika paljon, että entinen alkoholisti tai narkkari saatetaan palaamaan normaaliin elämään.

Mutta jos me täällä oikeasti elämme ajassa ja haluamme tehdä turvallisuutta, on paljon tärkeämpää löytää resurssit muun muassa tähän päihdekierteen katkaisuun puhumattakaan sitten siitä häpeällisestä tilanteesta, että meillä ei ole resursseja tarpeeksi pakottaa kaikki seksuaalirikoksista tuomitut vangit tämmöisen Stop-ohjelman kaltaiseen ohjelmaan, niin kuin lakivaliokunta on edellyttänyt. Joten ministeri Koskiselle paljon voimia, ja toivottavasti muu hallitus kuuntelee teitä, kun täällä salissakin tänään on kovasti kannettu huolta siitä, että turvattomuus kansalaisten keskuudessa kasvaa. Nämä ovat vielä huomattavasti vakavampia turvallisuusuhkia kuin ne, mitä tällä poliisilainmuutoksella nyt yritetään torjua.

Sitten vielä, arvoisa puhemies, ed. Rajala kysyi, mitä meillä on pelättävää. Kysymys on klassinen, ja esimerkiksi Hollannin kansa mielellään kertoo, mitä heillä oli pelättävää. He eivät uskoneet tätä kysymystä, vaan ennen toista maailmansotaa tekivät maailman tarkimman väestökirjanpidon, jossa oli kerrottu ihmisten ominaisuuksista yhtä sun toista, jopa seksuaalinen suuntautuneisuus, rotu, uskonto, kaikki poikkeavuudet. Hitlerille oli harvinaisen helppoa järjestää miehitettyään Hollannin ihmiset jonoihin, ja niitten jonojen pään täällä tietävät kaikki.

Klassinen kysymys, mitä on pelättävää, on oikea kysymys. Jokaisen pitää kysyä niinpäin, mitä ihmettä valtiolle kuuluu ihmisten yksityisyys.

Ed. Kasvi puhui puistonpenkistä. On äärimmäisen pelättävää, jos Suomessa meidän pitäisi avoimesti kertoa seurustelusuhteemme puistonpenkillä. Kirjesalaisuus, kotirauha, tekstiviestit, sähköpostit. Oikeusvaltiossa kysymys ei mene niin, että eihän kai kellään pidä olla mitään pelättävää, jos ei ole mitään salattavaa. Oikeusvaltiossa kaikilla on oikeus omiin puistonpenkkeihin, tekstiviesteihin, kotirauhaan, yksityisyyteen, aikuisen ihmisen omaan maailmaan, ja siitä kulmasta mielestäni ed. Rajalan kysymys oli itse asiassa hyvin hyvä, että kysyitte. Toivottavasti jatkossa ette kysy. Sitä kannattaa miettiä vielä enemmän, ennen kuin perustelee poliisille tai viranomaisille toimivaltuuksia vain sillä perusteella, että eihän kellään pitäisi olla mitään pelättävää.

Oikeusministeri  Johannes  Koskinen

Arvoisa puhemies! Tässä äskeisessä keskustelussa kosketeltiin talousrikostaistelun vaiheita viimeisen puolentoista vuosikymmenen aikana. Sama kysymys on itseänikin askarruttanut, minkä takia verohallinnon puolella nostettiin ikään kuin kädet pystyyn. Siinä oli varmaan erilaisia syitä. Verotarkastushan sinänsä käy hyvin paljon sellaisia yrityksiä läpi, joissa on tällaisia epäilyjä, mutta sitten on ajateltu toisaalta, että markka tai euro on kovempi konsultti kuin rikoslaki, ja katsottu, että nämä veronkorotukset ja vastaavat riittävät. Toisaalta sitten nämä poliisin isot juttupinot talousrikosasioissa olivat varmaan yksi osasyy, minkä takia siellä sitten jätettiin kovin vähälle näiden juttujen penkominen. Mutta selvästi epäkohta yhteiskunnallisesti on tapahtunut siinä, että verohallinto on niin, sanoisiko, passiivisesti suhtautunut talousrikollisuuteen.

No, sitten on kaikilla muilla hallinnonaloilla, nyt poliisin puolella, saatu vähän lisää tehoa siihen. Talousrikossäännöksiähän uusittiin viime kaudella, että ovat myös nämä törkeät tekomuodot kattavammin ja laveammalla asteikolla rangaistavia. Ulosotossa on kiinnitetty huomiota tähän erikoisperintään ja jouduttiin säätämään sitten esimerkiksi rauenneiden konkurssipesien osalta tämä uusi virallisselvitys konkurssilain yhteydessä. Samaa olisi oikeastaan pitänyt verohallinnon toimesta, joka on jokseenkin aina velkojana konkurssipesissä, jo vuosikymmenten ajan seurata aktiivisemmin, mitä pesille tapahtuu, silloinkin kun siellä ei mitään näyttäisi jäävän. No, nyt sitä koetetaan sitten paikata tällä aika niukasti resursoidulla konkurssiasiamiehen toimistolla. Hyvä, että tämäkin puoli on saatu paikattua, mutta kyllä tässä koordinoidussa, tehokkaassa toiminnassa talousrikollisuutta vastaan on vielä paljon tehtävää.

Petri Salo  /kok:

Arvoisa herra puhemies! Nyt kun käsittelyssä on poliisilaki ja ed. Brax käytti tämän viimeisen hyvän puheenvuoron, niin tähän loppuosaan ihan tarkennuksena se, että suomalaista poliisia ei kiinnosta kahden ihmisen välinen suhde puistossa, mutta jos jompikumpi, yhdessä nämä henkilöt, joutuvat esimerkiksi rikoksen kohteeksi, niin sitten se alkaa kiinnostaa suomalaista poliisia ja he pyrkivät tekemään kaikkensa, että nämä kaksi ihmistä saavat olla rauhassa siellä puistossa. Meillä on muuten Suomessa Helsingissä oikeustapauksia, joissa yksityisen firman videotallenteesta on saatu tallennettua todistusaineistoa poliisille, siis yksityisen firman videotallenteesta, josta tekijät eivät ole olleet tietoisia, että ovat olleet kuvauksen kohteina. Poliisi on saanut selvitettyä jopa henkirikoksia siis teknisen tarkkailun avulla, josta nyt on kysymys. Eli näin maailma muuttuu, elämme ajassa. Joskus saattaa sen törkeän henkirikoksen paljastaa yksityinen firma, sen videotallenne. Joskus sen saattaa paljastaa tekstiviesti, joskus matkapuhelimen paikannus tai joku muu pieni asia. Näistä asioista on kysymys, kun tätä poliisilakia on nyt säädetty.

Sisäasiainministeri  Kari Rajamäki

Herra puhemies! Ihan lyhyesti palaan tähän talousrikollisuusteemaan, josta täällä on tänäänkin ansiokkaasti puhuttu. Totean vain sen, että tältä osin on tietysti tärkeätä, että kilpailutilanteen vääristyminen estetään, estetään korruption tunkeutuminen talouselämään sekä yleinen yhteiskuntamoraalin järkkyminen. Kyse on myös valtiontalouden ja hyvinvointivaltion rahoituksesta. Tältä osin kesällä 2003 krp:ssä käydessäni suoraan sanoen hivenen järkytyin siitä, että talousrikostorjunnan tilanne oli vuoden 99 jälkeen käytännössä päässyt kehittymään huonoon suuntaan. 10 prosenttia talousrikostutkijoiden vakansseista oli täyttämättä, muun muassa. Tämän takia tein sisäasiainministeriössä sisäisen ratkaisun siirtämällä miljoona euroa talousrikostutkijoiden palkkauksen korjaamiseen 50—200 euroa kuukaudessa, mikä sinänsä vaikutti myönteisesti.

Kuten täällä ed. Uotila ja ed. Pulliainen ovat todenneet, hallitus on selkeästi kyllä nyt sitoutunut sillä tavalla, että kahdessa hallituksen neuvottelussa ja iltakoulussa on asiaa käsitelty. Tämän miljoonan euron, sanotaan, kertaluontoisen panostuksen lisäksi 3,83 miljoonaa euroa on annettu pysyvästi myös talousrikostorjuntaan lisää ja sisäisen turvallisuuden ohjelma on toteutettu 100-prosenttisesti, ennen kuin sitä syyskuussa oli edes valtioneuvostossa periaatepäätöksenä hyväksytty. Erittäin tärkeä oli myöskin laittoman työvoiman valvontayksikkö, joka krp:n yhteyteen perustettiin ja joka nyt myöskin vahvistuu, samoin kuin rahanpesun torjunta. Kyseessä on vakava yhteinen haaste. Viime vuonna kertyi yli kolmannes lisää rikollisen hyödyn takaisinperintää noin 35 miljoonaan euroon. Tänä vuonna olemme jo sillä tasolla.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Salolta on aivan pakko kysyä: miksi ihmeessä tämä laki sitten sallii yksittäisten ihmisten puistonpenkkikeskustelujen nauhoittamisen, jos poliisi ei sitä tarvitse? Edellinen laki ei sallinut sitä. Nyt se tehdään mahdolliseksi. Miksi?

Kari Uotila /vas:

Arvoisa puhemies! On ilman muuta selvää, että nykytekniikka on ihan sattumanvaraisestikin johtanut monien rikosten selviämiseen. Muistetaan muun muassa tanskalainen poliisimurhaaja, joka ensin havaittiin Pääesikunnan kameroissa matkalla kohti Helsingin eteläkärkeä, ja sitä kautta päästiin ainakin suunnasta selville, minne hän oli pakenemassa. Mutta on kuitenkin toinen asia, ja tietysti täytyy tuon ed. Salon puheenvuoron jälkeen kysyä: On aivan selvää, että silloin, kun on rikostiedusteluvaihe ja on selvästä rikosepäilystä kysymys, varmasti on pakko päästä kuuntelemaan tai selvittämään liikkeitä, seuraamaan, mahdollisesti nauhoittamaankin, mutta onko poliisi aina sitten erehtymätön? Käykö sitten niin, että sellainen ihminen, jolla ei ole rikosten kanssa mitään tekemistä ja joka ei ole koskaan edes aikonut tehdä mitään rikosta, on sitten joskus tilanteessa, että tällaisetkin kansalaiset sitten joutuvat puiston penkillä tai puiston penkin takana tai missä tahansa seuraamiseen ja kuunteluun? Tämä tekee siitä ongelman, kuinka pitkälle mennään. Asialla on puolensa ja puolensa, mutta en minä täysin kyllä irtautuisi niistä huolenaiheista, mitä täällä on esitetty siitä, kuinka pitkälle yksityisyyden suojan osalta voidaan mennä.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa puhemies! Kysynpä vielä arvoisalta lakivaliokunnan puheenjohtajalta Tuija Braxilta. Tässä nimittäin vietiin vähän sanoja suusta. Sekä ed. Salo että ed. Uotila puhuivat siitä asiasta, mitä varten tämän nappulan painoin. Todellakin muun muassa muistan, että tuon tanskalaisen poliisimurhaajan jäljille päästiin, ja monien muiden henkirikosten, mitä ainakin Helsingissä on tapahtunut ja muuallakin, selvittely perustuu yleisillä paikoilla oleviin videokameroihin, kameravalvontaan. Kun monien muitten rikosten, pienempienkin rikosten, selvittäminen onnistuu, niin ei minua ainakaan hermostuta. Päinvastoin minä olen paljon enemmän turvassa. Jos joskus saisin jonkun viereeni istumaan puiston penkille, niin minusta olisi paljon mukavampaa, että siellä olisi kamera, joka tallentaisi meidän yhdessäolomme, ja olisimme turvassa. Rosvot eivät uskalla lähestyä, kun joutuvat kiipeliin ja käsirautaan.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lakivaliokunta yksimielisesti halusi, että silloin kun tekninen tarkkailu on laillista ja siihen on haettu lupa, kysymys on kuitenkin jatkuvasta ja toistuvasta toiminnasta eli juuri semmoisesta toiminnasta, mitä muun muassa täällä ed. Uotila kuvaili. Kun on selvää näyttöä, on vihje ja esitutkinta on käynnissä, niin toki silloin on kysymys jo siitä, mitä lakivaliokuntakin vaati, ja silloin se on sallittua. Mutta että se voi olla satunnaista ja täysin luvatonta, siihen lakivaliokunta ei halunnut antaa enkä halua minä antaa lupaa. Toivottavasti tässä ei nyt tule epäselvyyttä, mistä tässä on kysymys. Se, että yksityisiä kiinteistöjä nykyään turvallisuustarkkaillaan, on aivan toisen lainsäädännön asia.

Puhemiehen tehtävä on täällä yrittää rajata ja yritän auttaa puhemiestä. En avaa keskustelua siitä, mitä siihen lainsäädäntöön pitäisi tehdä. Se on puutteellista lainsäädäntöä. On kiistatonta, että näistä yksityisistä nauhoista on ollut hyötyä, mutta sen lainsäädännön valmistelu on käsittääkseni ministeriössä käynnissä.

Jyrki Kasvi /vihr:

Arvoisa puhemies! Näistä yksityisistä valvontakameroista on pakko kertoa myös se, että niitä käytetään paljon muuhunkin kuin rikosten selvittämiseen. Olen itsekin päässyt näkemään nauhoitteita, joissa pimeänäkökameralla on kuvattu puistossa yksityisiä lemmenhetkiä, ja nämä olivat valtion laitoksissa kuvattuja.

Raimo  Vistbacka  /ps:

Arvoisa puhemies! Meitä on moneen junaan varmasti, jos näin on tapahtunut. Mutta minun mielestäni tässä puhutaan nyt ihan toisesta asiasta. Kyllä silloin 60—70-luvulla — muistan itse, kun rikospoliisissa olin — monta tuntia ja vuorokausia, joskus useampiakin, seurattiin jostakin porttikäytävästä ja muualta taikka kadun vastapäisestä huoneistosta, kun oli saatu lupa eikä ollut tällaisia teknisiä välineitä silloin. Ei siihen kukaan kiinnittänyt mitään sen enempää huomiota. Epäiltiin ja sitten yritettiin saada näyttöä. Sama tilanne käsitykseni mukaan on näissäkin. Ei siellä huvikseen poliisi lähde nyt tarkkailemaan. Kyllä sillä muutakin työtä käsitykseni mukaan on.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vistbacka sanoi juuri sen, mitä aioinkin sanoa, ja totean, ettei kai tilanne nyt kuuden vuoden aikana niin paljon ole muuttunut, että poliisilla olisi aikaa tarkkailla ihmisiä vapaa-aikana ilman, että kysymyksessä on virkatehtävä tai rikosperuste ja yleensä vielä törkeä rikosperuste, josta voi seurata merkittävästi vankeutta. Varmasti, jos näin on käynyt ed. Kasville, kysymyksessä on silloin virkavirhe, joko ei oltu virantoimituksessa tai sitten ei ole ollutkaan valtion henkilöitä, vaan yksittäisiä henkilöitä, ja on muodostunut kuva, että teitä on väärin tarkkailtu. Mutta kyllä suomalainen uskaltaa tänä päivänä mennä puistoon ja olla siellä ihan vapaasti pelkäämättä sitä, että viranomaisilla olisi milloinkaan kiinnostusta tai aikaa seurata, mitä me siellä puistossa teemme. Se on eri asia, jos epäillään, että me olemme syyllistyneet esimerkiksi sellaiseen huumausainerikokseen, josta voi saada neljä vuotta vankeutta. Sellainen rikollinen saa pelätä oloaan vähän muuallakin kuin puistossa.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Salon puheenvuorossa nyt tuli taas esille, että hän kuvailee juuri sen, mitä lakivaliokunta vaati, että on olemassa semmoinen tilanne, joka täyttää kaikin puolin jatkuvuuden ja toistuvuuden tarpeet, ja silloin lakivaliokunnan mukaan laki saisikin toimia. Sitten hallintovaliokunta toteaa, että kun kuitenkin käytännössä voi olla joskus ihan muitakin tarpeita, niin kirjoitetaan pykälä toisin kuin sitten kauniisti väitetään sitä tarvittavan. Tässä on aivan selvä epäsuomalainen lainsäädäntötekniikka. Pykälä on paljon laajempi kuin mihin sitä aiotaan kauniin väittämän mukaan käyttää.