Täysistunnon pöytäkirja 79/2013 vp

PTK 79/2013 vp

79. TIISTAINA 10. SYYSKUUTA 2013 kello 14.00

Tarkistamaton versio 1.3

10) Hallituksen esitys eduskunnalle laeiksi eläinten lääkitsemisestä, lääkelain eräiden säännösten kumoamisesta ja rikoslain 44 luvun 5 §:n 2 momentin muuttamisesta

 

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Tämä hallituksen esitys on erinomainen ja sopii juuri tähän aikaan, koska me julkisessa keskustelussa aika usein vaadimme viranomaisilta joustoja ja yritystoiminnan tukemista. Minun mielestäni eläinlääkintäviranomaiset ovat tässä kyllä aivan esimerkillisellä tavalla lähteneet joustojen tielle ja helpottamaan yrittäjien, tässä tapauksessa maatalousyrittäjien, arkista työtä.

Suomi on pitkien etäisyyksien maa, ja tämä pitäisi kaikessa lainsäädännössä aina ottaa huomioon. Minun mielestäni siihen, että viljelijöille ja eläinten omistajille ja haltijoille annetaan nyt tietyn kontrollin, siis eläinlääkärin kontrollin, erinäköisten terveydenhuolto-ohjelmien kautta oikeus lääkitä itse akuuttitapauksissa eläimiään, sisältyy monia käytännön tärkeitä asioita. Eläimet eivät koskaan saa olla neulatyynyjä, aina pitää ottaa eläinten asiallinen käsittely huomioon, ja lääkinnästä pitää olla eläimelle aina hyötyä. Näiden asioiden ikään kuin liberalisointi on aivan oikea tie, koska meidän täytyy kaikessa yritystoiminnassa korostaa omavalvontaa ja yrittäjien, tässä tapauksessa maatalousyrittäjien, vastuuta.

Pitkällisen kokemuksen omaavana sanoisin, että minun mielestäni viime vuosikymmenenä tämä tietoisuus eläinten hyvinvoinnista, kuten olen ennenkin puhunut, on noussut huomattavasti ja sen takia tällainen lainsäädäntöuudistus on aivan paikallaan tänä päivänä. Minusta tämä on aivan esimerkillinen muillekin toimialoille toteutettavaksi, sillä yrittäjien, varsinkin niiden, jotka tänä päivänä laajassa mittakaavassa harjoittavat maataloustuotantoa ja erityisesti kotieläinten kanssa ovat tekemisissä, työpanoksesta pitää mennä entistä enemmän siihen varsinaiseen työhön eli eläinten hyvään kohteluun, hoitoon ja rehujen tuottamiseen ja kaikkea muuta byrokratiaa pitää vähentää. Minun mielestäni tämä on aivan oikea tie, ja sitä paitsi tämä vähentää yrittäjien kustannuksia.

Katja Taimela /sd:

Arvoisa herra puhemies! Hallituksen esitys puuttuu tilakoon kasvun ja muiden ajankohtaisten tilanteiden muokkaamaan todellisuuteen maatiloilla. Se osoittaa osaltaan, että maataloustuottajien ääntä on kuultu ja on myös toimittu. Heiltä on tullut varsin laajasti viestiä siitä, että on hankalaa ja byrokraattista kutsua eläinlääkäri paikalle rutiinitoimenpiteitä varten, ja valitettavasti on myös kuultu, että pahimmillaan joku toimenpide on jopa saatettu jättää sitten suorittamatta tästä kyseisestä syystä. On muistettava, että pääsääntöisesti suomalaisilla maatiloilla osaaminen ja eläinten hyvinvoinnin ylläpito ovat erittäin korkealla tasolla, ja tähän voimme myös Suomessa luottaa.

Sitten tämä hallituksen esitys, että eläinlääkärillä olisi nykyistä laajempi oikeus luovuttaa lääkkeitä eläinlääkintähuoltolaissa määriteltyihin eläinten terveydenhuolto-ohjelmiin liittyneille eläinten omistajille tai haltijoille, on varsin kannatettava, ja tämä oikeus koskisi myös tiettyjä mikrobilääkkeitä. Mutta kun kuitenkin lukee tätä hallituksen esitystä — en tiedä, olenko lukenut liian tarkkaan vai minkä väristen silmälasien takaa — niin muutamia kysymyksiä kuitenkin nousee pintaan: Onko tässä olemassa riski niin kutsuttujen mikrobilääkeresistenttien bakteerien lisääntymiselle kenties Suomessa? Nythän tilanne on meillä Eurooppaan verrattuna erityisen korkea. Siirretäänkö tässä liikaa eläinlääkärin toimivaltaa osittain tuottajille ja riittääkö tuottajan osaaminen sen arvioimiseen, milloin mikrobilääke esimerkiksi on paikallaan?

Minä haluan korostaa sitä, niin kuin tässä omassa puheenvuorossani jo sanoin, että suomalaisilla maatiloilla osaaminen ja eläinten hyvinvoinnin ylläpito on erittäin korkealla tasolla, mutta toisaalta, kun kuulun kyseiseen substanssivaliokuntaan, joka lähtee tätä lakiesitystä käsittelemään, niin näihinkin kysymyksiin sitten tulee niitä vastauksia. Toivon, että pelkoni on turha.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Voisin oikeastaan sanoa tästä lakiesityksestä, että vihdoinkin se on tullut. Muistan, että tästä asiasta on keskusteltu ainakin kaksi vaalikautta sitten eli siitä, että kun maailma ympärillä muuttuu, maatilat kasvavat, eläinmäärät kasvavat, vastuuta on selkeästi siirretty tuottajille enemmän, niin täytyy myöskin voida erilaisten omavalvonta- ja terveydenhuoltosuunnitelmien, kun niitä on otettu käyttöön, myötä myöskin luottaa siihen, että siellä tapahtuu se, mitä luvataan ja mitä tehdään ja mitä raportoidaan.

Tämä hallituksen esitys vastaa tähän huutoon mielestäni hyvin, ja tässä alennetaan kustannuksia, vähennetään byrokratiaa, niin kuin täällä kollegat äsken sanoivat, virtaviivaistetaan prosesseja — juuri oikeaa toimintaa niin kuin olla pitää. Äsken tuli edustaja Taimelan puheenvuorossa esille pienoinen epäilys siitä, tapahtuuko tässä lääkkeiden mahdollista lisäkäyttöä. Suomessa on järjestelmä, jossa eläinten lääkitystä niin kuin yleensäkin lääkitystä käytetään vain sairauksien hoitoon, ei sellaiseen hoitoon, joka menee rehustuksen mukana, niin kuin monessa eurooppalaisessa maassa, ja tässä on iso ero niihin lääkejäämiin ja lääkeaineiden käyttöön ja siihen elintarviketurvallisuuteen, joka meillä korkealla tasolla on. Tästä meidän on kaikin tavoin pidettävä kiinni, ja siksi tämä järjestelmä, jota nyt esitetään uudistettavaksi ja lakia muutettavaksi, vastaa myös tähän erittäin hyvin, ei muuta sitä isoa kuvaa miksikään vaan antaa nykyisin mahdollisuuksia joustavampaan toimintaan ja myös kustannustehokkaampaan toimintaan kuin tähän asti on ollut.

Laki on erittäin hyvä ja tervetullut, ja käydään se vielä valiokunnassa huolella lävitse ja katsotaan sitten, tarvitseeko joitakin yksityiskohtia vielä jollain tavoin arvioida.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Kollega kyseli täältä, onko tässä jonkunmoisia riskejä. Tietenkin aina on olemassa riskejä, ja jotenkin niitä pitää myös ennalta ehkäistä. Tämä terveydenhuolto-ohjelma, mikä kulkee Nasevan tai Sikavan nimellä, on myös sen takia luotu, että eläinlääkäri voi tällä tavalla, tämän ohjelman avulla ja tilakäynneillä, ennalta ehkäistä näitä ongelmia, kouluttaa viljelijöitä ja valistaa siinä muodossa kuin se on mahdollista. Eli kaikki ne toimenpiteet, mitkä edesauttavat eläinten hyvää pitoa ja sillä tavalla vähentävät lääkkeiden käyttöä, ovat aina minun mielestäni eteenpäin, ja siihenhän koko terveydenhuolto-ohjelma pyrkii.

Jos me ajattelemme antibioottiresistenssiä, johon Euroopan unionissa vuosittain kuolee muistaakseni 25 000 ihmistä, se on vakava ongelma, mutta minulla on se käsitys, että ne kyllä tulevat jostain muualta. Eläinlääkinnässä käytettävät antibiootit onneksi ovat aika yksinkertaisia, etupäässä penisilliiniä, ja silloin tätä resistenssiongelmaa ei siinä määrin ole, joten minä katsoisin, että kun me terveydenhuolto-ohjelmalla onnistumme parantamaan eläinten olosuhteita, rehustusta ja muuta, niin se vähentää lääkkeiden käyttöä, mikä Suomessa on jo nyt aika alhaisella tasolla, ja näkisin, että tämä riskitaso tässä suhteessa on aika pieni.

Eläinlääkäreiltä ei siirretä toimivaltaa, koska koko tämä järjestelmä ja laki on mahdollista vain silloin, kun eläinlääkäri käy säännöllisesti tiloilla ja ikään kuin kontrolloi. Päinvastoin kuin jossain muussa terveydenhuoltojärjestelmässä, eläinlääkäreitten käytössä on puhelin, johon eläinlääkäri voi välittömästi saada yhteyden ja kysyä ja konsultoida. Eläinlääkärit ovat tässä suhteessa hieman yksinkertaisia, mutta se ehkä onkin syy siihen, miksi tämä järjestelmä toimii. Sitten sanoisin näin, että valistuneet eläinlääkärit huhujen mukaan ovat saattaneet tällaista käytäntöä jopa noudattaa jossain päin Suomea, mutta tietysti tämmöisiä huhuja on näin jälkikäteen vaikea todentaa.

Anneli Kiljunen /sd:

Arvoisa herra puhemies! Tämä ei millään muotoa ole minun vahvuusaluettani, mutta eduskunnan eläinsuojeluryhmän puheenjohtajana olen kesän aikana perehtynyt maatiloihin ja siellä tuottajien hyvinvointiin ja eläinten hyvinvointiin. Siltä osin tämän lainsäädännön osalta varmasti tämä laki on erittäin hyvä ja tulee tarpeeseen.

Oikeastaan näiden kesäisten kokemusten perusteella toivoisin, että valiokunta tässä jatkotyössään paneutuu myös siihen kysymykseen, että kun nyt siirretään tuottajille monessa mielessä vastuuta eläinten hyvinvoinnista — joka heillä tälläkin hetkellä on, mutta myös lääkityksen osalta — niin millä kriteereillä, millä perusteella tuottajille voidaan tämä vastuu siirtää. Eläinlääkärit totesivat muun muassa sen, että kun he omilla käynneillään näkevät sen, että maatilan pitäjät voivat huonosti, ovat ylirasittuneita, väsyneitä, niin heillä ei ole edellytyksiä puuttua tuottajien hyvinvointiin ja auttaa siinä, että tuottajien terveydenhuolto toimisi ja tuottajien jaksaminen ja hyvinvointi toimisi. Tässä yhteydessä, kun arvioidaan sitten, että tuottajille lisätään myös vastuuta eläinten lääkityksestä, olisi erittäin tärkeää määritellä myös se, millä kriteereillä ja millä perusteella se tehdään, ettei tämä kuormita lisää tuottajia. Toisaalta tätä kautta varmistetaan tämän lain perimmäinen tavoite elikkä eläinten hyvinvointi.

Jari Leppä /kesk:

Arvoisa puhemies! Kun vastuuta siirretään enemmän tuottajalle, merkitsee se aina sitä, että tuottajan on kuuluttava terveydenhuolto-ohjelmaan, joko Nasevaan taikka Sikavaan taikka vastaavaan, ja silloin se tietää sitä, että tämä terveydenhuolto-ohjelmahan on itse asiassa eläinten työterveyshuolto. Vaikkapa itselläni, lypsykarjatilalla, meillä on eläimillä paljon useammin se työterveyshuolto kuin meillä ihmisillä on työterveyshuolto. Totta kai tämä on tärkeä asia, mihin edustaja Kiljunen kiinnitti huomiota, että myöskin tuottajat, yrittäjät jaksavat. Se on päivänselvä, että siihenkin pitää kiinnittää huomiota. Mutta se eläinten työterveyshuolto, se terveydenhuolto-ohjelma, se on niin kattava ja tätä ennalta ehkäisevää työtä, mitä edustaja Eestilä täällä puheenvuorossaan kertoi tehtävän, tehdään niin usein, että siinä ei voi tapahtua niin, että siellä ylilääkitään, vaan siellä pysytään koko ajan sillä tasolla, mitä se eläin tarvitsee — ei yli eikä ali, vaan sillä tasolla, mitä eläin tarvitsee. Myöskin se tietää sitä, että silloin sitä lääkitystä ei tarvita niin paljon, kun päästään hoitamaan niitä jo hyvissä ajoin eikä pääse puhkeamaan se tauti. Tämä tuo juuri tähän ehdottomasti sen vastauksen ja vastaa siihen tarpeeseen.

Näiden terveydenhuolto-ohjelmien laajempi hyväksikäyttö ja laajentuminen kaikille tiloille on ehdottoman hyvä asia, ja sitä pitää edistää kaikella tavalla. Vain sillä tavoin tästä lainmuutoksesta se hyöty saadaan aikaan.

Markku Eestilä /kok:

Arvoisa puhemies! Edustaja Kiljunen kiinnitti aivan oikein eläinsuojeluun huomiota, ja ainakin itse sain näistä hallituksen esityksistä sen käsityksen, että tämä kaikki toiminta tapahtuu nimenomaan eläinlääkärin vastuulla. Eläinlääkärin täytyy ottaa vastuu, tuntea se tila, ja sen takia hän siellä käy usein, ja hän pystyy silloin luottamaan, että asiat hoidetaan asiallisesti. Sehän tämän koko järjestelmän ja koko tämän lakiuudistuksen tarkoitus on.

Mitä tulee sitten tähän lääkitykseen, miksi se on tarpeellista aloittaa monta kertaa heti, niin siinä vain käytännössä käy niin, että jos lehmällä on esimerkiksi jalka erittäin kipeä ja se todella kärsii, niin voi olla, että aina eläinlääkäriä ei kutsuta paikalle. Voi olla, että on viikonloppu, pitkät matkat, se tulee kalliiksi. Tämä laki nyt mahdollistaa sen, että sille voidaan välittömästi antaa kipulääkitystä. Minä luulisin, että kaikki ymmärtävät, että kipulääkitys on aika lailla tekemisissä eläinsuojelun kanssa. Näkisin näin, että kyllä tämä on erittäin hyvään suuntaan menossa.

Ja jos jokin näitä viljelijöitä rasittaa, niin itse voisin kyllä sanoa 30 vuoden kokemuksella, että kyllä heitä kaikki muu rasittaa kuin se eläinten hoito ja rehun tekeminen, että kyllä se on se lisäbyrokratia ja kaikennäköiset velvoitteet, mitä tässä vuosikymmenien saatossa on tullut. Nimittäin minun käsitykseni on se, että kun paljon tehdään fyysistä työtä, niin siihen erittäin huonosti sopii tämmöinen tietokone- ja byrokraattinen työ, se, kun niitä yhdistetään. Se kova fyysinen työ tarkoittaa sitä, että se vaatii myös lepoa. Se tässä on suurin eläinsuojeluongelma, että viljelivät rasittuvat näistä byrokraattisista velvoitteista, ei niinkään työskentelystä eläinten kanssa.

Elsi Katainen /kesk:

Arvoisa puhemies! Maatilan arkea tuntevana pidän tätä lakiehdotusta todella tervetulleena. Se sujuvoittaa varmasti viljelijöitten arkea ja vähentää sitä byrokratiaa ja antaa myöskin lisää ammatillista varmuutta viljelijöille ja auttaa myös ymmärtämään sitä eläinten fysiologiaa. On todella tärkeää se, että viljelijät valmennetaan, koulutetaan tuohon tehtävään, että se hoito sitten on asianmukaista ja todella auttaa sitä eläintä.

Tiedämme kuitenkin, että tiloilla työskentelee paljon muitakin kuin vain viljelijät. Meillä on hieno maatalouslomitusjärjestelmä, joka antaa mahdollisuuden siihen, että sitten vieraat ihmiset voivat myöskin työskennellä tuolla tilalla. Onko heidän osaamisensa tässä sitten otettu huomioon? Pitäisikö miettiä sitä, että lomittajien koulutukseen lisättäisiin myös tällaista lääkinnällistä osaamista? Kuten myös, kun ajatellaan, että nuoret opiskelevat ammattiin, ovat maatalousoppilaitoksissa, ammatillisissa oppilaitoksissa, pitäisikö myös sinne jo ulottaa tällainen syvempi eläinten terveyteen liittyvä koulutus?

Keskustelu päättyi.