Täysistunnon pöytäkirja 79/2006 vp

PTK 79/2006 vp

79. KESKIVIIKKONA 6. SYYSKUUTA 2006 kello 15

Tarkistettu versio 2.0

10) Hallituksen esitys kansaneläkelaiksi, laiksi vammaisetuuksista ja laiksi eläkkeensaajan asumistuesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi

 

Toimi Kankaanniemi /kd:

Herra puhemies! Nyt käsittelyssä on hallituksen esitys kansaneläkelaiksi, laiksi vammaisetuuksista ja eläkkeensaajan asumistuesta annetuksi laiksi ja vähän vielä muitakin lakeja tässä mukana eli sinänsä tavattoman tärkeä uudistus, mutta pääosin tekninen eli kokonaisuudistus, jolla pyritään ajanmukaistamaan ja selkeyttämään toimeentuloturvaa koskevaa lainsäädäntöä. Se on tarpeen saada myös uuden perustuslain, joka nyt on jo 6 vuotta, 6 kuukautta ja 6 päivää vanha eli ei enää mikään ihan uusi, kanssa yhteensopivaksi. Näinhän on välttämätöntä sinänsä tehdä. Tähän sisältyy kuitenkin muutamia semmoisia asioita, joita on syytä hieman nostaa esille tässäkin yhteydessä.

Ensinnäkin on tietysti hyvä asia se, että kuntakalleusluokituksen loppumiseksi nyt otetaan todellinen käytännön (Ed. Pulliainen: Tuommoinen askel!) askel. Muistaakseni kalleusluokituslaki on määräaikainen ja sen voimassaolo päättyy, ellei sitä jatketa, ja esitystä sen jatkamiseksi ilmeisesti hallitus ei enää anna, jolloin siitä järjestelmästä, sanotaanko, päästään vihdoinkin eroon. Kalleusluokitushan on jostakin, en tiedä, kuinka kaukaa vuosikymmenten takaa, ehkä 60-luvulta, lähtöisin, ja vuosia, ehkä 10—15 vuotta, on kulunut siitä, kun viimeksi on sen perustana olevat laskelmat kuntakohtaisesti uudistettu. Sitä on vain jatkettu samalta pohjalta.

Näin esimerkiksi sitten turkulaiset ja tamperelaiset ovat eri luokassa ja eläkeläiset saavat eri määrän eläkettä siitä riippuen, kummassa kaupungissa sattuvat asumaan. Sille ei varmaan nyt mitään erityistä perustetta ole. Nyt en muista, kummassa on edullisempi, kummassa huonompi luokka, mutta että toinen olisi niin paljon mukavampi asua, että siellä kannattaisi asua pienemmällä eläkkeellä tai pystyisi ostamaan ruokansa. (Ed. Esa Lahtela: Turku on pienemmässä!) — Turku on häviöllä, joo. Puhemieskin varmaan sitten on hyvin tyytyväinen ja ed. Paasio, että näin tapahtuu, että tästä vihdoinkin luovutaan ja nostetaan ne turkulaiset tamperelaisten tasolle tässäkin eikä alenneta tamperelaisia turkulaisten tasolle.

Eli tästä on aikakin jo luopua. Eduskunta on minunkin täälläoloaikanani, parinkymmenen vuoden aikana lukuisia, varmaan kymmeniä, lausumia ja päätöksiä tehnyt, että tästä on luovuttava ensi vuonna tai seuraavana vuonna viimeistään, mutta aina sitä on jatkettu, ja aina on eduskunta taipunut hallituksen tahtoon, koska se hieman maksaa nimenomaan eläkejärjestelmälle ja muutamissa muissa etuuksissa. Palkkoihin se ei taida enää nykyisin suoraan vaikuttaa. Eli tältä osin on tietysti ihan hyvä, että tämä uudistus tulee.

Täällä on sitten muutamia muita kysymyksiä Suomessa asuvien ulkomaalaisten kohdalla ja joitakin muita, leskeneläkkeeseen jne. vaikuttavia asioita.

Mutta tässä yhteydessä on todettava, että Vanhasen hallituksen eläkepolitiikka on ollut syvä pettymys suomalaisille eläkkeensaajille, todella syvä pettymys, ei vain niihin suuriin lupauksiin nähden, joita erityisesti keskusta antoi ennen vaaleja. Varmaan kaikki harkitsevat ymmärsivät, että ne olivat vain vaalitaktiikkaa. Mutta todellisuus on ollut sitä, että pienimpiä eläkkeitä, kansaneläkkeitä, on korotettu vain 12 eurolla tällä kaudella, vaikka valtiontalous ja kansantalous on kasvanut hurjaa vauhtia. Ennennäkemättömän rikas on Suomi tänä päivänä, mutta ensi vuoden budjettikaan ei lupaa yhtään mitään uutta kansaneläkeläisille eikä tämäkään lainsäädäntö sisällä uudistuksia, muutoksia, korjauksia tuon väestöryhmän asemaan. Se on suuri puute. Eli tämä on vain tekninen uudistus tältä osin.

Toinen asia on se, että indeksijärjestelmät ansioeläke- ja kansaneläkejärjestelmissä pysyvät eriytettyinä. Olisi aika yhdistää eläkeläiset yhden kerroksen eläkeläisiksi tässä suhteessa ja myöntää yhteinen, samanlainen indeksi molemmille väestöryhmille. Ei ihmisiä tällä tavalla sivistysvaltiossa pitäisi enää eriyttää ja pitää näitä kaikkein alhaisimmalla eläkkeellä olevia huonommassa asemassa kuin niitä huippueläkkeitä ja ansioeläkkeitä saavia, joilla kuitenkin on ainakin suurelta osin parempi eläketurva, joskin heilläkin monilla sietämättömän alhainen.

Samalla kun odotan, että sosiaali- ja terveysvaliokunta puuttuu tähän indeksijärjestelmien yhdenmukaistamiseen, niin myös indeksin laskentatapa pitää palauttaa, niin että se paremmin seuraa ansiokehitystä, mistä täällä on paljon puhuttu, se kuuluisa taitettu indeksi. Sitä pitää korjata. Se on ollut lupaus, mutta se on unohdettu.

Herra puhemies! Kaiken kaikkiaan toistan sen ikävän asian, että eläkeläiset ovat tyytymättömiä ja ovat kokeneet tulleensa tällä kaudella petetyiksi. Kun tuolta syvältä maaseudulta tulen itse tänne aina viikon alussa, niin totean, että maaseudulla on näitä pieneläkeläisiä suhteessa kaikkein eniten väestöstä ja se rahavirta, joka eläkejärjestelmän myötä täältä pääkaupungista virtaa tuonne maakuntiin ja maaseudulle, on jäänyt jälkeen niistä virroista, mitä muuten yhteiskunnassa liikkuu, optioista puhumattakaan. Tämä on ollut osatekijä siihen, että maaseudun näkymät ovat menneet alaspäin ja ovat edelleen heikkenemässä, kun eläkeläisten ostovoima on jäänyt jälkeen ja jää koko ajan jälkeen. Vanhasen hallituksen perintö tulee olemaan kaikille eläkeläisille tavattoman murheellinen, ja sitten lisäksi se tulee olemaan sellainen, että eläkeläiset ovat jääneet muusta ansiokehityksestä merkittävästi jälkeen, ja sitä ei voi pitää oikeudenmukaisena. Sillä tavalla hallitus ei ole osoittanut kunnioitusta sitä väestöryhmää kohtaan, joka on tämän maan vapauden taistellut ja rakentanut tämän meidän nauttimamme hyvinvoinnin.

Erkki Virtanen /vas:

Arvoisa puhemies! Ed. Kankaanniemi sanoi, että kysymys on teknisestä uudistuksesta, teknisestä lakimuutosesityksestä. Näin ehkä voi sanoa, mutta on toisaalta sanottava, että kansaneläkelaki etuuslakina ei ole tekninen laki. Se on itse asiassa yksi tärkeimmistä, ellei tärkein, suomalaisista etuuslaeista, jotka tässä salissa on säädetty.

Minun mielestäni etuuslainsäädännön laajemminkin kuin vain niitten lakien osalta, joita nyt käsitellään, tulisi nyt täyttää ainakin seuraavia kriteereitä: Lainsäädännön, kun on kysymys nimenomaan sosiaalisista etuuksista, tulisi edistää ihmisten terveyttä, työkykyä ja itsenäistä selviytymistä. Sen takaaman toimeentuloturvan tason pitäisi olla niin riittävä, että etuudensaaja ei yleensä joudu turvautumaan toimeentulotukeen. Sen lainsäädännön hallinnollisten menettelyjen tulisi olla mahdollisimman yksinkertaisia. Sen tulisi ehkäistä väliinputoamisia ja myöskin väärinkäytöksiä. Sen lainsäädännön pitäisi olla niin selkeää ja niin yksinkertaista, että se tukisi asiakasystävällistä toimeenpanoa. Lopuksi: Kelan, viralliselta nimeltään itse asiassa Kansaneläkelaitos, joka sen toimeenpanee, ja muiden toimijoiden työnjaon tulee olla selkeää.

Tätä lainsäädäntöä uudistetaan tässä nyt juuri tämän suuntaisten pyrkimysten saavuttamiseksi, mutta valitettavasti siinä ei edetä tarpeeksi pitkälle. Itse asiassa nuo äsken esittämäni tavoitteet olivat niin hienoja, että voisi jopa epäillä, olenko itse ne keksinyt, ja myönnän, että en olekaan. Ne ovat pitkälti peräisin Kelan omasta etuusstrategiasta. Siis toimeenpanija on miettinyt näitä asioita ja päätynyt tällaisiin tavoitteisiin ja haluaisi myöskin tältä pohjalta uudistaa voimassa olevaa lainsäädäntöä, että tähän päästäisiin. Valitettavasti ihan kaikki tahot, tässä tapauksessa tietenkin sosiaali- ja terveysministeriö ja maan hallitus, eivät ole olleet valmiita edistämään näitä tavoiteltavia tavoitteita riittävästi, että niihin päästäisiin. No, ehkä kertalinttuulla nyt ei ihan kaikkea pidäkään tavoitella, mutta parempaan olisi voitu pyrkiä. Minusta ainakin muutama asia voitaisiin tehdä itse asiassa jo tämän lainsäädännön yhteydessä. Ed. Kankaanniemi edellä viittasikin niistä muutamiin, mutta kertaus on opintojen äiti.

Ensinnäkin asumistuet voitaisiin yhtenäistää. Kela maksaa yleistä asumistukea, eläkkeensaajien asumistukea, opiskelijoiden asumislisää ja vielä sotilasavustukseen liittyvää asumislisää. Ne ovat syntyneet eri historiallisina aikoina, ja niillä on erilaisia tavoitteitakin, mutta tätä nykyä, kun ihmiset aina toisinaan olosuhteittensa muuttuessa muuttavat järjestelmästä toiseen, he yleensä turhautuvat ja masentuvat joutuessaan mukaan siihen erilaisten todistusten ja erilaisten ehtojen myllyyn, jota toimeenpanija eli Kela vastentahtoisesti pyörittää ja myöntää itsekin, että sen myllyn pyörittäminen kuluttaa rahoja aivan turhaan byrokratiaan. Onhan siitä tietenkin haittaakin. Jos eläkeläisten asumistukea ei olisi juuri nyt ollut olemassa, niin hallitus ei olisi voinut keksiä tätä loistavaa etuutta, jolla se nyt hoitaa köyhyyttä, eli tätä huikeaa korotusta muutamien eläkeläisten asumistukeen. Kaikilla hyvillä asioilla on myöskin huonot puolensa ja päinvastoin.

Toinen asia, joka pitäisi hoitaa, on eläkkeessä olevan laitoshoitorajoituksen poisto. Sehän tarkoittaa sitä, että kun kansaneläkettä saava joutuu tai pääsee laitoshoitoon, hänelle ei enää makseta kansaneläkettä. Tämähän on johtanut tietysti kunnissa mitä kummallisimpaan heppalointiin, koska tämä järjestelmä johtaa tietysti siihen, että kun kunnat yrittävät säilyttää sen kansaneläkkeen, että ei jouduttaisi esimerkiksi korvaamaan sitä toimeentulotuella, niin sen jälkeen sitten ei haluta perustaa laitospaikkoja riittävästi tai yritetään selittää, että nämä eivät ole laitospaikkoja. Ei tällaisessa ole mitään järkeä.

Kolmanneksi asia, joka pitäisi saada kuntoon, on vammaisetuudet. Niistä ensinnäkin ehkä keskeisin tässä tapauksessa kysymykseen tuleva etuus, jonka myöntämistä voitaisiin selkeyttää mutta samalla myöskin oikeudenmukaistaa, on eläkeläisten hoitotuki. Siis ennen vanhaan, silloin kun Suomi oli köyhä — kuten ed. Kankaanniemi edellä muisteli ikään kuin käänteisesti, kun hän muisteli, kuinka rikas Suomi nyt on — silloin vanhaan hyvään Veikko Lavi -aikaan oli apulisä, hoitolisä ja kaikkia muita lisiä ja ne myönnettiin, kun ihminen täytti tietyn iän.

Mutta nyt, kun olemme rikastuneet, vai olemmeko me nyt sitten köyhtyneet, enää meillä ei olekaan varaa tähän. Apulisä, hoitolisä ja muut lisät on poistettu. Nyt on tullut hoitotuki, mutta siihen on tullut saantiehto, joka tarkoittaa sitä, että erittäin iso osa siihen oikeutetuistakin vanhoista huonokuntoisista eläkeläisistä ei osaa tai ymmärrä hakea sitä tai sen saanti on tehty niin hankalaksi erilaisine lääkärinlausuntoineen, että sekä hakijat että tuen käytännön myöntäjät menettävät hermonsa ja luopuvat siitä. Tai sitten se maksetaan vasta jälkikäteen, ja kun hakija ei voi olla varma, saako hän sen, hän ei uskalla hankkia sitä etuutta, johon hän voisi sen saada, ja ehkä hän sitten kuitenkin olisi voinut sen saada, mutta se jää nyt saamatta, kun järjestys on tämmöinen. Byrokratia lisääntyy.

Neljäs asia, joka pitäisi saada kuntoon, on se, mihin ed. Kankaanniemi täällä jo viittasi: indeksit pitäisi yhtenäistää. Se on vähintä, mitä tietenkin voidaan tehdä. Työeläkeindeksi, tämä kuuluisa taitettu indeksihän, nyt turvaa hieman tätä, sanoisiko, ansioon suhteutetun elintasonkin nousua, kun se ottaa sen 20-prosenttisesti huomioon. En toista sitä, minkä ed. Kankaanniemi täällä sanoi sen oikeudenmukaisuudesta. Totean vaan, että jos 80—20-indeksi on taitettu indeksi, niin tämä kansaneläkeindeksi, joka on 0—100-indeksi, on murskattu indeksi. Se on kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eläkeläisten, joita pelkästään kansaneläkkeen varassa elävät ovat, kohtuutonta kohtelua. Tältä paikalta en halua käyttää ikävämpää ilmausta, mihin olisi kyllä perusteita. Tämä on johtanut siihen, että kun ansiotasot ovat viimeisen 15 vuoden aikana nousseet 30 prosenttia, niin työeläkkeet ovat nousseet reaalisesti 12 prosenttia ja kansaneläkkeet ovat nousseet 4 prosenttia. Miettikää sitä.

Lauri  Oinonen  /kesk:

Arvoisa puhemies! Kahdessa edellisessä puheenvuorossa on tuotu ihan hyviä näkökohtia esille. Aivan nämä prosentit, jotka ed. Virtanen toi, on syytä kyllä ihan aidosti muistaa. Mutta toisaalta hallituspuolueen edustajana minun täytyy todeta, että tässä on esitys, josta on annettava tunnustusta, ja tätä esitystä on hyvä myös viedä eteenpäin, vaikka nämä kriittiset kommentit, mitä täällä on tuotu, ovat jatkoa ajatellen ja tulevan hallituksen ohjelmatyöskentelyä ajatellen hyviä ja ansaitsevat siellä sitten asianmukaisen käsittelyn.

Mutta nimenomaan tämä asianomainen hallituksen esitys kansaneläkelaiksi, laiksi vammaisetuuksista ja laiksi eläkkeensaajan asumistuesta sekä eräiksi niihin liittyviksi laeiksi on kannatettava kokonaisuus, jonka toivon menevän myönteisesti eteenpäin. Täällä on erittäin myönteinen asia tämä kalleusluokituksen yhtenäistäminen. Kuntien yleisestä kalleusluokituksesta annetun lain 955/1973 mukaan kunnat nykyisin jaetaan tutkimuksella todettujen elinkustannusten erojen perusteella kahteen kalleusluokkaan.

Tämä merkitsee epäkohtaa ei vain Turun ja Tampereen kesken, niin kuin ed. Kankaanniemi totesi, vaan ennen kaikkea sitä, että laajalla maaseudulla ollaan tuossa heikommassa asemassa. Siellä ovat eläkkeet pienemmät, siellä ovat monet palkat nimenomaan julkisella sektorilla pienemmät kuin muualla, ja kyllä tämän lain myötä nyt tapahtuu, hyvät ystävät, hyvin myönteinen korjaus, jota on jo kauan haluttu ajaa ja edesauttaa ja jonka jo keväällä 1999, kun aloitin eduskuntatyön, toin eräässä puheenvuorossani täällä esille. Nyt on oikein hyvä, että asia, jolle poliittista painetta eri yhteyksissä on eri tahoilta luotu, ja itsekin voimakkaasti mukana olen halunnut olla, on nyt todella hallituksen esityksessä tullut läpi menneeksi. Pidän tätä hyvin tärkeänä tasa-arvon kannalta, eri henkilöitten, eläkeläisten, palkansaajien, osalta tasa-arvoisena, mutta myös aluepoliittisena tasa-arvotekijänä.

Tietysti on totta, että muun muassa Pääkaupunkiseudulla elinkustannuksista vaikkapa asumiskustannukset ovat karanneet sellaisiin mittoihin, että kohtalaisen hyvilläkin palkkatuloilla omaan asuntoon pääseminen on hyvin kaukana. Siitä huolimatta maaseudulla vastaavasti on pitkät matkat, palvelujen etääntyminen jne., joten kyllä on perusteltua, että kaikki eläkkeet ja palkat tulevat tässä tapauksessa tämän korkeimman tason mukaan määritellyiksi. Tässä ei heikennetä kenenkään asemaa, vaan parannetaan, ja se on hyvin myönteinen esitys, josta on annettava täysi tunnustus. Tämä vaikuttaa myös eläkkeisiin myönteisesti. Todella tämän lain myötä on hyvää kerrottavaa eläkeläisille. Eläkkeet nousevat, kaikki eläkkeet, ja tämä on merkittävä asia.

Täällä tietysti tuotiin aivan oikeaa kritiikkiä siitä, mitä nämä taitetut indeksit, tai niin kuin käytettiin hyvin voimakasta termiä: murskattu indeksi, joka tapauksessa todellista kehitystä huonommat indeksit, aiheuttavat. Minä todella toivon, että tämä taitetun indeksin ongelma ja kansaneläkkeitten hyvin heikon indeksin ongelma vakavasti otettaisiin huomioon seuraavassa hallitusohjelmassa. Eläkehän on tarkoitettu toimeentuloa varten kansaneläkkeen osalta, ja sitten ansioeläkkeet, näin minä ymmärrän, haluavat jatkaa sitä palkkaa, jota eläkkeelle siirtynyt on sitten työstä saamassa. Jos tämä indeksistä johtuen jatkuvasti heikkenee, niin tämä ei voi kyllä olla oikein. Silloin ei ole oikeudenmukaisesta eläketurvasta kyse.

Arvoisa puhemies! Ehdottomasti ja selkeästi on hyvästä hallituksen esityksestä kyse. Todella hieno asia on, että tämä kalleusluokituksen epäkohta on poistumassa, ja tämä korottaa nimenomaan eläkkeitten ja etuuksien määrää merkittävästi, ja tämä korottaa myöskin palkkausta. Tällä on kansalaisille myönteinen vaikutus.

Esa Lahtela /sd:

Arvoisa puhemies! Lukeudun näiden myönteisten kehujien joukkoon. Siinä mielessä ensinnäkin lähtisin siitä, että on tässä nyt hyvä juttu, että turkulaisetkin saavat oikeutta. Mutta sen lisäksi, kuten tässä edellä on todettu, tämä koskee nimittäin syrjäseutuja eikä niinkään syrjäisiä seutuja vaan monia muita seutuja, koska maaseutuasutus on laaja. Esimerkiksi omaa maakuntaa katsoen, Pohjois-Karjalaa, Joensuu on ainut, mikä on ykköspaikkakuntakalleusluokituksessa ollut kunta.

Tosin Joensuu kun laajeni, niin sinne tuli sitten Tuupovaara ja Kiihtelysvaara, jotka ovat tämmöisiä maaseutumaisia kuntia olleet. Mutta niistä tuli Suur-Joensuuta, ja siellä eläkkeet nousivat. Elikkä siinä tapahtui sillä tavalla, että jotka saivat kansaneläkettä, niin he kokivat tämän ilon vähän aikaisemmin. Itse muun muassa kesäaikaan molemmissa kunnissa useissa tilaisuuksissa käyneenä kyllä ihmiset kokivat sen myönteisenä ja huomasivat, jotka olivat sillä oksalla, jotta tämä on hyvä asia heille. Siinä mielessä se kaupunkiin liittyminen ei ollut vastenmielinen ja antoi sellaisen myönteisen signaalin.

Nyt tässä sitten ollaan tekemässä paikkakuntakalleusluokituksen osalta koko maahan tätä järjestelmää. Tämä on hyvä, kun se nyt toteutuu. Nimittäin aikanaan, jo useampi vuosi sitten, kirjallisen kysymyksen vastauksena sain, että olisi pitänyt muuttua jo kaksi vuotta sitten tämän, mutta ilmeisesti hallituksella ei ollut sitten varoja jostakin lohkaista tähän, vai mistä lie johtunut vai tahdon puutteesta.

Nimittäin jos tätä nyt ei olisi tullut, niin itse olisin käynyt virittämään tässä keskustelua niinpäin ja kysynyt, eikö tämä pidä muuttaa toisinpäin: siis nämä syrjäiset alueet nostaa ykkösiksi ja nämä kaupunkiseudut muuttaa kakkosiksi. Niin kuin ed. Oinonen tuossa totesi aikaisemmin, niin itse olen niinpäin miettinyt tätä kysymystä, ja se on ihan tottakin. Nimittäin tuolla kun asutaan pitempien välimatkojen päässä, joudutaan käyttämään kulkuneuvoja, kun lähdetään kauppaan tai postiin ja aina syntyy kustannuksia. Siinä tapauksessa siellä maaseudulla asuminen on kalliimpaa kuin kaupungeissa asuminen. Toisaalta kaupungeissa on myös edullisemmat hinnat. Helsingissä asuminen maksaa tietysti enemmän, mutta jos katsoo Pohjois-Karjalaa, ei asuntojen hinnassa hirveän paljon eroja ole missään kunnassa, ei Joensuussakaan sillä tavalla. Hintataso on aika korkea joka paikassa, mutta tuotteet ovat halvempia Joensuussa, jolloin siellä, missä on ollut ykköspaikkakuntakalleusluokka, on eläminen ollut halvempaa ja syrjempänä kalliimpaa. Sen takia tämä on hyvä asia.

Sen lisäksi, kun tämä tehdään, ei pidä unohtaa tässä sitten jatkokeskustelua siitä, eikö meidän pitäisi katsoa sillä tavalla, että jos asuu kauempana asutuskeskuksesta, syrjempänä, niin silloin pitäisi antaa verohelpotuksia näille ihmisille sillä tavalla, että sillä tasataan tavallaan siitä asuinpaikasta johtuvaa asumisen kalleutta. Ymmärsin, että tällaisia järjestelmiä on otettu käyttöön muun muassa Pohjois-Norjassa. Minusta sen tyyppistä ajattelua Suomessakin pitäisi viritellä ja mahdollisesti jo ensi hallitusohjelmaan, koska tähän tulevaan ensi vuoden budjettiin todennäköisesti ei ennätä tapahtua sillä puolen mitään.

Toinen juttu, josta aion tässä muutaman sanan todeta. Kun kansanedustajan pitää olla aina niiden heikompien puolella, leskien ja orpojen puolella, toinen asia etukannessa tässä esityksessä koskee leskiä. Eli tässä on merkittävä uudistus nimittäin tapahtumassa siinä mielessä, että leskeneläkkeeseen, siis jatkoeläkkeeseen, ei vaikuta nyt jatkossa esimerkiksi metsän tuotto.

Yksi ihan semmoinen oikea esimerkki nykylainsäädännön epäkohdasta on henkilö, joka on leski-ihminen, jonka äijä oli ollut vähän semmoinen avokätisempi rahankäyttäjä ja myynyt metsät ihan paljaaksi, ei kuin käki kukkui kannon päässä selällään, ja siellä ei ollut kuin vähän pikku pusikoita, mihin räkätit pesiään teki. Sitten tämä kaveri kun kuoli ja tästä naisesta tuli leski, niin hän anoi leskeneläkettä. Alussa hän sai, mutta sitten kun käytiin katsomassa pysyvämpää olotilaa, niin sitä leikattiin sillä perusteella, että on metsää, siis laskennallista metsän tuottoa. Todellisuudessa siitä pusikosta eivät vielä hänen lapsensakaan oikein saaneet kunnon tukkipuuta myytyä, puhumattakaan senhetkisestä tilanteesta. Elikkä siellä vaan katsottiin jyrkästi, kun on useita kymmeniä hehtaareja, että tuotonhan pitää olla määrätyn suuruinen, ja hänen leskeneläkettään leikattiin. Sen tyyppistä epäkohtaa ei soisi tulevan enää. Tässä lakiesityksessä nyt korjataan sitä kohtaa. Nyt jatkossa ei sitä laskennallista tuottoa enää oteta huomioon. Minusta se on ihan oikea asia. Se korjaa muuten senkin lesken eläkkeen nyt.

Heli Paasio /sd:

Arvoisa puhemies! Voisikohan sanoa tässä kohtaa, kun tämä esitys on pöydällä, että vihdoin! Tätä esitystä itsessään — taikka voi sanoa, että näitä kuntien kalleusluokituksen poistavia erityislakeja — on odotettu tähän saliin vuosikaupalla. Eduskunta on tehnyt erinäisiä päätöksiä, että kalleusluokitusjärjestelmästä tulee luopua, ja aina vedonnut siihen, että yleislakia on lykätty pari vuotta kerrallaan ja vaadittu, että ne erityislait, joilla kumotaan itse järjestelmä, tulee tuoda tähän saliin, koska vain ja ainoastaan myös ne kumoamalla kumoutuu itse järjestelmä, vaikkakin tosin taisi olla viime keväänä, kun ilmeni valiokuntakuulemisessa, että myös yleislain kumoamisella kumoutuvat semmoiset asiat, mitä ei olisi olemassa, elikkä ei semmoista termiä kuin kalleusluokitus olisi sen jälkeen ollut. Ne lait itsessään tulevat toteutumattomiksi.

Joka tapauksessa tämä on ennen kaikkea oikeudenmukaisuus- ja yhdenvertaisuuskysymys. Ei kysymys ole välttämättä siitä, mistä ed. Esa Lahtela sanoi, että aina kaupunkiseudut vastaan syrjämaaseutu. Kuten sanottu, Turku kuuluu tällä hetkellä kakkoskuntakalleusluokitukseen, Tampere kuuluu ykköseen. Turku ei liene sen vähemmin kaupunkiseutu kuin Tamperekaan, mutta tämmöistä epäoikeudenmukaisuutta on jatkunut todella vuosikymmeniä. Yli 300 Suomen kuntaa kuuluu tänä päivänä tähän kakkoskalleusluokitukseen, ja nämä jaot perustuvat hyvin vanhaan jaotteluun.

Monesti on vedottu siihen, että järjestelmää ei voida poistaa sen takia, että ei ole varaa sitä tehdä. Itse asiassa kysymys on ilman muuta tietysti tahdosta ja, kuten sanottu, oikeudenmukaisuudesta. Varoja ei välttämättä olisi tarvittukaan, jos se halutaan tehdä neutraalilla vaikutuksella. Se tarkoittaa, että niille, jotka ovat ykköskuntakalleusluokituksessa tänä päivänä olleet, joissain kohtaa tulee rankkoja leikkauksia siitä, mutta mennään puoliväliin vastaan, nähdään, missä kohtaa kustannukset tasoittuvat.

Joka tapauksessa tämä on ollut aika pitkä prosessi sekä tässä salissa että valiokunnissa. Tämä lakiesitys, mikä meillä on nyt edessä, koostuu kahdesta erillisestä lakihankkeesta, jotka nyt on yhdistetty.

Tämä kansaneläkelain uudistushan on tuotu itse asiassa tähän saliin jo viime joulun alla, mutta silloin siellä mainittiin nämä kalleusluokitukset, ja sen lain käsittely tyssäsi perustuslakivaliokuntaan. Perustuslakivaliokunta koskaan lausunut asiasta mitään, vaan ministeriö veti itse esityksensä pois. Samoihin aikoihin olisi pitänyt olla jo niitä erityislakeja, mitä hallintovaliokunta ja eduskuntakin olivat vaatineet tässä salissa, mutta niitä ei kuulunut. Niitä ei kuulunut edes eduskunnan edellyttämään toukokuun 2006 loppuun mennessä, ja yhtäkkiä löydettiinkin selitykseksi juuri se, että oivallettiin, että nämähän ovatkin yhdistettävissä ja se vaatiikin kummallista tekniikkaa.

Sen sijaan alkoi olla outoja piirteitä ministeriön taholla niin, että milloin vedottiin siihen, että käännökset ovat kesken, milloin tekninen valmius oli kesken. Itse asiassa, jos ollaan oikein tarkkoja, niin eduskunta jatkoi tätä kalleusluokitusjärjestelmää viime jouluna vielä kaksi vuotta eteenpäin, ja siihen mennessähän, jos eduskunta ei olisi jatkanut, järjestelmä olisi lakannut olemasta. Näiden erityislakien olisi pitänyt olla jo silloin valmiina. Joka tapauksessa toukokuun loppuun mennessä ei näitä lakeja kuulunut. 29.6. on päivätty tämä lakiesitys. Kiitos siitä, että se on nyt vihdoin täällä!

Tämä tahtoo sanoa käytännössä myös sitä, että oli tulevan eduskunnan kokoonpano mikä tahansa taikka tehdään tähän saliin minkälaisia lakiesityksiä tahansa tämän jälkeen, niin kalleusluokitus tulee poistumaan ja se poistetaan tämän eduskuntakauden aikana, kiitos tämän hallituksen esityksen. Kun tämä kerran menee läpi, niin sen jälkeen ei saada enää nykyisen perustuslain mukaan sellaista lainsäädäntöä aikaan, joka erottelee kansalaiset eriarvoisiksi asuinpaikkansa mukaan.

Tässä on paljon puhuttu siitä, mihin kaikkeen se vaikuttaa. Sillä on vaikutusta ennen kaikkea ihmisten perustoimeentuloon ja nimenomaan sinne tulonsiirtojen osaan, peruskansaneläkkeisiin vähän reilu 20 euroa. Toki siellä on puhuttu myös siitä, mikä leikkaa asumistukea tai joitain muita etuisuuksia, mutta on myös kysymys toimeentulotuesta. Loppujen lopuksi kalleusluokitusjärjestelmä, vaikkei ihan suoranaisesti tämän lain kautta, vaikuttaa myös palkkoihin, kuten on todettu. Otetaan yliopiston palkat, joissa puhutaan aika pitkälti kilpailukyvystä. Turussa on kolme yliopistoa, joitten kilpailukyky on pitkälti riippuvainen nimenomaan palkkauksesta suhteessa muihin yliopistoihin ja yliopistokaupunkeihin.

Tällä on suuri merkitys. Tämä on erittäin tärkeä laki. Ihmettelen oikeasti, että on vaatinut näin monta kymmentä vuotta, että päästään eroon tästä kalleusluokitusjärjestelmästä. On vaatinut näinkin monta kuukautta tässäkin eduskunnassa, ennen kuin tämä esitys saatiin. Pääasia, että se on tässä. Pääasia, että se ehditään käsitellä ja kalleusluokitusjärjestelmä poistuu. Kakkoskuntakalleusluokituksen ihmisistä tulee todella yhdenvertaisia muitten kanssa tässä vaiheessa.

Keskustelu päättyy.