Täysistunnon pöytäkirja 72/2005 vp

PTK 72/2005 vp

72. TIISTAINA 14. KESÄKUUTA 2005 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

6) Hallituksen esitys laiksi ulkomaanliikenteen kauppa-alusluettelosta annetun lain muuttamisesta

 

Erkki Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässähän itse tämän pääasian elikkä näitten ulkomaalaisomistuksessa olevien ja suomalaisten operoimien alusten tukemisen kauppa-alusluettelolain mukaisesti ulkomaanliikenteessä suhteenhan hallitus on osoittanut ja hallitusryhmät eduskunnassa suurta avokätisyyttä. Kun rahaa on paljon, sitä voi käyttää tälläkin tavalla. Siinä ei ole huomauttamista.

Mutta siihen, mikä on menossa lapsena pesuveden mukana, on ollut perusteltua aihetta puuttua. Nimittäin valiokunnan enemmistö on päätynyt perustelemaan varsin monisanaisesti tätä hallituksen esitystä huoltovarmuutta koskevalla tekstillä ja tämä teksti hyväksyttynä on tarkoittava suurin piirtein hautajaisia suomalaiselle huoltovarmuudelle — Suomihan on saarivaltio yhä edelleen — mikä käytännössä merkitsee myöskin sitä, että maanpuolustuskursseista voidaan yksi päivä nipistää kokonaan pois, koska se on käytetty huoltovarmuusasioitten hoitamiseen. Jotta kuitenkin vähintäänkin historiankirjoitusta varten jää jotakin tekstiä, että tähän asiaan kiinnitettiin eduskunnassa huomiota — tässähän juuri hyväksyttiin huoltovarmuutta muutoin koskeva laki ihan äskettäin ja siinä sitä heikennyslinjaa edelleen jatkettiin — ja jotta tässä yhteydessä nyt jäisi kuitenkin vaihtoehtoinen näkemys pöytäkirjoihin, ehdotan, että valiokunnan mietinnössä oleva huoltovarmuutta koskeva luku korvataan tekstillä, jonka luen:

"Suomi on saarivaltio, jonka huollossa kansainvälisen työnjohdon oloissa merikuljetusten sujumisella sekä normaali- että poikkeusoloissa on ratkaiseva merkitys. Tässä katsannossa vuonna 1991 säädetyssä kauppa-alusluettelossa (4 §) edellytettiin, että alustuen edellytyksenä on aluksen kotimainen omistus. Näin voitiin olla suhteellisen varmoja, että laiva säilyy Suomen liikenteessä poikkeusoloissa. Tämä realiteetti ei ole miksikään muuttunut. Juuri tätä varten on olemassa huoltovarmuuslainsäädäntö ja sen käytännön toteuttamista varten Huoltovarmuuskeskus.

Nyt käsittelyssä oleva ulkomaanliikenteen kauppa-alusluetteloa koskeva lainmuutos tarkoittaisi toteutuneena sitä, että alustukea maksettaisiin myös sellaisista Suomen lipun alla purjehtivista kauppa-aluksista, jotka omistaa ulkomainen rahoitusyhtiö. Vaikka suomalaisella varustamolla olisi pitkäaikainen sopimus aluksen omistavan ulkomaisen rahoitusyhtiön kanssa, ei varmuutta aluksen säilymisestä Suomen valtion käytössä poikkeusoloissa olisi. Tämä vaarantaa entisestään huoltovarmuuttamme, joka on jo heikentynyt; vuosina 2000—2004 kotimaisen tonniston osuus maamme ulkomaankaupan kuljetuksista alentui 40,1 prosentista 32,7 prosenttiin. Tämän kehityksen katkaiseminen olisi pitänyt ottaa tukijärjestelmää kehitettäessä ensisijaiseksi tavoitteeksi. Luotettavia kotimaisia varustamoja on olemassa. Ne ovat valmiita kohtuullista tukea saadessaan lisäämään juuri sellaista jäävahvistettua kotimaista tonnistoa, jota huoltovarmuuden säilyttäminen vaatii."

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Heti aluksi kannatan ed. Pulliaisen tekemää tekstimuutosehdotusta ja haluan lyhyesti todeta sen, että emme ole lähteneet esittämään hylkyä tälle hallituksen esitykselle valiokunnassa, koska tässä nyt joitakin positiivisiakin seikkoja on. Mutta jotenkin tuntuu siltä, että rahaa kyllä riittää näköjään ulkomaisille omistajille, mutta sen jälkeen kun olisi järjestelyitten kautta voitu hyödyntää ja tukea kotimaisia varustamoja, tähän ei hallitus halunnut lähteä. Niin kuin Finnlinesin osalta tiedämme, välittömästi sen jälkeen kun valiokunta sai mietintönsä valmiiksi, seuraavana lauantaina, lehdissä oli selvitys siitä, millä tavoin omistus on siirtynyt, arvoisa puhemies, en muista nyt, oliko se italialaiseen omistukseen (Ed. Pulliainen: Italialaiseen!) — italialaiseen omistukseen.

Arvoisa puhemies! Kun on väitetty sitä, että tämä ei kriisitilanteissa vaaranna Suomen tilannetta, niin jotenkin tuntuu aika omituiselta, eikö omistaja sitten pystykään määrittelemään, missä sen omistama laiva liikkuu. En tietysti toivo mitään kriisitilannetta Suomeen, mutta kyllä yleensä omistaja määrää siitä, missä hänen omistuksessaan oleva tavara liikkuu, varsinkin kriisitilanteissa. Tämän johdosta minun mielestäni tämä on aika arveluttavaa.

Markku  Laukkanen  /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Todellakin tämän lain muuttaminen tässä yhteydessä tarkoittaa sitä, että kauppa-alustukea voidaan jatkossa maksaa myös sellaiselle varustamotoimintaa harjoittavalle suomalaiselle työnantajalle, joka ei ole Suomeen rekisteröidyn aluksen omistaja. Riittää, että sillä on suomalainen operoija. Kysehän on niin sanotusta bareboat-rahtaustilanteesta, joka tarkoittaa käytännössä järjestelyä, jonka mukaan ilman miehistöä rahdattu alus rekisteröidään omistuksen osalta toisen valtion rekisteriin, siis omistusoikeusrekisteriin, ja käytön osalta toisen valtion rekisteriin, joka on käyttörekisteri. Tätä kutsutaan kansainvälisesti yleisesti bareboat-rahtausrekisteröinniksi tai kaksoisrekisteröinniksi.

Minkä takia tämä laki on nyt sitten eduskunnalle annettu? Tietysti lähtökohta on se, että suomalainen aluskalusto on ikääntynyt siinä määrin, että Suomen lipun alla olevien alusten keski-ikä on tällä hetkellä 20 vuotta, kun se EU-talousalueella on keskimäärin noin 12 vuotta. Sama koskee tietenkin myös sitä ongelmaa, mikä liittyy Suomen lipun alla purjehtivien alusten määrään, tonnistomäärään. Se on äärimmäisen huolestuttavassa määrin vähentynyt, ja sen vuoksi on syytä etsiä kaikkia mahdollisia keinoja, että saadaan Suomen lipun alle aluksia, saadaan kokonaismäärä nykyistä tasoa korkeammalle ja saadaan myös alusten heikentyvä ikääntymiskehitys pysäytettyä. Tällä esityksellä pyritään lisäämään joustavuutta varustamotoiminnan järjestämisessä ja mahdollistamaan uusia rahoittamisvaihtoehtoja alushankintoihin.

Asiantuntijakuulemisessa, laajassa sellaisessa, arvioitiinkin, että tällä lailla on myönteisiä vaikutuksia aluskannan kokoon, ikärakenteeseen, työllistämistilanteeseen, ja tästä johtuen valiokunnan selkeä enemmistö, 15 jäsentä, pitää hallituksen esitystä aivan oikeana, mutta korostaa, että tämä on hyvä alku. Merenkulun tukemiseksi tarvitaan myöskin muita, laajakantoisempia toimia, siis sen tukemiseksi, että Suomen lipun alla olevien alusten määrä lisääntyy. Siihen tarvitaan todellakin monia muita samaan suuntaan vaikuttavia toimenpiteitä.

Huoltovarmuuskysymyksestä muutama sana. Kaivoin esiin vielä näitä asiantuntijalausuntoja myöskin koskien tätä vastalauseen ydintä. Huoltovarmuuskeskuksen kantahan on ollut, että alusten rahoituksellinen ulkomainen omistus ei vaaranna kuljetusketjujen toimivuutta häiriö- ja poikkeusoloissa, koska aluksen operointioikeudet ovat suomalaisella varustamolla. Myöskin kauppa- ja teollisuusministeriö on yhtynyt alaisensa Huoltovarmuuskeskuksen näkemykseen ja katsoo, että se turvaa Suomen ulkomaankaupan kuljetusten suorittamisen nykyistä suuremmassa määrin suomalaisen tosiasiallisen määräämisvallan puitteissa, siis suomalaisen tosiasiallisen määräämisvallan puitteissa, koska operoija viime kädessä määrää. Kauppa- ja teollisuusministeriö korosti lausunnossaan, että nyt käsiteltävä lainmuutos on tietenkin vain yksittäinen toimenpide yrityksessä parantaa Suomen merenkulun nykyistä tilannetta, ja on aivan oikein, että korostetaan sitä, että nyt tarvitaan ennen muuta alusten uudishankintojen edistämiseen tähtääviä toimia, joilla voidaan turvata suomalaiselle varustamolle mahdollisuus hankkia omistukseen uusia, kilpailukykyisiä, Suomen ulkomaanliikenteeseen tarkoitettuja ja mielellään jäävahvistettuja aluksia.

Liikenne- ja viestintäministeriön muistiossa todetaan huoltovarmuusnäkökohdista näin: "Kuten merenkulun neuvottelukunnassa on aiemmin todettu, huoltovarmuusnäkökohdat on hallituksen esitystä laadittaessa otettu huomioon. Poikkeustilanteissa alus toimii lippumaan lainsäädännön ja määräysten mukaisella tavalla." — Siis lippumaan, joka tässä katsannossa on tietenkin Suomi. — "Ministeriölle on myös ilmoitettu, että useassa tapauksessa aluksen omistava ulkomainen yhtiö olisi suomalaisen varustamon tytäryhtiö. Poikkeusoloissa valmiuslainsäädännön mukaisesti on myös mahdollista antaa Suomen lipun alla purjehtiville aluksille viranomaismääräyksin alusten operointiin liittyviä määräyksiä." Tämäkin on erittäin merkittävä näkökohta.

Suomen Varustamoyhdistys puolestaan arvioi tämän lain vaikuttavan myönteisellä tavalla kansalliseen huoltovarmuuteen. Suomalainen aluskanta on pienentynyt ja vanhentunut, minkä vuoksi uusien Suomen lipun alle tulevien bareboat-rahdattujen alusten voidaan katsoa vahvistavan huoltovarmuutta. Mahdollisessa kriisissä Suomen lipun alla olevat bareboat-rahdatut alukset ovat parempi vaihtoehto kuin se, että niitäkään aluksia ei olisi lainkaan. On myös muistettava, että nykyisen lainsäädännön mukaan omistetun aluksen myynti pois Suomesta on käytännössä jopa yksinkertaisempi toimenpide kuin bareboat-sopimuksen purkaminen.

Ei ole mahdollista arvioida, valitettavasti tietenkään, luotettavasti, missä määrin uusia aluksia nyt rekisteröidään Suomen alusrekisteriin tämän lain voimaantulon myötä, kun kauppa-alustukea laajennetaan nyt esitetyllä tavalla, mutta kuten hallituksen esityksessä arvioitiin, on tulossa joitakin aluksia, joiden kokonaistyöpaikkamäärä lienee siellä 400—450:n vaiheilla. Nämä olisivat tulossa Suomen lipun alle hyvin lyhyen ajan sisällä, mahdollisesti jo tämän vuoden kuluessa. Tämä olisi erittäin tärkeä signaali ja myönteinen käänne koko merenkulun kannalta. Voidaan sanoa, että sillä on välillisesti myönteinen vaikutus aluskannan kokoon ja ikärakenteeseen ja työllistämisasteeseen. Kaikki nämä alukset olisivat Suomen alusrekisterissä, työnantaja olisi suomalainen, ja alukset parantaisivat näin ollen suomalaisten merimiesten työllisyyttä.

Tästä bareboat-rahtauksen järjestelmästä täytyy vielä mainita se tosiseikka, että sehän tarkoittaa erittäin vahvaa sitoutumista. Uudet tilinpidon kansainväliset säännökset edellyttävät, että esimerkiksi rahoitusleasingillä tai bareboat-vuokrauksella hankittu alus on pitkäaikaisessa sopimuksessa esitettävä käyttäjän konsernitaseessa omistuserän tavoin. Esimerkiksi eräissä maissa, kuten Saksassa, tonnistoverolait rinnastavat tietyissä tapauksissa bareboat-vuokratun aluksen ja omistetun aluksen. Tämä kehityshän on tosiasiallisesti tuttu hyvin monilta aloilta. Tänä päivänä monet kunnat, monet yritykset, valtio toimivat vuokratiloissa eivätkä omista enää suoraan kiinteistöjä, joissa toimivat. Samoin autoalalla huomattava osa Suomeen rekisteröidyistä työsuhdeautoista on rahoituslaitoksen, joko kotimaisen tai ulkomaisen, omistuksessa, ja autoedun tarjoava yritys on tässä tapauksessa vain haltija. Tämän kaltaiset omistus-, rahtaus- ja rahoitusjärjestelyt ovat viime vuosikymmenen aikana paljon muuttuneet, ne ovat kehittyneet, ja entistä yleisempää onkin, että alusten operoiva taho ei enää ole välttämättä suoraan alusten omistaja. Niin sanotun normaalin merenkulun kriteerit ovat ajan myötä kehittyneet, että erilaisten rahoitus- ja omistajayhtiöiden avulla varustamot pyrkivät tehostamaan oman pääoman käyttöä. Kysymys on näin ollen myöskin riskien hallinnasta.

Tässä kakkoskäsittelyssä haluan vielä nostaa esiin kysymyksen myöskin Saimaan liikenteestä, siis Saimaan kanavaliikenteestä, jossa harrastetaan myöskin kansainvälistä merenkulkua. Valiokuntahan kiinnitti huomiota asiaan jo viime vuoden valtiopäivillä lausumallaan, johon eduskunta sitten yhtyi. Tietysti oli valitettavaa, että hallitus ei omassa esityksessään jo sisällyttänyt tätä Saimaan kanavan liikenteen mukaanottoa tähän esitykseen, vaan valiokunnan täytyi sitten itse se tehdä. Mutta hyvin olennainen asia on se, että Saimaan kanavaliikenne katsotaan myöskin tämän lain piiriin kuuluvaksi tukikelpoiseksi kohteeksi. Tämä liittyy myöskin Euroopan unionin meriliikenteen valtiontuen suuntaviivojen tulkintaan, joka tältä osin nyt hyvin tärkeällä tavalla täydentyy.

Puhemies! Niin kuin sanottu, suomalaisen merenkulun haasteet ovat tavattoman suuria tällä hetkellä. Tämä on yksi askel oikeaan suuntaan. Vienti ja tuonti kasvavat Suomessa. Kalusto on iäkästä. Huoltovarmuuskysymys on hyvin tärkeä. Väylämaksutilanteen selvittäminen on työn alla. Siihen täytyy saada selvyys mieluiten ennen kuin uusi varsinainen maksulaki annetaan eduskuntaan. Vanha pöytä on puhdistettava ja saatava aikaan myönteisiä signaaleja ja myönteistä käännettä tähän kokonaiskysymykseen. Tonnistoveron uudistaminen on äärimmäisen tärkeä työkalu pitkässä juoksussa. On ihan selvää, että nykyhallituksen täytyy sitä kysymystä vakavasti pohtia. Myöskin alushankintavarauksen uudistaminen tavalla, joka vielä enemmän nopeuttaisi vanhan aluskannan uudistamista, täytyy ottaa työn alle. Matkustaja-alustuelle täytyy löytyä hyvin pitkäjänteinen tukijärjestelmä. Ja, mikä tärkeintä, kaiken aikaa nähdään, että suomalaisella merenkululla on suurta osaamista, sellaista osaamista, jota myöskin tulevien vuosien merenkulussa tarvitaan.

Reino  Ojala  /sd:

Arvoisa herra puhemies! Täältä paikalta ihan lyhyesti vaan: On varmaan alkuun hyvä kiittää vastalauseen allekirjoittajia siitä, että he ovat tyytyneet kirjoittamaan vastalauseen vain siltä osin, mikä koskee lukua Huoltovarmuus ja sen korvaamista toisenlaisella tekstillä, ja muuten sitten ilmoittavat hyväksyvänsä tämän itse asian, mikä tähän liittyy. Toisin olisin kuitenkin kirjoittanut tämän toisen kappaleen alun tästä vastalauseesta, kun täällä sanotaan, että "lainmuutos tarkoittaisi toteutuneena", siten, että se "tarkoittaa toteutuneena". Silloin olisi pontevampi tämä teidän vastalauseenne.

Kuitenkin tästä huoltovarmuudesta: Muun muassa Huoltovarmuuskeskus oli aivan vakuuttunut siitä, että tällä lisätään huoltovarmuutta. Muutenhan me lähdemme siitä, että kun aluskanta vanhenee ja pienenee, niin huoltovarmuus lisääntyy. Ja näinhän ei ole.

Rahoitusmahdollisuudet ovat tässä viimeisten 10—15 vuoden aikana muuttuneet huomattavasti, ja tämä on nyt uusi keino, millä Suomen lipun alle saadaan uusia aluksia. Suomessa liikkuu päivittäin tuhansia autoja, joita ohjaa haltija. Sen omistaja on vallan muualla, leasing-sopimuksen perusteella, ja ei niitä heti ensimmäisen vastoinkäymisen vastaan tullessa pyydetä takaisin. Mutta tämmöisenä tämä on varmaan ihan ymmärrettävä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Ed. Laukkaselle toteaisin, kun omassa puheenvuorossanne siteerasitte Huoltovarmuuskeskuksen lausuntoa, että jätitte pois toisella sivulla olevan toteamuksen, josta käy ilmi, että Huoltovarmuuskeskuksen ylijohtaja on ikään kuin seinää vasten kirjoittanut ja antanut asiantuntijalausuntonsa, eli koska hän kantaa huolta huoltovarmuudesta, niin hän on todennut, että koska tämä on tarkoituksenmukainen uudistus, joka kannattaa nyt toteuttaa, kun koko ajan tonnisto pienenee nykytukimuotojen vallitessa ja kun ei ole vireilläkään mitään muita lakimuutoksia, niin tämän johdosta tietysti hän on lähtenyt sanomaan, että tämä on ainoa keino, jolla voidaan turvata huoltovarmuus.

Arvoisa puhemies! Mitä tulee sitten siihen, mitä ed. Ojala täällä totesi, me olemme käsitykseni mukaan ed. Pulliaisen kanssa jo edelliskerralla, kun näitä käsiteltiin, olleet huolissamme nimenomaan Saimaan kanavan liikenteestä sillä tavoin, että se otetaan huomioon tukijärjestelmissä, ja kun se saatiin nyt tähän esitykseen, niin siltäkään osin emme halunneet lähteä esittämään hylkyä. Mutta meidän käsityksemme mukaan nimenomaan, vaikka täällä arvon valiokunnan puheenjohtaja hyvin voimakkaasti kertasi Suomen Varustamoyhdistyksen asiantuntijalausuntoa, joskus tuntuu siltä, että siellä takana on eräs henkilö, joka omistaa ja määrittelee Varustamoyhdistyksen kantoja aika paljon, ja tällä henkilöllä on merkittävä asema merenkulussa.

Uskoisin, arvoisa puhemies, että Rahtialusyhdistyksen jäsenvarustamot pystyisivät kyllä tämän hoitamaan, mikäli valtiovallalla, hallituksella, olisi halua tuoda sellaisia rahoitusjärjestelyjä, että ne voisivat uudistaa tonnistoa.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Varmuuden vuoksi täältä edestä, ettei aika lopu.

Ensinnäkin, kun tässä todettiin, että tämä on yksi askel, niin totean, että onhan tämä yksi askel. Se on sellainen askel, jonka käytännön tulos on, että valtion velkarahoja kuluu ja luodaan kai akuutisti, lyhyessä perspektiivissä, jonkin verran, muutama sata, työpaikkaa suomalaisille merimiehille. Ne työpaikat ovat sinänsä hyvä asia, eli ammattitaito säilyy, siis sijoitetaan varoja ammattitaidon ylläpitämiseen. Tämä on ihan ok. Tässä on nyt eräs syy siihen, miksi me emme esitä tätä hylättäväksi, hyväksymme sen, että jos valtiolla on velanottokykyä, niin hankkii sitä lainaa niin, että pystyy sitä käyttämään tällaisiin tarkoituksiin.

Sitten tästä keskustelusta muutoin: Tässä on yksi hyvin mielenkiintoinen yksityiskohta. Minä olin sitä mieltä, että se oli lapsus linguae, kun se täällä todettiin aikaisemmin, ja niin minä en siihen takertunut, mutta nyt kun valiokunnan puheenjohtaja toisti sen saman asian uudestaan, niin se ei voi olla lapsus linguae eli kielen lipsahdus, vaan kysymys on ihan siitä, että siinä todella aiotaankin nyt menetellä noin kuin hän sanoi. Hän nimittäin sanoi näin, ja tarkoitti kai suomalaista varustamoa, että varustamo tekisi rahtaussopimuksen omistajayhtiön kanssa, ja itse asiassa kysymys olisikin suomalaisen yhtiön ja sen tytäryhtiön yhteistyöstä jollakin tavalla, eli siis toisin sanoen omistajana olisikin tämä tytäryhtiö. Sehän tarkoittaa käytännössä veronkiertoa eikä mitään muuta, elikkä siis toisin sanoen tulot kanavoidaan vaikka Viroon taikka Maltalle taikka Kyprokselle taikka Panamaan taikka mihin tahansa. Tällä tavalla Suomeen ei maksetakaan veroja, mutta sen sijaan Suomen valtiolta nyhdetään tukia tässä järjestelmässä. Hyvin mielenkiintoinen malli. Minä ajattelin, että se oli lipsahdus, ettei ihan näin avointa veronkiertojärjestelmää olla luomassa.

Sitten toinen asia: Niin ed. Laukkanen kuin ed. Reino Ojalakin kuvasivat leasingjärjestelmiä ja niihin verrattavia järjestelmiä ja kertoivat, miten hienosti ne toimivat tässä ajassa. Joo, arvoisa puhemies, tässä on yksi pieni ero, joka on äärimmäisen suuri ero, ja se on se, että me elämme nyt niin sanotuissa normaaleissa oloissa ja me, jotka olemme tämän vastalauseen kirjoittaneet, puhumme poikkeusoloista. On aivan eri asia toimia näin. Kun italialainen Grimaldi sanoo, että meidän aluksemme muuten pysyvät vaikka Larnakan satamassa siellä meren tuntumassa, niin ne pysyvät siellä ja ne eivät tule mihinkään Suomenlahden tai Pohjanlahden satamaan. Asia on harvinaisen selvä, eli tässä tavallaan hämätään unohtamalla, niin kuin marxilaisen lehdistöteorian mukaan pitääkin unohtaa, se mikä on ideologialle vierasta, ja tietysti kepuhan on jo melkein niin kuin marxilainen nykyisin.

Keskustelu päättyy.

​​​​