Täysistunnon pöytäkirja 76/2004 vp

PTK 76/2004 vp

76. KESKIVIIKKONA 16. KESÄKUUTA 2004 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

2) Pääministerin ilmoitus yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen toimeenpanosta Suomessa

 

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Tulevina vuosina EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa uudistetaan kesäkuussa viime vuonna sovittujen periaatteiden mukaisesti. Uudistus tehtiin siksi, että laajentuneen EU:n maataloustuki ja tuotanto olisivat kestävällä pohjalla, niin että cap-tuki muuttuu Maailman kauppajärjestön Wto:n kriteerit kestäväksi. EU-tasolla uudistuksen arvioidaan johtavan tuotannon ja kulutuksen nykyistä parempaan tasapainoon.

Ärade talman! Cap-stödet, som reformen gäller, står för bara cirka 11 procent av de finländska jordbrukarnas totala inkomster. Förändringen är emellertid mycket viktig på principiell nivå.

Cap-tuki, jota uudistus varsinaisesti koskee, edustaa vain noin 11:tä prosenttia suomalaisten viljelijöiden kokonaistuloista. Muutos on kuitenkin periaatteellisella tasolla hyvin merkittävä.

Jatkossa cap-tukien saaminen ei edellytä tuotantoa. Tuen saadakseen viljelijän tulee kuitenkin noudattaa niin sanottuja täydentäviä ehtoja, joihin sisältyy hyvään maatalouteen ja ympäristöön, elintarvikkeiden turvallisuuteen sekä ... (Hälinää)

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Anteeksi, herra ministeri! — Pyydän salia hiljentymään ja kuuntelemaan puhujaa. — Herra ministeri, olkaa hyvä!

Puhuja:

... eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä vaatimuksia. Uuteen tilatukijärjestelmään kootaan pääosa EU:n kokonaan rahoittamista cap-tuista. Nämä EU-tuet jaetaan maatiloille uudella tavalla. Järjestelmään kuuluvista tuista muodostetaan viljelijöille tukioikeuksia.

Medlemsstaterna fick själva välja bland vissa alternativ i anknytning till hur reformen skall genomföras, bland annat när övergången till gårdsstöd skall ske och vilken gårdsstödsmodell som skall användas. En del av stödformerna kan genom beslut av medlemslandet förbli kopplade till produktionen.

Uudistuksen toteutuksen osalta jäsenmaille jätettiin päätäntävaltaa valita muutamista vaihtoehdoista, muun muassa tilatukeen siirtymisajankohdan sekä valittavan tilatukimallin osalta. Osa tukimuodoista voidaan jäsenmaan päätöksellä säilyttää edelleen tuotantoon sidottuina.

Valtio ja tuottajajärjestöt pääsivät 26.5.2004 sopimukseen siitä, millä tavalla yhteisen maatalouspolitiikan uudistusta sovelletaan Suomessa. Tässä siis tehtiin valinta EU:n antamista muutamista cap-uudistuksen vaihtoehdoista.

Päätös oli vaikea, koska toimivan ja tasapuolisen mallin löytämiseksi joudumme sovittamaan yhteen useita eri tukimuotoja, joissa muutokset tapahtuvat eriaikaisesti. Suomessa maatalouden tukijärjestelmä muodostuu paitsi EU:n kokonaan rahoittamista cap-tuista myös EU-osarahoitteisista luonnonhaittakorvauksesta ja maatalouden ympäristötuesta sekä EU:n tukimuotoja täydentävistä kansallisista tuista.

Nyt tehdyssä ratkaisussa sovittiin uuden tilatukijärjestelmän soveltamisen päälinjoista. On vielä paljon avoimia yksityiskohtia, joita koskevaa valmistelua jatketaan tuottajajärjestöjen ja valtion välillä.

Suomessa otetaan vuonna 2006 käyttöön niin kutsuttu yhdistelmämalli. Sen perustan muodostaa alueittain kaikille hehtaareille saman suuruisena maksettava tasatuki. Jotta tuotantosuuntien välinen tasapaino voidaan säilyttää, on kaikkien tuotantosuuntien annettava oma osuutensa yhteiseen pottiin tasatukena jaettavaksi. Siksi yhdistelmämallin tasatukiosuuteen sisällytetään peltokasvien tuen lisäksi niin sanottu kuivauskorvaus, noin puolet maidon tuista sekä pääosa naudanlihantuotannon tuista.

Tasatukiosan lisäksi malliin kuuluu maidon ja naudanlihan tuottajille suunnattu tilakohtainen lisäosa. Sen avulla lievennetään muutosta maito- ja nautatiloilla ja turvataan niiden asema uuden tukijärjestelmän käyttöönottovaiheessa.

Tilakohtaiset lisäosatkaan eivät ole tuotantoon sidottuja tukia. Niiden saaminen ei edellytä tuotantoa. Rakennekehitys maidon ja naudanlihan tuotannossa jatkuu edelleen. Mikäli lisäosina maksettava tuki olisi pysyvää, se suuntautuisi ajan kuluessa yhä enemmän sellaisille tiloille, jotka ovat jo luopuneet maidon tai naudanlihan tuotannosta. Siksi on välttämätöntä, että siirtymäajan kuluttua tilakohtaisista lisäosista luovutaan.

Alkuvaiheessa tilakohtaiset lisäosat säilyvät vuoden 2006 tasolla. Myöhemmin niitä alennetaan asteittain ja siirtymävaiheen jälkeen lisäosat liitetään kokonaan tasatukeen. Lopulta päädytään alueelliseen tasatukeen, jossa kullakin alueella kaikkien tukioikeuksien arvo on saman suuruinen.

Jotta kannustin naudanlihan tuotantoon säilyisi, pidetään osa naudanlihan tuesta jatkossakin tuotantoon sidottuna. Myöhemmin päätetään, otetaanko käyttöön eräitä suuruusluokaltaan pienehköjä tuotantosidonnaisia tukia.

Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen yhteydessä tuli mahdolliseksi korottaa Suomen luonnonhaittakorvauksen maksimikeskiarvoa 200 eurosta 250 euroon hehtaarilta. Etelä-Suomen kansallista tukea koskevissa neuvotteluissa Suomi sopi komission kanssa siitä, että Suomi laatii luonnonhaittakorvauksen kansallista lisäosaa koskevan esityksen ja ottaa korotetun luonnonhaittakorvauksen käyttöön vuonna 2005.

Valtion ja tuottajajärjestöjen väliseen sopimukseen sisältyy yhteisymmärrys periaatteista, joiden mukaisen esityksen Suomi tekee EU:n komissiolle luonnonhaittakorvauksen kansallisesta lisäosasta. Esitys lähtee siitä, että luonnonhaittakorvauksen korotus suunnataan pääosin kotieläintiloille. EU-osarahoitteinen luonnonhaittakorvaus jatkuu nykymuotoisena.

Tilatukimallia koskevat linjaukset on tehty olettaen, että komissio hyväksyy luonnonhaittakorvauksen kansallisen lisäosan Suomen esittämässä muodossa. Jos komission käsittelyssä lisäosan muotoon tai sisältöön tulee olennaisia muutoksia, tilatukimallia koskevia linjauksia tarkastellaan uudelleen.

Ärade talman! När den helhet som stödsystemet utgör planerades ville man garantera de ekonomiska förutsättningarna för produktionen och för en utveckling av den inom alla produktionsinriktningar och alla delar av landet. Målet var att alla gårdar som fortsätter att producera skall få ett rimligt stöd också i fortsättningen. Man ville också åstadkomma ett stödsystem som sporrar till företagsamhet och som är så enkelt som möjligt från både jordbrukarnas och förvaltningens synpunkt.

Arvoisa puhemies! Suomen oli tehtävä tilatukimallia koskevat valintansa annettujen tiukkojen reunaehtojen puitteissa. Haaste oli erittäin vaikea. Tukijärjestelmäkokonaisuutta suunniteltaessa haluttiin varmistaa, että tuotannon taloudelliset toiminta- ja kehittämisedellytykset säilyvät kaikissa tuotantosuunnissa ja kaikkialla maamme alueilla. Tavoitteena oli, että kaikki tuotantoaan jatkavat tilat saavat edelleen kohtuullista tukea. Tukijärjestelmän tuli olla myös yrittäjyyteen kannustava sekä toteutukseltaan viljelijöiden ja hallinnon kannalta mahdollisimman yksinkertainen.

Ratkaisun perustaksi pyydettiin tutkimuslaitoksia tekemään arvioita eri vaihtoehtojen pitkäaikaisista vaikutuksista. Esimerkiksi päätös kuivauskorvauksen sisällyttämisestä tasatukeen perustuu pitkälti juuri näihin arvioihin. Ministeriö järjesti yhdessä tuottajajärjestöjen kanssa kuluneena keväänä myös laajan alueellisten informaatio- ja keskustelutilaisuuksien sarjan cap-uudistuksesta.

Valtio, tuottajajärjestöt ja myös tutkijat ovat hyvin yksimielisiä siitä, että ratkaisu on kokonaisuutena paras mahdollinen ja että Suomen valitsema alueellinen malli on pitkällä aikavälillä kestävämpi ja perustellumpi kuin tilakohtaiseen tuotantohistoriaan perustuva malli. Ratkaisulle on siten kestävät perusteet, vaikka malli tuo vääjäämättä tilakohtaisia ongelmia, kun tuki jaetaan uudella tavalla.

Suomella oli muita jäsenmaita paremmat mahdollisuudet tasapainottaa uudesta järjestelmästä aiheutuvia vaikutuksia, koska käytettävissä oli useita tukivälineitä. Tavoitteena oli säilyttää tasapaino maamme eri alueiden ja tuotantosuuntien välillä siten, että kokonaistukisuhteissa ei tapahdu merkittäviä muutoksia.

Kotieläintuotannolle ratkaisumallin ennakoidaan kuitenkin aiheuttavan lievää tukivajetta. Tämä johtuu siitä, että tasatuki tuo cap-tukea muun muassa erikoiskasveille, jotka aiemmin eivät ole sitä saaneet. Yhdessä tuottajajärjestöjen kanssa sovittuun ratkaisuun sisältyy lupaus tämän epätasapainon korjaamisesta. Nyt valittu malli toteuttaa kuitenkin vaatimuksen alueiden ja tuotantosuuntien välisestä tasapainosta parhaalla mahdollisella tavalla, joka EU:n uudistuksen ehdoilla voitiin saavuttaa. Silti tilatasolla ei voida välttää merkittäviäkin vaikutuksia.

Annetuista vaihtoehdoista yhdistelmämalli turvaa parhaiten niiden viljelijöiden toimintaedellytykset, jotka haluavat kehittää tilaansa ja pysyä mukana toimintaympäristön muutoksissa. Toisaalta se antaa mahdollisuuden turvata myös pienempien, monimuotoisten tilojen kehittämisedellytykset tukijärjestelmällä ja siihen yhteensopivilla maaseutupoliittisilla toimilla.

Mycket återstår ännu att göra. Nu när överenskommelsen om huvuddragen i det nya systemet är klar kan en fullödig beredning av genomförandet, datasystemen och lagstiftningen starta. Besluten om reformens huvudsakliga innehåll ligger också till grund för de beslut som jordbrukarna behöver fatta beträffande de närmaste åren.

Tehtävää on vielä paljon. Nyt kun uuden järjestelmän päälinjoista on päästy sopimukseen, voi uudistuksen toimeenpanon, tietojärjestelmien ja lainsäädännön valmistelu käynnistyä täysipainoisesti. Tehdyt päätökset uudistuksen päälinjoista antavat pohjaa myös viljelijöiden lähivuosia koskevalle päätöksenteolle.

Ensimmäinen varapuhemies:

Seuraavaksi jatketaan ryhmäpuheenvuorokierroksella, ja puheenvuorojen pituus on 5 minuuttia.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk(ryhmäpuheenvuoro):

Herra puhemies! Valtioneuvosto on tehnyt periaatepäätöksen EU:n maatalouspolitiikan uudistamisen päälinjoista Suomessa. Periaatepäätös noudattaa valtion ja tuottajajärjestöjen kesken sovittua neuvottelusopimusta siitä, millä tavalla cap-uudistusta sovelletaan Suomessa.

Uudistuksen suurin periaatteellinen muutos on EU:n kokonaan rahoittamien cap-tukien irrottaminen tuotannosta. Cap-uudistuksesta vuosi sitten päätettäessä muun muassa Ranska ja Suomi vastustivat tukien irrottamista kokonaan tuotannosta. Lopputuloksena Suomen neuvottelijat saivat läpi linjauksen, jonka mukaan osa tukimuodoista voidaan jäsenmaan päätöksellä edelleen säilyttää tuotantosidonnaisena.

Uudistuksen toteuttamisessa yksittäiselle jäsenmaalle jää päätäntävaltaa muun muassa valittavan tilatukimallin, tuotantosidonnaisten tukien ja tilatukeen siirtymisen ajankohdan valinnassa.

Keskustan eduskuntaryhmä antaa täyden tuen hallituksen päätökselle saattaa uudistus voimaan vuoden 2006 alusta alkaen. Valtioneuvoston periaatepäätöksen mukaan Suomi toteuttaa tilatukijärjestelmää niin sanotun yhdistelmämallin pohjalta käyttäen nykyisiä peltokasvien viitesatoalueita. Yhdistelmämallissa viljelijän tukioikeus muodostetaan alueellisesta tasatukiosasta ja tilakohtaisesti määräytyvästä mahdollisesta lisäosasta. Peltokasvien kuivauskorvaus otetaan mukaan yhdistelmämallin perusosaan.

Tilakohtaiset lisäosat ovat alkuvuosina edellä kuvatulla tasolla, mutta myöhemmin ne alenevat asteittain. Päätöstä tukien alentamisen aikataulusta ei ole tehty. Siirtymävaiheen jälkeen lisäosat lopulta sisällytetään alueelliseen tasatukeen. Lisäosan suuruus cap-tuista on alkuvaiheessa noin 9 prosenttia.

Keskustan eduskuntaryhmä hyväksyy valitun yhdistelmätukimallin, jossa kokonaistukisuhteet eivät olennaisesti muutu tuotantosuuntien ja alueiden välillä.

Tuottajajärjestöjen kanssa käytyjen neuvottelujen yksi päätavoite on ollut löytää ratkaisu eri tuotantosuuntien ja alueiden kesken mahdollisimman tasapainoisena ja nykyiset kokonaistukisuhteet säilyttäen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi hallitus on sitoutunut etsimään toimenpiteet ja järjestämään niille rahoituksen. Tehty ratkaisu täyttääkin pääosin siihen asetetut tavoitteet. Ongelmakohtiinhan on aina mahdollisuus hakea ratkaisuja kansallisten tukien vuosittaisen valmistelun yhteydessä.

Euroopan unionin neuvoston asetuksen 1782 vuodelta 2003 mukainen tukijärjestelmän muutos saattaa aiheuttaa ongelmia vuokranantajan ja vuokralaisen välisissä suhteissa. Uudistuksen lähtökohtana on ollut, että tukioikeudet muodostetaan aina niin sanotuille aktiiviviljelijöille. Tämä on ollut myös eduskunnan lähtökohta. Keskustan eduskuntaryhmä lähteekin siitä, että tukioikeudet kuuluvat aktiiviviljelijälle. Peruslähtökohtana on aina oltava, että maanomistajalla on oikeus vuokrasopimuksen päätyttyä käynnistää aktiiviviljely ja saada käyttöönsä peltopinta-alaansa vastaavat tukioikeudet.

Tukioikeudet kuuluvat sille, jonka hallinnassa pellot ovat järjestelmän tullessa voimaan vuonna 2006, edellyttäen, että 10 kuukauden hallintajakson ehdot täyttyvät. Viljelijöillä on tietysti mahdollisuus tehdä keskenään tietyin edellytyksin sopimuksia tulevien tukioikeuksien siirroista. On kuitenkin huomattava, ettei tukioikeuksia ole kenelläkään viljelijällä ennen niiden vahvistamista.

Maataloushallinnon onkin yhdessä tuottajajärjestöjen kanssa neuvoteltava jo etukäteen sellaiset toimintaohjeet, joilla turvataan aktiiviviljelijän oikeus hyödyntää omia tukioikeuksiaan ja samalla vältytään häiriöiltä vuokramarkkinoilla. Sukupolvenvaihdos- ym. tapauksissa käytettävissä on myös kansallinen tukioikeuksien varanto, josta on saatavissa tukioikeuksia esimerkiksi pitkän vuokrasopimuksen päättyessä.

Keskustan eduskuntaryhmä nostaa tässä yhteydessä esiin kysymyksen pellon raivaamisesta. Pidämme erityisen tärkeänä sitä, että maa- ja metsätalousministeriö selvittää mahdollisuudet ohjata ja puuttua pellonraivaustoimintaan, mikäli sitä tehdään esimerkiksi vuokralaisen tukioikeuksien jatkohyödyntämiseksi. Suomessa nimittäin ei yleisesti ole merkittävää tarvetta uuden pellon raivaamiseen, koska nykyinenkään peltoala ei ole tehokkaassa käytössä.

Arvoisa puhemies! Uudistuksen soveltamisen päälinjoista oli sovittava, jotta toimeenpanovalmistelu pääsee käyntiin, vaikka uudistus käynnistyykin varsinaisesti vasta vuonna 2006. Viljelijöiden kannalta ratkaisuista hyvissä ajoin päättäminen mahdollistaa pitkäjänteisemmän tilanpidon.

Tilatukimallin käyttöönoton ohella tämän vuoden aikana valmistellaan muutosta maatalouden osarahoitteiseen ympäristötukijärjestelmään. Samoin valmistellaan luonnonhaittakorvauksen korottamista ottamalla käyttöön luonnonhaittakorvauksen kansallinen lisäosa vuodesta 2005 lähtien. Lfa-korvauksen ohjautuminen kotieläintuotantoon pellon kautta vahvistaa perheviljelmäpohjaisen maatalouden mahdollisuuksia, mitä pidämme oikeana toimenpiteenä.

Arvoisa puhemies! Yhtä kaikki tehty periaatelinjaus maatalouspolitiikan uudistamisesta turvaa perheviljelmäpohjaisen maataloustuotannon toimintaedellytykset.

Lopuksi on annettava hallitukselle tunnustus muun muassa maatilojen sukupolvenvaihdosten helpottamisesta, mikä esitys perintö- ja lahjaverolain huojennuksesta hyväksyttiin eduskunnassa muutama viikko sitten. Sitä uudistustahan oli odotettu vuosia, ja nyt se lopulta toteutui. Pääomaverokannan lasku yhdellä prosenttiyksiköllä samoin kuin nettovarallisuuden arvostuksen muutos 18 prosentista 20 prosenttiin ja varallisuusveron alarajan nousu 250 000 euroon ovat maataloudelle myönteisiä ratkaisuja. Maaseudun kehittämistoimenpiteiden häiriötön jatkuminen ohjelmakausien vaihtuessa Etelä- ja Länsi-Suomessa on varmistettu.

Hallitus on tehnyt edellä kerrotut maataloudelle ja maaseudulle tärkeät päätökset jo ensimmäisen toimintavuotensa aikana. Tästä on hyvä jatkaa.

Harry  Wallin /sd (ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Hallitus on esittänyt ratkaisunsa Euroopan unionin maataloustukiuudistuksen toimeenpanosta Suomessa. Niin sanotulla cap-uudistuksella on useita syitä. Pääasiallisesti voidaan kuitenkin katsoa, että uudistuksella varaudutaan ensiksikin nyt toukokuun alussa toteutuneeseen EU:n laajenemiseen kymmenellä uudella jäsenmaalla sekä laajentumisen todennäköiseen jatkumiseen vuonna 2007. Toiseksi yhteistä maatalouspolitiikkaa haluttiin uudistaa tavalla, joka vahvistaa EU:n asemaa Maailman kauppajärjestön Wto:n piirissä käytävissä neuvotteluissa.

Uudistuksen keskeinen piirre on tukien irrottaminen tuotannosta, josta päätettiin EU:n vuoden 2003 uudistuspäätöksellä. EU:n aikaisempi, perinteinen tukirakenne oli kannustanut ylituotantoon ja siten aiheuttanut jäsenmaille jatkuvasti nousevia kustannuksia. Toisaalta tuotannon tukeminen vääristi kilpailutilannetta maailmanmarkkinoilla erityisesti kolmannen maailman maataloustuotteisiin nähden. Tästä syystä EU oli joutunut lisääntyvän painostuksen kohteeksi Maailman kauppajärjestön Wto:n neuvotteluissa. Näissä neuvotteluissa unionin asema on nyt kiistatta vahvempi kuin aikaisemmin.

Tukiuudistuksen pääpiirteistä päätettiin siis jo viime vuonna Euroopan unionissa. Nyt hallituksen tehtävänä oli löytää mahdollisimman tasapainoinen malli uudistuksen toimeenpanemiseksi kotimaassa. Hallituksen esittämässä yhdistelmämallissa tukioikeus muodostuu alueellisesta tasatukiosasta ja mahdollisesta tilakohtaisesta lisäosasta. Tämä malli on valtion ja tuottajajärjestöjen yksimielisen neuvottelutuloksen mukainen.

On erittäin tärkeää, että hallitus on saanut tuottajajärjestöjen tuen uudistuksensa toimeenpanolle. Se lisää ratkaisun luotettavuutta ja osoittaa, että tuottajien näkökulma on otettu huomioon ratkaisua tehdessä.

Hallitus esittää yhdistelmämallia, joka edustaa olosuhteisiin nähden tasapainoista ratkaisua. Jatkossa tulee varmistaa, että uudistuksen aiheuttamat yksittäiset epämyönteiset seuraukset oikaistaan. Kun valittu malli painottuu voimakkaasti tasatuen puolelle, naudanliha ja maitosektori ovat cap-tuen menettäjiä.

Tuottajajärjestöjen ja hallituksen välistä sopimusta on kritisoitu löysäksi ja tyhjiksi lupauksiksi. Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä lähtee kuitenkin siitä, että kansallisella tuella korvataan erityisesti C-alueen menetyksiä, niin kuin hallituksen ja tuottajajärjestöjen välisissä neuvotteluissa on sovittu, eli maa- ja metsätalousministeriö on sitoutunut säilyttämään kyseisten alueiden ja tuotantosuuntien väliset kokonaistukisuhteet ennallaan.

Maatalouspolitiikan muutokset aiheuttavat kovia paineita viljelijöille. Työssäjaksaminen on yhä haasteellisempaa juuri työvaltaisten perheviljelmien osalta. Monet nuoret viljelijät ovat epävarmoja maataloustoiminnan jatkumisesta tulevaisuudessa.

Sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän mielestä maatalouden tulee säilyä elinvoimaisena elinkeinona koko Suomessa. On pidettävä mielessä, että elintarvikeketju pellosta pöytään työllistää noin 400 000 suomalaista. Siksi onkin merkillepantavaa, että hallituksen esittämä ratkaisu edistää tulevaisuuteen suuntautunutta maataloustoimintaa esimerkiksi parantamalla luonnonmukaisen tuotannon toimintaedellytyksiä.

Arvoisa herra puhemies! On tärkeää, että maaseutu pidetään tulevaisuudessakin elinvoimaisena. Tämä edellyttää maatalouden kestävää kehitystä ja maaseudun elinkeinotoiminnan monipuolistamista. Hallituksen esittämä ratkaisu luo hyvän pohjan tällaiselle politiikalle tulevaisuudessakin.

Jari Koskinen /kok(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Eduskunta on oikea paikka laajaan maatalouspoliittiseen keskusteluun. Kuitenkin tämä on vain pääministerin ilmoitus eikä ministeri Korkeaojan kesällä 2003 lupaamaa maatalouspolitiikan selontekoa ole nähty mailla eikä halmeilla. Kuitenkin samaan aikaan on tehty Suomen maatalouteen keskeisesti vaikuttavia päätöksiä, kuten tämä maatalousuudistus ja artikla 141 -neuvottelut. Nyt käytävälle maatalouskeskustelulle on varattu aikaa ruhtinaalliset kaksi ja puoli tuntia.

Maatalouspolitiikan uudistuksen pääperiaate on tukien ja tuotannon välisen kytkennän irrottaminen. Periaatteen hyväksyminen viljelijän näkökulmasta ei ole ongelmatonta. Jokainen viljelijä haluaisi pääsääntöisesti saada toimeentulonsa maataloustuotteista saatavista hinnoista. Jos Suomessa halutaan harjoittaa maataloutta ja huolehtia kotimaisesta elintarviketuotannosta, ei se ole mahdollista ilman EU:n ja suomalaisen yhteiskunnan tukea.

Nyt pätkäkeskustelussa olevasta uudistuksesta tulee erittäin monimutkainen järjestelmä. Sen käytäntöön soveltaminen on haastavaa sekä hallinnolle että viljelijöille. Tavallisille viljelijöille tämä ei tule olemaan helppoa. He joutuvat opettelemaan vaikeaselkoisen tukijärjestelmän, jota pyörittämään tarvitaan satoja ja satoja virkamiehiä. Tähän pyörittämiseen kuluvaa rahaa tarvitsisivat itse elinkeino ja viljelijät. Tulevaisuuden hyviä tietokilpailukysymyksiä on esimerkiksi se, mitä tarkoitetaan tarralapputukioikeudella. Oikeaan osuvia ei montaa Suomesta löydy.

Valtioneuvoston viime viikolla hyväksymän linjauksen monimutkaisuutta on lisännyt viime syksynä epäonnistuneiden Etelä-Suomen vakavien vaikeuksien tuen eli niin sanottujen artikla 141 -neuvottelujen lopputulos. Jos niissä neuvotteluissa olisi saavutettu edes jotain asetetuista tavoitteista, cap-uudistuksen rakentaminen eri alueiden ja eri tuotantosuuntien välillä tasapainoisemmaksi olisi ollut paljon helpompaa. Nyt maatalousuudistuksen menetysten kompensaatioksi saatu luonnonhaittakorvauksen korotus on pitänyt puoliksi suunnata paikkaamaan artikla 141 -neuvottelujen epäonnistumisia.

Eikä helppoa tule olemaan tästä eteenkäänpäin. Nyt linjatun uudistuksen toteuttaminen vaatii lisää rahaa maa- ja metsätalousministeriön menokehykseen kymmeniä miljoonia euroja. Päätökset tästä kuitenkin vielä puuttuvat. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan.

Herra puhemies! Maatalouspolitiikan uudistuksessa jäsenmaa sai valita siis tilatukimallin, tuotantosidonnaiset tuet ja toimeenpanovuoden. Sen sijaan jäsenmaa ei saanut valita, miten esimerkiksi vuokrapeltoja ja muodostettavia tukioikeuksia pyöritellään tulevaisuudessa. Ensimmäisen kerran tukioikeudet muodostetaan vuonna 2006. Tukioikeudet menevät sille viljelijälle, jonka hallinnassa pellot ovat järjestelmän käyttöönottovuonna. Tämä aiheuttaa melkoisia ongelmia. Kysyä pitää myös sitä, onko kyseinen järjestelmä Suomen perustuslain mukainen. Onko kukaan tutkinut päätöksenteon laillisuutta? Järjestelmä on ongelmallinen, koska tukioikeus irtoaa pellosta. Näin pellon palautuessa takaisin haltijalleen siinä ei olekaan mukana tukioikeutta. Entäpä ne tapaukset, joissa vuokranantajat eivät seuraa asioita eivätkä ole koskaan kuulleetkaan maatalouspolitiikan uudistuksesta? Tällä tarkoitan esimerkiksi perikuntia. Mitä sitten tapahtuu sukupolvenvaihdoksissa, jos pellot syystä tai toisesta johtuen ovatkin tukioikeudettomia? Entäpä niiden viljelijöiden tilanne, jotka ovat luopumistukiehtojen vuoksi vuokranneet peltonsa pois?

Suomi muiden mukana on ollut tekemässä päätöksiä maatalousneuvostossa tukioikeuksien kaupasta ja vuokrapelloista. Nämä päätökset ovat täysin järjettömiä. Kokoomuksen eduskuntaryhmä ei hyväksy näitä päätöksiä ja vaatii, että ministeri Korkeaoja neuvottelee uuden ja talonpoikaisjärkeen sopivamman päätöksen maatalousneuvostossa. Kokoomuksen mielestä tukioikeuden pitää seurata sekä peltoa että viljelyä.

Toinen pieleen mennyt asia uudistuksen toteutuksessa oli kuivauskorvauksen tasaaminen tukihehtaareille. Kuivauskorvaus on Suomen poikkeuksellinen sääntö EU:ssa. Sitä voidaan maksaa vain Suomessa ja Pohjois-Ruotsissa. Kun nyt peltokasvien erityistuki tasataan kaikille hehtaareille, menetetään samalla sen hyödyntäminen tulevissa EU:n maatalousneuvotteluissa. Viljelymotivaation ylläpitämiseksi 25 prosenttia peltokasvien tuista olisi voitu sitoa tuotantoon, vaan eipä sidottu. On myös syytä muistaa, että epäonnistuneiden artikla 141 -neuvottelujen vuoksi ympäristötuen kansallista lisäosaa leikattiin erikoiskasveilta. Lisäksi perusalan ylitys merkitsee tänä vuonna jo 6 prosentin leikkausta cap-tukeen.

Arvoisa puhemies! Kokoomuksen eduskuntaryhmä edellyttää, että niin cap-uudistuksesta, lfa-tuesta kuin ympäristötukijärjestelmästäkin tehdään mahdollisimman yksinkertainen ja toimiva kokonaisuus, joka antaa varmuutta tulevaisuuteen myös viljelijöille. Maatalouden harjoittaminen on pitkäjänteistä toimintaa, ja siksi tarvitaan selkeitä linjauksia tuleville vuosille.

Matti Kauppila /vas(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Ministeriön ja tuottajajärjestöjen linjausten perusteella Suomi toteuttaa tilatukijärjestelmän vuodesta 2006 lähtien niin sanotun yhdistelmämallin pohjalta. Uudistuksen toteutuksesta jäsenmaille annettiin mahdollisuus valita eräistä vaihtoehdoista. Valtion ja tuottajajärjestöjen tukineuvotteluissa on nyt tehty yksimielinen sopimus. Hallituksen mielestä nyt sovittu malli on myös tasapainoisin ja toimivin annettujen vaihtoehtojen puitteissa. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä ratkaisussa on löydetty pienimmän yhteisen jaettavan malli. Toinen vaihtoehto olisi ollut suurimman yhteisen jaettavan malli.

Vaikka tukijärjestelmä muuttuu perusteellisesti, ministeriön mielestä kaikki tuotantoaan jatkavat tilat voivat saada jatkossakin kohtuullisen tuen. Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä käytännössä toimintaedellytykset kuitenkin viedään erityisesti Pohjois- ja Itä-Suomen maatiloilta. Tämä puolestaan vain kiihdyttää näiden alueiden autioitumista maaseudun osalta. Pienten tilojen sulkeminen jatkuu siis edelleen lisäten elintarvikealan työttömyyttä ja tuontia Suomeen vähittäiskauppojen hyllyille. On syytä ennakoida, että tuet yhdistetään noin kymmenen vuoden kuluttua. Tämä tarkoittaa sitä, että cap-uudistus vaatii paljon jatkoneuvotteluja ja lisää rahaa valtiolta.

Euroopan unionin laajeneminen vyöryttää sisämarkkinoille uusia kuluttajia, uusia kilpailijoita ja uusia tuotanto-olosuhteita. Unionin maatalouspolitiikka on muutoksen edessä. Laajentumisen vaikutukset Suomen maa- ja elintarviketeollisuuteen välittyvät alkuvaiheessa maataloustuotteiden ylijääminä markkinoillamme. Tämän seurauksena nykyisen tuottajahintatason ylläpitäminen Suomessa vaikeutuu. Uusien jäsenmaiden maatalouden kilpailukyky rakentuu suurelle yksikkökoolle, edulliselle työvoimalle ja matalalle pellon hinnalle.

Suomalaista maidontuotantoa turvaa EU:n kiintiöpolitiikka, jonka jatkumisesta sovittiin vielä kymmeneksi vuodeksi. Maitokiintiöt estävät maidontuotannon nousun uusissa jäsenmaissa, vaikka potentiaalia niillä olisi. Kiintiöjärjestelmän jatkaminen vuoden 2015 jälkeen on vaikeata.

Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän mielestä yhteinen maatalouspolitiikka ei nykymuodossaan yksinkertaisesti pysty vastaamaan 25 jäsenmaan erilaisten maataloussektoreiden vaihteleviin ja moninaisiin ongelmiin. Alueellisten erityispiirteiden ja voimavarojen parempi huomioon ottaminen edellyttää maatalouspolitiikan kansallistamista ja alueellistamista. Euroopan unioni onkin ennen pitkää pakotettu remontoimaan maatalouspolitiikkaansa suuntaan, joka ottaa nykyistä paremmin huomioon laajentuvan unionin tarpeet. Maatalouspolitiikan muutospaineita ja kehittämistarpeita analysoitaessa on edelleen otettava huomioon Kansainvälisen kauppajärjestön Wto:n neuvottelut maataloustuotteiden kaupan vapauttamiseksi.

Luomutuotanto on huomioitava uudistuksessa. Vasemmistoliitto tukee Luomuliiton vaatimusta, että tukivalmisteluissa otetaan huomioon luonnonmukaisen viljelytavan erityisvaatimukset. Tavoitteena on saada luomutuottajan mahdollisuudet sovittaa viljelytavan vaatimukset ja tukijärjestelmät sopusointuun niin, että tukijärjestelmää voitaisiin tilan toiminnassa ja kehittämisessä toteuttaa yhtäläisin oikeuksin kuin vastaavalla tavanomaisesti viljellyllä tilalla.

Kotieläintuotanto on Suomen maatalouden tärkein alue. Luontaisimmat edellytykset siinä on maidontuotannolla. Tuotantoon kohdistuu elintarvikekaupan aiheuttamia kustannuspaineita. Niinpä tiloilla on lisättävä tehokkuutta ja yksikkökokoa jatkuvasti. Samalla täytyy huolehtia eläinten terveydestä ja hyvinvoinnista sekä ympäristön laadusta. Kotieläintuotannon kehittämisessä tarvitaan eri tutkimusalojen välistä yhteistyötä.

Uusista menetelmistä keskustelua herättävät biotekniset menetelmät. Eläinten uudistamisessa käytetään nykyään keinosiemennystä ja alkionsiirtoa. Geneettisesti muunnettuja kasveja tuotetaan, mutta geenisiirrossa (Puhemies koputtaa) ei eläinpuolella ole edetty. Vasemmistoliitossa suhtaudutaan kielteisesti geeniteknologian käyttöön sekä kasvi- että eläintuotannossa. (Puhemies koputtaa)

Herra puhemies! Alkuperän jäljittäminen on mahdollistettava kuluttajille. Kuluttajat arvioivat myös ruuan laatua ...

Ensimmäinen varapuhemies:

(koputtaa)

Puheenvuorojen pituus on 5 minuuttia. Nyt on kulunut 5 minuuttia 40 sekuntia.

Puhuja:

... ja turvallisuutta usein alkuperän mukaan. Vasemmistoliitto tukee vaatimusta, että kuluttajalla tulee olla oikeus tietää myös elintarvikkeiden alkuperämaa ja tuottaja.

Erkki Pulliainen /vihr(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Maapallon elintarvikehuolto on nopeassa tahdissa kriisiytymässä. Väestö runsastuu noin 70 miljoonalla vuodessa tilanteessa, jossa entisenkään suuruista väkimäärää ei ole pystytty riittävästi ruokkimaan. Koneellistetun maataloustuotannon perustana olevat raakaöljyvarannot ovat ehtyneet siinä määrin, että jäljellä olevista varastoista käydään miehityssotia. Raakaöljyn hinta noussee pian pysyvästi yli 50 US-dollarin barrelilta.

Meilläkin joudutaan uudessa energianhintatilanteessa miettimään, mitä pelloilla tuotetaan. Jos rehuviljan jyvistä ei saa edes niiden tuottamiseen kuluneen energian hintaa takaisin, on mietittävä sellaisen energiakasvin viljelyä, joka tuottaa voittoa. Vihreä eduskuntaryhmä on tyytyväinen siitä, että viime kuukausien aikana on tehty runsaasti ruokohelven viljelysopimuksia. Energiakasvituotannon avulla voidaan varmistaa, että kaikki peltohehtaarit pysyvät kaikissa markkinatilanteissa hyvässä viljelykunnossa. Näin lisätään myös energiantuotannon huoltovarmuutta.

Pääosa maataloustuotteista käytetään siellä, missä tuotetaankin. Maailmankaupassa myydään tuotteesta riippuen vain 6—30 prosenttia kokonaistuotannosta; vähiten kaupan on riisiä, eniten sokeria. Vaikka maailmankaupan osuus maataloustuotannosta ei siis tuotekohtaisesti kohoa edes kolmannekseen kokonaistuotannosta, ratkaisevat maataloustuotekaupan ehdot myös meneillään olevien Wto-neuvottelujen yleisen menestyksen. Jokainen valtio taikka kaupparyhmittymä pelaa niissä omaa taktista peliään, jossa koplataan, dekoplataan ja rekoplataan tukia tuotantoon ja tuotannosta. Hyväntahtoinen tarjous, myös reilun kaupan tarjous, tulkitaan tässä rajussa kisassa kilpailijan taholta saavutetuksi tulokseksi, jonka päälle halutaan saada lisää etuuksia. Mielikuvitukselle on tullut käyttöä, kun kielletyiksi leimattuja, eri väreillä tunnistettavia tukia yritetään vyöryttää hyväksyttävien eli vihreiden tukien laatikkoon. Pelättävissä on, että naiiville ristoreippaalle jää tässä kisassa mustapekka kouraan.

Euroopan yhteisöjen ydintä on muun muassa yhteinen maatalouspolitiikka, cap. Kun Euroopan unioni on yhteisönä mukana Wto-neuvotteluissa, on se joutunut rukkaamaan oman maatalouspolitiikkansa tukijärjestelmiä kilpailua vääristämättömään suuntaan. Juuri tästä prosessista on tunnetusti kysymys siinä perustavaa laatua olevassa maatalousuudistuksessa, jota on vuoden ajan rakenneltu sekä yhteisön piirissä että kussakin jäsenvaltiossa. Cap-uudistuksessa osa tuista on tarkoitus irrottaa tuotannosta, mikä tarkoittaa, että jälleen kapitalisoituu uutta paperiomaisuutta, tällä kertaa tukioikeuksia. Siinä mallissa, jonka maatalousneuvosto on mennyt hyväksymään, tukioikeus kuuluisi tiettynä aikana peltoa viljelevälle. Sellainen voi olla myös pellon vuokraaja.

Suomalaisen oikeustajun mukaan tukioikeus kuuluu pellon omistajalle, jonka olisi kuitenkin annettava se vuokraajalle vuokra-ajaksi. Tukioikeus palautuisi tässä mallissa vuokra-ajan päätyttyä pellon omistajalle. Kerrotun mukaan Brittein saarten vuokramaakäytäntö johti siihen, että nyt ollaan Suomeenkin luomassa uusien spekulaatioiden markkinat, joissa voi tyydyttää myös suomalaiskansallista tarvetta kuitata naapurin pahat teot satojen vuosien ajalta. Ministerin on syytä kääntyä lakki kourassa komission ja muiden maatalousministerien puoleen säädöksen muuttamiseksi. Edellä kuvattu suomalaisittain oikeudenmukainen malli toimisi myös Brittein saarilla.

Vihreä eduskuntaryhmä pitää tukien irrottamista tuotannosta sinänsä oikean suuntaisena askeleena tervehdyttää tukipolitiikkaa. Se tarjoaa muiden muassa luonnonmukaiselle tuotannolle uusia mahdollisuuksia, jollei niillä tuilla, jotka jäävät tuotantoon sidotuiksi, tilannetta pilata. Vihreä eduskuntaryhmä pitää erittäin valitettavana, että maa- ja metsätalousministeriö on suhtautunut välinpitämättömästi luomutuotemarkkinoiden hiipuvaan vireeseen. Budjettirahaa ei ole nykyisellään mahdollista saada esimerkiksi markkinoita edistäviin messutapahtumiin, vaan se käytetään täysin merkityksettömään hallinnointiin.

Vaikeimman ongelman meneillään olevissa Wto-neuvotteluissa muodostavat vähiten kehittyneitä valtioita hiukan paremmin kehittyneet maataloustuotteita vievät valtiot. Wto-neuvottelut saattavatkin kaatua juuri niihin ja käynnissä oleviin luonnonvarasotiin. Näillä on välillistä vaikutusta myös Suomen maatalouden suuntautumiseen ja kannattavuuteen. Tähän on maatalousministeriön syytä kiinnittää erityistä huomiota.

Christina Gestrin /r(ryhmäpuheenvuoro):

Värderade talman! Verkställandet av reformen av EU:s jordbrukspolitik i Finland har stött på motstånd bland våra lantbrukare. Principen om att huvudparten av cap-stödet, dvs. 85 procent av det nuvarande cap-stödet, övergår till ett gårdsstöd utan något krav på varken odling eller uppfödning av djur har varit svårt för många att omfatta. Frikopplingen från produktionen gäller inte de EU-delfinansierade åtgärderna för landsbygdsutveckling, såsom jordbrukets miljöstöd och kompensationsbidrag eller de nationella stöden. De här stödformerna har fortsättningvis en helt avgörande betydelse för jordbrukets inkomstbildning och intresset för livsmedelproduktionen i vårt land.

Koko ajatus tukien irrottamisesta tuotannosta sopii ehkä huonoiten Suomelle, koska tuotteiden hinnat eivät monesti edes kata tuotannon muuttuvia kustannuksia. Kyse onkin siis siitä, miten pystymme säilyttämään kiinnostuksen maataloustuotantoon, jos tuotantovaatimusta höllennetään ja tuotteiden hinnat polkevat paikoillaan tai jopa alenevat. Pohjoinen ilmastomme lyhyine kasvukausineen asettaa viljelijämme jo sinänsä huomattavasti hankalampaan kilpailutilanteeseen kuin Manner-Euroopan viljelijät.

Uudistuksen kokonaisvaltaiset tavoitteet voidaan sinänsä hyväksyä. Uudistuksella pyritään tavoitteisiin, jotka me kaikki voimme hyväksyä. Näitä ovat muun muassa kilpailukykyinen maatalous sekä sisä- että maailmanmarkkinoilla, ympäristöystävällisemmät tuotantotavat, puhtaat elintarvikkeet ja eläinsuojelun parantaminen. Keskeisenä tavoitteena on myös, että EU:n maatalouspolitiikan tulee taata viljelijöille kohtuullinen elintaso ja vakaat tulot. Tilatasolla ei valitettavasti aina ole niin helppoa olla kokosydämisesti kaikkien uusien vaatimusten ja säännösten takana, koska byrokratia on monimutkainen ja uudet säännökset aiheuttavat paljon lisätyötä.

EU:n maatalouden uudistus on nyt toteutettava käytännössä Suomessa. Hallituksella ja tuottajajärjestöillä ei olekaan ollut helppo tehtävä laatia annetuissa puitteissa tukijärjestelmä, joka ottaa oikeudenmukaisesti huomioon eri tuotantosuunnat ja tukialueet.

Den föreslagna stödmodellen, som tas i bruk 2006 och som går ut på en så kallad kombinationsmodell, konstaterades vara den bästa för Finland. Grunden i modellen är ett enhetligt regionalt hektarstöd som varierar mellan de olika stödområdena. Förutom detta utbetalas tilläggsdelar under en övergångsperiod för mjölk och nötköttsproducenterna. Från och med 2006 utbetalas stöden under övergångsperioden oberoende av om gården fortsätter med ifrågavarande produktion eller inte. En del av stödet för nötkött är fortsättningvis bundet till produktionen för att sporra till produktion. I den helhetsstödmodell som överenskommits i förhandlingarna mellan staten och producentorganisationerna tidigare i vår ingår även EU-delfinansierade åtgärder för landsbygdsutveckling, såsom jordbrukets kompensationsbidrag (lfa), miljöstöd och de nationella stödena. De här är viktiga komplement till gårdsstödet.

Tukien irrottaminen tuotannosta tekee tulevaisuuden epävarmaksi ennen kaikkea nautakarjan kasvattajille ja maidontuottajille. Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuspäätöksen perustana olevat laskelmat osoittavat, että kotieläinsektorista tulee menettäjä tässä mallissa. Tämän vuoksi on mitä tärkeintä, että hallitus lunastaa lupauksensa lisärahoituksesta vuoden 2006 talousarviossa.

Ehdotetun laskentamallin mukaan C1-alueesta pohjoisessa tulee suuri menettäjä. B- ja C1-alueiden yhdistäminen johtaa resurssien siirtoon C1-alueelta B-alueelle, koska kotieläintiheys on suurempi C1-alueella. Tämän epäkohdan korjauksesta hallitus ja tuottajajärjestöt ovat sopineet. Tukitason tasapainon maan eri alueiden välillä tulee säilyä.

Talman! Vi hade gärna sett att innehållet i meddelandet hade varit mer omfattande. Meddelandet tar till exempel inte upp problemet med handeln med stödrättigheter och hur den nationella stödreserven skulle administreras. Nu finns det säkert risk för att markägaren kan få svårt att få stödrättigheterna för sin mark tillbaka då han vill avsluta ett arrendekontrakt. Arrendetagaren kan, om han så vill, behålla stödrättigheterna trots att han överlämnat marken tillbaka till ägaren. Vi bör undvika att hamna i en sådan situation. En annan oklar fråga är hur den nationella stödreserven skall fungera i praktiken.

Svenska riksdagsgruppen utgår ifrån att regeringen i höst ger en redogörelse över jordbrukspolitiken, eftersom många detaljer i reformförslaget ännu är öppna. Vi har fortfarande stora utmaningar framför oss inom jordbrukspolitiken. Vi måste använda olika stödinstrument även i fortsättningen för att garantera verksamhetsförutsättningarna för jordbruket i hela landet.

Leena Rauhala /kd(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Hallitus ja tuottajajärjestöt sopivat 26.5.2004 yhdistelmätukimallista, jossa tukia irrotetaan tuotannosta. Tämä romuttaa maatalouden mielekkyyden ja lopulta uhkaa koko maataloutta Suomessa. Se on pitkä askel väärään suuntaan. Suomen kansa haluaisi, että se saa puhtaan ja terveellisen ruoan kotimaasta; emme saa ajautua epävarman tuontiruoan varaan emmekä antaa maaseudun autioitua.

Maatalouspolitiikkaan liittyy monta kysymystä: ruoka ei saa olla kallista, maaseutu ei saa autioitua, elintarvikehuollon on oltava turvattua kriisitilanteissa, ruoan on oltava turvallisesti tuotettua ja maanviljelijän on saatava kohtuullista palkkaa työstään. Näiden kysymysten ratkaisuun vaikutetaan maatalouspoliittisilla päätöksillä.

Valitettavasti eduskunta pääsee suhteellisen heikosti vaikuttamaan maatalouspolitiikan kokonaisuuteen. Todellinen päätösvalta on EU:n byrokratialla. Unionissa laaditaan uutta perustuslakia, jolla voi olla arvaamattomat seuraukset maataloudellemme. Määräenemmistöpäätöksenteko ja EU-parlamentin vallan kasvu antavat aiheen huoleen. Miten käy siis maailman pohjoisimmissa, lähes arktisissa oloissa harjoitettavan maataloutemme kiristyvässä kilpailussa, jossa maailmankaupan vapauttaminen lisää paineita?

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää tärkeänä tavoitteena sitä, että maatalouden päätösvaltaa palautetaan kansalliselle tasolle. Ehdotimme viime syksynä EU:n perustuslakiin lisättäväksi artiklaa maatalouden turvaamisesta kaikkialla unionin alueella. Tähän hallituspuolueilta ei tukea tullut.

Hallitus epäonnistui viime vuonna Etelä-Suomea koskevissa EU-liittymissopimuksen artiklan 141 mukaisissa neuvotteluissa. Kansallista tukea leikataan vuoteen 2007 mennessä peräti 29 prosentilla. Hallitus iski saman rajun leikkauksen myös keskistä ja pohjoista Suomea koskevan artiklan 142 mukaiseen tukeen. Viljelijöiden menetyksiä yritetään korvata siis nyt muilla tuilla. Ne ovat kuitenkin pääosin unionin määräysvallassa eivätkä ota huomioon Suomen erityisolosuhteita. Tosiasia on, että maatalouspolitiikan uudistus merkitsee mittavaa byrokratian kasvua sekä maataloushallinnossa että varsinkin tiloilla. Monille tiloille ja alueille se merkitsee uusia tuloleikkauksia.

Viljelijätukien taloudellinen merkitys on Suomessa suurempi kuin tärkeimmissä kilpailijamaissa EU:ssa. Suomalaiset tilat eivät saa ilman tukia lainkaan korvausta maataloudessa käytetylle työlle ja pääomalle korkeista tuotantokustannuksista ja alhaisesta satotasosta johtuen. Markkinoilta saatavat tuotot eivät yksin riitä kattamaan korkeita tuotantokustannuksia. Pohjoisen sijainnin takia maatiloilla ei ole Suomessa tuotantoedellytyksiä nykyisillä tuottajahinnoilla ilman maatalouden tukia.

Arvoisa puhemies! Hallituksen sekamalli lisää entisestään henkistä ja fyysistä uupumusta viljelijäväestön keskuudessa. Nuoret tuskin haluavat jatkaa maataloudessa, kun byrokratia lisääntyy, maaseudun palvelut heikkenevät ja taloudellinen epävarmuus kasvaa. Kysymys: Miten hallitus aikoo varmistaa viljelijäväestön jaksamisen ja välttämättömät sukupolvenvaihdokset?

Hallituksen yhdistelmämalliin sisältyy siis kysymyksiä. Yksi suurimmista on vuokrapeltoja koskeva tukioikeus. Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä kysyykin: Oliko todella pakko tehdä tältä osin näin kova ratkaisu?

Erityinen huolenaihe on se, että hallituksen tekemä sopimus on osin tyhjän päällä. Sopimuksessa on 20 miljoonan euron vuotuinen aukko. Hallituksen menosääntö ja hallituksen menokehykset on lyöty kiinni äärettömän tiukasti. Ministeri Korkeaojan on etsittävä siis 20 miljoonan euron vuotuiset lisärahat cap-uudistuksen toteuttamiseksi oman ministeriönsä menokehysten sisältä.

Arvoisa puhemies! Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä ei hyväksy tukien ja tuotannon välisen kytkennän katkaisemista. Toteamme, että EU:n komission helmikuussa 2004 julkistama unionin rahoituskehys vuosille 2007—2013 leikkaa maatalousmenoja nykyisestä 45 prosentin budjettiosuudesta 35 prosenttiin. Tätä supistuvaa rahoitusosuutta tullaan käyttämään kasvavassa määrin muuhun kuin varsinaisen maatalouden tukeen. Kun vaikutusmahdollisuutemme EU:n päätöksentekoon heikkenevät unionin laajenemisen ja uuden perustuslain myötä, Suomen maatalouden näkymät ovat synkät. (Puhemies koputtaa) Tätä pidämme erittäin valitettavana varsinkin, kun hallitusta johtaa keskusta eli maatalouden puolue.

Raimo Vistbacka /ps(ryhmäpuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Suomalaisesta maatalouspolitiikasta ja juuri Suomessa ensi-iltansa saaneesta elokuvasta, joka vapaasti suomennettuna on nimeltään Ylihuomenna, löytyy valitettavan paljon yhtymäkohtia. Kyseisessä elokuvassa käsitellään tuhon ennusmerkkejä, joita kukaan ei kuitenkaan suostu uskomaan. Samalla tavoin perussuomalainen puolue on koko Suomen EU-jäsenyyden ajan käyttänyt varottavia puheenvuoroja siitä, että EU:n maatalouspolitiikka vie suomalaista maataloutta lopullista alasajoaan kohti. Myöskään meitä ei ole tämän ennustuksemme osalta uskottu.

Kuultu pääministerin ilmoitus unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen toimeenpanosta Suomessa vahvistaa edelleen käsitystämme asiassa ja on selkeä ennusmerkki siitä, mihin maataloutemme on ajautumassa. Toimivan ja tasapuolisuuteen pyrkivän tukijärjestelmän sijaan ollaan hallituksen mallioppilasnöyristelyn vuoksi menossa kohti eräänlaista EU-tukiaislottoa, jonka lopputuloksesta kenelläkään ei ole mitään varmuutta. Tämän kehityksen seurauksena EU:n järjettömyys kukkiikin erityisesti maaseudulla.

Ei tunnu missään mielessä järkevältä ja kannustavalta, että Vanhasen hallitus oikein urakoi likaisen työn tekemisessä leikatessaan vapaaehtoisesti 142-tukea ilman EU:n vaatimusta tai painostusta. Hallitus ajaa omaehtoisesti koko maahan mallia, jota EU on vaatinut vain Etelä-Suomeen. Tämän seurauksena tulevat EU-tukialueet, Väli- ja Pohjois-Suomi, menettämään jopa 50 miljoonaa euroa. Eniten kärsivät maitoa ja naudanlihaa tuottavat tilat. Tähän joukkoon kuuluvat muun muassa kaikki 10 000 pohjalaistilaa.

Kuten kuullusta pääministerin ilmoituksesta käy selville, menetysten mahdollisiksi korvauksiksi tarjotaan pelkkiä uskomuksia, olettamuksia ja tähän saakka katteettomiksi osoittautuneita lupauksia. Jatketaan samaa tempoilevaa, lyhytjännitteistä ja näköalatonta maatalouspolitiikkaa, jonka seurauksena Suomen EU:ssa-oloaikana on jo yli 30 000 maatilalla jouduttu pistämään pillit pussiin. Hallituksemme ovat koko EU:ssa-oloajan edellyttäneet tilakokojen suurentamista. On kannustettu jatkuvasti siirtymistä isompiin yksiköihin, suurempaan tehokkuuteen ja velanottoon. Jopa taimikot, joista vasta äskettäin oli saatu istutuspalkkiot, on taas kaivinkoneiden voimalla raivattu europelloiksi. Nyt näistä tiloista, joissa on tehty työtä käskettyä, tulee konkurssikypsiä ja kaikkein suurimpia häviäjiä.

EU:n maatalousneuvosto, joka koostuu jäsenmaiden maatalousministereistä, on myös päättänyt, että tukipalkkio irtoaa pellosta vuokralaiselle vielä vuokrasuhteen loputtuakin. Maataloustukea ei enää kytketäkään omistukseen. Tämä on perussuomalaisten mielestä täysin käsittämätöntä sekä mielestämme myös perustuslain vastaista, ja tältä osin kyseinen esitys on saatava perustuslakivaliokunnan käsittelyyn tavalla taikka toisella.

Hallituksen työn tekemistä halveksivaa linjaa ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa tuotannon tehokkuutta ja yrittäjyyttä palkitsevaksi. Saman tuen saa, jos navetassa on seitsemän päivää viikossa hoitoa vaativa karja tai jos se on tyhjillään. Koska tilakohtaiset lisäosat eivät ole tuotantoon sidottuja, voi tukea saada käytännössä pelkästään pihalla kävelemällä. (Ed. Lämsä: Ei pidä paikkaansa!) — Ed. Lämsä, tarkistakaa!

Perussuomalaisten mielestä tämän suuntaisen tasatuen sijaan Suomessa pitäisi olla kaksijakoinen maataloustuki: pienten tilojen osalta sosiaaliperusteinen pinta-alalisä, jolla turvattaisiin perheviljelmien elinmahdollisuudet myös tulevaisuudessa, ja suurempien tilojen osalta tehokkuutta ja työn tekemistä tukeva kannustava tukimalli.

Hallituksen ajamaa uutta maatalouden tukimallia ei tee maatilojen osalta yhtään hyväksyttävämmäksi se, että keskusta on sisäisellä painostuspolitiikallaan saanut rikki revityn MTK:n ainakin osittain mallinsa taakse. Pohjalaisviljelijät ovat nyt hädän hetkellä löytäneet ystävän yllättävältä taholta: punavoittoisesta euroedustaja Esko Seppäsestä. Toteutuessaan uusi tukijärjestelmä on jälleen yksi lisäennusmerkki suomalaisen maataloustuotannon lopullisesta alasajosta.

Arvoisa puhemies! Totuuden nimessä täytyy tunnustaa, että tässä yhteydessä en koe vahingoniloa oikeassa olemisesta ja ennustusteni toteutumisesta.

Ensimmäinen varapuhemies:

Tämän jälkeen myönnän 2 minuutin puheenvuoroja harkitsemassani järjestyksessä.

Marja  Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Tämän hallituksen myötä on maatalouspolitiikka mennyt askel askeleelta huonompaan suuntaan. Muistamme hyvin kaikki viimesyksyiset artikla 141 -neuvottelut. Nytkin hallituksen periaatelinjauksissa on kohtia, jotka eivät istu suomalaiseen maatalouteen.

Yksi ongelmakohta on uudessa maatalouslinjauksessa tukioikeuksien irrottaminen viljelystä. Miten voi olla mahdollista, että nyt esitetään ratkaisua, jossa tuet siirtyvät vuokraviljelijän mukana pois maanomistajalta, joka kenties haluaakin vuokra-ajan umpeuduttua itse tai jonka perilliset kenties haluavat jatkaa viljelyä? Maanomistaja ei saa tukia vuokrauksen jälkeen takaisin. Mielestäni tukioikeuksien pitää kulkea pellon mukana. Tukioikeuden pitäisi palautua vuokrakauden päätyttyä, eli toisin sanoen se, joka tekee työn, saa myös tuen.

Jos tämä uudistus toteutuu, merkitsee se tulevaisuudessa peltojen arvon romahdusta ja eriytymistä ja sitä, että tulevaisuudessa luodaan kokonaan uudet tukimarkkinat. Me tulemme ostamaan ja myymään tukioikeuksia. Pahimmillaan tätä voidaan verrata maan sosialisointiin. Tätäkö keskusta todellisuudessa haluaa? Kuinka, ministeri Korkeaoja, tällainen maanomistajan oikeuksien polkeminen on mahdollista, ja oletteko te todella sitä mieltä, että tämä on oikein? Perusteluksi tässä tilanteessa, arvoisat mieskollegat keskustasta, ei riitä se, että EU näin vaatii, sillä Suomella on todellisuudessa oikeus tehdä uudistus myös muilla tavoin. Eikö tämä sitä paitsi ole, ystävät, perustuslain vastaista?

Tämä hallitus on omassa toiminnassaan mainostanut avoimuutta, mutta missä ovat todellisuudessa laskelmat näiden uudistusten vaikutuksista nimenomaan tavalliselle maanviljelijälle?

Eero Lämsä /kesk:

Arvoisa puhemies! Tässä on hyvin laajasti käyty tätä tärkeää asiaa läpi. Ihan muutamaan asiaan kiinnitän tässä huomiota, mitä ministeri puheessaan toi esille.

Tätä tukijärjestelmäkokonaisuutta suunniteltaessa haluttiin varmistaa, että tuotannon taloudelliset toiminta- ja kehittämisedellytykset säilyisivät kaikissa tuotantosuunnissa ja kaikkialla maamme alueilla. Tavoitteena oli, että kaikki tuotantoaan jatkavat tilat saavat edelleen kohtuullista tukea.

Tukijärjestelmän, niin kuin ministeri puheessaan sanoi, tuli olla myös yrittäjyyteen kannustavaa sekä toteutukseltaan viljelijöiden ja hallinnon kannalta mahdollisimman yksinkertainen. Näin kuitenkaan tässä ei tule nyt käymään johtuen osittain siitä, että olemme valinneet tällaisen mallin, jossa tukea ei kokonaan irroteta tuotannosta, ja tämä tietysti aiheuttaa byrokratiaa. On kuitenkin tullut esille myös se, että liikutaan muutaman miljoonan euron lisäkustannuksissa, joita tämä byrokratian kasvu sitten aiheuttaa, ja on todella viljelijän näkökulmasta epäoikeudenmukaista, että nämä lisäkustannukset otettaisiin sitten olemassa olevan budjetin sisältä, elikkä byrokratiakustannuksiin tarvitaan kyllä uutta rahaa.

Arvoisa puhemies! Tässä on tullut esille myös se, miten kotieläintuotannon osalta on tällainen aukko syntymässä C-alueelle. Olen käsittänyt näin, että tässä edetään sillä tavalla, että kun arvioidaan vielä kokonaisuutena tätä järjestelmää, millä tavalla nämä palikat sitten vielä tässä liikahtavat, niin tämän C-alueen tukivaje tullaan sitten korvaamaan tai täyttämään esimerkiksi pohjoista tukea korottamalla. Minusta nimenomaan pohjoisen tuen käyttö tässä tilanteessa, sen korottaminen, on paras vaihtoehto, koska se tukee tätä tuotantoa.

Sitten, arvoisa puhemies, ihan kolmantena asiana tämä vuokra-asia, joka on tullut hyvin täällä esille. Se on todellinen ongelma. Onko ministeriössä nyt pohdittu sitä, että vuokraajan ja vuokranantajan välillä vuokrasopimuksessa voitaisiin tehdä jonkinlainen sopimus, millä tavalla sitten tämä (Puhemies koputtaa) tuki jatkossa tulisi käyttäytymään, elikkä siinä yhteydessä voitaisiin sitten sopia niin, että vuokranantajalle myös tämä tukioikeus jäisi, jos hän jatkaa viljelyä?

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Tiedustelen maa- ja metsätalousministeriltä lyhyesti: Oliko sattuma, kun täällä tuntuu pääasiaksi nousevan tämä tukioikeus vuokrapeltoon, että tässä puheenvuorossa siitä ei mainittu sanallakaan? Tulivatko nämä puheenvuorot teille pyytämättä ja yllättäen?

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Jatkanpa tästä samasta aiheesta. Tässä uudessa tilanteessa, kun nyt siirrytään tukioikeuskauppaan, on tosiaankin vaarana, että vuokrasopimuksia puretaan tai niitä ei synny ollenkaan vuodelle 2006. Tällä hetkellä, kun aktiivitilojen käytössä olevasta peltoalasta noin 40 prosenttia on vuokrapeltoja, tilanne voi olla erittäin hankala etenkin nuorille, vasta investoineille viljelijöille. Tarkoitan sitä, että jos yhtenä vuonna yllättäen ei olekaan käytössä kuin 60 prosenttia peltoalasta, todennäköisesti se tuloksessakin näkyy suunnilleen samalla tavalla.

Kyseessä on varmasti myös tiedotuksellinen asia. Ovathan monet peltoa vuokraavista omistajista leskiä, perikuntia tai vanhempia ihmisiä, jotka kaikki eivät välttämättä seuraa aktiivisesti maatalouskeskustelua, ja pelot saattavat nousta pintaan. Olisinkin tiedustellut ministeri Korkeaojalta, minkälaisia toimenpiteitä ministeriössä suunnitellaan tämän ongelman välttämiseksi.

Myös tukioikeuksien menetys kansalliseen varantoon saattaa tulla kysymykseen näillä samaisilla tiloilla, jos tukia ei osata aktivoida kolmen vuoden kuluessa, kun moni vuokranantaja ei edes omista enää koneita, joilla peltoja pitäisi hyvän viljelykäytännön mukaisessa käytössä. Yhtenä vaihtoehtona on toki se, että vuokranantaja pitää pellot itsellään vuonna 2006 ja teettää sitten ostopalveluna nämä kaikki samaiset työt sillä entisellä ja kenties tulevallakin pellon vuokralaisella ja sitä kautta saa nämä tukioikeudet itselleen. Jatkossa niitä sitten voisi vuokrata pellon mukana käyttöön, jotta ne eivät siirtyisi tähän kansalliseen varantoon, ja tarvittaessa sitten myyntitilanteessa ne olisivat siinä pellon mukana myydä. Tämäkin tosin tuntuu mielestäni turhalta venkoilulta, ja toivoisinkin, että varsinkin MTK voimakkaasti miettisi myös sitä, millä tavalla erilaisia oikeudessa pitäviä sopimusmalleja voitaisiin luoda tämän tilanteen paperilla ratkaisemiseksi.

Ensimmäinen varapuhemies:

Seuraavana ministeri Korkeaoja. Myöskin ministeriä muistutan 2 minuutin puheenvuorosta.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Tässä on monia kysymyksiä. Aikarajan takia keskityn tähän tukioikeuskysymykseen.

Tässä on huomattava, että peruskysymys tämän asian osalta on ollut eduskunnassa ja valmistelutyössä esillä vuodesta 2002 alkaen. Eduskunta ja jo edellinen hallitus ovat linjanneet peruslähtökohdaksi sen, että tuen pitää kuulua viljelijälle, aktiiviviljelijälle. Tästä on meillä monta kohtaa, milloin tämä on ollut täällä esillä. Minusta se on aivan oikea lähtökohta. Tuen pitää kuulua viljelijälle. Mutta tässä tilanteessa, kun tämä järjestelmä lähtee siitä — voidaan tietysti keskustella siitä, onko se oikein — että tuki irrotetaan tuotannosta ja luodaan tilakohtainen, ei peltokohtainen vaan tilakohtainen, tuottajakohtainen, tukioikeus, tästä syntyy ongelma, että joissakin tapauksissa voi käydä niin, että omistajalle palaava pelto jää ilman tukioikeutta.

Mutta lähtökohtatilanteessa jokaiselle Suomen hehtaarille vahvistuu tukioikeus eli tukioikeuksia ja hehtaareita on yhtä paljon. Jos sitten käy eri syistä niin, että esimerkiksi sukupolvenvaihdostilanteessa tilanpitoa jatkava, mihin ed. Tiura muun muassa viittasi, jää ilman tukioikeuksia, sitä varten on järjestelmä, jossa kansallisesta varannosta voi saada tässä tilanteessa tukioikeuksia niin, että aktiiviviljelijälle tässäkin tapauksessa tulevat hänelle kuuluvat tukioikeudet. Tämä lähtökohta on periaatteessa se, (Puhemies koputtaa) että tuki suunnataan aktiiviviljelijälle, ei pellon omistajalle.

Lasse Virén /kok:

Arvoisa herra puhemies! Asia on sama, mistä muutkin edustajat tässä ovat keskustelleet jo pidemmän aikaa, elikkä tukioikeus. Ministeri Korkeaoja on EU:n maatalousneuvotteluissa viime kesänä suostunut päätökseen irrottaa tukioikeudet peltojen viljelystä. On vähintään arveluttavaa, miten vuonna 2006 muodostettava tukioikeusrekisteri on suhteessa Suomen perustuslain mukaiseen omaisuuden suojaan. Mitä ministeri vastaa tähän ongelmaan? Hallitus on näköjään päättänyt, ettei asiaa edes tuoda perustuslakivaliokunnan käsittelyyn.

Tukioikeuksien muodostamisessahan ratkaisevaa on se, kenen viljelyksessä, siis vaikka vuokralla, pellot ovat keväällä 2006. Tälle henkilölle jää pysyvä tukioikeus kyseisestä pellosta. Kun peltojen vuokraus päättyy, tukioikeus jää vuokraajan omaisuudeksi ja pellot vastaavasti vaille tukioikeutta. Miten ministerin oikeustajuun mahtuu esimerkiksi se, että sukupolvenvaihdosta odottava tila, jonka jatkaja on opiskelemassa maanviljelystä ja pellot ovat vuokralla esimerkiksi vuoteen 2007 tai 2008, onkin yhtäkkiä jatkajalle luovutettaessa vailla tukioikeuksia? Ministeri heiluttaa päätä, mutta tämä on nyt viimeistä tietoa.

Hallituksen tukioikeuden ja viljelyn erottamista koskevat suunnitelmat tulevat konkretisoitumaan mielivaltana ja epäoikeudenmukaisuutena niin maan hinnassa kuin vuokrahinnoissakin. Kuten kokoomuksen ryhmäpuheenvuorossa edellytettiin, eduskunnan olisi ministeri Korkeaojan aiemmin lupaamalla tavalla ehdottomasti päästävä mukaan maatalouspolitiikan uudistamiseen eduskuntakäsittelyssä.

Ed. Komikin jossain vaiheessa tuki kokoomuksen linjoja. On hyvä, että tulee hallituksen puoleltakin vähän oppositioon tukea.

Pääministerin ilmoitus on myös rajattu tänään kahden ja puolen tunnin keskusteluksi, joka ei mielestäni todellakaan vastaa eduskunnalle useaan otteeseen luvattua maatalouspoliittista selontekoa.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Aivan lyhyesti ed. Virénille: Juuri teidän kuvaamanne tapaus on sellainen, jossa tukioikeuksia säädösten mukaan on mahdollista saada tästä kansallisesta varannosta. Tämä kokonaisuus on vielä aika tavalla epäselvä, mutta nimenomaan tässä on haluttu turvata se, että aktiiviviljelijälle tämmöisessä tilanteessa tukioikeuksia voitaisiin myöntää.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! On aivan selvä, että kun meillä ei ole omaa maatalouspolitiikkaa, niin meidän on pakko sopeutua EU:n maatalouspolitiikkaan. Tämäkään uudistus, joka nyt on tehty sekä hallituksen että tuottajajärjestöjen kesken, ei varmasti ole paras mahdollinen, mutta parempaan ei ole pystytty.

Haluan, herra puhemies, ottaa tässä esille näitä ongelmia. Nythän on aika katsoa, ennen kuin lopullisesti kaikki ratkaistaan, mitä voidaan tehdä vielä. On aivan selvä, kuten täällä on käynyt ilmi, että C-tukialue häviää varmasti kymmeniä miljoonia euroja ja niitä on siirtymässä C1-tukialueelta ennen kaikkea B-tukialueelle. Kyllä nämä rajat ovat tässä muuttumassa. Se koskee kotieläintuotantoa, mutta ongelmia on myöskin ennen kaikkea tärkkelysperunan kohdalla. Hallitus on kyllä luvannut sellaisia toimenpiteitä, jotka säilyttävät alueiden ja tuotantosuuntien väliset kokonaistukisuhteet ennallaan, ja kyllähän tämä tarkoittaa sitä, että me tarvitsemme lisää kansallista tukirahaa kehysten ulkopuolelta.

Mielenkiintoista tässä uudistuksessa on myös se, että suurimpia häviäjiä ovat niin sanotut eurotilat, joihin valtiovalta on rohkaissut tuottajia koko sen ajan, kun olemme olleet Euroopan unionin jäseniä. Otan esimerkin eteläpohjalaiselta naudanlihan tuotantotilalta, jolla on 230 sonnipaikkaa, 90 teurashiehoa, tuotantorakennukset on rakennettu tällä vuosikymmenellä, velkamäärä on 350 000 euroa, ja investoinnit on tehty kannattavuuslaskelman mukaan vuoden 2004 tukitasoilla. Tukien kokonaismuutos olisi tilalle miinusta näiden laskelmien mukaan, joita nyt on olemassa, noin 27 000—28 000 euroa. Se on aika paljon rahaa, jos tämmöinen tila joutuu sen menettämään.

Maatalousuudistus ei ole, minusta se on avoimesti todettava, itsenäisen, yrittävän suomalaisen talonpojan etujen mukainen, koska byrokratia kasvaa ja yrittäjän työn mielekkyys katoaa. Mutta tämä on yhteistä maatalouspolitiikkaa, ja meidän pitää tähän sopeutua. Kyllä tietenkin on niin, että kun EU:hun liittyessämme saimme tämän pysyvän pohjoisen tuen, siitä on myös (Puhemies koputtaa) pidettävä kiinni, ja sen leikkaukseen ei pidä mennä.

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Ed. Rauhala piti laajan ja monipuolisen maatalouspoliittisen puheenvuoron ryhmäpuheenvuorona. Hän käsitteli muun muassa viljelijöiden jaksamista ja sukupolvenvaihdoksia jne., ja tältä osin huoli on syvä, ja toivoisi, että ministeri hieman niitäkin asioita tarkastelisi.

Erityisesti on nostettava esille tämä äskenkin esille tullut ajatus tai näkemys siitä, että tämä hallituksen sopimus on osin tyhjän päällä. Te olette, ministeri Korkeaoja, sitoutunut etsimään sellaiset toimenpiteet, jotka lähtökohtaisesti säilyttävät alueiden ja tuotantosuuntien väliset kokonaistukisuhteet ennallaan ja niille rahoituksen. Kysyn, ministeri Korkeaoja: Onko valtiovarainministeri Kalliomäki ja koko hallitus sitoutunut tähän 20 miljoonan euron vuotuiseen aukkoon rahat etsimään, niin kuin te olette henkilökohtaisesti luvannut? Se on valtava aukko, jos joudutte sen kiinni lyötyjen menokehysten sisältä hakemaan ja vielä nämä byrokratian kasvusta aiheutuvat mittavat lisämenot.

Erityisen huolissamme meidän pitää olla tästä, että nyt on otettu ensimmäinen askel tukien ja tuotannon välisen kytkennän katkaisemiseen. Siitä ei ole paluuta, vaan mennään sitten loppuun asti jossakin vaiheessa, ja se on tuho suomalaiselle maataloudelle; sitä ei kauniimmin sanoin juurikaan voi kuvata. Tämä on todella ikävä ja todella vakava asia. Tietysti on tavattoman helppoa heittää tämä nyt EU:n syyksi, ja totta kai syy onkin Brysselin byrokraateissa, mutta entistä huonommaksi käy, kun unioni saa uuden perustuslain ja näitä asioita ruvetaan määräenemmistöllä päättämään. Suomi jää yksin, ja meidän tulevaisuutemme on se, että ruoka tuotetaan meille itäisessä Keski-Euroopassa. Se on laadullisesti ja se on monessa muussa mielessä erittäin huono suunta.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Itsekin aion tässä keskittyä pellonvuokraongelmaan. Nimittäin jos esimerkiksi vuonna 2002 pellon omistaja teki vuokrasopimuksen siten, jotta vuokrasopimus päättyy 2007 esimerkiksi, silloin vuokrasopimusta tehdessään pellon omistaja ei tiennyt sitä, jotta tällä lailla tulee tapahtumaan, ja nyt hän sitten yllättäen kokeekin 2007, jotta hän on menettänyt tietyn osan pellon arvosta. Vuokralainen, joka saa tukioikeuden, saa sen ansiotta, siitä etukäteen tietämättä.

Samaten se ajatus, mitä ed. Lämsä totesi: voiko sopimusta muuttaa. Totta kai voidaan muuttaa sopimusta, jos vuokralainen muuttaa sopimusta, mutta jos hän ei suostu, ilmeisesti siinä ei ole mitään tehtävissä. Näin minä ainakin ymmärrän oikeustajun kannalta. Sen takia olen huolissani siitä hommasta ja ministerin asenteesta, jonka ministeri äsken kuvasi, jotta ilmeisesti ei olla tekemässä mitään tämän asian osalta, jos ymmärsin oikein. Sen takia toivoisi, niin kuin täällä on puhuttu, jotta tämän perustuslaillinen näkökulma tutkittaisiin siinä mielessä, jotta tässä kuitenkin siirtyy toiselle osapuolelle omaisuutta sillä tavalla, että se ei ole tiedossa sopimusta tehdessä, ja minusta se ei sovi suomalaiseen oikeusjärjestelmään.

Toinen näkökulma tässä: Ministeri totesi, että eduskunta on jo tämän hyväksynyt. Ymmärsin, mitä on käyty keskusteluja, että hyvin harva kansanedustaja ainakaan on ollut tietoinen tämän tyyppisestä systeemistä, mitä tässä tapahtuu. Sen takia kysyn ministeriltä, jos hän haluaa vastata: Onko tässä mitään tehtävissä, aiotaanko jotain tässä tehdä, koska tässä rikotaan kuitenkin omistajansuojaa?

Aulis  Ranta-Muotio /kesk:

Arvoisa puhemies! On aivan selvä, että suomalaiset viljelijät vierastavat EU:n maatalouspolitiikan uudistuksen peruslinjausta, että tuet irrotetaan tuotannosta. Mutta EU:ssa on nyt kuitenkin päätös tehty, ja siihen on tyytyminen, vaikka Suomi on sitä vastustanut. Olen aivan varma, että vaikka olisi kokoomuslainen ministeri Suomesta ollut, tämä uudistus varmaan toteutettaisiin samalla tavalla. (Hälinää — Ed. Pulliainen: Missä sitä on vastustettu?)

Tasatuen etuna on tietysti yksinkertaisempi hallinnointi, mutta työvaltaisen kotieläintuotannon kannalta se on huono järjestelmä. Sen vuoksi olisi tämä lfa-tuen lisäosa suunnattava voimakkaasti näille kotieläintiloille. Ehkä ministeri selvittää, kuinka nämä muut tukimuodot on ajateltu suunnata. Tämä cap-tukihan on, täytyy aina muistaa, vain neljännes näistä maataloustuista ja 11 prosenttia maatilojen keskimääräisestä tuotannon arvosta.

Tässä yksi ongelma on se, että C-alue jäi tässä ratkaisussa sen 20 miljoonaa euroa vajaaksi. Se olisi nyt syksyllä ehdottomasti esimerkiksi pohjoisen tuen lisäyksenä huomioitava, kun tätä maatalouden tupoa hoidetaan.

Tuosta vuokrahommasta toteaisin, että on aivan selvää, että semmoiset peltonsa vuokranneet, jotka odottavat vielä jatkajaa tilalle, ovat aiheellisesti huolestuneita, kuinka käy tämän tilanteen. Hehän voivat tämän EU:n määräämän järjestelmän mukaan vain ostaa sieltä kansallisesta varannosta. Tietysti se kannattaa selvittää, voiko vuokrasopimuksessa keskenään tehdä sopimuksen. Ainahan tämä vuokramies voi, jos ei itse käytä oikeutta, palauttaa sen takaisin ilman vastiketta.

Se asia täällä tuli jo esille, että tällä saattaa olla vaikutus kyllä pellon raivauksen kiihtymiseen. Uskon, että monet, joilla ei ole käyttöä sille tilakohtaiselle tuelle vuokramiehille, saattavat raivata lisäpeltoa enemmän, mitä oli ajateltu.

Jari Koskinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ihan vaan selvyyden vuoksi ja sen tarkistamiseksi, miten tämä systeemi toimii: Ensinnäkin niitä säädöksiä, millä määritellään näitä pellonvuokraustukioikeuksia, niitten välisiä hallinnollisia siirtoja ym. vastaavia tai kansallisen varannon käyttöä, ei ole vielä olemassakaan. Ainakin se tieto on minulla, että tarkkoja kuvia ei ole. Jos mietitään sukupolvenvaihdostilanteita, mistä sinne kansalliseen varantoon sitten syntyy sitä jaettavaa, kun on kolmen vuoden karenssiaika? Eli jos nyt joku ei haekaan ensimmäisenä vuonna tukioikeuksia, niin kolme vuotta odotellaan ja sitten todetaan, että tähän peltoon ei olekaan haettu tukioikeuksia. Sitä kautta syntyy kansallista varantoa, mutta mitä tapahtuu niille sukupolvenvaihdoksille, mitkä on tehty sitä ennen? Siinä mielessä olisi hyvä, että tähän tulisi selkeys.

Jos ajattelee koko tätä järjestelmää, niin kai jokainen tässä salissa ymmärtää, että eihän tässä ole yhtään mitään järkeä eikä yhtään mitään ideaa. Tehdään todella monimutkainen ja hankala systeemi, jota hallinnoidaan atk:lla ja muulla. En tiedä, kuka siinä pysyy perässä. Luulisi, että muidenkin maiden maatalousministerit ymmärtävät, että kannattaisi nyt vähän katsoa ja ottaa pieni aikalisä ja tehdä sellainen järjestelmä, joka toimisi ja olisi oikeudenmukainen eikä aiheuttaisi ylimääräisiä kustannuksia.

Antti Rantakangas /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä osa oppositiota unohtaa sen, että EU:n jäsenenä me joudumme toteuttamaan yhteistä maatalouspolitiikkaa. (Ed. Vistbacka: Kuka meidät vei? Kepu vei!) Se on otettava tosiasiaksi myös tätä uudistusta arvioitaessa.

Minusta on myönteistä se, että tämä maatalouspolitiikan kokonaisuus alkaa hahmottua. Nyt on sovittu yhteistyössä tuottajajärjestön kanssa maatalousuudistuksen täytäntöönpanon periaatteista. Meillä on otettu käyttöön investointitukijärjestelmä, parannettu järjestelmä. Meillä on otettu käyttöön sukupolvenvaihdosten helpottamiseen liittyvä veroratkaisu, korotetut aloitustuet. Ne ovat myönteistä osaa tätä maatalouspolitiikan kokonaisuutta. Mutta on selvää, että tämä nyt käsiteltävänä oleva uudistus edellyttää vielä loppuhiontaa, niitten yksityiskohtien läpikäymistä, mitkä täälläkin ovat esille nousseet. On selvää myös, että tarvitaan tiedotusta, neuvontaa ja hallinnon tehokkuutta mahdollisimman pitkälle, vaikka tämä järjestelmä on hankala.

Mutta en yhdy niihin arvioihin, joissa on luotu suomalaisesta elintarviketaloudesta hyvin synkkiä tulevaisuudennäkymiä. Kyllähän se niin on, että jos me tässä talossa maalaamme mustia pilviä, niin nämä ennustukset tahtovat vain toteutua. Meillä on kuitenkin hyvä teknologia, meillä on korkea jalostus, viljelijöitten ammattitaito on hyvä ja elintarviketeollisuus on koko ajan kehittynyt tehokkaampaan suuntaan. Elikkä tulevaisuutta viljelijöille löytyy, mutta se tarvitsee tietysti kansallisia päätöksiä kansallisen rahoituksen hoitamisessa, ja sen takia itse pidän välttämättömänä, että ne epäkohdat, jotka tähän sopimukseen rahoitusaukon osalta jäivät, lunastetaan ja hoidetaan syksyn kuluessa. Sillä luodaan viljelijäkuntaan myöskin luottamusta, että sopimuksesta pidetään kiinni.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Tähän muutama asia selvennykseksi.

Ensinnäkin ymmärsin kyllä niin, että kokoomuskin kannattaa tätä tasatukeen perustuvaa niin sanottua yhdistelmämallia. Jos näin on, niin tästä sitten seuraa tiettyjä asioita. Mutta on tärkeä tietää, jos tämä ei ole oikea tieto, mutta ymmärsin näin, että kokoomus kannattaa.

Sitten toisekseen tästä selonteosta: Viime kesänä todella puhuin, että tähän yhteyteen tulisi maatalouspoliittinen selonteko. Nyt vain oli niin, että valmistelukapasiteettia selontekoa varten ei ollut, mutta lupaan kyllä, että tämä hallitus antaa maatalouspoliittisen selonteon. Kahdeksan vuotta kokoomus oli hallituksessa, ja maatalouspoliittista selontekoa ei sinä aikana tullut. Tämä hallitus tulee maatalouspoliittisen selonteon antamaan. (Ed. Ollila: Asiat oli selkeitä!)

Mitä sitten tulee tähän pellon raivaamiseen, joka on täällä noussut esille, haluan tässä painavasti sanoa sen, että on epätarkoituksenmukaista Suomessa millään tavoin edistää lisäpellon raivaamista. Itse asiassa meillä on peltoa riittävästi käytössä. Haluan sanoa, että viljelijöiden ei tule tuudittautua siihen uskoon, että nyt raivattavalle pellolle tulisi kaikki tuet jatkossa. Siihen ei kukaan saa tuudittautua.

Muun muassa kuivauskorvauksen irrottamisen eräs keskeinen syy, johon nimenomaan tutkijat kiinnittivät huomiota, oli se, että meillä pitäisi viljanviljelypinta-alaa ja -tuotantoa saada alaspäin, jotta markkinat tasapainottuisivat ja viljanviljelijät saisivat paremman hinnan tuotannostaan ja tuotannon kannattavuus paranisi. Tässä yhteydessä kesantopeltojen käyttö energiatuotantoon, (Puhemies koputtaa) mihin täällä viitattiin, on asia, johon pitää huomiota kiinnittää jatkossa.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Hyvä jatkaa tästä, mihin ministeri lopetti. Palaan siihen ministerin ensimmäiseen vastauspuheenvuoroon, jossa hän eräällä tavalla vyörytti tämän aktiiviviljelijä-käsitteen eduskunnan piikkiin.

Arvoisa ministeri, tämä aktiiviviljelijä-käsite on ihan okei, mutta kysymys on siitä, millä tavalla se tukioikeus tulee sen aktiiviviljelijän käyttöön, tuleeko se tämän maanomistajan kautta vai tuleeko se jollakin muulla tavalla. Kun se menee sen maanomistajan kautta ja kun esimerkiksi se vuokraustilanne on ohi, niin se palautuu aktiiviviljelijälle, sille maanomistajalle, jonka pitää sitten käyttää sitä. (Ed. Leppä: Tai vuokrata edelleen!) — Tai vuokrata edelleen jnp., ne pelisäännöt. — Mutta se malli, arvoisa ministeri, se sisältää kestävän ratkaisun. Siinä on meidän politiikkamme ero. Sanat ovat samat, mutta sisällöllä on hirmuinen ero.

Petri Salo /kok:

Arvoisa herra puhemies! Etelä-Pohjanmaalla on järjestetty useitakin mielenosoituksia jo sen viime välikysymyksen jälkeisen keskustelun jälkeen, jolloin meille luvattiin tietenkin (Ed. Tiura: Olivatko naamioituneina vai ilman?), että tämä on hyvä ratkaisu ja sen kanssa voi elää, tämä on hyvä ratkaisu ja sen kanssa voi elää. Ihan niin kuin maatalousjaoston puheenjohtaja ed. Vihriälä viittasi täällä esimerkkitapauksiin, jotka koskevat muun muassa eteläpohjalaisia viljelijöitä, niin täytyy sanoa, että hyvin täytyy mennä, jos tämän ratkaisun kanssa voi elää. Jos nuoripari on investoinut 350 000 euroa tilaansa viime vuosina, kehittänyt sitä ja saanut kannattavuuslaskelman vuoden 2004 tukitasolta sellaiseksi, että sen varassa voidaan elää, niin tämän uuden cap-reformin jälkeen heidän tulonsa ovat sellaiset, että seitsemän tulevan vuoden aikana he menettävät noin miljoona markkaa, 170 000 euroa. Nämä samat laskelmat on esitetty muun muassa maatalousjaoston puheenjohtajalle ed. Vihriälälle, joka äsken niitä lyhyesti lainasi. Tämähän tarkoittaa, arvoisa ministeri, sitä, että ei mitään muuta kuin pillit pussiin. Suomen keskusta on onnistunut lopettamaan maatalouden ainakin tämän viljelijän osalta.

Kun täällä puhuttiin tästä hyvästä maatalouspolitiikasta, mitä tämä hallitus tekee, niin valitettavasti yhä enenevästi moni viljelijä kaipaa Hemilän ja Koskisen aikakautta takaisin. En tiedä, onko tämä nyt sitä liberaalia maatalouspolitiikkaa, mutta tämä johtaa joka tapauksessa C-alueella tuhoon ja maataloustuotannon lopettamiseen, valitettavasti. Miljoonan markan menetystä seitsemän vuoden aikana ei kestä mikään tila.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! En halua, että tästä talosta annetaan sellaista viestiä, että pillit pitää viljelijöillä panna pussiin (Ed. Vistbacka: Se on keskustan linja!), vaan päinvastoin, meidän pitää yhteisesti, hyvät kollegat, meidän täytyy yhteisesti hakea ratkaisuja, millä näin ei tapahdu. En halua tätä pelottelua jatkaa, vaan, herra puhemies, totean, että komission (Puhemies koputtaa) tavoite tässä cap-uudistuksessa oli toisaalta yksinkertaistaa järjestelmää, toisaalta vähentää budjettirahoituksen tarvetta. Yksinkertaistamisessa kävi niin kuin kävi, järjestelmä monimutkaistui, ja budjettirahoitusta ei pitänytkään pienentää, vaan meidän täytyy kaikkien pitää huolta, että budjettirahoitus on niin riittävä, että viljelijöiden toimeentulo on turvattu näiden ratkaisujen jälkeen myös tulevaisuudessa. Ei se ole minun mielestäni se päätavoite, vaan päätavoite on paremminkin se järjestelmän yksinkertaistaminen.

Arvoisa puhemies! Mielestäni hallituksen linja siitä, että Suomi pyrki kynsin ja hampain pitämään kiinni tuotannon sitomisesta tukiin, oli erinomaisen hyvä. Se ei vaan riittänyt. Me jouduimme taipumaan tässä asiassa, ja se meidän on yksinkertaisesti tunnustettava, (Ed. Salo: Voiko sen kanssa elää?) mutta me säilytimme, me säilytimme, ed. Salo, kaiken sen mahdollisuuden tukien ja tuotannon yhteensovittamiseen, jota nyt me täällä tässä ratkaisussa haemme. Tämä on äärimmäisen tärkeää. Tässä me tarvitsemme sitä kannustavuutta ja yrittäjyyteen edelleenkin vahvistamista. (Ed. Vistbacka: Kun kulkee pihalla, niin saa tukea!)

Kun tämä ratkaisu tuo tullessaan väistämättä kotieläintalouteen menetyksiä, joita, niin kuin ministerikin täällä totesi, tulee, niin on ihan selvää, että hallitus on siihen sitoutunut ja sen täytyy myös toteutua niin, että siihen etsitään keinot, joilla rahoitus järjestetään ja joilla ne tukimenetykset korvataan. (Ed. Pulliainen: Mistä pussista otetaan rahat?) Täällä on tullut monessa puheenvuorossa esille se, että yksi keino on pohjoisen tuen korotus, ja näiden kaikkien pitää nyt olla siinä korissa, jota kohti me menemme ja tätä kokonaisuutta mietimme (Ed. Lamminen: Harmaa talous, ed. Pulliainen!).

Puhemies, lopuksi: Olen tyytyväinen yhteen asiaan tässä, ja se on se, että tämän ratkaisun myötä selkeästi myös pienet ja monimuotoiset tilat saivat mahdollisuuden ja toimintaedellytysten turvaamisen jatkossakin. Tästä me pidämme kiinni, koska eri puolilla Suomea tilarakenne on erilainen. Me tarvitsemme erilaisia tiloja, me tarvitsemme (Puhemies koputtaa) vähän isompia ja pienempiä, mutta kaikille toimintaedellytykset.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Korkeaoja näyttää tehneen täydellisen takinkäännöksen. Nimittäin viime syksynä hän sekä mediassa, ministeriön tiedotteissa että eduskunnan täällä istuntosalissa toistuvasti vakuutti tuovansa maatalouspolitiikan uudistuksen eduskunnan käsittelyyn selonteon muodossa. Tämän te, herra ministeri, lupasitte viime joulukuun 16. päivänä täällä eduskunnan edessä. Suora lainaus teidän välikysymysvastauksestanne: "Edessämme on ensi vuoden alkupuolella päätöksenteko EU:n erittäin merkittävän maatalousuudistuksen kansallisesta täytäntöönpanosta. Kun samassa yhteydessä kaikkien tukijärjestelmien toiminta sovitetaan yhteen, on edessä todella merkittävä haaste. Hallitus aikookin tuoda tämän kokonaisuudistuksen suuntaviivat selontekona eduskunnan käsittelyyn." Eikö tämä, ministeri Korkeaoja, ole räikeässä ristiriidassa sen kanssa, mitä olette nyt tekemässä?

Maa- ja metsätalousvaliokunnan ja valtiovarainvaliokunnan lisäksi maatalousuudistuksen käsittelyyn olisi erityisesti tarvittu perustuslakivaliokuntaa selvittämään juuri sitä perustuslaillista ongelmaa, joka liittyy täällä nyt paljon keskusteltuun tukioikeuksien irrottamiseen pellon viljelystä. Ministerillä ei ole ollut antaa vastausta siihen, onko hän mahdollisesti EU-neuvotteluissa yksimielisyyttä vaativassa asiassa mennyt hyväksymään Suomen perustuslaillista omaisuuden suojaa loukkaavan ratkaisun. (Ed. Salo: Juuri näin!) Ette ole myöskään täällä vastannut siihen kysymykseen, aiotteko ottaa tämän asetusmuutoksen uuteen käsittelyyn.

Arvoisa puhemies! Lipposen hallitus on viime vuosina EU-neuvotteluissa saavuttanut vaikeita maantieteellisiä olosuhteitamme tunnustavia ratkaisuja. (Ed. Ranta-Muotio: Leikkasi monia tukia!) Esimerkiksi kuivauskorvaus oli merkittävä pysyvä erityistuki, jonka Vanhasen hallitus on nyt varsin kevytkenkäisesti mitätöinyt kytkemällä sen tasatukimalliin. Pääministerin ilmoitus maatalouspolitiikan uudistamisesta on eduskunnan aliarvioimista, ja varmasti eduskunnassa tullaan harkitsemaan (Puhemies koputtaa) tämän jälkeen välikysymystä, jossa punnitaan, moniko kansanedustaja voi vastata äänestäjilleen (Puhemies koputtaa) olevansa Vanhasen hallituksen maatalouspolitiikan kannattaja.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Ed. Hemmilän puheenvuoroon liittyen kysymys siitä, mitä tapahtuu EU-asetusten kautta Suomen perustuslain turvaamalle omistusoikeuden suojalle, on kysymys, jota tässä yhteydessä mielestäni pitää pohtia. Ei ole suinkaan vielä pois suljettu, etteikö tätä pohdintaa voitaisi tehdä eduskunnan perustuslakivaliokunnassa. Tässä yhteydessä haluan nostaa enemmänkin esille sen, kuka käytännössä todella sitten valvoo, että EU:sta tulevat asetukset eivät ole Suomen perustuslain vastaisia. Mehän maa- ja metsätalousvaliokunnassa törmäsimme tässä mielessä jo yhteen kysymykseen silloin, kun käsittelimme kasvinjalostajan oikeuksia koskevaa lainsäädäntöä. Eli tämä on kysymys, joka meidän pitää yhdessä, eduskunnan ja hallituksen, pohtia, millä tavalla me jatkossa todella seuraamme, ettei tänne tule sellaisia asetuksia, jotka rikkovat Suomen kansallista perustuslakia. Enkä pidä ollenkaan mahdottomana, etteikö tätä kysymystä liittyen vuokranantaja—vuokralainen-oikeuksiin selvitettäisi myöskin perustuslakivaliokunnassa. Se olisi sen takia syytä tehdä, ettei jää ilmaan leijumaan kysymys siitä, onko se perustuslain vastaista vai ei, niin kuin se maalaisjärjellä ajateltuna tuntuu.

Timo Soini /ps:

Arvoisa herra puhemies! Sorto yltyy aina, kun kepu on hallituksessa. Kepu vei Suomen EU:hun, kepuministerit neuvottelivat kaikki nämä artiklat, joita sovelletaan, ja nyt kun tulee heikennyksiä, kepu on hallituksessa. Kyllä olisi parku suuri Jerusalemissa, jos kepu olisi nyt oppositiossa, maatalousministeri Koskisen kuvaa vietäisiin pitkin Mannerheimintietä niin, ettei jalat maata tapaisi, ja kaikki olisi aivan kauhistuttavaa, niin kuin tietysti olisikin. Me naureskelimme täällä vuosikausia sitä, mikä on Neuvostoliiton kolhoosilinja. Tämä EU:n maatalouspolitiikka muistuttaa yhä enemmän kolhoosia: kylvetään joka puolelle samaan aikaan, oli talvi tai kesä, eli miten hyvänsä. Ja mikä on tämä byrokratian lisääminen ja tämä valvonta ja kontrolli? Tämähän on kuin Orwellin 1984-kirjasta kaukovarjostin, joka on satelliitti. Se kun näyttää, että lautatapuli siellä hieman varjostaa pellonkulmaa, niin tulee veivikaulabyrokraatti ja sitten talon isäntä perässään kävelevät kuin köyhän talon porsaat tarkistamaan, ovatko nämä nyt oikein. Tällaiseen järjestelmään kepu on Suomen vienyt, tällaiseen järjestelmään te saitte juuri vaalivoiton. Oletteko te nyt tyytyväisiä, kun suomalaisesta talonpojasta on tullut Brysselin orja?

Lasse Hautala /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Ei ole niin kiitollista puhua ed. Soinin puheenvuoron jälkeen. Mutta täytyy muistuttaa siitä, että tämä Euroopan unionin maataloustukijärjestelmän uudistus, jota nyt ollaan tekemässä, on Euroopan kansanpuolueeseen lukeutuvan komissaari Fischlerin suunnittelema luomus. Euroopan unioni ottaa suuren riskin siirtyessään tukijärjestelmään, jossa maataloustuki irrotetaan tuotannosta. (Ed. Vistbacka: Liberaalit haluavat lakkauttaa kaikki tuet!) Tuen irrottamista tuotannosta on vaikea perustella kuluttajille, jotka ovat tähänkin asti pitäneet tukea korvauksena siitä, että viljelijä tuottaa hinnaltaan alennettuja tuotteita.

Unionin tukipolitiikasta uhkaa tulla suuri eurooppalainen luopumisjärjestelmä, joka saattaa vähentää maataloustuotantoa siinä määrin, että Eurooppa joutuu tuomaan elintarvikkeita tai raaka-ainetta, tai ainakin käy niin, että tuotanto siirtyy enempi uusiin jäsenmaihin, joissa tuotantopotentiaalia on. Onneksi Suomen hallitus vastusti vuosi sitten cap-uudistuksen toteuttamista siinä alkuperäisessä muodossa ja sai sen kautta siihen pienen lievennyksen, jossa osa tuesta on tuotantosidonnaista. Tästä huolimatta olisi kuitenkin toivottavaa, että komissio ottaisi maataloustukiuudistuksen uudelleen käsittelyyn ensi syksynä.

Käytäntö on osoittanut, että Euroopassa on eri maissa niin suuret erilaiset tuotanto-olosuhteet, että yhtenäistä ja toimivaa tasapuolista järjestelmää on vaikea saavuttaa. Siitä jo tämä nykyinenkin järjestelmä on osoitus. On vaikeasti perusteltavissa tukijärjestelmä, jossa ranskalainen viljelijä saa kolminkertaisen tuen hehtaarilta verrattuna Suomeen. Nyt näistä päälinjauksista on sovittu, ja yksityiskohdista päätettäessä tulee korjata nämä eri tukialueiden väliset eriarvoisuudet ja erityisesti C-alueella kotieläintaloudelle tulevat suuret menetykset tulee korvata kansallisella tuella, ja (Puhemies koputtaa) tästä hallituksen on annettava selkeä, suora lupaus.

Olli Nepponen /kok:

Arvoisa puhemies! Ministeri Pura aikanaan aloitti ja ministeri Korkeaoja jatkaa tätä suomalaisen talonpojan kurittamista. Ed. Leppä, kahdeksan vuoden aikana tupailloissa ei muuta luotu kuin epäuskoa maatalouden tulevaisuuteen. (Ed. Vistbacka: Aivan oikein!) Nyt kaikki on hyvin. Nyt kaikki tuntuu olevan hyvin keskustalla täällä näin. Se on aivan erikoista. Teidän kellossanne ääni on muuttunut täysin.

Miten tämä tukijärjestelmä on yrittäjyyteen kannustava, ministeri, kun tuet irrotetaan tuotannosta? Miten se innostaa yrittäjyyteen? Entä miten se on yksinkertainen, kun byrokratia paisuu koko ajan? Mitä minä vastaan pojalleni, kun meillä on sukutilan perinnönjako käynnissä? Pellot on vuokrattu vuoteen 2007. Jos hän 2008 haluaa jatkaa viljelyä siellä, mitä minä vastaan, mistä hän saa tuet? Se on todellinen tilanne meillä tällä hetkellä, josta päätösten pitäisi syntyä mahdollisimman pian. Ja mitä vastataan meillä Etelä-Savossa, kun kotieläintiloilla tulot alenevat selvästi useita prosentteja? Mistä löytyvät ne rahat, miten nämä korvataan? Tässä on paljon kysymysmerkkejä, ed. Lepälle myöskin. Miten selitätte tämmöiset ongelmat?

Marja Tiura /kok:

Arvoisa puhemies! Ed. Lasse Hautalalle haluan sen verran tässä aluksi todeta, että on todella onni, että komissaari ei tule liberaaliryhmästä, missä keskusta muun muassa on mukana Euroopan unionissa, nimittäin liberaaliryhmän ensimmäinen tavoitehan on lopettaa maataloustuet kokonaan. Sikäli täytyy todeta, että tämä on suuri onni.

Mutta toisaalta se on kyllä totinen asia, että Suomi on valinnut tällä hetkellä kaikkein monimutkaisimman järjestelmän Euroopan unionissa. Jos ajatellaan, että tämä tarkoittaa sitä, että vuokrakauden päättyessä vuokralainen vie tukioikeuden mennessään, niin tilannehan on aivan sama, kuin jos vuokralainen veisi salaojat mennessään. Maanomistaja tässä tilanteessa on menettäjä, ja kyllä täytyy kysyä, mikä on perustuslaissa sanottu omaisuuden suoja. Tosiasia myös, ed. Leppä, on se, että tällä hetkellä meillä lopettaa noin 3 000 tilaa per vuosi. Jos ajatellaan tätä järjestelmää, niin haluaisinkin kysyä ministeri Korkeaojalta, kuinka monta byrokraattia ja kuinka monta virkamiestä me tarvitsemme tulevaisuudessa Suomeen vielä lisää pyörittämään tätä sirkusta.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Tämä kysymys järjestelmän monimutkaisuudesta johtuu siitä, että on pyritty ... Täällä toisaalta kaikki te olette sanoneet, että pitää pyrkiä mahdollisimman oikeudenmukaiseen ratkaisuun. On nostettu esille kysymys siitä, mitä kukin menettää. Näiden kahden asian yhteensovittaminen vain johtaa siihen. Kyllä meillä olisi mahdollista löytää erittäin yksinkertainen puhdas tasatukimalli, mutta silloin tällaisia menettäjiä, suuria menettäjiä, tulisi tosi paljon, tosin myöskin niitä, jotka voittavat. Mutta kun ed. Salo täällä nosti esille kysymyksen tilakohtaisesta menetyksestä, niin peruskysymys lähtee siitä, että kun haluttiin ottaa käyttöön tasatukimalli, jonka kokoomuskin hyväksyy, niin siitä seuraa tilakohtaisia muutoksia. Mutta olisin kyllä hyvin varovainen vielä tässä tilanteessa, että ruvetaan laskemaan, että tämä tila nyt voittaa näin ja näin paljon, tämä häviää näin paljon. Tämähän on nollasummapeliä, koska kokonaistukimäärät pysyvät suurin piirtein ennallaan, mutta kun kaikkia osia ei ole vielä lopullisesti päätetty, niin myöskin tällaisissa tilakohtaisissa laskelmissa on paljon epävarmuutta.

Pitää sanoa, että juuri tästä tasatukimallista johtuu se, että eivät alueiden väliset erot muodostu ongelmiksi, vaan tuotantosuuntien välinen tasapaino on se, joka tässä on muuttumassa, vaikka olemme siihen pyrkineet kaikin tavoin vaikuttamaan, että näin ei tapahtuisi. Tulee niitä tiloja, jotka ennen eivät ole saaneet cap-tukea ollenkaan, siis esimerkiksi ruokaperunaa tai sokerijuurikasta tuottavia tiloja, ja sitten toisaalla intensiivinen kotieläintalous taas tasatukimallissa häviää, vaikka sitä on lfa-järjestelmällä pyritty mahdollisuuksien mukaan korvaamaan. Kysymys ei ole alueitten välisestä ongelmasta, vaan tästä tasatukimallista, jonka, korostan, kokoomuskin hyväksyy, johtuvasta ongelmasta eri tuotantosuuntien välillä.

Petri Salo /kok:

Herra puhemies! Periaatteessa kaikki nämä ongelmat, jotka liittyvät tähänkin uudistukseen, johtuvat siitä, että 141-neuvotteluissa, joista käytiin välikysymyskeskustelu, myös epäonnistuttiin. Lfa-tukea on jouduttu pilkkomaan sellaisiinkin tarkoituksiin, mihin sitä ei ehkä alun perin ollut tarkoitettu. Osaksi syntipukkina on myöskin epäonnistunut 141- ja 142-ratkaisu, ja kuten ed. Vihriälä totesi täällä, kun komissaari Fischler kävi Seinäjoella vähän ennen kuin 141-ratkaisu tehtiin, hän käski meitä pitämään nimenomaan pohjoisen alueen tuesta kiinni: älkää koskeko, suomalaiset, pohjoisen alueen tukeen. Me huusimme punaisina täällä, keskustalaiset ja kokoomuslaiset, toisillemme välikysymyskeskustelussa, ja keskustalaiset kertoivat, että tämä on hyvä ratkaisu ja viljelijät tämän kanssa voivat elää. Me kerroimme, että 142-ratkaisussa tullaan leikkaamaan pohjoista tukea, ja he kertoivat, että ei tulla leikkaamaan. Nyt me näemme, kuinka tässä on käynyt. Eli yksittäisille viljelmille nämä ratkaisut ovat aivan kerta kaikkiaan kohtuuttomia.

Mutta, arvoisa ministeri, minua kiinnostaa vain yksi asia enemmän kuin mikään muu. Täällä ei ole tällä hetkellä demareita kuin yksi tai kaksi kappaletta. Tämä on suomalaista maatalouspolitiikkaa parhaillaan, ja toinen hallituspuolue on käytännössä keskustelusta kokonaan pois. Mutta ymmärrän, että kun seuraavat eduskuntavaalit pidetään, pääministeripuolue Suomen keskusta sanoo, että me vastaamme poliittisesti tästä ratkaisusta, sekä 142-ratkaisusta ja 141-ratkaisusta että tästä cap-reformista. Eli me voimme sanoa, että nämä herrat tässä keskellä vastaavat jokaiselle isännälle poliittisesti tästä ratkaisusta, niin kuin me vastasimme siitä Hemilän ja Koskisen maatalouspolitiikasta viime eduskuntavaaleissa.

Tuomo Hänninen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalouspolitiikkaan liittyvän tukiratkaisun syntyminen on hyvä asia. Ratkaisuun sisältyy kuitenkin runsaasti avoimia kysymyksiä. Nämä keskeneräiset asiat on hoidettava päätökseen pikaisesti, ja harmonian syntyminen edellyttää puuttuvan rahoituksen löytymistä viimeistään budjettiriihessä. Pitempää epävarmuutta maatilat ja niiden isäntäväet eivät kestä. Perheviljelmien tuotannon toimintaedellytykset tuotannonhaarasta riippumatta on varmistettava yhteisellä päätöksellä.

Tukiratkaisu vaatii myöskin oheistoimia. Tehdystä ratkaisusta ja siihen liittyvistä yksittäisiä tiloja koskevista tiedoista on informoitava suoraan ja avoimesti ja käsitteet on selvitettävä. Myös tuotannosta luopuvien tilojen isäntäväkien jatko on systemaattisesti selvitettävä. Tilakohtaisia kohtuuttomia epäkohtia tulee eliminoida ja lieventää kansallisilla vuosittaisilla ratkaisuilla. Maatalouden rakenteen kehittämiseksi näitä sukupolvenvaihdokseen liittyviä hankkeita tulee alueellisesti järjestää, ja yritysverotukseen liittyvät helpotukset edesauttavat isännyyden siirtymistä uudelle sukupolvelle. Myöskin maatalouden henkiseen hyvinvointiin ja jaksamiseen on konkreettisesti paneuduttava. Pinna on kireällä, ja uusia pingotuksia se ei kestä, ja virkistäviä asioita on saatava.

Herra puhemies! Kotimaiset elintarvikkeet ovat meidän kuluttajien yhteinen tahto. Toimitaan yhdessä tuon tahdon turvaamiseksi.

Tarja Cronberg /vihr:

Arvoisa puhemies! Tuen ja tuotannon irrottaminen EU:n maatalouspolitiikassa on ollut näkyvissä jo pitkään. Nyt tiedetään, koska se toteutuu. Tulevaisuudessa on myös vastaavia heikkoja signaaleja, jotka ovat näkyvissä olleet jo pitkään, ennen kaikkea kehitysmaiden tilanne ja niiden oikeutettu vaatimus vähentää tukia päästä EU:n markkinoille. Turkin mahdollinen tuleva jäsenyys myös vaikuttaa tilanteeseen.

Suomen maatalouspolitiikka on yllättävän reaktiivista. EU-leikkaukset tulevat aina yllätyksenä, ja niihin sopeudutaan jotenkin. Asia, joka suomalaisessa taloudessa ja yhteiskunnan kehityksessä muuten nousee kunniapaikalle, innovatiivisuus ja luovuus, ei jostain syystä kohtaa suomalaista maatalouspolitiikkaa ja maataloustuotantoa. Yksittäiseltä maanviljelijältä tosin vaaditaan jatkuvaa innovatiivisuutta hänen sopeutuessaan aaltoliikkeeseen.

Nyt kun maataloustuet ovat selkiytyneet joksikin ajaksi, olisikin tärkeää lähteä kehittämään innovatiivista maatalouspolitiikkaa. Tähän kuuluu ensinnäkin EU:n reunaehtoihin vaikuttaminen innovatiivisilla ratkaisuilla. Toiseksi, tarvitaan kansallisia uusia tukimuotoja esimerkiksi luomutuotannon markkinatukeen. Sen rinnalle voisi ajatella hyvin lähiruuan arvonlisäveron alennusta. Jos 400 000 suomalaista saa tänä päivänä elantonsa pellolta pöytään -ketjusta, niin tältä väliltä varmasti löytyy uusia vaihtoehtoja. Näiden kahden — EU:n tukipolitiikan perusteisiin vaikuttamisen ja kansallisen innovatiivisen tukipolitiikan kehittämisen — lisäksi tulisi miettiä, mitä arktisessa maassamme voidaan kilpailukykyisesti tuottaa.

Lopuksi, olin hiljattain maanpuolustuskurssilla, jossa huoltovarmuudesta vastaava virkamies totesi, että suomalaisia ei enää voida evakuoida maaseudulle, koska maaseutua ei enää ole. Visio Suomesta ei kuitenkaan voi olla vain sarja aluekeskuksia, joiden välillä on hiilinielu. Siksi tarvitaan innovatiivista maataloutta ja uutta maaseutua.

Rauno Kettunen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatalouspolitiikan uudistuksen tavoitteena on tukien ja tuotannon välisen kytkennän katkaiseminen. Pääministerin ilmoituksen mukaan tavoitteena tuli olla myös yrittäjyyteen kannustava sekä toteutukseltaan viljelijöiden ja hallinnon kannalta mahdollisimman yksinkertainen tukijärjestelmä.

On myönnettävä, että viljelijän näkökulmasta EU:n maatalouspolitiikka on monimutkainen ja byrokraattinen, suorastaan järjetön. EU:n yhteistä maatalouspolitiikkaa on mahdoton sovittaa kaikkien kannalta järkeväksi ja yksinkertaiseksi, koska luonnonolot vaihtelevat Etelä- ja Keski-Euroopasta tänne pohjoiseen tultaessa. Tämä ei ole kyllä maa- ja metsätalousministerin eikä Suomen hallituksen syy. Suomen liittyminen katsottiin aikanaan Suomen kokonaisedun kannalta järkeväksi, mutta kaikkein suurimpien muutosten kohteeksi joutui suomalainen maatalous.

Nyt sitoudumme yhteiseen maatalouspolitiikkaan ja nyt sitten joudumme neuvottelemaan monimutkaisen maataloustukijärjestelmän, jotta suomalaisen maatalouden tulevaisuus voidaan turvata. Tukijärjestelmän sietäminen vaatii todella pitkää pinnaa ja ymmärtämystä viljelijöiltä. Täällä on jo todettu moneen kertaan, että tulevien tukioikeuksien määräytyminen pelloille pelkästään sen perusteella, kuka viljelee peltoja vuonna 2006, on kohtuutonta. Voisi siis käydä niin, että pellon omistaja ottaessaan omat peltonsa viljelyyn ei saisi cap-tukioikeutta.

Mutta ilmeisesti neuvotteluissa on kuitenkin sovittu, että kansallisesta tukioikeuksien varannosta voidaan korjata mahdollisia ongelmia. Pääministerin ilmoituksessa arvioitiin myös, että ratkaisu oli kokonaisuutena tiukkojen EU:n reunaehtojen puitteissa paras mahdollinen. Tätäkään ei ole syytä suuremmin epäillä, koska maataloustuottajain etujärjestö MTK yksimielisesti ja hyvässä yhteistyössä hyväksyi tehdyn ratkaisun. (Puhemies koputtaa)

Lopuksi on todettava, että on erittäin hyvä, että myös oppositio kantaa huolta maatalouden tulevaisuudesta Suomessa.

Heikki A. Ollila /kok:

Herra puhemies! Ministeri on aivan oikeassa siinä, että 141-tavoitteiden epäonnistuminen todellakin monimutkaistaa Suomen maatalouspolitiikan järkevän ja oikeudenmukaisen tulonjaon toteuttamista. Vanhasta maataloustulolaistahan, jonka ministerikin varmasti hyvin muistaa, sanottiin, että se oli sellainen, että sen Suomessa ymmärsi vain kaksi ihmistä ja heistäkin toinen väärin. Kumpikaan näistä kahdesta ei varmaan ollut meistä kumpikaan.

Mutta vielä vähän rautalankaa: Kun pellolla on perinteisesti ollut tuottoarvo ja sitä on leikattu ja osittain kompensoitu cap-tuella, on nyt todella syytä kysyä asian laillisuuden perään. Onko laillisuutta tutkittu, kun tukioikeus irtoaa pellon omistuksesta? Miksi pääministerin ilmoituksessa ei ollut tästä asiasta sanaakaan? Onko asia mahdollista korjata, onko edes halua korjata sitä, onko se tullut vahingossa ja jos, niin kuka on nukkunut, ja eikö MTK:llakaan ollut mitään sanottavaa asiaan?

Sitten totean, että salissa on sinänsä ollut hyvä ja maataloutta ymmärtävä ja arvostava henki. Siinä suhteessa on tapahtunut selkeä muutos sitten edellisen punamullan aikojen, jolloin maatalous oli usein vastenmielisellä tavalla pääpukareiden riitojen poliittisena keppihevosena. Tämä on yksi EU:n mukanaan tuoma positiivinen asia maataloudelle ja sen harjoittajille, kovin montaa muuta ei toki olekaan.

Toivotaan, että tämä hyvähenkinen konsensus jatkuu, ja tosiaan, kun täällä demarien edustajana parhaasta päästä oleva ed. Esa Lahtela on jaksanut päivystää ryhmänsä puolesta, niin ilmeisesti hän vie viestiä siihenkin ryhmään, että hyvä henki jatkuisi.

Lauri  Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Edelliselle puhujalle, että on täällä toinenkin demari. En ole koko aikaa pystynyt olemaan, mutta loppuosan olen.

Maatalouspolitiikan uudistukset ovat kovin haasteellisia viljelijöille. On tärkeää, että hallituksen esittämä malli tukijärjestelmän uudistuksesta luo ennustettavuutta maatalouden toimintaedellytyksiin.

Haluaisin kiinnittää huomiota hallituksen esittämän mallin vaikutuksiin C-alueella. Tämän alueen osalta naudanliha- ja maitosektorin tukitaso laskee. Siksi on merkittävää, että hallitus ja tuottajajärjestöt pääsivät sopimukseen näiden seurausten korjaamisesta. Maa- ja metsätalousministeriö sitoutui säilyttämään ennallaan kyseisten alueiden ja tuotantosuuntien väliset kokonaistukisuhteet. Jatkossa on kuitenkin ehdottomasti huolehdittava siitä, että kansallisen tuen rahoituslupaus lunastetaan ja riittävä rahoitus turvataan. Samoin ympäristötuen osalta heikennys on estettävä.

Hallitukselle on annettava tunnustus siitä, että tukijärjestelmän uudistuksen toimeenpano tapahtuu hallituksen ja tuottajajärjestöjen yhteisymmärryksessä. Maatalouden kestävälle kehitykselle on tärkeää, että tehdyt ratkaisut ovat luotettavia ja huomioivat viljelijöiden näkökulmat.

Arvoisa puhemies! Mitä sitten tulee tukioikeuksien siirtymiseen liittyviin ongelmiin, viittaan tässä maa- ja metsätalousvaliokunnan puheenjohtajan tämän keskustelun alussa pitämään puheenvuoroon.

Klaus Pentti /kesk:

Herra puhemies! Tämä keskustelu on ollut värikästä, mutta ainakin itse olen kokenut myönteisenä sen, että tässä on maataloutta tukeva rintama entisestään laajentunut. Itsellä kun on 40. vuosi viljelijänä menossa, niin olen voinut kokea, että kyllä rakennemuutos on ollut kaiken aikaa kova ja kunkin hallituksen aikoinaan harjoittama maatalouspolitiikka on ollut poukkoilevaa. Tässä keskustelussa on henki ollut se, että cap-uudistus olisi nimenomaan nyt tämän hallituksen syytä, mutta kyllä minä tuolla neuvontajärjestön johdossa olen tähän tilanteeseen joutunut itse jo vuosia varautumaan. Kyllähän tämä kehitys on näköpiirissä ollut. Tämä on EU:n maatalouspolitiikkaa, johon me olemme joutuneet mukaan, eikä se ole tämän viimeisen hallituksen syytä, että tähän tilanteeseen on jouduttu.

Se, että nyt tässä ratkaisussa tuki irrotetaan tuotannosta hyvin pitkälle, totta kai on viljelijäväen motivaation kannalta ongelmallista. Meidän pitää kaikin käytettävissämme olevin keinoin yrittää vaikuttaa siihen, että motivaatio voidaan säilyttää, ja huolehtia siitä, että oma elintarviketaloutemme saa hyvää, puhdasta, laadukasta raaka-ainetta. Siihen me voimme vaikuttaa. Meillä on tässä valtakunnassa tehty laatutyötä, kiinnitetty huomiota tuotannon ja toiminnan laatuun ja tuotteitten laatuun. Meillä on puhtaat, turvalliset elintarvikkeet. Pitää nyt huolehtia vaan siitä, että tällä tuotannolla edelleen löytyy mahdollisuudet toimia ja voidaan omaa elintarviketaloutta puolustaa.

Tilatukiasiassa sinänsä on — ainakin itse niitten yhteydenottojen pohjalta, mitä kentältä on tullut — ongelmallisinta nimenomaan se, että tilatuki vuonna 2006 määräytyy sen mukaan, kenen hallinnassa pelto on. Tähän kysymykseen toivon, että vielä löydetään ratkaisumalli. Näkisin niin, että tilakohtainen lisäosa on semmoinen, mikä voi viljelijää seurata, mutta alueellisen tasatuen pitää jäädä tilalle. Ymmärrän, että niitä tilanteita siellä tiloilla on, niin kuin ed. Nepponenkin mainitsi, että jostain syystä vuonna 2006 tila voi olla jonkun muun hallinnassa. Voi olla sukupolvenvaihdostilanteet edessä, siellä voi olla avioeroja ja sairaustapauksia ja muita. Tämmöiset tekijät pitää pystyä ottamaan huomioon, ja tällä kohtaa sitten maanomistajan oikeusturva pitää voida taata.

Jos katsotaan tulevaisuuteen, (Puhemies koputtaa) niin nuorten asemaa on korjattu, investointiavustukset ovat hyvät ja aloitustukia (Puhemies: Aika!) on parannettu ja sukupolvenvaihdoksiin oleellinen parannus tulossa. Pitää kiinnittää jatkossa näihin tulevaisuuden mahdollisuuksiin huomiota.

Reijo  Paajanen /kok:

Arvoisa puhemies! Pääministerin ilmoitus yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen toimeenpanosta Suomessa on pettymys. Täällä ovat monet olleet oikeutetusti sitä mieltä, että asiasta olisi pitänyt valmistella selonteko. Huolellinen valiokuntakäsittely takaisi hallitukselle paremman selkänojan maatalouspolitiikassa, joka on ollut ja tulee olemaan kova peruna tänään ja tulevaisuudessa.

Nykymuodossaan maatalousuudistuksen kansallinen toteutus jättää paljon avoimia kysymyksiä. Ministeri Korkeaoja on moneen otteeseen luvannut, että ratkaisu on tasapuolinen niin maantieteellisesti kuin eri tuotantosuuntienkin välillä. Nyt tämä periaate ei näyttäisi toteutuvan. Hallituksen ja ministeri Korkeaojan näytöt maatalouspolitiikan saralla eivät ole onnistuneet yläkanttiin tällä eduskuntakaudella.

Viime kesän EU:n maatalouspolitiikan uudistusneuvottelut epäonnistuivat Suomen kannalta. Viime syksyn 141-neuvotteluissa kaikki yhdessä asettamamme tavoitteet jäivät saavuttamatta täysimääräisesti. Lfa-tuen korotus hyväksyttiin kahteen kertaan kompensaatioksi eri menetyksistä.

Suomalaisen maatalouden tulevaisuus on kansallinen kysymys. Sen takia tehtävissä ratkaisuissa tulisi olla mahdollisimman laaja tuki takana. Selonteko olisi aito mahdollisuus sitouttaa eduskuntapuolueet yhdessä tekemään ratkaisut tulevaisuutta varten.

On kysymys elinkeinosta ja huoltovarmuudesta, niin kuin täällä on tullut esiin. Tämän kaltaisissa kysymyksissä on pyrittävä hakemaan laajaa asiantuntemusta ja konsensusta. Tämä on tärkeää varsinkin, kun viimeisen vuoden epäonnistumiset ovat aiheuttaneet luottamuspulaa suhteessa harjoitettuun maatalouspolitiikkaan. Toivon, että hallitukselta löytyy ymmärrystä ja uskallusta asettaa omat ratkaisunsa laajemman käsittelyn kohteeksi näin merkittävässä kysymyksessä.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Kyllä maailma muuttuu ja muuttuu ihmeelliseksi. Kun on tätä keskustelua kuunnellut täällä tänään, niin en olisi koskaan uskonut, että minun täytyy nostaa ed. Pulliaisen pitämä vihreitten ryhmäpuheenvuoro näistä ylivoimaisesti kauimmas luotaavaksi ja hyväksi. Suorastaan kiitoksia, ed. Pulliainen, siitä hyvästä puheenvuorosta. Sen sijaan moneen hallitusryhmien ryhmäpuheenvuoroon en voi yhtyä. Tältä osin olen kyllä pettynyt tähän peliin, mitä täällä on syntynyt.

Jos maailmaa katsotaan, niin pidän myöskin edesvastuuttomana sitä asiaa, millä muotoa hallitus on tämän tuonut tänne pääministerin ilmoituksena, näin vakavan asian, missä on lähes perustuslaillinen asia tämän tukioikeuden irrottamiseksi maanomistuksesta, viljelijältä, hoitajalta jne. Se, että sen pitää olla tuotantoon sidottu, ei tarkoita sitä, että se pitää isännältä ryöstää. Tämä olisi pitänyt tuoda siinä muodossa ja siinä valossa, että eduskunta ottaa siihen kantaa.

Arvoisa ministeri, pidänkin ihmeenä, että 26.5. maa- ja metsätalousministeriön kirjelmällä kerrotaan: "EU:n yhteinen maatalouspolitiikka uudistuu lähivuosina maatalousministerien kesäkuussa 2003 sopimien periaatteiden mukaisesti. Uudistuksen pääperiaatteena on irrottaa EU:n kokonaan rahoittamien niin sanottujen cap-tukien ja tuotannon välinen kytkentä. Osa tukimuodoista voidaan jäsenmaan päätöksellä säilyttää edelleen tuotantosidonnaisina." Näin katsottuna tässä pitäisi olla kuitenkin eduskunnan tahto takana, ennen kuin tätä peliä voidaan viedä eteenpäin. On katsottava vähän avoimemmin eteenpäin.

Herra puhemies! Esitänkin kysymyksen. Vastatessaan joulukuun 16. päivänä 2003 artikla 141:n osalta tehtyyn välikysymykseen maatalousministeri sanoi puheenvuoronsa lopuksi: "Uudistusten jälkeen viljelijöillä on tiedossa lähivuosien tukijärjestelmä useaksi vuodeksi tulevaisuuteen, mikä maatalouspolitiikassa on ollut harvinaista. Hallitus myös varaa riittävät resurssit EU-tukien ja kansallisten tukien maksamiseen. Voimaan tulevien uusien EU-säädösten, komission kanssa neuvoteltujen kansallista tukea koskevien päätösten ja talousarvioon varattujen määrärahojen puitteissa on luotavissa kokonaisuus, joka turvaa kannattavan maataloustuotannon edellytykset ja mahdollistaa yhtenäisen maatalouspolitiikan harjoittamisen koko maassa."

Kysynkin, arvoisa maatalousministeri: Vieläkö seisotte näitten sanomien takana, vai onko tämä pääministerin ilmoitus peruutuspuheenvuoro näille asioille?

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on aika monessa kokoomuksen puheenvuorossa puhuttu siitä, kuinka tilojen lukumäärä on merkittävästi vähentynyt. Haluan tähän nyt muistuttaa, että kyllä se tilojen lukumäärän vähentymisen suurin syy oli se sinipunahallituksen omaksuma linjaus, että kannattavan tilan alarajaksi tehtiin kertaheitolla 50 hehtaaria, kun olisi pitänyt tehdä niin, että tavoitteena on tietyn ajan kuluessa kehittää tiloja niin, että niitten tavoitekokorajaksi tulee kannattavan tilan kokonaisuus.

Kaiken kaikkiaan pidän äärettömän tärkeänä sitä, että tästä eteenpäin nyt hallitus yhteistyössä tuottajajärjestöjen kanssa selvittää tämän kysymyksen, mikä liittyy tähän pellon vuokranantaja—vuokralainen-problematiikkaan. Pidän myöskin ihan järkevänä sitä, että sen perustuslainmukaisuus selvitettäisiin eduskunnan perustuslakivaliokunnassa, koska siitä saa myöskin sitten hallitus selkänojaa, jos se on perustuslainvastainen. Muistutan vaan siitä, että vapaaehtoisen eläkesäästämisen sopimusjärjestelmän todettiin kuitenkin vaativan viiden vuoden siirtymäajan, ja sitä taustaa vasten tämäkin on varmasti syytä selvittää.

Kaiken kaikkiaan, kun kysymys on Euroopan unionissa rakennettavasta ja päätettävästä maatalouspolitiikasta, niin on toki hieno asia, että tässä salissa löydetään hyvä yhteisymmärrys eri puolueiden kesken, koska eihän pienen, viisimiljoonaisen Suomen ääni kuulu Euroopan unionissa, jos me täällä keskenämme sodimme ja erilaisia signaaleja sinne lähetämme. Tätä taustaa vasten pidän erittäin vahingoittavana sitä toimintaa, mitä Sami Yli-Rahnasto ja Yrjö Ojaniemi Etelä-Pohjanmaalla nyt harjoittavat. Se on kansallisten etujemme vastaista. Siitä saattaa nimittäin helposti seurata se, että tuleekin sellaista vahinkoa kansallisten tukien maksamiseen, etteivät asianomaiset herrat vielä edes tajua.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Tässä on niin isosta asiasta kysymys, että kannattaa tätä keskustelua vielä yhden puheenvuoron verran jatkaa.

Arvoisa maatalousministeri lausui tässä pääministerin ilmoituksessa näin: "Kotieläintuotannolle ratkaisumallin ennakoidaan kuitenkin aiheuttavan lievää tukivajetta". Edelleen: "Yhdessä tuottajajärjestöjen kanssa sovittuun ratkaisuun sisältyy lupaus tämän epätasapainon korjaamisesta." Tässä on olennainen puute. Siinä on se puute, että miksi ihmeessä senkään jälkeen, kun pääministeri Vanhanen julkisuudessa ilmoitti, että nämä rahat hoidetaan, tätä ei ole viety talouspoliittiseen ministerivaliokuntaan, miksi ihmeessä tähän ilmoitukseen ei ole sisällytetty tätä asiaa. Niin kuin täällä juuri siteerattiin välikysymysvastauksen tekstiä, silloin annettiin lupauksia, koko ajan annettiin lupauksia. Arvoisa ministeri, tätä kutsutaan tieteessä sadomasokismiksi: ruoskii itseään, haluaa välttämättä, että me ruoskimme teitä niin paljon kuin sielu sietää, kun siihen perusteita on. Miksi te haluatte tällaista kohtelua? Miksi te ette hoida asioita niin, kuin te lupaatte?

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Tämä ongelma aktualisoituu vuonna 2006, kun tämä järjestelmä tulee voimaan. Tässä on ennen sitä muun muassa tämä lfa-ohjelman vahvistuminen, joka on uudenlainen järjestelmä koko EU:n piirissä, ja sen yksityiskohtaista toteutumista ei vielä tiedetä. Se varmistuu taas puolestaan ehkä lähellä ensi joulua, kuitenkin myöhään syksyllä. Tässä on kysymyksiä, jotka eivät vielä ole sillä tavalla meillä tiedossa, että tämä voitaisiin tehdä.

Periaatehan tässä on ollut se, että tämä cap-tukipotti, siis se sama raha, mikä on tähänkin asti jaettu, tulee nyt tämän uuden tasatukimallin kautta uudelleen jaettavaksi. Maataloudelle tulee samat rahat, vähän enemmänkin, eli kysymys on ennen kaikkea tästä sisäisestä tasapainosta. Kun tiedetään, että tämä järjestelmä on tuomassa lisää tähän niin sanottuun muut kasvit, muut tuotteet -ryhmään, niin vielä kansallisten tukien ja muiden tukijärjestelmien justeerauksilla voidaan tätä sisäistä tasapainoa hoitaa eli päästä siihen tavoitteeseen järjestelmän sisältä, mikä alun pitäen asetettiin tavoitteeksi, että tuotantosuuntien väliset kokonaistukitasot säilyvät ennallaan.

Esko Kurvinen /kok:

Arvoisa herra puhemies! Suomalainen viljelijä on aina halunnut olla maatalousyrittäjä ja saada toimeentulonsa myymällä tuotantonsa ja vielä mahdollisimman suoraan kuluttajille. Minusta tästä osoituksena on muun muassa se, että viljelijäväestön keskuudessa osuustoiminta on ollut aina arvossaan niin osto- kuin myyntiasioissakin.

Siispä lienee mielestäni suuri järkytys suurimmalle osalle maatalousyrittäjiä se, että maatalouspolitiikan uudistuksen pääperiaate on tukien erottaminen tuotannosta. Periaate on varmaankin oikea Brysselin ja Helsingin näkökulmasta, mutta en ole tavannut yhtään maatalousyrittäjää, joka tällaista menettelyä kannattaisi. Kyllä suomalainen viljelijä on edelleenkin oikeutetusti kiinnostunut saamaan toimeentulonsa kannustavasta yrittäjyydestä eikä näennäisestä tekevinään olemisesta. On ollut selvää jo pitkään, että näissä olosuhteissa niin ilmastollisesti kuin markkinataloudellisestikin maatalousyrittäminen Suomessa ei ole kannattavaa ilman EU:n ja suomalaisen yhteiskunnan tukea. Viljelijät vain haluaisivat, että nuo tuet kannustaisivat yrittämiseen ja työntekoon.

Hallituksen viimeviikkoisen linjauksen monimutkaisuus ei ole vielä selvinnyt läheskään kaikille. Monimutkaisuus aiheutuu pääasiassa viime syksynä epäonnistuneista 141-neuvotteluista ja asetettujen neuvottelutavoitteitten totaalisesta häviämisestä. Ilman tätä epäonnistumista cap-uudistuksen kokoaminen eri alueitten ja eri tuotantosuuntien tukien tasapainottamiseksi olisi ollut huomattavasti helpompaa. Menetyksen kompensaatioksi saatu luonnonhaittakorvauksen korotuskin on nyt pitänyt puolittaa paikkaamaan artikla 141 -neuvottelujen epäonnistumista. Hallitus on lyhytnäköisesti kytkenyt tähän tasatukimalliin kaikki mahdolliset erityistukimuotomme, jopa kuivauskorvauksen, jonka (Puhemies koputtaa) edellinen hallitus onnistui neuvottelemaan pysyväksi, Suomelle räätälöidyksi erikoistueksi. Hallituksen nyt valmistelema lakiuudistus merkitsee sitä, että (Puhemies koputtaa: Aika!) kaikilla pohjoisen tuen alueilla kotieläintiloilla tulot alenevat selvästi, jopa useita prosentteja.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! En minä kyllä kokoomuslaisena hirveästi räpsyttäisi henkseleitä tässä maatalousasiassa sikäli, että vaikka se olikin Ahon hallitus, kun EU:hun mentiin, niin kyllähän Salolainen huohotti niskaan ja hopusti ja hopusti, ja kansanäänestyskin pidettiin, ennen kuin neuvotteluita oli loppuun saatettu, vaikka kansanäänestyksen kysymyksenä oli, onko kansa valmis liittymään EU:hun neuvotellun sopimuksen perusteella. Siksi toiseksi, niin kokoomuksen kahdeksan vuoden hallituskauden aikana viljelijöitten, talonpoikien, lukumäärä puolittui, että ei se nyt niin ... (Välihuuto)

Mutta sitten henkisestä hyvinvoinnista: Minun mielestäni tässä asiassa on puhuttu viljelijöitten, talonpoikien henkisen hyvinvoinnin kestosta vähän liian vähän ja liian keveästi. Se on todella koetuksella, niin paljon tulee muutoksia ja pettymyksiä lyhyessä ajassa. Esimerkiksi meidän tilallamme tehtiin Likwi-laskelma viranomaisten vaatimuksesta viime kesänä, kun oli iso investointi, ja sitten kuitenkin vuodenvaihteessa 142- ja 141-rytäkässä Likwiltä meni pohja täydellisesti. Se oli sen jälkeen enempi niin kuin hyyssipaperia koko Likwi.

Nyt sitten kuitenkin ministeri sanoi puheenvuorossaan: "Kotieläintuotannolle ratkaisumallin ennakoidaan kuitenkin aiheuttavan lievää tulovajetta." Sitten täällä on kyllä lupaus: "Yhdessä tuottajajärjestöjen kanssa sovittuun ratkaisuun sisältyy lupaus tämän epätasapainon korjaamisesta." On erittäin tärkeää, että tästä pidetään kiinni. Mutta sitten täällä samassa kappaleessa viimeisenä lauseena on: "Silti tilatasolla ei voida välttää merkittäviäkin vaikutuksia." On hyvin todennäköistä ja pelättävää, että tämä kohdistuu juuri näihin esivallalle kaikkein kuuliaisimpiin, näihin, jotka ovat osallistuneet rakennekehitykseen, tilan kehittämiseen, laajentaneet tilaa, pidentäneet navettaa. Nämähän ovat olleet esivallalle kuuliaisimpia, ja nyt he tulivat vuodenvaihteeksi tavallaan petetyiksi, kun luvattiin (Puhemies koputtaa) se 142-puutos korvata investointituella. He ovat investoineet. Ei sitä voi enää korvata. Todennäköisesti nämä samat tilat tulevat kohtaamaan myös tämän. Pitää pitää huoli, että ei todella tule tilakohtaisia oikeusmurhia tehtyä tässä hommassa.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa herra puhemies! Ministeri Korkeaoja, te kuuluitte viime vaalikaudella sellaiseen eduskuntaryhmään, joka korosti avoimuutta, keskustelua, oikeudenmukaista politiikkaa ja itse asiassa sitä, että aina hallitus ottaa poliittisen vastuun. Tätä teidän eduskuntaryhmänne korosti. Itse asiassa te olitte aika tyytyväisiä Lipposen hallituksen aikaansaannoksiin viime vaalikaudella ja viime vaalikausilla. Ainakaan tässä salissa ei paljon napinoita kuulunut. On toinen juttu sitten, mitä tupailloissa te, edustajat, manailitte.

Mutta, herra puhemies, Vanhasen hallituksen maatalouspolitiikasta on todella vaikea löytää niitä onnistumisen hetkiä. Ministerikin on vielä viime syksynä selkeästi ollut tietoinen siitä, että eduskunnan apua tarvittaisiin ja yhteen hiileen tulisi puhaltaa. Näinhän te olette toivonut. Nyt keväällä, kun, ministeri Korkeaoja, kaikki epäonnistumiset tukioikeuskauppaan suostumista myöten ovat kristallisoituneet, hallituksella ei ollut rohkeutta sallia edes täysimittaista eduskuntakeskustelua, puhumattakaan valiokuntakäsittelystä. Ministeri ei vieläkään siis näytä ymmärtävän sitä, että viljelijät kentällä odottavat nyt sitä avoimuutta, keskustelua ja oikeudenmukaisia ratkaisuja. Selonteko, joka olisi antanut eduskunnalle mahdollisuudet korjata pahimpia, jopa perustuslaillisia, ongelmia, olisi ratkaissut ehkä täällä ne pahimmat pulmat, mitä tässä keskustelussakin on tullut esille. Näin olisi voitu yhdessä tavoitella sitä, minkä te, arvoisa ministeri, viime heinäkuun 10. päivänä olette asettanut tärkeimmäksi tavoitteeksi itsellenne, elikkä viimeinkin työrauha viljelijöille.

Lopuksi: Tässä (Puhemies koputtaa) Suomenmaa-lehdessä julkaistussa haastattelussa toteatte, että työrauha tavoitteeksi kymmeneksi vuodeksi eteenpäin. Ei ole työrauhaa tuolla viljelijäpiireissä tällä hetkellä.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Kun täällä on tavan takaa tullut esille kysymys tukioikeuden vahvistamisesta tässä siirtymävaiheessa, niin siitä on nyt todettava, että se perustuu Euroopan unionin neuvoston asetukseen, joka on velvoittavaa oikeutta suoraan Suomessa ja joka muuten, toisin kuin täällä sanottiin, on määräenemmistöllä hyväksytty asia. (Ed. Hemmilä: Panitteko hanttiin?)

Mutta tästä on tietysti sanottava, että tässä on ongelmia tässä siirtymävaiheessa. Tähän on pyritty löytämään ratkaisu. Tässä asetuksessa ja sen jälkeen tulleessa komission asetuksessa on luetteloitu niitä keinoja, joissa tästä niin sanotusta kansallisesta varannosta voi sellainen aktiiviviljelijä, jolla ei ole hehtaareilleen tukioikeuksia, näitä tukioikeuksia saada. Uskon, että pääosalle viljelijöitä tämä vaihtoehto tulee tuottamaan mahdollisuuden oikeudenmukaiseen ratkaisuun. Sitten on varmasti tilanteita, joissa tämä ei aivan näin onnistu, mutta kun tukioikeuksia ei voi omistaja käyttää, jos ei ole peltoa, ja kun kaikille hehtaareille kuitenkin on olemassa tukioikeudet, niin uskon, että tämä ongelma ei ole niin suuri kuin tässä on haluttu nostaa esille. Ei Suomi ole tässä yksin. Tanskalaiset ja saksalaiset ja monet muut maat, joilla samantapainen järjestelmä tulee käyttöön, ovat saman ongelman edessä. Kyllä tämä varmaankin vielä, kun tätä tilannetta (Puhemies koputtaa) täsmennetään, keskusteluja herättää. Olen itse valmis kaikin keinoin pyrkimään siihen, että nämä ongelmat, joita tässä on tullut esille, voidaan ratkaista.

Esko Kiviranta /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä ministerin esittelemässä cap-tukimallissa on paljon hyvää, mutta kansanedustajille asetetun ankaran aikarajoituksen vuoksi joudun tässä puheenvuorossani keskittymään cap-tukioikeuden vahvistamiseen liittyvään problematiikkaan, josta täällä tänään on jo paljon keskusteltu.

On helppoa yhtyä siihen, että tukioikeus kuuluu viljelijälle. Ei kai salissa ole ketään, joka ajattelisi tässä suhteessa toisin. Jos pelto on annettu vuokralle, tuki kuuluu vuokramiehelle, mutta kun vuokrasopimus päättyy, tukioikeuksien jakosuunnitelman mukaan tukioikeus jäisi vuokramiehelle, vaikka hänellä ei ole enää hallinnassaan sitä vuokrapeltoa, johon liittyen hän on tukioikeuden saanut. Tällöin ei siis enää toteudu se kanta, että tukioikeus kuuluu viljelijälle. Tukioikeus on jäänyt vuokramiehelle eli alueen entiselle viljelijälle.

Jos omistaja, siis edellisessä tilanteessa vuokranantaja, alkaa itse viljellä vuokrasopimuksen päätyttyä, hän joutuu nyt olevan tiedon mukaan norkoilemaan tukioikeuksia kansallisesta varannosta tai mahdollisesti ostamaan ne kovalla rahalla markkinoilta. Entinen vuokramies voi ainakin periaatteessa rahastaa tukioikeuksista entistä vuokranantajaansa. Tämä ei mielestäni missään katsannossa voi olla oikein.

Terve talonpoikaisjärki sanoo, että kun vuokrasopimus päättyy, niin myös vuokramiehen tukioikeus vuokra-alueelta päättyy. Tämän jälkeen tukioikeuden tulee kuulua joko seuraavalla vuokramiehelle tai pellon omistajalle, mikäli omistaja itse ryhtyy viljelemään.

Sinänsä on yhdentekevää, miten tämä lopputulos käytännössä järjestetään, mutta mielestäni ministeriölle kuuluu vastuu siitä, että maassa vallitsevaa yleistä oikeudenmukaisuuskäsitystä tässäkin asiassa noudatetaan. (Puhemies koputtaa) Ei voi olla oikein, että vuokrasopimuksen päättyessä vuokramiehelle jää perusteettomana ylimääräisenä etuna käteen markkinakelpoinen, myyntikelpoinen, vuokraoikeus, ja (Puhemies koputtaa) uskon, että tämä asia on järkevästi järjestettävissä käymällä tästä uusia neuvotteluja. Ainakaan minun kohdallani ei mene perille, ettei tähän voi saada muutosta.

Erkki Pulliainen /vihr:

Arvoisa puhemies! Vielä jatketaan, arvoisa ministeri. Edellinen asia on tärkeä, mutta tämä raha-asiakin on tärkeä asia.

Ministeri äsken juuri lausui vastauksena minulle, että tässä nyt justeerataan ja aikaa on. Arvoisa ministeri, aikaa on siihen vuoden 2006 alkuun, puolitoista vuotta ja rapiat.

Kun kotieläintuotanto on nyt se, joka tässä on se ongelma, niin kuin te itse omassa puheenvuorossannekin totesitte ja niin kuin kaikissa muissakin keskusteluissa, myöskin valiokunnassa käydyissä keskusteluissa, on käynyt ilmiselväksi, ja kun kotieläintuotanto on sentään niin kovin pitkäjänteistä puuhaa, se vaatii päätöksestä siihen, että tuotanto syntyy esimerkiksi nautapuolella, aikamoisen ajan, niin miksi ihmeellä tätä asiaa ei ole voitu viedä Talpoliin ja tehdä selvää päätöstä, kun oman tahtonne mukaisesti, välikysymysäänestysten mukaankin, istutte tänä hallituksena tämän vaalikauden loppuun ja se koskettaa silloin ilmiselvästi tätä hallitusta eikä mitään muuta hallitusta. Mistä tämä nyt hannaa? Miksette te voi hoitaa asioita niin, kuin te olette puhuneet?

Esko  Ahonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Täällä on puhuttu viljelijäväestön työssäjaksamisesta, ja siitä ajattelin minäkin muutaman sanan todeta.

Viljelijäväestön ja varsinkin karjatilojen viikoittainen työmäärä on kasvanut EU-aikakaudella lähes kohtuuttomiin. Työtehoseuran tutkijan Janne Karttusen vuonna 2003 tekemä tutkimus maidontuottajien työstä, työkyvystä ja vapaa-ajasta kertoo viljelijöiden työtuntimäärien työhuippuina kasvavan jopa 118 tuntiin viikossa henkilöä kohden. Vuorokautinen työrupeama voi siis olla kiireisimpinä aikoina yhtäjaksoisesti 17 tunnin mittainen, niin kauan kunnes työhuippu on ohitettu. Yli 40 prosenttia viljelijöistä oli sitä mieltä, että he eivät ehdi levätä tarpeeksi uusien haasteiden jo kasautuessa päälle.

Useimmissa tapauksissa työhuiput ohitetaan vielä hyvän fyysisen kunnon ja henkilökohtaisen sitkeyden ansiosta, mutta vuosien kuluessa ja iän karttuessa ongelma vain pahenee: työkyky heikkenee ja työtapaturmat kasvavat väsymisen myötä. Maatiloilla sattuu vuosittain noin 7 000 raportoitua työtapaturmaa, joista noin puolet karjanhoitotöissä. Myös ammattitaudit, kuten hengitystieallergiat ja rasitussairaudet, ovat työvoimaan suhteutettuna hyvin yleisiä maataloudessa.

Työmäärän lisääntymisen myötä myös henkinen kuormitus on lisääntynyt jopa niin runsaasti, että jaksamisen arvioidaan olevan yksi merkittävimpiä työterveysongelmia viljelijöillä. Miespuolisista viljelijöistä lähes 80 prosenttia ja naispuolisistakin liki 70 prosenttia vahvisti, että maataloustyö sitoo tekijänsä maatilaan niin tehokkaasti, että vapaa-aikaan ei ole sitten työnteon suhteen mahdollisuutta.

Huolen nykyisistä ja tulevista tilanjatkajista on nyt sitten oltava yhteinen (Puhemies koputtaa) ja aito, ja toisaalta se on hyvä. Täällä salissa on tästä asiasta keskusteltu, ja uskon, että asia etenee.

Ahti Vielma /kok:

Arvoisa puhemies! Positiivista tässä asiassa on se, että on yleensä päästy nyt näinkin pitkään keskustelemaan maatalouspolitiikasta, ja vielä positiivisempaa se, että hallituspuolue keskustan taholta kuulee hyvinkin kriittisiä puheenvuoroja, asiantuntevia kriittisiä puheenvuoroja. Toivoa sopii, että ne myöskin jatkossa vaikuttavat kehitykseen maatalouspolitiikassa.

Minun on pakko ihmetellä vasemmiston suhtautumista maatalouspolitiikkaan. Täällä on kolme neljä edustajaa ollut kahden ja puolen tunnin aikana, ja samaa leipää syövät kuin mekin ja puuroa kuppilassa joka päivä, ja tämä kiinnostaa jokaista Suomen kansalaista. Minä kysyn: Eikö maatalouspolitiikka kiinnosta Suomen vasemmistoa?

Tämä keskustelu on kaiken kaikkiaan osoittanut, kuinka paljon vielä avoimia kohtia on. Nyt vain voimia, päättäväisyyttä ja jämeryyttä ministeri Korkeaojalle ja kaikille siellä, että puutteita saataisiin vielä selvitettyä, niin kuin täällä on puhuttu.

Ed. Hemmilä aivan oikein peräänkuulutti vielä selontekoa asiasta. Pääsisimme vielä kerran ja vielä pitempään ja perusteellisemmin perehtymään asiaan vaikka heti kesälomien jälkeen. Se olisi minusta ihan paikallaan.

Tänä päivänä oli hallintovaliokunnassa kuultavana aluepoliittisen selonteon osalta professori Perttu Vartiainen, ja kun maatalouspolitiikka on hyvin läheisesti ollut myös aluepoliittinen asia Suomessa, niin professori Vartiainen totesi tänään, että syrjäisten maaseutujen ongelmat ovat jääneet hurskaiden toiveiden varaan ja toiveilla ei noita ongelmia ratkaista. Nyt on tänä päivänä tullut paljon valitettavasti hurskaita toiveita, joten minä kysyisin hallituksen maatalousministeri Korkeaojalta: Miten hallitus aikoo kompensoida ne aluepoliittisesti kielteiset piirteet, joita nyt näissä ratkaisuissa on, kun aivan selvä tosiasia on, että aluepoliittisesti Pohjois- ja Itä-Suomi tulee kärsimään näistä ratkaisuista?

Katri Komi /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Muutamia kommentteja ja kysymyksiäkin:

Ed. Koskisen puheenvuorosta sen verran, että emme kai me nollasta lähde, kun kansallista varantoa ajatellaan. Olisinkin ministeriltä kysynyt: Minkä suuruinen osa tukioikeuksista nyt aiotaan leikata kansalliseen varantoon, josta niitä sitten jaetaan niille niin sanotuille väliinputoajille tietyin edellytyksin, ja mitä tämä jakaminen sitten tarkoittaa? Onko tukioikeuksien hinnasta ollut puhetta?

Ymmärrän, että liian paljon tukioikeuksia ei kannata säilöä kansalliseen varantoon käyttämättömäksi, mutta riittävästi niitä pitäisi olla. Onhan ministeri Korkeaoja sanonut tosiaan, että vaikka tukijärjestelmä muuttuu perusteellisesti, kaikki tuotantoaan jatkavat tilat voivat saada jatkossakin kohtuullisen tuen, olipa tila rakennekehityksen myötä kasvava tila tai pienempi, monimuotoinen maatila.

C-alueen karjataloudesta enää sen verran, että se vajekuoppa on noin 20 miljoonaa euroa, ja toivonkin tosiaan, että viimeistään syksyllä tämä summa on kaivettu esiin.

Luomusta vasemmiston ryhmäpuhujalle, joka ei enää salissa istu: Luotan siihen, että tämä hallitus tulee tekemään luomuun liittyen lähivuosina sellaisia positiivisia ratkaisuja, joita on kaivattu viimeisten parin hallituskauden ajan koskien esimerkiksi luomukotieläintukea tai mahdollisesti jopa luomutuen korottamista.

Sitten vielä kysyisin avomaavihannesasiasta elikkä niitten vihannesten tulevasta tukioikeudesta. Aiotaanko siinä käyttää niin sanottua tarralappumallia avomaavihannesten osalta?

Onnistumisen asioita on edellä muun muassa ed. Sirkka-Liisa Anttila luetellut useita ryhmäpuheenvuorossaan, joten niitä en lähde enää toistamaan.

Matti Kangas /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Vielma kysyi, kiinnostaako vasemmistoa suomalainen maatalous. Kyllä se kiinnostaa, koska me olemme sitä mieltä, että Suomessa pitää tuottaa suomalaisille ruoka eikä tuoda sitä ulkomailta. Muistutan ed. Vielmaa siitä, että Ahon hallitus neuvotteli sopimukset, kun mentiin EU:hun. Siellä oli kokoomus myös neuvottelemassa, oli porvarihallitus, ja ministereinä on ollut kaksi kokoomuslaista ministeriä, ja nyt on keskustalainen ministeri. Eivät ole olleet vetovastuussa vasemmistoministerit näistä asioista. Kyllä pitää mennä peiliin katsomaan sieltä, jos ruvetaan syyttämään, että suomalainen maatalouspolitiikka on epäonnistunut.

Antti Kaikkonen /kesk:

Arvoisa puhemies! Vaikka maataloutta sinänsä on ymmärretty tässä keskustelussa, on maatalouselinkeino kuitenkin saatettu jälleen kerran poliittiseksi pelinappulaksi. Mielestäni suomalainen maatalous ansaitsisi paremman kohtelun. Varsinkin EU-foorumeilla meidän suomalaisten tulisi näyttäytyä yhtenäisinä ja yhdessä rintamassa, toisin kuin tässä salissa tänään on tehty.

Maanviljely on ylisukupolvista yritystoimintaa. Viljelijäperheet pistävät itsensä lisäksi useimmiten koko omaisuutensa asuntoa myöten peliin. Koska maataloudessa toimivien on oltava erittäin pitkäjänteisiä, on erikoista, että maatalouspolitiikka ei ole sitä ollut. Osaksi tämä on voitu selittää unionin jäsenyydellä, mutta vain osaksi. Valitettavasti viime vuosien sinipunahallituksilta puuttui riittävä halu ja tahto sitoutua maatalous- ja elintarvikesektoriin. Tämä näkyy varsinkin niissä päätöksissä, joiden tekemiseen ei unioni olisi ollut vaikuttamassa millään lailla.

Nykyinen hallitus on sekä ohjelmassaan että käytännön toimissaan sitoutunut elintarvike- ja maataloussektorin elinvoimaisuuden turvaamiseen. Tehtävissä ratkaisuissa on nyt pyrittävä mahdollisimman suureen pitkäjänteisyyteen. Sitoutuakseen laadukkaan suomalaisen ruuan tuottamiseen pitää viljelijöiden saada positiivinen signaali myös maamme poliittisilta päättäjiltä. Ymmärrän hyvin, että oppositio on nyreissään, kun ensimmäinen tällainen edes jossain määrin positiivinen signaali maataloudelle pitkään aikaan tulee tältä Vanhasen hallitukselta.

Kuten ministeri Korkeaojan puheenvuorosta kävi ilmi, vaikka tehty reformiratkaisu ei ole täydellinen, se on sopimusosapuolien mielestä paras mahdollinen. Itse en jaksa uskoa, että oppositiolla on tarjota parempaa kokonaisratkaisua kuin tuottajajärjestöjen, ministeriön ja tutkijoiden kesken on rakentunut.

Arvoisa puhemies! Lopuksi toivon ripeää vastausta tänään jättämääni kirjalliseen kysymykseen liittyen tilavalvontaan. Olen kuullut, että EU:n piirissä puuhataan maatilojen tilavalvonnan ennakkoilmoituksesta luopumista. Tämä ei käy. On oikeus ja kohtuus, että maatiloilla on nykykäytännön mukaisesti ennakkoon tieto tulevista tarkastuksista. Tämä on välttämätöntä jo senkin takia, (Puhemies koputtaa) että tarvittavat tarkastukset voidaan asianmukaisesti tehdä. Omasta mielestäni kyse on myös suorastaan maanviljelijöiden ihmisoikeuksista. Arvoisa ministeri saa tähän suullisestikin kyllä vastata.

Ensimmäinen varapuhemies:

Keskusteluun varattu aika kaksi ja puoli tuntia on loppunut, mutta myönnän vielä nämä 11 pyydettyä puheenvuoroa ja tarvittaessa ministerille puheenvuoron, jonka jälkeen sitten siirrytään päiväjärjestykseen.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! On aivan selvää, että pitkäjänteisyys on se sana, jota me maatalouspolitiikkaan tarvitsemme nykyistä enemmän. Se on selvä. Se on myönnettävä. Se on myönnettävä kokoomuksessa, se on myönnettävä vasemmistossa ja se on myönnettävä meidän, että se on se puute ollut, joka meidän pitää korjata. Siihen ei auta se, että me kaivelemme vaan, vaan se, että katselemme eteenpäin.

Herra puhemies! Ministeri Korkeaoja mainitsi energiatalouteen liittyvän kysymyksen ja peltoviljelyn yhteensovittamisen ja sen, että kaikki pelto tällä hetkellä ei ole tehokkaassa viljelyssä ja osa voitaisiin siirtää energiatuotantoon. Tätä tervehdin erittäin suurella ilolla ja toivon, että tämä otetaan niin KTM:ssä kuin maa- ja metsätalousministeriössäkin vakavasti ja tukioikeuksia ja mahdollisuuksia tähän suuntaan myöskin reivataan. Se on oleellisen tärkeää myöskin maaseudun elävänä pitämisessä ja myöskin yrittäjyyden lisäämisessä tältä osin. Tämä pitää meidän saada ehdottomasti eteenpäin. Tässä on myöskin kotimaisen energiahuoltovarmuuden näkökulmasta pelkästään hyviä asioita.

Herra puhemies! Kiinnitän vielä huomiota pellon vuokralaisen ja vuokranantajan asemaan. Muistutan siitä, että niin vuokralainen kuin vuokranantajakin joutuvat täyttämään saadakseen tuet määrätyt ehdot, joihin kuuluvat ammattitaito, koulutus, ikä jne., eli ei voi muodostua tämmöisiä spekulatiivisia tukimarkkinoita vaan aina täytyy olla nämä ehdot täytettyinä, ennen kuin tukia voi saada. Tämä jonkun verran helpottaa sitä problematiikkaa, mitä erinomaisen hyvin ed. Kiviranta täällä toi esille. Tämä pitää meidän pitää myöskin mielessämme kaiken aikaa.

Sitten, puhemies, en malta olla sanomatta kokoomuksen suuntaan, kun täällä puhutaan, että tilojen määrä on vähentynyt, että nyt, hyvät kokoomuksen edustajat, ensimmäistä kertaa on mahdollisuus myöskin pienillä ja monimuotoisilla tiloilla pitkään pitkään aikaan (Puhemies koputtaa) saada investointitukia ja sitä kautta kehittää toimintaansa. Teidän aikananne se oli päinvastoin.

Jukka Vihriälä /kesk:

Herra puhemies! Keskustelun aikana ed. Nepponen totesi, että täällä hallituspuolueiden edustajat, lähinnä keskustalaiset, esittävät vaan, että kaikki on nyt niin hyvin. Eihän näin asia ole ollut, vaan täällä on avoimesti tuotu niitä ongelmakohtia, mitä on esillä tässä yhteisesti sekä hallituksen ja tuottajajärjestöjen tekemässä sopimuksessa — erittäin kriittisiä puheenvuoroja. Näinhän pitää ollakin. Tämä on täällä nyt keskustelussa, ja tässä ehditään tehdä ja korjata asioita.

Mutta, herra puhemies, kokoomukselle erityisesti siitä, kun täällä on myöskin nyt syytetty maatalousministeriä, että tämän Vanhasen hallituksen aikana on kaikki mennyt niin huonoksi: Kyllä on syytä maatalouspolitiikassa muistuttaa myöskin ed. Hemmilää siitä, että kun Ahon—Viinasen aikana mentiin Euroopan unioniin, te olitte keskeisesti mukana silloin hoitamassa. Satun muistamaan myöskin sen ajan, kun nykyinen ed. Hemmilä oli lähetystönä keskustan eduskuntaryhmässä vaatimassa muutoksia silloiseen harjoitettuun maatalouspolitiikkaan. Kun te menitte Lipposen ensimmäiseen hallitukseen, kuka leikkasi kansallista tukea eniten? Sitä leikattiin nimenomaan kokoomuksen johdolla. (Hälinää)

Sitten kun täällä on ed. Tiura esittänyt hyvää, kovaa arvostelua mutta ei ole esittänyt mitään vaihtoehtoa, miten nämä asiat hoidetaan, olisi hyvä kuulla, mutta ed. Tiura ei ole täällä paikalla, että hän esittäisi nyt vaihtoehdon ministeri Korkeaojalle, miten asiat hoidetaan.

Sitten ed. Sirkka-Liisa Anttilalle, kun hän täällä minusta syyllisti eteläpohjalaisia: Siellä on tietenkin yksilöitä, mutta meidän tuottajaliittomme toiminnanjohtaja tekee työtään ja selvittää, hän on tutkija ja perustelee asioitaan. Minusta ei nyt pitäisi eteläpohjalaisia kokonaan syyllistää. Totta kai meiltä löytyy todella yksilöitä, jotka reagoivat voimakkaasti, mutta kyllä meidän maakunnassamme myöskin tällä hetkellä on eniten investoivia nuoria yrittäjiä, jotka katsovat eteenpäin, mutta me pakkaamme sanomaan silloin, kun on aihetta asiasta jotakin sanoa.

Puhetta on ryhtynyt johtamaan puhemies Paavo Lipponen.

Seppo Lahtela /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä keskustelussa on yleisilmapiiri ollut olemassa, että kaikki tulee EU:sta suoraan. Kyllä tässä yleinen käsitys minulla on ollut ainakin sellainen olemassa ja kansalle näin kerrotaan, että maatalousministerit EU:ssa neuvottelivat yhteisen ratkaisun, mihin Suomi yhtyi. Tässä tuleekin aina kysymys siitä, onko Suomi pitänyt riittävästi puoliansa, onko Suomi ajanut omaa etuansa viimeiseen saakka, kaiken, mitä on irti saatavissa. Kansalla on se käsitys, että viimeisiä pelikortteja ei ole käytetty.

Kun tässä suomalaiset saivat neuvoteltua tämän ainutlaatuisen luonnonolosuhteisiin perustuvan kuivauskorvauksen, ihmettelen minä vaan, että se on ajettu ja levitetty ympäri maata ja hoidettu pois viljanviljelijöiltä. Ihmettelen, miten näin voi olla ja näin voi tapahtua. Mutta se on sitä neuvottelutaktiikkaa. Siinä on käyty joku kauppa, ja siinä se on mennyt, eikä sillä paluuta ole.

Mutta, herra puhemies, kun katsotaan tätä maailmaa ja käytyä keskustelua, ed. Tiura mielestäni aika pehmeästi esitti sen näkemyksen, että tämä on niin kuin ryöstöä, suunnitelmatalouteen menevää ryöstöä ja sen tasoista meininkiä, kun viedään omistamisen kautta oleva tukioikeus ja viljelyyn perustuva tukioikeus pois. En minä kyllä tästä ed. Tiuran näkemyksestä eroa mitenkään. Olen kyllä sen takana mielelläni ja uskallan myöskin tuolla kylillä kertoa. Jos tässä asiassa ajatellaan, ed. Leppä saa pitää savolaismielipiteensä niin kuin pitääkin, mutta minun mielipiteeni on se, että viljelijän omistusoikeutta, suomalaista omistusoikeutta ja yrittäjyyttä pitää tukea ja eduskunnan pitää myöskin uskaltaa sen takana seistä eikä verhoutua näitten ilmoitusten taakse niin, että eduskunta ei pääse keskustelemaan ja päättämään asioista.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Ed. Lahtelalle pitää tässä nyt todeta, että minä olin itse viime kesänä vuosi sitten neuvottelemassa tästä kuivauskorvauksen nostamisesta ja silloin, kun siihen saatiin merkittävä lisä, todettiin kaiken kaikkiaan lopputuloksena, että Suomi onnistui näissä tähän yhteisen maatalouspolitiikan uudistamiseen liittyvissä neuvotteluissa kohtuullisen hyvin. Minusta tämä arvio tänäkin päivänä pitää paikkansa.

Se, oliko nimenomaan ajateltu, että se kaikki tulee viljanviljelijöille: Kyllä lähtökohta oli se, että yhteisesti arvioitiin niin, että tällä tavalla saadaan suomalaiseen maatalouteen lisää Euroopan unionin yhteistä rahaa mahdollisimman paljon, ja se, miten se sitten kansallisesti käytetään, miten oikeudenmukaisesti ratkaistaan se, että kaikki tuotantosuunnat kehittyvät tasapuolisesti, on toinen asia. Nyt tässä tuottajajärjestöjen kanssa yhteisellä päätöksellä on pyritty saamaan sellainen kansallinen ratkaisu, joka mahdollisimman pitkälle pitää nämä tuotantosuuntien väliset tukisuhteet ennallaan, alueitten väliset tukisuhteet ennallaan. Jos tämä kuivauskorvaus olisi jätetty tuotantoon sidotuksi tueksi, olisi vääjäämättä tämä tavoite, mikä on yhteisesti asetettu, jäänyt toteutumatta.

Sirkka-Liisa Anttila /kesk:

Arvoisa puhemies! Kokoomusoppositio on täällä aika kovasti arvostellut sitä, että miksi meillä ei ole täällä nyt selontekoa. Minusta sitä on turhaa sen takia arvostella, että pidän hyvin arvokkaana sitä, että kun nyt valtioneuvosto on tehnyt tämän periaatepäätöksen EU-maatalouspolitiikan uudistamisen päälinjoista ja se tuodaan pääministerin ilmoituksena eduskuntaan, meillä on aikaa syksyllä ja syksymmällä sitten, kun kaikki ratkaisut ovat selvillä — niin kuin täällä ministerikin ihan oikein totesi, moni asia on vielä auki — tuoda se selonteko tänne ja meillä on aikaa sitä sen jälkeen käsitellä ja ilmaista yksimielinen tukemme sitten hallituksen harjoittamalle maatalouspolitiikalle. Pitäisin sitä erittäin hyvänä mahdollisuutena, kun kerran tiedämme, että selonteko kuitenkin on tänne tulossa. On totta, että sen selonteon kautta voidaan koko eduskunta aikanaan sitten sitouttaa yhteisen maatalouspolitiikan taakse, mikä EU-maailmassa on äärettömän tärkeää, niin kuin täällä on moneen kertaan todettu, että me pystymme puhumaan yhdellä äänellä.

Täällä on ihmetelty sitten sitä, että viime vaalikaudella ei keskusta täällä salissa kovin paljoa kritisoinut. Minusta pääministeri Vanhanen vastasi tähän erinomaisella tavalla yhdellä kyselytunnilla toteamalla, että keskusta tietää, miten vaikeata näiden asioiden hoitaminen EU-päätöksenteossa on. Mekään emme halunneet omalta osaltamme oppositiosta käsin vaikeuttaa silloisen hallituksen toimintaa, ja toivon, että tämä nykyinen oppositio toimii samalla tavalla ja pitää tämän mielessä. Minusta tämän illan keskustelu antaa sille hyvää lähtöpohjaa, että näin käytännössä voi myöskin olla.

Minkä takia nostin esille kahden ihmisen nimen täällä, niin ihan sen takia vaan toiminnanjohtaja Ojaniemen, että silloin 141-artiklaneuvottelujen jälkeen hän käytti vääriä laskelmia pohjana ja loi sellaista ilmapiiriä, joka aikaansai lisää hämmennystä. Nyt on erittäin suuri vaara myöskin, että käytetään vääriä laskelmia, joita ed. Petri Salo täällä jo kauhukuvina maalaili, eli pitäisi odottaa ratkaisuja, kunnes ne ovat kaikki selvillä.

Pekka Vilkuna /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Tässä on moneen kertaan todettu, että nämä muutospaineet johtuvat EU:sta täysin tai hyvin pitkälle. Itse lopetin puhumisen Suomen itsenäisyydestä vuoden 95 alusta, ja minä oikeastaan kehotan kokoomuslaisia tekemään samoin. Ei meillä ole tässä asiassa mitään itsenäisyyttä.

Sitten tämän cap-ratkaisun laillisuudesta ja Suomeen sopivuudesta haluaisin ottaa esille pari ajatusta. Onko todella tämmöisessä yhteiskunnassa, missä omaisuuden suoja on yksi suurimpia, vankimpia perustuslailla turvattuja oikeuksia, mahdollista ottaa yksi osa omaisuuden tuotosta tuolla lailla tavallaan tuuliajolle tai pelinappulaksi, kiristysvälineeksi, mitä nyt käyttääkin?

Toisaalta voi ajatella, että onko tämmöisillä rahoilla — sehän on veronmaksajien rahaa, vaikka se tuleekin EU:sta — yleensä mahdollista tehdä kauppaa ja pitää ne jossain muualla. Mehän voimme yhtä hyvin ajatella, että kun lapsilisä maksetaan yleensä jommankumman vanhemman tilille lasten huoltamiseksi, niin jos tämä vanhempi, jonka tilille se raha on tavannut tulla, ottaakin yhtäkkiä ja lähtee perheestä ulos, saako hän viedä ne lapsilisät mennessään, koska yhteiskunta on ne hänelle ohjannut ennenkin, tai voidaanko esimerkiksi työttömyyspäivärahalla tai lapsilisällä tehdä kauppaa, niin että minä ostan joltakin työttömältä seuraavan vuoden työttömyyspäivärahat kertaheitolla pois. Minusta nämä ovat semmoisia asioita, että näitä kannattaisi miettiä, hipsitäänkö tässä laillisuuden rajamailla.

Pertti Hemmilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tässä keskustelussa on paljon esitetty kysymyksiä ministerille, mutta vähän on saatu vastauksia. Minä tiivistäisin tämän viimeisen puheenvuoroni nyt kahteen kysymykseen, jotka ovat nousseet keskeisesti esille täällä.

Ensimmäinen on se, että luuletteko, arvoisa ministeri, että tämä tukioikeuksiin liittyvä ongelma voitaisiin käsitellä eduskunnan perustuslakivaliokunnassa siitä huolimatta, että tuotte pääministerin ilmoituksena itse tämän pääasian tänne. Mutta kun se liittyy niin olennaisesti tähän, niin luuletteko, että voitaisiin jollain lailla eduskunnan perustuslakivaliokunnan asiantuntemusta käyttää tässä asiassa?

Toinen kysymys on se, että kun te olette monta kertaa tämänkin keskustelun aikana todennut, että ongelmatapaukset liittyen näihin tukioikeuksiin hoidetaan kansallisesta tukivarannosta, niin mistä, herra ministeri — jos te voisitte kuunnella tätä kysymystä — mistä tähän kansalliseen varantoon otetaan näitä tukioikeuksia, kun karenssiajaksi on ilmoitettu kolme vuotta? Kun tämä astuu voimaan vuoden 2006 alusta, niin vasta 2009 siellä varannossa näin ollen olisi ensimmäiset tukioikeudet. Mistä ne otetaan, kun ei sitä ylimääräistä tukioikeutta ole olemassa missään?

Esko Ahonen /kesk:

Arvoisa herra puhemies! Maataloustuen irrottamista tuotannosta olen paljon miettinyt, niin kuin monet muutkin täällä salissa. Tässähän käy sillä lailla, että tosiaan alkuvaiheessa tuotantoon ei panosteta niin paljon tai siihen viljelyyn ja pikkuhiljaa on tällainen näennäisviljely vallalla. Sen jälkeen meillä on raaka-ainepula omassa elintarviketeollisuudessa, ja muistaakseni ja tietääkseni meillä on 200 000 työntekijää elintarviketeollisuuden parissa, ja tämä on todella merkittävä asia.

Jos ajatellaan sitä, että jatkossa me joudumme tuomaan ruokaraaka-aineita ja elintarvikkeita ulkomailta, koska meidän oma maataloustuotantomme ei pysty tarvetta täyttämään ja toteuttamaan, niin se on konfliktitilanteissa ja tällaisissa kriisitilanteissa todella paha ja huono asia. Sen takia kehottaisinkin, että tätä tukiasiaa vielä mietitään hyvin tarkasti, koska jos suomalaisilta kysytään ja kun on kysytty mielipidemittauksissa, niin kaikki suomalaiset ilmoittavat haluavansa syödä suomalaista hyvin tuotettua ja terveellistä ruokaa.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Ed. Vielma tuossa aiemmin puhui siitä, että sosialidemokraatteja ja vasemmistoa ei kiinnosta nämä asiat. Voin todeta, että ei ole joutanut vessassakaan käymään koko iltana, tässä kohta on pakko lähteä, nimittäin olen kuunnellut tarkkaan nämä tarinat, ja siinä mielessä ed. Vielma voisi aina katsoa tännekinpäin. Täällä on koko ajan istunut ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita ja ovat jopa heittäneet keskustelunaiheitakin.

Yksi kysymys tässä on yhä edelleen jäänyt vastausta vaille. Toivoisin, että ministeri Korkeaoja vastaa tähän kysymykseen, nimittäin tämä tuen siirtyminen vuokralaiselle pellon osalta. Joku täällä aikaisemmin illalla puheenvuorossaan totesi, jotta kannattaisi ottaa hattu kouraan ja lähteä tuonne Brysselin suuntaan neuvottelemaan tähän muutosta, koska tämä ei sovi suomalaiseen oikeusjärjestelmään, tämmöiseen oikeustajuun, omaisuuden suojasta. Onko tässä nyt tarkoitus jääräpäisesti ministeriön taholta antaa mennä, kun on tämmöinen tietoisesti ilmeisesti tehty, koska nyt on tullut esille, että tämä ei ollut vahinko, vaan tämä on tietoisesti hyväksytty? Vai onko jotain toivoa, että oikeasti myös ministeri ja ministeriön virkamiehet voivat lähteä tekemään tämän puolesta muutosta, kun eduskunta, niin kuin tässä on kuulunut, ja eduskunnan kansanedustajat ovat sitä mieltä, että tämä pitää muuttaa? Yksi mahdollisuus on tietysti, mistä on puhuttu, että perustuslakivaliokunta laitetaan tutkimaan, eli maa- ja metsätalousvaliokunta voi tehdä tämmöisen ja viedä perustuslakivaliokuntaan tutkittavaksi, onko tässä rikottu suomalaista lainsäädäntöä, jos tätä lähdetään näin soveltamaan.

Lauri Kähkönen /sd:

Arvoisa puhemies! Muun muassa ed. Kiviranta piti todella hyvän puheenvuoron liittyen näihin tukioikeuksiin ja niillä mahdollisesti käytävään kauppaan, ja hänen ajatuksiinsa on todella helppo yhtyä.

Pyysin tämän puheenvuoron kuitenkin ed. Vielman puheenvuoron johdosta. Siinä hän viittasi rehtori Perttu Vartiaisen lausuntoon. Tämä lausunto taas liittyy hallintovaliokunnassa käytävään keskusteluun ja kuulemiseen aluepoliittisesta selonteosta. Myönnän toki, että pikaisesti tulisi tehdä eri toimenpiteitä myös maakuntakeskusten ulkopuolella olevien alueiden elinvoimaisuuden lisäämiseksi. Mutta ed. Vielmalle: Monet toimenpiteet olisi voitu tehdä jo aiemmin kokoomuksen ollessa myös hallitusvastuussa. Ei tainnut vain silloin asia kokoomusta tarpeeksi kiinnostaa. Todella monet hallituskaudet oltiin hallitusvastuussa, ja nyt tuntuu siltä, että kaikki on tämän hallituskoalition syytä.

Pentti Tiusanen /vas:

Arvoisa puhemies! Todellakin, suomalaisessa elintarvikeketjussa on mukana 200 000 ihmistä, (Ed. Pulliainen: 400 000 muuten on!) ja sen päässä on yli 5 miljoonaa ihmistä nauttimassa niistä tuotteista. Suomalaiset haluavat puhdasta, turvallista ravintoa. Se, että meidän maaperämme ei sisällä kadmiumia, on yksi hyvä asia, joka tätä tukee, mutta suomalaiset eivät myöskään halua geenimuunneltuja tuotteita. Se on aivan selvä asia. Luomu on mahdollisuus. Me emme pysty määrillä kilpailemaan, mutta laadulla, ja näin ollen, kun ed. Komi viittasi, että on tulossa uutta tässä, niin odotamme toki jännityksellä ja toivomme hyvää.

EU on myös kyseenalaistettu monella tavalla globaalisesti, sen maataloustuet ja esimerkiksi vientituet. Globaalisesta näkökulmasta EU on jossakin määrin ongelma köyhempien tuottajamaiden suhteen. Myöskään EU ei pysty määrällä kilpailemaan globaalisti, mutta pystyisi laadulla.

Lopuksi totean, että hätä on todella ollut Suomessa suuri ja Pohjanmaalla erityisesti, kun esimerkiksi euroedustaja Esko Seppänen kutsuttiin hätiin Pohjanmaalle.

Maa- ja metsätalousministeri Juha Korkeaoja

Arvoisa puhemies! Tämä uudistuksen peruslähtökohta, että tuet irrotetaan tuotannosta, ei miellytä viljelijöitä, enkä itsekään pidä sitä hyvänä yleisperiaatteena, mutta kaikki tiedämme ne taustat, minkä johdosta unionin tasolla tähän on päädytty. Meidän osaltamme on todettava se, että kuitenkin meillä on monta muuta tukijärjestelmää kuin tämä cap-tuki, jotka ovat sidottuja tuotantoon, ja sen takia meidän näkökulmastamme tämä tilanne on sellainen, että tällä hetkellä arvioituna kuitenkin tämmöinen kannustavuus tuotantoon näissä tukijärjestelmissä säilyy riittävänä. Mutta ei tämä suunta hyvä ole. Se tietenkin pitää myöntää. Mutta tämä ei ole Suomen päätös. Emme me voineet sanella tätä unionin päätöstä tältä osin. Kuitenkin siihen saatiin neuvottelujen yhteydessä sellaisia korjauksia, mitä olimme asettaneet tavoitteeksi, ja saatiin parannettua alkuperäisestä esityksestä.

Mitä sitten tulee tukioikeuksiin, niin kansalliseen varantoon varataan tässä alkutilanteessa tietty määrä tukioikeuksia, joita voidaan sitten alusta pitäen myöntää niiden periaatteitten mukaan, mitä neuvoston asetukseen ja komission asetukseen sisältyy. Eli se on ratkaisu, mutta kun siihen yhteiseen kansalliseen varantoon irrotetaan tukioikeuksia, niin se on kaikilta muilta pois. Se otetaan tästä kokonaispotista pois ja voidaan sitten käyttää näihin tarkoituksiin tällaisena reservinä tämän järjestelmän mukaisesti. Tätä harkitaan, mikä se määrä tulee olemaan, jotta sitä olisi tarpeeksi, mutta ei liikaa.

Mitä tulee sitten perustuslailliseen kysymykseen, joka täällä on nostettu esiin, se on tietysti mahdollista tutkia, ja olemme tuottajajärjestön kanssa sopineet niin, että me käymme ministeriön puolelta nyt vielä kerran kaikki tämän EU-asetuksen kohdan soveltamiseen liittyvät yksityiskohdat mahdollisimman huolellisesti tarkkaan läpi. Olen valmis keskustelemaan myöskin komission tasolla tästä sovellutuksesta, ja MTK:n puolella on ollut esillä se, että nämä yksityisoikeudelliset viljelijäin keskinäiset esimerkiksi vuokraoikeuteen liittyvät kysymykset selvitetään, mitä mahdollisuuksia niissä on, niin että saisimme järjestelmän, joka mahdollisimman joustavasti mahdollistaa tämän siirtymäkauden järjestelyt ja turvaa sekä vuokraajan että maanomistajan oikeudet.

Puhemies:

Keskustelu päättyy.