Täysistunnon pöytäkirja 74/2012 vp

PTK 74/2012 vp

74. KESKIVIIKKONA 5. SYYSKUUTA 2012 kello 14.02

Tarkistettu versio 2.0

3) Hallituksen esitys eduskunnalle varhennettua vanhuuseläkettä ja osa-aikaeläkettä koskevien säännösten muuttamiseksi

 

Sosiaali- ja terveysministeri  Paula  Risikko

Arvoisa herra puhemies! Nyt käsiteltävänä oleva hallituksen esitys pohjautuu hallitusohjelmaan ja työmarkkinajärjestöjen maaliskuussa 2012 sopimaan työurasopimukseen. Esityksessä ehdotetaan, että varhennettu vanhuuseläke eläkemuotona lopetetaan työeläkejärjestelmästä. Työeläkejärjestelmästä lopetettaisiin myös pitkäaikaistyöttömiä koskeva erityisjärjestely työttömyyspäivärahaa lisäpäiväoikeuden perusteella saavan oikeudesta jäädä varhennusvähennyksellä vähentämättömälle vanhuuseläkkeelle 62 vuoden iässä.

Kansaneläkelakia ehdotetaan muutettavaksi niin, että kansaneläkkeen voi saada varhennettuna vanhuuseläkkeenä nykyisen 62 vuoden iän sijasta aikaisintaan 63 vuoden iässä. Lakia muutettaisiin myös siten, että työttömyyspäivärahaa lisäpäivärahaoikeuden perusteella saavalla pitkäaikaistyöttömällä on oikeus kansaneläkelain mukaiseen varhennusvähennyksellä vähentämättömään vanhuuseläkkeeseen nykyisen 62 vuoden sijasta aikaisintaan 63 vuoden iässä. Näin henkilö voisi saada vanhuuseläkkeen tai varhennetun vanhuuseläkkeen samanaikaisesti ja aikaisintaan 63 vuoden iässä työ- ja kansaneläkejärjestelmästä.

Varhennettua vanhuuseläkettä ja edellä tarkoitettua varhennusvähennyksellä vähentämätöntä vanhuuseläkettä koskevien muutosehdotusten vuoksi myös takuueläkkeestä annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että vanhuuseläkettä tai varhennettua vanhuuseläkettä saavalla on oikeus takuueläkkeeseen aikaisintaan 63 vuoden iässä. Tämä muutos olisi tarpeen myös siksi, että takuueläkkeen määrä on sidoksissa vanhuuseläkkeen tai varhennetun vanhuuseläkkeen määrään.

Työeläkelakeja ehdotetaan muutettavaksi myös niin, että oikeus osa-aikaeläkkeeseen alkaa nykyisen 60 vuoden iän sijasta aikaisintaan 61 vuoden iässä. Lisäksi työnantajan tiedonsaantioikeutta eläkelaitokselta täsmennettäisiin.

Arvoisa puhemies! Nämä ehdotetut lait on tarkoitettu tulemaan voimaan 1. päivänä tammikuuta 2013. Lakien voimaantulossa olisi kuitenkin siirtymäsäännöksiä: Varhennettua vanhuuseläkettä koskevia muutoksia sovellettaisiin vuonna 1952 ja sen jälkeen syntyneisiin henkilöihin, eli muutoksia sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuonna 2014. Muutoksia, jotka koskevat työttömyyspäivärahaa lisäpäivärahaoikeuden perusteella saavan pitkäaikaistyöttömän oikeutta varhennusvähennyksellä vähentämättömään vanhuuseläkkeeseen, sovellettaisiin vuonna 1958 ja sen jälkeen syntyneisiin henkilöihin, ja niitä sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuonna 2020. Osa-aikaeläkettä koskevaa ikärajamuutosta sovellettaisiin vuonna 1954 ja sen jälkeen syntyneisiin työntekijöihin ja yrittäjiin. Siten uutta alaikärajaa sovellettaisiin ensimmäisen kerran vuonna 2015, jolloin vuonna 1954 syntyneet täyttävät 61 vuotta.

Sitten hieman taloudellisista vaikutuksista. Työeläkejärjestelmän näkökulmasta ehdotetut muutokset kasvattaisivat aluksi lievästi työllisyyttä ja työtuloja vähentäen samalla eläkemenoja. Pidemmällä aikavälillä muutoksista aiheutuva ansiotulojen kasvu suurentaisi eläkkeitä ja eläkemenot kasvaisivat siten, että ehdotetut muutokset olisivat pitkän aikavälin eläkemenojen kannalta neutraaleja kustannuksiltaan.

Vuonna 2015 eläkemeno pienenisi arviolta 0,1 miljardia euroa, ja vuonna 2040 pienennys ei olisi mitään eli olisi 0,0 miljardia euroa. Eläkemenoprosenttiin muutokset vaikuttaisivat vuonna 2015 TyELin osalta miinus 0,1, VaELin osalta miinus 0,2 ja KuELin osalta miinus 0,3 prosenttia. Vuonna 2040 vastaavat luvut olisivat miinus 0,1, miinus 0,1 ja 0 prosenttia. Kansaneläkemenot pienenisivät vuonna 2014 arviolta 1 miljoona euroa, vuodesta 2015 alkaen noin 2 miljoonaa euroa ja vuodesta 2020 alkaen noin 3 miljoonaa euroa vuodessa. Lisäksi takuueläkemenot pienenisivät vuodesta 2014 alkaen noin 0,1 miljoonaa euroa vuodessa ja vuodesta 2020 alkaen noin 0,3 miljoonaa euroa vuodessa. Toisaalta jos työttömyysturvan peruspäivärahaa lisäpäivärahaoikeuden perusteella saavat siirtyvät työeläkelakien tai kansaneläkelain mukaiselle vanhuuseläkkeelle nykyisen 62 ikävuoden sijasta 63-vuotiaina, peruspäivärahakustannukset nousisivat arviolta 3,5 miljoonaa euroa vuodessa vuodesta 2020 alkaen.

Ehdotettujen muutosten vaikutus eläkkeellesiirtymisiän odotteeseen olisi melko vähäinen, eli odote nousisi arviolta noin 0,1 vuotta. Vähäiseen nousuun vaikuttaa osaltaan se, ettei osa-aikaeläkkeellä olevia katsota eläkkeelle siirtyneiksi.

Ehdotetuissa laeissa ei ole eri sukupuoliin perustuvia eroja. Käytännössä ehdotetut muutokset saattavat kuitenkin jonkin verran vaikuttaa naisiin ja miehiin eri lailla, koska viime vuosina naisia on siirtynyt miehiä enemmän sekä osa-aikaeläkkeelle että 62-vuotiaina kansaneläkelain mukaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle. Toisaalta työttömyysturvan lisäpäivärahan perusteella varhennusvähentämätöntä kansaneläkettä ja takuueläkettä 62-vuotiaina saavia miehiä on puolestaan ollut naisia enemmän.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tähän aiheeseen on pyydetty vastauspuheenvuoro. — Edustaja Vehviläinen.

Anu Vehviläinen /kesk (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tänä kesänä on nähty, että hallitus mielellään keskustelee desimaaleista keskuudessaan. Tässä ministerin esittelypuheenvuoron loppupuolella tuli erittäin olennainen tieto siitä, minkä verran tämä hallituksen esitys vaikuttaa työurien pidentämiseen. Sehän vaikuttaa 0,1 vuotta, kuten ministeri Risikko juuri hetki sitten kertoi. Olen kiinnostunut siitä, kun hallitus on kovasti hehkuttanut tässäkin salissa sitä, miten työurat todella pitenevät nyt tämän viime maaliskuisen työurasopimuksen myötä. Totuushan on se, että itse asiassa ne muutokset, mitä on tulossa, ovat erittäin pieniä.

Itse kannan huolta siitä, että hallituksen pitäisi itse pystyä oma-aloitteisesti, ei pelkästään sen mukaan, mitä työmarkkinajärjestöt esittävät, hakemaan keinoja työurien pidentämiseksi. Haluan kysyä ministeri Risikolta: milloin teiltä tulee esityksiä työurien alkupäästä, esimerkiksi kolmannesta lukukaudesta tai esimerkiksi osa-aikatyön paremmaksi vastaanottamiseksi tai sosiaaliturvan ja verotuksen yhteensovittamiseksi? Nämä ovat aika pientä, mitä te nyt tässä esititte.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Onko halua jatkaa debattia? Ilmeisesti ei. Haluaako ministeri vastata?

Sosiaali- ja terveysministeri  Paula  Risikko

Arvoisa herra puhemies! Tämä oli erittäin hyvä kysymys. Nyt pitää muistaa se, että eiväthän nämä, mitä tässä nyt esitin, yksistänsä nyt tätä muutosta tee. Se on ihan totta. Meillähän on tilanne se, että meillä on kaikki eläkejärjestelmät ja rahoitus mietitty 40 vuoden työuralle ja totuus on se, että se on noin 32 vuotta. Se on se syy, miksi meidän on pidennettävä työuria. Monet näistä, mitä nyt on sovittu, osaltansa tekevät sitä kyllä, mutta totta kai paljon, paljon muitakin tekoja tarvitaan ja niitä myös tehdään. Otetaan esimerkiksi se työuran alkupää: meillä on nuorisotakuu, joka käynnistyy. Sillä voitaisiin syrjäytymistä estää ja voitaisiin ihan oikeasti saada se nuori työhön ja sitä työuraa sitä kautta pidentää. Sitten meillä on myöskin näille osatyökykyisille tämä toimintaohjelma. Siihen syksyn aikana tulee ihan oikeasti esityksiä. Sitten meillä on hyvin, hyvin paljon tuolla opetus- ja kulttuuriministeriön puolella sitä, että nopeutetaan koulutukseen pääsyä ja että läpäisevyys olisi nopeampi.

Kauko Tuupainen /ps:

Arvoisa herra puhemies! Aluksi puheeni johdannoksi pari asiaa: Olen joskus ja useaankin kertaan todennut tältä paikalta, että meitä eläkeläisiä Suomessa on 25 prosenttia eli yksi neljäsosa väestöstä, määrältään siis 1,4 miljoonaa. Viimeisen viidentoista vuoden aikana palkat ovat nousseet noin 70 prosenttia, eläkkeet 34 prosenttia eli olemme jääneet jälkeen palkkojen kehityksestä 36 prosenttia. Toisaalta työttömiä, arvoisa puhemies, oli elokuussa noin 277 000 ja työttömyysprosentti näin ollen työikäisillä 6,6 prosenttia. Työttömien asema on huonontunut viimeisen viidentoista vuoden aikana siten, että peruspäiväraha on jäänyt jälkeen 25 prosenttia ja toimeentulotuki 30 prosenttia ansiotasojen yleisestä kehityksestä. (Erkki Virtanen: Ettekö ole huomannut, että sitä korjattiin?) — Olen huomannut.

Sitten, arvoisa puhemies, päivän tekstiin. Hallituksen esityksessä numero 77 tämän vuoden valtiopäiviltä ehdotetaan muutettavaksi 11:tä voimassa olevaa työeläkelakia, joukossa muun muassa työntekijän eläkelaki, kunnallinen eläkelaki, valtion eläkelaki ja kansaneläkelaki. Hallitus esittää myös, että varhennettu vanhuuseläke eläkemuotona lopetettaisiin työeläkejärjestelmästä. Hallitus on poistamassa myös säännöksen "työttömyyspäivärahaa lisäpäiväoikeuden perusteella saavan pitkäaikaistyöttömän oikeudesta jäädä varhennusvähennyksellä vähentämättömälle vanhuuseläkkeelle 62 vuoden iässä" — oli muuten melkoista kapulakieltä, täytyy tunnustaa, suoraan tekstistä. Myös voimassa olevaa kansaneläkelakia ollaan muuttamassa siten, että kansaneläkkeen voisi saada varhennettuna nykyisen 62 vuoden iän sijasta aikaisintaan 63 vuoden iän täyttymisen jälkeen.

Arvoisa puhemies! Eikä tässä vielä kaikki. Varhennettua vanhuuseläkettä koskevaa takuueläkkeestä annettua lakia muutetaan siten, että oikeus takuueläkkeeseen alkaa nykyisen 62 vuoden iän sijasta aikaisintaan 63-vuotiaana. Myös osa-aikaeläkkeelle pääsyä hallitus heikentää esityksellään siten, että oikeus osa-aikaeläkkeeseen alkaisi nykyisen 60 vuoden iän sijasta aikaisintaan 61 vuoden iässä.

Arvoisa puhemies! Toivon, että asianomaisen valiokunnan jäsenet kiinnittävät muun muassa edellä nostamiini näkökohtiin huomiota ja suhtautuvat vakavasti eläkeläisiä koskeviin asioihin, jotta hallituksen esityksestä ei tulisi toista poliittista näytelmää julkisuudessa paljon porua saaneen vanhuspalvelulain tapaan.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Muutama sana suomalaisesta eläkepolitiikasta laajemminkin taustaksi tähän hallituksen esitykseen.

Meillähän on työeläkkeen saajia 1,4 miljoonaa tämän vuoden lopulla, ja kasvu on vuositasolla vähän päälle prosentin luokkaa. Lakisääteiset eläkemenot ovat 25 miljardia euroa, noin 13 prosenttia bruttokansantuotteesta, ja niiden ennustetaan kasvavan 7,5 prosenttia. Työeläkemenot tuosta summasta ovat 22 miljardia. Eli puhutaan paitsi isoista kohderyhmistä myös isoista rahamääristä.

Kaikkien allekirjoittama tavoite varmaan on työurien pidentäminen. Työuria voidaan pidentää alusta, keskeltä ja lopusta. Valitettavan usein Suomessa puhutaan vain eläkeiän nostamisesta — sen nostamisesta nimenomaan pakolla — kun niitä vaihtoehtoja on lukemattomia.

Meillä on tällä hetkellä yli 270 000 työtöntä, ja jos ottaa huomioon työvoimapoliittisessa toimenpiteessä olevat, niin päästään helposti tuonne 350 000 henkilöön. Nuorisotyöttömyys valitettavasti on kasvussa koko ajan, ja niin on myöskin pitkäaikaistyöttömyys. Ja tässä kohtaa on kyllä pakko puhua tästä nuorten yhteiskuntatakuusta, joka ei kuitenkaan takaa nuorille sitä oleellisinta elikkä työpaikkaa. Se takaa koulutuksen, toimenpiteen, joissain tapauksissa työpaikan, mutta työpaikkatakuuna siitä ei missään nimessä voida puhua. Aikaisemman työllisyyslain aikanahan tietyn mittaisen työttömyyden jälkeen jokainen työtön pääsi tuettuun, määräaikaiseen työhön. Jos ajatellaan, että meillä silloin oli varaa kantaa työttömistä huolta tuolla tapaa, niin onhan se ihme, jos nyt ei sitten edes sitä nuorten työttömien — tai edes nuorten pitkäaikaistyöttömien — kohderyhmää pystytä hoitamaan paremmin.

Näiden lisäksi pitää muistaa myöskin rajut toimialakohtaiset muutokset suomalaisessa elinkeinoelämässä. Olettaa sopii, että sieltä tulee lisää varsinkin iäkkäämpiä työttömiä, joiden on hankala uudelleenkouluttautua ja sijoittua uusiin töihin.

Mutta työttömyyden rinnalla pitäisi koko ajan puhua myöskin paremmasta mittarista, joka kuvaa sitä, paljonko meillä on eläkkeen maksajia ja paljonko saadaan eläketuloa. Pitäisi puhua kansantaloudessa tehdyistä työtunneista, ei työllisyysasteista eikä työttömyysasteista.

Arvoisa puhemies! Viittasin tuossa, että työura ei kenelläkään jatku pakolla. Muistan viime kaudelta yhden ikävän esimerkin. Parantumatonta sairautta pitkään sairastanut henkilö oli saanut kolme hylkäävää eläkepäätöstä. Ja kun hän kolmannen hylkäävän eläkepäätöksen sai maanantaina, siinä päätöksessä oli mukana kehotus mennä ilmoittautumaan työvoimatoimistoon. Mutta henkilö ei ehtinyt sitä tehdä, kun saman viikon torstaina kuoli. Päätöksen antoivat nämä vakuutuslääkärit, jotka tunnetusti eivät koskaan näe potilasta. (Ben Zyskowicz: Ne on korvaamattomia miehiä!) Ja aika ikävä tilanne on, jos Suomessa mennään sen mukaan, että sairaat ovat pakolla töissä — tai heidät ainakin yritetään pitää työelämässä kiinni — ja terveet ovat työttöminä.

Yksi asia, mikä myöskin pitää aina muistaa silloin, kun arvioidaan, riittävätkö meidän eläkevaramme tulevana aikana, on se, että jos emme kykene parantamaan suomalaista työelämää, niin niitä katkeamia tulee myöskin siellä työuran aikana. Oleellista olisi palauttaa työhön oman työn autonomia, niin että mahdollisimman monet työntekijät tuntisivat oman työnsä mielekkääksi. Jos he näin kokevat, niin työurat jatkuvat automaattisesti. Parhaimpia tätä aihetta käsitteleviä kirjoja, mitä olen lukenut, on professori Juha Siltalan Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Siinä minun mielestäni asiat on tiivistetty aika hyvin.

Päinvastoin kuin kaavamaisella ratkaisulla ja pakolla, mihin tämäkin hallituksen esitys perustuu, pitäisi pyrkiä joustaviin eläkeratkaisuihin niin, että henkilöllä olisi mahdollisuus olla osaksi eläkkeellä, osaksi töissä, niin että töistä siirryttäisiin joustavasti eläkkeelle. Silloin henkilön koko elämänuransa aikana tekemät työtunnit kasvaisivat ja samalla, mikä kannattaa aina muistaa, vanhempien työntekijöitten hiljainen tieto siirtyisi nuoremmille työntekijöille ja varmaan kasvattaisi työnteon kannattavuutta. Nyt nämä hallituksen esityksen heikennykset ulottuvat myöskin osa-aikaeläkkeeseen ja — niin kuin sanoin — ikärajat nousevat kauttaaltaan, jokaisella kohderyhmällä, vuodella.

Jos tämän hallituksen esityksen vaikutus työurien jatkumiseen ei ole kauhean iso, 0,1 vuotta, niin ei tämä rahallinen vaikutuskaan ihan kauheita ole. Jos sitä suhteuttaa menoprosentteihin kokonaispalkkasummasta, niin vuosien aikana se vaihtelee miinus 0,1:stä miinus 0,2 prosenttiin.

Arvoisa puhemies! On hyvä, että työelämä- ja tasa-arvovaliokunta antaa tästä lausuntonsa. Näin isoja asioita ei pelkästään sosiaali- ja terveysvaliokunnassa voida ratkaista, kun aina pitää ottaa huomioon kaikki se, mitä tapahtuu kansalaisen jokaisena elinvuonna, varsinkin työuran aikana.

Jukka Kärnä /sd:

Arvoisa puhemies! En ajatellut puuttua yhteenkään yksityiskohtaan tässä hallituksen esityksessä, mutta edellisistä puheista vähän sytykettä saaneena puutun yhteen yksityiskohtaan, ja se on tämä varhennetun vanhuuseläkkeen poistaminen. En yhtään ihmettele, että työmarkkinajärjestöt ja hallitus ovat tulleet siihen tulokseen, koska siellä sitä kohtuullisen jyrkkää alenemaa per kuukausi, tuota pysyvää alenemaa myöskin siihen eläkkeeseen, oli käytetty todella vähän.

Sen sijaan haluan kiinnittää huomiota näihin kahteen sopimukseen eli vuoden 2009 työura- ja vuoden 2012 raamisopimukseen, joitten lapsi tavallaan tämä lakiesitys myöskin on. Minun mielestäni se kuvastaa sitä, että Suomi ja suomalaiset ja suomalainen yhteiskunta eivät pärjää ilman yhteistä sopimista. Minun mielestäni tässä lakiesitys kuvaa sitä, miten — kun yhdessä istutaan pöydän ääreen ja myöskin sitten tosi ikenessä asioita tehdään — pystytään sopimaan erittäin vaikeista asioista. Täällä on opposition toimesta erittäin ansiokkaasti kuvattu kaikki ne mahdolliset alenemat, mitä täällä tulee, mutta pitää muistaa, että tämä on kokonaisuus ja tämä on yhdessä tehty.

Ihan lopuksi ajattelin sanoa sen, että kyllä minä toivon, että myöskin tulevia raamisopimuksia — tai mitä sopimuksia ne ikinä sitten nimeltään ovatkaan — tehdään ja yhdessä tällaisista suuremmista työmarkkinakokonaisuuksista pystytään sopimaan, koska siinä, että me sovimme yhdessä, on tämän 5,3-miljoonaisen kansan voima, ei missään muussa.

Jyrki Yrttiaho /vr:

Arvoisa herra puhemies! Hallitus esittää, että varhennettu vanhuuseläke eläkemuotona lopetettaisiin työeläkejärjestelmästä. Edelleen hallitus esittää, että työeläkelaista poistettaisiin myös säännös työttömyyspäivärahaa lisäpäiväoikeuden perusteella saavan pitkäaikaistyöttömän oikeudesta jäädä varhennusvähennyksellä vähentämättömälle vanhuuseläkkeelle 62 vuoden iässä. Niin ikään vastaavat heikennykset tehdään kansaneläkkeen varhennuksen osalta ja takuueläkkeen osalta. Hallituksen esitys jatkaa osa-aikaeläkkeen saattohoitoa. Oikeus osa-aikaeläkkeeseen alkaisi nykyisen 60 vuoden sijasta aikaisintaan 61 vuoden iässä. Osa-aikaeläkettä koskevaa ikärajaheikennystä sovellettaisiin vuonna 1954 ja sen jälkeen syntyneisiin työntekijöihin ja yrittäjiin.

Herra puhemies! Viimeksi osa-aikaeläkkeen ikärajaa nostettiin tammikuussa 2010. Samalla heikennettiin oleellisesti eläkekarttumasäännöksiä. Työmarkkinajärjestöjen eliitti, työeläkeyhtiöiden herrakaarti, sopi aikanaan tammikuussa 2009 porvarihallituksen kanssa osa-aikaeläkkeen ikärajan korottamisesta 58 vuodesta 60 vuoteen. Samalla sovittiin myös, että osa-aikaeläkkeen ajalta eläkettä karttuisi enää vain osa-aikatyön palkasta. Eläkkeen karttuminen osa-aikaeläkkeen ansion alenemasta poistettiin. Nyt ikärajan korottaminen 61 ikävuoteen on vain jatkoa tämän eläkemuodon vaiheittaisessa lakkautusprosessissa. Kuuden puolueen hallitus on toteuttamassa oikeiston ja EK:n pitkäkestoisen pyrkimyksen lakkauttaa kaikki varhaiseläkkeet. Hallitukset vaihtuvat, hallituspohjat vaihtuvat, mutta politiikan peruslinja näyttää pysyvän.

Herra puhemies! Osa-aikaeläke on ollut työuran loppuvaiheen tapa jakaa työtä uudelleen ja edistää työssäjaksamista. Se on suomalaisen ay-liikkeen kamppailun tulos. Osa-aikaeläkettä on pidetty jopa kansainvälisesti edullisena suomalaisena mallina edistää ikääntyneiden työssäjaksamista.

Ay-liikkeen johto teki vuonna 2009 sosiaalitupoa solmittaessa käsittämättömän eläke- ja ikäpoliittisen täyskäännöksen ja hyväksyi osa-aikaeläkkeen rajun heikentämisen. Vielä Kansallisen ikäohjelman vaikuttajaseminaarissa 8. helmikuuta vuonna 2000 SAK:n puheenjohtaja Lauri Ihalainen vaati, että "helpotetaan ikääntyneiden työoloja muun muassa työaikajärjestelyillä". "Osa-aikatyön ja osa-aikaeläkkeen yhteensovittaminen on hyvä tapa luoda pehmeämpi senioreiden työmarkkinamalli edes osittain työssä pysymiseksi", sanoi Ihalainen ja jatkoi: "Työkykyä ylläpitävän toiminnan laajentaminen ja niveltäminen henkilöstön ja työyhteisön muuhun kehittämiseen on keino pitää ikäihmisiä pidempään työelämässä."

Osa-aikaeläkkeen ikärajan nosto kaventaa tuntuvasti eläkkeeseen oikeutettujen piiriä ja työnantajien halua ryhtyä osa-aikatyö- ja -eläkejärjestelyihin. Miksi ryhtyä järjestelyihin parin vuoden takia? Muutosten on määrä tulla voimaan jo 1. tammikuuta 2013. Ne on säädetty lakiesityksessä koskemaan vuonna 54 ja sen jälkeen syntyneitä. Eipä voisi ikävämmin yllättää työpaikkansa puolesta pelkääviä ikääntyneitä, työkykyään menettäneitä työntekijöitä. Hallitus ja työmarkkinajohtajat tarjoavat heille nyt aivan muuta kuin mistä he puhuvat: ei suinkaan pidempää työuraa ja joustavuutta, vaan ennenaikaista siirtymistä työstä työttömyyteen tai epätoivoista paperisotaa vakuutusyhtiöiden kanssa työkyvyttömyyseläkkeelle pääsemiseksi. Tässäkö se nyt on, se senioreiden työaikamalli?

Nyt tarvitaan opposition ja ay-kentän järjestöjen yhteistä ja yhtenäistä painetta heikennysten torjumiseksi, ikääntyneiden työntekijöiden työssäjaksamisen henkireiän, osa-aikaeläkkeen, puolustamiseksi.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Siinä tuli tulta ja tulikiveä. En väitä, että ne kaikki eivät sinällään sisältyisi näihin asioihin, mutta kyllä minun mielestäni kannattaisi myöskin keväällä 2011 solmittu raamisopimus lukea sen osalta kohtuullisen tarkkaan, mitä siellä todetaan työssäjaksamisesta, työterveyshuollon kehittämisestä, myöskin niitten vanhempien työntekijöiden jaksamisesta. Ihan oikein, työpaikat siellä pitää saada kuntoon. Se ei suinkaan ole ihan noin musta, tulenkarvainen — millä tavalla häntä nyt sitten loihe lausumaankaan, haluaa sanoa — vaan tämä on pitkäjänteistä hommaa, ja minun mielestäni raamisopimuksessa on kyllä paalutettu hyvin niitä elementtejä, niitä toimenpiteitä. Niitä vain pitää päästä tekemään yhdessä siellä työpaikoilla, hallinnollisilla päätöksillä ne eivät tule.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Ja sitten puhujalistaan. — Edustaja Vehviläinen.

Anu Vehviläinen /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä edellä edustaja Yrttiaho kuvasi kyllä minusta aika hyvin sitä tavallaan ristiriitaa, mitä on yleensä, kun tämmöistä lainsäädäntöä tehdään, yksilön ja sitten tämän ylärakenteen näkökulmien välillä — se oli aivan ansiokasta.

Sitten jos ajattelemme näitten varhaiseläkejärjestelmien tilannetta vuosien aikana ja 2005 tehdyn ja toteutetun suuren eläkeuudistuksen osalta, niin olen kyllä aika vakuuttunut, että kyllä moni ikääntynyt työntekijä on omassa mielessään osannut arvioida, että ne tulevat olemaan toimenpiteiden kohteena ehkä myöhemminkin, ja nyt sitten tämän työurasopimuksen myötä näin kaiken kaikkiaan onkin.

Itse asiassa ministeri tuossa omassa esittelypuheenvuorossaan toi esille tämän, mikä tämä on... Tässähän suurinta joukkoa koskettaa tämä osa-aikaeläkkeen ikärajan nosto. Nämä muut koskettavat pienempää joukkoa, mutta aina tietysti yksittäistä ihmistä.

Mutta sitten tähän, mitä jo yritin sanoa, että kun puhutaan työurien pidentämisestä, niin on aina hyvä muistaa, mitkä siellä on ne taustatekijät ja taustaperustelut, joita käytämme. Yksi on aina tietysti se, että todellakin katsomme, että työuria on hyvä pidentää sen takia, että meidän eläkejärjestelmämme olisi kestävä, julkinen talous olisi kestävä ja tämä yhteiskunta toimisi pitkäjänteisesti ja kestävällä tavalla. No, tässä hallituksen esityksessä todellakin arvioidaan, että tämä vaikutus työurasopimukseen on se 0,1 vuotta eläkkeellesiirtymisiän odotteen osalta, eli se on melko tavalla vähän, kuten ministeri itsekin sen tässä esittelypuheenvuorossaan tunnusti ja tunnisti, ja se syykin on selvä: näitä osa-aikaeläkeläisiä ei katsota tietenkään eläkkeelle siirtyneiksi.

On hyvä katsoa tätä kokonaisuutta koko tämän meidän eläkejärjestelmämme kehittämisen osalta. Silloin kun 2005 tehtiin todellakin se iso eläkeuudistus ja olin siitä myös tässä salissa silloin aikanaan päättämässä, muistan sen, miten henki oli se, että nyt kun teemme tämän uudistuksen, niin me pärjäämme tällä todella pitkään. No, sitten me olemme nähneet, että näin ei olekaan. Silloin arvioitiin, että eläkkeellesiirtymisikä myöhentyisi noin 2—3 vuotta ja sitä seurattaisiin 25-vuotiaan eläkkeellesiirtymisajan odotteella. Ja kun se tietoisuus kasvoi päättäjien, myös työmarkkinajärjestöjen piirissä, niin alettiin hakea uusia keinoja. Sitten 2009:hän oli tämä valtiovallan ja työmarkkinajärjestöjen sopimus ja näkemys yhteisestä tavoitteesta, että vuonna 2025 keskimääräinen eläkkeellesiirtymisikä olisi 62,4 vuotta. Viime vuonna tämä 25-vuotiaan odote oli 60,5 vuotta. Yleisesti kyllä arvioidaan, ihan arvioitsijasta riippumatta, että tämä ei riitä, mitä nyt tähän mennessä on tehty.

Kritisoin jo omassa vastauspuheenvuorossani sitä, että hallitus omilla toimillaan ei riittävällä tavalla tee. Minusta työmarkkinajärjestöjen tekemä sopimus oli tärkeä ja se pitää lukumääräisesti paljon esityksiä sisällään, mutta minä katsoisin kyllä niin, että on olemassa myös asioita, joissa hallitus itse voisi olla aktiivinen, ja niistä en ole kyllä täällä salissa sen enempää kevätistuntokaudella kuin tänäänkään kuullut. Itse haluan edelleenkin peräänkuuluttaa sitä, mitä hallitus tekee kaiken kaikkiaan työllisyysasteen kohottamiseksi. Hallitusohjelmassa on, että työllisyysasteen tulisi olla 72 prosenttia. No, siihen ei näillä toimilla päästä. Miten lisätään työvoiman tarjontaa? Mitä tehdään kuntoutukselle? Tehdäänkö kuntoutuksen kokonaisuudistus? Mitä tämä hallitus on mieltä kolmannesta lukukaudesta? Voitaisiinko sitä käyttää opiskelujen nopeuttamiseksi ja siihen, että opiskelijat pääsisivät nopeammin työelämään mukaan?

Itse haluan kysyä sitä, että kun tässä nyt ripotellen tulee tämän työurasopimuksen myötä tehtyjä hallituksen esityksiä tänne meille käsiteltäväksi ja sinne sosiaali- ja terveysvaliokuntaan, jossa itsekin olen, niin onko hallituksella missään vaiheessa aikomusta tuoda tämän eduskunnan käsiteltäväksi laajempaa työurien edistämispakettia. Sitä kysyn ministeri Risikolta, kun te olette täällä — tiedän, että teidän osallanne, teidän tontillanne, on vain pieni siivu näistä asioista, itse asiassa tähän eläkelainsäädäntöön liittyen. Mutta minun ja keskustan evästys on, että nämä toimet, mitä esitetään, ovat riittämättömiä ja odotamme hallitukselta kokonaisvaltaisempaa esitystä.

Sanna Lauslahti /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Vehviläisen puheeseen voi yhtyä siltä osin, että juuri sieltä alkupäästähän tehokkaimmin pystytään työuria pidentämään. Kyllä meillä on aika tehotonta, kun katsotaan, missä ajassa yliopistoista, korkea-asteelta, valmistutaan, kyllä meillä siinä kohdin on aika paljon tehtävää. Ja on tulossa myöskin sellaisia toimenpiteitä, että päästään nopeammin opiskelemaan. Siltä osin maamme hallitus on ottanut tiukkoja otteita tässä kohden, ja lainsäädäntö siltä osin varmasti on tulossa.

Jäin miettimään edustaja Vehviläisen aikaisempaa puheenvuoroa, kun hän näitä desimaaleja eräällä tavalla nosti esille. Mielestäni jokainen desimaali oikeaan suuntaan on hyvä. Pienistä puroista niitä työvuosia saadaan lisää, ja mielestäni tätä lakiesitystä ei tule vähätellä vaan nähdä se yhtenä osana kohti sitä, että meillä siirrytään yhä myöhemmin eläkkeelle. Vaihtoehtojahan meillä ei ole ikääntymisen vuoksi. Me tarvitsemme akuutisti työvuosia, ja siltä osin on hieno asia, että oppositio on samassa veneessä hallituksen kanssa siinä, että työvuosia tarvitaan lisää. Tämä onkin asia, jossa vaaditaan yli hallitus- ja puoluerajojen tehtävää yhteistyötä, koska meistä jokainen elää ja meidän lapsemme elävät sitä todellisuutta ja arkea sitten sen mukaan, millaista tulevaisuutta olemme täällä rakentaneet.

Sen lisäksi olen huolissani siitä, minkälainen Suomen kustannuskilpailukyky on. Suomen kustannuskilpailukyky on heikentynyt oleellisesti viimeisten vuosien aikana, ja jos lähdetään katsomaan yritysten kustannusrakenteita ja sieltä palkkoihin liittyviä sivukuluja, niin eläkeprosentti palkoista on kovin suuri. Tällä hetkellä myös sinne kohdistuu merkittäviä nostopaineita, ja tämän lakiesityksen osalta voi sanoa, että tämä tuo yhden pienen ratkaisun sille puolelle.

Toivon, että meillä tulee rohkeita esityksiä, myös tällä puolella, jolla siirretään työstä eläkkeelle siirtymisen ikää. Se ei ole pelkästään meidän täällä, hallituksen tai eduskunnan, asia. Kuten täällä tuli esille muun muassa edustaja Kärnällä työssäjaksaminen, se on ennen kaikkea jokaisen esimiehen arkipäivän johtamishaaste. Se, millä tavalla meillä ihmiset jaksavat jokapäiväisessä työssä, menee hyvin vahvasti sinne arkipäivän johtamisen tasolle.

Yksi huolenaihe tähän lakiesitykseen liittyy — toivon, että ministeri sitä pohtisi — ja se on tämän osa-aikaeläkkeelle siirtymisen vaikutukset. Nyt jos osa-aikaeläkkeen ikärajaa nostetaan 61 vuoteen, miten se vaikuttaa siihen työssäjaksamiseen? Onko riski, että meillä tulee työkyvyttömyyseläkepuolelle taas paineita? Siltä osin tämä on ehkä ollut yksi paikka, jossa ihmiset ovat sitten paremmin työelämässä jaksaneet, kun on voinut tehdä osan ajasta töitä ja osan ajasta olla eläkkeellä. Tämä on ollut yksi keino sitä työssäjaksamista viedä pidemmälle. Se on oikeastaan ainut huoli, joka tästä esityksestä itselleni nousi.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty varsin laajaa keskustelua yleisesti liittyen tähän raamisopimukseen ja yleiseen talouspolitiikkaan ja vaikka mihinkä. Kyllä minä haluan nostaa tälle hallitukselle ja sen saavutuksille hattua siinä suhteessa, että me olemme nyt palanneet merkittävästi sopimisen kulttuuriin työmarkkinoilla, mikä tietenkin on lisännyt luottamusta ja parantanut ilmapiiriä.

Mitä tulee täällä edustaja Vehviläisen käyttämään vahvaan puheenvuoroon ja keskustan omaan politiikkaan asian suhteen, niin se, mikä tässä nyt jää tyhjäksi ja nollaksi, on vastaus siihen, mitä teidän mielestänne asialle pitäisi tehdä, mitkä ovat teidän vastauksenne näihin kysymyksiin, mikä on kantanne osa-aikaeläkkeen ikärajaan, pitäisikö sitä nostaa kenties vielä enemmän, haluaisitteko nostaa yleistä eläkeikää, niin kuin joskus teidän suunnastanne on tullut varsin koviakin puheenvuoroja tämän suhteen. Olisi hyvin mielenkiintoista, jotta keskustelu olisi ehkä vähän värikkäämpää, kuulla myös sitten opposition ja keskustan omat näkemykset tähän asiaan.

Kaiken kaikkiaanhan täällä ministeri Lauri Ihalaisen johdolla tehdään parhaillaan hyvin merkittävää työtä suomalaisen työelämän laadun ja työssäjaksamiskysymysten parantamiseksi ja muiden asioiden parantamiseksi, mihin täällä edellinen puhuja viittasi. Se on todella tärkeää ja historiallista toimintaa. (Kari Rajamäki: Kepu on Rukan laduilla edelleen!) — Rukan laduilla.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tietenkään minä en käyttäisi sellaista puheenvuoroa, mitä äsken tässä käytin, ellemme olisi miettineet tätä laajasti, mitä työurien pidentämiseksi pitää tehdä. Olen itse asiassa vetänyt keskustassa sellaista työryhmää, jossa näitä on pohdittu. Näihin yksityiskohtiin voidaan palata täällä muun muassa budjetin käsittelyn yhteydessä enemmänkin. (Matti Saarinen: Kerro!) Mutta niistä keinoista minäkin sanon niin, että pelkkä mekaaninen eläkeiän nosto, vanhuuseläkkeen alaikärajan nosto, ei ole se vastaus; tarvitaan erittäin monipuolisia keinoja. Tarvitaan keinoja sinne työurien alkupäähän — otin itse esille esimerkiksi tämän kolmannen lukukauden. Työelämään tarvitaan erittäin paljon uudistuksia, jotta siellä ihmiset jaksavat tehdä töitä. Johtaminen on yksi tärkeä asia — emme me kaikkea lainsäädännöllä voi tehdä. Sitten kolmas kysymys ovat nämä lainsäädäntöön liittyvät kysymykset. Minä pidän kyllä hieman ongelmallisena sitä, kun te vain korostatte tätä yhteistyötä ja sopimista. Minustakin se on tärkeää, mutta siitä huolimatta minusta näyttää nyt siltä, että tämä Kataisen hallitus vetäytyy tämän työurasopimuksen taakse eli ei käytetä omaa energiaa ja luovuutta siihen, että haettaisiin myös muita keinoja.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Vehviläinen ihan puheensa lopussa otti esille, että hallitus vetäytyy työurasopimuksen ja raamisopimuksen taakse. Minun mielestäni on erinomainen asia, että on vankka selkänoja, mihin tukeutua, koska näissä molemmissa on työmarkkinajärjestöjen ja hallituksen kesken sovittu erinomaisia asioita, jotka monella, monella eri konstilla nostavat sitä eläköitymisikää, ja siihen pitää kaiken tietenkin tähdätä. Se on erittäin laaja kysymys. Siellä tarvitaan peruskoulun jälkeen kymppiluokkaa, ammattistarttia ja kaikkea muuta — puhun nyt toisesta asteesta.

Mutta vähän on hampaatonta nyt opposition politiikka tässä asiassa — en sano "tässäkin" asiassa, kun en halua härnätä ihmisiä. Mutta kyllä ennen budjettikeskustelua mielellään kuulisi myöskin niitä opposition ja tässä tapauksessa keskustan omia vaihtoehtoja. Miksette auta hyvää hallitusta näin, tuomalla niitä omia vaihtoehtojanne pöytään?

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä edustaja Vehviläinen osoitti sen, että Vanhasen latu siellä Rukalla ei ole mennyt umpeen. Kyllä siellä tanakasti mennään perässä edelleen. Kyllä jo vuonna 2005 tehdyt eläkejärjestelmään liittyvät jousto- ym. mahdollisuudet pitää hyödyntää ja pitää nähdä tämän työelämän kehittämiseen liittyvät kovia arvoja paremmat mahdollisuudet, että ihmiset jaksavat. Meidän kovin haasteemme tulee olemaan nyt ennen kaikkea työelämän tervehdyttäminen ja nuorten ja uusien työtilaisuuksien varmistaminen. Tässä täytyy kyllä silloin myöskin katsoa, mikä on se epävarmuus suomalaisessa työelämässä, jos esimerkiksi kansainvälisten yritysten on helpompi sanoa irti työvoimaa suomalaisista yrityksistä kuin muista. Eli tältä osin haluaisin myös edustaja Vehviläiselle korostaa, että kyllä meidän nykyajan lukiolaisissa ja ylioppilaissa on erittäin tunnollisia ja liikaakin itseltään vaativia nuoria, että nyt pitää katsoa, että ei myöskään polteta nuoria, vaan luodaan heille paitsi opiskelutavoitteita myös tulevaisuusnäkymä työurasta ja tulevaisuudesta Suomessa.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä minusta edellisen hallituksen traaginen virhe oli heittää sopimisen kulttuuri roskakoppiin, ja olen erittäin tyytyväinen siitä ihan yleistalouspoliittisesti työllisyyden ja kaiken näkökulmasta, että tämä sopimisen kulttuuri on palautettu ja sen lisäksi hallitus tekee merkittäviä toimia. Keskustapuolueella oli neljä vuotta aikaa tehdä näitä työssäjaksamistoimenpiteitä (Erkki Virtanen: Kahdeksan!) ja muita, ja nyt te puhutte ihan samoista ratkaisuista kuin mitä hallitus jo käytännössä toteuttaa. Ei pelkkä kolmas lukukausi nyt ihan riitä tähän, ja siksi minulle tuleekin mieleen, onko teidän perimmäinen tarkoituksenne nyt kuitenkin lähteä siihen samaan keskusteluun, joka aikanaan Rukan hangilta lähti, että pakolla sitten eläkeikä ylös, kun mikään muu ei auta. Minä taas uskon todella vahvasti, että se joku muu auttaa, ja sitä ollaan tässä kovasti tekemässä hallituksen toimin. Minun mielestäni nyt tällä hetkellä näyttäisi siltä, että teillä ei ole todellista vaihtoehtoa.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sopimuksen kulttuuria ja yhteistyökulttuuria tarvitaan, mutta jollain tavalla itse olen huolissani siitä, että tämän päivän etujärjestöt, ammattijärjestöt, ajavat pääsääntöisesti tällä hetkellä työssä käyvien etuja. Kuka ajaa niiden meidän lastemme etuja, jotka ovat työssä parinkymmenen vuoden kuluttua? Me eräällä tavalla osaoptimoimme tänä päivänä työssä käyvien tilannetta. Herättäisin ihan pohdittavaksi, että kyllä me tarvitsemme rajumpia toimenpiteitä, jotka koskettavat jo tänä päivänä työssä käyviä, jotta meidän lapsillemme ei jäisi sitä suurinta taakkaa kannettavaksi. Sopimuksin, yhteistyössä, järeämpiä konsteja käyttöön, jotta eläkkeellemenoikää saadaan nostettua nykyistä korkeammaksi.

Anu Vehviläinen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Minä kyllä totean sosialidemokraattien edustajille, että jos teistä olisi ollut kiinni, niin varmaan tätä työurasopimustakaan ei olisi laitettu liikkeelle. Minä ainakin nostan kyllä pääministeri Vanhaselle hattua siitä, että hän käynnisti toden teolla edes keskustelun tästä asiasta, ja 2009 sitten työmarkkinajärjestöt ja hallitus sopivat siitä, että yhteinen tavoite on se 62,4 vuotta vuonna 2025. Minusta te yritätte koko ajan pistää päänne pensaaseen; hallituksella itsellään on myös sitä vastuuta, ei pelkästään työmarkkinajärjestöillä. Ja kun te sanoitte, että kolmas lukukausi ei riitä, niin kyllä minä nyt haluan muistuttaa teitä siitä, että tehän olitte vuosi sitten esimerkiksi tätä vuorotteluvapaajärjestelmää ajamassa alas ja ei meillä kyllä silloin viime hallituksessa, Risikolla tai minulla, ollut sellaisia tavoitteita. Minä peräänkuulutan sitä, että teillä pitää olla, hallituksella, myös muuta kuin tämä työurasopimus, ja sitten tiedetään, että nyt Pekkarisen Jukan johdolla tehdään näitä taustaselvityksiä sitten mahdollisia uusia uudistuksia varten.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Työurat ovat pidentyneet itse asiassa vuodesta 2005 lähtien noin vuodella. Keskimääräinen eläkkeellejäämisikä on noussut vuodella. Se tarkoittaa lähes 4:ää miljoonaa vuotta yhden vuoden aikana. Kertokaa se niitten ihmisten vuosipalkalla, niin tiedätte, mitä se on merkinnyt. Siitähän tässä on kysymys, että tätä ongelmaa ei ratkaista kertalinttuulla vaan edetään sopien pikkuhiljaa eteenpäin.

Täällä nyt puhutaan siitä, että hallitus ei tee mitään, jättää kaiken vastuun työmarkkinajärjestöille. Hallitus on toteuttanut tähän mennessä kaikki ne lait, joista työmarkkinajärjestöt sopivat. Suomessa koko sosiaaliturva ja koko tämä pohjoismainen järjestelmä on rakennettu pitkälti sen varaan, että siitä on yhteisesti kolmikantaisesti sovittu, ja jos joku osoittaa, että se on ollut huono järjestelmä, niin ihan mielelläni kuuntelen, mutta en oikein jaksa uskoa, että perusteita löytyy.

Jyrki Yrttiaho /vr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Sen enempää hallituksen esityksessä kuin täällä esittelyssäkään ei tuotu esille osa-aikaeläkejärjestelmän synnyttämiä myönteisiä vaikutuksia, myöskin siinä, miten eläköitymisikä on noussut. Muistan, kun määräaikainen laki osa-aikaeläkkeistä astui voimaan heinäkuun alussa 98. Elokuussa selostin Turun metallityöpaikoilla tätä uudistusta. Muistan, kun korostin SAK:n puheenjohtaja Ihalaisen ajatusta siitä, että määräaikaisella lailla halutaan testata, järjestävätkö työnantajat lyhyempiä työaikoja osa-aikaeläkettä suunnitteleville ja muodostuuko osa-aikaeläkkeistä yksi varteenotettava keino helpottaa ikääntyvien työssäjaksamista. Laki oli ensi vaiheessa voimassa vuoden 2000 loppuun, mutta kokemukset olivat erinomaisia, ja eläkemuodosta tuli pysyvä. Työn järkevää jakamista jatkettiin ikääntyneiden työssäjaksamisen hyväksi. Tämä on rehellisyyden nimissä hyvä muistaa.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jos sanotaan, että keskusjärjestöt eivät aja muuta kuin työntekijöidensä etua tai työntekijöiden ja palkansaajien etua, niin tietysti se kuulostaa isänä ja järjestöissä mukana olevana sellaiselta syytökseltä, että ikään kuin palkansaajajärjestöissä olevilla ihmisillä eivät olisi lapset ollenkaan tulevaisuuden toivo. Meillä on kyllä tässä järjestelmässä koko ajan pyritty tuottamaan ja tuomaan niitä elementtejä, että nuorille tarjotaan mahdollisuuksia asettua työelämään turvallisesti, ja sitä kautta myös yhdessä edistämään sitä, että meillä pystytään aiemmin sijoittumaan työelämään.

Minun mielestäni Vehviläinen toi hyvän esimerkin siitä kyllä esille, että pitää tulevaisuudessa pystyä keskustelemaan siitä, että työuria pitää pidentää sieltä alkupäästä. En ole ihan vakuuttunut siitä, että meidän koulutusjärjestelmä on aivan oikein sijoittunut siinä mielessä, että meillä oikeastaan kaikissa perustutkinnoissa edellytetään kolmen vuoden koulutusta, kun meillä on aivan varmasti myös niitä työtehtäviä, joissa ei edellytetä aivan niin suurta teoreettista oppimismäärää.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Mielestäni meillä ei ole enää aikaa kamalasti. Ja jos otetaan tämä tulevien sukupolvien tilanne, meillä eläkemaksuihin ovat kohdistumassa 2—3 prosentin korotuspaineet. Jos me olisimme kantaneet vastuuta, tällöin korotuspaineita ei olisi. Tällöin me huolehtisimme siitä, että tulevina vuosina meillä kaikki sukupolvet maksaisivat saman verran eläkemaksuja. Me olemme siirtämässä tässä taakkaa tuleville sukupolville, emme pelkästään eläkemaksuvelkaa, yhtä lailla meillä on valtion puolella valtionvelkaa.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Edustaja Kärnä — viimeinen vastauspuheenvuoro.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Lauslahti osui ihan oikeaan siinä, että työeläkejärjestelmän kestävyydestä sekä vuoden 2009 että myöskin vuoden 2011 sopimuksessa on kysymys. Täällä on moneen kertaan todistettu se, miten suomalaiset ikääntyvät huimaa vauhtia, 1 400 000 nyt ja 2020 huomattavasti enemmän, niin että kyllähän tämä iso paletti kaiken kaikkiaan on. Ne, mitä näihin kahteen sopimukseen on luotu, pitää toteuttaa ilman muuta.

Se lapsista ja nuorista huolehtiminen taitaa olla jonkun verran myöskin eduskunnan käsissä: minkälaisia lakeja sinnepäin sitten säädetään.

Ihan siunatuksi lopuksi haluan sanoa myöskin sen, että pikkuisen olen kuulevinani tuolta opposition puolelta myöskin kritiikkiä työmarkkinajärjestöjen liiasta vallasta.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Vielä edustaja Viitaselle vastauspuheenvuoro.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllähän tässä nyt täytyy rehellisesti oppositionkin, jopa keskustan, tunnustaa, että tämä hallitus tekee ennätyksellisen paljon nyt sen eteen, että työurat pidentyvät niin alkupäästä, keskeltä kuin loppupäästä. Ja kun me puhumme esimerkiksi nuorisotakuusta, se on ihan mahtava juttu, että tämä hallitus toteuttaa ensi vuoden alusta sen, että joka ikisellä nuorella on oikeus jatko-opiskelupaikkaan, harjoitteluun. Tätä ei edellinen hallitus pystynyt toteuttamaan. Onneksi tämä hallitus nyt sanoo jyrkän "ein" sille, että nuoria jätetään yksin. Juuri olemme kuulleet uutiset pitkäaikaistyöttömyyskokeilusta, kuntakokeilusta, jossa pyritään saamaan pitkäaikaistyöttömiä paremmin aktivoitua. Me tiedämme, että ministeri Ihalaisen johdolla käydään toimenpiteitä läpi siitä, miten kehitämme maailman parhaan työelämän tänne ja laadukkaamman työelämän Suomen.

Tässä tehdään nyt valtavasti ja nimenomaan hallituksen toimin. Mielestäni kyllä tähän nähden ne edelliset neljä vuotta olivat todellista hiljaiseloa.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Kone lähtee vähän hitaasti liikkeelle syysistuntokaudella. — Edustaja Tuupainen.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sanon sen, minkä äsken jätin tietoisesti sanomatta, kun olen tätä debattia tässä kuunnellut. Minulle on tullut semmoinen näkemys ikämiehenä, että tässä on jonkinlaista hivuttamista hallituksen toimesta: vuosi vuodelta eläkeikiä korotetaan. Onko käymässä niin, että kansaneläkkeen voisi varhennettuna saada 64-vuotiaana vuonna 2014, 65-vuotiaana vuonna 2015, oikeuden takuueläkkeeseen 64-vuotiaana vuonna 2014 ja 65-vuotiaana vuonna 2015? Ja kolmantena esimerkkinä osa-aikaeläkkeet, jotka nyt nousevat 61 vuoteen ensi vuonna: vuonna 2014 se ikä on 62 vuotta ja seuraavana vuonna 63 vuotta. Eli pikkuhiljaa siirrytään siihen, mitä hallitus haluaa, että kaikki työtätekevät tässä maassa pääsevät eläkkeelle 70-vuotiaina. Onko tästä kysymys?

Puhemies Eero Heinäluoma:

Tässä on myös ministeri pyytänyt vastauspuheenvuoron. Otetaan vielä pari salista tulevaa puheenvuoroa ennen ministerin puheenvuoroa, ja sitten sen jälkeen kuullaan ministerin kanta.

Maria Tolppanen /ps(vastauspuheenvuoro):

Nyt haluaisin kysyä ministeriltä, koska ministeri on seuraavana: onko tässä nyt tarkoituksena vain pienentää yksittäisen eläkeläisen eläketurvaa, koska eläkkeen suuruuteenhan vaikuttaa myös loppupään ansiotaso, ja jos työttömyyttä jatketaan, niin loppupäästä se tietää eittämättä pienempää eläkettä? Ministeri totesi, että taloudelliset vaikutukset eivät ole kovin suuret, mutta muistuttaisin, että yksittäiselle eläkeläiselle jo 5 euron heikennys kuukausieläkkeeseen on iso raha. Te ette sitä varmaankaan usko tällä palkalla, mitä täällä nautitaan, mutta se on iso raha, sillä jää jo pari kahvipakettia ostamatta, kun se jää tulematta.

Sen lisäksi taitettu indeksi rokottaa jo tällä hetkellä eläkeläisten asemaa, ikärasismi rehottaa, yhä useampi plus 50 -vuotias joutuu jättämään työelämän kokonaan taakseen eikä saa enää työtä, vaikka eläkeikää nostettaisiin kuinka ylös. Mitä tälle aikoo hallitus tehdä?

Mitä taas tulee työurien pidentämiseen, niin tämä hallitus sen enempää kuin entinenkään hallitus ei ole tehnyt yhtään mitään sen asian eteen. Tälläkin hetkellä maassa on... [Puhemies sulki puhujan mikrofonin, koska puheaika ylittyi.]

Puhemies Eero Heinäluoma:

Arvoisa edustaja, tässä on tämä minuutin puherajoitus myös syksyllä voimassa, tämä oli siis vastauspuheenvuoro.

Mika Niikko /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällähän keskustellaan varhennetun vanhuuseläkkeen ja osa-aikaeläkkeen muuttamisesta, ja aika useasti olen kuullut hallituksen edustajan suitsuttavan nuorisotakuuta, jota annetaan tähän keinoksi, jolla pidetään huoli myös nuorista. Se on kyllä hyvä hallituksen tavoite, mutta keinot ovat väärät. Ihmettelen kyllä, miten luullaan, että näin vanhanaikaisilla toimilla nuorten syrjäytyminen ehkäistään, jos samanaikaisesti leikataan muutama tuhat toisen asteen oppisopimuskoulutuspaikkaa eikä lisätä oppimispaikkoja nuorille. Luuleeko oikeasti hallitus, että kun nuori ei pääse opiskelemaan, se opinnonaika korvataan jollain 6 tunnin päivähoidolla jossain työpajalla tai kurssilla? Eivät ne toimet pure. Tulette näkemään, että tuo teidän nuorisotakuunne on täysi floppi, jos siihen ei tule konkreettisia toimenpiteitä nuorille, jotta he saisivat työpaikkoja ja oppisopimuspaikkoja enemmän, mitä nyt on leikattu pois.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kaiken kaikkiaan politiikan tekeminen tuntuu olevan värikästä ja mielenkiintoista tässä salissa, kun unohdetaan se, että meillä eliniänennuste kasvaa tässä maassa. Meillä on tehty jo edellisen eduskunnan kauden aikana se, että meillä nuoret jo tekevät pidemmän työuran ansaitakseen samanlaisen eläketurvan kuin aiemmat sukupolvet. Kyllä minun täytyy olla rehellinen itselleni, että minä en halua tyttäreni tekevän vielä pidempää työuraa kuin minkä hän joutuu jo nyt tekemään. En halua, että hän maksaa minun eläkettäni, ja ollaan leikatusta indeksistä tai mistä hyvänsä mitä mieltä tahansa, en halua jatkaa eteenpäin sitä perintöä, että minun elintasoni nousee eläkkeellä ollessani. Minä tyydyn siihen, mitä omalla työlläni olen ansainnut. Tyttäreni tai tyttärentyttäreni velvollisuus ei ole enää kasvattaa minun elintasoani, silloin kun minä olen eläkkeellä.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! On todella hyvä, että tämä esitys herätti keskustelun työurien pidentämisestä. Sehän on totta, että mitään yhtä ainoaa hokkuspokkuskeinoa siihen ei todella ole. Työurien pidentämiseksi pitää olla toimenpiteitä sekä alkuun, keskelle että sinne loppupäähän. Työurasopimus, jota pidän erinomaisen hyvänä sopimuksena, on vain yksi keino, yksi osa tätä isoa, isoa kokonaisuutta, ja kaikki työurasopimuksen sopimuskohdat pyrkivät siihen, että työurat pidentyisivät.

Muutamia kohtia, mihin viittasitte. Osatyökykyiset ovat yksi eräänlainen tärkeä kohderyhmä työurien pidentämisessä. Meillä tulee joka ikinen vuosi 25 000 uutta työkyvyttömyyseläkeläistä, ja he ovat keskimäärin 52-vuotiaita. Mitä nuoremmasta on kysymys, sitä enemmän ovat taustalla mielenterveysongelmat — tai tuki- ja liikuntaelinten sairaudet, kun on kysymys vanhemmasta ikäryhmästä. Nyt tämä toimenpideohjelma, mikä on hallituksella, pyrkii nimenomaan saamaan konkreettisia keinoja siihen, että me voisimme nopeasti reagoida työkyvyttömyyseläkkeelle mahdollisesti joutuvien tilanteeseen, ennakoida ne tilanteet ja että pystyisimme ne estämään, koska työ on parasta sosiaaliturvaa. Kaikki ihmiset, jotka vain pystyvät tekemään, haluavatkin tehdä työtä, mutta siinä, onko aina mahdollisuus joko oman kunnon tähden tai sitten siksi, että ei ole töitä, me tietysti pyrimme sekä siihen, että työtä olisi, että siihen, että sitten olisi myöskin työkykyä.

Sitten kuntoutuksesta täällä sanottiin. Me olemme luvanneet, että tehdään kuntoutuksen kokonaisselvitys. Kyllähän kuntoutus on hyvin monipiippuinen juttu: on ammatillista kuntoutusta, lääkinnällistä kuntoutusta, työvoimapoliittista kuntoutusta, sosiaalista kuntoutusta jne., ja monesti sama henkilö tarvitsee niitä kaikkia. Tämä ei ole mikään yksinkertainen viidakko, mikä tässä on, ja se selvitys on nyt kyllä tuiki tarpeellinen.

Sitten puhuttiin siitä alkupäästä. Aivan totta, nuorisotakuu on aivan loistava juttu, että me saamme nimenomaan kuntoutusta, työpaikkoja tai koulutusta syrjäytymisuhan alla oleville nuorille. Sitten tietysti on se opiskelun sujuvuus, koulutuksen laatu. Opetus- ja kulttuuriministeriö ja johtajana ministeri Gustafsson tekevät todella tärkeää työtä siinä, että pohditaan valintakokeita, mietitään uusia koulutuspaikkoja, uusia koulutusuria ja nopeutetaan opiskelua eli koulutuksen laatua kehitetään.

Työelämän laatu nousi täällä myöskin puheeksi. Se on sitä keskikohtaa, nimenomaan se, että se työelämä olisi laadukasta. Siellä on nimenomaan johtaminen, meillä on johtamisen verkosto, meillä on Työhyvinvointifoorumi, me teemme siellä monia tekoja. Meillä on työterveyshuollon toimia nyt pohdittu, mitä siinä voidaan tehdä, ja on jo lainsäädäntöäkin tehty. Ja sitten tietysti on nämä eläkepoliittiset toimet. Tässä esityksessä on nyt yksi esimerkki näistä eläkepoliittisista toimista, mutta totta kai Jukka Rantalan johdolla eläkeneuvottelukunta pohtii myös muita, ja on tarkoitus, että 2017 niitä sitten voitaisiin ottaa käyttöön. Kyllä todella on niin, että tämä on monipiippuinen juttu, emme me yhdellä teolla pysty työuria pidentämään.

Olen kuitenkin sitä mieltä, niin kuin monet ovat tuoneet esille, että kyllä niitä tekoja pitää ollakin. Meillähän on hallituksessa tällainen ministeriryhmä, joskin epävirallinen ministeriryhmä, joka pohtii tätä, me ministeri Ihalaisen ja Gustafssonin kanssa säännöllisin väliajoin käymme läpi tätä, miten me pystymme edistämään erilaisia toimia. Jos siitä halutaan jotain raporttia sitten saada, niin se on täysin mahdollista. Tässäkin nyt oli aika lailla jo näitä keskusteluja, ja valiokunnathan voivat pyytää kuultavaksi myöskin, tai ajankohtaiskeskusteluun ei olisi yhtään hassumpi aihe työurien pidentäminen, koska se on meidän kaikkien tehtävä.

Maria Tolppanen /ps:

Arvoisa puhemies! Toistan kysymykseni ministerille siitä, onko tässä tarkoitus vain pienentää yksittäisen eläkeläisen eläketurvaa. Jos tämä ei kerta tuo euroja valtion kassaan, niin miksi tällä pitää kurmottaa yksittäisiä ihmisiä?

Jos puhumme hieman taitetusta indeksistä. Odotan todella mielenkiinnolla työryhmän raportteja siitä, mihinkä se on menossa, koska taitettu indeksi on tällä hetkellä pieneläkeläisen surma.

Sen lisäksi kun puhumme siitä, että me nostaisimme eläkeikää, niin mikä on hallituksen lääke sille, että ikärasismi saadaan kuriin, niin että myös 50 vuotta täyttäneet ihmiset saisivat työtä sen jälkeen, jos heidän työpaikkansa on mennyt alta pois taloudellisista ja tuotannollisista syistä? Kun nämä ihmiset pystytään työllistämään, niin minäkin olen valmis nostamaan eläkeikää 68:aan tai vaikkapa 70 vuoteen, ei siinä mitään. Mutta täytyy katsoa realiteetteja, miten nämä asiat toimivat. Missä vaiheessa tämä hallitus toimii sen eteen — edellinen hallitus ei muuten tehnyt tätä eikä tämäkään ole vielä tehnyt — että näitä työuria sitten pidennettäisiin sieltä puolestavälistä? Eli kyse on siitä vaiheesta, kun ihmiset jäävät työttömäksi ja täyttävät työttömyyskortistoja. Tällä hetkellä heitä on noin 250 000 siellä. Missä ovat ne toimet, millä saadaan kuntien sakkorahat, mitä kunnat joutuvat maksamaan takaisin valtiolle siitä syystä, että työllisyysvelvoitteita ei ole hoidettu? Missä ovat ne toimenpiteet, että nämä rahat saataisiin työllisyyteen, saataisiin siihen, että voitaisiin työllistää ihmisiä?

Nyt kysytään — minä tiedän — miten oppositio sitten käyttäisi nämä rahat. Minä voisin antaa yhden aivan ilmaisen neuvon, joka auttaisi minua, sinua, minun äitiäni, naapurin tätiä ja naapurin setää: esimerkiksi sen, että näitä rahoja kanavoitaisiin siten, että saataisiin vanhustenhoitoon lisää käsipareja. Tiedän, että sinne tarvitaan koulutusta, mutta siellä on myöskin sellaisia aivan yksinkertaisia asioita: siellä on vanhuksen ulkoiluttamista, siellä on kaverina kaupassa käymistä, siellä on kuuntelemista, kun vanha mies kertoo, minkälaista sodassa oli. Meillä on nuoria miehiä, jotka ovat kiinnostuneita näistä asioista. Heillä ei mahdollisesti ole enää omaa isoisää tai oma isä ei ainakaan ole sodassa ollut ja mahdollisesti ei isoisäkään. He eivät tiedä siitä, mutta mielellään kuuntelisivat. Kaikkia tällaisia asioita, mitä tulee mieleen, kannattaisi ottaa esille. Tässäkin salissa on erittäin paljon kuntapäättäjiä, ja siellä kunnissa on myöskin uskallettava tarttua tähän.

Täällä moitittiin, että oppositio halveksii jollakin tavalla työmarkkinajärjestöjä. Ei pidä paikkaansa. Työmarkkinajärjestöt ovat tässä maassa sopineet erittäin paljon hienoja asioita, muun muassa ensin 8 tunnin työaikalain, sen jälkeen 6-päiväisen työviikon, sen jälkeen 5-päiväisen työviikon, kesälomat, lomaltapaluurahat etc. etc. Missään nimessä oppositio ei halveksi työmarkkinajärjestöjä eikä varsinkaan palkansaajajärjestöjä. Niitä tarvitaan, ja ne ovat niitä, jotka kehittävät ja joiden pitää kehittää tämän maan ihmisten toimeentuloa ja tulevaisuuden turvaa.

Minä puolestani henkilökohtaisesti — tämä on nyt henkilökohtainen mielipide — näkisin erittäin mieluusti tässä maassa toimivan ja hyvän kolmikannan edelleenkin. Minä näkisin mieluusti myöskin tulopoliittisia ratkaisuja, joissa uskallettaisiin ottaa kantaa tämän päivän muuttuneeseen työelämään ja tämän päivän muuttuneisiin työuriin. Meidän on uskallettava katsoa asioita suoraan silmiin. Pelkästään jauhaminen siitä, että nostetaan eläkeikää 68 vuoteen, ei riitä. Se, että eläkeikää nostetaan, ei tuo kenellekään enempää jaksamista siihen päähän. Nostetaan niitä työuria puolestavälistä, ei päästetä ihmisiä putoamaan, koska rahaa meillä siellä kunnissa näkyy olevan, koska sitä voidaan palauttaa tänne takaisin. Otetaan ne rahat käyttöön, ja sieltäkin saadaan sitten lisärahaa tulevien eläkkeiden maksamiseen. Jokainen tietenkin, niin pitkälle kuin pystyy, saa maksaa itse omat eläkkeensä, mutta niiden eläkkeitä, joilla ei ole siihen mahdollisuutta, on meidän velvollisuutemme maksaa, valitettavasti myöskin meidän lastemme. Mutta tehdään kaikki sen eteen, että ihmiset pysyisivät työssä.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Menen aluksi tähän nimenomaiseen esitykseen ja sen lisäpäiväoikeuskohtaan, ja sen jälkeen, jos puhemies sallii, sanoisin muutaman sanan myöskin tästä laajemmasta työurakeskustelusta, missä tässä on tähän asti menty.

Ensinnäkin kannatan sitä esitystä, joka tässä on pöydällä. Se on pieni askel oikeaan suuntaan, työurien pidentämisessä vain pieni askel mutta kuitenkin oikean suuntainen.

Mutta nyt kun puhutaan näistä lisäpäiväoikeudella olevista henkilöistä, niin meille on muotoutunut tämän lisäpäiväjärjestelmän kautta sellainen käytäntö, että aina kun yt-neuvotteluja käydään, niin ne henkilöt, jotka pääsevät eläkeputkeen, automaattisesti sieltä pistetään siihen järjestelmän piiriin eikä edes mietitä heidän kohdaltaan mitään muuta ratkaisua. Tämä tarkoittaa sitä, että takavuosina, kun tämä ikäraja oli alempi, meille jäi sellaisia ihmisiä, joilla oli vielä lähes kymmenen vuotta työuraa jäljellä. Hyväkuntoisia, työkykyisiä ihmisiä pistettiin tähän eläkeputkijärjestelmään. Tästä on puhuttu paljon, mutta siitä on puhuttu hirveän vähän, että heidän eläkkeensä jää lähes 20 prosenttia pienemmäksi verrattuna niihin, jotka tekevät täysimittaisen työuran. Se ei ole siis mikään lottovoitto päästä eläkeputkeen, vaikka tällaista käsitystä on ollut. Sen vuoksi myös ajat sitten olisi pitänyt löytää sellainen järjestelmä, jolla toki olisi mahdollistettu se, että jos ihminen on tehnyt pitkän työuran, hän ei joudu pelkästään peruspäivärahan varaan loppuvuosille ennen eläkkeelle jäämistä, mutta joka ei kuitenkaan kannusta irtisanomaan niitä, jotka juuri ovat jäämässä sinne... (Välihuuto vasemmalta) — Kyllä. — Tämä asia olisi pitänyt jo ajat sitten hoitaa. Tiedän, että tämä on ollut vaikea asia työmarkkinapöydässä ja eteneminen on ollut tuskaisen hidasta. Nyt on menty sillä taktiikalla, että tätä rajaa on aina vuodella vähitellen nostettu, jolla pääsee tämän järjestelmän piiriin. Se on ollut yksi ratkaisu, mutta ei siis riittävä eikä hyvä ratkaisu, koska se on johtanut siihen, että todella moni sellainen on jo eläkeputkessa, jolla olisi vielä ollut työikää jäljellä ja sitten eläke jää pienemmäksi.

Arvoisa puhemies! Sitten tähän varsinaiseen työurakeskusteluun. On sanottava, että siinä on päästy jonkun verran eteenpäin, kun se silloin lähti niiltä Rukan hangilta, niin kuin täällä on puhuttu jo moneen kertaan. Silloinhan nousi täysi vastarinta ay-liikkeen taholta. Mutta sitten päästiin siihen järjestelmään, että sovittiin näistä työryhmistä: oli Rantalan työryhmä ja oli Ahtelan työryhmä. Ahtelan työryhmä pääsi eteenpäin näissä työssäjaksamiskysymyksissä, joita täälläkin usea edustaja on jo kehunut, ja ne ovat oikeita ratkaisuja. On oikein, että puututaan sairauspoissaoloihin nopeammin. Siinä ennen kaikkea autetaan sitä ihmistä, joka itse on sairauslomakierteessä. On oikein, että puututaan siihen johtamiseen työpaikoilla, ajetaan niitä työssäjaksamisen asioita. Ne ovat erittäin tärkeitä ja erittäin hyviä asioita. Kannatan niitä hyvin voimakkaasti, ja niissä on päästy hyvin eteenpäin.

Hyvä asia on nuorisotakuu, mikä nyt tulee, ja hyvä asia on myöskin pitkäaikaistyöttömien kuntakokeilu, joka on Tanskasta kopsattu järjestelmä — erittäin hyviä asioita. Mutta näiden lisäksi on pakko sanoa, että ei ole tehty lainkaan riittävästi, ei lainkaan riittävästi, jos me tavoittelemme 72 prosentin työllisyysastetta.

Aikaisemmin puhuttiin 75 prosentin työllisyysasteesta, jonka Ruotsi esimerkiksi on lähes saavuttanut. Ja millä keinoilla? Hyvin yksinkertaisella ratkaisulla: nuorten alkupalkat. Olen puhunut monen sellaisen ihmisen kanssa, joka on työelämässä ollut pitkään, on tällä hetkellä ehkä 50—60-vuotias, ja kaikki sanovat, että kun minä aloitin työuran, minun palkkani oli ensimmäisenä vuonna pienempi, ja myöhemmin se on lähtenyt nousemaan. Nyt tätä nuorten alkupalkkaa pidetään ihan mahdottomana asiana. Jopa sitä pidetään mahdottomana, että oppisopimusopiskelijan osalta alkupalkka olisi pienempi. Hyvä asia on se, että hallitus on tehnyt sen järjestelyn, että työnantajalle korvataan siitä, kun hän ottaa nuoren töihin. Mutta se ei ole sama asia kuin se, että se olisi se nuorten alkupalkka, jolloin se nuori itse näkee, että kun hän hoitaa hommat hyvin, niin palkka lähtee nousemaan. Se on myöskin selkeä järjestelmä työnantajan kannalta.

Se, mikä Ruotsissa myöskin on toteutettu, on ansiosidonnaisen työttömyysturvan porrastus, eli työttömyysturva muodostuu sen mukaan, kuinka pitkään on ollut työttömänä. Siihen tulee niitä portaita, tulee niitä vaiheita, jolloin uudestaan herää siihen, että nythän tämä tuki putoaa, ja työnhaku aktivoituu. Tulokset ovat huomattavia. Eli jos me katsomme lopputilannetta, niin Ruotsissa on tällä hetkellä, ja ollut jo monta vuotta, noin 5 prosenttiyksikköä enemmän ihmisiä töissä kuin Suomessa. Se tarkoittaisi Suomessa sitä, että 100 000 ihmistä enemmän olisi töissä kuin on tällä hetkellä. (Välihuuto vasemmalta) — Kyllä, ja tästä nimenomaan on kyse. — Jos tällainen määrä väkeä meillä on töissä enemmän, se mahdollistaa paljon suuremmat verotulot, paljon paremmat julkiset palvelut, paljon paremman eläketurvan pitkässä juoksussa, kun maksajia on paljon enemmän. Ylipäätään se mahdollistaa tämän koko hyvinvointiyhteiskunnan jatkumisen.

Tässä kyllä hyvin voimakkaasti annan palloa nyt työmarkkinajärjestöjen suuntaan siinä, että vielä pitäisi tehdä paljon enemmän, jotta saadaan näitä asioita eteenpäin. Ei voida olla tyytyväisiä siihen, mitä nyt on saavutettu. Se täytyy sanoa, että oikeaan suuntaan on menty ja hyviä toimenpiteitä on tehty paljon. Ja se on hyvä asia, että näistä asioista pystytään sopimaan, mutta tavoitetaso ei ole ollut riittävä.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Vastauspuheenvuoro, edustaja Viitanen.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! Kaikella kunnioituksella edustaja Satosen näkemyksiä kohtaan haluan kyllä sen sanoa, että minä en ymmärrä kokoomuksen ajattelua tässä, että nuorten palkka-alella yhtäkkiä saataisiin koko työttömyysongelma ratkaistua. Minä en kerta kaikkiaan hyväksy tätä logiikkaa. Myös nuoret tarvitsevat rahaa elääkseen.

Meillä on nyt jo työehtosopimuksissa mahdollisuuksia harjoittelupalkkoihin, työhöntulopalkkoihin. Nämä ovat työehtosopimuskohtaisia. Minun mielestäni on todella vaarallista puhetta se, että aina kun tulee taloudellisesti vaikeat ajat, niin yhtäkkiä jostain oikeiston suunnasta löydettäisiin ratkaisuksi se, että alennetaan palkkoja ja alennetaan nyt nuorten palkkoja. (Eduskunnasta: Työväenpuolue!) Mitä Saksassa esimerkiksi on seurauksena ollut tästä? Sitä, että siellä on lukemattomia työssä käyviä köyhiä ihmisiä, joilla eivät riitä rahat sitten elämiseen, kun palkat ovat niin pienet. Kyllä minä nyt sanon, että tämä työväenpuolue kokoomus nyt hieman vieraita linjoja ehkä tällaiseen työväenperinteeseen nähden täällä salissakin nyt esittelee.

Outi Mäkelä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Satonen kävi hyvin läpi tässä puheenvuorossaan sopimisen historiaa ja näitä menneitä tapahtumia. Sopimusteitse on nyt päästy yhden erittäin kipeän mutta tarpeellisen kynnyksen yli ja vielä toisaalta kohtalaisen matalan kynnyksen yli. Tämä matka on vasta alussa, ja sopimusteitse on jatkettava, ja nyt kun salissa istuu myös ministeri Ihalainen, joka varmasti tuntee tämän liikkumavaran ministereistä parhaiten, niin olisi hyvä kuulla, onko tällä hallituskaudella nyt kaikki pelimerkit jo laitettu peliin ja onko mahdollisuuksia tällä kaudella vielä edetä ja koota työmarkkinaosapuolia pöydän ääreen uusien tavoitteiden asettamiseksi.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Satosen puhe oli erinomainen, ja hän nosti erinomaisia asioita esille. 100 000 enemmän töissä — selkeä, hyvä luku, selkeä, hyvä tavoite asetettavaksi.

Jos puhutaan pienituloisista ihmisistä, eläkemaksuja maksaa jokainen työssä käyvä ihminen, on pienituloinen tai suurituloinen. Jokainen prosentti, joka joudutaan maksamaan vähemmän eläkemaksuja, on käytettävissä jokapäiväiseen elämiseen. Miksi emme ajaisi juuri tätä?

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Satonen totesi, että paljon on tekemistä. Siitä olen täsmälleen samaa mieltä. Mutta ehkä kannattaisi, kun nuorten palkoista puhutaan, muutamaan työehtosopimukseen myöskin kurkistaa sisälle siinä mielessä, että niistä iso osa perustuu työn vaativuuteen. Onhan se nyt ihan selvää, että kun se nuori tulee sinne työpaikalle, niin ei se sinne huippupalkoille mene. Se alkaa sieltä tyvestä, ihan oikein, ja monessa työehtosopimuksessa, kuten Viitanen totesi, on harjoittelijapalkoista sovittu ja näin. 90-luvun puolessavälissä tai jossain niissä tietämissä tätä kokeiltiin. Ei poistunut nuorisotyöttömyys. Tämä koko homman iso asia on se, että meidän pitää pystyä synnyttämään tähän maahan aitoon kysyntään perustuvia uusia työpaikkoja uusille toimialoille. Piste.

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Satosen puheet palkka-alesta olivat äärimmäisen vaarallisia. Kansainväliset esimerkit osoittavat, että jos tulee yhteiskuntaluokkien suhteiden kärjistymistä tilanteessa, jossa yhä useampi on sellaisessa tilanteessa, ettei tule palkallaan toimeen, tämä johtaa paitsi yhteiskuntaluokkien suhteiden kärjistymiseen myös erilaisten ääri- ja väkivaltailmiöiden kasvuun. Niin kuin edustaja Kärnä sanoi, työehtosopimuksissa on todellakin pohjapalkkoja eivätkä työkokemusta vailla olevat suinkaan saa ammattimiehen palkkaa, mutta lähtökohtana tulee aina olla se, että ihmisen on tultava toimeen palkallaan.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ystäväni edustaja Satosen äänessä kuului jotenkin eteläisten rantojen huminaa. Minä olen kuunnellut tätä työmarkkinajärjestöjen keskustelua, myöskin poliittista keskustelua, nimenomaan tästä nimenomaisesta asiasta aika pitkään, ja se on juuri keskustelua työn kysynnästä ja tarjonnasta. Edustaja Satonen taisi todeta, että kun alennetaan uusien nuorten työntekijöitten palkkoja tai kun työttömyysturvaa porrastetaan, niin työnhaku aktivoituu. Mutta se perusteltu vastakysymys on, aktivoituuko työn tarjonta. Jos palkkoja alennetaan, niin mikä takaa sen, että se tarjonta oikeasti lisääntyy, että ne uudet ihmiset pääsevät töihin. Ja eihän nyt jatkossa kuitenkaan meidän ongelmamme ole työvoiman suhteen se, että tarjontaa olisi liikaa, vaan se, että ikääntymisestä johtuen tarjonta entisestään vähenee, ja ehkä näitä nyt pitäisi tarkastella siinä katsannossa, mielellään yhtä aikaakin.

Matti Saarinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Edustaja Satonen puhui erinomaisesti, perusteli kantansa ja todisteli tällaisen kokoomuslaisen linjan ja kokoomuslaisen ajattelutavan. Asiat ovat juuri niin, jos lähestyy tätä asiaa porvarillisin opein. Me sosialidemokraatit olemme tässä vain täysin päinvastaista mieltä omin perusteluimme, ja tässä mielessä on erinomaisen hyvä, että julkisella paikalla eri puolueitten edustajat kertovat kantansa, että hallituspuolueitten välilläkin on särmiä, jotka erottavat näkemyksiä toisistaan. On siellä sitä liimaakin, mikä pitää kuusi puoluetta hallituksessa, ja näinä aikoina sitä tarvitaan. Mutta kun meitä poliitikkoja usein syytetään siitä, että puolueet ovat kaikki samanlaisia, niin ainakin tässä on yksi asia, missä tavalliset ihmiset, äänestäjät, kansalaiset, nuoret, voivat valita puolensa: on kokoomuslainen puoli ja sitten on tämmöinen niin kuin työväenmielinen puoli, ja pidän sitä työväenpuoluepropagandaa pikkasen, miten sanoisi, epäuskottavana. Toivoisin, että kokoomus luopuisi siitä.

Arto Satonen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitos saamastani palautteesta, joka aivan hirveästi ei yllättänyt. Mutta haluaisin kuitenkin sen sanoa tässä alkuun, että kun tässä on syytetty Etelärannan äänellä puhumisesta, niin voin varmaan silläkin puhua, mutta kyllä tässä ennen kaikkea kuuluu sosialidemokraatti Juhana Vartiaisen ääni ja se, minkä hän on sieltä Ruotsista oppinut, kuuluu. Tosin olin kyllä itse seurannut näitä asioita jo ennen Vartiaisen puheenvuoroja, niin että ne eivät ole minuun vaikuttaneet, mutta hyvä, että niitä on tullut.

Mitä tulee työväenpuolue-termiin, niin Ruotsissa moderaatit käyttivät termiä "työväenpuolue" seuraavissa vaaleissa ja käyttivät "ainoa työväenpuolue" -termiä, ja silloin tuli varsin huomattava vaalimenestys, koska ihmiset ymmärsivät, että on paljon parempi olla töissä ja tienata siellä kuin olla työttömänä. Eli se, joka tekee töitä työpaikkojen eteen, saa myöskin kannatusta.

Sanon myöskin Kivelälle: On aivan niin kuin te sanoitte, mutta jos vaihtoehtona on se, että me saamme luotua lisää työpaikkoja, niin totta kai silloin, jos ihminen on töissä, hän varmasti on paremmin yhteiskunnassa kiinni ja tienaa paljon enemmän kuin silloin, kun on työttömänä, kaikissa järjestelmissä.

Kauko Tuupainen /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Satosen ajatuksenjuoksuun liittyen: Hän korosti sitä, että kun nuori henkilö, mies tai nainen, menee töihin, hänen palkkansa pitää olla pieni tai kohtuullinen ja sitten vuosien saatossa se nousee. Tämä käytäntöhän on ymmärtääkseni seurakunnissa, peruskunnissa ja kuntayhtymissä — varmistin äsken edustaja Rajamäeltä. Näissä kaikissa instituutioissa on käytännössä ikälisäjärjestelmä. Kun me opimme uusia asioita ja teemme työmme entistä paremmin jnp., niin siksi on ikälisäjärjestelmä. Mutta tämä kokoomuksen linjahan toteutui tässä salissa myöskin sosialidemokraattien toimesta, kun Puolustusvoimien ravintohuolto privatisoitiin, yksityistettiin. Tällöinhän keittiöhenkilökunnan henkilöiden palkat, lähinnä naisia olivat nämä, putosivat 300—500 euroa kuukaudessa, niin että kyllä täällä näköjään tämän salin enemmistö ajaa myöskin kokoomuslaista linjaa, vaikka aivan oikein sosialidemokraatit ajoittain sitä vastustavat.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minusta on erittäin tärkeätä kyllä nyt välttää se, että näitä edellisen hallituksen, porvarihallituksen, aikaisia kovia arvoja työelämässä viedään ikään kuin ratkaisuina tässä tilanteessa, jossa todella koko valtiontalouden ja myös ihmisten sosiaalisen turvallisuuden alla tämä maa järisee vakavasti. Nuoria ei pidä uhrata tässä tilanteessa. On muistettava, että itse asiassa nuorten usko tulevaisuuteen, työmahdollisuudet ja elämän mahdollistava tulopohja on kyllä nyt erittäin tärkeästi nostettu, niin kuin hallitusohjelmassakin, esille, niin että minusta täällä ei pitäisi sitä miettiä. Sen sijaan pitäisi miettiä, missä määrin me kyseenalaistaisimme joitakin asioita. Oletteko te kokoomuksessa miettineet, että pääomatulot ovat etuoikeutettuja moniin sosiaaliturva- ym. järjestelmiin nähden? Eli nuori esimerkiksi opintolaina- ym. asioissa ei saa sitä tukea, joka hänelle kuuluisi. Mutta sitten jos pääomatulot ovat etuoikeutettuja, niin me väärällä tavalla tuemme myös nuoria.

Pia Viitanen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Arvoisa edustaja Satonen, minä olen seurannut muun muassa vuorineuvosten puheenvuoroja jo vuodelta 1993, edellisen laman ajalta. Muistatteko, silloinhan vuorineuvos Matomäki sanoi, että Rauma-Repola ottaa ihan tasan tarkkaan niin monta nuorta töihin kuin tarvitsee? Eli se, saako se nuori euron vähemmän palkkaa, ei todellakaan ole se ratkaiseva. Työnantajalle on tärkeää osaava nuori, ei halpa nuori. Nuorten palkka-alea on kokeiltu huonolla menestyksellä. Se ei toiminut. Minä näen tässä ideologisia perusteluja, miksi kokoomus nyt haluaa sitten lähteä tälle nuorten palkka-alelinjalle, ja minä toivon kyllä kovasti, että sille ei lähdettäisi.

Se, minkä kyllä unohditte, edustaja Satonen, on se, että työväenpuolueessa, niin kuin sosialidemokraateissa, me haluamme lisää työtä, mutta siihen liittyy myös se asia, että kyllä sille työmiehelle ja työnaiselle palkkakin pitää maksaa, ihan ilmaiseksi sitä ei pidä tehdä.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa puhemies! Ei ole kovin pitkää aikaa ollut voimassa joustava eläkkeelle siirtyminen ikävuosien 62 ja 68 välillä, ja silti jo lyhyessä ajassa tulokset ovat olleet kiistattoman hyviä. Tämä on ollut hieno porkkana. Miksi sitten näiden porkkanoiden rinnalle tuodaan keppiä, kun vaikutukset, niin kuin jo ministerin suulla sanottiin, ovat vähäiset?

Mutta ne vaikutukset eivät ole aivan vähäiset: kyllä vaikutuksia on. Esimerkiksi työpaikoilla vaikutukset voivat olla ja ovat todennäköisesti sellaisia, että työilmapiiri kiristyy, työntekijöiden, ikääntyvien työntekijöiden, jaksaminen on koetuksella. Ketkä tästä ratkaisusta purevat hammasta ja puristavat nyrkkiä taskussa? He ovat niitä yli 50-vuotiaita työntekijöitä, jotka on irtisanottu, joiden työllistymismahdollisuudet siinä iässä ovat olleet ja ovat käytännössä olemattomat. He ovat kenties olleet irtisanomisten jälkeen erilaisissa työllistämistoimenpiteissä, monenlaista nöyryytystä on takana, kenties ovat yrittäneet sinnitellä, ja sitten eläkkeellepääsyä vaikeutetaan. Tai sitten yhtäältä työn pilaamien ahkerien ihmisten, jotka kenties terveytensä kustannuksella ovat heikossa tilanteessa, mahdollisuuksia siirtyä joustavasti eläkkeelle vaikeutetaan. Tämänhän siis osa-aikaeläkkeelle siirtymisen vaikeuttaminen saa kiistatta aikaan.

On todellakin kiinnitettävä kansallisella tasolla huomiota ikääntyvien työntekijöiden työhyvinvointiin. Me tarvitsemme monenlaisia laadullisia tekijöitä enemmän työpaikoille, uudenlaista johtajuutta. Me tarvitsemme myös alaistaitojen kehittämistä, joustavia, yksilöllisiä ratkaisuita.

Kuin mantraa hoetaan jatkuvasti, että sen takia eläkeiän nostaminen on välttämätöntä, että väestön eliniänodote nousee. Se pitääkin paikkansa, se on hieno asia, mutta samanaikaisesti on muistettava, että tulotasoltaan alhaisimmassa viidenneksessä 20 vuoden aikana eliniänodote ei ole kasvanut. Pienituloisimmista meidän on pidettävä erityisesti huolta, kiinnitettävä lisääntyvässä määrin huomiota heidän asemaansa, työkykyynsä, työmarkkinakelpoisuuteensa, jaksamiseensa. Meillä ei ole varaa menettää osaavia ja työhaluisia ihmisiä missään ikäluokissa.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Noudatan edustaja Satosen menettelytapaa ja sanon muutaman asian itse asiastakin, ja sen jälkeen alan puhua — toivottavasti en asian vierestä — yleisemmistä asioista.

Ensinnäkin varhennuksesta. Tässä on nyt vähän tätä keskustelua kuunnellessa tullut välillä semmoinenkin käsitys, että ihan selvää ei ole, mistä eläkkeiden varhennuksessa oikeasti on kysymys. Siis varhennuksen poistamisessahan ei — edustaja Tolppanen täällä siitä kyseli — ole kyse siitä, että eläkkeitä sinänsä heikennettäisiin. Varhentamalla eläkettäsi eli alentamalla tulevaa eläkettäsi 0,4 prosenttia varhentamaasi kuukautta kohti, eli vuodessa 4,8 prosenttia, olet voinut ikään kuin ostaa itsesi vähän aiemmalle eläkkeelle, mutta maksat siitä tietenkin koko tulevan eläkeikäsi saamalla pienempää eläkettä kuin saisit ilman varhennusta. Juuri tästä syystähän varhennus ei ole nauttinut suurta suosiota. Silloin kun käsittelimme takuueläkettä täällä, niin pian sen jälkeen ihmisiltä alkoi tulla soittoja, joissa oltiin kovasti närkästyneitä siitä, että mitenkäs, kun en nyt saakaan sitä takuueläkettä, jonka piti tulla. He eivät muistaneet, että olivat varhentaneet eläkettä ja se vaikutti myöskin tähän. Eli siitä on kysymys tässä.

Sitten tämä osa-aikaeläke ja myöskin nämä lisäpäivät, joihin edustaja Satonen täällä ansiokkaasti viittasi. Edustaja Satonen sanoi, että lisäpäivät ovat lottovoitto niille päässeille. Hän onneksi lisäsi, että niille, jotka eivät pääse ja jotka putoavat ansiosidonnaiselta työttömyysturvalta viimeisiksi ennen eläkeikää oleviksi vuosikseen ei-ansiosidonnaiselle työttömyysturvalle, kyse ei ole lottovoitosta vaan kyse on katastrofista. Ja olen sinänsä samaa mieltä siitä, että tämä kokonaisongelma pitäisi ratkaista. Kyllä se tietenkin totta on, että lisäpäiviä on käytetty ikään kuin korvikkeena, että ihmiset ovat ikään kuin joutuneet työttömiksi, mutta siis kysymys on sitten tietenkin siitä, että jos lisäpäivät poistettaisiin, niin johtaisiko se oikeasti siihen, että niitä ihmisiä ei siitä huolimatta irtisanottaisi. Jos siis se logiikka on, että näin kävisi, niin sehän tarkoittaisi sitä, että työnantajathan ovat niitä, jotka siinä eniten pelaavat eli irtisanovat, vaikka välttämättä todellisia työn tekemisen perusteita ei olisi, nimenomaan ne vanhimmat työntekijänsä. Joka tapauksessa tilanne olisi työntekijöitten osalta kohtuuton, ja tästä syystä lisäpäiväoikeuden poistoa, ellei jotain vähintään yhtä hyvin korvaavaa saada tilalle, ei voi missään tapauksessa hyväksyä. Se on selvää.

Tämä keskustelu näistä työurista ja ylipäätään sosiaaliturvasta ja sosiaalietuuksista ihmisten työllistymisen ehtona tai esteenä on aika mielenkiintoista, ja siihen liittyy tämä iso kysymys tästä koko järjestelmän kestävyydestä. Minä tunnen yhden aika merkittävän työnantajan. Aina kun Pohjois-Savon edustajat tapaavat työnantajia, niin yksi työnantaja joka kerta muistaa vaatia, että teidän siellä eduskunnassa on huolehdittava, että pekkaspäivät poistetaan. No, en malta olla sanomatta, että olen ainakin neljä kertaa jo todennut, että pitääkö eduskunnan samalla sitten myöskin vaatia työntekijöille ne palkankorotukset, jotka jäivät saamatta sen takia, että pekkaspäivät tulivat ikään kuin kompensoimaan sitä. Tässä keskustelussa nimittäin on aina kaksi puolta, ja tämä hieno kolmikantainen järjestelmä on perustunut siihen, että kaikki voittavat: työntekijät voittavat, työnantajat voittavat, ja myöskin yhteinen valtiomme voittaa, koska sillä järjestelmällä on turvattu se, että yhteiskuntarauha säilyy, työn tekemisen edellytykset säilyvät, kun lakot ja muut työtaistelut jäävät mahdollisimman vähäisiksi. Ennen kaikkea myöskin suomalainen talousjärjestelmä on pystynyt tuottamaan sillä tavoin, että olemme pystyneet pitämään yllä sekä palkkoihin perustuvan kulutusjärjestelmän että sitten myöskin niitten ihmisten, jotka eivät ole työssä, etuuksiin perustuvan järjestelmän, ja siitä on pidettävä huolta jatkossakin.

Kysymys siitä, että jos nuorten uusien työntekijöitten palkkoja alennettaisiin, niin heitä työllistettäisiin nykyistä paremmin: En oikein jaksa uskoa tähän, kun itsekin olen toiminut työnantajana kymmenen vuotta ennen tänne tuloani ja aika monta nuortakin palkannut. Ainakaan omalta kohdaltani tämä työehtosopimuksen mukaisen palkan taso ei ollut mikään este nuorten kohdalla. Ei ollut myöskään tämä mahdollisesti nuorten potentiaalisten äitien odotettavissa oleva raskaus mikään peruste. Välillä tuntuu, että näitten käyttö ikään kuin niiden vaatimusten perusteena, että pitäisi heikentää nuorten työntekijöitten ehtoja, on jossain määrin kestämätöntä. Toki onhan täällä eduskunnassakin itse asiassa tämä sama järjestelmä, täällähän on tämä järjestelmä käytössä. Edustaja Satonen, me saamme huonompaa palkkaa kuin edustaja Rossi siitä syystä, että me olemme olleet vähemmän aikaa täällä töissä. En tiedä, pystyykö tätä käyttämään minään perusteluna sille, onko työmme parempaa vai huonompaa, mutta minusta se ainakin tässä tapauksessa osoittaa, että ei sille nuorten ja tuoreempien työntekijöitten palkka-alelle nyt ainakaan kovin suurta perustetta ole olemassa.

Arvoisa puhemies! Eläke on työntekijöitten siirrettyä palkkaa, se kannattaa muistaa. Se on toki rasite työnantajille, mutta kyllä siinä kysymys on siitä, että työntekijät ansaitsevat työtä tehden ja sen tuotoksen, josta myöskin työnantajat elävät, synnyttämiseksi he itse maksavat eläkemaksuja, työnantajat maksavat eläkemaksuja ja niillä sitten ne eläkkeet maksetaan. Ja se iso kysymys on se, millä tämä järjestelmä pysyy tasapainossa. Kun työntekijät vähenevät ikääntymisen seurauksena ja eläkeläisten määrä kasvaa, niin ei se yhtälö ihan helppo tule olemaan. Pitää käyttää kaikki käytettävissä olevat keinot, että se toimii, koska emme voi tietenkään saattaa työnantajia siihen tilanteeseen, että kilpailukykymme kohtuuttomasti rasittuisi, mutta ei voida mennä myöskään siihen, että eläkkeitä heikennetään tai eläkemaksuja korotetaan tai eläkeikää nostetaan niin, että työntekijöitten asema heikkenisi. Näissä on löydettävä yhteistyö.

Kun olen nyt politiikkaa seurannut ainakin 45 vuotta ja kolmikanta on aika pitkälti samanikäinen, niin uskon vahvasti, että tämä suomalainen sopimisyhteiskunta jatkossakin tulee pitämään huolta siitä, että tässä maassa on parempi asua kuin useimmissa muissa Euroopan maissa ja useimmissa muissa maailmankin maissa, mutta kyllä se aika paljon meistäkin riippuu, niin että eiköhän nyt yritetä kuitenkin.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! En halua pitkittää tätä keskustelua palaamalla näihin yleisempiin kysymyksiin ihan työurasta, mutta puutun ihan konkreettisesti vielä tähän nimenomaiseen lakiesitykseen näistä lisäpäivistä.

Ymmärrän sen kyllä, että jos takana on kymmenien vuosien työura ja sitten jää työttömäksi viimeisinä vuosina, niin se, että heti ansiosidonnaisen jälkeen jää peruspäivärahalle viimeisiksi vuosiksi, ei ole sellainen järjestelmä, jota pidän hyvänä, enkä sitä kannata. Eli ymmärrän sen perusidean, mitä tässä on haettu, mutta kyllä meillä tässä se valuvika on, että tässä nykyisessä järjestelmässä kaikki pääsevät eläkeputkeen automaattisesti, kuten ymmärsin Virtasenkin sanoneen. Heidäthän automaattisesti siinä tilanteessa, kun henkilökuntaa vähennetään, ensimmäisenä pistetään pihalle. Jos meillä ei olisi olemassa sellaista kannustinta, niin eivät varmaankaan kaikki irtisanomiset kohdistuisi juuri tähän ryhmään. Silloin voitaisiin ajatella niin, että jos löydettäisiin sellainen järjestelmä, jossa ikään kuin siinä tilanteessa oltaisiin tasa-arvoisia, ja sitten meillä olisi joku toinen järjestelmä, joka kyllä jollakin lailla sitten hyvittää niille, jotka ovat tätä kautta tulleet kuitenkin irtisanotuiksi ja jääneet tähän tilanteeseen, niin meillä olisi enemmän niitä, jotka tekisivät pidemmän työuran ja saisivat paremman eläkkeen.

Voi olla, että tämä yhtälö ei ole ihan yksinkertainen ratkaista, mutta kun ihminen on käynyt kuussakin, niin uskon kuitenkin, että jos tahto on, niin sellainenkin menetelmä kyllä keksitään, jolla me saamme katkaistua tämän kytköksen sen motivaation siinä irtisanomistilanteessa ja sitten toisaalta sen ihmisen toimeentulon turvaamisen väliltä, niin että pystytään nämä molemmat hyvät puolet ratkaisemaan. Toivon, että tätä vielä mietittäisiin hallituksen ja työmarkkinajärjestöjen kesken.

Keskustelu päättyi.

​​​​