Tuija Brax /vihr(esittelypuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kysymys on tarkastusvaliokunnan yksimielisestä mietinnöstä koskien Senaatti-kiinteistöjen toimintaa ja roolia sekä valtiovarainministeriön roolia Senaatti-kiinteistöjen tulosohjaajana, ohjeistajana ja omistajaohjaajana. Erityisen paljon kiitoksia jo tässä vaiheessa valtiovarainministeri Rinteelle läsnäolosta ainakin tässä alkuvaiheessa. On erittäin ar- vostettavaa, että tarkastusvaliokunnan raportis- ta päästään debatoimaan tarkastuksen kohteen kanssa.

Tarkastusvaliokunta on, niin kuin mietinnöstä näette, perehtynyt tähän asiaan kuuntelemalla kymmeniä ja kymmeniä asiantuntijoita ja kirjallisesti saanut lausuntoja yli sadalta taholta. Kaikki nämä, myös suullisten kuulemisten asiakirjat, ovat julkisia, ja yksityiskohtaisesti epäkohdiksi koetut asiat löytyvät niistä asiakirjoista, mutta olemme päätyneet eduskunnan käsittelyn helpottamiseksi kokoamaan havaintoja, ja ne kokoavat johtopäätökset tässä seuraavassa esittelen. Illan mittaan olemme valmiita esittelemään lukuisia yksityiskohtia — ja niitä riittää.

Valiokunta on tullut siihen johtopäätökseen, että Senaatti-kiinteistöjen toimintaa on merkittävästi kehitettävä muun muassa jäljempänä esitettävillä keinoilla. Valtion virastojen ja laitosten toimitilojen vuokraus ja siihen liittyvä toimitilapalveluiden järjestäminen keskitetysti Senaatti-kiinteistöjen toimesta on valiokunnan mielestä periaatteessa tarkoituksenmukaista. Siis se perusratkaisu vuodelta 95 voi olla hyvä, kunhan tässä mietinnössä tunnistetut epäkohdat korjataan. Vuokrausjärjestelmään ja sen ohjaukseen liittyy valiokunnan mielestä ongelmia, jotka vaarantavat valtion kokonaisedun toteuttamisen ja vaikeuttavat yksittäisten virastojen ja laitosten toimintaa kasvattamalla kustannuksia, joihin ne eivät voi itse toiminnallaan vaikuttaa.

Arvoisa puhemies! Jossain määrin hälinä vaikeuttaa jopa kokeneen tarkkailuluokan opettajan puhetta — olen siis ollut sellainen.

Toistan vielä päähavaintomme: valiokunnan mukaan ongelmat ovat senkaltaisia, että ne vaarantavat valtion kokonaisedun toteuttamisen ja vaikeuttavat yksittäisten virastojen ja laitosten toimintaa kasvattamalla kustannuksia, joihin ne eivät voi omalla toiminnallaan vaikuttaa.

Valiokunta katsoo, että nykyaikaisen ja hyvän tavan toimia tulee jatkossa olla sellainen, että osapuolet kokevat aidosti olevansa neuvottelutilanteessa, jossa Senaatti-kiinteistöillä on intressi ja asiantuntemus tarjota yksittäistapauksessa kokonaistaloudellisesti kustannustehokkainta vaihtoehtoa, ja että vuokralainen voi tähän lähtökohtaan luottaa.

Löydätte mietinnöstä tähän asti noudatetun palkitsemisjärjestelmän, myös toimitusjohtajan ja johdon palkkatiedot, ne löytyvät sieltä kaikki. Palkitsemisjärjestelmä on ennen nykyistä vuotta 2014 perustunut keskeisesti siihen, että on saavutettu sovitut tavoitteet kerätä mahdollisimman paljon vuokria. Nyt ilokseni voin kertoa, että 2014 palkitsemisjärjestelmä on muuttunut enemmän valtion kokonaisetua korostavaksi. Siitä kehuja, ja ymmärrän, ja valiokunta katsoo, että tällä tiellä — valtion kokonaisedun hakemisella eikä mahdollisimman suurella sisäisellä vuokran keräämisellä — on jatkettava.

Senaatti-kiinteistöt tulouttaa valtion virastoille ja laitoksille saamansa vuokratuottojen voitot. Vuonna 2013 tämä tuloutus oli 120 miljoonaa. Samaa mittaluokkaa, joskus jopa suurempiakin summia, tai 100 miljoonaa, on ollut useana viime vuotena. Valiokunta pitää tällaista keinotekoista voiton tuloutusta perusteettomana ja samalla virastojen toimintamenoihin kohdistuvana piiloleikkauksena, jonka läpinäkymättömyys on eduskunnan budjettivallan kannalta ongelmallista.

Olisikin tärkeätä — ja vielä kerran kehun ministeriä läsnäolosta — että ministeri kertoisi omia ajatuksiaan tästä valiokuntakuulemisessa aika monien asiantuntijoiden Afrikan tähti -rahaksi kutsumasta rahasta, joka valtion sisällä siirtyy. Siis veronmaksajien omistamien rakennuksien käyttämisestä maksetusta vuokrasta vielä tuloutetaan ikään kuin voittoa valtiovarainministeriöön, pyörimään kehää ympäri. Mitä olisi voitu tehdä — tai voitaisiin tehdä jatkossa, koska hallitusneuvotteluthan lähenevät — tässä asiassa toisin? Mikä olisi se todellisuus, jossa tästä voitontavoittelun kierrättämisestä — nyt lainaan asiantuntijoita: "Afrikan tähti -rahan" kierrättämisestä — luovuttaisiin?

Valiokunta pitää perusajatusta Senaatti-kiinteistöistä — ja myös on korostettava, että yksittäisten Senaatti-kiinteistöjen työntekijöiden ahkeruudesta ja vilpittömyydestä ei ollut mitään epäilystä — ja sitä, että ammattilaiset hoitavat kiinteistöosaamisen ja virkamiehet hoitavat omat ajatuksensa, mahdollisena, mutta nämä selkeät monopolipiirteet ja roolien sekavuus aiheuttavat tosiasiassa ristiriitaisia ja hämmentäviä tilanteita.

In-house-toimintana toimitaan pääsääntöisesti, mutta ei kuitenkaan kokonaan. Maksimissaan noin 10 prosenttia liikevaihdosta voi olla myös ulospäin toimimista. Senaatti-kiinteistöt toimii suljetuilla markkinoilla, eikä sen vuokraamille kohteille ole läheskään aina saatavissa markkinahintaa, varsinkaan erityistiloille: museot, poliisilaitokset, vankilat ja teatterit, Rajavartiolaitos, Tulli. Mikä on Turun linnan markkinahinta? Missä teillä on referenssikohde Turun linnalle? (Erkki Virtanen: Kysytään Kustaa Vaasalta!) — Kustaa Vaasalta on vaikea kysyä, arvoisa edustaja. — Valiokunnan mukaan erikoistilojen osalta onkin perusteltua luopua niin sanotusta markkinahinnoittelusta ja siirtyä kustannusperusteisiin malleihin.

Senaatti-kiinteistöjen erityisasemasta johtuen sen toiminnan takana on viime kädessä valtio. Näin ollen se luku, mikä tuotto-oletuksessa on riskiprosentti valiokunnan mietinnöstä löytyvillä tavoilla, on kyseenalaistettavissa, koska viime kädessä riski on lähes olematon ja takuuna on aina veronmaksaja. Korkotuottovaatimus pääomalaskelmille, joista niistäkin voimme tänä iltana puhua enemmän, on koko toiminnan ajan, 20 vuotta, ollut 3 prosentista 3,5 prosenttiin, ja se on, näin ymmärrän, tällä hetkellä 3. Jos katsotaan 20 vuoden aikana kiinteistömarkkinoiden normaaleilla markkinoilla ollutta korkotuotto-odotusta, niin joka vuodelta 3:n tai 3,5 prosentin korkotuotto ei ole markkinakorko. On ollut selvästi huonompia vuosia välissä.

Vuokra-ajat ovat olleet erityisen pitkiä. Nyt valtiovarainministeriö, ja tästä paljon kiitoksia, on linjaamassa uudessa kiinteistöstrategiassaan vuokra-ajat nykyistä lyhyemmiksi, mutta yhä tämän uudenkin linjausehdotuksen näkökulmasta ne ovat pitkiä verrattuna Ruotsiin: uusien rakennusten vuokra-ajat saattavat hyvinkin olla yli 10 vuotta, monissa vanhoissakin, kun uusitaan, viisi vuotta. Kun samaan aikaan valtionhallinnon rakenneuudistukset jylläävät todella kovalla vauhdilla, vuokraajavirastot joutuvat usein tilanteisiin, joissa valtion omien päätösten johdosta kiinteistöstä on luovuttava, kun keskitetään toimintoja, mutta vuokraava virasto tai ministeriö jatkaa vuokranmaksua. Hetkinen, kenelle? Valtiolle, veronmaksajille. Sitä kautta vuokranmaksaja joutuu leikkaamaan omia toimintojaan. Veikkausvoittovaroja joudutaan käyttämään tämänkin takia myös tarkoituksiin, joihin niitä ei kuulu käyttää, eli vuokranmaksuun. Varsinkaan niitä ei kuulu käyttää missään tapauksessa vajaasti käytettyjen tai tyhjien tilojen vuokriin.

Asiassa on siis selvästi tapahtunut muutos, mutta muutoksen suunta jatkukoon. Se on vieläkin joustamatonta, ja erityisesti— ja siitä tulette kuulemaan seuraavissa puheenvuoroissa tänään esimerkkejä — joskus on vuokrasopimuksesta ollut jopa mahdotonta päästä eroon, vaikka tilojen käyttö on käsketty tosiasiassa lopettaa.

Tarkastusvaliokunta pitää kuitenkin tilatehokkuuden parantamista oikeana, ja valtiovarainministeriö on koko ajan ollut oikeassa siinä, että julkisella sektorilla on varsinkin toimistotiloissa vielä tehotonta tilankäyttöä. Tältä osin uskon, että asiat ovat myös muuttumassa, mutta toistaiseksi ne eivät ole vielä muuttuneet: ei ole julkilausuttu, mitä on hyvä tilankäyttö. Mutta niin kauan, kun käytetään laiskasti ja huonosti tavallista toimistotilaa, valiokunnan mielestä ajatus siitä, että indeksikorotuksia ei kateta kokonaan budjetissa, on sikäli oikea, että se ohjaa käyttämään kiinteistöjä tehokkaasti ja oikein. Sen sijaan erikoistilojen osalta, vankiloiden, teattereiden, museoiden ja vastaavien osalta, tämänkaltainen toiminta — ensin nostetaan indeksit, mutta niitä ei toimintamenoissa katetakaan, vaan pakotetaan joko luopumaan rakennuksista, kuten kokonaisesta vankilasta, tai leikkaamaan henkilöstömenoja, jopa irtisanomaan ihmisiä kattamattomien indeksikorotusten osalta — on perusteetonta silloin, kun on kysymys erikoistilojen indeksien korottamisesta.

Valiokunta kuvailee aika tarkkaan Ruotsin järjestelmän, ei vähiten sen takia, että Ruotsissa kaikki muut paitsi turvallisuuden kannalta tärkeät kiinteistöt ymmärrettävistä syistä ovat julkisessa tietorekisterissä, jossa kuka tahansa yrittäjä tai veronmaksaja pystyy arvioimaan, onko vastaava vuokrataso oikea, markkinaehtoinen, kohtuullinen ja järkevä, ja ehdotammekin, että vastaava rekisteri syntyy Suomeen.

Erityiskiinteistöihin palaan vielä sen verran, arvoisa puheenjohtaja, että vuosina 2008—2012, joilta meillä on viimeiset seurantatiedot, valtion perimä vuokra näiltä erityiskiinteistöiltä, itse itseltään, on noussut 63 prosenttia. Puhumme merkittävistä kustannuksista, jotka ovat pois poliisilta, tuomioistuimilta, vankiloilta, museoilta. 63 prosenttia oli vuokrannousu 2008—2012.

Senaatti-kiinteistöjen raportoinnin tietopohjasta olemme esittäneet lukuisia esityksiä, joita en käy nyt ajanpuutteen vuoksi tässä tarkemmin esittelemään. Hallitus on, ja tästäkin kehut, viimeisessä kehysriihessä päättänyt — osittain siksi, että tarkastusvaliokunta moitti tätä rakennetta jo tämän vaalikauden alussa mietinnöissään — näyttää indeksikorotukset budjettikirjassa erillisenä summana ja näyttää toimintamenoihin vastaavan korotuksen. Ongelma tuleekin niin sanotussa pienessä printissä jälkeenpäin, joka on siteerattu siellä valiokunnan mietinnössä, josta käykin ilmi, että vastaava summa kuitenkin peritään sittenkin hieman toisella laskukaavalla, hieman eri tavalla eri ministeriöiltä leikkauksena toimintamenoista. Tämä on hallinnon näkökulmasta erittäin hankala tilanne.

Arvoisa puhemies! Kun meille tätä asiaa esiteltiin, hyvin varteenotettavat ja keskeiset tahot luulivat päättäneensä, että nyt viimeinkin tämän indeksikorotuksen piiloleikkausosuus on kokonaan peruutettu, että nämä ovat jatkossa eduskunnalle näkyviä. Tässä viimeisessä lauseessa, joka löytyy ministeriöstä, kerrotaan, että "jotta kehyspäätöksessä mainittu leikkaukseen johtava toimintamenojen vähennys toteutuisi, on määrärahoja kuitenkin leikattava siten, että leikkauksella voidaan kattaa tämä sama vaikutus". Kirjoitettu valtiovarainministeriön ohjeessa ministeriöille, joten tosiasiassa: luvattua korjausta indeksikorotusten kattamisessa ei olekaan toteutettu.

Aivan viimeiseksi yliopistokiinteistöistä, se on ehkä yksityiskohdiltaan surullisin tarina. Kun yliopistot saivat itsenäisyyden, ne kuitenkin kiinteistöpuolella pakotettiin järjestelyyn, jossa yliopistokiinteistöistä kolmannes on Senaatti-kiinteistöillä, ja tässä sopimuksessa on määrätty myös yliopistot maksamaan omista rakennuksistaan näitä samoja tuottoprosentteja. Järjestely pakottaa yliopistot tosiasiassa vähentämään omista toimistaan maksaakseen Senaatti-kiinteistöille oman osuutensa, vaikka kysymys on rakennuksista, jotka on tarkoitettu nimenomaan tieteen tekemiseen ja joista yliopistot mielellään ostaisivat sen osuuden ja pitäisivät niistä itse huolta tilanteessa, jossa yliopisto katsoo pystyvänsä paljon paremmin huolehtimaan rahojen osumisesta tutkimukseen ja opetukseen kuin tähän Afrikan tähti -pelin pyörittämiseen. Sen takia valiokunta yksimielisesti esittääkin, että tältä osin etsitään keino, millä yliopistot saavat ostaa Senaatti-kiinteistöt pois näistä yliopistokiinteistöistä.

Eduskunnan byrokratia vaatii, että lopuksi luen esittämämme ponnet: "Eduskunta edellyttää, että hallitus ryhtyy toimenpiteisiin ja selvittää riippumattomalla tavalla, millä tavoin edellä mietinnössä valiokunnan esittämät kannanotot havaittujen epäkohtien korjaamiseksi voidaan toteuttaa valtion kokonaisetua korostavalla tavalla, ja tekee tarvittavat muutosehdotukset. Erityisen tärkeänä on pidettävä muutoksia koskien vuokrasopimusten ehtoja ja pituutta sekä mietinnössä vaadittuja indeksikorotusten ja voitontuloutuksen muutoksia." — Kiitos.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi minäkin kiitän sitä, että ministeri Rinne on täällä paikalla, koska se kertoo siitä, että tämä valiokunnan mietintö varmasti otetaan myöskin hallituksen piirissä ja valtiovarainministeriössä vakavasti.

Aluksi kauniit kiitokset valiokunnan puheenjohtajalle ja jäsenille erittäin perusteellisesta käsittelystä, jonka me teimme Senaatti-kiinteistöjen mietintöä laatiessamme. Tätä tilannetta helpotti merkittävästi se, että osalla valiokunnan jäsenistä — valiokunnan puheenjohtajalla ja allekirjoittaneella — on omakohtaisia kokemuksia vuokrankorotusten piilovaikutuksista, kun olemme joutuneet tekemään ministereinä säästöjä muualta, jotta Senaatin vuokrankorotusmaksut on saatu katetuksi toimintamenoista. Eli tämä on ollut meillä konkreettisesti käytännön työtä viime vaalikaudella. Nämä korotukset ovat tulleet kuin manulle illallinen, ja valtiovarainministeriö on niistä korvannut pienen osan, ja se loppu on jouduttu sitten hakemaan sieltä toimintamenoista karsimalla jopa henkilöstöäkin.

Täällä valiokunnan puheenjohtaja jo kertoikin näistä pitkistä vuokrasopimuksista, joita valitettavasti ainakaan tutkimuslaitosten osalta, MTT:n osalta, ei ole kyetty sanomaan irti. Sinne on sitouduttu 15 vuodeksi, ja jos on tehty peruskorjauksia, jälleen on sitouduttu uudelleen 15 vuodeksi maksamaan sitä vuokraa, mikä peruskorjauksen jälkeen on määritelty.

Suomen maatalousmuseo Sarka, joka toimii Loimaalla, sen menoista vuokrien osuus on 63,9 prosenttia — 63,9 prosenttia! Ei ole ollenkaan ihme, että museon johtaja sanoutui irti mahdottoman taloustilanteen johdosta, johon nämä vuokrat ovat johtaneet.

Erityisen ongelmaisia ovat olleet tilanteet, niin kuin valiokunnan puheenjohtaja täällä totesikin, tutkimuslaitoksien, vankiloiden, museoiden, siis näiden niin sanottujen erityistoimitilojen, osalta.

Täällä jo puheenjohtaja totesi senkin, että vuosina 2008—2012 erityiskiinteistöjen vuokrat nousivat 63 prosenttia, toimistokiinteistöjen 58 prosenttia. Ruotsissa 9 vuoden aikana, vuosina 1994—2012, vuokrien nousu on ollut vain 35 prosenttia. Eikö tämäkin nyt kerro siitä, että jotakin järjestelmässä täytyy olla, ja pahasti, pielessä? Miksi meillä vuokrien korotusvauhti on ollut näin kovaa? Selitys löytyy sieltä, että valtiovarainministeriölle ja valtiolle, valtiovarainministeriön asettamana, on vaadittu tietty tuloutus Senaatti-kiinteistöiltä, 100—120 miljoonaa euroa vuositasolla. Tällaisesta tuloutuksesta pitää jatkossa luopua, koska se tuloutus on tapahtunut vuokralaisten vuokratasoa nostamalla, ja sitä kautta valtio omia kiinteistöjään rasittaa tällä tavalla.

Sitten otan toisen esimerkin, joka liittyy Maa- ja elintarviketalouden tutkimuslaitokseen Jokioisilla. Siellä on ollut tyhjillään vuodesta 2011 vuoteen 2013, kolmen vuoden aikana, R-talo, siinä on kaksi kerrosta, ja Senaatille on maksettu vuokria tänä aikana tiloista, joita ei ole voitu käyttää eikä ole pystytty käyttämään, koska on pakko ollut säästää, ja henkilökunta on ahdettu pienempiin tiloihin, mutta vuokranmaksu on silti jatkunut: melkein 746 000 euroa. L-talosta siinä vieressä on samana ajankohtana maksettu 143 851 euroa, eli tyhjistä tiloista edelleen. Kaiken kaikkiaan melkein 890 000 euroa on Senaatille maksettu siitä, että tiloja ei ole voitu käyttää eikä niitä ole tarvittu. Tässä järjestelmässä täytyy olla jokin aika pahasti vialla.

Samalla puolueettoman arvioijan toimesta — ja huomautan, että tämä puolueeton arviointi on hankittu valtiovarainministeriön aloitteesta kolmelta riippumattomalta arvioijalta — on todettu, että on peritty 36 prosenttia ylivuokraa vuositasolla, ja tämä tarkoittaa noin 600 000 euron ylihintaa Maa- ja elintarviketalouden Jokioisten tiloista. Senaatti ei ole suostunut aikaisemmin kohtuullistamaan näitä. Nyt olisi minusta vielä tärkeää selvittää, voidaanko jotain kautta jatkossa hakea Senaatilta korvauksia näistä ylivuokrista, tavallaan vuokrien kiskonnasta. Tätä asiaa mielestäni ei pidä jättää tähän, vaikka MTT ja Senaatti ovat nyt sopineet tietyistä järjestelyistä tyhjillään olevien kiinteistöjen osalta ensi vuoden alusta alkaen. Tällainen vuokrien kiskonta ei ole sopusoinnussa valtion kokonaisedun kanssa. Vetoankin vakavasti valtiovarainministeri Rinteeseen tämän epäkohdan pikaiseksi korjaamiseksi.

Lisäksi valiokunta tekee matkan Ruotsiin, ja sieltä me saatamme saada hyviä eväitä myöskin siihen, miten tätä järjestelmää pitää kehittää. Se on kuitenkin lopputulema, että jatkossa valtion vuokraamia kiinteistöjä pitää hoitaa sillä tavalla, etteivät vuokralaiset koe, niin kuin tällä hetkellä meidän asiantuntijakuulemisessamme lähes järjestään ovat kokeneet, että tämä järjestelmä rankaisee heitä, vaikka pitäisi järjestelmää kehittää. — Kiitoksia, puhemies.

Anu Urpalainen /kok:

Arvoisa puhemies! Kun tarkastusvaliokunta alkoi selvittämään tilannetta Senaatti-kiinteistöjen ja valtiovarainministeriön toimintatapojen ja eduskunnan tiedonsaannin ja riittävän tiedon osalta, niin tavoitteena on ollut todellakin se, että meillä olisi riittävä tieto, oikeanlainen tieto, läpinäkyvä tieto siitä, kun budjetista päätämme, kuinka eri ministeriöiden toimintamenot kulkeutuvat ministeriöille ja että ne menevät siihen, mitä tässä salissa päätetään.

Meitä tietysti kiinnostaa varmasti tässä salissa myös se, että ei tällaisia piiloleikkureita myönnettävissä varoissa ole. Valitettavasti tämä selvitys toi esille sen, että vuokrien korotukset ovat olleet toimintamenojen piiloleikkureita, aivan niin kuin valiokunnan puheenjohtaja Brax tuossa kertoi.

Kohtuullista on se, että nämä leikkurit näkyvät, ja se on hyvin olennainen asia. Me tiedämme, että me elämme velaksi ja on pakko supistaa toimintoja, käydä prioriteettikeskustelua, ja sen takia tämä tiedon läpinäkyvyys kaikessa on olennaista, kun päätämme asioista.

On todellakin eduskunnan budjettivallan kannalta ongelmallista, jos eduskunnalla ei ole käytettävissä tietoa siitä, kuinka vuokramenot ja toimitilamenot ovat kehittyneet ja mikä niiden merkitys on viranomaisten varsinaisen toiminnan kannalta. Ainahan on helppoa, arvoisa puhemies, tehdä päätöksiä yleisellä tasolla, mutta yksityiskohdat kertovat sen todellisuuden ja tuovat sitten myös vastuullisen päättäjän pöytään faktat. Tähän haluamme parannusta.

Jokainen meistä tässäkin salissa on varmaan omilla kotikentillään istunut monenkin toimijan, valtion viranhaltijan kanssa yhteisissä keskustelutilaisuuksissa, joissa on kerrottu probleemista, ongelmista, siitä, kun täytyy säästää, täytyy toimintoja tehostaa ja siitä, millä tavalla kiinteistömenot näyttelevät osaa tässä kokonaisbudjetissa. Se tarina ei ole positiivista vaan hyvinkin ikävää kuultavaa ja ongelmallista ratkaista. Sen takia läpinäkyvyys, selkeys, selkeät vastuut ja niiden toimintaohjeiden antaminen, mitä valtiovarainministeriön tulee tehdä omistajaohjauksen näkökulmasta, ovat hyvin olennaisia asioita.

Tavoite on yhteinen, ja sen tulee olla yhteinen. Meillä on paljon toimimattomia tiloja, meillä on kosteus- ja homeongelmia. Me tiedämme, että ne eivät todellakaan ole Senaatin aiheuttamia, ne ovat vuosikymmenten aikana syntyneitä ongelmia, ja sitäkin suuremmalla syyllä tämän läpinäkyvyyden tulee olla selvää. Valtion kokonaisetu ja aito in-house-toiminta luovat pohjaa toimiville tiloille ja kustannustehokkuudelle, ja kun tehdään päätöksiä rakenteista, niin kokonaisuuden pitää olla hallinnassa.

Haluan vielä nostaa esille erityisesti opetusministeriön toimitilakustannusten voimakkaan kasvun. Oli aivan järkyttävää huomata, kuinka opetus- ja kulttuuriministeriössä on jouduttu paikkaamaan tätä vuokratarvetta taiteen tukemiseen varatuista Veikkaus-voittovaroista ja sen myötä varsinaiseen taiteen tukemiseen tarkoitettuja avustuksia on vastaavasti jäänyt vähemmän.

Monet esille nousseet ongelmat todellakin liittyvät erityistiloihin ja niiden vuokrien hinnoitteluun ja tuloutukseen. Oli kysymys sitten opetus- ja kulttuuriministeriön erityiskiinteistöistä, kulttuuri- ja taidevirastoista, Rajavartiolaitoksesta tai Rikosseuraamusvirastosta, kaikilla on se yhteinen iso huoli ja näkemys, että vuokrakäytäntöjä tulisi muuttaa siten, että rakennusten erityisluonne otettaisiin huomioon tuottovaatimusta määriteltäessä.

Viimeiseksi, arvoisa puhemies, tulen yliopistokiinteistöihin. Silloin kun yliopistouudistusta tehtiin, käytiin tiukkaakin vääntöä siitä, kuinka kiinteistöjen kohdalla toimitaan. Ratkaisuksi tuli se, jossa nyt olemme, eli yliopistot omistavat kiinteistöyhtiöistä kaksi kolmasosaa ja Senaatti-kiinteistöt kolmasosan. Aivan niin kuin valiokunnan puheenjohtaja tuossa totesi, olemme nähneet — aivan niin kuin yliopistot itsekin — että tämä asia tulee laittaa toisenlaiseen muotoon: on arvioitava Senaatti-kiinteistöjen asemaa ja katsottava, löytyykö siihen ratkaisu, jossa voidaan luopua Senaatti-kiinteistöjen omistuksesta yliopistokiinteistöyhteisössä.

Hyvä onkin jo tässä todeta, että tämän asian osalta hallitusohjelmaan, kesäiseen sellaiseen, on kirjattu, että hallitus käynnistää keskustelut Senaatti-kiinteistöjen osittain omistamien yliopistokiinteistöjen myymisestä yliopistoille tai muille mahdollisille ostajille ensi vuonna. — Kiitos.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps:

Arvoisa puhemies! On ollut oikein miellyttävä osallistua tarkastusvaliokunnan jäsenenä tämän mietinnön syntymiseen. Itse olen seurannut erittäin tiiviisti Senaatti-kiinteistöjen toimintaa vuodesta 2010 alkaen. Kiinnostukseni heräsi, kun tutustuin Senaatti-kiinteistöjen kauppaan silloin, kun se myi Konnunsuon vankilan kiinteistöt kiinteistösijoitusyhtiö Royal House Oy:lle. Sittemmin tämä yksityinen kiinteistösijoitusyhtiö on tehnyt erinomaisia tilejä pilkkoessaan Konnunsuon vankilaa sellaisiksi osiksi, että on voinut myydä ja vuokrata sitä edelleen — jopa valtiolle. Eli valtio myy kiinteistön ja vuokraa sen sitten osittain takaisin, ja kovalla hinnalla. Näin on tapahtunut Konnunsuon kohdalla, ja hämmästyttävää on, että samoihin aikoihin kun Senaatti-kiinteistöt ja Royal House Oy hieroivat tätä kauppaa, neuvoteltiin siitä, että Maahanmuuttovirastolla on tarpeita juuri siellä alueella.

Tämän johdosta tein kirjallisen kysymyksen asiasta, siitä, ovatko kiinteistön myynti ja vuokraus ja siitä aiheutuneet kustannukset oikeassa suhteessa. Saadessani silloisen valtiovarainministeri Jyrki Kataisen vastauksen 2011 tähän kysymykseeni minulle vakuuteltiin, kuinka valtion kokonaisetu toteutui ja kuinka parempaa vaihtoehtoa ei ollut tarjolla. Sillä tavalla sitten kuitattiin tämä minun mielestäni valtion kannalta, veronmaksajien kannalta, hyvin epäedullinen kauppa. Tämän jälkeen olen seurannut Senaatti-kiinteistöjä hyvin huolella, ja nyt sitten kiitos kaikille niille henkilöille, jotka osallistuivat tämän mietinnön laatimiseen ja myös antoivat meille informaatiota siitä, kuinka Senaatti-kiinteistöt toimii, kun se rahastaa näitä muita valtionhallinnon yksiköitä.

Arvoisa puhemies! Kuten valiokuntamme puheenjohtaja Brax otti esille tehdessään vertailun Ruotsin tilanteeseen, on aika käsittämätöntä, kuinka Suomessa voivat toimitilojen hinnat valtiolla nousta lähes tuplaten verrattuna Ruotsiin samana ajankohtana. Jos Ruotsilla 35 prosenttia on kustannusten nousu noin 10—15 vuoden aikana, niin kuinka se Suomessa voi olla noin 60 prosenttia? Aivan käsittämätön yhtälö.

Mitä tästä toimitilakustannusten noususta on seurannut? Siitä on seurannut se, että kun entuudestaan valtion tuottavuusohjelmalla ja sittemmin 2011 vaalien jälkeen korvaavalla uudemmalla ohjelmalla joudutaan leikkaamaan kustannuksia, eri virastot ovat joutuneet henkilöstökustannuksia leikkaamaan, jotta pystyvät Senaatti-kiinteistöille maksamaan kovia vuokria. Sillä tavalla sitten, kun Senaatti-kiinteistöt on tehnyt meheviä tilejä tämän tuottoisan vuokraustoiminnan johdosta, myös Senaatti-kiinteistöjen henkilöstöä on palkittu hyvillä korvauksilla. Kuten mietinnön sivulla 12 todetaan, henkilöstökulut ovat kasvaneet merkittävästi Senaatti-kiinteistöillä, 11,5 prosenttia vuodessa, ja henkilötyövuosia on tullut plus 22 lisää. Sitten, kun tässä henkilöstön keskimääräinen palkka on ollut 56 890 euroa eli lähes 57 000 euroa, niin samanaikaisesti valtionhallinnossa noin yleensä ottaen ovat hieman yli 43 000 euroa vuodessa nämä kustannukset henkilöstöstä, mikä tarkoittaa sitä, että Senaatti-kiinteistöissä tienataan merkittävästi enemmän kuin valtiolla muuten. Ja kun on tämä tulospalkkio, niin toimitusjohtajan tulospalkkio voi olla enintään kolmen kuukauden palkan suuruinen. Vuonna 2014 henkilökohtaisen palkkion keskeisenä perusteena on valtion kokonaisetu, ja enintään 30 prosenttia palkkiosta saa perustua Senaatti-kiinteistöjen tulokseen.

Tässä sitten nähdään, mitä siitä seuraa, kun tavallaan valtion yhtiö tai liikelaitos pääsee tällä tavalla tekemään voittoa monopoliasemassa, mikä sillä käytännössä on verrattuna näihin kaikkiin muihin vastaavanlaisiin tilanteisiin. Tarkastusvaliokunta on kiinnittänyt huomiota siihen, että Senaatti-kiinteistöjen toiminta ja vuokrausjärjestelmä pitää saada läpinäkyvämmäksi ja myös täytyy selkeästi määritellä, mistä tämä valtion kokonaisetu koostuu.

Arvoisa puhemies! Haluan ottaa vielä tässä lopuksi esille sen, että meille on esitetty hyvin erilaisia lukuja siitä, kuinka paljon nämä valtion toimitilakustannukset ovat. Kun valtiovarainministeriö ilmoittaa, että luku on 600 miljoonaa euroa, niin sitten kyselyn pohjalta on saavutettu semmoinen luku kuin 845 miljoonaa euroa, eli siinä on erotusta 250 miljoonaa euroa. Miten tämä on mahdollista, kun otetaan huomioon, että kysymys on valtion laitoksista, virastoista, joilla pitäisi olla samanlaiset laskentasysteemit ja joiden pitäisi pystyä tuottamaan vertailukelpoisia tietoja hallinnolle? On erittäin tärkeätä, että tätä järjestelmää muutetaan sillä tavalla, että nämä luvut ovat yksiselitteisesti vertailukelpoisia keskenään, vertailukelpoisia ja luotettavia lukuja, niin että ei tule näin suuria eroja siinä, kun näitä esitetään ikään kuin vertailun pohjaksi, että on heittoa 250 miljoonaa euroa.

Sitten aivan lopuksi otan esille Hyvinkään maistraatin lakkauttamisen, mikä on aivan käsittämätöntä siihen nähden, että Hyvinkään maistraatin yksikkö perustettiin, se muutti upouusiin tiloihin Hyvinkäällä syyskuussa 2012, ja nyt sitten tätä Hyvinkään maistraattia ollaan lakkauttamassa. Siihen itse asiassa myös Porvoo liittyy läheisesti. Hyvinkää ja Porvoo ollaan lakkauttamassa ja niitten toiminnat siirretään ilmeisesti Vantaalle, missä ei ole valmiina tarkoitukseen soveltuvia toimitiloja. On hyvin hämmästyttävää, että valtiovarainministeriössä ei ole etukäteen voitu selvittää tätä kysymystä niin, että ennen tämmöisiä muuttoja ja uusien tilojen hankkimista olisi jonkinlainen strategia: osattaisiin sitten investoida oikealla tavalla niin, että ei tehdä tiloja toisaalle kun sitten parin vuoden kuluttua ollaan sulkemassa niitä ja toiminnot siirretään jonnekin aivan muualle. Tällainen toiminta vaatii kyllä huolellista läpikäymistä: mitkä työvaiheet ovat johtaneet näin kurjaan lopputulokseen, että tavallaan heitetään hukkaan yhteiskunnan rahoja, kun ei osata katsoa viittä vuotta nenää pidemmälle?

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä oli erittäin mielenkiintoinen tutkimuskohde ja asiantuntijakuuleminen tarkastusvaliokunnassa.

Täytyy muistaa se, että vaikka kohteena on Senaatti, vaikka Senaatti saa kritiikkiä kohdalleen, niin eihän se ole ainoastaan Senaatin itsensä ongelma, että siellä on ongelmia tai jonkinlaisia epämääräisyyksiä tai läpinäkymättömyyksiä. Kysymyshän on myös siitä, että valtiovarainministeriö on se ohjaava ministeriö, ja siellä on se taho, jota kautta näitä asioita pitäisi katsoa ehkä laajemmalti.

Täälläkin on kuultu yksittäisiä tarinoita siitä, minkälaisia epäoikeudenmukaisuuksia on ollut, koetaan ja yhä on, mutta nyt täytyy miettiä myös sitä, että tämä mietintö kertoo paljon siitä, miten korjaamalla asioita päästään eteenpäin, koska tässä on myös hyvät puolensa. Valiokunta toteaa selkeästi, että periaatteessa systeemi on kannatettava ja hyvä, kunhan muutamia korjauksia tehdään, se täytyy muistaa.

Samantyyppisiä järjestelmiä on monessa kunnassa. Puhutaan just siitä, että on keskitetty se erinäinen vuokrahankinta tai kiinteistöjen omistus ja niistä ylläpito. Ongelma on yhtäläinen, puhutaan kuntataloudesta tai valtiosta, siinä, miten tämä niin kutsuttu akuankkaraha kiertää valtion tai kunnan sisällä. Ongelma on siinä, että näitä käsitellään eri sektorin alla, kun budjetteja laaditaan, ja juuri siinä, että kun vuokria nostetaan, sitä kautta tulee isommat kustannukset sinne toimialasektorin kohdalle, jonka määrärahoja ei kyetä nostamaan, kun sanotaan, että on tiukkaa. Kerätään vuokrien kautta voittoa, joka tulee yleiskatteeseen, ja kysymys on, kuka huijaa tässä ketä. Pitäisi kenties katsoa ennen kaikkea juuri erityiskiinteistöjen osalta sitä, mikä on tarkoituksenmukaista ja mikä on sitä käyttöperusteista kustannusta ennemminkin kuin markkinahintaiset vuokrat.

Täällä on otettu esimerkiksi vaikka juuri vankilat. Menepä sitten vankilanjohtajana tai Rikosseuraamusviraston johtajana kysymään tuolta vapailta markkinoilta, että olisiko teillä vertailukohtaista kiinteistöä tähän antaa: tuskin niitä löytyy kauheasti. Meidän täytyy ymmärtää myös täällä, että on olemassa erityistarpeita, ja niitä varten luodaan rakennuksia — tai meillä on olemassa olevia, joita täytyy kunnostaa erityistarpeisiin — ja niitten kohtelua tässä meidän yhteisessä konsernissamme pitäisi katsoa yhtäläisesti, eikä niin, että koetetaan vaan tehdä mahdollisimman paljon voittoa ja jokainen kiristää omalla tahollaan niin, että loppukädessä siinä ei ole enää yhtään mitään järkeä.

Puhun parista yksittäistapauksesta, toinen on Turun linna. Muistan silloin viime vuodenvaihteessa, kun puhuttiin, että Museovirastolta siirtyy tietty määrä kiinteistöjä Senaatille, niin uutisissakin näkyi, kun Turun linna taustalla sanottiin, että tämä on tosi hieno juttu ja nyt me pääsemme siihen, että meistä pidetään hyvää huolta. Minä toivon, että näin on. Todellisuus on kuitenkin ollut sellainen, että kun Turun kaupunki on hoitanut kohdetta, Turun kaupunki on arvioinut, että hoitokustannukset olivat noin 200 000 euroa vuodessa, kun taas Senaatti arvioi niiden olevan 1,19 miljoonaa euroa per vuosi. Siitä on toki kuultu, että onko hoitosopimusten sisältö samanlainen vai erilainen, mutta aika erilainen täytyy olla, jos skaala on näinkin suuri. Toivon toki, että asiat saavat selvyyden ja luvut saavat niille kuuluvan tarkoituksen, eikä ole niin kuin silloin on epäilty nimenomaan tässä isossa hankkeessa, että kun kulttuurihistoriallisesti tärkeitä kohteita siirretään tänne markkinaehtoisen vuokrasääntelyn alle, niin mikä on se todellisuus siinä — eihän kukaan tule tekemään myyntiesitystä tai ostoesitystä Turun linnasta, tai sitä ei ainakaan varmasti myydä. Joten pikkuisen suhdetta ja suhtautumista siihen, mitä kohteita kohdellaan milläkin lailla.

Toinen ehkä surullisen kuuluisia kohde meillä Turussa on Kakola. Se on Turun kauneinta mäkeä siellä, ja on yritetty pitkään miettiä, mitä tehdään Kakolalle. Alkuun kuultiin, aikanaan, että verottaja siirtyy Kakolan tiloihin, ja oli vähän surkuhupaisaakin todeta siitä, että entinen vankila ja nyt menee verottaja sinne, että miten tässä näin kävikään. Senaatti ja Verohallinto aloittivat nämä neuvottelut syksyllä 2009. Kului vuosi jos toinenkin, mennään eteenpäin, ja allekirjoitettiin jo vuokrasopimus 2012, kolme vuotta myöhemmin. Vasta sen jälkeen on todettu Senaatin puolesta, että Kakolan tilat eivät olleetkaan siinä kunnossa, mitä kuviteltiin. Niiden kunnostaminen Verohallinnon käyttöön olisi tullut aivan liian kalliiksi, eikä olisi ollut mitenkään järkevää, että Verohallinto siirtyy sinne.

Ei tässä ole mitään muuta ongelmaa, mutta vuosia meni hukkaan. Vuosia meni hukkaan sen suhteen, että tämä olisi voitu todeta jo kenties aikaisemminkin. Erinäisiä käytäntöjä pitää voida muuttaa, erinäisiä käytäntöjä pitää voida hyödyntää silloin, kun on kysymys myös järkevästä yhteistyön etsimisestä valtion sisällä. Se, että Verohallinto olisi tullut näihin tiloihin, olisi ollut sinänsä järkevää, koska me emme tiedä tänä päivänäkään varmaan, mikä on Kakolan kohtalo, miten sitä tulee hyödyntää. Jos se olisi saatu hyödynnettyä Verohallinnolle, siinä olisi ollut yhteinen intressi, mutta vuosikaupalla asiat lykkääntyvät, lykkääntyvät, tai niihin ei saada selvyyttä kuin vasta sen jälkeen, kun sopimukset on allekirjoitettu. No, siitä seuraa sitten mitä seuraa, ja mielenkiinnolla odotetaan, kuinka käy.

Täällä on puhuttu eripituisista vuokrasopimuksista ja -joustoista. Se on ymmärrettävää, että vaaditaan tilatehokkuutta, mutta jos vuokranottajalla, vuokranmaksajalla, ei ole mitään mahdollisuutta irtautua vuokrasopimuksesta, vaan se joutuu maksamaan vuokraa siitä riippumatta, onko tila käytössä vai ei, niin eihän sillä ole mitään intressiä ruveta katsomaan järkevällä tavalla käyttökelpoisempia tiloja tai pienentää niitä. Tai on puhuttu, että jos saat energiankulutusta alas, vedenkulutusta alas, niin se ei näy missään vuokrassa. Ja se surkeus on siinä, että semmoisen panos—tuotos-suhteen luulisi näkyvän normaalivuokramarkkinoillakin jossain kohtaa.

Sitten tyhjistä tiloista vielä tähän lopuksi. Jälleen kerran on yksittäisiä tapauksia, joissa tiedetään, että tyhjien ennen kaikkea toimistotilojen myynti on varmaan kaikkein helpointa ollut. Jos Senaatille jää tyhjiä tiloja, on tarkoituksenmukaista, jos niitä ei saada eteenpäin vuokrattua, että ne myydään. Mutta oli myös valiokunnassa sellaista käsitystä ja tietoa, että on tehty tarjouksia tyhjillään olevista tiloista tai myynnissä olevista tiloista, mutta Senaatin puolelta ei ollut minkäänlaista intressiä jatkaa keskustelua, ei ollut minkäänlaista kontaktia siitä yhteydenotosta. Joskus tulee mieleen kanssa se, että jospa me olisimme ihan arjessa mukana ja hyödyntäisimme niitä puitteita, että jos joku tekee ostotarjouksen, niin reagoidaan edes siihen, todetaan, onko hinta riittävä vai riittämätön, jatketaanko neuvotteluja vai ei, koska me olemme kuitenkin yhteisellä asialla veronmaksajien varoilla tässä.

Toivon todella, että nämä piiloleikkurit eivät jatkossa tule toteutumaan, kun niistä tuli nyt läpinäkyviä kuitenkin tänne budjettiin, se on yksi erittäin hyvä asia. Erittäin hyvä asia on se, että varmasti vuorokeskustelu jatkuu Senaatin kanssa. Valtiovarainministeriö toivon mukaan ottaa onkeensa tästä mietinnöstä, ja päästään ainakin astetta pidemmälle kuin mitä nyt vuodet on tässä kenties oltu.

Valtiovarainministeri  Antti  Rinne

Arvoisa puhemies! Edustaja Paasion puheenvuoroon voin yhtyä täysimääräisesti siitä lähtökohdasta, että näiden ongelmien tai epäkohtien taustalla ei missään tapauksessa ole pelkästään Senaatin sisäinen toiminta, vaan kysymys on kyllä siitä, että omistajan ohjauksessa on epäonnistuttu, ja se on syytä tässä selkeästi todeta. Tuolla Senaatissa on osaavaa joukkoa tekemässä tätä työtä, ja minä toivon, että kun tässä kehitystyössä lähdetään liikkeelle, niin voidaan sitä osaamista käyttää arvokkaasti ja arvokkaalla tavalla hyväksi. (Tuija Brax: Hyvä!)

Totean sen verran, että tässä tarkastusvaliokunnan mietinnössä liittyen Senaatti-kiinteistöihin on monia tärkeitä havaintoja. Minä joudun pikkuisen toistamaan näitä asioita, koska minä haluan osoittaa sen, että me olemme ymmärtäneet kritiikkiä ja ymmärtäneet niitä kohtia, mitkä te olette esille nostaneet. (Sirkka-Liisa Anttila: Totta on!)

Minun mielestäni me voimme kiteyttää seuraaviin havaintoihin nämä valiokunnan keskeiset näkemykset: Senaatin on haluttu toimivan liiketaloudellisin perustein, mutta yhtiö ei kuitenkaan toimi normaalilla tavalla markkinoilla. Senaatilla on ristiriitainen rooli toisaalta edullisia tilaratkaisuja erityisesti valtionhallinnolle tarjoavana konsulttina ja samaan aikaan tuottotavoitteita toteuttavana liikelaitoksena. Yhtiöllä on nykyoloihin korkea tuottovaatimus. Perityistä vuokrista saatava tuotto omalle pääomalle eli noin 3 miljardille eurolle on kolmisen prosenttia. Valtiontalouden tarkastusviraston mukaan tuotto olisi laskettava reilun 600 miljoonan euron peruspääomalle, jolloinka tuo tuotto nousee 15 prosenttiin. Tuottotavoitteita, lasketaan ne sitten kummalla tavalla tahansa, ei ole kovin paljon tarkisteltu viimeisen 20 vuoden jälkeen, sen vuoden 95 päätöksen jälkeen.

Senaatin toiminta perustuu valiokunnan mietinnön mukaan pitkiin ja vuokralaista poikkeuksellisen vahvasti sitoviin vuokrasopimuksiin, vuokralaisten vahvasti alisteiseen suhteeseen vuokranantajaan. Valiokunnan arvion mukaan Senaatin ja vuokralaisten yhteistyö ei ole kaikilta osin toiminut riittävän hyvin — sillä seurauksella, että tilojen käyttö on silloin tällöin tehotonta, että Senaatti ei valiokunnan käsityksen mukaan tunne asiakkaitten tarpeita riittävän hyvin ja että Senaatin keräämien vuokrien täysmääräisesti kompensoitumattomuus indeksikorotuksiin on johtanut toimintamenojen piiloleikkauksiin.

Valiokunta kiinnittää minun mielestäni huomiota hyvin siihen, että valtionhallinnon eri toimialojen toimitiloista kerättävät vuokrat jäävät eduskunnan budjettivallan toteutumisen näkökulmasta ainakin osin piiloon. Minun mielestäni valiokunta haluaa perustellusti toimitilakustannusten läpinäkyvyyden lisäämistä ja Senaatin raportoinnin selkeyttämistä.

Valiokunnan havaintojen mukaan hallinnonaloilla ei ole riittäviä työkaluja vaikuttaa vuokramenoihinsa eikä Senaatin toiminta kaikilta osin tue tilojen tehokkaampaa käyttöä. Valiokunnan mukaan, niin kuin tässä tänäänkin kuultiin jo muutamassa puheenvuorossa, hallinnonaloilla on vaikeaa päästä eroon tarpeettomista tiloista. Valiokunta esittää minun mielestäni perustellusti, että erityistilojen osalta — vankilat, teatterit, museot ja niin edelleen — vuokramalli pitää muuttaa kustannusperusteiseksi, ja valiokunnan näkemyksen mukaan tulee selvittää, olisiko Senaatin luovuttava yliopistokiinteistöistä. Yliopistoilla on tämä halu, ja tämä on nyt kirjattu myöskin hallitusohjelmaan, ja tätä selvitetään tällä hetkellä, eteenpäin viedään asiaa. Valiokunta toteaa myös, että valtionhallinnon toimitilojen kustannusseuranta on puutteellista ja erilaiset käytännöt estävät asianmukaisen vertailun.

Näihin näkemyksiin voi pääosin yhtyä, niin kuin tuli todettua tuossa kommentoinnin aikana. On myös syytä todeta, että valtiovarainvaliokunta on useamman vuoden aikana mietinnöissään kiinnittänyt huomiota näihin epäkohtiin. Meillä on asetettu nyt sisäinen työryhmä valtiovarainministeriössä miettimään Senaatin jatkokehitystä, tulevaisuutta. Täytyy todeta, että nykytilanne ei kaikilta osin ole järkevä ja tyydyttävä. Me tulemme ottamaan valtiovarainministeriössä huomioon nämä näkemykset valiokunnan mietinnöstä täysmääräisesti ja sillä tavalla, että ne näkyvät Senaatin toimintaa kehitettäessä.

Arvoisa puhemies! Haluan vielä todeta sen, että kun tässä esitettiin puheenjohtaja Braxin suulla kysymys siitä, mitä tämä tarkoittaa rahojen kierrätyksen näkökulmasta, niin se on selvää, että siellä pyörii semmoinen 90 miljoonaa euroa vuositasolla menojen puolella, toimintamenoissa, ja tietenkin se on samalla tuloutusta elikkä valtion tuloja, mutta se on sama veroraha, mikä siellä pyörii, että aidot tulot tulevat tämän järjestelmän puitteissa niistä myyntituloista, mitkä Senaatti sitten tulouttaa valtiolle. Tämä on sikäli hankala kysymys, kun meillä on menokehys valtion budjettia rakennettaessa, että tämä 90 miljoonaa on siellä menoissa, toimintamenoissa, sisällä, ja tätä kohtaa voisi käyttää järkevälläkin tavalla.

Arvoisa puhemies! Tällä tavalla kommentoin tätä mietintöä. — Kiitos.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia ministerille. Minusta on uskomattoman palkitsevaa, kun valiokunta on tehnyt monta kuukautta töitä ja ollut välillä aika ahdistunutkin, kun tuntuu, että eikö kukaan nyt näe, kun kaikki asiantuntijat toisensa jälkeen tulevat samoilla todisteilla, samalla näkemyksellä — ja sitten meille tulee ministeri, joka näkee. Kiitoksia näistä kommenteista, ja hienoa, että tämä sisäinen ryhmä on jo käynnissä.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! On todella tärkeä päivä ihan myöskin eduskunnan budjettikäsittelyjen näkökulmasta, että tämä pomminvarma liikeidea, mikä Senaatilla on, tulee nyt läpivalaistua ja että voidaan myös katsoa kokonaistaloudellisesti ja toiminnallisesti tämän betonoidun vuokraosuuden paisumista myös kriittisesti, niin kuin tässä tarkastusvaliokunnankin kannanotossa on.

Tässä on myöskin syitä. Esimerkiksi hätäkeskusuudistuksessa, poliisin uudistuksissa ja monissa muissa on jäänyt pitkien vuokrasopimusten tiloja roikkumaan. Eli kyllähän tämä on ollut hölmöläisen hommaa, kun on tehty vain yksi näkökohta silmillä tätä hommaa. Tässä mielessä myös valtiovarainvaliokunnan puolesta, joka on budjettikäsittelyssä liian ohuesti mutta kyllä oikein puuttunut asiaan, on kiitettävä sitä, että nyt tarkastusvaliokunta ja valtiovarainministeri Rinne ottavat tämän asian nyt framille, niin kuin se pitää ottaa. Tällä on erittäin iso vaikutus tervehdyttävästi ja myönteisesti koko hallintoon ja palveluihin.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Nyt ministeri lähti, mutta silti lausun hänelle kiitokset puheenjohtaja Tuija Braxin tavoin, että meidän viestimme on mennyt perille.

Todella toivon, että nyt tämä sisäinen työryhmä, joka valtiovarainministeriössä asioita valmistelee, etenisi sillä tavalla, että ensi kevään hallitusneuvotteluihin saisimme selkeästi nämä tässä mietinnössä olevat korjaustarpeet huomioiduiksi. Kysymys kuuluu, että esimerkiksi juuri näissä erityistiloissa, joista täällä on todettu moneen otteeseen, museot, tutkimuslaitokset ja niin edelleen, siirrytään pois tämmöisestä rahan kierrättämisestä. Minä koen, että tämmöinen rahan kierrättäminen voisi olla silloin vasta mahdollista, kun puhutaan sellaisista tiloista, joiden kanssa voidaan markkinoilla tehdä vertailevaa vuokratasotutkimusta ja -selvitystä. Niin kuin nyt on esimerkiksi Jokioisissa selvitetty, niin siellä on merkittävästi korkeampi vuokrataso ollut kuin alueella on, ja se on kolmen eri laitoksen toimesta tehty.

Minä toivon, että nämä ongelmat hoidetaan viimeistään ensi vuoden hallitusneuvotteluissa kuntoon. Siihen saatiin hyviä lupauksia.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hyviä puheenvuoroja tässä ennen ministerin puheenvuoroa, ja niitä voisi kaikkia siteerata tässä, mutta yksillä sanoilla: kiitos niistä puheenvuoroista.

On tärkeätä, että kun tätä toiminnallisuutta arvioidaan, niin arvioidaan myös sitä todellista toiminnallisuutta, että ylisuurilla vuokrilla pakotetaan ehkä pois niistä tiloista, jotka ovat sen toiminnan kannalta keskeisellä paikkaa. Kyllä meillä merenkulussakin on tapahtunut ratkaisuja, missä laitoksen veneitä on jouduttu siirtämään kauemmaksi siitä toiminnallisesta keskiöstä, missä se oikeasti oli, juuri korkeiden, ylikorkeiden vuokrien takia, eli ollaan halvaannutettu sitä toiminnallista järkevyyttä. Edustaja Anttila toi juuri oikein sen asian, kuten Rajamäkikin omassa puheenvuorossaan. Nyt toivotaan, että tämä on myös signaali kaikelle valtionhallinnon perkaamiselle.

Pirkko Mattila /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia tarkastusvaliokunnan puheenjohtajalle ja koko tarkastusvaliokunnallekin, ja kiitos myös siitä, että valtiovarainministeri oli täällä paikalla tätä asiaa käsittelemässä. Hallintovaliokunnassa hyvin usein on näillä eri hallinnonaloilla törmätty juuri siihen tilanteeseen, että sisäiset vuokrakustannukset ovat todellakin, niin kuin valiokunnan mietinnössä todetaan, aiheuttaneet toiminnan sopeuttamista. Hieman nävertääkin se, mitä vahinkoa tässä kenties ollaan saatu aikaiseksi muun muassa, en nyt malta olla sanomatta, liikkuvan poliisin lakkauttamisen osalta.

Mutta aivan samalla tavalla kuin edustaja Anttila otti esille — ja myöskin muissa puheenvuoroissa — niin on se vain todella hassua, että nimenomaan nämä erityisrakennukset ovat samalla viivalla muitten tilojen kanssa. Uskon kyllä, että Senaatti-kiinteistöt ymmärtää erityisrakennukset erityisrakennuksina, mutta siihen ei ole mielestäni mitään perusteita olemassa näissä asiantuntijakuulemisissa, mitä myöskin (Puhemies koputtaa) tarkastusvaliokunta on kuullut. Nämähän olivat julkisia, ja kaivelin nämä itsekin ihan mielenkiinnosta esille.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Valiokunta on tehnyt todella hyvää työtä. Sen osoittaa se, että asiantuntijoita oli 25 ja kirjallisia lausuntoja lähes 200. Suora lainaus valiokunnan mietinnöstä: "Vuokrarasite jakautuu alueellisesti epätasaisesti. Vuokrataso on korkeampi taajamien ulkopuolella kuin suurissa kaupunkikeskuksissa." Minun käsittääkseni vuokratason pitäisi kaikissa tapauksissa vastata sitä alueellista keskimääräistä vuokratasoa, ei se kovin paljon siitä voi erota.

Nyt kun tällä Senaatti-kiinteistöillä on tulosvaade — siellä on tulospalkkausjärjestelmä, onneksi se koskee henkilökuntaa kokonaisuudessaan niin kuin pitääkin — ja sitten sillä on monopoliasema, niin tämähän johtaa väistämättä siihen, että neuvottelut vuokralaisten kanssa tai mahdollisesti ostajien kanssa ovat erittäin vaikeita. Kyllä tämänkin instituution pitäisi toimia yleisen markkinaperiaatteen mukaisesti ja sopeuttaa vuokratasoja ja hintatasoja, mitä ne sitten kulloinkin maan kussakin osassa ovat.

Sirpa Paatero /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tästä tarkastusvaliokunnan mietinnöstä tulee mieleen, että tarvetta olisi tehdä tämä sama myöskin kuntatasolla. Siellä on sama ongelma, että muita kuluja ei huomioida, vaan vuokra määritellään niin, että se on kokonaisuus siellä: ei katsota vesiä, ei sähköä, ei muita, vaan niputetaan kaikki, jotenka kannustan tätä myöskin kuntapuolelle.

Minun huoleni liittyy tähän yhteen yksityiskohtaan: muun muassa Veikkauksen rahat. Meillä on laki, jonka perusteella edunsaajille eli kulttuurille, liikunnalle, nuorisolle ja tieteelle tätä rahoitusta jaetaan, ja nyt on selvinnyt, että näissä tapauksissa sitä on käytetty näitten ylisuurten vuokrien katteeksi elikkä kierrätetty Veikkauksen kautta siihen toimintaan tarkoitettua rahaa tähän Senaatin prosenttien korottamiseen. Ja näin ei voi olla, koska se laki jo sinällään tämän eduskunnan hyväksymänä on tarkoittanut sen rahoituksen ihan muuhun käyttöön.

Kysymykseni valtiovarainministerille olisi ollut näistä myynneistä, koska nyt on myöskin valtion budjettiin laitettu aika iso summa myyntivoittoihin: mitä uutta keksitään, että nämä hankalastikin myytävät paikat, kuten vaikkapa meiltä päin nuo saaristot — Puolustusvoimien niistä luovuttua, sitten kun ne ovat vapaana — saadaan myytyä?

Kimmo Kivelä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tarkastusvaliokunta on todella tehnyt hyvää työtä, ja nyt on äärimmäisen tärkeää, että mietinnön ponnessa oleviin asioihin todella tartutaan ja saadaan välttämättömät korjaukset tähän asiaan. Laajalti Senaatti-kiinteistöt instituutiona, sanana on milteipä kirosana monien huulilla. Luottamusta ei ole. Erityisesti erityistilojen vuokrat ovat kohtuuttomia. Senaatti-kiinteistöt on kuin eräänlainen renki, joka syö isännän repusta. On häpeällistä, mihin edustaja Paatero jo viittasi, että taideavustuksiin ei ole riittävästi rahoja, kun kiinteistövuokrakulut vievät niin suuren osan. Se on monessa muussakin sama ongelma, että toiminnallisista menoista joudutaan karsimaan. Tämä on väärä tie.

Anne Kalmari /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minäkin yhdyn kiittelijöitten kuoroon. Esimerkki siitä, millaista Senaatti-kiinteistöjen toiminta on ollut, on varikoitten lakkautuspäätös Keski-Suomessa. Totta kai ajateltiin, että sitten näitä varikoita saataisiin hyötykäyttöön, ja kunnat tekivät kaikkensa, että yritykset niihin löytäisivät kotiinsa, mutta näitä ei voitukaan myydä tai oikeastaan haluttu Senaatti-kiinteistön toimesta myydä, koska vuokratuotot olivat paljon paremmat kuin pitkällä tähtäimellä se myyntitulo tai paikallisen yrittäjän vuokranmaksukyky olisi ollut. Aivan käsittämätöntä.

Toinen aivan käsittämätön ajatus on se — koskien luonnonvara-alaa, missä tutkimuslaitokset ovat niin sanotusti korvessa, ja siellä ei todellakaan ole mitään järkevää käyttöä näille tyhjille rakennuksille — että näistä sitten joudutaan edelleenkin maksamaan pitkäänkin vuokraa, vaikka nämä eivät sitten säästösyistä missään käytössä olisi, tai jopa niin, että sitten rantasauna suljetaan munalukolla, että sitä ei kukaan käytä, vaikka siitä ei tasan tarkkaan mitään kustannuksia olisi.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Lain 3 §:ssä ei lue, että eduskunta päättää valtiontaloudesta, ellei kehyksistä ja Senaatti-kiinteistöjen tuloutuksesta muuta johdu. Tämä on se perusongelma näitten kaikkien täällä jo esiin nousseitten yksittäisten ongelmien osalta. Me olemme päättävinämme antaa yliopistoille tietyn summan, jotta siellä harrastettaisiin korkeinta tutkimusta ja opetusta, mutta jostain tulevat väliin vuokramenot, joista täällä ei oikeasti päätetä, mikä rapauttaa sen, että tässä salissa oikeasti päätettäisiin, paljonko sitä rahaa on käytettävissä.

Kyllä edustaja Anttilaan viitaten on todettava, että joutuu kysymään, mitä ne kymmenen tutkijaa, jotka voitaisiin palkata sinne Forssaan, saisivat aikaiseksi, (Sirkka-Liisa Anttila: Jokioisiin!) — anteeksi, Jokioisiin — jos he voisivat tutkia eivätkä ne rahat menisi pelkästään tyhjistä tiloista vuokran maksuun. Tämä on iso kysymys myöskin siltä kannalta, että valtiovarainministeriö on patistellut meitä pitkään ja hartaasti, että toimintaa tehostettaisiin. Mutta tässähän tämä toiminta on ollut juuri päinvastaista: on käytetty rahaa sinne, missä siitä ei ole ollut mitään hyötyä.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitokset valtiovarainministeri Rinteelle, että oli paikalla. Vaikutti siltä ainakin, että viesti oli mennyt perille.

Olennaistahan tässä kaikessa on myös se, että meillä täytyy olla tietopohja, jonka pohjalta tätä lähdetään kehittämään. Valiokunnan kuuleminen osoitti myös sen, että meillä on hirveä vaihtelevuus näissä vuokrasopimuksissa ja tiedoissa ylipäätään, paljonko meillä on sopimuksia, mihin ne pohjaavat, mitä niiden sisällä on. Ja jotta me saamme tietopohjasta jonkinlaisen käsityksen ja siitä yhteneväisyyden, voidaan puhua edes ylipäätään samoista asioista tietyillä termeillä. Siinä on kuitenkin semmoinen lähtökohta tähän kaikkeen. On myös totta, niin kuin ministeri Rinne sanoi, että Senaatissa on paljon osaamista. Olisi sääli, jos se osaaminen jäisi tämän kaiken muun jalkoihin, ja tässä samassa prosessissa täytyy saada se osaaminen olennaiseen käyttöön, jotta sitä voidaan hyödyntää nimenomaan valtion kokonaisedun myötä ja mukaan sekä vuokranantajalle että vuokranottajalle tässä kohtaa.

Edustaja Virtanen puhui hyvin siitä, mistä eduskunta lopulta päättää tai luulee päättävänsä. Siihenkin ministeri Rinne viittasi, että kun meillä on se menokehys. Itsehän me näitä asioita täällä määrittelemme, ja itsehän me näistä asioista lopulta päätämme, niin että (Puhemies koputtaa) ei pidä huijata myöskään siltä osin ketään.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Yhdyn myös kiitoksiin ministeri Rinteen osalta. Hän tuli erinomaisella asenteella ja hyvin valmistautuneena tähän tilaisuuteen. Sitä kautta tämä omistajaohjaus, jonka hän nosti esille, on avainsana. Kun me täällä teemme todellakin budjettipäätöksiä, niin näiden prosessien pitää toimia ministeriöiden kautta myös sitten liikelaitoksiin ja siitä et cetera eteenpäin.

Olennaista on se, kun me kuitenkin elämme velaksi ja tarvitsemme tehokkuuksia irti meidän organisaatioistamme ja meidän pitää pystyä tekemään myös kipeitä päätöksiä, että ne päätökset on valmisteltu hyvin ja on huomioitu kaikki osa-alueet, niin toiminta, kiinteistöt kuin monet muut kulut, joita itse toimintoihin liittyy. Todellakin toivon, että kun seuraavaa hallitusohjelmaa valmistellaan, niin siellä selkeästi tämä otetaan agendalle, ja mitä tulee erillistiloihin suhteessa toimistotiloihin, nämä linjaukset perataan ja myös erityisesti in-house-toiminnan aito osuus.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hieman ihmetyttää, että tämä valtion toimitilojen vuokraus Senaatti-kiinteistöiltä on tullut tänne eduskuntaan puheisiin vasta nyt ja että on havahduttu siihen, (Kari Rajamäki: On se ollut täällä ennenkin!) että vuokrat ovat olleet kohtuuttomia. Liekö siinä syynä lähestyvät vaalit vai perussuomalaisten pelko, että nyt on niin kuin myönnetty tämä, (Kari Rajamäen välihuuto — Välihuutoja vasemmistoliiton ryhmästä) että se omistajaohjaus on ollut epäonnistunutta, niin kuin ministeri Rinne sanoi. Varsinkin yliopistoilla se on näkynyt hyvin selvästi, että tutkimusryhmät ovat joutuneet keräämään tutkimukseen tarkoitetuista varoistaan vuokrarahoja ollakseen niissä tiloissa, missä ne ovat ennen olleet, kun yliopistot ovat omistaneet tilat. Sitten kun Senaatti-kiinteistöt on sinne saanut osuudet ja lähtenyt näihin huimiin vuokrankorotuksiin, niin on saatu kerätä laitteita pienempiin tiloihin. Nämä ongelmat ovat olleet jo monta vuotta esillä, eikä valtiovarainministeriö tai eduskunta ole nähnyt tarpeelliseksi puuttua näihin asioihin. Minusta tämä on aika myöhäisherännäisyyttä, mutta hyvä kun edes nyt. Valiokunta on kyllä tehnyt hyvää työtä, ja on hyviä ehdotuksia. Toivottavasti ne myös toteutuvat jatkossa.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Heikkilälle vain totean, että täältä valiokunnan mietinnöstä jo näkyy, että me olemme tästä asiasta jo aikaisemminkin lausuneet. Kun annoimme valtiontalouden kehyksistä vuosille 2013—2016 valtiovarainvaliokunnalle lausunnon, niin siinä ensimmäisen kerran kiinnitettiin huomiota, ja voin kertoa, että ihan tämän vaalikauden alussa, kun kartoitimme niitä kysymyksiä, joita valiokunnassa nostetaan esille, niin puheenjohtaja Braxin kanssa olimme täysin yhtä mieltä koko valiokunta, että Senaatti on yksi keskeinen asia tällä vaalikaudella. Nyt se on tehty. Tällä asialla ei ole mitään tekemistä vaalien kanssa, ainoastaan sen verran, että seuraavaan hallitusohjelmaan toivon, että nämä ongelmat saadaan korjatuksi.

Markku Eestilä /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kyllä sillä tavalla näillä vaaleillakin on merkitystä, kun me olemme jotakin mieltä täällä, ja olemmehan me toki tätä samaa mieltä olleet, mitä periaatteessa valiokunta nyt hyvän työn kautta toi meille kaikille esille, mutta se ei ole johtanut mihinkään. Nyt meillä viimeistään keväällä on vaalit ja ministeri todennäköisesti vaihtuu — sitä en tiedä, kuka on seuraava valtiovarainministeri. Mutta kun tämä koneisto ei meinaa millään oieta, niin tämä vuodesta toiseen jatkuu samana, vaikka me kuinka täällä protestoimme tätä järjestelmää vastaan. Tämä on yksi kysymys juuri, että meillä valtiolliset johtamisjärjestelmät ovat pikkuisen hataria, kun ei ole oikein kasvoja, kuka vastaa, että tämä homma korjataan. Me vaihdumme kyllä, kansliapäälliköt jäävät, ja milloin kukakin virkamies jää. Tämä on semmoinen asia tämä Senaatti-kiinteistöt: joka paikasta tulee valitusta, että he ovat ylimielisiä neuvottelukumppaneita, toimivat väärällä hintatasolla, vuokratasolla, myyntitasolla. Jos tämä ei rupea oikeasti oikenemaan, niin mitä mahdollisuuksia meillä on tämän asian kanssa?

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tärkeätä keskustelua siitä, onko tarkastusvaliokunnan mietinnöllä mitään väliä. Tarkastusvaliokunta on tarkoituksella päättänyt, että se keskittyy ylisektoriaalisiin asioihin, että me emme astu yksittäisten substanssivaliokuntien varpaille, niin kuin Senaatti-kiinteistötkin on, niin kuin homerakentaminen on, niin kuin harmaan talouden torjunta ja niin edelleen on, ja että valiokunta pyrkii aina, samoin kuin perustuslakivaliokunta, ankkuroimaan väitteensä todisteisiin, asiantuntijalausuntoihin eikä johonkin poliittiseen mielipiteeseen, ja kolmantena, että valiokunta on yksimielinen. Valiokunta on tälläkin kertaa ollut yksimielinen, joten väite vaalitoiminnasta on sikälikin huonolla perusteella, että valiokunta tässäkin asiassa on toiminut yksimielisesti.

Mutta etten ole jäävi sanomaan, niin kehutaan edellistä valiokuntaa ja edustaja Ahteen toimintaa sen valiokunnan johdossa, että kyllä sillä harmaan talouden ensimmäisellä mietinnöllä oli suuri merkitys seuraavalle hallitusohjelmalle. Jos katsotaan nyt jo, mitä hallitus on tehnyt homeasiassa ja mitä seuraavan hallituksen pitää tehdä homeasiassa ja Senaatti-kiinteistöissä, niin rohkenen epäillä, että tarina tulee jatkumaan. Silloin kun tarkastusvaliokunta on yksimielinen, niin sillä on merkitystä ja se tulee muuttumaan. Sitä ei voi yksikään puolue ottaa omaan piikkiinsä, vaan se on silloin yhteistä havaintoa ylisektoriaalisesti.

Heli Paasio /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Käydään sinänsä epäolennaista keskustelua sillä, että vaalit nyt vain sattuvat tulemaan ensi keväänä riippumatta siitä, mihin aikaan tämä tarkastusvaliokunnan mietintö on valmistunut. Tarkastusvaliokunta aikoo toimia myös tulevina kuukausina riippumatta siitä, että ne vaalit tulevat, ja käsitellä tärkeitä asioita.

Mutta se täytyy sanoa, että ennemminkin voisi todeta, että vaalit ovat enemmänkin tämmöinen ongelma tässä välissä, kun ja jos on katsottu tiettyä tilannetta ja samat ihmiset vastaisivat siitä, että kehityskulku menee eteenpäin. Se on hyvä, että me saamme hallitusohjelmaan tarvittaessa kirjattua, mutta jos me mietimme, niin vaalit ennemminkään eivät edistä vaan voisivat haitata sitä, koska ihmiset vaihtuvat ministeriöiden johdossa eivätkä välttämättä tämän päivän sanat enää tarkoita, että siellä istuu sama ihminen seuraavalla kerralla. Mutta luotan siihen kuitenkin, että nämä ovat todellakin, niin kuin puheenjohtaja Brax sanoi, yli poliittisten rajojen todettuja asioita, valiokunnan mietinnössä kirjoitettua, ja nämä asiat todella johtavat siihen, mitä ollaan todettu.

Kari Rajamäki /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkastusvaliokunta ei tee budjettipäätöksiä, mutta tämä tapa, jolla tämä tuodaan nyt esille, antaa nimenomaan nyt tukea myös sille jatkotoiminnalle myös eduskunnan piirissä. Minä haluan korostaa, että kyllä eduskunnalla on vastuu myöskin konkretisoida näitä nyt välittömästi muun muassa valtiovarainvaliokunnan puolesta, joka käyttää sitä budjettivaltaa nyt tekemällä mietinnön ensi vuoden talousarviosta. Me olemme sopineet tämän kauden aikana valtiovarainvaliokunnan, muun muassa hallitusvastaavien, kesken, että Senaatti on otettava tarkempaan syyniin. Se on ollut meidän mietinnöissämme ihan yhtä pitävästi kuin tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja on jämptisti ja oikein esitellyt asian, ja se on myös meidän valtiovarainvaliokunnan kanta. Nyt pitää katsoa, miten sitä voidaan konkretisoida.

Sinänsä olen samaa mieltä, että omistajaoh- jaus, muun muassa valtio-omisteisten yhtiöiden palvelutaso, ohjaus ja kaikki, on häivytetty virkamiehille ministeriöihin, ja tämä on vakava asia tämän kansanvallan ja eduskunnan kannalta, sitä pitäisi paremmin avata.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Oikeita asioita, ja Heikkilähän lykkäsi tähän asiaan oikein erinomaisesti vauhtia, vaikka olikin väärillä raiteilla. (Naurua)

Mutta siltä osin on pakko sanoa, että kun eduskunnassa pyritään ja hallitukset pyrkivät tiemäärärahojen osalta sivistyneesti korjaamaan ruotuaan niin, että ei etukäteen syödä seuraavilta hallituksilta eväitä, niin tässä asiassa olisin kyllä valmis syömään seuraavankin eduskunnan ja hallituksen eväät jo valmiiksi niin, että tämä eduskunta sitouttaisi seuraavan hallituksen ilman että vaalit käydään ja tehdään uusi hallitusohjelma. Edustajat Paasio ja Rajamäki käyttivät juuri sensuuntaisia puheenvuoroja. Nyt olisi tärkeätä jo tämän eduskunnan istuessa tehdä sellaisia sitovia päätöksiä, että ne eivät jää seuraavan hallituksen hoidettaviksi.

Lauri Heikkilä /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Myllykoski huomasi — ja kiitos siitä, että huomasi — minun puheeni, mutta en ihan täysin ollut väärillä raiteilla, niin että kyllä varmaan eri puolueilla on vaikutusta siihen, ja perussuomalaiset ei ole hallituksessa ollut tukemassa tätä niin sanottua näivettävää politiikkaa. Minusta se, jos valtio perii valtionyhtiöiltä, yliopistoilta ja muilta toimijoilta vuokraa niin paljon, että niitten muu toiminta näivettyy yhteiskunnassa, on huono kehitys.

Jari Myllykoski /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Edustaja Heikkilä, puolueilla on todellakin eroa. Ja minun täytyy sanoa, että minä olen ylpeä siitä, vaikka en ole tarkastusvaliokunnan jäsen, että istun sellaisessa eduskunnassa, joka on ottanut tämän asian käsittelyyn ja jossa valiokunta on tehnyt yksimielisen päätöksen. Kysymys ei ole siis näivettymisen suosimisesta, vaan nyt sille on tehty piste, ja on kivaa ja hienoa olla yksi 200:sta, jotka ovat yhtä mieltä tässä asiassa.

Sanna Lauslahti /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Jälleen kerran on kiitettävä edustaja Braxia ja tarkastusvaliokuntaa hyvästä ja huolellisesta työstä. Nostan täältä esille yhden kohdan, johon on jo viitattukin.

Sisäiset korot, joita täällä pääomalle lasketaan, ovat kovin korkeat, ja jollain tavalla olisi ehkä hyvä, että ne sidottaisiin valtion veloista maksettaviin korkoihin, jolloin ne olisivat todellisuudessa sitä, mitä maksaisi ulkopuolelta otettuna laina. Näin myös pystyttäisiin kohtuullistamaan tätä tuottovaadetta. 120 miljoonaa euroa on aika paljon: jos täällä on 800 miljoonaa euroa vuokratulot, niin suhteessa voi sanoa, että tämä on aika kohtuutonta, kun katsotaan näiden kahden suhdetta toisiinsa nähden.

Tämä on huolestuttava ilmiö valtionhallinnossa, kuten kunnissa, koska tämä johtaa tilanteeseen, että kustannuskipuilua, kustannuspainesäästöjä ei olekaan näissä yksiköissä vastaavanlaisesti kuin on meidän ydintoiminnoissamme, joissa pitkällä tähtäimellä kustannusrakenne muuttuukin siten, että kiinteistöihin kuluu enemmän kuin henkilöstöön, ja sitten kyseenomaisessa kiinteistötoimiyksikössä taas tapahtuu toisinpäin, jolloin voimme sanoa, että veronmaksajien rahat eivät mene oikeisiin kohteisiin.

Pirkko Ruohonen-Lerner /ps(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tarkoitus on kaiken kaikkiaan ollut hyvä silloin, kun Senaatti-kiinteistöt perustettiin, mutta nytten, kuten olemme kuulleet tämänkin istunnon aikana, isoja ongelmia sen toimintoihin on jäänyt ja se on aiheuttanut suuria kustannuksia koko valtionhallinnolle, ja sillä tavalla virastot ovat joutuneet nipistämään henkilökunnasta, kun eivät ole palkkarahat riittäneet, kun joudutaan maksamaan niin paljon vuokria.

Nyt viime aikoina julkisuudessa on ollut puhetta siitä, että perustetaan tämmöinen Remontti-yhtiö korjaamaan homekouluja, homevirastoja ja päiväkoteja, ja nyt täytyy kyllä olla todella tarkkana, että ei tehdä niitä samoja virheitä, joita on tehty Senaatti-kiinteistöjen perustamisessa ja organisaation luomisessa. Kun tiedetään, että kunnat kärsivät rahapulasta, niin ne hanakasti tarttuvat kaikenlaisiin vippaskonsteihin, jotta pystyvät edelleen korjaamaan kiinteistöjä ja saavat uusia toimitiloja. Ongelma on se, että kunnat entistä enemmän sitten velkaantuvat tai piilovelkaantuvat, kun ne menevät näihin vuokratiloihin pitkäaikaisilla vuokrasopimuksilla. Näitä sopimuksia nimitetään elinkaarimalleiksi, ja sillä tavalla kuntasektori köyhtyy, kun menee vuokralaiseksi eikä enää rakenna omia tiloja. Niin että Remontti-yhtiön (Puhemies koputtaa) kohdalla pitää olla tarkkana, kun se perustetaan.

Anu Urpalainen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Ruohonen-Lerner tarttui mielenkiintoiseen asiaan tästä kokonaisuudesta. Kun mietitään sitä kustannustehokkuutta ja vuokratuloja, millä tavalla toimitaan, niin kyllähän se lähtee tästä talosta ja hallituksesta ja niistä toimenpiteistä, joita me päätämme budjetin yhteydessä, millä tavalla toimintoja tehostetaan ja mitä toimintoja enää järjestetään. Se, että vuokramenojen kasvaminen olisi pelkästään se syy, ei tietenkään ole se ainut totuus. Olennaistahan on myös se, että reilusti rakennetaan se läpinäkyvyys, niin kuin tänään on täällä puhuttu, ja sitä kautta päästään aidosti sitten keskustelemaan kokonaisuudesta.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Ruohonen-Lerner nosti esille täällä tämän Remontti Oy:n, ja todella toivon, että valtiovarainministeri täällä käyttämänsä puheenvuoronkin johdosta tarkkaan harkitsee, millä tavalla sitä lähdetään toteuttamaan, ettei tehdä juuri niitä virheitä, mitä tässä Senaatin kohdalla on matkan varrella tapahtunut.

Sen verran täytyy todeta, että eihän tämä ole ihan yksin Senaatin syy. Kyllä yhtä lailla vastuu on myöskin valtiovarainministeriössä omistajaohjausyksikössä. Oma kokemukseni viime vaalikaudelta on kyllä se, että vaikka mitä yritit sitä kautta muutosta saada, niin kyllä niin kova seinä oli vastassa — eli se asennetasolla ollut muutosvastarinta — ja se johtui pitkälti siitä, että se toiminta oli järjestetty niin, ettei tarvinnut kuunnella ketään, kun oli oikeus periä vuokrat, oikeus nostaa niitä ja sillä tehdä bisnestä. Eli se rakennelma sinänsä on jo väärä ja se johti vääränlaisiin asenteisiin, joten tämä täytyy laajemmin nähdä, että ei tässä yksin kannata Senaattia kivittää, vaan myöskin heitä, jotka Senaattia ovat ohjanneet.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin me olemme täällä päättäneet, mutta ongelma on siinä, että se, mitä tuolla kentällä näyttää tapahtuvan, ei ainakaan omissa silmissäni muistuta sitä, mitä olen kuvitellut täällä olleeni päättämässä. Tässä on myöskin tämä perustuslaillinen ongelma.

Edustaja Myllykoskelle pitää sanoa, että ei tässä syödä tulevan hallituksen eväitä. Tässä minun mielestäni pikemminkin annetaan eväitä, koska siis ihan oikeasti, jos me onnistumme saamaan tämän toiminnan toimimaan niin kuin sen pitäisi, siihen liittyy isoja mahdollisuuksia, niin kuin itse asiassa liittyy myöskin tähän mahdolliseen tulevaan Remontti-yhtymään.

Minä nyt olen entisen rakennuttajayhtiön toimitusjohtaja ja kuvittelen tietäväni, mitä voidaan tehdä, kun tehdään tehokkaasti. Sitten on se toinen vaihtoehto: jos aletaan eksyä siltä oikealta polulta, niin sitten tulokset voivat olla vähemmän kelvollisia ja toivottavia.

Jukka Kärnä /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Niin ikävää kuin se varmasti oli ministeriltä sanoakin, niin kyllä omistajaohjauksessa on todella paljon korjaamista tämänkin osalta. Eli kun sitä rahaa on taskusta toiseen siirrelty, niin... Taisi edustaja Rajamäki todeta, että valtio on syntynyt valtioon jo aikapäiviä sitten, ja aika on korjata. Tämähän ei tule mikään helppo rasti olemaan, koska siellä on yhtenä puolena tietenkin tuloutus myöskin valtiolle, joka nyt oli 120 miljoonaa. Mutta joka tapauksessa tässä pitää liikkeellä olla.

Nostan vielä esille sen — Paasio nosti sen ensimmäisenä ja Paatero komppasi sitä — että myöskin kunnissahan on tätä samaa toimintaa. Kyllä minä toivon, että jos ja kun täällä valtion puolella saadaan asiat kuntoon, paremmalle tolalle kuin nyt, niin tämä esimerkki myöskin vaikuttaa sinne kuntiin.

Ja toivon, että ensi kevään jälkeen tämä jatkuu nimenomaan seuraavan hallituksen toimena. Eihän tässä nyt puolessa vuodessa keretä ihmeitä tälle asialle tekemään. Täytyy sanoa, perussuomalaiset, ei tässä nyt mitään sellaisia pelonväristyksiä vaaleja ajatellen ole tunnettu.

Eila Tiainen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Täällä on käyty aivan erinomaista keskustelua erinomaisen hyvän tarkastusvaliokunnan mietinnön pohjalta ja tuotu esille monia seikkoja, joista näyttää siltä, että olemme yhtä mieltä. Ehkäpä perussuomalaisetkin ovat yhtä mieltä.

Minä jotenkin jaksaisin luottaa ministerin lupaukseen ja puheisiin. Hänhän myönsi, että omistajaohjauksessa on ollut ongelmia, ja sanoi, että ehkäpä esimerkiksi näitten kulttuurilaitosten asiat pitäisi muuttaa kustannusperusteisiksi.

Edustaja Paatero viittasi aivan oikein siihen, että ei ole mitään järkeä siinä, että esimerkiksi veikkausvoittovaroista on jouduttu tukemaan seiniä ja esimerkiksi juuri pienet kulttuurirahat ovat olleet sitten siihen varsinaiseen toimintaan entistäkin pienemmät. Samoin yliopistokiinteistöihin täällä on viitattu. Jyväskylässä on esimerkki siitä, että remontin tekeminen nostaa kulut niin korkeiksi, että vanhoista seminaarirakennuksista ehkä joudutaan luopumaan — ja mitä sinne sitten tulisi? Paikan hengelläkin on merkitystä. Niin kuin jo vanhat roomalaiset sanoivat, genius loci on ihan tärkeä asia.

Timo V. Korhonen /kesk(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puheenjohtaja! On erittäin hyvä, että tarkastusvaliokunta on nyt tähän Senaatin toimintaan kiinnittänyt huomiota. Minusta valiokunta on käsitellyt tätä erittäin vastuullisesti saaden aikaan myös yksimielisen mietinnön. Oli myös erittäin hyvä kuulla, että valtiovarainministeriössä on nyt työryhmä pohtimassa tätä Senaatin toimintaa, eli on siis todennäköistä, että myös valtio omistajana omistajaohjauksen puolelta tähän tilanteeseen reagoi.

Mutta sitten on myös erittäin tärkeää, että Senaatin johto kaiken kaikkiaan ottaa vastaan sen mietinnön sisällön, mitä tässä nyt on esille tullut. Kritiikkiä Senaatin toiminnastahan on tullut hyvin vahvasti. Sitä on tullut tuolta kentältä, sitä on tullut erilaisissa valiokuntakäsittelyissä, ja välillä on tullut jopa sellainen kuva, että Senaatti olisi jopa hiukan tämmöinen asiakkaista piittaamaton ja jäykkä valtio valtiossa -toimija. Sen myötä odotan kyllä hyvin paljon siltä, mitä tästä valiokunnan mietinnöstä nyt kaiken kaikkiaan seuraa.

Risto Kalliorinne /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä on käynyt aika selkeästi ilmi, että tämän salin mielestä tämä tuottotavoite ja tuottoprosentti on kohtuuton eikä ole suhteessa siihen tilanteeseen, mitä hallintokunnat tai ministeriöt pystyvät maksamaan. Toinen aika selkeä viesti on mielestäni ollut se, että nämä erityistilat täytyisi hinnoitella kustannusten mukaisesti eikä markkinaehtoisesti, koska näillä alueilla ei ole markkinoita.

Yksi asia, mistä kaipaisi ehkä enemmän tietoa, on se, että kun tämä Senaatti aikanaan perustettiin, sen tarkoitus oli varmaan tämmöisen kiinteistömassan kokonaisuuden hallinta. Mutta niistä viesteistä, mitä kuulee, kuulostaa, että se kokonaisuus ei kuitenkaan tyydytä ihan kaikkia. Käyttäjät kokevat, että he eivät pääse eroon vuokrasopimuksista tai heille määritellään hyvin yksipuo-lisesti niitä vuokraehtoja.

Toisaalta ministeriöt myös itse, kun järjestelevät toimintojaan, eivät tilojen jatkokäyttöä ehkä tarpeeksi mieti, kun ne voi tavallaan ulkoistaa Senaatin huoleksi. Oli se kuinka käyttökelvoton tila missä tahansa, niin ministeriön ei tarvitse kauheasti miettiä, koska on joku taho, joka sen sitten ottaa selvitettäväkseen. (Puhemies koputtaa) Minua kiinnostaisi se, kuinka paljon tällaisia tyhjiä tiloja sitten siellä Senaatin kiinteistötaseessa tällä hetkellä on.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Kiitoksia kaikille käydystä debatista.

Senaatin tyhjistä tiloista löytyy Senaatin sivuiltakin jonkin verran tietoa. Tilanne tietysti vaihtelee, ja niin kuin täällä on tullut esiin, informaatiopohja ei ole kattava. Myös Senaatin myynnissä olevista kiinteistöistä osa näkyy siellä. Osassa tämä passiivisuus selvästikin epäkurantin tilan myymisessä on ollut ilmeistä, ja valiokunta on kirjoittanut sen mietintöönsäkin. Mutta tämä tärkeä havainto siitä, että kyllä myös käyttäjien on tunnettava vastuunsa, toivottavasti välittyy sieltä valiokunnan mietinnöstäkin. On tietysti myös niin, että joissakin tilanteissa — kun on pitkäksi aikaa sitouduttu johonkin, josta jälkeenpäin olisi aika helposti nähnyt, että pidemmän päälle tätä ei voida ylläpitää — on peiliin katsomista myös siellä ministeriön puolella.

Arvoisa puhemies! Lopuksi vielä haluaisin korostaa sitä ministerinkin esille tuomaa seikkaa, että päävastuu näissä toimijoissa on aina ministerillä ja ministeriöllä ja eduskunnalla, että ensisijaisesti kaikesta, myös näistä korjaavista toimenpiteistä, vastaamme me, kansan valitut, ja meidän luottamusta nauttiva hallitus, ettei käänny vain siihen helppoon tämä keskustelu, että yksinomaan ne Senaatin yksittäiset valinnat ovat tässä se ongelma. Mutta kyllä näin olen ymmärtänyt Senaatin uuden johdonkin asennoituvan, että he aikovat tehdä vielä entistä parempaa työtä ja kuuntelevat hyvin herkällä korvalla tätä keskustelua.

Jari Myllykoski /vas:

Arvoisa herra puhemies! Mietintö, jota nyt täällä käsiteltiin ja jonka kiitoksiin on jo yhdytty — ja mikä hienointa, myös valtiovarainministeri Rinne toi esille juuri niitä keskeisiä valiokunnan esille nostamia asioita — tuntuisi olevan niin sanotusti pulkassa. Mutta kuten tuossa debattipuheenvuorossanikin jo toivoin, niin nyt tarvitsisi kyllä jo tämän eduskunnan tehdä sellaisia päätöksiä, jotka ohjaavat seuraavaa hallitusta, ja eväitten syönnillä kyllä tarkoitin ehkä enemmänkin valtaeväitä kuin rahallisia eväitä, kuten edustaja Virtanen sattuvasti lohkaisi.

Se toiminnallisuus pitää nostaa ja ymmärtää myös, todellakin, kahdella tavalla. On hyvä, että tämä keskustelu kustannusperusteisesta vuokrasta nostetaan esille, koska se on oikein. On järjetöntä, että meillä taiteisiin ja opiskeluun suunnattuja rahoja joudutaan laittamaan vuokriin ja tekemään sitten henkilöstöratkaisuja, että pystytään toimintaa harjoittamaan ja saamaan vuokrat maksettua.

Toiminnallisuudella tarkoitan sitä, että tulee arvioida, onko sen toimijan, joka käyttää niitä tiloja, järkevämpää hoitaa niitä niissä tiloissa vai joudutaanko toimitilat antamaan pois korkean vuokran vuoksi tietämättä, että Senaatti saa uuden vuokralaisen niille tiloille käyttöönsä. Porin edustalla luotsiasema joutui muuttamaan pois tiloista korkeiden vuokrien takia, ja luotsi itse näki, että ne tilat olivat toiminnallisesti erittäin hyvät. (Tuija Brax: No kuka sinne nyt menee?) Tämä on juuri se probleema, että jos ei arvioida sen tulevankaan käyttäjän kohdalta, niin on turha kyllä ylikorkeilla vuokrilla pakottaa niitä luonnollisia toimijoita, jotka tilojen läheisyydessä toimivat. Meillä on esimerkkejä, missä esimerkiksi oppilaitoksen yhteydessä, samalla tontilla, on vuokraamaton edustussaunatila. Ehkä vuokraajan kannattaisi miettiä, olisiko edullisempaa kohtuullistaa vuokraa kuin pitää tiloja tyhjillään.

Ehkä laajemminkin voitaisiin miettiä sitä, siirretäänkö tilojen omistajuus toimijalle, ehkä laajemminkin kuin yliopistotasolla niissä toimitiloissa, jotka viranomaistarkoitukseen tehdään. Toki on riski siitä, että kiinteistöt sitten pääsevät rapautumaan. Toisaalta uskon kyllä siihen, että Senaatti-kiinteistöt huolehtii omistajana näistä kiinteistöistä kohtuullisen hyvin. Sinällään ehkä on tärkeää tarkastella ajatusta, että voisivatko toimijat olla tilojen omistajia, kunnes päätyvät myymään niitä, jolloin sitten meillä olisi organisaatio, joka huolehtii tästä kaupallisesta toimijasta. Ja siinä kohtaa varmasti tämmöinen Senaatti-kiinteistöjen asiantuntijaorganisaatio on hyvä.

On hyvä ollut huomioida, että henkilötyövuosien määrä on lisääntynyt. Kaikki me tiedämme, että byrokratia maksaa, ja nyt kun näitä toimenpiteitä tehdään, pitääkin asettaa tavoitteita, että turha byrokratia pystytään karsimaan ja sitä kautta pystytään saamaan niitä eväitä tulevalle hallitukselle käyttää valtion varoja johonkin muuhun tarkoitukseen.

Tuolla maa- ja metsätalousvaliokunnassa tätä byrokratian purkamista on pyritty kovastikin esille tuomaan, mutta valitettavasti jokainen lakiesitys, jota on tehty, on vain lisännyt byrokratiaa. Toivotaan, että kun tämä yksittäinen asia hoidetaan, näin ei tule käymään, ja jos tulee lakitasoisia esityksiä siitä, kuinka tätä asiaa yhdessä hoidetaan, niin se ei lisäisi byrokratiaa. Toiminnan pitää olla tarkoituksenmukaista, ja meidän pitää erityisesti keskittyä myös — niin kuin ministeri Rinne totesi — valtion omistajaohjauksen toimivuuteen.

Arvoisa puhemies! Monopoliasema ei ole koskaan eduksi missään. Ja jos monopoliasema halutaan luoda, sille pitää olla varsinkin tällaisissa toiminnoissa se ulkopuolinen tarkastelutaho, jotta hintataso pysyy markkinoiden tasolla. Toivotaan, että nämä monimutkaisesti edestakaisin liikkuvat rahat eivät syö meille tarkoitettuja rahoja.

Kimmo Kivelä /ps:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan olen varsin toiveikas, että tämä tarkastusvaliokunnan mietintö voi olla ratkaiseva lähtölaukaus, jotta Senaatti-kiinteistöjen asioihin saadaan uusi ryhti ja uusi ote. Viime kädessähän kyse on veronmaksajien rahojen käytöstä ja valtion omaisuuden vastuullisesta hoitamisesta.

Kiistatta on totta, niin kuin täällä eräässä puheenvuorossa jo viitattiinkin, että kyllä Senaatti-kiinteistöjen toimintaan liitetään paljon negatiivisia adjektiiveja. Puhutaan ylimielisyydestä, osaamattomuudesta, ulkopuolisten, kalliiden konsulttien käyttämisestä, vaikeasta yhteistyökumppanista ja niin edelleen. Eivät tällaiset puheet voi ihan tyhjästä syntyä.

Sitten on monia täysin absurdeja piirteitä. Juuri on viitattu tähän, että toimintamäärärahat pienenevät, kun joudutaan kohtuuttomia vuokria maksamaan, ja joitakin kiinteistöjen osia jätetään vuokraamatta, että ei tarvitsisi kaikkia ottaa käyttöön. Jossakin tutkimusasemalla perinteinen rantasaunakin on rajattu ulkopuolelle. Nämä ovat absurdeja asioita.

On todellakin toivottavaa, että tästä asiasta päästään eteenpäin. Se on kaikkien etu. Yksi häpeällinen yksityiskohta on muun muassa Suitian kartano. Tämä historiallisesti arvokas kartano on nyt tyhjillään ja rapistuu. En tiedä, miten aktiivisesti sitä yritetään kaupata.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Aivan aluksi haluan kiittää valtiovarainministeri Rinnettä hänen täällä antamistaan melkein lu- pauksista. Kätken hänen sanansa sydämeeni ja tarkastelen niitä pitkin kevättä ja vielä sen jälkeenkin, ja jos totean keväällä, että ne pitävät paikkansa, suhtaudun lämpimästi siihen, että ministeri Rinne jatkaa tehtävässään, jotta voi ne myöskin ensi kaudella sitten toteuttaa. En kuitenkaan tällaista lupausta sekä sisäisistä että ulkoisista syistä johtuen anna. Niin, haluan myöskin kiittää tietenkin valiokuntaa. Siinä tosin pidättäydyn joltain osin, koska olin itse aika pitkään mukana.

Mutta itse asiaan. Toistan sen, mitä sanoin jo debatissa: se perusongelma tässä on minun mielestäni perustuslaillinen. Eli kun me olemme eri valtion laitoksille, toimijoille antaneet täällä rahaa, jotta he voivat sitä toimintaansa toteuttaa, sitten emme voikaan olla varmoja siitä, meneekö se kokonaan siihen vai johtuuko Senaatti-kiinteistöjen tuloutustavoitteista ja niistä johtuvista vuokrista jotain sellaista, joka toimii vastoin sitä, mitä me olemme siitä rahanjaosta täällä uskoneet päättäneemme. Sellaisesta on ollut liikaa näyttöjä.

Tietenkin tähän liittyy kiinteistöbisneksen, jota kovin mielellään on julkisissakin kiinteistönpito-organisaatioissa käytetty, tämmöinen vähän ongelmallinen sisältö, kysymys siitä, mikä sen oikean tuottotavoitteen pitäisi olla. Joku on esittänyt, että kun talous on oikein tiukalla, emmekö me voisi näistä poistoista ja rakentamiseen käytettyjen lainojen koroista saada jotain helpotusta, mikä on tietenkin ihan jostain muusta maailmasta kuin todellisuudesta, koska kyllähän se kiinteistöjenkin rakentaminen ja ylläpito maksaa ja siihen pitää osoittaa voimavaroja. Mutta sitten se kysymys on, että mikä on se oikea määrä, ja silloin tietenkin se tuottotavoite on se liikkuva palikka siinä, ja itse olen sitä mieltä, että silloin kun sitä käytetään julkisten palvelujen tuottamiseen, kiinteistökustannuksia voidaan siihen raamiin osoittaa vain niin paljon kuin niitä aidosti maksetaan. Tämä tuottotavoite sekoittaa ja hämmentää myöskin päätöksentekoa täällä, koska me emme todellakaan voi olla varmoja, mistä me oikeasti päätämme.

Viittasin täällä Jokioisten tutkijoitten saamatta jääneeseen tuotokseen, ja tietenkin voidaan sanoa, että no okei, se VM otti sitten niitten tutkijoitten palkan ja sehän voi saada tietenkin myöskin paremman tuoton yhteiskunnalle sijoittamalla ne rahat johonkin muualle. Mutta siitä, saako se vai eikö se saa, pitäisi kyllä päättää täällä eduskunnassa.

Sitten toinen puoli Senaatti-kiinteistöjen toiminnassa on se, johon täällä ei ole oikeastaan puututtu, eikä mietinnössäkään, koska se nyt ei varsinaisesti ehkä sivunnut sitä varsinaista aihetta: kun Senaatti-kiinteistöt vastaa sekä rakennuttamisesta että myöskin kiinteistönpidosta näissä omistamissaan kiinteistöissä, niin onko se toiminta tehokkainta mahdollista? Olen ollut ennenkin ja olen edelleenkin sitä mieltä, että tämä suomalaisen rakentamisen kalleus johtuu erittäin merkittävältä osalta siitä, että tämä rakennuttaminen ei ole oikein hanskassa. Osaaminen ei ole riittävää. Siinä on keskeisessä asemassa sekä toisaalta suunnitteluohjaus että myöskin tehokas kilpailuttaminen. Minun tekee mieli väittää, että jos nämä olisivat kunnossa, suomalaisessa rakentamisessa säästettäisiin miljardeja, ja erityisesti peruskorjauksen osalta, vanhojen asuinkiinteistöjen peruskorjauksethan ovat erittäin merkittäviä.

Samaa on sitten tietenkin kiinteistönpito. Kun valiokunta on tämän ohella tehnyt mietinnön myöskin näistä kosteusvaurioista, kyllä nyt tekee mieli tietysti kysyä, kiipeääkö siellä Senaatti-kiinteistöjen kiinteistöilläkään ne kiinteistönhoitajat näinä aikoina katsomaan, jäikö sinne kattokaivoon lehtiä tukkimaan niitä, ja jos eivät kiipeä, todennäköisesti siellä on kosteusvaurioita, ja sitten valiokunta saa tehdä viiden vuoden päästä uuden mietinnön.

Mutta, arvoisa puhemies, joka tapauksessa valiokunnan kokoavat johtopäätökset on sellainen teksti, joka toivottavasti luetaan aidosti valtiovarainministeriössä ja Senaatti-kiinteistöissä mutta myöskin muualla. Tämä on hieno osoitus eduskunnan valiokuntatyöskentelyn hienoimmista helmistä.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Käytän tämän puheenvuoron vähän niin kuin yleispuheenvuorona ihan senkin takia, että täällä on tarkastusvaliokunnan puheenjohtaja edelleen paikalla. Se on hyvä asia, ja vielä kerran on varmaan syytä kiittää siitä hienosta mietinnöstä, minkä olitte tehneet, koska siellä yksityiskohdat, joita en käy toistamaan, oli äärimmäisen hyvin ja ymmärrettävästi tuotu esille. Kyllä tällaisen täytyy jo jollakin tavalla vaikuttaa Senaatti-kiinteistöjen liiketoimintaan ja siihen filosofiaan, millä he sitten tulevat harjoittamaan liiketoimintaansa.

Arvoisa puhemies! On varmaan todettava, että Senaatti-kiinteistöjen tulosvaade liikevaihtoon nähden on liian kova. Jos kaikki nämä rahavirrat katsoo ja laskee yhteen, niin joka neljäs euro taitaa jo sitten mennä valtiolle, niin että sinänsä valtiovarainministeriön näkökulmasta on ymmärrettävää, että he ovat tällaista liiketoimintaa pitäneet yllä. Mutta jos hieman katsoo laajemmin, niin viime päivinä on puhuttu moraalista, veronkierrosta ja verosuunnittelusta, ja nyt menee vähän sekaisin, onko joku asia sellainen, joka on sallittu valtiolle ja kunnalle ja työeläkeyhtiöille mutta ei ole yksityiselle ihmiselle sallittua. Ehkä tasapuolisuuden vuoksi olisi hyvä tarkastella valtion toimintoja ja erityisesti niitä toimintoja, mitä valtio harjoittaa osakeyhtiömuodossa tai jossakin muussa muodossa, sillä oma käsitykseni ainakin tähän saakka on ollut se, että valtion toiminnan pitäisi olla veronmaksajille ja kansalaisille esimerkillistä. Minun käsittääkseni valtio, kunnat ja työeläkeyhtiöt käyttävät surutta velkavipua erilaisia omaisuusjärjestelyjä tehdessään yhtiöittämisen yhteydessä. Mitenkä voidaan sitten yksityinen ihminen tuomita, jos tämä verosuunnittelu valtiolla, kunnilla ja työeläkeyhtiöillä on semmoista, että ne välttyvät veronmaksulta?

Kun tähän veronmaksun välttämiseen liittyvät sitten holdingyhtiöt Hollannissa ja Luxemburgissa, niin on jotenkin kaksinaismoraalia sitten, että joku yksittäinen ihminen tuomitaan verosuunnittelusta, joka ei ole laitonta, mutta sitten kukaan ei tässäkään salissa meinaa puuttua valtion työeläkeyhtiöitten ja kuntien toimintaan, joka käytännössä on aivan eri mittaluokan tuomittavuusasteella katsottavaa kuin yksityisen henkilön tekemänä. Tarkoitus ei ole puolustaa yksityisiä henkilöitä, mutta minun mielestäni on hyvä meidän kaikkien kansanedustajienkin nähdä, mitä valtio ja kunnat tekevät. Ja jos me jatkamme tätä epämääräistä liiketoimintaa, joka ei hyvän hallinnon eikä hyvän liiketoiminnan periaatteita, eettisiä periaatteita, noudata, niin ei pidä ihmetellä, jos meillä harmaa talous lisääntyy ja kansalaisten luottamus hallintoon vähenee.