Täysistunnon pöytäkirja 79/2013 vp

PTK 79/2013 vp

79. TIISTAINA 10. SYYSKUUTA 2013 kello 14.00

Tarkistamaton versio 1.3

1) Hallituksen esitys eduskunnalle Intian kanssa sosiaaliturvasta tehdyn sopimuksen hyväksymisestä ja laiksi sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta

 

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Suomen ja Intian välinen sosiaaliturvasopimus allekirjoitettiin kesäkuussa 2012. Hallitus esittää, että eduskunta hyväksyisi sopimuksen ja samalla hyväksyisi lain sopimuksen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten voimaansaattamisesta.

Sopimus koskee Intian ja Suomen välillä liikkuvien työntekijöiden eläketurvaa. Pääsäännön mukaan työeläketurva määräytyy työskentelyvaltion lainsäädännön mukaan. Suomalaisten työnantajien Intiaan lähettämät työntekijät pysyvät kuitenkin Suomen työeläkejärjestelmän piirissä viisi vuotta ja työntekijöistä maksetaan työeläkevakuutusmaksut vain Suomeen. Ilman sopimusta eläkevakuutusmaksut pitäisi maksaa myös Intiaan, joten sopimuksella vältetään kaksinkertaiset eläkevakuutusmaksut. Tämä on tärkeää Intiassa toimiville suomalaisille yrityksille ja niiden palveluksessa oleville työntekijöille. Vastaavasti intialaisen työnantajan Suomeen lähettämä työntekijä kuuluu viisi vuotta Intian eläkejärjestelmän piiriin.

Sopimus vaikuttaa myös eläkkeiden maksamiseen maasta toiseen. Esimerkiksi Suomeen muuttaneelle intialaiselle työntekijälle maksetaan aikanaan Intian lain mukaan kertynyt eläke Suomeen. Suomessa ansaittu työeläke maksetaan Intiaan muuttaneille tai palanneille henkilöille Suomen työeläkelakien mukaan jo nykyään, mutta sopimus varmistaa eläkkeiden maksamisen ja helpottaa eläkkeiden hakemista sopimuksen mukaisen viranomaisyhteistyön avulla. Sopimus ei koske Suomen kansaneläkkeitä.

Arvoisa puhemies! Sopimus on melko suppea, mutta vastaa standardeiltaan kansainvälisiä sopimuksia. Suomen tavoitteena on tehdä vastaavanlaisia sopimuksia myös muiden Euroopan ulkopuolisten maiden kanssa. Neuvotteluja käydään parhaillaan myös Japanin ja Kiinan kanssa. Suomen elinkeinoelämä pitää näitä sopimuksia tärkeinä.

Intian kanssa tehty sopimus tulee voimaan sitten, kun kumpikin sopimuspuoli on tehnyt loppuun oman lainsäädäntönsä mukaiset voimaansaattamistoimet.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! On hyvä, että, sanoisinko, viimein saadaan Intian kanssakin tällainen sopimus aikaiseksi. Olen itse ollut joskus parikymmentä vuotta sitten Yhdysvalloissa, kun Yhdysvaltojen kanssa tehtiin tällainen vastaavan tyyppinen sopimus. Niitähän on tehty ympäri maailmaa. Kuvastaa hyvin tätä tilannetta se, että nyt vasta Japanin ja Kiinan kanssa ollaan näitä asioita viemässä eteenpäin. Venäjän kanssakin tämä kesti hyvin kauan. Kun ensiksi oli Neuvostoliitto, ja sitten Neuvostoliiton kanssa oli tämä sopimus saatu aikaiseksi, niin sitten tapahtuikin niin, että Neuvostoliittoa ei enää ollutkaan, ja oli Venäjä, ja piti tämä neuvottelu aloittaa uudestaan.

Tässä ovat nämä periaatteet ihan järjestyksessä, mutta esimerkiksi suuressa valiokunnassa on kiinnitetty huomiota siihen, että näitten yrittäjien osalta tämä nyt koskee vähän muitakin kuin ehkä nimenomaan nyt sitten Intiaa. Mutta nimenomaan tämä sosiaalietuuksien vieminen pois maasta on ihan tarkoituksellista, ovat ne sitten lapsilisiä tai muita, siinä mielessä, että se toinen vaihtoehto on sitten se, että ne perheet tulevat tänne.

Tämä, minkä takia tässä nyt erityisesti haluan tähän asiaan kiinnittää huomiota, on se, että jos Suomessa on töissä ja yrittäjänä, nimenomaan yrittäjänä, ja sitten se työ, mitä varten on täällä yrittäjänä, päättyy, niin sinä Suomessa saat tämän yrittäjäturvan, ja sinä saat sen myös sitten tähän, esimerkiksi sanotaan nyt vaikka virolaisten osalta näitä on tapahtunut.

Suuressa valiokunnassa edellytettiin, että hallitus tätä selvittää. Minä olisin nyt kysynyt, millä tavoin tämä yrittäjien kohdalla on nyt sitten selvitetty, ettei tässä suomalaiseen yrittäjään nähden synny kohtuutonta tilannetta suhteessa siihen, mitä eurolla saa Suomessa ja mitä sillä saa Virossa.

Kimmo Sasi /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Skinnari kiinnitti erittäin tärkeään asiaan huomiota. Kun meillä on Suomessa elinkustannuksiin nähden mitoitettu sosiaaliturva, niin tietysti silloin, jos muutetaan pois Suomesta, useimmiten Viroon, mutta myös Intiaan tai Indonesiaan, voi kysyä, onko perusteltua, että maksetaan samansuuruinen sosiaaliturvan taso näihin maihin, koska kustannukset ovat olennaisesti alhaisempia. Tämä on asia, joka on periaatteellisesti merkittävä, ja olen sitä mieltä, että se pitäisi vähitellen pyrkiä selvittämään.

Mutta mitä erityisesti Intiaan tulee, haluan korostaa sitä, että Intiassa on erittäin paljon tietoteknistä osaamista, meillä on jopa intialaisia yrityksiä, jotka omistavat suomalaisia tytäryhtiöitä tänä päivänä. Ongelma on aika pitkälti se, että näitten osaajien tulo Suomeen ei välttämättä ole kovin helppoa. Meidän pitäisi kyllä niitä sääntöjä pyrkiä helpottamaan sillä tavalla, että jos Suomessa on työpaikka, niin ilman sen suurempaa tarveharkintaa henkilö voisi tulla tekemään Suomeen työtä, varsinkin jos on tietoteknisistä aloista kysymys.

Tähän liittyy toinen seikka, mikä on vielä vaikeampi, ja se on perheitten yhdistäminen näissä tapauksissa, jotta todella huippuosaajat saataisiin Suomeen. On tärkeätä, että heidän perheensä voivat tulla samanaikaisesti tänne Suomeen. Meillä käsittelyt kestävät kohtuuttoman kauan ja ovat kohtuuttoman vaikeita, ja nämä ongelmat pitää pyrkiä ratkaisemaan. Sosiaaliturvasopimus on yksi tapa viedä näitä ratkaisuja eteenpäin, mutta myöskin työvoimapolitiikkaa pitää kehittää.

Markus Mustajärvi /vr:

Arvoisa puhemies! Vaikka tässä on kyse Intian kanssa tehtävästä sopimuksesta, niin on syytä muistuttaa siitä, että esimerkiksi pohjoisessa Norjan rajalla on paljon rajatyöntekijöitä ja heidän ongelmansa eivät ole vielä poistuneet siitä huolimatta, että on olemassa eri maiden kanssa tehtyjä pohjoismaisia sosiaalisopimuksia ja verotukseen liittyviä ratkaisuja. Tällä hetkellä, jos Suomen puolella asuva henkilö työskentelee rajatyöntekijänä Norjan puolella, hän joka vuosi maksaa noin 4 prosenttiyksikköä enemmän veroa, koska Norjan puolelle maksettuja maksuja ei hyvitetä täysimääräisesti Suomen verotuksessa, vaikka kaikissa näissä sopimuksissa on nimenomaisesti mainittu, että kaksoisverotus, tämän tyyppinen tuplaverotus, pitää estää sopimuksilla. Jos on kyseessä pariskunta, jossa molemmat työskentelevät Norjan puolella, niin kyllä ennen pitkää tämmöinen näin rankka verokohtelu ohjaa siihen, että he eivät enää kauan asu Suomessa vaan muuttavat Norjan puolelle.

Ben Zyskowicz /kok:

Herra puhemies! Kun keskustelu vähän laajemmin käsittelee rajat ylittävää sosiaaliturvaa ja edustaja Skinnarikin mainitsi Viron, niin omalta osaltani kiinnittäisin ministerin ja eduskunnan huomiota äskettäin ilmestyneeseen artikkeliin Helsingin Uutisissa, jossa kerrottiin, että Helsingin kaupunki maksaa virolaisille enemmän toimeentulotukea kuin Tallinnan kaupunki. Tähän liittyy paljon ongelmia, muun muassa se ongelma, että Helsingissä asuu virolaisia, joilla oikeastaan EU-sääntöjen mukaan ei olisi oikeutta asua Suomessa, koska elävät kokonaan sosiaaliturvan varassa, mutta heidän oleskelulupaansa tai oleskeluaan ei pysty peruuttamaan, koska sosiaaliviranomaiset eivät ilmoita maahanmuuttoviranomaisille näistä henkilöistä. Tästä on ilmestynyt komiteamietintö — taisi olla jo 2—3 vuotta sitten — jossa korjausta esitettiin, mutta mitään ei ole tapahtunut. Toivottavasti nyt tapahtuisi.

Toinen liittyy tähän perheiden yhdistämiseen, mistä edustaja Sasi puhui. Jos Intiasta on tullut ihminen työn perässä Suomeen esimerkiksi ravintolaan kokiksi, niin jotta hän saa tuoda perheensä tänne, niin hänen toimeentulovaatimuksensa on olemassa. Siis hänen pitää pystyä osoittamaan, että hän tienaa riittävästi voidakseen elättää perheensä. Sen sijaan jos ihminen on tullut niin sanottuna humanitäärisenä maahanmuuttajana jostakin kriisimaasta, vaikkapa Irakista, ja hän on saanut Suomessa oleskeluluvan humanitäärisin perustein, niin hän saa tuoda perheensä Suomeen ilman minkäänlaista toimeentulovaatimusta. Eli hän elää täällä kokonaan suomalaisten veronmaksajien tuella ja rahoituksella ja hän saa tuoda perheensä tänne, mutta tämä, joka on tullut työn perässä, ei saa tuoda, kun hän ei tienaa riittävästi. Ja kuitenkin voidaan kysyä, eivätköhän he molemmat ole tulleet Suomeen lähinnä paremman elämän toivossa ja sitä kautta paremman toimeentulon perässä.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Edustaja Zyskowicz, voi olla todellakin, että molemmat ovat tulleet paremman elämän vuoksi, mutta todennäköisesti se humanitäärisistä syistä tullut pakolainen, joka on siis hyväksytty tänne humanitäärisenä pakolaisena, on tullut tänne elämän vuoksi siitä yksinkertaisesta syystä, että hänen on ollut pakko lähteä. Sen kokin ei ehkä olisi ollut kuitenkaan ihan pakko lähteä. Siinä on se olennainen ero.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Edustaja Virtanen, näin asia näyttäytyy, jos sitä katsoo hyvin sinisin silmin. Jos meillä on Vietnamista tullut kokki vietnamilaiseen ravintolaan ja hän on niin sanottu työperäinen maahanmuuttaja, niin hänelle asetetaan toimeentulovaatimus, koska hän ei ole tullut poliittisena turvapaikanhakijana. Kuitenkin minä voisin sanoa, että Vietnamissa on kommunistinen diktatuuri, siellä ei ole ihmisillä vapautta eikä ihmisoikeuksia. Tällä perusteella tällä vietnamilaisella kokilla olisi voinut olla mahdollisuus tulla tänne myös niin sanottuna turvapaikanhakijana. Jos henkilö on tullut esimerkiksi Irakista, niin hän ei välttämättä ole, edustaja Virtanen, saanut pakolaisstatusta eli häntä ei vainota hänen kotimaassaan, mutta hän on saanut niin sanotun humanitäärisen suojelun perusteella oleskeluluvan. Ja minä väitän, että eivät tämän irakilaisen — otin sen nyt esimerkiksi — joka on saanut niin sanotun humanitäärisen oleskeluluvan, ja tämän vietnamilaisen tai intialaisen olosuhteet kotimaassa välttämättä juurikaan poikkea toisistaan.

Erkki Virtanen /vas(vastauspuheenvuoro):

Puhemies! Eduskunnan tarkastusvaliokunta kävi tässä juuri Vietnamissa tutustumassa Vietnamiin ja totesi, että ehkä tämä edustaja Zyskowiczin esimerkki nyt ei maavalinnan osalta ihan osunut kohdalleen. Mutta kyllä se olennainen ero kuitenkin on siinä, että sillä humanitäärisellä pakolaisella on vahva syy. Jos hänet on hyväksytty jostain muusta kuin vahvasta syystä Suomeen, niin silloin on menetelty todellakin väärin. Mutta sitäkään, että humanitäärisistä syistä tullut pakolainen, jonka nyt on ollut ainakin suhteellisen pakko tulla tänne säilyäkseen hengissä tai voidakseen elää turvallisesti, ei sillä perusteella saisi tuoda tänne perheettään, en nyt pidä oikein humanitäärisenä. (Ben Zyskowicz: Edustaja Virtanen kävi Neuvostoliitossakin eikä huomannut sielläkään diktatuuria!)

Anneli Kiljunen /sd(vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Ben Zyskowicz nosti esille pakolaiskysymyksen, humanitäärisen kysymyksen. Täytyy sanoa, että hämmästelen näkemystänne siitä, että ette hyväksy humanitäärisistä syistä tulleitten ihmisten hakua Suomeen. He taistelevat omasta elämästään, omasta hengestään. On täysin erilainen tilanne, jos ihminen tulee työn ja elintason mukaisesti, kuin että hän tulee oman henkensä turvin Suomesta hakemaan turvapaikkaa itselleen.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Vielä vastauspuheenvuoro edustaja Zyskowiczille, ja sen jälkeen puhujalistaan.

Ben Zyskowicz /kok(vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! Eräitä selvennyksiä on pakko edustaja Kiljuselle esittää.

Jos ihminen tulee Suomeen sen vuoksi, että häntä vainotaan siellä kotimaassa, hän saa pakolaisstatuksen. Jos ihminen tulee sen vuoksi, että hänen omassa maassaan tilanne on kriittinen siellä olevan poliittisen tai sotilaallisen kriisin vuoksi, hän ei saa pakolaisstatusta mutta hän saa Suomessa oleskeluluvan humanitäärisin perustein. Tällaisen ihmisen, joka tulee jostakin kriisivaltiosta, motiivit ja elämänolosuhteet eivät aina kovin paljoa poikkea sellaisesta ihmisestä, joka jostakin rutiköyhästä maasta, vaikka Bangladeshista, tulee Suomeen työn perässä. Sitä paitsi en vastusta humanitääristä turvapaikan antamista. Kysyin, onko oikein, että tälle bangladeshilaiselle kokille, jotta hän saisi tuoda perheensä, asetetaan isot toimeentulovaatimukset, kun taas tälle toiselle kaverille ei aseteta tänä päivänä minkäänlaista toimeentulovaatimusta perheen osalta. (Erkki Virtanen: Kuinka päin se pitäisi korjata?)

Puhemies Eero Heinäluoma:

Haluaako ministeri ottaa tässä vaiheessa keskusteluun osaa? — Olkaa hyvä.

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

Arvoisa herra puhemies! Nyt meni aika laajoille raiteille tämä keskustelu, mutta vain totean edustaja Skinnarin kysymykseen, ja kysyin tätä samaa asiaa itsekin, onko tässä huolehdittu nyt yrittäjien tilanne: kyllä. Mutta varmasti valiokuntakeskustelussa on sitten hyvä tarkistaa ne kaikki yksityiskohdat, mitä tämä pitää sisällänsä, ja myöskin sitten, kun meillä on asiantuntijat siellä kertomassa niistä kaikista.

Mutta kaiken kaikkiaan tämä keskustelu laajeni nyt siihen meidän asumisperusteiseen sosiaaliturvaan. Suomessa lähtökohta on todellakin asumisperusteinen sosiaaliturva, ja Euroopan areenoilla se on tämä työperäinen sosiaaliturva, ja siinä meillä on yhteensovittamista. Eräällä lailla osa näistä teidän kysymyksistänne ja teemoistanne liittyy tähän problematiikkaan, että tällä hetkellä koko ajan tulee Euroopan areenoilta uusia sääntöjä ja direktiivejä, joiden kanssa nyt sitten suhteutetaan tätä suomalaista asumisperusteista sosiaaliturvaa. Se myös tulee edellyttämään, että meillä muutetaan erilaisia sääntöjä, ja sitä työtä me nyt teemme.

Arto Satonen /kok:

Arvoisa puhemies! Keskustelu tosiaan laajeni ehkä laajemminkin maahanmuuttoon ja varsinkin työperäiseen maahanmuuttoon, ja siihen jälkimmäiseen haluaisin myöskin ottaa kantaa.

Se tilanne, johon edustaja Zyskowiczkin viittasi näiden toimeentulorajoitusten osalta, jos sitä vähän konkretisoidaan, on sellainen, että esimerkiksi vietnamilainen metallimies, filippiiniläinen sairaanhoitaja, joka toimii lähihoitajana, ukrainalainen maatalouslomittaja tai venäläinen bussinkuljettaja ei pysty sillä palkallaan, mitä hän Suomessa saa — joka on täysin TESin mukainen palkka — tuomaan tänne puolisoaan ja kahta lastaan. Silloin tietysti herää kyllä kysymys, ovatko nämä rajat ihan kohdallaan silloin, kun varsinkin käytännön elämästä on opittu, että tämä väki on sellaista, jonka, sanotaanko, kynnys hakea yleistä sosiaaliturvaa Suomesta on varsin korkealla, ja tässä suhteessa pitäisi nähdä tämä kokonaisuus.

Toinen asia on sitten se, mihin edustaja Sasi jo aikaisemmin viittasi, että mitä sitten, kun tänne tullaan puolison työn mukana ja vaikka se puolison palkka olisikin parempi. Tiedän tapauksen, jossa silloin, kun Nokialla vielä meni hyvin, heille tuli paljon intialaisia diplomi-insinöörejä. Yhdellä oli vaimo, joka oli toiminut Intiassa pitkään hammaslääkärinä. Täällä hän kysyi, miten hän voi Suomessa toimia hammaslääkärinä. Vastaus hänelle oli se, että yliopistosta saa sellaisen paperin, kun viisi vuotta suorittaa kursseja, että pääsee Suomessa hammaslääkäriksi. Ei tässä ole minkäänlaista järkeä, ja tiedän, että sen jälkeen on tehty näitä koulutuksia, joilla pystytään nopeammin kouluttamaan tutkintoon näyttökoeperusteisesti, mutta on edelleen iso kysymys se, miten me voimme hyödyntää sen työvoiman osaamisen, joka on Suomeen tullut esimerkiksi sen takia, että puoliso on saanut täältä työpaikan.

Risto Kalliorinne /vas:

Arvoisa puhemies! Jatkan minäkin tätä keskustelun laajentamista hieman tuohon edustaja Mustajärven avaamaan suuntaan.

Olin eilen vierailulla Torniossa ja tapasin siellä rajatyöntekijän, kansalaisen, joka toi esille omaa tilannettaan ja näitä käytännön arjen vaikeuksia tämän sosiaaliturvan yhdistämisessä. Hän asui Torniossa, maksoi veronsa Suomeen ja oli siis Suomen kansalainen mutta työskenteli siinä 2 kilometrin päässä Haaparannan kunnan palveluksessa eli toisessa EU-maassa 2 kilometrin päässä. Hän oli anonut aikuiskoulutusrahaa, ja tämä aikuiskoulutusrahapäätös oli tullut hylättynä, ja ainut peruste siihen hylkäykseen oli, että hän työskentelee ulkomaisen työnantajan palveluksessa. Näin siis sen jälkeen, kun Suomi ja Ruotsi ovat olleet EU-jäseniä kohta 20 vuotta ja sosiaaliturvaa on liitetty yhteen, ja kun 2 kilometrin päähän menee joen toiselle puolelle töihin, niin päätökset tulevat hylättyinä ja ainut peruste on se, että työskentelee ulkomaisen työnantajan palveluksessa.

Kysyisin ministeriltä nyt, millä tavalla näitä ihan Pohjoismaiden ja EU:n sosiaaliturvan tietynlaisia loukkuja puretaan, minkälaisella prosessilla lainsäädäntöä uudistetaan ja voisiko esimerkiksi tämäntyyppiseen epäkohtaan olla odotettavissa lähivuosina korjauksia.

Jouko Skinnari /sd:

Arvoisa puhemies! Sehän on hyvä asia, että näitä sosiaaliturvasopimuksia tehdään, muun muassa sen takia juuri, että näitten työeläkkeitten maksamisen osalta se on tietysti tälle työntekijälle etu ja selkeä systeemi, mutta se on myös työeläkerahastojen kertymisen kannalta. Kyllähän näissä ulkomaisissa pelaajissa työelämässä on se Suomen yksi toivo.

Kun katsoo tämän hetkistäkin tilannetta työnantajien osalta ja työmarkkinoilla ja vielä sitten sitä, että ministeri Vapaavuorikaan ei kovin hyvin viihdy Euroopan unionin kokouksissa, niin se osoittaa sitä, että Suomella ei ole tällä hetkellä oikein mitään ajettavaa. Ei tarvitse mennä kokouksiin, jos ei kerta ole oikein mitään ajettavaa. Todennäköisesti tämä, että Suomella ei ole ajettavia asioita, ei myöskään pakota ministeriä tässä tapauksessa niihin osallistumaan. Mutta tämä työperäinen sosiaaliturva, joka Suomessa on, joka nyt liittyy osana tähän pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskuntaan, työeläke, jota maksetaan 24 prosenttia palkasta, sehän on suurin osa tästä sosiaaliturvasta. Siinä mielessä tämä ulkomaalaisten osuus tulevaisuudessa tulee olemaan ratkaiseva, ja siinä mielessä se on positiivinen asia. Minusta on tärkeätä, että nyt saadaan niin Kiinan, Japanin kuin muidenkin maitten kanssa nämä sosiaaliturvat aikaan, jotta tämä on käytännössä paperilla selkeätä. Tässä mielessä tämä on meidän yhteinen etu, että tämä järjestelmä toimii ja että suomalaiset työeläkerahastot karttuvat niin, että lakisääteinen työeläke on niin hyvä, että siihen ei tarvitse ruveta ottamaan mitään lisäeläkkeitä, koska vähävaraisilla ihmisillä tällaiseen ei ole varaa, pienipalkkaisilla ihmisillä.

Ben Zyskowicz /kok:

Arvoisa herra puhemies! Vielä nyt kun on mahdollisuus, niin selvennän tätä Suomen turvapaikka-asiaa.

Jos henkilöä vainotaan lähtömaassa, hän saa Suomessa turvapaikan eli pakolaisstatuksen ja tämä sama status on luonnollisesti myös kiintiöpakolaisilla. En ole sitä mieltä, että heidän osaltaan pitäisi asettaa mitään toimeentulovaatimuksia, kun on kyse siitä, että he saisivat tuoda myös perheensä Suomeen.

Jos henkilöä ei vainota kotimaassaan, mutta on olemassa riski, että hän joutuu kotimaassaan epäinhimillisen kohtelun kohteeksi tai vaaraan, niin silloin hän voi saada toissijaisen suojelun perusteella Suomesta oleskeluluvan.

Sitten on olemassa vielä kolmas, oma kategoria, Suomen oma kategoria, joka ei perustu muistaakseni mihinkään EU-säädöksiin, ja se on tämä humanitäärinen suojelukategoria. Ministeri Räsänen voi tarvittaessa vielä täsmentää näitä termejä. Tähän humanitäärisen suojelun kategoriaan voi päästä sellainen henkilö, jota ei vainota kotimaassaan, lähtömaassaan, joka ei henkilökohtaisesti ole vaarassa joutua epäinhimillisen kohtelun tai henkilökohtaisen vaaran tilanteeseen, mutta jonka kotimaassa on sellainen sotilaallinen epävakaus, kriisi, että häntä ei katsota voitavan sinne palauttaa. Minun väitteeni on, että varsinkin tähän kolmanteen kategoriaan tulevien turvapaikanhakijoiden toiveet, miksi he tulevat Suomeen, ne syyt, jotka he tuovat Suomeen, eivät ainakaan kaikissa tilanteissa juurikaan poikkea sellaisista rutiköyhistä ihmisistä, jotka rutiköyhistä maista, vaikkapa Bangladeshista, tulevat Suomeen tehdäkseen töitä. Ja kuitenkin toimeentulovaatimus perheen yhdistämisen osalta on aivan erilainen: toisella sitä ei ole ollenkaan, toisella se on sellainen, että tavallisella pienipalkkaisella työllä ei voi perhettään tänne saada. Tämä ei ole oikein.

Eero Lehti /kok:

Arvoisa herra puhemies! Intialaisissa on sellainen erityispiirre todennäköisesti geneettisessä perimässään, että he ovat matemaattisesti aivan poikkeuksellisen lahjakkaita. Bangaloressa, jossa Intia kouluttaa huomattavimman osan atk-tehtäviin tulevista korkeakoulututkinnon suorittaneista diplomi-insinööreistä, arvioitiin, että 500 parhaimmasta hakijasta samalle tasolle suomalaisista korkeakouluhakijoista pystyi vain 2 kappaletta parhaista täältä.

Se johtuu todennäköisesti todella siitä, että heillä on tällainen geneettinen perimä, ja atk-alalla nämä intialaiset koodarit ovat kyllä huippuja. He ovat suomalaisen teollisuuden kannalta erittäin tärkeitä tukihenkilöitä niin siellä Intiassa kuin täällä Suomessakin, ja olisi toivottavaa, että nämä kaupalliset ja työvoiman siirtymisen ynnä muut esteet olisivat mahdollisimman matalan kynnyksen takana. Koodari, joka on taitava, voi olla tuhat kertaa arvokkaampi yhtiölle kuin sellainen, joka on vain keskinkertainen. Ja kun Suomen teollisuus pyrkii niin korkean osaamisen tuotteisiin, jossa luonnontieteellä on merkittävä lähtökohta, niin on todella suotavaa, että Suomen ja Intian väliset suhteet olisivat hyvät tässä mielessä. Kaiken lisäksi intialaisten kotikieli hyvin useassa tapauksessa on englanti, joka on kansainvälisistä kielistä tällä hetkellä merkittävin työkieli.

Keskustelu päättyi.