Täysistunnon pöytäkirja 73/2003 vp

PTK 73/2003 vp

73. KESKIVIIKKONA 8. LOKAKUUTA 2003 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

1) Hallituksen esitys laeiksi valmisteverotuslain sekä alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain muuttamisesta

 

Valtiovarainministeri   Antti  Kalliomäki

Arvoisa puhemies! Tämä asia lienee jo puhuttu likimain puhki, mutta muutama mielestäni oleellinen kysymys ansaitsee lyhyen esittelyn.

Ensinnäkin taustasta sen verran, että ensi vuoden alku, kuten tunnettua, muuttaa merkittävästi suomalaista alkoholipolitiikkaa. EU-jäsenyyden alusta lähtien olemme eläneet siirtymävaihetta. Suomi joutuu 1.1. ensi vuonna poistamaan matkustajatuontia koskevat alkoholijuomien määrälliset rajoitukset toisista jäsenvaltioista saapuvien matkustajien osalta. Tällöin ryhdytään soveltamaan yhteisön oikeuden mukaisia sisämarkkinasäännöksiä. (Hälinää)

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Pyydän salia rauhoittumaan.

Puhuja:

Puhemies! Kuten sanoin, tämä on likimain puhki puhuttu, joten salin käyttäytymisen kyllä ymmärtää.

Suomi ei joudu tähän muutokseen sopeutumaan yksin. Tanskassa tuli tämän kuun alussa voimaan uusi alkoholiverotus, joka pudotti väkevien juomien veron noin puoleen entisestään. Heillä perusteena oli tuontipaine Saksasta, ja sitten tämä ketju etenee sillä tavalla, että Ruotsi nyt keskustelee veropolitiikasta, ja ruotsalaisten vyöry Tanskan puolelle tuliaisia hakemaan on ollut aikamoinen.

Kun EU:n laajentuminen sitten tapahtuu 1.5., niin sisämarkkinat sen mukana laajentuvat uusiin jäsenvaltioihin ja verokilpailu meillä on erityisen kovaa. Lähin naapurimme Viro on tietenkin alhaisen alkoholiverotuksen valtio, ja se asettaa meille nämä tunnetut paineet. Kasvavan alkoholituonnin logistiikka ei edellytä lisää kuljetuskapasiteettia eikä kalliita erityisjärjestelyitä suomalaisille. Tämä on jo huomattu uutisista: kätevät kantopakkaukset väkevän viinankin tuonnille ovat jo valmiiksi suunniteltuja.

Työllisyysvaikutuksista muutama asia, koska tämä on aivan keskeinen kysymys. Koko alkoholituotannon ja jakelun työllisyysvaikutukset ovat noin 25 000 henkilötyövuotta. Alkoholijuomateollisuuden noin 1 500 henkilön lisäksi ala työllistää saman verran henkilöitä maataloudessa, noin 2 300 henkilöä muissa teollisuuden panoselinkeinoissa ja noin 2 800 henkilöä tukku- ja vähittäiskaupassa, isoja lukuja siis. Lisäksi ravintoloiden työllisyydestä noin 17 000 henkilötyövuotta liittyy aivan välittömästi alkoholitarjoiluun. Erityisesti oluen verotuksessa on otettava huomioon taloudelliset ja työllisyysperusteet. Oluen myynnillä on tukku- ja vähittäiskaupan työllisyydelle huomattava merkitys. Myynnin tuntuva väheneminen johtaisi jo pelkästään oluen keskimääräisen myyntiosuuden perusteella kaupan työllisyyden aikamoiseen alenemiseen. On epätodennäköistä, ettei oluen ohella myös muiden päivittäistavarakaupan hyödykkeiden myynti Suomessa suuntautuisi maan rajojen ulkopuolelle. Olutostosten mukana tuotaisiin varmasti elintarvikkeita ja muita hyödykkeitä.

Yksityishenkilö saa tuoda veroitta Suomeen toisesta jäsenvaltiosta verolliseen hintaan hankkimiaan tuotteita edellyttäen, että hän tuo tuotteet mukanaan ja että tuotteet tulevat hänen henkilökohtaiseen käyttöönsä. Kaupalliseen tuontiin mukana tuotavat tuotteet ovat tässäkin tapauksessa aina verollisia.

Kuten sanoin, työllisyys, myöskin talous, valtiontalous ja laajemminkin talous ja sen lisäksi harmaan talouden ja suoranaisen rikollisuuden estäminen ovat syy, se pakkopaita, joka sitoo hallitusta näihin veronalennusesityksiin. Sosiaaliset ja terveydelliset haittavaikutukset ovat tunnettuja. Ne kohtaisivat meitä joka tapauksessa, alennamme veroa tai emme. Veronalennustarve on suurin väkevillä alkoholijuomilla, joiden veroa esitetään alennettavaksi 44 prosentilla, välituotteiden veroa 40:llä, viinien 10:llä ja oluen 32 prosentilla. Väkevien juomien muita selkeämpi veronalennus johtuu siitä, että niissä hintaero ja maahantuonnin vaivattomuus huomioon ottaen tuonnin kasvu on todennäköisintä ja merkittävintä. Veronalennusten seurauksena alkoholin valmisteverotulot alenevat laskelmien mukaan noin 1 050 miljoonaan euroon, josta alennuksen seurauksena vähennystä on noin 255 miljoonaa euroa ja veropohjan menetyksen vähennystä noin 50 miljoonaa euroa. Arvonlisäveron menetykset ovat vastaavasti noin 58 miljoonaa euroa, eli välilliset veromenetykset ovat yhteensä peräti 365 miljoonaa euroa. Veronalennusten jälkeenkin Suomen ja Viron hintojen erot ovat keskimäärin noin 40 prosentin luokkaa — uhkaava luku vielä sekin.

Veronalennuksilla säilytetään veropohjaa Suomessa. Kuitenkin on oletettavaa, että alennuksista huolimatta matkustajatuonti noin kaksinkertaistuu. Jos veroa ei alennettaisi, valmisteverotuotto vähenisi noin 290 miljoonaa euroa mutta arvonlisäveron menetykset olisivat noin 125 miljoonaa euroa eli veronmenetykset olisivat yhteensä yli 400 miljoonaa euroa. Veroja alentamalla valtion välillisten verotuottojen menetykset olisivat pienemmät, kuin jos veroja ei alennettaisi. Tässä matematiikassa tuo on tärkeä totuus.

Tähän lopuksi, arvoisa puhemies, vain se, että jos minun pitäisi tästä koosteesta, millä hallitus nyt eduskuntaa lähestyy, valita kaksi keskeisintä kohtaa, niin kyllä ne tästä valtiovarainministerin roolista katsoen olisivat ensinnäkin alkoholiverotuottojen pitäminen mahdollisimman korkeina ja toiseksi alkoholijuomien valmistuksen, myynnin ja anniskelun työpaikkojen pitäminen Suomessa.

Mikko Immonen /vas:

Arvoisa puhemies! Vasemmistoliitolle työllisyys, terveys ja tietysti veronmenetyksien myötä palvelut on ne asiat, mihinkä eniten tässä asiassa painoa pistetään.

Suomessa kieltolain jälkeen alkoholinkäytön sääntely perustui aluksi moniin sääntöihin. Kieltolain purkamisen jälkeen otettiin käyttöön ostajatarkkailujärjestelmä, jossa ostomääriä valvottiin ja rajoitettiin viinakortin avulla. Lisäksi oli etsiviä, joiden tehtävänä oli tarkkailla asiakkaita. Alkoholia sai myydä vain alkoholiliikkeissä, ja ravintoloille anniskelulupia myönnettiin niukasti. Näitä rajoituksia purettiin asteittain. Viinakortista luovuttiin, olut tuli ruokakauppoihin, ja nykyään ravintolat levittäytyvät kesäisin kadun varteen ja puistoihin.

Vaikka viinejä ja väkeviä saa edelleenkin Alkosta, niin käytännössä merkittävä osa myynnistä tapahtuu muualta kuin viinakaupasta. Saatavuus ei enää olekaan rajoitettua. Ainoa kulutusta hillitsevä keino on hinta, jota nostetaan tuntuvalla alkoholiverolla. Elintason nousu kuitenkin edellyttäisi veron ja hinnan nostamista samassa tahdissa eikä pelkkää inflaatiotarkistusta, jotta hinnan ohjausvaikutus tehoaisi. Tähän ei kuitenkaan ole menty, ja hinnan ohjaava vaikutus heikkenee. Kaiken lisäksi rajojen avautuminen pakottaa meidät miettimään nyt veron ja hinnan alentamista.

Mutta palatkaamme ajassa taaksepäin: Mikä oli koko kieltolain idea, jonka kautta päädyttiin korkeaan alkoholiveroon? Alkoholiongelmaa ei näet enää todellisuudessa ollut. Maaseudulla viinan käyttöä valvoi kylän yleinen mielipide sekä isännän ja emännän ylläpitämä huonekuri siellä, missä palkollisia oli. Viinan käyttöä ohjasivat tavat. Kotipolton kieltäminen maaseudulla rikkoi kuitenkin tämän järjestelmän, ja viinanhakureissuista kaupunkeihin tuli humalahakuisia. Silti vuosisadan vaihteessa Suomessa käytettiin vähemmän alkoholia kuin missään muualla Euroopassa. Kun kulutus ei perustellut kieltolakia, keksittiin perätön tarina suomalaisten huonosta viinapäästä. Kieltolaki ei Suomea kuitenkaan kuivattanut vaan pikemminkin poisti viimeisetkin rippeet alkoholin seurallisesta ja yhteisön valvomasta käyttämisestä. Se on kieltolain ja sitä seuranneen tiukan valvonnan kauden suurimpia saavutuksia, jos pieni ironia sallitaan.

Mikäli asiaa pohtisi puhtaasti alkoholipolitiikan näkökulmasta, parasta olisi, että alkoholiin todella voitaisiin suhtautua luonnollisesti. Tällöin sitä nautittaisiin tapojen ohjaamana esimerkiksi juhlistamaan tiettyjä tilanteita eikä jollakin tavoin sopimattomana, niin että sitten juodaan litrakaupalla, kun kerran juodaan. Sisäistetty kuri on parempi kuin ulkoinen pakko. Tämä näkökulma puhuisi nykyistä vähäisempien rajoitusten puolesta.

Alkoholiveron tuotto on kuitenkin niin merkittävä, että sitä on pakko arvioida myös verotuoton näkökulmasta, ja niin me vasemmistoliittolaiset teemmekin. Me asetamme palvelut ja työllisyyden veronkevennysten edelle. Mutta millä alkoholiveron alennuksesta valtion budjettiin syntyvä noin 360 miljoonan aukko aiotaan paikata? Jos vastaus on, että lisääntyvällä alkoholin kulutuksella tai lainaa ottamalla, niin molemmat vastaukset ovat mielestäni väärin, alkoholin kulutuksen lisääntymisestä johtuvista haittavaikutuksista kun yhteiskunnalle kertyy niin iso lasku, etteivät siinä pikkuroposet riitä, ja niin edessä on joko palvelujen karsiminen tai lainan ottaminen. Tälle vuodelle tuli ylimääräinen tuloveronkevennys, ja ensi vuodeksikin hallitus esittää suuria kevennyksiä. Näissä oloissa ei yksinkertaisesti enää ole tilaa niin suurelle alkoholiveron kevennykselle kuin hallitus esittää.

Minusta valiokunnan on välttämätöntä arvioida tilanne uudelleen. Valiokunnan on arvioitava, kuinka paljon pienemmällä alennuksella tulisimme toimeen ilman tuonnin ryöstäytymistä. Yhtenä ratkaisuvaihtoehtona Suomessa on vaadittu Viroa korottamaan alkoholin hintaa. Se ei kuitenkaan onnistu. Ensinnäkään veroharmonisointi ei mene läpi EU:ssa, toiseksi Viron elintason huomioon ottaen vähänkin suurempi korotus Virossa johtaisi siellä ennennäkemättömään viinan salakauppaan myrkkyviinariskeineen. Olemme siis sen tosiasian edessä, että meidän on tämä asia ratkaistava itse.

Arvoisa puhemies! Alkoholiesitys on yksi sen luokan asia, josta olisi ollut hyvinkin suuri tarve laajalle poliittiselle keskustelulle. Jos laki nyt hyväksytään hallituksen esittämässä muodossa, monet alkoholista johtuvat ongelmat ja haitat tulevat kärjistymään. Alkoholiveron alennuksen seurauksena alkoholiehtoisten kuolemien ennustetaan lisääntyvän nykyisestä noin 3 000:sta 3 600 kuolemaan vuonna 2005, eli alkoholista johtuvien kuolemantapausten lisäys on yli kaksi kertaa suurempi kuin koko kuolemaan johtaneitten liikenneonnettomuuksien määrä vuonna 2002. Yksi surkeimmista ennusteista koskee alle 16-vuotiaitten humalahakuista juomista, joka tänä vuonna tehtyjen tutkimusten mukaan on kääntynyt kuitenkin laskuun. Mutta miten tämän hyvän kehityksen käy, kun halpaa viinaa on aivan kotinurkilla saatavissa, sillä nimenomaan nuorilla hinta on tärkein tekijä, minkä verran ja kuinka vahvaa alkoholia juodaan? Näin veroalen seurauksena tapahtuva hinnan aleneminen osaltaan mahdollistaa vähittäismyynnissä olevan alkoholin saatavuuden paranemisen nuorten keskuudessa. Todennäköisesti se siis lisää paitsi nuorten alkoholin käyttöä myös humalahakuista juomista. Luvallista viinaa ammatikseen myyvän henkilön arvio onkin, että nykyinen perjantaipulloksi hankittu puolikas kossu muuttuu alen jälkeen eurokossuksi. Pelättävissä onkin, että hänen arvionsa osuu oikeaan.

Viinan hinta-alen haittavaikutuksiksi voidaan laskea myös yleisen järjestyksen ja turvallisuuden osalle tulevat haitat. Kokonaiskulutuksen kasvun seurauksena myös rattijuoppojen osuus liikennevirrassa tulisi kasvamaan. Siihen ei todellakaan ole varaa, sillä jo tänä päivänä rattijuoppo on osallisena noin neljäsosassa kuolonkolareista. Joka tapauksessa kuolonkolareiden samoin kuin työtapaturmien määrän arvioidaan lisääntyvän kokonaiskulutuksen kasvun myötä. Lamavuosien jälkeen eli vuodesta 94 saakka alkoholin kulutus on ollut vakaassa nousussa. Totuuden nimessä on sanottava tietysti sekin, että hinnan alennuksesta huolimatta alkoholin kulutus tulisi kasvamaan tuonnin lisääntymisen vuoksi, mutta olisiko nousu niin rajua kuin hinta-alen jälkeen ennustetaan olevan, sopii epäillä.

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Monista ennakoitavissa olevista haitoista huolimatta alkoholiverolain muutos on kuitenkin oikean suuntainen, mutta kuten jo aiemmin sanoin, se on kertarysäyksellä tehtynä liian raju. Vaikka alkoholipolitiikkaa perusteltaisiinkin viina-asenteiden normalisoinnilla, niin näissä oloissa pienempi veronalennus on perusteltu.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Alkoholipolitiikassa näkemyksiä on paljon, mutta luulen, että tästä salista löytyy yksimielisyys siitä, että nyt esitetty ratkaisu ei ole hyvä. Tämä todetaan nimittäin myös hallituksen esityksessä. Johdannossa sanotaan: "Tässä tilanteessa ei ole esitettävänä hyviä ratkaisuja valtion verotuottojen turvaamiseksi."

Perusongelma on kieltämättä se, että olemme Euroopan unionin sisämarkkinasäännöksiin sitoutuessamme ja Euroopan unionin edelleen laajentuessa joutuneet alkoholipolitiikassa puun ja kuoren väliin. Suomi yhdessä muiden korkean alkoholiverotuksen maiden kanssa ei ole kyennyt vaikuttamaan Euroopan yhteisön alkoholiverotuksen yhtenäistämiseksi. Alkoholipolitiikka on Euroopan unionissa edelleen voimakkaammin elinkeinopolitiikkaa kuin sosiaali- ja terveyspolitiikkaa.

Jälkiviisaana on helppo todeta, että nimenomaan alkoholin kansanterveyshaitoista huolestuneiden Pohjoismaiden olisi tullut yhdessä rintamassa vaatia jo jäsenyysneuvotteluiden yhteydessä koko Euroopan yhteisön verotasojen korottamista. Tämä olisi suorastaan tullut asettaa ehdoksi saamamme siirtymäajan päättymiselle ja vapaisiin sisämarkkinoihin siirtymiselle.

Yhteinen huolemme on siis halpenevan alkoholin aiheuttama kulutuksen kasvu ja sen seurauksena alkoholihaittojen ja yhteiskunnallisten kustannusten lisääntyminen. Toinen huoli on alkoholiveropohjan karkaaminen osittain pois Suomesta sekä valtioiden välisen suuren hintaeron aiheuttamat harmaat viinamarkkinat.

Yrittäessään ratkaista tätä vaikeaa yhtälöä hallitus on valinnut alkoholiveron alennuksen, joka on suomalaisesta näkökulmasta raju, mutta esimerkiksi Viron näkökulmasta tarkastellen taas varsin pieni. Pelkään, että hallitus on itse asiassa valinnut huonoimman mahdollisen ratkaisun tarjolla olevista huonoista vaihtoehdoista. Pahimmillaan tämän ratkaisun seurauksena toteutuvat kaikki mahdolliset uhkakuvat. Kotikylän Alkostakin ostettu viina halpenee niin, että sen kulutus ja haitat lisääntyvät. Kuitenkin samalla hintaero Viron viinaan verrattuna on alennuksenkin jälkeen huikea, mikä edelleen kiihdyttää viinarallia ja harmaita markkinoita rajoitusten päättyessä.

Suomessa litra Koskenkorvaa maksaa tällä hetkellä noin 30 euroa, Virossa noin 10 euroa, eli hintaero on yli 60 prosenttia. Suomalaisen Koskenkorva-pullon veroa ehdotetaan alennettavaksi 44 prosenttia. Vähittäismyyntihinnassa se merkitsee 37 prosenttia, eli Koskenkorvan litrahinnaksi tulisi 18 euroa, mutta edelleenkin hinta olisi 40 prosenttia korkeampi kuin Virosta ostettuna.

Alkoholimatkailuyrittäjät ovat tämän kyllä jo huomanneet. Suunnitelmia massiiviseen viinaralliin esitellään julkisesti. Matkustajia aiotaan kuljettaa busseilla ja tuliaisia rekassa palveluna kuljetus kotiovelle saakka. Herääkin kysymys: Onko hallituksen esittämällä veronalennuksella itse asiassa mitään ehkäisevää vaikutusta viinaralliin ja sen mahdollistamaan jälleenmyyntiin sekä harmaisiin markkinoihin, kun hintaero edelleenkin tulee olemaan 40 prosentin luokkaa?

Toisaalta Suomen alkoholiveron alennuksen seurauksena myös sieltä kotikylän Alkosta ostettu viina halpenee. Hallitus arvioi, että jos alkoholiveroa ei lainkaan nyt alennettaisi, niin asukasta kohden rahdattaisiin nykytilanteeseen verrattuna lisää 2,5 litraa puhdasta alkoholia asukasta kohden laskettuna, mikä käy hallituksen esityksestä ilmi. Kun alkoholin kokonaiskulutuksen arvioidaan tässä laskelmassa nousevan 11 litraan asukasta kohti, voidaan päätellä, että suurin osa suomalaisista kuitenkin edelleen ostaisi viinansa kotimaasta pahimmankin viinaralliskenaarion vallitessa. Eli tämäkin kulutus lisääntyisi.

Nyt esitetyn hinnanalennuksen on arvioitu lisäävän kotimaan vähittäismyyntiä arviolta 1,5 litraa sataprosenttiseksi alkoholiksi muutettuna asukasta kohti laskettuna, eli noin 25 prosenttia lisääntyisi myös kotimainen kulutus. Edellä mainitsemani luku, 1,5 litraa, on mielestäni nyt ratkaistavan ongelman ydin. Tämä on myös se eduskunnan liikkumatila puun ja kuoren välissä: Haluammeko maksaa verojen kevennyksellä sen hinnan, minkä kotimaisen kulutuksen 25 prosentin kasvu tuo tullessaan?

Hallituksen esityksessä rehellisesti luetellaan kulutuksen kasvuennusteiden mukaiset seuraukset. Kun maassamme on nyt 400 000 alkoholin suurkuluttajaa, näiden muutosten seurauksena heitä tulee olemaan 600 000. Kun tänä vuonna alkoholi tappaa 3 000 suomalaista, vuonna 2005 viinaan kuolee 3 600 suomalaista. Hallituksen esityksen päätavoite on verotulojen säilyttäminen Suomessa. On kuitenkin arvoja, joita ei voi laskea pelkästään rahassa, esimerkiksi näiden 600 uuden uhrin elämän arvo. 600 000 suurkuluttajaa tuottavat yhteiskunnalle suuren kustannuksen, jota ei tässä laskelmassa ole ainakaan täysimääräisesti huomioitu euroissakaan, mutta he ja heidän läheisensä tulevat myös kärsimään sosiaalisista ja terveydellisistä haitoista, joita ei voi pelkästään rahassa arvioida.

Tästä esityksestä on jäänyt kokonaan pois arvio lisääntyvien sikiövaurioiden määrästä. Tällä hetkellä Suomessa syntyy joka vuosi vähintään 200 alkoholin pysyvästi vammauttamaa lasta ja 700 sikiötä vaarantuu vakavasti äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön takia. Jo nyt alkoholi on suurin yksittäinen tiedetty kehitysvammaisuuden aiheuttaja. Tämän esityksen myötä joudumme ottamaan vastuun myös kehitysvammaisuuden lisääntymisestä suurkuluttajien määrän lisääntyessä ja naisistuessa.

Kansanterveyslaitoksen pääjohtaja Jussi Huttunen on todennut, että alkoholi on ylivoimaisesti vakavin kansanterveydellinen ongelma Suomessa. Hallituksen esityksestä puuttuu arvio sen kustannusvaikutuksista kuntien talouteen, nimittäin kunnat maksavat arviolta 80 prosenttia alkoholin haitoista, mutta ne eivät saa suoraan euroakaan alkoholiverotuloista, vaan nämä menevät valtion kassaan. Kun kunnilla on jo muutenkin taloudellisia vaikeuksia selviytyä velvoitteistaan, herää kysymys, miten kunnat tulevat hoitamaan tulevaisuuden lisääntyvät päihdehaitat. Tätä näkökulmaa ei ole myöskään huomioitu Kansallisen terveysprojektin rahoituksessa, jossa muutoinkin nimenomaan kuntien on vaikea suoriutua omasta osuudestaan.

Edellinen puhuja totesi, että suomalaiset ovat perinteisesti juoneet alkoholia sitä enemmän, mitä halvempaa se on ja mitä helpommin sitä saa. Tämä lainalaisuus oli erityisen selkeä silloin, kun keskiolut vapautettiin vuonna 69. Silloin alkoholin kulutus kahden vuoden sisällä kaksinkertaistui, nousi noin 3 litrasta noin 6 litraan asukasta kohti laskettuna. Erityisen vahva tämä saatavuuden ja kulutuksen keskinäinen lainalaisuus on valitettavasti ollut juuri nuorten kohdalla.

Arvoisa herra puhemies! Suomessa alkoholipolitiikkaa on linjattu osana sosiaali- ja terveyspolitiikkaa. Nyt esitetyllä veronalennuksella on niin merkittävät kansanterveydelliset vaikutukset, että mielestäni on välttämätöntä, että tämä esitys käsiteltäisiin myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Ehdotan, että hallituksen esitys lähetettäisiin käsiteltäväksi valtiovarainvaliokuntaan, jolle sosiaali- ja terveysvaliokunnan on annettava lausunto.

Osmo Soininvaara /vihr:

Arvoisa puhemies! Niistä syistä, jotka edellinen puhuja varsin hyvin kuvasi, olemme tekemässä hyvin tärkeätä ja kauaskantoista ratkaisua, jolla on suuri vaikutus sekä sosiaaliseen syrjäytymiseen että maamme terveysoloihin tulevina vuosina ja vuosikymmeninä. En mitenkään kadehdi niitä, jotka hallituksessa ovat joutuneet tätä esitystä sorvaamaan, koska kuten sanottu, esillä ei ole kuin huonoja ratkaisuja. Voidaan sanoa, että edellinen hallitus hieman mokasi tämän kysymyksen, koska siinä vaiheessa, kun neuvoteltiin Viron liittymisehdoista EU:hun, olisi pitänyt tämä asia hoitaa, ja pidin sitä jo silloin suurena virheenä, että näin ei tehty.

Nyt kun katsomme tämän esityksen vaikutuksia, on hyvin paljon kiinnitetty huomiota alkoholin hinnan alenemiseen yleensä ja tästä johtuvaan alkoholin kokonaiskulutuksen kasvuun. Tässä esityksessä on myös toinen hyvin merkittävä muutos nykyiseen alkoholipolitiikkaan, jonka vaikutus saattaa olla aivan yhtä suuri, ja se on se, että hallitus näyttää päättäneen tehdä Suomesta uudestaan viinamaan. Kun viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana Suomessa on alkoholin kulutuksen rakenteessa voimakkaasti siirrytty kohti mietoja juomia ja sitä on hintapolitiikalla ja saatavuuspolitiikalla voimakkaasti suosittu, nyt päätetään kertarysäyksellä muuttaa tämä tilanne niin, että alkoholi on halvinta, kun sitä ostetaan kirkkaana viinana, ja kalliimpaa, kun se ostetaan viininä tai oluena. Tämä on nimenomaan ongelmakulutuksen kannalta merkittävää, koska me tiedämme, että kulutus siirtyy halvempiin tuotteisiin hyvin liukkaasti ja kertarysäyksellä.

Kun on sanottu, että kyllähän muutkin maat kestävät näin matalan alkoholiveron, miksi suomalaiset eivät kestä, niin missään nykyisessä EU-maassa ei suosita niin voimakkaasti väkeviä alkoholijuomia kuin tullaan tämän jälkeen suosimaan Suomessa. Te voitte ottaa siitä hallituksen esityksestä verotaulukon ja vähentää väkevien juomien verosta mietojen juomien verot ja huomaatte, että tämän esityksen jälkeen Suomessa tämä erotus on kaikista pienin. Kaikki muut maat suosivat paljon enemmän mietoja ja suhteessa verottavat enemmän väkeviä, kuin mitä Suomi tulee tämän jälkeen tekemään. Lopputulos on se, että suomalaisen alkoholikulutuksen rakenne tulee — ei nyt vuodessa, ei ehkä kahdessakaan, mutta kyllä varmasti viidessä vuodessa — muuttumaan radikaalisti. Hallitus perustelee tätä sillä, että tuontipaine esimerkiksi Virosta on väkevien juomien suhteen suurin, koska a) hintaero on suurin ja b) niitä nyt sentään jollakin tavoin jaksaa kantaa sieltä toisin kuin sitä 110:tä litraa olutta.

Minä esitän ehkä hätkähdyttävän väitteen ja sanon, että tämä väkevien viinojen veronalennus tulee pienen sopeutumisvaiheen jälkeen johtamaan siihen, että viinan tuonti, tämä tuliaisviinojen ja väkevien viinojen tuonti, Virosta tulee olemaan suurempi kuin se olisi, jos tätä veroa ei laskettaisi lainkaan tai sitä laskettaisiin vähemmän. Tällainen väite vaatii varmaan jonkinlaisen perustelun. Se perustelu on se, mikä itse asiassa tuli edellisessäkin puheenvuorossa esille, että hintaero joka tapauksessa Viroon tulee niin suureksi, että ne alkoholin käyttäjät, joidenka alkoholinkäyttö painottuu kirkkaaseen viinaan, tuovat aina sen täyden lastin, kaksikymmentä Koskenkorva-pulloa tai vastaavan määrän muita väkeviä juomia sieltä kerralla. Tätä tuontimäärää ei rajoita tämä vero, vaan sitä verottavat alkoholinkäyttötottumukset. Suurin osa suomalaisistahan ei juo viinaa lainkaan, vaan juo olutta ja viinejä. Mutta nyt kun hallitus opettaa kaikki juomaan viinaa ja erityisesti vähävaraiset nuoret opetetaan siihen, että kännin saa viinasta halvimmalla, niin silloin se joukko, jolla on taipumus tuoda viinaa Virosta, tulee kasvamaan, ja kun kaikki ne, joilla on taipumus tuoda, tuovat joka tapauksessa sen täyden lastin, niin tämä hallituksen esitys tulee johtamaan siihen, että kirkkaan viinan tuonti Virosta tulee olemaan suurempaa kuin se olisi ilman hallituksen esitystä.

Kuten sanottu, suomalainen verorakenne tulee tämän jälkeen poikkeamaan väkevien suosimisessa voimakkaasti kaikkien muitten EU-maitten verorakenteesta. Se on tämän esityksen selvästi huonoin piirre. Vihreät ovatkin tehneet nimissäni kulkevan rinnakkaisesityksen tähän, joka muuten vastaa hallituksen esitystä, paitsi että siinä väkevien alkoholijuomien veroa ei lasketa ollenkaan. Sitähän voi sitten laskea myöhemmin, jos tilanne riistäytyy käsistä, mutta kannattaisi kokeilla vähäksi aikaa tätäkin.

Siinä meidän esityksessämme on toinenkin avaus. Kun näissä olosuhteissa pitää pyrkiä parantamaan meidän alkoholikulttuuriamme ja kun katsomme, että parempaa alkoholikulttuuria on mietojen juomien juominen ravintolassa, sen sijaan että juo väkeviä juomia puiston penkillä tai rappukäytävässä, esitämme, että se raha, joka säästyy siitä, että tätä viinaveroa ei alenneta, käytetään siihen, että palautetaan anniskelussa maksettava alkoholivero oluen ja viinien osalta kokonaan — tai ei aivan kokonaan: EU:n minimiverotaso oluessa pitää säilyttää, mutta se on lähes nolla. Tämä johtaa siihen, että anniskelussa tarjottu viinipullo halpenee kahdella eurolla per pullo, oluttuoppi 50 sentillä, ja tällä on tarkoituksena vaikuttaa toiseen suuntaan tähän alkoholikulttuuriin, kuin mihin tuonnin vapautuminen vaikuttaa. Tällä tavalla torjutaan myös harmaata taloutta, koska on aivan selvää, että tämän palautuksen tietysti saa vain siitä alkoholijuomasta, joka on sattunut menemään kirjanpidon kautta. Samalla se estää sen hallituksenkin pelkäämän käytännön, että näitä tuliaisviinoja tosiasiassa myydään ravintoloihin ja ne tätä kautta päätyvät kaupalliseen käyttöön. Kun rehellisesti Suomesta ostetussa alkoholissa ei tätä veroa olisi, niin silloin tätä pelkoa ei myöskään olisi. Olisihan tällä myös varsin suuri vaikutus työllisyyteen, josta valtiovarainministeri jo puhui.

Arvoisa puhemies! Tällä perusteella vihreät ehdottavat, että siirrymme käytäntöön, jossa oluesta, viinistä ja välituotteista maksettava alkoholivero käytännössä palautettaisiin anniskeluravintoloille.

Arvoisa puhemies! Lopuksi haluan esittää hallitukselle sen terveisen, että jos ei se pysty estämään sitä käytäntöä, mistä tänään radiossa kerrottiin, että rekka-autolla aletaan tuoda tilausmatkoilla näitä viinoja, jos se ei pysty tätä määrittelemään kaupalliseksi tuonniksi, niin hallitus on kyllä aika lälläri. Tässä kannattaa mennä kyllä EU-tuomioistuimeen ja katsoa tämä pohjamutia myöten.

Risto Kuisma /sd:

Arvoisa puhemies! Aluksi kannatan ed. Räsäsen tekemää ehdotusta, että asia lähetetään myös sosiaali- ja terveysvaliokuntaan lausunnolle.

EU:n säännökset eivät edellytä sitä, että Suomi alentaisi alkoholin verotusta. EU:han määrää vain alkoholin minimiverotason. Hallituksen esityksen taustalla on Viron liittyminen ensi vappuna EU:n jäseneksi. Hallitus yrittää vastustaa halvan viinan tuontia Virosta alentamalla myös suomalaisen viinan hintaa. Valtiovarainministeriön linja on lyhytnäköinen. Jos ja kun halpa viina virtaa Virosta Suomeen, alkoholin kulutus kasvaa. Kun myös Suomessa myytävän alkoholin hinta laskee, kulutus kasvaa vielä enemmän.

Alkoholin kulutuksen kasvu lisää viinan aiheuttamia haittoja. Hallituksen oman esityksen perustelujen mukaan muun muassa alkoholin aiheuttamat kuolemantapaukset kasvavat 600 kuolemalla vuodessa. Samoin alkoholin suurkuluttajien määrän arvioidaan kasvavan peräti 600 000 suomalaiseen. Näin suuren joukon, yli 10 prosentin väestöstä, ongelmat heijastuvat koko yhteiskuntaan ja käytännössä koskevat jokaista suomalaista. Hallituksen vastatoimi halvan virolaisen alkoholin tuonnille on aivan kuin tulipaloa yrittäisi sammuttaa bensiinillä. Hallituksen esityksestä on vastuu valtiovarainministeriöllä. Se on aivan väärä ministeriö, jolla ei ole eikä tarvitse olla riittävää asiantuntemusta alkoholipolitiikasta. Nyt asiaa käsitellään verokysymyksenä, mikä on aivan väärä näkökulma. Verotuksella on tässä asiassa vain vähäinen rooli, ja pääkysymys on päihdepolitiikka ja kansanterveys.

Alentamalla verotusta pyritään mahdollisimman suuri osa alkoholista pitämään suomalaisen verotuksen piirissä. Valtiovarainministeriö pyrkii säilyttämään tulonsa. Vaikka alkoholiverotus on ankaraa, ei se korvaa alkoholin yhteiskunnalle aiheuttamia menoja. Menoiksi arvioidaan tällä hetkellä 4,5 miljardia euroa vuodessa, kun tulot ovat 1,5 miljardia euroa, eli menot ovat kolminkertaiset. Eli siis vaikka hallituksen esitys lisäisi verotetun viinan kulutuksen kasvua, ei sekään peittäisi lisäkulutuksen aiheuttamia menetyksiä. Siis pelkän talousnäkökulmankin mukaan edullisinta olisi mahdollisimman alhainen alkoholin kulutus.

Hallitus on perustellut viinan hinnan alentamista jopa työllisyyssyillä. Todella outo ja ontto perustelu, kun tiedämme yleisesti, miten vakavia ja suuria vaurioita alkoholi aiheuttaa työelämässä ja miten suuren joukon kansalaisista työkyvyn alkoholi on vienyt. Ei varmasti Suomen työllisyystilanne ja sen mukana talous viinan juontia lisäämällä parane. Minä luulen, että päinvastoin pitäisi tehdä. Minusta on pöyristyttävää, että uskalletaan sanoa tämä. Tietysti rehellisyydestä pitää myös antaa tunnustusta.

Hallituksella on myös toinen, ehkä vielä oudompi perustelu, eli hallitushan perustelee esityksessään, että sillä olisi myönteisiä vaikutuksia, kun eläkkeiden ja työttömyyskorvausten indeksikorotukset jäävät pienemmiksi, mitä ne muuten olisivat. Siellähän arvioidaan, että elinkustannusindeksi nousee prosentin vähemmän ja siitä tulee kymmenien miljoonien eurojen säästöä valtiolle ja eläkelaitoksille. Eli hallitus esittää, että eläkeläisille ja työttömyyskorvauksen saajille ei maksetakaan indeksikorotusta, vaan he saavat vastaavan summan halpana viinana. Hallitus ei ole ehkä miettinyt, että pieneläkeläiset eivät käytä — eivät ainakaan minun tuntemani — alkoholia muistakaan syistä eikä heillä ole siihen varaa. On kohtuutonta, että heidät laitetaan sitten edes sanallisella tasolla viinaveron alennuksen maksajiksi. Siis todella moraali on unohtunut täysin, kun tämä näkökulma on esitetty hallituksen esityksen perusteluissa.

Vuosisadan alussa työväestö hermostui, kun monet työnantajat maksoivat palkat viinana. Työnantajalla oli panimo, ja sen kauppa myi velaksi viinaa. Kun tuli tilipäivä, niin vaimot eivät saaneet rahaa ensinkään, kun työntekijä oli juonut tilinsä etukäteen. Tässä on vähän samanlaista ajatusta. Todella pöyristyttävää. Uskon kuitenkin, että hallitus ei ole huomannut tätä moraalista näkökulmaa.

Ei varmasti ole hallitukselta eikä meiltä monelta muultakaan jäänyt huomaamatta asiantuntijoiden lausunnot. Esimerkiksi sosiaali- ja terveysministeriössä alkoholiasioista vastaava hallitusneuvos Ismo Tuominen on todennut, että alennusten suuruus oli suuri järkytys niille, jotka käsittelivät asiaa ministeriön työryhmässä. Samoin hän toteaa Suomen Kuvalehdessä, että valtiovarainministeriön päätös tuli aivan tyhjästä eikä sitä ole vieläkään perusteltu millään tavalla. Eduskunnassa tätä kysymystä on käsiteltävä ei verokysymyksenä vaan päihde- ja alkoholipoliittisena kysymyksenä ja ennen kaikkea kansanterveyskysymyksenä.

Sitten haluaisin vielä hieman lopussa puhua tästä periaatteellisesta näkökulmasta, mikä sisältyy alkoholinkulutuksen sääntelyyn.

Ilman vapautta ihminen ei opi vastuuta, ja omien vapauksien käyttäminen ei saa loukata muita ihmisiä eikä yhteiskuntaa. Molemmat väitteet ovat enemmän tai vähemmän totta. Kuitenkin lähes kaikki eduskunnan säätämät lait kaventavat yksityisten kansalaisten liikkumatilaa joko suoraan tai välillisesti esimerkiksi verotuksen kautta. Lakeja ja siis myös holhousta tarvitaan. Vaikeampaa on sitten vetää rajoja vapauksien rajoittamiselle ja sille tarpeelliselle holhoukselle.

Lähes kaikki suomalaiset ovat sitä mieltä, että huumeiden tulee olla laittomia. Juuri kukaan ei edes uskalla vaatia muuta. Alkoholin osalta taas kukaan ei uskalla vaatia samaa laittomuutta, mikä koskee muita huumeita. Alkoholihan on vain laillinen huume, ja laitonta alkoholi oli vielä 1930-luvun alussa. Nyt alkoholia koskevaa kieltolakia pidetään mahdottomana, vaikka kieltolaki toimii hyvin muiden huumeiden osalta.

Kun eräät laittomat huumeet ovat tieteellisten tutkimusten mukaan vähemmän vaarallisia kuin laillinen huume alkoholi, niin miksi alkoholia ei säädetä laittomaksi? Miksi alkoholin säätelyä pidetään holhouksena ja kansalaisten vapauden rajoittamisena? Miksi vapaa ja liberaali alkoholipolitiikka on suosittua? Miksi raittiusmiehiä ja -naisia pidetään tiukkapipoisina niuhottajina? Vastaus on yksinkertainen: demokratiassa enemmistö ei kykene kieltämään itseltään mitään, josta se pitää tai josta se on riippuvainen. Vaikka alkoholin yhteiskunnalliset haitat ovat kymmenkertaiset huumeisiin nähden, ei alkoholin käyttöä kielletä, vaan päinvastoin vapautetaan, niin kuin tässä hallituksen esityksessä. Miksi huumeet ovat vähemmistön ongelma, onneksi ainakin vielä, mutta alkoholi on enemmistön ongelma?

Nykytilanteessa on vaikea saada kokonaisuuden kannalta järkevää alkoholipolitiikkaa. Se ei saa yksinkertaisesti riittävää poliittista kannatusta. Vaikka demokratiassa on paljon hyviä puolia, on sillä omat rajoituksensa. Järkevään ja nykyistä tiukempaan alkoholipolitiikkaan tarvittaisiin voimakas yhteiskunnallinen liike. Runsas sata vuotta sitten kirkon, sivistyneistön ja ennen kaikkea työväestön yhteinen raittius- ja kieltolakiliike johti voimakkaasta vastustuksesta huolimatta kieltolakiin. Raittiusliikkeen synnyn taustalla olivat silloin viinan suuret haitat. Tänä päivänä nämä haitat ovat moninkertaiset. Nyt nuo haitat eivät näy vain yhtä räikeästi, koska hyvinvointiyhteiskunta hoitaa ja piilottaa viinan aiheuttamia seurauksia. Inhimillistä kärsimystä ei voi millään mittareilla mitata.

Kun monet asiantuntijat pitävät päihteitä kaiken kaikkiaan ihmiskunnan suurimpana uhkana, on täysin mahdollista ja toivottavaa, että ennemmin tai myöhemmin syntyy uusi voimakas kapinaliike päihteitä vastaan. Silloin kysymys ei ole holhouksesta vaan siitä ihmiskunnan ja yhteiskunnan terveestä itsepuolustuksesta, johon meillä tänä päivänä jo olisi kipeä tarve.

Ed. Juha Korkeaoja merkitään läsnä olevaksi.

Kirsi Ojansuu /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On ilo kuulla hallituspuolueen kansanedustajalta tällaisia puheenvuoroja kuin äsken, koska ihmettelen syvästi, mistä tulee tämä dogmi eli sokea usko siihen, että Viron liittyminen EU:hun todella aiheuttaisi mittavan viinarallin. Tätä uskonkappaleenomaisuutta vahvisti vielä äskeinen valtiovarainministerin puheenvuoro, kun hän sanoi, että tärkeä totuus on se, että yli 400 miljoonaa euroa verotulot putoavat. Sehän on ennakko-odotus eikä mikään tosiasia, mutta tämä kuvaa asian dogminomaista luonnetta.

Sitten mihin perustuu väite, että kaupan työllisyys alenisi, ellei veroalea tehdä alkoholille? Perustuuko kaupan työllisyys todellakin vain ja ainoastaan oluen myynnille? Ihmettelen myös, miten hallitus on huomioinut ne menot, joita sosiaali- ja terveyspuolelle aiheutuu kuntatalouteen juuri terveysongelmista, joita seuraa väistämättä tällaisesta hyvin massiivisesta veroalesta vahvojen viinojen kohdalla.

Kannatan lämpimästi ed. Räsäsen ehdotusta, että sosiaali- ja terveysvaliokunta antaa tästä lausunnon, koska tämä jos mikä on nimenomaan sosiaali- ja terveyspoliittinen linjanveto.

Kimmo Sasi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luulin, että olen eduskunnan täysistunnossa, mutta tuntuu siltä, että olen hengellisessä herätyskokouksessa, jossa vain kerrotaan viinan kiroista ja sen pahuudesta.

Arvoisat kollegat, alkaa olla aika tunnustaa, että Suomen alkoholipolitiikka on totaalisesti epäonnistunut ja nyt sen epäonnistumisen seuraamuksia tässä aletaan vähitellen paikkailla. Meillä kiellot ja korkea verotus ovat johtaneet siihen, että meillä alkoholin käyttö on humalahakuista ja sen lisäksi pyritään osoittamaan, kun on kielletystä hedelmästä kyse, että rohkeutta saa juomalla paljon viinaa. Tämä on seurausta sosiaalitätien alkoholipolitiikasta tähän asti.

Kun täällä sitten puhutaan terveysvaikutuksista, niin totuushan on se, jos ei lueta sata vuotta vanhaa lääketiedettä vaan viimeaikaisia tutkimuksia, että sydän- ja verisuonitautien kannalta on olennaista se, että juo esimerkiksi viiniä muutaman lasin päivässä. Se on terveellistä ja tärkeätä sydän- ja verisuonitautien ehkäisemiseksi. Kohtuullinen alkoholinkulutus on pelkästään positiivista, ja siinä suhteessa mielestäni ei ole syytä myöskään moittia niitä, jotka käyttävät alkoholia. Otetaan vielä Italia esimerkkinä. Italiassa on alhainen verotus, ihmiset osaavat käyttää sivistyneesti alkoholia eikä ole sellaisia ongelmia kuin Suomessa. Se, että on alhainen alkoholiverotus, ei ole mikään ongelma, vaan se, että ihmisiä kontrolloidaan ja holhotaan.

Anne  Huotari  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Alkoholikeskustelu on tabu, ja niinhän se on ollut ja oli myöskin edelliselle hallitukselle. Nimittäin asiantuntijat ovat olleet koko ajan sitä mieltä, että Suomen olisi pitänyt jo edellisen hallituksen aikana lähteä pienten askelten politiikkaan eli alentaa veroa hiljalleen, muutama prosentti, ehkä 5 prosenttia, kerralla. Silloin ei olisi tarvinnut lähteä tällaiseen kertarysäykseen, joka tulee väistämättä aiheuttamaan todella paljon ongelmia.

Mielestäni yksi ongelma, mistä täällä ei ole vielä kovin paljon keskusteltu, on se, että kun trokarit myyvät sitten viinaa kadulla, se joutuu vielä helpommin lasten käsiin ja pimeät markkinat tulevat taas uudelleen suomalaisten käyttöön, niin kuin joskus takavuosina on ollut.

Erkki  Pulliainen  /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ensinnäkin ed. Sasille, että teidän yrityksenne muuttaa Suomea ja suomalaisuutta on tähän saakka aina epäonnistunut, niin tänäkin kertana.

Arvoisa puhemies! Oli tietysti miellyttävä ed. Kuisman puheenvuorossa kuunnella, kuinka hallitus on pöyristyttävä, pöyristyttävä ja pöyristyttävä; se oppositiomiehen mieltä ilahdutti. Olisi vaan toivonut, että hallitus olisi todellakin tunnistanut sen, minkä vihreätkin pystyivät valtuuskunnan kokouksessa tunnistamaan, että alkoholi on huume, ja oikein reilusti. Erikoisesti ed. Sasin kannattaisi miettiä tätä asiaa. Käyttäkää asiantuntijoita. Te varmasti löydätte jostakin asiantuntijoita, että pääsette tässä oikeille vesille.

Lisäksi totean lyhyesti, että tämä rekkaralli, josta tänä aamuna kerrottiin uutisissa, saatetaan rikospoliisin tutkittavaksi välittömästi, kun se alkaa.

Harry Wallin /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kyllä hämmästelee, että kuitenkaan opposition puheenvuoroissa ei kiinnitetä huomiota teollisuuden alan työllisyysvaikutuksiin. Esimerkiksi olutteollisuus työllistää 2 177 suomalaista henkilöä tässä ketjussa. Nyt on vaarana se, että nämä työpaikat luisuvat Viroon ja muualle Suomesta. Kuitenkin tässä hallituksen esityksessä lähdetään maltillisesti liikkeelle, pyritään turvaamaan kotimaiset työpaikat, saattamaan nämä ihmiset edelleenkin työvoiman piiriin. Toivoisi, että te myöskin kiinnittäisitte huomiota kotimaiseen työllisyyteen ettekä hurskastelisi vain näillä dogmeillanne.

Mikko  Immonen  /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä historian kulku on semmoinen, että Suomessa alkoholinkäytön vääristymä on pitkälle kieltolain aikaansaamaa. Kun kuuntelin ed. Sasin puheenvuoroa äsken, niin edustajatoveri vuonna 1907, Paasikivi, huusi hurraata silloin, kun kieltolaki saatiin aikaan. Silloin luotiin juuri tämmöinen pakkopaita, että viinan seurallisen käytön sijaan tuli tämmöinen humalahakuisuus, ja sen ongelman edessä me tänä päivänä olemme.

Työllisyysvaikutukset ovat vähän hirtehisiä. Totta kai sitten, jos lähdetään tälle tielle, näitä ongelmia tulee: kuolonuhreja 400 lisää vuoteen 2005. Näin ovat ennusteet. Tämän seurauksena tietysti näitten asioitten hoitamiseksi tarvitaan työpaikkoja. Se on toki ikävää sanoa näin, mutta niin vain on, että työpaikkoja saattaa tulla tällä.

Ed. Räsäselle sanoisin vuoden 69 keskioluen vapautumisesta: Tilastollisesti on näin, että silloin hurjasti kasvoi oluen juonti. Tosiasia on, että siihen saakka olutta juotiin ja kiljua tehtiin, sahtia on tehty ilman, että sitä on rekisteröity. En usko, että se mittarissa kovin kauheasti silloin nousi, mutta se on vain rekisteröity vuonna 69 toisella tavalla kuin aikaisemmin.

Eva Biaudet  /r (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni edellisessä hallituksessa keskusteltiin näistä vaihtoehdoista moneen kertaan joka vuosi. Poliittinen päätös oli, vaikka allekirjoittanut puolsikin samanlaista suhtautumista, että se tehdään sitten lopussa varmaan eniten fiskaalisista syistä. Mutta joka tapauksessa mielestäni tässä keskustellaan ihan kuin olisi kysymys siitä, että voitaisiin estää jollain ratkaisulla kulutuksen kasvu, veroratkaisulla. Ainakin alkoholitutkijoiden mukaan se ratkaisu, että ei laskettaisi veroja, ja se, että lasketaan veroja, tuottavat suunnilleen saman kulutuskasvun. Tästä voi tietenkin kiistellä mitenpäin tahansa. Varmaa tietoa ei voi olla, mutta alkoholitutkijat, jotka eivät välttämättä ole liberaalisuudestaan kuuluisia, ovat kuitenkin tätä mieltä. Mielestäni se on paras tieto, joka meillä on saatavissa ja jonka mukaan pitää miettiä.

Minäkin olen ed. Huotarin tavoin erittäin huolissani siitä, että tällainen pimeä myynti, jossa mitään kontrollia ei ole sille, mitä myydään, mitä myrkkyjä myydään ja myydäänkö lapsille vai ei, voisi kasvaa, jos emme laske verojamme. Siinä mielessä mielestäni tämä on asia, joka aiheuttaa erittäin paljon kustannuksia myöskin sosiaalipuolella, jos se sallitaan. Tällainen pimeiden markkinoiden laajeneminen Suomeen tuottaa myöskin muuta rikollisuutta. Nämä kanavat tavallaan tulevat käyttöön, ja on hyvin vaikea saada niitä sitten pois. Ruotsin tupakkaveroratkaisuhan osoitti sen, että on hyvin vaikea tehdä edestakaisia päätöksiä. Tavallaan vaikutuksia jää.

Toivon, että tästä voitaisiin oikeasti keskustella. Olen aivan vakuuttunut siitä, että ed. Kuisma on todella huolissaan, niin kuin varmasti me kaikki, suomalaisten alkoholinkulutuksesta. Olen ihan varma, että humalahakuisuus, joka meillä Suomessa vallitsee, ei välttämättä johdu vain hinnasta. Tässä on kyllä paljon muutakin tehtävissä (Puhemies koputtaa) varmaan meidän jokaisen käyttäytymisessä ja puheissa.

Tero Rönni  /sd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Luulen, että kaikki edustajat, jotka ovat olleet äänessä, vähän uhkakuvia ovat luoneet siihen suuntaan, että muutaman vuoden päästä täällä kaikki pyörivät päissään sinne sun tänne ja kenelläkään ei ole järkeä missäänpäin. Johdatellaan mitä uskomattomimpiin tarinoihin, kuten ed. Soininvaarakin. Voi sitä ajatusta kierrättää myöskin niin, että jos oluen ja viinin vero lasketaan ihan nollaan, joudutaan rakentamaan lisää wc:itä ja lisää jätevedenpuhdistamoita, kun näitä hampaanpesuvesiä aletaan — kaikki ne, jotka humalahakuisesti tästä eteenpäin juovat — litrakaupalla tai kymmeniä litroja kitata.

Mutta se täytyy sanoa, mikä tässä on unohdettu: salakuljetuksen osuus. Tällä hetkellä tänne tuodaan pirtua vaikka kuinka paljon Venäjältä ja pontikkaa. Pontikkaa keitetään. Ne eivät näy tällä hetkellä meidän tilastoissamme muuten kuin arveluina. Näitten määrä tulee oleellisesti veronalennuksen jälkeen laskemaan. Ei ole kenelläkään enää kannattavuutta eikä haluja ostaa tämmöistä puolipimeätä pirtua, jota nyt tuodaan, kun ei tiedä koskaan, onko seassa mitäkin happoa. Uskoisin, että tässä asiassa on järkeä, ja olen siitä vakuuttunut, että tuontia tulee väkevien kohdalta varmasti olemaan, ellei tätä lasketa. On sen verran paljon tullut katseltua laivaliikennettä ja sitä, mitä ihmiset sieltä kantavat ja minkälaisella mentaliteetilla sinne lähtevät. Uskon, että kyllä rekkoja tulevaisuudessa on.

Valtiovarainministeri Antti Kalliomäki

Puhemies! Lyhyesti ed. Kuisman puheenvuoroon, koska siitä näkyy keskustelu muutenkin virinneen.

Ed. Kuisma oli sitä mieltä, että valtiovarainministeriöllä valmistelusta vastaavana ei ole riittävää päihdepoliittista ja kansanterveyteen liittyvää asiantuntemusta. Ei tietenkään olekaan, mutta valtiovarainministeriöllä on ollut käytettävissään koko hallituksen koneisto, myös sosiaali- ja terveysministeriö, hyvin voimakkaasti mukana valmistelussa. Erilaiset arviot esimerkiksi hintamuutosten vaikutuksista ostokäyttäytymiseen perustuvat näihin asiantuntijalähteisiin. Siinä on Tullilaitos myöskin takana ja Stakesin tutkijoiden hyvinkin laajapohjainen työ. Mallit alkoholin hinnan ja kulutuksen suhteesta perustuvat sosiaali- ja terveysministeriön työhön, sen julkaisuun. Julkaisun nimikin on tiedossa: "Alkoholijuomien hintatason alennuksen yhteiskunnalliset vaikutukset." Siellä on malleja esitetty. Tässä vain pari esimerkkiä. Tässä on pyritty nimenomaan käyttämään hallituksen käytössä olevaa valmistelukoneistoa laajasti.

Ostokäyttäytymistä koskevien ennusteiden luotettavuuden arvioinnissa on tietysti käytettävissä tietoja muiden EU-maiden tilanteesta. Suurin piirtein meidän väestömme kokoisen Tanskan oluen ja viinin tuonti Saksasta on noin 150 miljoonaa litraa. Valtiovarainministeriön arviot Suomen nykyisen vero- ja hintatason säilyttämisen vaikutuksista alkoholijuomien tuonnin kasvuun ovat tämän vertailun perusteella hyvinkin maltillisia.

Päivi Räsänen /kd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Palaan ed. Sasin heittoon, kun hän esitti ajatuksen, että nimenomaan kiellot ja korkea verotus aiheuttaisivat suomalaisten alkoholiongelmat. Ihmettelen, miten ed. Sasi sitten selittää sen, että kun vuonna 69 otettiin tällainen ratkaiseva askel alkoholipolitiikan liberalisoinnin suuntaan, nimenomaan silloin alkoholin kulutus kasvoi voimakkaasti, eikä se johdu mistään rekisteröintikysymyksestä. Kyllä yhtä lailla sitä ennen alkoholin käyttö ja alkoholimäärät rekisteröitiin. Itse asiassa silloin uskottiin, että suomalaiset oppisivat sivistyneet juomatavat, kun miedommat oluet tulisivat ruokakauppoihin myyntiin, mutta kävi aivan päinvastoin.

Ehkä ed. Sasi ei tiedä sitäkään, miten paljon alkoholin suurkulutus aiheuttaa terveyshaittoja muun muassa Ranskassa, viinimaassa. Esimerkiksi maksakirroosia siellä on selvästi enemmän kuin Suomessa. Toisaalta esimerkiksi Italiassa on sellaisia alkoholipoliittisia rajoitteita, joita meillä ei ole. Esimerkiksi suosituissa jalkapallo-otteluissa alkoholin myynti on kokonaan kielletty. Jos verrataan vaikkapa meille, eiköhän esimerkiksi Hartwall Areenan tuotto suurelta osin perustu nimenomaan kaljan myyntiin. Ajattelen, että tässä suhteessa meidän ehkä tulisi ottaa mallia näiltä ed. Sasin mainitsemilta mailta eli suunnata sitten rajoitteita uudella tavalla.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Täällä on todellakin keskusteltu vähän laidasta laitaan tästä veronalennuksesta ja sen mukanaan tuomista ongelmista. Nyt täytyy sanoa, että hallitus ei ole jäänyt tässä toimettomaksi, vaan tähän muuttuvaan tilanteeseen on nopealla aikataululla myöskin reagoitu. Nyt itse asiassa huomenna hallitus tekee valtioneuvoston periaatepäätöksen alkoholipolitiikan linjauksista, mikä on sinänsä ihan historiallista ja uutta, että tehdään poliittinen päätös, miten alkoholipolitiikkaa tässä maassa linjataan ja mitä sillä tavoitellaan, ja näitten alkoholihaittojen ehkäisy kuuluu tämän päätöksen mukaan kaikille hallinnonaloille.

Tämän lisäksi tänä syksynä tehdään hyvin laaja alkoholipoliittinen ohjelma vuosille 2004—2007 ja tässä alkoholiohjelmassa kootaan valtion, kuntien, järjestöjen ja elinkeinoelämän toimijat näitten tavoitteiden taakse. Tämä pyrkii kokoamaan kaikki käytettävissä olevat keinot, ja pyritään tässä toimenpiteet perustamaan tieteelliseen näyttöön. Myöskin tämä painottaa tällaista lähiyhteisöjen näkökulmaa: toteutetaan tällaisia vapaaehtoisuuteen perustuvia kumppanuussopimuksia. Sopimukseenhan kuuluu aina se, että molemmat osapuolet siitä sitten hyötyvät. Minkälaisia nämä voisivat esimerkiksi olla?

Tietenkin tässä maassa on paljon toimijoita alkoholipolitiikan alueella, mutta tällaista yhteisvastuuta nyt peräänkuulutetaan tässä uudessa tilanteessa. Kaikkien osapuolten on nyt vähän tsempattava ja tehtävä entistä paremmin se, mitä on aiemmin jo tehnyt. Tässä sopimuksessa ei määrätä kunnille lisätehtäviä, mutta kuntien on sitouduttava omiin tavoitteisiinsa entistä paremmin elikkä nimenomaan näitten päihdehaittojen ehkäisyyn. Esimerkkinä voisi olla päivittäistavarakauppiaiden ja ravintoloitsijoiden kanssa sopimus nuorille myymisen paremmasta valvonnasta. Nythän tutkimusten mukaan kovin helppoa on lasten ja nuorten saada alkoholijuomia haltuunsa tässä maassa. Näin ei lain mukaan voi olla.

Järjestöillä tässä tarkoitetaan myöskin muita järjestöjä kuin päihdejärjestöjä. Ne voisivat olla urheiluseuroja, nuorisojärjestöjä, 4H, partio jne. Silloin voitaisiin näissä järjestöissä valtakunnallisesti sopia yhdenmukaisista nuorten itsensä tai valmentajien ja ohjaajien alkoholin käyttöä koskevista säännöistä. Kyllä meillä on paljon sellaista asiaa, jota me voimme tehdä. Tämän lisäksi tietysti meillä on terveyden edistämisen määrärahoja ja meillä on kohdemäärärahoja näitten puitteissa, joilla me voimme tukea myöskin sitten hyviä hankkeita.

Meillä on tässä tavoitteina alkoholin aiheuttamien haittojen vähentäminen lapsille ja perheille niin, että näitä vähennetään merkittävästi, ja sitten alkoholijuomien riskikäyttöä ja siitä aiheutuvia haittoja vähennetään merkittävästi, ja vielä tavoitteena on, että alkoholijuomien kokonaiskulutus käännetään laskuun. Nämä ovat kovia tavoitteita, mutta näihin pyritään systemaattisesti, määrätietoisesti, ja ensimmäistä kertaa Suomessa tällaisella laajalla kansallisen yhteisvastuun ajatuksella. Meillä kaikilla on vastuu siitä, miten alkoholia tässä maassa käytetään. Se ei ole tämän pienen vähemmistön, joka on suurkuluttajia ja jonka piirissä ongelmat ovat suurimmat ja haitat merkittävät — paitsi inhimillisesti katsoen myöskin terveys- ja sosiaalijärjestelmille — se ei ole pelkästään sen joukon asia, vaan tämä on meidän kaikkien asia, ja tähän yhteisvastuuseen me tällä alkoholiohjelmalla, tällä kumppanuushankkeella, pyrimme osoittamaan viestimme.

Risto Kuisma /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Itse olen pitänyt kyllä ed. Sasia varsin asiantuntevana edustajana monissa asioissa, mutta nyt hän kyllä osoitti minusta tässä asiassa täydellistä asiantuntemuksen puutetta. Olisin iloinen, jos voisin häntä opastaa, ja ehkä Tampereelta löydämme jonkun kohteen ja asiantuntijoita. Uskallan tämän sanoa sen takia, että itse olen viimeiset 13 vuotta lähes täysipäiväisesti opiskellut näitä asioita ja toiminut järjestöissä. Vaikka olen ihan normaali juristi, väitän tietäväni nykyisin paljon enemmän näistä päihdeasioista ja sen takia uskallan sanoa, että se, mitä sanoin, vastaa myös asiantuntemusta, sikäli kuin faktoja on, ja myöskin, että ed. Sasin mielipiteet ovat harhaluuloja ja juuri niitä dogmeja ja uskomuksia, joista hän yritti meitä arvostella.

Ministeri Kalliomäki vastasi hyvin asiallisesti, ja nämä asiathan ovat todettavissa, mitä hän sanoi hallituksen esityksestä, mutta niin kuin sanoin, näkökulma on väärä, ja kun tiedän hallituksen esityksen taustat — tai olen yrittänyt ne selvittää, ja luulen selvittäneeni — niin vahinkohan on, että nimenomaan nämä taloudelliset näkökulmat kallistivat asian tänne puolelle, kun varsinaiset alkoholipoliittiset asiantuntijat olisivat mieluummin valinneet toisenlaisen linjan, josta lainaamani Suomen Kuvalehden artikkeli oli yksi osoitus, näyte siitä, mitä sosiaali- ja terveysministeriössä asiasta ajatellaan.

Kimmo  Sasi  /kok(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! On totta, että keskioluen myynnin vapauttamisen jälkeen tilastollinen kulutus kasvoi. Mutta täytyy sanoa, että kyllä samanaikaisesti pirtun ja myöskin sahdin kulutus olennaisesti väheni, varsinkin sahdin kulutus, ja siitä syystä tilastoista ei voida luotettavia tuloksia mielestäni lukea.

Mielestäni on parempi kuitenkin, että kun juodaan alkoholia, sitä juodaan ravintolassa kontrolloiduissa olosuhteissa eikä niin sanotusti kämpillä puukko kädessä.

Mitä tulee kehitykseen sen jälkeen, niin meillähän on lisääntynyt nimenomaan viinien ja oluen kulutus. Mielestäni se on erittäin oikeata kehitystä, koska ne ovat normaaleja ruokajuomia kautta historian olleet ja kohtuullisesti käytettyinä on aivan hyväksyttävää ja tarkoituksenmukaista, että niitä juodaan.

Ja mikä on Suomen suurin kansansairaus? Se ei ole alkoholi, vaan kyllä ne ovat sydän- ja verisuonitaudit, ja oikeastaan täällähän pitäisi käydä rasvasta keskustelua ja todeta, että maito ja voi ovat vahingollisia ja niitten osalta pitäisi tehdä jotakin, että ihmiset eivät nauti niitä aivan liian paljon. (Hälinää — Ed. Kuisma: Ed. Sasi!) Samanlainen kiihotuskokous pitäisi niitten osalta järjestää, jotta kansanterveys säilyisi hyvin. Jos katsotaan, mitä parannusta sydän- ja verisuonitaudeissa voidaan saada maltillisella alkoholinkäytöllä, niin nuo luvut ovat huomattavasti suurempia, kuin mitä alkoholinkäytöstä sitten kaiken kaikkiaan saattaa aiheutua.

Täytyy sanoa, että aina kun ihmisiä yritetään kontrolloida, holhota, niin yleensä vaikutukset ovat vastakkaisia, kielteisiä, ja missään rajoittava alkoholipolitiikka ei ole onnistunut. Ne, joidenka pitäisi kontrolloida, ovat vanhemmat. Lasten kulutusta vanhempien pitää seurata ja opettaa heidät nuoresta pitäen oikeille alkoholinkäyttötavoille. Sillä tavalla saadaan oikea alkoholikulttuuri Suomeen.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Valitettavasti ministeri lähti pois, kun hän niin toiveikkaasti puhui tulevaisuudesta ja niistä visioista, mitä nyt on suunniteltu. Ihmettelen vain sitä, että näitä selvityksiä ei tehty ennen tätä lakiesitystä, eli sen jälkeen tulee paikan paikkoo, jota minä en ymmärrä lainkaan. Onko meille täällä eduskunnassa vuosikausia puhuttu muunneltua totuutta ministeriön toimesta niistä painotuksista, millä tavoin siirrytään miedompiin muuttamalla mietojen ja väkevien juomien veron suhdetta?

Arvoisa puhemies! Kun täällä puhutaan terveysvaikutuksista, uskoisin näin, että alkoholilla on sekä myönteisiä että kielteisiä vaikutuksia. Itse edellisessä virassani havaitsin jossakin kuolinsyypöytäkirjassa todetun suonista. Jos oli henkilö, joka oli käyttänyt alkoholia, suonet olivat helakanpunaiset, mutta kieltämättä on myöskin kirroosivaikutuksia jne. eli sekä että.

Toimi Kankaanniemi /kd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustajat Wallin ja Rönni — taisivat jo poistua — teidän pitäisi lukea tämä hallituksen esitys, ja annan vinkiksi, että lukekaa edes sivu 39 ja siitä vähän eteenpäin, niin että tiedätte hieman, mistä tässä puhutaan. Ed. Wallin, te olitte huolissanne näistä olutteollisuuden työpaikoista, mutta tässähän alennetaan nimenomaan kaikkein eniten kaikkein järjettömimmällä tavalla väkevien hintaa ja veroa, eli kehitys menee aivan väärään suuntaan siltäkin osin. (Ed. Taipale: Tuskin hänen vaalipiirissään!) — Koskenkorva on suosittua Pohjanmaalla. Kyllä minä tiedän sen.

Ruotsi ei ole tekemässä tällaista hätiköityä liikettä. Täällä hallituksen esityksessäkin todetaan. (Ed. Sasi: Harkitsee!) — Harkitsee, mutta ei tee harkitsematta, niin kuin tämä esitys näyttää syntyneen. — Olen kyllä syvästi pettynyt ministeri Hyssälän äskeiseen puheenvuoroon siitä, kun hän sanoi, että määrätietoisesti ja ponnekkaasti etsitään nyt keinoja, ja mainitsi oikeastaan ainoana sen, että pyydetään, että kunnat rupeaisivat valvomaan alaikäisille myyntiä. Se ei ole kuntien tehtävä, eikä kunnille pidä tällaista tehtävää sälyttää. Kunnat saavat kyllä tehtävää tarpeeksi siitä, kun terveyshaitat ja sosiaaliset haitat tulevat moninkertaistumaan ja kunnat maksavat niistä suurimman osan. Kuntapuolueen tässä salissa pitäisi nyt herätä, kun valtio heittää valtavan laskun lähivuosina lisää kunnille.

Rakel Hiltunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valitettavasti ministeri Hyssälä poistui. Minä nimittäin en ymmärtänyt hänen puhettaan lainkaan. En ymmärtänyt, mitä hän halusi kertoa, vai onko oikea ed. Vistbackan olettamus siitä, että hallitus on nyt tekemässä sen, mitä olisi ollut suotavaa tehdä jo kyllä ennen tätä lakiehdotusta alkoholiveron alentamisesta. Kyllähän on totta, että on syytä olla huolissaan siitä, että kulutus mahdollisesti vinoutuu väkevien suuntaan ja että se kasvaa, ja nämä oikeasti eteemme tulevat mahdolliset haitat alkoholin kulutuksen lisääntymisestä, sosiaali- ja terveyshaitat, ovat tosiasia. Kyllä ministeriön nyt vihdoinkin pitäisi sitten tehdä ohjelma tarkkaan, mitenkä seurataan edes näitä vaikutuksia.

Raija Vahasalo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sosiaali- ja terveysvaliokunta kävi Virossa matkalla, ja siellä opimme muun muassa sen, että emme koskaan kykene laskemaan viinan hintaa Suomessa niin paljon, etteikö se aina olisi halvempaa Viron puolella, joten viinaralli sen kuin jatkuu edelleenkin.

Olen toista mieltä ed. Sasin kanssa tästä asiasta. Olen sitä mieltä, että viinan hintaa ei olisi saanut laskea lainkaan. Olen sitä mieltä, että pitää suojella kansalaisiamme, varsinkin lapsia ja nuoria; toiset kutsuvat sitä holhoamiseksi. Olen huolissani siitä, ettei tässä asiassa käy niin, että hyvää tarkoittavalla lailla saadaan vain aikaiseksi se, että rekrytoidaankin uusia viinan väärinkäyttäjiä. Enkä usko lainkaan siihen valistukseen. Ensin viinan hintaa lasketaan ja sitten lisätään valistusta. Ei se oikein käy. Toivon, ettei Finlandiasta tule Viinalandiaa lainkaan. Ihmettelen myös sitä, että kun hallituksella on kova hinku laskea kaikkien nautintoaineiden verotusta, niin miksei saman tien olisi voinut tupakkaveroakin laskea. Onhan tupakkakin halvempaa Virossa kuin täällä.

Nils-Anders Granvik /r:

Arvoisa herra puhemies, värderade herr talman! Jag ansluter mig till dem som anser att det finns endast dåliga alternativ då det gäller att ta ställning till ändringar i alkoholaccisen. Jag hör till dem som gärna skulle ha sett en mindre sänkning än den som föreslås, och jag hoppas också att riksdagen vid behandlingen av lagförslaget noggrant prövar om den här är den rätta nivån.

Samtidigt inser jag att det är att sticka huvudet i busken att inte göra någonting alls. I det gränslösa Europa som vi lever i kan vi inte utgå i från att vi lever isolerat och oberoende av vad som sker i vår näromgivning. Om vi inte hade problemet med våra grannländer och deras helt avvikande prisnivåer tror jag att Finlands folk skulle vara rätt enigt om att alkoholen får vara dyr. Att det är Estlands inträde i EU som föranleder accissänkningen är självklart, men tjänar ändå att upprepas.

Jag kommer inte att i det här anförandet ta ställning till om accissänkningen mellan de olika produktgrupperna är de rätta, utan mera till de allmänna principerna.

Vi har orsak att komma ihåg att cirka 20 procent av Finlands folk, kanske till och med 25 procent, bor på cykelavstånd till Estlandsfärjorna. Kritikernas motiveringar mot accissänkningen är idealistiska och utmynnar ofta i att vi skall vänta och se och senare vidta åtgärder om erfarenheterna visar att det är nödvändigt. Jag är rädd att vi genom att vänta med beslutet tyvärr gör ett ödesdigert misstag. Det är orealistiskt att tro att prisskillnaderna inte skulle ha en avgörande inverkan på människornas beteendemönster.

Puhemies! Niin kauan kuin tax-free-myynti oli Merenkurkun linjalla mahdollinen, laivaliikenne oli kukoistava elinkeino. Ihmisiä tuli linja-autolasteittain kaukaa Vaasaan matkustaakseen laivalla ja ostaakseen kotimatkalla halpaa viinaa. Mitä tapahtui, kun verovapaa myynti loppui? Kuin taikaiskusta kaikki huvimatkustajat olivat poissa ja varustamon oli saatava valtion tukea säilyttääkseen liikenteensä. Ei kai kukaan voi kyseenalaistaa, ettei halpa viina ollut matkustajien houkutin.

Nyt meidän on syytä muistaa, että Alkon ja laivojen välinen hintaero oli häviävän pieni verrattuna siihen, mikä hintaero olisi Suomen ja Viron välillä ilman veronalennusta. Suurin vaara ei välttämättä ole, että yksityiset kansalaiset käyttävät maiden välistä hintaeroa hyväkseen. Yhtä varmasti kuin papin aamen tulee muodostumaan salakuljetusten ketjutoimintaa, joka ajaa Suomen ja Viron välillä sukkulaliikennettä. Tämä tuo mukanaan erilaista rikollisuutta. Salakuljettajat eivät piittaa, jos tuotteen käyttäjä on 13-vuotias tai alkoholiongelmainen henkilö. Lasteja kaupitellaan niin nopeasti kuin mahdollista, jotta uusi matka uusine lasteineen olisi mahdollinen. Jo ennestään ylikuormittuneella poliisikunnalla ei ole mahdollisuutta estää tätä uutta ammattikuntaa, joka varmasti muodostuu. Pienemmillä hintaeroilla viinan tuonnista tulee tietysti vähemmän houkutteleva ja laajuus pienenee.

Niin kuin aluksi totesin, hyviä ratkaisuja ei ole olemassa. Suomelle on nyt pakko löytää paras mahdollinen malli, joka aiheuttaa niin vähän vahinkoja kuin mahdollista, ottaen huomioon sekä tulevat alkoholivammat ja -ongelmat että myös valtion kassan tappioiden minimoiminen. Suomi ei toki ole yksin alkoholipoliittisen tuskan kanssa. Tanskan dramaattinen alkoholiveron alentaminen tulee johtamaan siihen, että Ruotsi joutuu tekemään Suomen kaltaisia ratkaisuja.

Herr talman! Situationen är långt ifrån angenäm för oss riksdagsmän. Jag tror att vi gärna skulle se situationen sådan den är idag om det bara vore möjligt. För min del prioriterar jag i alla fall en ansvarsfull lösning som tar hänsyn till den faktiska situationen framom att plocka politiska poäng, som man utan vidare lätt kan samla i denna känslomässiga situation.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan noin aluksi hieman humoristisesti voisin sanoa, että kun monet puolueet vaalien alla kovin puhuivat ruuan arvonlisäveron alentamisesta, nyt hallitus on sitten vastannut näihin vaalipuheisiin ja antaa tämän ruuan arvonlisäveroalennuksen nestemäisenä muotona eli ilmeisesti jonkin asteisena liemiruokana.

Arvoisa puhemies! Kyllä hallitus on joutunut tässä asiassa paniikkiin ja hyppii kuin keuhko kattilassa. Sellainen paniikkireaktio on, että äkkiä täytyy rysäyttää jollain tavalla. Tätä asiaa eduskuntaryhmässä mietittiin ja ajateltiin, mikä olisi sitten vastuullinen oppositiopolitiikan tapa, ja tehtiin oma lakialoite. Eli meillä on nyt ikään kuin parempi vaihtoehto, niin kuin joku puolue sanoi vaaleissa. Pakko tälle asialle ikävä kyllä jotain on tehdä. Tämähän johtuu EU:sta niin kuin moni muukin asia. Veroja on harmonisoitava. Kun muualla on alempi alkoholiverokanta, niin sitä polkua joudumme seuraamaan, mutta nyt tämä kertarysäys on mielestäni kyllä liian suuri ja tekee valtavan aukon meidän verotuloihimme.

Kyllä sitä on tuolla toreilla ja turuilla aika tylsä selittää, että kolmisensataa miljoonaa euroa leikataan tästä ja sitten sanotaan, ettei mielisairaille, köyhille, vähäväkisille, asunnottomille ja muulle kurjalistolle riitä rahaa. Toivon, että esimerkiksi Ilkka Taipale, joka tietää näistä metsien miehistä paljon, voi tätä valottaa, miten tätä asiaa sitten pitäisi hoitaa, etteivät alkoholihaitat pelkästään pyörisi näissä jo mainituissa ryhmissä, vaan myös näissä todella alkoholista, melkein voisi sanoa, tarpeekseen saaneissa ryhmissä.

Perussuomalainen eduskuntaryhmä arvioi siten, että sellaista matkustajaräjähdystä, mitä tässä pelätään, tuskin olisi tullut eli tätä Viron matkailua tai sen kasvun räjähtävyyttä olisi liioiteltu. Kyllä siellä edelleen tuulipuvut kahisevat, ei se täysin lopu. Mutta tässä olisi pitänyt asteittain edetä, ja sen takia me olemmekin tehneet maltillisemman esityksen, jossa vähennetään etenkin tätä väkevämmän viinan veronalennusta. Kun se hallituksella on yli 40 prosenttia, niin meillä se on huomattavasti alempi ja pyritään nyt nimenomaan tällä tavoin ikään kuin tulemaan tässä asiassa puolitiehen vastaan.

Aivan kuten ed. Granvik täällä sanoi, tässä asiassa hyviä ratkaisuja ei ole eli joka tapauksessa menetämme verotuloja ja saamme tilalle kansanterveydellisiä haittoja. Näin kun pyrstö irtoaa, niin nokka tarttuu, ja muutenkin olemme tässä ikävässä tilanteessa. Tässä yhteydessä, kun tein tämän rinnakkaislakialoitteen, meillä on täällä verotaulukko liitteenä, ja uskallan kyllä sanoa, että tämä on parempi vaihtoehto, ja toivon, että valiokuntakäsittelyssä tämä huomioidaan niin kuin nämä muutkin rinnakkaislakiesitykset. Myöskin kannatan sitä ed. Räsäsen tekemää ehdotusta, että myös sosiaali- ja terveysvaliokunta käsittelisi tätä asiaa, koska tämä ei ole pelkästään verotekninen asia.

Tämä on kaiken kaikkiaan poliittinen ratkaisu, niin kuin eduskunnassa tehtävät päätökset yleensäkin ovat. Hallitus on nyt lähtenyt tälle linjalle, ja tämä on harvinaisen huonosti ja teknokraattisesti rakennettu asia yksinomaan rahatalousmiesten ja veromiesten laskemana. Tarvitaan laajempaa sosiaalista ja inhimillistä näkökulmaa. Meidän on asteittain, niin kauan kuin tämmöinen EU-systeemi on olemassa, jonkun verran näitä alennettava, ja me perussuomalaiset haluamme alentaa näitä niin, että mennään pikkuhiljaa, alennetaan nyt maltillisesti ja sitten vuosittain seurataan tilannetta, mikä se sitten on. Nyt jos me annamme suuret veronalennukset yhtäkkiä ja huomataan, että se on virheliike, niin niitten verojen korottaminen sitten jäljestä juhlan on kyllä paljon hankalampaa.

Arvoisa puhemies! Joka tapauksessa on hyvä, että tämä asia nyt perusteellisesti käsitellään täällä. Vaikka valtiovarainministeri Kalliomäki sanoi, että tämä on jo jotenkin muka puhkijauhettu, niin tämä tarina on vasta alussa ja sen seuraukset tulevat olemaan kauaskantoiset.

Ilkka Taipale /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiinnitän sellaiseen asiaan huomiota tässä metsien miesten ja juoppojen kohdalla, jota varmasti missään muussa puheenvuorossa ei tule. Meidän pitäisi asettaa saman tien selvitysmies juoppojen sosiaalisen aseman nostamiseksi ja uusien huolto- ja hoitomuotojen kehittämiseksi. A-klinikka ei palvele kunnon juoppoa. Siellä pitää olla valkoiset kaulassa, niin kuin moni meistä tietää. Normaali juoppo juo mieluummin kuin menee sinne keskusteluterapiaan. Tiedän hyvin tarkkaan, että tarjotaan päivätoimintaa, työtoimintaa, raittiustaloja, joita vuokrataan niin, että pitää olla raittiina, ja niitä alkaa olla jo joissakin paikoissa. Seinäjoen keskusta on putsattu sillä, että siellä on yksi päivätoimintakeskus, ja samaten Ylöjärvelle on rakennettu 20 kunnon kämppää Sininauhaliiton toimesta asunnottomille. Jätkien juoppoputki putosi kolmesta kuukaudesta viikonlopuksi, jolloin ne menevät metsään vain viikonlopuksi ja pysyvät hengissä. Se on tietysti vaarallista yhteiskunnan kannalta, koska se on kalliimpaa. Jos kuolevat, niin se on halpaa. Asunnoton juoppo kuolee neljä kertaa nopeammin kuin normaali väestö, tavallinen juoppo vain kaksi kertaa nopeammin. Tämä on ratkaiseva asia. Juopoille pitää, myös ruotsinkielisille, antaa jokin arvostus. Silloin juoppous vähenee olennaisesti. Tämä on sellainen asia, josta ihmiset eivät oikein tajua, että A-klinikka yhteiskunnan varoilla on ihan sivuraiteilla kunnon juopoista.

Arvoisa puhemies! Täällä puhuvat yleensä sosiaalitantat, mutta nyt puhui sosialistisetä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa puhemies! Tässä on kuultu monenlaisia kannanottoja alkoholista, sen vaikutuksista jne. Tietysti voi lähteä liikkeelle siitä, niin kuin hallituskin on perusteluissaan todennut, että tässä tilanteessa ei ole esitettävänä hyviä ratkaisuja valtion verotuottojen turvaamiseksi jne.

Kun pohtii yleisesti niitä määräyksiä, mitä EU:sta tulee, ja sitä, kuinka tunnollisesti niitä tietysti noudatetaan, on mielenkiintoista, että täällä perusteluissa todetaan, että "Euroopan yhteisössä ei ole päästy yksimielisyyteen alkoholijuomien vähimmäisverotasojen korottamisesta, eikä komissio ole sanottuna aikana saanut yhtäkään ehdotusta verotasojen muuttamiseksi". Tuntuu aika mielenkiintoiselta, että kyllä EU:ssa kaikkea muuta harmonisoidaan ja tehdään, mutta alkoholin osalta ei ole tullut minkäänlaisia direktiivejä saatikka EU-asetuksia.

Arvoisa puhemies! Periaatteessa aina on sanottu, että viina on hintansa väärti. Voi sanoa, että näin varmasti on. Olen vuonna 66 tullut poliisiksi Helsinkiin ja muistan niitä aikoja, kun Helsinginkadulla, Lönnrotinkadulla ja Vanhankirkon puistossa partioi salkullisia tai enemmän ja vähemmän salkullisia kavereita, joilta voi käydä aina ostamassa sen niin sanotun pimeän pullon, ja se oli aika arvokasta. (Ed. Rönni: Poliisit saivat ilmaiseksi!) — No eivät valitettavasti saaneet. — Mutta se on ihme asia, että joka tapauksessa sitä viinaa käytetään, oli hinta mikä hyvänsä. Tyypillinen esimerkki minun mielestäni on Norja, jossa alkoholi on suhteellisen kallista, mutta kyllä siellä sitten taas kotipoltto rehottaa eli kyllä se viina hankitaan tavalla taikka toisella. Minun mielestäni ne perusteet, mitä tässä on, eivät kyllä ihan vastaa totuutta.

Eräs seikka minua hämmästyttää — Nyt ministeri tuli sopivasti paikalle. — Omassa vastauspuheenvuorossani vähän ihmettelin ministerin kannanottoja. Kyllä ne ovat vaan valitettavasti aika myöhäissyntyisiä. Ymmärtääkseni, kun tällainen hallituksen esitys tuodaan, jossa alennetaan kertarysäyksellä, mitä nyt tässä suunnitellaan, niin kyllä silloin ministeriön ja valtioneuvoston pitäisi etukäteen selvittää niitä haittoja eikä vasta sen jälkeen, kun esitys on tänne tuotu. (Ed. Hemmilä: Juuri niin!) Tämä tuntuu aika omituiselta. (Ed. A. Seppälä: Pitäisi ne tietää!) — Arvoisa edustaja, kyllä me tiedämme alkoholin vaikutuksen, niin ed. A. Seppälä kuin Vistbackakin. (Ed. Rönni: On paha panna selviä miehiä selvittämään asiaa, pitää olla juoppo, että tietää!) — Ei, vaan kyllä me Suomessa tiedämme alkoholin seurausvaikutukset hyvin pitkälle. — Minun mielestäni täällä eduskunnassa on monta kertaa keskusteltu näistä asioista, ja niiden kuudentoista vuoden aikana, mitä itse olen täällä ollut, aina on perusteltu sillä, että vähennetään alkoholin kulutusta, ohjataan kulutusta miedompiin, niin että väkevien osuus vähenisi. Koko ajan nyt käännetään juuri päinvastoin, eli mihin tässä enää uskoo sitten, kun ministerit vakuuttavat sitä omaa viisauttaan ja tietoaan. Tuntuu vaan siltä, että muunneltua totuuttako meille vuosikausia on puhuttu näissä asioissa.

Tiedän sen, että ratkaisuja on tehtävä ja mitkään niistä eivät varmasti ole hyviä. Täällä on vedottu työpaikkoihin. Joku edustaja puhui siitä, kuinka nämä Koskenkorvan viinatehtaalla säilytetään, ed. Rönni taas puhui näistä kuljetuspuolen työpaikoista, jotka sitten lisääntyvät, ja ed. Immonen muistaakseni puhui siitä, kuinka paljon alkoholin seurauksena tulee kuolemantapauksia ja sitten se työllistää taas ihmisiä. Eli tässä on hyvin monenlaisia kannanottoja puolesta sekä toisesta, mutta se seikka, että tästä haittoja tulee joka tapauksessa, se on ilman muuta selvää.

Arvoisa puhemies! Ed. Soini esitteli täällä hänen nimellään olevaa lakialoitetta, ja siellä olemme lähteneet siitä, että asteittain alentaminen on paljon parempi. Muistan sen ollessani nimismiehenä Pohjanmaalla, kun keskiolut vapautettiin kerralla. Kyllä siinäkin, kun se kertarysäyksellä laitettiin, seuraukset olivat aika kovat. Uskoisin näin, että asteittain edeten tilanne pystyttäisiin pitämään paremmin hallinnassa. Ihmettelen toki sitä, että vaikka meillä on ollut tiedossa siitä saakka, kun olemme liittyneet EU:hun, että tämä tulee eteen, mitään ei ole tehty, ei selvityksiä, ei asteittain olevaa alennusta. Viime eduskuntakaudella monta kertaa tässä salissa puhuttiin, että olisi parempi lähteä asteittain alentamaan kuin se, että se tulee kertarysäyksellä, niin kuin nyt tapahtuu.

Arvoisa puhemies! Kun luin ed. Soininvaaran lakialoitteen, minun mielestäni siellä on jopa järkeä nimenomaan sen osalta, että koska yksittäinen henkilö voi tuoda lähes kuinka paljon vaan, kun ilmoittaa jonkin syyn, jos kerran meillä on mahdollisuus EU-lainsäädännön puitteissa rekisteröidä, tilastoida, ne määrät, jotka ylittävät normaalit EU:n määrät, niin miksei sitä tehtäisi. Uskoisin näin, että se helpottaa myös viranomaisten toimintaa siinä tilanteessa, että näitä juomia myydään niin sanotuilla pimeillä markkinoilla tai välitetään esimerkiksi ravitsemusliikkeille, niin kuin valitettavasti joissakin tilanteissa on väitetty tehdyn jo nyt.

Liikenteen osalta tietysti voi tulla suuriakin ongelmia, ja toivoisin, että siltä osin Suomessa seurattaisiin tiukasti ja myös ministeriön toimesta kehoitettaisiin vielä enemmän puuttumaan EU-direktiivin mukaisesti niihin ajokorttiluvan haltijoihin, joilla on näitä ongelmia, koska tämä EU-direktiivi sen mahdollistaa.

Ensimmäinen varapuhemies:

Myönnän vastauspuheenvuorot 2 minuutin pituisina ensin ed. Bryggarelle ja sen jälkeen ministeri Hyssälälle.

Arto  Bryggare  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbacka muisteli tässä Pohjanmaata ja 60-luvun loppua. Pitää muistaa, että silloin tapahtui jakelussa selkeä muutos. Alkoholin kulutuksessa sekä jakelulla että hinnalla on suuri merkitys, ja täällä nämä asiat aina tahallisestikin joskus sekoitetaan. Myönnän sen, että juuri silloin, kun keskiolutta sai lähes joka maitokaupasta, tilanne heikkeni.

Meillä on ollut yhdeksän vuotta aikaa sopeutua tähän tilanteeseen, ja olen aivan varma, että joka vuosi täällä yhdeksän vuoden aikana huuto olisi ollut hurja, jos täällä olisi tuotu alkoholiveron alennusesityksiä pöydälle ja sanottu, että sopeudutaan nyt pikkuhiljaa. Kyllähän hallitus on tässä käyttänyt niin sanottua pienimmän haitan filosofiaa ja sitten viime tipassa joutuu tekemään tämmöisen kieltämättä erittäin aggressiivisen ja hankalan päätöksen. Mutta tämä on varmasti vähiten haittoja aiheuttava. Pitää myös muistaa, että asiantuntijat ovat ainakin tähän mennessä sanoneet, että on erittäin vaikea arvioida, mikä se oikea prosentti nyt tässä olisi. Kovan viinan suhteen tilanne on vaan niin hankala Viron EU-jäsenyyden vuoksi, että tämän veronalennuksen pitää olla näin suuri. Mutta näitä asioita pitää seurata tarkasti ja katsoa, mitä tapahtuu, ja sen jälkeen toimia. Minä olen aivan varma siitä, että jakelu eli se, missä myydään alkoholia Suomessa, tulee merkitsemään paljon enemmän kuin hinta edelleenkin.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbacka täällä peräänkuulutti sitä, miksi ei ole toimittu aiemmin. Voi sanoa, että tämä hallitus ei ole tietenkään voinut toimia ennen kuin keväällä, jolloin se nimitettiin, siitä lähtien. Kun oli tiedossa tämä Viron EU-jäsenyyden avaama näköala, niin heti ruvettiin toimintaan eli jo kevään lisäbudjetissahan alkoholihaittojen ehkäisemiseen saatiin miljoona euroa, joka on ihan hyvä summa ollut.

Sen jälkeen käynnistettiin välittömästi toimenpiteet alkoholipoliittisen periaatepäätöksen valmistamiseksi valtioneuvostolle, käynnistettiin välittömästi toimenpiteet laajan kansallisen alkoholiohjelman valmistelutyöhön. Tämä kaikki tehtiin ministeriössä olevan muun työn ohella, jolloin tähän on paneuduttu kyllä kaikella sillä tarmolla ja huolella, mikä meidän resursseillamme on ollut mahdollista. Tässä on tehty useiden eri ministeriöiden kanssa yhteistyötä, ja kun huomenna alkoholipoliittinen periaatepäätös on valtioneuvoston istunnossa, meillä on tiedotustilaisuus, jossa onkin sisäministeri Rajamäki ja valtiovarainministeriöstä ministeri Wideroos ja allekirjoittanut. Valmistelussa on myöskin muita ministeriöitä vielä ollut mukana.

Tässä on katsottu hyvin laajasti, miten alkoholihaittoja tässä yhteiskunnassa ehkäistään. Tässä otetaan tähän kumppanuusohjelmaan mukaan kansalaisyhteiskunta kokonaisuudessaan. Haluamme tukea vanhempien kasvatustehtävää näissä asioissa koulujen, kotien, terveyskeskusten, neuvoloiden yhteistyötä tehostamalla, kuntien nuorisotoimen, nuoriso- ja urheilujärjestöjen yhteistoimintaa tehostamalla, ja elinkeinoelämän vastuuta myöskin korostetaan. (Puhemies koputtaa) Ennen kaikkea myös säännösten valvontaa tehostetaan ja tiukennetaan ja ehkäisevän päihdetyön edellytyksiä parannetaan.

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Käytetyistä puheenvuoroista voi saada sellaisen käsityksen, että on vain yksi ainoa vaihtoehto: Pitää menetellä niin kuin hallitus esittää. Hallitus on tullut siihen tulokseen, että tämä on paras vaihtoehto.

Minä olen eri mieltä. Tämä ei ole minun mielestäni paras vaihtoehto. Se ei voi olla paras vaihtoehto, jos se tulee johtamaan siihen, että alkoholin kulutus ja siitä johtuvat ongelmat ja kustannukset yhteiskunnassa lisääntyvät. Olisiko sitten ollut muita vaihtoehtoja? Olisi ollut esimerkiksi sellainen mahdollisuus, että me emme olisi alentaneet lainkaan, mutta olisimme ryhtyneet toimenpiteisiin, jotka olisivat vähentäneet halukkuutta lähteä hakemaan viinaa Virosta, vähentäneet sen kannattavuutta.

Olemme, kristillisdemokraatit, esittäneet, että yksi sellainen vaihtoehto olisi ollut ottaa käyttöön matkustajavero. Silloin ei ole yhtä kannattavaa lähteä tuota hakemaan. Onko matkustajaveron käyttöön ottaminen sitten mahdollista? Kun sitä tiedusteltiin valtiovarainministeriön vero-osastolta kesällä, niin vastaus oli myönteinen: se on mahdollista ottaa käyttöön. Tänä päivänä valtiovarainministeriön vero-osastolta tulee hieman toisenlaisia vastauksia, muttei minkäänlaista kieltoa kuitenkaan, mutta sanotaan, että olisi yhteisösäädännöllisiä ja hallinnollisia vaikeuksia ottaa tällainen käyttöön.

Olen täysin vakuuttunut, siis todella vakuuttunut, että olisi mahdollista ottaa tällainen käyttöön. Yhteisö eli EU ei sitä kieltäisi, jos se otettaisiin käyttöön myöskin laivaliikenteessä Suomesta Ruotsiin eikä ainoastaan Suomesta Viroon. Verojen periminen ei ole kyllä kovinkaan hankalaa, aina voidaan se velvoite panna lipun myyjälle ja sisällyttää lipun hintaan vero. On paljon tuotteita, mihin sisältyy veroa, ja se, joka sen maksun saa, tilittää ne rahat sitten valtiolle.

Jos olisimme tällaisen vaihtoehdon valinneet, niin me olisimme nähneet, mihin tämä matkustajien määrän nostaminen käytännössä johtaa, kuinka paljon alkoholin kulutus todellisuudessa nousee. Nyt eletään arvioitten mukaan ja oletetaan, jotkut olettavat, että kulutus nousee näin paljon, toinen on ehkä vielä pessimistisempi ja olettaa sen kasvavan vielä enemmän. Kukaan ei tiedä, miten todellisuudessa tulee käymään.

Palautan mieleen, mitä tänään saimme kuulla, kun muistutettiin, mitä oletettiin keskioluen vapauttamisen vaikutuksista. Silloin oletettiin, että kulutus kasvaa 4 prosentilla, ja pessimistit sanoivat, että kyllä se voi nousta 10 prosentilla, mutta todellisuudessa se nousi 40 prosentilla. Siis asiantuntijat olettivat 4 prosenttia, pessimistit 10 prosenttia, ja todellisuudessa nousu oli 40 prosenttia. (Ed. Bryggare: Oliko se verosta vai jakelusta?) — Varmasti jakelukin vaikutti, se on aivan selvä asia, ed. Bryggare, että jakelu, saatavuus ja hinta vaikuttavat, ja keskioluen tapauksessa kysymyksessä oli yksinomaan jakelu. — Siinä erehdyttiin raskaasti. Nyt kysymyksessä ei ole jakelu, nyt on kysymys hinnasta, ja nytkin saatetaan yhtä lailla epäonnistua ja erehtyä arvioimisessa.

Olen tehnyt laskelmia tässä aikaisemmin ja myöskin tämän päivän aikana. Aikaisemmin sanoin budjettikeskustelun yhteydessä, että jos se, mitä nyt oletetaan, että maahantuonti kasvaisi, absoluuttisena alkoholina, muutetaan puolen litran Koskenkorva-pulloiksi, niin se käytännössä tarkoittaisi sitä, että joka päivä tuotaisiin 100 000 pulloa päivässä. Nyt kun tarkemmin tänä päivänä olen laskenut, niin se on 150 000 pulloa päivässä. Kyllä minun on hyvin vaikea uskoa, että se näin paljon kasvaisi.

Kun kuitenkin ollaan melko yksimielisiä siitä, että mikäli mitään muutosta ei tehtäisi, tilastoitu eli Alkon myynti laskisi noin yhdellä litralla absoluuttista alkoholia henkeä kohti ja kun katsoo, mikä olisi veromenetys sellaisesta, niin olen tullut siihen tulokseen, että parempi vaihtoehto olisi todella ollut odottaa ja katsoa ja hillitä viinan hakua matkustajaverolla. Tämä olisi selvästi parempi vaihtoehto, ja sellaista me tulemme myöskin esittämään. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että tulemme sitten aikanaan esittämään, että tämä hallituksen esitys hylättäisiin.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Tasan kymmenen vuotta sitten Suomi neuvotteli Euroopan unionin jäsenyydestä. Satuin silloin olemaan valtioneuvoston jäsen, ja vastuullani oli alkoholipolitiikka tässä maassa. Muistan erityisen hyvin sen, kun vääntöä tästä nyt esillä olevasta asiasta käytiin. Eräs komission korkea virkamies oli muun muassa tässä talossa kerran tuolla ministerien vastaanottohuoneessa kanssani keskustelemassa asiasta, ja vääntö oli todella kova. Tuolloin ministeri Viinanen tuki tietysti sitä linjaa, jota itsekin voimakkaasti edustin ja jolle myös pääministeri antoi tukensa, että me pyrimme saamaan mahdollisimman pitkän siirtymäajan, jonka aikana meidän ei tarvitse toteuttaa sisämarkkinoiden ja vapaakaupan määräyksiä, EU-määräyksiä.

Saimme tämän yhdeksän vuoden mittaisen määräajan, koska pystyimme esittämään komissiolle ja sitä kautta sitten muille jäsenmaille kansanterveydelliset ja sosiaaliset perusteet, joiden nojalla voitiin antaa tällainen siirtymäkausi. Taloudelliset, valtiontaloudelliset tai kansantaloudelliset, perusteet eivät sinänsä olleet käypiä julkisesti käytettäväksi, mutta toki ne vaikuttivat meidän tahtoomme saada säilyttää tämä, väittäisin, pohjoismaisen hyvinvointiyhteiskunnan perusrakenteisiin liittyvä keskeinen osa, joka on tämä meidän tähänastinen alkoholipolitiikkamme. Nyt elämme siinä tilanteessa, että keskeinen pilari pohjoismaisesta hyvinvointiyhteiskuntarakennuksesta murtuu vuonna 2004, ja se on iso, tavattoman iso ja tavattoman kipeä asia.

Täällä on käyty keskustelua siitä, onko meidän mallimme ollut hyvä vai huono. Ei meistä kukaan varmaan tieten tahtoen halua holhousta eikä määräyksiä eikä kieltoja, mutta kyllä kaikkialla sivistyneessä maailmassa on jonkin verran rajoituksia, kieltoja ja määräyksiä, jotka hankaloittavat ihmisten elämää. Liikennesäännöt rajoittavat meidän elämäämme, työturvallisuusmääräykset, ja myös nautintoaineisiin, erityisesti alkoholiin, tupakkaan ja huumeisiin, liittyen on määräyksiä, jotka rajoittavat meidän vapaata elämäämme. Siksi ihmettelen ed. Sasin puheenvuoroa, joka oli kaukana tästä realismista.

Nyt, herra puhemies, olemme tässä tilanteessa, että rakennelma on romahtamassa. Suomi todella liittyi Euroopan unioniin eikä Euroopan unioni liittynyt Suomeen, ja joudumme nyt ottamaan vastaan yhden hankalimmista asioista, mikä EU-jäsenyyden myötä tulee. Maatalousratkaisujen suhteen on toinen ikävä tilanne tällä hetkellä. Uskon, että se ratkeaa jotenkin hieman paremmin, mutta tässä ei ole hyviä vaihtoehtoja.

On muuten syytä huomata, että artikla 141:n mukaisia neuvotteluja käydään kiivaasti, mutta edellinen hallitus ei tehnyt pienintäkään liikettä sen hyväksi, että Suomi olisi pyrkinyt saamaan jatkoa alkoholin tuontirajojen säilyttämiselle, ei minkäänlaista toimenpidettä näkynyt missään. Tupakan osalta esityksen etusivulla todetaan, että Suomi saa säilyttää eräitä tupakkatuotteita koskevat määrälliset rajoituksensa sellaisille matkustajille, jotka saapuvat Suomeen uusista jäsenvaltioista. Samanlainen säädös olisi pitänyt pyrkiä saamaan erityisesti Viron jäsenyysneuvotteluissa. Jos ei olisi saatu tähän yhdeksän vuoden siirtymäaikaan jatkoa, hitaasti alenevaa veroa esimerkiksi, niin toinen mahdollisuus edellisellä hallituksella olisi ollut pyrkiä vaikuttamaan ja vaikkapa estämään Viron EU-jäsenyys ja muiden Baltian maiden jäsenyys sillä, että olisi vaadittu Viroa nostamaan alkoholiveroa kohtuulliselle tasolle. Viron valtio olisi saanut siitä verotuloja järkevällä tavalla. Heidänkin ongelmansa olisivat pienentyneet, ja meidän ongelmamme ei olisi tällainen kuin se nyt on. Mutta Lipposen hallitus nukkui tässäkin asiassa, niin kuin perustuslaissa ja näissä molemmissa kysymyksissä, täydellistä unta, ja on siis täysin vastuussa siitä, että tällainen tilanne meillä nyt on käsillä. (Ed. Rönni: Puhuja oli itse päättämässä siitä, mistä sovittiin!) — Ed. Rönni kyllä tietää, että minä olin ministerinä 90-luvun alussa ja sain tämän yhdeksän vuoden ajan, joka merkitsi sitä, että miljardeja Suomen valtion verotuloja on turvattu tällä tavalla ja tuhansia ihmisiä on elossa meidän keskuudessamme sen tähden, että rajat ovat säilyneet. Ed. Rönni, lukekaa hallituksen esityksen sivulta 39 ja siitä vähän eteenpäinkin ne tiedot, mitä siinä kerrotaan. Ne ovat synkkää luettavaa. Kysymys on vakava, eikä pidä nyt leikkiä tässä asiassa.

Arvoisa puhemies! Tätä hallituksen esitystä todellakin perustellaan taloudellisin syin, työllisyysnäkökulmilla ja jopa indeksiasialla. Ne ovat kyllä aivan virheellisiä, tietysti sinänsä totta, mutta aivan toisarvoisia kysymyksiä, kun katsotaan, mihin tämä esitys johtaa. Tämä vie kansanterveystilannetta huonompaan suuntaan. Lukekaa sivu 39 hallituksen esityksestä. Siellä todetaan, niin kuin täällä on kerrottu, että kuolemantapaukset nousevat 3 000:sta 3 600:aan ja 400 000 suurkuluttajasta siirrytään 600 000 kuluttajaan, ja vielä sanotaan, että suurkuluttajista valtaosa on keski-ikäisiä miehiä ja naisten osuus on myös kasvamassa. Vastikään tuli tutkimus, jossa todettiin, että 40 prosenttia keski-ikäisistä miehistä Suomessa on suurkuluttajan rajalla, ja jos he hieman lisäävät kulutusta, heistä tulee suurkuluttajia. He ovat se paras työvoima, joka meidän yhteiskuntaamme ja koko kansantalouttamme pitää pystyssä. Jos siinä tapahtuu parinsadantuhannen, tai vaikka pienempi tai suurempi, nousu, se on vakava kysymys työelämässä, kansantaloudessa kaiken kaikkiaan. Tätä esitystä ei ole siltä pohjalta selvitetty juuri lainkaan, puhumattakaan, että olisi paneuduttu liikenneturvallisuuteen, katuturvallisuuteen, eläköitymiseen jne. tai kuntien kannalta. Kunnathan tässä maksavat kaikkein suurimman laskun tulevina vuosina.

Herra puhemies! Tämä väkevien alentaminen hallituksen esityksen mukaan eniten on käsittämätön malli. Sitä ei voi missään tapauksessa hyväksyä. (Ed. Wallin: Turvataan työllisyyttä!) — Työllisyys kyllä turvaantuu haudankaivajien ammattikunnassa, mutta ei juuri muualla.

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä esitteli huomenna käsittelyssä olevaa toimenpideohjelmaa. On tietysti arvokasta, että sellainen laaditaan, mutta jäin kyllä kovasti hämilleni siitä, että hän vain totesi, että kunnat pyritään saamaan valvomaan alkoholin myyjiä, etteivät myy alaikäisille, ja sitten järjestöt tekemään jotakin ja että tahtoa on. Mutta kyllä keinot siitä ainakin tähän asti puuttuivat. Haluankin, ministeri Hyssälä, että te tuotte tämän esityksen myös tavalla tai toisella eduskunnan käsittelyyn, tai sitten meidän täytyy harkita välikysymystä asiasta, jotta saataisiin hallitus todellakin astumaan ulos tässä asiassa.

Herra puhemies! On todella huono asia se, että tämä esitys on verolakina menossa vain valtiovarainvaliokuntaan; onko se kahdeksanjäseninen se verojaosto, joka tämän käsittelisi. Tämä ei ole ensi sijassa verokysymys, vaikka se on 365 miljoonan euron verokysymyksenäkin iso, tämä on kansanterveys-, sosiaaliturva-, turvallisuus-, rikollisuuskysymys, perheiden, avioliittojen ja lasten kannalta todella tärkeä asia, ja maksajina ovat kunnat, vakuutusyhtiöt, työnantajat, kotitaloudet. Tämä on niin moniosainen asia, että on syytä, että tämä käsitellään edes tässä vaiheessa myös sosiaali- ja terveysvaliokunnassa. Paikallaan olisi myös hallintovaliokunnan käydä poliisiasiana jne. tämä asia läpi ja tehdä kunnon suunnitelma ja hallituksen esittää myös näissä muissa valiokunnissa omat linjauksensa siitä eduskunnan arvioitavaksi, mitä voidaan tehdä ja mitä todella myös sitten tehdään. Pelkät ajatukset siitä, että "tarttis tehdä jotakin", eivät todellakaan nyt riitä. Suomi on ensi vuonna kokemassa historiansa suurimman alkoholipoliittisen murroksen, joka johtaa kansanterveyden ja monen muun asian osalta erittäin huonoon kehitykseen.

Arto Seppälä /sd:

Arvoisa puhemies! Keskityn tässä lähetekeskustelussa alkoholiin ja alkoholijuomaveron muutokseen ja sen vaikutuksiin.

Alkoholipolitiikka ja alkoholilainsäädäntö ovat monimutkainen kokonaisuus, johon ei voida löytää yhtä ainoaa ja oikeaa ratkaisua. Alkoholipolitiikassa ja alkoholiveropolitiikassa tulisi huomioida monia eri vaikuttavia tekijöitä ja tahoja. Kuitenkin alkoholipolitiikan vaikutuksia on mahdoton arvioida täydellisesti etukäteen. Suomalainen juomakulttuuri on luonut omat erityispiirteensä alkoholipolitiikalle. Alkoholipolitiikan perustavoitteena on ollut alkoholista aiheutuvien haittojen ennaltaehkäisy, ja tämä on pitkälti toteutettu alkoholiveropolitiikalla. Alkoholin saatavuutta on rajoitettu korkealla vero- ja hintapolitiikalla sekä matkustajien mukanaan tuomien alkoholijuomien määrää rajoittamalla. Suomalainen alkoholipolitiikka on kuitenkin käännekohdassa: alkoholista aiheutuvien haittojen ehkäisyä ei voida enää toteuttaa edellä kerrotuilla keinoilla.

Arvoisa puhemies! Alkoholin verotuksen laskiessa alkoholin aiheuttamat terveydelliset ja sosiaaliset ongelmat tulevat varmasti lisääntymään. Koska vanhoja alkoholipolitiikan keinoja ei voida enää käyttää ongelmien ehkäisyyn, tulisi alkoholiverolain muutoksessa painottaa uusia keinoja ehkäistä alkoholista aiheutuvia ongelmia. Kulttuurin muuttaminen nopeasti on mahdotonta, mutta yleiseen asenneilmastoon voi varmasti hitaasti vaikuttaa ja näin esimerkiksi vähentää humalajuomista. Hallituksen esityksessä todetaan, että karkeasti voidaan lähteä siitä, että alkoholin kulutuksen lisääntyminen johtaa useimpien alkoholihaittojen lisääntymiseen samassa suhteessa. Alkoholiverolain muutoksessa on siis huomioitava, että alkoholin haittavaikutusten lisääntyessä niiden korjaamiseen pitää varata yhä enemmän varoja. Hoitosektorilla pitää varautua lisäämään hoitomuotoja, joissa koko perhe saa apua, kun jollain on päihdeongelma. Jatkuva arviointi ja seuranta ja muutoksen vaikutukset on myös varmistettava, jotta muutoksen eri seurauksiin voitaisiin reagoida ajoissa.

Nuorten kohdalla alkoholiverotuksen muutos voi aiheuttaa alkoholinkäytön lisääntymisen ja myös humalajuomisen yleistymisen. Nuorena aloitettu alkoholin käyttö on riskitekijä myöhemmin alkoholinkäytön kannalta. Nuorten alkoholin käyttö on tutkimuksen mukaan jo itsestään lisääntynyt. Kuitenkin nuorten alkoholin käyttöä on rajoitettu jo aikaisemmin — alkoholin korkeat hinnat — koska nuorilla on luonnollisesti vähemmän niin sanottua omaa rahaa, jonka käytöstä he voisivat itse päättää. Humalajuomisen yleistyminen voi taas johtaa helposti siirtymiseen aina vahvempiin alkoholijuomiin, johon nyt viinojen suhteellisesti suurempi hinnanalennus houkuttelee. Nuoriin tulee näin kiinnittää erityisen paljon huomiota tulevassa veromuutoksessa.

Erityisesti alkoholin ikärajavalvontaa tulee tehostaa vähittäismyynti- ja anniskelupaikoissa. Myös vanhempia tulisi opastaa ehkäisemään lastensa alkoholin käyttöä. Alko Oy:n myyntipisteitä tulisi hyödyntää enemmän haittavaikutuksista ja ylipäätään elämäntavoista ja alkoholista tiedotettaessa.

Arvoisa puhemies! Alkoholipolitiikassa tulee huomioida alkoholiverolain muutoksen ja matkustajien tuomien alkoholijuomien määrän rajoitusten poistumisen vaikutus suomalaiselle alkoholijuomateollisuudelle. Alkoholijuomateollisuus kattaa siis itse teollisuuden lisäksi myös kaikki alkoholijuomateollisuuteen sidoksissa olevat alat, kuten maatalouden ja erilaiset palvelualat. On selvää, että kun matkustajat saavat tuoda rajoituksetta alkoholijuomia omaan käyttöönsä ulkomailta, tulee tämä määrä lisääntymään. Alkoholiverotuksen keventämisestä huolimatta Suomessa Viron ja Saksan hinnat tulevat jäämään edelleen alhaisemmiksi. Olisikin ratkaistava, miten pystytään turvaamaan suomalaisen alkoholijuomateollisuuden toimintaedellytykset kiristyvässä kilpailussa. Erityistä huomiota tulee antaa pienelle kotimaiselle panimotoiminnalle.

Harmaat markkinat vaikuttavat voimakkaasti siihen, miten suomalainen alkoholijuomateollisuus pystyy vastaamaan kiristyneeseen kilpailuun. Harmaiden markkinoiden syntymistä pitäisikin pystyä aktiivisesti torjumaan. Matkustajien tuomien alkoholijuomien rajoituksien poistuessa tulee huomioida muutoksen ympäristövaikutukset. Pantittomien juomapakkausten päättyminen kierrätykseen tulisi turvata esimerkiksi maksamalla pantti myös kyseisistä juomapakkauksista.

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on monet osapuolet huomioiva ja perusteltu. On selvää, että hintataso esimerkiksi Virossa alkoholijuomien suhteen tulee olemaan edelleen alhaisempi kuin Suomessa. Alkoholia verotettaessa on kertyviä varoja tarkoitus käyttää myös hyvinvointipalveluihin. Tämä seikka on tuotava voimakkaasti esille uutta alkoholipolitiikkaa koskevassa tiedotteessa. On toivottavaa, että kansalaiset näin tekisivät vastuullisia ja myös itsensä kannalta edullisia kulutuspäätöksiä. Yhteenvetona veropäätökselle voisi todeta, että se turvaa suomalaisen alkoholipolitiikan toteuttamisen edellytykset aikana, jolloin ympäristövaikutukset horjuttavat merkittävästi suomalaista järjestelmää.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Kankaanniemen puheenvuoron johdosta toteaisin, että meillähän on tehty nyt tämä nuorten terveystapatutkimus, joka osoitti, että nyt tällainen humalahakuinen alkoholin kulutus nuorten keskuudessa on taittunut, se on kääntynyt nyt laskuun. Asiantuntijoitten arvion mukaan tämä johtuu siitä, että vanhemmat ovat nyt alkaneet enemmän katsoa lastensa perään, kun näistä asioista on puhuttu. On puhuttu tästä, että koko kylä kasvattaa lasta jne. Näitä asioita on ruvettu siellä vanhempien parissa miettimään. On kotiintuloaikoja katsottu, ja tämä näkyy nyt jo tutkimustuloksissa nuorten alkoholinkäytössä. Tämä on lohdullista, elikkä näihin asioihin kyetään vaikuttamaan, kun kaikki yhdessä tsemppaavat näissä asioissa. Sen takia peräänkuulutan nyt tätä yhteisvastuuta. Tätä ei jätetä kunnille eikä tätä jätetä yksin terveysviranomaisille, vaan kaikille meille.

Erkki  Virtanen  /vas:

Arvoisa puhemies! Tässä asiassa on kysymys, huolimatta siitä että täällä on käyty varsin laajaa yhteiskuntapoliittista, alkoholipoliittista ja eettis-moraalistakin keskustelua, kuitenkin itse asiassa yhdestä asiasta: alkoholin hintajoustosta, siitä, kuinka paljon kulutus muuttuu, kun alkoholin hinta muuttuu. Tästä asiasta on kautta historian esitetty erilaisia tutkimustuloksia. Takametsien alkoholipoliittisen tutkimuslaitoksen näkemys on peräisin jo kaukaisilta ajoilta, ja se on tiivistetty oikein kansanlaulun muotoon: "Jos ne herrat vielä sitä viinan hintaa nostaa, niin kyllä se pontikka sen niille vielä kostaa." Itse asiassa nyt ollaan sitten todentamassa osaltaan tämän ennustuksen paikkansapitävyyttä.

Kuten täällä on moneen kertaan todettu, tässä lakiesityksessä on tarjolla vain huonoja vaihtoehtoja. Lakiesityksen perusteluissa esitetään keskeiseksi tavoitteeksi, jonka valtiovarainministeri täällä toisti, verokannan säilyttäminen mahdollisimman hyvin. Sen säilyttämiseksi on nyt sitten saatu esitys, jossa veroja lasketaan keskimäärin 33 prosenttia ja kirkkaan pirtun 44, tietenkin nyt veteen sekoitettuna. Tämä — siitä olen ed. Soininvaaran ja itse asiassa monen muunkin asiassa samaa mieltä olleen kanssa myös samaa mieltä — on se keskeisin ongelma tässä esityksessä.

Perusteluissa esitetyn ennusteen mukaan kulutus siis kasvaa 1,8 litraa kirkasta pirtua per capita per vuosi, alkoholiverotuotto vähenee 305 miljoonaa vuodessa ja 25 000 ihmisen työllisyys pahimmillaan joutuu uhatuksi, näistä erityisesti 17 000:n ravintolassa työskentelevän ja tietysti myöskin välittömän alkoholin valmistuksen parissa työskentelevien noin 1 700 työntekijän osalta. Kolmantena osana tässä yhtälössä ovat terveyshaitat: alkoholin suurkuluttajien määrän nousu 400 000:sta 600 000:een ja alkoholihaittojen nousu noin 0,5 miljardista vähintään 630 miljoonaan. Luvut ovat vaikuttavia ja huolestuttavia.

Kun täällä on nyt jo useampaan kertaan esitetty, että tämä lakiesitys pitäisi valtiovarainvaliokunnan lisäksi lähettää myöskin lausunnolle sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, niin voin lohduttaa, että itse asiassa ennakkoluuloisena valiokuntana sosiaali- ja terveysvaliokunta on jo kuullut tässä asiassa asiantuntijoita budjetin käsittelyn yhteydessä. Siinä katsannossa se keskustelu, mitä täällä ministeri Kalliomäki ja ed. Kuisma kävivät siitä, kuka ja miten ja kenen toimesta tämä esitys on oikein saatu aikaiseksi, oli aika mielenkiintoinen. On pakko todeta, että valiokunnassa kuultujen asiantuntijoitten mukaan tosiasia kyllä oli se, että tämä on puhdasta VM:n tuotantoa. Valiokunnassa kuultavina olivat sekä sosiaali- ja terveysministeriön että myöskin Stakesin edustajat, jotka valtiovarainministerin mukaan ottivat aktiivisesti osaa tähän valmisteluun, mutta molemmat todistivat omassa lausunnossaan, että heille tämä esitys tuli yllätyksenä ja poikkeaa heidän näkemyksestään siitä, mikä tässä olisi ollut parasta.

Ministeri Hyssäläkin poistui. Hän olisi tietysti voinut omalta osaltaan kertoa, mitä mieltä STM tästä asiasta ihan oikeasti oli, koska siitä on näyttänyt julkisuudessa esiintyvän jossain määrin erilaisia käsityksiä. Vaikutti siltä, että hallituksen sisällä asiasta tuntui olevan jonkin verran epäselvyyttä. Joka tapauksessa asiantuntijoitten lausunnot olivat lähinnä sen suuntaisia, että kukaan ei oikein pysty arvioimaan, mitä todella tapahtuu.

Minusta ongelmana tässä esityksen teossa on ollut juuri se, että perusteluissa esitetään tavallaan kaksi vaihtoehtoa, ja enempää ei liene missään laskettukaan, edes valtiovarainministeriössä: se, että kaikki säilyy ennallaan, tai sitten se, että toteutuu nyt se, mitä on esitetty. Kuitenkaan minulle ei ole vieläkään selvinnyt, millä tavalla valtiovarainministeriö on tähän oman esityksensä optimaalisuuteen päätynyt. Näyttäisi siltä, kun perusteluja lukee, että on ollut ikään kuin jonkinlainen tieteellinen malli, joka on kehitetty eri asiantuntijoitten kanssa ja jolla nyt sitten nämä luvut on synnytetty. No, jos se on tämä valtiovarainministeriön kuuluisa Kessu-malli, niin ehkä se nyt tässä yhteydessä olisi ollut parempi nimetä Kossu-malliksi. Mutta en ole vakuuttunut siitä, että sen mallin, mikä se nyt sitten lienee ollutkaan, antamat tulokset olisivat absoluuttisesti oikeita.

Tässä katsannossa minusta tämän käsittelyn yhteydessä on etsittävä vaihtoehto, joka minimoi terveyshaitat ja muut haitat, jotka tähän sinänsä välttämättömään veronalennukseen liittyvät, ja toisaalta turvaa alan työllisyyden ja optimoi verotuotot, ja toisin kuin valtiovarainministerillä, nimenomaan tässä järjestyksessä. Tämä on yhtälö, jossa on kolme tuntematonta ja vähintään kolme yhtälöäkin. Tosin ei tätä voi vähemmällä ratkaistakaan, enkä ollenkaan väitäkään, että tietäisin, mikä näitten x:n, y:n ja z:n arvojen pitäisi olla, mutta uskon kuitenkin kaiken sen perusteella, mitä olen nyt asiasta kuullut ja lukenut, että tässä esityksessä väkevien alkoholijuomien veronalennus on liian suuri ja sitä pitäisi pienentää. Sitä en osaa sanoa, mikä on se oikea taso, mutta kun arviointikriteerit laitetaan tuohon järjestykseen, että ensimmäiselle sijalle asetetaan terveyshaitat, niin kyllä silloin tällaiseen omassa ajattelussani päädyn.

Arvoisa puhemies! Lähestulkoon tasan 35 vuotta sitten tässä salissa käsiteltiin tänäänkin jo paljon puhuttua keskioluen vapautusta. Siinä keskustelussa SKDL:n legendaarinen kansanedustaja Ensio Laine Turusta käytti puheenvuoron, jossa hän ilmoitti vastustavansa keskioluen vapautusta ja perusteli sitä sillä, että alkoholi sumentaa työtätekevien aivot ja heikentää heidän taistelukykyään ja on tästä syystä kapitalistien riistoase. No, kapitalismi on sen jälkeen globalisoitunut, mutta siitä huolimatta alkoholi edelleenkin sumentaa ihmisten aivot, joskin se toisinaan tuntuu ihan mukavalta. Meidän nyt tehdessämme tätä päätöstä pitäisi kuitenkin pitää aivomme kirkkaina ja pyrkiä tekemään sellainen päätös, joka mahdollisimman vähän vaurioittaa kenenkään suomalaisen aivoja tai muutakaan terveyttä.

Pehr Löv /r:

Värderade talman, arvoisa puhemies! Enligt propositionen kommer alkoholpriserna att sjunka med i medeltal 22 procent. En sänkning med tyngdpunkt på stark sprit. Nästa år kommer införselbegränsningarna från övriga EU-länder att slopas, vilket medför att billig alkohol snart finns tillgänglig på nära håll för oss.

Enligt alkoholforskningen leder prissänkning till konsumtionsökning och hälsoriskerna samt antalet alkoholrelaterade våldsbrott ökar. Redan nu dör ungefär 3 000 av alkoholskador i Finland per år. Inom ett par år kommer antagligen den här dödssiffran att vara uppe i cirka 4 000. Storkonsumenterna ökar också obehjälpligt och man beräknar att inom ett par år är också de uppe i 600 000 i Finland, alltså sådana som använder över 24 doser alkohol per vecka när det gäller män. Men oberoende alltså av en skattesänkning eller inte skulle konsumtionen öka, och ur hälsosynpunkt återstår för Finland nu endast dåliga alternativ.

En prissänkning i hemlandet har ändå ett starkare signalvärde, så nivån på den här prissänkningen förvånar nog mig storligen. Enligt uppgift ville finansministeriet inte utreda verkningarna av en mera moderat, alltså en mindre accissänkning, trots att social- och hälsovårdsministeriet önskade det här. Det betyder att man hade låst sig för den här modellen av andra orsaker än av hälsopolitiska och alkoholpolitiska skäl. Det här förvånar också.

Arbetsplatserna inom den här sektorn har nämnts som ett viktigt argument och det skall medges att de har sin betydelse när vi har arbetslöshet i landet. Men jag tycker inte att arbetsplatserna inom den här relativt lilla näringen ändå skulle vara viktigare än en god folkhälsa generellt, den måste nog alltid värderas viktigast. Det är det som är äkta livskvalitet.

Personligen hoppas jag att behandlingen i riksdagen leder till en mindre sänkning och jag hoppas också att vi inom regeringsblocket skall hitta samförstånd om en sådan ändring av den här propositionens innehåll.

Arvoisa puhemies! Alkoholin hinta tulee laskemaan 22 prosentilla. Tämä johtaa väistämättä siihen, että terveysriskit kasvavat, väkivaltarikosten määrä nousee. Samalla on kuitenkin todettava se, että meillä on vain huonoja vaihtoehtoja, koska tuontirajoitukset EU-maista poistuvat ensi vuonna. Silti olen sitä mieltä, että tämä veronalennus on nyt liian suuri, kun se tulee kerralla näin, miten nyt on ehdotettu. Sen takia terveyssyistä, vedoten niihin, toivon, että eduskuntakäsittelyn aikana voidaan vähentää tätä ehdotettua veronalennusta.

Talman! I fortsättningen när konsumtionen i varje fall kommer att öka måste vi också jobba på ett annat plan. Det betyder det, att vi måste satsa hårt på att fostra finländarna till en hälsosammare livsstil i det här avseendet, men att ändra attityder och kultur går inte snabbt.

Regeringen kommer att anta ett principprogram i morgon och jag har förstått att vi får ett alkoholpolitiskt program som skall vara aggressivare än vad vi haft förut och använda alla moderna medel för att nå fram.

Där skall vi komma ihåg att familjen skall vara den primära målgruppen när det gäller upplysningsarbetet om alkoholskador. Det är faktiskt så, tyvärr, idag att föräldrarna är de största syndabockarna när det gäller att förse ungdomar med alkohol. Det är inte på gatan de får de största mängderna, det är faktiskt hemifrån och det här gör att vi nog är lite bekymrade. Därför måste den tunga satsningen riktas mot familjerna. Det till och med sägs att finländska familjer i medelklassen idag mår så bra och har det så bra i stort sett både materiellt och också i övrigt att man litar för mycket på sina ungdomar. Man tror att de kan hantera det här, men det är helt fel. En tonåring klarar inte av att ta ansvar att hantera drogen alkohol, det här är också en verklighet. Men det är helt klart att det här måste vara mera attitydfostran än en gammaldags moraliserande förbudspolitik. Den fungerar inte. Folk är såpass upplysta idag.

Vi måste tänka vidare på det sättet att också vården av alkoholisterna måste vara bra i framtiden. Alkoholism är en sjukdom och den kräver att vi för att hitta dem som fastnat i alkoholens grepp måste få en tidig intervention som är aggressivare än idag. Det måste vara hårda tag med de här klienterna och de kräver en lång rehabilitering, egentligen en livslång rehabilitering, men vi måste uppfatta alkoholismen som en vanlig sjukdom i och med att samhället också bjuder på alkoholen som förorsakar den.

Puhemies! Toivon, että tuleva alkoholipoliittinen ohjelma tulee olemaan riittävän aggressiivinen ja suuntautuu nimenomaan perheille, että saadaan tosiaan asennekasvatus oikeaan suuntaan, että ensi vuodesta lähtien kulutuksen nousu ei olisi niin raju, kuin miltä se nyt näyttää.

Kyösti Karjula /kesk:

Arvoisa puhemies! Esillä oleva alkoholiverotuksen ja alkoholin hintojen lasku on noussut jo syksyn aikana tulevan vuoden budjetin päällimmäiseksi keskustelunaiheeksi. Useat mediat ovat antaneet reippaasti tilaa alkoholiveroratkaisulle muiden budjettiin liittyneiden asioiden kustannuksella. Media osaltaan heijastaa tässä asiassa aiheen herkkyyttä.

Hallituksen esitys on eräänlainen pakkoratkaisu: valitaan kahdesta pahasta eli virolaisesta tuontialkoholista tai kotimaisesta veroalesta pienempi. Ratkaisun seuraukset hirvittävät niin päättäjiä kuin monia kansalaisia. Minua on erityisesti pysäyttänyt se, että alkoholismista parantunut kansalainen lähestyi sähköpostiviestillä ja, voisi sanoa, varsin vetoavasti pyysi vielä eduskuntaa ja kansanedustajia harkitsemaan sitä, onko ajateltu todellakin näiden budjettivaikutuksien lisäksi, mitä kansanterveydellisiä vaikutuksia tällä asialla tulee olemaan. Pelkkien alkoholisairauksien vuotuiset hoitokustannukset ovat nimittäin noin 100 miljoonaa euroa. Rattijuoppoja tai huumautuneita otetaan vuosittain kiinni noin 23 000 ja säilöön päihtymyksen takia noin 96 000 ihmistä. Vuosittain alkoholin takia kuolee ennenaikaisesti noin 3 000 ihmistä. Selvitetyistä rikoksista vuosittain tehdään noin 130 000 alkoholin tai muun päihteen alaisena. Henkeä ja terveyttä uhkaavia rikoksia näistä on noin 20 000. Hallituksen esityksen mukainen alkoholiveron lasku vaikuttaa suurkuluttajien määrän kasvuun noin 50 prosentilla, elikkä suurkuluttajien määrä nousee noin 600 000 suomalaiseen. Luvut ovat erittäin synkkiä, varsinkin kun tiedetään, että tarjonnan lisääntyminen tai hinnan laskeminen väistämättä lisäävät kulutusta. Uhkana on jopa alkoholinkulutuksen nousu naapurimaihin Norjaan ja Ruotsiin verrattuna kaksinkertaiselle tasolle.

Alkoholin kulutuksen jatkuvan lisääntymisen ei mielestäni tarvitsekaan olla mikään luonnonlaki. Tästä on erinomaisena esimerkkinä muun muassa Ranska ja Italia, joissa kulutus on viimeisten kahden vuosikymmenen aikana laskenut merkittävästi. Minusta tämä on sellainen huomio, joka hyvin helposti tämmöisessä suomalaisessa alkoholipoliittisessa keskustelussa jää taka-alalle. Kyllä me mielestämme liian luonnonlainomaisesti ajattelemme, että ei ole mitään muuta suuntaa kuin yksi suunta elikkä lisätä alkoholin kulutusta. (Ed. Bryggaren välihuuto) — Ed. Bryggare ihan oikealla tavalla tarttuu. Sanon näin, että ei ainakaan siis yksinomaan, vaan totta kai siellä on yleisellä mielipidevaikuttamisella ja asennoitumisella, kulttuurilla iso merkitys, mutta kaiken kaikkiaan tämä antaa haasteen meille, miten me tartumme tähän yhteiskunnallisesti erittäin merkittävään asiaan.

Nykyiselläänkin koko väestöstä noin 20 prosenttia muodostava ongelmakäyttäjien ryhmä käyttää kokonaiskulutuksesta noin 70 prosenttia. Ongelmakäyttäjien määrän kasvaminen tulee siis näkymään väistämättä myös rikostilastoissa.

Suomalaisten käsitykseen alkoholista on liittynyt varsin voimakkaasti humalahakuisuus, vaikkakin edellä ministeri Hyssälä toi tämmöistä lohdullista näköalaa, että on pientä taittumaa, mutta kaikesta huolimatta tämä humalahakuisuus on edelleenkin aika hallitseva näkymä ja toisena tietynlainen huvittuneisuus. Jos ajattelen niin sanotusti vaikutuksen alaisena toimivan ihmisen erilaisia mokia, jollakin tavalla tämä hyvin helposti nähdään, ja liiankin usein, vain sellaisena hauskana ilmiönä. Mielellään unohdetaan perheille, lapsille ja koko yhteiskunnalle aiheutuvat inhimilliset ja taloudelliset kustannukset. Tästä on seurannut myös se, että Suomesta on valitettavasti tullut jopa Euroopan mittakaavassa lapsijuopottelun luvattu maa.

Mikäli eduskunta nyt joutuu hyväksymään alkoholiveron alennuksen, entistäkin tärkeämmäksi nousee raittiuden ihanteen esiin nostaminen, sen yksinkertaisen näkökulman, että iloita voi myös selvin päin. Varmin tapa ehkäistä elämässään ongelmia ja väkivaltaa on raittius. Todennäköisyys joutua väkivaltarikoksen uhriksi on raittiilla huomattavasti pienempi kuin alkoholia käyttävillä.

Alkoholiverokeskustelussa on usein kuultu myös väittämä, että hinta ei vaikuta kulutukseen. Ehkä ed. Bryggarekin osittain viittasi tähän. Tilastot aikaisemmista hinnan tai tarjonnan muutoksista kuitenkin kertovat toista, samoin arkitietämys minkä tahansa tuotteen kulutuksen ja hinnan yhteydestä: kyllä hinnan alentamisesta väistämättä seuraa myös kysynnän lisäys.

Arvoisa puhemies! Nyt meillä jokaisella suomalaisella, erityisesti jokaisella suomalaisella päättäjällä ja vanhemmalla, on vastuullinen tehtävä ehkäistä alkoholin aiheuttamia ongelmia ja alkoholin kulutuksen lisääntymistä. Siksi nykyaikanakin voimme häpeilemättä tukea terveitä asenteita ja säilyttää elämässämme raittiuden ihanteen. Siksi, arvoisa puhemies, tämän puheenvuoroni lopuksi, koska on hyvin ilmeistä, että koko tämän alkoholiverotuksen merkittävän alennuksen toteuttamisen perusliikkeellelähtö on tapahtunut valtiovarainministeriöstä ja tällä tavalla pitkällä aikajänteellä me haluamme varmistua riittävästä kokonaisverokertymästä, toivoisin, että me saamme aikaan hallituksen toimesta verotuksesta riittävän kokonaisvaltaisen tarkastelun, jossa pystytään sopimaan niistä vastuullisen verotuksen periaatteista, joissa otetaan huomioon niin alkoholiverotuksen kuin muidenkin verolajien osalta myös kokonaisyhteiskunnalliset vaikutukset. Nimittäin tässäkin tapauksessa on pelättävissä se, että kaikesta huolimatta välillisesti yhteiskunnalle tulee suurempia kustannuksia kuin me ehkä näissä arvioinneissa, mitkä liittyvät tähän lakiesitykseen, olemme ottaneet huomioon.

Toinen varapuhemies:

Poikkeuksellisesti myönnän vastauspuheenvuoron ed. Bryggarelle.

Arto  Bryggare  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pahoittelen, että huusin välihuutoja, kun mainittiin Italian ja Ranskan alkoholitilanne. Siellähän hinnat ovat todellakin alhaiset ja kulutus on kääntynyt laskuun, mutta se syy, miksi on tätä kehitystä alaspäin tapahtunut, on ollut toimet muulla tavoin, millä on vaikutettu jakeluun, ja sitä olen yrittänyt täällä tänään muutamaan otteeseen sanoa, että alkoholin hinta on erittäin merkittävä tekijä kulutuksessa mutta myös jakelupisteet. Tässä sosiaali- ja terveysministeriöllä on suuri vastuu katsoa, millä tavalla jatkossa käytetään muita keinoja, jotta tätä valtavaa kulutusherkkyyttä hinnan suhteen pystytään laimentamaan. Meidän pitää todella kriittisesti katsoa kaikki ne toimet, joita tarvitaan, jotta tämä todellakin vaarallinen tilanne ei ryöstäydy käsistä, niin että Suomi säästyy niiltä uhkakuvilta, joita täällä tänä iltana on aika vahvasti piirrelty.

Leena Harkimo /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on välttämätöntä ja tarpeellista ottaa esiin niitä lieveilmiöitä ja seurannaisvaikutuksia, joita alkoholin kulutukseen liittyy. Yksi niistä on sen vaikutus liikenneturvallisuuteen. Alkoholin hinnan alentamisen ja tuontirajoitusten lieventämisen seurauksena alkoholin vuotuisen kulutuksen on arvioitu nousevan nykyisestä 9 litrasta 11 litraan henkilöä kohti vuodessa. Kulutuksen kasvu on aikaisemman kokemuksen perusteella vakava uhka liikenneturvallisuudelle.

Tieliikenteen turvallisuuskehitys on useita vuosia polkenut lähes paikallaan. Liikkuvan poliisin tilastojen mukaan rattijuoppojen määrä liikennevirrassa on noussut 14:stä 18:aan 10 000:ta kuljettajaa kohti. Myös rattijuopumusonnettomuuksissa kuolleiden määrä on kääntynyt kasvuun liikennekuolemien yleisestä kehityksestä poiketen. Rattijuopumuksen torjuntatyötä onkin tehostettava nykyisestä. Ongelman torjumiseksi hallituksen tulisi kiirehtiä nyt käynnistys- ja valmisteluvaiheessa olevia esityksiä ja käynnistää uusia toimenpiteitä.

Rattijuopumusta ehkäisee tehokkaimmin kiinnijäämisriskin lisääminen. Onkin jälleen korostettava poliisin resurssien ja toimintaedellytysten parantamisen ensisijaisuutta. Tutkimukset osoittavat, että tehokkain ja kustannuksiltaan edullisin tapa parantaa liikenneturvallisuutta lyhyellä aikajänteellä on liikennevalvonnan lisääminen. Eri toimenpiteiden liikenneturvallisuutta lisäävät vaikutukset edellyttävät riittävää valvontaa. Poliisi on myös pyrkinyt lisäämään ennaltaestävyyttä tiedottamalla valvonnasta ja sen tuloksista.

Valistus ja kampanjointi alkoholinkäytöstä myös liikenteessä tulee olemaan entistä suuremmassa roolissa tulevaisuudessa. Tähän tiedotukseen ja asenteiden muokkaukseen on syytä kiinnittää ajoissa huomiota erityisesti riskiryhmien, kuten nuorten kuljettajien, keskuudessa. Viidennes liikenteessä kuolleista on nuoria. Tärkein riskiajamiseen liittyvä elämäntapapiirre sekä nuorilla miehillä että naisilla näyttää olevan alkoholin säännöllinen käyttäminen. Kun alkoholijuomien hinnat alenevat, kulutuksen ja haittojen voidaan odottaa nousevan eniten niissä ryhmissä, joissa korkea hinta on tähän asti tehokkaimmin vähentänyt kulutusta, eli käytännössä pienituloisten ja nuorten keskuudessa.

Arvoisa puhemies! Suomessa on hyväksytty pitkälle aikavälille liikenneturvallisuusvisio, jonka mukaan tieliikennejärjestelmä on suunniteltava siten, ettei kenenkään tarvitse kuolla tai loukkaantua vakavasti liikenteessä. Myös hallitus on sitoutunut tähän. Ensimmäisenä tavoitteena on alentaa liikennekuolemien määrä alle 250:een vuoteen 2010 mennessä. Liikenneturvallisuus ei ole kuitenkaan kehittynyt sille valtioneuvoston periaatepäätöksessä asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Nyt näkyvissä olevaan alkoholikulutuksen kasvuun ja sen vaikutuksiin tulee varautua ajoissa. Valmisteilla olevaan valtioneuvoston alkoholipoliittiseen periaatepäätökseen tulisi sisällyttää selkeät periaatteet alkoholihaittojen torjumiseksi liikenteessä. Alkoholin kulutusta ja siitä liikenteessä mahdollisesti aiheutuvia ongelmia on alati seurattava. Mikäli ongelmat lisääntyvät, on myös syytä varautua ottamaan uusia keinoja käyttöön nopeasti.

Lyly Rajala /kd:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi kiitoksia ed. Harkimolle viisaista sanoista. Liikenneturvallisuuden lisääminen on aina tärkeä asia.

Aloitan kuitenkin, herra puhemies, tämän pienellä alkukevennyksellä. Luin parikymmentä minuuttia sitten tuolla alhaalla tämmöisen Suomen Tietotoimiston uutisen Saksanmaalta. Saksassa on otettu käyttöön miesten päivähoito. Rouvat voivat shoppailemaan mennessään käydä viemässä miehensä 10 euron maksua vastaan päivähoitoon. 10 euron maksu sisältää kaksi tuoppia olutta, ja heidät sitten noukitaan sieltä pois tarpeen mukaan.

Muistutan tässä myöskin ed. Soinin puheesta sen verran, että hän sanoi, että vaikka Suomessa viinaveroa alennettaisiinkin, niin tuulipuvut heilahtelevat edelleen tuolla Vironmaalla. Veikkaan, että niin ne heilahtelevatkin, mutta varmasti jonkun muun kuin viinan, jonkun toisen v-tyylin tuotteen, vuoksi, joka myöskin pitäisi saada lailliseksi Suomeen.

Tämä on ollut aika hauskaa keskustelun kuuntelemista näin puoli vuotta täällä parlamentissa olleelle. Täällä on mennyt suloisesti sekaisin hallitus ja oppositio. Oppositio on puolustanut hallituksen esitystä ja päinvastoin. Niin teen minäkin, jatkan linjaa.

Arvoisa herra puhemies! Viime keväänä vaalikampanjani aikana kirjoitin 10 teesiä eli omat mielipiteeni asioista. Tuolloin, kuten aina, ykkösasiani on ollut elämänarvoisen vanhuuden turvaaminen. Teeseissäni oli muuten kaikkien mielestä sovinnaisia aiheita liittyen työllisyyteen, terveydenhoitoon, opintotukeen, lastenkasvatukseen, koulutukseen jne. Teesini n:o 9 on varmasti vaikea pala nieltäväksi ainakin kristillisdemokraattiselle puolueelle: Viinit vapaaksi ja kaupat auki. Olen samaa mieltä edelleen. Onneksi myös kristillisten ryhmässä olevana sitoutumattomana jäsenenä minulla on lupa olla omien aivojeni tuottamien ajatusten takana ilman pelkoa suurista sanktioista.

Ihmettelen millä oikeudella eduskunta päättää, milloin kauppias saa kartuttaa kassaansa. Yhtä suuresti ihmettelen sitä suurta pelkoa, että maitopurkin vieressä olisi myös vaihtoehtojuomaa: viiniä. Itse olen käyttänyt ruokajuomana jo 20 vuotta punaviiniä päivittäin enkä ole tämän kummallisemmaksi tullut. Eteläeurooppalaiset lienevät tehneet niin jo tuhansia vuosia. On turha luulla, että alkoholin suurkuluttajat yhtäkkiä valistuvat ja siirtyvät mietoihin vain siitä syystä, että niitä saa maitokaupastakin. Toivoisinkin ed. Vahasalon täällä tänään puheessa ollutta nimitystä mukaillen, että Suomesta tulisi Vinland.

Samasta syystä ihmettelen pelkoa siitä, että hallituksen esittämä, tänään lähetekeskustelussa oleva alkoholiveron alennus tappaisi suomalaiset sukupuuttoon. Ymmärrän, että halvempi viina saattaa olla kiihoke niille, joille se on ongelma jo ennestään. Halpa viina voi olla kiihoke myös nuorisolle. Suomalainen nuoriso on kuitenkin huomattavasti valistuneempaa kuin vanhempansa. Oletukseni onkin, että ennemmin aikuisväki ryhtyy ryyppäämään halvemman viinan johdosta kuin nuoriso ja vanhemmistakin vain jo koukussa olevat. Nuorison alkoholin käyttöön kuten muuhunkin käyttäytymiseen vaikuttamisessa on edelleen olemassa yksi keino: Kasvatus alkaa kodista, ei päiväkodista.

Arvoisa puhemies! Kieltolaki oli muinoin erinomainen esimerkki lailla tehdyn kiellon toimimattomuudesta. Suomen kansa ei ole koko itsenäisyytensä aikana toiminut lakia vastaan niin runsaasti kuin noiden 13 vuoden aikana. Tuolloin lainvastainen toiminta oli jopa yleisesti hyväksyttyä. Ihmisen mielihalut ovat siitä kummallisia epeleitä, ettei niitä kielloilla kumota.

Vuonna 1968 säädetty ja vuoden 1969 alusta voimaan tullut keskiolutlaki ei tappanut Suomessa ketään. Kaksi vuotta tuon lain jälkeen poistettiin myöskin viinakortti. Eräs tässäkin talossa tunnettu kolumnisti kirjoittikin äskettäin eräässä lauantaikolumnissaan antoisasti viinakorttiajasta. Viinakorttiinhan merkittiin, mitä hait. Jokainen haki kerrallaan niin sanotun täyden lastin eli kaksi pulloa kirkasta viinaa. Viinejä tuskin tuolloin kukaan tunsikaan. Viinakortin poistuttua ei kukaan enää ole ostanut kerralla täyttä lastia, kun pullonsa saa silloin, kun haluaa. Parikymmentä vuotta myöhemmin laki muuttui osaltaan siten, että yritysten lisäksi yksityiset saivat ostaa viinansa myös velaksi eli luottokortilla. Tilastojen mukaan vain muutama luottokortti peruutettiin rästien vuoksi, jotka olivat aiheutuneet asioinnista Alkossa.

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys on hallitusohjelman mukainen työllisyystavoitteen saavuttamiseksi, kerrankin. Tulee muistaa, että mitä korkeampaa on Suomessa tuotettujen alkoholijuomien verotus, sitä enemmän asiakkaat ostavat ulkomaisia tuotteita, joilla ei ole maamme työllisyyteen muuta kuin haittavaikutus. Muistakaamme, että Koskenkorva-pullon hinnassa on veroja yhteensä noin 85 prosenttia, Viron viinaveroon verrattuna yli viisinkertaisesti. Mikäli emme nyt lähes kymmenen EU-vuoden jälkeen ja sen historian suurimman laajenemisen edellä ryhdy oikeasti eurooppalaisiksi, niin Viro meidät perii.

Täällä on tänäänkin oletettu ja ennustettu monellakin suulla, kuinka alennettu hinta aiheuttaa noin kuusisataa viinakuolemaa lisää vuodessa. Kuka täällä salissa uskalsi vastustaa autoveron alennusta? Oliko myös tuolloin veronalennuksen vastustajien kriteerinä se, kuinka paljon enemmän alennettujen autonhintojen ansiosta lisääntyvä liikenne tappaa teillä?

Täältä salista löytyy, ei toki tällä hetkellä, mutta löytyy kuitenkin erinomaisia esimerkkejä viisaasta ajattelusta alkoholiveron suhteen, vaikka ei viinaa käyttäisikään. Eräs takarivissä istuva nykyinen kansanedustaja, entinen kunnanjohtaja, joka ei ole viinaa suuhunsa laittanut koko elämänsä aikana pisaraakaan, hyväksyy kuitenkin viisaasti viinatehtaan kuntaansa. Sen sijaan että hänen johtamansa kunnan maanviljelijät ajaisivat entiseen malliin miljoonia kiloja perunaa syksyisin liikatuotannon vuoksi takaisin pelloille mätänemään, he ajavatkin pottunsa kuntaan perustettuun viinatehtaaseen makeutumaan. Mainittakoon, että kyseiset perunanviljelijät ovat kunnassaan olevista uskonnollisista vakaumuksistaan huolimatta runsain mitoin innolla mukana ja osakkaina viinatehtaan omistavassa yhtiössä.

Tässäpä oli siis tuore esimerkki alkoholin aiheuttamasta työllisyyspolitiikasta parhaimmillaan. Taiteilija Martti "Huuhaa" Innanen lienee jo sivellin kädessä luonnostelemassa tulevaa kansainvälistä Suomea kuvaavaa tauluaan: Borneon kuningas juo pottuviinaa Tyrnävän maitojunaseisakkeella.

Reijo Kallio /sd:

Herra puhemies! Muutama sana tästä puhki puhutusta aiheesta. Tosin viina ja viinan hinta on aina puhumisen väärti. Mitä tulee ed. Rajalan äskeiseen puheenvuoroon, totean, että itse kyllä olen vielä Alkon vähittäismyyntimonopolin kannalla, niin hienolta kuin ajatus viinien tulosta maitokauppaan kuulostaisikin. Minun mielestäni Alkon monopoli takaa sen, että meillä on erittäin tasokas ja laaja juomavalikoima. Käytännössähän Alkot ovat jo tänään osa maitokauppoja tai muita kauppoja.

Herra puhemies! Suomen alkoholipolitiikassa on ollut kaksi merkittävää virstanpylvästä. Ensimmäinen oli tietysti se, kun kieltolaki kumottiin vuonna 1932, ja toinen oli keskioluen tulo elintarvikemyymälöihin 1969. Nyt me olemme ottamassa kolmannen suuren askeleen, kun ensi vuoden alusta on mahdollista tuoda alkoholia käytännössä lähes rajoituksetta EU-maista ja toukokuun alusta myös uusista jäsenmaista, muun muassa Virosta.

Täällä on viitattu tänään jo useaan otteeseen, että Suomi on tässä tilanteessa pakkoraossa, ja allekirjoitan kyllä tämän väitteen. Alkoholipolitiikan pääase eli hintojen ja saatavuuden sääntely menettää täysin merkityksensä. Me olemme tilanteessa, missä meidän on arvioitava alkoholiverotuksemme taso uudelleen. Erityisesti työllisyys ja valtiontaloudelliset seikat puoltavat tätä. Mutta tässä on se ongelma, että jos alkoholiveroa alennetaan, lisääntyy kulutus, ja jos taas veroa ei lasketa, siirtyy osa viinaostoksista Viroon ja muihin Euroopan unionin maihin ja kulutus lisääntyy tässäkin tapauksessa. Niinpä näistä huonoista vaihtoehdoista pitäisi löytää se vähiten huono.

Paras ratkaisu tietysti olisi, jos EU-tasolla kyettäisiin sopimaan alkoholiverotuksen kiristämisestä, mutta tämä on toiveajattelua. Tätä osoittaa jo lakiesityksen perusteluissakin todettu tosiasia, että niiden lähes yhdeksän vuoden aikana, jolloin Suomi on ollut Euroopan unionin jäsen, ei jäsenmaiden kesken ole päästy yksimielisyyteen alkoholijuomien vähimmäisverotasojen korottamisesta eikä komissio ole antanut yhtäkään esitystä verotasojen muuttamiseksi.

Hallitus on esityksessä mielestäni aivan oikein hakenut ratkaisua, jolla pyritään sellaiseen alkoholin hintatasoon, jolla suomalaiset hankkivat valtaosan kuluttamistaan alkoholijuomista Suomesta. Tällä ratkaisulla ei valitettavasti pystytä oleellisesti vaikuttamaan alkoholin kokonaiskulutuksen tasoon, mutta vaikutetaan todellakin siihen, ostetaanko juomat kotimaasta vai ulkomailta. Mikäli yksityistuonnin kasvaessa verotaso pidettäisiin ennallaan taikka sitä laskettaisiin liian hitaasti, menetettäisiin alkoholiverotulojen lisäksi muiden verotulojen kasvu työttömyysmenojen samalla lisääntyessä. Kerran menetettyä veropohjaa on aika vaikea palauttaa uudelleen. On myös huomattava, että alkoholimatkailun kasvu vähentäisi myös muiden tuotteiden ostoksia kotimaasta.

Suuret hintaerot ovat aina omiaan myös kasvattamaan järjestäytynyttä rikollisuutta. Uskonkin, että ilman veronalennusta laiton välitys kasvaisi ja osa tuodusta alkoholista kulkeutuisi lasten ja nuorten käsiin. Alkoholin käyttö siirtyisi myös enenevässä määrin koteihin, ja palveluelinkeinot tätä kautta kärsisivät.

Siitä, onko veronalennus oikean suuruinen ja onko se kohdennettu optimaalisella tavalla, vallitsee odotetusti erilaisia näkemyksiä. Jos tätä veronalennusta johonkin suuntaan pitäisi valiokuntakäsittelyssä rukata, niin lähinnä mielestäni varovaisempaan. Mutta en kylläkään usko, että pelivara on kovin suuri. Ymmärrän myös sen lähtökohdan, että pääpaino on väkevissä juomissa ja aperitiiveissa, onhan hintaero Suomen ja Viron välillä juuri näissä juomissa kestämättömän suuri. Mutta voidaan tietysti perustellusti kysyä, painottuuko alennus liian paljon väkeviin. Meillähän on ollut siinä mielessä hyvääkin kehitystä, että viinojen kulutus on tänä päivänä vähäisempää kuin 1980-luvulla. Kulutuksen rakenne on selkeästi muuttunut mietoja juomia suosivaksi, ja tämä olisi toivottava kehityslinja jatkossakin. Nuorten tavallisimmin nauttima alkoholi on olutta ja siideriä. Tässä mielessä olisin odottanut, että keskioluen alkoholipitoisuuden alentaminen olisi ollut vahvemmin esillä. Tähän tehokkaasti vaikuttavaan toimenpiteeseen olisi mielestäni sosiaalinen tilaisuus, onhan oluen juomisessa selkeästi siirrytty miedompiin.

Suurin alkoholipoliittinen haasteemme on kulutuksen jatkuvan kasvun pysäyttäminen ja kääntäminen laskuun. Kun vuosikulutus vielä 1970-luvun alussa oli noin 4 litraa asukasta kohden, niin nyt olemme jo 9,5 litran tienoilla. Ensi vuoden suuret muutokset tulevat kulutusta mitä todennäköisimmin lisäämään, alennetaanpa veroa tai ei. Tätä vauhtia me ylitämmekin pian EU:n keskiarvon ja saavutamme hyvää vauhtia Latvian, Venäjän ja Grönlannin, jotka ovat näitä alkoholin suurkuluttajamaita.

Suurimpana ongelmana tästä kulutuksen lisäämisestä on tietysti se, että alkoholin kulutuksen kasvu on kaikkialla ja kaikkina aikoina lisännyt alkoholin haittoja. Jo nyt alkoholi on pahin terveysongelmamme ja uhkamme. Juomisen lisääntyminen kasvattaa alkoholikuolleisuutta. Onkin syytä varautua siihen, että nykyinen noin kolmentuhannen vuotuisen alkoholikuoleman määrä voi kasvaa usealla sadalla varsin lyhyessäkin ajassa. Lisäksi on odotettavissa, että terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa joudutaan kohtaamaan entistä enemmän asiakkaiden alkoholin käyttöön liittyviä ongelmia. Voidaankin kysyä, miten jo nyt äärirajoilla ponnisteleva palvelujärjestelmä kykenee hoitamaan nämä uudet asiakkaat. Alkoholin kulutuksen lisääntymisellä on myös monia negatiivisia vaikutuksia perheisiin, koteihin ja työelämään.

Arvoisa puhemies! Hinnoilla ja veroilla ei enää jatkossa voida vaikuttaa alkoholin kulutukseen. Kyse onkin siitä, miten saadaan muuttumaan kansakunnan alkoholiasenteet, ja asenteita ei muuteta hetkessä. Siihen tarvitaan aikaa, siihen tarvitaan kaikkien sitoutumista. Olenkin Kansanterveyslaitoksen ex-pääjohtajan Jussi Huttusen kanssa samaa mieltä siitä, että suomalaisen juomakulttuurin kehittämisen tulisi olla seuraava kansallinen terveyshanke.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Väärin sammutettu, voisi todeta tässäkin yhteydessä, kuten niin monta kertaa, kun opposition näkökulmasta tarkastelee hallituksen tekemisiä. Se on kuultu, ja olen itsekin kuullut tässä salissa neljä vuotta juuri sitä hokemaa. Tässä tapauksessa itselleni tuli mieleen, kun edellinen puhuja otti sen esille, että ehkä tässä alkoholiveron alennusproblematiikassa hallituksen olisi pitänyt tarkemmin miettiä niitä mahdollisuuksia, mitkä liittyvät oluen verotukseen ja oluen verotuksen mahdolliseen keventämiseen.

Arvoisa puhemies! Elokuisesta alkoholin hinnanalennukseen keskittyneestä — tuntuu siltä — budjettiriihestä saakka ministerit ovat toinen toisensa perään vakuutelleet, kuinka alkoholiveron alentaminen on välttämätön toimenpide. Minkäänlaista kestävää perustelua kuitenkaan veroalen välttämättömyydelle ei ole saatu. Itse asiassa tämä veroaleperustelu, mikä hallituksella nyt on alkoholiverosta, olisi sopinut paremmin tupakkaveron alentamiseen. Veronalennuksesta aiheutuvat kansanterveydelliset haitat todetaan ikään kuin sivulauseessa ja samalla vakuutellaan, että niiden hoitamiseen on luvassa toimenpideohjelma. Kyseiseen toimenpideohjelmaan varatut eurot ovat kuitenkin vain pisara meressä verrattuna alkoholinkäytön aiheuttamien haittojen välittömiin ja välillisiin kustannuksiin.

Haittoja vähätellään — vaikka ei kylläkään tässä salissa tänä iltana ole vähätelty — koska ei uskalleta kyseenalaistaa veroalea, josta haitat aiheutuvat. Baltian maiden EU-jäsenyyden myötä suomalaiset työmarkkinat ovat joka tapauksessa aivan uudenlaisen kilpailutilanteen edessä. Yritykset tulevat siirtämään toimintojaan pois Suomesta, ja suomalaiset käyvät hankkimassa palveluja Baltian maista.

Täällä eduskunnassa käsittelyssä olevassa ensi vuoden budjettiesityksessä hallituksen päähuomio kuitenkin — siltä tuntuu — EU:n laajenemisessa on keskittynyt ainoastaan alkoholin saatavuuteen ja sen hintaan. Ensi vapun jälkeen on luultavasti odotettavissa lyhytaikainen Viron matkailun vilkastuminen. Tuskinpa kuitenkaan merkittävä osa niistä Suomen kansalaisista, jotka tähän astikaan eivät ole käyneet Suomenlahden takana viinaostoksilla, aloittaa jatkossakaan säännöllistä alkoholimatkailua. Sen sijaan alkoholijuomien halpeneminen kotipaikkakunnalla tulee vääjäämättä lisäämään kulutusta. Ihmettelen, minkä takia hallitus ei nähnyt mahdolliseksi ensin odottaa kokemuksia Viron EU-jäsenyyden vaikutuksista alkoholin myyntiin Suomessa ja ryhtyä vasta sen jälkeen niihin toimenpiteisiin, mitä kokemukset edellyttävät.

Tänään julkisuudessa olleiden tietojen mukaan ensi vuoden alkupuolella eräs matkatoimisto on järjestämässä nimenomaista viinanhakumatkaa Saksaan. Tuotteet ostetaan jo Suomessa nettikaupasta ja käydään sitten laivaristeilyllä Saksassa satamassa, jossa ne lastataan laivaan ja tuodaan Suomeen. Matkatoimisto lupaa jopa tuotteille kotiinkuljetuksen täällä Suomessa. Sallittu tuontimäärä henkilöä kohti on painoltaan noin 400 kiloa, siis noin 400 kiloa, joten kuljetusapua tosiaankin tarvitaan. Hallituksen logiikalla tähän pitäisi varmasti vastata järjestämällä kotimaisista Alkoistakin kotiinkuljetuspalvelua.

Arvoisa puhemies! Alkoholin tuontia koskevassa keskustelussa on jopa lähes täysin unohdettu se tosiseikka, että kaikenlainen yksityishenkilöiden harjoittama alkoholijuomien myynti ja välittäminen on jatkossa tämänkin lainmuutoksen jälkeen samalla tavalla laitonta kuin tähänkin asti on ollut. Kaikenlainen yksityishenkilöiden harjoittama alkoholijuomien myynti on siis laitonta. Jotta tätä laitonta alkoholikauppaa pystyttäisiin ennalta ehkäisemään ja myöskin jäljittämään, olisikin syytä tehdä sellaisia lainmuutoksia ja sellaisia toimenpiteitä, jotka vaikuttaisivat alkoholin tuontiin. Tässä on ollut esillä esimerkiksi oikeusministeri Koskisen esille ottama ilmoitusvelvollisuuden käyttöönotto.

Joka tapauksessa näitten ratkaisujen jälkeen, mitkä nyt tullaan tekemään, hallituksen on pystyttävä vetämään johtopäätökset, on pystyttävä tekemään muutoksia, jos veroalen vaikutukset sitä edellyttävät.

Anne Holmlund /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisten pahin yksittäinen terveysongelma on alkoholi, joka on myös maamme suurin kansanterveysongelma. Stakesin tilastojen mukaan alkoholiin liittyviä kuolemia on vuosittain yli 3 000. Alkoholin aiheuttamat terveysongelmat ovat yhteydessä kokonaiskulutukseen, eli kulutuksen ja kuolleisuuden välinen yhteys on toisistaan riippuva. Vuodesta 1995 lähtien alkoholin kokonaiskulutus on hieman lisääntynyt, ja nousua on havaittavissa erityisesti viime vuosien aikana. Vuonna 2002 alkoholin kulutus oli yli 3 prosenttia suurempi kuin edellisenä vuonna ja kulutuksen kasvu kohdistui kaikkiin sosiaaliryhmiin. Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan kokonaiskulutuksen arvioidaan edelleen nousevan 10—20 prosenttia, kun vuoden 2004 alussa matkustajatuonnin rajoitukset poistetaan ja erityisesti jos alkoholijuomien verotusta alennetaan hintojen laskemiseksi lähemmäksi muiden EU-maiden tasoa.

Hallitus esittää alkoholiveron alentamista keskimäärin 33 prosentilla. Veromuutoksen seurauksena väkevien alkoholijuomien hintojen arvioidaan alenevan 37 prosentilla, välituotteiden 34 prosentilla, viinien 3:lla ja oluiden 15 prosentilla.

Alkoholin kokonaiskulutuksen kasvun vaikutukset leviävät laajalle yhteiskuntaan. Haittavaikutusten aiheuttama kustannusten kasvu näkyy muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon menoissa, eläkkeissä sekä tulli-, poliisi-, pelastus-, oikeus- ja vankeinhoitolaitoksen menoissa. Myös yritykset ja kotitaloudet joutuvat maksamaan alkoholin haittavaikutuksia esimerkiksi omaisuusvahinkoina, puhumattakaan niistä inhimillisistä kärsimyksistä, joita lisääntynyt alkoholin kulutus yksittäiselle ihmiselle ja perheille aiheuttaa.

Matkustajatuomisten rajoitusten poistamisesta sisämarkkinoilla ja EU:n laajentumisesta johtuen on väistämätöntä, että alkoholin kulutus tulee kaikissa malleissa kasvamaan. Jos verotusta ei alenneta, kansalaiset hakevat halpaa alkoholia lähinnä Virosta, ja mikäli verotusta taas alennetaan, kulutus kasvaa siinäkin tapauksessa. Hallituksen esityksessä luetellut syyt alkoholiveron alennuksille ovat täysin perusteltuja, mutta veronalennusten kohdentamista nimenomaan väkeviin alkoholijuomiin olisi mielestäni pitänyt arvioida hieman tarkemmin.

Terveys 2015 -kansanterveysohjelmassa todetaan, että hallitusohjelman mukaisesti terveysvaikutusten arviointi tulee laajentaa kaikkien politiikkojen ja toimintojen valmisteluun ja uudelleenarviointiin. Sosiaali- ja terveysministeriön kansallisen alkoholiohjelman tavoitteiden kannalta on tärkeää, ettei päätöstä alkoholijuomien hinnoista ja saatavuudesta tehdä yksin elinkeino- tai veropoliittisten näkökulmien perusteella. Välittömänä tavoitteena on, että alkoholiverotukseen liittyviä päätöksiä edeltää aina eri vaihtoehtojen terveysvaikutusten arviointi.

Stakesin mukaan alkoholin aiheuttamiin haittoihin vaikuttaa eniten nykyinen humalahakuinen juomakulttuuri. Tehdyt juomatapatutkimukset osoittavat, että tavat eivät ole viime aikoina muuttuneet pois humalahakuisuudesta. Tämän tosiasian valossa on ristiriitaista kohdentaa alkoholijuomien veronalennukset väkeviin alkoholijuomiin mietojen sijasta. Terveyspoliittisesti järkevintä olisikin ollut esittää veronalennusten kohdentamista erityisesti miedompiin alkoholijuomiin. Onkin aiheellista kysyä, miten hallitus on arvioinut alkoholiveron alennuksen eri kohdentamisvaihtoehtojen terveysvaikutukset esittäessään alennuksen kohdentamista väkeviin alkoholijuomiin mietojen sijasta.

Arvoisa puhemies! Toinen hallituksen esitykseen sisältyvä epäkohta on sen vaikutus eläkkeisiin. Eläkkeiden arvo säilytetään indeksisidonnaisuudella. Laissa kansaneläkeindeksistä todetaan, että kansaneläkeindeksi määräytyy elinkustannusindeksin perusteella. Elinkustannusindeksi on uusimmasta kuluttajahintaindeksistä laskettu pitkä aikasarja, joka kehittyy sitten samalla tavalla kuin kuluttajahintaindeksi. Kuluttajahintaindeksi kuvaa Suomessa asuvien kotitalouksien Suomesta ostamien tavaroiden ja palveluiden hintakehitystä pitäen kulutuskoria ja sen painotusta samana koko indeksin laskenta-ajan. Tilastokeskuksen laskelmien mukaan veronalennuksesta johtuvan alkoholin hinnanalennuksen vaikutus kuluttajahintaindeksiin tulee olemaan -0,9 prosenttiyksikköä. Koska eläkkeet ovat indeksisidonnaisia, alkoholin hinnanalennus vaikuttaa eläkkeiden tasoon indeksiä seuraavan kerran tarkistettaessa. Alkoholiveron alennuksen on tarkoitus tulla voimaan 1.3.2004, joten vaikutus indeksiin näkyy vuoden 2005 alusta. On hyvin todennäköistä, että kaikkien muiden indeksiin vaikuttavien osatekijöiden hinnat nousevat, vain alkoholin hinta laskee.

Alkoholia käyttämätön henkilö ei hyödy mitään siitä, että hyödyke, jota hän ei tarvitse, muuttuu edullisemmaksi. Sen sijaan hän kärsii rahallisesti siitä, että muiden tarpeellisten ja välttämättömien hyödykkeiden hinnannousu ei tule otetuksi huomioon hänen ansioissaan. Runsaasti alkoholia käyttävien eläkeläisten ostovoima paranee, alkoholia käyttämättömien kohdalla se saattaa heiketä jopa huomattavasti. Ei voi olla yhteiskunnallisesti oikein ja tarkoituksenmukaista, että alkoholiveron huomattava alennus heikentää välillisesti eläkeläisten toimeentuloa. (Ed. Oinonen: Hyvä huomio!) Erityisen epäoikeudenmukaisesti tämä kohdentuu pienituloisiin eläkeläisiin, jotka eivät käytä ollenkaan alkoholia.

Ministeri Mönkäre on vastannut asiaa koskevaan kirjalliseen kysymykseeni, että jos alkoholiveron alennuksen vaikutusta kuluttajahintoihin ei eläkeindeksiä määritettäessä poikkeuksellisesti otettaisi huomioon, hyötyjiä olisivat keskimääräistä enemmän alkoholia käyttävät. He saisivat edukseen hinnanalennuksen lisäksi myös korkeamman indeksitarkistuksen. Ministeri toteaa, ettei ole keinoa, jolla oikaisu voitaisiin toteuttaa yksilökohtaisesti. Tämä tarkoittaa sitä, että edellä kuvailemani ongelma on todellinen, mutta siihen ei mitenkään puututa.

Arvoisa puhemies! Olen hallituksen kanssa samaa mieltä siitä, että alkoholijuomaverotusta koskevan lain muutokset ovat nykytilanteessa välttämättömiä. Koska Euroopan yhteisön kanssa sovittu poikkeus päättyy ja alkoholijuomien määrälliset tuontirajoitukset on poistettava, veronalennus on toteutettava. Toivoisin hallituksen esitystä arvioitaessa kuitenkin otettavan huomioon veronalennuksen kohdentamisen terveysvaikutukset sekä alennuksen vaikutukset eläketurvaan. Nyt tehdyillä ehdotuksilla alkoholijuomaverotuksen muuttamisesta on niin kauaskantoisia ja monisyisiä seurauksia, että uudistuksia tulisi harkita erityisen perusteellisesti ja syvällisesti pyrkien huomioimaan kaikki uudistuksista välittömästi ja välillisesti aiheutuvat vaikutukset.

Reijo Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys alkoholiveron alentamisesta on valitettavasti tämän päivän elämän realismia. Alkoholin tuontikiintiöiden poisto on vaarassa aikaansaada suunnattoman kasvun alkoholin maahantuonnissa ulkomailta. Viinarallin estämiseksi ja alkoholin myynnin pitämiseksi kotimaisissa käsissä veronalennus on ainoa vaihtoehto. Alkoholin tuonnin räjähtävä kasvu voi romuttaa suomalaisen alkoholipolitiikan perusteet.

Alkoholin tuontia hillitään vain verotuksellisesti, mutta veronalennuksen pitää suuntautua ensisijaisesti mietoihin juomiin. On arvioitu, että jos alkoholivero säilyy ennallaan, alkoholikauppa siirtyy ulkomaille. Alkoholia valmistavien ja myyvien toimialojen työllisyystilanne heikkenisi huomattavasti. Alkoholin yksityinen maahantuonti voisi maltillistenkin arvioiden mukaan viisinkertaistua. Tämä lisäisi alkoholin kokonaiskulutusta, mutta vähentäisi kotimaisia alkoholiostoja arvioiden mukaan jopa 25—30 prosenttia. Näin suuri kysynnän lasku vähentäisi työvoiman tarvetta Suomessa noin 6 000 henkilötyövuotta.

Radikaalisti muuttuvissa olosuhteissa alkoholiverotuotot Suomessa voidaan turvata vain merkittävillä veronalennuksilla. Suomalaisia ei tarvitse opettaa näissä asioissa noutamaan alkoholijuomiansa ulkomailta. Mikään ei ole niin kekseliäs kuin ihminen. Kuten viime viikkojen viinaturismiuutiset ovat kertoneet, emme varmastikaan halua kannustaa tekemään matkoja Saksaan — rekka-autot bussien perässä kulkien. Pidemmällä tähtäimellä alkoholiverotulot varmasti romahtaisivat. Liian suuret erot valmisteveroissa ovat aina johtaneet pahoihin ongelmiin. Nyt kaupan vapautuessa Euroopassa meidän on tehtävä kaikkemme, että suurin hyödyn saaja ei ole pahimmassa tapauksessa järjestäytynyt rikollisuus. Myös pienempimuotoinen harmaa talous varmasti yrittää vallata tilaa ja valitettavasti tänä päivänä on jo vallannut merkittävästi.

On helppo kerätä poliittisia irtopisteitä taivastelemalla veronalennuksen mahdollisilla haittavaikutuksilla ja maalailemalla kauhukuvia, kun karu todellisuus on edessä. Nyt tehty alkoholiveron laskemispäätös on huonoista vaihtoehdoista se vähiten huono, mikä on niin moneen otteeseen tullut ilmi täällä tänään.

Täällä on joissakin puheenvuoroissa myös tullut esiin keskioluen vapautuminen, jolloin kulutuksen kasvua ei osattu ennakoida. Tämän päivän elämän ja tässä asiassa 35 vuotta sitten tehdyn päätöksen välillä ei minusta valitettavasti ole minkäänlaista yhtäläisyyttä.

Arvoisa puhemies! Nyt hallituksen esittämässä veronalennuksessa on kuitenkin täällä eduskunnassa vielä korjattavaa. Veronalennuksen kohdennus on suunnattu väkevien alkoholijuomien verotukseen, kun taas mietojen juomien, kuten viinien ja ennen kaikkea oluen, veroa on suunniteltu laskettavaksi huomattavasti vähemmän. Tämä tarkoittaa arvioiduissa vähittäismyyntihinnoissa suurta epäsuhtaa. Kun viinapullon hinta laskee yli kolmanneksen, viinipullon hinnan laskuksi on arvioitu merkityksetön 3 prosenttia. Voikin oikeutetusti kysyä: Haluaako hallitus määrätietoisesti suunnata kulutusta entistä enemmän väkeviin alkoholijuomiin? Tämä olisi varmasti väärä suuntaus.

Korkea alkoholi- ja arvonlisävero ovat pitäneet varsinkin ravintoloiden hinnat korkealla, jolloin anniskelu valvotuissa olosuhteissa on pysynyt alhaisella tasolla. Tämä on ohjannut alkoholin kotikulutukseen ja tilastoimattomaan alkoholin käyttöön. Olisikin syytä ottaa erityiseen huomioon veroratkaisujen vaikutukset anniskelupaikkojen osalta. Tässäkin mietojen juomien verotuksen, erityisesti oluen, esitettyä suhteellisesti suurempi kevennys on välttämätön. Kyse on myös suuresta määrästä välillisiä työpaikkoja. Alkoholielinkeinojen alkoholiin perustuva työllisyys on tällä hetkellä mittava — noin 25 000 henkilötyövuotta — mikä tuli jo valtiovarainministerin avauksessa esiin. Näitä työpaikkoja emme varmasti halua menettää.

Tässä vaikeassa asiassa meidän on otettava nämä seikat huomioon ja tehtävä oikean suuntaisesta lakiesityksestä vielä selkeästi parempi laki. Kulutuksen suuntaaminen mietoihin juomiin, kulutuksen ohjaaminen valvottuihin oloihin sekä sitä kautta ravintola-alan elinvoimaisuus, säilytetyt sekä luodut uudet työpaikat vaativat veronalennusten esitettyä suurempaa kohdentamista mietoihin alkoholijuomiin.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kysymys alkoholi- ja alkoholijuomaverosta annetun lain muuttamisesta on vähintään hyvin ongelmallinen. Tämän illan eduskuntakeskustelu on jo osoittanut ne monet ongelmat, jotka hallituksen esitykseen kätkeytyvät.

Mielestäni hallitus on tässä asiassa pahoin epäonnistunut antaessaan tämän hallituksen esityksen 80/2003 vp ja tämän sanon kirkkaasti hallituspuolueen edustajana. Hallituksen esityksessä ei ole otettu ollenkaan riittävästi huomioon niitä näkökohtia, joita sosiaali- ja terveysministeriöllä ja Stakesilla on ollut esitettävänä ja jotka olisivat olleet lähtökohta tämän asian valmistelulle.

Samoin joutuu kysymään, miksi ei ole vaikutettu EU:ssa, jotta EU:n lainsäädäntö ei olisi näin onnettoman surkeaa tässä asiassa kuin se on. Suomen vaikuttaminen EU:ssa on ollut täysin onnetonta, ala-arvoista ja epäonnistunutta. Kun Suomi liittyi EU:hun, perusteltiin, että mehän voimme mennä sinne, jotta me voimme siellä vaikuttaa. Joutuu kysymään, missä ovat olleet suomalaisten EU-poliitikkojen ja EU-virkamiesten vaikutukset EU:n lainsäädäntöön, kun ne ovat näin kaikilta osin pelkästään turmiolliset tämän asian yhteydessä.

Edelleen, Suomi olisi voinut tässä asiassa kulkea pohjoismaista tietä nostamatta käsiään ylös viinan edessä. Väkevät alkoholijuomat ovat kalliimmin verotettuja Pohjoismaista Ruotsissa, Norjassa ja Islannissa kuin Suomessa. Veroprosentti näissä maissa on kalliimpi erityisesti Norjassa ja Islannissa. Ruotsi varmasti paljon helpommin olisi säilyttänyt saman itsenäisen linjansa tässä asiassa. Todennäköisesti ja toivottavasti se sen säilyttää huolimatta, mitä Suomi tekee, mutta jos Suomi olisi halunnut noudattaa yhteispohjoismaista linjaa, se olisi säilyttänyt nykyisen alkoholiverokäytännön. Turmiollinen vaikutus lisääntyy myös Ruotsiin, näin pelkään, jossain määrin ainakin, jos Suomi hyväksyy tämän nyt esillä olevan hallituksen esityksen. Me seuraamme tässä Romanian, Bulgarian, Slovakin, Slovenian jne. Euroopan maiden linjaa ja unohdamme yhteispohjoismaisen linjan.

Alkoholin kulutus on tuo tänäkin iltana useasti mainittu 9,4 litraa asukasta kohden ollut viime vuonna, josta tuonnin osuus on ollut noin viidennes, 1,7 litraa asukasta kohden. Nämä ovat tilastoja, jotka hyvin tiedämme. Mutta me tiedämme, että alkoholin suurkuluttajia on maassamme tällä hetkellä noin 400 000, ja eräitten laskelmien mukaan on ennakoitu tämän määrän nousevan 600 000:een. Tämä on yli kaksi kertaa enemmän kuin kotimaakuntani Keski-Suomen väkiluku. Haluammeko me tätä? Tätä pitäisi hyvin vakavasti kysyä. Tämä hallituksen esitys, ikävä kyllä, on sen suuntainen, että tämä minimoi alkoholista saatavat tulot, mutta maksimoi alkoholin haitoista aiheutuvat menot ja maksimoi alkoholihaitat myös niiltä osin, joita ei taloudellisesti voida ennakoida. Olisin todella toivonut, että ennen kuin tällainen hallituksen esitys tulee — mitä en ikäpäivänä olisi uskonut — asia olisi voitu paremmin valmistella sosiaali- ja terveysministeriön näkökohdat ja Stakesin asiantuntijoitten edustamat näkökohdat huomioon ottaen.

Nyt tällä hetkellä voidaan kysyä: Miten Suomen käy? On sanottu, että Hollanti hukkuu huumeisiin. Hukkuuko Suomi viinaan? Tämä on aiheellinen kysymys. Maassamme alkoholi alkaen siitä keskioluesta, jota, on niin sanottu, pitää olla saatavana, aiheuttaa syrjäytymistä. Keskiolut lienee se suurin syrjäytymisen aiheuttava nautintoaine, josta kansamme kärsii. Tämä kysymys alkoholin osalta on hyvin vakava, kun alkoholin saanti tulee yhä edullisemmaksi. Nimenomaan ne ihmiset, jotka ovat herkimmin joutumassa alkoholiongelmien pariin, tietysti riippumatta sosiaali- ja tuloluokasta, mutta erityisesti ne, jotka ovat herkimmin joutumassa, myös todennäköisesti joutuvat.

Todellakin, kuka tämän sitten kustantaa? Sen kustantavat veronmaksajat, palkkatyötä tekevät, yrittäjät. Kaikki nämä maksetaan veroissa. Alkoholin haitat, olivatpa ne sitten terveydellisiä haittoja, liikenneonnettomuushaittoja, väkivaltahaittoja, mitä tahansa, ne maksavat. Kaikkia haittoja ei voida tietysti rahassa mitata, mutta erittäin paljon tulee niitä haittoja, joista joudumme maksamaan verotuksen, kohonneitten vakuutusmaksujen ja monien muitten maksujen muodossa. Samoin menetetyt työpäivät maksavat nekin. Mutta epäilen, että alkoholin kulutuksen lisääminen lisää ennen kaikkea syrjäytymistä yhteiskunnasta, ja erityisesti pelkään syrjäytyneitten nuorten ikäluokkien runsasta kasvamista.

Olisi ollut syytä todella nähdä nämä kielteiset vaikutukset, ei vain kansanterveydellisesti, vaan sosiologisesti ja yhteiskuntapoliittisesti. Alkoholihan aiheuttaa myös suoranaisesti kuolemia alkoholimyrkytyksinä, mutta toki myös ennenaikaisia kuolemantapauksia muidenkin sairauksien kautta. Niitä hurskaita toiveita, joita on esitetty, että valistuksella, neuvonnalla ja koulutuksella voitaisiin asiaan vaikuttaa, en ikävä kyllä jaksa kovinkaan paljon pitää realistisina. Totta kai ne jonkin verran vaikuttavat, mutta vaikuttavatko ne siihen 600 000:n ryhmään, joka saattaa olla suurempikin, joka joutuu ongelmiin alkoholin takia.

On perusteltu, että nyt esillä oleva hallituksen esitys tuo työpaikkoja tähän maahan. On esitetty 6 000 työpaikan määrää muun muassa ja erilaisia muitakin lukemia. Aivan vastaava ja enemmän olisi voitu ja vielä edelleen voidaan saavuttaa, jos alennetaan ruuan arvonlisäveroa. Ruuan arvonlisävero auttaisi juuri vähävaraisimpia, pienituloisimpia. Ruuan arvonlisävero synnyttäisi kotimaisia työpaikkoja, koska se vapauttaisi kulutuskysyntää muuhun kaupankäyntiin ja palvelujen käyttämiseen. Elikkä on täysin kestämätön peruste, että työpaikkojen säilyttämisen takia meidän tarvitsee alentaa verotustamme. Rikollisuutta, alkoholin salakuljetusta, tulee olemaan joka tapauksessa. Ilmeisesti sitä olisi ollut ehkä enemmän, jos veronalennuslinjaan ei mentäisi, mutta rikollisuutta voidaan myös eri tavoin torjua. Siihen varmasti olisivat olleet käytettävissä keinot paljon paremmin kuin niihin järkyttäviin suurhaittoihin, joita pelkään. Toivon olevani väärässä, mutta niitä pelkään, ja rikollisuuden torjuntaan varmasti keinot olisivat olleet ennemmin löytymässä.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että kun tämä hallituksen esitys tulee asianomaiseen valiokuntakäsittelyyn, siihen voidaan todella paneutua kansanterveyden, sosiaalipolitiikan ja yhteiskuntapolitiikan näkökohdat huomioon ottaen, jotta Suomi ei hukkuisi viinaan, vaan voisimme jatkaa tervettä kansantaloutemme kehitystä.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Päihteiden käytön suoraan tai välillisesti aiheuttamat sairaudet ovat jo nyt yksi vakavammista kansanterveysongelmistamme. Alkoholi tappaa tällä hetkellä noin 2 500 suomalaista vuodessa tutkimusten mukaan. Lisäksi on arvioitu, että 15—30 prosentilla kaikista terveydenhuoltoon tulevista potilaista hoitoon hakeutumisen varsinainen syy on alkoholin liikakäyttö. Esimerkkeinä alkoholiongelmaisten sairausryhmistä ja oireista ovat muun muassa traumat, psykiatriset sairaudet, ruuansulatuskanavan sairaudet, neurologiset sairaudet ja sydän- ja verisuonisairaudet. Viime vuosina erityisesti naisten, lasten ja nuorten alkoholin käyttö on ollut kasvussa. Tämä tulee myöhemmin näkymään kumuloituvina alkoholisairauksina työikäisen väestön keskuudessa. Myös vastasyntyneiden alkoholivauriot ovat lisääntyneet nopeasti.

Alkoholihaitat tulevat terveydenhuollossa kalliiksi. Potilaat ovat yleensä vaikeahoitoisia, kalliita hoidettavia, nuoria ja työikäisiä. He ovat myös tyypillisesti terveydenhuollon suurkuluttajia. He kuuluvat siihen 20 prosenttiin, joka käyttää 80 prosenttia kaikista resursseista. Kustannusrasite tulee edelleen kasvamaan samaan aikaan, kun alkoholiveron tuotot laskevat.

Lähitulevaisuudessa on odotettavissa, että päihdeongelmat edelleen kumuloituvat ja monimutkaistuvat. Päihteidenvastaisessa työssä pitää toimia hyvin monella eri tasolla: valtion, kuntien, pienempien yhteisöjen ja myös yksilötasolla. Ennen kaikkea yhteiskunnassamme tulee pyrkiä varhaisvaiheen tunnistamiseen, varhaiseen puuttumiseen sekä ennalta ehkäisevään asennekasvatukseen.

Arvoisa herra puhemies! Tiedän, että olemme hankalassa tilanteessa ja olemme ehkä pakotettuja alentamaan alkoholiveroa. Toivon kuitenkin, että harkitaan uudelleen alkoholiveron alentamista näinkin suuresti.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Suomi haluaa profiloitua innovatiivisuuden ja osaamisen maana. Mitä tekee hallitus ensi töikseen? Panostaa vähenevinä tuloina alkoholin veronalennukseen ja lisääntyvänä valtion rahoituksena haittavaikutuksiin. Mikä on visio maassa, jossa väestö ei ainoastaan ikäänny vaan myös valtion tuella alkoholisoituu? Tavoitteena on tuottaa 200 000 uutta suurkuluttajaa sekä 600 kuolemantapausta. Sen lisäksi nuoret siirtyvät käyttämään alkoholia. He tarvitsevat mieluummin työtä ja koulutusta, mikäli Suomen visio innovatiivisesta ja osaavasta maasta olisi edes mahdollista realisoida.

Olen samaa mieltä kaikkien niiden kanssa, jotka tänään ovat kritisoineet sitä, että hallituksen mukaan 25 000 työpaikkaa, joista suuri osa ravintoloissa, olisi, tai edes osa niistä, uhanalaisia. Varmaan jonkun verran työpaikkoja vähenee. En usko kuitenkaan, että suomalaiset jättävät käymättä ravintoloissa. Se koskee varsinkin nuoria. Suuri osa ihmisistä — se todetaan myös hallituksen esityksessä — jatkaisi alkoholinkäyttöään ja alkoholikäyttäytymistään suurin piirtein ennallaan. Näin ollen kyseessä voi olla maksimissaan ehkä 1 000 työpaikkaa. Sitä vastoin, jos sama määrä rahaa panostetaan koulutukseen, osaamiseen ja innovatiivisuuteen, uskon, että työpaikkojen määrä myös nuorille olisi aivan eri luokkaa.

Mielenkiintoinen kysymys on aluepoliittinen ulottuvuus. Hallitushan on todennut kaikissa toimissaan ottavansa huomioon aluepolitiikan ja kaikki toimet arvioidaan aluepolitiikan näkökulmasta. En kuitenkaan ole nähnyt yhtään arviota siitä, mitä alkoholiveron alentaminen vaikuttaa nimenomaan aluepoliittisesti. Tässähän voidaan tietenkin sanoa, että alkoholiveron alennus on maan tasa-arvoista kehitystä: joka puolella voidaan lisätä suurkulutusta, ja nuoret voivat saada halpaa viinaa käyttöönsä koko maassa. Sitä vastoin, jos viinaa tuodaan lähinaapurista, ennen kaikkea Virosta, alueelliset haittavaikutukset keskittyvät todennäköisesti Pääkaupunkiseudulle ja ympäristöön. Näin ollen aluepoliittisesta näkökulmasta tässä tietenkin on tasa-arvokysymys. Haluaisin kuitenkin entisenä Pohjois-Karjalan maakuntajohtajana todeta, että Pohjois-Karjalassa on alkoholin suurkuluttajia ihan tarpeeksi. Niitä ei tarvita lisää. Toivoisinkin, että aluepoliittinen epätasa-arvo tässä suotaisiin, toisin sanoin, että halpaa viinaa voidaan tuoda lähinaapureista, jos halutaan, ja keskittää haittavaikutukset mielellään Pääkaupunkiseudulle.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kun on kuunnellut mielenkiinnolla koko tätä keskustelua, täytyy todeta, että Suomi liittyi vuonna 95 EU:hun, eikä siitä nyt kauhean monta vuotta ole aikaa, mutta ilmeisesti tällaiseen eurooppalaiseen kulttuuriin myös alkoholissa meillä on äärettömän pitkä matka. Siihen ei vajaa kymmenen vuotta riitä eikä taida riittää 20 vuottakaan, mutta ehkä sinnepäin ollaan kuitenkin menossa.

Perinteisestihän alkoholiasioista eduskunnassa on vapaat kädet kansanedustajilla. Normaali hallitus—oppositio-rintamalinja ei pidä näissä asioissa ja kuullun keskustelun perusteella ei pidä tälläkään kertaa. Aika sitten näyttää, mihin tässä asiassa päädytään.

Heti aluksi voin todeta näin verojaoston puheenjohtajana, että ei ainakaan minulla mitään sitä vastaan ole, että sosiaali- ja terveysvaliokunta antaa tästä asiasta lausunnon valtiovarainvaliokunnalle. Tietysti toivon, että sosiaali- ja terveysvaliokunta toimii ripeästi tässä asiassa, että saadaan sitten aikanaan myös tämä laki täällä käsiteltyä hyvissä ajoin ennen lopullisia budjettiäänestyksiä. Jotenkin minulle on kyllä jäänyt sellainen mielikuva, että alkoholiasioihin yleensäkin suhtaudutaan aika paljon tunteella, ehkä vähän liikaakin, ja aina välillä viileä harkinta jää sinne taka-alalle, mutta sen voi tietysti jollain tavalla ymmärtää, koska jokaisella on varmaan jonkinlaisia kokemuksia alkoholista, joko ne ovat positiivisia tai negatiivisia tai sekä että.

Täällä on epäilty sitä, millä perusteella valtiovarainministeriö on arvioinut kaikkia niitä asioita, mitä tässä esityksessä on. On epäilty arvioita siitä, paljonko kulutus kasvaa, tehdään niin tai näin, epäilty arvioita siitä, paljonko tuodaan loppujen lopuksi alkoholituotteita muista EU-maista tai mitkä ovat sitten mahdollisesti lopulliset verotuottojen menetykset joko valmisteveroina tai arvonlisäveroina. Näitä arvioita voi epäillä aivan vapaasti, se on totta, sillä kukaan ei voi tietää ja kukaan ei voi varmasti sanoa, mitä tulee tapahtumaan sitten aikanaan, kun Virokin liittyy EU:hun ensi vuoden keväänä. Sen vuoksi ei ole olemassa mitään yhtä ja oikeata laskentamallia, josta voitaisiin suoraan päätellä, mitä tulee tapahtumaan.

Joitakin arvioita kuitenkin voi tehdä, jotka jollain tavalla antavat suuntaa tässä asiassa. Fakta on se, että tälläkin hetkellä alkoholituotteita tuodaan paitsi muista EU-maista myös EU:n ulkopuolelta. Nyt kun kiintiöt kerran poistuvat sisämarkkinoilla, voimme olla varmoja, että alkoholin tuonti myös kiintiöiden poistumisen myötä kasvaa. Kuinka paljon se kasvaa, jää sitten nähtäväksi. Se on varmaa, että jos alkoholiverotusta Suomessa ei alenneta, tuonti lisääntyy huimasti. Todennäköisesti syntyvät harmaat markkinat tai pimeät markkinat, ja sitä tuskin meistä kukaan toivoo, koska jos myynti tapahtuu pimeillä kujilla tai kaiken valvonnan ulkopuolella, niin varmasti on myös enemmän rikollisuutta kuin silloin, kun alkoholia ostetaan normaalisti joko Alkosta tai olutta kaupasta tai sitä nautitaan ja anniskellaan ravintoloissa.

Jos sitten katsottaisiin ja odotettaisiin, mitä tapahtuu, niin minusta se olisi varmasti kaikkein huonoin vaihtoehto. Joka tapauksessa se tietäisi sitä, että nämä markkinat syntyisivät Suomeen, ja jos ne kerran aikanaan syntyvät, niiden pois kitkeminen ei ole ollenkaan helppo asia. Kun kerran kanavat löytyvät, niitä kanavia käytetään niin kauan kuin niistä jotain taloudellista hyötyä on saavutettavissa.

Suomen ja Viron ja myös muittenkin EU-maiden välillä on selkeä ero niin verotasossa kuin myös hinnoissakin. Mitä siitä sitten seuraa? Maailmalla on tietysti useitakin erilaisia kokemuksia tästä asiasta. Hyvä vertauskohde on esimerkiksi se, mitä tapahtuu Englannin kanaalissa. Sen jälkeen, jos eduskunta hyväksyy ne alennukset, mitä hallitus nyt esittää, on Suomen ja Viron välinen hinta- ja veroero suunnilleen sama kuin tällä hetkellä on Englannin kanaalissa Englannin ja Ranskan välillä. Sielläkin tapahtuu melkoista rallia oluen suhteen. Myös eräät asiantuntijat ovat sanoneet, että Etelä-Englannissa on myös se ilmiö, että osittain laittomasti tuotua alkoholia ja olutta siirtyy pubeihin nautittavaksi, eli sielläkin ovat syntyneet harmaat markkinat. Samalla tavalla voisi käydä Suomessakin, koska tälläkin hetkellä jonkin verran myydään sellaista olutta, jota ei ole laillisesti hankittu.

Mielenkiintoinen ajatusmalli oli se, mitä kristilliset täällä esittivät. He esittivät, että pitäisi säätää erillinen matkustusvero, joka koskisi paitsi ehkä Viroa tasapuolisuuden vuoksi myös kaikkia muita maita. Ensinnäkään en usko, että se välttämättä on mahdollista EU:n yhteisöoikeuden kannalta, mutta jos niin olisi, niin emme me kuitenkaan voisi päättää siitä, mitä virolaiset tekevät. He voisivat tänne vapaasti tulla tuomisineen ja tuoda tavaraa tänne myytäväksi ja markkinoitavaksi ihan niin paljon kuin määräykset sallivat.

Toinen asia on sitten se, että mielenkiinnolla näkisin laskelmia, kuinka suuri tällaisen matkustusveron pitäisi olla, jotta ihmisillä ei olisi houkutusta lähteä ostoksille Suomenlahden eteläpuolelle, koska näiden alennustenkin jälkeen esimerkiksi oluessa hintaero on noin kolminkertainen Suomen ja Tallinnan välillä. Jos sitä tuodaan vaikka se sallittu 110 litraa, se tietäisi laskien nyt vaikka pari euroa per litra noin 200 euroa, ja se on pelkästään oluen osalta. Jos lasketaan muut tuotavat mukaan, aika iso matkustusvero pitäisi säätää, jos sillä haluttaisiin jotain estää.

On tietysti toivottavaa se, että alkoholiturismi ei kasva eikä alkoholista missään muodossa tulisi minkäänlainen sisäänvetotuote tuolla Tallinnan suunnalla, koska jos näin kävisi, on todennäköistä, että sieltä tuodaan myös muuta tavaraa tullessa ja käytetään myös niitä muita palveluita, mitä siellä on saatavissa. Se kaikki on tietysti pois Suomen kansantaloudesta.

Arvoisa puhemies! Tästä voisi puhua vaikka pidempäänkin, mutta ihan lopuksi henkilökohtainen näkemykseni on se, että jos jotain haluttaisiin entrata tässä esityksessä, ainakin omalta osaltani olisin valmis harkitsemaan sitä, onko nyt esitetty väkevien juomien veronalennus liian suuri, voidaanko sitä miettiä, ja taas toisaalta, ollaanko sitä mieltä, että tällä alennuksella, mitä olutveroon esimerkiksi esitetään, se vähän reilut 30 prosenttia, hintaero jää edelleen liian suureksi. Uskon, että niitä markkinoita kuitenkin syntyy ja kaljaralli alkaa, joten jo pelkästään työllisyyssyistä, vaikka niitäkin joku epäilee, olisin valmis alentamaan olutveroa hieman enemmän.

Inkeri Kerola /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ajattelin ensin, että puheenvuoroa en tästä aiheesta käytä, mutta sitten päätin, että muutama ajatus on varmasti paikallaan, etenkin kun viime vuosina on tullut tyypilliseksi lainsäädännössä, että lakeja valmistellaan pääsääntöisesti valtavähemmistöille, heitä palvelemaan, eikä suinkaan valtaenemmistölle, jonka toivoisi olevan suomalaisessa lainsäädännössä ohjenuora. Näin voi ajatella tämänkin lain valmistelusta: Ajatellaan niitä, jotka mahdollisesti tuovat viinaksia tuolta rajojen ulkopuolelta. Kuitenkin Suomen väkilukumäärässä heitä lienee vähemmistö.

Suomella on muutamia pakotteita tämän lain taustalla, olkoot ne sitten kuinka merkittäviä tahansa, mutta tosiasia kuitenkin on, että Suomen tulee poistaa alkoholintuontirajoitukset EU:n sisämarkkinoilla vuoden 2003 loppuun mennessä ja lisäksi ensi vuonna EU saa toukokuun alussa uusia jäseniä, jotka tulevat osaksi sisämarkkinoita. On arvioitu, että tästä aiheutuisi entistä suurempi matkustajatuonti, ja arvioitu samalla, että alkoholin kulutus kasvaisi vapautuvasta matkustajatuonnista johtuen, vaikka verotusta ei alennettaisikaan. Täytyy todeta se, että faktoja tällaisenkin lain taustaksi täytyy luonnollisesti etsiä ja taloudellisiakin vaikutuksia on kartoitettu. Muun muassa alkoholiveron alennuksen ja veropohjan kaventumisen seurauksena on arvioitu alkoholijuomien myynnistä saatavien välillisten verotulojen laskevan 360 miljoonaa euroa vuonna 2004 vuoden 2003 talousarviossa ennustetusta.

Arvoisa puhemies! Kuitenkin täytyy muistaa se, niin realisteja kuin olemme, että pitää osata arvioida myöskin niitä negatiivisia seurauksia, joita eritoten tästä lakiesityksestä seuraa. Ne eivät ole vähäiset. Itse koen lasten ja nuorten aseman erittäin ongelmalliseksi tämän lain valmistelun yhteydessä ja erityisesti näiden seuraamusten kohdentumisessa. Sosiaali- ja terveyshaittoja sekä niistä aiheutuvia kustannuksia yhteiskunnalle ei voi vähätellä. Tämän vuoksi on hallitus pakotettu innovoimaan erilaisia keinoja, millä näitä haittoja voitaisiin ehkäistä. Itse en ole löytänyt yhtään tarkkaa lukua siitä, kuinka paljon nämä toimenpiteet sitten maksaisivat. Kun päivitellään verotulojen vähenemistä ja näitä lukuja, niin ei ole arvioitu sitä, kuinka paljon näistä haitoista sitten maksua valtiollemme muodostuu. Erityisesti mietin sitä, että kun meillä kuitenkin kansassa on niitä ihmisiä, jotka eivät kuluta kyseistä ainetta ollenkaan, niin rasitus kohtelee heitä kuitenkin tasapuolisesti maksujen muodossa.

Alkoholihaittojen vähentämistä on haluttu korostaa, vanhempien kasvatustehtävää haluttu vahvistaa. Kysynkin, kuka juuri näissä perheissä, missä tämän tyyppisiä ongelmia on, sitten voi kasvattaa ja vahvistaa, kun nykyisilläkin resursseilla nämä keinot kyseessä olevilta vanhemmilta puuttuvat. Sitten täällä on esitetty seurausten vaikuttavuuden arviointia. Kukaan ei ole kertonut sitä, mitä näiden mahdollisten negatiivisten vaikutusten jälkeen seuraa, kuka tekee ja mitä.

Ihan muutamia asioita vielä, mitkä pistivät silmääni lakiesityksessä: Esityksessä oli arvioitu, että lasten ja nuorten alkoholinkulutus on laskenut. Toista osoittavat kuitenkin tilastot. Ainakin Pohjois-Pohjanmaan seutuvilla, Kainuussa erityisesti, teini-ikäisten tyttöjen humalahakuisuus on kasvanut merkittävästi. Kun puhumme tänä päivänä tulevista vuosista ja väen vähenemisestä, niin kysyn vain sitä, kuka vastaa tulevaisuudestamme tällaisissakin tapauksissa.

Pienet eivät ole ne haittavaikutukset, jotka kohdistuvat siis perhe-elämään, asumiseen, perheiden koossa pysymiseen ja lasten ja nuorten asemaan. Kysynkin, arvoisa puhemies, lopuksi: Tiedämme sen, että valistus maksaa näissä alkoholiasioissakin, mutta kuinka paljon maksavat ne alkoholin aiheuttamat haitat yhteiskunnalle?

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! En kuulu alkoholiasioissa konservatiiveihin enkä liberaaleihin, vaan ajattelen tätä hyvin pitkälle sen oman elämänkokemukseni mukaan, mitä on tullut myöskin 18 vuoden poliisityökokemuksesta. Mutta sen verran sanoisin, että olisi helpompaa ottaa kantaa valtiovarainvaliokunnan tulevaan esitykseen, jos siihen sisältyisi olennaisesti tämä kolikon toinen puoli eli terveys- ja sosiaalihaittojen tutkiminen. Toivon hartaasti, että puhemiesneuvostossa päästään sellaiseen tulokseen, että tähän esitykseen päädytään ja myöskin sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto otetaan huomioon.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Yleensä eduskunnan keskusteluissa olen tuonut esille myös kuntapäättäjän näkökulman. Koen, että tässä alkoholipoliittisessa keskustelussa, jota nyt hallituksen onnettomasta esityksestä tänään olemme käymässä, tämä näkökulma ei ole tullut juuri lainkaan esille. Alkoholihaitat tunnustetaan, mutta sitten tulee kysymys, kuka maksaa, kuka huolehtii näitten haittojen mahdollisesta hoitamisesta. Pääosa niistä haittavaikutuksista, mitkä nimenomaan yhteiskunnalle ja veronmaksajille tulevat, tulee kuntien talouden kautta vastattavaksi. Kunnat vastaavat terveys- ja sosiaalitoimesta; kunnat vastaavat A-klinikoista; kunnat vastaavat osaltaan myös työttömien työllistämisestä; kunnat vastaavat ongelmanuorisosta; kunnille sälyttyy velvollisuus valistustehtävästä, raittiuskasvatuksesta — vaikka tätä sanaa nyt ei ole tuossa muodossa väläytetty. Kaikki vastuu kaatuu kunnille. Ketkä tämän kunnissa maksavat? Kunnan veronmaksajat.

Kuntavero on jakovero, jossa saman osuuden mukaan menee pienituloiselta, keskituloiselta ja suurituloiselta. Pienituloisen kohdalla tämä, totta kai, tuntuu kaikkein eniten lompakossa ja vähentää tämän pienituloisen ja pienituloisen perheen taloudellista toimeentuloa ja ostovoimaa. Jo tänä päivänä kuntatalous on kireällä, ei vain maaseudun ja maakuntien kunnissa, vaan myös Pääkaupunkiseudulla, kuten on monessa yhteydessä todettu. Kunnat velkaantuvat, vuosikatteitten kehitys on yhä useammassa kunnassa kielteinen, ja kunnissa joudutaan tänäkin syksynä korottamaan veroprosentteja. Näin ollen mitään ylimääräistä menoa ei missään tapauksessa enää haluaisi kunnille.

Kun nyt on pelättävissä, että nämä alkoholin suurkulutuksesta aiheutuvat haitat lisääntyvät — niin kuin on todettu, 200 000 ihmistä muutaman vuoden aikana siirtyy alkoholin suurkuluttajiksi, 400 000:sta 600 000:een — tämä on merkittävä kuntien menorasituksen lisäys, ja samaan aikaan on ennakoitavissa, että nämä lähimmäiset, alkoholin suurkuluttajat, menettävät työpaikkansa ja heiltä ei sitten kunnille verotuloja ainakaan liiemmälti tule. Juuri kuntia tämä kaikkein eniten koskettaa. Kuntien verotulot vähenevät, mutta kuntien menot rajusti kasvavat. Tätä kysymystä pitäisi tarkastella nimenomaan kunnallispoliittisesta näkökulmasta.

Kysymys siitä, olisiko estettävissä ne kielteiset salakaupan, laittoman maahantuonnin vaikutukset jne., jos me säilyttäisimme linjakkaasti muiden Pohjoismaitten linjan mukaan nykyisen alkoholiverolinjamme: Tähän haluaisin tuoda näkökohdan esille, että alkoholikauppa on paljon helpommin havaittavissa kuin huumekauppa. Alkoholi ei ole niin helposti kätkettävissä, ja kauppa olisi paljon paremmin kontrolloitavissa ja havaittavissa ja asianomaiset myöskin vastuuseen saatettavissa. Toisaalta on myös niin, että vaikka veroja lasketaan kuinka paljon tahansa, alkoholin salakauppaa tulee aina olemaan. Sitäkään tuskin voimme millään veronalennuksilla ikävä kyllä estää.

On tuotu esille, että tätä kysymystä tarkastellaan tunteen tasolla. Tunne voi olla monta kertaa se asia, jonka valossa asia nähdään oikein, nähdään päämäärä, jota kohti tulee pyrkiä. Tunne on hyvä asia, mutta kyllä tässä ovat niin selkeät lukemat, kuin yleensä jossakin asiassa voi olla, ja faktat, että niiden tulisi ennen kaikkea tässä asiassa puhua. Hollannin voi sanoa nostaneen kätensä huumeiden edessä. Hollanti ei vuoda huumeita läpi ainoastaan kuin seula, vaan voi sanoa, että se vuotaa kuin vetävä putkisto huumeita itseensä ja Eurooppaan. Pelkään, että Suomi viinan suhteen muodostuu aivan vastaavaksi. Tapahtuuko täältä sitten läpikuljetusta muualle? Tätäkin sietää pohtia. Kun Norja ilmeisesti ainakin säilyttää ryhdikkäästi itsenäisen linjansa, niin tapahtuuko täältä maan läpi kuljetusta Norjaan ja tapahtuisiko sitä Ruotsiin, jos Ruotsikin rohkeasti säilyttää itsenäisen linjansa eikä kumartele valtavirtojen mukaan? Ei tässäkään suinkaan rikollisuus ja kielteinen asia poistu.

Kun alkoholin kulutus lisääntyy, kyllä siinä ikävä kyllä lisääntyy myös kaikki väkivalta perheväkivallasta lähtien, lasten laiminlyönnit, töistä poissaolot jne., eli alkoholin kulutuksen kasvu uhkaa perheitä, lapsia ja nuorisoa erityisen vakavasti. Ikävä kyllä joudun olemaan pessimistinen sen suhteen, että mikään valistus tehoaisi kovinkaan paljon. Sitä on ehkä vaikea mitata, mitä se vaikuttaa, koska niin kuin täällä eräässä puheenvuorossa todettiin, ongelmat kasautuvat juuri niissä perheissä, joissa on sukupolvien ketjussa ollut jo alkoholin ongelmakäyttö. Tämä ketju vain on vaarassa jatkua. Tähän liittyvät sitten tietysti monet muutkin syrjäytymisen haitat, joihin edellä jo viittasin.

Arvoisa herra puhemies! Toivon, että kun tätä asiaa käsitellään niin sosiaali- ja terveysvaliokunnassa, valtiovarainvaliokunnassa ja muussakin yhteydessä, erityisen vahvasti voitaisiin tuoda esille juuri maksajan näkökulma, kunnallistalouden näkökulma, ja katsoa tältä pohjalta kokonaisuutta. Jo aikoja sitten on voitu osoittaa Ahti Pekkalan ollessa valtiovarainministerinä, että alkoholista aiheutuvat haitat ovat huomattavasti suuremmat rahassakin mitattuina ja selkeästi laskettuina kuin alkoholista saadut verotulot. Tällainen kehitys on ollut pitkän aikaa, ja tämä kehitys tulee jatkumaan, ja ikävä kyllä maksajina ovat tavalliset suomalaiset veronmaksajat. Onnettomuudessa voi uhriksi joutua kuka tahansa koululainen, työmatkalla oleva ihminen. Sama saattaa koskea myöskin väkivallantekoja ja kaikkia alkoholin haittavaikutuksia.

Arvoisa herra puhemies! Toivon tälle hallituksen esitykselle erittäin kriittistä käsittelyä ja tuntuvaa muutosta tämän hallituksen esityksen näkökohtiin.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Kaikkien tiedossahan on, että suomalaisilla on huono viinapää. Tämä hallituksen esitys tätä taustaa vasten johtaa kyllä suomalaiset entistäkin huonompaan suuntaan. Minua vaivaa tässä hallituksen esityksessä se, että tämä nähdään pääasiassa fiskaalisena asiana eikä nähdä kokonaisuutta eikä puntaroida sitä, mitä muita vaikutuksia tällä on suomalaisten käyttäytymiseen. Hallituksen esitys ei pidä inhimillisen elämän kannalta yhtään mielihyvän poikastakaan sisällään. Sen sijaan riski siihen suuntaan kasvaa, että tulee onnettomia tapahtumia onnettomuuksien, perheväkivallan, minkä tahansa muodossa. En lähde sitä sen enempää kauhistelemaan tai pöyristelemään. Jokainen tietää, että siihen mittaan asti, kun alkoholia nyt tarvitaan ja käytetään ikään kuin seurustelujuomana, miten se liittyy meidän tapakulttuuriimme ylipäänsä, sitä on ihan riittävästi saatavana ja se on kohtuuhintaista. Tässä näen vain ja ainoastaan inhimillisen elämän kannalta negatiivisia ulottuvuuksia, negatiivisia vaikutuksia. On lyhytnäköistä luulla, että tämä hallituksen esitys olisi taloudellisesti järkevä. Silloin maksetaan vaan muista hommista. Nyt katsotaan vain ja ainoastaan mehupilliin, ja sen mehupillin päässä näkyvät kristallinkirkkaina nämä fiskaaliset vaikutukset, jotka nekin ovat arvauksia, että arvioidaan, että näin tulee käymään.

Ymmärrän sen lähestymiskulman ja lähestymissuunnan, jolta rastille tullaan, että kansainvälinen paine ja olutralli jnp. ovat tähän ikään kuin pakottamassa, mutta Suomenhan pitäisi yrittää raitistaa koko Eurooppaa. Euroopassahan ovat ongelmana viinimaissa esimerkiksi maksasairaudet ihan huikeissa luvuissa. Me emme ole vielä siinä sarjassa. Meille alkoholi aiheuttaa enemmän suoranaisia akuutteja vahinkoja, mutta kun tutkailee vähän pitemmällä aikavälillä alkoholipolitiikan trendejä, 50-luvulla Ranskassa asukasta kohden juotiin puhdasta alkoholia vuodessa 20 litraa, vastaavana aikana Suomessa 2 litraa. Tällä hetkellä Suomessa ja Ranskassa ollaan samalla tasolla. Ranskalaiset ovat vähentäneet alkoholinkulutuksensa 10 litraan, siis puolittaneet sen 50-luvusta, suomalaiset ovat 50-luvusta viisinkertaistaneet 2 litrasta 10 litraan. Alkoholipolitiikalla on siis merkitystä, mutta se politiikka ei toimi pörssimäisesti, nopeasti vaikuttaen, vaan se vaatii vuosia toteutuakseen.

Toinen seikka, mikä tässä vaivaa, on se, että hallitus on kyllä ikään kuin annettuna totuutena, pakkona, ottanut tämän tilanteen vastaan ilman oikeastaan minkäänlaisia tasapainottavia toimenpiteitä. Tähän olisi odottanut rinnalle vahvoja valistuksellisia toimenpiteitä esimerkiksi niiltä tahoilta, joilla on kontaktipintaa suomalaiseen nuorisoon, kolmannelta sektorilta, kaikilta sellaisilta harrastussuunnilta, joissa nuoret esimerkiksi ovat vaikutteille alttiita. Olisin luullut, että nimenomaan tähän vastapainoksi haettaisiin tältä valistus—ohjaus-suunnalta niitä vastapunnuksia. Ei riitä, että jossain ministeriössä on sitten joku video tai joku valistusvihkonen, vaan tässä pitää jalkautua ja työ pitää tehdä kentällä, ja Suomessa on sitä talkoovoimaa. Sitä on erityisen paljon urheilujärjestöissä, mutta ylipäänsä järjestöissä on se voima, jos ne ottaisivat myös tällaiset alkoholipoliittiset, ihmisen elämänhallintaan liittyvät tavoitteet ohjelmistoonsa. Jos peilaa tämän asian urheilun kautta, kaikki raittiutta edistävät päämäärät ovat sopusoinnussa myös urheilullisten tavoitteitten kanssa.

Kävin viikonvaihteessa Virossa ja tutustuin urheilulukioon. Sieltä urheilulukiosta erotetaan, jos nuori polttaa tupakkaa tai juo edes olutta. Säännöt ovat niin ankarat. Sen lisäksi ennen urheilutuloksia siellä urheilulukiossa pitää pärjätä ja menestyä opinnoissa. Pidin tämän kaltaisia arvoja hyvin myönteisinä ja uskon, että ne kaverit, jotka siellä sen koulun läpi käyvät, selviytyvät myöskin elämässään. Tässä mielessä toivon, että valiokunnassa vielä vakavasti harkitaan, mitä tämän asian kanssa ylipäänsä tehdään, koska askel on armotta väärään suuntaan. Palaan siihen lähtöruutuun, että meidän huono viinapäämme ei kestä askelta tähän suuntaan, ja jos sinne — ja näyttää siltä, että kun sinne — joudutaan lompsimaan, sitten pitäisi olla voimakkaita vastapainoja.

Kimmo Kiljunen /sd:

Arvoisa puhemies! Ed. Saarisen puheenvuorossa oli erinomaisen tärkeitä huomioita, jotka kertovat, että tämä aihe on poikkeuksellisen herkkä ja vaativa. Ainoa ehkä, mikä tästä täytyy sanoa, on se, että nyt me joudumme, kun yhtenäisillä sisämarkkinoilla unionin puitteissa toimimme, myöskin poistamaan osittain niitä poikkeamia, joita meillä on ollut ennen kaikkea alkoholin verotuksen osalta, ja ehkä se voisi olla se positiivinen visio pidemmällä juoksulla, että Suomessakin, voisiko sanoa, eurooppalainen juomakulttuuri, eurooppalaiset juomatavat, saattaisi yleistyä.

Tässä hallituksen esityksessä on vain se ongelma, että tässä voimakkaimmat veronalennukset tehdään väkevien juomien osalta, mikä suhteellisesti ottaen merkitsee sitä, että viinityyppisten juomien suhteellinen hintataso nousee alkoholin tarjonnan osalta. Tässä suhteessa tietysti oikeastaan tämä ei ole sitä suuntaa, mihin meidän pitäisi liikkua, vaan juuri tämä eurooppalainen juomakulttuuri on korostanut, että alkoholi on seurustelujuoma, ja se ei painota nimenomaan väkeviä juomia.

Ed. Saariselle haluaisin huomauttaa, kun hän viittasi siihen, että nimenomaan urheilussa korostuvat raittiin elämäntavan perusmerkitykset: Varmasti juuri näin on. Valitettavasti kuitenkin urheilutapahtumissa, joita Suomessakin esimerkiksi järjestetään ja muuallakin maailmassa, hyvin keskeiseksi elementiksi on tullut alkoholin tarjonta. Tässä suhteessa tämä puhtaan urheilun suhde juomakulttuuriin ei välttämättä ole paras mahdollinen esimerkki.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Saarinen käytti erinomaisen hyvän puheenvuoron. Olin kiinnittämässä huomiota juuri siihen, että menipä tämä laki kuinka tahansa, joka tapauksessa tarvitaan tervehenkistä alkoholivalistusta ja myös raittiusihannetta ja -kasvatusta.

Ed. Kiljunen toi juuri sen ongelman esille, että tällä hetkellä alkoholi ja päihteet keskioluesta alkaen ikävä kyllä liittyvät liian paljon urheilukilpailuihin ja -tapahtumiin. Nämä tulisi saada ensiksi vapaiksi alkoholista, ja silloin esimerkki hiukan vanhempien nuorten kohdalta nuorempiin ikäluokkiin voisi olla se terve esimerkki, joka joskus 50-luvulla vielä oli olemassa. Tähän tulisi ehdottomasti pyrkiä ja saada urheilutapahtumat täysin vapaiksi alkoholista. Kotikaupungissani Keuruulla jäähallissa on päätetty tästä syksystä alkaen lopettaa keskioluen myynti. Tätä mallia toivon seurattavan kautta koko maan.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kuuntelin hyvin suurella mielenkiinnolla ed. Saarisen puheenvuoroa, ja vaikka olen häntä jonkun verran nuorempi mies, siinä puheenvuorossa oli kyllä mukana isällistä viisautta ja tietenkin urheilunäkökulmat olivat vahvasti esillä.

Jäin vain miettimään sitä, että kun tämänkin esityksen on kumminkin tuonut tähän saliin urheilutaustainen sosialidemokraatti, se viisaus ei kumminkaan siinä ryhmässä sitten sopivasti leviä myöskin urheilutaustaisten kansanedustajien kesken. Onko todella niin kuitenkin sitten, kuten monet epäilevät, että viisaus alkoholiverolainsäädännön valmistelun osalta piilee siellä valtiovarainministeriön virkamiehissä, jotka mielestään tietävät ja tuntevat ne kaikki uhat kaikkein parhaiten?

Mielenkiintoinen oli myöskin se asetelma, jonka te, ed. Saarinen, sanoitte, että te uskotte siihen, että haittakustannukset ovat suurempia kuin tästä saatava hyöty. Olen aivan samaa mieltä. Siitä voi päästä vain siihen johtopäätökseen, että mikäli valtiovarainvaliokunta päätyy siihen ratkaisuun, että se alentaa vähemmän alkoholiveroa kuin tämä esitys nyt alentaa, yhteiskunta hyötyy sitä enemmän. Tämä on aika mielenkiintoinen asetelma varsinkin, kun kuulen sen vielä hallituspuolueen ihan kokeneelta kansanedustajalta. Jään mielenkiinnolla kyllä täältä opposition penkiltä odottamaan, miten tämän ratkaisun kanssa edetään.

Matti Saarinen /sd:

Herra puhemies! Niin kuin sanottu, tälle rastille tullaan kansainvälisen paineen ja fiskaalisten vaikutusten suunnasta. Tähän voi tulla ihan muiltakin suunnilta, ja yritin tulla täältä inhimillisen kulman kautta. Myöskin tässä on puhuttu juomakulttuurista. Joku on saattanut sanoa, että pitäisi opettaa keskieurooppalaisia juomatapoja. Mielestäni juomatapoja ei pitäisi opettaa ollenkaan. Pitäisi opettaa olemaan raittiina. Mutta jos ei siihen pysty, sitten semmoinen tilanneraittius on kyllä arvossaan ja sen arvoa kannattaisi varmasti korostaa.

Mitä urheilutapahtumien alkoholitarjoiluun tulee, urheilujärjestöt ovat valitettavasti pakotettuja siihen. Niitten rahoitusrakenne on ihan kädestä suuhun, ja tässä ovat kaljanmyyjät havainneet mahdollisuutensa. Jos ja kun näitä vapaaehtoistyötä tekeviä järjestöjä voitaisiin avustaa reilummin julkisin varoin, niitten ei tarvitsisi sortua silloin kaljafirmojen sponsorointiin. Tässä on muun muassa yksi erittäin hyvä kohta: Lisätään järjestöjen avustuksia ehdolla, että suurtapahtumissa ei tarjoilla kaljaa. Varmasti loppuu heti. Odottaisi, että hallitus tekisi joitakin tällaisia vastasiirtoja, jos ja kun arvioidaan, että on pakko kansainvälisen verokilpailun ja EU-lainsäädännön johdosta liikkua tähän suuntaan.

Mitä tulee ed. Salon puheenvuoroon urheilutaustaisesta valtiovarainministeristä, ei tämä ole henkilökohtaista. Kyllä tämä tulee virkakoneistosta, ja tätä ei voi siinä mielessä laittaa ministerin piikkiin. Kyllä tästä puhui jo edellinenkin valtiovarainministeri, että tähän ratkaisuun mennään, niin myöhään kuin mahdollista tosin näkyy mentävän.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Korostan sitä, että fiskaalinen näkökulma on tässä asiassa kyllä täysin väärä lähtökohta. Ed. Saarisen näkemys siitä, että inhimillisyyden pitäisi tulla esille, on aivan oikea, ja toivon mukaan se korostuu asian jatkokäsittelyssä.

Mutta kun täällä tuotiin esille näitä asioita, joilla voitaisiin valistaa terveisiin, raittiisiin elämäntapoihin, niin eräs asia meillä on tässä juuri se, että meidän pitäisi kieltää alkoholin mainonta. Tällä hetkellä meillä on sallittua alkoholin mainonta, ja tätä alkoholin mainontaa esiintyy urheiluhalleissa, jäähalleissa muun muassa, ja monissa muissa urheilutapahtumissa. Tästä alkaen pitäisi päästä luomaan tervettä ihannetta. Pitäisi etsiä niitä keinoja, jotka eivät maksa mitään. Esimerkiksi jos kiellämme alkoholin mainonnan, niin varmasti nuo mainostilat täyttyvät jostakin muusta. Tämä on semmoinen askel, joka voitaisiin tehdä lainsäädännössä, ilman että se maksaa kenellekään mitään.

Keskustelu päättyy.