Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Käsiteltävänä oleva hallituksen esitys kotikuntalain muuttamisesta sisältää tärkeitä muuttoilmoitusmenettelyä koskevia säännösmuutoksia, joiden myötä kotikuntalaki saadaan paremmin vastaamaan uuden perustuslain vaatimuksia.

Tämä hallituksen esitys ei kuitenkaan sisällä kotikuntalakiin liittyvää varsin ongelmallista mutta tärkeää ehdotusta kotikunnan määräytymistä koskevien säännösten muuttamisesta. Kotikuntalain 3 §:n 2 kohdan mukaan, joka ei nyt siis tässä yhteydessä ole muuttumassa, henkilön kotikunta ei muutu, jos henkilön asuminen toisessa kunnassa johtuu hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköissä tai vastaavissa olosuhteissa, eli kyseinen lainkohta tarkoittaa esimerkiksi vammaisten palvelutaloja, vanhainkoteja ja sairaaloita. Hallintovaliokunta on jo syyskuussa 2002 kiinnittänyt huomiota kyseiseen lainkohtaan. Monien vaiheiden jälkeen asia on nyt edennyt siihen pisteeseen, että kotikuntalain 3 §:n 2 kohdan muuttaminen tullaan selvittämään erikseen ja tästä tullaan tarvittaessa laatimaan erillinen hallituksen esitys. Tämä on varmasti nyt sopiva ajankohta muuttaa, kun on myös tämä valtionosuuslain kokonaisuudistus.

Henkilökohtainen näkemykseni on, että lain kohta on korjattava tavalla tai toisella siten, että henkilön kotikunta määräytyy todellisen asuinpaikan mukaan. Nykytilanteessa tiettyjen ihmisryhmien päätäntävaltaa kotikuntaa valittaessa rajoitetaan ja samalla loukataan heidän liikkumisvapauttaan, joka on perustuslaillinen oikeus.

Arvoisa puhemies! Ihan lyhyesti voin todeta, että tosiaan tämä asia on ollut tietyllä tavalla ikuisuuskysymys ja odotan, että kun valtionosuuslain kokonaisuudistus tehdään, tässä yhteydessä tämä ratkaistaan.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Hallintovaliokunta on mietinnössään kirjannut tänne lausumaehdotuksen 2, joka on sinänsä erinomaisen kannatettava. Paheksun sen sijaan sitä, että hallintovaliokunta käyttää tekstissään koko ajan ilmausta "taloyhtiöt", joilla yleisessä kielenkäytössä tarkoitetaan asunto-osakeyhtiöitä. Toki lausumassa puhutaan myöskin kiinteistöyhtiöistä, mutta jos tässä ryhtyy saivartelemaan, eikä tarvitse edes saivarrellakaan, voi todeta, että valiokunta on jättänyt noin 400 000 suomalaista asuntoa elikkä vuokrataloyhtiöt kokonaan ulkopuolelle, koska ne eivät ole sen paremmin taloyhtiöitä kuin kiinteistöyhtiöitäkään. Mutta se on sinänsä toissijaista siihen verrattuna, että asia, mistä lausumassa puhutaan, eli se, että taloyhtiöille, kiinteistöyhtiöille ja vuokrataloyhtiöille turvataan mahdollisuus siihen, että niillä on tieto siitä, keitä näitten yhtiöitten asunnoissa tosiasiallisesti asuu, on kyllä välttämätöntä saattaa kuntoon.

Aiemminhan tämä tapahtui sitä kautta, että kiinteistöyhtiöillä, ylipäätään vuokranantajilla, oli lainmukainen oikeus väestökirjoituksen yhteydessä saada nämä tiedot, mutta kun kotikuntalaki tuli voimaan, tämä mahdollisuus lakisääteisesti poistui ja on oltu pitkään tilanteessa, jossa esimerkiksi vuokrataloyhtiöt ovat pientä pakkoa hyväksi käyttäen saaneet asukkaansa ilmoittamaan henkilötietonsa ja jopa senkin, keitä varsinaisten vuokralaisten ohella asunnossa asuu, jotta rekisterit voitaisiin pitää yllä. Mutta mitään pakkoahan siihen ei ole ollut ja se on kyllä aika monessa tapauksessa tuottanut vuokranantajille kohtuullisia ongelmia.

Tähän liittyy vielä sekin puoli, että siinä vaiheessa, kun muuttoilmoitukset piti ryhtyä tekemään suoraan maistraateille tai vastaaville viranomaisille, henkikirjoittajille, tietysti olisi ollut mahdollista, että kysymällä henkikirjoittajalta olisi saanut tiedon siitä, mitä siellä henkikirjoittajan rekisterissä asianomaisen asunnon kohdalla lukee. Mutta kun niistäkin tiedoista tehtiin maksullisia, tilanne oli siinä mielessä vähintäänkin hassunkurinen ja likimain kohtuutonkin, että esimerkiksi asumistukea ja muitten sosiaalietuuksien tarkastamista varten vuokranantajaa kyllä vaadittiin antamaan nämä tiedot viranomaisille, mutta kun sitten ikään kuin vastapalvelukseksi niitä pyydettiin viranomaisilta takaisinpäin, niin niistä piti maksaa. Tässä voi nyt sanoa, että ei tämä ole ollut oikein kenenkään edun mukaista.

Itse asiassa perusteluissa hyvin kyllä perustellaan se, miksi olisi tähdellistä, että lausuma 2:n mukainen tilanne saataisiin aikaan, ja siksi toivon hartaasti, että tässä asiassa voidaan jatkossa edetä ja mielellään mahdollisimman pikaisesti valiokunnan viitoittamaa tietä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kähkönen käytti mielestäni perustellun puheenvuoron liittyen siihen, mikä on henkilön kotikunta ja mikä hänen oikeutensa on valita oma kotikuntansa. Perustuslaillinen oikeus on toki ensimmäinen, ja tämä on poikkeustapaus, mihin hän viittasi, että henkilö joutuu hakeutumaan erityiseen hoitopaikkaan toiseen kuntaan ja hänen kotikuntansa ei muutu tämän seurauksena.

Tässä on varmasti, puhemies, kysymys suuremmastakin asiasta, siitä, miten myös taloudelliset vastuut näissä asioissa kohdentuvat. Hyvin tärkeätä on huoli myös palvelujen säilymisestä ja palveluyksiköiden ylläpitämisestä. Tämä on myös muistettava ja samalla siis tämä perustuslaillinen kansalaisen oikeus. Tämä asia tuli muun muassa Kouvolassa keväällä esille, kun siellä oli Invalidiliiton kevätliittokokous. Tuossa yhteydessä varsin usea edustaja tähän asiaan puuttui. Tämä on aito ongelma.

Lauri Kähkönen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ed. Tiusasen puheenvuoroon: Kun en halunnut täältä paikaltani mennä puhujakorokkeelle puhumaan, niin totta kai se puheenvuoro jäi osin vajavaiseksi. Mutta aiemmin jo näillä valtiopäivillä, kun samasta asiasta käytin puheenvuoron, tähdensin, mikä tuli myös ed. Tiusasen puheenvuorossa, että totta kai nämä taloudelliset vastuut on selvitettävä. En missään nimessä tarkoita sitä, että voitaisiin siirtyä, sanon, mielivaltaisesti paikkakunnalta toiselle niin, että se kunta, missä hoitolaitos tai palvelutalo sijaitsee, automaattisesti sitten myös vastaisi niistä kustannuksista.

Erkki  Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Entisenä hallintovaliokunnan jäsenenä totean, kun olen seurannut näitä kotikuntalain kehityksiä, että taitaa olla tilanne se, että Cia:lla on paljon parempi tieto suomalaisten tosiasiallisista kotikunnista kuin Suomen valtiolla tällä hetkellä. Kyllä tämä tilanne sen laatuiseksi on mennyt nykylainsäädännön puitteissa ja oikeuskäytännön ja kansalaisia velvoittavan käytännön puitteissa.

Mitalilla on toinen puoli, ja se on tämä vammaisten henkilöitten kohtelu Suomessa. Jos meillä pitäisi olla perustuslain mukaan oikeus valita vapaasti asuinpaikka täällä, niin vammaisten henkilöitten kohdalla se ei kyllä päde laisinkaan.

Leena  Harkimo / kok:

Arvoisa puhemies! Haluan kiinnittää samaan asiaan huomiota kuin edellisetkin puhujat. Hallintovaliokunnan mietinnössä voimakkaasti nostetaan esiin tämä kotikuntalain 3 §:n 2 momentti, jonka mukaan henkilön kotikunta ei tosiaan muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa hoidosta tai huollosta sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksikössä. Lain nykyisen tulkinnan mukaan vain kotikunta on vastuussa hoidon järjestämisestä ja kunnalle tulevista kustannuksista, toisin sanoen muun muassa hoitolaitoksissa ja palvelutaloissa asuvat vanhukset ja vammaiset eivät voi halutessaan muuttaa toiselle paikkakunnalle esimerkiksi lähelle omaisiaan — tähänhän yhteiskunnassa tänä päivänä kovasti kannustetaan — ja samalla näiltä omaisilta evätään mahdollisuus ottaa vastuu vanhuksen päivittäisestä elämästä. Perustuslaki takaa Suomen kansalaiselle vapauden valita itse asuinpaikkansa. Tämä tulkinta loukkaa tätä mahdollisuutta ja rajoittaa vanhusten ja vammaisten liikkumisvapautta.

Arvoisa puhemies! Kyse on varmasti taloudellisesti hyvin monimutkaisesta kokonaisuudesta, mutta on erittäin tärkeätä, että tämä järjestelmän epäkohta tullaan korjaamaan, kuten nyt valiokunta voimakkaasti mietinnössään painottaa.

Kuten jo aikaisemmin sanoin, yhteiskunnassa tänä päivänä kannustetaan pitämään huolta läheisistämme, vanhuksista, vammaisista, ja minun mielestäni silloin myös tämän lain tulkinta on ehdottomasti muutettava.

Arto Bryggare /sd:

Arvoisa puhemies! Oli mielenkiintoista kuulla ed. Harkimon kanta asiassa, sillä minä edustan kyllä sitä kantaa, että silloin kun kysymys on selkeästi asuinkunnasta ja asuinpaikasta, asia on selvä, mutta kun on kysymys pitkäaikaisesta hoidosta, asia ei olekaan aivan yksiselitteinen. Tällä on erinomaisen suuria taloudellisia vaikutuksia esimerkiksi Helsingin kaupungille. Otetaan esimerkki vaikka opiskelijoiden tilanteesta, joka muuttui tuossa muutama vuosi sitten. Tällä hetkellä tuntuu olevan vähän vaikeata rakentaa opiskelija-asuntoja esimerkiksi Helsingin ympäryskuntiin, vaikka tilanne on se, että opiskelijat tarvitsevat asuntoja laajalti, koska tällä hetkellä opiskelijoiden asumispaikka määräytyy selkeämmin sen asuinpaikan suhteen, niin kuin pitääkin olla, koska samaan aikaan kunnalle siirtyy paljon velvollisuuksia ja vastuita, mikä on johtamassa Helsingin seudulla esimerkiksi erittäin sairaaseen kehitykseen, jossa ihmisvirtoja ohjaillaan näiden palveluiden suhteen.

Toivon, että kun hallintovaliokunta pohtii näitä asioita, se katsoo myös tarkasti niiden seurauksia ja muistaa sitten, kun täällä vaaditaan niitä resursseja, että niitä resursseja on sitten aidosti tultava. Kun täällä edellisellä eduskuntakaudella Helsingiltä vietiin resursseja voimakkaasti, silloin sitä hätähuutoa ei täällä kuultu. Toivon, että jatkossa se kuullaan, koska varsinkin Helsinki on ollut se kunta, joka on ottanut vastuulleen näitä erityisen hankalia haasteita sosiaali- ja terveystoimen puolella.

Matti Väistö /kesk:

Herra puhemies! Kotikuntalaissa törmää kaksi perusoikeutta. Toinen on se, että kansalaisilla on oikeus valita vapaasti kotikuntansa, asuinpaikkansa, ja toinen on se, että kaikkien pitää saada hoitoa ja huoltoa. Tässä on kysymys mittavista taloudellisista asioista. Tämä selvitys on valiokunnan saaman tiedon mukaan kytköksissä käynnistyneeseen kuntien rahoitusjärjestelmään ja valtionosuusuudistukseen. Toivottavasti siinä löytyy malli, jolla sitten turvataan myös niiden kuntien talouden pohja, missä olisi tämän järjestelmän mukaan paljon erilaista hoitoa tai huoltoa tarvitsevia. Eli kysymys ei ole mitenkään yksinkertainen eikä vähäpätöinen, vaan erittäin mittava myös taloudellisessa mielessä, mutta toki, niin kuin on sanottu, tärkeä myös kansalaisten näkökulmasta, että voivat vapaasti valita kotikuntansa.

Toinen kysymys, mikä tässä on noussut esille, on erilaisten taloyhtiöiden ja kiinteistöjen, vuokrataloyhtiöt mukaan luettuna, tiedonsaanti. Näyttää vain siltä, että Suomessa ihmiset ovat varsin liikkuvaisia, muutetaan hyvin paljon asuinpaikkaa ja kunnan sisälläkin tapahtuu paljon muuttoa. Se systeemi, joka aikanaan on luotu ja jonka tietoyhteiskunnassa pitäisi toimia, ei ole riittävän hyvin palvellut taloyhtiöitä tai kiinteistöyhtiöitä, vuokrataloyhtiöitä. Nyt tämä asia on toivon mukaan korjaantumassa ja meille kerrotun mukaan tällaista palvelua ollaan kehittämässä ja toivottavasti vielä niin, että se ei tule kohtuuttoman kalliiksi palvelun käyttäjille. Lähtökohdan pitäisi olla se, että yhdellä ilmoituksella asiat hoituvat tietoyhteiskunnassa.