Täysistunnon pöytäkirja 77/2002 vp

PTK 77/2002 vp

77. TIISTAINA 11. KESÄKUUTA 2002 kello 14

Tarkistettu versio 2.0

14) Hallituksen esitys lahjontaa koskevan Euroopan neuvoston rikosoikeudellisen yleissopimuksen eräiden määräysten hyväksymisestä sekä eräiden virkarikoksia ja niihin liittyviä rikoksia koskevien säännösten muuttamisesta

 

Toimi  Kankaanniemi  /kd:

Arvoisa puhemies! Mielestäni on aivan perusteltua, että tämä lakipaketti ja sopimus tulee hyväksytyksi myös siltä osin, mikä koskee kansanedustajan lahjontaa. Ensimmäisessä käsittelyssä tästä asiasta käytiin pitkä ja kiivaskin keskustelu. Erityisesti tuosta keskustelusta jäi ikävänä piirteenä elämään sellainen ed. Ojansuun puheenvuoro, jossa hän heitti kohtuuttoman varjon oikeastaan koko eduskunnan ylle, kun hän peräänkuulutti sitä, että tämän lain olisi pitänyt olla voimassa jo ennen ydinvoimaäänestystä ja että silloin olisi tapahtunut jotakin tällaista. Se oli sopimatonta ja olisi edellyttänyt ed. Ojansuulta anteeksipyynnön. Mutta se on jäänyt historiaan.

Tämä sopimus merkitsee sitä, että Suomi on Euroopan neuvoston 44 jäsenmaan joukossa hyväksymässä kansanedustajienkin osalta korruptionvastaista toimintaa ja siihen tarkoitukseen ollaan säätämässä tämä laki. Erityisesti itäisen Euroopan maissa korruptio myös tällä tasolla on vakava ongelma, ja meillä on mielestäni velvollisuus olla sopimuksessa mukana, vaikka omia ongelmia ei olekaan. Meidän on näytettävä esimerkkiä, ei vain sanottava, että älkää tehkö niin kuin me teemme vaan niin kuin me sanomme. Tämmöinen henki jäi vähän elämään niiden osalta, jotka tätä vastustivat. Mielestäni on hyvä, että me olemme etenemässä tällä tiellä.

Seppo  Lahtela  /kesk:

Arvoisa rouva puhemies! On tavallaan helppo jatkaa, tavallaan tyhjä jatkaa tämän ed. Kankaanniemen puheenvuoron jälkeen, kun tavallaan odotin, että hän olisi tyhjentänyt koko pajatson, mutta toisaalta jäi vaikutelma, että hän vaan käsitteli pintapuolisesti silitellen, jopa näki tämän hallituksen onnettoman esityksen hyvänä.

Mutta mitä tulee tähän sisältöön, niin jatkaen ed. Kankaanniemen pohdintaa tässä asiassa kyllähän korruptio, lahjonta ja siihen liittyvä epäily ja hämärätoiminta ovat vakavia asioita.

Mutta se, mitä ensimmäisen käsittelyn aikana täällä voimakkaasti ja vahvasti käytiin läpi, on tämä, kuinka kansanedustajan lahjonta ja lahjominen liittyvät tähän asiaan ja olisiko se syytä ottaa vai ei tähän lakiin mukaan. Hallituksen esitys on lähtenyt siitä, että tämän tulee olla mukana ja että kansanedustajat on syytä rakentaa ja puhdistaa niin, että tällaista lahjomakysymystä ei ole olemassa. Mielestäni mahdollisuudessa saattaa suomalainen kansanedustaja, jopa alkuperäisen esityksen mukaan ehdokaskin, lahjonnan pariin, on ehkä, sanoisin, pitkälti edelleen, niin kuin useimmat puhujat totesivat, eivät niin selkokielisesti ensimmäisen käsittelyn aikana, kysymys hätävarjelun liioittelusta.

Se, mihin sisällössä tässä vaiheessa edelleenkin puuttuisin ja kävisin kiinni, on se, että kun perustuslakivaliokunta selkeästi on pohtinut tämän asian, lausunut kantansa ja todennut, että Suomen on syytä tehdä tähän varauma tältä osin eikä ottaa kaikkea tänne mukaan, niin pidän aika erikoisena ja poikkeavana, että lakivaliokunta nöyrtyy sen jälkeen, kun joku on käynyt kuuntelemassa Euroopan neuvoston tuomareita, neuvonantajia ja muita virkamiehiä tässä asiassa, suomalainen kansanedustuslaitos nöyrtyy, eurooppalaiseen painostukseen ja menee ja hyväksyy tällaisen lahjomakysymyksen tänne mukaan.

Tätä, että kansanedustajasta, niin kuin perustuslakivaliokunta toteaa, voidaan epäilyn kautta nostaa kyseenalainen kytkentä ja luoda sellainen kuva, että edustaja on ottanut lahjoman vastaan, pitäisin kyllä erittäin köyhänä ja vähäisenä asiana, jos Suomessa eduskunta tämän asian pohjaan nousee ja tarttuu.

Ed. Kankaanniemi totesi erityisesti ensimmäisen käsittelyn aikana ed. Ojansuun käyttämän puheenvuoron ja siinä luodun mielikuvan siitä, että Suomen eduskunnassa tällaista lahjomaa tapahtuisi. Rouva puhemies! Suora lainaus: "Lopuksi harmittelen sitä, että laki astuu voimaan vasta ydinvoimaäänestyksen jälkeen. Esitys annettiin eduskunnalle 22.5.2001, joten meillä olisi ollut hyvin aikaa saada laki voimaan jo ennen, jo tämän vuoden alusta. Useat asiantuntijat nostivat juuri ydinvoimaäänestyksen esimerkiksi sellaisesta päätöksestä, jossa kiusaus lahjontaan ja lahjusten vastaanottamiseen on suuri. Siksi olisin toivonut, että eduskunnasta olisi löytynyt poliittista tahtoa lain nopeammalle käsittelylle." Tältä osin mielestäni tässä on luotu sellainen mielikuva, että eduskunnassa ydinvoimaäänestykseen liittyen olisi ollut lahjoman paikka olemassa ja täällä lahjomaa olisi käytetty.

Tämän pohjalta voisi käytännön kokemuksena kertoa ja nähdä tässä asiassa, että itse tietysti ilmoitin, kun aina enemmän puhun ja vähemmän harkitsen, että olen altis kaikenlaisille lahjuksille, ruualle ja juomalle, ja luulin, että sitä nyt sitten teollisuuden puolelta tarjoillaan täällä, mutta ainut, minkä sain, oli se kun kahvilassa ed. Kuosmanen tarjosi kupin mustaa kahvia ilman pullaa ja ilmoitti, että tällä pitäisi äänestää puolesta. Kun sitten puolesta äänestin, luulen, että ed. Kuosmasen kahvikupilla ei ollut mitään tekemistä sen asian kanssa.

Tähän nähden kun otetaan huomioon vaalirahoitus, siihen liittyvät kytkennät ja kaikki, mitä edustajan toimeen tulee edustajan toimiessa vaalikentillä kansalaisten parissa, jos tässä mennään sellaiseen keikarointiin kuin paljojen lakimiesten matkassa voi syntyä ja tulla — ruuan ottaminen ja nauttiminen todeten, että nyt on oltu hyvässä käsittelyssä ja hyvin hoidettu tämä asia, yritetään tätä edistää — niin kyllä, niin kuin valiokunnan perusteluissa, perustuslakivaliokunnan lausumassa ja muissa ilmi käy, tässä voidaan joutua todelliseen suohon.

Sen takia haluan lausua myöskin tässä asiassa, että en missään tapauksessa ole ollut hyväksymässä enkä valmis hyväksymään tätä asiaa. Siltä pohjalta, jos joku tekee hylkäysesityksen, niin vaikka tässä laissa on paljon hyvääkin asiaa olemassa, olen kyllä valmis kannattamaan hylkäysesitystä. En sitten tiedä, olisiko tällä eduskunnassa läpimenomahdollisuuksia, kun se esittäjäkään ei oikein rohkene esille nousta. Monessa asiassa tämä kansanedustajan asema on sellainen, että me kyllä rohkenemme puhua sellaisista yleismaailmallisista asioista, millä on tärkeä vaikutelma ja sanoma toreilla, mutta kun on kysymys ikään kuin omasta asemasta, tulevien eduskuntavaaliehdokkaiden ja edustajien aseman turvaamisesta, siinä meillä usein rohkeus puuttuu.

Se, mikä erityisesti tässä asiassa niin itseäni kuin kansalaisia ja kaikkia muitakin erityisesti kismittää, on se, että Euroopan neuvoston painostuksesta, mikä kansan mielikuvissa mielletään suoraan EU-kytkentäiseksi toiminnaksi, ollaan valmiita nöyrtymään ja alentumaan tähän asiaan ikään kuin ennen vanhaan aikaan, kun neuvot tulivat jostain muusta suunnasta. Tämä on sellainen asia, missä suomalaista itsenäisyyttä pitäisi korostaa ja ylläpitää, ja sen takia olisin nähnyt, että perustuslakivaliokunnan varaumaa olisi pitänyt toteuttaa ja myöskin se tähän sisällyttää.

Rouva puhemies! Tässä lyhennetty oma näkemykseni tästä asiasta, mutta täytyy sanoa, että sydäntä kyllä särkee ja riipaisee, kun tällaista nöyristelyä Suomen eduskunnassa tehdään ja tällaista ollaan täällä hyväksymässä.

Keskustelu päättyy.