Täysistunnon pöytäkirja 74/2001 vp

PTK 74/2001 vp

74. TORSTAINA 7. KESÄKUUTA 2001 kello 18

Tarkistettu versio 2.0

4) Laki avioliittolain 48 §:n muuttamisesta

 

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä kotiin lapsia ja perhettä hoitamaan jäävä isä tai äiti tekee harkitusti keskimääräisestä poikkeavan valinnan. Tämä valinta on hyvin kunnioitettava, kun otamme huomioon sen, millaiseksi kotiin jäävän puolison sosiaalinen turva muodostuu. Hallitusohjelmassa korostetaan vastuullista vanhemmuutta, turvallista kasvuympäristöä ja kasvua tasapainoiseen aikuisuuteen. Yhteiskuntamme tulisikin todella kannustaa vanhempia vastuullisuuteen. Vanhemmille, jotka ovat valmiita jäämään kotiin hoitamaan lapsiaan ja perhettään, tulee taata myös valinnan edellyttämät taloudelliset mahdollisuudet.

Lapsiaan kotiin hoitamaan jäävälle vanhemmalle, kotiäidille tai -isälle, kuten muillekin kokonaan työelämästä poissa oleville henkilöille, taataan tällä hetkellä vähimmäistoimeentuloturva kansaneläkejärjestelmän kautta. Työeläkejärjestelmän tarkoituksena on puolestaan taata vakuutetun elintason säilyminen eläkeaikana. Lasten ja perheen hoitaminen kotona on raskasta ja vastuullista työtä, jota meidän pitäisi kunnioittaa. Lasten hoidosta, pyykinpesusta, siivouksesta ja ruuanvalmistuksesta kertyy työeläkettä vain ja ainoastaan, jos se tapahtuu kodin ulkopuolella. Kuitenkin me kaikki tiedämme, ettei työ käytännössä ole yhtään erilaista riippuen siitä, tapahtuuko se oman perheen hyväksi vai kodin ulkopuolella.

Totuus on se, että lasten kotihoito on suuri ja haastava työ. Totta on myös se, että työn arvostus mitataan myös rahassa periaatteella samasta työstä sama palkka ja eläke kertyy työtä tekemällä. Minun mielestäni kotiäidit ja -isät ovat eläkekertymänsä ansainneet. Lakkovaroituksen antaneet kotiäidit ovat oikealla asialla.

Arvoisa puhemies! Tänä päivänä puhutaan paljon lasten ja nuorten ongelmista, syrjäytymisestä ja häiriökäyttäytymisestä. Tutkimusten mukaan lapselle paras kasvuympäristö on koti ja paras hoitaja oma isä tai äiti. Olen sitä mieltä, että satsaamalla lapsiin ja nuoriin nyt poistamme monta ongelmaa tulevaisuudessa. Mielestäni tähän kohtaan sopii hyvin sanonta: sellainen tulevaisuuden yhteiskunta, millaiset tämän päivän lapset ja nuoret. Satsaamalla perheisiin nyt poistamme monta ongelmaa tulevaisuudessa. Tämän päivän lapsiperheille pitää antaa oikeita valinnan mahdollisuuksia, lisää joustavuutta työelämään ja päivähoitomahdollisuuksiin, kotivanhemman eläkekertymä, osa-aikatyö, lyhennetty työaika, nelipäiväinen työviikko, vuorotteluvapaat ja etätyömahdollisuus.

Kotona hoidettu lapsi maksaa alueellisesti myös kunnille huomattavasti vähemmän kuin lastentarhassa tai perhepäivähoidossa hoidettu lapsi. Eräissä kunnissa lisätäänkin kotihoidon houkuttelevuutta maksamalla erityistä kuntalisää niille perheille, jotka eivät käytä kunnallista päivähoitoa. Kuntalisän maksaminen toisaalta lisää ja toisaalta vähentää kansalaisten tasa-arvoa. Se lisää kotihoidon valinneiden perheiden tasa-arvoa suhteessa kunnallisen päivähoidon valinneisiin, vaikkakin kunnallisen päivähoidon valinneet perheet saavat edelleen julkista tukea enemmän. Toisaalta kuntalisä aiheuttaa alueellista epätasa-arvoa. Toisissa kunnissa lisää maksetaan, toisissa ei.

Suomessa lapsiperheiden määrä vähenee, syntyvien lasten lukumäärä vähenee ja synnyttävien naisten ikä kasvaa. Tähän vaikuttaa huoli toimeentulosta ja oman aseman säilyttämisestä työelämässä.

Jotta me nuoret voisimme nähdä perheen perustamisen todellisena vaihtoehtona, tulisi yhteiskunnan omalta osaltaan myös kannustaa siihen. Nykyinen tukikäytäntö ei anna todellisia valinnan mahdollisuuksia. Kotiin jäävän vanhemman työn arvostuksen hyvä mittari on sekin, että tällä hetkellä peruspäivärahan täysi määrä on 120 markkaa päivässä ja äitiyspäivärahan minimi 60 markkaa. Myös sairausvakuutusta on muutettu siten, ettei kotiäiti tai -isä enää voi saada sairauspäivärahaa, sairauspäiväraha kun on ansionmenetyksen korvausta eikä kotiäideillä tai -isillä ole ansioita. Perheiden tuki- ja kannustinjärjestelmät ovat muotoutuneet vuosien saatossa palapelinä. Kokonaisuus ei enää toimi.

Yleensä tällä poliittisella saralla kaikkeen on vastauksena rahan puute. Totuus on se, että kaikkea ei voida mitata rahassa. Satsaamalla perheisiin ja aitoihin perheiden valinnanmahdollisuuksiin säästymme monelta kulungilta tulevaisuudessa.

Arvoisa puhemies! Kotiin lapsiaan hoitamaan jäävän eläkekertymän puutteen lisäksi on olemassa toinen epäkohta, joka on onneksi tiedostettu. Tämä epäkohta koskee avioerotilannetta. Avioeron sattuessa kotona ollut puoliso jää usein täysin tyhjän päälle. Kotona palkatta perheen hyväksi työskennelleen puolison taloudellisen toimeentulon turvaaminen avioerotilanteessa edellyttääkin lainsäädännön uudistamista. Erityisesti tätä ongelmakenttää koskee nyt käsittelyssä oleva lakialoitteeni avioliittolain 48 §:n muuttamisesta.

Erityisen heikossa tilanteessa oikeudellisesti on äiti tai isä, joka on hoitanut kotona lapsia ja perhettä eikä ole avioliiton aikana käynyt työssä kodin ulkopuolella. Hänelle ei kerry tekemästään työstä työeläkettä, kuten asiallisesti samoja töitä kodin ulkopuolella tekeville kertyy. Niinpä kotiäiti tai -isä saa lähtökohtaisesti vain kansaneläkejärjestelmän mukaisen eläketurvan kotona työskenneltyjen vuosien osalta.

Avioliittolain puolisoiden elatusvelvollisuutta koskevan 48 §:n pääsääntö on, että avioeron jälkeen kummankin puolison tulee vastata elatuksestaan itse. Tuomioistuin voi tälläkin hetkellä 48 §:n 1 momentin mukaan velvoittaa toisen puolison suorittamaan toiselle elatusapua sen mukaan kuin se hänen kykyihinsä ja muihin seikkoihin nähden harkitaan kohtuulliseksi. Tällä hetkellä kuitenkin tämä tuomioistuimen harkintavalta on puolison elatusapua koskevissa asioissa todella laaja. Käytännössä elatusapua entiselle puolisolle on tuomittu maksettavaksi vain hyvin poikkeuksellisesti ja harvoissa tapauksissa.

Avioero on henkisesti erittäin raskas prosessi. Monissa tilanteissa kotiin jäänyt puoliso on huolimatta hyvästä koulutustasostaankin pudonnut pois työelämän rattailta ja hänen on avioeron sattuessa vaikea hankkia nopeasti työpaikkaa ja toimeentuloa. Näin ollen avioliittolain pääsääntö siitä, että kotona palkatta työskennelleen puolison tulee vastata kokonaisuudessaan itse avioeron jälkeisestä elatuksesta, voi olla täysin kohtuuton. Kyse tässä lakialoitteessa on mielestäni oikeudenmukaisuudesta ja puolisoiden välisestä oikeudenmukaisesta kohtelusta avioeron sattuessa.

Lasten ja perheen hoitaminen kotona on raskasta ja vastuullista työtä, jota tulee kunnioittaa. Lainsäädännön pitää huolehtia kotona työskennelleen puolison taloudellisesta asemasta kussakin avioerotilanteessa toisen puolison työskenneltyä kotona palkatta. Ratkaisuna tähän ongelmaan on tarjottu myös vapaaehtoista eläkevakuutusta, mutta harvapa on se aviopuoliso, joka vaatii siinä tilanteessa, kun keskustellaan toisen jäämisestä kotiin, että toisen on maksettava kotiin jäävälle avioeron varalta vapaaehtoinen eläkevakuutus. Surullista on se, että kotivanhemman työeläketurva Suomessa on huomattavasti heikommalla tasolla kuin esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Saksassa puolestaan avioeron sattuessa puolisot jakavat avioliiton aikana karttuneen eläkeoikeutensa.

Lopuksi, arvoisa puhemies, haluan kiittää kaikkia kollegoitani, jotka yhdessä kanssani ovat viemässä tätä tärkeää asiaa eteenpäin. 103 allekirjoitusta tähän lakialoitteeseeni kertoo asian tärkeydestä. Korkein mahdollinen taho, tasavaltamme presidentti Tarja Halonen, on myös puheessaan korostanut sitä, että vanhemmilla tulee olla mahdollisuus hoitaa lapsiaan kotonaan näin halutessaan.

Täällä eduskunnassa asian tiimoilta on vuosien varrella tehty useita kirjallisia kysymyksiä, toimenpidealoitteita, lakialoitteita ja julkilausumia. Asia ei kuitenkaan ole edennyt. Toivonkin nyt, että tällä kertaa asia ei jäisi vain puheeksi, vaan asianomainen valiokunta, tässä tapauksessa lakivaliokunta, ryhtyisi toimenpiteisiin, että edes nämä avioeroihin liittyvät epäkohdat saataisiin korjattua.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa rouva puhemies! Lakialoite on hyvä erityisesti siinä tilanteessa, kun kotiäiti on hoitanut kotona lapsiaan ja jää eron jälkeen niin sanotusti puille paljaille eli pelkän kansaneläkkeen varaan. Kuitenkin kyseessä oleva henkilö on tehnyt rehellistä työtä perheen hyvinvoinnin ja olemassaolon eteen. Usein näissä tapauksissa ei ole edes käytetty yhteiskunnan varoja esimerkiksi siinä suhteessa, että lapset tai vammainen lapsi on hoidettu kotona eikä heitä ole hoidettu päivähoidossa tai laitoksessa.

Lain suoma mahdollisuus elatusvelvollisuuteen on jo nyt olemassa. Tästä kertoo korkeimman oikeuden päätös n:o 1 vuodelta 1992 ja toinen vuodelta 1993. Niissä kotona ollut puoliso, vaimo, joka oli hoitanut kotona vammaista lasta ja toisessa tapauksessa lapsia, sai päätöksen mukaan elatusapua. Mielestäni päätös oli oikea. Toisin on, jos elatusapua maksetaan automaatin tavoin. Mennään naimisiin, jotta saataisiin avioeron jälkeen elatus. Mielestäni tämä ei sovi suomalaiseen yhteiskuntaan.

Muistelen, että Saksassa asuessani käytäntö oli se, että avioeron jälkeen puoliso oli velvoitettu takaamaan toiselle, tässä tapauksessa siis vaimolle, saman elintason kuin mihin tämä oli avioliiton aikana tottunut. Saattaa olla, että asia on vuosien saatossa muuttunut, mutta näin ainakin oli silloin.

Työeläkettä karttuu lastenhoitoajalta Saksassa, Ruotsissa ja Norjassa. Mielestäni tähän suuntaan on lainsäädäntöä kehitettävä Suomessakin. Muutenkin perhepolitiikkaan on kiinnitettävä aivan erityistä huomiota. Sen puolesta puhuvat muun muassa Keravan viimepäiväiset tapahtumat.

On ilo nähdä, että tämä eduskunta toimii paljon kotiäitien ja kotien puolesta. Toivottavasti mahdollisimman pian saamme puheet konkretiaksi. Olivatpa lait ja käytännöt muualla millaisia tahansa, täytyy suomalaisten uskaltaa tehdä omia päätöksiä, jotka me katsomme oikeiksi ja tärkeiksi.

Erityistä huomiota tässä lainsäädännössä ja yleensä lainsäädännössä, joka liittyy työelämään, pitää kiinnittää siihen, että laeissa säilyy sukupuolineutraalisuus. Nämä täytyy selvitellä jo valmisteluvaiheessa. Täytyy huomata myös, että naisilla on perhevelvoitteiden ohella monesti pitkä koulutus. Nämä ovat syitä siihen, että työura jää helposti lyhyeksi. Nythän on niin, että alle 50-vuotiaasta väestöstä juuri naiset ovat miehiä koulutetumpia. Jos eläkepalkan perusteeksi otetaan koko työuran aikana kertyneiden palkkojen keskiarvo, perhevelvoitteet ja pitkä koulutus vaikuttavat tässä silloinkin niin, että naisen palkkakertymä jää pienemmäksi kuin miesten ja johtaa suoraan alempaan eläkepalkkaan. Täytyy huomauttaa, että naisten palkat ovat edelleenkin vain noin 80 prosenttia miesten palkoista. Naisten työeläkkeet olivat vuonna 1999 keskimäärin runsaat 3 000 markkaa ja vastaavasti miesten työeläkkeet vähän yli 5 000 markkaa kuukaudessa. Eli naisten työeläkekertymä oli vain 66 prosenttia miesten vastaavasta työeläkekertymästä.

Kotiäitien ja koti-isien eläketurva on järjestettävissä esimerkiksi kansaneläkejärjestelmän puitteissa, sillä muita maksajia kuin valtiovalta on tuskin osoitettavissa. Toisaalta juuri valtiovallan tuleekin kantaa huolta riittävästä syntyvyydestä ja lapsia kotona hoitavan vanhemman eläketurvasta.

En voi olla mainitsematta lopuksi samaa asiaa kuin ed. Tiurakin, että tasavallan presidentti Tarja Halonen puhui naisten kansainvälisen International Council of Women -kattojärjestön tilaisuudessa seuraavasti: "Naisten ja miesten on jaettava perhevelvollisuudet keskenään ja siten lisättävä todellista tasa-arvoa myös arkipäivän askareissa." Halonen painotti myös tyttöjen koulutuksen merkitystä. Olen tasavallan presidentin kanssa täysin samaa mieltä näistä asioista, mutta myös koulutetun naisen pitää saada jäädä hoitamaan lapsiaan kotiin. Tutkimukset ja käytäntö osoittavat, kuinka lasten käy, jos he joutuvat olemaan ilman hoitoa ja huolehtimista.

Matti Väistö /kesk:

Arvoisa puhemies! Perheitä, koteja ja kotona tehtävää arvokasta työtä koskeva keskustelu on mielestäni erittäin tärkeää. Tämä ed. Tiuran ym. lakialoite osaltaan nostaa tätä tärkeää kysymystä esille ja myös sitä oikeudenmukaisuutta, jota tarvitaan.

Arvoisa puhemies! On kuitenkin syytä todeta, kuinka tähän tilanteeseen on jouduttu. Lipposen ensimmäinen hallitushan leikkasi voimakkaasti perhetukia ja myös perhepoliittisia tukia, lapsilisiä, kotihoidon tukea erityisesti.

Ed. Tiura korosti, että kotona tehtävä työ ja hoitotyö pitää saada arvoon ja pitää saada aito valintatilanne. Olen samaa mieltä. Keskusta on tätä asiaa voimakkaasti pitänyt esillä. Kyllä kotona tehtävää työtä on arvostettava ja vanhemmilla pitää olla elämäntilanteensa mukaan halutessaan mahdollisuus siihen, että lapset hoidetaan kotona. Sen mahdollisuuden pitää olla tasavertainen myös taloudellisesti.

Syytä on korostaa myös sitä, että sairauspäivärahamuutoksen yhteydessä vähimmäispäiväraha poistettiin. Se koski kipeästi juuri niitä kotona tärkeää työtä, hoitotyötä, tekeviä, joita tämäkin aloite osaltaan koskee. Myös omaishoitajien asiaan pitäisi saada tässä suhteessa korjaus.

Korostan vielä, arvoisa puhemies, perheverotuksenkin esille ottamista niin, että yhden tulonsaajan lapsiperheissä kyettäisiin tasaamaan tilannetta ja toimeentulon edellytyksiä suhteessa kahden tulonsaajan perheisiin. Meillä on paljon tässä suhteessa korjattavaa. Nämä ovat mielestäni hyvin tärkeitä tulevaisuuden ja tämän hetken kysymyksiä.

Ensimmäinen varapuhemies:

Vastauspuheenvuoron pituus enintään 1 minuutti.

Marja-Liisa  Tykkyläinen  /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Väistölle haluan todeta, että meidän valtionosuusjärjestelmämme on muuttunut ja kunnille on siirretty valtaa myös näissä kotihoidon tukiasioissa ja monissa muissa lapsiin liittyvissä tukiasioissa. Eli tämän haluaisin todeta.

Sitten haluaisin todeta, että meidän tärkein tehtävämme olisi kuitenkin, ettemme arvostele hallituksia, vaan että me teemme yhdessä työtä näiden eräiden epäkohtien korjaamiseksi. Tällä hetkellä olemme tekemässä työtä täällä, että voisimme saada korjattua perheiden epäoikeudenmukaisuudet, että lapset saisivat hoidon ja turvan ja myös isä ja äiti eläkkeen.

Tuija Nurmi /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Väistölle vastaisin, että on valitettavaa, että vuonna 1995 tilanne laman jälkeen oli sellainen, että hallitus joutui tekemään näitä varmasti myös hallituspuolueitten kansanedustajille ikäviä päätöksiä. Mutta nyt taloudellinen tilanne on toinen ja uskon, että me voimme muuttaa tätä tilannetta, mikä on syntynyt. Se, että katsoisimme menneisyyteen ja syyttelemme, ei ole oikein. Olen samaa mieltä ed. Tykkyläisen kanssa, että keskitytään tähän asiaan ja hoidetaan se nyt kuntoon, jos pystymme, ja toivon, että pystymme.

Matti   Väistö  /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On hienoa, että hallituspuolueissa on nyt näin vahvaa tahtoa tulla meidän rintamaamme hoitamaan tämä asia. Ymmärrän niin, että taloudelliset edellytykset ovat olennaisesti parantuneet useita vuosia sitten. Kun tämä asia koetaan näin tärkeänä, hoidettakoon se niin, että hallitus todella tuo tänne sellaiset esitykset, joilla ongelmat saadaan poistettua.

Mitä arvosteluun tulee, kyllä opposition tehtävänä on muistuttaa, miten tähän on tultu: hallituksen esitysten pohjalta eduskunnan päättämin ratkaisuin. Sitä kautta tähän tilanteeseen on tultu. On hyvä, jos nyt on halua korjata virheet.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Keskusteluun haluan sillä tavalla ottaa osaa, että olen ed. Nurmen kanssa samaa mieltä siinä, että vuoden 95 jälkeen lapsilisiä ei ole tarkasteltu. Niissä varmasti on korotuspaineita. Uskoisin, että nyt, kun taloudellinen tilanne on parempi, asioista voidaan uudestaan lähteä keskustelemaan. Kun näitä päätöksiä on aikoinaan tehty, ne varmasti ovat olleet karvaita.

Asia, jonka haluan myöskin nostaa esille, on se, että sosiaali- ja terveysministeriössähän asetettiin työryhmä tutkimaan työn ja perheen yhteensovittamista, nimenomaan sitä, millä tavalla esimerkiksi vanhempainvapaita, vuorotyötä ja etätyöskentelyä voitaisiin kehittää. Hyvin paljon on tehty taas erilaista työtä vastaavasti tällä saralla.

Esa  Lahtela  /sd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tiura on puuttunut ihan oikeaan asiaan. Kieltämättä tilanne on aika ongelmallinen. Jos jompikumpi puoliso on tietoisesti jäänyt hoitamaan lapsia kotiin, tehnyt tämmöisen valinnan, ja sitten tapahtuu näin ikävästi, että tuleekin ero, kyllähän ihminen on silloin aika tyhjän päällä. Sen takia tähän ongelmaan pitää löytää ratkaisu. Sinällään tästä lakialoitteesta ei vielä ihan kokonaisvaltaista ratkaisua ainakaan pykälämuotoilussa löydy, koska jos puoliso, jolle elatusmaksu laitettaisiin, ei pysty maksamaan, kai pitäisi tehdä semmoinen järjestelmä sen lisäksi, jotta olisi jokin rahasto tai kuitenkin selkeä osoite, mistä tämä maksettaisiin, koska tämänhetkiset järjestelmät eivät tämän tyyppistä tunne ja tämä vaatisi sen puolelta kehittelyä.

Ed. Tiura taisi puhua siitä, jotta äidit ovat lakossa. Jotenkin harmittaa, kun isät ovat niin saamattomia, kun eivät lähde myös lakkoon. Kyllä tämä on tasa-arvokysymys siinä mielessä, että tässä pitää olla isillä ja äideillä vaihtoehdot. Varmaan miehet ovat vähän lurkimpia ja saamattomampia siinä mielessä, etteivät edes lakkoon voi ryhtyä. Naiset ovat näköjään lujempitahtoisia. Siinä mielessä harmittaa miesten puolesta, kun pitää aina tasa-arvoa kunnioittaa.

Mutta uskon, että tämä menee eteenpäin, kun ed. Tiura on lähellä valtiovarainministeriön salkkua olevassa puolueessa. Eihän tähän tarvitse kuin vähän lisää rahaa, niin pannaan homma toimimaan, eihän tässä mitään.

Marja Tiura /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. E. Lahtela puuttui aivan oikeaan asiaan. Mutta minkä haluan tässä tuoda esille, on se, että minun lakialoitteenihan ei valtion kassaan siinä mielessä vaikuta, että tämä koskee puolisoita keskenänsä ja tätä oikeudenmukaisuusproblematiikkaa. Syy, minkä takia koti-isät eivät ole jättäneet lakkovaroitusta, on se, että Kotiäidit ry ja kotiäidit ovat erittäin hyvin järjestäytyneitä, mutta te, koti-isät, ette ole valitettavasti niin hyvin järjestäytyneitä. Uskon, että muutoin varmasti sieltäkin voisi lakkovaroitus tulla.

Timo Ihamäki /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiura on tehnyt lakialoitteen kotiäitien ja koti-isien eläke-etuuksista, kun tilanne on sellainen, ettei kotityöstä työeläkettä kerry, kuten asiallisesti samoja töitä kodin ulkopuolella tekeville taas kertyy. Ed. Tiura on puuttunut mielestäni oikeaan asiaan. Kannatan aloitetta ja myöskin perusteluita.

Tämän hetken tilanne nuorten häiriökäyttäytymisessä on esimerkiksi Keravan esimerkin valossa vakava. Yksi syy tämän kaltaiseen häiriökäyttäytymiseen on vanhemmuuden puute ja lasten kokema välittämisen puute ja sen mukana turvattomuus.

Yhdyn myöskin aloitteen toiseen perusteluosioon, jossa todetaan lasten ja perheen hoitamisen kotona olevan niin raskasta ja vastuullista työtä, että sitä tekemistä tulee kannustaa. Lainsäädännössä pitäisi ottaa huomioon kotona työskentelevän puolison (Puhemies koputtaa) taloudellinen asema kussakin yksittäisessä avioerotilanteessa. Siinäkin mielessä tämä lakialoite on oikea.

Marja-Leena  Kemppainen  /kd:

Arvoisa rouva puhemies! Ed. Tiuran tekemä lakialoite on erittäin hyvä ja kauan odotettu. Näenkin, että tässä on semmoinen asia, johon todella pitäisi puuttua. Mikä on toinen ryhmä Suomessa, joka on vailla turvaa siinä vaiheessa, kun avioero syntyy? Meillä kyllä on erilaisia direktiivejä, meillä on erilaisia lainsäädännöllisiä juttuja, joilla turvataan monien muitten asioita, mutta kotiäidit ovat tällä hetkellä avioerotilanteessa ne, jotka ovat aivan tyhjän päällä. Ihmettelenkin, mikä on tilanne tasa-arvoisessa Suomessa, että tähän on yleensä tultu, ja tuntuu, ettei tästä millään päästä pois.

Toinen tärkeä asia, joka tästä puuttuu, on eläketurva ja työeläketurvan kehittyminen. Se pitäisikin minusta ottaa valiokuntatyöskentelyssä tähän rinnalle. Toivon, että kun tämä jossakin vaiheessa tulee meille toisessa muodossa, siinä on myös eläketurva-asia järjestetty.

Sakari Smeds /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiura on hyvällä asialla, kun hän osaltaan haluaa olla korottamassa kotien hoivatyön arvoa. Tästä me nyt salissa olevat olemme ilmeisesti hyvin samaa mieltä. Kukapa voisi osoittaa, kenen tekemä työ on todella arvokasta, arvokkainta, onko se teollisuusjohtajan työ vai sen puolison työ, joka kotona tekee hoivatyötä? Minusta monet yhteiskunnan ilmiöt osoittavat sen, että kotien hoivatyö on paljon arvokkaampaa kuin yhteiskunnallisesti on haluttu tunnustaa. Valitettavasti tasavaltamme hallitus ei tähän ole herännyt, niin kuin ed. Tiurakin varmaan hyvin tietää. Teema on ollut monesti kyselytunneillakin esillä. Ikävä kyllä, ministerit ovat olleet kotien hoivatyötä parantaville uudistuksille aika vaisuja, jopa vastentahtoisia.

Yhteen kohtaan ed. Tiuran aloitteessa kuitenkin haluaisin puuttua. Toivon, että se valiokuntakäsittelyssä tulee harkittua. Nimittäin näkisin tässä semmoisen, voisiko sanoa, vaarankin, että joissakin tilanteissa tämä voi lisätä valtion menoja päinvastoin kuin hän itse antoi ymmärtää. Nimittäin jos elatusavut jäävät rästiin, jään kyselemään, tulevatko ne kuntien tai valtion maksettaviksi. Ehkä tältäkin osin tulee edetä, mitä ed. Tiura haluaa, mutta hyvin tärkeää olisi myös edetä kotityötä tekevän puolison eläketurvan kohdalla. Eläketurvauudistukset voidaan haluttaessa tehdä niin, että ne eivät lisää valtion menoja, jos eläkekertymä tasataan kotityötä tekevän puolison ja ansiotyössä olevan puolison kesken. Minusta tämän kaltainen mahdollisuus tulisi ainakin puolisoille tulevaisuudessa saada.

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Ed. Tiura on todella tehnyt hyvän lakialoitteen, ja niin kuin täällä on jo tuotu esille, olemme eläneet aikaa, jossa perheitten arvostus ei ole yhteiskunnan taholta ollut hyvä. Tutkija Päivi Pihlaja esimerkiksi on kysynyt, onko 1990-luvun koventunut talouspolitiikka edistänyt kovia arvoja, jotka eivät anna tilaa lapselle, eivät arvosta lapsuutta. Tämä kysymys kumpuaa siitä, että erittäin ahtaalla ovat nimenomaan pienten lasten perheet ja perheet, joilla on useita lapsia.

Ed. Tiura on nostanut esiin sen, että perheet joutuvat erilaisten selviytymisongelmien eteen, ja niitä ovat esimerkiksi erotilanteet. Siinä mielessä lakialoite on erittäin hyvä. Samoin näitä asioita on nostettu esiin, perheverotus, eläketurva, jotka ed. Smeds toi esille. Toivoisin, että kun lakialoitetta käsitellään, se todella etenisi ja että siinä yhteydessä ajatellaan koko kokonaisuutta, millä perheitä tuetaan, paitsi tässä muodossa siis kotiäitejä ja heidän tekemäänsä työtä vaikeissa tilanteissa myös koko perhekokonaisuutta, jotta aitoja valintoja olisi siihen, että lapsia hoidetaan myös kotona tulevaisuudessakin. Sitä kautta saadaan terveyttä ja terveitä lapsia tähän yhteiskuntaan, eli etsittäisiin tässä kokonaisuudessa erilaisia ratkaisuja. Aloite on todella tärkeä.

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan todellakin kiittää kaikkia täällä läsnä olleita kollegoita hyvästä ja todella kannustavasta keskustelusta. Toivonkin, kun nyt olemme näin yksimielisiä ja olemme keskustelleet näistä erilaisista vaihtoehdoista, että nämä asiat myöskin saadaan täällä eduskunnassa venäytettyä eteenpäin.

Ed. Smedsille haluaisin vielä kommentoida eläketurvasta, henkilökohtaisesta eläkekertymästä. Meillähän eläkejärjestelmä perustuu nimenomaan tähän henkilökohtaiseen eläkekertymään. Sen takia puolisoiden kesken jaettava eläke on vaikea toteuttaa yhtäkkiä, koska silloin meidän pitäisi perusteiltaan koko eläkejärjestelmä lähteä uudistamaan. Olen myöskin sitä mieltä, että se on myöskin harkinnan ja mietiskelyn paikka, koska kyllä — pyysin tietopalvelusta tietoja siitä kuinka paljon tästä asiasta on aikaisemmin keskusteltu — kaiken kaikkiaan kotiäitien ja -isien eläkekertymästä on todella paljon tehty erilaisia aloitteita, kun katsomme esimerkiksi vuodesta 94 lähtien.

Näin ollen toivonkin, koska tästä ollaan näin yksimielisiä, nimenomaan perheitten aseman kohdalla, että asiat myöskin saadaan potkaistua eteenpäin.

Keskustelu päättyy.