Täysistunnon pöytäkirja 75/2006 vp

PTK 75/2006 vp

75. TIISTAINA 20. KESÄKUUTA 2006 kello 10

Tarkistettu versio 2.0

2) Hallituksen esitys kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen ihmiskauppaa ja maahanmuuttajien salakuljetusta koskevien lisäpöytäkirjojen hyväksymisestä ja niiden lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta sekä laeiksi rikoslain 20 luvun ja järjestyslain 7 ja 16 §:n muuttamisesta

 

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Viime viikolla asian ensimmäisessä, sisällön kannalta ratkaisevassa keskustelussa käytin hyvin laajan esittelypuheenvuoron, joten tässä yhteydessä ilmoitan, että olen käytettävissä, jos vielä on kysyttävää kansanedustajakollegoilla. Istunnosta oli pois poikkeuksellisen paljon ihmisiä. Lyhyesti vain neljään vieläkin joissakin tiedotusvälineissä ja täällä käytävillä elävään virheelliseen väitteeseen vastaväitteet ja korjaukset.

Aloitan kuitenkin kertomalla, että edellisen keskustelun jälkeen tv-uutisissa Helsingin poliisin edustaja oli tyytyväinen eduskunnan selvän enemmistön ratkaisuun ja uskoi ja toivoi, ilmoitti omana näkemyksenään, että jos eduskunta nyt hyväksyy (Ed. Vistbacka: Kuka se oli?) sen ratkaisun, mikä selvästi tuli ... (Hälinää)

Puhemies:

Pyydän edustajia nyt rauhoittumaan ja siirtämään palaverit salin ulkopuolelle, keskitytään istuntoon!

Puhuja:

Poliisin edustaja uskoi, että Suomi on jatkossa harvinaisen vähän houkutteleva maa järjestäytyneelle rikollisuudelle, paritukselle ja ihmiskaupalle. Tämä uutinen oli mukavaa kuultavaa Helsingin poliisin edustajan suusta. (Ed. Vistbacka: Kuka se oli?)

Mutta sitten näihin neljään väittämään, jotka vielä elävät täällä ja jotka ovat mielestäni virheellisiä.

Ensimmäinen väittämä on se, että sen jälkeen, kun nyt vielä nykyisestään voimakkaasti kriminalisoidaan, laajennetaan kriminalisointia, koskien prostituutiota ja varsinkin ostamista, siitä seuraisi, että laillistetaan jotain. Näin ei tietenkään ole. Aivan yhtä loogista olisi ollut silloin väittää, kun aikoinaan yksimielisesti hyväksyimme järjestyslaissa merkittävän muutoksen siitä, että kaikki ostaminen ja myyminen yleisissä tiloissa, yleisillä paikoilla, kaduilla, toreilla, ravintoloissa, on kokonaan kielletty, että silloin olisi laillistettu kaikki muu. Tämmöistä väitettä ei silloin kukaan esittänyt. Miksi nyt, kun vielä voimakkaasti lisää kriminalisoidaan, merkittävästi kriminalisoidaan? Jopa taas kerran — viittaan uutisointiin viime viikolta — on arvioitu, että Pääkaupunkiseudulla lähes kaikki tämän alan toiminta on organisoidun parituksen tai ihmiskaupan piirissä. Kun näin laaja uusi kriminalisointi tulee, niin miten ihmeessä se tarkoittaisi, että tässä yhteydessä laillistetaan jotain? Ei tietenkään. Korostan vielä, että lakivaliokunnan mietinnössä lukee, että tässä yhteydessä kannatetaan tätä perusteltua rajattua uudistusta. Kolmen vuoden päästä tulee selvitys. Sitten on aika arvioida, onko se riittävää. Missään tapauksessa ei ole loogista ja oikein väittää, että nyt laillistetaan jotain.

Seuraava väite, joka yhä elää, on se, että parituksen kohteiden osalta pitäisi voida tunnistaa, onko prostituoitu vapaaehtoinen vai ei. Nimenomaan tätä ei tarvitse eikä sitä tietenkään voisi mitenkään arvioidakaan.

Ed. Räsänen viime viikolla kertoi hyviä esimerkkejä siitä, kuinka ei voi tunnistaa vapaaehtoisuutta ja muun muassa huumeiden käyttöä ei aina näe. Valiokuntamatkalla Virossa oppi muun muassa sen, että osa näistä naisista ja miehistä, jotka käyttävät huumeita, piikittävät itseänsä muun muassa varpaiden väleihin, jotta se ei näkyisi. Juuri näistä syistä, että vapaaehtoisuutta ei voi arvioida, tunnusmerkistöt siltä osin kuin on kysymys parituksen kohteena olemisesta, ovat ulkoisia olosuhdetunnusmerkistöjä, jotka pitää objektiivisin perustein voida havaita ja joista löytyy kaikki tyypillisimmät esimerkit valiokunnan mietinnöstä.

Seuraava väite, jota kuulee ja varsinkin on nyt viime päivinä kuullut, on se, että nyt, kun siis jätetään voimaan järjestyslain sangen laaja kriminalisointi — sekä osto että myynti on järjestyslain nojalla kokonaan kielletty kaduilla, toreilla, ravintoloissa, yökerhoissa, ja sen lisäksi osto kriminalisoidaan merkittävässä määrin eli aina, kun on kysymys parituksesta tai ihmiskaupasta — näillä kahdella lainmuutoksella olisi keskenään sellainen suhde, että tosiasiallisesti jatkossa mukamas nämä lait lyövät toisiaan korville ja että järjestyslain nojalla ei enää voitaisi sitten sakottaa ja rangaista myynnistä. Tämä väite ei pidä paikkaansa. Jos sitä tänään esitetään, voin sen yksityiskohtaisestikin korjata. Olen myös juuri ministeri Luhtasen kanssa käynyt tästä asiasta keskustelun, ja hän antoi luvan, että saan kertoa myös hänen osaltaan, että ministeriössä on tarkastettu, että tämmöistä vastakkainasettelua tai toinen toisiaan korville lyöntiä ei ole. Järjestyslaissa oikeushyvänä on naisrauha, katurauha, yleinen rauha, eikä se muutu siitä mihinkään, että nyt sitten kriminalisoidaan seksin ostaminen silloin, kun on kysymyksessä erittäin vakava asia, nimittäin parituksen kohde tai peräti ihmiskaupan uhrius. En olisi ikinä uskonut, että tämmöistä loppusuoran hämmennystä tässä todennäköisesti vielä kuulee. Se ei pidä paikkansa.

Arvoisa puhemies! Vielä kuulee myös väitettävän, että ulkomaalaislain osalta hallituksen esityksellä tai nyt hyväksytyllä kompromissilla olisi jotakin eroa. Näillä ei ole tämän suhteen mitään eroa. Siitä paremmat perustelut kerroin jo viime viikolla.

Päivi Räsänen /kd:

Arvoisa puhemies! Kannatan tämän esityksen hyväksymistä ja mahdollisen hylkäysesityksen tullen tulen äänestämään tämän puolesta, mutta haluan kyllä todeta, että edelleenkin harmittelen sitä, että valiokunnan enemmistön tekemä muutos heikensi suotta hallituksen hyvän esityksen vaikutuksia. Mielestäni seksinostokieltoa olisi pikemminkin tullut terävöittää ja tasapainottaa myös myyntikiellon lisäyksellä eikä vesittää sitä rajoitetuksi ostokielloksi. Pidän surullisena, että hallituspuolueet itse ryhtyivät tähän vesitykseen, kun hallitus kerrankin antoi hyvän esityksen, joka lähetekeskustelussa sai runsaasti oppositionkin taholta kannatusta. Edelleen uskon, että hallituksen alkuperäinen esitys olisi mennyt läpi, jos sitä olisi määrätietoisesti puolustettu, ja minusta näyttää siltä, että seksinostokiellon takaa lipesivät ensimmäisenä sosialidemokraattiset naisedustajat, joista osa jo lähetekeskustelussa toi esiin, miten oli vaikuttunut seksialan lobbareiden puheista.

Ongelmallisinta mielestäni tässä kompromississa ja tässä muotoilussa on se, että seksin oston kiellon rajaaminen vain parituksen tai ihmiskaupan uhreihin valiokunnan mietinnössä esitetyllä tavalla ja ensimmäisessä käsittelyssä hyväksytyllä tavalla antaa vääristyneen signaalin. Se jättää itsenäisen seksiyrittäjyyden lailliseksi mahdollisuudeksi ja siten myös seksin ostamisen hyväksyttäväksi toiminnaksi näissä tilanteissa, ja mielestäni tämän myötä seksibisneksen hellimä ajatus prostituutiosta mahdollisena uravalintana jää elämään tämän rajatun muotoilun seurauksena.

Siinä mielessä ed. Brax on ihan oikeassa, että ei tässä olla laillistamassa mitään sellaista, mikä ei jo nyt olisi laillista, mutta kyllä tämä rajattu muotoilu vaikuttaa siten, että niin sanotun vapaaehtoisen prostituution käsite jää elämään. Mielestäni tällä linjauksella myös verottaja joutuu ikään kuin pitämään sutenöörin roolia, kun itsenäisiltä yrittäjiltä suoritettu seksin osto on edelleen laillista.

Itse pelkään kyllä tämän muotoilun kohdalla, että ostajien näyttäminen syyllisiksi paritus- ja ihmiskauppatilanteissakin tulee olemaan hankalaa, sillä onhan teon oltava tahallinen ja tietoinen, ja pidän kyllä kovin merkillisenä, jos parittaja ei määrää prostituoitujaan esittelemään itseään vapaana ammatinharjoittajana, jolloin ostaja sitten pystyy vetoamaan tietämättömyyteensä. Miten ostaja voisi lopulta itse asiassa tietääkään prostituoidun taustalla olevasta bisneksestä?

Paritusrikollisuutta ja myös alaikäisten prostituutiota olisi parhaiten ehkäisty, jos seksikauppa olisi kielletty kokonaan, mikä oli alkuperäinen tarkoituskin. Mielestäni ministeri Luhtanen lähetekeskustelussa erittäin hyvin ja vakuuttavasti tämän perusteli, samoin kuin hän perusteli myös sen moraalisen signaaliarvon, joka tällä rikoslain muutoksella olisi.

Todellakin vaikka prostituoitu ei olisikaan suoranaisesti ihmiskaupan tai parituksen uhri, takana on, väitän, lähes kaikissa tapauksissa erilaisia alistavia, pakottavia, rajoittavia tekijöitä, esimerkiksi päihderiippuvuutta, psyykkisiä sairauksia, lapsuudessa koettua hyväksikäyttöä ja myös vaikeaa taloudellista ahdinkoa. Ed. Brax kyllä ansiokkaasti on puheissaan tuonut näitä esiin, mutta mielestäni silti tämä valiokunnan enemmistön linjaus tosiasiallisesti jättää huomiotta nämä seikat, jotka asettavat kyseenalaiseksi tämän vapaavalintaisen prostituution käsitteen.

Toivon kuitenkin, että voisimme aivan yksimielisesti hyväksyä tämän esityksen, sillä tässä muodossa tämän esityksen etu on se, että paritukseen ja ihmiskauppaan osallisiksi katsotaan myös uhrien hyväksikäyttäjät, joita ei ole tähän asti katsottu. Itse asiassa myös parituksen kieltäminen ja sen paheksuminen tämän lakiesityksen myötä osoittaa, että seksin myymistä ei voida rinnastaa muiden palvelujen myymiseen. Emmehän näe mitään ongelmaa siinä, että vaikkapa hieronta- tai hoivapalveluja organisoidaan ja välitetään, ja silloin voidaan kysyä, miksi paritusta pidetään itsestäänselvästi paheksuttavana, jos kyseessä olisi vain palvelujen välittäminen, kuten nämä seksialan lobbarit ovat yrittäneet meitä vakuuttaa.

Niissä maissa, joissa prostituutio on laillistettu ja hyväksytty peräti ammatiksi, joissa on laillisia bordelleja, kysyntä on selvästi suurempaa kuin rajoittavan lainsäädännön maissa. Tämän lainsäädännön, tämän rajallisen ostokiellon, kohdalla toivon hartaasti sitä, että se ei olisi johtamassa tulevina vuosina Suomea Hollannin ja Saksan tielle. Vaikka Hollannissa, Saksassa ja Australiassa on runsaasti laillisia bordelleja, niin silti katukauppa ja ihmiskauppa kaikkine lieveilmiöineen kukoistavat, ja näiden maiden kansalaiset ovat myös kaikkein ahkerimpia kehitysmaiden seksituristeja, vaikka omassakin maassa on runsaasti tätä tarjontaa olemassa. On aivan selvästi nähtävissä, että prostituution laillistaminen, sen yhteiskunnallinen hyväksyminen, lisää kysyntää. Eli potentiaalisten ostajien joukossa on onneksi lainkuuliaista väkeä, joiden käyttäytymiseen tällaiset yhteiskunnalliset signaalit ja mahdollinen rangaistusuhka vaikuttavat.

Pidän myös hyvänä tätä lakivaliokunnan lausumaa, jossa edellytetään tukitoimia prostituutiosta irrottautumiseksi, samoin kuin ensimmäisessä vastalauseessa siihen liitettyä lausumaehdotusta, mutta en sitä nyt tässä ehdota, vaan jätän tämän vastalauseen ensimmäiselle allekirjoittajalle ed. Sirnölle.

Vielä lopuksi totean, että on hyvä, että kolmen vuoden kuluttua edellytetään selvitystä tämän lainsäädännön vaikutuksista, ja toivon, että silloin seuraava eduskunta voisi ottaa vakavasti tämän hallituksen alkuperäisen esityksen käsittelyyn ja silloin myös hallitus sitä vakavasti harkitsisi. Stakeshan yritti hillitä seksikauppaa asettamalla vuosina 1998—2002 ministeri Eva Biaudet’n aikana valtakunnallisen prostituution ehkäisyprojektin, jossa yritettiin pehmeillä keinoilla vaikuttaa prostituutiota ehkäisevästi, mutta valitettavasti tulokset olivat erittäin heikot eli tuon projektin aikana ja sen jälkeen seksikauppa vain kiihtyi, eli selvästikin tarvitsemme myös jämäkkää lainsäädäntöä, vaikka sen lisäksi ehdottoman välttämättömiä ovat myös sosiaalipolitiikan keinot prostituution hillitsemiseksi.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajatoverit! Lain ensimmäisen käsittelyn aikana vastustin kompromissia. Katsoin, että kaikki osto tulisi kriminalisoida. Perustelujani tuolloin ja edelleen kaiken oston kriminalisoinnille ovat ihmisoikeudet sekä globaali viesti, jota Suomi tällä omalla päätöksellään antaa myös muille maille, ja ennen kaikkea se viesti tai toive asennemuutoksesta, jota kaiken oston kriminalisointi olisi tuonut lähinnä sen suhteen, että eduskuntakin olisi antanut viestin, että toinen ihminen ei ole ostettavissa eikä myytävissä, ettei kenelläkään ole oikeutta tähän ostoon tai myyntiin.

No, eduskunnan enemmistö päätyi sisällöllisesti kompromissiin, ja jo ensimmäisen käsittelyn aikana totesin, että siinä tulee käytännön ongelmia ennen kaikkea valvonnan suhteen, mutta olen silti sitä mieltä, että osittainenkin kriminalisointi on parempi kuin ei kriminalisointia ollenkaan. Se on joka tapauksessa jonkin sortin viesti siitä, mikä Suomessa on hyväksyttyä ja mikä ei ole hyväksyttyä. Tämä viesti hyväksytystä ja ei-hyväksytystä toivottavasti saa tulevat ostajat edes hetkeksi pysähtymään ja kyseenalaistamaan omaa oikeuttaan ostaa toisen vartalo kertakäyttötuotteeksi.

Ihmiskauppaan sekä prostituutioon liittyviin ongelmiin pitää myös pureutua tämän kompromissiratkaisun jälkeen. Ruotsi laatiessaan omaa lainsäädäntöään ei huolehtinut muutamista asioista, jotka kostautuivat myöhempinä vuosina. Ensimmäinen oli ihan pelkkä koulutus. Ruotsissa ei huolehdittu siitä, että poliiseille, tuomareille ja sosiaalityöntekijöille olisi järjestetty erillistä koulutusta prostituutioon ja ihmiskauppaan liittyvien ongelmien osalta tai uhrien tunnistamisen osalta. Toinen ongelma Ruotsissa oli, ja se toivottavasti Suomessa vältetään, että Ruotsissa ei lisätty tutkittua tietoisuutta prostituution todellisuudesta.

Itse katson, että tämä kompromissi vielä enemmän kuin se täysi seksin oston kielto edellyttää, että meidän yhteiskunnassamme pohditaan laajemminkin prostituution syitä, mietitään, mitkä asenteet edelleenkin kasvattavat ja ylläpitävät prostituutiota, mietitään syitä, miksi ihminen ajautuu prostituoiduksi, onko taustalla mahdollisesti köyhyyteen tai syrjäytymiseen tai johonkin muuhun tekijään perustuvat syyt, jotka itse asiassa ruokkivat prostituutiota ennemminkin kuin ehkäisevät prostituoiduksi ryhtymistä.

Kompromissi edellyttää myös huomattavasti laajempaa prostituoitujen turvaverkon luontia kuin tämänhetkinen tilanne on. Meillä on paikallisia hyviä esimerkkejä siitä, miten kolmas sektori ja paikalliset kunnat ovat olleet luomassa turvaverkostoa. Muun muassa Helsingin kaupunki on ansiokkaasti luonut asumisen mahdollisuuksia prostituoiduille, jotka aika usein saattavat olla jopa asunnottomia, eli prostituoitujen kohdalla moniongelmaisuus on hyvin yleistä. Saman tyyppistä turvaverkkoa toivoisin tietysti myös niin, että meidän oma ihanainen yhteiskuntamme, valtio, olisi omalta osaltaan tukemassa eikä olettaisi, että vaiettu ongelma tehdään vielä näkymättömämmäksi sillä, että emme edes uskalla rahoittaa tätä turvaverkkoa julkisilla varoilla.

Mielenterveyspalveluissa on ehdottomasti panostettava tulevaisuudessa miettimään niitä fyysisiä ja henkisiä ratkaisuja, joilla parannetaan prostituoitujen elämää ja elämänlaatua ja ennen kaikkea henkistä selviytymistä sekä prostituoituna olon aikana että ennen kaikkea siinä vaiheessa, kun prostituoituna olo mahdollisesti loppuu.

Muutenkin on mietittävä niitä keinoja, millä mahdollistetaan siirtyminen niin sanottuun normaaliin elämään ilman, että prostituoitu joutuu koko loppuelämänsä kantamaan stigmaa siitä, että hän on toiminut jossakin elämänsä vaiheessa prostituoituna. Tällä hetkellä edelleenkin puuttuvat työkokemukset prostituoituna olon aikana ovat leimallisesti aika iso este työmarkkinoilla, koska harva uskaltaa kirjoittaa, että on toiminut viisi viimeistä vuotta prostituoituna ja sen takia hänellä ei ole muuta työkokemusta.

Vapaaehtoisuus, johon täällä on monta kertaa vedottu, ei poista prostituutioon liittyvää fyysistä todellisuutta, ja minä toivon, että myös tämä eduskunta edistää omalla toiminnallaan sitä, että ne olosuhteet, jotka luovat prostituutiota, ovat erityisen tarkkailun alaisia; ne asenteet, joilla ylläpidetään prostituutiota, myös ovat erityisen tarkkailun alla; mutta ennen kaikkea ne ihmiset, jotka ajautuvat prostituoiduksi, saisivat sen kaiken tuen, mitä yhteiskunta pystyy heille antamaan, ilman syyllistämistä ja ilman, että heitä rangaistaan omista, usein ei niin kovin vapaaehtoisista valinnoistaan.

Siksi, arvoisa puhemies, kannatan kompromissiesitystä. Se kuitenkin kertoo, kuten sanoin jo, sen, mikä on hyväksyttävää, sekä vahvistaa ainakin käsitystä ihmiskaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaisesta työstä ja toivottavasti myös antaa uusia aseita, vaikka itse sitä epäilen, ihmiskaupan ja järjestäytyneen rikollisuuden vastaisessa toiminnassa.

Sen lisäksi, jotta emme unohtaisi tätä vaiettua ongelmaa, esitän, että eduskunta hyväksyy vastalauseen 1 mukaisen lausuman, joka edellyttää, että "hallitus laatii ministeriörajat ylittävän toimenpideohjelman, jossa pureudutaan prostituution ennaltaehkäisyyn, jälkihoitoon sekä niihin toimenpiteisiin, joilla lievennetään prostituution aiheuttamia terveydellisiä, mielenterveydellisiä ja sosiaalisia haittoja".

Ed. Jere Lahti merkitään läsnä olevaksi.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa herra puhemies! Nyt on tulossa finaaliin hallituksen esitys 221, joka on hiukan heilutellut koko eduskuntaa. Tietysti tämän asian luonne ymmärtäen — kysymys on siis ihmisen perusvaistoista — tämä on ymmärrettävää, tämä heiluttamisen voima.

Mutta, arvoisa puhemies, tässä on erittäin vakavasta asiasta kysymys, järjestäytyneen rikollisuuden käsissä olevasta ihmiskaupasta. Maahanmuuttajien salakuljetus on maailmanlaajuinen ongelma, joka kohdistuu myös Suomeen. Emme ole mikään eristetty lintukoto näissä asioissa, vaan olemme osa kansainvälistä kaupankäyntiä myös tässä tarkoitetussa seksikauppakysymyksessä. Tällöin lainsäädäntömme pitää pystyä vastaamaan rikollisuuden paineeseen, ja myös on syytä ottaa ihmisarvonäkökulmat tässä mukaan.

Lakivaliokunta on puheenjohtajansa toimesta viikoittain antanut erilaisia lausuntoja. Sitten on täälläkin todetut side events -tyyppiset käytäväkeskustelut ja muut, joissa on tuuletettu erilaisia näkökulmia ja kerrottu kokemuksista. Nyt olemme pääsemässä asiapohjalle käsittelyssä olevan lakivaliokunnan mietinnön avulla. Niin kutsuttu kompromissi on perusteltu, ja olisi erittäin arvokasta, että se yksimielisesti täällä hyväksytään.

Avainkäsitteenä on tietysti seksikauppa, kaupallistettu ihminen, joka on esineellistetty ja jota sitten muut, taloudelliset hyötyjät, myös itse käyttäjä, käyttävät hyväkseen.

Ed. Sirnö teki varsin hyvän lausumaehdotuksen, jonka haluan vielä lukea: "Eduskunta edellyttää, että hallitus laatii ministeriörajat ylittävän toimenpideohjelman, jossa pureudutaan prostituution ennaltaehkäisyyn, jälkihoitoon sekä niihin toimenpiteisiin, joilla lievennetään prostituution aiheuttamia terveydellisiä, mielenterveydellisiä ja sosiaalisia haittoja." Haluan erityisen voimakkaasti kannattaa tätä lausumaehdotusta. Totean, että sen on ensimmäisen allekirjoittajan ed. Sirnön lisäksi myös ed. Räsänen allekirjoittanut.

Tässä todetaan terveydelliset, mielenterveydelliset ja sosiaaliset haitat. On todella vakavasta tilanteesta kysymys, kun ihminen on seksikaupan kohteena, myös hänen terveytensä näkökulmasta: ei ainoastaan hiv—aids-sairaus, vaan monet muut ihmisen fyysiseen terveyteen vaikuttavat sairaudet, hepatiitti yhtenä esimerkkinä, sen vaikeammat tyypit erityisesti, ja mielenterveys on erityisen voimakkaasti altistettu. Niin kuin täällä jo eräs aikaisempi puheenvuoron käyttäjä totesi, taustalla tähän tilanteeseen joutumisessa ovat usein lapsuuden ja nuoruuden aikana vahvat mielenterveydelliset järkytykset, jotka ovat luoneet tämän tilanteen.

Sitten kun katsomme globaalisti, niin tietysti globaali taloudellinen eriarvoisuus luo pohjaa kansainväliselle ihmiskaupalle ja ihmisen minuuden riistolle, jolloinka myös vastaukset ovat globaaleja, taloudelliseen tasa-arvoisuuteen tähtääviä. Siinä myös Euroopan unionilla on omien lähialueidensa suhteen tekemisen paikka.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomen suurin sanomalehti Helsingin Sanomat toteaa 10.6.2006 pääkirjoituksessaan muun muassa seuraavaa:

"Nyt eduskunnasta on tulossa versio, jossa rikollista olisi maksaa seksistä henkilölle, jonka on syytä olettaa olevan ihmiskaupan tai parituksen uhri. Muuten seksin ostaminen täysi-ikäiseltä olisi edelleen sallittua. Versiota voi hyvällä syyllä sanoa nahkapäätökseksi. Järjestäytynyt rikollisuus löytää kyllä keinot, jolla toiminta saadaan näyttämään lailliselta. Seksin ostajan on vaikea päätellä, onko palvelujen tarjoaja yksityisyrittäjä vai parituksen uhri. Vielä vaikeampaa on mahdollista syytettä nostettaessa osoittaa, että ostajan olisi pitänyt tietää asian todellinen laita. Maksullinen seksi usein halventaa ja esineellistää naisia, sillä yleensä palveluja ostetaan naisilta. Lakien pitäisi täyttää kaksi perusedellytystä: niitä pitää voida kunnioittaa, ja niiden noudattamista pitää voida valvoa. Ainakaan jälkimmäistä ehtoa ei seksin ostoa koskeva laki täytä."

Arvoisa puhemies! Hyvät edustajakollegat! Olen Helsingin Sanomien virallisen kannan kanssa täysin samaa mieltä.

Sanomalehti Pohjalainen toteaa seuraavana päivänä 11.6.2006 pääkirjoituksessaan: "Vaikka laki on joutunut kovaan vastatuuleen, sitä ei ole vedetty eduskunnasta pois, koska sen taakse on ladattu paljon poliittista arvovaltaa. Sen sijaan sitä on ryhdytty vesittämään, ja nyt se näyttää toteutuvan erittäin arveluttavassa muodossa. Arveluttavinta on rajaus, jonka mukaan seksin osto olisi kiellettyä silloin, jos myyjä on parituksen tai ihmiskaupan uhri. Ensin tuon kannan löi lukkoon demarien eduskuntaryhmä, ja nyt keskusta on tullut samalle linjalle, joskin hieman vastahakoisesti. Jos laki menee eduskunnassa läpi, se painaa prostituution maan alle. Silloin se ei voi suojata niitä, joita sen on ajateltu suojaavan. Rajattuna se myös jakaa seksikaupan lailliseen ja laittomaan. Ostajan kontolle jää kyseenalaisesti sen mahdottoman asian selvittäminen, onko kyseessä ihmiskaupan tai parituksen uhri. Näillä eväillä ei voi syntyä kuin epäselvä laki, joka ei täytä hyvän lainsäädännön vaatimuksia. Lainhan pitäisi olla tarkkaan rajattua ja täsmällistä. Muuten esimerkiksi näytön hankkiminen on ylivoimaisen vaikeata ja siten lain alkuperäinen tarkoitus ei voi toteutua. Lainsäädännön pitää olla myös ennalta ehkäisevää ja tarkoituksenmukaista, mutta nuokaan tavoitteet eivät nyt ole toteutumassa."

Arvoisa puhemies! Olen myös sanomalehti Pohjalaisen pääkirjoituksen kanssa samaa mieltä. Tämä laki on kelvoton, ja siksi se tulisi hylätä.

Arvoisa puhemies! Tämän johdosta esitän, että 1. ja 2. lakiehdotus hylätään, kuten on esitetty vastalauseessa 3. Lisäksi esitän, että eduskunta hyväksyy seuraavan sisältöisen lausuman:

"Eduskunta edellyttää, että hallitus käynnistää välittömästi Pohjoismaiden ja muiden lähialueiden maiden kanssa neuvottelut siitä, millä yhteisillä ja ennalta ehkäisevillä toimenpiteillä voidaan parantaa ihmiskaupan ja parituksen uhrien asemaa Suomen lähialueilla ja Suomessa. Esitys perusteluineen on tuotava mahdollisimman nopeasti eduskunnan arvioitavaksi."

Arvoisa puhemies! Laitoin merkille ensimmäisen ja sisältökäsittelyn yhteydessä, että seuraavana päivänä, kun eräs suuri sanomalehti informoi käytyä keskustelua, siellä todettiin, että kun poliisikansanedustajat Salo ja Vistbacka puolustivat tässä asiassa poliisin näkökulmaa, syyttäjän ja tuomioistuimen näkökulmaa, niin salista kuului halveksivaa naurua. Minä toivoisin, että tähän asiaan pystytään myöskin suhtautumaan asialähtöisesti. Minä luulen, että me ed. Vistbackan kanssa olemme kuitenkin niitä ainoita kansanedustajia tässä salissa, jotka ovat itse olleet tutkimassa tämän alan rikollisuutta. Minä toivon myöskin, että kukaan ei aseta kyseenalaiseksi sitä, miten me suhtaudumme tähän lain hyvään tavoitteeseen. Uskon, että siihen yhtyvät kaikki kansanedustajat, joilla tänä päivänä on tietoa kansainvälisistä sopimuksista ja ihmiskaupan ja parituksen törkeästä rikollisuudesta.

Mutta, arvoisa puhemies, hallitus, joka tämän esityksen tänne taloon toi esityksessään 221/2006 vp, toteaa omissa perusteluissaan seuraavaa:

"Seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoinnin kytkemistä ihmiskauppaan tai paritukseen voidaan pitää monin tavoin ongelmallisena. Sellaiseen ratkaisuun päätyminen heikentäisi merkittävästi mahdollisuuksia päästä kriminalisoinnilla tavoiteltaviin päämääriin. Rangaistussäännöksestä tulisi symbolista lainsäädäntöä, jolla osoitettaisiin paheksuntaa eräitä prostituution vakavia muotoja kohtaan. Ihmiskaupan tai parituksen tai muun vastaavan, yleensä prostituoidun alistettuun tai huonoon asemaan liittyvän lisäehdon asettaminen rangaistavuudelle johtaisi rangaistussäännöksen vähäiseen soveltamiseen näyttövaikeuksien vuoksi."

Arvoisa puhemies! Tätä asiaa olisimme erityisesti halunneet kysyä valiokunnassa myöskin asiantuntijoilta. Se kuitenkin estettiin äänin 10—7, mikä tuntuu edelleenkin hyvin erikoiselta tavalta, kun puhutaan kansanedustajan tiedonsaantioikeudesta. Mitähän niin kovin vaarallista sieltä asiantuntijoilta olisi vielä saattanut tämän lisäksi tulla, sitä voidaan tämän jälkeen vain ennakoida. Nimittäin hallitus jatkaa omissa perusteluissaan käsitellessään tätä valiokunnan kompromissiesitystä:

"Näyttövaikeudet saattaisivat johtaa siihen, että rangaistavuuden ulkopuolelle jäisi tapauksia, joissa prostituutio tosiasiallisesti liittyy ihmiskauppaan tai paritukseen. Erityisen ongelmallisena voidaan pitää ihmiskauppaa, jonka osalta rangaistavuudelle asetetaan tiukat edellytykset rikoslain 25 luvun 3 ja 3 a §:ssä. Voidaan pitää melko todennäköisenä, että mainittuja rangaistussäännöksiä ei tulla kovin usein soveltamaan. Lisäksi ihmiskaupparikos on usein saatettu loppuun seksuaalipalvelujen ostamisen hetkellä, minkä vuoksi ostajan voi olettaa olevan vaikeaa havaita ihmiskaupan olemista prostituution taustalla."

Arvoisa puhemies! Tästäkin olisimme mielellämme kuulleet asiantuntijoita, onko tilanne todella näin, kuten hallitus omissa perusteluissaan esittää. Hallitus nimittäin edelleen jatkaa:

"Voidaan kuitenkin olettaa olevan erittäin vaikeata näyttää, että seksuaalipalvelujen ostajalla on tekohetkellä ollut siltä osin rikoslain 3 luvun 6 §:ssä määritelty tahallisuus. Kysyä voi, mitä ihmiskauppaan tai paritukseen viittaavat olosuhteet olisivat esimerkiksi tilanteessa, jossa palvelujen myyjän ja ostajan välinen yhteydenotto tapahtuu kadulla tai ravintolassa. Nämä ongelmat korostuvat ihmiskaupan kohdalla, joka edellä jo mainituin tavoin on saattanut tulla suoritetuksi loppuun tekohetkellä. Näin ollen usein päädyttäisiin siihen, että tekijältä on puuttunut rikoksen edellyttämä tahallisuus tai että tahallisuutta ei ainakaan pystyttäisi näyttämään toteen."

Arvoisa puhemies! Mitähän oikeusministerin, oikeusministeriön ja poliisin edustajat olisivat tähän asiaan nyt sanoneet, kun he näin sanoivat hallituksen esityksessä?

Arvoisa puhemies! Hallitus edelleen jatkaa perusteluitaan: "Rangaistuksen määrääminen seksuaalipalvelujen ostamisesta olisi myös rikosprosessuaalisesti hankalaa, jos rangaistavuuden edellytyksenä olisi ostamisen liittyminen ihmiskauppaan tai paritukseen. Esimerkiksi lainvoimaisen tuomion edellyttäminen seksuaalipalvelujen ostamiseen liittyvästä muusta rikoksesta voisi tarkoittaa sitä, että ostamista koskevan asian lopullinen ratkaiseminen venyisi huomattavasti. Voidaan nimittäin olettaa, että ihmiskaupasta ja parituksesta annetuista tuomioista rikosten vakavuuden ja rangaistusten ankaruuden vuoksi säännönmukaisesti valitetaan hovioikeuteen. Toisaalta henkilön ei voitane katsoa olevan ihmiskaupan tai parituksen kohteena, jos näistä rikoksista on vasta esitutkinnassa oleva epäily. Seksuaalipalvelujen ostamisen käsittely ihmiskauppa- tai paritusrikoksen yhteydessä tuomioistuimessa tarkoittaisi myös sitä, että seksuaalipalvelujen ostamisesta ei voitaisi käytännössä määrätä sakkoa rangaistusmääräysmenettelyssä, vaikka rangaistussäännös sen sallisi, jos ostamisesta ei säädettäisi kuutta kuukautta ankarampaa vankeusrangaistusta."

Arvoisa puhemies! Suositusaika 10 minuuttia on kulunut, mutta haluaisin lukea vielä yhden kappaleen. Nimittäin sisäasiainministeriö toimitti lakivaliokunnalle oma-aloitteisesti oman lausuntonsa, kun sai lehdistöltä kuulla, että olemme tekemässä tällaista kompromissiesitystä. Sisäasiainministeriö lähetti poliisin ylijohdon allekirjoittaman kirjeen, jossa todetaan poliisin näkökulmana seuraavaa:

"Miten poliisin voimavaratarpeeseen vaikuttaisi, jos uusi kriminalisointi rajoitettaisiin koskemaan vain niitä tapauksia, joissa seksiä ostetaan ihmiskaupan tai parituksen kohteena olevalta henkilöltä? Tällainen kriminalisointi todennäköisesti vaikeuttaisi rikosten selvittämistä. Oletettavaa on, ettei seksin ostaja tiedä olevansa tekemisissä ihmiskaupan tai parituksen kohteena olevan henkilön kanssa. Rikoksen uhri ei uskalla kertoa poliisille toimeksiantajastaan, mikä vaikeuttaisi esitutkintaa. Lisäksi pelkona on se, että rikollisjärjestöt alkavat toimia yhä enemmän salaisesti."

Arvoisa puhemies! Poliisi on huolissaan myöskin siitä, että tähän asti niitä henkilöitä, jotka ovat omalla menettelyllään parantaneet ihmiskaupan ja parituksen uhreja, on kuultu todistajina, valaehtoisina todistajina, ja on saatu näyttöä siitä, kuinka merkittävää parituksen toiminta on ollut. Se on ollut hyvin olennaista esitutkintamateriaalia ja materiaalia myöskin syyttäjälle. Tämän lakiuudistuksen jälkeen jokainen seksin ostaja ei enää ole todistaja, vaan hän on syylliseksi epäilty. Syylliseksi epäilty voi lausua, että en lausu tästä asiasta mitään, koska saatan joutua itse syytteen vaaraan. Sen johdosta, arvoisa puhemies, tämä laki on kaiken kaikkiaan kelvoton ja toimii juuri päinvastoin kuin oletetaan. (Ed. Vistbacka: Juuri näin!)

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Salo käytti hyvän ja perustellun puheenvuoron. Kannatan tämän lakiesityksen hylkäystä ja kannatan myös lausumaa, jonka ed. Salo esitti.

Lähden siitä, että ei pidä tehdä toispuolista ja muotopuolista lainsäädäntöä. Jos lähdetään seksin ostamisen kriminalisointiin, niin silloin pitää kriminalisoida myös myynti. Englanniksi sanotaan: it takes two to tango. Ja niin tähänkin tangoon kaksi tarvitaan, sekä myyjä että ostaja. Mutta nyt hallitus perääntyi alkuperäisestä esityksestään, mihinkä täällä lähdettiin liput liehuen, ja on täysin selvää, etteivät edustajat Salo, Soini ja kumppanit pystyneet estämään tätä hallituksen alkuperäistä esitystä, vaan hallituspuolueet itse torpedoivat oman esityksensä ja sen jälkeen rakensivat muotopuolen kompromissin ja pilasivat vielä valiokunnan hengen kieltämällä äänestyksen ja painostuksen jälkeen asiantuntijakuulemisen, joka olisi voitu tehdä päivässä, jolloin tähän asiaan ei olisi tarvinnut tällä lailla palata.

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Puhutaan ihmisyydestä ja sen kunnioittamisesta tai itse asiassa sen puuttesta, kun puhutaan prostituutiosta. Maailmanlaajuisesti katsellen prostituutio on karmea ilmiö. Prostituoiduksi päädytään keskimäärin 14 vuoden ikäisenä joidenkin arvioiden mukaan, ja prostituoitu joutuu ottamaan vastaan ainakin viisi asiakasta päivässä. Valtaosa prostituoiduista on köyhistä oloista. Ihmiskaupan nais- ja lapsiurheista yli 70 prosenttia joutuu seksuaalisesti hyväksikäytettäväksi. Prostituoidut kärsivät usein psyykkisistä ja fyysisistä ongelmista, ja monet prostituoidut ovat itse olleet jonkinlaisen hyväksikäytön tai väkivallan uhreja lapsuudessaan.

Arvoisa puhemies! Kun Suomi kriminalisoi seksin oston edes tässä muodossa, se on viesti hyväksikäyttäjille ja samalla myös järjestäytyneelle rikollisuudelle, joka etsinee silloin helpompia kohdemaita. Kuunneltuani valiokunnan puheenjohtajan ed. Braxin ensimmäisen ja toisen käsittelyn esittelypuheenvuoron äänestän realistina mietinnön puolesta. Toivon kuitenkin, että seuraava eduskunta kykenisi viemään lakia pidemmälle.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Meillä Suomessa on olemassa jo lait parituksesta, törkeästä parituksesta, ihmiskaupasta, törkeästä ihmiskaupasta ja seksin ostosta nuorelta henkilöltä, ja lisäksi järjestyslailla on kriminalisoitu sekä seksin osto että myynti yleisillä paikoilla. Eikö meillä siis jo ole olemassa tarpeellinen lainsäädäntö näihin asioihin?

Hallituksen alkuperäinen esitys oli seksin oston kokonaan kieltävä. Kun lain kannattajat huomasivat jäävänsä häviölle, he alkoivat puhua kompromissiesityksestä. Meillä on siis käsittelyssä täysin hallituksen alkuperäisestä esityksestä poikkeava mietintö. Hallituksen esitys on niin sanotusti hovissa muuttunut. Oikeusministeri Luhtanen puolustaessaan nykyistä kompromissimallia kieltää siis itsensä.

Luen vielä toiseen kertaan sen, mitä ed. Salokin täällä luki, yhden kappaleen tuosta hallituksen alkuperäisestä esityksestä: "Seksuaalipalvelujen ostamisen kriminalisoinnin kytkemistä ihmiskauppaan tai paritukseen voidaan pitää monin tavoin ongelmallisena. Sellaiseen ratkaisuun päätyminen heikentäisi merkittävästi mahdollisuuksia päästä kriminalisoinnilla tavoiteltaviin päämääriin. Rangaistussäännöksestä tulisi symbolista lainsäädäntöä, jolla osoitettaisiin paheksuntaa eräitä prostituution vakavia muotoja kohtaan." Onko eduskunnan tehtävä siis korkeimpana lakia säätävänä elimenä esittää paheksuntaa? Käsittääkseni laeilla on muunlainen tarkoitus.

Kuten kuulitte, hallitus tuossa äsken lukemassani tekstissä vastusti esityksessään tätä kompromissimallia. Kuinka nyt myös ministeri ja hallituspuolueiden edustajat ovat esittämässä alkuperäisessä esityksessä huonoksi havaittua versiota? Tätä esitettyä lakia on mahdotonta valvoa. Poliisin tulisi valvontaa varten saada merkittävät lisäresurssit, jotta tällä lailla saataisiin yksikin tapaus edes syyteharkintaan. Ruotsissa on ollut seksin oston täyskielto voimassa jo vuodesta 99. Siellä kuluneiden 7,5 vuoden aikana on annettu aiheesta muutama sata sakkoa. Meillä esillä oleva laki on huomattavasti vaikeampi valvoa. Eikö lakia tulisikin voida valvoa ja kunnioittaa? Tämä laki ei ole sellainen.

Koska meillä sekä seksin osto että myynti ovat jo kiellettyjä julkisilla paikoilla, tämä laki aiheuttaa alkuperäisen tarkoituksen vastaisen käytännön eli toiminta siirtyy maan alle, kuten Ruotsissakin, ja prostituoitujen asema entisestään vaikeutuu, kun parittajat pääsevät heihin kiinni. Lain perusteluissa puhutaan, että myyntiä ei voida kriminalisoida juuri siitä syystä, ettei prostituoitujen jo ennestään huono sosiaalinen asema enää huonone. Tällä käsittelyssä olevalla lailla se todella huononee.

Jo tällä hetkellä siis lähes kaikki prostituutio on lailla kielletty. Onko eduskunnan tehtävä siis laatia moraalisia, symbolisia lumelakeja, joita ei voida millään tavalla valvoa? Jos kaksi aikuista ihmistä ilman kenenkään ulkopuolisen painostusta tekee yhteisen sopimuksen, niin kuuluuko se eduskunnalle? Jokaisella meillä on perustuslaillinen oikeus omaan kehoomme. Niin kauan kuin edellä mainittu toiminta ei ole muita häiritsevää eikä näkyvää, niin onko se syyllistettävä?

Kuten huomasitte, luin äsken hallituksen alkuperäisen esityksen perusteluita. Kiitoksia annetaan silloin, kun hallitus sen ansaitsee, mutta tässä laissa hallitus on kyllä todellinen tuuliviiri. Ensin se alkuperäisessä esityksessään kieltää tämän kompromissin, ja nyt sitä sitten samat hallituksen ihmiset ovat tukemassa ministeriä myöten elikkä kieltävät itsensä. Tämä on niin sanotusti juudasmaista toimintaa hallitukselta.

Susanna Rahkonen /sd:

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Rajala kyseli, onko meillä jo tarpeellinen lainsäädäntö olemassa, ja oli itse ilmeisesti sitä mieltä, että on, koska meillähän rikoslaki kieltää parituksen ja tällä kaudella lisättiin törkeä paritus. Samoin tällä kaudella olemme kieltäneet ihmiskaupan rikoslaissa.

Mutta edelleenkin ostaja on vastuusta vapaa tänä päivänä. Mielestäni se on ongelma, koska ostaessaan parituksen kohteelta seksiä ostaja ei joudu minkäänlaiseen vastuuseen teostaan, koska se on tällä hetkellä sallittua. Nyt tässä puututaan tähän asiaan eli kysyntään. Haluamme myös puuttua näihin kahteen vakavaan rikollisuuden muotoon, paritukseen ja ihmiskauppaan, myös kysynnän kautta, jotta ilmiötä voitaisiin vähentää, rikollisuutta voitaisiin vähentää.

On totta, että hallitus esitti alun perin täyskieltoa ilman rajoituksia, rajauksia, näihin rikollisuuden muotoihin, niin että kaikenlainen ostaminen olisi ollut kiellettyä. Ed. Rajala totesikin, miten tämä käsittely kulki : Esitykselle ei löytynyt tarpeeksi kannatusta, ja aloimme jäädä häviölle. (Välihuuto) Tämä on aivan totta. Sitä ei tiedetty varmasti, mutta näin tilannetta tulkittiin. Toki olisimme voineet pitäytyä tiukasti hallituksen alkuperäisessä esityksessä, mutta tosiasia oli se, että keskustelussa ja valiokunnan asiantuntijakuulemisissa tuotiin esiin se, että tämä tarkkarajaisuus oli ongelma. Sen takia sitten todettiin, että otetaan lusikka kauniiseen käteen, ja tehtiin se, mitä voidaan tällä kokoonpanolla tehdä, ja puututtiin nyt sitten seksin ostamiseen parituksen ja ihmiskaupan uhreilta. Se on vähintä, mitä me voimme nyt tehdä.

Itse asiassa tämä ei ole mikään vääristynyt signaali — ed. Räsänen viittasi vähän tähän suuntaan — kun todella sitten katsotaan, mitä paritus oikeasti on. Televisiossa poliisi kertoi viime viikolla tämän lain ensimmäisen käsittelyn jälkeen Ylen uutisissa, että tämä on hyvä laki, tätä tarvitaan, jotta voimme puuttua ihmiskauppaan ja paritukseen. Poliisi kertoi, että Helsingin alueella paritus on hyvin yleistä, itse asiassa prostituutiosta lähes kaikki sisältää paritusta Helsingin alueella. (Välihuutoja)

Puhemies:

(koputtaa)

Anteeksi, eduskunnan perinteeseen kuuluvat välihuudot, mutta ei edustajan häiritseminen, kun edustaja puhuu.

Puhuja:

Aivan, kiitos. — Todellakin voitte tarkistaa Ylen uutisista viime viikolta, että poliisi totesi, että tämä laki on hyvä työkalu taistelussa paritusta ja ihmiskauppaa vastaan. Hän totesi myös sen, että Helsingin alueella paritus on hyvin yleistä. Eli nyt jos kiellämme ostamisen parituksen kohteelta, puutumme prostituutioilmiön valtaosaan. Sen takia tämä laki on itse asiassa ihan hyvä, vaikka itsekin olisin tätä alkuperäistä ollut tukemassa siksi, että se antaa kansantajuisemman ja helpomman viestin. Mutta kun todella pureudumme tähän paritukseen, siihen, mitä se käytännössä on, niin pääsemme hyvin pitkälle. Tämän lain tarkkarajaisuus oli syynä siihen, että muutimme tässä kantaa hallituksen kanssa yhteisymmärryksessä perustuslakivaliokunnankin mietinnön jälkeen. Eli ostajalle asetetaan vastuu.

Näyttöongelmista on paljon puhuttu, mutta kuten valiokunnan puheenjohtajakin kertoi ja valiokunnan mietinnössä kerrotaan, niin edellytetään olosuhdetahallisuutta, niiden olosuhteiden olemassaoloa, ei sitä, että joku väittää jotakin, vaan tiettyjen olosuhteiden olemassaoloa. Tämän tyyppisissä rikoksissa näyttöongelmia kyllä voi tulla, mutta niin on muissakin vastaavan tyyppisissä rikoksissa. Esimerkiksi varastetun tavaran ostaminen on esimerkki siitä, että ostaja joutuu olosuhteiden perusteella vastuuseen siitä, että kyseessä on varastettu tavara, ei riitä vain se, että "en tiennyt mitään". Se ei riitä. Samoin käytin esimerkkinä piratismia: Jos ostaa piraattilevyn auton takakontista halvalla, niin pitää ymmärtää, että se on laiton. Samalla tavalla tässä ostajalle asetetaan vastuu.

Tuntuu siltä, että tämä paritus on meille vähän vieras, ja siinä me varmasti tarvitsemme vielä tietoa siitä, mitä se paritus tänä päivänä rikoslaissa sisältää ja ilmiönä muutenkin. En usko, että tämä laki todellakaan tarkoittaa sitä, että meille tulisi Hollannin tapaan bordelleja tänne tai muuten sallivampi suhtautuminen. Mehän tiukennamme käytäntöä siitä, mitä se on tänä päivänä. Nythän ostaminen siis, kuten sanoin, on sallittua, vaikka kohteena olisi ihmiskaupan uhri tai parituksen kohde. Nyt tiukennamme tätä. Tämähän on tiukennusta, ei lievennystä.

Täällä on toistettu näitä väitteitä, että prostituutio nyt painuu maan alle, jos tehdään jotain rajoituksia. Ed. Salo pahoitteli, että ostaja ei voi toimia todistajana nyt, jos tulee näitä kieltoja. Mielestäni tämä ajatus sisältää kyllä jonkinlaisen aika ristiriitaisen ajatuksen siitä, että prostituutioon ei voi vaikuttaa. Sehän sisältää ajatuksen, että prostituutio on ja pysyy, se painuu vain jonnekin piiloon. Mutta päinvastoin tässä halutaan vaikuttaa prostituutioon ja vähentää kysyntää, jolloin se vähenee, ei painu maan alle.

Signaalista ed. Rajala totesi, että tämä on symbolista lumelainsäädäntöä. Rikoslaki on kokoelma signaaleja ja viestejä siitä, miten ihmisten tulisi käyttäytyä. Siinä on kyse signaaleista ja viesteistä, joilla pyritään vaikuttamaan ihmisten käyttäytymiseen, ja uskon, että tälläkin lailla niin pystytään tekemään. Lain hylkääminen, mitä ed. Salo esittää, olisi kyllä pahin mahdollinen viesti tässä tilanteessa. Olisimme siis aktiivisesti eduskunnan arvovallalla sitä mieltä, että paritukselle ja ihmiskaupalle ei tarvitse tehdä ostajan puolelta mitään eli emme haluaisi kysyntää hillitä, ja nyt kun tämmöinen esitys on täällä, me hylkäisimme sen. Minusta se olisi pahin mahdollinen signaali. Kuvittelisin, että kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että ihmiskauppaa ja paritusta vastaan tulee taistella, ja tämä laki tarjoaa siihen mahdollisuuden. Siksi hämmästelen tätä hylkyesitystä.

Ed. Lyly Rajalakin oli huolissaan tämän lain valvonnasta. Ihmettelen, jos hän itse kannattaa bordelleja, miksi hän on niin huolissaan lain valvonnasta. Hämmästelen.

Kannatan siis tätä syntynyttä esitystä. Lakiahan seurataan. Tässä todetaan, että kolmen vuoden päästä saamme selvityksen, miten tämä laki on toiminut, ja katsotaan sitten.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti haluan muutamia asioita tuoda esiin, samalla kun onnittelen vielä uudelleen lakivaliokunnan puheenjohtajaa Braxia ja erityisesti ed. Rahkosta siitä, että nyt virallisesti ensi kerran eduskunnan taholta tullaan lausumaan siitä, että tämä on virallinen elinkeino ja laillinen jne., ja myöskin EU:n osalta määrätyt tuomioistuimen päätökset tämän jälkeen tukevat tätä. On olemassa ensimmäisessä käsittelyssä esille ottamani ja muun muassa ed. Räsäsen vastalauseessa todettu EY-tuomioistuimen päätös, jossa tämä ihan selvästi todetaan, mutta se siitä.

Mutta kun, arvoisa puhemies, kuunteli erityisesti lakivaliokunnan puheenjohtajan puolusteluja, sanoisin vain näin, että tekisi, arvoisat juristikansanedustajat, teillekin hyvää käydä joskus tutustumassa elävään elämään, niin kuin ed. Salo täällä sanoi. Itse olen ollut myöskin Helsingin rikospoliisissa toistakymmentä vuotta, jolloin olen joutunut tekemisiin tällaisten asioitten kanssa, syyttäjänä Hyvinkäällä, useamman vuoden pääsyyttäjänä, ja myöskin Espoossa lyhyen aikaa syyttäjäosaston päällikkönä. Sen jälkeen olen myös istunut käräjiä.

Tiedän, mitä tarkoittaa se, että tehdään tällaista lainsäädäntöä, ja minkä singaalin se antaa niille tahoille, jotka tekevät ihmiskauppaa ja paritusta. Ed. Brax, teidän kannattaisi kysyä joltakin sellaiselta Helsingin poliisilaitoksen edustajalta, joka on tutkinut rikoksia, minkä takia virallinen lausunto poliisin taholta on tyrmäävä siitä, mitä te esitätte. (Ed. Brax: Olen kysynyt!) Meillä jokaisella on mielipide, mutta jospa, ed. Brax ja ed. Rahkonen, luette rikoslain säännökset parituksesta ja siitä, millä tavoin laki sanoo siitä, mitä ostajan pitää tietää, ennen kuin voidaan käynnistää tutkimukset edes, esitutkinta, saatikka sitten syyteharkinnan jälkeen, mitä syyttäjä tekee. Ed. Brax, te pyöritätte päätänne. Tiedän, että kun ei ole käytännön kokemusta, voi esittää minkälaisia väitteitä vaan.

Sinällään sanoisin näin, myöskin ed. Biaudet, kun kuuntelin teidän puhettanne ensimmäisessä käsittelyssä: Kun te heitätte näin arvovaltaisella taholla sellaisia väitteitä kuin te heititte, minä olen kyllä sitä mieltä, että silloin pitää sanoa nimet. Meidät kaikki leimattiin eilen Radio Suomen haastattelussa, kun siellä olitte. Ed. Rahkonen mielestäni käyttäytyi ihan asiallisesti, ja hänen kielenkäyttönsä oli mielestäni sellaista kuin lakivaliokunnan edustajalle kuuluu. Siitä kunnioitus ed. Rahkoselle, hänen kielenkäyttönsä oli asiallista, mutta jostakin muusta en ole ihan samaa mieltä. Mutta jos te, ed. Biaudet, tässä salissa syytätte sillä tavoin kuin te sanoitte — se on tarkistettu nyt myöskin pöytäkirjoista, mitä te olette sanonut — minä toivon, että käytätte myöskin nimiä. Jos ette käytä, te leimaatte meidät kaikki. Minä en tykkää siitä. Minun mielestäni se on ... (Ed. Biaudet: En sanonut kaikki, vaan että olen kuullut!) — Ei, vaan kun te täällä sanotte näin, silloin te tiedätte kyllä, mitä te tarkoitatte sillä. (Puhemies koputtaa)

Mutta vielä, arvoisa puhemies, lähinnä ed. Brax, kun te vetositte näihin juridisiin seikkoihin, lukekaa nyt ainakin ne pykälät, jotka koskevat paritusta ja ihmiskauppaa ja sitä, mitä ostajan pitää tietää. Olen ed. Räsäsen kanssa ihan samaa mieltä. Silloin kun lähdemme tekemään näin, sekä myynti että osto on kriminalisoitava, niin kuin järjestyslaissa on tehty. Olen kannattanut sitä silloin ja kannatan edelleen. Mutta tässä otetaan irrallisia askeleita, ja ainakin minulle esitutkintaa suorittavalta taholta on ilmoitettu, että nykyinen järjestelmä, jossa järjestyslaki määrittelee sekä myynnin että ostamisen kriminalisoitavaksi, on sellainen, että silloin pystyy toimimaan, ja enemmän olen huolestunut siitä, että nyt paritus ja ihmiskauppa pääsee valloilleen.

Saattaa olla, arvoisa puhemies, että olen väärässä, mutta se on viesti, joka kentältä on tullut. Kaksi syyttäjää otti minuun perjantaina iltapäivällä yhteyttä ja kertoi omista näkemyksistään, ja molemmat olivat kauhuissaan, kun olivat lukeneet lakivaliokunnan mietinnön. Ei tästä tule mitään. Ainakin minulle ilmoitettiin näin. Arvoisa puhemies! Saattaa olla, että olen väärässä, mutta minulle on informoitu näin, ja ei ole kuin vajaan 20 vuoden kokemus käytännön työstä esitutkinnassa, syyttäjänä, ja olen istunut joskus ... (Ed. Biaudet: Mitä varten ette äänestänyt ed. Sirnön ehdotuksen puolesta?) — Anteeksi?

Puhemies:

(koputtaa)

Anteeksi, arvoisat edustajat, puhemies myöntää puheenvuorot.

Puhuja:

Arvoisa puhemies! Minä olen ollut alusta saakka sitä mieltä, että meidän pitää satsata paritukseen, ihmiskauppaan: sepitää eliminoida, mutta ei sillä tavoin, että lailla suojataan tavallaan se, että niihin ei päästä kunnolla kiinni. Toivoisin, että keskustelisitte sellaisten ihmisten kanssa, jotka ovat käytännön elämässä kiinni näissä asioissa. Tiedän, että kun kerran on otettu tällainen kanta, niin pitäähän tietysti sitä enemmistöä puolustaa, joka on sillä kannalla, mutta tuon vaan nämä asiat ikään kuin viestinä niiltä, jotka joutuvat olemaan tekemisissä näitten asioitten kanssa.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kaikkiin näihin ed. Vistbackan väitteisiin on jo edellisessä keskustelussa juridisesti vastattu moneen kertaan. Hän vain jankuttaa samoja väitteitä. Lakivaliokunnan mietinnössä kuvaillaan parituksen kohteelta ostamisen oikeussuhteet, ne tyyppitilanteet, joissa rikos on pääteltävissä sangen selkeästi. Juridiselta yhteisöltä ei ole tullut minkäänlaista kritiikkiä tätä juridista rakennelmaa kohtaan.

Tero Rönni /sd:

Arvoisa puhemies! Tämän lain käsittely on ollut kohtalaisen vaiherikasta ja näyttävää pitkin talvea. Eräät edustajat siinä ovat sitten profiloituneet suunnalla sun toisella, eikä se ensimmäisen käsittelyn keskustelu täällä minun mielestäni ollut kovinkaan tyylikästä. Pohjat veditte te, ed. Biaudet: "Kun kulkee tuolla käytävillä, niin miehet tässä salissa rehvastelevat seksinostamiskokemuksistaan, ja tavallaan koen sen hyvin hyvin loukkaavana naisia kohtaan." (Ed. Biaudet’n välihuutoja) Minä kysyn, kuka tässä salissa on kerskunut. Minä plarasin pöytäkirjoja, muun muassa lähetekeskustelut ja kaikki, enkä ole kuullut tässä salissa kenenkään, en kenenkään, rehvastelevan asiasta.

Puhemies:

(koputtaa)

Anteeksi, ed. Rönni. — Ed. Biaudet, teidän pitää pyytää vastauspuheenvuoro. Ei saa puuttua keskusteluun. Ed. Rönni voi jatkaa.

Puhuja:

En ole kenenkään kuullut puhuvan ja rehentelevän täällä sillä asialla. Siitä saatiin kuulla kyllä joka ainoa, niin minäkin. Jopa kotona tuli kommenttia näistä teidän kommenteistanne, jotka eivät pitäneet paikkaansa. Sitten muutenkaan en oikein kauhean suuria riemuja nosta eräitten naisten puheenvuoroista, joissa myöskin miehet syyllistettiin ja sekoitettiin lakien käsittelyä.

Valiokunnan puheenjohtaja piti erittäin hyvän analyyttisen esittelypuheenvuoron, jossa käytiin tämä asia läpi. Jos meitä on syytetty siitä, että me olemme menneet joittenkin lobbausten perässä ja muissa, niin voidaan miettiä, että kun ruotsalaiset telaketjufeministit lähestyivät sähköpostilla europarlamentaarikkojakin, niin kyllä siinä vaiheessa ainakin meikäläinen vetää liikkuvat taakse, kun sieltä alkaa sähköpostia tulla, jo periaatteesta. Kyllä se sen laatuista tekstiä on. Sanon, että varmaan tässä talossa jokainen meistä saa jokaisen lain käsittelyn yhteydessä yhtä paljon sähköpostia, oli kyse sitten mistä tahansa. Minä väitän, että kyllä lobbaaminen on ollut vähän puolin ja toisin yhtä asiallista tai asiatonta, otetaan sitten mitenpäin vaan tämä asia huomioon ja vertailukohteeksi mikä lain tulkinta tahansa.

Muuten valiokunnassa tämän käsittely oli hyvin asiallista. Siis valiokunnassa meillä ei tämmöisiä riemuja nostettu kertaakaan. Se meni hyvin asiallisesti ja asiapitoisesti, kuulemiset, kun esitys oli niin ristiriitainen kuin oli. Hallituksen ensimmäinen esitys, joka oli saanut asiantuntevalta raadilta ennen esityksen tekoa jo lähestulkoon yli puolesta kohtia tuomion, väkisin tänne tuotiin. Valiokunnan kuulemisissa, sanotaan, että jos oli 17 kuultavaa, niin 3 oli myönteistä ja 14 kielteistä sitä alkuperäistä esitystä kohtaan, jossa myöskin kyllä aika monessa kohtaa, ed. Petri Salo, jos muistatte, otettiin kantaa tähän rajattuunkin esitykseen. Me kuulimme kyllä siitäkin monessa kohtaa, ja monet professorit muun muassa ottivat siihen suoraan kannan. Se löytyy noista pöytäkirjoista. Ja yleensä kyllä minä kuuntelen asiantuntijat valiokunnassa enkä lue asioita sanomalehtien pääotsikoista taikka joistain muista ja tee päätöksiäni niillä perusteilla.

Kyseessähän on kyllä semmoinen lainsäädäntö, joka on todella ongelmallista ja pureutuu niihin asioihin, jotka eivät ole kaikkein helpoimpia tutkia, jotka herättävät yleisessä ilmapiirissä keskustelua, mutta ei se nyt tuolla mailla ihan kauheita riemuja nosta eikä siitä nyt mitään suurta evästä työväentalollakaan saa. Jos menee puhumaan tästä lainsäädännöstä, niin ei siellä hurraa-huutoja kuule eikä myöskään buuausta. Kyllä vähän niin kuin tähän saliin ovat keskittyneet ja lehdistön suuntaan isommat ongelmat tämän lain säätämisessä.

Ed. Petri Salo, näyttöongelmia meillä tulee kaikissa lainsäädännön tilanteissa. Kun niitä lähdetään eteenpäin viemään, niin aina rajapintoja haetaan puolin ja toisin. Minä luulen, ettei meillä kovin montaa lainsäädäntöä ole semmoista, joka olisi niin yksioikoinen, että kaikki olisivat siitä samaa mieltä, että näin se on. Jopa ylinopeuksistakin aina kiistellään. Vaikka tutkat näyttävät, mitä näyttävät, niin aina joku kehtaa vielä sanoa, että tutkat ovat olleet päin peetä, jos sanotaan suoraan, elikkä ne ovat olleet epäkuntoisia.

Kyllä tässä täytyy vaan tunnustaa, että lain henki on kuitenkin toteutunut lähestulkoon sillä mentaliteetilla ja mielellä kuin hallitus sitä on esittänyt ja mihin meidänkin eduskuntaryhmässämme varmaan asiallisten keskustelujen jälkeen on päädytty. Luotan siihen, että poliisit ja oikeuslaitos pystyvät tätä toteuttamaan ja soveltamaan. En usko, että siitä kovin isoa haittaa kellekään tulee.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan toinen varapuhemies Ilkka Kanerva.

Ed. Arja Alho merkitään läsnä olevaksi.

Eva Biaudet /r (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minun pointtini ei suinkaan ollut se, että joku on sanonut tai kuka on sanonut, vaan se, että se tuntuu naisesta hyvin loukkaavalta, ainakin minusta hyvin loukkaavalta, että joku puhuu seksin ostamisesta tai siitä, miten suuri asiantuntija on tässä asiassa, kun olen lähellä, koska se loukkaa kaikkia naisia, että kohdellaan jotain naista niin kuin hän olisi tavara.

Se on se pointti, mikä on ehkä se kaikkein keskeisin, että prostituutio on, koska se kohdistuu naisiin, kohdistuu hyvin suuressa määrin ulkomaalaisiin, ihmisoikeusloukkaus ja loukkaa jokaista naista, koska se kertoo siitä, millä tavalla nähdään naisen asema tässä yhteiskunnassa. Se oli ehkä se pointti, ja se oli ihan oikeasti rehellinen asia, jota halusin tuoda esiin, että kysymys ei ole vain pykälistä. Kysymys on meidän naisten elintilasta tässä yhteiskunnassa.

Silloin kun myöskin työyhteisössä, olkoonkin, että jossain tämän salin ulkopuolella, kohtaa tällaisia puheita, jotka ehkä on tarkoitettukin minun kuultavakseni, se loukkaa minua erittäin paljon, ja koen, että ehkä on arvokasta sille, joka puhuu, tietää, että se toinen kokee sen loukkaavana.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ed. Rönni luki ensimmäisen käsittelyn pöytäkirjasta sanatarkan lainauksen, jossa todettiin, mitä ed. Biaudet totesi. Tähän viittasi myöskin ed. Vistbacka omassa puheenvuorossaan. Yritin tässä välihuudolla saada selville, kuka puhuu. Tarkoituksena on kysyä, vahvistatteko, ed. Eva Biaudet, edelleen sen, mitä kerroitte lakiesityksen ensimmäisessä käsittelyssä, vahvistatteko edelleen sen lausuman, jonka ed. Rönni äsken tuolta totesi.

Te puhuitte yleisellä tasolla aivan jostakin muusta, mutta te puhuitte myös kansanedustajan toiminnasta tässä talossa, ja haluan siihen nyt tärkeän vastauksen, koska tämä asia on kymmenen kertaa toistunut Radio Suomessa eilen, ja haluan kuulla, oletteko edelleen samaa mieltä siitä, mitä lausuitte silloin.

Raimo Vistbacka /ps(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Niin kuin totesin, kuuntelin hyvin tarkkaan myöskin eilen Radio Suomen keskustelun asiasta ja totesin myöskin sen, että ed. Rahkonen minun mielestäni niissä eilisaamun radiolausunnoissa asiallisesti toi ilmi sen kritiikin, mitä mieltä hän on asioista.

Mutta silloin kun mennään ed. Biaudet’n tapaan ja erään toisen kansanedustajan, joka ei ole läsnä täällä ... (Ed. Kimmo Kiljunen: Nimi?) — En minä sano, kun hän ei ole täällä läsnä, periaatteisiin ei kuulu. No, ed. Kiljunen, te voitte kuunnella sen eilenaamuisen Radio Suomen lähetyksen. — Mutta nyt esitetään tällaisia väitteitä miehiä kohtaan. Minä olen ainakin ymmärtänyt, että siellä on sekä—että näitä, mutta ed. Biaudet haluaa profiloitua nyt tässä. Mutta kertokaa nyt se nimi tai ne nimet!

Eva Biaudet /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En aio kertoa nimiä, koska minusta se ei ole se pointti. Tässä on hyvä ehkä nähdä, (Ed. Vistbacka: Kaikki leimataan!) että on kysymys myöskin sukupuolikysymyksestä, koska prostituutio koskettaa ja uhreina on suurimmalta osin naisia ja lapsia. Sen takia siinä on kysymys myöskin muusta kuin vain henkilöiden välisestä suhteesta. Siinä on yhteiskunnan rakenteista ja syrjinnästäkin kysymys. (Ed. P. Salo: Pitääkö se paikkansa?) — Se väite pitää tietenkin paikkansa. Minkä takia minä keksisin sellaista, kun minä olen kokenut oikeasti loukkaavana tällaisen tilanteen?

Mutta pointti ei ole, kuka on sanonut. Pointti on, että jos mies puhuu tällaista, kun minä kuljen ohi, niin minä (Välihuuto) — no, aina tarvitaan useampi mies, jos keskustellaan keskenään — koen sen naisena erittäin loukkaavana, ja tässä on tällainen syrjintä kysymyksessä. Kysymys ei ollut siitä, kuka on sanonut. Kysymys on enemmän siitä, että tiedostetaan, miltä se tuntuu, kun tällaista puhutaan.

Kalevi Lamminen /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Olin onnellisesti kotona perjantaina ja maanantaina. Yleisradion toimittaja soitti minulle, että kun olen pitkäaikainen kansanedustaja, katsellut tätä elämää parikymmentä vuotta täällä, voisinko nimetä ne miehet, jotka käyttävät seksiostoja, me tulemme keskustelemaan maanantaina tästä vierustoverini väittämästä. (Ed. Biaudet: En minä ole väittänyt, että ostavat!) — No, minä en ole kuullut sitä autenttisena enkä pysty sanomaan, mikä on totta tässä asiassa. — Mutta näin minua pyydettiin suoraan radiolähetykseen, mutta sanoin, että en pysty keskustelemaan tästä asiasta, koska tietoni ei riitä niin pitkälle, mitä joku tekee tai on tekemättä. Kyllä se aika lailla levisi silloin jo, sanotaan, viikon loppupuolella.

Eva Biaudet /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! En tiedä, kannattaako tätä keskustelua pitkään käydä, mutta en ole väittänyt, olen vain kertonut, että minua loukkaa, kun kuljen ohi, jos joku kerskuu tai rehvastelee tai nauraa ja esittää, että on asiantuntija tässä kysymyksessä, ja antaa minun ymmärtää. Kysymyshän on vain puheista. Ei se kerro siitä, että kaikki miehet tekevät näin. Se ei kerro sitä edes, että nämä miehet olisivat tehneet mitään. Se kertoo siitä, että he halusivat jostain syystä minulle viestittää sitä, että ... (Välihuuto) — En minä tiedä. Koin sen vaan loukkaavana. — Minusta tämä on hyvin tärkeä osa tätä keskustelua. On hyvä nähdä, että tässä on kysymys myöskin muusta kuin joistain muista ihmisistä. Se koskettaa meitä kaikkia. Prostituution hyväksyminen koskettaa koko yhteiskuntaa. Se rikkoo meidän näkemyksiämme miesten ja naisten välisistä suhteista. Mielestäni on erittäin tärkeää myöskin keskustella tästä asiasta täällä.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tämän pohjalta en kyllä käyttäisi syyttäjän todistajana ed. Eva Biaudet’ta. Hän on kumminkin viime torstaina eduskunnan ykköskäsittelyssä todistettavasti kertonut sen, mitä ed. Tero Rönni täällä ihan tarkasti totesi. Tämä on kerrottu myöskin eilisessä Yleisradion lähetyksessä useita kertoja. (Ed. Biaudet: Tämä ei olekaan mikään oikeus!) — Niin, se oli suora lausunto, jossa syyllistettiin yli 120 miespuolista kansanedustajaa, jotka kerskuvat seksinostokokemuksillaan. Siis se on väitteenä uskomattoman kova eduskunnan arvokkaimmalta paikalta, puhujakorokkeelta.

Ed. Biaudet, te teette palveluksen kaikille meille läsnäoleville miehille, jos te kerrotte avoimesti vaikka tässä salissa tai toimittajille niiden nimet, jotka näin ovat teille kertoneet, se sanatarkka lainaus, tai muuten irtisanoutukaa siitä lainauksesta ja sanokaa, että se ei pidä paikkaansa, että olitte niin kiihkotilassa, kun halusitte tämän lain läpi, että päästitte tuommoista suustanne.

Eva Biaudet /r(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! En, en. Vaikka tämä lainaus uudestaan sanottiin, en siinä ole missään nimessä sanonut, että kaikki miehet. (Ed. S. Lahtela: Vaikutelma jäi!) Olen sanonut, että olen kuullut. Se vaikutelma on tietenkin kuulijan korvissa. Mutta olen pahoillani siitä, jos olen syyllistänyt kaikkia miehiä. Se ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Olen kuullut, kun olen kulkenut ... (Ed. P. Salo: Useat kansanedustajamiehet!) — No, se on enemmän kuin yksi, kun he keskustelevat, ja se ei tietenkään tarkoita kaikkia.

Olen pahoillani, jos tällä on ymmärretty nyt, että kaikki, mutta minun pointtini oli vain se, että koen sen hirveän vaikeana ja se rajoittaa meidän työskentely-ympäristöämme, että tällaista keskustelua kuulee. Kysymys oli hyvin epämääräisestä, tämä ei ollut mikään tuomioistuinesitys eikä mikään. Pahoittelen sitä kaikille muille miehille, jos he kokevat, että tämä kohdistui heihin, mutta varmaan ne, jotka olivat siinä tilanteessa ... En tiedä, ehkä se oli väärinkäsitys, mutta joka tapauksessa se tuntui loukkaavalta. Tunteet ovat tietenkin aina hirveän subjektiivisia.

Kimmo Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä yrittäisin ymmärtää ed. Biaudet’ta siitä lähestymistavasta, että hän haluaa osoittaa sen, että jos me puhumme prostituutiosta, niin itse asiassa me puhumme ilmiöstä, jossa nainen on tavara, ja hän kokee sen loukkaavana, että tällainen ilmiö käsitellään tällä tavalla kuin on käsitelty.

Toisinpäin, haluan myöskin ymmärtää niitä, jotka ovat samaa sukupuolta kuin minä itse. Myöskin meistä on erittäin loukkaavaa, että ikään kuin tämä asetelma asetetaan meille tällä tavalla eteen, jolloin tulee tämä syyllistämisen tilanne.

Ehkä voimme päätyä siihen, mitä ed. Rönni aikaisemmassa puheenvuorossaan aika taidokkaasti sanoi, kun hän totesi, että tämä on poikkeuksellisen sensitiivinen, herkkä asia, ja tämän sensitiivisyys, herkkyys, kyllä nyt näkyy näissä puheenvuoroissa, joita tässä on käytetty. Minä soisin, että kukin edustaja pyrkisi ymmärtämään toinen toistaan. Tämä on vaikea kysymys. Älkäämme käyttäkö sellaisia ilmaisuja, joita me puolin ja toisin voimme kokea loukkaavina.

Christina Gestrin /r:

Värderade talman! Svenska riksdagsgruppen anser att regeringens ursprungliga förslag var bra, eftersom utgångspunkten i det var att allt sexköp kriminaliseras. Kompromissen som lagutskottet har utarbetat är enligt vår uppfattning — åtminstone enligt majoriteten av vår grupps uppfattning — en principiell ändring som vi hade svårt att omfatta. Så som lagförslaget nu föreligger skulle det faktiskt inte enhälligt ha godkänts av regeringen.

Taistelun ihmiskauppaa ja prostituutiota vastaan pitää tietenkin jatkua. Ruotsalaisen eduskuntaryhmän enemmistön mielestä lakivaliokunnan kompromissiehdotus on ongelmallinen, sillä siinä jätetään osa seksin ostosta kriminalisoinnin ulkopuolelle. Hallituksen esitys oli tässä perusasiassa erilainen, sillä siinä kiellettiin seksin osto kaikissa tilanteissa. Mielestämme ei voi jakaa prostituutiota väärään ja oikeaan prostituutioon. Ihmisen ostaminen on kaikissa olosuhteissa väärin ja ihmisarvoa loukkaavaa.

Näemme, että hyväksymällä lakivaliokunnan esityksen hyväksyisimme samalla seksin oston, ihmisen hyväksikäytön silloin, kun prostituutio tapahtuu järjestäytyneen rikollisuuden ja parituksen ulkopuolella. Tässä suhteessa nyt esitetty lakivaliokunnan muutettu ehdotus ei vastaa meidän näkemystämme tässä tärkeässä asiassa.

Inom svenska riksdagsgruppen hade vi hellre sett att regeringen dragit ärendet tillbaka än att förslaget godkänns i den här formen. Och jag vill också påminna om att koppleri och människohandel redan nu är förbjudna i strafflagen. Ordningslagen förbjuder också att på allmän plats köpa och sälja sexuella tjänster. Följande steg borde nu ha varit att kriminalisera allt sexköp så som man har gjort i Sverige med relativt goda erfarenheter. Nu väljer vi, om vi godkänner lagförslaget så här, en annan väg. Man uppnår alltså inte de här målen.

Jag hade hoppats att lagutskottet hade litat på att regeringens förslag kunde ha omfattats av riksdagen, men tyvärr valde man ganska snabbt i utskottet en annan linje och sedan fanns det naturligtvis ingen väg tillbaka. Och resultatet av det är den kompromiss vi nu har framför oss och jag vill för egen del beklaga att det inte är regeringens ursprungliga förslag vi i morgon kommer att rösta om.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Pohjois-Karjalan näkökulmasta voisi tuoda jonkun terveisen. Siellä ihmiset kysyvät, eikö teillä muuta tekemistä ole kuin nuhjata tällaisten asioiden takia täällä päiväkausia. Niin kuin ed. Rönni totesi, tämä on aika pitkään täällä pyörinyt ja herättänyt tunteita aika paljon. Kun tietysti lehdistö aika hyvin on tiedottanut ja radiossa ja televisiossa on tullut tietoa siitä vähän niin kuin korostetustikin, miten paljon aikaa tähän käytetään, niin ihmisten terveiset ovat olleet aika selkeät.

Minusta tämä esitys alun perin, kun hallitus antoi tämän esityksen, oli sillä tavalla ontuva, että se on niin kuin puujalkalaki, koska tässä pelkästään ostotapahtumaan kiinnitetään huomiota. Minusta olisi pitänyt lähteä toisesta näkökulmasta, ja toivon mukaan hallitus mahdollisimman nopeasti korjaa tämän virheen, kun tämä mahdollisesti kaadetaan, ja tuo uuden esityksen, jossa osto ja myynti on kielletty, koska silloin se olisi tasapainossa. Puhe siitä, jotta tässä halutaan kysyntään vaikuttaa, kyllä minusta on omituinen ajattelutapa siinä mielessä, että silloin pitää myös tarjontaan puuttua samalla, elikkä kysyntä ja tarjonta.

Olen ymmärtänyt, että valtaosa salissa olevasta kansanedustajaporukasta on sitä mieltä, jotta tämmöistä seksikauppaa ei hirveän paljon ainakaan pidetä kannustettavana. Silloin siihen pitää puuttua kovin asein. Meillä on olemassa lait, niin kuin täällä on todettu. Jo tällä hetkellä on keinoja puuttua jollakin tavalla tähän kysymykseen. Mutta tämän tyyppinen puujalkalaki, mikä tässä on nyt käsittelyssä, pitäisi minusta nyt hylätä, ja odotan, jotta hallitus mahdollisimman nopeasti, tässä jo syyskaudella, tuo uuden esityksen, jossa on tasapainossa oleva laki, jolloin osto ja myynti ovat samalla tavalla tuomittavia ja rangaistavia. Silloin ei tule epätarkkoja rajauskysymyksiä, voidaanko mihin vetää raja, onko tässä ihmiskaupasta kyse vai mistä kyse, vaan silloin, kun aikoo myydä, se on jo sanktioitua ja samaten osto, jos on ostamassa.

Minna Sirnö /vas:

Arvoisa puhemies! Ymmärrän ja en ymmärrä Rkp:n ryhmän kantaa. Ymmärrän sen lähinnä siksi, että oppositiopuolueen edustajana olin se ainokainen saareke, joka puolusti hallituksen yksimielisesti tekemää esitystä lakivaliokunnassa. En kuitenkaan ymmärrä sitä kantaa yhden tuoreen esimerkin valossa.

Viime torstaina Helsingin kihlakunnansyyttäjä nosti Suomen ensimmäisen syytteen ihmiskaupasta. Kahdeksan miestä Suomessa, kolme Virossa saivat syytteen törkeästä ihmiskaupasta, jonka kohteena oli kehitysvammaisen naisen parittaminen. Nykyinen lainsäädäntö antaa mahdollisuuden syyttää parittajia. Mutta mikä on nykyisen lainsäädännön mielestä näitten kymmenien ja satojen ostajien asema, jotka aivan selvästi ovat tienneet, että kyseessä on ihmiskauppa tai paritus, ei vapaaehtoinen prostituutio, kun kyseessä todellakin oli selkeästi kehitysvammainen nainen?

Jos tämä laki hylätään, niin meiltä puuttuu tietyllä tavalla aseet puuttua näihin selkeisiin ihmiskauppatapauksiin niissä tapauksissa, jolloin ostaja selkeästi hyväksikäyttää ihmiskaupan uhria. Sen takia minä olen loppusuoralla, vaikka olenkin sitä mieltä, että valvonta tulee olemaan vaikeata, tämän kompromissiesityksen hyväksymisen kannalla, koska se kuitenkin nyt tämän tuoreen esimerkin valossa antaa jotakin uutta, mitä esimerkiksi minulla ei siinä vaiheessa ollut edes ajatuksena mielessä, kun tätä lakia lakivaliokunnassa käsiteltiin.

Tuula Väätäinen /sd:

Arvoisa puhemies! Tämä lakiesitys todella näyttää nostattavan monenlaista keskustelua kaikissa viestintävälineissä. Tietysti itse kunkin täytyy olla aika tahdikas puheissaan, että asia ei sitä kautta vesity.

Itse olisin pitänyt hallituksen alkuperäistä esitystä selvästi parempana. Olisin nähnyt myös mahdollisena sen, että myynti olisi kriminalisoitu. Se olisi ollut mielestäni jotenkin loogisempaa. Nyt me olemme kuitenkin tekemässä päätöstä kompromissista, joka on askel oikeaan suuntaan. Ed. Rahkonen puheenvuorossaan kävi aika tarkkaan lävitse ne perusteet, jotka ovat vaikuttaneet tämän esityksen sisältöön.

Toivon tietysti, että tämä voitaisiin tässä salissa hyväksyä. Kuten ed. Sirnö äsken sanoi, tämä on sellainen laki, joka vie asioita kuitenkin eteenpäin, mutta jos se tulee hylätyksi, olemme aika isojen vaikeuksien edessä.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen esityksen lähetekeskustelun yhteydessä käytin puheenvuoron ja arvioin esitystä silloin hyvin monelta eri kantilta ja päädyin ihan sattumalta suurin piirtein siihen tulokseen, mikä nyt kompromissina on syntynyt. Itse asiassa se taitaa vahingossa olla kutakuinkin täsmälleen sama. Se ei osoita pätkääkään minun erikoisen hyvää osaamistani tällä alueella, vaan kuvaa sitä, mitenkä vaikeassa asiassa jokin sellainenkin ratkaisu voi olla mahdollinen, joka saattaisi saada täällä enemmistön kannatuksen. Elikkä siis ei ole olemassa loistavia hyviä ratkaisuja silloin, kun ihmiset kokevat asiat niin kovin eri tavalla.

Erikoisesti minä olen äärimmäisen pettynyt ja suruissani ed. Biaudet’n julkisuudessa lukuisia kertoja viime vuorokausien aikana toistetusta lausunnosta. Olen täällä nyt yli 19 vuotta käytävillä maleksinut, enemmän kuin kukaan toinen teistä taikka tämän salin ulkopuolella olevista. Kertaakaan, arvoisa puhemies, kertaakaan minun korviini ei ole tällainen sattunut.

Minä toivoisin, että tämä lausunto ... Sillä kokemuksella, mikä minulla on täällä olemisesta aamusta iltaan yli 19 vuotta — todella enemmän kuin kellään muulla — vahingossakaan tämmöistä ei ole osunut korviini. Ed. Biaudet’n on täytynyt olla jossakin aivan ihmeellisessä porukassa täällä kerta kaikkiaan. Siis siitä ei pääse mihinkään.

Sitten lopuksi vielä yksi näkökohta ed. Petri Salolle. Käytitte ensimmäisessä tämän päivän puheenvuorossanne perusteena sitä, että Helsingin Sanomien ja Pohjalaisen pääkirjoittajat ovat olleet kanssanne samaa mieltä. Arvoisa puhemies! Minun täytyy todeta ihan vilpittömästi, että olen teille kateellinen. Tuon 19 vuoden aikana, josta äsken puhuin, kertaakaan ei sitä vahinkoa ole sattunut, että olisin ollut samaa mieltä yhtä aikaa Pohjalaisen ja Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittajien kanssa. (Naurua)

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kun viimeksi tästä asiasta puhuin viime viikolla torstai-iltana, sali oli varsin toisen näköinen. Muistaakseni näin täällä yhden miehen ja muutamia erittäin terhakoita naisia. Näistä naisista on muutama vielä jäljellä, mutta heidän tarmonsa viimeisten puheenvuorojen jälkeen on hävinnyt ja vajonnut niin, että siitä miehiä syyttävästä, voisi sanoa: panettelevasta, ilmapiiristä ei taida olla enää mitään jäljellä.

Sen torstaisen keskustelunkin jälkeen olin vähän pettynyt: odotin saavani melkoisen kovan arvosteluryöpyn mielipiteistäni, missä kritisoin sitä tapaa, kuinka tämä on syntynyt ja tullut ja kuinka tätä on hallituksen esityksenä viety, mutta petyin siinä, pahasti petyin, kun sitä arvostelua ei tullutkaan. Näin tämänkin puheenvuoron joudun rakentamaan ikään kuin syvältä metsästä, kumpujen yöstä, olettamuksena, että nämä naiset olisivat minua vastaan, vaikka he nyt taitavatkin olla samaa mieltä.

Kuitenkin toistan edelleen sen vanhan pohjan, mihin torstai-iltana viittasin ja mistä kerroin: Tämä esitys hallituksen esityksenä, ministeriön valmistelemana, on ollut niitä onnettomimpia, mitä koskaan tänne on syntynyt ja tullut. Tällaista esitystä, että lähdetään kriminalisoimaan osto ja, voisi tulkita erään naisliikkeen kantaa vähän, kannustamaan myyntiä — ei sitä kukaan ole täällä sanonut, mutta näin minä olen tämän homman tuntenut — ei tässä yhteiskunnassa voida valtakunnan lakina, lainsäädäntönä, tehdä ja viedä.

Edelleenkin olen erittäin lämpimästi sillä ajatusmaailmalla, mikä silloin kaatui perjantain äänestyksessä, mikä oli ed. Räsäsen pykäläsisältö, missä kielletään myynti sekä osto. Sillä tämä asia olisi tullut järjestykseen, ja jos hallitus tämmöisen esityksen olisi tuonut, se olisi tullut myöskin hyväksyttyä täällä. Luulenpa niin, että jossakin takametsissä ja rannikolla täällä Helsingissä taikka Tallinnassa joku olisi purrut hammasta, että nyt tämä mukava harrastus on loppunut — tarkoitan tällä miespuolta. Myöskin tältä yrittäjäpuolelta moni olisi kauheasti pohtinut, että on joutunut alanvaihtoon, kun ei tämä maailma etene eikä toimi.

Mutta kun syntyi tällainen, niin syntyi tämä kisa ja kiista, missä lakivaliokunnan vähemmistö, mihin itsekin kuuluin varaedustajana, joutui antautumaan sikäli, että lisäkuulemista, asiantuntijakuulemista, ei voida jatkaa, vaan se tuodaan tänne saliin ruodittavaksi, pohdittavaksi, ja se pohtiminen valitettavasti on jäänyt vielä liian vähälle. Ei ole voitu ymmärtää eikä nähdä, mitä muuttunut tilanne tekee ja tuo ja minkä ristiriitojen edessä ovat viranomaiset tutkiessaan, onko tämä järjestäytynyttä vai yksityistä yrittäjyyttä. Jos maailmaa katsotaan, niin onko se järjestäytynyttä silloin, jos alan harrastajalla, ammatinharjoittajalla, on rekisteri asiakkaista, onko se suoramarkkinointia? Jos antaa rekisterin jollekin toiselle alan harjoittajalle, onko se verkostoitunutta ja käytetäänkö silloin välittäjää ja kuinka tätä pitää arvioida ja nähdä? Jos nämä olisi kuultu ja nähty, emme kysymysmerkkien edessä olisi.

Kun näen, että lakivaliokunnan puheenjohtaja ei tästä puheenvuorostani pidä, mikä ei ole minusta mikään yllätys, niin sanon sen vaan tässä pahimpana esimerkkinä, että kun näitä tulee esille, niin sen jälkeen tiedetään, etteivät ne sattumalta tulleet, vaan kyllä siinä eduskuntakäsittelyn toisessa käsittelyssä myöskin tähän asiaan kiinnitettiin huomiota. Näin arvellen tämä ei tule hylättyä, ja jos tämä tulisi hylättyä, niin tuskin hallitus kykenisi parempaakaan tekemään, vaan tämä jäisi vellomaan, vellomaan, vellomaan ilmaan ja todettaisiin, että ei tässäkään eteenpäin päästy. Toivon, että tämän yhteydessä nämä lausumat, mitä täällä on esitetty, tulisivat hyväksyttyä ja ryhdyttäisiin sellaisiin toimenpiteisiin, millä tästä asiasta päästäisiin kunniallisesti eteenpäin ja järjestykseen.

Kun äskeisessä keskustelussa otettiin vahvasti kantaa siihen, kuinka täällä torstai-iltana puhuttiin ja mitä sanottiin, niin puheenvuorossani kiinnitin erityistä huomiota ed. Biaudet’n lausumaan, kun hän syyllisti mieskansanedustajat puheissaan ja leireissään siitä, kuinka he alentavat ja aliarvioivat ja aliarvostavat naisia eduskunnassa ja yleensäkin suomalaisessa yhteiskunnassa. Ei se minua satuttanut, minulla on laaja sydän, mutta kyllä sinne jonkinnäköinen arpi jäi. Sen pohjalta tässä sieluani nyt puran, että tulee tietoon ja käsitykseen, että näin koin kuullessani tämän puheenvuoron, mitä täällä sanottiin. Todellakaan sellaista tuntumaa, että täällä eduskunnassa olisi näin tehty, näin sanottu ja tällä lailla käyttäydytty, ei ole ollut. Minusta ed. Pulliainen äskeisessä puheenvuorossaan otti ainutlaatuisen hyvin kantaa siihen, kuinka hän pitkän kokemuksen perusteella on kokenut ja nähnyt tässä asiassa ennenkuulumattomasti ilmaistua, lausuttua ja sanottua.

Kyllähän, se täytyy sanoa, täällä joskus kiihtyneessä mielentilassa sanotaan vähän sitä sun tätä, mitä ei tarkoitetakaan. Ja jos minä nyt olisin tässä erehtynyt, että ed. Biaudet’kaan ei olisi tarkoittanut sitä, mitä hän sanoi ja ilmaisi, niin se olisi suuri voitto tälle demokratialle, mutta vielä ei ole tämä maailma sellaisena sykkinyt ja syntynyt. Toivottavasti tulevaisuudessa näin voisin kokea ja nähdä. Varsinkin tämän kesätauon jälkeen, kun tämä asia etenee ja palataan syksyn arkeen, voisi nähdä niin, että tämä naisleiri, joka tässä asiassa kiihtyneesti on esiintynyt, voisi ymmärtää tämän asian, että ei nyt ihan sitä ole tarkoittanut, mitä tässä on puhuttu, tehty ja ilmaistu.

Herra puhemies! Olisin vielä toivonut, että olisi tullut esityksenä ja ensimmäisessä käsittelyssä ed. Räsäsen kanta, että osto sekä myynti kielletään, niin asia olisi tullut kuntoon, mutta kun ei se näin edennyt, niin pakko tässä on nyt sitten vaan luottaa hyvään tahtoon ja näihin lausumiin, että näillä tämä asia tulee kuntoon ja järjestykseen. Mutta pyhästi toivon, että tulevaisuudessa Suomen eduskunta tekisi sellaista lainsäädäntöä ja sellaisia päätöksiä, mitä todella kyetään valvomaan. Ja kun kriminalisoidaan, niin myöskin se kriminalisointi voisi pitää oikeudessa ja syntyisi tuomioasteelle tämä asia sitten, kun sitä käsitellään sieltä. Ja tämä show, mitä eduskunnan tasolla nyt on jouduttu tässä tekemään, ei ainakaan tuomioistuimissa tulisi sen näköisenä esille kuin tässä pahinta nyt pelätään.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on luonnollisesti arvosteltu sitä hylkäysehdotusta, jonka tein vakain mielin. Pääpointtini siihen hylkäysesitykseen olivat seuraavat kohdat:

Tämä lakiesitys ei paranna uhrien asemaa, vaan heikentää sitä eikä toimi tämän lain pääperiaatteiden mukaisesti.

Toiseksi, se vaikeuttaa poliisin tutkintamahdollisuutta ja varsinkin, koska todistajat tässä prosessissa tulevat häviämään kokonaan pois.

Kolmanneksi, uskon, että tämän pohjalta syyttäjä ei saa laadittua syytettä, jolla voi näyttää rikoksen todennäköisin syin toteen, ja näin se johtaa siihen, ettemme saa tuomioistuimesta lainvoimaisia päätöksiä, mikä on kumminkin tämän lakiesityksen, kun rikoslakia säädetään, päätarkoitus. Lakivaliokunnan varapuheenjohtaja viittasi siihen, eikö tarvitse tehdä ostajan puolesta mitään, eikö tarvitse tehdä ostajan puolesta mitään. Arvoisat edustajakollegat, tähän asti ostajat ovat olleet paritusrikoksen tutkinnassa poliisille erittäin arvokkaita todistajia, jotka joutuvat kädet Raamatulla tarvittaessa todistamaan, missä ovat käyneet, koska ovat käyneet, keitä ovat tavanneet. Toisella puolen on ammattimainen rikollisuus, paritus- ja ihmiskaupparikollisuus, toisella on suomalaiset todistajat. Nämä todistajat ovat tämän lain tultua hyväksytyksi syylliseksi epäiltyjä seksin ostoon, mikä tarkoittaa sitä, että jos he voivat vaan välttyä syytteiltä, niin he sanovat, että en kerro tästä asiasta yhtään enempää. Tämä on se keskeinen probleema.

Täällä on viitattu myöskin siihen, että kyllähän lakivaliokunnassa on kuultu asiantuntijoita. Professori Koskinen, joka oli tehnyt hyvin perusteellisen kirjallisen lausunnon lakivaliokunnalle, ruoti oma-aloitteisesti ilman, että erikseen sitä oli pyydetty, myöskin kannanottoa työryhmän vähemmistön ehdotukseen, joka nyt täällä on. Hän ottaa kantaa seuraavasti kirjallisessa lausunnossaan sivulla 5: "Tällaiseen säännökseen liittyisi epäilemättä näyttöongelmia. Seksin ostamisen kriminalisointi tullee kuitenkin joka tapauksessa olemaan pitkälti symbolista lainsäädäntöä (jollaiseen yleisesti ottaen tulee suhtautua suurin varauksin): halutaan lähettää selkeä viesti siitä, mitä ei pidetä hyväksyttävänä. Tarve tähän symboliseenkin viestintään on kai suurimmillaan juuri silloin, kun kysymys on ihmiskaupan tai parituksen uhreista." Näin toteaa professori Koskinen.

Hän jatkaa: "Työryhmän mietinnössä oli pykälämuotoilu tältä pohjalta lähtevälle kriminalisoinnille. Siinä oli osapuolena henkilö, ’jonka on olosuhteiden perusteella syytä olettaa olevan’ rikoksen kohteena. Tämänkaltaiseen muotoiluun liittyy tietysti ongelmia: siinä aineelliset tunnusmerkistöedellytykset ja näyttökysymykset sulautuvat vaikeasti hahmoteltavalla tavalla yhteen. Sanamuotoa olisikin varmasti vielä mietittävä, jos tältä pohjalta edetään." (Ed. Brax: Sitä mietittiin!)

Arvoisa puhemies! Professori Koskinen jatkaa: "Yhtenä ongelmana on tahallisuusvaatimus. Mikä tuollaisen muotoilun pohjalta olisi tahallisuuden kohteena ja mitä tahallisuus siinä suhteessa edellyttäisi? Kysymys on selvästikin olosuhdetahallisuudesta, joka yleisten oppien uudistuksen yhteydessä jätettiin eduskunnassa nimenomaan RL 3:6:n tahallisuusmääritelmän ulkopuolelle." (Ed. Brax: Se on juuri näin!) — "Tältä osin viitattiin tunnusmerkistöerehdystä koskevaan rikoslain RL 4:1:n säännökseen. Siellä taas edellytetään tekijän olevan ’selvillä’ tunnusmerkistöön kuuluvien seikkojen käsilläolosta. Kirjallisuudessa olosuhdetahallisuutta on uudistuksen jälkeen erilaisten konstruktioiden kautta haluttu ulottaa yli sen, mihin uuden lain muotoilut viittaavat. Tämä on ongelma. Siihenkin nähden olisi tärkeä löytää onnistunut muotoilu oston kriminalisointia koskevalle säännökselle, jos se rajattaisiin tässä suositellulla tavalla." (Ed. Brax: Ja sellainen on löytynyt!)

Arvoisa puhemies! Terttu Utriainen, rikosoikeuden professori, Lapin yliopisto, on kuullut lausuntoonsa myös rikos- ja prosessioikeuden yliassistentin, oikeustieteen tohtori Minna Kimpimäen ja kansainvälisen julkisoikeuden lehtorin, oikeustieteen tohtori Mirva Lohiniva-Kerkelän kommentit. Hekin kertoivat oman näkemyksensä juuri tästä muotoilusta, joka tällä hetkellä on salissa. (Ed. Brax: Hallintovaliokunnassa!) — Tämä on annettu hallintovaliokunnalle. Tätä lakivaliokunta ei voinut kuulla, koska äänin 10—7 päätimme, että näitä lausuntoja emme halua kuulla. — Näin se lausunto olisi kuulunut, mikäli tohtorit olisivat sen saaneet lakivaliokunnalle esittää:

"Esityksessä lähdetään siitä, että kriminalisointia ei ole järkevää rajata vain tilanteisiin, joissa myyjä on ihmiskaupan tai parituksen uhri. Rikosprosessuaalisesti näytön hankkiminen tällaisessa tilanteessa olisikin erittäin vaikeaa, joten tältä osin on syytä yhtyä esityksen kantaan ja sen perusteluihin. Vain ihmiskauppatilanteeseen rajattu kriminalisointi olisi käytännön soveltamisen kannalta lähes mahdoton." — Lähes mahdoton. — "Sen sijaan kriminalisointi saattaa vaikuttaa kielteisesti ostajien halukkuuteen toimia todistajina ja edistää näin rikoksen selvittämistä poliisin kanssa. Pyrkimyksenähän täytyy olla, kuten esityksen sivulla 21 sanotaan, ’ostamisen kriminalisoimisen kautta ehkäistä ihmiskauppaa ja paritusta’ eikä päinvastoin. Pitäisikin luoda lähinnä sellainen järjestelmä, jossa seksuaalipalvelujen ostajien ilmiantaessa ihmiskauppa- ja paritusrikoksia he samalla välttyisivät rangaistuksilta. Ainakin perusteluissa tulisi viitata syyttämättä- ja tuomitsemattajättämissäännösten soveltamiseen tällaisissa tapauksissa." (Ed. Brax: Lähes aina!) "Tilanteen tulisi olla suunnilleen samanlainen kuin kartelleissa, joissa ilmiantaja välttyy seuraamukselta."

Arvoisa puhemies! Siis näin nämä tohtorit. Minä valitan ja olen todella pahoillani siitä, etten pysty puolustautumaan riittävän hyvin, mutta se johtuu ainoastaan siitä, että näitä tohtoreita ei lakivaliokunnan enemmistö sallinut kuultavan. Se olisi vaatinut yhden ylimääräisen kuulemistapahtuman, ja sen jälkeen meidän mietintö sekä pykälämuotoilu olisi muuttunut jollakin tavalla. Myönnän, että yksittäiset lakivaliokunnan jäsenet kyselivät yksittäisiltä asiantuntijoilta, "miten suhtaudutte siihen, jos", ja saimme erilaisia vastauksia — se vaikuttaisi ongelmattomalta, tai siihen sisältyisi olosuhdetahallisuusvaatimuksia — mutta itse sitä kuulemista ja kirjallisia lausuntoja emme saaneet.

Arvoisa puhemies! Monet, jotka ovat istuneet täällä eduskunnassa 30 vuotta, eivät tunne tapausta, jolloin 40 prosenttia erikoisvaliokunnan, mietintövaliokunnan, kansanedustajista pyytää, että saisimmeko vielä lisää tietoa pykälämuotoilun, perustelujen, yksityiskohtaisten perustelujen ja muun osalta ja tehtäisiin mietintö sen pohjalta. Nyt kaikki tämä keskustelu ja eipäs—juupas-keskustelu on siirtynyt tänne saliin, ja minun mielestäni nämä kuuluisivat valiokunnan sisälle ja asiantuntijoiden ja lakivaliokunnan jäsenten väliseksi kompromissin tekotavaksi.

Sirpa  Asko-Seljavaara  /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Vahvistan sen, mitä ed. Salo sanoi tästä professori Utriaisen lausunnosta hallintovaliokunnassa. Myöskin ihmettelen, mistä ed. Rahkonen on saanut tietää, että Helsingin poliisi on todistanut, että tämä uusi lakimuoto nyt olisikin hyväksyttävä, koska hallintovaliokunnassa nimenomaan sen edustaja sekä lähetekeskustelussa myöskin ministeri Rajamäki sanoivat, että tätä lakia ei voi valvoa eikä todistajia saada, jos tämmöinen laki hyväksytään. Helsingin poliisi ei todella ole voinut pyörtää sanojaan näin täydellisesti.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Televisiouutisissa poliisin edustaja, poliisi, totesi näin, ja olen itse saanut hyvin paljon palautetta poliiseilta, jotka ovat tukeneet tätä lakia. Heillä on erilaisia näkemyksiä.

Ed. Petri Salon puheenvuoroon toteaisin, että hän lukee tosiaankin pätkiä näistä lausunnoista. Esimerkiksi professori Koskisen lausunto, josta hän luki pätkän, päätyy toteamaan: "Kuten edellä olen tuonut esiin, tällainen rajaus olisi yleistä kriminalisointia ongelmattomampi myös eräiden rikosoikeuden yleisten oppien kysymysten kannalta." Eli rikosoikeuden professori Koskinen siis kannatti tätä muotoilua, mihin valiokunta on päätynyt.

Terttu Utriaisen lausunto on tässä. Hän kannattaa tätä alkuperäistä kriminalisointia, ja ihmettelenkin, miksi olemme tässä. Jos ed. Petri Salo olisi todella tullut jo alun perin tämän alkuperäisen hallituksen esityksen taakse, silloin me emme olisi näissä juupas—eipäs-tilanteissa.

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Sepä tässä onkin mielenkiintoista. Missään vaiheessa lakivaliokunta ei ole käynyt yleiskeskustelua hallituksen alkuperäisen esityksen ja tämän uudelleenmuotoilun kannalta, ei valmistavaa keskustelua, jossa olisi katsottu, mikä on valiokunnan enemmistön kanta, kumpi on lähtökohta, jolla mennään eteenpäin.

Arvoisa lakivaliokunnan varapuheenjohtaja, te teitte itse omat johtopäätökset hallituksen alkuperäisestä esityksestä, veitte ne SDP:n eduskuntaryhmän päätettäväksi, jonka jälkeen ne olivat arvovaltakysymyksiä. Sen jälkeen nämä arvovallat johtivat niin pitkälle, että edes asiantuntijoita tästä teidän uudesta pykälämuotoilustanne ei voitu enää kuulla. Siis missään vaiheessa minä en ole torjunut valiokunnassa, sellaista käsittelyä ei ole olemassa, sellaista äänestystä ei ole olemassa, ja täällä on lakivaliokunnan jäseniä useita paikalla, jotka voivat vahvistaa, että sellaista ei ole käyty. Oli vain yleisesti tiedossa, että hallituksen muotoilu ei saattaisi mennä läpi, koska teidän oman eduskuntaryhmänne miehet suhtautuivat siihen kovin kriittisesti. Näin tulkitsen.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Meillä oli äänestyksessä myös mukana ed. Sirnön esitys tämän hallituksen alkuperäisen esityksen mukaisena, siis siitä, että se tuodaan. Sitä olisi voinut kannattaa. Kun kuullaan asiantuntijoita ja keskustellaan siinä matkan varrella, niin kyllä siinä valiokunnan jäsenten kannat tulevat hyvin ilmi, eli tämä nyt on aika erikoista väittää, että tässä ei olisi tullut tilaisuutta ed. Salolla olla hallituksen esityksen takana. Kyllä siihen olisi ollut tilaisuuksia, jos se todella olisi näin.

Tuija Brax /vihr(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On tietysti aika vakava väite väittää, että meillä ei ole ollut eduskunnan työjärjestyksen mukaisia käsittelyjärjestyksiä, kun pöytäkirjoistakin näkee, että ed. Salo olisi, jos hän kerta olisi halunnut pohjaksi hallituksen alkuperäisen esityksen, voinut tukea ed. Sirnön siitä tekemää esitystä. Tietysti on pohdittu myös tämä vaihtoehto. Jos nyt, ed. Salo, kuitenkin sillä lailla pysyttäisiin tässä enemmän niin, että ei ole tarkoitus hämmentää, niin käsi sydämellä: Oletteko jossain vaiheessa oikeasti sekuntiakaan kannattanut hallituksen alkuperäistä esitystä; ja oletteko edes halunnut missään vaiheessa, että olisi edes mitään kompromissia tehty; vai ovatko teidän kaikki puheenvuoronne tähdänneet vain ja ainoastaan siihen, että mitään ei säädetä?

Petri Salo /kok(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Minä olen lain ensimmäisessä sisältökäsittelyssä ollut ed. Räsäsen edustaman muotoilun kannalla, eli tarkoittaa sitä, että minä pidin sitä parempana esityksenä, ostoa ja myyntiä, kuin hallituksen esitystä, jossa oli tämä osto. Se oli minun kannanottoni. Sen takia olen äänestänyt tyhjää lakivaliokunnan käsittelyn yhteydessä, koska minulla oli jo siinä vaiheessa hylkäysesitys. Kun niistä äänestettiin toisiansa vastaan, niin äänestin luonnollisesti tyhjää, koska katsoin, että tämä lopullinen muotoilu, mitä te olette aikaansaaneet, on näistä vaihtoehdoista kaikkein huonoin syyttäjän kannalta, poliisin kannalta ja rikosten uhrin kannalta.

Astrid Thors /r:

Värderade talman! Jag är bekymrad över den här diskussionen, för i riksdagens protokoll håller det på att komma väldigt många falska utsagor om behandlingen av den här lagstiftningen.

Första falska utsagan var att lagutskottet snabbt skulle ha beslutat sig för att den här formen som lagutskottet nu föreslår, att det var den vi skulle stanna för och att det inte fanns någon väg tillbaka. Det stämmer inte. Lagutskottet har ju hört tiotals sakkunniga och efter mycken prövning och många diskussioner har man velat stanna för detta.

Elikkä valitettavasti nyt syntyy asiakirjoihin vääriä käsityksiä tästä koko lakiehdotuksen käsittelystä. Muun muassa sellainen on esitetty, että nopeasti lakivaliokunta päätti edetä niin sanotun kompromissin mukaisesti ja tietä ei ollut takaisin. Tämä ei pidä paikkaansa.

Toinen kieroutunut käsitys tulee tästä käsittelystä, kun kuuntelee edellistä repliikinvaihtoa. Jos rehellisesti olisi halunnut tukea kansanedustaja Räsäsen esitystä, niin olisi ottanut sen käsittelyyn tai ottanut omiin nimiinsä sen ehdotuksen, mikäli oli niin, että ed. Räsänen silloin ei istunut varsinaisen jäsenen paikalla lakivaliokunnassa. Tämä on niin sanottua sumuvuorten levittämistä, sumujen levittämistä, tässä yhteydessä.

Man försöker nu genom olika dimridåer dölja det egentliga faktumet att verksamheten har syftat till att lagen inte skall godkännas. Tyvärr är det lite så, att den här diskussionen har varit de dövas och de stummas diskussion. Man har lyssnat på de sakkuniga man har velat lyssna till.

Valitettavasti valiokunnassakin on kuunneltu niitä asiantuntijoita, joita on haluttu kuunnella, koska moni edustajahan viittasi siihen, niin kuin varapuheenjohtaja Rahkonen totesi, että tämä lakivaliokunnan nyt hyväksymä malli on ongelmattomampi kuin ne toiset. Kun puhutaan ostajien halukkuudesta todistaa, niin hallituksen esityksessä niitä oli vastaavalla tavalla. Ehkä eniten minussa herätti hämmennystä, kun ruvettiin puhumaan ostajien niin sanotusta oikeusturvasta, että tämä oli ongelma tässä esityksessä.

Minä myöskin suuresti hämmästelen — minä valitettavasti en pystynyt kuuntelemaan enkä nyt ole tarkistanut sitä, mitä lähetekeskustelussa oli — että ministeri Rajamäki oli täällä salissa vastustamassa, esittämässä ongelmia tämän hallituksen esityksen johdosta. Minkä pelisääntöjen mukaista tämänlainen esiintyminen on? Minä kiinnitin vastaavalla tavalla huomiota siihen kuin varapuheenjohtaja ja puheenjohtaja Brax ja minulle tulleet syyttäjien ja poliisiviranomaisten kannanotot. Tällä tavalla syyttäjillä ja poliisiviranomaisilla on todelliset mahdollisuudet vastustaa ja toimia prostituutiota ja vakavaa rikollisuutta vastaan.

På det här sättet utformat finns det en verklig möjlighet att förena brottsbekämpningsresurserna och bekämpa människohandel och prostitution. Och det här skapar det rätta förhållandet.

Lopuksi haluaisin todeta, että ed. Kimmo Kiljunen mielestäni käytti viisaan puheenvuoron, että meidän tulisi olla varovaisia, kun käsittelemme näitä asioita, siinä mielessä että ei esimerkiksi tämän tyyppisillä asioilla saa laskea leikkiä, koska se mielestäni loukkaa monta monta meistä, jos tällaisilla asioilla lasketaan jollain tavalla leikkiä.

Det här är en sådan sak som, även om jag försöker vara trogen mitt arv från Gamlakarleby och lite vara en person som förstår sig på humor, så när man kommer till den här sfären så överstiger den min grad av skämt. Och jag tycker att man inte får tala på det sättet, till och med om det har varit fråga om att man på något sätt i skämtsam ton har pratat om och yvat över sina erfarenheter, det här är ett område där man inte skämtar. Det går så djupt in på oss alla.

Summa summarum, nu tycker jag att vi skall vara ödmjuka, och jag tillhör dem som ödmjukt har konstaterat att det här kanske inte är det bästa förslaget i den bästa av världar, men det är en väg framåt. Därför skall vi anta förslaget, vi skall granska och följa att det inte leder till kringgående rörelser och återkomma härmed om det finns behov.

Men vårt betänkande fördömer väldigt klart prostitutionen, fördömer det kränkande av människovärdet som finns i hela prostitutionen. Därför hoppas jag att vi antar lagförslaget som ett första steg på vägen och jag hoppas att det kan ha en dominoeffekt också i våra närområden.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Näyttää, että käsiteltävänä olevassa asiassa ei ole ainakaan selkeään mietintöön voitu päätyä, koska syntyy näin kovin hajanainen ja erilaisia näkökohtia sisältävä keskustelu tässä vaiheessa eduskunnassa. Tietysti on huomattava, että kansanedustajien tulee voida esittää omat näkemyksensä, erilainen kritiikki, ja näin ollen olisi ollut parempi, että tämä asia olisi ollut hieman pitempään asianomaisessa erityisvaliokunnassa, lakivaliokunnassa, kaikesta huolimatta, vaikka se siellä jo aikansa on ollutkin. Näin otaksun.

Mielestäni hallituksen esitys, jonka pohjalta asia valiokuntaan on tullut, olisi ollut parempi lähtökohta kuin nyt esillä oleva mietintö. Mutta kaikkein paras olisi ollut vielä hallituksen esitys, joka olisi säätänyt asianomaisessa yhteydessä niin oston kuin myynninkin kriminalisoitavaksi. Se olisi ollut tasa-arvoinen menettely ja ilmeisesti myös helpottanut viranomaisten työtä.

Koska nyt näyttää siltä, että laki, joka tästä tulee, ei välttämättä ole onnistunut — toivon, että tuossa asiassa olen väärässä — niin pitää olla valmiutta sitten tulevan eduskunnan aikana korjata sitä niitten havaintojen mukaan, mitä tässä nähdään. Tavoitteenahan tulee olla toimivan, hyvän yhteiskunnan, rikollisista mahdollisimman vapaan yhteiskunnan turvaaminen ja kehittäminen. Siinä suhteessa myös ne näkemykset, joita poliisiviranomaisilla on, tulisi huomioida asianmukaisesti.

Arvoisa puhemies! Katson kuitenkin, että mietintö on parempi kuin ei mitään asiassa, mutta toivon, että avoimuutta lain korjaamiselle ilmenevän palautteen pohjalta tulevaisuudessa olisi mahdollisimman pian.

Seppo Särkiniemi /kesk:

Arvoisa puhemies! Muutamia kommentteja täällä käytyyn keskusteluun. Aihe on tietenkin tavattoman herkkä, ja siitä on vaikea puhua ilman, että osoittelee vähän sormella. Ymmärrän niitä naisia, jotka tuntevat loukkaantuneensa, jos miesporukan rehvakkuus sattuu kovin lähelle, mutta ymmärrän myös meitä miehiä, jotka tunnemme, että ei satu ihan kymppiin, jos mieskansanedustajat yleensä syyllistetään tästä asiasta.

Minä ihmettelen tässä ennen kaikkea erästä seikkaa, ja se koskee tämän asian perustelua. Minusta on aivan selvä asia noin moraalituntuman varassa, että ihmisen ostaminen ja myyminen on väärin ja laki, joka sitä pyrkii rajoittamaan ja tekemään sen rikolliseksi, on oikein. Mutta täällä valiokunnan yleisperusteluissa sanotaan, että tässä on kysymys sosiaalista tasa-arvoa ja sukupuolten välistä tasa-arvoa edistävästä laista. Minä hämmästelen tätä lähestymistapaa. Minusta tällä ei ole mitään tekemistä tasa-arvon kanssa. Kun tällä tavalla puurot ja vellit menevät alussa sekaisin, siitä seuraa tällainen keskustelu kuin täällä tänä päivänä on käyty.

Toinen asia: Minä olisin ollut kyllä tyytyväinen siitä, että meidän ei tarvitsisi puhua tässä salissa menettelytavoista, vaan voisimme itse kukin perustella vain kantaamme tähän lakiin sen mukaan, miten sitä on argumentoitu. Minusta tuntuu kyllä hankalalta, että tämmöinen menettelytapaan liittyvä ristiriita näin kauan täällä meitä vaivaa. Tämä kiusaa minua erityisesti sen takia, että hallituksen esityksen sivulla 20 on selkeästi perusteluosassa lainattu sen tyyppistä tilannetta, johon nykyinen lakiesitys päätyy, ja pidetty sitä huonona. Minä olisin toivonut, että siihen olisi vastattu selkeästi, miten tällainen malli kuitenkin sitten näin voi toimia.

Lyly Rajala /kok:

Arvoisa herra puhemies! Halusin tulla tänne korokkeelle vielä kerran sen vuoksi, että lakivaliokunnan varapuheenjohtaja ed. Rahkonen kertoi kuulleensa televisiosta yhden poliisimiehen mielipiteen asiaan ja kertoi sen täällä ihan poliisin yleisenä mielipiteenä. Tästä asiasta kuultiin myöskin poliisia — toivon, että kumpikaan pappi ei poistu, koska minulla on myös teille asiaa hetken kuluttua — työryhmän työn aikana, kun tätä on valmisteltu oikeusministeriössä.

Keskusrikospoliisi vastusti tätä lakia, Helsingin poliisilaitos vastusti tätä lakia. Meillä oli lakivaliokunnassa kuultavana Helsingin poliisilaitoksen rikososaston johtaja, jonka nimeä en muista — taisi olla muuten sukunimeltään Salo — ja häneltä kysyin vielä, kuinka teillä voi olla näin ristiriitaisia käsityksiä tästä laista, että te olette tämän lain puolesta mutta Helsingin poliisilaitoksen virallinen kanta on vastaan. Hän sanoi, että tässä laissa sattuu olemaan näin. Ed. Rahkonen, ei kannata tuoda yleisenä mielipiteenä eilisen televisio-ohjelman yhden poliisimiehen näkökantaa. Siis työryhmävaiheessa tätä vastustivat muun muassa keskusrikospoliisi, Helsingin poliisilaitos ja Stakes.

Mielelläni kysyisin molemmilta edeltäviltä puhujilta, jotka olivat kumpikin pappeja — te kuulutte kirkkoon niin kuin minäkin, ja tätä lakiesitystä vastusti myöskin evankelisluterilainen Kirkkohallitus, tätä lakia vastusti myöskin ortodoksinen Kirkkohallitus — oletteko itseänne vastaan siellä seurakunnassa tässä asiassa.

Sen lisäksi on merkittävää, että kun tässä puhutaan prostituoiduista seksiuhreina, että nämä uhrit myöskin vastustavat tätä lakia: tätä vastustaa se taho, joka auttaa prostituoituja, Vilhonkatu 4, Helsinki, Pro-tukipiste. Se on prostituoitujen auttamispiste, jossa kävi noin puolet lakivaliokunnasta, toisin kuin eilisessä iltapäivälehdessä luki, jonka mukaan ikään kuin minä olisin siellä yksin käynyt. Siellä oli lähes puolet valiokunnasta maaliskuun 9. päivä. Siis Pro-tukipiste, joka on tehnyt äärettömän hyvää työtä, vastustaa tätä lakia. Myöskin tätä vastustaa seksityöntekijöiden oma järjestö Salli ry. Luulisi, että nämä tahot parhaiten tämän asian tietävät ja omakohtaisesta kokemuksesta. Kuinka he voivat tätä vastustaa? Sen vuoksi, että tämä on heidän mielestään huono laki, niin kuin onkin.

Ed. Oinonen toivoo olevansa tässä laissa väärässä. Huomenna on mahdollisuus painaa toista nappulaa äänestyksessä.

Raimo Vistbacka /ps:

Arvoisa herra puhemies! Ihan lyhyesti vaan se, että kun ed. Pulliainen totesi, että hän on yli 19 vuoden aikana eniten ehkä kuluttanut näitä tämän talon käytäviä, minä en ehkä niin paljon ole niitä kuluttanut, mutta olen kyllä aika paljon istunut valiokunnissa. Minua vaan hämmästyttää se — itse en ole lakivaliokunnan jäsen — että kun aina, ainakin silloin, kun itse olen ollut valiokunnissa, ja ed. Pulliaisen kanssa olemme olleet hyvinkin pitkään samoissa valiokunnissa, kyllä yleensä aina, jos yksikin edustaja on perustellusti pyytänyt, että kuullaan asiantuntijoita, niin on kuultu ja tässä 10—7-enemmistö sanoo, ettei kuulla. Jos pitää sitten paikkansa osittain edes se, mitä ed. Salo sanoi, kun hän referoi, että hallintovaliokunnassa professorit ovat ilmaisseet sen kantansa — en tiedä, kuinka valikoitua hänen puheenvuoronsa oli — kyllä minä hämmästelen, ed. Brax, että te puheenjohtajana olette ollut edesauttamassa sitä, että ei kuulla asiantuntijoita. Ainakin niissä valiokunnissa, missä vihreitten ed. Pulliainen on ollut, kun hän on esittänyt kuulemista, niin en muista yhtäkään tapausta, etteikö asiantuntijoita olisi kuultu.

Mutta, arvoisa puhemies, ihan lopuksi vielä yksi kysymys näille snobbailijoille, jotka näistä lakipykälistä puhuvat. Miten on rikoslain 5 luvun 5 § suhteessa tähän lakiin? Yllytyksestä sanotaan: "Joka tahallaan taivuttaa toisen rikokseen tai sen rangaistavaan yritykseen, tuomitaan yllytyksestä rikokseen kuten tekijä."

Astrid Thors /r(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Tässä ed. Rajala otti lukuisia esimerkkejä esimerkiksi poliisien todisteluista. Jos nyt sen verran kerran kuuntelisimme esimerkiksi, mitä on tullut Ruotsista, niin alussa moni poliisi vastusti sikäläistä lakia, mutta nyt he katsovat, että se on ollut hyväksi. (Ed. Rajala: Nyt ei tehdä Ruotsin lakia, ei edes ruotsinkielisten lakia tehdä!) — Kuulkaa, nyt on hyvä kansainvälisiä vertailuja tehdä ja katsoa, missä kokemuksia on, ja vain todeta, että ymmärrän, että poliisissa tällä hetkellä on erilaisia mielipiteitä, ja poliisi koulutuksen kautta kyllä oppii tämän panemaan toimeen.

Mitä tulee Kirkkohallitukseen, niin onneksi kirkossa on, sielläkin, monia erilaisia mielipiteitä, niin kuin olemme huomanneet keinohedelmöityksestä. (Ed. Vistbacka: Eihän Rkp:ssä kukaan kunnioita niitä pelisääntöjä!)

Bjarne Kallis /kd:

Arvoisa herra puhemies! Ruotsissa onkin erilainen laki kuin se, mitä olemme säätämässä. Kun olen kuunnellut keskustelua salissa ja myöskin salin ulkopuolella, olen tullut, sanoisinko, vakuuttuneeksi siitä, että niistä kolmesta vaihtoehdosta, joista eduskunta äänesti, tämä on kaikkein huonoin. Minun mielestäni paras olisi ollut ed. Räsäsen lakialoite. Se olisi ollut myöskin valvonnan kannalta kaikkein paras. Hallituksen esitys olisi ollut parempi kuin esillä oleva lakivaliokunnan mietintö ja minkä takia? Juuri sen takia, että valvonta tulee olemaan selvästi vaikeampaa, kuin jos olisi ollut selkeä osto- ja myös selkeä myyntikielto.

Minä en myöskään ymmärrä, minkä takia ed. Thors kysyi, millä pelisäännöillä kansanedustaja Rajamäki on tätä lakia tai hallituksen esitystä vastaan lähetekeskustelussa puhunut. Pelisääntö on yksinkertainen: Vapaana kansanedustajana hän ilmaisee sen tahdon. Siihen hänellä on täysi oikeus. Ei siihen mitään pelisääntöjä tarvita. Jos pelisäännöillä rajoitetaan kansanedustajan oikeutta tässä salissa puhua, mitä ajattelee, sellaisia pelisääntöjä ei saa missään nimessä hyväksyä.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Täällä on käyty keskustelua myöskin poliisin ja Helsingin poliisilaitoksen kannasta . Minulla on täällä sähköposti, jonka on lähettänyt rikosylikomisario Kari Tolvanen, Helsingin poliisilaitoksen väkivaltarikosyksikön päällikkö. Olen toimittanut hänelle tämän uuden pykälämuotoilun ja perustelut. Hän vastaa minulle seuraavaa:

"1. 8 §:n 1 momentissa mainitaan ’antamalla välitöntä taloudellista arvoa edustavan korvauksen’. Asia on hyvin epämääräisesti ilmaistu, kuten hallituksen esityksestäkin ilmenee. Käytännössä esimerkiksi kännykän antaminen etenkin köyhälle itäblokin naiselle tai illallisen tarjoaminen voisi täyttää tunnusmerkistön kyseisen taloudellisen arvon kohdalta.

2. 3 momentissa mainitun yrityksen kynnys on viety erittäin matalalle etenkin, jos hallituksen esityksen mukaisesti uhrin ja tekijän ei edes tarvitse kohdata toisiaan eli esimerkiksi pelkkä nettituttavuus riittää. Miten on sitten se päivällisen tarjoaja, joka pyytää päästä jatkoille ja ehdottelee sopimattomia? (Ed. Brax: Ei se ole paritusta!) Näinhän tapahtuu raflassa joka ilta. Kaiken kaikkiaan rikoksesta epäillyn on lähes täysin mahdotonta selvittää, onko esimerkiksi nainen paritusliigan jäsen. Prostituoidut aina kiistävät sen ja kertovat toimivansa omaan lukuunsa." Siis poliisi kertoo: "Prostituoidut aina kiistävät sen ja kertovat toimivansa omaan lukuunsa. Etenkin näin tapahtuu ravintolaprostituutiossa. Millä siinä sitten ihan oikeasti selvität illallisen tai juomat tarjonneena, kun alat kysellä, onko tämä paritusringin uhri? Aika paha rasti rikoksesta epäilylle." (Ed. Vistbacka: Kyllä!)

Hän jatkaa: "Hallituksen esityksessä mainitaan, että käytännössä ehdotetun tunnusmerkistön mukaiset rikokset paljastunevat esimerkiksi paritusrikosta tutkittaessa. Tämä on taas niitä näyttöongelmia, mutta eiväthän prostituoidut asiakkaitaan käräytä." — Eiväthän prostituoidut asiakkaitaan käräytä. — "Jos joku on teletietojen mukaan soittanut prostituoidulle, ei se ole mikään rikos.

Pikemminkin voisi ajatella niin, että jos kyseessä oleva laki tulee voimaan, paritusrikoksia ja todellisia ammattirikollisia on entistä vaikeampi paljastaa, kun aikaisemmin todistajina esiintyneet asiakkaat ovat nyt rikoksesta epäiltynä. Silloinhan ei tunnetusti ole hirveästi puhehaluja." Näin toteaa komisario väkivaltayksiköstä, aika luonnollista elävästä elämästä.

"Kaiken kaikkiaan jutussa tarkoitetaan ihan hyvää, mutta seuraukset voivat olla aivan päinvastaiset. (Ed. Vistbacka: Juuri päinvastoin!) Prostituoitujen asema pahenee, ja ammattirikolliset pystyvät toimimaan entistä paremmin. Jos laki säädetään, ei pidä tuudittautua, että tilanne oikeasti olisi parantunut. Tulee pikemminkin mieleen, että roskat on lakaistu maton alle ja sitten voi olla tyytyväinen."

Minun mielestäni, arvoisa puhemies, tämä on sen rikosyksikön, väkivaltayksikön, rikosylikomisariolta hyvin sellaista ajattelutapaa, mitä itsellänikin 18 vuoden poliisikokemuksella on.

Susanna Rahkonen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Todellakin poliisien näkemykset ovat olleet vähän erityyppisiä. Valiokunnassa on kuultu Helsingin kihlakunnan poliisilaitoksen rikososastolta rikosylitarkastaja Jouko Saloa, joka taas kannatti ihan alkuperäistäkin esitystä todeten, että se tarjoaa työkaluja torjua ja tutkia (Ed. Vistbackan välihuutoja) tätä rikollisuutta kaikissa muodoissaan. Ravintolaesimerkki oli vähän huono, koska ravintoloissahan seksin ostaminen ja myyminen on jo tänä päivänä järjestyslain mukaan kiellettyä ja sitä vastaan pitäisi poliisien toimia ja taistella. (Ed. Petri Salo: Se tiedetään!) Käytännön elämästä kuulimme, että Ruotsissa poliisit ovat yleensä päässeet asiakasrekistereihin käsiksi ja sitä kautta paritusrikollisuuden tutkinnan yhteydessä on saatu näyttöä. Poliisikin on vain ihminen, ja näkemyksiä on hyvin monenlaisia, mutta aina voi oppia uutta.

Ed. Kimmo Sasi merkitään läsnä olevaksi.

Lauri Oinonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Lyly Rajala viittasi puheenvuorossaan evankelisluterilaisen ja ortodoksisen kirkon kannanottoihin. Varmasti ne ovat hyvin aiheelliset lukea ja niihin on hyvä perehtyä, ja uskon, että asianomaisissa valiokunnissa tähän on ollut tilaisuus, ja toivon mukaan näin olisi myös tehtykin. Pidän outona, jos asia on niin kuin ed. Salo täällä mainitsee, että ei olisi tehty, mutta yksityiset kansanedustajathan päättävät, minkä verran asiantuntijalausuntoihin ja -kannanottoihin itse työskentelyssään paneutuvat. Luotan siihen, että kollegat ovat paneutuneet tunnollisina työtovereina.

Mutta itse asian osalta näen, että tämä laki olisi valiokuntatyön jo kestettyä pitkään saanut saada osakseen vielä enemmän valiokuntakäsittelyä, ja jos niin on, että asiantuntijoita, joita merkittävä joukko valiokunnan jäsenistä olisi halunnut kuultaviksi, ei ole kuultu, kyllä ainakin minun lyhyen parlamenttiurani pohjalta tämä on hyvin outo kokemus. Niissä valiokunnissa, joissa itse olen ollut mukana, jos vaikkapa yksin olen jotain asiantuntijaa toivonut, se on aina onnistunut, aina on saanut. Näin olen huomannut kaikkien muiden kollegojenkin kohdalla. Valiokuntatyöskentelyssä tältä osin saattaa olla jotain puutetta. Sen vuoksi näenkin, että tämä laki, joka tulee ilmeisesti huomenna hyväksyttyä, on avoin korjauksille. Toivon, että korjauksia tehdään ja kuullaan kokemukset, sillä tavoitteenahan meillä tulee olla turvallinen yhteiskunta, jossa on hyvä ja rikoksista mahdollisimman vapaa elämä kaikilla.

Tuija Brax /vihr:

Arvoisa herra puhemies! Tässä toistetaan samoja väitteitä, jotka on moneen kertaan jo pystytty osoittamaan vääriksi. Mutta puutun muutamaan seikkaan, jotka ovat kuitenkin vakavia vääriä väitteitä.

Kun ed. Rönni hyvin ansiokkaasti kuvaili asiantuntijakuulemisasian, luulisin, että se joukko, joka ei luota minun arvovaltaani, luottaa ainakin ed. Rönnin arvovaltaan. Kun asiantuntijakuuleminen oli auki, yksituumaisesti päätettiin ainakin normaalista, ellei vähän laajemmasta, asiantuntijakuulemisesta ja sen aikana otettiin vielä lisää asiantuntijoita aina, kun joku koki, että tarvitaan. Asiantuntijakuuleminen päätettiin, ja vasta sen jälkeen aivan loppuvaiheessa ja vaiheessa, jossa — se ei varmastikaan ole kellekään mikään salaisuus — aikataulut olivat jo hyvin vaarassa eduskunnan kesälomien takia, aloitettiin uudelleen vaateet, että pitää aloittaa asiantuntijakuuleminen. (Ed. Petri Salo: Mitkä aikataulut?) Tässä tilanteessa tarkistin myös menettelytavat eduskunnan pääsihteeriltä, ja enemmistö äänestyksen jälkeen katsoi, että ei ole syytä enää avata uudelleen. Eli että muka ei olisi noudatettu alussa eduskunnan normaaleja pelisääntöjä ja tapaa kuunnella asiantuntijoita koko sinä aikana, kun asiantuntijakuuleminen oli päättämättä, ei pidä paikkaansa. Siihen asti kun ensin yhdessä päätettiin lopettaa asiantuntijakuuleminen, kaikki esitetyt asiantuntijat kutsuttiin. Kertaakaan ei kielletty yhtään eli noudatettiin aivan tavallista eduskunnan järjestystä.

Arvoisa puhemies! Ed. Vistbacka kysyi yllytyksestä, ja jos hän on lukenut valiokunnan mietinnön, niin uudelleen katsoisi: Siellä hyvin selkeästi kerrotaan, kuinka rikoslain uuden 20 §:n 8 kohdan mukaan seksin myyjää ei rangaista yllytyksestä, koska häneen sovelletaan mietinnön perusteluissakin todetulla tavalla niin sanottua välttämättömän osallisuuden konstruktiota. Kun säännös on tarkoitettu suojaamaan näitä vakavien rikosten kohteena olevia henkilöitä, heitä ei voida rangaista osallisuudesta eli yllytyksestä rikokseen. Tämä on selitetty mietinnössä hyvin juurta jaksaen. Tuntuu aika hämmentävältä, jos ed. Vistbacka, joka täällä aikaisemmin on kertonut olevansa nimenomaan alan asiantuntija, ei ole löytänyt tätä kohtaa mietinnöstä.

Tapani Tölli /kesk:

Arvoisa puhemies! Haluan todeta, että seksikauppa ei missään tapauksessa ole hyväksyttävää. Sekä osto että myynti on väärin, ja mielestäni ne olisi kriminalisoitava. Tätä perustarkoitusta lainsäädännön myös olisi tuettava. Asiasta käyty keskustelu on joutunut melkoisille sivupoluille. Nyt olemme päätöksentekotilanteessa, jossa ei ole oikein hyvää vaihtoehtoa. Nykyiseen tilanteeseen verrattuna tosin tilanne kiristyy, mikä on hyvä asia. Luulen, että tähän asiaan eduskunta joutuu ennen pitkää palaamaan uudelleen, jotta perustavoite, ihmisen ostaminen ja myyminen, vähenee.

Astrid Thors /r:

Värderade herr talman! Jag bara konstaterar att det har förorsakat förvirring att en minister har framfört tvivel mot en proposition som enhälligt har avlåtits av regeringen. Det är det som har förorsakat debatt om man tänker på spelreglerna inom regeringen, man hänvisar så våldsamt till dem i andra situationer men icke i denna fråga.

Arvoisa puhemies! Kun ed. Kallis kritisoi minua pelisääntöjen mainitsemisesta, hämmästelin sitä, että yksi ministeri tässä salissa kritisoi hallituksen yksimielisesti antamaa esitystä. Tämä oli hämmästykseni aiheena.

Keskustelu päättyy.