Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Haluaisin todeta tämän hallituksen esityksen suhteen ensiksi sen, että siinä tietysti pyritään hyvään lopputulokseen, kuten Jussi Huttusen johtama Kansallinen terveysohjelma kaiken kaikkiaan pyrki. Mutta tähän on nyt otettu tällainen Münchhausen-menetelmä avuksi, nimenomaan sellainen konsti, että voitaisiin parantaa terveydenhoidon ja sairaanhoidon tilaa siitä alennustilasta, jossa se on, ilman lisärahoitusta. Tämä "ilman" merkitsee kunnallisella taholla, kunnissa ja sairaanhoitopiireissä, kuntien rahoittamana tapahtuvaa lisärahoitusta. Se on 350 miljoonaa euroa vuoteen 2007, siis yhtä paljon kuin valtiovallan vastuu. Hallitus on omassa ohjelmassaan osoittanut tämän 350 miljoonaa euroa vuoteen 2007. Kunnat ovat ilmoittaneet pääsääntöisesti, että ei tule senttiäkään. Näin ollen on aivan selvää, että tämä ei todellakaan tukasta nostamalla onnistu, kuten ei Münchhausenkaan tätä pystynyt aikoinaan tekemään, ilman varsinaista apuneuvoa pääsemään suosta pois.

Näin ollen, puhemies, tämä on vakava asia ihmisten kannalta, ja kun lähemmin katsoo kansanterveyslain muutosta, siinä jätetään lääkärikonsultaatio tapahtuvaksi viimeistään kolmen kuukauden sisällä. Näin ollen, arvoisa puhemies, olemme tilanteessa, jossa ei ehkä ollenkaan tule parannusta, ja sitä itse en toki toivo.

Eero  Akaan-Penttilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän asian tärkeyden takia haluan sanoa täältä edestä vielä muutaman sanan.

Hoitotakuu on tämmöinen hokematermi. Tietysti käytännössä se saattaa tuottaa meille ongelmia mutta periaatteessa tämä on erittäin hyvä lähestymistapa, mikä koko Suomella on tähän asiaan ollut ja valtioneuvostolla ja miksei myöskin meillä täällä eduskunnassa.

Tässä on yksi erittäin iso mutta, vaikeus edessä, ja se on taloudelliset seikat, niin kuin jo edellisessä, ed. Tiusasen puheenvuorossakin huomasimme. Laskuthan menevät suurin piirtein niin, että Suomessa on arvioitu, että kaikkinensa hoidon saatavuuden turvaaminen tarvitsee noin 900 miljoonaa euroa lisää rahaa. Tästä lasketaan, että noin 200 miljoonaa on se osuus, joka tulee rationoinnin kautta, ja se 700 miljoonaa, joka jää jäljelle, jaetaan kahtia: kuntapuoleen ja valtiopuoleen. Nyt valtio on tässä, se valtiolle sanottakoon kunniaksi, lunastanut oman toivomuksensa, mutta näyttää siltä, että kuntapuoli ei saa tätä 350:tä miljoonaa kasaan, niin kuin sen pitäisi saada. Tästä oli vähän kipakkaakin keskustelua ensimmäisen käsittelyn yhteydessä, mutta silloin ei päästy tarpeeksi debatoimaan, ja sen takia halusin tämän toistaa vielä täällä.

Tähän perustuu kokoomuksen vastalause valiokuntakäsittelyssä tältä osin. Tämä vastalauseen lausumaehdotushan kuuluu seuraavasti: "Eduskunta edellyttää, että hallitus antaa viimeistään lokakuussa 2004 eduskunnalle selvityksen niistä toimenpiteistä, joilla kuntataloutta vahvistetaan siten, että kunnat kykenevät toteuttamaan hoitotakuun."

Nyt vielä, arvoisa puhemies, kun ministeri Hyssälä on täällä paikalla, toivoisin, että te uudestaan käyttäisitte vielä tarkentavan puheenvuoron ja ihan selkeästi ilmoittaisitte, onko tosiaan niin, että te uskotte, että tämä talous, minkä tässä edellä kerroin, jonka te kerroitte ensimmäisessä käsittelyssä, pitää paikkansa ja tämä kaikki tulee toteutumaan. Eli vastustatteko te voimakkaasti tätä kokoomuksen lausumaehdotusta vai näettekö tässä jonkinlaisia epäonnistumisen mahdollisuuksia? Tämä on niin iso asia Suomessa, että kun se on niin sanotusti mennyt mäkeen Ruotsissa ja taas meillä Suomessa toisaalta on luotu tämmöinen positiivinen ilmapiiri koko väestöön, että nyt kaikki asiat ratkeavat, niin on erittäin noloa ja suorastaan typerää ja tyhmää, jos meidän vaikeutemme vain lisääntyvät 1.3. jälkeen. Sen takia kokoomus yrittää olla tässä rakentava ja saada kansalaisten terveydenhoidon entistä parempaan kuntoon.

Kyllä tein.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! En tässä nyt halua pitkittää käsittelyä. Tästä on käytetty todella kahteen kertaan eduskunnassa, sekä lähetekeskustelussa että palautekeskustelussa, laajat ja mielestäni erittäin asiantuntevat puheenvuorot kansanedustajien taholta. Olen itse korostanut sitä, että toimintakäytäntöjen muutoksilla ainoastaan voidaan mennä eteenpäin eli muuttamalla käytäntöjä voidaan saada säästöjä, ja muutetaan sekä tehokkaampaan suuntaan että poistetaan päällekkäisyyksiä että tehdään hankintatoimissa, laboratoriopalveluissa jne. rationalisointityötä. Tätä on tehty, ja tämä työ on menossa. Tältä osin olen tyytyväinen, mutta paljon on vielä tehtävä.

Erkki  Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Toistan tässä yhteydessä vain sen huolen, minkä tämän lain täytäntöönpanosta ja rahoituksesta vastuussa olevat kunnat ja sairaanhoitopiirit ovat täällä eduskunnassa valiokunnassa kuultavana ollessaan toistaneet, eli huolen siitä, että lain perusteluissa kerrotut kuntien valtionosuudet tämän tarkoituksen toteuttamiseen eivät ole riittäviä. Siksi teen vastalause 2:n mukaisen lausumaehdotuksen:

"Eduskunta edellyttää, että kuntien terveydenhuoltoon suunnattuja valtionosuuksia lisätään erityisesti siirtymävaiheessa ja tarvittaessa myöhemminkin siten, että sairaanhoitopiirit ja kunnat pystyvät toteuttamaan uudistuksen synnyttämät tehtävät ja velvoitteet."

Leena Rauhala /kd:

Arvoisa puhemies! Mielelläni kannatan edellä ed. Akaan-Penttilän tekemää, vastalauseeseen 1 sisältyvää lausumaehdotusta.

Hän perusteli sitä nimenomaan sillä, että nyt on kysymys hyvästä hallituksen esityksestä kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain sekä eräiden muiden lakien muuttamiseksi, siis hoitotakuusta, todella tärkeistä tavoitteista, ja se tulisi saada nyt nimenomaan tässä alkuvaiheessa toteutumaan. Niinpä tämän ykkösvastalauseen lausumaehdotus edellyttää nimenomaan, että rahoitus turvattaisiin, eli tämä lausumaehdotus vain vahvistaisi tätä lakia. Kannatan tätä lausumaehdotusta mietintöön.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ei ollut tilaisuutta ottaa kantaa tähän asiaan, mutta haluan nyt sen sanoa, mitä mieltä tästä asiasta olen.

Hallituksen esitys kansanterveyslain ja erikoissairaanhoitolain muuttamiseksi tähtää hoidon saatavuuden turvaamiseen. Esityksellä ollaan muuttamassa suurta pakettia eri lakeja, ja kyse on lopulta aika suurista muutoksista. Kuitenkaan esityksellä ei olla luomassa potilaalle subjektiivista oikeutta päästä hoitoon eikä potilaalla olisi rajatonta oikeutta saada mitä tahansa haluamaansa hoitoa, vaan hänen hoitonsa tarpeen arvioi terveydenhuollon ammattilainen. Hyvä tavoite on oikeudenmukaisuuden ja yhdenvertaisuuden lisääminen hoitoonpääsyssä. Samoin on tarkoitus selventää sairaanhoitopiirien kuntayhtymien vastuuta sairaanhoitopiirin sairaalan hoitoon lähetettyjen potilaitten hoidon järjestämisessä. Potilaan asemasta ja oikeuksista annettua lakia ehdotetaan muutettavaksi siten, että potilaalle olisi ilmoitettava hoitoonpääsystä ajankohta, jos se muuttuu. Hänelle on ilmoitettava muutoksen syy.

Lakiesitys mahdollistaa pääsyn terveydentilan arvioon kolmen päivän kuluessa yhteydenotosta, ja sen tulee mahdollistaa pääsy erikoissairaanhoidon polikliiniseen arvioon kolmen viikon kuluessa lähettämisestä. Sen tulee mahdollistaa hoitoonpääsy kolmessa ja viimeistään kuudessa kuukaudessa. Potilaan kannalta tällainen aikataulusäännöstö on merkittävä parannus nykyiseen verrattuna. Tällä hetkellä potilas ei monissa terveyskeskuksissa pääse ruuhkautuneitten puhelinlinjojen läpi edes ajanvaraukseen, puhumattakaan että onnistuisi saamaan pääsyn lääkärille ja ajan terveydentilan tutkimiseksi.

Nämä ovat oikean suuntaisia tavoitteita ja parannusesityksiä, mutta ne eivät poista sitä perimmäistä ongelmaa, että terveydenhuollon ja sairaanhoidon käytettävissä olevat resurssit ovat riittämättömät ja edelleen supistumassa. Näitä ongelmia ei poisteta kikkailemalla, vaan antamalla lisää rahaa sairaanhoidon menojen kattamiseen. Kansalaiset kokevat verot oikeudenmukaisina, jos he saavat rahoilleen vastinetta. Tätä hallitus ei tunnu ymmärtävän, koska pienillä veronkevennyksillä ei tavalliselle kansalaiselle ole mitään myönteistä vaikutusta. Sen sijaan niillä uhataan peruspalvelujen saatavuutta.

Kuntasektorilla tämä hallituksen esitys saatetaan tulkita niin, että kunnille ollaan jälleen antamassa uusia tehtäviä ja lisätään kuntien taakkaa, mutta ei anneta rahaa näitten tehtävien hoitamiseen. Sairaanhoitoalan ja kuntien työntekijöitten lisääntyvä työtaakka merkitsee vapaa-ajan vähenemistä ja kasvavaa työsuoritusta ilman korvausta. Tämä ei ole oikein työntekijäpuolta kohtaan.

Potilaan kannalta hoidon järjestämisvastuun korostaminen on hyvä asia. Kuntia velvoitetaan huolehtimaan hoidon järjestämisestä, hoitoonpääsystä, entistä paremmin. Jos tämä vaatimus täytetään hyvin ja kirjaimellisesti, siitä aiheutuu kunnille lisää henkilöstömenoja ja muita kuluja. Nämä edellyttävät kuntien valtionosuuksien korottamista. Kunnissa odotetaan hallitukselta toimia kuntien ahdingon lievittämiseksi.

Sairaanhoitoon liittyvän hallituksen esityksen yhteydessä haluan muistuttaa alan työntekijöitten työstä, työssäjaksamisen ongelmasta. Pienellä palkalla raskaissa vuorotöissä itsensä väsyttävät ihmiset ovat kestokykynsä rajoilla. Loppuunpalaminen ja totaalinen uupuminen ovat jokapäiväistä todellisuutta hoitoalalla. Jokainen ymmärtää, ettei hoitovastuu, hoitotakuu, voi toteutua, ellei samaan aikaan lisätä rahoitusta henkilöstön palkkaamiseen.

Tästä asiasta ed. Virtanen on tehnyt vastalauseen valiokunnan mietintöön ja aivan oikein perustein, ja kannatan ed. Virtasen lausumaehdotusta. Ilman lisärahoitusta sairaanhoitopiirit eivät selviydy uusista velvoitteistaan.

Mikko Kuoppa /vas:

Herra puhemies! Tämä hoitotakuusysteemihän sinänsä on hyvä ja parannus nykyiseen tilanteeseen, mutta olen jyrkästi eri mieltä siitä, mitä ministeri Hyssälä totesi, että toimintakäytäntöjä muuttamalla voidaan tämä hoitotakuujärjestelmä rahoittaa ja rahoitusvaje täyttää. Pirkanmaan sairaanhoitopiirissä lehtitietojen mukaan on 37 miljoonan euron aukko kuntien rahoituksessa, eli 37 miljoonaa euroa tulisi löytää kunnilta lisää rahaa, jotta tämä hoitotakuujärjestelmä saataisiin käyttöön. Väitän kyllä, että pelkästään toimintakäytäntöjä muuttamalla tällaista rahamäärää sieltä ei löydy eikä näin suuria säästöjä saada aikaiseksi, joten on selvää, että kunnat tarvitsevat lisää rahaa, ja se on juuri tämän hoitotakuujärjestelmän heikkous, että tässä ei tätä lisärahaa olla antamassa.

Jos verrataan terveydenhoidon menoja Suomessa, niin esimerkiksi kaikkien terveydenhoitomenojen bruttokansantuoteosuudessa Suomi on häntäpäässä. Se on 7,3 prosenttia. Toisaalta voidaan nähdä se, että Suomi selviää suhteellisen pienellä bruttokansantuoteosuudella, koska meillä on suhteellisen hyvä julkinen terveydenhoito. Vertailtaessa vaan julkisia terveysmenoja Suomi on myös siellä keskivertotason alapuolella, elikkä me tarvitsisimme lisää rahaa, jos me haluaisimme terveydenhoidon nykyistä paremmalle tasolle, elikkä saisimme nämä jonot purettua. Jos vielä verrataan julkista rahoitusta lääkemenoista, myöskin niissä Suomi on häntäpäässä, elikkä suomalaiset joutuvat itse maksamaan suhteellisen suuren osuuden terveydenhoitomenoistaan.

Näin ollen ei ole varaa mielestäni enää taksojen ja maksujen korotukseen, mihinkä hallitus on suuntautumassa ensi vuoden alussa. Siitähän on periaatepäätös hallituksessa tehty, että näitä maksuja automaattisesti nostettaisiin inflaation mukaan. Mielestäni kaiken avain on se, että lisää rahaa täytyy löytyä kunnille terveydenhoidon kustannusten kattamiseen.

Maija Perho /kok:

Arvoisa puhemies! Minusta on tavattoman arvokasta se, että tässä suomalaisessa päätöksentekojärjestelmässä ja parlamentarismissa voidaan tällaisia suuria, tärkeitä kansallisia hankkeita määrätietoisesti viedä eteenpäin, vaikka tässä on valta vaihtunut. Juuri siksi, että tämän hankkeen tavoitteet ovat niin olennaiset jokaisen suomalaisen kannalta, odotukset ovat suuria niin tässä salissa kuin jokaisen sairastavan ja jokaisen esimerkiksi leikkausta odottavan kohdalla.

Sen takia kokoomus on tehnyt oman vastalause-ehdotuksensa, jotta voidaan syksyllä arvioida sairaanhoitopiirien selvitysten pohjalta se, onko tarpeen tarkistaa niitä suunnitelmia, joilla tämä hanke valtion puolelta rahoitetaan, onko tarpeen esimerkiksi siirtää tätä rahoitusta etupainotteiseksi. Minusta on äärettömän tärkeää juuri se, että niitä myönteisiä odotuksia ei petetä, joita tämä tilanne on synnyttänyt, jotta toisaalta se myönteinen toimintakäytäntöjen kehittäminen voisi myös häiriöttä jatkua, johon täällä on tässä keskustelussa aiemmin viitattu.

Esko-Juhani Tennilä /vas(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Ed. Perhon näkemys itse asiasta on ihan minunkin ajatteluni tapainen, mutta te sanoitte, että pitää katsoa, tarvitaanko lisää rahaa. Varmasti tarvitaan lisää rahaa. Siitähän tämä ongelma tässä on syntymässä. Tässä pahimmillaan käy niin, että yksityistäminen voimistuu näitten sinänsä ihan tärkeitten ja välttämättömien hoitotakuupäivä- ja -viikkomäärien vuoksi. Tämä julkisen puolen vahvistaminen on tärkeätä siksi, että meillä on terveydenhuollossa edelleenkin suuri eriarvoisuus, joka näkyy jopa eliniän odotuksessa. Suomalainen duunari kuolee edelleen kuusi vuotta aikaisemmin kuin ylempi toimihenkilö miesten puolella. Naistenkin puolella ero on neljä vuotta. Ne ovat niitä perimmäisiä eroja.

Suomi käyttää, niin kuin ed. Kuoppa täällä jo sanoi, varsin vähän rahaa terveydenhoitoon, vain reilut 7 prosenttia bkt:sta, kun USA käyttää yli 14 prosenttia, jossa kyllä siellä onkin hassia paljon, siis hukkaa tulee paljon, sen kokonaan kaupallistetun (Puhemies koputtaa) järjestelmän vuoksi. Mutta rahaa tarvitaan, ed. Perho, se on minusta selvä. Siinä ei kannata jäädä odottelemaan, vaan pitää painaa päälle.

Marjaana Koskinen /sd(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Kun täällä on puhuttu, että rahaa tarvitaan lisää, niin se on tietysti aivan totta, mutta täytyy muistaa myös, että vuosien 2004—2007 kehyspäätöksissä lisätään 288 miljoonaa euroa rahaa terveydenhuollon kuluihin ja leikkausjonoihin on lisätty jo aikaisemmin rahaa. Täytyy muistaa myös se, että kun sairaanhoitopiirien kanssa käytiin keskustelua ja kuulemista, niin sairaanhoitopiirit olisivat siirtäneet koko tämän lainsäädännön voimaantuloa ainakin kahdella, joku muistaakseni jopa seitsemällä vuodella, eli siellä oli aika suuri tämä marginaali. Tästä laista ei olisi välttämättä tullut yhtään mitään, jos olisi hirveän tarkasti kuultu asiantuntijoita. Toiseksi sieltä tuli esille tämä 10 prosentin lisärahan tarve. On selvää, että aina kun tehdään jotain, niin silloin vaaditaan lisää rahaa. Mutta haluan muistuttaa sen, mikä mietinnössäkin tekstinä on, eli on tullut lisää rahaa viime vuosien aikana nimenomaan sosiaali- ja terveydenhuollon sektorille.

Sirpa  Asko-Seljavaara / kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Haluaisin myöskin korjata tämän ministeri Hyssälän liian optimistisen kuvan tästä rahoitustilanteesta, sillä jos pelkästään hoitokäytäntöjä muuttamalla voidaan tämä Kansallinen terveysprojekti toteuttaa, niin silloin joudutaan kyllä potilaita priorisoimaan, ja semmoisiinhan me emme ole ollenkaan tätä lakia olleet tekemässä. Eli kuten ed. Tennilä sanoi, me käytämme vain 7,3 prosenttia bkt:sta, Ruotsi käyttää 8,7, eli meiltähän puuttuu 2 miljardia euroa rahaa tästä terveydenhuollosta. Eli kyllä olen erittäin paljon tämän vastalause 1:n kannalla.

Sari Sarkomaa /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Tässä ed. Tennilälle totean, että kokoomus on erityisesti teroittanut, niin kuin täällä ed. Perho ja ed. Asko-Seljavaara ovat todenneet, että me haluamme, että kuntatalous tasapainotetaan niin, että kuntien talous on sellaisessa kunnossa, että nämä palvelut, niin hoitotakuu, joka on ollut kokoomuksen keskeinen tavoite, kuin muidenkin peruspalveluiden turvaaminen tasapuolisesti kaikille suomalaisille on mahdollista, ja siksi tämä vastalause on perusteltu. Ihmettelen täällä kyllä peruspalveluministeri Hyssälän lausuntoja siitä, että vain toimintatapoja parantamalla voitaisiin kuntatalous laittaa kuntoon. On ihan selvää, että hoitotakuu ei toteudu, jos ei toimintatapoja uudisteta, mutta ei se ainakaan toteudu, jos eivät täällä keskusta ja hallituspuolueet myönnä, että kuntatalous täytyy laittaa kuntoon.

Arvoisa herra puhemies! Tiedämme, että ensimmäistä kertaa vuoden 1999 jälkeen oli pääministeri Vanhasen aikana kuntatalous negatiivinen ja kuntatalous kiristyy. Kokoomus on huolissaan. Me edellytämme kyllä hallitukselta toimenpiteitä.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Oikeastaan aloittaisin tästä kuntatalouden kiristymisestä, mistä ed. Sarkomaa puhui. Olen Espoon kaupunginvaltuustossa, ja hyvin on tiedossa, kuka ja mikä hallitus vei ne yhteisöverot Pääkaupunkiseudulta. Kokoomuksen valtiovarainministeri oli tässä keskeinen arkkitehti, ja niillä jäljillä ollaan tämän asian suhteen.

Mutta, arvoisa herra puhemies, tämän hoitotakuun, niin kuin nimikin sanoo, pitäisi taata hoito. Nyt on erittäin suuret odotukset ihmisillä. Juuri tämä tässä on tapahtunut, että nyt ihmiset luulevat, että kun hoitotakuu tulee, minä pääsen hoitoon. Nyt nähdään, että ei ole resursoitu näitä asioita. Meillä on täällä käytännön lääkäreitä, ed. Asko-Seljavaaralla on vielä tilanne hyvin tuoreessa muistissa. Minullakin on kotona lääkäri, joka tietää nämä asiat, puhumattakaan sairaanhoitajien työpaineista. Ei voi olla niin, että sanotaan, että nyt tulee hoitotakuu, tällainen paperi ja periaate, ja sitten kaikki on auvoista tämän jälkeen. Jos ei sitä resursoida, niin se ei pidä paikkaansa.

Meillä on aika sietämätön tilanne Espoossa Puolarmetsän sairaalassa. Siitä oli iso juttu paikallisessa Länsiväylä-lehdessä, että hoitajat itkevät sitten työpäivän päätteeksi, kun ei meinaa jaksaa, jaetaan ja jaksotetaan, pätkätöissä ketjutetaan, sijaispalkkauskielto on monin paikoin voimassa. Ihmetellään sitten, miten tämä muuttuu, jos ei tule lisää rahaa. Ei mitenkään. On aivan selvä asia, että jos ei tule resursointeja, ei tule rahaa lisää, niin ei tule myöskään parannusta.

Tuossa viime lauantaina Vantaan Myyrmäessä törmäsin paikalliseen kotisairaanhoitajaan, joka sanoi, että se on melko yksinäistä ja epätoivoista hommaa, hyvin pienet resurssit, alkaa olla jo niitten ihmisten kanssa tuttu, joita hoitaa päivittäin, haluaisi tehdä ja auttaa. Kun itse sairastuu, niin mitäs sitten, kuka sinne menee? Sijaisia ei ole, sijaispalkkauskielto päällä. Tässä sitä ollaan puhtaan paidan kanssa. Ei tässä tilanne parane ilman resursointeja.

Arvoisa herra puhemies! Sitten kuntatalous: Espoossa, jossa itsekin vaikutan ja olen, meillä on 8 miljoonaa euroa nyt arvioitu verotulojen määrässä vajetta, 50 vanhaa milliä. Mistä sellaiset rahat sitten yhtäkkiä otetaan, vaikka nämä hoitotakuurahat? Näissä on näitä valtionosuuksia ja muita. Pian tässä tulee mieleen, tekeekö valtiovalta tässä saman kuin silloin, kun Espoo yritti omaa tietä rakentaa, osallistua tienpidon kustannuksiin: lätkäistiin valtiolta arvonlisävero päälle, että siinä on teille, kun lähditte itse rahoittamaan hommia, maksakaa veroja valtiolle. Tämä on niin arvokas asia, tämä julkinen terveydenhuolto — sen ymmärtää, kun käy ulkomailla, jos ei sitä ennen ymmärrä, niin sen ymmärtää sitten — että periaatteessa meillä köyhän ja vaivaisenkin tulotasoon katsomatta pitäisi saada hoitoa, mutta moni siihen jonoon meinaa kuolla.

Sitten etenkin täällä Pääkaupunkiseudulla, samoin kuin meillä kansanedustajilla, on työterveydenhuolto. Mikä olisi tilanne näillä alueilla ilman tätä työterveydenhuoltoa? Se on erittäin suuri osa, joka nimenomaan auttaa sitten vähän meitä parempiosaisia, mutta niin kuin täällä ed. Tennilä todisti, niin duunari kuolee nuorena. Eli jos tämä vielä otettaisiin tämä työterveydenhuoltoasia tästä pois, niin tilanne olisi pahempi.

Nämä tilastot ovat selvät. Me olemme näitten kehittyneiden EU-maiden, en tarkoita näitä juuri sisään rynnänneitä, terveydenhuoltomenoissa aivan häntäpäässä. Julkinen sektori on suurin pätkätöiden teettäjä, ja tämä tilanne näillä aloilla on aika huono.

Sitten meillä on vielä — odotan mielenkiinnolla ed. Soininvaaran puhetta — tämä Hus täällä Pääkaupunkiseudulla, josta meidän täytyisi tietää nyt, kuinka ja miten se tulee toimimaan ja toimiiko se. Miten tämä uusi hoitotakuu kontraa tähän Husin tilanteeseen, se on meidän Pääkaupunkiseudun kansanedustajien kannalta aivan erikoinen ja erinomaisen tärkeä tilanne. Syrjäseuduillahan tilanne on käytännössä niin, että terveyskeskuslääkäreitä ei monin paikoin ole. Nyt taas, kun kesä tulee, niin lääketieteen ylioppilaat ja kandit siellä ryntäävät sankoin joukoin kesätöihin reppufirmassa tekemään näitä lääkärintöitä. Näin tämä toimii tuolla selkosilla, missä hallitusta tietysti jyrkästi tuetaan, ja kun vielä vuosi sitten kepulaiset todistivat, että täällä sammuu valotkin, niin nyt ne samat kepulaiset todistavat, että älkää nyt pelotelko, muuten täältä selkosilta lähtevät kaikki pois. Näin se vallan ahneus ja makeus ja ministerikyyti tämänkin asian on heittänyt aivan päälaelleen.

Arvoisa herra puhemies! Tässä oli lyhyesti näitä kohtia, ja perussuomalainen eduskuntaryhmä tulee näitä vastalauseita tukemaan. Meillä ei ollut edustajaa tässä kyseisessä valiokunnassa, ja katsotaan, mikä niistä ehdotuksista menee hallituksen esitystä vastaan. Molemmat olivat perusteltuja, ehkä vasemmistoliiton siinä mielessä selkeämpi, että siinä sanottiin selvästi, että rahaa tarvitsee tulla lisää. Ei tästä muuten mitään tule, jos ei tule lisää rahaa. Meillä on kyllä hyvä hoitotakuujärjestelmä paperilla, vähän niin kuin Neuvostoliiton perustuslaki olisi ollut hyvä, jos se olisi toiminut.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Myös minä kannatan ed. Virtasen tänään tekemää lausumaesitystä lähinnä sen takia, että hyvä uudistus uhkaa romuttua rahan puutteeseen. Valitettavasti myös on todettava, että eduskuntakäsittelyn aikana ei selkeytynyt täällä moneen kertaan kysytty vastuukysymys eli se, kuka vastaa takuun toteutumisesta 1.3. jälkeen, valtio, kunta, sairaanhoitopiiri, yksittäinen lääkäri vai potilas itse. Ei myöskään selkeytynyt se, kenellä on kokonaisvastuu tästä hoitoketjun toteutumisesta tämän hoitotakuun yhteydessä. Näillä näkymin hoito tulee sirpaloitumaan, kiitos sen, että veroalet rapauttavat julkisten palveluiden toimintamahdollisuuksia. Käytännössä julkisia palveluja ollaan monelta osin ajamassa alas ja kunnat pakotetaan, ja samoin sairaanhoitopiirit, ostopalveluitten kautta hoitamaan tätä hoitotakuuta. Siis kuka viime kädessä vastaa tästä hoitoketjusta kokonaisuutena, ja kenen puoleen potilas kääntyy 1.3. jälkeen, jos takuu ei hänen mielestään toteudukaan? Olen monta kertaa ministeri Hyssälältä kysynyt täällä asiaa, samoin muutamat kollegat. Vastausta ei ole tullut, jolloin lopputuloksena oli, että jouduin tänään jättämään kirjallisen kysymyksen, jotta vihdoin ja viimein tiedän, mikä on hallituksen käsitys vastuusta hoitotakuun saannin suhteen.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämä ajatus hoitotakuusta lähestymistapana on erinomaisen hyvä. Mutta jos tätä asiaa ei ole loppuun saakka heti alkuvaiheessa mietitty ja järjestetty, niin hoitotakuusta tulee takuu hoitamattomuudesta hyvin helposti. Kun ajatellaan, mikä on tällä hetkellä tilanne keskussairaaloissa ja muissa sairaaloissa, ja kun otetaan huomioon se, mitä ministeri Hyssälä on kerta toisensa jälkeen sekä työpaikallaan että julkisuudessa todennut ja minkä hän toisti täällä, elikkä tässä tulee resursseja vain toimintakäytäntöjen muutoksen kautta, niin tässä juuri luodaan se erinomaisen epämiellyttävä tilanne, että kansa pettyy tähän lupaukseen. Tämähän on eduskunnalta hirmuisen kovan luokan lupaus, hoitotakuu, se on kovimpia lupauksia, mitä on ikiaikoina annettu, ja jos se ei heti toimi, niin sen jälkeen kukaan ei usko mihinkään tällaiseen. Siis siinä katsannossa nämä ponnet ovat erinomaisen paikallaan.

Aila  Paloniemi / kesk:

Arvoisa puhemies! Haluaisin sanoa ed. Sarkomaalle, että ministeri Hyssälä ei täällä todennut, että kuntatalous laitetaan kuntoon menetelmiä muuttamalla tai uusilla toimintatavoilla, vaan hän puhui tästä hoitoonpääsyn turvaamisesta. Tässä lakiehdotuksessa ei ole kysymys kunnille annettavasta uudesta tehtävästä, vaan kunnilla nykyisen lainsäädännön perusteella olevien tehtävien uudesta hoitamistavasta, eli Hyssälä puhui tästä. Haluaisin vielä muistuttaa, kuten täällä ed. Koskinen sanoi, että kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon valtionosuuksia on lisätty ja lisätään 2004—2007 kehyspäätöksen mukaan noin 400 miljoonalla eurolla, josta terveydenhuollon osuus on 288 miljoonaa euroa.

Sari Sarkomaa /kok:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä, ed. Paloniemi, asia on niin, että ainoastaan ja vain sillä voimme turvata hoitoonpääsyn, että kuntatalous laitetaan kuntoon. Uskon, että täällä valtaosa tulkitsi niin, että kun täällä on kritisoitu, että tämä hoitotakuu ei toteudu, niin ainoa vastaus, mikä on tullut peruspalveluministeriltä ja myöskin teiltä, arvoisat keskustan ja hallituksen edustajat, on se että tämä toteutuu vain sillä, että toimintatapoja muutetaan. Voimme olla samaa mieltä, että toimintatapoja täytyy muuttaa, ja kun me kokoomuslaiset lupasimme hoitotakuun viime hallituksessa, me lupasimme, että tulee myöskin peruspalvelubudjetti. Muutetaan toimintatapoja. Te olette toisella kädellä antaneet lisävelvoitteita kunnille, ja kuntatalous on kiristynyt. On aivan mahdotonta, että hoitotakuu toteutuu, ellei muuteta toimintatapoja niin, että annetaan sinne rahat, jos laitetaan lisävelvotteita. Tosiasia on se, että hoitotakuu ei tule toteutumaan, jos ei tehdä niin kuin kokoomus on esittänyt.

Arvoisa herra puhemies! Kyllä tässä edellytän myöskin tämän kokoomuksen lausuman lisäksi sitä, että täytetään ne lupaukset, joita Pääkaupunkiseudulle ja erityisesti Helsingille annettiin. Ennen vaaleja luvattiin, että yhteisöverotuotto palautetaan sille tasolle, millä se oli ennen sitä väärää, virheellistä leikkausta. Mitä Pääkaupunkiseutu on saanut, mitä Helsinki on saanut? Kylmää vettä vain niskaansa. Toivon todella, että täällä peruspalveluministeri myöskin vastaa siihen, miten Pääkaupunkiseudulla, jota on kuristettu hallituksen virheellisin toimin, ne lupaukset lunastetaan, mitä te annoitte selkeäsanaisesti ennen vaaleja. Tätä kyllä me helsinkiläiset ja pääkaupunkiseutulaiset odotamme.

Haluan lopuksi vielä todeta, että Suomen talous eikä työllisyys lähde nousuun, jos ei talouden kasvunveturi, Pääkaupunkiseutu, Helsinki, voi hyvin. Tällä hetkellä se ei voi hyvin, kiitos sen, että te ette ole lunastanut vaalilupauksianne.

Peruspalveluministeri Liisa Hyssälä

Arvoisa puhemies! Tällä vaalikaudellahan nyt poikkeuksellisesti panostetaan todella paljon palveluihin: sekä kuntien sosiaali- ja terveystoimen valtionosuuksia nostetaan, kun indeksitarkistukset tehdään 75-prosenttisesti, aiemmin 50-prosenttisesti, ja sitten nyt myöskin sosiaali- ja terveysministeriön budjetin kautta palautetaan jälkeenjääneisyyden korjaus. Sekä hankerahoilla että kuntien budjettiin tulevilla rahoilla nostetaan palveluihin tarkoitettuja varoja sekä terveyspuolella että sosiaalipuolella. Tämä on poikkeuksellista, mitä tehdään tällä vaalikaudella, tämä täytyy sanoa, poikkeuksellista. Sitten edellytetään myöskin hankerahoilla, että silloin muuttuvat toimintakäytännöt. Ne rahat annetaan siihen, että entinen meno ei jatku vaan asioita tehdään uudella tavalla.

Osmo  Soininvaara / vihr:

Arvoisa puhemies! Haluan ensinnäkin kiittää sekä hallitusta että peruspalveluministeriä siitä, että tämä lakiesitys aivan kirjaimellisesti vastaa Kansallisessa terveyshankkeessa hahmoteltua tietä. Se hanke näyttää kaiken kaikkiaankin etenevän hyvin kuin kello. Eri puolilla sairaanhoitopiirejä ja kuntia on myös meneillään paljon hyvää kehittämistyötä. Silloin ammuttiin ikään kuin lähtölaukaus, että on lupa rationalisoida ja järkeistää sairaanhoitoa tavalla, joka ennen ikään kuin koettiin poliittisesti mahdottomaksi ja joka nyt sitten on muuttunut mahdolliseksi. Todellakin hyvää työtä on tekeillä.

Kiittää voi myös siitä, että valtio on aivan sentilleen noudattanut niitä taloudellisia lupauksia, jotka tähän kansalliseen terveyshankkeeseen liittyivät. En ole koskaan nähnyt, että valtiovarainministeriö niin säntillisesti pitää kiinni lupauksista kuin tässä asiassa. Tulen tähän rahoituspuoleen vähän myöhemmin, koska muilta osin asia ei ole aivan niin ruusuinen.

Minulla on kaksi huolta tästä lakiesityksestä kuitenkin. Toinen liittyy siihen, että aika kertarysäyksellä ajatellaan ja erityisesti esityksessä ajateltiin, että hoitotakuu voisi tulla voimaan. Nythän tulkintaa sitten vähän muutettiin niin, että nyt jonossa olevat potilaat pitää hoitaa vasta elokuun 2005 loppuun mennessä. Se on kuitenkin aika nopea aikataulu purkaa kaikki nämä jonot, ja se sisältää kaksi riskiä. Toinen on se, että se joudutaan tekemään hyvin kalliilla, joudutaan ostamaan yksityissektorilta, ja jos ikään kuin ostaa pakolla, kun on pakko saada tämä ostetuksi mihin hintaan hyvänsä, niin hinnalla on silloin taipumus nousta. Toinen on se, että jos tätä ei teknisesti yksinkertaisesti kyetä saamaan aikaan, jos maassa ei ole esimerkiksi tarpeeksi ortopedejä hoitamaan kaikkia niitä lonkkia, mitkä on luvattu hoitaa, niin silloin tietysti rapautuu usko tähän hankkeeseen: jos sitä voidaan kerran rikkoa, sitä voidaan rikkoa myöhemminkin.

Sen takia itse, jos olisin ollut tästä päättämässä, olisin laittanut tähän siirtymäkausia ja ehkä vähän diagnoosikohtaisia siirtymäkausia, mutta emme sitä halunneet sitten valiokunnassa ryhtyä tekemään. Minusta hallitus ja ministeriö ovat tästä operatiivisesta puolesta vastuussa eikä näitä vastuita pidä ryhtyä sotkemaan.

Sitten vähän rahoista. Kuten sanottu, hallitus on kyllä sen oman osana hoitanut, mutta tilanne ei kuitenkaan ole aivan näin valoisa kuin voisi kuvitella. Arvioitiin, silloin vuonna 2002, että terveydenhoidon menopaineet olisivat noin 900 miljoonaa euroa, ja sitten arvioitiin, että toimintatapoja kehittämällä voidaan säästää noin 200 miljoonaa euroa, jolloin maksettavaksi tulisi 700 miljoonaa euroa. Tämä lasku päätettiin panna puoliksi, niin että valtio kantaa toisen puolen ja kunnat toisen puolen. Tuolloin näytti siltä, että kuntasektori pystyy myös oman osuutensa hoitamaan. Sen jälkeen talous on kääntynyt huonompaan suuntaan, työllisyys ei ole kehittynyt yhtään niin kuin sen piti kehittyä, ja sen takia kuntatalous on paljon suuremmissa vaikeuksissa ja kuntien on erittäin hankala löytää nyt sitä omaa 350:tä miljoonaa. Se todellakin voi hieman vaarantaa tämän hankkeen toteuttamista.

Minun on pakko huomauttaa tästä kokoomuksen ponnesta ja täällä käytetyistä puheista, että jos puolue samanaikaisesti vaatii, että kuntatalous pitää panna kuntoon ja että yleisiä veroja pitää alentaa määrällä, joka vastaa 3 pennin alennusta veroäyrissä, niin en oikein pysty ymmärtämään, miten nämä kaksi asiaa mahtuvat saman puolueen vaatimuksiin. Siinä mielessä minusta tämä on jonkin verran hurskastelua.

Vasemmistoliiton ponsi on enemmän oikeilla jäljillä. Siinähän todetaan, että kun tämä merkitsee kertarysäystä jonojen purkamisen aikana, niin olisi ehkä hyvä rahoittaa sitä. Valtiovallallehan toisaalta koituu säästöjä sitä kautta, että Kansaneläkelaitoksen menot pienenevät, kun ei tarvitse maksaa sairauspäivärahoista niin paljon, ja tätä rahaa pitäisi nyt siirtää kunnille ainakin vähäksi aikaa. (Ed. Valpas: Hyvä!)

Sitten kysymykseen terveydenhuollosta yleensä.

Sellainen nyrkkisääntö on, että kun eliniän odote on noussut noin 25 vuodella parin sukupolven aikana, niin 10 vuotta tästä on terveydenhuollon ansiota ja loput 15 elintapojen muutoksen ansiota, ja siitä 10 vuodesta 8 vuotta kuuluu antibiooteille ja 2 vuotta kaikelle sille muulle puuhastelulle, mitä me noin 8 miljardilla eurolla terveydenhuollon puitteissa teemme. Paljon enemmän kuin sairaanhoito elinajanodotteeseen ja sen sosiaalisiin eroihin vaikuttavat elintavat, päihteiden käyttö ja muut sellaiset asiat. Jos me emme saa Suomen alkoholipolitiikkaa vähän toisiin oloihin ja jos me emme pysty voittamaan kasvavaa diabeteksen uhkaa, niin silloin mitkään rahat eivät tule terveydenhuollossa riittämään. Hyksin potilaista arvioidaan, että 25 prosentilla perustauti liittyy alkoholiin, ja jos 25 prosenttia menoista on alkoholin aiheuttamia, niin ymmärrätte, että kun alkoholin kulutus koko ajan kasvaa ja viimeaikaisten päätösten mukaan erittäin nopeasti, niin se tulee lisäämään kyllä terveydenhuollon menoja.

Mutta, arvoisa puhemies, oli toinen asia, josta olen huolissani. Kun hallitus on niin kirjaimellisesti toteuttanut Kansallista terveyshanketta, niin aivan näin kirjaimellisesti ei olisi pitänyt toteuttaa, koska siinä hankkeessa jäi yksi asia kesken, ja se oli taloudellisten pelisääntöjen luominen terveydenhuollon sisälle. Nyt minua huolestuttaa se, että vastuusäännöt tämän hoitotakuun osalta tulevat olemaan epäselviä. Kun toisaalta kunnat päättävät budjeteissa rahoista ja toisaalta vastuu hoitotakuun toteuttamisesta tulee sairaanhoitopiireille, syntyy tämmöinen isännättömän rahan tilanne, joka uhkaa johtaa siihen, että erikoissairaanhoidon menot saattavat riistäytyä pahastikin, kun sairaanhoitopiireillä on ikään kuin oikeus lähettää laskuja kuinka paljon tahansa kunnille ja kuntien budjetit eivät sitten enää sidokaan sairaanhoitopiirin toimintaa.

Oma ennusteeni on, että kymmenen vuoden sisällä nousee esille kysymys, onko kunta ollenkaan oikea yksikkö vastaamaan terveydenhuollosta vai pitäisikö tehdä niin kuin Ruotsissa, että koko terveydenhuolto annetaan maakuntapohjalle tai sairaanhoitopiireille, joille sitten annettaisiin myös sairausvakuutus, jolloin nämä ikään kuin menot olisivat samoissa käsissä ja tämä usean rahoituslähteen, monikanavaisen rahoituksen, ongelmakin ratkeaisi samalla tavalla. Mutta nyt luodaan vaarallinen menoautomaatti, joka saattaa johtaa todella raskaaseen terveydenhuoltomenojen riistäytymiseen.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Kyse on Kansallisesta terveyshankkeesta, joka nimeltäänkin kuvaa sitä, että tässä pitää kaikkien olla mukana, ja joka myös kuvaa sitä, että tässä kaikki myös säästävät, kun tämä viedään hyvästi läpi. On totta, että kyse tässä alkuvaiheessa tulee olemaan siitä, miten raha riittää. Toivon, jotta siihen löydettäisiin nyt semmoinen järkiratkaisu, koska niin kuin ed. Soininvaara edellä kuvasi, siinähän tapahtuu sillä tavalla, että Kela säästää siinä, työnantajat säästää osin sairausajan palkan maksujen vähenemisenä. Sitten tietysti lääkekorvauksista, kun joudutaan pitkän odotusajan kuluessa lääkkeitä hankkimaan, tulee säästöjä. Sen takia toivoisi, että tähän löytyisi semmoinen mekanismi, jotta tämä homma hoidetaan.

Itse kuntarahoituksen osalta kysehän on tällä hetkellä kuitenkin siitä, jotta tässähän on viivästetystä hoidosta kyse. Kuntahan maksaa sen aikanaan kuitenkin. Jos mitään ei tehdä, niin kunta maksaa seuraavana vuotena tai sitä seuraavana, jos joku ei satu välistä kuolemaan pois. Sen takia minusta kyllä kunnallispäättäjienkin pitää tässä tajuta se homma ja uskaltaa varata budjettiin riittävästi varoja tähän tarkoitukseen. Mutta jos tämä kokonaisuus toteutuu, ja odotan, että tästä tulee hyvä paketti, niin tämä homma hoidetaan.

Tietysti kyse on vielä siitä, miten sitten lääkärikunta tähän suhtautuu, miten halutaan tehdä — sanotaan lainausmerkeissä halutaan tehdä — vai halutaanko ohjata yksityiselle puolelle, koska ihmisethän on sielläkin, omat arvot ja arvomaailmat olemassa. Kun tätä näkyy tänä päivänä jo lääkärien käyttäytymisessä, mitä näkyykään sitten siinä tilanteessa, kun nähdään, jotta tässä on rahastuksen mahdollisuus.

Unto Valpas /vas:

Arvoisa puhemies! Hoitotakuu on hyvä asia, mutta käytännön toteutus ei tule kyllä onnistumaan näillä nykyisillä voimavaroilla, ei ainakaan aikataulun mukaisesti. Tässä on nyt se suuri vaara, että kansalaisia petetään näillä lupauksilla. Olen itse Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin yhtymävaltuuston varapuheenjohtajana saanut monta kertaa kuulla sairaanhoitopiirin viranhaltijoilta, että hoitotakuu ei toteudu, ellei valtiolta ja kunnilta tule lisää rahaa ja erityisesti henkilöstön lisäykseen.

Kaiken lisäksi meidän pitää muistaa myös se, että monissa sairaanhoitopiireissä, niin kuin meilläkin Oulussa, on jo nyt valmiiksi pitkät jonot. Kun täällä on arvoisa ministeri paikalla, niin toivoisin, että kertoisitte, miten nämä jonot lyhennetään ennen kuin siirrytään tähän hoitotakuujärjestelmään. Ymmärrätte varmaankin, että aikaa ei ole enää paljon. Jonojen lyhennyksen pitäisi olla minun mielestäni jo käynnissä, sillä muutamassa kuukaudessa eivät pitkät jonot kyllä lyhene, ei niitä saada lyhennettyä riittävästi. Siinä mielessä minusta vasemmistoliiton ponsi lisärahoituksesta on erittäin hyvä. Se toisi nimenomaan niitä lisäresursseja jonojen lyhentämiseen, jota kipeästi kaivataan sairaanhoitopiireissä.

Eero  Akaan-Penttilä  /kok:

Arvoisa puhemies! Muutama asia vielä lisää, ehkä vähän kertauksenakin.

Ensinnäkin hoitokäytännöt ja hoitokäytäntöjen muuttaminen: Se tapa, millä tämä asia ensimmäisessä käsittelyssä tuotiin esille, minua kyllä rupesi arveluttamaan, koska sen saattoi myöskin tulkita niin, että nyt osa niistä hoidoista, jotka tällä hetkellä ammattihenkilökunnan toimesta on diagnostisoitu ja päätetty, että siinä on semmoiset indikaatiot, että kyseinen asia pitää myöskin hoitaa, jätetäänkin jatkossa hoitamatta, koska indikaatioita kiristetään, jolloin osa potilaista jää vaille sitä hoitoa, josta kuitenkin ammattihenkilöt ovat aikaisemmin todenneet, että he tarvitsisivat sitä.

Tästä tulee oikeudellinen ongelma. Eduskunnan oikeusasiamies on lausunnoissaan toistuvasti ihan selvästi sanonut, että asiantuntijapohjainen hoitoarvio, jossa on tehty päätös jostain hoidosta, ei ole edes valitusperusteinen. Nyt jos se jätetään tekemättä, lähdetään kyllä hyvin mielenkiintoiselle tielle oikeusvaltiossa. Kavahdan tätä käytäntöä aivan kokonaan. Tämä on kuitenkin hallituksen puolelta ollut toinen signaali, jolla tämä asia yritetään saada taloudellisesti raiteilleen, koska lisärahoitusta tämän 900 miljoonan euron päällehän ei ole tulossa. On ihan selvä, niin kuin täällä on moneen kertaan sanottu, että kun otetaan huomioon kaikki ne potilaat, jotka nyt ovat jonossa ennen tämän niin sanotun hoitotakuun alkamista, plus sitten hoitotakuun alkaminen, niin se yhtälö vaan kerta kaikkiaan ei toimi. (Ed. Valpas: Se on mahdoton!)

Minusta on masentavaa, että eduskunta tavallaan joutuu tässä nyt tämmöisen lain hyväksymään, kun hallitus näin kivikovasti väittää, että rahat riittävät, ja meidän pontemme, meidän lausumaehdotuksemme, kohdistuu tähän asiaan. On tietysti aika mielenkiintoista, että ed. Soininvaara, joka aikaisemmin oli ministerinä aloittamassa tätä kaikkea puuhaa, arvostelee meidän lausumaehdotustamme, jonka ainoa idea on se, että eduskunnalle hallitus kertoisi ne toimenpiteet, joilla turvataan se, että hoitotakuu toteutuu. Mitään muuta me emme tässä oikeastaan pyydä selostamaan. Jos se on rahallista, niin sitten täytyy tuoda lisärahoitusta, jos se taas on muita toimenpiteitä, niin ne pitää tuoda. Nyt meidän entinen sosiaali- ja terveysministerimme vastustaa tämmöistä pontta. Se on kyllä hyvin mielenkiintoista. Kun hän vielä on Pääkaupunkiseudulla valtuutettuna Helsingissä ja on ollut Husissakin liittohallituksen jäsenenä, niin hän varmasti tietää näiden asioiden sisällöt poikkeuksellisen hyvin. Piilopriorisointiin tässä yhteydessä eduskunnan ei pitäisi sortua, vielä vähemmän hallituksen operatiivisesti sitä tehdä.

Melkein tekisi mieleni ministeri Hyssälälle toistaa se kysymys — en nyt toista, kysyn vaan näin implisiittisesti — miten on pelkästään kuulon apuvälineiden osalta, jonka alueen itse tunnen oman siviilivirkani kautta varsin hyvin, kun tässä selonteossa, joka meille, se kaksisataasivuinen työryhmämuistio, jaettiin, sanotaan, että kolme vuotta menee tällä hetkellä Suomessa siitä, kun potilas saa lähetteen kuulokoesovitukseen, ennen kuin hänellä on se koje käytössään. Eihän tämmöistä voi hyväksyä kukaan. Sitä ei eduskunnan oikeusasiamieskään ole hyväksynyt omissa lausunnoissaan. Nyt ei tule varmuutta täällä hoidosta edes tämän pienen kohderyhmän osalta, joka itse asiassa on aika valtava sitten kuitenkin, kun ajatellaan, miten paljon kuulovammaisia tässä maassa on. Kysymys on jotenkin myös niin, onko tässä liian hallintokeskeistä tämä keskustelu, onko tämä kuitenkin liian kaukana potilaiden arkielämästä, koska kuten sanottu, huomattavat odotukset meidän väestöömme on luotu. Jokainen uskoo, että kolmessa päivässä, kolmessa viikossa, kolmessa kuukaudessa, viimeistään kuudessa kuukaudessa kiireetönkin erikoissairaanhoito on hoidettu, se, mihin asiantuntijapohjainen arvio on kohdistunut, jossa sanotaan, että teidät pitää leikata tämän asian takia tai tehdä joku muu erityinen asia.

Vielä lopuksi, arvoisa puhemies, näiden lisäksi hyvin vähälle keskustelulle, nyt kun tästä lähti onneksi tämmöinen kunnon keskustelu liikkeelle, on jäänyt erikoismaksuluokan ja erityispoliklinikan välinen ero. Se on hyvin ohuesti, ikävä kyllä, pystytty käsittelemään tässä yhteydessä. Molemmissa on omat vaikeutensa. Erikoismaksuluokka on relikti menneiltä ajoilta. Siitä olisi todennäköisesti pitänyt jo luopua aika päiviä sitten, mutta se on sillä lailla vakava, että siinä osa työntekijöistä virkaehtosopimuksen kautta nauttii erikoismaksuluokkaoikeutta ja sitä ei voi huitaista sen takia pois noin vaan esimerkiksi eduskunnan päätöksellä, vaan siinä täytyy ottaa tietyt palkka-asiat huomioon. Sen tilalle tarjotaan erityispoliklinikkaa, jonka toiminnallinen kuvaus jäi meillä valiokuntavaiheessa hyvin vajaaksi. Meille ei oikein tullut minkäänlaista vakuuttavuutta siitä, että se tulisi käytännössä korvaamaan tämän nyt olleen erikoismaksuluokkakäytännön. Toivoa sopii, että näin käy, mutta se on pienempi yksityiskohta, ja sen takia emme siihen sen rajummin puuttuneet.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Nyt on kysymys erittäin tärkeästä yhteiskunnan toiminnan osasta eli terveydenhuollosta ja vielä tarkemmin sanottuna hoitotakuusta. Kansalaiset pistävät kaikkien tutkimusten mukaan ensimmäiselle sijalle terveydenhuollon ja aika lähelle sitä myöskin turvallisuuden, kun heiltä kysytään, mitkä heidän mielestään ovat tärkeimpiä asioita, joihin meidän pitäisi puuttua. Tästä tässä on kysymys.

Kuten ed. Pulliainen sanoi, kysymys on todella suuresta lupauksesta kansalaisille, ihmisille, niin täällä nyt ja sitten kunnissa, kun kuntien organisaatiot toimivat. Jos jotain täällä luvataan ja kunnissa luvataan, niin kyllä lupaukset pitää toteuttaa. Ei ole mikään ihme, että entistä vähemmän kansalaiset luottavat julkishallintoon ja poliitikkoihin, jos me päätämme täällä selvän pykälän muodossa, että annamme tietyt palvelut, mutta sitten emme annakaan resursseja, että ne palvelut voidaan toteuttaa. Julkishallinnon organisoinnissa perusperiaatteen on oltava — muistettakoon tähän asiaan liittyen — se, että ihminen tarvitsee palvelun, palvelua varten tarvitaan organisaatio, organisaatiota varten tarvitaan rahaa. Ihmisläheisesti ja, niin kuin tässä pitää ajatella, terveydenhuollon kannalta ajattelevat ihmiset miettivät tätä ketjua sieltä ihmisestä päin, ja puhtaasti taloutta ajavat talousihmiset, tässä tapauksessa valtiovarainministeriö, ajattelevat sitä ketjua toisesta päästä, talouspäästä, ja unohtavat sen ihmisen ja sen palvelun, jota tässä nyt ollaan luomassa. Pitää muistaa, että kaikkien näiden osasten pitää toimia, jotta se palvelu syntyy.

Kertaan vielä: Ihminen tarvitsee palvelun, terveydenhuollon osalta tässä tapauksessa, se tarvitsee organisaation valtion osalta, kuntien osalta, yksityisten osalta, ja se tarvitsee rahaa. Hallituksen esitys tämän hoitotakuun muodossa täyttää kaksi osaa tästä ketjusta, mutta ei sitä tärkeintä, sitä viimeistä osaa, elikkä ei anneta resursseja riittävästi niin, että hoitotakuu tulisi toteutettua. Ihmiset sataprosenttisella varmuudella, uskallan sanoa, tulevat tästä pettymään. Tästä tulee käytännössä nollapäätös, joka aiheuttaa vain harmia ihmisille, joita meidän nyt tässä pitää — jälleen korostan — muistaa.

Tämän vuoksi tämä vastalause 1 on aivan paikallaan ja monet muut hyvät ajatukset, mitä täällä on esitelty, elikkä me ehdotamme, että eduskunta edellyttää, että hallitus antaa viimeistään lokakuussa 2004 eduskunnalle selvityksen niistä toimenpiteistä, joilla kuntataloutta vahvistetaan siten, että kunnat kykenevät toteuttamaan hoitotakuun. Tämä on erittäin hyvä ja periaatteellinen kannanotto, koska — pitää muistaa — kuntien osalta toimintaa on koko ajan vaikeutettu viime aikoina ja tämän hallituksen aikana aivan samalla tavalla. Resursseja vähennetään, ja tämän hallituksen periaatelinja ... (Ed. Lindqvist: Uskooko edustaja itse puheeseensa?) — Edustaja uskoo puheeseensa oikein hyvin, koska minä olen palvellut kuntia kolmekymmentä vuotta, ed. Lindqvist, kaksikymmentäyksi vuotta apulaiskaupunginjohtajana. Minä tiedän tarkkaan, mistä minä puhun. — Sen takia juuri haluan korostaa, että kun hallitus tekee tällaisia esityksiä eduskunnalle, toki sen pitää myöskin antaa resurssit niitten toteuttamiseen, ettei tule vaan tehtyä päätös, johon me joudumme ensi vuoden aikana viimeistään palaamaan. Silloin kun tällaiset asiat hoidetaan kielteisesti kantapään kautta, niin että kansalaiset toteavat, että tämä olikin huono päätös, niin se on pahinta mahdollista politiikan tekoa.

Pentti  Tiusanen / vas:

Arvoisa puhemies! Hallitus siis todella yrittää tätä Münchhausenin reseptiä, eli terveyden- ja sairaudenhoidon alennustila suoristetaan ilman lisäresursseja eli tätä ei kunnolla taloudellisesti varmisteta.

Niin kuin on moneen kertaan tullut esille, kuntien osuus olisi 350 miljoonaa euroa vuoteen 2007 mennessä, mutta tätä kuntatalous ei ole kuitenkaan tuomassa. Kuntaliitto sanoo, että se on mahdotonta. Kuntaliiton selvityksen mukaan elokuun 22. päivältä 2003 sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus vuonna 2004 on 140 miljoonaa euroa negatiivinen, kun otetaan huomioon se, että sosiaali- ja terveydenhuollon laskennalliset kustannukset tänä vuonna ovat 11 miljardia euroa ja kustannustason muutos on 2,4 prosenttia. Tästä seuraa 266 miljoonan euron vaje. Kun siitä vähennetään se 126 miljoonaa, mitä ovat nämä valtiovallan lisärahat, jää 140 miljoonaa euroa miinusta. Tämä on Kuntaliiton selvitys.

Suomi käyttää absoluuttisesti vähemmän rahaa asukasta kohti terveydenhoitoon kuin useimmat Oecd-maat. Suomen takana olivat vuonna 2001 ainoastaan Uusi-Seelanti, Portugali, Espanja ja Kreikka. Näin ollen on selvää, että ilman rahoituksen oleellista kohottamista emme pysty parantamaan terveyden- ja sairaudenhoidon alennustilaa. Leikkausjonoja ei todellakaan pureta tällä tavalla. Tämä on vippaskonsti. Tämä purkaminen vaatii lisää työntekijöitä, nimenomaan taloudellisia panoksia. On laskettu, että nykyisten leikkausjonojen lyhentäminen merkitsee noin 120 miljoonan euron lisärahoitusvaatimusta. Tätä ei ole osoitettu. Suomessa on yli 100 000 ihmistä leikkausjonoissa. Kaikki tunnemme henkilöitä, jotka odottavat vuosia lonkkaproteesileikkaukseen, vuosia polvinivelproteesileikkaukseen, vuosia jopa esimerkiksi palleatyräoperaatioon, jota sitten kallein lääkkein ja vaivoin hoidetaan potilaan kärsiessä.

Terveydenhoidon ammattilaisten palkkaustaso, nimenomaan hoitajien palkka, on noin 20 prosenttia alempi kuin Euroopassa keskimäärin. Tämä on erittäin suuri ongelma. Lääkäripulan lisäksi tulemme saamaan hoitajapulan, ja se on vakava asia.

Arvoisa puhemies! Kun olemme ratkaisemassa nyt tätä asiaa ja vaikka tästä asiasta äänestetään, se tulee kyllä koko eduskunnan piikkiin, jos tehdään sellaista lainsäädäntöä, jolle ei ole taloudellista pohjaa. Siitä vastaavat niin näiden ponsien puolesta kuin niitä vastaan äänestäneet. Näin ollen tämä on koko eduskunnan kysymys ja eduskunnan kannalta hyvin arveluttavaa, jos ei todellakaan haluta tuoda tarvittavia resursseja, jotta voisimme hoitaa potilaita asiallisesti.

Hoitoketjuun, erikoissairaanhoitoon, on kiinnitetty paljon huomiota. Viittaisin vielä kuitenkin myös kansanterveyslain muutokseen, joka on osa tätä. Siinä on nimenomaan terveydenhuollon ammattilainen nostettu keskiöön, useimmiten sairaanhoitaja, jonka tulee tehdä "hoidon tarpeen arviointi viimeistään kolmantena arkipäivänä siitä, kun potilas otti yhteyden terveyskeskukseen, jollei arviota ole voitu tehdä ensimmäisen yhteydenoton aikana". Näin lukee lakiehdotuksessa. Kuitenkaan hoidon tarpeen arviointia ei todella ole selkeästi selvitetty lain yksityiskohtaisissa perusteluissa, toisin kuin olisi voitu olettaa ja odottaa. On aika hankala kysymys arvioida hoito, hoidon tarve, jos samalla ei voida käyttää lääketieteellistä tietämystä tämän hoidon tarpeen arviointiin. Usein näin jää varsinainen hoidon tarpeen arviointi kuitenkin tähän lääketieteelliseen osioon eli lääkärikontaktiin, lääkärin vastaanottoon, jonka kuitenkin tämän kansanterveyslain muutosesityksen mukaan tulee tapahtua "kohtuullisessa ajassa, kuitenkin kolmessa kuukaudessa siitä, kun hoidon tarve on arvioitu". Näin ollen saattaa olla pahimmillaan niin, että on kolmen kuukauden takalauta, aika, jonka sisällä vasta potilas sitten saa tämän ajan lääkärille. Eli pahimmillaan on niin, että edelleen odotusaika varsinaiselle lääkärin vastaanotolle, jossa todella käsitykseni mukaan vasta voidaan sairauden hoito määritellä ja sen tyyppi määritellä ja tehdä diagnoosi, voi olla yhtä pitkä kuin se on tälläkin hetkellä.

Tätä lakiesitystä hallitsevat koko ajan lääkäripulaongelma ja resurssiongelma, ja niiden poistamiseen ei varsinaisesti ole pystytty tekemään eikä osoittamaan keinoja. Lääkäripulasta: Suomessa on yli 20 000 lääkäriä, joista työelämässä runsaat 15 000. Näin ollen lääkäreitä on enemmän kuin koskaan ennen. Useimmiten on kysymys työolosuhteista ja siitä, pystyykö lääkäri työssään, esimerkiksi terveyskeskustyössä, tekemään sitä työtä, johon hänet on koulutettu, vai onko hänet alistettu jonkinlaiseen muuhun tehtävään.

Lopuksi totean, että priorisointia emme todellakaan tarvitse, mutta tässä hallituksen esityksessä jonoja, siis leikkausjonoja, hoidetaan enemmänkin niin, että jonoon pääsy ehkä vaikeutuu, mutta itse varsinaista leikkaustoimintaa, jolla leikkausjonoja lyhennettäisiin, ei niinkään tapahdu.

Peruspalveluministeri  Liisa  Hyssälä

Arvoisa puhemies! Todellakin tästä asiasta on käyty täällä jo kaksi isoa keskustelua elikkä lähetekeskustelu ja palautekeskustelu, joissa itsekin olen käyttänyt perusteelliset puheenvuorot, kuten monet kansanedustajat, mutta kun asia on niin tärkeä, niin on tietysti hyvä, että tästä mahdollisimman paljon puhutaan.

Itse tässä hyvin lyhyesti vain totean, että valiokunnassa on kaikilla kansanedustajilla, myöskin ed. Akaan-Penttilällä, ollut mahdollisuus kuulla kaikki asiantuntijat, jotka kansanedustajat ovat toivoneet kuultavaksi. Elikkä ei pitäisi olla yhtään ongelmakohtaa, koska nimenomaan eduskunnan työjärjestys perustuu siihen, että valiokunnassa voi kuunnella, ja tämä on juuri ollut valiokunnassa perusteellisessa käsittelyssä, ja saamieni tietojen mukaan siellä on myöskin tätä oikeutta käytetty runsaasti ja kuunneltu asiantuntijoita ja sitä kautta saatu tietoa.

Tämä hoitoonpääsyn turvaamisen aikataulu ja terveyshankkeen eteneminen on ollut huhtikuusta 2002 lähtien kaikkien tiedossa, ja siitä lähtien on lähdetty sairaanhoitopiireissä tekemään töitä sitä silmälläpitäen, että hoitoonpääsyajat tulevat.

Hoitokriteereissä taas erikoislääkäriyhdistykset ovat olleet avainasemassa. Erikoislääkäriyhdistyksillä on suurin asiantuntemus, ja sitten on olemassa Duodecimin hoitoonpääsyn hyvän hoidon käytännöt, käypä hoito -suositukset, joitten pohjalta työtä on lähdetty tekemään tietoisena siitä, että osassa sairauksia Suomessa on ollut liian tiukat kriteerit, esimerkiksi pallolaajennuksia olisi tarvinnut tehdä tässä maassa enemmän, ja osassa sairauksia on ollut liian löysät kriteerit, kuten esimerkiksi suonikohjuleikkauksissa. Tässä välimaastossa sitten on hoitokriteerejä tehty. Työ on kesken, mutta hyvässä vauhdissa ja valmistuu ajallaan.

Sairaanhoitopiirit eivät ole mitään itseohjautuvia järjestelmiä vaan ovat ihan tarkan demokraattisen päätöksenteon alaisia, kuten hyvin tiedämme. Sairaanhoitopiireissä ovat yleensä samat poliitikot — täällä kävi ilmi, että on kansanedustajiakin, ja sitten on kunnallispoliitikkoja. Se on täynnä erilaisia poliitikkoja, paikallispoliitikkoja. Heillä on se suuri vastuu ja valta siellä päättää myöskin näistä asioista. Ne eivät ole mitään itseohjautuvia järjestelmiä todellakaan, vaan siellä katsotaan tarkkaan, ja varmasti seuraavien kunnallisvaalien jälkeen entistä tarkemmalla syynillä kunnat katsovat, keitä sairaanhoitopiireihin päätöksiä tekemään lähetetään.

Erot sairaanhoitopiirien välillä sen sijaan ovat todella huomattavia, ja niitä eivät selitä mitkään sairastavuus- tai muut tekijät, koska jos nämä tekijät on vakioitu, siitä huolimatta erot sairaanhoitopiirien välillä ovat suuria. Kuntien välillä on suuria eroja. Sanotaan vaikka hammashuollon osalta toisessa kunnassa kyetään koko väestö hoitamaan. Jos me olemme katsoneet resursseja, joita esitin täällä palautekeskustelun yhteydessä, minkälaiset resurssit kunnalla on hoitaa, minkälainen väkimäärä, toisessa kunnassa samoilla resursseilla kyetään hoitamaan ja toisessa ei, ja selittävä tekijä ovat toimintakäytännöt, minkälaiset toimintakäytännöt on. Tämä on aivan selkeä viesti.

Arvoisa puhemies! Uskon, että hyvällä yhteistyöllä, sekä paikallisella yhteistyöllä että seudullisella yhteistyöllä, asioita pyritään ja pystytään viemään eteenpäin. Sairaanhoitopiirit varmasti sitten myöskin toisia sairaanhoitopiirejä käyttävät, niin että ei tässä pelkästään se yksityinen ole, vaan kyllä markkina nyt rupeaa toimimaan, uskon, myöskin sairaanhoitopiirien välillä. Kun markkinat toimivat, uskon, että sitä kautta syntyy monenlaisia hyötyjä. Mutta julkinen ei aina ole sitten se halvin vaihtoehto. Se voi olla myöskin yksityinen. Tästähän on kilpailutuksessa tullut esimerkkejä, kun leikkausjonoja on kilpailutuksen kautta lyhennetty. Uskon, että tulee sellaista aitoa kilpailua, myöskin läpinäkyvyyttä hintoihin, koska sitä tietoa me kaipaamme, mistä se hinta muodostuu ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat ja miten niitä tekijöitä pystytään muuttamaan niin, että se on sekä tilaajalle että tuottajalle kannattavaa toimintaa. Tätä kaikkea Suomessa nyt tehdään.

Kilpailutus on hyvin vaikeaa, koska meillä on tekijöitä kunnissa vähän. Ei ole oikein sellaista perinnettä, että osattaisiin kilpailuttaa, osattaisiin arvioida. Tässä täytyy myöskin kantapään kautta joitakin asioita joissakin kunnissa oppia ja omaksua. Toisissa se on jo aika lailla verissä, on jo tehty sitä. Täytyy muistaa, että kunnilla on lain mukaan vain järjestämisvastuu, ei ole tuottamisvastuuta. Tuottaja voi olla yksityinen, yhdistys, järjestö tai muu, ajattelen nyt kunnan toimintoja. Kunnalla on järjestämisvastuu, se täytyy muistaa. On erilaisia tapoja tuottaa palveluja. Niitä voidaan tuottaa monella eri tavalla, pienyrittäjyyttä ajatellen, kunnan koko palveluvarustusta ajatellen, seutukuntaa ajatellen, laajempaa kokonaisuutta ajatellen, miten vain, mutta uskon, että nyt mietitään monissa paikoissa, miten se todella kannattaa nyt tehdä edullisesti.

Erkki  Pulliainen  /vihr:

Arvoisa puhemies! Ministeri Hyssälä piti sujuvan puheen, mutta se oli väärä puhe tähän paikkaan. Ministeri Hyssälän olisi pitänyt juuri nyt pitää sellainen puhe, että kun tämä laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 1.3.2005, niin eri sairaanhoitopiireissä on seuraavat ja seuraavat, seuraavat, seuraavat valmiudet olemassa, niin että hoitotakuujärjestelmä on viimeiseen saakka kunnossa 1.3.2005. Se puhe teiltä on edelleen, ministeri Hyssälä, pitämättä. Tässä nyt on käymässä sillä tavalla, että me äänestämme, ennen kuin te kerkiätte pitää sitä puhetta, jos ette nyt pidä puheenvuoroa ja ministerin etuoikeudella pidä sitä puhetta heti.

Paula Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Minä oikeastaan vaan itsekin puutun tuohon kuntatalousasiaan. Elikkä kyllä todellakin on niin, että aika monessa kunnassa sitä niin sanottua omavastuuosuutta ei kerta kaikkiaan ole, elikkä on hyvä asia, että siitä keskustellaan ja herätetään kysymystä. Kiinnittäisin huomiota myöskin luottamushenkilöitten perehdyttämiseen ja kouluttamiseen tämän asian suhteen, koska se helpottaa pikkuisen sitä tilannetta, että sitä rahaa on helpommin löydettävissä.

Myöskin työnjakokysymys on mielestäni jäänyt hieman lapsipuolen asemaan, kun on puhuttu niin paljon tästä rahasta. Kiinnittäisinkin huomiota, että kaikki ammattiryhmät otettaisiin huomioon, kun pohditaan työnjakoa, ei pohdittaisi ainoastaan lääkäreitten ja sairaanhoitajien ja terveydenhoitajien ja kätilöitten työnjakoa.

Sen ihan tässä lopuksi sanon, ja tiedän, että ministeri Hyssälä kyllä tämän tietää, mutta vahvistan sitä vielä, että koulutuksen edustajat mukaan heti tähän kehittämishankkeeseen. Kun ministeri Hyssäläkin puhui tästä toimintakäytäntöjen muutoksesta, niin se ei tapahdu, jos eivät koulutuksen edustajat ole heti alusta lähtien mukana.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Akaan-Penttilä on täällä erittäin hyviä puheenvuoroja käyttänyt. Hänen kanssaan tuolla Espoon kaupungissa on painittu paljon näitten terveydenhuoltokysymysten parissa ja yritetty hakea uusia ratkaisuja ja saatu siitä sitten osin vihoja päälle, kun on uskallettu vähän mennä toisten tontillekin. Näihin liittyy paitsi rahoitus- niin arvovaltakysymyksiä, tämän tyyppisiä, jotka eivät saisi vaikuttaa. Tärkeintä olisi hoito, että ihminen saa hoitoa, eivätkä nämä hallintoasiat, mutta näin se vaan on Pääkaupunkiseudulla. Meillä Espoossa jatkuvasti määrärahoja liian vähän varataan. Sitten tulee ylityksiä, joita ei voida muuta kuin mekaanisesti hyväksyä. Tämä tilanne on mahdoton. Näin meillä menee taas tänä vuonnakin. Näin siinä tulee käymään. Eli annan suuren arvon ed. Akaan-Penttilälle, että hän on sosiaalinen kokoomuslainen ja hakee näihin asioihin ratkaisuja.

Sitten tämä rahoituskysymys: Pienissä kepukunnissa on rautainen rahoituksen pakkopaita. Ei siellä ole taloudellista liikkumavaraa ollenkaan, eli se tilanne on vaikea. Sitten tällaisessa tilanteessa ollaan muun muassa Espoossa. Me laajennamme lastenpsykiatrista osastoa, hyvä, että näin tehdään, mutta sitten, kas kummaa, huomataan, että budjetissa ei ole varattu käyttömenoja, että sinne saataisiin henkilökunta töihin. Tämmöistä tulee. Mitä enemmän tätä keritään, niin tätä tulee. Yhtäkkiä tällaista yllätystä pukkaa sieltä.

Sen takia tarvittaisiin kokonaisvastuu, ja sen takia tämä opposition kritiikki tätä hanketta kohtaan on perusteltua. Eli tässä hallituksella on vähän sama kuin se, että emme luovu työllisyystavoitteesta. Kuitenkin huomaamme, että työpaikkoja on hävinnyt 45 000 kappaletta. Sitten samaan aikaan sanotaan, että emme luovu hoitotakuusta, mutta samanaikaisesti emme anna rahoitusta. Ei tästä tällä kurin kyllä tule, varsinkin kun odotukset ovat niin korkeat. Ihminen ymmärtää, kun tulee hoitotakuu, että minä pääsen hoitoon. Sitten kun se päivämäärä tulee ja hän ei pääsekään, niin ei tarvitse ihmetellä, että äänestysprosentit putoavat.

Aila  Paloniemi  /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Akaan-Penttilä viittasi siihen, että meillä aina ammattihenkilöstö tekee hoidon arvion. Näin on. Mutta koska näin on, miksi sitten eri sairaanhoitopiirien alueella annetaan niin tavattoman erilainen määrä hoitoa ja tehdään esimerkiksi leikkauksia? Erot ovat aivan valtavat eri puolilla maata, eikä niille ole olemassa mitään järkevää selitystä. Viittaan ministeri Hyssälän puheenvuoroon näistä vakioinneista. Ei siis mitään järkevää selitystä. Nykysysteemi ei toimi.

Tällä lakiesityksellä nimenomaan pyritään yhtenäistämään hoitokriteerit koko maassa ja varmistamaan tälläkin tavalla tasavertainen hoidon saanti kaikkialla maassa.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Erikoissairaanhoidon hoitotakuu onnistuu ainoastaan sillä tavalla, että kaikki keskussairaalat siirretään jatkossa valtion haltuun ja me täällä eduskunnassa budjettivaroin annamme ne resurssit, mitä hoitotakuu edellyttää. Silloin me emme rasita kuntia millään tavalla ja kaikilla kansalaisilla on yhdenvertainen oikeus saada erikoissairaanhoidon palvelut.

Toiseksi, arvoisa ministeri — ei olekaan ministeri Hyssälä paikalla — olisin valmis sairaanhoitopiirejä laajentamaan, piirien aluetta, ja lukumäärää huomattavasti supistamaan, että se päällekkäisyys, mikä tänä päivänä on, poistuisi, että samoja töitä kaikki keskussairaalat erikoissairaanhoidossa tekevät. Eri sairaalat voisivat erikoistua: joku leikkaa polvet ja joku korjaa päätä jnp. Eli toisin sanoen päällekkäistä työtä tehdään aivan turhaan. Tämä onnistuisi, jos sairaanhoitopiirejä laajennettaisiin. Sanotaan, että Suomessa tarvittaisiin ehkä joku semmoinen kymmenkunta sairaanhoitopiiriä maksimissaan. Sillä tavalla saataisiin resurssit keskitettyä, niin kuin eduskunnan tahto minun mielestäni on.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Puutun vain pariin asiaan.

Ensiksi sairaanhoitopiireistä ja niiden luonteesta: Sairaanhoitopiirit ovat kuntayhtymiä, ja niillä on tietty tehtävä tässä hoidon organisoinnissa ja hoidon järjestämisessä. Haluan vielä toistaa, että sairaanhoitopiirit ovat kuntayhtymiä eivätkä kuntien vastapuolia. On erittäin tärkeä asia, niin kuin täällä on tullut esille, miten tämä sairaanhoitopiirin hallinto miehitetään. Siinä mielessä se on kuntien käsissä.

Sitten toinen asia on tämä talouskysymys, resursointikysymys, josta täällä on puhuttu. Minulle on tullut vähän kaksijakoinen olo, kun olen kuullut eräiden kokoomuksen edustajien puheenvuoroja. Me joudumme tämän uudistuksen tekemään tilanteessa, jossa julkinen talous on hyvin tiukka. Sen me tiedämme. Me tiedämme kaikki, että kuntatalous tällä hetkellä on tiukka. Mutta kun olen kuunnellut kokoomuksen puheenvuoroja, on tullut vähän surullinenkin olo siitä, kun tiedän, mikä on menneisyys. Vuodesta 1990 vuoteen 2002 kunta—valtio-suhde muuttui niin, että kuntien tappioksi se oli 4,5 miljardia euroa, ja kunnat ovat tähän sopeutuneet. Se ei ole vähäinen. Silloin keskeisen vastuun tästä asiasta kantoi nimenomaan kokoomus, ja silloin olisi toivonut tämän suuntaisia puheenvuoroja, kuin tänäänkin on täällä käytetty.

Tämä hallitus ei ole leikannut kunnilta, sen minä haluan todeta ed. Sarkomaalle, joka tässä sanoi vähän aikaa sitten, että Helsingiltä on tämä hallitus leikannut ja sen taloutta kurjistanut. Ei tämä hallitus ole leikannut, sen sijaan monet edelliset ovat ja aika reippaasti. Sen sijaan tämä hallitus on päättänyt lisätä 650 miljoonaa euroa tällä kehyskaudella. Onko se riittävä, on toinen kysymys. Kuntien talous on tiukka, mutta ennusteiden mukaan se on kohentumassa. Minä haluan tämän selkeästi todeta, että puhutaan asiat sellaisina kuin ne ovat.

Sitten tämä hoitotakuu tai hoitoonpääsyn turvaaminen määräajassa. Siihen on selkeästi osoitettu vajaat 300 miljoonaa euroa. Me tiedämme sen, että tämän kokonaisuuden käyttöönotto tulee aiheuttamaan paljon toiminnallisia muutoksia ja niitä vaatimaan. Tämä on suuri yhteinen hanke. Meille kaikille on ollut ilo todeta, että esimerkiksi valiokuntavaiheessa olemme suurella yksimielisyydellä tämän asiakokonaisuuden hyväksyneet. Me tiedämme, että on suuri haaste tämän toteuttaminen, mutta haluan todeta tästä resurssikysymyksestä, että kyllä meidän kannattaa katsoa, miten tämä kokonaisuus on rakentunut.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Hoitotakuu sinänsä on hyvä asia. Olen kuitenkin sitä mieltä, että vaikka — kuten ministeri Hyssälä täällä sanoikin — toimintatapoja muutettaisiinkin, silti uskon, että siitä huolimatta terveydenhuolto tarvitsee lisää rahaa. Kuten ministeri Hyssälä myös totesi, on hyvä asia, että hintoihin tulee läpinäkyvyyttä. Se on ihan oikein ja hyvä asia, ja pitkä tie on kuljettukin siihen, että pystytään puhumaan terveydenhuollon eri toimenpiteiden hinnoista. Muistan, kun 1990-luvun alussa toimin sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtajana Lahdessa. Silloin pidettiin mahdottomana laskea hoitotoimenpiteiden hintoja ja jopa sanottiin, että umpisuolen leikkaus maksaa saman verran, tapahtuipa se missä tahansa sairaalassa taikka olosuhteissa. Se on ihan ymmärrettävää, kun ajattelee, miten Suomessa on toimittu, mutta kuten nyt on huomattu, näille kaikille toimenpiteille on löytynyt hinta ja niitä jopa kilpailutetaankin, mikä on ihan hyvä asia.

Ed. Kuosmanen puhui täällä myös päällekkäisten töitten purkamisesta sairaanhoitopiirien muuttamisen kautta, kuten ministeri Hyssäläkin. Itse olen sitä mieltä, että vihdoinkin on päästävä siihen, että kansanterveyslaki ja erikoissairaanhoitolaki yhdistetään yhdeksi laiksi ja samaan aikaan ajanmukaistetaan niitä koskevan sosiaalilainsäädännön kanssa. Muuten me emme pääse selkeisiin rakennemuutoksiin ja taloudelliseen toimintaan. Silti epäilen, vaikka näin tehtäisiin, että emme voi välttää sitä, että taloudellisia resursseja on lisättävä.

Miksi sitten kansanterveyslaki ja erikoissairaanhoitolaki pitää yhdistää? Haluan vain kiinnittää huomiota siihen, että esimerkiksi avoterveydenhoito, erikoissairaanhoito, polikliininen hoito, perusterveydenhuolto, operatiivinen hoito, nämä käsitteet, ovat viime vuosikymmenten saatossa muuttuneet. Operatiivisen hoidon taso on kehittynyt, operatiivinen toiminta on muuttunut, samoin kuin lääkehoitokin. Siksi mielestäni, vaikka tämä hoitotakuu on hyvä asia, kuitenkin on käytävä läpi ihan rakenteita ja toimintatapojen muutoksia.

Haluaisin vain saada vastauksen kysymykseen, että jos nyt jo jonojen kanssa ja hoidon saatavuuden kanssa on tällaisia ongelmia, miten käy sitten, kun 1.1.2006 Puolustusvoimien erikoissairaanhoito lopetetaan, mikä on rauhanajan suurin terveydenhuollon muutos Puolustusvoimissa. Sen jälkeen 17 000 Puolustusvoimien henkilökunnan jäsentä tulee vielä näihin hoitojonoihin lisäksi ja lisäksi vuosittain noin 25 000 varusmiestä. En ole itse kyllä valiokunnassa, mutta haluaisin kuulla, miten nämä on ajateltu tänne sitten sopeuttaa kaiken muun toiminnan lisäksi. Kysehän ei ole mistään suuresta määrästä henkilöitä, mutta nämä on hoidettava pikaisesti ja kuitenkin kuntalaisia on kohdeltava saman kaltaisesti ja saman arvoisesti tämän mietinnön mukaisesti.

Eero  Akaan-Penttilä / kok:

Arvoisa puhemies! Käytän poikkeuksellisesti samasta asiasta kolmannen puheenvuoron, ja pääsyy on se, että ministeri siteerasi minua, ja mielihyvin silloin vastaan hänelle. Ennen tätä asiaa kuitenkin ed. Soinille kiitos näistä repliikeistä. Asia oli juuri niin kuin hän sanoi Espoon sosiaali- ja terveystoimen osalta.

Sitten näihin ministerin kommentteihin. Hän viittasi valiokuntakuulemiseen, jossa oli mahdollisuus hyvin laajasti kuulla asiantuntijoita, ja se pitää täysin paikkansa. Tässähän on hirvittävä määrä asiantuntemusta ihan jo siinä työryhmän muistiossa. Silloinhan pyydettiin 170:ltä eri taholta mielipiteitä, ja meillä oli kaiketi 43 asiantuntijaa valiokunnassa kuultavana, mutta siellä tuli myöskin ongelmia esille, ja ne halusin tässä lähinnä kertoa. Ensimmäinen oli se, että hoitokäytännöistä ei missään tapauksessa tullut selväksi se, että ne muuttuvat potilaille pelkästään hyvään suuntaan ja kaikki järjestyy, vaan esille tuli selkeästi tämä piilopriorisointi, mistä tässä aikaisemminkin on ollut puhetta. Se näköjään on vaikea asia osalle edustajista ihan ymmärtää, mutta se vaan tuli siellä esille, ja itse yritin siitä kysyäkin enkä alan ihmisenä saanut mitään selkeitä vaihtoehtoja.

Referoin vielä senkin, että minä olen nyt täysistunnossa tänään sekä ensimmäisen käsittelyn yhteydessä kysynyt vastuunalaiselta ministeriltä yhtä erityistä pientä sektoria, kuulon apuvälineitä, miten ne järjestyvät, kun työryhmän muistiossa kerrotaan, minkälaisissa jonoissa ihmiset ovat jopa kolme vuotta, ja eduskunnan oikeusasiamies ilmoittaa, että se on laitonta, kun vanhukset priorisoidaan, että heille ei edes kuulokojetta anneta. Ei minkäänlaista konkreettista vastausta tähän asiaan! Se on selvä huolenaihe silloin, miten tämä kaikki järjestyy, kun ei edes pienestä kentän osasta pystytä asioita sanomaan.

Asia, josta aika vähän täällä on puhuttu, on sanktiot. Eduskunnan oikeusasiamieheltä kysyin kuulemisen yhteydessä, miten sitten käy, kun kansalaiset kuultuaan tämän 3+3+3-säännön ovat sitä mieltä, että heidän hoitonsa ei toteutunutkaan sairaanhoitopiirin toimesta niin kuin oli tarkoitettu. Vastaus oli se, että vanhat oikeuskäytännöt jatkuvat, toisin sanoen sama valitus lääninhallituksiin tai perusturvalautakuntaan, ja mahdollisesti hallinto-oikeuteen voi tehdä hallintovalituksen — erittäin kömpelöitä valituskeinoja, kestävät kaksi kolme vuotta helposti. Miten sairas ihminen semmoisia edes aina viitsii sitten yrittääkään tehdä? On pelättävissä enemmän kuin teoreettisesti, että näin tulee käymään. Tätä puolta ei tarkasteltu minusta sillä lailla, kuin vastuuntuntoisesti olisi pitänyt tehdä.

Entä sitten tämä, että sairaanhoitopiirien erot ovat niin suuria, niin kuin täällä muutamat kepulaiskansanedustajat nyt ovat sanoneet? Se pitää täysin paikkansa. Totta kai on hoitoeroja; ihmiset ovat erilaisia, potilaat ovat erilaisia. Minä haluaisin kyllä nähdä ihan potilaspapereilla, mitkä ovat ne potilaat, joita on leikattu niin sanotusti täysin turhaan. Itse olen tehnyt kliinistä työtä 30 vuotta ja ilman paperinäyttöä kieltäydyn uskomasta, että tässä maassa on turhaan leikattu potilaita, niin kuin täällä hyvin yleisesti nyt vihjataan ja väitetään. Aina voi olla muutamia yksittäisiä tapauksia, mutta en usko, että niitä on kymmeniä tai satoja, jotka on niin kuin leikkimielisesti jotenkin leikattu. Sitä paitsi tämä ei ole minun mielipiteeni, arvoisat edustajat, vaan asiantuntija Isolauri sosiaali- ja terveysministeriöstä myöskin sanoi tästä asiasta, ei niin kuin minä sanoin edellä, mutta hän sanoi jotenkin niin, että tässä niin sanotussa tuomion laatuisessa keskustelussa pitää muistaa, että kaikille heille on tehty diagnoosi, kaikille heille on tehty indikaatiopäätös ja päätetty, että heidät hoidetaan. Se on ihan selvä näiden potilaiden oma oikeus. Ei lainsäätäjä meillä voi yksipuolisesti mennä sanomaan, että ne ovat turhaan tehtyjä, ilman konkreettista näyttöä. Olisin toivonut, että ministeri Hyssälä tai hänen avustajansa olisivat esimerkiksi tätä asiaa täällä nyt purkaneet, kun kerran oppositiosta näin väitämme. Ilmeisesti sellaisia tapauksia ei ole kuitenkaan esittää. Silloin on hallitus vähän heikoilla tässä asiassa.

Vielä näistä kepulaisten kansanedustajien asioista. On mielenkiintoista, että te vastaatte tähän kaikkeen kertomalla menneisyyden asioita, miten joku edellinen hallitus on jossain menetellyt. Tulevaisuuteenhan tässä pitäisi katsoa. Kun te vastustatte tätä meidän lausumaehdotustamme, tehän vastustatte sitä poliittisista syistä. Onko tosiaan niin, että te vastustatte semmoista selontekoa hallitukselta eduskunnalle syksyllä, jossa selvällä suomen kielellä — niin kuin ed. Pulliainen täällä esimerkiksi vaati — konkreettisesti kerrotaan, miten nämä asiat järjestyvät, kun hoitokäytäntö alkaa, miten vahvistetaan kuntataloutta niin, että kunnat kykenevät toteuttamaan hoitotakuun, tai sitten ilmoitetaan, että sitä ei tarvitsekaan vahvistaa kuin ehkä näin ja näin vähän, koska on ihan varmaa, että nämä käytännöt toteutuvat? Tässähän pitää hallituksen olla nyt sataprosenttisen varma. Minun mielestäni tämä ei ole mitään tavallista politikointia ollenkaan. Tämä on terveyspolitiikkaa. Tässä maassa hoidetaan vasemmistoliittolaiset aivan yhtä samoin kuin perussuomalaiset ja kokoomuslaiset, kaikki siltä väliltä. Niin minä ainakin olen kliinistä työtä aina tehnyt, en koskaan keneltäkään puoluekantaa kysynyt, ja toivon, että kepulaisetkin noudattaisivat tätä moraalia.

Valto Koski /sd:

Arvoisa puhemies! Minä kyllä vähän ihmettelen valiokunnan puheenjohtajana opposition näkemystä, jossa tämän suomalaisen yhteiskunnan terveydenhuollon tilaan tarkoitetun suuren lainsäädännön osalta nähdään pelkästään mörköjä. Toivoisin, että joku myönteinen sanakin näin ison uudistuksen sisällöstä sentään syntyisi eikä keskusteltaisi pelkästään näistä negatiivisista lähtökohdista, joita siihen ei ole tarkoitettu.

Ed. Vielma, te sanoitte tätä päätöstä nollapäätökseksi. Sanoitte olleenne kolmekymmentä vuotta apulaiskunnanjohtajana. Jos tätä kokemusta tältä pohjalta tarkastelee ja sanoo tätä nollapäätökseksi, jotenkin ne kolmekymmentä vuotta tuntuvat vähän menneen hakoteille, tässä on niin iso asia kysymyksessä. Tämä on vähintäänkin hätävarjelun liioittelua.

Mitä ed. Kuosmasen puheenvuoroon tulee, on vähän sillä tavoin, että antaisi niin kuin avoimen valtakirjan valtion rahoittaa nämä hankkeet, jos kunnat irrotettaisiin tästä sairaanhoitopiirin vastuusta. Kaikki silloin tapahtuisi automaattisesti ja avoimesti valtion piikkiin. Tätäkö, ed. Kuosmanen, te haluatte? Minusta tässä pitää olla jonkunlainen kontrolli.

Haluan myöskin todeta, että tämä projekti on saanut alkunsa edellisen hallituksen aikana 2001 Kansallisen terveyshankkeen valmistelusta, jossa professori Jussi Huttunen teki esityön ja jota Mats Brommels täydensi omalla ryhmällään erinomaisesti. Tällä tavoin tästä on muotoutunut käytäntö, joka nyt on eduskunnan päätettävissä. Kokoomuksen kanta näyttää olevan se, että rahalla saa ja hevosella pääsee, mistä tässä ei ole kysymys.

Anne Huotari /vas:

Arvoisa puhemies! Kyllä tässä vähän rahastakin on kysymys. Muuten olen kyllä ed. Kosken kanssa hyvin paljon samaa mieltä asioista. Tämä hoitotakuu on erittäin hyvä ja kannatettava hanke, mutta kunnilla pitää olla riittävästi rahaa sen toteuttamiseen, ettemme antaisi vääriä odotuksia ihmisille.

Sitten kun täällä on vaadittu näitä organisaatiomuutoksia ja toimenpidemuutoksia, kerron, että Kainuun hallintokokeilussa tullaan yhdistämään erikoissairaanhoito, perusterveydenhuolto ja sosiaalitoimi lukuun ottamatta päivähoitoa. Siinä me odotamme kyllä tuloksia, mutta se ei tuo kyllä meille yhtään lisää rahaa. Se voi antaa pikkuisen lisää voimavaroja siihen, että voimme tähän ikääntymisen tuomaan haasteeseen vastata, mutta lisärahaa se ei tuo.

Minäkin olen oikeastaan erittäin pettynyt ja loukkaantunutkin siitä, että puhutaan näistä turhista leikkauksista. Jos on ollut erilaisia hoitokäytäntöjä aikaisemmin, se on eri asia, mutta nythän tässä ikään kuin syyllistetään niitä henkilöitä, jotka ovat tehneet hoitopäätöksen tai leikkauspäätöksen.

Miten tässä nyt pystytään sitten jatkossa toimimaan? Jos me pystymme luomaan sellaiset hoitokriteerit tähän maahan, jotka ovat tasapuoliset kaikille, silloin pystymme ehkä luomaan semmoisen hyvän järjestelmän, joka takaa niin Kainuussa kuin täällä Helsingissäkin tai Espoossa mahdollisuuden kaikille ihmisille tasapuoliseen kohteluun, mutta kun pisteitä ruvetaan keräämään, niin sen pitäisi olla sitten myös fair play eli kaikille sama kohtelu, ja sitten pitäisi hakea myöskin ratkaisuja niin, että jos ei ole lääkäriä jollakin alueella, niin myöskin ne alueet pystyisivät hoidon saamaan riippumatta kunnan taloudesta. Se on se, mikä tällä hetkellä jakaa ihmisiä, kansalaisia, tässä maassa.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Kaikella ystävyydellä, ed. Valto Koski: Kun minä sanoin tätä nollapäätökseksi, tarkoitin, että kun eduskunnassa tehdään päätös hoitotakuusta ja ei anneta samalla resursseja toteuttaa sitä ja se ei silloin toteudu niin kuin ihmiset luulevat ja toivovat, niin sille voi keksiä jonkin kauniimmankin nimen kuin nollapäätös, mutta tätä tarkoitin tällä asialla, että todellisuudessa ei tapahdu sitä, valitettavasti, mitä eduskunta tässä haluaa, koska varoja ei tähän toimintaan riittävästi anneta.

Ed. Akaan-Penttilä kiinnitti huomiota aivan oikein siihen, että täällä ei pitäisi liian paljon katsoa peruutuspeiliin, mitä on menneinä vuosina tapahtunut. Me seniori-ihmiset muistamme koko sodanjälkeisen ajan, ja on paljon paljon sellaisia nousuja ja laskuja, joihin voi syntipukkeja etsiä, mutta se ei ole nyt ollenkaan minusta paikallaan.

Kuitenkin haluaisin, ed. Tölli, kaikella ystävyydellä jälleen sanoa, että pitää muistaa — ed. Tölli nosti kokoomuksen temppelin harjalle terveyspuolen asioissa — miksi 90-luvulla toimittiin niin kuin toimittiin. 90-luvun alussa, kun Suomi romahti, pääministerinä oli keskustalainen Esko Aho. Jos te haluatte nostaa kokoomuksen temppelin harjalle, että kaikki syy on kokoomuksessa, niin pitää teidän kyllä rehellisyyden nimissä muistaa, että keskustapuolue oli Suomen hallituksessa, kun Suomi romahti. Työttömyyttä tuli silloin niin paljon ja sosiaalimenoihin meni rahaa niin paljon, että terveydenhuoltokin siitä kärsi. Sen me myönnämme. Ei ole ollenkaan väärä tapa myöntää virheitä ja pyrkiä korjaamaan virheitä tai puutteita, jokaisen meistä, kun me teemme sen rehdisti.

Nyt, kun tämä hallitus on istunut vuoden ja kolme kuukautta, tämä hallitus ei enää kovin pitkään voi sanoa, että kun edellinen hallitus teki näin ja näin, niin me emme voi toimia hoitotakuun varojen osalta tämän paremmin kuin tämä esitys sisältää. Tätä haluaisin korostaa, että teemme yhdessä nyt sellaista päätöstä, että päätös hoitotakuusta astuu käytännössä voimaan ja sille myöskin eduskunnassa annetaan riittävät resurssit, ja jos käytännön elämässä tulee organisoinnin osalta muutostarpeita, niin toki poliitikkoja tarvitaan myöskin kuntatasolla, sairaanhoitopiiritasolla, eduskunnassa, kaikkialla.

Mutta jos perusedellytykset puuttuvat — kertaan vielä, mitä äsken sanoin: ihminen tarvitsee palvelun, sitä varten tarvitaan organisaatio, organisaatiota varten tarvitaan rahaa — jos sitä rahaa ei anneta riittävästi, niin pannaan mihin tahansa järjestykseen nämä muut osaset, niin tämä ei tule kansalaisen näkökulmasta toimimaan oikealla tavalla.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Hallituksen esitys on hyvä, ja sitä pitää kannattaa, mutta niin kuin täällä ed. Vielma ja moni muu on todennut, rahaa ja resursseja siitä puuttuu. Jotain tässä nyt mättää pahasti, kun Suomen vauraimmassa kaupungissa Espoossa, hyvätuloisin, suurimmat tulot palkkatietojen mukaan Espoossa, ei pystytä näitä asioita hoitamaan, puhumattakaan sitten oman maakuntani pienistä maaseutukunnista Kinnulasta, Kivijärjestä ja Keuruusta, jonne ei tahdo saada lääkäreitäkään. Kun ministeri Hyssälä täällä sitten kertoo, että pitäisi kilpailuttaa tällaisia asioita ja sieltä se hyöty tulee, miten näissä maaseutukunnissakaan kilpailutetaan, kun sinne ei saa lääkäreitäkään, vaikka tuplapalkan melkein maksaa? Tuntuvat vähän oudoilta tällaiset puheet.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Valto Koskelle vastaisin niin, että minun esitykseni lähtee siitä, että koko erikoissairaanhoito täytyisi kuntayhtymiltä siirtää yksiselitteisesti valtiolle ja me budjettivaroin täällä hoitaisimme resurssit. Toisin sanoen keskussairaalat kaikki siirrettäisiin valtion haltuun, ja silloin me edustajat vastaisimme erikoissairaanhoidosta. Sairaanhoitopiireille eli kuntayhtymille jäisi ainoastaan perusterveydenhuolto, ja siinäkin niillä olisi tekemistä.

Eli Kymenlaakson sairaanhoitopiirin osalta, jonka tunnen hyvin siitä saakka, kun se perustettiin, niin esimerkiksi kotikuntani Kouvola joutui jatkuvasti lisäresursseja eli rahaa syytämään sinne ja päätä ei näy tänä päivänäkään. Eli järjetön hommahan tämä on. Sairaanhoitopiirejä ja alueita pitää laajentaa ja rakennemuutos tehdä siellä. Sieltä ne säästöt tulevat. Ei se auta, että tämmöinen kansanterveyslaki ja hoitotakuulaki uusitaan täällä, jos ei rakenteisiin puututa.

Kunnat ovat köyhiä, ja minä ainakin olen sen verran kaikkien kansalaisten puolta, että kaikkien kansalaisten pitää saada tasapuoliset terveyspalvelut ja erikoissairaanhoitopalvelut kaikkialla maassa. Se meidän kansanedustajien tehtävä täällä on.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Ed. Valto Koskelle minäkin vastaan tässä: Hän oli äärimmäisen oikeassa siinä, että tämä hanke on edellisen hallituksen käynnistämä. Tismalleen, silloin tehtiin koko tämä ohjelma. Siinä taisi käydä sillä tavalla jopa, että pääministeri ja silloinen peruspalveluministeri oikein kilpailivat, kumpi jättää suuremman kädenjäljen tähän hankkeeseen.

Mutta, ed. Valto Koski — missä hän onkaan nyt, hänelle viesti — juuri siitä johtuen, että tämä on edellisen hallituksen hanke, se pitää hoitaa kunnolla loppuun saakka. Ei sitä tällä tavalla keplottelemalla hoideta. Siinä pilataan edellisen hallituksen maine, ja se on kiusallista. Lisäksi ed. Valto Koski viittasi hevosiin. Niitten kohdalla pelaa jo muutoinkin hoitotakuu.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Haluan vielä tarkentaa. Siis 25 000 varusmiestä tulee julkisen terveydenhuollon pooliin ja vie sieltä resursseja. Tätä varten varusmiesten terveydenhoidosta tullaan säätämään uusi laki. Mutta 17 000 henkilöä palkattua henkilökuntaa Puolustusvoimista tulee hoitotakuun piiriin, mikä omalta osaltaan vaikeuttaa hoitotakuun toteutumista.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Koska minulla ei ole ollut tilaisuutta osallistua keskusteluun ensimmäisen käsittelyn yhteydessä, halusin tulla korokkeelle, vaikka tiedän, että moni varmaan haluaisi jo päästä asiasta äänestämään. Mutta koska kyseessä on äärimmäisen tärkeä esitys, hyvä, odotettu ja kansalaisten suuresti toivoma esitys, on kuitenkin pakko käyttää puheenvuoro, koska nyt näyttää siltä, että tämä asia ollaan jo etukäteen vesittämässä.

Kuten vastalauseesta 2 käy ilmi, olennainen kysymys on se, että tämän toteuttamiseen ei ole riittävästi rahaa. Tämä hallitus ei tule antamaan riittävästi rahaa sen toteuttamiseen. Kaikki muu puhe yksityistämisestä ja muusta on aivan turhanaikaista, koska sillä tavalla ei säästöjä aikaansaada. Kyse onkin itse asiassa isommasta prosessista, näin uskallan valitettavasti ennustaa. Nimittäin tämän suuntaisia puheenvuorojahan on käytetty. Mainitsin jo kerran kyselytunnilla valtiovarainministeriön kansantalousosaston ylijohtajan Anne Brunilan näkemykset siitä, miten meillä on löysää julkishallinnossa ja kunnissa, miten suuria säästöjä sieltä voidaan ulosmitata.

Jokainen voi vain päässään arvioida, mistä ne 10—30 prosentin säästöt otetaan terveydenhuollon järjestämisessä. Henkilöstöä meillä on vähemmän kuin monissa Pohjoismaissa tällä hetkellä. Henkilöstö on suuren työpaineen alla siellä nääntymässä. Sieltä ollaan siirtymässä suuressa mitassa eläkkeelle. Kysymyksessä taitaakin olla nimenomaan järjestelmien purku. Sosialidemokraattien puheenjohtaja Lipponen totesi jossakin haastattelussa, että ei meidän tarvitse järjestelmiä puolustaa, tärkeintä on se, että ihmiset saavat palveluja. Varmaan tulee olemaan niin, että osa väestä tulee saamaan palvelut jatkossa, kun yksityistetään yhä enemmän terveydenhuoltoa. Ne, joilla on varaa niihin palveluihin, ne, joilla on varaa ottaa yksityisiä vakuutuksia, tulevat saamaan korkealaatuista hoitoa. Mutta miten käy niiden, joilla ei ole varaa näihin vakuutuksiin?

Tässä mielessä tämän lain toteuttaminen on tärkeää. Olisi ollut ensiarvoisen tärkeää huolehtia siitä, että perusterveydenhuollossa on riittävät resurssit niin, että voidaan varmistaa, että joka ikinen pääsee terveyskeskuslääkäriin kolmessa päivässä hoidon arviointiin, että se kaikki on kunnossa, ennen kuin annetaan lisää velvoitteita. Olisi edes annettu nyt lisää rahaa kunnille hoitojonojen purkamiseen. Se olisi ollut se ensimmäinen, arvoisa valtiovarainministeri, mistä minä ainakin kovasti toivon, että sosialidemokraatit olisivat huolehtineet ennen tämän lain voimaantuloa: että saadaan hoitojonoja kunnolla purettua. Ihmiset tulevat pettymään, kun eivät tulekaan saamaan näitä hoitoja odotettuun malliin.

Ihmettelen kyllä hieman myös sitä, että vihreät uskovat ja luottavat nyt näin sinisilmäisesti siihen, että nyt tällä pienellä pidennyksellä voimaantuloon tästä koko revohkasta selvitään. Vihreät ovat hyvin kiitettävästi puhuneet palvelujen puolesta niin kuin vasemmistoliittokin, mutta nyt valiokunnassa teidän edustajanne on kuitenkin tyytynyt hallitusryhmän linjauksiin, ja tältä osin tyydytte myös siihen, että rahaa ei lisää tule. Olen todella pettynyt tästä ja uskon, että aika tulee myös näyttämään, että vasemmistoliiton vastalauseessa esitetyt huolet ja tarpeet lisärahasta osoittautuvat oikeiksi. Ongelma on vain se, että ei se sitten paljon auta jälkikäteen todeta, että olimme oikeassa, kun paljon on ehditty menettää.

Minusta jos Suomi vapaaehtoisesti on nyt jo antamassa periksi ja luopumassa tästä pohjoismaisesta mallista, jonka keskeisenä lähtökohtana on se, että kaikille kansalaisille riippumatta tulotasosta, riippumatta asuinpaikasta turvataan laadukkaat palvelut, niin koko meidän yhteiskuntarakenteemme tulee muuttumaan huolestuttavalla tavalla. Tähän asti me olemme voineet ylpeinä esitellä eri puolilla Suomea kansainvälisille vieraille sitä, miten loistavia palveluja meillä saa. Menetpä Ivaloon, menetpä Kainuuseen, menet minne tahansa Suomessa, niin meillä on laadukas ja hyvä palvelu, osaava henkilöstö. Tämä on nimenomaan pohjautunut juuri siihen, että meillä on kansanterveyslaki pohjana ja sen päälle on rakennettu laadukkaat julkiset palvelut. Sen jälkeen, kun tämä rapautetaan, voidaan sitten vain muistella niitä vanhoja hyviä aikoja.

Eli vielä kerran haluaisin vedota hallituspuolueiden kansanedustajiin: Teillä on mahdollisuus vielä tehdä paikkauksia kesällä budjettiriihessä. Yrittäkää nyt ihmeessä vaikuttaa ministereihinne niin, että syksyllä saataisiin lisää rahaa edes hoitojonojen purkamiseen, niin että tämän sinänsä hyvän ja tarpeellisen ja odotetun lain toimeenpanon osalta emme joutuisi kaaokseen ensi maaliskuussa.

Lauri  Oinonen / kesk:

Arvoisa puhemies! Kaikki mahdollinen on jo sanottu tämän asian osalta. Tuon vain esille sen kuntapäättäjänä, että kunnat tarvitsevat voimavarat tämän asian hoitamiseen. Korostan ed. Tuija Nurmen jo kahdesti esille tuomaa kysymystä Puolustusvoimien terveydenhuollon siirtymisestä hoitotakuuseen. Toivon, että tähän myös osoitetaan riittävästi tilaa ja resursseja.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Meidän täytyy muistaa, että Suomessa on tällä hetkellä 440 kuntaa. Yli 300 kunnassa keskustalaiset ovat johtavassa asemassa kunnanvaltuustoissa, ja niissä 300 kunnassa muuttoliike on suurin. Toisaalta taas sitten satakunta keskustalaista kuntaa tekee alikatteisen budjetin kunnanvaltuustossa. Kysyn teiltä: Millä ihmeellä te meinaatte hoitotakuujärjestelmän rahoittaa, kun on hyvä, että hengissä muutenkaan kestätte? Eikö nyt, ministeri Hyssälä — missä ministeri Hyssälä on — eikö nyt, kun te olette hallituksen johtava puolue, teidän pitäisi nimenomaan nyt sitä rahaa antaa hoitotakuuseen, että se toteutuisi?

Ministeri Kalliomäki, viimeksi 1990 meidän vientiteollisuutemme takkuili niin, että oli alijäämäinen viennin tulos. Nyt on 11 vuotta ollut vientiteollisuus ylijäämäinen. Eikö meillä sitten olisi nyt varaa suomalaisille antaa terveydenhuoltoon ja hoitotakuuseen rahaa? Mihin sitä rahaa pantataan, jos nyt ei toimita? Hyvät hallituksen kansanedustajat, näyttäkää Suomen kansalle, että 1.3.2005 hoitotakuu pelaa!

Pentti  Tiusanen  /vas:

Arvoisa puhemies! On jäänyt aika vähälle se asia tässä keskustelussa, mihin ed. Outi Ojala viittasi, siis se alkuperäinen ajatus, että potilas pääsee kolmen päivän sisällä terveyskeskuslääkärin vastaanotolle. Nythän ainoastaan määritellään se, että potilas saa puhelimitse yhteyden terveyskeskukseen arkipäivisin virka-aikana. Se on se, mikä saadaan. Seuraavaksi saadaan se, että terveydenhuollon ammattihenkilö tekee hoidon tarpeen arvioinnin. Tämä tehdään viimeistään kolmantena arkipäivänä siitä, kun potilas otti yhteyttä puhelimitse. Kuka tämä henkilö on? Aluksi ministeri Hyssälä sanoi, kun tätä ensimmäisen kerran käsiteltiin, että se on kai lääkäri, mutta se onkin sairaanhoitaja. Kaikki kunnia sairaanhoitajalle, mutta jos on tarve päästä lääkärin vastaanotolle, niin pääsy lykkääntyy todella niin, että laissa ainoastaan todetaan se, että sinne pitäisi päästä kohtuullisessa ajassa, kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden sisällä, eli kyllä tämä aika löysä laki on, tämä kansanterveyslain muuttaminen, sinänsä vie huonoon suuntaan siitä jopa, mikä on tämän hetken tilanne, jos tuollainen kolme kuukautta hyväksytään laissa ikään kuin ajaksi. Tässä mielessä tähän liittyy paljon ongelmia.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! Kaksikymmentä vuotta terveydenhuollossa työskennelleenä ja nimenomaan päivystyspoliklinikalla voin vain kuvitella sen, että puhelinkeskustelun perusteellako pitäisi tehdä se johtopäätös potilaan tilasta. Minä sanon, että siihen eivät pysty kokeneimmatkaan lääkärit välttämättä silloin, jos potilas sanoo, että on kiireellisen hoidon tarpeessa. Kyllä ihmettelen vaan, mihin tällä oikein ollaan pyrkimässä.

Toinen asia, jonka olisin halunnut nostaa esille tässä, liittyy tähän ed. Kuosmasen puheenvuoroon ja vetoomuksiin hallituspuolueille riittävästä rahoituksesta. Tässähän on nyt käymässä sillä tavalla, että jos kunnat haluavat todellakin hoitaa tämän, niin kuin laki edellyttää, kunnat joutuvat nostamaan kunnallisveroastetta. Tässähän köyhimmät ihmiset taas jälleen kerran kärsivät, koska kaikkein pienimmistä tuloista maksetaan kunnallisveroa. Hallitus lupaa uusia tuloverohelpotuksia työssäkäyville. Niistä hyötyvät jälleen eniten rikkaat ja hyvätuloiset. Heidän kohdallaan ei ole mitään ongelmia terveyspalvelujen saannissa, mutta kun köyhät nyt jo joutuvat hakemaan toimeentulotukea, että voivat maksaa kunnallisveronsa, miten te kehtaatte vielä lisätä heille rasitusta sillä tavoin, että he joutuvat terveydenhuollosta maksamaan enemmän, että saavat kunnassa terveydenhuoltoa? Nyt on tapahtumassa niin suuri muutos tässä yhteiskunnassa, että minä ihmettelen, minkälaisia hälytyskelloja täällä pitää soittaa, että ihmiset havahtuvat huomaamaan, missä ollaan menossa punamultahallituksen aikana.

Aulis Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Kuosmanen viittasi täällä keskustaenemmistöisiin kuntiin ja tavallaan heitti varjon, että niissä ei hoideta tätä hoitotakuuasiaa. Voin todeta, että ainakin omalla seudullani terveyskeskukseen pääsee yleensä samana päivänä kuin soittaa. Ei ole mikään ongelma tämä kolmen vuorokauden raja. Enemmän on ongelmaa erikoissairaanhoidon puolella. Siellä voi olla ongelmia, mutta sekin on hoidettavissa.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun noin pari tuntia taaksepäin olimme tuolla kahvilassa ed. Kuosmasen ja ed. Kosken kanssa, niin sain hyvin isällisiä neuvoja vanhemmalta valtiopäivämieheltä Kuosmaselta, että älä mene nyt ja sekoittele tätä asiaa, se ei kuulu meille. Mutta kun kuuntelin tuolla työhuoneessani ed. Kuosmasen puhetta, mikä vaikutti vähän rähjäävältä ja arvostelevalta, niin ajattelin, että ei tästä keskustelusta valmiimpaa tule, ellei tähän ota oikein tämmöistä niin sanottua maalaiskantaa. Kun tässä nyt ovat kuitenkin oppositio oikealta ja vasemmalta sekä hallituspuolueet keskeltä yrittäneet puolustaa tätä hoitotakuuta ja tähän liittyvää asian hyväksymistä tai hyväksymättömyyttä, niin toisin vaan sellaisen näköalan esille viitaten tietysti äskeiseen ed. Ojalan puheeseen siitä, että kunnallisveroa ei ole varaa nostaa eikä voida hoitaa sitä kautta tämän takuun ja hoidon järjestymistä, että kyllä kansalaiset ovat valmiita maksamaan niistä kunnallisista palveluista, mitä on olemassa ja mitä kunta voi tarjota, jos niitä saa. Mutta jos niitä ei vaan saa, niin silloin he kokevat tämän kunnallisveron maksun ja varsinkin sen maksun korottamisen aivan mahdottomana.

Näin katsottuna ihmisillä on kyllä halu maksaa silloin, kun he hoitoa tarvitsevat, mutta jos se lähtee siihen tähänkin liittyvään keskusteluun, mitä koko lakiin sisältyy, että lääkärin ajasta menee suurin osa tähän seurusteluun, (Ed. Huotari: Mihin seurusteluun?) — nyt, ed. Kuosmanen, tulee se esitys — tähän seurusteluun, mitä joudutaan tämän henkisen hoidon korjaamiseksi ja kuntoon laittamiseksi käymään siinä asiassa, niin väärät ihmiset ovat olemassa ja kansanedustajat voisivat enempi kuunnella kansalaisia ja lohduttaa, että hallitus tekee parhaansa, mitä voidaan ihmisten eteen tehdä ja toteuttaa. (Naurua) Näin katsottuna kyllä tässä oikeilla jäljillä ollaan, mutta vaikeatahan se vähän on, kun rahasta on puute. Kun rahaa jostakin löytyy, sen jälkeen tämäkin asia tulee kuntoon.

Outi Ojala /vas:

Arvoisa puhemies! On aivan pakko kommentoida nyt ed. Seppo Lahtelan puheenvuoroa. Kansalaiset ovat kaikissa kyselyissä ilmoittaneet kyllä olevansa valmiita maksamaan veroja, jos saavat kunnollisia palveluja, mutta minä pelkään, ed. Seppo Lahtela, että kansalaiset eivät enää jatkossa ymmärrä sitä, että kaikkein hyvätuloisimmat saavat verohelpotuksia, jotka eivät ole kohdistuneet ollenkaan pienituloisiin eläkeläisiin, työttömiin, opiskelijoihin, mutta heidän kohdallaan kyllä ollaan valmiita nostamaan kunnallisveroa. He joutuisivat maksamaan laskun sitten sitä kautta. Tämä malli, että kunnallisveron kautta yhä enemmän kerätään rahaa, on epäoikeudenmukainen. Jos keskustan linja kerran on tämä, niin tulipahan ainakin selväksi, että te ette välitä pienituloisista ihmisistä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! En voi olla vastaamatta ed. Outi Ojalan syytökseen siitä, että keskustan linja olisi väärä. Tämä nyt esittämäni ei ole keskustan linja, mutta esitän, miksi ei voi olla monen näköistä maksuporrastusta. Otetaan hyvätuloisilta vähän enemmän, jos heillä on varaa maksaa. Mutta te siellä vasemmistoliitossa olette aina ajaneet sitä rintamaa, että kaikille sama hinta tarpeesta riippumatta ja sama taso ja kaikille ilmaispalvelut jne. Tässä suossa sitä nyt ollaan.

Paula  Risikko /kok:

Arvoisa herra puhemies! Olen ollut hyvin tyytyväinen siitä, että yksi edustaja elikkä ed. Tiusanen on ottanut täällä yhden käsitteen elikkä hoidon tarpeen arvioinnin käsittelyyn ja peräänkuuluttanut, mitä se oikein tarkoittaa. Äskeisestä puheenvuorosta minä nyt kuitenkin toteaisin, että ed. Tiusasen käsitys siitä ei vieläkään ole mielestäni se, mitä täällä laissa sillä tarkoitetaan. Tämä vaan osoittaa, että se vielä pitää määritellä.

Pentti  Tiusanen / vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Risikko otti tämän saman asian aikaisemmin esille, ja aikaisemmin puheenvuorossani totesin, että sitä ei ole selvitetty.

Niin kuin ed. Outi Ojala sanoi, hoidon tarpeen määrittely puhelimitse on kyllä todella vaikeata, olkoon lääkäri tai sairaanhoitaja, taatusti. Jos on vatsa kipeä ja muuta sellaista, silloin on sanottava, että olkaa hyvä ja menkää päivystykseen. Eli tähän liittyy valtavasti kuplia.

Siihen, mikä liittyy kuplana ed. Seppo Lahtelan puheenvuoroon, haluaisin sanoa, että kun hän on haminalainen kansanedustaja, niin menköön Kymenlaakson keskussairaalan poliklinikalle katsomaan, osastolle katsomaan, Haminan sairaalan poliklinikalle ja osastolle katsomaan sitä työmäärää, mitä siellä tehdään, ja sitä, tarvitaanko lisää resursseja, siis taloudellista panosta ja työntekijöitä. Uskon, että päädymme yhteisymmärrykseen tässä asiassa.

Pekka Kuosmanen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Seppo Lahtelalle totean, että ei kai keskustalaisten kunnissa päätarkoitus ole veroäyrin nostaminen. Eikö keskustalaisten kunnissa pitäisi olla niin, että elinkeinoelämä toimii voimakkaasti ja sitä kautta saadaan turvattua hyvinvointipalvelut? Ei ole oikein, että keskustalaiset saavat heinähankoon saakka valtion tukea. He ovat tottuneet siihen tukeen — sanokaa, ed. Lahtela, yksi asia, mihin maanviljelijät eivät saa kansallista tukea esimerkiksi.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tästä koko keskustelusta jäi vähän ikävä maku sen takia, että nyt tämä Suomen keskustan linja kyllä hämärtyi lopullisesti, kun ed. Ranta-Muotio kertoi yhden version, ministeri Hyssälällä on ollut oma tarina ja nyt ed. Seppo Lahtela ilmoitti, että hänellä on varma mielipide, joka ei kuitenkaan ole Suomen keskustan mielipide.

Tuija Nurmi /kok:

Arvoisa puhemies! Vaikka tiedän kaksi tapausta, joissa kummassakin henkilö on operoinut umpisuolen puhelimessa saamiensa ohjeiden mukaisesti ja tämä operaatio on onnistunut hyvin, niin vetoan siihen, mitä ed. Tiusanen aiemmin täällä sanoi, että on täysin mahdotonta olettaa, että Suomessa pystytään puhelimitse tekemään diagnooseja ja hoitamaan ihmisiä. Toivon, että kuitenkin ihmiset pääsevät henkilökohtaisesti tapaamaan sen henkilön, joka määrittelee hoidon ja sen tarpeen. Kyllä tämä on aika leväperäisesti kirjoitettu, niin kuin ed. Tiusanen täällä aikaisemmin sanoi.

Aila  Paloniemi / kesk:

Arvoisa puhemies! Haluaisin sanoa ed. Outi Ojalalle, että kiireellinen hoito Suomessa toimii aika hyvin, mutta kiireettömän hoidon saannissa on ongelmia. Kiireettömän hoidon osuus on noin 30 prosenttia terveydenhuollon volyymista. Erityisesti siihen tällä lakiesityksellä halutaan parannusta, ja olen aivan varma, että sitä myös saadaan.

Haluaisin vielä muistuttaa, että yhtenäisillä hoitokriteereillä parannetaan ehdottomasti kaiken ikäisten suomalaisten tasavertaista hoidon saantia koko maassa.